Kirjoittaja Aihe: Leijonakuningas  (Luettu 27116 kertaa)

0 vuotislaista ja 1 Ankeuttaja kyttää tätä aihetta.

Poissa Browey

  • Vuotislainen
Vs: Leijonakuningas
« Vastaus #125 : Elokuu 28, 2012, 18:02:55 »
En ajanut takaa sitä, että Disneyn pitäisi aloittaa erityinen promokampanja muiden kuin viktroiaanis-idyllisen ydinperheen puolesta. Tarkoitin kommentillani sitä, että eläinkunta tarjoaisi mainioita hienovaraisia tapoja kuvat muunkinlaisia perheitä luonnollisina.
On totta, ettet kaivannut Disneyltä mitään kampanjaa vähemmistöjen hyväksi. Hienovarainenkin toisenlaisten perhemallien esittäminen kuitenkin tulkittaisiin helposti sellaiseksi, kuten kirjoitit. Tällaiset kampanjat suvaitsevaisuuden puolesta – tai ”laajempien näkökulmien” esittäminen – sen sijaan pääsääntöisesti koetaan ärsyttävänä tuputtamisena ja harvoin johtavat toivottuun tulokseen, kuten edellisessä viestissäni perustelin, ja siksi ajattelen, että sellaisia pitäisi yhteiskunnassa harrastaa vähemmän. Tasa-arvoinen avioliittolaki olisi saattanut mennä läpi jo vuosia sitten, ellei siitä meuhkaamalla olisi tehty merkittävintä jakolinjaa määrittämään sitä, onko ihminen ”arvoliberaali” vai arvokonservatiivi. On paradoksaalista, että monien vähemmistöjen puolustajat tekisivät työtään tuloksellisemmin vaieten.

Arvoliberaali on lainausmerkeissä siksi, että liberalismi alkuperäisessä asennossaan tarkoittaa sitä, että sietää sellaisia ihmisiä, joiden näkemyksiä ei jaa – ei sitä, että sietää vain ryhmiä, jotka yleisesti koetaan yhteiskunnassa altavastaajiksi. Monet arvoliberaaleiksi tunnustautuvat eivät ole suvaitsevaisuutta nähneetkään, vaan rinnastavat konservatismin pahuuteen sekä suorastaan dehumanisoivat sellaiset, jotka ovat tietyistä moraalikysymyksistä ”väärää mieltä”. Tämä pätee muun muassa Dan Koivulaaksoon, mistä päästäänkin eteenpäin.

Mitä tulee vassareihin ja persuihin, poliittinen vääntö luisuu minun mielestäni tämän aiheen ulkopuolelle. Ihan sama, miten mikäkin puolue Suomessa ottaa syrjäytyneet huomioon, minun mielestäni Leijonakuningas elokuvana kannattaa näkemystä, että syrjäytyminen on syrjäytyneiden ongelma eikä hyväosaisten tule vaivata sillä itseään kuin sen verran, että häätävät syrjäytyneet pois näkyvistään. Ja se on minun mielestäni hyvin ahdasmielinen ja omahyväinen sanoma.
Tähän liittyen haluan esittää kaksi huomiota. Ensinnäkin voi olla ihan hyvä asia, että elokuvassa tarjottava yhteiskunnallinen näkemys, jos sitä sellaiseksi voi kutsua, on karrikoitu. Sellainen herättää katsojan ajattelemaan viestiä, jonka elokuva tahtoo välittää, mikä on minusta poikkeuksetta parempi vaihtoehto se, että elokuvan siloteltu viesti antaa pohjoismaisen hyvinvointivaltion kasvatille hyvänolontunteen mutta ei ajateltavaa. Karrikoitu sanoma kiinnittää lapsenkin huomion.

Toiseksi ajatus siitä, että syrjäytyminen on syrjäytyneiden ongelma ja jotain, jolla hyväosaisten ei pidä vaivata päätään, on jokseenkin yleinen ajattelutapa nykyään. Vasemmistolainen Koivulaakso kyllä vastustaa köyhyyttä, syrjäytymistä, työttömyyttä ja kaikkea mitä siihen liittyy, mutta ennemminkin jonkinlaisena abstraktiona. Kun kysymykseen tulee perussuomalaisia äänestävä työtön, perheetön ja kouluttamaton mies, joka haluaisi palauttaa pakolaiset kotimaahansa eikä jaksa suhtautua kovin ymmärtäväisesti vähemmistöjen oikeuksiin, hän jättäisi tämän valtakunnallisissa vaaleissa antaman äänen huomioimatta. Tällainen ajattelutapa on vasemmistopoliitikkojen (mukaan lukien vihreät) keskuudessa yllättävän tyypillinen: vähäosaisista ollaan juhlapuhetasolla huolestuneita, mutta ei yksityisellä tasolla siitä vähäosaisesta, joka sattuu äänestämään perussuomalaisia, tunnustautumaan nationalistiksi ja sortumaan ajoittain rasistiseksi luokiteltavaan huumoriin.

Lopuksi viittaan tähän tuotantotalouden professori Paul Lillrankin artikkeliin. Vapaan liikkuvuuden maailmassa lahjakkaat hakeutuvat kaltaistensa seuraan: käyvät eliittikoulut yhdessä, menevät keskenään naimisiin ja muuttavat asumaan lähekkäin seudulle, jota hyväosaiset kansoittavat. Eri luokkien välinen keskusteluyhteys katkeaa, eikä yläluokka pidä tarpeellisena selittää omia näkemyksiään. Lahjakkuus ja lahjattomuus periytyvät edelleen, ja meritokraattinen luokkayhteiskunta syntyy.

Ehkä onkin paikallaan, että tämä pidetty lastenelokuva sanoo, että syrjäytyneet voi jättää oman onnensa nojaan. Elokuvassa sanoma on esitetty niin karrikoidusti, että katsojat tiedostavat sen ja sen pohjalta ajattelevat. Silloin pohditaan tasan sitä, mitä yhteiskunnassa koko ajan tapahtuu vähittäisesti ja vaikeasti havaittavasti. Jos Leijonakuninkaan ahdasmielinen ja omahyväinen sanoma saa pohtimaan tällaisia asioita, niin hyvä niin.
« Viimeksi muokattu: Elokuu 28, 2012, 20:04:15 kirjoittanut Browey »

Poissa Nibs

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Velho
    • Hogwarts Refounded: Harry Potter-roolipeli
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Leijonakuningas
« Vastaus #126 : Elokuu 28, 2012, 18:35:14 »
Minä en ole koskaan nähnyt sitä hyeenojen Jylhämaasta pois pitämistä minään vähäosaisten syrjimisen glorifointina.

Ensinnäkin; hyeenat eivät olleet vähäosaisia olosuhteiden pakosta vaan ihan omasta valinnastaan. Ei kukaan niitä pakottanut roikkumaan siellä elefanttien hautausmaalla nälkää näkemässä. Senkus olisivat hajaantuneet etsimään muita elinalueita, alueita jotka eivät vielä kuuluneet kenellekään. Olen sitä mieltä että ne eivät tehneet niin vaan sitkeästi pyrkivät Jylhämaahan, koska halisivat pakkomielteisesti juuri sitä mitä eivät voineet saada. (Sellaisia ihmiset joskus ovat.)

Toisekseen, tämä elokuva tekee hyvin selväski että niihin ei asennoiduttu aiheettoman syrjivästi vaan ne oikeasti olivat sellaista joukkoa joka elintavoillaan tuhoaa luonnon tasapainon ja siksi ne oli pakko ja paras pitää poissa kuningaskunnasta joka yrittää pysyä kukoistavana ja asiallisena paikkana kaikille elää ja olla.

Eli; Leijonakuninkaassa ei syrjitä vähäosaisia vaan puolustetaan kukoistavaa kotimaata pahiksilta, ja Leijonakuningas ei kuvaa vähäosaisia ihmisiä pahiksina, vaan sellaisia jotka valitsevat huonot oltavat jotta voisivat roikkua kukoistavan alueen liepeillä vinkumassa kuinka kurjaa on ja kuinka he haluavat juuri paikkaan X ja mikään muu ei kelpaa ja saatuaan haluamansa, tuhoavat sen.

Leijonakuninkaan hyeenojen olemassaolo on siis mielestäni aika kaukana viattomista vähäosaisista. Enkä näe syytä miksei Mufasa vanhemman puoleisena ja viisaana kuninkaana olisi asiaa todennut, tai todennäköisesti jo aiemmat hallitsijat.
« Viimeksi muokattu: Elokuu 28, 2012, 18:46:58 kirjoittanut Nibs »
X HOGWARTS REFOUNDED: HARRY POTTER-ROOLIPELI
Mitä pitivät sisällään vuodet 1980-1992 Potter-universumissa?
X OLD WEST TALES RPG - Minnesota 1875-1885
X PÖLLÖPOSTI - Harry Potter-blogi

Poissa Isilmírë

  • Pillipiipari
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Leijonakuningas
« Vastaus #127 : Elokuu 29, 2012, 12:24:44 »
Nibs, tuo on oma tulkintasi asiasta. Kuten jo totesin, myös ihmisyhteiskunnissa on paljon niitä, joiden mielestä kaikenlainen vähäosaisuus ja syrjäytyminen on vähäosaisten ja syrjäytyneiden omaa syytä, ihan niin kuin sinä sanot Leijonakuninkaan hyeenoista. Huomautin muistaakseni myös siitä, että todelliset leijonat ja hyeenat elävät samalla savannilla kummatkin tärkeinä osina ravintoketjua. Siksi minun tulkintani leffasta on se, että eläinten normaalit elämäntavat ja elinalueet on varta vasten muutettu muistuttamaan ihmisyhteiskunnan luokkajakoa ja sitten jako oikeutetaan kauhuskenaariolla siitä, miten kaikki tuhoutuu, jos hyeenoita (=syrjäytyneitä) ei pidetä suljettuna omaan ghettoonsa.

Tulkinta on aina tulkinta ja samakin ihminen voi tehdä samasta leffasta niitä monta erilaista. Jos kaipaa "aikuismaista" pohdiskelua jonkin elokuvan tiimoilta, ei kannata lähteä siitä, että oma tulkinta on se ainoa oikea vaan ennemminkin pohtia ja perustella, miten voidaan päätyä erilaisiin tulkintoihin ja mitä elokuvan tekijät ehkä ovat ajaneet takaa milläkin ratkaisulla.

Constantem decorat honor

Poissa Nibs

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Velho
    • Hogwarts Refounded: Harry Potter-roolipeli
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Leijonakuningas
« Vastaus #128 : Elokuu 29, 2012, 22:41:13 »
Isilmírë, en kai minä väittänytkään omaa tulkintaani ainoaksi oikeaksi? Pahoittelen jos se jotenkin kuulosti siltä. Aloitin kyllä viestini nimenomaan oman näkökulmani nimessä eli sanomalla että 'minä en ole koskaan nähnyt' asiaa jollain tavalla ja sitten perustelin miksen, ja pyrin kyllä käyttämään mielestäni-muotoilua tarpeeksi monessa kohtaa. Enkä missään vaiheessa sanonut että tämä on Ehdoton Totuus.

Pohjasin osan tulkinnastani siihen että Jylhämaan ympäristössä oli viidakko ja lopussa laumat olivat poistuneet muille maille, toisin sanoen näytettiin ettei Jylhämaa ollut koko Afrikan ainoa rehevä alue, siinä missä elokuva ei antanut mitään syytä sille miksi hyeenat eivät painuneet vastaavia etsimään alunalkajaankin vaan sitkeästi hinkuivat Jylhämaahan. Samalla kun esittivät ne yleisluontoisesti pahiksina.

Tuossa toisekseen-pointissani on siis kyllä faktapohja. Hyeenoiden osoitettiin käyttäytyneen niin että Jylhämaa tuhoutui. Lisäksi ne puolustivat Scaria vielä senkin jälkeen kun kaikki oli tuhoutunut eli eivät kai vieläkään tajunneet että olivat eläneet väärin. Joten en ihan näe mten se jättää tilaa tulkinnallenne aiheettomasta vähäosaisten syrjimisestä?
Mufasa opetti pojalleen: "Kaikki näkemäsi elää yhdessä herkässä tasapainossa. Kuninkaana sinun on ymmärrettävä tämä ja kunnioitettava kaikkia eläimiä, ryömivästä muurahaisesta loikkivaan antilooppiin."
Mielestäni on mahdollista että Mufasa oli todennut ettei hyeenoilla ole kunnioitusta muita eläimiä kohtaan eikä kiinnostusta elämän herkkää tasapainoa kohtaan, ja siksi piti ne valtakuntansa ulkopuolella. Mutta kunnioitti kuitenkin niitä, kieltämällä poikaansa menemästä rajojen ulkopuolelle eli toisten reviirille.
« Viimeksi muokattu: Elokuu 29, 2012, 22:46:23 kirjoittanut Nibs »
X HOGWARTS REFOUNDED: HARRY POTTER-ROOLIPELI
Mitä pitivät sisällään vuodet 1980-1992 Potter-universumissa?
X OLD WEST TALES RPG - Minnesota 1875-1885
X PÖLLÖPOSTI - Harry Potter-blogi

Poissa Ooka

  • Siivet kantapäissä -liitelijä
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Pilvilinnan kuningas
    • Tuliaavikko
  • Tupa: Luihuinen
Vs: Leijonakuningas
« Vastaus #129 : Elokuu 30, 2012, 01:36:09 »
Mufasa nyt kielsi poikaansa menemästä hyeenoiden alueelle ihan vain siksi, että siellä oli vaarallista. Tai näin oman tulkintani mukaan. Disney leffoissa hyvä ja paha on kuvattu todella karusti, mustavalkoisesti. Tämä mielestäni siksi että lapset eivät tajua kaikkia harmaan sävyjä, paras on ensin opettaa ei ja kyllä ja alkaa sitten vasta keskustelemaan ettei kaikki ole niin mustavalkoista. Pienillä lapsilla voi koko juoni mennä yliymmärryksen jos siinä on liikaa "eritasoista pahuutta", en tiedä osasinko selittää.

Hyeenojen pahuus on mielestäni lähtöisin mustasukkaisesta Scarista, jota ilman hyeenat eivät olisi edes unelmoineet ns. paremmasta elämästä. Scar on hyeena joukon aivot ja suunnittelee kaiken, ja kaikki tämä johtuu mustasukkaisuudesta ja vallanjanosta. Disneyn (lasten/perhe) leffoissahan on yleistä että pahuus johtuu juurikin mustasukkaisuudesta ja/tai vallanjanosta/ahneudesta (Lumikki, Tuhkimo, Prinsessa Ruusunen...)
Hyeenat ovat siis vain kätyreitä. Leffan mukaan ne eivät osaa ajatella itse ja ovat manipuloitavissa. Scar teki hyeenoista pahiksia, ei niiden perimmäinen olemus.

(On muuten hauskaa miten hyeenoista on tehty "pahiksia", kun savannilla leijonat useammin ryöväävät hyeenojen haaskoja kuin toisin päin :'D)

Leijonakuningas on kaikenkaikkiaan kuulunut lempileffoihini lapsesta asti ja sen syvempiä tarkoituksia en olekaan ennen jäänyt pohtimaan. Sen muistan kuinka mietin pääni puhki että kuka on Nalan isä, häiritsee vieläkin että kyseinen asia on jätetty avoimeksi.
Do the impossible, see the invisible.
ROW ROW FIGHT DA POWER!
Touch the untouchable, break the unbreakable.
ROW ROW FIGHT DA POWER!

Poissa Neiti Kuutamo

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Pottermore: SwordVine3373
  • Tupa: Mary Sue
Vs: Leijonakuningas
« Vastaus #130 : Lokakuu 27, 2012, 09:34:04 »
Rakastan leijonakuningasta! Välillä tosi väritön ja surullinen, välillä taas tosi värikäs ja iloinen. Minäkin luulen, että Mufasa kielsi poikaansa menemästä "sinne, mistä varjo alkaa", koska siellä oli vaarallista.

Surullisin kohta on kyllä se, kun Mufasa kuolee. Se vaan alkoi pakolla itkettämään.:'(

Hyeenoista. En tiedä, miten Scar oli heidän "kuninkaansa" jo alusta lähtien. Ehkä hän oli voittanut heidän luottamuksensa ja/tai tuonut ruokaa? Mutta Scarhan sanoi, että kun tästä tulee kuningas, niin ruokaa on loputtomiin, tai jotain. Mutta ehkä ideana juuri oli, että ne värikkäät ja kivat ja kiltit eläimet oli leijonien puolella, ja sitten se "vähemmistö", eli tässä tapauksessa hyeenat, Scarin puolella.

Omituista oli, että Mufasa ei ollut kertonut pojalleen, että Scariin ei kannata luottaa. Ehkä hän luuli, että poika ei luotakaan.

Leijonakuningas on niin ihana. Se on ollut yksi lempielokuvistani vasta vähän aikaa, mutta se vaan on niin hyvä!

Poissa Nibs

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Velho
    • Hogwarts Refounded: Harry Potter-roolipeli
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Leijonakuningas
« Vastaus #131 : Lokakuu 27, 2012, 19:02:16 »
Hyeenoista. En tiedä, miten Scar oli heidän "kuninkaansa" jo alusta lähtien.

Ei se mun mielestä ollut. Hyeenathan epäkunnioitti sitä avoimesti sen elefanttien hautausmaa-kohdan jälkeen ennen Scarin laulunumeroa. ("Ai, sinäkö se vain, Scar? Me ku luultiin et se ois joku tärkee." "Joo, niinku Mufasa!") Ja vasta sen laulunumeron aikana lupautuivat seuraamaan sitä tulevana kuninkaana, ylätkylläisyyden lupauksen myötä.

Omituista oli, että Mufasa ei ollut kertonut pojalleen, että Scariin ei kannata luottaa. Ehkä hän luuli, että poika ei luotakaan.

Mun nähdäkseni Mufasa ei tiennyt ettei Scariin voi pätkääkään luottaa, ja luotti siis siihen itsekin. Siis väkisinkinhän sen täytyi huomata Scarin kolea suhtautuminen Simbaan ja katkeruus, mutta se nyt kumminkin oli hänen oma veljensä. Harva varmaan uskoisi että oma veli menisi niin pitkälle kuin Scar sitten osoittauti menemään. Mufasakin siinä kalliolla roikkuessa pyytää veljeään auttamaan ja on sitten silmät lautasina epäuskoisena ja kauhuissaan kun tajuaa että se aikoo auttamisen sijaan heittää sen alas...En siis näe mitään syytä miksi Mufasa olisi sanonut Simballe ettei Scariin voi luottaa. :)
X HOGWARTS REFOUNDED: HARRY POTTER-ROOLIPELI
Mitä pitivät sisällään vuodet 1980-1992 Potter-universumissa?
X OLD WEST TALES RPG - Minnesota 1875-1885
X PÖLLÖPOSTI - Harry Potter-blogi

Poissa Nibs

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Velho
    • Hogwarts Refounded: Harry Potter-roolipeli
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Leijonakuningas
« Vastaus #132 : Lokakuu 27, 2012, 19:53:26 »
Mun nähdäkseni Mufasa ei tiennyt ettei Scariin voi pätkääkään luottaa, ja luotti siis siihen itsekin. Siis väkisinkinhän sen täytyi huomata Scarin kolea suhtautuminen Simbaan ja katkeruus, mutta se nyt kumminkin oli hänen oma veljensä. Harva varmaan uskoisi että oma veli menisi niin pitkälle kuin Scar sitten osoittauti menemään. Mufasakin siinä kalliolla roikkuessa pyytää veljeään auttamaan ja on sitten silmät lautasina epäuskoisena ja kauhuissaan kun tajuaa että se aikoo auttamisen sijaan heittää sen alas...En siis näe mitään syytä miksi Mufasa olisi sanonut Simballe ettei Scariin voi luottaa. :)

Mutta Scarhan ei tullut Simban juhliin, taisiis niihin juhliin, jotka järjestettiin kun Simba syntyi. Mufasahan suuttui tästä, joten olisi voinut luulla, että tämä olisi sanonut jotain pojalleen. Mutta muuten kyllä ihan totta, ehkä Mufasa ajatteli Scarin muuttuneen siitä päivästä rauhallisen(?) olemuksensa takia..?

Joo, olihan se ilmeisesti suuri loukkaus Mufasalle ja Sarabille ettei Scar tullut pojan juhliin. Mutta mä sain käsityksen että se oli enemmänkin kuninkaallista egoa, kuin mitään sen henkilökohtaisemmin tai syvällisemmin mietittyä kaunaa. Että on vaan noloa jos koko kuninkaallinen perhe ei ole koolla prinssin siunaus/esittelyjuhalssa. ("Oi, eikös se ole isoveljeni joka saapuu ylhäisyydestä rahvaan sekaan." ... "Kuninkaan veljenä, sinun piti olla ensimmäisenä!" ... "Se karvapallo on minun poikani, ja tuleva kuninkaasi." ... "Minulle et käännä selkääsi!") ja Scarin viimeisimmän heiton selän kääntämisestä Mufasa vaikutti ottavan vain sisarusten välisenä haasteena eli tulkitsi Scarin lähinnä rasittavaksi ja hankalaksi pikkuveljeksi joka vaan tahallaan haluaa äsryttää ja kapinoida. Eli mä en usko että Mufasalla oli harmainta aavistustakaan että Scarin kaunat olisi kovin vakavaa tasoa.
Enkä usko että olivatkaan ennen kuin Simba kasvoi vähän isommaksi ja osoittautui olemaan kunikuus-asenteiltaan hyvin samanlainen kuin Scar mutta toisin kuin Scar, saisi olla kuningas, ja siitä syystä tosiaan Scarin kolea suhtautuminen Simbaan ei todennäköisesti ollut alkukohtauksen jälkeen mitenkään hälyttävää.

Eli mä oon sitä mieltä että Mufasalla ei ollut harmainta aavistustakaan veljensä pahoista mietteistä ja aikeista ennen kuin hetkeä ennen kuolemaansa.
X HOGWARTS REFOUNDED: HARRY POTTER-ROOLIPELI
Mitä pitivät sisällään vuodet 1980-1992 Potter-universumissa?
X OLD WEST TALES RPG - Minnesota 1875-1885
X PÖLLÖPOSTI - Harry Potter-blogi

Poissa Isilmírë

  • Pillipiipari
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Leijonakuningas
« Vastaus #133 : Lokakuu 28, 2012, 09:12:28 »
elokuva ei antanut mitään syytä sille miksi hyeenat eivät painuneet vastaavia etsimään alunalkajaankin vaan sitkeästi hinkuivat Jylhämaahan.

Hyeenat ovat savannieläimiä, jotka eivät ole sopeutuneita elämään viidakossa. Normaalisti ne elävät sovussa ja tasapainoisessa ravintoketjusuhteessa leijonien kanssa kummankin osapuolen varastaessa välillä ruokaa toiselta. Molempia tarvitaan siihen "circle of lifeen". Mutta Disney tarvitsi pääpahikselleen tyhmiä kätyreitä ja tottahan ihmissilmin katsoen rumat hyeenat olivat siihen rooliin otollisimpia

Lainaus
Tuossa toisekseen-pointissani on siis kyllä faktapohja. Hyeenoiden osoitettiin käyttäytyneen niin että Jylhämaa tuhoutui.

Disney osoitti Disney-hyeenoiden käyttäytyvän niin. Disney-hyeenoiden, joiden puhetyyli, asuinalue ja habitus oli jostain kumman syystä kovin samantyylinen kuin oikeiden slummien asukkailla USAssa. Oikeat hyeenat ovat ihan yhtä tarpeellisia kuin leijonat luonnon tasapainon kannalta. Oikeat slummiasukkaat taas ovat ihmisiä siinä kuin muutkin ja haluavat jokapäiväisen leipänsä, katon päänsä päälle ja mahdollisuuden toteuttaa unelmiaan siinä kuin muutkin eivätkä päättävään asemaan päästessään todennäköisesti saisi aikaan yhtään sen suurempaa tuhoa kuin nykyinen lyhytnäköinen, ahne ja itsekäs eliitti. Tässä leffassa kuitenkin minun silmissäni pyritään oikeuttamaan ihmisyhteiskunnassa vallitseva epäoikeudenmukainen resurssien jako sillä kauhuskenaariolla, että jos ulos suljetut ja syrjäytetyt pääsevät mukaan päättämään asioista, kellekään ei enää riitä mitään. Ja annetaan isäksi sellainen ällöttävän mairitteleva kuva eliitistä, että he ovat oikeasti ihan tosi hyviä ja jos he nyt vähän rohmuavatkin (leffaskenaariossa tappavat muita eläimiä), se on kuitenkin ihan oikeutettua, normaaliin maailmanjärjestykseen kuuluvaa ja suuressa mittakaavassa kaikille hyväksi. Vähän sama kuin joidenkin meidän kokoomuslaistemme väitteet siitä, että kunhan vain pääoman omistajien annetaan rohmuta itselleen vapaasti niin paljon omaisuutta kuin haluavat, köyhillekin tippuu sitten enemmän murusia rikkaiden pöydiltä.

Minun näkökulmastani siis Disney on ensinnäkin vääristänyt kuvan savannieläinten normaalista rinnakkaiselosta ja savannin ravintoketjun toiminnasta ja toiseksi tehnyt sen tavalla, joka tukee näkemystä epäoikeudenmukaisesta ja tiukkaan luokkajakoon perustuvasta (ihmis)yhteiskunnasta normaalina ja suositeltavana, jopa ainoana toimivana yhteiskuntamallina. Ensimmäinen on oletettavasti tarkoituksellista, toinen saattaa olla tahatontakin ja kummuta elokuvan tekjiden omista alitajuntaisista negatiivisista asenteista heikko-osaisia ja yhteiskunnasta syrjäytettyjä kohtaan.

Constantem decorat honor

Poissa shillis

  • Vuotislainen
Vs: Leijonakuningas
« Vastaus #134 : Lokakuu 28, 2012, 13:19:35 »
Stereotypiat. Uskoisin hyeenojen tarkoituksen olleen lähinnä olevan vain pääpahiksen "tyhmiä kätyreitä", sillä kuten itsekin sanoit, ovat hyeenat näin ihmissilmin katsottuna rumia ja sopivat siksi rooliinsa. Disneyllä on tapana - kuten muillakin lastenelokuvilla - käyttää vahvoja stereotypioita hahmoissaan. Viittaukset USAn slummielämään oli toki mielenkiintoinen, mutta näkisin että tässä tapauksessa USAn köyhäistöä katsotaan nyt jälleen liian kapeilla linsseillä; kaikki slummialueella eivät olet Disneyn hyeenojen kaltaisia. Nämä ovat jälleen vain ihmisten ennakkokäsityksiä ja kuten sanottua sterotypioita.

Joka tapauksessa, Disney ei mielestäni ole kelvollinen vertauskuva tosielämään. Disneyn maailmassa paha saa aina palkkansa. Leijona kuninkaassa hyeenat olivat selkeästi pahiksia, vaikkakin typeriä sellasia, ja näin ollen myös ansaitsivat kohtalonsa huonoissa oloissa. Disney esittää asiat mustavalkoisina, hyvänä ja pahana, sillä pienemmät lapset eivät ymmärrä sen suurempia skenaarioita. Tässä elokuvassa hyeenat vain sattuivat kuulumaan pahistenpuolelle.

Poissa Nibs

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Velho
    • Hogwarts Refounded: Harry Potter-roolipeli
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Leijonakuningas
« Vastaus #135 : Lokakuu 28, 2012, 18:37:36 »
elokuva ei antanut mitään syytä sille miksi hyeenat eivät painuneet vastaavia etsimään alunalkajaankin vaan sitkeästi hinkuivat Jylhämaahan.

Hyeenat ovat savannieläimiä, jotka eivät ole sopeutuneita elämään viidakossa. Normaalisti ne elävät sovussa ja tasapainoisessa ravintoketjusuhteessa leijonien kanssa kummankin osapuolen varastaessa välillä ruokaa toiselta. Molempia tarvitaan siihen "circle of lifeen". Mutta Disney tarvitsi pääpahikselleen tyhmiä kätyreitä ja tottahan ihmissilmin katsoen rumat hyeenat olivat siihen rooliin otollisimpia

Kyllähän minä tuon tiedän, muttakun Leijonakuninkaan eläimet eivät nähdäkseni ole tarkoitettu puhtaasti eläinkunnan edustajiksi vaan ovat ytimessään ihmisiä. Siis kun niillä on merkittävästi ihmisten arvoja, elintapoja ja tunteiden monitahoisuutta, eikä tarinassa tuoda varsinaisia ihmisiä esiin millään tavalla eli nähdäkseni hyeenat ja leijonat ja kaikki ovat tarinan ihmisiä. Siksi minä en koskaan liiemmin käytä eläinkunnan systeemejä argumentteina Leijonakuninkaan kuvioihin.

Ja vaikka nyt mentäisiinkin eläinkunnan nimessä, ei tuo argumenttisi selitä sitä miksi hyeenat eivät tarinansisäisesti lähteneet etsimään muita savanneja/savannin osia. Jylhämaa ei mitenkään voinut kattaa kaikkia Afrikan savanneja. Todennäköisesti ei edes yhtä kokonaista savannia. Vaikka oikean elämän leijonat omaisivatkin satojen kilometrien reviirin, nämä leijonat eivät todellakaan voineet; ottaen huomioon että Mufasa pienten pentujen kera selvisi hitaasti kävellen elefanttien hautausaalta saman illan aikana takaisin Jylhämaahan ja vieläpä käski Zazun viedä Nalan kävellen kotiin. Ja jos Jylhämaa olisikin satojen kilometrien laajuinen alue, sitten hyeenoilla ei ainakaan pitäisi olla vaikeuksia ruokkia itseään kun ei ne mitenkään voisi jatkuvasti jäädä kiinni siellä saalistamisesta.

Eli se että nähdäkseni Leijonakuninkaan eläimet on tarkoitettu ytimessään ihmisiksi ja muutenkin omaavat paljon enemmän ihmismäisiä piirteitä kuin eläinmäisiä, mä oon siis edelleen sitä mieltä että hyeenoista ei tarkoitettu vain pääpahiksen tyhmiä kätyreitä vaan oikeasti pahiksia; rettelöintiin ja ahneuteen taipuvaisia persoonia joilla ei ole kunnioitusta elämän tasapainoon ja joita riivaa pakkomielteen tasolla ylipäätään ihmisille tyypillinen halu saada juuri se mitä ei voi saada ja mikään muu ei kelpaa - ja siksi ne lähtivät mielellään sen kätyreiksi joka voisi heille heidän haluamansa antaa.

Lainaus
Tuossa toisekseen-pointissani on siis kyllä faktapohja. Hyeenoiden osoitettiin käyttäytyneen niin että Jylhämaa tuhoutui.

Disney osoitti Disney-hyeenoiden käyttäytyvän niin. Disney-hyeenoiden, joiden puhetyyli, asuinalue ja habitus oli jostain kumman syystä kovin samantyylinen kuin oikeiden slummien asukkailla USAssa. Oikeat hyeenat ovat ihan yhtä tarpeellisia kuin leijonat luonnon tasapainon kannalta. Oikeat slummiasukkaat taas ovat ihmisiä siinä kuin muutkin ja haluavat jokapäiväisen leipänsä, katon päänsä päälle ja mahdollisuuden toteuttaa unelmiaan siinä kuin muutkin eivätkä päättävään asemaan päästessään todennäköisesti saisi aikaan yhtään sen suurempaa tuhoa kuin nykyinen lyhytnäköinen, ahne ja itsekäs eliitti.

En missään vaiheessa väittänytkään että Disney osoittaisi oikeiden hyeenojen käyttäytyvän niin. Minähän puhuin nimenomaan mitä tässä elokuvassa tapahtui ("hyeenoiden osoitettiin käyttäytyvän niin että Jylhämaa tuhoutui", en sanonut 'niin että savanni tuhoutui'), joten tietenkin tarkoitin että Disney osoitti Disney-hyeenojen käyttäytyvän niin. En tietääkseni ole koskaan väittänyt että tämä elokiuva olisi joku luontodokumentti. Minusta teidän kannattaisi nyt oikeesti unohtaa ne oikeat eläimet kun analysoitte Leijonakuningasta. Paitsi ehkä ulkoisilta olemuksiltaan (siis kun ne käytti ainakin leijonien animoinnissa ja ikäulkonäöissä mallina oikeita leijonia.)

Tosin, en näe slummivertailusi koskettavan tätä elokuvaa. Koska elokuva siijoittuu Afrikan savannille joten keskivertolapsi tuskin alkaa yhdistelemään kuvioita USA:n slummeihin ja ottaa vaikutteita asenteeseensa niihin. Ja edelleenkin, tämä elokuva ei osoita että niillä hyeenoilla olisi oikeasti mitään tarvetta elää "slummialueella". Ne valitsevat sen asuinpaikakseen ja oman tulkintani mukaan tuossa ylempänä mainitsemastani syystä. Kun eihän niillä kuitenkaan ollut mitään ihmiskunnan ekonomiaa, työjärjestelmää tai muutakaan vastaavaa mutkistamassa hyvinvoinnin mahdollisuuksia.

Tässä leffassa kuitenkin minun silmissäni pyritään oikeuttamaan ihmisyhteiskunnassa vallitseva epäoikeudenmukainen resurssien jako sillä kauhuskenaariolla, että jos ulos suljetut ja syrjäytetyt pääsevät mukaan päättämään asioista, kellekään ei enää riitä mitään.

Ja annetaan isäksi sellainen ällöttävän mairitteleva kuva eliitistä, että he ovat oikeasti ihan tosi hyviä ja jos he nyt vähän rohmuavatkin (leffaskenaariossa tappavat muita eläimiä), se on kuitenkin ihan oikeutettua, normaaliin maailmanjärjestykseen kuuluvaa ja suuressa mittakaavassa kaikille hyväksi. Vähän sama kuin joidenkin meidän kokoomuslaistemme väitteet siitä, että kunhan vain pääoman omistajien annetaan rohmuta itselleen vapaasti niin paljon omaisuutta kuin haluavat, köyhillekin tippuu sitten enemmän murusia rikkaiden pöydiltä.

Miten se että elokuvassa eläimet tappavat toisia eläimiä on rohmuamista? Ennen Scarin valta-aikaa ne eivät rohmunneet vaan tappoivat vain sen mitä tarvitsivat syödäkseen, ja se että eläimet tappavat toisiaan on normaaliin maailmanjärjestykseen kuuluvaa ja suuressa mittakaavassa kaikille hyväksi koska se on osa elämän kiertokulkua. En tajua miten saat käännettyä sen mielessäsi huonoksi sanomaksi.

Mutta etkö itsekin jo myöntänyt että oikeassa elämässäkin ihmisissä on (yhteiskuntaluokasta riippumatta) sellaisia kuin tämän elokuvan hyeenat. Joten eihän tuo kauhuskenaario edes ole epärealistinen tai liioiteltu eikä näin ollen siis pyri oikeuttamaan yhtään mitään vääryyttä. Nähdäkseni tämä elokuva tarvitsi huomattavan pahiksen tuomaan elämän tasapainon oppitunnin selkeästi esiin ja siksi ottivat dramaattisimman mahdollisen skenaarion.
Sitä paitsi Scar oli yhtä ahne ja ajattelematon kuin hyeenatkin, mutta Scar oli eliittiluokan edustaja. Ja pentu-Simballakin oli itskäs ja holtiton asenne kuninkuuteen, samanlainen kuin Scarilla. Eli ei tämä elokuva edes anna mitenkään yksipuolista kuvaa ahneuden ja tuhoamisen edustajista.
Sen lisäksi, Mufasa yritti opettaa Simballe oikeaa asennetta elämän tasapainon suhteen, ja tosiaan se että vaikka Jylhämaa, kyseisen hyeenaryhmän asenteen huomanneena, ei halua niitä mailleen - se ei tarkoittanut sitä etteikö kyseinen ryhmä olisi voinut hajaantua muualle etsimään parempaa asuinaluetta sen sijaan että jäisivät kielletyn maan rajoille ruikuttamaan.

Mielestäni siis elokuva ei esitä hyeenojaan yhteiskuntasorron syrjäytyneinä slummiasukki-uhreina vaan omavalintaisesti kärsivinä, pakkomielteisinä pahiksina. Ja esittää eliitin edustajissakin vikoja joita yhden kohdalla viisaampi yksilö yritti opettaa pois ja toisen kohdalla ne johtivat tuhoon.

Eli en näe tätä elokuvaa niin yhteiskuntapoliittisesti rappeutuneena kuin sinä. Se on sitten lasten vanhempien asia opettaa lapsilleen ettei kaikki huonoissa oloissa elävät tai paremmissakaan elävät ole ahneita typeryksiä, jos lapsensa tulkitsee elokuvan kuvion mustavalkoisesti.

Minusta sinä tulkitset tätä elokuvaa ylipäätään aivan liian yhteiskuntapoliittiselta kannalta, nähden siihen että elokuvan teema on oikeasti elämän tie; yksilön kasvutarina elämässä jossa voi tapahtua vaikka mitä muutoksia, itsensä löytäminen, ja kuinka menneisyyttään voi joko paeta tai oppia siitä ja kohdata sen.
Tuskin kovin moni aikuinen alkaa muuttaa omia asenteitaan minkään yhteiskuntapoliittisen suhteen vain siksi että joku Disney-elokuva näennäisesti jotain kuvaa, ja tuskin kovin moni lapsi alkaa pohtia elokuvaa yhteiskuntapoliittisesti ja saada vaikutteita. Eiköhän ne keskity oppimaan yleisesti tuosta äsken mainitusta teemasta.
X HOGWARTS REFOUNDED: HARRY POTTER-ROOLIPELI
Mitä pitivät sisällään vuodet 1980-1992 Potter-universumissa?
X OLD WEST TALES RPG - Minnesota 1875-1885
X PÖLLÖPOSTI - Harry Potter-blogi

Poissa Isilmírë

  • Pillipiipari
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Leijonakuningas
« Vastaus #136 : Lokakuu 29, 2012, 10:00:47 »
Elokuvaa (kuten mitä tahansa teosta) voi tulkita hyvin monesta lähtökohdasta. Minun silmissäni kyseenalainen yhteiskunnallinen sanoma on päällimmäisenä tässä elokuvassa, joten esitän tulkintani sitä silmällä pitäen.

Jos unohdetaan Oikeat Eläimet ja mennään tähän omien sääntöjensä mukaan toimivaan disneyläiseen puolieläinmaailmaan, jossa kaikki eläimet ovat ilmeisesti tiedostavia olentoja, voisin väittää, että antilooppien näkökulmasta niiden tappaminen leijonien ruuaksi on hyvinkin rohmuamista. Olkoonkin, että leijonat "muuttuvat kuoltuaan ruohoksi, jota antiloopit syövät" (ja olkoonkin, että Oikeiden Eläinten keskuudessa kuollut leijona päätyisi hyvin todennäköisesti hyeenoiden ruuaksi ja muuttuisi ruohoksi vasta hyeenankakan kautta), se tuskin lohduttaa antilooppia, joka revitään kuoliaaksi. Itseasiassa voisi kuvitella, että jos leijonalla on kyky tietoiseen ajatteluun, etteiisten kysymysten pohtimiseen ja omatuntoon, se näkisi muiden, yhtälailla tiedostavien, tuntevien ja ajattelevien eläinten tappamisen omaksi ruuakseen vähän vähemmän oikeutettuna ja luonnollisena - tai edes kehittäisi kivuttomamman keinon tehdä se.

Mitä tulee hyeenoiden lähtöön muille maille, miten ne olisivat sen tässä Disney-maailmassa toteuttaneet? Toisella puolella Jylhämaa ja sen hyeenoille vihamieliset leijonat, toisella puolella mitä ilmeisimmin paahtava aavikko. Ja mistä ne olisivat tienneet, minne lähteä? Edes näillä disneyläisillä puolieläimillä ei kai ole karttoja, joiden avulla tehdä suunnitelmia. Pitäisikö niiden lähteä suureen tuntemattomaan, jossa kuolema korjaa ne, jos ne eivät löydäkään saalista? Vai olisiko kuitenkin fiksumpaa pysytellä sentään hengissä niillä murusilla, joita Jylhämaan hyvinvoivalta ja hyvinsyöneeltä eliitiltä jää? Ja haaveilla siinä sivussa mahdollisuudesta syödä joskus omatkin vatsansa täyteen...

Keskivertolapsen ajatukset tästä leffasta ovat minusta aika yhdentekeviä tämän keskustelun kannalta. Minä en ole lapsi vaan aikuinen, joka pitää piirretyistä ja tulkitsee niitä omasta aikuisesta näkökulmastaan, ei kuvitteellisen "keskivertolapsen" silmillä katsoen. "Keskivertolapsi" harvemmin osaa kyseenalaistaa suuriakaan yhteiskunnallisia vääryyksiä tosielämässäkään, jos hänet on kasvatettu uskomaan, että näin asioiden vain kuuluu olla.
Constantem decorat honor

Poissa Flexo

  • Vuotislainen
  • Tupa: Tuvaton
Vs: Leijonakuningas
« Vastaus #137 : Lokakuu 29, 2012, 11:16:19 »
Jos unohdetaan Oikeat Eläimet ja mennään tähän omien sääntöjensä mukaan toimivaan disneyläiseen puolieläinmaailmaan, jossa kaikki eläimet ovat ilmeisesti tiedostavia olentoja, voisin väittää, että antilooppien näkökulmasta niiden tappaminen leijonien ruuaksi on hyvinkin rohmuamista. Olkoonkin, että leijonat "muuttuvat kuoltuaan ruohoksi, jota antiloopit syövät" (ja olkoonkin, että Oikeiden Eläinten keskuudessa kuollut leijona päätyisi hyvin todennäköisesti hyeenoiden ruuaksi ja muuttuisi ruohoksi vasta hyeenankakan kautta), se tuskin lohduttaa antilooppia, joka revitään kuoliaaksi. Itseasiassa voisi kuvitella, että jos leijonalla on kyky tietoiseen ajatteluun, etteiisten kysymysten pohtimiseen ja omatuntoon, se näkisi muiden, yhtälailla tiedostavien, tuntevien ja ajattelevien eläinten tappamisen omaksi ruuakseen vähän vähemmän oikeutettuna ja luonnollisena - tai edes kehittäisi kivuttomamman keinon tehdä se.

Ehkä tämä elämän kierto kulku on vähän niinkuin uskonto Leijonakuningaan eläimille? Kyllähän IRL monet ihmiset ovat uskonnon nimissä valmiita uhraamaan niin toisiaan, kuin itsensäkkin tarvittaessa. Lisäksi minä uskon, että antiloopeilla on "lupa", tässä elokuvan maailmassa, paeta tai muuten vain tapella vastaan mikä tekee taposta vähän reilumpaa.

Poissa shillis

  • Vuotislainen
Vs: Leijonakuningas
« Vastaus #138 : Lokakuu 29, 2012, 12:11:15 »
^ Väittäisin sitä enemminkin luonno laiksi; pakene tai tule syödyksi. Mufafa ja Disney-eläimet ilmeisemmin myös kunnioittivat tätä lakia. Heikommat jäävät jälkeen ja Mufasan ruokapöytään. Se on sitä circle of lifeä. Elämän tasapainoa.

Hyeenat sen sijaan kuvattiin haaskansyöjiksi, joten ilmeisemmin ennen Scaria nämä eivät edes ajatelleet parempaa ja olivat tyytyväisiä oloihinsa. Scar sai hyeenat aivopestyä, että Mufasan poislähtö parantaisi myös hyeenojen asemaa ja näin ollen hyeenoista tuli ahneita. He uskoivat että Scarin valtakausi toisi heille paremmat olot, mutta Scar itse ahneudessaan sotki elämänkiertokulkua ja lauma söi enemmän kuin oli tarve. Tämähän tuli hyvin ilmi jo siinäkin kun Simba palasi takaisin Jylhämaahan, oli paikka raunioina.
« Viimeksi muokattu: Lokakuu 29, 2012, 12:20:17 kirjoittanut shillis »

Poissa Nefgliniel

  • Puuton lehti
  • Vuotislainen
  • Tupa: Tuvaton
Vs: Leijonakuningas
« Vastaus #139 : Lokakuu 29, 2012, 12:47:32 »
Jestas. Onneksi aivoissani on joku suodatin päällä, ja saan katottua disneyn piirrettyjä ihan vaan satuina ja tarinoina, jotka on joko hyviä, vähemmän hyviä tai huonoja. Leijonakuningas on kaunis, surullinen, viihdyttävä -eli hyvä.

Olen omilla avoillani ajatteleva ja mietin yhteiskunnallisiakin asioita monelta eri kantilta, mutta elokuvat -ainakin Disneyn piirretyt-on miulle ihan vaan viihdettä. Sen vähän mitä niitä katson, eli tosi tosi vähän. Taidan mennä kipeän lapsen kanssa katsomaan Peter Pania...

Mutta jatkakaa. :)

Poissa Nibs

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Velho
    • Hogwarts Refounded: Harry Potter-roolipeli
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Leijonakuningas
« Vastaus #140 : Lokakuu 29, 2012, 12:56:50 »
Mitä tulee hyeenoiden lähtöön muille maille, miten ne olisivat sen tässä Disney-maailmassa toteuttaneet? Toisella puolella Jylhämaa ja sen hyeenoille vihamieliset leijonat, toisella puolella mitä ilmeisimmin paahtava aavikko. Ja mistä ne olisivat tienneet, minne lähteä? Edes näillä disneyläisillä puolieläimillä ei kai ole karttoja, joiden avulla tehdä suunnitelmia. Pitäisikö niiden lähteä suureen tuntemattomaan, jossa kuolema korjaa ne, jos ne eivät löydäkään saalista? Vai olisiko kuitenkin fiksumpaa pysytellä sentään hengissä niillä murusilla, joita Jylhämaan hyvinvoivalta ja hyvinsyöneeltä eliitiltä jää? Ja haaveilla siinä sivussa mahdollisuudesta syödä joskus omatkin vatsansa täyteen...

Ei meille ole kerrottu mitä Jylhämaan ympärillä on sen aavikon lisäksi. Siellä mihin Simba karkasi on aavikkoa, mutta meille ei missään vaiheessa kerrota oliko se pohjoisrajan takana kuten hyeenojen alue vai jossain aivan muulla suunnalla. Hyeenojen alueen lähellä voi aivan hyvin olla paremmat mahdollisuudet lähteä. Jatko-osan Ulkolaisten asuttama alue ei ole kaanonia eli ei ollut ensimmäisen elokuvan tekijöiden visio, ja vaikka mentäisiinkin jatko-osan mukaan, siellä oli ilmeisesti tarpeeksi vettä ja ruokaa isolle leijonalaumalle selviytyä hengissä jopa paikallaan pysyen. Lisäksi, yksi hyvä aika suunnata muille kukoistaville maille on kuivakausikuukaudet jolloin suurin osa Jylhämaan eläimistä lähtevät muille maille eli Jylhämaan liepeillä on turhaa roikkua kuitenkaan ja metsästää täytyi ei-kenenkään-maalla. Eli ei, vieläkään en ole vakuuttunut siitä että hyeenat olisivat roikkuneet Jylhämaan rajoilla olosuhteiden pakosta missään määrin.

Keskivertolapsen ajatukset tästä leffasta ovat minusta aika yhdentekeviä tämän keskustelun kannalta. Minä en ole lapsi vaan aikuinen, joka pitää piirretyistä ja tulkitsee niitä omasta aikuisesta näkökulmastaan, ei kuvitteellisen "keskivertolapsen" silmillä katsoen. "Keskivertolapsi" harvemmin osaa kyseenalaistaa suuriakaan yhteiskunnallisia vääryyksiä tosielämässäkään, jos hänet on kasvatettu uskomaan, että näin asioiden vain kuuluu olla.

Jaa. Minä luulin että yleisön ajatukset tästä elokuvasta eivät ole sinulle yhdentekevää ja siksi eivät olisi yhdentekevää tämän keskustelunkaan kannalta. Ja nimenomaan vaikutusaltiiden lasten ajatukset. Meinaan sanoit tuolla viidennellä sivulla: "Minua huolestuttaa Leijonakuninkaassa lähinnä sen julistama yhteiskuntajärjsetys, jossa..." ja myöhemmin kuulutit perään kun kukaan ei kommentoinut näkemystäsi ja siitä lopulta tämä syvällinen yhteiskuntapoliittinen spekulointi taisi lähteä.
Sanot että elokuvaa voi tarkastella monesta näkökulmasta, ja tottakai voi ja pitääkin, mutta kannattaako tällaisesta näkökulmasta tarkastellessa oikein huolestua ja sen takia lähteä sitä ajamaan? Anteeksi jos käsitin tarkoitusperäsi väärin, ja en tarkoita mitenkään loukata.
Olen vain käsityksessä että et herätellyt keskustelua tästä näkökulmasta koska se kiinnostaa sinua, vaan koska se huolestuttaa sinua (sillä alotitit keskustelun nimenomaan sanoilla "minua huolestuttaa"). Ja minä nyt siis vaan mainitsin tuon keskiverolapsi- ja aikuisyleisön todennäköisimmät näkökulmat ja asenteet, kun sinä saat tämän kuulostamaan siltä kuin tällä elokuvalla voisi olla kauhistuttava vaikutus yleisöönsä. Mielestäni sinun on aivan turhaa olla huolissasi.
« Viimeksi muokattu: Lokakuu 29, 2012, 13:08:53 kirjoittanut Nibs »
X HOGWARTS REFOUNDED: HARRY POTTER-ROOLIPELI
Mitä pitivät sisällään vuodet 1980-1992 Potter-universumissa?
X OLD WEST TALES RPG - Minnesota 1875-1885
X PÖLLÖPOSTI - Harry Potter-blogi

Poissa Isilmírë

  • Pillipiipari
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Leijonakuningas
« Vastaus #141 : Lokakuu 29, 2012, 13:29:43 »
Nefgliniel, minulla oli vähän sama fiilis aikoinaan lukiossa, kun analysoimme Carl Larsonin maalauksia ja tutustuimme lisäksi "ammattilaisten" niistä ainakin kuudesta eri nimetystä näkökulmasta tekemiin perusteellisiin kuva-analyyseihin. Nehän olivat vain kauniita kuvia! Puhumattakaan siitä, kun rakastamiani kirjoja analysoitiin äidinkielen tunneilla. Tuntui kuin ne olisi yritetty silpoa hengiltä.

Kenenkään ei ole pakko analysoida mitään teosta tai lukea toisten siitä tekemiä analyyseja, jos se tuntuu pahalta. Minä olen kuitenkin iän karttuessa alkanut saada kuvista, kirjoista, elokuvista jne. irti enemmän, kun paitsi nautin niistä sellaisenaan (jos ne mielestäni ylipäätään ovat nautittavia) myös pyrin tulkitsemaan ja analysoimaan niitä ja niiden sanomaa osana tätä todellista maailmaa, tässä maailmassa elävien todellisten, todellisia arvoja, päämääriä, intohimoja ja inhon kohteita ilmentävien ihmisten teoksina.

Leijonakuningas on tässä suhteessa mielenkiintoinen, koska se on todella helppo lukea esittämälläni tavalla hyvinvoivan ja yltäkylläisyydessä elävän eliitin puutteessa eläviin, kouluttamattomiin, sivistymättömiin, "pahoihin" "luusereihin" kohdistaman halveksunnan ja syrjään työntämisen oikeutukseksi - ja tämä varsinkin elokuvan valmistumisen aikoihin hyvin trendikkään luonnonsuojelun ja luonnon monimuotoisuuden puolustamisen nimissä. Mutta tottakai sen voi tulkita vaikka kuinka monella muullakin tavalla ja muista kuin yhteiskunnallisesta näkökulmasta. Tai katsoa vain satuna, jossa kaikki tapahtunut on oikeutettavissa sillä, että toiset ovat "hyviksiä" joiden teot ovat automaattisesti oikeita tai ainakin heidän taustaansa vasten katsottuna ymmärrettäviä, toiset taas "pahiksia" jotka saavat vain ansionsa mukaan.

Isommassa mittakaavassa mietityttää muuten Disneyn ilmeinen tarve rakennella näitä hyvä vs. paha -asetelmia lähes leffaan kuin leffaan. Uudemmissa se on alkanut onneksi antaa tilaa vähän vähemmän mustavalkoiselle asetelmalle (esim. Brave on aika hieno kasvukertomus), mutta turhan monessa rainassa on se Hirmuinen Pääpahis, jonka päihittäminen ratkaisee kaiken. Jopa Pienen merenneidon ystävällinen merinoita muuttui Disneyn käsittelyssä vallanhimoiseksi hirviöksi, vaikkei alkuperäisessä sadussa ollut "pahista" ollenkaan.

Lisäys

Ja kyllä, minua huolestuttaa, millaisia arvoja lapsille viihteen kautta syötetään heidän sitä tajuamatta. "Tottakai on hyviksiä ja pahiksia, tottakai hyvikset on niitä kauniita, hyvinvoivia ja koulutettuja ja pahikset niitä rumia, köyhiä ja tyhmiä ja tottakai maailma tuhoutuu, jos niitä rumia, köyhiä ja tyhmiä (eli pahiksia) ei pidetä aisoissa ja poissa kuluttamasta yhteisiä resursseja yhtään enempää kuin nippa nappa hengissä pysyäkseen tarvitsevat". Propaganda uppoaa sitä tehokkaammin, mitä vähemmän sen kohde sitä propagandaksi tajuaa, ja lapset ovat erityisen helppoja aivopestäviä. Mutta en toki usko tämän elokuvan yksinään mitään katastrofia aikaan saavan, se vain mukailee ikävästi sitä nykyään yhä yleisempää yhteiskunnallista näkökulmaa, että huono-osaisuus on huono-osaisen omaa syytä ja rumien, tyhmien, haisevien syrjäytyneiden on paras pysyä pois "paremman väen" silmistä heidän hyvää elämäänsä pilaamasta ja heidän käyttöönsä varaamiaan resursseja kärkkymästä.

Jos ympäröivästä alueesta ei ole tietoa, lienee loogisinta olettaa, etteivät hyeenat lähteneet koska ei ollut mitään minne lähteä. Tai että kurjuudessa eläminen mutta hengissä säilyminen oli houkuttelevampi vaihtoehto kuin tyhjän päälle hyppääminen ja oman hengen riskeeraaminen. Tai että hyeenat vain olivat niin tyhmiä, koska idiootteinahan ne tässä elokuvassa esitetään. Mikä tahansa näistä on minun mielestäni loogisempi selitys kuin se, että hyeenat nyt vain hengailivat elefanttihautausmaalla, koska siellä oli niiden mielestä kivaa ja niiden mielestä oli mukavaa elellä nälissään yltäkylläisen maan laitamilla.
« Viimeksi muokattu: Lokakuu 29, 2012, 13:49:36 kirjoittanut Isilmírë »
Constantem decorat honor

Poissa shillis

  • Vuotislainen
Vs: Leijonakuningas
« Vastaus #142 : Lokakuu 29, 2012, 14:04:52 »
Analysoiminen ja erinäkökulmista pohtiminen on toki antoisaa, mutta siltikään ei pidä unohtaa sitä faktaa, että Disneyn tuotannon suurinosa kuluttajista on lapsia. Lapset eivät ymmärrä sen suurempia merkityksiä tarinoissa kuin hyvä ja paha. Kasvatuksellisesta näkökulmasta tarkastellen Disneyn piiretyt opettavat lapsille että valinnoillaan on kärjistetysti (=lapsen silmin katsottuna) seurauksensa. Ahneus on synti, mikä johtaa tuhoon, juonittelulla ei pitkälle pötki... Mitä näitä moraalisiaopetuksia nyt keksiikään.

Kasvatusopillisesti siinä missä lapset vasta opettelevat käsittelemään ja kehittävät omia moraalisiataitojaan, kykenevät aikuiset tarkastelemaan asioita jo laajemmin. Aikuisena luomme merkityksen ihmismielen tavoin asioille meille sopivasta näkökulmasta katsoen. Lastenpiiretyt ovat viihdyttäviä myös meille aikuisille, ja näistä saa myös vakavaa pohdintaa, mutta keskustelussa tulee aina myös muistaa se, mihin Disney itse on tarinoillaan pyrkinyt ja mikä elokuvien katsoja kunta todellisuudessa on; lapset. 

Yksinkertaiset asiat, kärjistetyt hyvä vs. paha jäävät lapsille parhaiten mieleen. He eivät vielä ymmärrä, että ehkä myös paha voi olla hyvä, ja sen kaltainen pohdinta saakin heidät hämilleen. Moraalisetkäsitykset ovat lapsilla vasta kehittymässä ja helpoiten lapset käsittelevät asioita yksinkertaisimmillaan hyvänä ja pahana.

Tarinoiden oppien mukaan mikäli toimit hyvin ja käyttädyt kiltisti, olet sisäisesti kaunis ja tämä näkyy myös ulospäin. Mikäli toimit väärin, tulet saamaan palkkasi.  Näinhän maailma ei todellisuudessa toimi, mutta tätä eivät lapset omassa kehitysasteikossaan vielä ymmärrä. Opit jäävät parhaiten mieleen yksinkertaisina asioita ja oppimisessa tulee aikuisen olla tukemassa ja pohtimassa. Stereotypiat ovat avainsana Disneyn maailmassa, ja ne ovat jaksaneet viihdyttää lapsia jo vuodesta toiseen. Sen suurempia salaliittoteorioita elitismistä tai propagandasta Disney tuskin yrittää lasten mieleen suoltaa, vaan kyse on yksinkertaisesta kasvatusopista ja maailman tarkastelua lastensilmin.

Ps. Muuten, Isilmirèn kuvailema elitistinen propaganda ei suinkaan ole nykyajan trendi. Tämänkaltainen ajatusmalli on ollut olemassa jo pitkään. Nyt asioista vain uskalletaan puhua.
« Viimeksi muokattu: Lokakuu 29, 2012, 14:32:37 kirjoittanut shillis »

Poissa Isilmírë

  • Pillipiipari
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Leijonakuningas
« Vastaus #143 : Lokakuu 29, 2012, 15:35:55 »
En sanonutkaan, että Disney tietoisesti pyrkisi aivopesemään lapsia (vaikkei sekään tietenkään ole poissuljettu vaihtoehto ;)). Disneyn leffoja kuitenkin tekevät hyvin toimeentulevat, erittäin libertaristisessa maassa elävät ihmiset, joten tottakai heidän taustansa ja asenteensa heijastuvat heidän työhönsä. Kun lähdetään hakemaan sopivia "hyviksiä" ja sopivia "pahiksia" savannilta, etsintää ohjaavat heidän mielikuvansa hyvästä ja pahasta. Kun lähdetään inhimillistämään näitä eläinhahmoisia hyviksiä ja pahiksia, projektia ohjaavat heidän näkemyksensä siitä, millaisia ovat hyvät ihmiset ja millaisia pahat. Omaa sosiaalista ryhmää on hyvin vaikea nähdä pahana, joten sen ominaisuuksia ihannoidussa muodossa on tietysti luontevinta käyttää hyvisten kuvailuun. Pahuutta taas on helppo hakea muista sosiaalisista ryhmistä ja niiden negatiivisten ominaisuuksien kärjistyksistä.

Mitä tulee lasten tapaan tarkastella maailmaa, se on luonnostaan hyvin itsekäs ja epäempaattinen. Siksi lapsille tekisikin mielestäni hyvää nähdä ja kuulla enemmän sellaisia tarinoita, joiden hahmot eivät ole niin kärjistetyn hyviä tai pahoja vaan vain erilaisia omine vahvuuksineen ja heikkouksineen, hyvine ja huonoine puolineen. Ja siksi meilläkin keskustellaan lasten (tai no, sen isomman lapsen, alle kolmevuotias ei vielä kykene kovin syvälliseen eettiseen pohdintaan) kanssa luetuista kirjoista ja katsotuista elokuvista ja pyritään näkemään asiat muidenkin kuin vain "sankarien" näkökulmasta.

Tiedän muuten toki, ettei "köyhät kyykkyyn viis muista kunhan meillä on kaikki hyvin" ole uusi ajatusmalli, se vain on valitettavasti ollut yleistymässä jo pidemmän aikaa ja meidänkin yhteiskunnassamme arvot tuntuvat kovenevan jatkuvasti.
Constantem decorat honor

Poissa Nibs

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Velho
    • Hogwarts Refounded: Harry Potter-roolipeli
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Leijonakuningas
« Vastaus #144 : Lokakuu 29, 2012, 18:00:03 »
En sanonutkaan, että Disney tietoisesti pyrkisi aivopesemään lapsia (vaikkei sekään tietenkään ole poissuljettu vaihtoehto ;)). Disneyn leffoja kuitenkin tekevät hyvin toimeentulevat, erittäin libertaristisessa maassa elävät ihmiset, joten tottakai heidän taustansa ja asenteensa heijastuvat heidän työhönsä. Kun lähdetään hakemaan sopivia "hyviksiä" ja sopivia "pahiksia" savannilta, etsintää ohjaavat heidän mielikuvansa hyvästä ja pahasta. Kun lähdetään inhimillistämään näitä eläinhahmoisia hyviksiä ja pahiksia, projektia ohjaavat heidän näkemyksensä siitä, millaisia ovat hyvät ihmiset ja millaisia pahat. Omaa sosiaalista ryhmää on hyvin vaikea nähdä pahana, joten sen ominaisuuksia ihannoidussa muodossa on tietysti luontevinta käyttää hyvisten kuvailuun. Pahuutta taas on helppo hakea muista sosiaalisista ryhmistä ja niiden negatiivisten ominaisuuksien kärjistyksistä.

Hmm...Ne sanojensa mukaan ei aluksi olleet lainkaan päättäneet mikä tarina olisi vaan vain että siinä olisi leijonia, ja tarina kävi läpi monta muodonmuutosta. No, Disney pyrkinee ensisijaisesti pitämään mielessä millä saisivat lapsiyleisön puolelleen, ja leijona on iät kaiket ajateltu ja markkinoitu "petojen kuninkaana" ylipäätään kaikille, mutta varsinkin lapsille, joten minusta on aika todennäköistä että kuninkuuselementin tuominen tarinaan saati leijonien laittaminen tarinan eliitiksi oli vain alitajuista tai tietoista 'näin se leijona on aina nähty ja tällaisina lapset niistä tykkäävät'-asenne ehkä jo omasta lapsuudestakin. Ja hyeenat taas, (jotka eivät mielestäni ole lainkaan rumia edes tässä leffassa vaan vain värisävyiltään tummia leijoniin nähden), muistetaan yleisesti pilkalliselta naureskelulta kuulostavasta ääntelyominaisuudestaan ja koirat eivät ole läheskään yhtä fiksuja ja elegantteja kuin kissat, ja kissat vs. koirat on jossain määrin myös yksi elämän tosiseikka (vaikkei kyllä tietääkseni niin hurjasti kuin viihteessä tykätään käyttää.) Minusta tuossa olisi ihan tarpeeksi pohjaa kirjoittaa leijona kuninkaalliseksi luokaksi ja hyeena typerähköksi pahikseksi, leijonan viholliseksi.

Ajan tuolla takaa että ymmärrän kantasi alitajuisesta propagandasta ja oman sosiaaluluokan alitajuisesta suosimisesta ja vaikka siinä voikin olla perää, itse pidän todennäköisempänä että Leijonakuninkaan yhtesikunta-asetelman lähtökohdat ovat ihan tavallisista eläinmielikuvamuoteista jotka lapset tunnistaisivat ja joiden seurassa viihtyisivät uudestaan ja uudestaan. Että kakun sisältö on tehty monimakuiseksi ja värikkääksi aikuisia ajatellen mutta kakun päällimmäinen puoli on tehty ensiaijaisesti lasten maailmaa ajatellen.

Hmm. Se, että he kirjoittivat prinssi/kuningas Scarin olemaan asenteiltaan yhtä ahne kuin hyeenat (tai oikeastaan jopa ahneempi) ja kultaisen kauden prinssi Simban olemaan asenteiltaan yhtä itsekäs kuin Scar...ei ilmeisesti tasapainota elokuvan yhteiskunta-astelemaa näkemyksessäsi tai kallista sitä mihinkään suuntaan? (Et nimittäin kommentoinut siihen mitään.)
« Viimeksi muokattu: Lokakuu 29, 2012, 18:14:47 kirjoittanut Nibs »
X HOGWARTS REFOUNDED: HARRY POTTER-ROOLIPELI
Mitä pitivät sisällään vuodet 1980-1992 Potter-universumissa?
X OLD WEST TALES RPG - Minnesota 1875-1885
X PÖLLÖPOSTI - Harry Potter-blogi

Poissa Isilmírë

  • Pillipiipari
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Leijonakuningas
« Vastaus #145 : Lokakuu 29, 2012, 19:00:44 »
Se kannattaa vielä ottaa huomioon, ettei Disneykään voi ajatella pelkkää lapsiyleisöä - ei ainakaan, jos haluaa saada kaupaksi enemmän kuin yhden leffan. Lasten vanhemmat ovat ehkä vielä tärkeämpiä kuin lapset: vaikka elokuva olisi lasten mielestä kuinka hyvä, jos se sisältää heidän vanhempiensa arvomaailman kanssa pahasti riitelevää materiaalia, viidakkorumpu kyllä kertoo asiasta alta aikayksikön ja leffa jää useimmilta lapsilta väliin. Siksi Disneyn pitää kosiskella myös (keskiluokkaisia länsimaalaisia) vanhempia ja saada heidät vakuuttuneiksi siitä, etteivät yhtiön elokuvat sisällä mitään (keskiluokkaisen länsimaalaisen kannalta) arveluttavia näkökulmia, arvoja tai tapahtumia.

Scar oli leffan Iso Paha, aivot, joiden avulla itsessään tyhmät, rumat ja köyhät hyeenat muuttuivat vaarallisiksi. Kuitenkaan tätäkään ei osattu leijonalaumassa nähdä varoituksena siitä miten helposti syrjäytetyt, koulutusta vaille jätetyt ja epätoivoiset ovat rekrytoitavissa kenen tahansa wannabe-diktaattorin auliiksi sotajoukoksi (ihan kuin tosimaailman uskonnolliset fundamentalistit värväävät taistelijoita toivottoman ja tulevaisuudettoman nuorison joukosta antamalla heille toivoa auvoisasta elämästä) vaan kyseessä oli heidän kannaltaan ilmeisesti yksittäistapaus, joka ei voisi toistua jonkun toisen päätettyä, että vallan on aika vaihtua Jylhämaassa. Scar oli siis paha koska vain eliittiin kuuluva "mätä omena" voi tämän leffan sosiaalisen asetelman mukaan olla kyllin fiksu luodakseen monimutkaista aivotyötä vaativan vallankaappaussuunnitelman. Pentu-Simba taas oli itsekäs pikku idiootti, koska sellaisia lapset ovat. Siksi heitä pitää kasvattaa ja kouluttaa ja siksi on niin suuri murhe ja vääryys, että niin moni laiminlyöty lapsi jää vaille sekä kasvatusta että koulutusta ja päätyy olemaan aikuisenakin itsekäs idiootti  - vähän kuin Leijonakuninkaan hyeenat.
Constantem decorat honor

Poissa Flexo

  • Vuotislainen
  • Tupa: Tuvaton
Vs: Leijonakuningas
« Vastaus #146 : Lokakuu 29, 2012, 20:45:18 »
"Sometimes a Cigar Is Just a Cigar" - Sigmund Freud

Poissa Nibs

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Velho
    • Hogwarts Refounded: Harry Potter-roolipeli
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Leijonakuningas
« Vastaus #147 : Marraskuu 01, 2012, 15:30:14 »
Se kannattaa vielä ottaa huomioon, ettei Disneykään voi ajatella pelkkää lapsiyleisöä - ei ainakaan, jos haluaa saada kaupaksi enemmän kuin yhden leffan.

En minä sanonutkaan että pelkkää lapsiyleisöä. Sanoinkin 'ensisijaisesti miten voittaa myös lapsiyleisö puolelleen', argumentissa tuohon miten paljon tässä mahdollisetsi on alitajuista propagandaa ja yhteiskuntaluokkien leimaamista tai ei.

Pentu-Simba taas oli itsekäs pikku idiootti, koska sellaisia lapset ovat. Siksi heitä pitää kasvattaa ja kouluttaa ja siksi on niin suuri murhe ja vääryys, että niin moni laiminlyöty lapsi jää vaille sekä kasvatusta että koulutusta ja päätyy olemaan aikuisenakin itsekäs idiootti  - vähän kuin Leijonakuninkaan hyeenat.

Aika mustavalkoinen näkemys lapsista. Minä en ainakaan tiedä yhtäkään lasta joka olisi ollut niin paljon kuin joku tietty lähisukulaisensa vain siksi että lapset ovat itsekkäitä, enkä ole kuullut ettäkö kaikki pikku prinssit ja prinsessat olisivat sellaisia vallanhimoisia kakaroita kuin pentu-Simba oli. (Jos nyt halutaan toinen kuvitteellinen esimerkki mukaan, niin eihän Kiarakaan ollut, edes lapsena.) Sitä paitsi Mufasan koulutus ei tuntunut tehoavan vaikka Simba selvästi mielenkiinnolla kuunteli ja tahtoi olla kuninkaana juuri niinkuin isänsä, vaan silti se vetäisi oikein laulunumeron scarmaisista asenteistaan. Minä siis uskon että pentu-Simban tapaus ei johtunut siitä että se oli lapsi, vaan tämä sattui perimään liikaa setänsä geenejä ja siksi pelkkä kasvatus ja koulutus ei tuntunut auttavan.
X HOGWARTS REFOUNDED: HARRY POTTER-ROOLIPELI
Mitä pitivät sisällään vuodet 1980-1992 Potter-universumissa?
X OLD WEST TALES RPG - Minnesota 1875-1885
X PÖLLÖPOSTI - Harry Potter-blogi

Poissa Isilmírë

  • Pillipiipari
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Leijonakuningas
« Vastaus #148 : Marraskuu 02, 2012, 09:18:06 »
Minun näkemykseni lapsista - ja tässä tapauksessa nimenomaan pikkulapsista, jollainen pikkupentu Simba oli - perustuvaan kahteen omaan mukeloon ja laumaan sukulais- tai muuten vain tuttuja lapsia. Omani ovat tällä hetkellä iältään kymmenen ja (muutamaa päivää vaille) kolme. Kymmenvuotias on jo kykenevä empatiaan, osaa ottaa muut huomioon, osaa ajatella asioita muidenkin näkökulmasta ja tietää, että elämässä on velvollisuuksia joista on huolehdittava, vaikka ne olisivat ikäviä. Kolmevuotias taas näkee maailman paikkana, jonka päätarkoitus on hänen viihdyttämisensä ja hänen mukavuutensa takaaminen. Hän ei vielä yksinkertaisesti kykene yhtä monimutkaiseen ja itsensä muualla kuin kaiken keskipisteenä näkevään ajatteluun isoveljensä tavalla, mutta oman kasvunsa ja saamansa kasvatuksen yhteisvaikutuksella hän tulee kykenemään niihin myöhemmin.

Pikkulapset ovat itsekeskeisiä, muiden ihmisten (tai olentojen ylipäätään) tarpeista ja tunteista piittaamattomia otuksia. Se on ihan normaalia, mutta kasvatuksella ja koulutuksella on myös tuettava lapsen vähittäistä kasvua pois tästä "maailman napa" tilasta, jotta hänestä voisi aikanaan kehittyä kypsä, tsapainoinen ja vastuuntuntoinen aikuinen.

Leffamaailman asetelmasta katsoen: jos Mufasa ei olisi aikanaan kasvattanut Simbaa, puhunut hänelle luonnon taspainosta, sukupolvien ketjusta ja hallitsijan velvollisuuksista, olisko hän piitannut pätkääkään siitä, mitä Nala sanoi löytäessään hänet viidakosta?
Constantem decorat honor

Poissa Nibs

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Velho
    • Hogwarts Refounded: Harry Potter-roolipeli
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Leijonakuningas
« Vastaus #149 : Marraskuu 02, 2012, 19:23:25 »
Simba on elokuvassa ihmisiässä 11-vuotias. (Ääninäyttelijänsä ikä, ja käsikirjoituksessa Zazu viittaa Simbaan esitininä.) Olen minäkin lasten kanssa ollut tekemisissä jokseenkin paljon, ja pysyn kannassani että Simban tietyt asenteet johtuivat setänsä geeneistä paljon enemmän kuin siitä että oli lapsi.

Leffamaailman asetelmasta katsoen: jos Mufasa ei olisi aikanaan kasvattanut Simbaa, puhunut hänelle luonnon taspainosta, sukupolvien ketjusta ja hallitsijan velvollisuuksista, olisko hän piitannut pätkääkään siitä, mitä Nala sanoi löytäessään hänet viidakosta?

Ei tietenkään kun mikään ei olisi istuttanut kyseisiä arvoja sen (ali)tajuntaan ja monien elämän oppituntien kautta lopulta aikuisena vaikuttanut siihen. Mutta alkuperäinen argumenttini koski nimenomaan pentu-Simbaa ja sen asenteita, sitä miten se (ja Scar) tuo tasapainoa tuohon yhteiskuntaluokkien mustaamiseen. Hence, Simban ikä, samankaltaisuus Scarin persoonaan, Kiaran persoona, et mitenkään voi pätevästi yleistää että pentu-Simba on mitä on vain siksi että on lapsi.
Pidän Simbasta niin paljon mm. juuri siksi että se on niin paljon setänsä kaltainen pienenä, mutta isinpoikana ja isänsäkin geenejä perineenä lopulta kehittyy tarinan pääsankariksi kuten tarkoitettukin.

Pidätkö sinä muuten mistään tässä elokuvassa?
X HOGWARTS REFOUNDED: HARRY POTTER-ROOLIPELI
Mitä pitivät sisällään vuodet 1980-1992 Potter-universumissa?
X OLD WEST TALES RPG - Minnesota 1875-1885
X PÖLLÖPOSTI - Harry Potter-blogi