Aihe: Tunnelmat sarjan loputtua

[Hippogriff]

Nyt se sitten on ohi - kaikki kirjat ovat ilmestyneet, mitkä ovat tunnelmanne? Omani on hyvin surullinen mutta toisaalta ehkä hieman iloinen. Seurasin lähes yön vuotista sekä katselin videolla kun 20 vip-jäsentä oli siellä suomalaisessa kirjakaupassa, yritin valvoa koko yön ja lähteä aamukuudelta pyöräilemään keskustaan ostamaan Potter-kirja ensimmäisenä mutta epäonnistuin koska nukahdin viideltä :(. Nyt kai sitten täytyy tyytyä ostamaan kirja lähikaupastani joka harmittaa minua kovasti. Mutta, mitkä ovat tunnelmanne nyt, kun kaikki kirjat ovat ilmestyneet?

//Edit 6.5.2008: Yhdistetty muutama tunnelmointi -topic, joista kaksi DH-osastolta. -Vilena

[Joannaju]

Ihanat - ja haikeat - fiilikset. Kun on pottereiden kanssa elänyt, niin vaikea ajatella, että tämä on nyt se viimeinen. Viimeinen.
Megan - isoveljeni, toisinsanoen - kanssa taidamme lähteä tänään vielä kyseisen opuksen ostamaan, koska emme päässeet yömyyntiin emmekä ehtineet ennen koulua hakea.
Sitä ennen täytyy kuitenkin kestää tunti ärsyttävää pappaani, käydä uimassa ja Raxissa syömässä, mutta menemme onnekseni mummilaan, joka on aivan Porin Citymarketin lähellä, niin että pakko mikä pakko kyseinen opus saada. ;) Surullista, haikeeta, onnellista, pelonsekaista, ja niin edelleen. ;p

[Don Hessu]

Itse en osaa selittää tunteina nyt, jos tunteet ilmestyisivät ilmeenä taululle, niin ne olisivat vain poissaolevan näköiset, tuijottaisivat jonnekkin.

Itse saan myös tänään, mummo meni sitten varamaan :P Uskon että jos on alle 1000 sivua niin olen lukenut jo tänään, mikä tietenkin on harmi. Mutta yleensä kun saan uuden kirjan, mitä haluan oikeasti lukea luen sen yhdellä, kahdella tai kolmannella kerralla läpi.

[KP]

Tuntuu perin omituiselta. Tajusin juuri, että uusia pottereita ei ilmesty enää koskaan. Tuntuu tavallaan hyvältä, mutta samaan aikaan haikealta ja vähän tyhjältä. Ei ole enää mitään odotettavaa ja jännitettävää. Tuntuu hölmöltä puhua tällä tavalla kirjasarjasta, mutta potterit ovat olleet hyvin tärkeitä minulle ja varmasti monille muillekin teistä. Jotenkin on todella helpottavaa, kun kaikki on ohi, mutta sittenkin... Se kaikki on ohi. Mitään uutta ei enää ole tulossa.

Vähän huvittaa, kun miettii, mitä kaikki epäpotteristit ajattelevat meistä ja suuresta surustamme, kun pottereita ei enää tulekaan. He kai ajattelevat meidän olevan ihan pöljiä, ja kai me vähän olemmekin. Mutta jotkin kirjasarjat ovat lyhyitä ja kaikki osat ilmestyvät melkein yhtä aikaa. Potter on ollut sinänsä melko pitkä sarja, viimeinen kirja ilmestyi kymmenen vuoden jälkeen ensimmäisen ilmestyttyä. Olemme jännittäneet pottereiden parissa vuosia, ja nyt koko sarja on päättynyt.

Ja nyt päättyy tämä minun vuodatukseni. Vetäydyn syrjään hiljentymään.

[Chedaliné]

Se on vaan niin haikeata. Nyt tämä sarja sitten loppui - kuten kaikille muillekin kirjasarjoille käy ennemmin tai myöhemmin. Mutta tässä tapauksessa se tuntuu erityisen kipeältä. Pottereita minä olen lukenut vuodesta -02, ja ihastuin sarjaan heti.
Siis, jotenkin sitä on niin vaikea kuvitella. Vaikka kuinka yrität paukuttaa päähäsi, että nyt tämä sarja loppui ihan lopullisesti, that's it, sitä ei kuitenkaan varmaan vähään aikaan käsitä oikein itsekään. Ymmärrätte varmaan? En pysty mitenkään kuvittelemaan, että J.K.Rowling ei enää kirjoita uutta Potteria. Ei ole enää mitään mitä odottaa aina yhtä innolla. Rynnätä kirjakauppaan/markettiin ostamaan uusin Potter innosta kihisten, kiirehtien pää kolmantena jalkana kotiin ja avaamaan kirjan kannen.

It's just over now.

[Audra Dancer]

No niin. Minä olen lukenut tämän viimeisen opuksen englanniksi, joten enää ei tunnelmat ole sillä tavalla pinnassa. Muistelenpas vähän, millainen fiilinki oli silloin kun kirja oli vasta luettu... Hmm. No, luin kirjan hitaasti koska minulla oli silloin kiirettä koulussa. Kun olin saanut kirjan luettua, muistan ainakin, että tunnelma oli tosi haikea. Tuntui että eihän tämä nyt tähän voi loppua, ja tuntui oudolta kun ei ollut enää uutta kirjaa mitä odottaa.

Nyt kun tästä koko jutun loppumisesta on puhuttu ja niin edelleen, on tullut itsellekin vähän sellainen jännä olo. Sellainen, jota on vaikea selittää. Äärimmäisen vaikea. Toisaalta äärimmäisen haikeakin olo, toisaalta iloinen ja helpottunut. Enää ei ole sitä hermoja raastavaa jännitystä, kun tietää miten asiat ovat. Osa miettimistäni kysymyksistä jäi tosin ilman vastausta, mutta ei sille mitään voi. x) Ehkäpä niihin löytyy vastaus jostain muualta, joskus... On se jännä tunne kun yhtäkkiä joku juttu mihin on tottunut ja mihin on kasvanut, loppuu. Se on niin tyhjä olo, kuin olisi vedetty matto alta pois ja sitten on kaatnut kivilattialle ja on lähtenyt taju. Tai siis kuitenkin... Se on niin hankalaa kun joku itselle isompi juttu loppuu. Mutta kyllähän sitä voi lukea kirjat uudelleen (ja uudelleen ja uudelleen ja uudelleen)... ;)

Kävin muuten tänään paikallisessa kirjakaupassa hiplaamassa suomennosta. Kihii. Ja kirjastossakin kävin, sielläkin oli tuo suomennos... Olisi oikeastaan pitänyt lainata se ihan mielenkiinnon vuoksi että näkee miten se on käännetty. Ja kirjastotäti oli muuten pukeutunut noidaksi ihan suomennoksen ilmestymisen kunniaksi. x)

~Moondancer (luhtakurppiainen)

[Shadowheart]

Niin liityn muihin, se on haikeaa. Viime yö oli ensimmäinen ja viimeinen potterin jonotukseni ikinä.....
Tämä kirjasarja on tuonut paljon iloa ja yllätyksiä matkallaan. Se meni jotenkin nopeasti......en edes muista sitä aikaa kun luin ensimmäisen potterin...Harmittaa. Taisin itsealoittaa luultavasti komannesta kirjasta. Tai sitten ekasta leffasta......Ei muista.
Itsekin olen lukenut KVn englanniksi ja sillioin söin aina suklaajäätelöä samalla lukiessani (: Aion tehdä samoin Suomen kielisessä versiossakin (en ole vielä kerennyt aloittaa....hahha)
Mutta, toivon ettei Potter fanit lannistu! Toivon että ulee miittejä ynnä muuta Potterkivaa. Ja toivoisin että joskus tulevaisuudessa joku tosi rikas ja sellainen joka arvostaa Potteria, rakentaisi Tylypahkan. Vaikka huvipuistoversion siitä. Silloin kun minä vielä elän, se olisi mahtavaa!
Seuraavaksi lähtee kaikkien kirjojen uudelleen luku. Kerrataan kaikki ja ehkä yritetään tajuta kaikkea mikä on jäänyt epäselväksi. Kiitoksia J.K Rowlingille tästä ihanasta kirjasarjasta!

[Lartsu]

Nyt kyllä surettaa. Aika haikeata on, kun Potterit on kuitenkin ollut se jatkuvan fanituksen kohde ja se johon turvautua. Mikään muu kirjasarja ei varmaan herätä minussa yhtä suuria tunteita. Voi ei, nyt alkoi itkettämään.En haluaisi että JK kirjoittaa kahdeksatta Potteria - kun se on loppu, se on loppu. Vaikka onhan se kamalaa ettei koskaan ilmesty mitään Potteria. No, pitää nyt tulevaisuudessa turvautua vanhoihin kirjoihin ja ficceihin. :/ <3

~Lartsu

[Isetom]

Oma kirjani nojaa tuossa vieressä sängyn päällä tyynyyn. Olen lukenut sivulle 100, mutta kävin välillä hiihtämässäkin vaikka ei mitenkään hirveästi olisi tehnyt mieli, mutta täytyy ulkonakin käydä!

Luin viime vuonna DH:n, mutta oloni ei ollut mitenkään erikoinen lukemisen jälkeen. Luin kirjan loppuun 21.12.2007. Päivänä jolloin joululoma alkoi ja oli nimipäiväni. Tuntui että olisin tehnyt jonkun työn valmiiksi, mutta se tarvitsi vielä pintakäsittelyn, hiomisen sun muun. Eli tarkoitan sitä että pitää vielä lukea suomenkielinen teos ja ymmärrän kaikki asiat rivien välistä.

Oloni oli hieman outo, haikea, sen jälkeen kuin luin DH:n, koska tiesin että miten kävisi ja mikä on kirjan juoni. Nyt vielä kuitenkin reilut seitsemänsataa sivua Harry Potteria ja sitten, arvelisin, on erittäin haikea olo.

[Asoalian]

Minä en vielä osaa tuntea haikeutta tai mitään, vaikka jollain tapaa kyllä toivonkin että tulisi vielä joku HP-kirja, että pääsisi jonottamaan - oli sen verran hauskaa eilen ;) Mutta veikkaanpa että se haikeus iskee sitten, kun olen lukenut viimeisenkin sivun tästä suomenkielisestä. Varmaan vasta se tekee siitä, että ei tule enää uusia kirjoja, niin lopullista että sitä tajuaa surra ("surra"). Outoa kyllä sinänsä, että silloin kun luin DH:ta, olin ihan yhyy koko kirjan ajan, alusta loppuun melkeinpä, mutta KV on ainakin toistaiseksi mennyt hihiijeevihdoinkin-tunnelmissa. ^^

[Fimca Worthleberr]

Kun minä olin lukenut vikan Potterin (siis luin sen kesällä englanniksi), en oikeastaan ollut mitenkään kamalan haikea tai surullinen sarjan loppumisen takia. Tai tietysti vähän, mutta en liikaa. Parhaiten tuntemuksiani voisi kuvailla ehkä sanalla täyttymys. Tarina oli vihdoin kokonainen, mitään tärkeää ei jäänyt epäselväksi tai mieltä kaivelemaan. Sitä paitsi olisihan se hassua, että Potterit jatkuisivat ja jatkuisivat aina vaan. Sellaiset sarjat eivät loppupeleissä ole kovin hyviä. Olen siis iloinen, että kokonaisuus on vihdoin valmis. Tietysti aina uuden Potterin odotuksen tunteet ja spekulaatiot jäävät ikiajoiksi, niitä ei tietenkään voi korvata mikään. Mutta silti olen enemmän tyytyväinen kuin tyytymätön, vaikka sarja loppuikin. Ja ainahan sen voi lukea uudestaan ja löytää joka kerralla jotain uutta.

(Tämä mielipide siis nyt, kauan vikan Potterin lukemisen jälkeen. Vähän kirjan lukemisen jälkeen taistelin liian kovissa tunnekuohuissa kirjan tapahtumien takia, jotta olisin voinut olla sarjan päättymisestä mitään mieltä.)

[Zal]

Niin onhan se haikeaa...Ei enään lisää Pottereita.
Itse yritän olla lukematta Kuoleman Varjelusta kovin nopeasti, että nautinto kestäisi pitkään.Huoh... loppu

[Lady Asensio]

On todella haikea olo, mikään kirjasarja ei ole saanut minua lukemaan useaan kertaan läpi,surffaamaan netissä ja seuraamaan keskustelupalstoja. Tuskin näin käy tulevaisuudessakaan.

Enää ei ole mitään uutta odotettavaa, vaikka joihinkin hahmoihin on kiintynyt todella paljon. Onneksi on vielä 2 leffaa tulossa.

[Achil]

DH:n luin kesällä, ja nyt on suomennoksen vuoro (noin neljännes luettuna). Silloin kesällä oli tosi jännät fiilikset, en pystynyt kuin hymyilemään koko DH:n ilmestymispäivänä.

Olen todella onnellinen, kun olen saanut elää "läpi" tämän pottermanian. Voi niitä meidän lapsosia, jotka eivät saa kokea yöjonotuksia ja spekulointeja Potterien parissa. Tuntuu kummalta ajatella, että koskaan enää tulisi jotain näin upeaa ja suosittua kirjasarjaa, mutta onhan se mahdollista.. ja toivottavaa. 

Itse en ollut kovinkaan tyytyväinen DH:hon kirjana, mikä on tietysti harmittavaa - olihan se sarjan viimeinen ja ehkä odotetuin opus. Jäi myös harmittamaan, kun moneenmoneen kysymykseeni jäi vastaus saamatta. Tämänkin takia on hieman haikea ja surullinen olo, kun kaikki asiat eivät loppujen lopuksi selvinneetkään.

[Tyyppi]

DH luettu on ja kunhan saan VK:n käsiini niin sitten se.
Olen yhtä aikaa iloinen ja surulinen.

[taruinen]

Kun olin lukenut viimeisen kirjan (englanniksi) tuli jotenkin surullinen olo. Nyt se on luettu, mitä sitten? Sitä vaan haluaisi lisää niitä kirjoja, mutta toisaalta on tyytyväinen että nyt ne on loppu. Hyvä lopetus ja ei voinnut olla muutakun tyytyväinen että on kokenut jotain tälläistä elämässä. Hauskaa on ollut!

Nyt sitten odottelemaan elokuvia.

[Tilta]

Niin, kyllähän tämä aika haikealta tuntuu näin suoraan sanottuna.  Mutta onhan se hienoa että pitkä odotus on viimeinkin palkittu. Ja elämä jatkuu.

[Fleurosa]

Minun tunnelmani eivät eilisen jälkeen ole kauheasti muuttuneet, kun sen englanninkielisen version olen jo aikaisemmin lukenut. Silloin kun sen sain luettua oli tosin aika jännä olo, kun ajatteli että tähän se sitten päättyi. En tiedä olisinko halunnut vielä kirjasarjan jatkuvan, vai oliko parempi että loppu tuli kun hyvä maku oli vielä suussa, jos ymmärrätte mitä tarkoitan. En ole ollut Potter-fani ihan ensimmäisestä kirjasta lähtien, vaan aloin niitä lukemaan vasta kolmannen tai neljännen kirjan kohdilla muistaakseni. Jomman kumman kirjan jälkeen luin muut sarjan teokset ja jäin koukkuun. Joten olisi ollut mukavaa jos olisi vähän pitempään saanut vielä jännittää seuraavan kirjan tarinoita. Mutta ainahan kirjoja voi uudestaan lukea läpi, ja vaihtaa välillä kieltäkin.

Elokuvia odotan innolla! Onneksi niitä on vielä tulossa, että saa jännittää ja odottaa vielä jotain :)

[Jazmín]

Todella outo olo, kun ajattelee, ettei enään ikinä tule uutta Potteria. Luin viimeisen kirjan englanniksikin jo kesällä, mutta nyt kun on lukenut suomennoksen jotenki sen tajuaa eri lailla. Eli todella haikea ja surullinen olo, vaikka olenhan minä sen tiennyt, ettei sarja voi ikuisesti jatkua, enkä olisi halunnutkaan, että Rowling kirjoittaa kahdeksannen kirjan. Potter on kuitenkin ollut aika iso osa elämääni, siitä lähtien, kun sain viisasten kiven käteeni kahdeksanvuotiaana ja tulevat vielä olemaankin. No nyt pitää sitten vaan jatkaa eteenpäin, vaikka Pottereita ei enään tulekkaan.

[jebb]

Hmm.. Fiilikset ovat helpottuneet ja haikeat juuri tällä hetkellä.
Helpottuneet siitä syystä, ettei minun tarvitsisi pääni sisällä kehitellä teorioita mitä viimeisessä kirjassa käy yms.

Haikeat siksi, koska potterit ovat olleet merkittävä osa lapsuuttani, ja nuoruuttani. Kun aloitin lukea Pottereita ensimmäistä kertaa, en päässyt siitä jyvällä ja unohdin koko kirja-sarjan hetkiseksi. Mutta vuoden kuluttua, kolmannella luokalla, löysin Potterin maailman ja siitä lähtien yli kuusi ja puoli vuotta, olen lukenut niitä kerrasta toiseen, uudestaan ja uudestaan. Hassua sanoa, mutta pottereista kehittyi osa minun omaa elämääni, en ole koskaan ennen tajunnut, että jokin kirja-sarja voisi saada tuntemaan näin, että aivan kuin ottaisit sen ystäväksesi. Selittämätöntä.
Uskon, että ilman pottereita mielikuvitukseni ei olisi kehittynyt läheskään samalle tasolle kuin nyt. Toki olen lukenut muitakin kirjoja, mutta nostan hp:t yli muiden.
En malta odottaa sitä aikaa, kun minulla on omia lapsia, jotka ovat tarpeeksi vanhoja lukemaan Harryn, Ronin ja Hermionen tarinan itsekkin. Olen varma, että jos se on minusta kiinni, niin potterit luetaan jokaiselle lapselleni, ja jos heissä on yhtään samaa mitä minussa, he kyllä jatkavat tarinan kertomista eteenpäin. Mutta on turhan aikaista miettiä lapsia tässä vaiheessa:)
Sekä oln varma, etten unohda tätä sarjaa helposti, koska se on ollut niin suuressa osassa elämässäni. Enkä toivokkaan unohtavani.

[Linda]

Ei se ole ohi - Harry säilyy sydämissä.

[Smileys]

Äitini osti eilen sen uusimman kirjan ja luin juuri pari tuntia sitten sen kirjan loppuun. ;D Mutta koska oli niin kova kiirus lukea sitä, niin hypin parit kohdat ja luin liki vain kaikki vuorosanat. Meni koko kirja vähän ohi 8D Pitää lukee se pian uudestaan kunnolla. ;>
apapapapapapajf. sorry, tulin sekasin, kun tajusin spoilanneeni. ;D sorry kaikille, ketkä ehti lukemaan, sorriiii<3333

[Azura]

Smileys: Spoilasitko sinä äsken? Minä en ole lukenut kirjaa, arg arg arg...
Tuollahan tietysti lukee ettei vuotista saisi lukea, mutta minähän uhmaan tätä kieltoa koska viikon vieroitus on aivan täysin. Tylsää. Saan tämän vasta perjantaina, eli viikon ilmestymisen jälkeen... :/

Onhan se varmaan hieman haikea fiilis kun kaikki kirjat on tulleet, mutta koska minä en ole tätä viimeistä vielä lukenut en tiedä sitä tunnetta. Se on varmaan melko sama kuin kutoskirjan lopussa mutta paljon erilaisempi. Kutosen lopussa tuli jotenkin sellainen kummallinen olo kirjasta, että haluaisi heti tietää mitä siinä jatkossa käy, muttei saa sitä vielä tietää. Tai jotain tuollaista.

[Don Hessu]

Minulla ei ollut oikeastaan kovinkaan haikea olo. Katselin viimeistä sivua about 3 sek lukemisen jälkeen ja heitin sen lattialle ja menin koneelle.

[Dec]

No, luin tänä aamuna loppuun ne about kakskytä sivua, joita en eilen enää jaksanut lukea. Ajattelin, että oloni olisi lukemisen jälkeen tosi haikea, mutta oikeastaan nyt tuntuu hyvältä kun ei enää tarvitse joka sivustolla kurkistella sormien välistä ja pelätä spoilaantuvansa :)

[tikkuihminen]

Onhan se aika surullista. Vaikka tosin luin jo kesällä DH:n, joten ei se enää nyt ollut niin paha juttu.
Ja ainahan voi lukea vanhoja kirjoja uudestaan ja miettiä kaikkia epäselviä kohtia vaikka maailman loppuun saakka. Elämä jatkuu (:

[Momo]

Äsken suljin kirjan. Sain sen jo perjantaina kello 00.02 (olin toinen, mrr) Täytyy sanoa, että nyt on vähän melankoliset fiilikset... "MAMAA! IT'S OVER!!" Teetä ja sympatiaa kaipaisin.

[marikanen]

Itse en ole vielä saanut viimeisintä käsiini, mutta yritän nauttia viimeisestä kirjasta täysillä! Haikeet fiilikset jo valmiiksi! :(

[e]

sain kv:n äsken luettua ja tunnelma on kyllä melko haikea!!

[Jackie]

kuoleman varjelukset... aivan loistava. uskomaton. jos joskus olen epäillyt, että vuosia, vuosia, vuosia kestänyt rakkauteni näihin kirjoihin on vähääkään hiipunut, olin väärässä. rakastan tuota kirjaa... <3 se oli surullinen, mutta onnellinen. itkin ja nauroin vuorotellen .kun sain kirjan käsiini kirjakaupassa aloin itkemään, ja kun laskin kirjan käsistäni.. sama juttu. mitä hiiskattia minä nyt teen?

[Slytherin]

Mitä nyt enään odottaisi? Mitä odottaisi kuin kuuta nousevaa? Mitä palvoisi ja rakastaisi niin palavasti, että se sattuu? Nyt, kun kirja on luettu ja tietää, että se on lopullisesti ohi, ei oikein voi uskoa sitä. Eihän se voi olla totta! En haluaisi laskea kirjasta irti. Haluaisin, että kirja veisi minut oikeasti mukaansa. Mitä mä nyt täällä maan kamaralla teen, kun kaikki kirjat on luettu ja laitettu siististi pinoon. Tungettu rautainen seinä minun ja niiden väliin. En tietenkään ikinä voisi lakata lukemasta niitä tai mitään, mutta mitä mun pitäisi nyt tehdä!?

Kun sain kirjan käsiini en uskaltanut avata sitä ja alkaa lukea, koska tiesin, että se sinetöisi sen, että noita ihania kirjoja ei tulisi enempää. Kun vihdoin aloin lukea en voinut lopettaa. Siskoni täytyi kiskoa kirja väkipakolla käsistäni, että hänkin saisi lukea sitä. Luin äsken viimeiset 300 sivua ja vasta siinä kohtaa aloin toden teolla nauraa jutuille, joita ei ehkä ollut tarkoitettu hauskoiksi, mutta oli sitä silti, itkemään asioille, jotka tosiaankin oli tarkoitettu surullisiksi.
Rowling osaa kirjoittaa loistavaksi, senhän kaikki tietää!
Fiilikset on ehdottomasti haikeat, surulliset, mutta silti onnelliset.

En päästä ikinä irti rakkaudestani näitä kirjoja kohtaan, ja se on varma, että joku päivä kuolen onnellisena, siitä että sain lukea kaikki kirjat.
Suuri kiitos Rowlingille, joka kirjoitti nämä mahtavat kirjat! ;)

[HPWalrus]

Pikkusen harmittaa, mutta kyllä se siitä. Olihan kirja tietty kiva lukee, vaikka en ehtiny kyllä nauttiin paljoo kun olin jo heti ekana päivänä lukenu sen, olin kaverini kanssa yömyynnissä, joka alkoi klo 00.01 =) Olin 4. Tampereelta joka sai sen =D

[Mitsuki]

Outo.
Olin aivan innoissani, kun pääsin lukemaan sitä jonotuksen jälkeen. Kerkesin lukea vain jotain 40-50 sivua, kun nukahdin, mutta viikonloppuna en tehnytkään muuta kun luin. Lauantaina ja sunnuntain välisenä yönä nukahdin vasta aamu kahdeksalta ja heräsin siinä kymmenen ja yhdentoista välillä. Ja sitten ahmin sen kirjan loppuun. Iloitsin kirjaa, se oli hyvä, mutta tavallaan olin todella surullinen kirjan tapahtumista ja siitä, että enään niitä ei ilmesty.

Tänään vasta ajattelin asiaa, ja minulle yht'äkkiä vasta valkeni. Niitä todellakaan ei tule. Ei koskaan enään yhtään uutta Potteria. Kauheaa. Mutta nyt täytyy sitten lukea niitä vanhoja uudestaan. Otan kesällä varmaan taas projektin kun luen niitä. Mutta elokuviakin tulee vielä kaksi! Toivoa ei ole menetetty! Mutta eihän elokuvat ole mitään verrattuna kirjoihin. Ja jos oikein suru tulee, on ihanaa lukea täällä Vuotiksessa kaikkien ficcejä. Ne ovat jotkut ihan älyttömän hyviä!

Ja onhan J.K. Rowling luvannut, että kirjoittaa vielä Tylypahkan oppikirjoja? Se olisi todella kivaa, kun voisi lukea niitä. Sitten voisi pitää oppitunteja, ihan oikean kirjailijan kirjoitamilla kirjoilla. Se olisi ihanaa.

Mutta. Oloni on iloinen ja surullinen samaan aikaan, ehkä vähän enemmän iloisempi kun olen saanut vihdoin luettua sen. Mutta en osaa kuvailla oloani muulla sanalla; outo.

Mitä nyt enään odottaisi? Mitä odottaisi kuin kuuta nousevaa? Mitä palvoisi ja rakastaisi niin palavasti, että se sattuu? Nyt, kun kirja on luettu ja tietää, että se on lopullisesti ohi, ei oikein voi uskoa sitä. Eihän se voi olla totta! En haluaisi laskea kirjasta irti. Haluaisin, että kirja veisi minut oikeasti mukaansa. Mitä mä nyt täällä maan kamaralla teen, kun kaikki kirjat on luettu ja laitettu siististi pinoon. Tungettu rautainen seinä minun ja niiden väliin. En tietenkään ikinä voisi lakata lukemasta niitä tai mitään, mutta mitä mun pitäisi nyt tehdä!?

Kun sain kirjan käsiini en uskaltanut avata sitä ja alkaa lukea, koska tiesin, että se sinetöisi sen, että noita ihania kirjoja ei tulisi enempää. Kun vihdoin aloin lukea en voinut lopettaa. Siskoni täytyi kiskoa kirja väkipakolla käsistäni, että hänkin saisi lukea sitä. Luin äsken viimeiset 300 sivua ja vasta siinä kohtaa aloin toden teolla nauraa jutuille, joita ei ehkä ollut tarkoitettu hauskoiksi, mutta oli sitä silti, itkemään asioille, jotka tosiaankin oli tarkoitettu surullisiksi.
Rowling osaa kirjoittaa loistavaksi, senhän kaikki tietää!
Fiilikset on ehdottomasti haikeat, surulliset, mutta silti onnelliset.

En päästä ikinä irti rakkaudestani näitä kirjoja kohtaan, ja se on varma, että joku päivä kuolen onnellisena, siitä että sain lukea kaikki kirjat.
Suuri kiitos Rowlingille, joka kirjoitti nämä mahtavat kirjat! ;)

Olen aivan täysin samaa mieltä kanssasi. Itkin sellaisille asioille puolessa välissä (ennen), mitkä eivät edes olleet hirveän kamalia. Mutta sitten lopussa minua hymyilytti kaikki kauheat. Vaikka halusinkin itkeä. Ihan outoa!

[Lancelot]

Haikea on olo. En ole vuoteen täällä käynyt, mutta nyt viimeisen kirjan jälkeen on kiva poiketa. Itse hankin kirjan perjantaina ja äsken sain sen loppuun. Hieno päätös sarjalle ja vielä sokeri pohjalla. :)

[Varaani]

Hieman haikealta. Se kuitenkin lohduttaa, että ne ovat niin hyviä, että luen ne vielä tsiljoonasti läpi.
 No, oikeastaan ei tunnu oikein yhtään haikealta musta. En oikein ole vielä edes tajunnut, että nyt niitä ei enää tule, vaikka kuinka parkuisi. Kyllä joskus vuoden päästä sitten havahtuu ja tajuaa, miten suuri pala on lohkaistu pois omasta arjesta.

[Jessie]

Suomennoksen lopettaminen oli haikeaa, mutta kesällä kun olin lukenut Deathly Hallowsin olin aivan murtunut. Olen tavallaan myös onnellinen että sarja on nyt kokonainen ja olen tyytyväinen myös siitä että saimme niinkin loistavan suomentajan kuin Jaana Kapari-Jatan suomentamaan Potterit. Potterit ovat aina olleet ja tulevat aina olemaankin minulle kaikkein rakkain kirjasarja, olen kasvanut niiden kanssa.Olin 11-vuotias kun aloitin ja nyt täytän kaksikymmentä syksyllä. Uskon että juuri niille ihmisille jotka ovat kasvaneet Potterien kanssa- odottaneet uutta kirjaa, spekuloineet, jännittäneet, jonottaneet, Potterit ovat kaikkein läheisempiä. On eriasia lukea koko kirjasarja putkeen kuin spekuloida jokaisen kirjan jälkeen, odottaa uutta kirjaa. Siksi olen kamalan onnellinen että juuri minä olen saanut elää sen ajan, olen saanut spekuloida kaikkea hauskaa täällä Vuotiksessa ja kavereiden kanssa. Ne uudet lukijat varmaan vain lukevat kirjat ja saattavat ajatella että ompas hyvä kirja ja viedä sen takaisin kirjastoon:D Kun minulla on kahdeksan vuoden aikana ollut kaikenlaista intoilua/fanittamista Pottereiden vuoksi.

Hienoa silti että Rowling päätti kirjasarjan seitsemään osaan. Potterit ovat rakkaita, mutta haluan niillekkin päätöksen. Jos jotain tulen kaipaamaan niin ihan varmasti myös jonottamista. Se oli nimittäin aina aivan älyttömän kivaa:) Kirjakaupassa kun astelin hakemaan Potteriani kuulin kun kassamyyjät juttelivat:

"En usko että koskaan tulee enää tälläistä ryntäystä kirjan vuoksi"
" Elämme tosiaan historiallisia aikoja"

Ja minä olen niin iloinen että olin osa niitä aikoja:)

[Azura]

Päätinpä minäkin nyt laittaa pohdiskeluni tänne vaikken kyseistä kirjaa vielä ole saanut ^^

Juu, minä luultavasti kuulun ihmisiin joista Jessie puhui. En siihen spekuloijaporukkaan vaan toiseen. Lainasin kaikki Potterit kirjastosta mutten pitänyt niitä minä tahansa muina kirjoina. Kun lainasin kesällä kirjastosta Universumien Tomu-trilogian päätöksen, pidin sitä vain erittäin hyvänä kirjana kirjojen joukossa, mutta tässä Pottereiden kanssa on aivan eri juttu! Luettuani ensimmäisen kirjan koulun kirjastosta lainattuna noin kolmisen vuotta sitten, tutustuin tähän aivan innolla ja pidin kirjaa jotenkin... erilaisena. (vihaa kolmoispistetekniikkaa), ja niinpä sitten jatkoin kirjojen lainaamista. Kun oli joulu 2006, luin FK:n. Olin sinä joululomana kipeänä ja olin aloittanut kyseisen kirjan koulussa enkä oikein jaksanut siihen keskittyä. Päätettyäni sitten ottaa sen kotiin innostuin sen lukemisesta todella ja siihen mennessä minulla oli jo suosikkihahmo ja koukutuin täysin tähän kirjaan. Sinä aamuna jätin suosikkiohjelmani katsomatta ja majoituin FK:n kanssa sohvannurkkaan: siinä minä sitten istuin liimautuneena kirjan lumoissa koko loppupäivän! Aloitin kymmeneltä aamulla ja lopetin kymmeneltä illalla. Luin ne 900 sivua kirjasta oikeassa hujauksessa.

Heti FK:n luettuani aloin odottamaan että saan PP:n käsiini, mutten löytänyt sitä kaupasta, en kirjastosta, en sitten mistään! Luovutin siinä jossain välissä, mutta syksyllä sen löydettyäni se oli niin pakko lukea ja silloin ajattelin, että hei: tämähän on toiseksi viimeinen kirja! Silloin oli pakko aloittaa jonkinmoinen fanitus etten jää kaikesta pois. Ehdin sitten suostuttelemaan siskonikin Pottereiden maailmaan ja tällä ei varmasti ole ollut yhtään tällainen tunne. Hän luki ne kaikki yhteen putkeen.

Nyt kun tiedän, että saan KV:n käsiini, olo on vähän sellainen, etten tiedä mitä sanoa. Juu, kyllähän se olisi kiva tarttua kirjaan ja lukea heti, mutta sen jälkeen tietää että näitä ei enää tule ja on ollut niiden parissa vain vähän aikaa.

Mutta niiden kanssa on kuitenkin eletty hetken aikaa joka tuntui todella hyvältä ajalta, enkä lopeta fanitustani viimeiseen kirjaan.

[Errol]

onko se loppu? eeeiii!!! lukiessani en sitä en oikein älynnyt mutta nyt... *itkee* the end!
äitini luuli että lopetan lukemisen & potter- faneuden siihen, mutta hän oli väärässä! *nauraa pahis-naurua* aijon lukea kaikki kirjat vielä kerran alusta loppuun. entä te? :)

-errol
     ##

[Raitasukka]

No jaa, nyt ei tunnu oikeastaan edes haikealta. Kesälläkään, kun luin DH:n, en ollut edes suruissani sarjan päättymisestä. Olen vain iloinen, että se on tässä. Kirjahyllyssäni lepää seitsemän kirjaa vierekkäin (oikeastaan 14, omistan suomen- sekä englanninkieliset), jotka ovat rakkaimpia kirjojani. Aion varmasti lukea ne moneen kertaan, niinkin usein, että niistä tulee lukukelvottomia :)

En usko, että tulen koskaan innostumaan mistään niin paljon kuin Pottereista.

"En usko että koskaan tulee enää tälläistä ryntäystä kirjan vuoksi"
" Elämme tosiaan historiallisia aikoja"

Ja minä olen niin iloinen että olin osa niitä aikoja:)

Voin allekirjoittaa tämän täysin. Juuri nyt olen vain onnellinen, tarina on päättynyt :)

[unknow]

Haikea olo on tietysti, mutta nyt kaikki on ratkennut eikä yllätyksiä enää tule. Itse olin jonottamassa kirjaa yöllä joka alko myymään kirjaa 00.01 ja sain vielä kaupanpäälle potter paidankin. En pysty kuvittelemaan, että sarja olisi ohi. Potterit olivat iso osa elämää, ja tulee olemaankin.

[adswil]

Erittäin haikea ja epäuskoinen olo valtasi minut jo kesällä, kun luin viimeisen kirjan englanniksi, mutta nyt tämä kammottavan tyhjä olo tuntuu vielä entistäkin tyhjemmältä! Potterit ovat olleet olennainen osa elämääni jo vuosikausien ajan, ja on ihan hirveää ajatella, ettei niitä enää ole tulossa kuin leffojen muodossa, mitä nyt ei voi verratakaan kirjoihin. Onneksi sarja kuitenkin loppui juuri niin kuin uskoin ja toivoin, mutta silti tuntuu erittäin haikealta, etten enää saa kuulla lisää noiden ihanien hahmojen vaiheista. Ja lempihahmoni kuolivat, mikä ei suinkaan helpota ahdistustani :<

En ole vielä lukenut Kuoleman varjeluksia loppuun suomeksi, yritän pitkittää sen lukemista oikein paljon : D Mutta kyllä viimeisen kirjan ilmestyminen silloin kesällä sai minussa aikaan erittäin ristiriitaisia ja ahdistavia tunteita.

[Kaura]

Itse en saanut itkua loppumaan. Ei sillä tavalla surullinen ollut, mutta sentään viimeinen Potteri, eikä enempää tule. Se laittoi mielen vähän matalaksi. Olin oikein iloinen Voldemortin kuolemasta, mutta Fredin kuolema järkytti tosi pahasti. Mutta hyvin hyvin tyytyväinen olin.
Juu-u. Mutta jokatapauksessa (onko se yhdyssana?), viestejä?

[Teena]

Laskin kirjan. Ajattelin "se on ohi". Äännähdin omituisesti, ihastuneesti ja painoin kirjan poskeani vasten ja hoin "se on loppu, Harry Potter on loppu, ohi". En minä kuitenkaan sekaisin ollut.. Vaikka vaikuttikin hiukan siltä :D. Olihan se haikeaa. Olen kait 9-vuotiaasta lähtien pitänyt Pottereista ja haikealta tuntui, kun kirjoja ei enää tulisi. Epätoivoinen olo tuli kun ajatteli, että tulee enää kaksi elokuvaa. Mutta elämä jatkuu.

[Nianore]

Olin ensiksi riemuissaan, varmaan kun loppu päättyi niin hyvin. Tai hyvin ja hyvin. Harryn olisi pitänyt kuolla. Mutta siis, onnellinen loppu oli toinen vaihtoehto. Vasta n. tunnin päästä tuli ajatus - hei, ei ole enää mitään odotettavaa. Noo, tämä tyttö näppäränä päättikin lähteä netin syövereihin... Tavallaan täältä sai "jatkoa". Mutta tavallaan harmittaa, kun olen lukenut ficcejä, ne melkein pilasivat viimeisen Potterini. Melkein.

Nyt on melko tyhjä olo. Ei enää Pottereita. Mutta oikeastaan en ole vieläkään sisäistänyt sitä. EHkä myöhemmin. Varsinkin sitten kun elokuvatkin loppuvat. Kaikki loppuu. En saanut odottaa kuin kolmea kirjaa, tulin mukaan Pottereiden tarinoihin vast anelosen ilmestyttyä. Ja nyt nekin loppuivat. Uskomatonta. Miten me nyt eletään, ilman uusia Pottereita? Ilman uusia tarinoita Harrysta ja Hermionesta ja Hagridista ja Ronista ja Siriuksesta? "Tyhjä" on hyvä sana. Hei, lapseni eivät saa tuntea Potter-huumaa, tai eivät ainakaan sitä aitoa. Aika pitkä kirjasarja sen kuuluisi ollakkin, kaksikymmentä vuotta eteenpäin. Onneksi on ficejä. Mutta luultavasti vuotiksen väestä häipyy n. vuoden päästä siinä puolet. Kun kaikki aiheet on keskusteltu. Kaikki arvoitukset ratkaistu. Teh End. En voi kyllä vieläkään uskoa sitä. Nyyh.

[ewelyn]

Sama juttu: tyhjä olo. Huomasin täriseväni ehkä loppukolmanneksen ajan kirjasta, en tiedä miksi. Mitä pitemmälle kuin, sitä enemmän mietin, että kohta se loppuu, näitä kirjoja ei enää tule. En oikein voinut keskittyä koulussa mihinkään, mietin vain kirjaa. Nyt vain ärsyttää, kun en voi puhua kavereiden kanssa kirjasta, nekin harvat heistä jotka pottereita lukevat ovat vähän hitaampia lukemaan. Äiti on nyt menossa viimeisissä luvuissa, ehkä kohta pääsen juttelemaan kirjasta sen kanssa : D

[Piikkipaatsama]

Luettuani tajusin että olen taivaltanut Pottereiden matkassa 9-vuotiaasta asti ja huomasin että enään ei ole uutta odoteltavaa. En kuule enään Ronin/Fredin/Georgen letkautuksia... En Hermionen jäätävänkylmiä päätelmiä, enkä mitään muuta mikä on ollut minulle mielestäni tärkeää. Tuntuu kun olisi menettänyt ystävän. Itkin kirjan loputtua pariinkin kertaan, tajuttuani kaiken tämän. Tuntui että tämä tuli liiankin nopeasti. En ollut yhtään varautunut tähän, että kirja olisi sarjan viimeinen, vaikka tottakai tiesin sen.

[nelly]

Mulla on myös tunnelmat aika oudot.. luin kirjan pe-su, kauanko teillä kesti?? Onko joku muu tilannu kirjansa Suomalaisesta? Me tilattiin..mutta sitten taas tunnelmiin. Kyllä kävi välillä mielessä että no nyt ollaan jo tällä sivulla, apua enää ton verran jäljellä, ja sitten ei mitään... mutta aion lukea HP:t vielä mooonta kertaa uudestaan vaikka kaikki on luettu nyt jo ainakin 4-5kertaa.. :) Luetteko muut moneen kertaan kirjat?? Mä aion alottaa DH:n kohta uudestaan kun vaan eka saan FK:n luettua uudestaan (taas)
Sori, taisin aika paljon eksyä aiheesta.... Mulla on kyllä tää sama ongelma kun varmaan monella muullakin että kirja tulee aivan liian nopeasti luettua.. täytyy myöntää että joskus tuli sellanen olo että "öö mitäs tässä on tapahtunu" sen tuntemuksen jälkeen taas rauhotin lukemista... nyt vaan leffoja odottelemaan....

[Azura]

Huomenna saan KV:n käsiini! Sormet jo syyhyävät ^^ voisin lukea kirjan päivässäkin, nimittäin FK:n luin kokonaan, ensimmäistä kertaa tosiaan yhdessä päivässä, mutta haluan nauttia kirjasta, joten luultavasti saan sen sunnuntaina loppuun. Olen kaikki kirjat lukenut vain kerran, lainannut nimittäin KIRJASTOSTA, ett' jeejee. KV on ensimmäinen hankintani, mutta olen siskon olan takaa lukenut esim. PP:n ja FK:n toista kertaa ^^

[Sethis]

Eli siis tänne kirjotat että miltä nyt tuntuu kun Harryn tarina on saatettu loppuun, kun itse Harrysta ei enää ole valitettavasti kirjoja tiedossa. Itkettääkö? Naurattaako? Ihan kaikki kommentit sallittuja. Ei ole väliä luitko kirjan ekan kerran englanniksi vai suomeksi.


Kun sain suomenkielelle käännetyn kirjan loppuun, en tiennyt mitä ajatella. Makasin lattialla hiljaa varmaan jotain puoli tuntia. Muistan kun sain Puoliverisen prinssin loppuun ja itkin ja surin aivan kamalasti, kun ajattelin että tämän jälkeen tulee sitten enää vaan yksi. Ajattelin että miten oikein voin selvitä siitä, jos kutosen loppu jo itketti niin paljon. Siinä kun sitten makasin lattialla, niin ajattelin että pitääkö mun itkeä. Pitääkö mun olla surullinen siitä että sain osallistua elämäni aikana johonkin niin mahtavaan kuin Harry Potter-sarja? Ei pitänyt. Itkin sarjan loppua, itkin tämän ihanan ajan loppumista, mutta iloitsin siitä että sain lukea tämän sarjan. Sen takia en voinut itkeä, mä vaan makasin siinä maassa. Itku ei tullut.

Jälkeenpäin kun ajattelen niin musta tuntuu jotenkin tyhjältä, ontolta. Ihan niin kuin jotain olisi poistunut musta. Ja niin onkin. Se ikuisuudelta tuntuva, seuraavan kirjan, seuraavan tarinan odotus. Harry Potter ei tietenkään ikinä poistu mun elämästä, ja uskon ettei se poistu myöskään muiden "tosi fanien" elämästä ikinä. Harry Potter on ollut parasta mitä mun elämässä on tähän mennessä tapahtunut. Tulen lukemaan sarjan vielä lukemattomia kertoja läpi, mutta pakko myöntää, ei se ole sama, kuin se tunne kun sä oot just saanu sen uunituoreen Potterin kätees yöjonotuksessa, ja kun sä luet sitä et koskaan tiiä mitä seuraavaks tapahtuu. Tämä on juuri se minusta poistunut pala.

Pakko vielä tähän loppuun laittaa mielestäni paras Potter sitaatti mitä tiedän, se osoittaa äärimmäistä lojaaliutta Harryn Ja Dumbledoren välillä:

"Olemme melkein perillä... minä voin ilmiinnyttää meidät kummatkin... älä pelkää..." "En minä pelkää Harry", Dumbledore sanoi, ja hänen äänensä oli hivenen vahvempi, vaikka vesi oli niin kylmää. "Olen sinun kanssasi."

Tulemme kaikki kaipaamaan sinua Harry Potter, poika joka elää.

[hohottaja]

sain eilen kv:n loppuun:( haikea olo, olisin voinut itkeäkkin. tuo oli ehdottomasti paras kirja!! enkä muuten koskaan elämässäni ole itkenyt ilosta... mut nyt aion aloittaa kirjan uudelleen, ei onnistu lukea mitään muuta! odottamaan vain, että sisko on saanut kirjan loppuun..

[Kaura]

Ah. Tässähän tuli ihan itku silmään, kun luin noita kommentteja. Palautui kaikki niin iloiset kuin surullisetkin asiat mieleen.
Pakko sanoa, että tunnelmani ovat hieman samanlaiset kuin Piikkipaatsaman, ei enää niitä hauskoja vitsejä ja muita juttuja. Kirja oli viimeinen, mutta ainahan niitä voi lukea uudestaan. Lohdutan itseäni kuitenkin tällä ajatuksella, että Rowling kirjoittaa sen hakuteoksen. Ainakin hänen pitäisi kirjoittaa? Mutta ei tämäkään nyt kuitenkaan rauhoita... Joka tapauksessa.

[elenass]

Tunnelmat olivat - sekavat. Nyt se loppui, nyt se loppui. Kirja oli ollut mahtava, juuri oikeanlainen, jälleen kerran nokkela ja koskettava. En oikein käsittänyt, että nyt se oli ohi. Harryn kanssa kuljettu matka, joka oli alkanut siitä kun isä luki minulle ja veljelleni ykköskirjaa joskus kauan sitten mummolassa, oli ohi. Hahmot eivät enää koskaan sanoisi, tekisi mitään. Luin vielä takakannen uudestaan. Sitten laskin kirjan, hymyilin surullisesti ja silitin kerran sen kantta.

[HZ]

Luettuani tajusin että olen taivaltanut Pottereiden matkassa 9-vuotiaasta asti ja huomasin että enään ei ole uutta odoteltavaa. En kuule enään Ronin/Fredin/Georgen letkautuksia... En Hermionen jäätävänkylmiä päätelmiä, enkä mitään muuta mikä on ollut minulle mielestäni tärkeää. Tuntuu kun olisi menettänyt ystävän. Itkin kirjan loputtua pariinkin kertaan, tajuttuani kaiken tämän. Tuntui että tämä tuli liiankin nopeasti. En ollut yhtään varautunut tähän, että kirja olisi sarjan viimeinen, vaikka tottakai tiesin sen.

Samoilla fiiliksillä, vaikka en itkenyt, tai ainakaan näkyvästi. Olin ehkä hämmentynyt, ehkä osittain siksi, että se lopputaistelu oli niin nopeasti ohi.

[Terryet]

Itselleni ei itseasiassa ole tullut tuollaista "voi ei, nyt se on loppu *itku*" kohtausta, ainakaan vielä.
Kutosen luettuani fiilikset olivat haikeat ja olin ihan varma että itken kun olen saanut seiskan luettua, mutta ei.
Oikeastaan ei jäänyt yhtään haikeat tunnelmat kirjasarjan loppumisesta, vaikka nyt kun alkaa miettimään, onhan se vähän surullista ettei niitä tule enää. Mutta niin.
Lopetus oli jotenkin... pehmeä, minkä ansiosta ei haikeita fiiliksiä jäänyt.
Ja voihan kirjat lukea aina uudestaan. :]

Pakko vielä tähän loppuun laittaa mielestäni paras Potter sitaatti mitä tiedän, se osoittaa äärimmäistä lojaaliutta Harryn Ja Dumbledoren välillä:

"Olemme melkein perillä... minä voin ilmiinnyttää meidät kummatkin... älä pelkää..." "En minä pelkää Harry", Dumbledore sanoi, ja hänen äänensä oli hivenen vahvempi, vaikka vesi oli niin kylmää. "Olen sinun kanssasi."

Tulemme kaikki kaipaamaan sinua Harry Potter, poika joka elää.

Tuo kohta on minunkin lempikohtani. Eläköön Harry. :]

[Jessie]

Heti alkuun haluan sanoa että kylläpäs topicin aloittaja kirjoitti kauniisti. Meinasi ihan itku tulla. Se on aina hassua miten tiettyjen ihmisten kirjoituksesta paistaa niin selvästi syvä rakkaus Pottereihin.

Kun kesällä lopetin DH:n lukemisen, itkin ainakin tunnin. Itkin osittain loppua, mutta enemmän kyynelehdin sitä että se on nyt tässä. En enää koskaan saa lukea yhtään Potteria niin etten tietäisi mitä tulee tapahtumaan. Silloin se jotenkin shokkina iski minuun ja itkusta ei meinannut tulla loppua, nyt se on jo tajunnut. Uutiset siitä miten Row kirjoittaa jo uutta kirjaa tai miten Pottereiden loppuminen on aiheuttanut useissa ihmisissä masennusta, ovat iskeneet silmille ja on jo pakko ruveta ymmärtämään että se oli tässä nyt.

Potterit ovat olleet suuri osa elämääni 9 vuotta. Olen niiden kautta päässyt pakenemaan, oikeastaan kaikkea. Ihmissuhteita, murheita, yleistä sähellystä. En ikinä olisi uskonut että jokin kirjasarja vaikuttaa elämääni näin suuresti. Yksi hienoimmista asioista mitä Potterit ovat tuoneet mukanaan, on uudet ystävät. Olen tavannut todella monia uusia ihmisiä Pottereiden myötä, ja osasta heistä on tullut ystäviä joiden kanssa olen ystäviä ikuisesti. Kaikki jonotukset, miitit ja muut Pottertapahtumat on sellaisia mitä en koskaan tule unohtamaan.

Olen myös toisaalta onnellinen. Kirjoitinkin tuonne Taikuuden Historiaan että olen saanut elää hienoa aikaa. Omat lapseni tai muutkaan nuoremmat tuttavani eivät koskaan tule jonottamaan Pottereita, he eivät ikinä ratko Rowlingin sivuston vihjeitä jotta saisivat selville kuudennen kirjan nimen, he eivät ikinä jännitä kun uudesta kirjasta paljastetaan luku, he eivät koskaan pohdi vuotta onko Kalkaros hyvä vai paha- kuoliko Dumbledore oikeasti, miten lopussa käy? He eivät elä siinä jännityksen tunteessa toisten ihmisten kanssa, missä minä olen niin monesti elänyt.  On niin paljon asioita mitä olen tässä Potterhuumassa päässyt elämään ja mitä esim. juuri omat lapseni eivät koskaan pääse kokemaan/elämään.

Tässä on siis kaikenlaisia tunteita. Potterit tulevat kuitenkin aina olemaan lähellä sydäntäni ja tulen ikävöimään sitä tunnetta, kun olen jonottanut 12 tuntia ja saan uuden Potterin käsiini, mutta mihinkään kirjat eivät hyllystäni tule katoamaan. Siellä ne ovat aina valmiita uudelle lukukerralle:)     

[Tanjuska]

On surullinen ja haikea olo. Kutosen jälkeen olin vihainen, kaikesta siitä mitä tapahtui ja eritoten siitä, että jatkoa piti jäädä odottamaan. Nyt olo on tyhjä, mutta onnellinen onnellisesta lopusta (pieni maahinen takaraivossa pelotteli ennen kun sain luettua DH:n, että Ron tai Hermione kuolee).

Ja ainahan voi aloittaa alusta.

[Aemma]

Jälkeenpäin kun ajattelen niin musta tuntuu jotenkin tyhjältä, ontolta. Ihan niin kuin jotain olisi poistunut musta. Ja niin onkin.

Minusta tuntuu juuri tältä. Sethis tiivisti sen mitä varmasti monet Potter -fanit tuntevat juuri tällä hetkellä.

Kun nyt jälkeenpäin ajattelee, tuntuu ihan hassulta että 21.2.2001 oli yksi elämäni merkittävimmistä päivistä. Aloitin tuolloin lukemaan ensimmäistä Harry Potteriani, Harry Potter ja viisasten kivi -kirjaa. Kirjan maailma tempaisi minut täysin mukaansa, hyvä etten yrittäny taikoa aamiaista itselleni.
Ahmin toisen ja kolmannen kirjan hetkessä, mutta neljäs kirja taisi olla ensimmäinen kirja, jonka ilmestymistä piti odottaa lähes vuosi.

Harry Potter -sarja on monellakin tapaa hyvin merkittävä sarja. Ensinnäkin Rowlingin luoma maailma on sekä kirjaimellisesti että konkreettisesti taikaa: se saa lukijan niin pahasti koukkuun että luettuaan yhdenkin kirjan, lukija joutuu(/saa) kestämään(/kestää) siitä aiheutuvia vieroitusoireita (kuten alakuloa, levottomuutta tai malttamattomuutta odottaa seuraavaa kirjaa...) ainakin seuraavat pari viikkoa. Minua  toisinaan pelotti juuri siksi aloittaa lukea uutta Potteria, koska tiesin että koko seuraavan kuukauden ajan olisin täysin muissa maailmoissa, enkä pystyisi keskittymään mihinkään muuhun ja toisaalta siksi että tiesin, että tämä onni ei tule ikuisesti jatkumaan.

Nyt poden, kuten aavistinkin, surua ja murhetta. Päivät kuluu miettiessä niitä kysymyksiä joihin en koskaan saanut vastausta. Mutta toisaalta olen äärettömän onnellinen.

Ja tämä oli mahtavin lopetus ikuna:

"Olemme melkein perillä... minä voin ilmiinnyttää meidät kummatkin... älä pelkää..." "En minä pelkää Harry", Dumbledore sanoi, ja hänen äänensä oli hivenen vahvempi, vaikka vesi oli niin kylmää. "Olen sinun kanssasi."

Tulemme kaikki kaipaamaan sinua Harry Potter, poika joka elää.

Näin on. Piste.

[Tolu]

Kun luin DH:n kesällä, siitä asti olo on ollut hieman epätodellinen.
Viikon siitä, kun sain kirjan luettua, itkin töissä, kotona, joka paikassa. En ajatellut mitään muuta, en pystynyt keskittymään. Ahdisti, ja ahdistaa edelleen.

Kun miettii elämää, 9 vuotta on mennyt Pottereiden maailmassa. Noihin vuosiin mahtuu kamalimmat vuodet mun elämästä, ilot ja surut, itkut ja naurut. Kun asiat oli tosi huonosti, makasin vain kotona ja luin Pottereita. Se auttoi, tuntui kun olisi ollut oikea ystävä. Potterit olivat se syy, joka sai minut jaksamaan, johdattivat kädestä pitäen pois pimeästä. Viime vuosina, kun ne vähäisetkin kaverit on kaikonneet, Pottereista on tullut vieläkin tärkempää. Kuulostaa hullulta, mutta niin se vain on. Toivottavasti joku edes ymmärtää.

Nyt tuntuu siltä, että se ystävä olisi lähtenyt pois, kuollut. Kuten aiemminkin on sanottu, pala minusta puuttuu. Tuntuu ettei missään ole mitään järkeä. En halua ajatella elämää "ilman Pottereita" (vaikka se ei tule sitä olemaan, kirjat tulevat aina olemaan käden ulottuvilla jos niitä tarvitsee), joten uppoudun koulumaailmaan ja ajan itseni ihan finaaliin. En salli edes pientä hengähdystaukoa, pakko koko ajan tehdä jotain. En edes tiedä miten nyt tulin tänne Vuotikseen, kun voisin lukea tenttiin, tai kirjoittaa esseitä. Illalla olen niin väsynyt että en jaksa tehdä muuta kuin kaatua sänkyyn nukkumaan, etten vain kerkeäisi alkaa ajatella. Nyt ajattelen, it hurts.

Tämä olo on ihan tyhmä, enkä osaa edes pukea sitä sanoiksi. En nyt tarkoita sitä, että istuisin vaan masentuneena jossain kolossa, kyllä elän ihan normaalia elämää, mutta silti tuntuu että minusta on jäljellä vain kuori. Tai sisällä joskus elänyt "joku" on jäätynyt. Päähän ei vain vielä mahdu, että kirjat eivät katoa, niitä voi aina lukea uudestaan. Kaikki tuntuu vaan jotenkin lopulliselta. Jonotukset, miitit (joita varmaan edelleenkin järjestetään) kaikki. Mutta ajan kanssa se helpottaa. (Kai?)

Jessien tavoin olen kuitenkin hyvin onnellinen, että olen saanut tutustua johonkin niin mahtavaan maailmaan kuin Potterien maailma, ensimmäisten joukossa. Kukaan ei koskaan tule jonottamaan Pottereita, ei jännittämään seuraavan kirjan tapahtumia. Heille kaikki kirjat ovat valmiina, ei ole mitään mitä odottaa.
Me olemme kokeneet jotain minkä voi kokea vain kerran.

Harry Potter, poika joka elää - ikuisesti.

[Azura]

Sain kirjani tänään viiden maissa ja aloitin lukemisen lähes heti: tällä hetkellä olen lukenut noin 125 sivua. Aloitan pian seitsemännen luvun ja tähän mennessä pidän Kuoleman Varjeluksia hyvänä kirjana, mutta jokin tympii tässä. Ehkä tapahtumien "tönkköys." Noinvain, humps, se kuoli. Ja humps, tuokin kuoli. Ja humps, tuota kidutetaan. Niin, liian töksähtäväistä... muuten pidän siitä todella paljon ja en malta odottaa miten tuo tuosta jatkuu!

[large]

Tämä on minun mielestä toosi surullista että Potterit on nyt loppu. Mut yks lohtu on viel, nimitäin potter elokuvat!

[Zeini]

Minulla taisi muutama kyynel vierähtää poskelle. Sitten tuli jostain syystä vihainen olo "ei se näin voi päättyä". Siihen se jäi enään ei voi odottaa lisää vastauksia.

[Crab]

Sain kirjan luettua illalla klo 23. Olin vuoteessa ja siinä luin sitten kirjaa ahmien. Kun tulin loppuun ja luin sen "Kaikki on hyvin"-lauseen, tuli jotenkin tyhjä olo. Ajattelin, että nyt se on ohi. Aloin nukkumaan siinä ja mielessä pyöri koko ajan viimeiset luvut Potterista. Seuraavana päivänä ajattelin jo, että tuleehan vielä elokuvat.

[HarPot]

Harmittaa kun esim. Dobby, Lavender, Colin, Tonks, Lupin, Fred ja Vauhkomieli kuolivat. Kaiken kaikkiaan olen tyytyväinen seitsemänteen kirjaan, mutta ihmisiä kuolee liikaa.

[Cirael]

Puoliksi haikea ja puoliksi todella iloinen.
Harmittelin pitkään, että se on ohi nyt. Sinne meni viimeinen kirja...
Mutta toisaalta minulle tuli lukemisen jälkeen täydellinen pimahdus kohtaus.^^'
Pompin rappuset alas ja huusin: "SE OLI HYVÄ! SE OLI HYVÄ!"
Kyllä mua sitten tuijotettiin kun idioottia, mutta tuosta voi päätellä ehkä tunnelmani kirjan jälkeen. :)

EDIT:

Eikös tällä topicilla ole melkein sama idea kuin tällä?:

http://www.vuotis.net/index.php?topic=26077.0

[Calamity]

KV:n luettuani olo oli aika tyhjä ja haikea. Joidenkin hahmojen kuolema harmittaa, mutta toisaalta kirjan lopetus oli aivan liian onnellinen. Näin jälkeenpäin ajateltuna tuli huomattua, että Rowling on kehittynyt tosi paljon kirjoittajana, ja olen (loppua lukuun ottamatta) tyytyväinen viimeiseen Potteriin. Eli ihan hyvillä fiiliksillä mennään eteenpäin; kirjathan voi lukea aina uudestaan ja uudestaan, ja ne muuttuu joka lukukerralla paremmiksi.

[maggie]

Mie oon ainaki itse ihan maassa! Pottereita on ollut niin kauan kuin voin vaan muistaa ja nyt se on loppu.. Harry potter ja viisasten kivi oli ensimmäinen kirja jota olen ikinä lukenu, eikä kukaan kavereista tajua miten voin vaa valittaa sarjan loppumista. Se on melkeenpä niin, että kasvoi Harryn kanssa ja nyt ei tule enää yhtään kirjaa joten sitten päätin hakea lohtua netistä ja päädyin tänne pikku hiljaa suru helpottaa ja eikun uudestaan lukemaan Pottereita. (Lamppu veit sanat suustani)

[adswil]

Olo on ollut viime kesästä saakka tyhjä ja haikea, mutta tuo epämukava olo sai vain vahvistusta nyt, kun luin viimeisen kirjan suomekskin. En vieläkään meinaa täysin tajuta, ettei uusia Pottereita ole enää tulossa, niin olennainen ja itsestäänselvä osa elämääni ne ovat olleet jo vuosien ajan. Pottereista vieraantuminen tuntuu tällä hetkellä täysin mahdottomalta, joten viimeisen kirjan ilmestyminen oli minulle varsinainen kriisi. Edelleen minua alkaa  itkettää, kun keskustelenkin jonkun kaverini kanssa kirjasta -eikös tuo nyt jotain kerro.

[Aleksi A]

Haikea, hyvin haikea. Epilogi oli minun mielestä aika erikoinen lopetus - eihän Rowling sellaista ole ennen käyttänyt, tietenkään. Mutta hyvä lopetus - ei ollenkaan "imelä", mitä monet tuntuvat väittävän. Joitain juttuja jäi hieman epäselviksi, mutta ei kai kaikkea nyt tarvitse niin yksityiskohtaisesti selitellä...

Ei enää Pottereita! (Nyyh ja snif!)

[maikkimaa]

Iloinen, helpottunu ehkä vähän myös haikee olo tuli. Kirja loppu hyvin.
Mutta joenkin tykkään enemmän lukee ficcejä tai no en tiä.
Ficeissä sen mailman voi luoda uudestaan ja tiranan sellaseks ku haluaa.
Mun kieroutuneen mielen takia Potterit on aina ollu tylsiä ja ei oo täyttäny mun odotuksia.
Olo on siis helpottunu vihdoinki kaikki luettu ja lisää ei tuu! :)

[Pomppa]

Luettuani lopussa kohdan, jossa Harry meni rehtorin kansliaan; "Mutta Harry näki vain sen miehen, joka seisoi isoimmassa muotokuvassa rehtorin tuolin takana. Kyynelet valuivat puolikuulasien takaa pitkään hopeanharmaaseen partaan, ja olemuksesta huokuva ylpeys ja kiitollisuus täyttivät Harryn samalla palsamilla kuin feeniksin laulu", ensimmäinen kyynel vierähti varmaan koko pottersarjan aikana, vaikka todella monet kohdat ovat olleetkin liikuttavia. Hihkuin itsekseni kun Volde kaatui maahan :D

Todella mahtava kirjasarja oli, mutta loppu-epilogi oli kyllä aikamoinen pettymys (en tässä ala sitä puimaan, sille on oma aiheensa).Kirja loppui yhtäkkiä, ja tuijotin viimeistä sivua ja -sanoja monta minuuttia, ja olin hyvin pettynyt kirjasarjan loppumisesta. Seuraavana aamuna luin viimeiset sata sivua uudestaan, ja pettymys alkoin laantua. Viimeistään viikon kuluttua alan lukemaan kirjaa uudestaa :)

[Paperisydän]

No, minulla ainakin tunnelma oli hyvä. Hieman haikea, olihan se viimeinen kirja. Olin kuitenkin tyytyväinen kirjan tapahtumiin, mikään kohta ei minua harmittanut, eikä tuntunut väärältä.
Monien mielestä epilogi oli huono, minä pidin siitä. Minusta he kaikki ansaitsivat onnellisen lopun, olisin tosin halunnut kuulla hiukan enemmän faktoja. Surullisin tarinan kuolemista oli Dobby tontun, en tiedä miksi mutta se kosketti.
Kaiken kaikkiaan olen hyvin tyytyväinen sarjan päätösosaan, ja aloitin juuri lukemaan sarjaa uudestaan alusta.

[Muchy]

Olo on ollut viime kesästä saakka tyhjä ja haikea, mutta tuo epämukava olo sai vain vahvistusta nyt, kun luin viimeisen kirjan suomekskin.

Jep, sama. Aina kun oon lukenut Potterit kertaalleen, tuntuu vähän tyhjältä - "enhän mä voi lukea enää mitään muuta ellen alota alusta", koska kaikki kirjat Potterien jälkeen tuntuu vähän bullshitiltä :D ääh, ei toi mun mielestä paras Potter-kirja ollut mutta tää on ihan kauheeta kun tajuaa ettei näitä enää tule. Erityisesti tulee vaan ikävä Ronia ja Hermionea <3

// tajusin vast paria päivää myöhemmin että LOPPU tuli, ja aloin itkeä :--D "Potter-masennus" kesti sekä enkun- että suomenkielisen luettuani pari päivää, nyt alan taas toipua:) ähh, siinä meni se 8 vuotta tosiaan.

[Kafee]

tuntui hiukan tyhjältä ja sitä mietti et näinkö nopeeta se tuli luettua ja et enempää pottereita ei tuu.
ja sit ajatteli et luetaan ja kirjotetaan sit ficcejä senkin edestä.

[faile]

Minulla(kin) oli enimmäkseen hirmuisen tyhjä olo. Sellainen "se oli sitten siinä". Hymyilytti, se "yhdeksäntoista vuotta myöhemmin"-luku oli ihana, tosin olisin halunnut tietää paaljon enemmän pikku-pottereista (rakastuin heihin heti <3) ja itkettikin vähän, kun ajatteli kaikkia kirjassa kuolleita...

[Aleksi A]

No, minulla ainakin tunnelma oli hyvä. Hieman haikea, olihan se viimeinen kirja. Olin kuitenkin tyytyväinen kirjan tapahtumiin, mikään kohta ei minua harmittanut, eikä tuntunut väärältä.
Monien mielestä epilogi oli huono, minä pidin siitä. Minusta he kaikki ansaitsivat onnellisen lopun, olisin tosin halunnut kuulla hiukan enemmän faktoja. Surullisin tarinan kuolemista oli Dobby tontun, en tiedä miksi mutta se kosketti.
Kaiken kaikkiaan olen hyvin tyytyväinen sarjan päätösosaan, ja aloitin juuri lukemaan sarjaa uudestaan alusta.

Oli pakko lainata Paperisydämen viesti, kun on niiin samanlainen kuin itselläni. ;)
Ja minäkin aloitin sarjan taas alusta.

[Emubird]

Olo oli että, tähänkö se nyt loppu? Loppu epilogi oli ihana ja kaikki ansaitsivat onnellisen lopun. Kun nyt olen  lukenut kirjan ei tee mieli enää lukea muita koska tiedän miten kaikessa kumminkin kävi. Fredin kuolema järkytti kaikkein eniten. ei enää kaksikkoa!  Haikeeta... surullista.....
(ihme kyllä etten itkeny koko kirjan aikana, vaikka aina, kun luen Dumbledoren hautajaisia minua alkaa itkettää....)

[MangaFriikki]

Minulla on ollut kamalan haikea, surullinen ja ahdistava olo siitä asti kun luin viimeisen sivun Kuoleman Varjeluksista.. Ei enää Harry Potter -kirjoja, joiden ilmestymistä odottaa.. Luin ensimmäisen Potterin joskus alan-asteen alkupuoliskolla, varmaan joskus kakkosella... En ole ikinä oikein pitänyt lukemisesta, mutta Potterit olivat aivan eri maata. Ne oli pakko lukea heti kun sai käsiinsä, niitä en voinut jättää nurkkaan lojumaan. Pitää kai lukea jossain vaiheessa kaikki kirjat vielä ainakin kerran läpi.

[Mimmi]

Onhan se tosiaan joo haikeaa. Mulla oli ensimmäiseksi tyhjä olo, kirja tuntui niin lyhyeltä. Kesti kuusi tuntia lukea se suomeksi, silloin englanniksi lukeminen kesti pidempään. Ah, tahtoisin lisää kirjoja mutta en tahtoisi... Kamalaa. Noh, minusta kirjan tunnelma oli parhaimmillaan alkuperäisversiona englanniksi, suomennos oli vähän kökkö. Mutta kyllähän niitä elokuvia vielä pari tulee, niiden jälkeen se kunnon masennus iskee. Vaikka, noh, laadultaan ne ovat olleet hieman toispuoleisia, mutta Potter mikä Potter.

[Azura]

Luin kirjan loppuun eilen, aloitettuani urakan perjantaina viiden maissa. Luettuani hymyilin omituisen vinosti ja selasin sivuja näyttäen siskolleni, että viimein luin sen: nyt se on ohi, nyt se on lopussa. Löin kirjan lopuksi kiinni ja hymyilin yhä sitä omituista vinoa hymyä mennen vessaan jonka jälkeen sanoin luettuani kirjan. Äitini kysyi mielipidettäni ja huokaisin syvään kertoen että se oli hyvä, ja nyt jälkikäteen kummastelen reaktiotani. Koko ajan kirjan tapahtumat kiertävät ympyrää päässäni ja tuntuu siltä, että haluaisi lukea ne vain uudestaan. Tietää että nyt se on lopussa: loppujen lopuksi, olinko todellakin odottanut vain sitä viimeistä lausetta koko kirjan ajan? Ehkä asia oli niin, että saa tietää että kirja loppuu hyvin, että siitä ei tarvitse huolehtia enää myöhemmin. Kirja makaa hyllyssäni ja sisareni lukee sitä yhä: odotan että hän saa sen loppuun, jotta voin keskustella siitä hänen kanssaan.

Nyt se on ohi, mutta Potter pysyy aina mielessämme ja sydämessämme. :)

[Systen]

Apuaah!!
Nyt sit vihdoin sain luettua ton kirjan.. En ees ymmärrä miks se loppujenlopuks oli niin vaikeeta, mut englanniks ei vaan sujunu ollenkaa ja suomekski meni reilu viikko ;o Tosiaan nyt on sellane olo ku elämä loppuis, oon lukenu kaikki sarjan kirjat vähintää 5 kertaa nii tuntuu vaa et enää ei oo mitää mitä odottaa. :D
Toisaalt tuntuu hienolt et kirjasarja tuli vihdoinki päätökseen, eikä siitä tullu liian pitkäks venytettyy. Muaki nauratti ne nimet siinä "19 vuotta myöhemmin", ku Harryn lapset oli nimetty kaikki joidenki Harrylle tärkeiden henkilöiden mukaan, mutta Ronin ja Hermionen lapsien nimissä ei kai ollut samanlaista logiikkaa.. Lisäksi suurta ärsytystä aiheutti, kun Lupinin ja Tonksin  lapselle tehtiin lähes samallalailla kuin Harrylle, mutta nyt Harry otti Siriuksen paikan..
Hohhoohh.. Kaiken kaikkiaan ihan hyvä fiilis kirjasta, ainoo vaa et ei pysty käsittää et nyt se sit loppu. :((

[Intelliman]

Itsekin lopettelin tänään päivällä kirjan. -01 aloitin lukemisen ja nyt se on sitten saatettu päätökseen. Ei enää. Ei enempää. Otin kirjan hölmistyneen oloisena käteen, luin vielä takakannen ja en voinut mitään sille.. itku tuli. :(

Olisin toivonut, että välittömästi lopputaistelun jälkeiset tapahtumat oltaisiin käyty tarkemmin läpi. Ja että myös KAIKKIEN tulevaisuus oltaisiin käyty läpi, ei pelkästään Harryn, jne. Loppu tuli aivan liian nopeaa ja odottamatta.

[minddeliini]

DH:ta lukiessani hidastelin mahdollisimman paljon, koska en halunnut heittää vielä hyvästejä Harry Potter-kirjasarjalle, mutta sitten kun kirja oli luettu kannesta kanteen oli olo hyvin haikea. On todella inhottavaa ajatella että nytten ei sitten voi enään odottaa innolla milloin tulee uusi Harry Potter-kirja. Ainoata lohtua saan siitä että Harry Potter-kirjat voi aina lukea uudestaan.
Toivon että J.K.Rowling jatkaa kirjailija työtään, koska hänen kirjojaan olisi mahtava lukea vielä lisää...

[Tanzu]

yhyy se on ohi. Vuonna 2001 aloitin tutustumisen Harryn maailmaan Harry Potter ja viisasten kivi leffan kautta. Luin kirjan vielä samana vuonna ja ennen Harry Potter ja salaisuuksien kammio-elokuvaa olin lukenu kaikki siihen mennessä ilmestyneet kirjat. 8.3.2008 sain päätökseen viimeisen kirjan ja nyt olo on haikea, koska uutta Potter-kirjaa ei tule enää koskaan. Kirjat voi toki lukea uudelleen ja niin aionkin tehdä, mutta ei se silti ole sama asia. Onneksi on tulossa vielä kaksi, tai oikeastaan kolme leffaa. Rakastan Harry Potter-kirjoja ja -elokuvia.

[unknow]

Tyhjä olohan siitä jäi, mutta toisaalta onnellinen, koska sai vihdoin tietää miten kaikille käy. Tajusin, että aloitin Pottereiden lukemisen 9v. En voinu olla noin nuori.. no kuitenkin.. On tullu luettuu niitä aika kauan ja varmasti tulen lukemaan vielä monta vuotta, mutta silti on kauhean surullista, että se on nyt ohi.. lopulta sen tajuaa kun viimeiset leffat tulevat eikä ole enää mitään odotettavaa. Ihan tyhmää..

[pöllö]

Todellakin tyhjä olo. Englanninkielisen jälkeen oli lähinnä tarinan takia järkyttynyt ja samalla vähän ontto olo, mutta kun suomennoksen loppu lähestyi, olin valmis itkemään pelkästään sen pelon takia, että se loppuu. Suomennoksen viimeisen sivun jälkeen itkin ja pitkään. Oli jo myöhä yö ja loikoilin sängyn päällä ja sanat "Kaikki oli hyvin." irvailivat kirjan sivuilta kamalan lopullisina. Vaikka jo pitkään olin pelännyt kirjan loppua ja tiesinkin mitä siinä tapahtuu ja kuinka ihanan siirappisesti se loppuu, olinhan sen aikaisemmin lukenut, se pääsi yllättämään. Jotenkin yhtäkkiä silmille hyppäsi iloiset sanat vaikka itsellä oli tyhjä, haikea, vihainen ja iloinen olo yhtä aikaa.

Asiaa ei yhtään auttanut, kun seuraavana iltana lukemisen puutteen johdosta päätin lueskella jästit ja taikuus -kirjaa. Kuinka kirjan johdannoissa ja muissa alkusanoissa viitataan niin odotuksella ja jännityksellä "maailman valloittaneen" ja "kansoja lumonneen" kirjasarjan viimeiseen teokseen, johon kaikki päättyisi. Teokseen, jossa kaikki salaisuudet (joita ikinä tullaan paljastamaan) paljastetaan. Sen jälkeen ei ole enää uusia juonenkäänteitä tai muuta.

Kyllä siitä ajan kanssa on jo toipunut...suunnilleen. Melkein oli jo kertaalleen pakko aloittaa seiska alusta ihan vaan kuvitellakseen että lukisi uutta kirjaa, mutta ei, ehkä rajansa kaikella. Kyllä sen uudestaan ehtii lukemaan, on kuitenkin vuosia aikaa. :)

[Hemming]

Ensiajatus oli "huhhuh, olipa se jännittävää" - ja ei, kynsistäni ei ollut juuri mitään jäljellä enää tuossa vaiheessa. Vähän tuli haikea olokin samalla, mikä nyt ei varmaan ole mikään ihme jos on seurannut Harryn ja kavereiden edesottamuksia kutosluokalta lähtien. Hetkinen, pieni laskutoimitus tähän väliin... *pikalaskua ettvotree* Okei, viimeiset +8 vuotta velhomaailmassa ja sitten se onkin rytinällä ohi, joo ottaa sydämestä väkisinkin. Haikeus meni kyllä ohi ja olenpa sitten tässä lukenut viimeisen kirjan kolme-neljä kertaa aina kun siltä on sattunut tuntumaan ja luin tuossa pari aikaisempaankin välillä. Tuli sellainen "miksen minä tuota ollut älynnyt?!"-olo joidenkin paljastusten kanssa ja sitten oli ihan pakko taas lukea kirjoja uudestaan - sitä oivaltaa asioita ihan uudessa valossa viimeisen kirjan jälkeen.

Loppujen lopuksi jäi hyvä maku suuhun kun sarja sai arvoisensa lopetuksen. Kaikki tosiaan on hyvin, ja tuntuu että sarjan alkuun on sittenkin helppo palata ja alkaa kaikki alusta. Sen tosin taidan tehdä vasta kesälomalla tai tenttien kanssa käy köpösti kun rupean eläytymään niihin liikaa.

[Kathryn]

Jo puolessa välissä alkoi jo pelottamaan, että kohta se loppuu. Sitten se vain loppui. Haikea olohan siitä toki tuli, mutta hyvä, että tarina saatiin päätökseen. Sillä hetkellä kirja tuntui olevan täydellinen, mutta seuraavana päivänä aloin miettiä kaikkia asioita, jotka eivät kirjassa selviinneet, ja joihin en saanut vastauksia. Viimeinen luku olisi voinut olla pidempi, kertoa mitä muille hahmoille kävi.

[Azura]

Juu, luin kirjan viikonloppuna loppuun. Luettuani tunnelmani oli hysteerinen, sillä nauroin kummallisesti ja ajattelin kirjan tapahtumia uudelleen päässäni. Muutamaa päivää myöhemmin olin oikeastaan iloinen että sain sen luettua, koska pääsin sitten juttelemaan kirjasta tänne vuotikseen, mutta täytyyhän se sanoa että olisi ehkä halunnut tietää Harrysta ja muista enemmänkin. Lopetuksesta kuitenkin ei jäänyt minulle mitenkään tyhjää oloa koska kuvittelin sen vähän niin kuin elokuvan, hyvän sellaisen. Iloista musiikkia loppuun ja se juna sinne puksuttamaan. Loppuun voisi kuvitella lopputekstit ja ns. poistettuja kohtauksia x) Noin minä yleensä teen kirjasarjojen kanssa: kuvittelen sen elokuvaksi päähäni ja se loppuu hyvin.

[Sethis]

Täällä on jonkun verran näitä "tunnelmia kirjan jälkeen" aiheita. Ajattelin että voiskos tästä tehä virallisen, koska mitä nyt noita muita oon kattonu niin on aika lyhyitä viestejä. Tänne kirjoittaneet on kirjoittanut pitkästikin. Ja en nyt halua leuhkia tai haukkua muita huonommaksi, mutta kyllä minunkin mielestä toi mun alotus oli hyvä ha tuli suoraan sydämestä. Aurorit tehkööt oman valintansa. Jos jostain oudosta syystä tämä aihe määrätäänkin poistettavaksi, niin ehkäpä joku voisi siirtää nämä viestit johonkin toiseen "tunnelmat sarjan loputtua" osastoon.

[verppa]

Kun mä sain kirjan lopuun istuin sohvalla aika kauan miettien et tässä oli sit viimenen Potter.En voinut uskoa että se oli viimeinen Potter-kirja. Kyl siin pieni itku tuli ku ajatteli et nyt se loppu. Mutta onneksi kirjat säilyvät aina ja leffat myös. Mutta enää ei ole sitä tunnetta kun uusi kirja ilmestyy "että nyt sitä pääsee lukemaan ja mitäköhän siinä tapahtuu". Varmaan sitten kun kaikki leffat on tulleet olo on vielä hirveempi kun ajattelee et "eka loppu kirjat nyt leffat". Mutta ainakin tarina loppu ja hyvin se loppuikin. Kiitos siitä!

[HarPot]

Olin totta kai surullinen luettuani kirjan, kun ajattelin että tämän enempää näitä ei sitten tule. Mutta olin myös  osittain iloinen saatuani tämän sarjan päätösosan luetuksi. Kirjassa sain monesti haukkkoa henkeä, itkeä sekä nauraa. Kirja oli yllätyksellinen ja täydensi mahtavasti Harry Potterin maailman. Jos totta puhutaan, niin aloitin sarjan lukemisen heti alusta, koska halusin lukea sen heti uudestaan.Ja kyllä,

Tulemme kaikki kaipaamaan sinua, Harry Potter, poika joka elää.

[Giladra Carrion]

Ei se nyt suomennoksen luettuani iskenyt tajuntaan niin kovasti, kuin silloin viime kesänä, kun luin sain englanninkielisen loppuun.
Silloin iski sellainen musertava ja jonkin verran ahdistava tunne. Muistan sen, kun istuin aamulla autossa matkalla kirjakauppaan. Oli sumuinen ja kostea ilma. Ja se auringonnousu silloin, kun seisoin kotipihassamme kirja kädessäni valmiina aloittamaan lukemisen. Senkin muistan tarkoin, kuinka luin putkeen koko kirjan vajaassa kahdessa päivässä, omassa huoneessani kauniin kesäpäivän lipuessa ohitse.

Saatuani kirjan luettua sunnuntaina iltapäivällä (puhun englanninkielisestä) otin vaniljajäätelöä ja mansikoita ja menin ulos kuistille istumaan.
Siinä sitten istuin tunnin, pohtien kirjan tapahtumia. En oikein sisäistänyt kuitenkaan sitä, että se on nyt loppu. Jollakin tavalla tuli sellainen tunne sillä hetkellä, että ei ole enää mitään jäljellä Pottereiden suhteen. Se on ollutta ja mennyttä, muutaman sekunnin jopa mielessä käväisi koko kirjasarjan ja elokuvien hävittäminen, mutta se kai kuului siihen mielentilaan.

Kirjan jälkeen jäi kysymyksiä vaille vastauksia, mutta toivottavasti tulevassa hakuteoksessa valotetaan niitäkin. Hieman pienoinen karvas pettymys kumpusi esiin, kun aloin lukemaan vielä muutamia kohtia, jotka oli vain pakko lukea toistamiseen. Muistan, että näihin kuuluivat kaikki Malfoy-kohtaukset, joiden aikana taisin itkeä... Tuli vain niin ikävä, etten enää saa tietää heistäkään mitään.
Sellainen hylätty ja orpo olo, jos ymmärrätte mitä tarkoitan.

Nyt saatuani suomennoksenkin luettua, en oikein tiedä, mitä ajattelisin. Tunteet ovat melko sekaisin vielä sen suhteen...
Varma seikka on se, että tämä on jonkinlainen uusi portti elämässäni: yli puolet elämästäni vietin ja vartuin Pottereita lukien ja uutta kirjaa odottaen, mutta nyt sen aika on ohi. On aika siirtyä eteenpäin. Avata uusi sivu.

Koskaan Potterit eivät elämästäni tule häviämään, se on täysin mahdotonta, sillä niin kiinni eräällä tavalla kirjoihin kasvoin, että olisi aivan naurettavaa joskus hylätä ne. Ehkä kirjojen osa elämässäni sinänsä pienenee, mutta varmasti opastan mahdolliset lapseni Potterien maailmaan.

Harmi tosiaan, etteivät tulevat potteristit enää pääse kokemaan tätä kaikkea, mikä on ollut meidän etuoikeutenamme; kirjojen odottaminen ja jonotus, ennakkonäytökset, kutsuvierasnäytökset ja muut aktiviteetit. He eivät pääse kokemaan sitä ainutlaatuista odottamisen tunnetta. Sääli sinänsä, sillä huomaan, että juuri edellä mainitsemani asiat ovat tehneet Pottereista vielä keskeisimpiä minulle.
Meidän velvollisuus on viedä Potterien sanomaa tuleville sukupolville, jottei näitä ainutkertaisia teoksia koskaan tultaisi unohtamaan...

Fanfictionin maailma elää edelleen, ja toivottavasti minulla (ja kaikilla muillakin) riittää mahdollisimman pitkään intoa niiden kirjoittamiseen.
Ei tämä tähän kokonaan lopu, tämä on vain askel uudenlaiseen Potter -maailmaan. Ilman odottamista.

"Te adoro, Lucius Malfoy."

[blindside]

Itselleni ei tullut oikein minkäänlaista surullisuutta taikka mitään kun sain seiskakirjan loppuun (luin sen englanniksi kesällä jo). Harmittaa se vähän kyllä, sillä Potterit kuitenkin niin mukaansa tempaavia, harvat kirjat ovat oikeasti niin koukuttavia. Eniten ehkä sarjan loppumisessa harmittaa se, että siinä valotettiin niin pientä osaa siitä tulevaisuudesta, mikä heillä oli. Olisi oikeasti tosi mukava saada tietää enemmänkin, mitä kenellekin tapahtui. En nyt tarkoita että ihan joka henkilöstä pitäisi kertoa mutta kyllä te varmaan tajuatte mitä minä tarkoitan.

Ekalla kerralla, kun luin DH:n, ymmärsin mitä tapahtui. Sitten ennen kuin suomennos julkaistiin, luin taas DH:n englanniksi tosiaan, ja nyt ymmärsin jo paljon paremmin mitä tapahtui. Mutta kyllä suomennos vielä paljon selkeytti kuvaa, sillä en ole paljoa enkunkielisiä kirjoja lukenut. Pitäisi tässä jossain vaiheessa (kunhan nyt saan TSH:n liiteosat, Silmarillionin ja Keskeneräisten tarujen kirjan luettua) aloittaa ihan alusta asti, ja ehkä jopa englanniksi. Kesällä voisin repiä siihen aikaa, mitä nyt töiltä ehdin.

Pottereista ylipäätänsä tulee ensimmäisenä mieleen juuri se koukuttavuus. Kun luin esimerkiksi seiskakirjaa ekaa kertaa, sai siinä kotityöt odottaa aina että saan tämän luvun luettua (ja en koskaan tietenkään malttanut lopettaa sitä siihen lukuun, vain lykkäsin sitten töitä niin pitkään kuin mahdollista). Fredin ja Georgen ja muiden puheet, varsinkin hauskat semmoiset ja koskettavat semmoiset, ovat jääneet hyvin mieleen. En voi sanoa, että olisin täysin tyytyväinen viimeiseen kirjaan, sillä siinä kuoli ihmisiä noin vain, ja usein siitä mainittiin vain ohimennen. Sotahan se oli, mutta jäi se minua harmittamaan.

[TuliTikkuRasia]

Olin aivan turta sen jälken kun olin lukenut viimeisen Potterin suomeksi. En voi oikeastaan vieläkään uskoa että sarja loppui tähän. Se ei vain ole niin yksinkertaista hyväksyä. Puolet elämästäni vietin Pottereiden parissa ja itkin ja nauroinkin kirjan mukana:') Nyt voin vain lukea kirjat uudestaan ja uudestaan, mutta se ei tunnu kuitenkaan enää samalta kuin ennen. Silti vielä tämänkin jälkeen pysyn Harry Potter- fanina kuolemaani asti:) Se on ainut asia mikä on varmaa tällä hetkellä...

Kaipuu tulee olemaan aina suuri.

[pölypunkki]

Jotenkin ei vaan voi uskoa ettei tule enää ainuttakaan Harry Potter -kirjaa. Kaikki on nyt (moneen kertaan) luettu, eikä ikinä enää voi kokea sitä tunnetta, ettei muista/tiedä mitä kirjassa tapahtuu.
Äärettömän haikee fiilis, pottereita lukisin vaikka maailman ääriin.

Eikö ole mitään keinoa, edes jotai hypnoosijuttua, millä voisin unohtaa tapahtumat, ja saada uudestaan sen mielettömän tunteen mikä tulee kun lukee ensimmäistä kertaa pottereita . sniif :)

[Macy]

Hmm... Onhan se outo tunne. Mutta en voi sanoa olevani surullinen. Nimittäin liian usein on koettu jonkin kirjasarjan menevän liian pitkälle ja venyvän ikuisuuksiin....

[Oni]

Aika ristiriitaiset tunnelmat on. :/ Toisaalta olen iloinen, että tarinalle saatiin ainakin jonkinmoinen päätös, mutta... Niinkuin se kirjakaupan tätikin sanoi kun kävin varaamassa viimeisen kirjan "Mitäs sitä nyt tehdään, kun Potterit on kaikki ilmestynyt?" Vähän jää sellainen olo, että tätä kaipaisi lisää. Uusia juonia, uusia pahiksia, uusia läheltä piti-tilanteita.
Onhan se kuitenkin niinkin, että liiallinen pitkittäminen voisi käydä kirjottajallekin rankaksi, puhumattakaan lukijoista. Jossain vaiheessahan maku menisi, varsinkin jos tarpeeksi erilaisia ideoita ei olisi riittävästi.

Olen kuitenkin iloinen että olen saanut seurata Harryn elämää penskasta aikuiseksi. :)

[palladiini]

no jaa, hmm... kun olin saanut Kuoleman varjelukset luettua tuntui jotenkin tyhjältä. Toisaalta olo on surullinen, toisaalta pettynyt. Mutta en ole jotenkaan suostunut myöntämään itelleni että oon pettynyt seiskakirjaan. Olisin halunnut että luettuani sen tuntuisin, että  kirjasarja loppui juuri oikein. Mutta ei tunnu siltä. Olisin halunnut itkeäkin useammin kirjan aikana! nyt kyyneleet valuivat vain kerran, kirjan loppupuolella(en tosin edes muista missä kohdassa!!!) Olisin halunnut nyös nauraa enemmän. Senkin taisin tehdä vain kerran koko kirjan aikana. Viimeinen luku oli tylsä... tosi haikeaa ettei enää tule Pottereita!

[Xanie]

Kun sain KV:n käsiini, niin tuli sellainen pieni "kohta se loppuu" tunnelma, vaikka olinkin lukenut DH:n jo aiemmin. Muistan, kuinka pidin KV:ta käsissäni useamman minuutin, pystymättä avaamaan sitä. Tiesin, että sen avaaminen olisi lopun alkua. DH:n kanssa samanlaista tunnetta ei niinkään ollut, sillä minulla oli niin suuri halu lukea kirja mahdollisimman nopeasti ja saada tietää, mitä siinä tapahtuu. Sen jälkeen oli vain pieni "nyt se on ohi" olo, mutta ei paha.
Tavoite oli alunperin lukea KV parissa päivässä, mutta luinkin sitä muutaman luvun kerrallaan ja se kesti useampia päivä. Ehkä syynä oli se, että olin juuri kaksi viikkoa aiemmin lukenut DH:n ja tapahtumat oli tuoreessa muistissa. Tai ehkä taustalla oli se, että en alitajunnassani halunnut, että sarja loppuu, yritin siis pitkittää loppumista.

Kumma kyllä, odottamani "tyhjä" olo ei tullutkaan kirjan luettuani. Olen vasta tässä pari päivää sitten tajunnut, että ei enää Pottereita. Ei enää mitään, mitä vatvoa kuukausitolkulla. Ei tulevia juonikuvioita mietittäväksi. Ei sitä tunnetta, kun odottaa jotain kauan ja vihdoin saa sen käsiinsä. Ei miettimistä, mitä tulevissa kirjoissa tapahtuu. Ei sitä, kun voi voitonriemuisasti todeta, että arvaukset osuivat oikeaan. Ei mitään.

Olen tässä parin viime päivän aikana lukenut haikeudella mm salaperäisyyksien osastoa ja menneitä arvauksia ja pohdintoja. Nyt vasta tajuntaani on iskenyt, että sarja on oikeasti ohi. Onhan vielä tulossa se hakuteos, mutta ei se ole läheskään sama. Nyt minulla on ollut jo jonkun aikaa sellainen olo, että tekisi vain mieli itkeä, mutta toisaalta en vain jotenkin pysty itkemään. Pystyn vain patoamaan tunteita sisälläni. Ehkä joskus, kun olen yksin kotona, käperryn suklaalevyn kanssa peiton alle ja itken kaiken sen tyhjyyden pois. Puran vähän tunteitani.

Nyt on sellainen olo, että tekisi mieleni kiittää kaikkia, joten teen sen. Kiitos.

En tiedä, mistä haluan kiittää, mutta haluan vain. Olen kuitenkin vuotiksen avulla saanut paljon enemmän irti Pottereista, niin että ehkä siitä. Ja toisaalta kiitos Rowlingille, kun hän kirjoitti nämä kirjat.

~Xanie

[minnni]

Aina, kun mä lopetan jonkun sarjan, tulee sama haikeuden tunne, lopullisuus ja jotenkin pohjaton surukin.
Pottereissa tämä on tuntunut selkeimmin.
Kun olin puolessa välissä Kuoleman varjeluksia, niin iski tunne, "en mä haluakaan lukea tätä loppuun!".
  Ja sitten kun olin lukenut kirjan... Tuntui samalla huojentavalta (viimein se on ohi!), haikealta (niin pitkään kun mäkin luin tätä sarjaa..), surulliselta, koska tuntui ettei saanut kaikkia vastauksia. (en tiedä mitä sitten jäin kaipaamaankaan..)
  Potterit ovat olleet- ja ovat yhä- niin suuri osa elämääni, että on vaikea kuvitella elämää ilman niitä. (addiktoituminen:-))

Vaikka luinkin nyt parissa päivässä kaikki Potterit yhteen putkeen, ei se ole enää sama asia. Tiedän, mitä lopussa tapahtuu..
Ja olo on, jos vain voi olla, entistä haikeampi. Sarjasta kuitenkin muodostui upea kokonaisuus, joka kantaa varmasti monen sukupolven yli. ;)

[Flintstone]

Mulle tuli itseasiassa hirveen hyvä olo siitä minkälaiseks ihmiseks Harry kasvoi ja miten paljon kirjasarja opetti symbolien ja rinnakkasuuden kautta tästä maailmasta. Mahtava olo, että sai olla ihmeellisellä tavalla osa Harryn elämää ja kasvaa itse samalla kirjasarjaa lukiessa. Surullinen olo tuli oikeestaan siitä, että ei pääse enää uusiin seikkailuihin Harryn kanssa, vaan hauskasti sanottuna molemmat jatkaa elämäänsä omillaan. Tuntuu että omassa elämässä yksi elämänvaihe päättyy ja uusi alkaa.

Potterit oli mullekin pakopaikka ja vastoinkäymisten edessä ja alakuloisuudessa tulen ihan varmaan kirjoihin tarttumaan ja muistamaan miltä tuntui sillon kun ensimmäistä kertää niitä luki ja mitä asioista ajatteli. Ja tottahan toki kirjat laitetaan kiertoon, lukukokemus on niin vaikuttava että jokainen ansaitsee sen saada kokea kerran elämässä!! :)

Siis suuri kiitos Harry, että sain kasvaa ja seikkailla kanssasi, sinua tulen kaipaamaan ja sinua en koskaan unohda, olet osa elämääni! :)

[pippariina]

Tyhjyys, ja "outous" on ollut nyt päällä siitä asti kun luin kuoleman varjelukset. Tyhjyys siitä, että ei ole enää mitä odottaa ja siitä että kirjasarja jonka mukana on kasvanu, on nyt lopussa.

Ja kuten muutama muukin on tässä sanonut että Potterit oli pakopaikka milloin mistäkin, niin sitä ne olivat miullekkin.
Taikamaailma johon pääsi pakoon perhehelvettiä. Heräsi Harryn kanssa komerosta ja matkusti Tylypahkaan, pois pahuudesta ja vääryydestä.

Nyt muutaman viikon jälkeen alkaa ymmärtämään, miten itse on kasvanut tässä samalla. Ja miten paljon yksi kirjasarja voi auttaa jaksamaan. Kiitos tästä. Kiitos.


(olipa sekava viesti. mutta niinpä olen minäkin nyt, hieman sekava)

[Muchy]

Mulle on tullut aina uusimman kirjan luettuani "Potter-masennus" eli ryven pari päivää järkytyksessä ja masennuksen tunteessa, mut entä nyt kun se sarja on oikeesti loppunut? Kesällä DH:n luettuani pääsin yli muutamassa päivässä, ja nyt kun luin suomeks kesti muutaman päivän ennen kuin edes ymmärsin mikä mua vaivas, ja joo itkin kuin valas :D Tää outo olo lieventyy mutta jotenki tyhjältä tuntuu varmaan vielä kauan. En oikein viittiny kertoa kavereille kun ei ne kuitenkaan ois ymmärtäny, varmaan enempi nauranu kuin lohduttanu. Kyllä ne on potterinsa lukeneet muttei tää oo ollu niille yhtä iso juttu kuin mulle. Alotin kai 2000/2001, en oo varma, mutta elävä muistikuva siitä kun luin Viisasten kiveä Rukalla ja pähkäilin, mitä 'poria' tarkottaa (-- Vernon-setä valmistaa poria) =) Hmh. Oon lukenut ala- ja yläasteella sekä nyt lukiossa, ulkomailla useempaan otteeseen, mökillä, kaikkialla. Ihanaa että kasvoin tällasen kanssa. Mutta kamalaa et sen täytyy joskus loppua. Potter-kausi mun elämässä on ollu sopivasti aikuiseks kasvamisen kausi, koska viimeinen leffahan tulee 2011 (vaik kirjoista tykkään paljon enemmän..). Eli siinä tapauksessa tää tapahtui/tapahtuu mun ikävuosina 9-20. Pottereita en koskaan unohda, alotan aina uudestaan ja uudestaan <3

[caroline]

Tuntui kyllä tosi tyhjältä kun sai viimeisen Potter kirjan luettua. Olo oli niin haikea; että tässäkö tämä nyt sitten oli. Ei enää sitä tuskallista odotusta kun seuraava kirja ilmestyy, tai niitä jännittäviä lukuhetkiä joita uusi kirja tuo tullessaan. Odotin viimeistä kirjaa joka päivä kunnes sain sen käsiini ja hotkaisin sen parissa päivässä. Yritin säästellä kirjaa sillä en halunnut vielä Harryn tarinan loppuvan vaikka tiesin sen olevan lähellä kun viimeiset sata sivua alkoi häämöttää. Vaikka nyt on tietysti onnellinen kun on saanut vastaukset piinaaviin kysymyksiin on vaikeaa uskoa että Harryn tarina oli nyt siinä. Ei tule enään uutta kirjaa. Se täytyy vain hyväksyä.

En aio kuitenkaan lopettaa Potter kirjojen lukimista. Ne aion lukea vielä monta kertaa, kerta toisensa jälkeen uudestaan ja uudestaan; englanniksi ja suomeksi.

Rowling on antanut meille korvaamattomia lukuhetkiä ja kiitän Rowlingia koko sydämmestäni.

[Desox]

Haikea fiilis oli kesällä kuin luin kirjan, oli semmonen outo olo, että oliko tämä nyt tässä. Yhdessä päivässä meinaan "imaisin" Deathly Hallowsit pikku rapulassa lukien aamu seittemästä lähtien sitä.

Jotenkin semmonen epäuskoinen fiilis ajatella, että siinä se oli. Kirjasarja oli hyvä ja minua ei haittaisi vaikka sitä jatkettaisiin vielä pitkälle. Jos laatu kärsis, niin se on voivoi. Oisi silti kiva lukea Teddystä yms.

[lustica]

Huoh, varasin pääsiäisen ihan vain viimeisen kirjan lukemiseen ja nyt kun homma on paketissa ovat tunnelmat aika sekavat.

Olen todella iloinen, että olen saanut lukea upeaa kirjasarjaa. Vaikken ole koskaan jonottanut kirjoja tai availlut "oikeaan aikaan" Rowlingin kotisivujen vihjeitä ja tehtäviä, on ollut hienoa saada lukea kirjat "ensimmäisellä kierroksella". Kirjat ovat tehneet oman kolonsa jonnekin kylkiluitteni väliin muiden upeiden kirjojen joukkoon, ja varmasti säilyttävät asemansa siellä elämäni loppuun asti.

Haikeaakin, kun tietää, että se oli nyt tässä. Ei enää uusia käänteitä ja nytkin jäin kaipaamaan joitakin juttuja.

Aavistus vihaa. Viimeinen kirja loppui mielestäni kesken, enkä nyt tarkoita sitä 19 vuotta myöhemmin osiota, vaan niitä tapahtumia Tylypahkassa. Olisin halunnut mennä vaikka kaksi kolme päivää eteenpäin siinä osassa. Olen niin tottunut siihen, että kaikki lähtevät tylypahkasta pikajunalla kotiin.

Surullinen kirjan lopusta. Tajusin vasta nyt tätä kirjaa lukiessani, että Fred on ollut suosikkini ihan alusta lähtien.

Onnellinen kirjan tapahtumista ja ratkaisuista noin ylipäätänsä.

Jäin myös miettiväiseksi. Viimeisen kirjan viimeisten kappaleiden "yksi kaikkien ja kaikki yhden puolesta" asenne jäi askarruttamaan. Tärisin ylpeydestä ja onnesta ja jännityksestä, kun luin siitä miten valmistauduttiin viimeiseen taisteluun ja taistelusta itsestään. Ihan uskomatonta uhrautuvaisuutta ja ihmisten välistä välittämistä (Nevillen mummin kommentit ja McGarmiwan pulpetit ja patsaat). Mutta jäin pohtimaan asioiden kulkua, jos tapahtumat olisivat totta, eivätkä fiktioita. Miten olisi toimittu tositilanteessa? Olisivatko kaikki olleet niin innolla mukana? Vai olisko ihmisistä paljastunut enemmänkin Malfoyden kaltaisia luihuja (Ite varmasti olisin kuulunut jälkimmäisiin, vaikken mitenkään mielelläni.) ?

Järkyttynyt siitä, miten voimakkaasti tunsin kun luin kirjaa ja varsinkin loppua. Ja siitä, etten kertakaikkiaan voi lukea viimeisiä tapahtumia juuri nyt lähiaikoina uudelleen, koska tiedän, että alan välittömästi itkeä. Ehkä sitten joskus kun olen rauhoittunut hieman.

Rauhallinen siitä tiedosta, että voin palata tapahtumiin aina uudelleen ja uudelleen.

[Mesmerize]

Minusta on ihanaa, että Rowling pystyy nyt vihdoin puhumaan itse kaikista asioista salaamatta enää ja pelkäämättä juonipaljastuksia. Olen nyt lukenut englanninkielisen version kahdesti ja suomennoksen kerran (ja vollasin kuin vesiputous joka ikinen kerta kun Dobby kuoli), ja vasta tässä vaiheessa se lopullisuus alkaa tunkeutumaan läpi, nyt vasta kun lukee kuinka raskaasti muut ottaa Pottereiden loppumisen.

Mutta Rowling jätti meille uuden sukupolven, joista tulemme varmasti kuulemaan vielä. En usko että Rowin itsensä kirjoittamana, mutta aiheen on pakko houkuttaa useita kirjoittajia (toivottavasti sen antamien mahdollisuuksien, ei rahan ja maineen takia).

Ja myös, fanficit. Niitä on pelkästään yhdellä tietämälläni sivustolla yli 48 000 kappaletta, (harrypotterfanfiction.com englanninkielinen sivusto, laajin tietämäni ficeille omistettu) joihin mahtuu upeasti kirjoitettuja, kuin Rowlingin itsensä tekemiä tarinoita. Tyyli ja kosketus hahmoihin ja lukijaan ovat niin päätähuimaavan yhtäläiset, että täällä voi helposti lohduttautua suurimpaan suruunsa.
Mikään ei tietysti korvaa alkuperäistä, mutta onneksi nuo kirjat ei meidän kirjahyllyistä minnekään katoa. (Tosin olen huolestuneena seurannut, että minun kappaleeni Liekehtivästä pikarista ja sitä vanhemmista painoksista, niiden sivut ovat jo alkaneet tummua ja liitokset natista...)

[Wurm]

Odotin että kirjan loputtua olisi tyhjä olo ja haikea, mutta hämmästyksekseni olo olikin ns. "täysi". "Täysi" siksi että sarja ja Harryn tarina oli saanut vihdoin päätöksen eikä suuria epäselvyyksiä jäänyt. Olo oli kuitenkin todella haikea ja surullinen, että näin ihana kirjasarja päättyi ja kirja oli muutenkin osattu kertoa paikoin todella koskettavasti eli itkin enemmän tapahtumille, kuin kirjasarjan loppumiselle. Istuin varmaan vartin sängyllä ainoastaan tuijottamassa kirjan kantta kyynelten valuessa silmissä ja miettimässä mitä kirjassa tapahtui. Ihana kirja. Muutaman päivän oli sitten ahdistunut ja haikea olo, mutta kyllä se siitä helpotti melko nopeasti. Nyt olo on onnellinen siitä että sain lukea näin ihanan sarjan.

[Youre]

Itse sain Harry Potterin lainaksi kaveriltani, eli ei ollut mikään kauhea kiire sitä lukemaan, niinkuin jotkut menee yöllä oikein sitä jonottamaan. :) Silti tykkään sarjasta tosi tosi paljon, oisin ostanut kirjan heti kun tuli kauppoihin, jos vain olisi ollut rahaa. .___. (joskus kyllä vielä ostankin kaikki kirjat ja DVD't omaksi!)¨

No kuitenkin, luin kirjan varmaan josain 4 päivässä pääsiäisloman ohella. Ei ollut mikään kauhea kiire lukea sitä, sillä kun tiesi että se on viimeinen kirja. Ja aluksi mulla oli vähän vaikeuksia lukea sitä, sillä josain paikoissa teksti oli vaikea lukuista, ja joutui pari kertaa lukemaan sen kohdan uudelleen, että tajusi. Kirjan lukemisessa kesti siksi niin kauan, kun piti nukkua välillä ja päivät olin tallilla.

Lopuksi kun oli enää joku 200-300 sivua jäljellä tuli vähän sellanen olo, että "apua en uskalla lukea tätä enempää, kun pian tää on ohi". Sivut sitten hupeni, ja lopussa alkoi tulemaan niin jännää asiaa, ettei enää pitänyt taukoja vaan luki sen putkeen. Lopuks oli vähän sellanen "häh, tässäks tää nyt oli" olo, vaikka olikin hyvä kirja! :) Siitä loppusivuista missä oli 19 vuoden jälkeen oisin toivonu vähän enemmän, joko oon tyhmä tai muuten vaan kesti hetken et tajusin mitä ne puhui ja kenestä. :D Olis voinut olla vähä selvempi jne se kohta.

Mut kuitenkin tuli tosi ontto ja tyhjä olo, kun kirjan oli lukenut. Sellanen, että ei ole enää mitään odotettavaa, eikä mitään mitä jännittää. Yyh. :< Mut kyllä se tosi asia on, että pakko Potterin joskus on loppua. Jos se vaan jatkuis ja jatkuis, loppujen lopuks ois ehkä liikaa toistoa, eikä fanit enää jaksais välttämättä lukea, ja kirja saattais mennä pilalle josain vaiheessa. Eli mikään ei kestä ikuisesti, ollaan onnellisia näistä 7 kirjasta mitä meillä on. <3 Kai tähän tottuu, pitää lukea vaan kirjat uudelleen ja kattoo leffoja, vaikka leffat ei ihan kirjojen tasoa olekkaan. ;)

Joten, kiitetään ja kumarretaan Harry Pottereille, jota J.K. Rowling jaksoi kirjoittaa meidän iloksemme (ja itsensä), Harry Potter - paras kirjasarja ikinä! :)<3

Ja kuitenkin ei ole enää oikein mitä Harrysta haluaisi lukea, sillä saatiin suurin piirtein vastaukset kaikkiin salaisuuksiin ja kysymyksiin, mihin halusimmekin! (:

Harry Potter on ollut parasta mitä mun elämässä on tähän mennessä tapahtunut.

Vaikka Pottereista pidänkin, ja on mahtavin ja paras kirjasarja, en ikinä olisi voinut kuvitella, että olisin jaksanut lukea mitään muuta kirjasarjaa näin paljon, ja sivujahan noissa kirjoissa on ihan mukavasti. Esim jotain Taru Sormusten herrasta en olis jaksanut lukea ees 50 sivua. :D Mutta on mun elämässä parempaakin tapahtunut kun Harry Potter, ehkä en siis ole aito fani mutta.. :) Kuitenkin pitäs jotenkin erotella oma elämä ja fantasia.

"Olemme melkein perillä... minä voin ilmiinnyttää meidät kummatkin... älä pelkää..." "En minä pelkää Harry", Dumbledore sanoi, ja hänen äänensä oli hivenen vahvempi, vaikka vesi oli niin kylmää. "Olen sinun kanssasi."

Tulemme kaikki kaipaamaan sinua Harry Potter, poika joka elää.

<3

Kiitos ja kumarrus Harrylle :) Jaksoi ilahduttaa meidän elämäämme monen vuoden ajan, ja varmasti jatkossakin fanit lukevat vanhoja teoksia. Pääsee arkielämästä uppoutumaan fantasian pariin. ;>

[Jisushi]

Ensin oli sellainen tunnelma ettei pysty elämään ilman pottereita ja olin kauhean surullinen ja muuta..Mutta viimein kun sain viimeisen kirjan luettua ja suljettua sen ajattelin että se oli siinä, yksi suuri tarina on vihdoinkin saatu päätökseen ja kaikki päättyi onnellisesti. Eli kirjan luettua olin vielä pari seuraavaa tuntia aika pökellyksissä ja mietin vielä kaikkia niitä juonenkäänteitä ja kirjan tapahtumia. Mutta nyt vähän myöhemmin olen vain tyytyväinen ja iloinen, koska jokaisen tarinan pitää päättyä joskus. Ja itse sain ainakin paljon inspiraatiota pottereista, koska haaveenani ja tavoitteenani olisi kirjoittaa joskus kirja tai ehkä kirjasarja.^^

[Melkiira]

Hankin DH:n kesällä kun se julkaistiin, mutta en päässyt kovin pitkälle siinä, luin muutaman luvun ja siihen se sitten jäikin. Olen aika surkea englannissa ja siksi olikin melko vaikeaa saada välillä tolkkua joistakin lauseista ja sanoista. Maaliskuussa hankin kirjan sitten suomeksi ja sain sen tämän viikon maanantaina luettua loppuun. Olin säästellyt kirjaa, enkä siis lukenut sitä läheskään joka päivä - oli paljon mukavempi nautiskella lukuhetkistä kun pitkitti kirjan lukemista.

Ensimmäiseksi olo oli kyllä tyhjä. Olin koko poissaoleva koko loppu päivän ja jäin helposti tuijottamaan jotakin ja miettimään asioita, en puhunut juuri mitään, tuntui tosi uskomattomalta että nyt sarja oli päättynyt. Mielessä pyöri paljon erilaisia kysymyksiä kuten; miten kävi Weasleyn perheen? Entä Tylypahkan? Ja miten koko muu velhomaailma suhtautui kun Voldemort oli poissa ja tulevaisuus häämötti valoisana edessäpäin? Minä sekä itkin että nauroin ja hymyilin, surin kuolleita ja olin myös onnellinen, varsinkin Voldemortin kuolemasta. Ensin ns. arkeen palaaminen oli vaikeaa, mutta kun sitä kaikkea nyt jälkeenpäin ajattelee kaikkihan päättyi lopulta hyvin. Maailma oli pelastettu Voldemortilta ja Harry ja Ginny saivat toisensa, kuten myös Ron ja Hermione. Enää oloni ei ole niin tyhjä kuin se oli aiemmin, on niin mahtavaa ajatella miten paljon Potter-sarja on vaikuttanut lukijaan, kirjat ovat täynnä ihan uskomattoman sujuvaa ja taidokasta tekstiä, kirjoja lukiessa saa sekä nauraa että itkeä, voi helposti kuvitella itsensä kirjan tapahtumiin ja henkilöihin on todella helppo samaistua. Sitä paitsi ei tämä lopu tähän, kirjojahan voi lukea yhä uudelleen ja uudelleen, enkä minä ainakaan tule niihin koskaan kyllästymään. En siis ole surullinen vaan onnellinen siitä miten tarina lopulta päättyi. :)

[Hophoppari]

Luin kirjan pitämättä kuin muutaman parin minuutin pituisen tauon. Nenä liimautuneena riveihin, mä ihan kuin imin sitä tekstiä itteeni ja uppouduin parhaaseen Potteriin, minkä oon koskaan lukenut. Luin sitä joka paikassa, ruokapöydässä, jopa vessassa.
Kun sitten tajusin, että olin lukenut viimeisen rivin koko kirjasta, istuin pari minuuttia paikallani ja itkin sitten ainakin kymmenen minuuttia. Tunne oli kaoottinen, mut samalla jotenkin rentoutunut, nyt ei enää tarvi pelätä Harryn (tai Draco, Ronin, Hermionen yms.) puolesta ja tietää, että hyvyys voittaa ja plaaplaaplaa. Mut surulliset tunnelmat tulin, luin koko kirjan n. 12 tunnissa, en kyllä laskenut ite mutta uskoisin että suurin piirtein niin kauan olin nenä kiinni sivuissa. Kaikki ne tunnit oli täynnä tunnetta.

Tulemme kaikki kaipaamaan sinua Harry Potter, poika joka elää.

[Sinii]

Viimeinen kirja oli kaikista Harry Pottereista ehdottomasti se paras. Viimeisen kirjan luettua tuli se fiilis, että mitäs nyt? Makasin sängyllä pitkän aikaa ja mietin että eikö tässä voisi jotain keksiä? Eikö tätä sarjaa saisi millään jatkettua? Kun on jo monta vuotta kuulunut niihin Harry Potter faneihin jotka odottavat "kieli pitkänä" uutta kirjaa niin pakostakin tulee semmonen haikea tunne. Että tässäkö se sitten oli? Mitäs nyt voi tehdä? Lukea kaikki kirjat uudestaan? Hyvä idea sinänsä tuokin, mutta ku niistä on jokaisen lukenut jo kolme kertaa kuudennen ja seitsemännen kirjan välissä niin ei kyllä valitettavasti ole hetkeen intoa tarttua niihin. Nyt olen sitten haalinut käteeni kaikki mahdolliset Harry Potter kirjat mitkä tuosta kirjastosta on mahdollista saada :) Äsken sain päätökseen Pottereiden suomentajan, Jaana Kapari-Jatan kirjoittaman kirjan Pollonmuhku ja Posityyhtynen, joka käsittelee Pottereiden suomentamista. Oli kuulkaas hyvä :) Niin ihana kuin tämä sarja nyt on ollutkin niin joskus on pakko päästää irti. Kukaan ei silti unohda jotain niin merkittävää kuin Harry Potter. Siitä on jo osoituksena tämä sivusto.

[rinkilä]

No kun oli lukenut ne vikat sanat niin tuli tietenki vähän sellanen haikea olo... Huomasi, että viimeisessä luvussa alkoi tahti hidastua ja imin sanoja oikein toivoen, että ne eivät loppuisi vielä. Ja siinä se sitten oli: all was well. Loppu. Tuntu vaan, jos kääntelisi niitä viimeisiä tyhjiä sivuja sieltä vielä ehkä jotain löytyisi. Sitten kun se oli ohi, niin sitten se oli... Sitten ajateltiin, että no tuleehan sieltä vielä suomennos... Mutta kun sekin oli ahmittu niin ei ollut enää mitään ja Harryn tarina oli nyt saatettu viimeiseen pisteeseen (huokaus). Kyllä jäi kaipaamaan sitä jännityksen paloa vatsan pohjalla, että mitä seuraavassa kirjassa tapahtuu ja toisaalta piti vain tyytyä siihen että nyt se oli ohi... Lohdulla voi kuitenkin ajatella kaiken tosiaan olevan hyvin eikä ne kirjat siitä mihinkään katoa vaikka viimenen onkin jo kirjotettu :)
Tulen kyllä kaipaamaan Harrya ja hänen seikkailujaan...

[Cornelius Deemson]

No, kuka vain voi kirjoittaa Harrysta lisää, miettikää kuulkaas nyt esim. noita Star Wars-kirjoja...

Mutta, minusta on hyvä kun tulee vielä leffoja, ei se kirjasarjan loppu niin haittaa, nyt voi kehitellä omia teorioita yms. :)

[Emubird]

Hain suomennoksen postista 7.3 jälkeisen perjantain maanantaina. Pidin sitä sylissäni ja tuijotin pakettia. Ajattelin Tässä on nyt kaiken selitys, kaiken loppu, Pottereita ei tule enää ikinä. Aloin ahmia kirjaa jo samaisena maanantaina. Luin neljä tuntia putkeen ja aloin nukkumaan luettuani kohdan, jossa Ron lähtee muiden kahden luota. Seuraavana päivänä koulussa en voinut keskittyä mihinkään. Kotona hutaisin läksyt ja aloin ahmimaan Potteria loppuun. luin sitä n. viisi tuntia. Kun tulin viimeisen luvun kohdalle sanoin ääneen hiljaa huoneessani, Yhdeksäntoista vuotta myöhemmin ja hymyilin itsekseni. Kun olin lukenut kirjan, laiton kannen kiinni ja jäin miettimää kirjan viimeisiä sanoja: Kaikki oli hyvin Tajusin, että siihen lauseeseen koko kirjasarja päättyy. Sitten annoin kirjan isälleni, joka luki sen yhdessä yössä ja pääsin juttelemaan kirjasta hänen kanssaan. Nyt odotan saavani alkuperäisen DH:n koululaisen kirjaklubin kautta tilattuna. Se olisi ensimmäinen Potter, jonka luen enkuksi.

No, kuka vain voi kirjoittaa Harrysta lisää, miettikää kuulkaas nyt esim. noita Star Wars-kirjoja...

Aika kamalaa se olisi, jos joku kirjoittaisi siitä jatkoa. Olen tyytyväinen siihen lopetukseen, jonka Row teki joten en lukisi, jos joku toinen Pottereista jatkoa kirjoittaisi.

[miaa]

Itselleni tuli ontto,tyhjä olo aivan kuin jotain olisi puuttunut minusta.
Potterit ovat kulkeneet rinnallani niin pitkään kuin muistan ja aina olen odottanut innolla sitä seuraavaa kirjaa jonka pian saisin hakea kaupasta.Kun viimein viimeinen kirja oli luettu jähmetyin kauhusta ja aloin suorastaan itkeä kauhusta.
En itkenyt surusta vaan siitä kuinka iloinen olin kun olin saanut lukea kaikki ihanat kirjat...
Kun lopulta ryhdistäydyin ja menin maanantaina sitten kouluun en pystynyt millään keskittymään tunneilla vaan haikailin ulos ikkunasta ja mietin Kirjan tapahtumia.
Ensimmäinen viikko meni haikaillessa ja surun ja kaipuuden puristaessani rintaani...
Nyt olo on vähän helpottanut mutta luen ainakin yhden sivun illalla jotta saan pitää yhä kiinni ihanasta tarinasta johon olen aina painautunut....

Tulen aina kaipaamaan tarinaa  Pojasta joka elää.....

[Yono]

Luulin jo vähän aikaa, että olin päässyt ohi koko Potterista, mutta kun vihdoin vaivauduin hankkimaan suomennoksen, tarina imaisikin mukanaan. Tällä kertaa kirja iski kovempaa kuin kesällä, enkä nähnytkään enää mitään ongelmia ratkaisuissa, jotka ärsyttivät lukiessani alkuperäistä versiota. Se johtuu varmaan siitä, että olen nyt älynnyt kirjasarjan olevan todellakin ohi.

Minä jään kyllä kaipaamaan Harrya. Ei pelkästään sen takia, että tämä potterholismijuttu on ollut aika iso osa elämääni jo parin vuoden ajan. Olen myös oppinut rakastamaan sen hahmoja, melkein kaikkia, ja ennen kaikkea koko taikamaailmaa. Harmi, että en yleisesti ottaen pidä ficeistä. Ajatus, että Rowling kirjoittaisi vielä jatkoa (siis jonkin oikean kirjan eikä hakuteosta), on todella kutkuttava. Se ei kuitenkaan toimisi, ja koko seitsenosainen sarja menettäisi kaiken viehätyksensä, jos tulisikin Albus Potterin seikkailut -niminen uusi sarja.

Kaiken kaikkiaan, olen todella haikea. Minulla on jo nyt ikävä kolmikkoa ja tiedän, etten tule lukemaan mitään näin jännittävää vähään aikaan. Mitkään seikkailukirjat kun eivät minua tavallisesti kiinnosta. Koska luin suomennoksen juuri loppuun, en saa välttämättä hyvin unta tällä viikolla. Ajattelen yleensäkin liian levottomia yöllä, kun olen lukenut Potterin loppuun. Toivottavasti ei kulu turhan pitkä aika siihen, että tunnen olevani jo valmis lukemaan sarjan alusta loppuun taas. Ja toivon että se kestää aikaa ja uuden lukukerran, vaikka loppuratkaisu onkin jo tiedossa.

[Franklin]

Hyvin haikeat oli tunnelmat kun viimeisen sain luettua. Tuntui  oudolta kun ei ole enää potteria mitä odottaa. :(
Mutta ei se  nyt enää oikeastaan harmita kun olen tyytynyt lukemaan kirjoja uudestaan ja valmistamaan taikasauvoja.

[Hiunah]

Samalla mahtavat, mutta myös hieman haikeat. Enää ei tule uusia kirjoja, joiden parissa voisi uppoutua... jonnekkin kauas. :D Mutta olisi todellakin kivaa jos sarja vielä jatkuisi ja jatkuisi - maailman loppuun asti - mutta ymmärrän toki, että se ei ole mahdollista.

[Cailín]

Mitäs te vuotiksen porukka aiotte tehdä nyt? Aina ennen viimeisimmän kirjan ilmestyminen on saanut väen rynnimään tänne ja keskustelemaan ja arvailemaan tulevia tapahtumia. Entäs nyt, kun tulevia tapahtumia ei ole, tai ainakaan niistä ei enää koskaan saa tietää mitään varmaa? Aiotteko vielä pari kuukautta jatkaa pohdintoja täällä ja sitten vaan siirtyä eteenpäin, vai tulla tänne vielä vuosien päästä pohtimaan jonkun vaatteiden väriä?
Itseä ainakin harmittaa, kun huomasin tämän näin mukavaksi paikaksi vasta, kun tällä ei oikeastaan ole enää niin paljon väliä.

[Giladra Carrion]

Itseä ainakin harmittaa, kun huomasin tämän näin mukavaksi paikaksi vasta, kun tällä ei oikeastaan ole enää niin paljon väliä.

Miten niin tällä ei ole enää niin paljoa väliä...? Eihän se, kuinka paljon Vuotiksella on väliä, riipu siitä loppuvatko kirjat vai ei, vaan käyttäjien asenteista. Jos kaikki ajattelisivat, ettei tällä enää niin väliä ole, Vuotis kaatuisi varmasti alle vuoden kuluessa...
Tietysti noita pohdintoja on nyt vähemmän, mutta on myös sellaista, joka ei selvinnytkään viimeisessä kirjassa, ja KV:n myötä on myös tullut lisääkin. Onhan vielä se hakuteos tulossa, johon asti on asioita joita yhä voidaan pohtia. Ja tuskinpa vain siinäkään kaikki ratkeaa.

Ja kuten varmasti huomaa, Vuotiksessa on paljon muutakin kuin pelkkää Potteria. Tuskin ficitkään missään vaiheessa kokonaan loppuvat. Aina löytyy kirjoitettavaa.
Ja uudet Potter-sukupolvet varmasti löytävät tiensä Vuotikseen ennemmin tai myöhemmin. Eiväthän he saa kokea sitä kaikkea, mitä me "vanhat" olemme kokeneet, mutta varmasti hekin saavat täältä paljon irti.

Minä itse ainakin pyörin Vuotiksessa ihan niin kauan, kun tämä pystyssä vain pysyy. Kenties joskus hieman harvemmin, mutta kuitenkin. Keskustelut ovat täällä netin parhaimmasta päästä; vai kuinka monta parempaa keskusteluosiota löytyy, jossa olisi yhtä laajasti ja yhtä laadukkaasti kaikkea?

Se on siis käyttäjien asenteista kiinni, kuinka pitkään Vuotis jatkaa. Onhan Tolkieninkin kirjat ilmestyneet ajat sitten, mutta yhä löytyy aktiivisia foorumeita aiheeseen liittyen.
Ei Pottereiden loppu merkitse automaattisesti Vuotiksen loppua.
Tätä aihetta on melko paljon jo puitu, ja niistä tuloksista voi päätellä, ettei kovin moni ole Vuotista hylkäämässä.

[Chara]

Rupesin itkemään kun luin joitain noita vastauksia: niin samanlaiset fiilikset. En ala tähän nyt mitään esseetä kirjottamaan, mutta pakko sanoa että Potterit on niin tärkeitä mullekin. Oli juuri semmoinen tyhjä ja itkuinen olo kun luin vikan kirjan. Tähänkö se nyt loppu? En pystynyt parina seuraavana päivänä ajattelemaan muuta kuin Pottereita. Ne on jotenki antanu mulle mahottoman paljon. Ihmiset, jotka eivät ikinä lue niitä eivät tiedä mitä menettävät. Välillä mietin, että olenko hullu kun rakastan kirjasarjaa niin paljon. Mutta tiedän kyllä etten ole. Potterit on itkettänyt ja naurattanut mua enemmän kun muut kirjat yhteensä. <3

[talitintti]

Haikeat fiiliksethän sitä oli kesällä kun luki viimeiset rivit ja sulki kirjan. Lähinnä ensimmäinen ajatus oli se, että 'nyt se on ohi, ei enää yhtään Potteria'. Kuitenkin jäin odottamaan suomennosta ja sitä, että onhan sitä vielä periaatteessa yksi Potter lukematta kun Kuoleman varjelukset on lukematta, mutta sitten kun sekin oli luettu niin loppu oli pakko kohdata. Potterit eivät tule koskaan putoamaan sydämestäni pois on ne niin tiiviisti sinne änkeytyneet. Siellä ne hyllyssä odottavat ja sieltä ne on helppo ottaa ja aloittaa lukemaan ja paeta tästä ankeasta maailmasta seikkailemaan Harryn, Hermionen ja Ronin kanssa. Kuten laulussakin sanotaan "Why do all good things come to an end"

[seitti]

Luulin jo vähän aikaa, että olin päässyt ohi koko Potterista, mutta kun vihdoin vaivauduin hankkimaan suomennoksen, tarina imaisikin mukanaan.

Minulle sattui ihan samalla tavalla... tai siis, olin kesällä aloittanut lukemaan englanninkielistä, mutta en lukenut sitä kokonaan, mutta suomennoksen luin sitten yllätyksekseni melkein yhdeltä istumalta. En vain pystynyt lopettamaan sen lukemista, yhtäkkiä olinkin taas siinä tutussa maailmassa, mikä oli ollut minulta hieman unohduksissa parin vuoden ajan.

Minulla oli vähän haikea olo, kun sain viimeisen kirjan luettua... varsinkin nuorempana Potterit oli niin tärkeitä kirjoja, ja tavallaan kasvoin Potterien mukana, kun aloitin niiden lukemisen 10-vuotiaana ja tarina sulkeutui nyt sitten täysi-ikäisyyden kohdalla. Ajattelin jo, että olen unohtanut ja "kasvanut" Potterien lukemisesta, mutta kun luin viimeistä kirjaa, tajusin sen uudella tavalla ihan kokonaan, ja minulle tuli hirveä ikävä kaikkia tuttuja hahmoja ja koko tuota maailmaa. Uskon, että Potterit tulee olemaan lukemistossa vielä kauan tulevaisuudessakin. Mutta en tavallaan ole mitenkään surullinen sarjan loputtua, vain vähän haikea ja nostalginen olo on. :) Jotenkin näin tässä pitikin käydä, että nyt Harryn tarina on sulkeutunut, mutta sen pystyy lukemaan aina uudestaan ja uudestaan, silloin kuin vain haluaa taas niiden tuttujen hahmojen maailmaan.

[Belial]

Minulla taas tuntuu siltä, että ankeuttaja olisi suudellut minulta kaiken ilon pois.. On niin tyhjää ja yksinäistä. :-( Näin paremmin en osaa tätä haikeaa fiilistä kuvata.

[Don Hessu]

Tunnelmani? "Njaaa!"

En osaa sanoa. Kun luin viimeisen kirjan, katsoin lattialle noin 3 sek, heitin kirjan lattialle ja menin pelaamaan Half-Life 2:sta.
Ei mitään tunnelatausta tullut, oli vaan sellane "se oli nyt siinä."

[Ladyelisabet]

Voisin kompata melkein puolta porukasta joka tänne on kirjoittanut. Suru, haikeus, ahdistus ja jopa toivottomuus ovat ihan tuttuja tunteita - esim. Blanca ja Tolu, älkää huoliko - ette ole ainoita noin synkeissä tunnelmissa olevia. Ja silti, *huokaus* sitä on onnellinen. Surullinen ja onnellinen, tyhjä ja täysi, yhtä aikaa.

Itse lopetin Kuoleman varjelusten suomennoksen lukemisen pari viikkoa sitten (luin englanniksi heti kun ilmestyi) - kun on puolen vuoden ajan kuljettanut jotain Pottereista laukussaan, on ollut kauhean orpo olo ilman mitään luettavaa. Nuo kirjat kun ovat yhtä aikaa niin realistisia ja silti vain fantasiaa, että niistä irroittautuminen on kamalan vaikeaa. Niihin on kehittynyt riippuvuus ja ihan syystäkin - Rowlingin tekstien aitouden tunkeutumista sielun syövereihin ei voi estää.

Tavallaan Pottereiden loppumisesta johtuvaa tunnetta voi verrata vaikka pitkän parisuhteen loppumiseen. Ensin on ihan kamalaa, sitten jo alkaa helpottaa ja lopulta (parhaassa tapauksessa, puhuttakoon nyt vain suhteellisen ongelmattomista suhteista) aika kultaa muistot - ja ehkä voi aloittaa taas nautiskellen ensimmäisestä kirjasta. Minulla ainakin on sen verran huono muisti, että voin lukea nuo vielä monet ja monet kerrat ilman että osaan niitä ulkoa. Etenkin kirjat 5-7 olen lukenut vain 2-3 kertaa, kun ensimmäiset on varmaan luettu tuplasti tuohon nähden. Johtuu siitä, että olen halunnut lukea ne aina ensimmäisestä lähtien. Monet jutut on niin ovelasti piilotettu, että koko kirjasarjan saa lukea vielä ainakin kaksi kertaa, ja silloinkin silmä kovana, että ne "bongaa". Toisaalta, ihan viihteellistä on lukea sen kummempia miettimättä, ja myös tuolloin voi saada ahaa-elämyksiä.

Jatkumoa Potter-elämääni tuo se, että onnistuin addiktoimaan yhden parhaista ystävistäni - vieläpä sellaisen, jolla on hyvin samankaltaisia ajatuksia asioista. Tuskin maltan odottaa että pääsen keskustelemaan hänen kanssaan - minulla on hassu fiksaatio Voldyyn ja tiedän että hän jos kuka ymmärtää. Nyt hän taitaa mennä jo Liekehtivässä Pikarissa tällä hetkellä.. :)

[krissee]

Tyhjyytta, haikeaa, mutta kuitenkin hiukan hyvää mieltä. Voldemort oli voitettu ja maailmassa vallitsi rauha. Sinä päivänä en kuitenkaan pystynyt iloita tota asiaa, ku suretti Pottereitten loppuminen. Onneks rakas kaverini tajusi ja osasi lohduttaa. Kannoin KV-tä kuitenkin mukana koulussa, jos, tai en tiiä miks? En kuitenkaan koskenu koko kirjaan, mutta tuntui vaan hyvältä kantaa sitä mukana. Ja niin meni pari päivää ja unohtu koko asia. Sit piti lukee kirja uusiks ja ei se enää niin kamalaa ollu, mutta kuitenki.

[Saphire Tulenpunainen]

Tunnelmat oli vähän sitä rataa että "*nyyhkis nyyhkis*", "eiiiiiiiii", "määää, miks tän piti loppua näin?! Huono loppu!" "no ei se ny niin huono ollu. Voi Harry, mulla on sua jo ikävä! Tuu takasin!!" JA: "Mitä mä nyt sitte luen tai töllötän telkkarista kuolaten?! Voi ei, mä en voi kuolata muuta ku Harrya ja Aragornia (TSH) koko elämäni toivoen jatkoa, yhyy!"

Eli, no, melko sekavat. ^^;

Eli suomeksi: Oli aika oudon haikeaa sanoa Pottereille hyvästit. En itkenyt, mutta oli sellainen öö... Ei tyhjä olo vaan sellainen "Nyt se on loppu. Piste iin päälle. Voi ei. Kuolen." Eli toisin sanoen haikean täyteläinen. Etenkin kirjan lopulla oli aluksi sellainen olo, että apua, kohta loppuu, iik, mutta siten kun sen oli lukenut: " Olen lukenut kaikki Potterit. omg."

Vähän sekavaa oli miettiä kulueita "vuosia" Potter kirjoista. Ihmisten hyvät hetket, kuolemat... Sellainen olo että luenpas uudestaan kaikki kirjat, jotta tulee hyvä mieli, ettei jää täyteläinen ontto olo. Eli en vain voi lopettaa Potterin lukemista, olen jäänyt koukkuun. Siksi oli suoranainen ihme, etten todella itkenyt missään kirjan kohdassa. Pikemminkin järkytyin. No, Dobbyn kuokema nyt oli sellainen yhyy- juttu, mutta pala kurkussa sen luin. Enkä itkenyt. Ihme.

Jotenkin sellainen olo, että pitää saada lisää. Elokuvia on tulossa vielä 3, eli Puoliverinen Prinssi ja kaksi Kuoleman varjelukset- leffaa. Ei muuta kuin odottamaan ja lukemaan!

[MarttiPartti]

Mulla ei ollut mitään sen kummempia tunnelmia, luin kirjan, ja menin ulos. Ei ole mulle mikään elämää suurempi sarja,vaikka tosi hyvä onkin. Ei vaan jaksa kirjan takia masentua.

[tuppi]

Kun luin viimeisen kirjan,ajattelin että siihen loppui mahtava Harry Potterin taru.Harry Potterin maailma on saanut minut niin onnelliseksi.Muistan kun luin ekan kirjan ja leikin sitä serkkuni kanssa.Voi niitä aikoja.

Kiitos Rowling ilosta jonka olet minulle antanut ja vienyt!

[blue kelpie]

 Niin nooh minä sain kirjan luettua niin ensimmäinen reaktioni oli että tässäkö kaikki? Siis tämähän jäi vielä kesken....Tähänkö päättyi yksi elämäni hienoimmista kirja sarjoista joita olen lukenut... ^^

[Less]

Minun oloni oli myös erittäin tyhjä. Tuijotin vain sitä kirjaa itkien, ja ajattelin että "mitä minä nyt teen". En vieläkään kunnolla käsitä, ettei Pottereita enää tule. Kun siihen oli niin tottunut niiden monen vuoden aikana, että jonkun vuoden päästä ilmestyy uusi kirja. Ja nyt kun ei enää ilmesty, niin tuntuu vähän lohduttomalta.

En ole vieläkään kyennyt lukemaan viimeistä kirjaa uudestaan, vaikka kovasti tuntuu siltä että se pitäisi lukea. Ensimmäisellä kerralla sitä oli niin hämmentynyt siitä, että käsissäni todella on viimeinen Potter-kirja, että sitä luki jonkinlaisessa transsissa. Ja näin melkein kaksi kuukautta jälkeen päin en oikeastaan muista kirjasta muuta kuin ne kaikkein järkyttävimmät kohdat.
Haluaisin lukea koko kirjasarjan alusta, mutta jotenkin en vain saa itseäni tekemään niin. Nyt kun tietää miten kaikille käy, niin ei tunnu enää samalta lukea niitä ensimmäisiä kirjoja.. Parhaillaan mummoni lukee kirjoja läpi, ja sen jälkeen aion pakottaa äitini lukemaan ne, joten ehkä minä sitten heidän jälkeensä tartun itseänikin niskasta kiinni ja luen ne.

Olo on vieläkin niin kauhean tyhjä, kun vain ajatteleekin Pottereita.

[Rainy]

Tottakai tulee haikea olo kun tietää että lempikirjasarja päättyy siihen. On yhäkin semmoinen olo että kaipaa lisää seikkailuja luettavakseen.

Kun luin viimeisen kirjan loppuun, meinasin alkaa itkeä, mikä tuntui jotenkin kummalliselta; sehän on vain yksi kirjasarja. Näin sitä välillä ajattelee, mutta totuus on että Potterit ovat monelle, minullekkin, paljon enemmän.

[Kartanon kummitus]

Olin ihan maassa päivää ennen suomennoksen ilmestymistä ja todellakin ihan maassa koko seuraavan päivän. Oli todella masentavaa käydä ostamassa kirja. Potter on ollut osa elämääni kohta kahdeksan vuotta ja tuntui kuin se ei enään olisi. Tuntui kuin jokin suuri ajanjakso päättyisi, siltä kuin en enään voisi palata siihen maailmaan. Eskapistin pahin painajainen. Olo oli niin tyhjä. Mutta ajattelin positiivisesti, eihän asia näin oikeasti ole. Elämä jatkuu ja Potter kulkee rinnallani niin kuin ennenkin. Vaikka tarina on saanut päätöksensä, niin ei se hylkää minua.

Viimeisen osan aloittaminen oli todella haikeaa. Kylmät väreet menivät selässä kun luin omistustekstin viimeiset sanat: "Ja sinulle, joka olet pysynyt Harryn matkassa loppuun asti." Jotenkin noin se menee.
Luin kirjan viikossa. En halunnut kiirehtiä vaan nauttia siitä rauhassa. Loppu vain läheni ja läheni. Mitä vähemmän sivuja oli enään jäljellä, sitä enemmän itkin. Itkin koko loppu taistelun aikana. Vielä oli yksi luku jäljellä, se viimeisin. Se oli todella koskettavaa luettavaa. Jäljellä oli enään yksi sivu. Kesti hetken ennen kun käänsin sivulle ja luin viimeiset rivit. Itkin vuolaasti ne luettuani. Se oli sitten siinä. Luin ne vielä uudelleen. Sitten otin kirjan syliini ja olin taas niin maassa. Huoh...onneksi surua ei kestänyt pitkään.

Minkään muun kirjan/kirjasarjan kohdalla minulla ei ole ollut koskaan näin vaikeaa, enkä usko, että tulee olemaankaan. Potter on vaan niin paljon enemmän kuin yksikään lukemani kirja(sarja).

[Edelence]

Oma mielialani oikeastaan laski hieman, kun äiti toi töistä tullessaan viimeisen kirjan suomenkielisen version. Olin lukenut kyllä englannin kielisenkin, mutta olin päättänyt hommata kaikki kirjat suomeksi. Englanninkielisen teoksen lukeminen ei edes saanut mieltäni aivan niin haikeaksi, mutta entäs suomenkielinen sitten? Kirjaa lukiessani vuorotellen itkin ja nauroin. Muutamalla sivulla näkyy vieläkin jäljet, kun välillä oli pakko keskeyttää lukeminen. Silmät sumentuivat kokonaan ja sanat vääristyivät, vaikka kuinka yritti räpytellä kyyneliä pois. Etenkin se "nineteen years later" paukautti totuuden kylmänä vasten kasvoja. Se on loppu nyt. Ei enää yhtään Potter-kirjaa. Toisaalta kuitenkin odotan innolla etenkin viimeistä leffaa. Mielenkiintoista nähdä, miten tietyt kohdat toteutetaan ja kuinka paljon joudutaan jättämään pois. Toivottavasti ei montaakaan kohtaa, sillä koko kirjassa ei ollut mielestäni yhtään turhaa juttua. JKR tosiaan osaa kirjoittaa ihanasti, ja suomennoskin oli loistava. Suomennosta rupesi miettimään tarkemmin vasta sitten, kun viimeinenkin kirja oli luettu. Miksei tämä jollain systeemillä voisi edes jatkua? Surullista.

[Stairway]

Tunnelta taisi olla aika ristiriitainen. Olin iloinen siitä, että lempihahmoni jäi henkiin. Taisin kirjan loppupuolella hieman itkeäkkin. Toisaalta tunnelma oli haikea ja hieman surullinen,koska loppuihan kirjasarja sitten siihen, mutta tuudittauduin siihen, että ficcejä voi lukea ja sitten  voihan kirjat aina lukea niin monta kertaa kuin haluaa. En tahtoisi uskoa sitä, että Pottereiden tulo loppui siihen. Oli niin mukavaa jännittää aina uuden osan ilmestymistä ja miettiä, että mitäköhän tapahtuu.

Minkään muun kirjasarjan kohdalla en ole tällaista tuntenut. En koskaan, enkä varmasti tule tuntemaankaan.

[nostalgie]

Kun sain viimeisen kirjan käsiini, ajattelin totta kai, että tässä sitä nyt ollaan. Viimeinen kirja upouutena käsissä, eikä uutta enää tule. Tunnelma oli haikea, mutta samalla jännittynyt ja sormet syyhysivät lukemaan uutta opusta. Luettuani Kuoleman varjelukset, olin onnellinen, mutta haikealla mielellä. Siinäkö se kaikki sitten olikin? Kuitenkin, olin samalla jollain tapaa helpottunut - kaikki on ohi, suurinpiirtein hyvin, kirja ei ollut kovinkaan pettymys, Voldu on kuollut... Samalla kuitenkin olin hiukan pettynyt kirjan loppuratkaisuun - kaikki tapahtui niin helposti, niin sankarillisesti. Olin kuvitellut loppuratkaisuksi jotain sen tyyppistä, että Voldu kenties kuolee, mutta kukaan ei tiedä kuoliko hän ikuisesti. Tuntuu jotenkin niin tyrmäävältä, että yhtäkkiä hän onkin totaalisesti poissa, ja happy end.

Noh, 19 vuotta myöhemmin -osio sai minut heti koneelle raapustamaan suunnitelmaa uudesta ficistä. Tämä oli varmaan aika yleinen reaktio ficcareille! :-D Koskaan en ole saanut tuota ficiä loppuun, tai edes paria lukua edemmäs. Ei inspiraatio riittänyt alkuhuuman jälkeen.

Noh, nyt olen ajatellut lukea taas uudestaan kaikki Potterit suomeksi. Sen jälkeen, voisin ehkä jo harkita alkuperäisteoksia englannilla... Saapi nähdä!

[HP on paras]

Todella surulliset. Tuntuu jotenkin oudolta kun Voldemort kuoli. Jotenkin odotin että Harry ois kuollu, mutta näin siinä kävi. Vaikka olenkin hyvisten puolelta tuntuu se silti todella oudolta. Jotenkin jäi vain vielä kaivelemaan mieleen, että "Mitä sitten tapahtui?"
Onneksi on vielä elokuvia jäljellä jotka eivät ole tulleet, mutta ei ne vedä vertoja kirjoille.
En jaksa odottaa, että näen viimisen elokuvan. Toivottavasti siittä ei ole otettu paljoon kohtauksia pois.

[Desdemona]

Tuntui oudolta ajatella, että tämän jälkeen ei tule luettua uutta Potteria enää ikinä. Luen erittäin harvoja kirjasarjoja ja Potterit on aina ollut ehdoton suosikki niistä, joten nyt ei ole sellaista kirjasarjaa, jonka seuraavaa osaa odottaa innolla. Kun luin DH enkuksi ei vielä ajatellut että nyt se on ohi, koska oli vielä suomenkielinen versio ilmestymättä. Mutta kun Kuoleman varjelukset ilmestyi, olin aikalailla maassa sinä päivänä. Koulun jälkeen menin kirjan noutamaan kirjakaupasta, eikä tunnelma ollut kovin korkealla. Onneksi kirjoja voi lukea aina uudestaan. :)

Pottereiden uusintakierros (taas) lähti minulla viisi päivää sitten ja nyt menossa Azkabanin vanki. Kauhukseni huomasin, että Liekehtivä pikari on kadonnut jonnekin, en löydä sitä mistään. Täytyy varmaan ostaa uudestaan ettei Potter-putkeni katkea. :|

[Da Kin]

Oudoltahan se tuntuu kun on Pottereiden kanssa tultu elettyä jostain vuodesta 99 lähtien ja ei ole
enää mitään uutta odotettavaa tai arvailtavaa paitsi nuo leffat mutta juoni on jo loppunut niin ei se samalta tunnu.
 Haikeaa kerta kaikkiaan :/

[Meew]

Noh, itse en kait vieläkään ole kunnolla tajunnut sitä alitajunnassani ettei tule enää HP - kirjoja. Sillä en ole yhtään surullinen, vaikka pidän HP - kirjoista todella paljon. Minä aivan ihastelen niitä, ne lumoavat minut. Hieman haikea oloni oli, kun olin viimeisen kirjan lukenut, mutta kun näin jälkeen päin ajattelee kirjasarjan päättyneen, en osaa surra. Sen kuitenkin tiedän, ettei se johdu siitä ettenkö minä pitäisi kirjasarjasta. Paremminkin luulen sen johtuvan siitä, että kuten toisella foorumilla sanottiin, Harry Potter - sarja ei kuole koskaan. Tähän minä päädyn, ja niin jatkan matkaani. Luen kirjoja uudestaan, katson elokuvat uudestaan ja odottelen seuraavaa elokuvaa. No mutta nyt selvisi!! Ehken osaa surra, koska tiedän odottaa vielä lisää siitä sarjasta - kaikista kirjoista ei olla vielä tehty elokuvaa! Siinä se on: koska odotan vielä elokuvia, en osaa ajatella sarjan loppuneen. No nyt tästä tulee mielenkiintoista. Pitää katsoa surenko sitten, kun kaikki elokuvatkin on ilmestyneet.

Tai sitten on kyse siitä, etten ole koskaan ajatellut HP:tä samalla tavalla kuin muita rakastamiani kirjasarjoja. Mutta en kerro siitä täällä enempää, menee muuten ohi aiheen. Se on kuitenkin toinen teoriani.

[Argonblue]

Välittömästi DH:n viimeisen sivun lukemisen jälkeen seurasi sellainen "se on nyt sitten siinä" -tunne. Tähän vaikutti varmasti osaltaan se, että luin kirjan putkeen suurempia taukoja pitämättä. Jonkin ajan kuluttua ja ajatusten selkiydyttyä nousi pintaan pettymys. Olin pettynyt siihen, miten loppuratkaisu oli kirjoitettu. Tähänkin on selvä syy. Vuosien vieriessä ja sarjan edetessä odotukset olivat kasvaneet niin giganttisiin mittoihin, että niitä oli mahdoton täyttää. Oliosin ollut pettynyt riippumatta siitä, mitä viimeisessä kirjassa tapahtuu tai miten se kerrotaan. Viimeisimpänä on vuorossa haikeus. Lopulta oivalsin että tämä sarja ei enää jatku, se on loppu nyt. Ei enää uusia kirjoja ja niiden ilmestymiseen liittyvää odotuksen täyteistä jännitystä ja kihelmöintiä vatsanpohjassa.

[Roheha]

Tämä kuulostaa erittäin väliinpitämättömälyä, mutta väsyneeltä .D enn muista mitään muuta kuin sen että olin aivan rättiväsynyt, koska luin kirjan putkeen siinä kahdeksassa tunnissa, eli kello oli noin kaksi kun lopetin. Kyllä se sitten seuraavana aamuna muistui.

Olihan siinä kauhean haikea olo, mutta ei se tuntunut kauhean pahalta. Ajattelin sen pikemminkin niin, että nyt lopetin tän, ja kohta luen taas jonkun muun, ja sitten palaan tähän. Toisaalta olen erittäin vihainen itselleni siitä, että olin ennen kirjan suomalaista versiota lukenut enganniksi sen jotenkuten, ja loput katsonut netistä .s Tyhmä minä. Ois ollu niin paljon.. hienonpaa lukee se niin, ettei tiedä mitään. Ja se oli vika mahollisuus. No joo, eiköhän tää tästä.

[Zenzibar]

Totta kai se on tosi surullista, ettei enää saa aloittaa uutta lukua Harryn elämässä. Enää ei palata Likusteritielle, ei Vuotavaan Noidankattilaan, ei Tylyahoon, eikä Tylypahkaan. Enää ei kuljeta läpi eräästä tietystä portista King's Crossin asemalla. Samalla on kuitenkin myös tyytyväinen, että sarja sai päätöksensä. Tavallaan on myös helpottunut, kun ei enää tarvitse jännittää Harryn ja kumppaneiden puolesta ja saa rauhassa siirtyä uusiin seikkailuihin, vaikka tietääkin, että tästä nimenomaisesta seikkailusta ei enää kuulla.

Ja ainahan on muistot, niin kuin minulle sanottiin, kun mummi kuoli. Vaikka nämä asiat eivät liity mitenkään toisiilta, niin kyllä minä tavallaan kuvittelen, että kirjasarja 'kuoli' viimeisen kirjan myötä ja minulla säilyy muisto siitä, kuinka ihana näitä kirjoja oli ensimmäistä kertaa lukea.

Tulipas siirappista tekstiä.. :D

-Z

[Glamour]

Tuntuuhan se vähän haikealta, mutta tyydyn siihen, että jokaisen hyvän sarjan on loputtava aikanaan. Rowling teki hienon päätöksen Potterille, tosin en ollut niin tyytyväinen Yhdeksäntoista vuotta myöhemmin -lukuun, mutta kumminkin.

[Barella]

Hassua, kun on tottunut odottamaan seuraavaa. On välillä todella järkyttävää muistaa, että vuotista selatessa, että "Voi ei, sekin kuoli". En ole vieläkään sulattanut kaikkien kuolemaa... Mutta toisia yhtä hyviä kirjoja toivottavasti vielä tulee maailmaan ja jos ei tule, niin toivottavasti ainakin melkein yhtä hyviä. Muuten emme voisi kestää Potter sarjan loppumista. Tämä kirjasarja on niin hyvä, ettei sen loppumiseen voi uskoa. Eivät ne oikeasti ole loppuneet, ne jatkuvat ainiaan, meidän sydämissämme.

~Barella

[moottorisaha]

Tyhjä olo.
Ei ole mitään muuta sanaa, mikä kuvaisi niin hyvin meikäläisen fiiliksiä.

Osittain pettynytkin. En oikeastaan voi edes sanoa olevani tyytyväinen. Petyin niin moneen asiaan. Mutta noh, ei koskaan pitäne odottaa liikoja, yhtään miltään.

Kaippa sitä tulee luettua kirjat aika monta kertaa vielä läpi, kun en osaa päästää irti. Ja ficcien sun muiden avulla voi tätä tuskaa tietenkin lieventää :D Mielessäni rukoilen Pimeyden lordia että Rowling'lla napsahtaisi ja hän päättäisikin kirjoittaa vielä jotakin, Kelmeistä, nuoremmasta velhosukupolvesta, menneisyydestä, tulevaisuudesta, ihan mistä vain.

[Aisha]

Oikeastaan on hyvä, ettei Pottereista tullut sataosaista oopusta, sillä tuo 7 kirjaa jää elämään ja valloittaa aina vain uudestaan. On jotenkin hyvä, että tarinalla on kehitys ja päättyy johonkin, kuin että jäisi ikuisesti kiertämään jotain tiettyä rataa, sillä silloin ne jäävät monien mieleen elämään.
Tulihan se tippa silmään kuitenkin Rowlingin sanoista siinä noin kirjan lopussa, mutta kun oon näin herkkänahkainen....

[Dark Pie]

Olo on ollut siitä lähtien jotenkin tyhjä. Jotain puuttuu...Kun sain kirjan luettua tuntui aivan kuin minussa olisi ollut valtava aukko jota en voisi koskaan enää täyttää *sob*
Kirja oli tosin mahtava joten en voi valittaa, mutta pahinta on varmaan se kun tiedän miten kaikki loppuu, enkä voi enää kuvitella mitä kaikkea sankareillemme tapahtuu :<

[Sagittaire]

Muistan sen kun käytiin ostamassa suomenkielinen toisena päivänä julkaisun jälkeen. Oikeesti seisoin siinä hyllyn eessä ja tuijotin sitä Potter-vuorta ja mietin, että tässäkö tää nyt on, että kun otan ton tosta, niin sitten ei tule uusia, enää ikinä en osta uutta Potteria..?
Kun se kirja oli haettu, mä annoin sen olla pussissa. Tavallisesti oisin syöksynyt siihen kiinni, mutta jotenkin mä työnsin sen syrjään ja meitin haikeesti koko sarjaa. Vasta seuraavana päivänä aloin ahmimaan, ja seuraavana päivänä, puolenpäivän aikoihin olin lukenut sen kannesta kanteen. Ja kirjan aikana itkin enemmän kuin minkään muun kirjan takia. Joskus nauroin, mutta useimmin olin vain hiljaa ja luin sitä sana sanalta. Välillä tosiaan tipahti kyynel, mutta todellinen tulva iski vasta, kun lempihahmoni otti ja kuoli. Silloin itkin ja lujaa, miksi Kalkaros kuoli ja mun oli pakko lopettaa lukeminen vähäksi aikaa kun en saanut selvää tekstistä. Itkeskelin ja sitten aloin lukemaan VIELÄ järkyttävämpää tekstiä, Prinssin tarinaa. Silloin vasta itkinkin ja kaipasin elävää Severusta. Yhyy.
Kuitenkin lopun "Yhdeksäntoista vuotta myöhemmin" oli todella lapsellinen ja harmittava loppu, mutta se vielä varmisti tunteen; ei enää ikinä, ei ainoatakaan, ei yhtäkään Potteria.
Eikä Kalkarosta. Nyyh.

~Nuuhku~

[jerusa]

Oikeastaan on hyvä, ettei Pottereista tullut sataosaista oopusta, sillä tuo 7 kirjaa jää elämään ja valloittaa aina vain uudestaan. On jotenkin hyvä, että tarinalla on kehitys ja päättyy johonkin, kuin että jäisi ikuisesti kiertämään jotain tiettyä rataa, sillä silloin ne jäävät monien mieleen elämään.
Tulihan se tippa silmään kuitenkin Rowlingin sanoista siinä noin kirjan lopussa, mutta kun oon näin herkkänahkainen....

niinpä.. parempi ettei siitä nyt niin montaa kirjaa tule. seitsemänhän on itse asiassa maaginen lukukin ;)
mutta kuitenkin sitä toivois ettei olis ikinä edes aloittanut sarjaa ja saisi olla taas silleen että "vaude! tää oli siis ihana, pakko lukee seuraavakin osa!"
ja kokis uudelleen sen ihanan tunteen kun lukee jotain kirjaa ekaa kertaa. toisella kerralla lukeminen nimittäin käy nopeammin ja ei kerkeä aina tajuta jaksaa lukea joitain kohtia. kun uuden kirjan saa käteensä, siitä ei yksin kertaisesti voi jättää yhtään kohtaa välistä!

[Posityyhtynen]

Itse asiassa todella haikeat. En ole tajunnut sitä aikasemmin, vaan nyt kun aloitin sarjan kokonaan alusta(läpimenolla) olen tajunnut kuinka nopeasti se loppujen lopuksi menee. Luin eräänä kouluiltana yli sata sivua Puoliverisestä prinssistä ja ajattelin että minun on hidastettava vauhtia sillä haluan nauttia kirjasta mahdollisimman kauan, vaikka tiedän että Kuoleman varjelukset odottaa.

En voi kieltää sitä ettei tippa olisi tullut linssiin kun sarja päättyi, mutta niin surullista se oli. Kirjasarja kuitenkin oli sopivan mittainen, koska myöhemmin sarjasta olisi mennyt ehkä idea. Tietysti odotan innolla joskus ilmestyvää kirjaa, siitä mitä kukin hommailee juuri nyt ja heidän perheistään.

Kaikista ihaninta oli kun sai avata ihkauuden Harry Potterin ja lukea sitä. Ilman tietoisuutta siitä mitä kirja tuo tullessaan. Onhan se aina jännää lukea uudelleen kirjaa, jos ei ole lukenut pitkään aikaan ja huomata kaikkea kivaa, jota ei ehkä edellisellä kerroilla huomannut. Ja kun lukee kirjat muulla kielellä, esim. englanniksi on sekin aina yhtä jännää :)

[hunaja]

surullinen , ihana , väsynyt ja onnellinen
valvoin puoli neljään koska halusin tietää miten käy. on niin outoa kun ei tule pottereita. mutta onneksi elokuvia tulee.

[Loru]

Minulla on ainakin hieman haikea olo nyt,
kun kaikki Harry Potter- kirjat ovat ilmestyneet....
Olisihan niitä lisääkin voinut tulla...

[Hartsa]

Eivät mitenkään erikoiset. Minulle Potterit eivät koskaan ole olleet mikään koko elämä tai elämää suurempi asia, vaikka loistavia kirjoja ovatkin ja pidän niistä todella paljon. Ei sitä vain jaksa/viitsi masentua pelkän kirjasarjan takia, on tässä maailmassa niin paljon pahempiakin asioita... Itse jaksan lukea kirjat aina vain uudestaan ja uudestaan, enkä silti ikinä kyllästy.

[Ithilien]

Koitan nyt muistella niitä fiiliksiä jotka oli pinnalla kun olin lukenut vikan kirjan ja tajusin että nyt se on tosiaan lopussa. Olo oli haikea. Oon kasvanut sarjan mukana ja se on ollu mulle paljon enemmän kuin pelkkä sarja.

[Nadia]

En kyllä mitään erityisemmin kauheaa tuntenut sarjan viimeisen kirjan luettuani. Pottereita ei olisi enää saanut jatkaa, jättikirjasarjaa en millään pystyisi kuvittelemaan, enkä tahdokaan, sillä jotkut kirjat ovat hyviä näin. Eli oikeastaan olo oli omituinen - en kai erityisemmin välittänyt. Kyllä siitä hieman haikeutta tuli mukaan kun katselin Potter-aiheisia foorumeita, ja tarkkailin potteristeja. Ne olivat minulle vain kirjoja. :)

[Evilheart]

Itselleni tuli tajuttoman tyhjä olo, kun suljin viimeisen kirjan kannen.
Potterit olivat olleet mukana elämässäni koko sen ajan, mitä niitä ilmestyi ja ne helpottivat raskasta päivää hirveästi, sillä niihin oli ihana uppoutua ja ihan vain olla siinä.
Toki luen edelleen kirjoja läpi, mutta tiedostan selvästi, että sarja on loppunut jo hyvän aikaa sitten.

[Jentsuma]

Tuli tietenkin haikea ja tyhjä olo, ei sitä kirjan odottamista enää, mikä oli tosi ihanaa kun sitte kävi kirjan ostamassa. Eikä enää sitä ihan uuden kirjan lukemista, kun ei tiedä ollenkaan mitä kaikkea se sisältää <3 Sitä iloa ja surua mitä kirjat ovat täynnä. Olen kuitenkin tyytyväinen, että Jo lopetti Kuoleman varjeluksiin , koska kaikki hyvä loppuu aikanaan ja nyt oli Pottereiden aika loppua. Kirjat voi lukea aina uudestaan ja uudestaan ja niistä saa kaikkea uuttakin irti, ei koskaan kyllästy! <3

[Ihmeolio]

Siitä tuli outo olo. Osittain onnellinen, ihastunut, osittain haikea, tyhjä, surullinen. Viimenen kirja on mahtava, se oli hyvä lopetus sarjalle! <3 Ja ne kirjat minä oon kaikki lukenu monneen kertaan läpi, vaan luenpa jatkossaki! Ihanniinku Pottereihin muka vois kyllästyä!

[RupertGrint]

Mun mielestä se on niin väärin että ihanin kirjasarja ikinä on oikeesti nyt (okei on siitä jo aikaa mutta anyway) loppu, vaikka eihän se tietenkään voinu loputtomii jatkuu muuten ne olis alkanu toistaa itseään. Ei enää ikinä saa kokea sitä tunnetta ko lukee uutta Potteria ekaa kertaa, eikä yhtään tiiä mitä tapahtuu seuraavaksi ja päässä pyörii 1000 kysymystä mihin haluaa vastauksen. Ku koko ajan tuli sellasii asioita ilmi mitä ei ois ikinä uskonu ja suu loksahti paikoiltaa pari kertaa joka kirjan aikana. Ei voi enää odottaa, että apua, kumpi kuolee Voldu vai Harry, ketkä menee yhteen, kuka on uusi opettaja, mitä Severus keksii seuraavaksi, kuka hahmoista menehtyy, miten draco ärsyttää harrya ja kumppaneita jne. Ja ko ne kaikki kirjat oli niin erilaisia ja täydellisiä ja surullisia. Ja hauskoja! Niin ahdistavaa kun rupee oikee kunnolla miettimään. Onneks ne vanhat kirjat ei koskaan katoa, eikä niihin mitenkään voi kyllästyä vaikka ne lukisi 50 kertaa peräkkäin. Se lohduttaa.

Ei kyllä uskoisi että joku kirjasarja ja sen hahmot ja tapahtumat saa aikaan näin vahvoja kaipuun tunteita... <3

[Mopsai]

Minäkään en haluaisi suoraa jatkoa sarjalle mutta joku taustaopus Harryn vanhemmista ja lapsuudesta olisi kiva, Lilystä ja Jamesistahan ei kirjoitettu kovin paljoa kirjoihin joten heidän suvuistaan ym., varsinkin Jamesin suvusta olisi ihanaa saada tietoa. Surettaa vähän, kun en ole sitä Potter-sukupolvea joka sai lukea kaikki kirjat ilmestymishetkellä ja olla mukana juonessa, vaan tulin mukaan siinä Feeniknin kilta- kirjan ilmestymisaikoihin.

[Aenova]

No oli sinänsä ilonen olo sen jälkeen ku olin seiskani lukenu, mut tuntu kauheen tyhjältä. Mä keksin päässäni kaikkee ja ajattelen et se koko ajan jatkuis ja jatkuis. En oikeen osaa selittää mitä tarkotan sillä tyhjällä, mut kai se sitte johtuu siit ku tietää, et enempää ei tuu :(

[Matu]

Olo oli todella tyhjä. Vaikka olin "löytänyt" sarjan vasta puolisen vuotta ennen seiskan suomennoksen ilmestymistä, tulin heti faniksi ja ihmetten nyt miten olen koskaan voinut etää ilman Pottereita :) olo on tavallaan sellainen, että vaikka uusia ei enää ilmesty, ei tee mieli päästää irti. Nyt vaan luen kaikkia uudelleen läpi, mutta ei siinä ole samaa fiilistä kuin silloin kun luki ensimmäistä kertaa.

[Mansikkahullu]

No eihän se ole kivaa kun ei enää odota mitä tapahtuu seuraavaksi. J.k vois kirjottaa vaikka Harryn ja Ginnyn lapsista pari kirjaa niin ois jotain mitä odottaa. Ennen aina arvuutteli että mitä tapahtuu seuraavaksi mutta nyt vaan odotetaan elokuvia ;D

[Diibi Do]

Itketti, kun siinä kuoli niin paljon hahmoja, vähän ehkä pettynyt, kun loppu oli vähän niinkuin toteamus että Harry ja Ginny ovat aviopari samoin Hermione ja Ron.. Mutta muuten pidin kun siinä oli niin paljon erillaisia juonen käänteitä ja hauskaa huumoria, varsinkin kun siinä oli Fred ja George =) Niillä sitä juttua riitti..

~DD~

[destroymydreams]

Ihan mukavat. Tietysti hiukan haikeat mutta kyllä se tästä. Viimeisen kirjan ilmestymisestä on jo aikas kauan joten joten ei nyt enään tunne mitään ihmeellistä. On kyllä vaikea kuitenkin käsittää että Harry Pottereita ei enään tule. Lohtua saa kyllä leffoista ja voihan kirjat aina lukea uudelleen (tai minun tilanteessa neljännen tai viidennen kerran). Olen aika nuori (ikää paljastamatta) ja olen kasvanut lukien Harry Pottereita joten on tavallaan vaikea (paremman sanan puutteessa) "päästää irti". Mutta elämä jatkuu ja siitä täytyy nauttia! : D

[yesterday]

En halua edes muistella tuntemuksiani DH:n loputtua. Reagoin aina todella vahvasti kirjoihin, masentavaa kirjaa lukiessani olen kokoajan ahdistuneempi, itken todella herkästi surullisissa kohtauksissa ja nauran ääneen hauskoille kommenteille. Hyvän kirjan lopetettuani oloni on aina niin haikea, ettei mistään muusta tule sellaista kuin kirjoista. Voitte siis vain kuvitella miltä tuntui lopettaa tämä melkein yhdeksän vuotinen yhteinen taival Harryn kanssa ='( olen ikäänkuin kasvanut näiden kirjojen kanssa =D. olin ihan tajuttoman haikealla ja masentuneella tuulella seuraavan viikon, se oli aika kamalaa .

[Jennaanna]

Kun olin lukenut KV:n tuli semmone ilonen/surullinen olo : DDD Ilosuus ehkä johtu onnellisesta lopusta, ja surullisuus siitä että se oli sarjan viimenen kirja o_o Näin jälkeen päin kaduttaa kun en ollu koskaan jonottamassa uutta kirjaa, eikä niitä enään tule :( No onneks tulee viel kolme elokuvaa =)

[Neithan]

Haikea olo oli kirjan ilmestymisen jälkeen.
Tyhjä ja surullinen, Potter kirjojen kanssa olin kasvanut, ja nyt... ei mitään.
Mutta löysinkin sitten ficci-maailman :D
Pelasti elämäni kun satuin tänne tupsahtmaan.

[Jarppa]

harmittaa että se loppu ei ole mitää odotettavaa ainakaan kirjojen suhtten paitsi elokuvat no kyllä potter kirjat voitaa potter leffat

[Hippogriff]

Nyt vaan luen kaikkia uudelleen läpi, mutta ei siinä ole samaa fiilistä kuin silloin kun luki ensimmäistä kertaa.

Itse en ole ainakaan huomannut mitään merkittävää eroa ensimmäisen lukukerran jälkeenkään. Tottakait välillä harmittaa kun muistaa jonkun kohdan ilmiselvästi edellisiltä lukukerroilta, mutta minusta niissä on edelleenkin sama jännitys kuin aina aikaisemminkin.

[April]

Tunsin iloa ja haikeutta samaan aikaan.Ahmin kirjan heti kun ilmestyi suomeksi.
Ajattelin,ettei oo enää mitään,ja toivoin,toivon että rowling kirjottaisi jatkoa tai edes jotakin Harryyn liittyvää.Tällä hetkellä odotan vain että PP tulisi pian ensi-iltaan!Luen uudelleen ja uudelleen kirjat ja katson elokuvat.Mutta eiköhän tää tästä.

[hpfaanforeverr]

On aika haikee olo kun se loppus, mut kyllä tää tästä ;). toivoisin kans et rowling kirjottas viel jotain harryyn liittyvää tai jotain...

[Sillypillyvilly]

Harmillista kun ei ole mitään mitä odottaa, jos ei lasketa elokuvia!
Ei ole enää samaa rutiinia eivoi odottaa seuravaa kirjaa ja puhua juonesta yms.
Todella tyhmää että näin kaunis ja uskomattoman hyvä sarja loppui:)
Eikä kirjasarjan loppu ollut edes hääppöinen mutta ei suinkaan huonokaan!

[Spider]

Hirveän tyhjä olo on ollut sarjan loputtua, ei voi kieltää.
Mutta kuitenkin jotenkin oudosti sellainen JES-tunnelma, että sain koko sarjan luettua, hyvä minä.
Pääosin kuitenkin aika surullista, ei enää uusia osia yhteen maailman parhaista kirjasarjoista. ;(

[PeaceMan]

Kun olin lukenut viimeisen kirjan (englanniksi) tuli jotenkin surullinen olo. Nyt se on luettu, mitä sitten? Sitä vaan haluaisi lisää niitä kirjoja, mutta toisaalta on tyytyväinen että nyt ne on loppu. Hyvä lopetus ja ei voinnut olla muutakun tyytyväinen että on kokenut jotain tälläistä elämässä. Hauskaa on ollut!

Nyt sitten odottelemaan elokuvia.

Samaa mieltä. Tuli haikea mutta tyytyväinen olo. Kirjat on kylläki paljon parempia ku elokuvat koska kirjoissa kerrotaan kaikki mutta elokuvissa jätetään paljon pois. Kuten esim. Riesua ei oo elokuvissa, mitä on suuri harmi :(

[Brian Molko]

Jonotin viimeisen kirjan Lontoossa suomalaisten fanien seurassa ja olihan se aivan uskomaton tilaisuus jonottaa viimeinen kirja siellä ja odotukset olivat korkealla. Ajatus, että se oli ehkä viimeinen tällainen tapahtuma on kerta kaikkiaan surullista, koska ei ole enää uutta kirjasarjaa jota jonottaa ja odottaa. Tyydyttävä elokuviin yms. Mutta koska kirja itsessään oli pettymys ainakin lopullaan, ei siitä jäänyt kuin tyhjä ja pettynyt fiilis. Onhan se kokonaisuudessaan ollut haikeaa, kun sarja päättyi mutta myös odotettavissa ja helpottavaa, koska lisöö kirjoja ei olisi saanutkaan tulla. On aika aloittaa ja aika lopettaa ja tämä oli taas yhden eran loppu. Voin vaan toivoa, että joskus tulee joku kirjasarja joka koukuttaisi ja yhdistäisi kansaa taas yhteen kuten Potterit tekivät.

[Codename]

Tunnelmani Potterien loputtua..hmm. Noh, täytyy varmaan tässä yrittää muistella :D

Muistan sen hyvin, kun näin sen ensimmäisenä, DH:n siis. Katsoin sitä ja pitelin käsissä ja olin ihan peloissani, että uskallanko aloittaa sen ja, että tuleekohan se täyttämään odotukseni. Sitten, lukemiseen meni pari päivää, en halunnut mitenkään kiirehtiä sen lukemista ja englanniksi lukeminen ei kuitenkaan vielä ollut minulle niin luonnollista, että olisin sen sellaisessa kahdessa päivässä lukenut. Sen kuitenkin muistan, että alussa meni jonkin aikaa, mutta lopun luin yhden päivän aikana, enkä sitten yhdessä vaiheessa pystynyt laskemaan kirjaa kädestäni :D

Kun kirja oli lopulta luettu, tunnelmani oli hieman haikea tietenkin, kirja onnistui kohtuullisesti täyttämään odotukseni. Olin kuitenkin osannut valmistaa itseni siihen, että kirjasarja loppuisi, eikä enää tulisi uusia Pottereita. Olihan se vähän surullista, että suuresti pitämäni kirjasarja sai päätöksensä, mutta toisaalta, en halunnut, että se olisi kauheasti enää laajentunut. Seitsemän kirjaa on juuri sopiva määrä, se on kuitenkin loppujen lopuksi aika monta kirjaa :)

Ja nyt olen kyllä pärjännyt, vaikka Potterit ovat loppuneet. Kyllähän sieltä vielä pari leffaa vielä tulee ja onhan ficit olemassa.

[jasmy]

muistan että reilu vuosi sitten olimme tilanneet suomennokset kirjakerhosta, ja sen oli määrä saapua samana päivänä kun olimme lähdössä espanjaan viikoksi. kuolisin jo joutuisin odottamaan ylimääräisen viikon. olin koko päivän aivan raivona kun postissa ei tullut paketin saapumis ilmoitusta, ja lopulta porukoilta meni hermo ja he lähtivät silti kanssani kysymään oliko paketti saapunut. meinasin kuolla onnesta kun kuulin että on saapunut. koko odotus ajan lentokentällä, lentomatkan, bussimatkan hotellille, ja yön luin kirjaa. sitten se oli ohi. muistan itkeneeni ensimmäistä kertaa ikinä kirjaa lukiessani siinnä kohtaa kun dobby kuoli. luin kirjan yhteensä 3 kertaa matkan aikana ja sen jälkeen pakotin itseni lopettamaan. hoin kokoajan itselleni että se on nyt ohi, enkä silti osannut ajatella asiaa tosissani. enkä osaa vielläkään. kirjauduin itseasiassa vasta äsken foorumille ja avasin koko topicin lähinnä uteliaisuuttani. olin utelias lukemaan muiden kuvailuja tunteistaan. mielestäni monikaan ei osannut kuvata samaa tunnetta joka itselläni tällä hetkellä on. ehkä sitten joskus ymmärrän, että se todella on lopullisesti ohi. onneksi kuitenkin on tulossa viellä muutama elokuva, jotka tosin tutuvat tulevan kaikuna menneisyydestä.
paras kirjasarja koskaan. ikinä. millonkaan. 2001 sen löysin, enkä vielläkään ole valmis päästämään irti.

edit/ voi herranjestas että kuulostan säälittävältä :-D. toivottavasti kukaan tuttu ei ikinä eksy lukemaan tätä.

[Volde]

Tunnelmat ovat iloisia ja surullisia. Iloisia sen takia, että onnistuin lukea ne kaikki opukset, ja surulliset sen takia, että tämä upea kirjasarja loppuu....

-volde

[noelle]

luin viimesen kirjan englanniksi ja sit vielä suomeks kun se ilmeisty. muistan kun olin lukenut sen englanninkielisen, tuntu että "ei tää sarja vielä oo ohi, se tuleva suomennos on jäljellä !" en tajunnut siitä englanninkielisestä kaikkea siitä kielestä johtuen. suomennoksen luettua olikin sitten ihan toiset fiilikset... se selvensi kaiken, mutta olo tuli ihan kamalan haikeeksi. siinä mietti vaan että mitä mä nyt luen kun potter ei enää jatku ? luin nenä kiinni kirjassa ja yhtäkkiä huomasin että se oli loppu enkä halunnu että se loppuis koskaan. nyt on taas vähän samanlainen olo kun luen taas kuoleman varjeluksia ja sitä ennen oon lukenut putkeen kaikki kirjat, ihan kuin se sarja loppuis uudestaan. :--( yritän vitkutella sen kanssa, ettei tulis sitä tyhjää tunnetta taas heti...

[Saiccu]

Kaikki hyvä loppuu aikanaan. Niinhän sitä sanotaan. Olen varma että kun saan viimeisen kirjan luettua, on oloni erittäin haikea. Sitä alkaa miettimään mitä kaikkea kirjoissa tapahtui ja tuntuisi aivan kun olisi elänyt mukana ja se aika olisi nyt takana. Aivan kuin olisi elänyt elämässään unohtumattoman retken eikä siihen voisi enää palata. Ensimmäinen lukukerta on varmasti kaikille se ainutlaatuisin. Ehkei sitä samaa fiilistä saa enää toisella lukukerralla.

Vaikka se tunnelma onkin ehkä hieman surullinen ja haikea, niin se on silti jotenkin kokemisen arvoinen vaikka tuskin kukaan nauttiikaan haikeasta ja surullisesta fiiliksestä.

[Tawnie]

Jäi jälki sydämiimme, jälki unelmiin, teille laulamme nyt 'näkemiin'...

Kun viimeisen kirjan pamautti viimeisen sivun jälkeen kiinni sängyllä omalle tyynylle, jäi sitä katselemaan hetkeksi aikaa ja miettimään että miten tämä koko juttu alkoi. Siinä tuli käytyä läpi niin oma Potter-menneisyys kuin myös tehokolmikkomme seikkailut vuosien varrella. Sitten sitä vaan jäi hymyilemään ja tuijottelemaan silloin hyllyllä olevia muita Potter-kirjoja ja tulipa mieleen, että Kiitos Rowling.

Oikeasti, sarja oli aivan upea ja tietenkin sitä vähän tuli haikea olo kun se sitten loppui, vaikka sitäkin tietenkin oli osannut odottaa jo ties kuinka kauan. Silti se vaan tuntui tulevan yhtä puskista kuin siitä ei olisi kuullut ennen viimeisen kirjan viimeistä lausetta. Mutta silti tunsin myös sellaista iloa, koska Rowling oli saanut hienosti työnsä päätökseen (vaikka kirjan lopun sopivuudesta voikin olla montaa mieltä), ja mielestäni sarja loppui ihan juuri oikeaan kohtaan. Lisää kirjoja ei olisikaan tarvittu, mutta jos viimeistä kirjaa ei olisi ollut, olisi Potter loppunut liian lyhyeen.

Ehkä tätä Potter-huumaani voisi verrata vähän lapsuuteen. Sitä vielä vuosienkin jälkeen luultavammin muistelee hymyillen ja voivottelee kun siihen aikaan ei voi palata. Mutta tämä oli yksi vaihe elämässä, uusia sarjoja tulee ja menee. Ehkä joku kirjoittaa jonkun uuden sarjan, joka saa ihmiset perustamaan foorumeita sadoille sarjaa ihannoiville faneille, ja sitten taas alkaa uusi vaihe elämässä -ehkä. Sitä ei koskaan tiedä mitä tulevaisuus ja kirjallisuus saavat aikaan, mutta tuskinpa minä ikinä unohdan velhojemme ja noitiemme ikimuistoisia seikkailuja.

Aion säilyttää kirjat. Ehkäpä (toivottavasti) tulevat lapseni löytävät jostakin laatikosta äidin vanhat Harry Potter kirjat, ja sitten onkin perintökalleutena äidin nuorena ostama Luihuisten tupakaapu. :-----)

[Hassu]

No kyllähän se suretti :D Sitä on tullut käytännössä kasvettua Potterien mukana, olen ensimmäisellä luokalla aloittanut lukemaan Pottereita ja sitten kahdeksannella luokalla se loppui. Noin vain.

Kuoleman varjeluksia lukiessani poskelleni vierähti kyynel poikineen, nyt se olisi loppu, se oli kaikki siinä. Kun aloitin lukemaan kirjaa tajusin, että tämä on viimeinen kirja, tämä loppuu tähän, silloin vuosi ensimmäinen kyynel. Keskivälissä tajusin että tämä on jo melkein loppu, silloin vierähti toinen kyynel. Lopuksi poskille vierähti monta kyyneltä, olihan minulla niin monta hyvää muistoa kirjoista ja niiden kanssa kasvamisesta. Oli odotettu postimyynnistä tilattua uutuuskirjaa postilaatikon edessä ja tähystetty että koska se postiauto tulee mutkan takaa.

Kuten Tawniekin sanoi, että vaikka sarjan loppua osasi odottaa, se tuli lopulta aivan yllättäen. Olin varautunut henkisesti kirjan loppuun pitkän aikaa, tiesin että kaikki loppuu Kuoleman varjeluksiin, mutta silti itkeä tirautin kirjaa lukiessa ja voin kertoa että minua eivät hevin tunteiluta mitkään kirjasarjat/leffat :D

Harmittaa myöntää, mutta nykyään en enää koe olevani yhtä kiinnostunut Pottereista kuin ennen. Ennen keräsin kaikki Potter-jutut aivan innoissani, nyt olen vain että blääh missä on Twilight krääsää :D En kuitenkaan ikinä kykene hylkäämään Pottereita kokonaan, ne tulevat aina olemaan kirjahyllyssäni ja tulen varmasti tuputtamaan tulevaisuudessa Harryn ja kaverusten seikkailuja lapsieni iltalukemiseksi :D

[Shirlene]

Olihan ne tunnelmat tosi haikeat, kun tiesi ettei enää uusia Pottereita ole edessä. Silti oli tajuttoman huippua lukea viimeinen Potter, sillä oli jo niin niin pitkään joutunut odottamaan ja spekuloimaan että miten kaikki tulee ratkeamaan. Eli fiilikset oli vähän surulliset mutta samalla onnelliset ja iloiset ja ihan pöllyssä olo kun vihdoin ja viimein sai tietää kakki asiat. Rowlingin nerokkuuden takia ei tavallaan enää harmita ettei tule uusia Pottereita. Row osasi lopettaa kaiken niin nerokkaasti, ettei osaisi enää oikein kuvitella jatkoa.
Ja voihan tässä aina milloin vaan lukea Potterit uudestaan ja onhan niitä elokuviakin vielä tulossa :)

[Miizhaa]

Haikeat. Taisin siinä itkeäkin. Mutta sitten tein sillä lailla että otin Viisasten Kiven ja alotin kaiken järjestyksessä. Ehti jo unohtaa mitä tapahtu Kuoleman Varjeluksissa.

Rowlingin nerokkuuden takia ei tavallaan enää harmita ettei tule uusia Pottereita. Row osasi lopettaa kaiken niin nerokkaasti, ettei osaisi enää oikein kuvitella jatkoa.

Jepulis. Samaa mieltä. Ei oikein osaa edes kuvitella Harryn elämää aikuisena. Sitä paitsi Rowhan oli sanonut että tekee seitsemän kirjaa. Yhden jokaisesta Harryn kouluvuodesta. Että ne "jee ehkä kehdeksas kirja" jutut on vaan ja ainoastaan juoruja.

[Raimei]

olivat melko... surulliset. Tietysti olin iloinen siitä, miten kirja loppui ja kaikkea. Mutta kun olen niin nopea lukemaan, niin yhdessä hetkessä
ajattelen, että vielä on vika kirja. Ja kohta, nyt se on ohi... :( Taisin itkeä siinä vaiheessa, kun luin sen kohdan: Kaikki oli hyvin.
Parempaa loppua en olisi voinut kuvitella. Silti se oli todella surullista. Taitaa kyllä todella monelle, myös minulle, tulla TODELLA haikea olo
kun vikan elokuvan vika osa on ilmestynyt :'( Noh, onneks siihen on vielä aikaa.

[Leila]

No, olihan se hiukan tyhjä olo siinä vaiheessa, kun tajusi, että enää ei ole mitään mitä odottaa. Ei tule enää seuraavaa kirjaa, jonka juonipaljastuksia voisi yrittää olla lukematta, jonka voisi hakea heti ilmestymispäivän aamuna ja lukea koko päivän, ja yön että saa sen valmiiksi.  Enää ei ole muuta odotettavaa kuin elokuvat, mutta eihän se ole sama asia. Ja pian neki loppuvat. Potterit ovat olleet osa elämääni 6-vuotiaasta asti, eli 9 vuotta. Siinä ajassa ehtii rakastumaan kirjaan, hahmoihin ja kirjailijaan. En ehkä ole vieläkään ihan kunnolla tajunnut, että se on ohi nyt. Mutta kuitenkin jotenkin ymmärrän sen. Toisaalta hyvä, että loppui, ettei ole jatkettu väkisin..: )

[zeTL]

Vasta pari päivää sitten luin viimeisen Potterin. Yritin nautiskella ja lukea vain pari kappaletta illassa, ja aluksi se onnistuikin hyvin, mutta sitten parisataa viimeistä sivua tuli luettua yhden illan aikana. :)

Heti kun sain viimeisen kirjan luettua oli onnellinen olo - kirjasarja sai jokseenkin sellaisen lopun, jota olin toivonutkin. Nyt pari päivää myöhemmin olo on haikea ja jokseenkin tyhjä. Ei ole enää uusia Pottereita luettavana. Tarina on lopussa. Salaa toivon jopa että Rowling kirjoittaisi jonkun vuoden päästä vielä jotain Potter-aiheista, kenties jatkoa näille kirjoille, vaikka taitaakin olla sanonut että sellaista on turha odottaa.

Onneksi olen lukenut kirjat vasta suomeksi. Toivon että saan niistä paljon uutta irti, kun ne tässä lähitulevaisuudessa tulen englanniksi lukemaan. Ja kyllähän nuo pari viimeistä elokuvaakin tulevat jonkin verran ikävää lievittämään, sen veran hyviä ovat nämä viimeiset jo julkaistut leffat olleet. :)

[Sofia]

Minä luin vipan kirjan heti silloin, kun se tuli suomeksi. Oli se kyllä aika shokeeraavaa, kun sain kirjan loppuun ja tajusin, ettei siihen enää tule jatkoa. Tuli tosi haikea ja tyhjä olo, kun ajatteli sitä. Potterit ovat vaikuttaneet elämääni kuitenkin tosi paljon ja voimakkaasti. Kyllähän siinä melkein itku tuli vielä lisäksi sen kaiken jälkeen, mitä olin itkenyt itse kirjaa lukiessa. :)

Ei sarjaa kuitenkaan olisi enää pitänyt jatkaa. Minun mielestäni se sai juuri oikeanlaisen lopun, onnellisen lopun. :) Tosin en vähättele lukuisia kuolemia, joita kirjassa tapahtui. Itkin itseni ihan uuvuksiin kaikkien takia, mm. Hedwigin, Dobbyn ja Fredin. <3 Jatkoa en kuitenkaan enää edes haluaisi, sillä Rowling osasi päättää sarjan täydellisesti.

Mutta eihän se Potter-huuma lopu vielä pitkään aikaan! Elokuvia on tulossa vielä kaksi ja kirjoja voi lukea vaikka kuinka monta kertaa uudestaan! :D En tosin usko, että toivun koskaan kokonaan sarjan päättymisestä, minä kun otan kaiken aina niin tunteikkaasti. ;)

[Hopeanuoli]

Tunnelma ei ihan sellainen ollut mitä oletin joitain vuosia sitten. Sitähän odotti kauhulla että mitäs me sitten teemme kun Potterit on ohi? Mutta oma Potterfanius on laantunut paljon tuon vitoskirjan lukemisen jälkeen huomattavasti ettei kirjan loputtua tullut muuta mieleen kuin että; "Tulipa sekin nyt sitten luettua". Mutta, en kyllä vieläkään ole lukenut Pottereita täysin loppuun^^; Jätin kokonaan viimeisen luvun lukematta, vaikka kyllä minä sitä luin sieltä sun täältä, mutta tavallaan 7 kirja on edelleen kesken minulta, mutta minulle se on jo loppunut.

Eipä tossa juuri ole ajatellut kuinka monta vuotta tuohonkin sarjaan on mennyt fanittaessa.

[Shania]

Minä luin kirjan jo heti kun se reilut kaksi vuotta sitten ilmestyi. Koko tuon viimeisen kirjan lukeminen oli minulle niin mieleenpainuva kokemus, etten tule unohtamaan sitä koskaan. Jonkun mielestä saattaisi kuulostaa hullulta sanoa näin, onhan kyseessä kuitenkin "vain" kirjasarjan päätös, mutta minulle se oli niin paljon enemmän.

Lukiessani ensimmäistä osaa, olin vasta ala-astetta käyvä lapsi. Kaikki vuodet sen jälkeen tunsin, että teen matkaa aikuisuuteen yhdessä kaikkien kirjan hahmojen kanssa. Elin niin monta iloa ja surua niiden vuosien aikana ja kirjoista vaan tuli jollain lailla hyvin oleellinen osa matkaani aikuisuuteen. Sitä ei pysty selittämään järjellä, eikä perustelemaan.
Toisaalta odotin innolla Deathly Hallowsin ilmestymistä, toisaalta taas toivoin että odottaminen jatkuisi ikuisuuden, eikä päättyisi koskaan. Jollain lailla tunsin, että tämän kirjasarjan loppuminen symbolisoi yhden aikakauden loppumista niin koko Potter-faniyhteisön keskuudessa, kuin henkilökohtaisessa elämässänikin. Ja tiesin, että kun suljen kirjan kannen, ei ole enää paluuta takaisin, samalla suljen myös eräänlaisen oven omassa elämässäni.

Haettuani Deathly Hallowsin kirjakaupasta, istuin paluumatkalla autossa ja vain tuijotin kirjaa tajuamatta oikeasti että siinä se nyt on. Pelkäsin alkaa lukemaan sitä, koska tiesin etten pysty lopettamaan kun aloitan. Yritin viivytellä aloittamista, mutta lopulta luovutin ja tartuin kirjaan.
Koko lukukokemus oli tavallaan kuin jonkunlainen matka, jotenkin tuntui että siinä lukiessa hitsautui todella tiiviisti yhteen koko sen maailman ja niiden hahmojen kanssa. Elin tosi vahvasti mukana koko lukemisen ajan, itkin ja nauroin.
Luin kirjan loppuun aamuyön tunteina, ja on mahdotonta kuvailla sitä tunnetta mikä tuli kun olin päässyt loppuun! Iski jonkunlainen lamaannus, tyhjyy ja pohjaton suru. Olin pari päivää sen jälkeen todella hassussa olotilassa. Taisi sitä tulla itkettyäkin jonkun verran. Läheiset varmaan miettivät että mikä ihme tuota vaivaa :D

Kaiken tuon tunnemylläkän laannuttua tuli kausi, että Potterit jäivät taka-alalle. Mutta aina ne sieltä palaa takaisin mieleen tasaisin väliajoin :) Nytkin olen taas lukemassa seiskaa englanniksi, ja kyllä minä vaan niin edelleen rakastan tätä sarjaa. Se on niin lähellä sydäntä monesta syystä.

Ja vaikka nyt tavallaan onkin yksi aikakausi takana, enää ei tule uutta Potteria, niin kyllä minä uskon että Potterit tulevat silti elämään vielä pitkään. Itse ainakin tulen varmasti koko elämäni tavalla tai toisella olemaan kiintynyt tähän kirjasarjaan, enkä usko että sitä mikään voi horjuttaa. Voi toki tulla aikoja jolloin kaikki tämä on ihan taka-alalla, mutta ei se koskaan katoa. Ja ihan takuulla aion saada omatkin lapseni lukemaan Potterit ainakin kertaalleen läpi ja tällä tavalla osaltani pitää huolen että Potterien taika elää vielä seuraavan sukupolvenkin aikana! :D

Tulipa taas muutama kyynel tirautettua tätä kirjoittaessa... joskus kiroan sitä että olen näin pirun tunteellinen! :)

[Saccharine]

Kun luin kirjan viimeisen lauseen, minulla oli erittäin hämmentyneen onnellinen olo.
Se tuntui hieman kuin olisi tehnyt jotain erittäin suurta ja kuin olisi odottanut pitkään, pitkään tätä loppuhuipennusta. (Tai ainakin minusta tuntui siltä. En tietenkään ollut kovinkaan iloinen siitä, että tämä ihana kirja-sarja loppuu. ^^)
Luin kirjan loppuun suunnilleen keskiyöllä, (oli kai lauantai?) ja olin -luonnollisesti- hieman väsynyt. Menin suoraan nukkumaan hymykasvoin ja näin varmaan jotain mukavaa Potter-unta.
Seuraavana päivänä sitten kun aamulla heräsin, minulle tuli erittäin tyhjä ja omituinen olo. Kuin jokin olisi poistunut sisältäni. Istuin sängyllä varmaan puolisen tuntia miettien, mitäköhän sitä tekisikään tänään. Nimittäin olin lukenut joka ikinen päivä KV:ta ja nyt sitten ei ollut mitään lukemista. Olin jo miettinyt pieni kauhun kipinä mahassani, mitä tekisin kun se loppuu.. Olin päättänyt aloittaa jonkun muun sarjan lukemisen. Tuntui kuitenkin epämukavalta vain.. Lopettaa se.
Otin siis Viisasten kiven käteeni ja aloin lukea sarjaa uudestaan. :)
Mutta.. Onneksi on vielä elokuvat odotettavana. :3

[Haltiamieli]

Haikeat fiilikset. Sulkiessani alle päivän lukumaratonin jälkeen viimeisen Potterin, oli olo hieman turta. Luin kirjan melko nopeasti, etteivät asiat siitä jääneet mieleen kovin hyvin. Eli olo oli turta kun ensimmäisen lukukerran lopetin. Toisen aloitin samantien, ja luin hitaammin viikossa. Siinä ehdin sisäistää kaikki ne asiat ja ymmärtää, miten kaikki mistä olin lukenut monen vuoden aikana nivoutuikaan viimeisessä kirjassa yhteen. Nauroin ja itkin kirjaa lukiessani, elin koko sen tarinan mukana. Ja kun viimeisetkin sivut olin kääntänyt, oli päällimmäisenä mielessä lause:

"Nyt se loppui."

Istuin vain hiljaa sängyllä ja oikeasti mietin, miten kaikki olikaan päätynyt siihen. Ja jostain ihmeen syystä muistelin myös sitä ensimmäistä kosketustani Pottereihin Viisasten kivi -elokuvan myötä, kun katsoin sitä kaverillani ristiriitaisin ajatuksin. Tuli siinä hieman kyyneleitäkin valutettua. Luin sitten hetken mietiskeltyäni epilogin uudelleen ja olin onnellinen, kun sarja viimeinkin tuli päätökseensä. Kaikki päättyi hyvin, vaikka epilogi hieman on nyt alkanut ärsyttämään, ja kirjan henkilöt saattoivat jatkaa eteenpäin.

Tämänpä jälkeen päätin kun aikaa tulisi lukea kaikki Potterit putkeen uudestaan, ja silloin kesällä sen teinkin. Oli kyllä mukava fiilis, kun kaikki Pottereissa tapahtuneet olivat kirkkaina mielessä. Silloin ajattelin:

"Nyt kaikki on ehjänä."

[Ziva]

Tyhjä. Miettii, että ei voi olla näin, yyy-yy :<<< Nyt kun on Potterin pojan seikkailut käyty, alkaa miettiä, että mitä heille nyt kuuluu, miten Tylypahkassa menee, oppiko Ron ajamaan autoa, itkikö Molly poikansa ja tyttärensä häissä, miettiikö Teddy vanhempiaan, ja entä juuri, tapasivatko Lupin ja Tonks velhojen taivaassa, kaikki ajatukset pyörii päässä. Se on loppu nyt.

[Hämyisä aamu]

Haikea ja surullinen, ei enää mitä odottaa. Vieläkin on tyhjä olo :(

[tuulimari]

Jättihän se vähän tyhjän olon, kun kaikki kirjat olivat ilmestyneet. Mitään uutta ei olisi enänä tulossa, ei uusia seikkailuja. Kaikki olisi loppu nyt. Surin myös monen hyvän hahmon kuolemaa; Albus, Sirius, Severus, Remus, Nymfadora jne. Mutta tiesin, etten koskaan tulisi unohtamaan pottereita.
En koskaan.
Ne tulisivat aina olemaan osa minua.

[Ryövärintytär]

Sinä päivänä kun viimeinen kirja tuli suomeksi ja olin ensin hyppinyt pitkin seiniä että "se on täällä, se on täällä!" niin kun sitten hetkeksi rauhoituin, tuli kamala oivallus että hei hetkinen. Tässäkö se nyt sitten oli... Ei enää kirjoja joita odottaa. Meinasi kyllä ihan rehellisesti sanottuna itku tulla. Kaverit vaan ihmetteli vieressä että "Mites sä noin hiljaseks menit?" : D
Enää ei onneksi tunnu niin pahalta. Voihan niitä kirjoja aina uudelleenkin lukea ja tuleehan sieltä vielä se viimenen leffakin :)

[eland]

Ekan kerran kun olin saanut srajan loppuun, rupesin kutakuinkin itkemään. Oli niin tyhjä, haikea,eksynyt olo . Sarja oli silloin kaikkeni(sosiaalinen elämäni kärsi, myönnän) ja jo kolos kirjan jälkeen oli sellainen fiilis etten olisi yhtään ihmetellyt vaikka takastamme olisi tullut joku hp hahmo . Kun olin lukenut seiskan loppuun, olin todella yksinäisen oloinen, siina se oli, the end . Tein itseni kanssa lupauksen etten lue kirjoja seuraavaan puoleen vuotee ja lupaus piti ja olin ikionnellinen kun luin sen uudestaan . Hyvä lainaus Dumbledorelta :

Ei ole hyvä rypeä haaveissa ja unohtaa elää .

Viittaan tällä siihen että vaikka kirjat silloin tuntuivat kaikelta, on elämässä muutakin.
Aijon varoittaa omia lapsianu kun alka lukemaan sillä oikeasti hp maailma on aika pelottava, eikö teistäkin ? Jotenkin niin hyvin keksitty, kaikki asiat otettu huomioon,(pariporsaanreikää) ja jotenkin niin yhtenäinen että rupesin epäilemään kirjan fiktiivisuutta . On kauhea ajatella että jo 10 vuoden päästä nuoret eivät välttämättä tiedä hp:sta mitään eivätkä tule kokemaan sitä lukemisen iloa mitä me olemme saaneet kokea .

[Marja Tyrni]

Muistan kun kirja tuli kauppoihin.. Luin sitä jatkuvasti, jopa silloin kun olin rossossa syömässä. Luin sen kahdessa päivässä. Luettuani olin surullinen, mutta samalla silti hymyilin. Kyllä nyt kun miettii Coldplayn - The Scientist kappaletta ja Potter sarjaan niin ei kaukana ole, että tippa linssissä.

It's such a shame for us to part... Oh, take me back to the start.. Aina voi lukea uudestaan, mutta mutta.

[Virva]

Oli minullakin olo melkoisen tyhjä kun sen ihka viimeisen sivun sain päätökseen. Mutta olin myös tyytyväinen: nyt tiesin mitä tapahtui ja olin osana sitä pitkän aikaa(ja toisaalta, kun koko viimeisen kirjan luki päivässä, oli iltamyöhällä olo aika hutera muutenkin..).
Tuntui myös kuin olisi ympyrä sulkeutunut. Olen kasvanut Potterien rinnalla ja kirjoista sain tiettyinä aikoina voimaa sekä hienon pakoreitin todellisuudesta. Tuntui kuin kirjan henkilöistä olisi tullut minullekin ystäviä. Mutta täytyy muistaa, että he ovat vain paperille painettuja sanoja. Välillä tulee hetkiä, jolloin antaa kirjojen olla vain hyllyssä, mutta sitten ne saavat aina tempautumaan mukaansa. Joskus jopa pelkään, että se Rowlingin luoma maailma ehtiikin hävitä jonnekkin, enkä enää tavoita sitä samaa tunnetta kuin ensimmäisiä kertoja lukiessa kirjasarjaa. Mutta aina huomaan, että siellä se on. Ei se mihinkään katoa.
Tavallaan sitä vieläkin ikävoi sitä jännityksen tunnetta, kun aina sai uusimman kirjan käsiinsä, eikä tiennyt mitä tuli tapahtumaan. Sitä ihmetteli vain joka kerta jännittäviä juonenkäänteitä ja Rowlingin nerokkuutta.

[samettiina]

Viimeistä Potteri odotin suurella innolla. Muistaakseni en saanut sitä aivan heti kätösiini, joten minulla oli vielä aikaa ajatella mahdollisia loppuratkaisuja. Entä jos käy näin ja noin, mitäköhän tälle ja tuolla hahmolle käy jne. Odotukset kasvoivat sitä suuremmiksi, mitä enemmän asioita mielessäni vaivasin. Kun sitten sain luettua koko kirjan, olin enemmän kuin tyytyväinen.

Kuten varmaan suurimmalla osalla meistä, minullakin pyörähti suuri kivi sydämeltä viimeisen kirjan viimeisen sivun jälkeen. Vuosien kanssakäynti upeiden hahmojen kanssa oli tullut tiensä päähän, yllättävät juonenkäänteet oli koettu kuka ties moneenkin kertaan, koko sarjaa ja mestarillista kirjoitusta ihailtu suuresti. Haikeus on tosiaan se sana, joka parhaiten kuvaa tunteitani sarjan loppumisen jälkeen.

Täten haluan lopettaa tämän viestini samoihin sanoihin kuin Untukka tuolla aiemmin:

Kiitos, Row, kiitos Kapari. Potterit ovat yksi upeimmista asioista, mitä olen kokenut.

[sotka]

Kyllä sillon ku sai luettu vikan sivun, tuli haikee olo, ei tule enään kirjoja. Hetken istuin paikallani ja sitten tajusin, että tää olikin nyt sitten tässä. Haikea olo oli, mutta samalla onnellinen, että olin alkanut lukea Pottereita. En tie mitä olisin sinä aikana tehnyt jos en olis alkanut lukemaan Pottereita(:

[eland]

Eniten harmittaa(?) se  kun ajattelee, että parin vuoden päästä potter ei enää olekkaan sellainen "himoittu" kirja ja jo ehkä 5 vuoden kuluttua nuoret eivät edes ajattele näiden lukemista . Olen päättänyt, että minä vähintään luen lapsilleni(kun sitten saan :D) pottereita jos eivät itse tajua alkaa lukemaan (:

[Sid]

Tunnelmat olivat haikeat, kun luin Kuoleman Varjeluksien viimeiset sanat pian sen jälkeen, kun kirja oli ilmestynyt. Itsekin melkein uskoin kirjoihin, halusin Tylypahkaan. Ja siinä se sitten oli. Ei enää uusia kirjoja. Mutta toisaalta se oli hyvä. Jos kirjoja olisi vain pitkitetty ja pitkitetty, sarjasta olisi kadonnut maku ja hohto. Ei makeaa mahan täydeltä, sanoo järki, vaikka

Eniten harmittaa(?) se  kun ajattelee, että parin vuoden päästä potter ei enää olekkaan sellainen "himoittu" kirja ja jo ehkä 5 vuoden kuluttua nuoret eivät edes ajattele näiden lukemista . Olen päättänyt, että minä vähintään luen lapsilleni(kun sitten saan :D) pottereita jos eivät itse tajua alkaa lukemaan (:

Minä taas uskon, että Potterit jäävät elämään. Ne on kirjoitettu taidolla, joka puree kaikenikäisiin. Ihmiset ovat jaksaneet innostua niistä yli 10 vuotta. Miksei jatkossakin? Kun kukaan ei enää lue mitään, Potteritkin kuolevat, mutta sitä ennen uskon, että ne jaksavat innostaa aina vain uusia ja uusia sukupolvia. Miettikää vaikkapa Viisikko-sarjaa. Minun hyvin vanha isäni luki sitä nuorena. Yhä lapset lainaavat sitä kirjastosta. Miksi meidän lapsemme eivät lukisi Pottereita? Ja uskon, että ensimmäiset painokset Pottereista ovat todella arvokkaita vielä myöhemmin.

Olen kiitollinen Rowlingille, joka kirjoitti yhden maailman parhaista kirjasarjoista, sekä Kapari-Jatalle, joka hyvin suomensi tämän sarjan loppuun asti mahdollistaen lukukokemuksen myös niille, jotka eivät ymmärrä englantia.

[Jarppa]

No hyvä se nytten on ettei pottereita tule enempää, saamme itse aravaillla miten KV:n jälkeen tapahtuu, parempi näin :)

[Vispilä]

Ihtellä on aika toiveikkaat viilikset. ;--) Ehkäpä sarja ei lopukaan.

No hyvä se nytten on ettei pottereita tule enempää, saamme itse aravaillla miten KV:n jälkeen tapahtuu, parempi näin :)

Are you sure?

[Jarppa]

No osittain se on hyvä osittain ei mutta jos sitä jatkettaisiin ei se olisi niin synkkä tais jos siinä ei olisi sellasta juonen käännettä että voldulla olisi kahdeksas hirnyrkki sitten se olisi mielekiinoisempaa jos hän nousisi "kuolleista" mutta tuskimpa Rowling semmosta Juonta olisi tehnyt

[Vispilä]

Mutta entäpä jos kirja ei olisi edes Harryn pov (itse kyllä toivon että olisi)? :) Esmes. Jamesin tai Albuksen pov'han on hyvinkin mahdollinen, jos kirjasarja jatkuu. Eikä Tom Valedron tarvitse henkiin herätä, kyllähän tulevaisuuteen voi ihan kokonaan uuden ongelman kehittää.

[Aimé]

Haikea. En vieläkään meinaa käsittää, että se on loppu nyt, eikä kirjoja enää tule (mikä on ihan hyvä [kai]).
Muistan jonottaneeni kirjaa (KV) aamulla ystäväni kanssa väsyneinä ja naureskellen (pääsimme jopa lehteen, harmittaa tosin yhä, ettei yömyyntiä täällä ollut). Kirjan ollessa ekaa kertaa käsissä tuli nostalginen fiilis, jota en unohda ikinä!

Olin sopinut siskoni kanssa, että hän saa lukea kirjan ensin, sillä minä omin itselleni englanninkielisen version ja vaadin, että saan lukea sen ensimmäisenä. Suomennoksen ilmestyttyä ahmin kirjaa kunnes jouduin luovuttamaan sen siskolleni (taisin lukea aamulla?), ja olin kauhean pettynyt kun en saanut lukea sitä loppuun asti. No, sitten kun sain sen taas käsiini aloin taas ahmia ja ahmia. Parissa päivässähän tuo tuli luettua ja fiilis oli kyllä silloin melko alamaissa ja jälleen kerran nostalginen. 

Nyt kun ajattelen, että kirjasarja on loppunut, on mieli edelleen haikeana. Niin kauan on tullut aikaa vietettyä tuon kirjasarjan kanssa, että huhhuh (ja kyllä taatusti vietän jatkossakin!). Mutta onneksi tulee vielä kaksi elokuvaa!

Kiitos, Row, kiitos Kapari. Potterit ovat yksi upeimmista asioista, mitä olen kokenut.

Näin juuri (:

[Vispilä]

Olen oikeasti aika yllättynyt, miksi kaikki vaipuvat epätoivoon ja valittelevat sarjan loppumista. En sitten tiedä, eivätkö osa vain ole kuullut tuosta asiasta (josta siis mainitsin ylempänä, linkki), vai eivätkö he vain uskalla toivoa Rowlingin jatkavan. o.O Valistakaa joku minua, jookos?

[Hartsa]

Niin, eikä sarja oikeastaan edes loppunut seiskaan. Nimittäin tulihan se Siuntio Silosäkeen tarinat. Tosin sehän ei varsinaisesti kuulu Potter-sarjaan, vaan on vain sellainen "lisäosa", mutta kuitenkin. Toivoa sopii, että tuon tyyppisiä "pikkukirjoja" tulisi vielä.

[Aimé]

Olen oikeasti aika yllättynyt, miksi kaikki vaipuvat epätoivoon ja valittelevat sarjan loppumista. En sitten tiedä, eivätkö osa vain ole kuullut tuosta asiasta (josta siis mainitsin ylempänä, linkki), vai eivätkö he vain uskalla toivoa Rowlingin jatkavan. o.O Valistakaa joku minua, jookos?

Hmm, monista tuntuu varmasti haikealta (kuten minusta ;) ), koska Harryn tarina on ohi ja ettei Rowling välttämättä palaa juuri Pottereiden arkipäivään vaan julkaisee niitä "lisäosia", kuten Siuntio Silosäkeen tarinat.


Muotoilinpas kauan tätä tekstiä, ja edelleen joku tökkii :D

[Vispilä]

Hmm, no kuka tietää kenen näkökulmasta Rowling aikoo jatkaa? Potterien lapsien todennäköisesti, enkä nyt siis tarkoita Harrya. :> Vaikka toki sekin hienoa olisi.

[Méaway]

Tottakai kaikki fanit toivovat, että kirjasarja jatkuis vaikka Harryn lapsien kautta :) Se olis ihanaa, mutta kunnon kirjailija/taitelija ymmärtää lopettaa ajoissa niin kuin lainaten untukkaa. Mutta en voi sanoin kiittää Rowia miten hän on vaikuttanut minun elämääni pelkästään kirjoillaan :) Jos niitä ei olisi, en viettäisi aikaa vuotiksessa, tai lukisi kirjoja, tai menisi ensi-iltoihin kattoo pottereita, vaan tekisin jotain ihan untoa ;) Kiitos Row, tää tulee sydämestä <3

[nuotii]

Tottakai kaikki fanit toivovat, että kirjasarja jatkuis vaikka Harryn lapsien kautta :) Se olis ihanaa, mutta kunnon kirjailija/taitelija ymmärtää lopettaa ajoissa niin kuin lainaten untukkaa.

Tuohon ei ole paljoa lisättävää. Minusta olisi väärin Harry Potter kirja-sarjaa kohtaa, jos Row kirjottaisi heidän lapsistaan. Eihän se silloin enää olisi Harry Potter vaan, joku ihan muu. Tottakai se olisi ihan kivaa, mutta en usko sen saavan niin suurta kannatusta, kuin tämä muu sarja.
Kirjan lopetus oli hyvä päätös ja se loppuikin hyvällä tavalla. Kaipaan tietenkin niitä aikoja, jolloin sai ottaa upo uuden potterin käteensä ja uppoutua siihen ja odottaa jännityksellä mitä tapahtuu. Ne olivat kauniita aikoja ja nyt voi muistella niitä lämmöllä ja lukea potterit yhä uudestaan, jos siltä tuntuu. Kiitos Rowille näistä hienoista kokemuksista <3

[Lauren]

Minusta tämä oli todella hyvä paikka lopettaa. Jos Rowling kirjasarjaa kuitenkin jatkaisi, vaikka sitten päähenkilöiden lasten kautta, niin tietysti lukisin ja yksi kirja heistä voisikin olla kiinnostava, mutta enpä tiedä, olisiko enää mahdollista tehdä yhtä kiinnostavaa, yksityiskohtaista ja hienosti suunniteltua juonta. Pelkään vain, että uusi kirja käsittelisi enemmän ihmissuhteita (ei tietenkään täysin Rowlingin tuntien) kuin jonkinlaista toimintaa ja öömh... seikkailua? Tai sitten kuviin tulisi jonkinlainen Voldemort nro. 2, mikä ei olisi kivaa, vaan täysin typerää. Samalla tavoin olisi tietysti myös kiinnostavaa lukea Harryn vanhempien kouluajoista jne. Mutta onhan meillä ficit ja on ihan mukavaa, kun on saatu sopivasti tietoa, minkä pohjalta on helppo kirjoittaa ficci, mutta paljon on jätetty myös mielikuvituksen varaan. Se on minun mielestäni hienoa.

[littlemon]

Minustakin tämä oli sopiva kohta lopettaa. Jos Rowling kuitenkin vielä haluaisi palata velhomaailman juttuihin, minua ainakin kiinnostaisi enemmän lukea Kelmien ja muiden kiltalaisten kouluajoista kuin Harryn lapsista. Jotenkin tuntuu että jos Row kirjoittaisi Albus Severuksesta ja kumppaneista, voisi tarina juurikin mennä enemmän ihmissuhteiden puolelle, joka loisi minusta kovin ficcimäisen tunnelman.

Lisäosat, kuten Siuntio Silosäkeen tarinat, ovat tervetulleita ;). Ja enköhän tule lukemaan mitä tahansa muutakin mitä Rowling kirjoittaa..

[aivokas]

Olen samaa mieltä littlemonin kanssa. Lukisin mielummin Kelmien ja muiden kiltalaisten kouluajoista kuin Harryn lapsista. Erityisesti Lilyn, Jamesin ja Severuksen tarina kiinnostaisi minua, mutta myös Tom Valedron nuoruus tai Voldemortin alkuajat (hassusti kirjoitettu :D) olisi mielenkiintoista luettavaa.

Kuoleman varjeluksiin oli hyvä lopettaa Harryn, Ronin ja Hermionen tarina, mutta olo on haikea vielä näin monta vuotta viimeisen kirjan ilmestymisen jälkeenkin. En halua, enkä pysty luopumaan Harry Pottereista varmaan koskaan. :)

[Neithan]

myös Tom Valedron nuoruus tai Voldemortin alkuajat (hassusti kirjoitettu :D) olisi mielenkiintoista luettavaa.

Totta, mutta jotenkin on sellainen olo, ettei Rowling oikein mielellään pidemmäksi ajaksi asettuisi pahiksensa kenkiin.

[aivokas]

myös Tom Valedron nuoruus tai Voldemortin alkuajat (hassusti kirjoitettu :D) olisi mielenkiintoista luettavaa.

Totta, mutta jotenkin on sellainen olo, ettei Rowling oikein mielellään pidemmäksi ajaksi asettuisi pahiksensa kenkiin.

Pitkälti mahdollista :) (Ehkäpä tässä olisi hyvä idea jollekin ficin kirjoittajalle...?)

[Diibi Do]

Oikeastaan nyt vasta tajusin että Potter sarja on todella loppunut, kun kävin katsomassa viimeisen osan elokuvasta. Haikeat tunnelmat jäi. Ja minun mielestä kirjan lopetus oli ensin hiukan tönkkö, mutta elokuvissa se oli paljon parempi.

[Keväänhenkäys]

Totta kai haikeat, mutta kiitolliset kaikista muistoista mitä tuli vuosien varrella kirjojen ja elokuvien kanssa vietettyä. :)

Kuten joku fiksu onkin sanonut,
"Don't cry because it's over, smile because it happened."

[chiuu]

Heti kun oli nähny sen KV tokan osan niin tuli sellanen haikee olo että tähänkö se nyt jäi. Plussana siihen päälle että kun on hyvä elokuva niin se menee nopee ja tuntu siltä että tuli sellanen lyhyt loppu. Mutta ainahan voi katsoa uudestaan ja lukea uudestaan :) Jäin miettiin että mitenköhän Dursleyllä (Miten se ny kirjotetaan >:o ) meni?

[hunajaherttua]

tuli siiinä lopussa aika haikea olo kun kaikki lempi hahmot kuoli...

[mayday]

Todellakin haikeat tunnelmat, KV'n luettuani itkin varmaan tunnin putkeen. Yöllä palattuani kotiin elokuvateatterista taisin porata aamuun saakka ...

Harry Potter will always be a part of me.

[Ninzai]

Haikeat....

Ei voi uskoa,että 10 vuotta vierähti näin nopeasti! Lapsuuden vietin Harry Potterin kanssa. Ensi-illasta palattuani kaverin kanssa kotiin, itkettii koko matka.Onneksi on viel KV kirja lukematta niin on vielä jotain herkuteltava  jäljell (katson ekaksi leffat ja sitten luen kirjat : P ).Mutta hieno kokemus oli tämä ja vielä se jatkuu sitten kun pottermoreen avattaisiin kaikille!

[Phoéx]

Äitihän siis luki mulle nää kaikki kirjat äänen koska tämä perinne alkoi silloin kun en osannut kunnolla vielä lukea eikä sitä kesken voinut jättää :)
Kun äiti sitten luki mulle sanat "Kaikki oli hyvin", paukautti kirjan kiinni ja sanoi: "Noin!" mun olo oli tosi tyhjä. Tässäkö kaikki nyt oli? Ei yhtään hetkiä kun äiti lukee mullle? Ei enää Harryn seikkailuja? Mun olo oli siis tosi tyhjä ensin ja sit tuli suru. Oisin voinu itkee ilosta ja surusta. Olin pelänny koko ajan et Hermione tai Ron kuolee, Harrysta olin melkeinpä koko ajan varma, että säilyy hengissä.
Nyt se tunne ei oo enää niin voimakas, mutta silti olo on haikea...

Harry on ollu mun elämässä seitsemänvuotiaasta asti ja vasta kesällä -09 aloin vasta kunnon Potter faniksi ja oon jääny monesta tapahtumasta ja kirjan odotuksesta paitsi, mikä harmittaa...

[Jokuvaan]

Olihan se haikeaa, että se kaikki loppui. Olin kuitenkin lukenut niitä kauan, ja äitini luki niitä ensimmäisiä minulle jo 90-luvulla kun ne vasta olivat ilmestyneet. Sitten "puff", se vain loppui.
 Onneksi kirjoja voi lukea uudestaan ja uudestaan, valitettavasti kun ne on lukenut niin monta kertaa läpi, että ne muistaa ulkoa, katoaa siitä se hohto, kun ei enää pystykään uppoutumaan siihen maailmaan täysin. Nyt on ollut hetki taukoa, ja voisinkin heti aloittaa lukemaan jotakin niistä.
Myös elokuvat ovat olleet ihan vaikuttavia lukemisen rinnalla, ja nyt sitten nekin ovat loppuneet.. Puff.

[Killer Computer]

Ennen kaikkea haikea, olisin kovasti toivonut että se sarja olisi loputon, mutta sehän olisi selvä mahdottomuus :)
Tai ehkä minä vaan toivoin että se jatkuu siihen asti kun olen vanha ja raihnainen, mutta sekin on sula mahdottomuus.
Harmittaa kun niin moni ihana tyyppi kuoli, mutta toisaalta se tekee siitä vain realistisemman, sillä niin tapahtuu oikeassakin elämässä: Hyviäkin ihmisiä kuolee.
Ennen kaikkea olen Rowlingille kiitollinen hyvistä lukuhetkistä, jotka sain.

[Helmiina]

Totta kai haikeat, mutta kiitolliset kaikista muistoista mitä tuli vuosien varrella kirjojen ja elokuvien kanssa vietettyä. :)

Kuten joku fiksu onkin sanonut,
"Don't cry because it's over, smile because it happened."

Juurikin näin, olin itse umpipotteristi 10-vuotiaana, ja kuuntelin kun äiti luki kolmoskirjaa.
KV on yhä lukematta, joten jokin muisto tuosta ajasta on. :)

Tietty kun tajusi, että ohi on, niin tuli haikea olo.
Mutta - Potterien aika ei ole vielä ohi.

[Charlotte]

Tietysti tosi surulliset ja haikeat. Kun olin lukenut kaikki kirjat (moneen kertaan!) ja katsoin Kuoleman Varjelukset osa 2 loppua, jossa pääkolmikko seisoo vilkuttamassa lapsilleen, tuli sellainen 'siinä se sitten oli' - olo.
Meni ehkä päivä ja aloitin taas kirjasarjan alusta XD

Mutta joo, nyt Pottereiden lukeminen on jäänyt vähemmälle (koska osaan ne ulkoa) ja olen siirtynyt ficcien maailmaan. Aina voi löytää uuden tavan lukea Pottereita.

[My Name Is]

Paruin lopun kuukaudesta kirjasarjan loppua. Jään kaipaamaan teitä ikuisesti, Harry, Hermione, Ron, Weasleyt, kotitontut, Sirius, Lupin, Tonks, Villisilmä, jopa Voldemort *itkee näppäimistön märäksi ja saa pitkät tuijotukset*. Nyyhkytinyyh!! D';

[Taikaministeri]

Onhan ne toki haikeat...olen lukenut kirjasarjan vasta 2 kertaa ja aion vastedeskin joka vuonna lukea kirjasarjan kerran! Ja jotkut kuolemat oli ihan tyhmiä kuten esim. Cedricin. Kimakka ääni sanoi:"Tapa turha"..."Avada kedavra", hinkuva ääni lausui. Harmaat silmät tuijottivat tyhjyyteen. Aaaaaaaäaaaaaaaaaaaahhhh!