Kirjoittaja Aihe: Aistiharhat  (Luettu 2043 kertaa)

0 vuotislaista ja 1 Ankeuttaja kyttää tätä aihetta.

Poissa Lemmonleikko

  • Tom
  • Valvojaoppilas
  • *
  • Sukupuoli: Velho
  • Soulshine!
    • Herra Hahmo
  • Tupa: Mary Sue
Aistiharhat
« : Lokakuu 31, 2007, 01:14:59 »
Aistiharha on ilmiö, jossa ihminen kokee aistimuksen, jolle ei ole jälkeenpäin havaittavissa selvää, ei ainakaan tavanomaista, aiheuttajaa, eli joka on niin sanotusti väärä tai virheellinen. Useimmiten ihmiset aistivat harhoja näkö- ja kuuloaisteillaan, vaikka jokaisella muullakin aistilla on tyystin mahdollista kokea moinen. Useimmiten harha-aistimusta eivät tuota aistinelimet vaan aivot pelkällään, toisin sanottuna johonkin aistihermoon kytköksissä oleva aivon nokare aktivoituu toviksi saaden ihmisen luulemaan aistineensa jotakin aistilla, jonka hermo ko. nokareeseen on kytköksissä. Aistiharhoja esiintyy enimmäkseen väsyneillä, juopuneilla tahi huumaantuneilla ja psykoottisilla lajitovereillamme.

Päätin pistää tämän topsun pystyyn, sillä kävin hiljattain keskustelua erään kaverini kanssa, jonka kanssa olemme jyrkästi eri mieltä siitä, miten aistiharhat tulisi ottaa vastaan. Hän pelästyy niitä ja pyrkii terävöitymään välittömästi saadakseen harhan loppumaan, kun taas minä - utelias kun olen - pyrin yleensä suhtautumaan siihen normaalina asiana, jotta se jatkuisi pitempään, sillä harha-aistimukset ovat usein varsin mielenkiintoisia ja hauskoja, mikäli ne eivät ole ruumista rappeuttavien yhdisteiden tuotosta. Yläasteen loppupuolella ja lukion alkaessa aistiharharetkeily oli minulle jopa eräänlainen harrastus, sillä erään liikuntatunnin jälkeisen rentoutumisession aikana huomasin näkeväni käsittämättömän kokonaisvaltaisia näkyjä, mikäli en kuunnellut laisinkaan opettajan jorinoita enkä ajatellut muutenkaan mitään - eräänlaista meditaatiota siis. Ruumiini tiedostin jatkuvasti, siitä tiedän, ettei kyseessä ollut uni.

Nykyään olen huomannut, että jos keskityn johonkin asiaan pitkäksi ajaksi tai ajatuspaine käy muuten turhan suureksi, aistiharhat rupeavat olemaan enemmän sääntö kuin poikkeus. Mitä pitempään keskittymistä tai vastaavaa kallon rasitetta jatkuu, sitä massivisempia ja useamman aistin valtaavia harhat ovat. Tästä voinee päätellä, että asiaan ei vaikuta niinkään ruumiin kuin mielen väsymys, sillä esimerkiksi historian yo-kokeen jälkeen olin varsin hyvissä ruumiinvoimissa, mutta ajattelemaan en kyennyt enää mitään. Siinä sitten olohuoneen lattialla auringonvalossa loikoillessani luulinkin yhtäkkiä kattopaneeleita lattialaudoiksi, säikähdin tolkuttomana "pudotessani" ja nauroin itseni kuoliaaksi saatuani selville, mistä olikaan kysymys (ja päästyäni jälleen perille ulottuvuuksien sijainneista).


Lieneekö muilla vastaavia tai vastakkaisia kokemuksia tahi mielipiteitä aistiharhoista? Minkä tähden niitä pitäisi pelätä, tai minkä tähden niistä kannattaa ottaa ilo irti? Lieneekö parhaita tai pahimpia muistoja tilapäisistä todellisuusvääristymistä? Tai alkutopsussa latomaani tarkempaa tai perehtyneempää tietoa niiden syistä ja olemuksesta?
Puhukaahan.
"You don't have to be black to be a nigger. Being born penniless also makes you an outlaw." -Ronnie van Zant
         Row, row, row thy boat gently down the stream. Oh Charon, hast thou ever know'd that Death is but a dream?
Hyviä emme ole, pahoiksi emme halua tulla - olkaamme siis rumia!

Katariina

  • Ankeuttaja
Vs: Aistiharhat
« Vastaus #1 : Lokakuu 31, 2007, 13:27:09 »
No, minä ainakin liitän aistiharhat huumeisiin ja/tai mielen häiriöihin, esim. psykoositiloihin. Itsellä ei yleensä ole minkään sortin hallusinaatioita, onneksi, ja mielikin on kumma kyllä pysynyt terveenä, enkä käytä psykedeelejäkään, joten hirveästi omakohtaista kokemusta en pysty sanomaan. Lähimpiä hallusinaatiotiloja vastaavia olotiloja koen joskus ns. unen ja valveen rajamailla, eli en vielä ihan unessa enkä ihan valveilla - silloin tulee kummempaa tavaraa mieleen ja päähän kuin usein edes unissa.
Minä en missään olosuhteissa näe aistiharhoja hyväksi asiaksi. En kerta kaikkiaan. Huumetrippeilyn voin ymmärtää, ok. Siten haetut hallusinaatiot koen tavallaan terveellisemmäksi kuin sen, että käpertyy niihin harhoihin, joita oma mieli tuottaa ilman keinotekoisia aineita. Jos nauttii niistä hallusinaatioista, itse en henk. koht. näe muuta polkua kuin sen, että niitä alkaa hakea lisää, joko huumeiden käytöllä tai totaalisella käpertymisellä omaan mieleensä ja todellisuuden pois sulkemisella. Omaan mieleensä käpertyminen ei ole hyvä juttu, varsinkaan jos ne tilat mitä siellä on ei ole todellisuutta. Tietenkin senkin voi viedä extreemiin - jos ihminen on onnellinen vain kun on täysin korvannut toisten todellisuuden omallaan ja elää valheellisessa maailmassa, onko se onnellisuus vähemmän arvokasta kuin muiden suhteellinen onnellisuus tai onnettomuus reaalimaailmassa? Mutta sen, että harhoista alkaa ns. pitämään, näen johtavan vain siihen, että niitä tulee lisää, ja lopulta totaaliseen sekoamiseen. Harhat kun eivät myöskään välttämättä ole aina mukavia, niihin voi alkaa liittymään esim. paranoiaa. Ei, minä kyllä seikkailen ihan mielelläni tässä reaalimaailmassa, kiitos. Kyllähän sitä voi ovia availla päässään vaikka kuinka paljon psykedeelien ynnä muiden avulla, mutta kun siitä voi olla yhtä paljon pahoja seurauksia kuin hyviäkin.

Ja tosiaan, tämä ei ollut suoraan sinulle kohdistettu, Lemmonleikko, eli en yritä sanoa että olet sekoamisen tiellä tai jotain :D

Paikalla AIV-rehu

  • Lupus Tigris
  • Valvojaoppilas
  • *
  • Sukupuoli: Noita
  • Apulannan kasvattama
  • Pottermore: FeatherProphecy121
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Aistiharhat
« Vastaus #2 : Heinäkuu 30, 2008, 18:06:40 »
Yleensä minulla ei ole aistiharhoja. Olen kuitenkin nähnyt pari kertaa harhoja. En tosin ole varma onko nämä minun harhani aivan sitä mitä Lemmonleikko tarkoittaa. Jotain sinne päin kuitenkin. Kerran ulkona ollessani katselin hieman erään kissan yli maisemia. Hetken näytti, siltä kuin kissaa ei olisi ollutkaan siinä näkökentän alareunassa. Siinä se kuitenkin kokoajan oli. En sitten tiedä oliko tuo oikea aistiharha. Toisella kerralla väsyneenä tuijottelin parvekkeella metsää ja näytti siltä, kuin jotain olisi tullut alaspäin. Vähän saman näköisesti kuin sade, mutta se ei ollut sadetta (Eikä siitepölyä olin puiden latvojen yläpuolella kuudennessa kerroksessa). Selviteltyäni päätäni se katosi. En yritä estää aistiharhoja, mutta ei niitä kyllä muutenkaan tule. Voisihan ne olla ihan hauskoja kokemuksia välillä. Ei joka päiväisesti. En ikinä voisi yrittää hankkia esim. huumeiden avulla aistiharhoja. Toisin kuin Katariina en lainkaan ymmärrä huumeiden käyttöä. Eppu Normaalia lainaten: huumeet on myrkkyä. Sen sijaan voin ymmärtää muuten aistiharhoista pitämisen, kunhan ei vajoa liikaa niiden maailmaan. Pitää kuitenkin ymmärtää pitää järki päässä eikä pidä käpertyä oman päänsä sisään. Pitää tajuta, että ne on harhoja eikä kuvitella niitä todellisuudeksi. Ei niitä harhoja tarvitse mielestäni enempää hankkia. Joku roti tässäkin aiheessa. Mielestäni on ihan ok, jos jollakin on joskus aistiharhoja. Varsinkin jos ne on tuollaisia hetkellisiä katon ja lattian paikan vaihtamisia yms. Se ei mielestäni ole enää normaalia, jos vaikka näkee ihmisiä joita ei ole ja keskustelee niille tai kuulee puhetta päässään. Aistiharhoista nauttimisessa on mielestäni pieni yhtäläisyys (lucid)unista nauttimisella. Kumpikaan ei ole todellisuutta molemmat on vain omien aivojen tuottamia näkyjä ym. Tiedän kyllä että unet ja aistiharhat on täysin eri asia, mutta ehkä joku nyt kuitenkin tajusi mitä tarkoitan...
Draco dormiens numquam titillandus.
Jos jokin voi mennä pieleen, se menee pieleen.
Psykiatrisia toimia, jotka oman kokemuksen kautta täysin aukee -Apulanta

Poissa Sirii

  • Frábært!
  • Vuotislainen
  • Regulusfani
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Aistiharhat
« Vastaus #3 : Heinäkuu 30, 2008, 23:16:05 »
Aistiharhat ovat kivoja kun niitä näkee, ei silloin kun niitä kuulee. Näin mielipiteeni lyhyydessään.
Minulle aistiharhat ovat väsyneenä todella tavallisia. En ihan tiedä johtuuko se jonkinsortin lievistä näköhäiriöistä vai yksinkertaisesti siitä, että väsyneenä olen kykenemätön kävelemään suoraan, mutta tarpeeksi kauan valvottuani minä kävelen päin seiniä ja ovia sekä satunnaisesti ikkunoita, koska luulen niiden olevan toisessa kohtaa kuin ovat. Ja luulen nimenomaan siksi, että minusta näyttää kuin kävelisin suoraan kohti oviaukkoa ja sitten tonk! olenkin kävellyt päin seinää. Näin on käynyt pariin kertaan (onneksi ihan kotosalla, missä ei ole paljoa porukkaa. Kaupungille en edes enää lähde jos tunnen oloni liian väsyneeksi, en meinaan kovin mielelläni jää jonkun näkymättömän auton alle tai muuta vastaavaa). Uskoisin näitä kuitenkin ennemmin jonkinsortin näköharhoiksi, kuin kyvyttlmyydekseni kävellä suoraan, sillä kyllä sitä nyt yleensä näkee missä se ovi on ,vaikka ei kävelisikään suoraan sitä kohti.
Hieman lievemmin väsyneenä (mitä yleensä olen. Siis tuollainen super seiniäpäinkävely -väsymys ei ole ihan jokapäiväistä kuitenkaan. Onneksi) näen ja kuulen kaikenlaisia epämääräisyyksiä. Näyistä en ole niinkään huolissani koskaan, sillä tajuan ne aika hyvin pelkäksi harhaksi ja vaarattomaksi, ovathan ne useimmiten vain sellaisia "epämääräisiä liikettä vasemalla, vaikkei siellä olekaan mitään liikkuvaa" -tyyppisiä, mutta epämääräiset äänet minua pelottavat. Tai ainakin ne joka kerta säikäyttävät pahanpäiväisesti, mikä väsyneenä sitten tietysti vielä voimistuu. En pidä siitä kun kuuluu rapinaa seläntakaa ja siellä ei olekaan ketään, se on jotenkin karmivaa joka kerta, vaikka voisihan sitä luulla että siihen tottuisi.
Lisäksi nautin sellaisista kummallisista harha(?) aistimuksista kuin hajut, jotka eivät liity tilanteeseen mitenkään. Itseasiassa tämä -erm- ongelma(?) joka minulla on vaikuttaa ennemminkin joltain on/off synestesialta, sillä haistan ääniä. En vaan haisa kaikkia ääniä vaan jotenkin joistakin äänistä minulle vain tulee sellainen haju mieleeni, joka ei liity tilanteeseen mitenkään, ja sitten haistan sen hajun jatkuvasti. Ainakin luulisin, että tuo on jotenkin liitoksissa noihin ääniin, sillä jos myöhemmin haistan samaisen hajun jossakin, yhdistän sen välittömästi ääneen jonka yhteydessä olen sen haistanut. Olen huono selittämän tätä.
(Muuten, lasketaanko synestesia noin yleensäottaen aistiharhaksi/harhoiksi?)

Jokatapauksessa, aistiharhoissa ei ole minusta mitään vikaa, jolleivat ne omasta mielestä ole jotenkin kauhistavia tai muutoin haitallisia (vrt. minä kävelemässä autotiellä vaikka luulen olevani tien pientareella. Ei kovin terveellistä). Se, jos välttämäti tahtoo itselleen aistiharhoja aiheuttaa ja keksii siihen keinon ilman huumausaineita on okei, ja jos tahtoo välttämättä tehdä sen aineitten kanssa, sekin on oma asiansa, vaikka ei enää niin okei minusta. Tahtomattomat ja ikävät aistiharhat tuskin kenestäkään ovat okei, mutta ne ovat asia joille harvemmin voi mitään. Nämä vaan ovat juuri niitä, joista useimmiten kuulee puhuttavan ja siksi kai aistiharhat ovat saaneet niin pahan maineen. Tai siis leimaavan maineen, sillä yleensä aistiharhoista kärsivä/nauttiva ihminenhän leimataan joko jonkinlaiseksi narkkariksi tai mielenterveysongelmaiseksi, vaikka voi niitä harhoja muillakin keinoin saada. Hyvin monilla muilla keinoilla.
Aistiharhat itsessään eivät minusta ole mikään paha juttu, välillä jopa varsin vekkuleita ja hauskoja, mutta siinä vaiheessa kun ne alkavat pelottaa tai aiheuttaa vaaratilanteita, eivät ne enää luonnollisesti ole kovin kiva juttu. Silti, se paha osuus on vain osa siitä mitä aistiharhat ovat, ei niiden tarvitse olla pahasta, eivät ne aina ole ja en ymmärrä miksi ihmiset eivät saisi ottaa harhoistaan iloa irti mikäli mielivät. Minä ainakin otan jos vain tajuan -ongelma on, että väsyneenä en tajua paljoa muutakaan, saati ottaa ilon irti aistiharhoistani, varsinkin kun ne hyvin harvoin ovat mitään mistä voisin mitään iloa repiä. Vaan onpa sitä ollut parikin kertaa, kun olen herännyt yöllä ja vakaasti luullut ikkunani takana istuvan jonkinsortin eläimen joka puhuu minulle (tai vielä parempaa, kun kerran uskoin vakaasti huonekasvini juttelevan kanssani). Aamulla kun muistin nuo puheet ja varsinkin mistä olin puhunut repeilin aikalailla, joten on näitäkin ollut, mistä on iloa irti revitty :D.

Ja juu, komppaan AIV rehua: Aistiharhoista saa pitää, kunhan niihin ei vajoa liiaksi. Ja kunhan erottaa mikä on harhaa ja mikä ei (tai siis... ainakin tajuaa sen myöhemmin että kappas, tuo taisikin olla harhaa).

Sitten vielä kysymys:
Jos näet jotakin, mikä ei ole olemassa, sehän on ilmiselvästi aistiharha, mutta onko sekin aistiharha, jos et näe jotakin joka on olemassa tai näet sen aivan toisena esineenä/asiana? (esmes. Et näe edessäsi olevaa pöytää vaikka katsot suoraan sitä kohti/ näet jostakin ihmeen syystä pöydän tilalla vain kasan tuoleja. Lievempänä versiona näet pöytäliinan tyystin erillaisena tms.)
Ég á heiminn! :}

Paikalla AIV-rehu

  • Lupus Tigris
  • Valvojaoppilas
  • *
  • Sukupuoli: Noita
  • Apulannan kasvattama
  • Pottermore: FeatherProphecy121
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Aistiharhat
« Vastaus #4 : Heinäkuu 31, 2008, 00:41:57 »
Sitten vielä kysymys:
Jos näet jotakin, mikä ei ole olemassa, sehän on ilmiselvästi aistiharha, mutta onko sekin aistiharha, jos et näe jotakin joka on olemassa tai näet sen aivan toisena esineenä/asiana? (esmes. Et näe edessäsi olevaa pöytää vaikka katsot suoraan sitä kohti/ näet jostakin ihmeen syystä pöydän tilalla vain kasan tuoleja. Lievempänä versiona näet pöytäliinan tyystin erillaisena tms.)

Asiasta mitään en tiedä, mutta mielestäni sekin on aistiharha. Anteeksi lyhyt viesti...

//Pidennetään nyt sitten tätä viestiä.

Tänään tuijottelin kattoa kuunnellessani musiikkia. Siihen alkoikin muodostua epämääräistä liikettä ja välillä psykedeelisiä kuvioita. Tuota liike juttua on vähän vaikea selittää. Ei näyttänyt siltä että katossa tai ilmassa liikkuisi mitään, mutta silti näin liikettä. Yhdessä vaiheessa sinne (kattoon) ilmestyi vihertävän kellertävä läikkä joka alkoi laajeta ja katosi, kun räpäytin silmiäni, mutta ilmestyi heti uudestaan ja aloitti jälleen laajenemisen (se siis ilmestyi räpäytyksen jälkeen taas pienenä). Tämä taitaa jo olla aito aistiharha. Eikö? (Tai sitten silmäni vain temppuilivat...) Musiikin loputtua katon liike ja kuviot katosivat vähän ajan päästä. Täytyy sanoa, että katon tuijottelu oli ihan mielenkiintoista. Niin ja musiikki ei ollut mitään psykedeelistä, vaan Apulantaa (oli itseasiassa lempilevyni).
« Viimeksi muokattu: Maaliskuu 21, 2009, 22:34:23 kirjoittanut AIV rehu »
Draco dormiens numquam titillandus.
Jos jokin voi mennä pieleen, se menee pieleen.
Psykiatrisia toimia, jotka oman kokemuksen kautta täysin aukee -Apulanta

Poissa samettiina

  • huoleton huuliharppuilija
  • Aurori
  • *
  • Sukupuoli: Noita
  • Pienestä kipinästä voi syntyä roihuava liekki
  • Tupa: Puuskupuh
Vs: Aistiharhat
« Vastaus #5 : Marraskuu 16, 2009, 21:42:29 »
Aistiharhat ovat kiehtoneet minua jo pitkään. Ei sen takia, että tykkäisin niistä, vaan noin ilmiönä ylipäänsä. Mikään asiantuntija asian suhteen en ole, enkä ole kovinkaan usein myöskään kokenut mitään aistiharhoja. Tuorein aistiharhatapaukseni (jos sellaisesta näin pienessä jutussa voi puhua) tulee mieleen viime viikolta, kun olin koulussa kuulevinani ystäväni sanovan kaksi kertaa nimeni, vaikkei näin siis käynytkään. Tilanne oli aika spooky, ja luulin olevani ihan oikeasti olevani tulossa hulluksi.
Olen syytön kaikkeen siihen, mistä kehtaatkin minua epäillä.

Poissa Leila

  • Peruna
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • "Itserakkaus on paras rakkaus"
Vs: Aistiharhat
« Vastaus #6 : Marraskuu 16, 2009, 22:45:35 »
kun olin koulussa kuulevinani ystäväni sanovan kaksi kertaa nimeni, vaikkei näin siis käynytkään.

Sama juttu käy minulle usein. Kuulen todella usein jonkun kutsuvan minua, vaikka tosiasiassa kutsuttu on joku aivan muu, tai ketään ei edes ole kutsuttu. (itserakas?). Kotonakin usein saan huutaa alakertaan jotain tyylillä "huusiko joku jotain?" eli joo, kuuloaistiharhoja. Lisäksi muuten kuulen usein, että minulle tulisi tekstiviesti, jota ei missään vaiheessa koskaan sitten olekaan tullut..

Onko se muuten aistiharha, kun juuri ennen nukahtamista kun lihakset rentoutuvat, ja tuntuu kuin putoaisi, tai nytkähtää jotenkin? ei varmaan? paitsi ehkä tuo putoamisen tunne..
Tahdonvoimaa!

Poissa Qwaida

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
Vs: Aistiharhat
« Vastaus #7 : Marraskuu 17, 2009, 01:12:22 »
Lainaus käyttäjältä: Sirii
Jos näet jotakin, mikä ei ole olemassa, sehän on ilmiselvästi aistiharha, mutta onko sekin aistiharha, jos et näe jotakin joka on olemassa tai näet sen aivan toisena esineenä/asiana? (esmes. Et näe edessäsi olevaa pöytää vaikka katsot suoraan sitä kohti/ näet jostakin ihmeen syystä pöydän tilalla vain kasan tuoleja. Lievempänä versiona näet pöytäliinan tyystin erillaisena tms.)
Tällöin kyse ei ole aistiharhasta eli hallusinaatiosta vaan illuusiosta (havaintovirhe tai -harha?). Hallusinaatiossa keskushermosto kun jollain tapaa tuottaa mahdollisesti koettavan aistimuksen, johon ei liity millään tapaa ulkoisia ärsykkeitä, kun taas illuusiossa olemassaoleva ärsyke koetaan jollain tapaa toisin. Näistähän esimerkkejä on lukuisia (esimerkiksi tämä illuusio). Nuo samettiinan ja Leilan mainitsemat kuuloharhathan ovat myöskin ennemmin illuusioita siinä tapauksessa, että joku ääni todella on olemassa, mutta sitä ei kuule.

Aistiharha ovat tosiaan jollain tapaa mielenkiintoisia. Itse en niitä kovin usein tunne, mitä nyt joskus putoamisen tunnetta, tai hätkähdyksiä. Siis usein tuntoaistin kautta. Nämä nukahtamiseen ja heräämiseen liittyvät hallunisaatiothan ovat kaikkein yleisimpiä ja niitä myös useimmiten itselläni esiintyy. Yksi, jollain tapaa erikoinen, aistiharhani, jota esiintyy aina silloin tällöin on selvä käden (sormet kaikkein eniten) puristus olkapäässäni. Se on todella lyhytaikainen, mutta säpsäyttää kylä hyvin hereille. Kun juuri istuu tylsistyneenä kotona tietokoneen ääressä, eikä muita ole kotona, niin on se kyllä joka kerta hetken aikaa yhtä hämmentävää, kun tuntee yllättäen kädenpuristuksen olkapäässä. Ja se kun tuntuu aivan täsmälleen juuri siltä, että joku tarttuu kädellään kiinni olasta. Äidilleni tätä kuvaillessani (mainitsinpa muuten selityksenä "ihan kuin joku Voldemort puristaisi" :)), kuulinpa ilokseni, että myös hän oli nuorena tuntenut täsmälleen samanlaisia tunteita. Olisivatkohan hallusinaatiot siis jollain tapaa periytyviä?

Nykyäänhän on tehty tutkimus siitäkin, ettei hallusinaatio olisikaan pelkästi keskushermoston aikaansaanti vaan myös kyseisen hallusinaation aistin tekijässä (kuulohallusinaatio - korva, näköhallusinaatio - silmä), tapahtuisi jotain. Mene ja tiedä.

Synestesiasta sanon vielä sen verran, kun siitä olikin jo aiemmin puhetta, että itse koen usein erilaisia asioita väreinä. Numeroita, asioita, esineitä, ihmisiä, muistoja, kaikenlaista. En nyt tietenkään joka asiassa, mutta silti. Se on hassua, kun tuntuu, etteivät muut pysty millään ymmärtämään, kun yritän selittää, miksi 6 muka on niin selkeästi keltainen ja vaikkapa linnut vaaleansinisiä. Ihan outoa, nehän nyt sentään ovat vielä ihan selkeitä juttuja verrattuna sitten johonkin kokovalkoisen vaatehuoneeni punaisuuteen tms. Mutta sitä on ihan mahdotonta selittää.

En siis halua ottaa kantaa, onko aistiharhat hyvä vai huono asia, sillä tilanteita, joissa niitä on ja ihmisiä, joilla niitä on, on liian paljon luokiteltavaksi yhteen ryhmään. Unethan voidaan tietyllä tapaa luokitella aistiharhoiksi (ja unien hyödylliset ominaisuudet ovat varmaankin kaikille tuttuja), mutta varta vasten huumeiden kautta haetut aistiharhat ovatkin sitten toisesta päästä. Silloin tällöin nukahtaessa koetut aistiharhat ovat kuitenkin ihan hassuja, sillä niissähän ei periaatteessa itsessään mitään vaarallista ole.
Mitä korkeammalle hyppäät, sitä korkeammalta putoat.

Poissa Uine

  • Metsätähti
  • Hirnyrkki
    • Suomu.org
  • Tupa: Rohkelikko
Vs: Aistiharhat
« Vastaus #8 : Marraskuu 26, 2009, 08:46:21 »
Ha, harhat. :D Niitä on piisannut tässä matkan varrella.

Ensimmäinen kunnon aistiharhani oli näköharha, jonka näin n. 10-12-vuotiaana, kun suht myöhään illalla näin silloin vielä miltei vauva-asteisen nuoremman pikkusiskoni käytävän lattialla ja tuntui kummalta, huimasi vähän. Menin kysymään vanhemmiltani, että missä siskoni on, ja ne totesivat että nukkumassa. Menin takaisin käytävään, ja vauva oli kadonnut.

Toinen muistikuvani kunnon harhasta on kuuloharha - kuulin joskus 15-16-vuotiaana hevoseni kutsuvan minua nimeltä oudon kuuloisella, kaiuttomalla naisäänellä. Silloin oli sama kummallinen, hiukan huimaava, mutta nopeasti ohimennyt olo.

Sittemmin olen nähnyt paljon eläviä ja hyvin yksityiskohtaisia harhoja (lentävä ja liikkuva 3d-legoauto, lonkeropallo jonka lonkerot väreilivät, pyykkilauta katossa, valtava katonrajaan kipittävä varjohämähäkki, pari kertaa avatessani silmät aamulla kaikki oli hetken pelkissä aniliininpunaisen sävyissä normalisoitui sitten silmissä) herättyäni tai mennessäni nukkumaan, mitkä kuulemma ovat jotain alentuneen tajunnantilan unijuttuja todennäköisesti.

Nykyisellä lääkityksellä olen myös jälleen kuullut harhoja (pehmeä naisääni sanoi töissäollessani ihan korvani juuressa kolmasti päivän aikana hei tai moi, vaikka ketään ei ollut lähellä. Seuraavana aamuna heräsin puhuvaan miesääneen, joka oli kuin puheohjelmasta, mutta en ehtinyt kiinnittää huomiota kieleen, ja joka kuului hiukan vaimeasti ikään kuin viereisestä huoneesta, ja lakkasi jonkin ajan kuluttua - mikään laite ei ollut päällä, eivätkä naapurien äänet kuuluneet siihen asuntoon, saati sitten televisioäänet. Jännin kuuloharha oli kuitenkin tässä hiljattain, kun sama pehmeä naisääni, joka ilmeisesti asustaa korvani juurella, kommentoi/täydensi yhdellä sanalla ajatuksiani, kun makoilin päivällä täysin hereillä vuoteella; jälleen kuulin äänen aivan selvästi, eikä se ollut mitään mutinaa tai joku muu ääni, jonka olisin voinut kuvitella sellaiseksi.)

Yhden harhan olen tässä taannoin jopa tuntenut (ikään kuin heinäsirkka olisi - jälleen sängyssä loikoillessani - siipiään vimmatusti räpistellen tunkenut itseään varpaitteni väliin. Tämä harha kesti pitkään, varmaan minuutin tai pari, kunnes sain kipristeltyä sen pois).