Kirjoittaja Aihe: Tunnelmat sarjan loputtua  (Luettu 59973 kertaa)

0 vuotislaista ja 2 Ankeuttajaa kyttää tätä aihetta.

tikkuihminen

  • Ankeuttaja
Vs: Tunnelmat sarjan loputtua
« Vastaus #25 : Maaliskuu 09, 2008, 15:36:02 »
Onhan se aika surullista. Vaikka tosin luin jo kesällä DH:n, joten ei se enää nyt ollut niin paha juttu.
Ja ainahan voi lukea vanhoja kirjoja uudestaan ja miettiä kaikkia epäselviä kohtia vaikka maailman loppuun saakka. Elämä jatkuu (:

Poissa Momo

  • Varhain mummoontunut
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
    • Blogini
Vs: Tunnelmat sarjan loputtua
« Vastaus #26 : Maaliskuu 09, 2008, 15:47:03 »
Äsken suljin kirjan. Sain sen jo perjantaina kello 00.02 (olin toinen, mrr) Täytyy sanoa, että nyt on vähän melankoliset fiilikset... "MAMAA! IT'S OVER!!" Teetä ja sympatiaa kaipaisin.
Minäpä rakastan sinua niin paljon kuin on matkaa täältä kuuhun ja takaisin.

marikanen

  • Ankeuttaja
Vs: Tunnelmat sarjan loputtua
« Vastaus #27 : Maaliskuu 09, 2008, 17:17:54 »
Itse en ole vielä saanut viimeisintä käsiini, mutta yritän nauttia viimeisestä kirjasta täysillä! Haikeet fiilikset jo valmiiksi! :(
« Viimeksi muokattu: Maaliskuu 09, 2008, 18:32:10 kirjoittanut marikanen »

e

  • Ankeuttaja
Vs: Tunnelmat sarjan loputtua
« Vastaus #28 : Maaliskuu 09, 2008, 18:22:59 »
sain kv:n äsken luettua ja tunnelma on kyllä melko haikea!!

Jackie

  • Ankeuttaja
Vs: Tunnelmat sarjan loputtua
« Vastaus #29 : Maaliskuu 10, 2008, 11:24:16 »
kuoleman varjelukset... aivan loistava. uskomaton. jos joskus olen epäillyt, että vuosia, vuosia, vuosia kestänyt rakkauteni näihin kirjoihin on vähääkään hiipunut, olin väärässä. rakastan tuota kirjaa... <3 se oli surullinen, mutta onnellinen. itkin ja nauroin vuorotellen .kun sain kirjan käsiini kirjakaupassa aloin itkemään, ja kun laskin kirjan käsistäni.. sama juttu. mitä hiiskattia minä nyt teen?

Slytherin

  • Ankeuttaja
Vs: Tunnelmat sarjan loputtua
« Vastaus #30 : Maaliskuu 10, 2008, 13:37:07 »
Mitä nyt enään odottaisi? Mitä odottaisi kuin kuuta nousevaa? Mitä palvoisi ja rakastaisi niin palavasti, että se sattuu? Nyt, kun kirja on luettu ja tietää, että se on lopullisesti ohi, ei oikein voi uskoa sitä. Eihän se voi olla totta! En haluaisi laskea kirjasta irti. Haluaisin, että kirja veisi minut oikeasti mukaansa. Mitä mä nyt täällä maan kamaralla teen, kun kaikki kirjat on luettu ja laitettu siististi pinoon. Tungettu rautainen seinä minun ja niiden väliin. En tietenkään ikinä voisi lakata lukemasta niitä tai mitään, mutta mitä mun pitäisi nyt tehdä!?

Kun sain kirjan käsiini en uskaltanut avata sitä ja alkaa lukea, koska tiesin, että se sinetöisi sen, että noita ihania kirjoja ei tulisi enempää. Kun vihdoin aloin lukea en voinut lopettaa. Siskoni täytyi kiskoa kirja väkipakolla käsistäni, että hänkin saisi lukea sitä. Luin äsken viimeiset 300 sivua ja vasta siinä kohtaa aloin toden teolla nauraa jutuille, joita ei ehkä ollut tarkoitettu hauskoiksi, mutta oli sitä silti, itkemään asioille, jotka tosiaankin oli tarkoitettu surullisiksi.
Rowling osaa kirjoittaa loistavaksi, senhän kaikki tietää!
Fiilikset on ehdottomasti haikeat, surulliset, mutta silti onnelliset.

En päästä ikinä irti rakkaudestani näitä kirjoja kohtaan, ja se on varma, että joku päivä kuolen onnellisena, siitä että sain lukea kaikki kirjat.
Suuri kiitos Rowlingille, joka kirjoitti nämä mahtavat kirjat! ;)

HPWalrus

  • Ankeuttaja
Vs: Tunnelmat sarjan loputtua
« Vastaus #31 : Maaliskuu 10, 2008, 16:36:34 »
Pikkusen harmittaa, mutta kyllä se siitä. Olihan kirja tietty kiva lukee, vaikka en ehtiny kyllä nauttiin paljoo kun olin jo heti ekana päivänä lukenu sen, olin kaverini kanssa yömyynnissä, joka alkoi klo 00.01 =) Olin 4. Tampereelta joka sai sen =D

Mitsuki

  • Ankeuttaja
Vs: Tunnelmat sarjan loputtua
« Vastaus #32 : Maaliskuu 10, 2008, 17:43:11 »
Outo.
Olin aivan innoissani, kun pääsin lukemaan sitä jonotuksen jälkeen. Kerkesin lukea vain jotain 40-50 sivua, kun nukahdin, mutta viikonloppuna en tehnytkään muuta kun luin. Lauantaina ja sunnuntain välisenä yönä nukahdin vasta aamu kahdeksalta ja heräsin siinä kymmenen ja yhdentoista välillä. Ja sitten ahmin sen kirjan loppuun. Iloitsin kirjaa, se oli hyvä, mutta tavallaan olin todella surullinen kirjan tapahtumista ja siitä, että enään niitä ei ilmesty.

Tänään vasta ajattelin asiaa, ja minulle yht'äkkiä vasta valkeni. Niitä todellakaan ei tule. Ei koskaan enään yhtään uutta Potteria. Kauheaa. Mutta nyt täytyy sitten lukea niitä vanhoja uudestaan. Otan kesällä varmaan taas projektin kun luen niitä. Mutta elokuviakin tulee vielä kaksi! Toivoa ei ole menetetty! Mutta eihän elokuvat ole mitään verrattuna kirjoihin. Ja jos oikein suru tulee, on ihanaa lukea täällä Vuotiksessa kaikkien ficcejä. Ne ovat jotkut ihan älyttömän hyviä!

Ja onhan J.K. Rowling luvannut, että kirjoittaa vielä Tylypahkan oppikirjoja? Se olisi todella kivaa, kun voisi lukea niitä. Sitten voisi pitää oppitunteja, ihan oikean kirjailijan kirjoitamilla kirjoilla. Se olisi ihanaa.

Mutta. Oloni on iloinen ja surullinen samaan aikaan, ehkä vähän enemmän iloisempi kun olen saanut vihdoin luettua sen. Mutta en osaa kuvailla oloani muulla sanalla; outo.

Mitä nyt enään odottaisi? Mitä odottaisi kuin kuuta nousevaa? Mitä palvoisi ja rakastaisi niin palavasti, että se sattuu? Nyt, kun kirja on luettu ja tietää, että se on lopullisesti ohi, ei oikein voi uskoa sitä. Eihän se voi olla totta! En haluaisi laskea kirjasta irti. Haluaisin, että kirja veisi minut oikeasti mukaansa. Mitä mä nyt täällä maan kamaralla teen, kun kaikki kirjat on luettu ja laitettu siististi pinoon. Tungettu rautainen seinä minun ja niiden väliin. En tietenkään ikinä voisi lakata lukemasta niitä tai mitään, mutta mitä mun pitäisi nyt tehdä!?

Kun sain kirjan käsiini en uskaltanut avata sitä ja alkaa lukea, koska tiesin, että se sinetöisi sen, että noita ihania kirjoja ei tulisi enempää. Kun vihdoin aloin lukea en voinut lopettaa. Siskoni täytyi kiskoa kirja väkipakolla käsistäni, että hänkin saisi lukea sitä. Luin äsken viimeiset 300 sivua ja vasta siinä kohtaa aloin toden teolla nauraa jutuille, joita ei ehkä ollut tarkoitettu hauskoiksi, mutta oli sitä silti, itkemään asioille, jotka tosiaankin oli tarkoitettu surullisiksi.
Rowling osaa kirjoittaa loistavaksi, senhän kaikki tietää!
Fiilikset on ehdottomasti haikeat, surulliset, mutta silti onnelliset.

En päästä ikinä irti rakkaudestani näitä kirjoja kohtaan, ja se on varma, että joku päivä kuolen onnellisena, siitä että sain lukea kaikki kirjat.
Suuri kiitos Rowlingille, joka kirjoitti nämä mahtavat kirjat! ;)

Olen aivan täysin samaa mieltä kanssasi. Itkin sellaisille asioille puolessa välissä (ennen), mitkä eivät edes olleet hirveän kamalia. Mutta sitten lopussa minua hymyilytti kaikki kauheat. Vaikka halusinkin itkeä. Ihan outoa!

Lancelot

  • Ankeuttaja
Vs: Tunnelmat sarjan loputtua
« Vastaus #33 : Maaliskuu 10, 2008, 18:32:32 »
Haikea on olo. En ole vuoteen täällä käynyt, mutta nyt viimeisen kirjan jälkeen on kiva poiketa. Itse hankin kirjan perjantaina ja äsken sain sen loppuun. Hieno päätös sarjalle ja vielä sokeri pohjalla. :)


Varaani

  • Ankeuttaja
Vs: Tunnelmat sarjan loputtua
« Vastaus #34 : Maaliskuu 10, 2008, 19:13:21 »
Hieman haikealta. Se kuitenkin lohduttaa, että ne ovat niin hyviä, että luen ne vielä tsiljoonasti läpi.
 No, oikeastaan ei tunnu oikein yhtään haikealta musta. En oikein ole vielä edes tajunnut, että nyt niitä ei enää tule, vaikka kuinka parkuisi. Kyllä joskus vuoden päästä sitten havahtuu ja tajuaa, miten suuri pala on lohkaistu pois omasta arjesta.

Poissa Jessie

  • Sanomaton
  • *
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Rohkelikko
Vs: Tunnelmat sarjan loputtua
« Vastaus #35 : Maaliskuu 11, 2008, 01:39:46 »
Suomennoksen lopettaminen oli haikeaa, mutta kesällä kun olin lukenut Deathly Hallowsin olin aivan murtunut. Olen tavallaan myös onnellinen että sarja on nyt kokonainen ja olen tyytyväinen myös siitä että saimme niinkin loistavan suomentajan kuin Jaana Kapari-Jatan suomentamaan Potterit. Potterit ovat aina olleet ja tulevat aina olemaankin minulle kaikkein rakkain kirjasarja, olen kasvanut niiden kanssa.Olin 11-vuotias kun aloitin ja nyt täytän kaksikymmentä syksyllä. Uskon että juuri niille ihmisille jotka ovat kasvaneet Potterien kanssa- odottaneet uutta kirjaa, spekuloineet, jännittäneet, jonottaneet, Potterit ovat kaikkein läheisempiä. On eriasia lukea koko kirjasarja putkeen kuin spekuloida jokaisen kirjan jälkeen, odottaa uutta kirjaa. Siksi olen kamalan onnellinen että juuri minä olen saanut elää sen ajan, olen saanut spekuloida kaikkea hauskaa täällä Vuotiksessa ja kavereiden kanssa. Ne uudet lukijat varmaan vain lukevat kirjat ja saattavat ajatella että ompas hyvä kirja ja viedä sen takaisin kirjastoon:D Kun minulla on kahdeksan vuoden aikana ollut kaikenlaista intoilua/fanittamista Pottereiden vuoksi.

Hienoa silti että Rowling päätti kirjasarjan seitsemään osaan. Potterit ovat rakkaita, mutta haluan niillekkin päätöksen. Jos jotain tulen kaipaamaan niin ihan varmasti myös jonottamista. Se oli nimittäin aina aivan älyttömän kivaa:) Kirjakaupassa kun astelin hakemaan Potteriani kuulin kun kassamyyjät juttelivat:

"En usko että koskaan tulee enää tälläistä ryntäystä kirjan vuoksi"
" Elämme tosiaan historiallisia aikoja"


Ja minä olen niin iloinen että olin osa niitä aikoja:)
♥ Pottereita vuodesta 1999 ♥
“Dumbledore's man through and through, aren't you Potter?"
"Yeah I am," said Harry. "Glad we straightened that out.”

Poissa Azura

  • ENFJ
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • do not go gentle
    • parasomnia
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Tunnelmat sarjan loputtua
« Vastaus #36 : Maaliskuu 11, 2008, 10:14:09 »
Päätinpä minäkin nyt laittaa pohdiskeluni tänne vaikken kyseistä kirjaa vielä ole saanut ^^

Juu, minä luultavasti kuulun ihmisiin joista Jessie puhui. En siihen spekuloijaporukkaan vaan toiseen. Lainasin kaikki Potterit kirjastosta mutten pitänyt niitä minä tahansa muina kirjoina. Kun lainasin kesällä kirjastosta Universumien Tomu-trilogian päätöksen, pidin sitä vain erittäin hyvänä kirjana kirjojen joukossa, mutta tässä Pottereiden kanssa on aivan eri juttu! Luettuani ensimmäisen kirjan koulun kirjastosta lainattuna noin kolmisen vuotta sitten, tutustuin tähän aivan innolla ja pidin kirjaa jotenkin... erilaisena. (vihaa kolmoispistetekniikkaa), ja niinpä sitten jatkoin kirjojen lainaamista. Kun oli joulu 2006, luin FK:n. Olin sinä joululomana kipeänä ja olin aloittanut kyseisen kirjan koulussa enkä oikein jaksanut siihen keskittyä. Päätettyäni sitten ottaa sen kotiin innostuin sen lukemisesta todella ja siihen mennessä minulla oli jo suosikkihahmo ja koukutuin täysin tähän kirjaan. Sinä aamuna jätin suosikkiohjelmani katsomatta ja majoituin FK:n kanssa sohvannurkkaan: siinä minä sitten istuin liimautuneena kirjan lumoissa koko loppupäivän! Aloitin kymmeneltä aamulla ja lopetin kymmeneltä illalla. Luin ne 900 sivua kirjasta oikeassa hujauksessa.

Heti FK:n luettuani aloin odottamaan että saan PP:n käsiini, mutten löytänyt sitä kaupasta, en kirjastosta, en sitten mistään! Luovutin siinä jossain välissä, mutta syksyllä sen löydettyäni se oli niin pakko lukea ja silloin ajattelin, että hei: tämähän on toiseksi viimeinen kirja! Silloin oli pakko aloittaa jonkinmoinen fanitus etten jää kaikesta pois. Ehdin sitten suostuttelemaan siskonikin Pottereiden maailmaan ja tällä ei varmasti ole ollut yhtään tällainen tunne. Hän luki ne kaikki yhteen putkeen.

Nyt kun tiedän, että saan KV:n käsiini, olo on vähän sellainen, etten tiedä mitä sanoa. Juu, kyllähän se olisi kiva tarttua kirjaan ja lukea heti, mutta sen jälkeen tietää että näitä ei enää tule ja on ollut niiden parissa vain vähän aikaa.

Mutta niiden kanssa on kuitenkin eletty hetken aikaa joka tuntui todella hyvältä ajalta, enkä lopeta fanitustani viimeiseen kirjaan.
"For if you're not afraid, how can you be really brave?"

- The Exploits of Moominpappa

Errol

  • Ankeuttaja
Vs: Tunnelmat sarjan loputtua
« Vastaus #37 : Maaliskuu 11, 2008, 16:03:03 »
onko se loppu? eeeiii!!! lukiessani en sitä en oikein älynnyt mutta nyt... *itkee* the end!
äitini luuli että lopetan lukemisen & potter- faneuden siihen, mutta hän oli väärässä! *nauraa pahis-naurua* aijon lukea kaikki kirjat vielä kerran alusta loppuun. entä te? :)

-errol
     ##

Poissa Raitasukka

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Objection!
    • flavors.me
  • Tupa: Mary Sue
Vs: Tunnelmat sarjan loputtua
« Vastaus #38 : Maaliskuu 11, 2008, 16:37:44 »
No jaa, nyt ei tunnu oikeastaan edes haikealta. Kesälläkään, kun luin DH:n, en ollut edes suruissani sarjan päättymisestä. Olen vain iloinen, että se on tässä. Kirjahyllyssäni lepää seitsemän kirjaa vierekkäin (oikeastaan 14, omistan suomen- sekä englanninkieliset), jotka ovat rakkaimpia kirjojani. Aion varmasti lukea ne moneen kertaan, niinkin usein, että niistä tulee lukukelvottomia :)

En usko, että tulen koskaan innostumaan mistään niin paljon kuin Pottereista.
"En usko että koskaan tulee enää tälläistä ryntäystä kirjan vuoksi"
" Elämme tosiaan historiallisia aikoja"


Ja minä olen niin iloinen että olin osa niitä aikoja:)

Voin allekirjoittaa tämän täysin. Juuri nyt olen vain onnellinen, tarina on päättynyt :)

Poissa unknow

  • lukematon lehti
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Pottermore: ErisedElm16162
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Tunnelmat sarjan loputtua
« Vastaus #39 : Maaliskuu 12, 2008, 17:05:06 »
Haikea olo on tietysti, mutta nyt kaikki on ratkennut eikä yllätyksiä enää tule. Itse olin jonottamassa kirjaa yöllä joka alko myymään kirjaa 00.01 ja sain vielä kaupanpäälle potter paidankin. En pysty kuvittelemaan, että sarja olisi ohi. Potterit olivat iso osa elämää, ja tulee olemaankin.
I'm going to do what I want to do. I'm going to be who I really am. I'm going to figure out what that is. -Emma Watson

Poissa adswil

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
Vs: Tunnelmat sarjan loputtua
« Vastaus #40 : Maaliskuu 12, 2008, 19:35:11 »
Erittäin haikea ja epäuskoinen olo valtasi minut jo kesällä, kun luin viimeisen kirjan englanniksi, mutta nyt tämä kammottavan tyhjä olo tuntuu vielä entistäkin tyhjemmältä! Potterit ovat olleet olennainen osa elämääni jo vuosikausien ajan, ja on ihan hirveää ajatella, ettei niitä enää ole tulossa kuin leffojen muodossa, mitä nyt ei voi verratakaan kirjoihin. Onneksi sarja kuitenkin loppui juuri niin kuin uskoin ja toivoin, mutta silti tuntuu erittäin haikealta, etten enää saa kuulla lisää noiden ihanien hahmojen vaiheista. Ja lempihahmoni kuolivat, mikä ei suinkaan helpota ahdistustani :<

En ole vielä lukenut Kuoleman varjeluksia loppuun suomeksi, yritän pitkittää sen lukemista oikein paljon : D Mutta kyllä viimeisen kirjan ilmestyminen silloin kesällä sai minussa aikaan erittäin ristiriitaisia ja ahdistavia tunteita.
In my world love is for poets - so I'm trying to be one.

Poissa Kaura

  • Molskahdus
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • TYM
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Tunnelmat sarjan loputtua
« Vastaus #41 : Maaliskuu 12, 2008, 20:00:43 »
Itse en saanut itkua loppumaan. Ei sillä tavalla surullinen ollut, mutta sentään viimeinen Potteri, eikä enempää tule. Se laittoi mielen vähän matalaksi. Olin oikein iloinen Voldemortin kuolemasta, mutta Fredin kuolema järkytti tosi pahasti. Mutta hyvin hyvin tyytyväinen olin.
Juu-u. Mutta jokatapauksessa (onko se yhdyssana?), viestejä?
« Viimeksi muokattu: Toukokuu 06, 2008, 15:30:53 kirjoittanut Vilena »
We watch the shows, we watch the stars
On videos for hours and hours...

Teena

  • Ankeuttaja
Vs: Tunnelmat sarjan loputtua
« Vastaus #42 : Maaliskuu 12, 2008, 21:07:22 »
Laskin kirjan. Ajattelin "se on ohi". Äännähdin omituisesti, ihastuneesti ja painoin kirjan poskeani vasten ja hoin "se on loppu, Harry Potter on loppu, ohi". En minä kuitenkaan sekaisin ollut.. Vaikka vaikuttikin hiukan siltä :D. Olihan se haikeaa. Olen kait 9-vuotiaasta lähtien pitänyt Pottereista ja haikealta tuntui, kun kirjoja ei enää tulisi. Epätoivoinen olo tuli kun ajatteli, että tulee enää kaksi elokuvaa. Mutta elämä jatkuu.

Poissa Nianore

  • Punaposki
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Tunnelmat sarjan loputtua
« Vastaus #43 : Maaliskuu 12, 2008, 21:21:27 »
Olin ensiksi riemuissaan, varmaan kun loppu päättyi niin hyvin. Tai hyvin ja hyvin. Harryn olisi pitänyt kuolla. Mutta siis, onnellinen loppu oli toinen vaihtoehto. Vasta n. tunnin päästä tuli ajatus - hei, ei ole enää mitään odotettavaa. Noo, tämä tyttö näppäränä päättikin lähteä netin syövereihin... Tavallaan täältä sai "jatkoa". Mutta tavallaan harmittaa, kun olen lukenut ficcejä, ne melkein pilasivat viimeisen Potterini. Melkein.

Nyt on melko tyhjä olo. Ei enää Pottereita. Mutta oikeastaan en ole vieläkään sisäistänyt sitä. EHkä myöhemmin. Varsinkin sitten kun elokuvatkin loppuvat. Kaikki loppuu. En saanut odottaa kuin kolmea kirjaa, tulin mukaan Pottereiden tarinoihin vast anelosen ilmestyttyä. Ja nyt nekin loppuivat. Uskomatonta. Miten me nyt eletään, ilman uusia Pottereita? Ilman uusia tarinoita Harrysta ja Hermionesta ja Hagridista ja Ronista ja Siriuksesta? "Tyhjä" on hyvä sana. Hei, lapseni eivät saa tuntea Potter-huumaa, tai eivät ainakaan sitä aitoa. Aika pitkä kirjasarja sen kuuluisi ollakkin, kaksikymmentä vuotta eteenpäin. Onneksi on ficejä. Mutta luultavasti vuotiksen väestä häipyy n. vuoden päästä siinä puolet. Kun kaikki aiheet on keskusteltu. Kaikki arvoitukset ratkaistu. Teh End. En voi kyllä vieläkään uskoa sitä. Nyyh.
And I find it kind of funny, I find it kind of sad
rosafani -> Nianore

ewelyn

  • Ankeuttaja
Vs: Tunnelmat sarjan loputtua
« Vastaus #44 : Maaliskuu 12, 2008, 21:36:39 »
Sama juttu: tyhjä olo. Huomasin täriseväni ehkä loppukolmanneksen ajan kirjasta, en tiedä miksi. Mitä pitemmälle kuin, sitä enemmän mietin, että kohta se loppuu, näitä kirjoja ei enää tule. En oikein voinut keskittyä koulussa mihinkään, mietin vain kirjaa. Nyt vain ärsyttää, kun en voi puhua kavereiden kanssa kirjasta, nekin harvat heistä jotka pottereita lukevat ovat vähän hitaampia lukemaan. Äiti on nyt menossa viimeisissä luvuissa, ehkä kohta pääsen juttelemaan kirjasta sen kanssa : D

Piikkipaatsama

  • Ankeuttaja
Vs: Tunnelmat sarjan loputtua
« Vastaus #45 : Maaliskuu 12, 2008, 22:23:54 »
Luettuani tajusin että olen taivaltanut Pottereiden matkassa 9-vuotiaasta asti ja huomasin että enään ei ole uutta odoteltavaa. En kuule enään Ronin/Fredin/Georgen letkautuksia... En Hermionen jäätävänkylmiä päätelmiä, enkä mitään muuta mikä on ollut minulle mielestäni tärkeää. Tuntuu kun olisi menettänyt ystävän. Itkin kirjan loputtua pariinkin kertaan, tajuttuani kaiken tämän. Tuntui että tämä tuli liiankin nopeasti. En ollut yhtään varautunut tähän, että kirja olisi sarjan viimeinen, vaikka tottakai tiesin sen.

nelly

  • Ankeuttaja
Vs: Tunnelmat sarjan loputtua
« Vastaus #46 : Maaliskuu 13, 2008, 14:05:41 »
Mulla on myös tunnelmat aika oudot.. luin kirjan pe-su, kauanko teillä kesti?? Onko joku muu tilannu kirjansa Suomalaisesta? Me tilattiin..mutta sitten taas tunnelmiin. Kyllä kävi välillä mielessä että no nyt ollaan jo tällä sivulla, apua enää ton verran jäljellä, ja sitten ei mitään... mutta aion lukea HP:t vielä mooonta kertaa uudestaan vaikka kaikki on luettu nyt jo ainakin 4-5kertaa.. :) Luetteko muut moneen kertaan kirjat?? Mä aion alottaa DH:n kohta uudestaan kun vaan eka saan FK:n luettua uudestaan (taas)
Sori, taisin aika paljon eksyä aiheesta.... Mulla on kyllä tää sama ongelma kun varmaan monella muullakin että kirja tulee aivan liian nopeasti luettua.. täytyy myöntää että joskus tuli sellanen olo että "öö mitäs tässä on tapahtunu" sen tuntemuksen jälkeen taas rauhotin lukemista... nyt vaan leffoja odottelemaan....

Poissa Azura

  • ENFJ
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • do not go gentle
    • parasomnia
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Tunnelmat sarjan loputtua
« Vastaus #47 : Maaliskuu 13, 2008, 16:41:40 »
Huomenna saan KV:n käsiini! Sormet jo syyhyävät ^^ voisin lukea kirjan päivässäkin, nimittäin FK:n luin kokonaan, ensimmäistä kertaa tosiaan yhdessä päivässä, mutta haluan nauttia kirjasta, joten luultavasti saan sen sunnuntaina loppuun. Olen kaikki kirjat lukenut vain kerran, lainannut nimittäin KIRJASTOSTA, ett' jeejee. KV on ensimmäinen hankintani, mutta olen siskon olan takaa lukenut esim. PP:n ja FK:n toista kertaa ^^
"For if you're not afraid, how can you be really brave?"

- The Exploits of Moominpappa

Poissa Sethis

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Velho
  • Pottermore: ScarletSickle65
  • Tupa: Rohkelikko
Vs: Tunnelmat sarjan loputtua
« Vastaus #48 : Maaliskuu 13, 2008, 17:42:47 »
Eli siis tänne kirjotat että miltä nyt tuntuu kun Harryn tarina on saatettu loppuun, kun itse Harrysta ei enää ole valitettavasti kirjoja tiedossa. Itkettääkö? Naurattaako? Ihan kaikki kommentit sallittuja. Ei ole väliä luitko kirjan ekan kerran englanniksi vai suomeksi.


Kun sain suomenkielelle käännetyn kirjan loppuun, en tiennyt mitä ajatella. Makasin lattialla hiljaa varmaan jotain puoli tuntia. Muistan kun sain Puoliverisen prinssin loppuun ja itkin ja surin aivan kamalasti, kun ajattelin että tämän jälkeen tulee sitten enää vaan yksi. Ajattelin että miten oikein voin selvitä siitä, jos kutosen loppu jo itketti niin paljon. Siinä kun sitten makasin lattialla, niin ajattelin että pitääkö mun itkeä. Pitääkö mun olla surullinen siitä että sain osallistua elämäni aikana johonkin niin mahtavaan kuin Harry Potter-sarja? Ei pitänyt. Itkin sarjan loppua, itkin tämän ihanan ajan loppumista, mutta iloitsin siitä että sain lukea tämän sarjan. Sen takia en voinut itkeä, mä vaan makasin siinä maassa. Itku ei tullut.

Jälkeenpäin kun ajattelen niin musta tuntuu jotenkin tyhjältä, ontolta. Ihan niin kuin jotain olisi poistunut musta. Ja niin onkin. Se ikuisuudelta tuntuva, seuraavan kirjan, seuraavan tarinan odotus. Harry Potter ei tietenkään ikinä poistu mun elämästä, ja uskon ettei se poistu myöskään muiden "tosi fanien" elämästä ikinä. Harry Potter on ollut parasta mitä mun elämässä on tähän mennessä tapahtunut. Tulen lukemaan sarjan vielä lukemattomia kertoja läpi, mutta pakko myöntää, ei se ole sama, kuin se tunne kun sä oot just saanu sen uunituoreen Potterin kätees yöjonotuksessa, ja kun sä luet sitä et koskaan tiiä mitä seuraavaks tapahtuu. Tämä on juuri se minusta poistunut pala.

Pakko vielä tähän loppuun laittaa mielestäni paras Potter sitaatti mitä tiedän, se osoittaa äärimmäistä lojaaliutta Harryn Ja Dumbledoren välillä:

"Olemme melkein perillä... minä voin ilmiinnyttää meidät kummatkin... älä pelkää..." "En minä pelkää Harry", Dumbledore sanoi, ja hänen äänensä oli hivenen vahvempi, vaikka vesi oli niin kylmää. "Olen sinun kanssasi."

Tulemme kaikki kaipaamaan sinua Harry Potter, poika joka elää.
« Viimeksi muokattu: Maaliskuu 13, 2008, 17:49:36 kirjoittanut Sethis »
"En minä pelkää Harry", Dumbledore sanoi, ja hänen äänensä oli hivenen vahvempi, vaikka vesi oli niin kylmää. "Olen sinun kanssasi."

hohottaja

  • Ankeuttaja
Vs: Tunnelmat sarjan loputtua
« Vastaus #49 : Maaliskuu 13, 2008, 17:44:26 »
sain eilen kv:n loppuun:( haikea olo, olisin voinut itkeäkkin. tuo oli ehdottomasti paras kirja!! enkä muuten koskaan elämässäni ole itkenyt ilosta... mut nyt aion aloittaa kirjan uudelleen, ei onnistu lukea mitään muuta! odottamaan vain, että sisko on saanut kirjan loppuun..