Kirjoittaja Aihe: Mitä tapahtuu lukiessasi?  (Luettu 4358 kertaa)

0 vuotislaista ja 1 Ankeuttaja kyttää tätä aihetta.

Poissa tiixerr

  • Heliumpallo
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Mitä tapahtuu lukiessasi?
« Vastaus #25 : Heinäkuu 24, 2009, 19:26:12 »
Yleensä eläydyn kirjan tapahtumiin aikas voimakkaasti. Välillä olen itse päähenkilö, sitten joku sivuhenkilö, välillä ajattelen olevani jopa kirjailija, joka näpyttää sanoja läppärillä/vanhanaikaisesti kirjoituskoneella. Joskus olen ihan vain oma itseni, ja kuljen juoksujalkaa hahmojen mukana, kuin olisin tippunut keskelle tapahtumia ajatusseulan läpi (samanlailla kuin Liekehtivässä Pikarissa).

Pystyn kuvittelemaan henkilöt, jos olen nähnyt elokuvan (kuten Harry Pottereissa) mutta kun esimerkiksi noin vuosi sitten luin Twilight-saagaa, eikä ollut vielä elokuvaa, kuvittelin hahmoille vain ruumiit ja vaatteet, mutta en päätä. Aika karmivaa :D

Tapahtumapaikan suunnittelen kuvausten perusteella. Hyvät kirjailijat (Meyer, Rowling, Merja Jalo) kuvailevat paikat hyvin ja selkeästi, joten minulla ei ole mitään vaikeutta käyttää mielikuvitustani maalatessani kuvia päähäni. ^^
"Älä milloinkaan luota mihinkään mikä osaa ajatella itse, ellet näe missä sen aivot ovat." -Arthur Weasley

Kurnau

  • Ankeuttaja
Vs: Mitä tapahtuu lukiessasi?
« Vastaus #26 : Elokuu 22, 2009, 16:10:52 »
Riippuu kirjan keronnasta, jos kirjailija jää kuvaamaan loputtomasti maisemia, en oikein kykene eläytymään siihen kunnolla.Potterreissa esimerkiksi päähäni nousee mielikuvia tapahtumista, ja leffan katsoessani ne saattavat hyvällä onnella säilyä.Kuvittelen yleensä itseni päähenkilön viereen, tai minkä tyypin kannalta nyt sitä kerrotaankin.Paperihahmot ovat ärsyttäviä, niillä ei ole luonnetta tai kunnon ulkonäkö kuvausta, niihin ei vaan olla keskitytty tarpeeksi ja näin paperihahmon tilalla on mielikuvituksessani harmaa ihmisen muotoinen töhry, jota koetan täydentää lukien kuvauksen yhä uudelleen ja uudelleen.Ärsyttävää.

Poissa Helmiina

  • Tonttu vain ei saa unta
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Älä häiritse! Luen Harry Potteria!
  • Tupa: Rohkelikko
Vs: Mitä tapahtuu lukiessasi?
« Vastaus #27 : Marraskuu 15, 2014, 21:07:06 »
Se riippuu aina kirjasta.
Sama mulla, jos luen esim. Pottereita, olen äkkiä keskellä omaa
velhomaailmaani, jossa Rowlingin hahmot ja paikat ovat ja elelevät.
Jos taas luenkin koulukirjoja, huomaan lukevani samaa sivua viidettä
kertaa tylsistyneenä, ja mielessäni komnennan itseäni "keskity"!
Ei toimi. :D
Hyvät kirjat saavat minut häviämään kirjan tapahtumiin täysin, ja kun joku
kysyy jotain, katon vain että täh, sanoiko joku jotakin. :D
"Puh?"
"No mitä, Nasu?
"Ei mitään", vastasi Nasu hiljaa.
"Tarkastin vain, että olet vielä ystäväni".

Poissa Agite Maria

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • "Not merely a hitman darlin'. I'm hitman deluxe"
    • Doll House
  • Pottermore: SpellAccio22118
  • Tupa: Luihuinen
Vs: Mitä tapahtuu lukiessasi?
« Vastaus #28 : Helmikuu 19, 2015, 23:46:06 »
Itselläni mielikuvitus on melko hyvä, joten koen pystyväni keskittymään juoneen täysin siemauksin siitä huolimatta, että iso osa minusta keskittyy kuvittelemaan hahmoja eteeni kuin verkkokalvoilla eteenpäin rullaava elokuva. Hahmojen kuvittaminen ja niin sanottu "lihaksi ja vereksi muuttaminen" on minulle huomattavasti helpompaa kuin rakennuksien ja muun ympäristön kuvittelu. Se voi myös johtua siitä, että harvempi kirjailija käyttää ympäristön tarkkaan kuvailuun yhtä paljon aikaa kuin hahmoihin ja silloin jää ikäviä aukkoja, mitkä mielikuvitus sitten täyttää itse omasta päästä reväistyllä hölynpölyllä :D

En ole ikinä osannut kuvitella itseäni päähenkilön tilalle. Tykästyn / samaistun useasti sivuhahmoihin tai pahiksiin, mutta en niissäkään tilanteissa osaa kuvitella itseäni kyseisen hahmon tilalle. Tämän takia en myöskään yleensä tykkää kirjoista, jotka on kirjoitettu ensimmäisessä perspektiivissä. On paljon helpompaa eläytyä ja seurata kirjan kulkua kun päähenkilöstä puhutaan nimeltä, eikä hänellä ole silloin mitään tekemistä kirjailijan tai lukijan kanssa, vaan on täysin erillinen persoonansa.

  Yleisin tapani on asettaa itseni tapahtumien keskipisteeseen, mutta ikään kuin haamuna. Seison siinä vieressä ja pällistelen, mutta kukaan ei huomaa >.<
Ja tämän takia en myöskään kovin usein osaa tuntea tunteita joita päähenkilö tuntee, mutta jos kirjassa on joku henkilö johon tykästyn oikein erityisesti, saatan samaistua toisinaan hänen tunteisiinsa. Esim. kirjan päähenkilö taistelee jotain pahista vastaan (josta siis pidän) ja pahis onnistuu haavoittamaan kirjan sankaria vakavasti, pystyn tuntemaan hetkellistä voitonriemua vaikka en todellisuudessa toivoisikaan päähenkilön kuolemaa.
Tunteet on siitä huuolimatta lukukokemuksissani vahvasti mukana ja olen niitä sellaisia tunneryöppy ihmisiä, että toisinaan julkisella paikalla kirjan lukeminen voi olla vähän noloa... saatan tahtomattani purskahtaa kovaääniseen nauruun tai ruveta itkemään!
"Doors are for people with no imagination."

Poissa Ooka

  • Siivet kantapäissä -liitelijä
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Pilvilinnan kuningas
    • Tuliaavikko
  • Tupa: Luihuinen
Vs: Mitä tapahtuu lukiessasi?
« Vastaus #29 : Maaliskuu 23, 2015, 20:16:05 »
Luin pitkästä aikaa oikein kunnolla ja olin ihan ihmeissäni miten hiljainen mun asunto on! Siis kun ei soi musiikki eikä telkkari pauhaa... se oli vähän outoa ja samalla ihanaa.

Pystyn todella hyvin kuvittelemaan mielessäni paikat ja hahmot ja kaiken varsinkin jos uppoudun kirjaan oikein kunnolla. Tietysti uuden kirjan kanssa se on hieman vaikeampaa, jos olen lukenut kirjan jo kertaalleen asiat palautuvat mieleen helpommin ja muistan valmiiksi, millaisen kuvan olen saanut jostain hahmosta tai paikasta. ^^

...tulipas kamala lukemisinto taas...
Do the impossible, see the invisible.
ROW ROW FIGHT DA POWER!
Touch the untouchable, break the unbreakable.
ROW ROW FIGHT DA POWER!

Poissa Chilisuklaa

  • Moony Cullen
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • I ᒪOᐯᕮ ᗪᗩYᔕ ᗯᕼᕮᑎ ᗰY OᑎᒪY ᑭᖇOᗷᒪᕮᗰ Iᔕ Tᕮᗩ Oᖇ ᑕOᖴᖴᕮᕮ
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Mitä tapahtuu lukiessasi?
« Vastaus #30 : Maaliskuu 24, 2015, 16:06:24 »
Niin, eiköhän tämä aihe tullut kohtalaisen selväksi jo otsikosta. Jos ei, selvennän vielä: Mitä tapahtuu lukiessasi? Pystytkö kuvittelemaan kaiken selvästi vai keskitytkö enemmän juoneen? Kuvitteletko itsesi päähenkilön tilalle? Tunnetko samat tunteet kuin päähenkilökin? Tuleeko sinulle sellainen olo että tekisi mieli huutaa päähenkilölle: Tyhmä älä tee noin sun pitäis juosta toiseen suuntaan! Riippuuko tuo kaikki siitä millainen kirjailija on?

Kaikki nuo. Lähes kaikki kirjoista saavat minut hyppäämään sinne maailmaan. En rekisteröi mitään puhetta, käskyjä tms enkä kuule mitään. Välillä en huomaa vaikka kaverini tökkisi minua kylkeen, jos kirja on tosi hyvä ja sellainen, jonka maailmaan uppoutuu helposti.

Tunteet on siitä huuolimatta lukukokemuksissani vahvasti mukana ja olen niitä sellaisia tunneryöppy ihmisiä, että toisinaan julkisella paikalla kirjan lukeminen voi olla vähän noloa... saatan tahtomattani purskahtaa kovaääniseen nauruun tai ruveta itkemään!

Juuri noin. Yksikin päivä luin välkällä koulussa tosi hyvää kirjaa. Sitten kun joku sanoi jonkun hauskan jutun niin repesin nauruun, ja kun jollekin sattui jotain niin aloin itkemään. Tietenkin kaikki kysyi että 'mitä sä itket', ja kun yritin selittää niin eivät älynneet. Kaverit pitää mun lukuintoa ja eläytymistä outona. Ja sitä, kun jos on hyvä kirja niin luen sitä kaikkialla. Ruokapöydässä, siivotessa, suihkussa... :D

Se riippuu aina kirjasta.
Sama mulla, jos luen esim. Pottereita, olen äkkiä keskellä omaa
velhomaailmaani, jossa Rowlingin hahmot ja paikat ovat ja elelevät.
Jos taas luenkin koulukirjoja, huomaan lukevani samaa sivua viidettä
kertaa tylsistyneenä, ja mielessäni komennan itseäni "keskity"!
Ei toimi. :D

juuri noin :D koulukirjat on tylsiä.
Live your dream, before the nightmares come!

Poissa Hermoinen

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Mitä tapahtuu lukiessasi?
« Vastaus #31 : Syyskuu 04, 2015, 23:08:32 »
Itse menen ikäänkuin kirjan maailmaan ei ole enää tätä maailmaa eikä koskaan ollutkaan on vain kirjan maailma (esim. Tylypaha)voin olla tunti kaudet nenä kirjassa huomaamatta muuta ajan tajua kun kirjan aika saatan olla hämmästynyt jos esim. kirjassa on kesä ja kun lopetan lukemisen niin "oikeassa maailmassa" onkin esim. talvi. Näen ja tunnen aivan kuten jos olisin itse kirjan päähenkilö. En kuitenkaan juuri koskaan itke, naura ym. lukiessani. Pidän enemmän kirjoista kun leffoista juuri siksi että kirjoissa kaiken näkee, tuntee, ajattelee ym. kuten päähenkilö mutta leffoissa kaikki on aivan kun katselisi jonkun ikkunan takaa tapahtumien kulkua.
Aa' menle nauva calen ar' ta hwesta e' ale'quenle

Poissa huispauskotka

  • Teddy Lupinin vaimo
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Se uniikki ja lahjaton.
  • Pottermore: MarauderHeart20696
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Mitä tapahtuu lukiessasi?
« Vastaus #32 : Syyskuu 05, 2015, 00:55:24 »
   Täytyy myöntää, etten juurikaan lue muita kirjoja kuin Pottereita, mutta pistetään nyt lusikka tähänkin soppaan :D

   Olen aika huono keskittymään lukemiseen, mutta silloin kun pystyn kunnolla pistää kaiken fokuksen tarinaan, näen kaikki paikat täydellisesti mielessäni. Kaikkia henkilöitä en pysty kunnolla kuvitella mitenkään valokuvamaisiksi, koska en halua sotkea elokuvien näyttelijöitä omiin mielikuviini, koska pidän omista näkemyksistäni enemmän :D

   Silloin kun uppoudun kirjaan tuntikausiksi, tulee tosi outo olo kun lopulta laittaa kirjan pois ja palaa takaisin tylsään jästimaailmaan. Sama on esimerkiksi Twilightien kanssa, vaikken niistä nyt niinkään pidä - ainakaan eivät ole yhtä tärkeitä kuin Potterit, ja maailma on hieman ns. realistisempi kuin Pottereissa, eli ilmiö on lievempi :D

   Hih, olipas taas hyödyllinen kommentti (sarcasm) :DD
"Kaunis puukko rinnassa haavoittaa ruostuneen lailla"
-Apulanta