Kirjoittaja Aihe: Tunnelmat sarjan loputtua  (Luettu 62925 kertaa)

0 vuotislaista ja 1 Ankeuttaja kyttää tätä aihetta.

Flintstone

  • Ankeuttaja
Vs: Tunnelmat sarjan loputtua
« Vastaus #100 : Maaliskuu 23, 2008, 16:08:24 »
Mulle tuli itseasiassa hirveen hyvä olo siitä minkälaiseks ihmiseks Harry kasvoi ja miten paljon kirjasarja opetti symbolien ja rinnakkasuuden kautta tästä maailmasta. Mahtava olo, että sai olla ihmeellisellä tavalla osa Harryn elämää ja kasvaa itse samalla kirjasarjaa lukiessa. Surullinen olo tuli oikeestaan siitä, että ei pääse enää uusiin seikkailuihin Harryn kanssa, vaan hauskasti sanottuna molemmat jatkaa elämäänsä omillaan. Tuntuu että omassa elämässä yksi elämänvaihe päättyy ja uusi alkaa.

Potterit oli mullekin pakopaikka ja vastoinkäymisten edessä ja alakuloisuudessa tulen ihan varmaan kirjoihin tarttumaan ja muistamaan miltä tuntui sillon kun ensimmäistä kertää niitä luki ja mitä asioista ajatteli. Ja tottahan toki kirjat laitetaan kiertoon, lukukokemus on niin vaikuttava että jokainen ansaitsee sen saada kokea kerran elämässä!! :)

Siis suuri kiitos Harry, että sain kasvaa ja seikkailla kanssasi, sinua tulen kaipaamaan ja sinua en koskaan unohda, olet osa elämääni! :)

Poissa pippariina

  • Vuotislainen
  • Tupa: Tuvaton
Vs: Tunnelmat sarjan loputtua
« Vastaus #101 : Maaliskuu 23, 2008, 17:29:42 »
Tyhjyys, ja "outous" on ollut nyt päällä siitä asti kun luin kuoleman varjelukset. Tyhjyys siitä, että ei ole enää mitä odottaa ja siitä että kirjasarja jonka mukana on kasvanu, on nyt lopussa.

Ja kuten muutama muukin on tässä sanonut että Potterit oli pakopaikka milloin mistäkin, niin sitä ne olivat miullekkin.
Taikamaailma johon pääsi pakoon perhehelvettiä. Heräsi Harryn kanssa komerosta ja matkusti Tylypahkaan, pois pahuudesta ja vääryydestä.

Nyt muutaman viikon jälkeen alkaa ymmärtämään, miten itse on kasvanut tässä samalla. Ja miten paljon yksi kirjasarja voi auttaa jaksamaan. Kiitos tästä. Kiitos.


(olipa sekava viesti. mutta niinpä olen minäkin nyt, hieman sekava)
"If i tell you to fuck off and call you a cockhead, it's probably NOT Tourette's Syndrome."

Muchy

  • Ankeuttaja
Vs: Tunnelmat sarjan loputtua
« Vastaus #102 : Maaliskuu 23, 2008, 18:14:29 »
Mulle on tullut aina uusimman kirjan luettuani "Potter-masennus" eli ryven pari päivää järkytyksessä ja masennuksen tunteessa, mut entä nyt kun se sarja on oikeesti loppunut? Kesällä DH:n luettuani pääsin yli muutamassa päivässä, ja nyt kun luin suomeks kesti muutaman päivän ennen kuin edes ymmärsin mikä mua vaivas, ja joo itkin kuin valas :D Tää outo olo lieventyy mutta jotenki tyhjältä tuntuu varmaan vielä kauan. En oikein viittiny kertoa kavereille kun ei ne kuitenkaan ois ymmärtäny, varmaan enempi nauranu kuin lohduttanu. Kyllä ne on potterinsa lukeneet muttei tää oo ollu niille yhtä iso juttu kuin mulle. Alotin kai 2000/2001, en oo varma, mutta elävä muistikuva siitä kun luin Viisasten kiveä Rukalla ja pähkäilin, mitä 'poria' tarkottaa (-- Vernon-setä valmistaa poria) =) Hmh. Oon lukenut ala- ja yläasteella sekä nyt lukiossa, ulkomailla useempaan otteeseen, mökillä, kaikkialla. Ihanaa että kasvoin tällasen kanssa. Mutta kamalaa et sen täytyy joskus loppua. Potter-kausi mun elämässä on ollu sopivasti aikuiseks kasvamisen kausi, koska viimeinen leffahan tulee 2011 (vaik kirjoista tykkään paljon enemmän..). Eli siinä tapauksessa tää tapahtui/tapahtuu mun ikävuosina 9-20. Pottereita en koskaan unohda, alotan aina uudestaan ja uudestaan <3

caroline

  • Ankeuttaja
Vs: Tunnelmat sarjan loputtua
« Vastaus #103 : Maaliskuu 24, 2008, 20:07:47 »
Tuntui kyllä tosi tyhjältä kun sai viimeisen Potter kirjan luettua. Olo oli niin haikea; että tässäkö tämä nyt sitten oli. Ei enää sitä tuskallista odotusta kun seuraava kirja ilmestyy, tai niitä jännittäviä lukuhetkiä joita uusi kirja tuo tullessaan. Odotin viimeistä kirjaa joka päivä kunnes sain sen käsiini ja hotkaisin sen parissa päivässä. Yritin säästellä kirjaa sillä en halunnut vielä Harryn tarinan loppuvan vaikka tiesin sen olevan lähellä kun viimeiset sata sivua alkoi häämöttää. Vaikka nyt on tietysti onnellinen kun on saanut vastaukset piinaaviin kysymyksiin on vaikeaa uskoa että Harryn tarina oli nyt siinä. Ei tule enään uutta kirjaa. Se täytyy vain hyväksyä.

En aio kuitenkaan lopettaa Potter kirjojen lukimista. Ne aion lukea vielä monta kertaa, kerta toisensa jälkeen uudestaan ja uudestaan; englanniksi ja suomeksi.

Rowling on antanut meille korvaamattomia lukuhetkiä ja kiitän Rowlingia koko sydämmestäni.

Desox

  • Ankeuttaja
Vs: Tunnelmat sarjan loputtua
« Vastaus #104 : Maaliskuu 24, 2008, 22:53:28 »
Haikea fiilis oli kesällä kuin luin kirjan, oli semmonen outo olo, että oliko tämä nyt tässä. Yhdessä päivässä meinaan "imaisin" Deathly Hallowsit pikku rapulassa lukien aamu seittemästä lähtien sitä.

Jotenkin semmonen epäuskoinen fiilis ajatella, että siinä se oli. Kirjasarja oli hyvä ja minua ei haittaisi vaikka sitä jatkettaisiin vielä pitkälle. Jos laatu kärsis, niin se on voivoi. Oisi silti kiva lukea Teddystä yms.

Poissa lustica

  • Puuskupupu
  • Animaagi
  • Sukupuoli: Noita
  • Miten niin Lustica? Sehän on ihan pessimisti!!
  • Tupa: Puuskupuh
Vs: Tunnelmat sarjan loputtua
« Vastaus #105 : Maaliskuu 25, 2008, 14:58:31 »
Huoh, varasin pääsiäisen ihan vain viimeisen kirjan lukemiseen ja nyt kun homma on paketissa ovat tunnelmat aika sekavat.

Olen todella iloinen, että olen saanut lukea upeaa kirjasarjaa. Vaikken ole koskaan jonottanut kirjoja tai availlut "oikeaan aikaan" Rowlingin kotisivujen vihjeitä ja tehtäviä, on ollut hienoa saada lukea kirjat "ensimmäisellä kierroksella". Kirjat ovat tehneet oman kolonsa jonnekin kylkiluitteni väliin muiden upeiden kirjojen joukkoon, ja varmasti säilyttävät asemansa siellä elämäni loppuun asti.

Haikeaakin, kun tietää, että se oli nyt tässä. Ei enää uusia käänteitä ja nytkin jäin kaipaamaan joitakin juttuja.

Aavistus vihaa. Viimeinen kirja loppui mielestäni kesken, enkä nyt tarkoita sitä 19 vuotta myöhemmin osiota, vaan niitä tapahtumia Tylypahkassa. Olisin halunnut mennä vaikka kaksi kolme päivää eteenpäin siinä osassa. Olen niin tottunut siihen, että kaikki lähtevät tylypahkasta pikajunalla kotiin.

Surullinen kirjan lopusta. Tajusin vasta nyt tätä kirjaa lukiessani, että Fred on ollut suosikkini ihan alusta lähtien.

Onnellinen kirjan tapahtumista ja ratkaisuista noin ylipäätänsä.

Jäin myös miettiväiseksi. Viimeisen kirjan viimeisten kappaleiden "yksi kaikkien ja kaikki yhden puolesta" asenne jäi askarruttamaan. Tärisin ylpeydestä ja onnesta ja jännityksestä, kun luin siitä miten valmistauduttiin viimeiseen taisteluun ja taistelusta itsestään. Ihan uskomatonta uhrautuvaisuutta ja ihmisten välistä välittämistä (Nevillen mummin kommentit ja McGarmiwan pulpetit ja patsaat). Mutta jäin pohtimaan asioiden kulkua, jos tapahtumat olisivat totta, eivätkä fiktioita. Miten olisi toimittu tositilanteessa? Olisivatko kaikki olleet niin innolla mukana? Vai olisko ihmisistä paljastunut enemmänkin Malfoyden kaltaisia luihuja (Ite varmasti olisin kuulunut jälkimmäisiin, vaikken mitenkään mielelläni.) ?

Järkyttynyt siitä, miten voimakkaasti tunsin kun luin kirjaa ja varsinkin loppua. Ja siitä, etten kertakaikkiaan voi lukea viimeisiä tapahtumia juuri nyt lähiaikoina uudelleen, koska tiedän, että alan välittömästi itkeä. Ehkä sitten joskus kun olen rauhoittunut hieman.

Rauhallinen siitä tiedosta, että voin palata tapahtumiin aina uudelleen ja uudelleen.
« Viimeksi muokattu: Toukokuu 02, 2008, 00:12:02 kirjoittanut lustica »

Mesmerize

  • Ankeuttaja
Vs: Tunnelmat sarjan loputtua
« Vastaus #106 : Maaliskuu 25, 2008, 19:55:02 »
Minusta on ihanaa, että Rowling pystyy nyt vihdoin puhumaan itse kaikista asioista salaamatta enää ja pelkäämättä juonipaljastuksia. Olen nyt lukenut englanninkielisen version kahdesti ja suomennoksen kerran (ja vollasin kuin vesiputous joka ikinen kerta kun Dobby kuoli), ja vasta tässä vaiheessa se lopullisuus alkaa tunkeutumaan läpi, nyt vasta kun lukee kuinka raskaasti muut ottaa Pottereiden loppumisen.

Mutta Rowling jätti meille uuden sukupolven, joista tulemme varmasti kuulemaan vielä. En usko että Rowin itsensä kirjoittamana, mutta aiheen on pakko houkuttaa useita kirjoittajia (toivottavasti sen antamien mahdollisuuksien, ei rahan ja maineen takia).

Ja myös, fanficit. Niitä on pelkästään yhdellä tietämälläni sivustolla yli 48 000 kappaletta, (harrypotterfanfiction.com englanninkielinen sivusto, laajin tietämäni ficeille omistettu) joihin mahtuu upeasti kirjoitettuja, kuin Rowlingin itsensä tekemiä tarinoita. Tyyli ja kosketus hahmoihin ja lukijaan ovat niin päätähuimaavan yhtäläiset, että täällä voi helposti lohduttautua suurimpaan suruunsa.
Mikään ei tietysti korvaa alkuperäistä, mutta onneksi nuo kirjat ei meidän kirjahyllyistä minnekään katoa. (Tosin olen huolestuneena seurannut, että minun kappaleeni Liekehtivästä pikarista ja sitä vanhemmista painoksista, niiden sivut ovat jo alkaneet tummua ja liitokset natista...)

Wurm

  • Ankeuttaja
Vs: Tunnelmat sarjan loputtua
« Vastaus #107 : Maaliskuu 25, 2008, 20:38:23 »
Odotin että kirjan loputtua olisi tyhjä olo ja haikea, mutta hämmästyksekseni olo olikin ns. "täysi". "Täysi" siksi että sarja ja Harryn tarina oli saanut vihdoin päätöksen eikä suuria epäselvyyksiä jäänyt. Olo oli kuitenkin todella haikea ja surullinen, että näin ihana kirjasarja päättyi ja kirja oli muutenkin osattu kertoa paikoin todella koskettavasti eli itkin enemmän tapahtumille, kuin kirjasarjan loppumiselle. Istuin varmaan vartin sängyllä ainoastaan tuijottamassa kirjan kantta kyynelten valuessa silmissä ja miettimässä mitä kirjassa tapahtui. Ihana kirja. Muutaman päivän oli sitten ahdistunut ja haikea olo, mutta kyllä se siitä helpotti melko nopeasti. Nyt olo on onnellinen siitä että sain lukea näin ihanan sarjan.

Youre

  • Ankeuttaja
Vs: Tunnelmat sarjan loputtua
« Vastaus #108 : Maaliskuu 27, 2008, 15:47:25 »
Itse sain Harry Potterin lainaksi kaveriltani, eli ei ollut mikään kauhea kiire sitä lukemaan, niinkuin jotkut menee yöllä oikein sitä jonottamaan. :) Silti tykkään sarjasta tosi tosi paljon, oisin ostanut kirjan heti kun tuli kauppoihin, jos vain olisi ollut rahaa. .___. (joskus kyllä vielä ostankin kaikki kirjat ja DVD't omaksi!)¨

No kuitenkin, luin kirjan varmaan josain 4 päivässä pääsiäisloman ohella. Ei ollut mikään kauhea kiire lukea sitä, sillä kun tiesi että se on viimeinen kirja. Ja aluksi mulla oli vähän vaikeuksia lukea sitä, sillä josain paikoissa teksti oli vaikea lukuista, ja joutui pari kertaa lukemaan sen kohdan uudelleen, että tajusi. Kirjan lukemisessa kesti siksi niin kauan, kun piti nukkua välillä ja päivät olin tallilla.

Lopuksi kun oli enää joku 200-300 sivua jäljellä tuli vähän sellanen olo, että "apua en uskalla lukea tätä enempää, kun pian tää on ohi". Sivut sitten hupeni, ja lopussa alkoi tulemaan niin jännää asiaa, ettei enää pitänyt taukoja vaan luki sen putkeen. Lopuks oli vähän sellanen "häh, tässäks tää nyt oli" olo, vaikka olikin hyvä kirja! :) Siitä loppusivuista missä oli 19 vuoden jälkeen oisin toivonu vähän enemmän, joko oon tyhmä tai muuten vaan kesti hetken et tajusin mitä ne puhui ja kenestä. :D Olis voinut olla vähä selvempi jne se kohta.

Mut kuitenkin tuli tosi ontto ja tyhjä olo, kun kirjan oli lukenut. Sellanen, että ei ole enää mitään odotettavaa, eikä mitään mitä jännittää. Yyh. :< Mut kyllä se tosi asia on, että pakko Potterin joskus on loppua. Jos se vaan jatkuis ja jatkuis, loppujen lopuks ois ehkä liikaa toistoa, eikä fanit enää jaksais välttämättä lukea, ja kirja saattais mennä pilalle josain vaiheessa. Eli mikään ei kestä ikuisesti, ollaan onnellisia näistä 7 kirjasta mitä meillä on. <3 Kai tähän tottuu, pitää lukea vaan kirjat uudelleen ja kattoo leffoja, vaikka leffat ei ihan kirjojen tasoa olekkaan. ;)

Joten, kiitetään ja kumarretaan Harry Pottereille, jota J.K. Rowling jaksoi kirjoittaa meidän iloksemme (ja itsensä), Harry Potter - paras kirjasarja ikinä! :)<3

Ja kuitenkin ei ole enää oikein mitä Harrysta haluaisi lukea, sillä saatiin suurin piirtein vastaukset kaikkiin salaisuuksiin ja kysymyksiin, mihin halusimmekin! (:

Harry Potter on ollut parasta mitä mun elämässä on tähän mennessä tapahtunut.

Vaikka Pottereista pidänkin, ja on mahtavin ja paras kirjasarja, en ikinä olisi voinut kuvitella, että olisin jaksanut lukea mitään muuta kirjasarjaa näin paljon, ja sivujahan noissa kirjoissa on ihan mukavasti. Esim jotain Taru Sormusten herrasta en olis jaksanut lukea ees 50 sivua. :D Mutta on mun elämässä parempaakin tapahtunut kun Harry Potter, ehkä en siis ole aito fani mutta.. :) Kuitenkin pitäs jotenkin erotella oma elämä ja fantasia.

"Olemme melkein perillä... minä voin ilmiinnyttää meidät kummatkin... älä pelkää..." "En minä pelkää Harry", Dumbledore sanoi, ja hänen äänensä oli hivenen vahvempi, vaikka vesi oli niin kylmää. "Olen sinun kanssasi."

Tulemme kaikki kaipaamaan sinua Harry Potter, poika joka elää.

<3

Kiitos ja kumarrus Harrylle :) Jaksoi ilahduttaa meidän elämäämme monen vuoden ajan, ja varmasti jatkossakin fanit lukevat vanhoja teoksia. Pääsee arkielämästä uppoutumaan fantasian pariin. ;>

Jisushi

  • Ankeuttaja
Vs: Tunnelmat sarjan loputtua
« Vastaus #109 : Maaliskuu 27, 2008, 17:17:26 »
Ensin oli sellainen tunnelma ettei pysty elämään ilman pottereita ja olin kauhean surullinen ja muuta..Mutta viimein kun sain viimeisen kirjan luettua ja suljettua sen ajattelin että se oli siinä, yksi suuri tarina on vihdoinkin saatu päätökseen ja kaikki päättyi onnellisesti. Eli kirjan luettua olin vielä pari seuraavaa tuntia aika pökellyksissä ja mietin vielä kaikkia niitä juonenkäänteitä ja kirjan tapahtumia. Mutta nyt vähän myöhemmin olen vain tyytyväinen ja iloinen, koska jokaisen tarinan pitää päättyä joskus. Ja itse sain ainakin paljon inspiraatiota pottereista, koska haaveenani ja tavoitteenani olisi kirjoittaa joskus kirja tai ehkä kirjasarja.^^

Melkiira

  • Ankeuttaja
Vs: Tunnelmat sarjan loputtua
« Vastaus #110 : Maaliskuu 28, 2008, 15:08:16 »
Hankin DH:n kesällä kun se julkaistiin, mutta en päässyt kovin pitkälle siinä, luin muutaman luvun ja siihen se sitten jäikin. Olen aika surkea englannissa ja siksi olikin melko vaikeaa saada välillä tolkkua joistakin lauseista ja sanoista. Maaliskuussa hankin kirjan sitten suomeksi ja sain sen tämän viikon maanantaina luettua loppuun. Olin säästellyt kirjaa, enkä siis lukenut sitä läheskään joka päivä - oli paljon mukavempi nautiskella lukuhetkistä kun pitkitti kirjan lukemista.

Ensimmäiseksi olo oli kyllä tyhjä. Olin koko poissaoleva koko loppu päivän ja jäin helposti tuijottamaan jotakin ja miettimään asioita, en puhunut juuri mitään, tuntui tosi uskomattomalta että nyt sarja oli päättynyt. Mielessä pyöri paljon erilaisia kysymyksiä kuten; miten kävi Weasleyn perheen? Entä Tylypahkan? Ja miten koko muu velhomaailma suhtautui kun Voldemort oli poissa ja tulevaisuus häämötti valoisana edessäpäin? Minä sekä itkin että nauroin ja hymyilin, surin kuolleita ja olin myös onnellinen, varsinkin Voldemortin kuolemasta. Ensin ns. arkeen palaaminen oli vaikeaa, mutta kun sitä kaikkea nyt jälkeenpäin ajattelee kaikkihan päättyi lopulta hyvin. Maailma oli pelastettu Voldemortilta ja Harry ja Ginny saivat toisensa, kuten myös Ron ja Hermione. Enää oloni ei ole niin tyhjä kuin se oli aiemmin, on niin mahtavaa ajatella miten paljon Potter-sarja on vaikuttanut lukijaan, kirjat ovat täynnä ihan uskomattoman sujuvaa ja taidokasta tekstiä, kirjoja lukiessa saa sekä nauraa että itkeä, voi helposti kuvitella itsensä kirjan tapahtumiin ja henkilöihin on todella helppo samaistua. Sitä paitsi ei tämä lopu tähän, kirjojahan voi lukea yhä uudelleen ja uudelleen, enkä minä ainakaan tule niihin koskaan kyllästymään. En siis ole surullinen vaan onnellinen siitä miten tarina lopulta päättyi. :)

Hophoppari

  • Ankeuttaja
Vs: Tunnelmat sarjan loputtua
« Vastaus #111 : Maaliskuu 28, 2008, 17:43:21 »
Luin kirjan pitämättä kuin muutaman parin minuutin pituisen tauon. Nenä liimautuneena riveihin, mä ihan kuin imin sitä tekstiä itteeni ja uppouduin parhaaseen Potteriin, minkä oon koskaan lukenut. Luin sitä joka paikassa, ruokapöydässä, jopa vessassa.
Kun sitten tajusin, että olin lukenut viimeisen rivin koko kirjasta, istuin pari minuuttia paikallani ja itkin sitten ainakin kymmenen minuuttia. Tunne oli kaoottinen, mut samalla jotenkin rentoutunut, nyt ei enää tarvi pelätä Harryn (tai Draco, Ronin, Hermionen yms.) puolesta ja tietää, että hyvyys voittaa ja plaaplaaplaa. Mut surulliset tunnelmat tulin, luin koko kirjan n. 12 tunnissa, en kyllä laskenut ite mutta uskoisin että suurin piirtein niin kauan olin nenä kiinni sivuissa. Kaikki ne tunnit oli täynnä tunnetta.


Tulemme kaikki kaipaamaan sinua Harry Potter, poika joka elää.

Sinii

  • Ankeuttaja
Vs: Tunnelmat sarjan loputtua
« Vastaus #112 : Maaliskuu 28, 2008, 18:42:29 »
Viimeinen kirja oli kaikista Harry Pottereista ehdottomasti se paras. Viimeisen kirjan luettua tuli se fiilis, että mitäs nyt? Makasin sängyllä pitkän aikaa ja mietin että eikö tässä voisi jotain keksiä? Eikö tätä sarjaa saisi millään jatkettua? Kun on jo monta vuotta kuulunut niihin Harry Potter faneihin jotka odottavat "kieli pitkänä" uutta kirjaa niin pakostakin tulee semmonen haikea tunne. Että tässäkö se sitten oli? Mitäs nyt voi tehdä? Lukea kaikki kirjat uudestaan? Hyvä idea sinänsä tuokin, mutta ku niistä on jokaisen lukenut jo kolme kertaa kuudennen ja seitsemännen kirjan välissä niin ei kyllä valitettavasti ole hetkeen intoa tarttua niihin. Nyt olen sitten haalinut käteeni kaikki mahdolliset Harry Potter kirjat mitkä tuosta kirjastosta on mahdollista saada :) Äsken sain päätökseen Pottereiden suomentajan, Jaana Kapari-Jatan kirjoittaman kirjan Pollonmuhku ja Posityyhtynen, joka käsittelee Pottereiden suomentamista. Oli kuulkaas hyvä :) Niin ihana kuin tämä sarja nyt on ollutkin niin joskus on pakko päästää irti. Kukaan ei silti unohda jotain niin merkittävää kuin Harry Potter. Siitä on jo osoituksena tämä sivusto.

rinkilä

  • Ankeuttaja
Vs: Tunnelmat sarjan loputtua
« Vastaus #113 : Maaliskuu 30, 2008, 18:15:32 »
No kun oli lukenut ne vikat sanat niin tuli tietenki vähän sellanen haikea olo... Huomasi, että viimeisessä luvussa alkoi tahti hidastua ja imin sanoja oikein toivoen, että ne eivät loppuisi vielä. Ja siinä se sitten oli: all was well. Loppu. Tuntu vaan, jos kääntelisi niitä viimeisiä tyhjiä sivuja sieltä vielä ehkä jotain löytyisi. Sitten kun se oli ohi, niin sitten se oli... Sitten ajateltiin, että no tuleehan sieltä vielä suomennos... Mutta kun sekin oli ahmittu niin ei ollut enää mitään ja Harryn tarina oli nyt saatettu viimeiseen pisteeseen (huokaus). Kyllä jäi kaipaamaan sitä jännityksen paloa vatsan pohjalla, että mitä seuraavassa kirjassa tapahtuu ja toisaalta piti vain tyytyä siihen että nyt se oli ohi... Lohdulla voi kuitenkin ajatella kaiken tosiaan olevan hyvin eikä ne kirjat siitä mihinkään katoa vaikka viimenen onkin jo kirjotettu :)
Tulen kyllä kaipaamaan Harrya ja hänen seikkailujaan...

Cornelius Deemson

  • Ankeuttaja
Vs: Tunnelmat sarjan loputtua
« Vastaus #114 : Maaliskuu 30, 2008, 19:04:13 »
No, kuka vain voi kirjoittaa Harrysta lisää, miettikää kuulkaas nyt esim. noita Star Wars-kirjoja...

Mutta, minusta on hyvä kun tulee vielä leffoja, ei se kirjasarjan loppu niin haittaa, nyt voi kehitellä omia teorioita yms. :)

Poissa Emubird

  • Fyysisesti paikalla, henkisesti muualla
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Always the tone of surprise!
  • Pottermore: ScarletCentaur10898
  • Tupa: Rohkelikko
Vs: Tunnelmat sarjan loputtua
« Vastaus #115 : Maaliskuu 30, 2008, 19:17:30 »
Hain suomennoksen postista 7.3 jälkeisen perjantain maanantaina. Pidin sitä sylissäni ja tuijotin pakettia. Ajattelin Tässä on nyt kaiken selitys, kaiken loppu, Pottereita ei tule enää ikinä. Aloin ahmia kirjaa jo samaisena maanantaina. Luin neljä tuntia putkeen ja aloin nukkumaan luettuani kohdan, jossa Ron lähtee muiden kahden luota. Seuraavana päivänä koulussa en voinut keskittyä mihinkään. Kotona hutaisin läksyt ja aloin ahmimaan Potteria loppuun. luin sitä n. viisi tuntia. Kun tulin viimeisen luvun kohdalle sanoin ääneen hiljaa huoneessani, Yhdeksäntoista vuotta myöhemmin ja hymyilin itsekseni. Kun olin lukenut kirjan, laiton kannen kiinni ja jäin miettimää kirjan viimeisiä sanoja: Kaikki oli hyvin Tajusin, että siihen lauseeseen koko kirjasarja päättyy. Sitten annoin kirjan isälleni, joka luki sen yhdessä yössä ja pääsin juttelemaan kirjasta hänen kanssaan. Nyt odotan saavani alkuperäisen DH:n koululaisen kirjaklubin kautta tilattuna. Se olisi ensimmäinen Potter, jonka luen enkuksi.




Lainaus
No, kuka vain voi kirjoittaa Harrysta lisää, miettikää kuulkaas nyt esim. noita Star Wars-kirjoja...

Aika kamalaa se olisi, jos joku kirjoittaisi siitä jatkoa. Olen tyytyväinen siihen lopetukseen, jonka Row teki joten en lukisi, jos joku toinen Pottereista jatkoa kirjoittaisi.
I have seen your heart, and it is mine
Blogini: http://mylifemyfandoms.blogspot.fi/

miaa

  • Ankeuttaja
Vs: Tunnelmat sarjan loputtua
« Vastaus #116 : Maaliskuu 31, 2008, 18:43:18 »
Itselleni tuli ontto,tyhjä olo aivan kuin jotain olisi puuttunut minusta.
Potterit ovat kulkeneet rinnallani niin pitkään kuin muistan ja aina olen odottanut innolla sitä seuraavaa kirjaa jonka pian saisin hakea kaupasta.Kun viimein viimeinen kirja oli luettu jähmetyin kauhusta ja aloin suorastaan itkeä kauhusta.
En itkenyt surusta vaan siitä kuinka iloinen olin kun olin saanut lukea kaikki ihanat kirjat...
Kun lopulta ryhdistäydyin ja menin maanantaina sitten kouluun en pystynyt millään keskittymään tunneilla vaan haikailin ulos ikkunasta ja mietin Kirjan tapahtumia.
Ensimmäinen viikko meni haikaillessa ja surun ja kaipuuden puristaessani rintaani...
Nyt olo on vähän helpottanut mutta luen ainakin yhden sivun illalla jotta saan pitää yhä kiinni ihanasta tarinasta johon olen aina painautunut....

Tulen aina kaipaamaan tarinaa  Pojasta joka elää.....

Poissa Yono

  • Tangokuningatar
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Tunnelmat sarjan loputtua
« Vastaus #117 : Maaliskuu 31, 2008, 19:05:10 »
Luulin jo vähän aikaa, että olin päässyt ohi koko Potterista, mutta kun vihdoin vaivauduin hankkimaan suomennoksen, tarina imaisikin mukanaan. Tällä kertaa kirja iski kovempaa kuin kesällä, enkä nähnytkään enää mitään ongelmia ratkaisuissa, jotka ärsyttivät lukiessani alkuperäistä versiota. Se johtuu varmaan siitä, että olen nyt älynnyt kirjasarjan olevan todellakin ohi.

Minä jään kyllä kaipaamaan Harrya. Ei pelkästään sen takia, että tämä potterholismijuttu on ollut aika iso osa elämääni jo parin vuoden ajan. Olen myös oppinut rakastamaan sen hahmoja, melkein kaikkia, ja ennen kaikkea koko taikamaailmaa. Harmi, että en yleisesti ottaen pidä ficeistä. Ajatus, että Rowling kirjoittaisi vielä jatkoa (siis jonkin oikean kirjan eikä hakuteosta), on todella kutkuttava. Se ei kuitenkaan toimisi, ja koko seitsenosainen sarja menettäisi kaiken viehätyksensä, jos tulisikin Albus Potterin seikkailut -niminen uusi sarja.

Kaiken kaikkiaan, olen todella haikea. Minulla on jo nyt ikävä kolmikkoa ja tiedän, etten tule lukemaan mitään näin jännittävää vähään aikaan. Mitkään seikkailukirjat kun eivät minua tavallisesti kiinnosta. Koska luin suomennoksen juuri loppuun, en saa välttämättä hyvin unta tällä viikolla. Ajattelen yleensäkin liian levottomia yöllä, kun olen lukenut Potterin loppuun. Toivottavasti ei kulu turhan pitkä aika siihen, että tunnen olevani jo valmis lukemaan sarjan alusta loppuun taas. Ja toivon että se kestää aikaa ja uuden lukukerran, vaikka loppuratkaisu onkin jo tiedossa.

Franklin

  • Ankeuttaja
Vs: Tunnelmat sarjan loputtua
« Vastaus #118 : Huhtikuu 01, 2008, 08:32:40 »
Hyvin haikeat oli tunnelmat kun viimeisen sain luettua. Tuntui  oudolta kun ei ole enää potteria mitä odottaa. :(
Mutta ei se  nyt enää oikeastaan harmita kun olen tyytynyt lukemaan kirjoja uudestaan ja valmistamaan taikasauvoja.

Hiunah

  • Ankeuttaja
Vs: Tunnelmat sarjan loputtua
« Vastaus #119 : Huhtikuu 01, 2008, 14:27:32 »
Samalla mahtavat, mutta myös hieman haikeat. Enää ei tule uusia kirjoja, joiden parissa voisi uppoutua... jonnekkin kauas. :D Mutta olisi todellakin kivaa jos sarja vielä jatkuisi ja jatkuisi - maailman loppuun asti - mutta ymmärrän toki, että se ei ole mahdollista.

Poissa Cailín

  • Vuotislainen
Vs: Tunnelmat sarjan loputtua
« Vastaus #120 : Huhtikuu 01, 2008, 19:10:11 »
Mitäs te vuotiksen porukka aiotte tehdä nyt? Aina ennen viimeisimmän kirjan ilmestyminen on saanut väen rynnimään tänne ja keskustelemaan ja arvailemaan tulevia tapahtumia. Entäs nyt, kun tulevia tapahtumia ei ole, tai ainakaan niistä ei enää koskaan saa tietää mitään varmaa? Aiotteko vielä pari kuukautta jatkaa pohdintoja täällä ja sitten vaan siirtyä eteenpäin, vai tulla tänne vielä vuosien päästä pohtimaan jonkun vaatteiden väriä?
Itseä ainakin harmittaa, kun huomasin tämän näin mukavaksi paikaksi vasta, kun tällä ei oikeastaan ole enää niin paljon väliä.

Poissa Giladra Carrion

  • Kuolonsyöjä
  • Valvojaoppilas
  • *
  • Sukupuoli: Noita
  • Pottermore: ShieldFang27063
  • Tupa: Luihuinen
Vs: Tunnelmat sarjan loputtua
« Vastaus #121 : Huhtikuu 02, 2008, 12:23:56 »
Itseä ainakin harmittaa, kun huomasin tämän näin mukavaksi paikaksi vasta, kun tällä ei oikeastaan ole enää niin paljon väliä.

Miten niin tällä ei ole enää niin paljoa väliä...? Eihän se, kuinka paljon Vuotiksella on väliä, riipu siitä loppuvatko kirjat vai ei, vaan käyttäjien asenteista. Jos kaikki ajattelisivat, ettei tällä enää niin väliä ole, Vuotis kaatuisi varmasti alle vuoden kuluessa...
Tietysti noita pohdintoja on nyt vähemmän, mutta on myös sellaista, joka ei selvinnytkään viimeisessä kirjassa, ja KV:n myötä on myös tullut lisääkin. Onhan vielä se hakuteos tulossa, johon asti on asioita joita yhä voidaan pohtia. Ja tuskinpa vain siinäkään kaikki ratkeaa.

Ja kuten varmasti huomaa, Vuotiksessa on paljon muutakin kuin pelkkää Potteria. Tuskin ficitkään missään vaiheessa kokonaan loppuvat. Aina löytyy kirjoitettavaa.
Ja uudet Potter-sukupolvet varmasti löytävät tiensä Vuotikseen ennemmin tai myöhemmin. Eiväthän he saa kokea sitä kaikkea, mitä me "vanhat" olemme kokeneet, mutta varmasti hekin saavat täältä paljon irti.

Minä itse ainakin pyörin Vuotiksessa ihan niin kauan, kun tämä pystyssä vain pysyy. Kenties joskus hieman harvemmin, mutta kuitenkin. Keskustelut ovat täällä netin parhaimmasta päästä; vai kuinka monta parempaa keskusteluosiota löytyy, jossa olisi yhtä laajasti ja yhtä laadukkaasti kaikkea?

Se on siis käyttäjien asenteista kiinni, kuinka pitkään Vuotis jatkaa. Onhan Tolkieninkin kirjat ilmestyneet ajat sitten, mutta yhä löytyy aktiivisia foorumeita aiheeseen liittyen.
Ei Pottereiden loppu merkitse automaattisesti Vuotiksen loppua.
Tätä aihetta on melko paljon jo puitu, ja niistä tuloksista voi päätellä, ettei kovin moni ole Vuotista hylkäämässä.
“We've all been raised on television to believe that one day we'd all be millionaires, and movie gods, and rock stars.
But we won't. And we're slowly learning that fact. And we're very, very pissed off.”

Chara

  • Ankeuttaja
Vs: Tunnelmat sarjan loputtua
« Vastaus #122 : Huhtikuu 02, 2008, 14:35:52 »
Rupesin itkemään kun luin joitain noita vastauksia: niin samanlaiset fiilikset. En ala tähän nyt mitään esseetä kirjottamaan, mutta pakko sanoa että Potterit on niin tärkeitä mullekin. Oli juuri semmoinen tyhjä ja itkuinen olo kun luin vikan kirjan. Tähänkö se nyt loppu? En pystynyt parina seuraavana päivänä ajattelemaan muuta kuin Pottereita. Ne on jotenki antanu mulle mahottoman paljon. Ihmiset, jotka eivät ikinä lue niitä eivät tiedä mitä menettävät. Välillä mietin, että olenko hullu kun rakastan kirjasarjaa niin paljon. Mutta tiedän kyllä etten ole. Potterit on itkettänyt ja naurattanut mua enemmän kun muut kirjat yhteensä. <3

Poissa talitintti

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Skeptinen pessimisti
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Tunnelmat sarjan loputtua
« Vastaus #123 : Huhtikuu 02, 2008, 14:54:12 »
Haikeat fiiliksethän sitä oli kesällä kun luki viimeiset rivit ja sulki kirjan. Lähinnä ensimmäinen ajatus oli se, että 'nyt se on ohi, ei enää yhtään Potteria'. Kuitenkin jäin odottamaan suomennosta ja sitä, että onhan sitä vielä periaatteessa yksi Potter lukematta kun Kuoleman varjelukset on lukematta, mutta sitten kun sekin oli luettu niin loppu oli pakko kohdata. Potterit eivät tule koskaan putoamaan sydämestäni pois on ne niin tiiviisti sinne änkeytyneet. Siellä ne hyllyssä odottavat ja sieltä ne on helppo ottaa ja aloittaa lukemaan ja paeta tästä ankeasta maailmasta seikkailemaan Harryn, Hermionen ja Ronin kanssa. Kuten laulussakin sanotaan "Why do all good things come to an end"
Kirk: My Nikon is state of the art. Max: Oh, I've got a Nikon too. It's an N64 with 3D matrix metering, 35 to 210 zoom. What have you got? Kirk: It's a Nikon. (Gilmore Girls)
---
Rory: I just don’t want to be queen. Tristan: Me either [pause] King - I don’t want to be king. (Gilmore Girls)

Poissa seitti

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
    • http://nokkosnoita.livejournal.com
  • Tupa: Luihuinen
Vs: Tunnelmat sarjan loputtua
« Vastaus #124 : Huhtikuu 08, 2008, 21:20:06 »
Luulin jo vähän aikaa, että olin päässyt ohi koko Potterista, mutta kun vihdoin vaivauduin hankkimaan suomennoksen, tarina imaisikin mukanaan.

Minulle sattui ihan samalla tavalla... tai siis, olin kesällä aloittanut lukemaan englanninkielistä, mutta en lukenut sitä kokonaan, mutta suomennoksen luin sitten yllätyksekseni melkein yhdeltä istumalta. En vain pystynyt lopettamaan sen lukemista, yhtäkkiä olinkin taas siinä tutussa maailmassa, mikä oli ollut minulta hieman unohduksissa parin vuoden ajan.

Minulla oli vähän haikea olo, kun sain viimeisen kirjan luettua... varsinkin nuorempana Potterit oli niin tärkeitä kirjoja, ja tavallaan kasvoin Potterien mukana, kun aloitin niiden lukemisen 10-vuotiaana ja tarina sulkeutui nyt sitten täysi-ikäisyyden kohdalla. Ajattelin jo, että olen unohtanut ja "kasvanut" Potterien lukemisesta, mutta kun luin viimeistä kirjaa, tajusin sen uudella tavalla ihan kokonaan, ja minulle tuli hirveä ikävä kaikkia tuttuja hahmoja ja koko tuota maailmaa. Uskon, että Potterit tulee olemaan lukemistossa vielä kauan tulevaisuudessakin. Mutta en tavallaan ole mitenkään surullinen sarjan loputtua, vain vähän haikea ja nostalginen olo on. :) Jotenkin näin tässä pitikin käydä, että nyt Harryn tarina on sulkeutunut, mutta sen pystyy lukemaan aina uudestaan ja uudestaan, silloin kuin vain haluaa taas niiden tuttujen hahmojen maailmaan.

you'll find me in a berlin bar
in a corner brooding