Kirjoittaja Aihe: Lemony Snicket - Surkeiden sattumusten sarja.  (Luettu 4306 kertaa)

0 vuotislaista ja 1 Ankeuttaja kyttää tätä aihetta.

Poissa zeppodeppo

  • idioottimainen valkonen neekeri!
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Velho
  • "Hei idiootti"
    • Änäri.
Lemony Snicket - Surkeiden sattumusten sarja.
« : Elokuu 13, 2007, 20:33:37 »
Ah ma hammastua kun tasta ei aihe.
Uskomaton sarja! Epärelistisempaa kirjasarjaa en ikinä ole lukenut. Luen sitä jostain syystä yhä vaikkakin melko harvoin.
Spoilaa 1-9 ja vähän kymppiä kirjoja.
(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)
No nämä idiootit menivät sitten poistamaan allekirjoitukseni joten kuka tähän mitään jaksaa enää kirjoittaa.
P.S. Olen takaisin sieltä Brasiliasta josta viime allekirjoituksessa kerroin.

Poissa Suru

  • keräkurmitsa
  • Sanomaton
  • *
    • Livejournal
  • Pottermore: ChestnutLeviosa81
  • Tupa: Luihuinen
Vs: Lemony Snicket - Surkeiden sattumusten sarja.
« Vastaus #1 : Elokuu 13, 2007, 22:16:02 »
En ole ko. sarjaa lukenut kun vähäsen joskus viidennellä, ja hahmot olivat mielestäni ok. Eihän ole tarkoituskaan, että tarina olisi totta, vaikka se siitä äkökulmasta olisi kirjoitettukin! Mieti, jos vaikka Potterit olisi kirjoitettu tähän tyyliin:

"Harry lausui loitsun, ja se toimi. Tietenkään se ei oikeasti toiminut, sillä tämähän on pelkkää satua! Ja Harry itsekin on pelkkä satuhahmo yhdessä lukemattomien satujen valtakunnassa!"

Hahmot ovat luultavasti tarkoituksella vähän karikatyyrisiä, ja juuri tuo Pentti-setä juttu, jonka mainitsit, on luultavasti tarkoituksella tehty.

Aina ei saa olla tiukkapipo, ja kysehän on loppujen lopuksi lasten sarjasta ;)
« Viimeksi muokattu: Huhtikuu 23, 2008, 10:51:54 kirjoittanut Surumielinen »
“Älä näytä tuommoiselta, Korppu", hän sanoi. "Eihän tämä ole yhtään mitään. Paljon pahempaa on tulossa!”
- Astrid Lindgren: Veljeni Leijonamieli

Poissa Anck Su Namun

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
Vs: Lemony Snicket - Surkeiden sattumusten sarja.
« Vastaus #2 : Elokuu 15, 2007, 20:22:55 »
Itse pidän sarjasta kovastikin, minun mielestäni kirjoitustyyli, jolla Lemony Snicket kirjoittaa on omalaatuinen, hauska ja imaisee lukijansa hyvin kirjaan mukaan. Vaikka hahmot ovat epärealistisia se tekee heistä mielestäni kuitenkin erittäin kiinnostavia, miten ihmeessä niin nuoret voivat tietää asioista niin paljon.

Välillä kyllä sarja menee vähän yli, sillä maailmassa ei voi oikeasti olla niin pahoja ja ilkeitä ihmisiä, jotka haluavat vain toisten kärsimystä. Minusta oli tavallaan hienoa, että Lemony Snicket oli tehnyt itsestään tavallaan henkilön kirjaan, vaikka häntä ei missään suoraan mainittukkaan, mutta viitattiin selvästi häneen.

Tykkäsin myös kirja-sarjan lopusta, kun asioita jäi niin paljon auki.
(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)
カダージュ

Poissa Lady Asensio

  • Nilkanvilauttaja niinikään
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • DH luettu 9.12, KV 11.3
  • Pottermore: HeartWitch62
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Lemony Snicket - Surkeiden sattumusten sarja.
« Vastaus #3 : Elokuu 16, 2007, 18:51:48 »
Kerrotaanpa tässä nyt sitten aikuislukijan näkökulma.

Mielestäni hieman erilainen nuorten kirjasarja, kirjoitustyyli on persoonallinen. En ainakaan muista toista kirjaa, jossa kirjoittaja on kirjoittanut mukaan itsensä. Tosin Lemony Snicket on vain ns. salanimi/fiktiivinen henkilö, jossain lehdessä luki kirjoittajan oikea nimi mutten muista sitä. Juoni on kuitenkin epäfiktiivisen mustavalkoinen, eivät ihmiset todellisuudessa ole hyviä tai pahoja vaan on myös siltä väliltä.

Olen lukenyt kaikki 13 kirjaa.
(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)

Elokuvaa en ole nähnyt.
« Viimeksi muokattu: Marraskuu 24, 2007, 17:15:29 kirjoittanut Taru »
Mun blogi: http://www.pointblog.fi/?go=milluska    (HUOM! OSOITE HIEMAN MUUTTUNUT)
Vuoden 2008 kotitonttu  tässä, terve!

Mitsuki

  • Ankeuttaja
Vs: Lemony Snicket - Surkeiden sattumusten sarja.
« Vastaus #4 : Joulukuu 19, 2007, 17:48:09 »
Juu. Aloitin joskus viidennellä lukemaan, kun äiti ehdotti elokuvaa. Ensin kun äiti sitten näytti ensimmäistä kirjaa mulle (innostuin elokuvasta...) niin katsoin; "Mikä vitsin Potter tossa kannessakin on?!". Sitten luin nimen ja minulle valkeni. Se oli Klaus, mutta kun elokuvassa sillä ei laseja ollut, mistä olisin voinut tietää? ;D

Eli. Luin siis eneimmäisen kirjan, kun äiti osti sen minulle. Sitten joululahjaksi sain sinä vuonna kakkosen, ja heti alle viikon päästä ostin kolmosen.. Taukoa.. Sitten sain viidennen kirjan jostain lapista, kun olimme Pyhällä. Vähän repesin, kun olimme sinne tullut, olin vähän kipeä, ja menimme suomalaiseen, ja kysyimme; "Olisiko neljännettä surkeiden sattumusten sarjaa?" myyjä vastaa; "Ei, mutta viides löytyy.. Tällä hetkellä nelosia on vain Jyväskylässä.." ja arvatkaapa, mistä olimme metkustelemassa? Mistäpä muualta kun jyväskylästä! No, äiti ja iskä osti sitten vitosen.. Luin jälkeenpäin nelosen, ja kutosen, ja kymppiin asti, pääsin keväällä. (viime, ja olen nyt seiskalla..) Mutta.

Ensin se oli hauskaa kun se kirjailia kuvaili kaikki sillein kivasti. Mutta kun oli sitten kaikki kirajt aika perätysten lukenut (mitänyt siinä "pari "potteria oli kerennyt lukasemaan..) alkoi nyppiä. Ja nyt en ole lukenut niitä. Se on niin raivostuttavaa! Joka toinen sivu; "Otetaanpa esimerkki". Nyt ajattelin, että voisihan sitä ehkä taas pienen tauon jälkeen yrittää 11, kun pääsin siihen sentään puoleen väliin, kun yritin niitä taas lukea.. Ei olisi muutakun 3 kirjaa rutistettava, niin sitten olisi se ohi, ja saisi tietää miten niissä käy! <3

Mutta sanon nyt tiivistettynä; Ihan hyviähän nuo Surkean Sattumuksen Sarjan kirjat, mutta välillä nyppii kirjailian kirjoitus tyyli.

Poissa Vadelmafairy

  • Metalfairy
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Poissa 11.8 asti
Vs: Lemony Snicket - Surkeiden sattumusten sarja.
« Vastaus #5 : Tammikuu 19, 2008, 17:28:40 »
Surkeiden sattumusten sarja on varmasti maailman omituisin kirjasarja.

(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)

Mutta en ole koskaan lukenut tai tulen tuskin koskaan lukemaankaan mitään tämän kirjasarjan tapaista. Se on niin sanotusti ainoa laatuaan - todella uniikki ideana. En sanoisi kirjasarjan olevan mitenkään erityisen hyvä, mutta kirjailija onnistuu jollain tapaa koukuttamaan lukijan niin taitavasti, että kun kirjaan kerran tarttuu, se on pakko lukea loppuun saman tien.
Life is only a flash of light in this darkness. Love is only a faith for tomorrow with you.
Or then not.

Retiisi

  • Ankeuttaja
Vs: Lemony Snicket - Surkeiden sattumusten sarja.
« Vastaus #6 : Helmikuu 01, 2008, 19:14:08 »
Minä olen aina tykännyt tästä kirjasarjasta. Kirjoitustyyli oli mukaansatempaavaa tai jotain, mutta ainakin luin innolla koko sarjan. Ja pidin/pidän. Kovasti. Alkusarja oli kuitenkin ehkä hieman parempi, mutta...

Tykkäsin myös kirja-sarjan lopusta, kun asioita jäi niin paljon auki.

..sepä se. Loppu tosiaan oli todella mielenkiintoinen ja monilla eri tavoin tulkittava.
Olen myös katsonut leffan ja pidän siitäkin, mutta mikäänhän ei voita kunnon hyvää kirjaa, eihän?
Itselläni on jopa täydellinen kokoelma kirjoja, siis koko sarja (näyttää muuten kauniilta hyllyssä).
Sanokaa mitä sanotte, mutta minusta tämä on yksi parhaista kirjasarjoista. Omituisuuksineen, järjettömyyksineen, epätodellisuuksineen, kaikkineen.
« Viimeksi muokattu: Helmikuu 01, 2008, 19:58:40 kirjoittanut Retiisi »

Poissa whitemouse

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
Vs: Lemony Snicket - Surkeiden sattumusten sarja.
« Vastaus #7 : Helmikuu 07, 2008, 16:08:55 »
Joskus vitosella tai kutosella luin sarjan ensimmäisen osan, ja vasta viime kesänä sain lueettua sarjan viimeisen osan. Jos olisin viime kesänä lukenut sarjan ensimmäisen osan, en olisi luultavastikkaan jaksanut lukea sarjaa loppuun.
Kirjoitustapa todellakin on omaperäinen ja usein ärsyttäväkin. Onhan ne kirjat hauskojakin, ja hahmot ovat todellakin yksinkertaisia, yliampuvia ja älykkäitä.
Ihme, että jaksoin lukea sarjan, kun kaikki sarjan kirjat vain toistavat itseään. Sitä ei osaa selittää, mikä tällaisessa kirjassa voi olla niin hyvää, että lukee sarjan kaikki 13 osaa.
Leffasta en niinkään pitänyt, mutta se johtuu täysin siitä että ko. leffa ei noudattanut orjallisesti juonta, vaan siihen oli yhdistetty kolme kirjaa. Täytyy myöntää, että ne olivat taitavasti yhdistetty.

Poissa manta

  • Kajahtanut potteristi
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
    • Tassujengi
Vs: Lemony Snicket - Surkeiden sattumusten sarja.
« Vastaus #8 : Maaliskuu 20, 2008, 20:08:09 »
Ensimmäinen kosketus Surkeiden Sattumusten Sarja- sarjaan (jatkossa SSS- sarja) oli '04, kun menin katsomaan kyseisen elokuvan leffateatteriin. Ensin olin: "Oikeesti? Ette vie mua minnekkään lasten leffaan!" Mutta sitten pidinkin paljon elokuvasta, mutta en tiennyt, että se perustuu kirjoihin.

Sitten jouluna sain lahjaksi kuudennen osan eli Haamuhissin. Naureskelin sille paljon ja se oli mielestäni hauska. Lainailin kirjoja silloin tällöin kirjastosta, en lukenut niitä järjestyksessä. Se saattaa olla osasyynä siihen, että loppu jäi minulle hieman auki.

Hahmona tyksin paljon Violetistä. Eihän siinä nyt niin hirveän paljon valinnanvaraa olekaan, kenestä hahmosta tykkää, kun ainoat pysyvät hahmot ovat pääkolmikko, kreivi Olaf ja herra Poe. Violet on kiva, kun se on niin viisas ja kaunis.

SSS on kaikinpuolin omaperäinen ja hauska nuorten kirja, joka on kirjoitettu omaperäisellä tyylillä. Välillä kirjailijan kommentit osaavat olla ärsyttäviä, ainakin viimeisiä kirjoja kohden. Sarjassa on liikaa sivujuonia, joka tekee siitä vaikean ja raskaasti luettavan. Painajaisten Parantola on varmaan suosikkini kirjoista, mutta myös Omituinen Opinahjo ja Haamuhissi olivat hyviä.

Lemony Snicket on peitenimi, jotta kirjailija voisi liittää itsensä mukaan tarinaan. Kirjailijan oikea nimi on Daniel Handler.
Aivojen tilalla ilmapalloja.

Macy

  • Ankeuttaja
Vs: Lemony Snicket - Surkeiden sattumusten sarja.
« Vastaus #9 : Maaliskuu 22, 2008, 23:37:36 »
Aloitin sarjan lukemisen sen alkaessa ja kaikki ilmestyneet luettu, englanniksi ja viimeisimpi osia myöten myös suomeksi. Jakaa näköjään mielipiteitä tämä. Itseäni kiehtoo kirjailijan rakentama kokonaisuus hahmoineen, juonikäänteineen ja pikkutarkkoine yksityiskohtineen. Surkeiden sattumusten sarja on opettavainen. Ja mielestäni se opettaa nimenomaan lukijalleen tulkintaa ja niin hölmöltä kuin se kuulostaakin, lukemista. Nimittäin sarja voi vaikuttaa aluksi lapsille suunnatulta sadulta, mutta kun sitä tarkemmin tarkastelee, sitä se ei ole. Lisäksi kirjailijan omaperäinen ja jokseenkin synkkä huumori miellyttää ainakin minua suuresti. Kirjojen sivuja koristavat kuvat ovat loistavia, kerronta yksinkertaista ja sujuvaa, hahmot kiinnostavia ja miljöö vaivalla luoto. Kiteytettynä sarja on todellakin ollut lukemisen arvoinen ja mielestäni ansaitsee paikan kirjallisuuden arvostetulla sarallla.

neevucci

  • Ankeuttaja
Vs: Lemony Snicket - Surkeiden sattumusten sarja.
« Vastaus #10 : Maaliskuu 23, 2008, 14:34:37 »
Olen myös lukenut läpi koko kirjasarjan. Tosin, en edes muista miten sain ensimmäisen kirjan käsiini. Taisin nähdä mainoksen jossakin ja innostuin ottamaan selvää tästä. Sittenpähän jäin koukkuun. Muutaman kirjan olen ostanut itse kun kirjastosta ei ole löytynyt tiettyä kirjaa pitkään aikaan ja moneen kertaan rampattuani kirjastossa päätin, että nyt marssin kirjakauppaan ja ostan sen itselleni. Hyllystä löytyy 1, 9, 10, 12 ja 13. olin lukenut jo useamman osan ennen kuin elokuva tuli.

Kirjoittajalla on tosiaan erikoinen tyyli kirjoittaa, se kiehtoi ehkä eniten. Myös tapahtumat, jotka ovat yleensä aika yllättäviä, ovat hyvin mukaansa tempaavia. Kirjoissa on lukemattomasti näistä onnettomia tapahtumia (mikä tietysti kuuluu asiaan, onhan nimikin "Surkeiden sattumusten sarja"), sen takia välillä toivoin, että kumpa nyt tapahtuisi kerrankin jotain onnellista. Huomasin kuitenkin, että onnelliset asiat ovat ns. "Piilotettu". Näitä ovat esimerkiksi sisarusten selviytymishalu ja läheiset välit toisiinsa, kaikesta pahasta huolimatta. Heillä on aina toisensa, ja se pitää heidät rohkeina selviytymään vaikka mistä.

Joskus kun aikaa löytyy haluaisin lukea kirjat englanniksi. Se voisi tuoda uusia näkemyksiä ja kokemuksia lukemiseen. Suositteleeko kukaan (joka on lukenut) lukemaan englanniksi?  :)

Kiisseli

  • Ankeuttaja
Vs: Lemony Snicket - Surkeiden sattumusten sarja.
« Vastaus #11 : Maaliskuu 29, 2008, 20:19:40 »
Tottatosiaan, itse aloitin lukemaan sarjaa melkein sen ilmestymisestä saakka ja 13 osaa todella odotinkin. Mielestäni sarja on loistava, kertakaikkiaan. Huumoria, jännitystä ja muutakin. Lopun tapahtumat olivat ihania. Ehkäpä juoni silloin tällöin tymipikin, mutta kaiken kaikkiaan, ei sitä huomannut eikä siihen jaksanut keskittyä. Mielestäni parhaita kirjoja ovat 8(?) jossa he ovat sairaalassa ja 12(?) Hotelli Ratkaisussa. Lempihahmoni oli Olafin tyttöystävä, Esme ja Carmelita. Myös Violet oli mukava. Itse jäin miettimään, mitä tapahtui Quiqamiren kolmosille ja sokerikolle? En kyllä kunnolla tajunnut koko VPK:n ideaa, mutta ehkei ollut tarkoituskaan. Sarjan kuvitus oli kyllä loistava!

Poissa Gollim

  • Paras
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Velho
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Lemony Snicket - Surkeiden sattumusten sarja.
« Vastaus #12 : Maaliskuu 31, 2008, 07:59:50 »
Rakastan <3! Lainasin suureksi epäonnekseni ensimmäisen kirjan kirjastosta ja jäin siihen ihan kokonaan koukkuun joskus viime vuoden puolella. Luin kirjat 1-11 putkeen kouluviikolla ja kaikki yöuneni menivät niihin, mutta ne olivat kyllä sen arvoisia! Suosikkitarinani olivat kolmonen (Joku avara akkuna?), vitonen (se koulukirja), kahdeksan (sairaalatarina), yhdeksän (sirkustarina); 10 (Luikurin liuku?), 12 (Hotelli Ratkaisu -tarina) ja viimeinen kirja. Kaksi viimeistä piti lukea englanniksi, ja viimeistä piti jopa odottaa hetki :) Kirjat olivat englanniksi parempia kuin suomeksi. Ainakin minusta. Kirjoista ainoat "huonot" olivat seiska (varistenpalvoja kylä? Lol) ja yksitoista (puuduttavan tylsä sukelluskirja)
Suosikkihahmoni kirjoissa oli ehdottomati Olaf :D! Olafilla oli ihan mahtavia juonia, kaikki tietenkin niin läpinäkyviä kuin olla voi, mutta tässä taas nähtiin miten tyhmikä iakuiset oikeasti ovatkaan. Olaf oli aivan häkellyttävän ihana kaikissa naamiaisasuissaan ja se phuus mikä hänestä paistoi läpi, se kuinka hän sai kaikki puolelleen... hrr. Toinen ehdoton suosikihahmoni oli sisaruksista nuorin, Sunny, joka opetteli pitkin kirjaa puhumaan. Oli joteknin söpöä, miten Sunnyn jokelluksesta sai joka kirjassa aina enemmä ja enemmän selvää. Joku kirjoista päättyi siihen, kuinka Sunny oppi kävelemään... Se oli todella vaikuttava kohtaus, koska muistan sen yhä edelleen!!
Juonesta sen verran, että se oli ihan OK mössöä, oli hyvä alkuasetelma, jota jaksoi lukea 13 kirjaa jne. mutta osa tarinoista oli ihan puuduttavan tylsiä. Hauskanhan näistä luvuista tekivät Snicketin omat kommentit joka välissä (usein juuri jännittävissä kohdissa!) ja ne hänen sukulaisensa ja se tyttö ja kaikki. Tuollainen huumori iskee minuun, naureskelin niille kirjailijan kommenteille ihan vedet silmissä!!

Kannattaa EHDOTTOMASTI lukea! Ja loppu on todella mahtipontinen, ai että minä rakastuin siihen loppuun. :)

Tobias

  • Ankeuttaja
Vs: Lemony Snicket - Surkeiden sattumusten sarja.
« Vastaus #13 : Syyskuu 06, 2008, 19:00:12 »
Meikä tykkää sarjasta joskin monen muun tavoin siitä en tykkää yhtää ku kertoja tekee sen et se rupee kesken kaiken selittää jotaa ihan muuta. Esim. "olin vaimoni kanssa bahamalla ja vaimoani puri rapu." Ja sit se selviää ehkä sivun päästä et mitä se ajaa takaa. Juonet... Me likes. Antaisin arvosanaksi 8 jos ei olisi niitä kertojan "fillejä". Kreivi Olaf on aika nerokas pahis. Mun suosikki . Sen ilkeät juonet on aika nerokkaita ja ne tyypit keitä se aina esittää on aika hauskoja. Esim. saiturin sahassa... oho meinasin spoilata.

Poissa Blizzard

  • Untitled
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Luihuinen
Vs: Lemony Snicket - Surkeiden sattumusten sarja.
« Vastaus #14 : Syyskuu 10, 2008, 19:11:15 »
 Minä kuulun siihen harvaan joukkoon, johon Snicketin (no Handlerin sitten) huumori puree. Se mieshän on nero! Kaikki ne pienet, täysin tuulesta temmatut asiat, joilla kuitenkin on lopussa merkitys...
(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)
Juonen ja hahmojen ohella myös hänen mukamas-omasta-elämästä-kertomisensa ja kirjojen takakansitekstit saavat minut nauramaan.
 Sain sarjan loppuun pari kuukautta sitten, ja olen tyytyväinen. Välillä lukiessani tosin iski epäilys, ovatko SSS:t huumorikirjoja ollenkaan, vai nauranko asialle, jonka kirjailija on tarkoittanut vakavaksi. (Ihan todella, se oli aika huolestuttavaa!) Jo tästä käy ilmi kirjailijan ainutlaatuisuus. Tällaista sarjaa ei voi noin vain kopioida.
 Henkilöt olivat mielenkiintoisia, erityisesti Olaf ja hänen joukkonsa. Ja jos tarkemmin ajattelee, kirjoissa ei ollut ainuttakaan hahmoa, jonka voisin näin suoralta kädeltä leimata huonoksi.  Suosikkihahmoihini kuuluvat esim. Sahan positiivinen työntekijä ja Vaaksavaaran rehtori.

Ja sitten ihan vain mielenkiinnosta: mikä VPK on englanninkielisissä kirjoissa?
"Falling is just like flying... except there's a more permanent destination"

Poissa Sari

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Ficciholisti
Vs: Lemony Snicket - Surkeiden sattumusten sarja.
« Vastaus #15 : Lokakuu 07, 2008, 20:51:58 »
Tämä on yksi parhaista kirjasarjoista ikinä!
Tätä suositeltiin minulle joskus ehkä 3 vuotta sitten. Luin ensimmäisenä kakkosen. Ja ykkösen jossain välissä...En muista tarkasti milloin :D Olisikohan ollut kun olin saanut luettua kakkosen ja kolmosen.
Mutta joo. Kirjasarja on hauska ja tosi kekseliäs :D
Lempikirjani ovat kirjat 3, 5, 6 ja 10 (:
Omistan nyt kaikki kirjat (vievät muuten rutosti tilaa hyllyssä!) ja voisin ehkä tässä lähiaikoina pitää SSS-maratonin :P

Suosittelen!
I think you said what do you think to make me think you do, but really you don't.

Poissa Flyrashaz

  • sub rosa
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Northern Light
    • Livejournal
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Lemony Snicket - Surkeiden sattumusten sarja.
« Vastaus #16 : Marraskuu 19, 2008, 19:09:33 »
Hyvä sarja. Tykkään tästä, ja kirjahyllyssäni on kaikki kirjat(sivumateriaali on jännä, kun siitä tippuu niitä paperin"palasia"...). Elokuvakin loistelee DVD:iden seassa, ja se pitäisi kohta nähdä uudelleen. Myös - tadaa - omaan SSS-PS2-pelinä. Mikä se muuten on englanniksi? Nyt suunnittelen juonittelupeliä Kylään kirjan ekasta osasta(niin, jso PJ:ttäisin jokaisesta kirjasta pelin, niitähän tulisi kolmetoista... x)) Ehkä hieman pitkitetty, ekassa osassa ei sinänsä ajateltuna tapahtunut oikein mitään, "pienistä" asioista, esim puttanescakastikkeesta oltiin tehty isoja, mutta kiva sinänsä.

Minä tutustuin sarjaan lahjan kautta. Taisin olla... Hmm. Tässä muutamia vuosia sitten, olisinkohan ollut kymmenen tai yhdentoista, kesällä, sain Ankean Alun nimipäivälahjaksi. Aluksi hieman karsastin sitä - se näytti tylsältä, juonta ei kunnolla kerrottu takakannessa, ja hieman oudoksuin takakannen kirjoitustapaa. Muistan sen, kuinka kiitin mummia ja näytin iloiselta, vaikka sisimmässäni olin hieman pettynyt. Parin päivän kuluttua, tuli tyyyylsä sadepäivä, kirjastoon ei päässyt ja olin lukenut mökkini kirjat kaikki. Siis ne kiinnostavimmat. Huokaisten siis tartuin tähän kirjaan, ja se vei mukanaan heti ensimmäisistä luvuista lähtien. Eka luku oli tylsähkö, muttei niin tylsä että olisin kirjan laskenut pois. Koko päivän luin sitä kirjaa, kunnes se loppui. Se oli kuitenkin mielenkiintoinen, ja heti kun menimme takaisin kylälle (mökiltä puolen tunnin matka) kirjastosta etsin kaikki mahdolliset osat. Sinä kesänä taisin lukea Haamuhissiin saakka niitä kirjoja. Keräsin koko sarjan itselleni, mummi osti niitä, sain niitä joululahjoiksi sen kesän seuraavana jouluna ja muistaakseni vielä ne uusimmat osat sitten seuraavina jouluina. Sain myös synttärilahjaksi tuon pelin. Pakkomielle niihin SSS:iin tuli. Viidettä viimeisintä osaa odotin kauhealla innolla, sanoin äitille, että tuonhan mä aion saada itselleni. Nyt on ollut suunnilleen vuoden tauko lukemisessa - muistaakseni. Innostuessani tuosta juonittelupeli-ideasta kuitenkin aloitin kirjojen lukemisen uudelleen, ja huomasin, miten paljon nopeammin nykyään luen kuin silloin aikoinaan. Silloin meni päivä pari yhden osan lukemiseen, viimeisten vieläkin vähän kauemmin. Nyt uin ekan osan tunnissa parissa. Jep.

Mm. Olen aina luullut, että Lemony Snicketin nimi on Lemony Snicket. Tai siis, tunnen hänet nimellä Lemony Snicket x) Mikä hänen oikea nimensä sitten on? Tietenkin Lemony Snicket on nimenä outo, mutta onhan niitä kaikkia Kukka-Maarioitakin, niin miksei sitten tätä? (eikä siis loukkauksena Kukka-Maaria nimiselle, se vain on hieman oudompi nimi :)) Lempihahmoani en osaa nimetä, mutta tykkään kyllä Sunnysta ja Violetista. Myös ne kaksoset siinä Oudossa Opinahjossa(vai mikä lie onkaan...)
(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)
, Isabelle (vai oliko se Isobel? Kuiteski, joku sen tapainen) ja se... Duncan? olivat kivoja. Tietenkin nämä ovat erittäin fiktiivisiä hahmoja, ei oikeasti tuollaisia supervauvoja ole. Ja näin. Mutta fiktiivisyydessään ne kuitenkin ovat kivoja, ja nämä "tämä on tapahtunut oikeasti"-maininnat pistävät hymyilemään. En ole koskaan uskonut, että kirjat olisivat totta, mutta olisi se aika jännä x)

Snicketin omat huomautuksensa antavat kirjoille oman lisänsä. Ja  nämä mikä Camilla sejasejasejasejase ovat hauskoja. Beatrice, jolle Snicket näitä kirjoja omisti, oli jännä tyyppi. Hänestä olisin halunnut tietää lisää. Mutta aiheeseen: Snicketin kirjoitustyyli oman ainutlaatuinen. Niin mahtavaa, että joku kirjoittaa itsensäkin sinne, pistää väliin omai ajatuksiaan ja mielipiteitän, on tosi mukavaa luettavaa! En ole minäkään koskaan lukenut tuollaista kirjaa, siis fiktiivistä romaania, mikä olisi samantapainen. Vain niin omalaatuinen ja ihana kirjoitustapa. Välistä tietenkin häiritsevääkin, johonkin jännään kohtaan jäädessä tämä vaan alkaa jaarittelemaan kaikesta, mutta pakosti sekin pistää virnuilemaan. Varsinkin jos puolenyön aikaan taskulampun valossa näitä kirjoja lukee 0:> Snicket on nero. Ainakin tietyissä määrin.

Mitäköhän muuta. Jotakin vielä oli... Juoni oli jännä. Ehkä vähän yksinkertainen, ehkä vähän hankala. Outo. Kummallinen. Mutta hauska ja nerokas. Ei silleen kauhean "kopioitu" idea, että samantapaista olisi ollut jossain muuallakin. Tietenkin hyvikset vs. pahikset -asetelma nyt oli mitä oli, mutta onneksi sekin loppua kohden muuttui. Orvot ovat aika tavanomainen, Harry Potter nyt heti esimerkkinä. Ja onhan niitä muitakin, mitään vaan nyt ei tule mieleen. Kuvausta kivasti, täsmäsi kaikki hyvin, monia lankoja yhteenkääritty. Tuo VPK-idea oli hyvä. Mitä virkattuja pitsijuttuja ne olivatkaan x) Ja se vankilajuttu, missä ne.. polttivat roviolla sen Jacques Snicketin, oli mahtava! Nauroin ja olin siinä surullinen. Njäh, eipä oikeastaan haukuttavaa. Tietenkin lapsille suunnattu hyvikset-pahikset-sarja, silleen yksitoikkoinen mutta mukavaa luettavaa :) Suosittelen.

- Flyra

//Kara, kiitos :) Nyt ajattelen että tietenkin, olisihan Isadoran nimi pitänyt musitaa, se kuitenkin oli sen verran erikoinen, että. :D
« Viimeksi muokattu: Joulukuu 25, 2008, 21:20:50 kirjoittanut Flyrashaz »
"Oh, the bad guy of the game, me, you're not serious, I'm... umm... fortuneteller!"

Hämsy

  • Ankeuttaja
Vs: Lemony Snicket - Surkeiden sattumusten sarja.
« Vastaus #17 : Tammikuu 17, 2009, 00:54:26 »
Hienoa, muutkin on lukenu näitä!:D
Mä oon kans koko sarjan ja aika ajoin lueskelen mun lemppareita aina uudelleen ja uudelleen (1,5,6,8 ja 12 kolahti eniten). Vois kohta pitää vaik uuden maratonin kun kaikki kirjat kotoa löytyy :D

Mun mielestä kirjasarjaa voi kuvata ainoastaan yhdellä sanalla: loistava. Jotenkin mä tykkään aivan hirveesti Snicketin kirjoitustyylistä, siinä on jotain sellaista mustaa ja pirullista huumoria, ja niin outoja kirjailijan omia kommentteja kommentteja, ettei mulla oikeastaan ole ollut muuta vaihtoehtoa kuin viettää aika repeillen niille :D Oottehan huomanneet miten Snicket jakaa myös elämänohjeita todella usein? :) Kirjasarjahan ei ole mitenkään realistinen, kuten täällä ollaankin todettu, mutta mua se ei oikeastaan häiritse ollenkaan. Itse asiassa, mä oon sitä mieltä ettei se toimisikaan jos se olisi relistisempi. Mä vaan jotenkin rakastan sitä mustavalkoisuutta, eikä mulla ole hajuakaan, miksi :D Siis juuri tätä että aikuiset eivät vaan tajua ja lapset kärsivät, mutta ovat kuitenkin viattomia. Ja sitten hyvän ja pahan vastakkainasettelu, sekin on niin klassinen mutta kuitenkin tuntuu jotenkin.. uudelta? Ja tavallaan mun mielestä juuri se epärealistisuus tekee kirjoista juuri realistisen. Ihmiset on sitä mitä on, tosin joskus ne on valeasuissa mutta on silti mitä on, tai tälleen mä oon sitä tulkinnut. Voiko ihmiset muuttua? Oikeastaan kirjoissa on hirveästi syvällisiä merkityksiä, jos alkaa miettiä :DD

On myös sanottu, että se alkaa puuduttaa kun kirjat toistavat juonellisesti niin paljon itseään. (Tyyliin että ensin mennään jonnekin ja sitten Olaf tulee jne...) Mä oon kuitenkin (taas ;D) sitä mieltä, että se toimii näissä kirjoissa todella hyvin. Ja joissainhan kirjoissa käykin sitten niin että se mitä odottaa taas tapahtuvan ei tapahdukaan ja siinähän vasta pelihousut repeää ihmetyksestä heh :DDD Jotenkin tämä koko sarjan kokonaisvaltainen omaperäisyys kirjoitustyylistä hahmoihin ja maailmankuvaan kiehtoo mua hirvittävästi, niin se vain on :D

Mielenkiintoista musta myös on se, miten Snicket on niin jännästi liittänyt itsensä tarinaan. Sitä ei varmaan kauheen paljon ole aikaisemmin kirjallisuudessa tehty, vai oonko mä ihan hakoteillä..?:D Myös kaikki pikkiriikkiset yksityiskohdat esim. omistukset Beatricelle ja ne kivat loppujen kirjeet kustannustoimittajalle tuo kivaa lisäystä. Jotenkin... Mä oon vaan rakastunut tähän sarjaan, se on toimiva paketti ja sopii juuri mun huumorintajulle! :D
Suosittelen! (jos ei ala liika kurjuus ja ankeus ahdistaa) (tai no, kyllä sieltä iloakin löytyy :D)

Ja muuten, kuvitus on todella upea!

//muoks. oho, tulipas pitkä, no, pistän kellonajan piikkiin, tässä vaiheessa iltaahan luovuus kukkii!

Poissa Narnia

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Velho
Vs: Lemony Snicket - Surkeiden sattumusten sarja.
« Vastaus #18 : Heinäkuu 23, 2009, 16:45:25 »
Hyviä kirjoja,mutta toistavia ja ankeita(liiankin).On myös ärsyttävää,kuten topicin aloittaja sanoi,kun kirjailija puhuu koko ajan aivan kuin ne tapahtumat tapahtuisivat oikeasti.Eihän ne oikeesti tapahdu,eihän?Miks kirjailija sit yrittää koko ajan uskotella niin?Se on turhauttavaa, rasittavaa.Kuitenkin uskon,että esim.Lemonyn rakastajatar oli tosiaankin Beatrice.
(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)
.Kirjassa on kuitenkin hieno juoni(juonen käänteet).Violetin,Klaussin ja Sunnyn tavat serlvitä kiperistä tilanteista on nerokkaita,loistavia.Kuitenkin yleinen ankeus rokottaa sarjaa ja tekee siitä lyhytikäisen.Kirjassa on oikeastaan enemmän järkyttäviä asioita kuin iloisia ja hauskoja,todellakin on enemmän.Lukekaa ja todetkaa.Kolme tähteä irtoaa viidestä.

Poissa samettiina

  • huoleton huuliharppuilija
  • Aurori
  • *
  • Sukupuoli: Noita
  • Pienestä kipinästä voi syntyä roihuava liekki
  • Tupa: Puuskupuh
Vs: Lemony Snicket - Surkeiden sattumusten sarja.
« Vastaus #19 : Elokuu 14, 2010, 15:13:49 »
Surkeiden sattumusten sarja. Tämä tuo ensimmäisenä mieleeni elokuvan, jonka joskus aikoinani näin ja joka pitää sisällään kirjasarjan kolme ensimmäistä opusta. Yleensä olen ollut sitä mieltä, että tässä elokuva vs. kirja -yhdistelmässä kirja vie sata-nolla voiton, mutta tässä suhdeluku ei ole noin suuri. Kolme ensimmäistä kirjaa lukeneena sanon, että luku on aika lähellä 5o-5o asetelmaa.

Sitten itse asiaan. Pidän tästä ideasta, minkä tämä kirjasarja toteuttaa: kolmetoista epäonnista kirjaa, joissa jokaisessa kolmetoista epäonnista lukua. Tietenkin tuntuu ehkä vähän liioitetulta tuo pituus, mutta mikäs siinä, ehkä siinä on se jokin vetovoima.

Kuten jo tuolla aiemmin mainitsin, olen lukenut Surkeiden sattumusten sarjasta kolme ensimmäistä kirjaa. Toisaalta olen pitänyt tietyistä tekstin koukeroista sekä siitä, että joissakin kohdin tullaan ”lähemmäs lukijaa” tai kertoja ”vetäytyy ja pistää väliin jonkin oman kokemuksensa”. Toisaalta taas en ole kovin tyytyväinen kirjojen juonenkulkuihin, sillä ne ovat olleet hyvin samankaltaiset, ainakin näissä lukemissani kolmessa ensimmäisessä teoksessa.

Sarjan aion vielä jokin päivä lukea loppuun asti, eli sitä päivää odotellessa :)
Olen syytön kaikkeen siihen, mistä kehtaatkin minua epäillä.

Andromeda

  • Ankeuttaja
Vs: Lemony Snicket - Surkeiden sattumusten sarja.
« Vastaus #20 : Syyskuu 26, 2010, 21:31:49 »
Ihan on viehättävä kirjasarja. :) En kuitenkaan kokonaisuutena niinkään pitänyt, enemmän olisin kaivannut siihen jotain, varsinkin viimeisiin kirjoihin. Pidinkin ehkä enemmän ensimmäisistä kirjoista. Sarjan jatkuessa tarina ja teksti oli liian samanlaista koko ajan, eikä se enää jaksanut kiinnostaa. Oli se silti ihan viehättävä kirjasarja, siinä oli oma erikoinen tunnelmansa ja suosittelisin lukemaan kumminkin edes sen kerran.

Poissa Sydän

  • ♪♫♪
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Tuvaton
Vs: Lemony Snicket - Surkeiden sattumusten sarja.
« Vastaus #21 : Heinäkuu 07, 2011, 12:02:22 »
Ehdottomasti yks mun lempikirjasarjoista! Aloitin lukemisen kutoskirjasta (Haamuhissi) kun olin noin 11-v. Sitten luin järjestyksessä ensimmäisestä aina kolmanteentoista. En sanoisi pitäneeni hirveänä kirjoista ensimmäisellä lukukerralla, mutta juoni oli koukuttava ja oli ihan pakko saada tietää miten kaikki lopulta meni!

Snicket on koko ajan vihjailemassa, että tarina on täyttä totta ja, että hän piileskelee milloin missäkin ja tutkii näitä paikkoja. En usko, että Snicket puhuu totta.

Tämä on yksi niistä tekijöistä joiden ansioista sarja on niiiiin mielenkiintoinen, ja
(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)
Musta huumori kukkii koko ajan ja tekee sarjan epäuskottavuudesta huolimatta aivan huipuksi. Ja juuri nämä sivuhuomautukset, sanonnat ja niiden pitkät selitykset ja vatvomiset on tosi hyviä lisäyksiä, ja aina oppii uusia sanontoja ja sivistyssanoja (juu, pakko myöntää että niitä on välillä rasittava lukea... mutta ne niin kuuluu tähän sarjaan oleellisena osana!)

Henkilöt. En pahemmin tunne mitään sympatiaa heitä kohtaan, mutta kun
(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)
Nyt olen lukenut sarjan noin kahdesti, lempparini Haamuhissin ja muitakin vähän useammin. Kun viimeksi luin sarjan viimeisiä osia, huomasin, että vaikka kirja onkin lastenosastolla, se ei ole ihan pikkulapsia varten mm. tämän mustan huumorin ja Snicketin "oman tarinan" ansiosta (siis sen että Snicket kertoo sivussa omaakin elämäntarinaansa, ja varsinainen tarina ja se pitäisi osata erottaa toisistaan). Suosittelen siis näitä noin 15-vuotiaista ylöspäin. Surkeiden sattumusten sarja on erittäin taidokkaasti kirjoitettu, nostan hattua kirjailijalle!

Poissa velhokarkki

  • Yksi Weasleyn serkuista
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Pottermore: LumosMoon200
  • Tupa: Rohkelikko
Vs: Lemony Snicket - Surkeiden sattumusten sarja.
« Vastaus #22 : Heinäkuu 16, 2011, 02:43:42 »
Luin nuo joskus pari vuotta sitten 10. kirjaan asti, sitten lopahti innostus ja enää en viitsi eteenpäin lukea, kun en muista mitään yksityiskohtia (jotka ovat tuossa kirjasarjassa hyvin tärkeitä) mutten myöskään jaksa aloittaa koko sarjaa alusta.
"Miksi kukaan muka tahtoo juhlia kuolinpäiväänsä?" ihmetteli Ron, joka teki taikajuomien kotiläksyjä ja oli pahalla päällä. "Kuulostaa kuolettavan masentavalta, jos saan sanoa."

Poissa Minsku

  • Albuksen kaartin jäsen
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Magic is inside my heart
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Lemony Snicket - Surkeiden sattumusten sarja.
« Vastaus #23 : Huhtikuu 09, 2012, 17:32:21 »
Oon lukenut kaikki tuon sarjan kirjat... Välillä ottaa päähän kirjailijan kirjoitus tyyli mutta toisaalta sen epärealistisuus on myös hauskaa, en kyllä ole ajatellut lukea uudelleen enkä välttämättä suosittelisi, teksti on melko yksitoikkoista...
"If you know, you need just ask. If you need ask, you can't never know"
-Helena Ravenclaw in Dealthy Hallows

Poissa Ana

  • Vuotislainen
Vs: Lemony Snicket - Surkeiden sattumusten sarja.
« Vastaus #24 : Helmikuu 18, 2015, 21:02:19 »
Lapsesta aikuiseen saakka olen tykännyt tästä sarjasta! Kirjoittaja Daniel Handlerin tyyli on kerrassaan ainutlaatuista ja mitä maailma olisikaan ilman SSS-kirjoja? Kyseessä on lasten kirjasarja mutta olen aina salaa pohtinut, minkä ikäisten käsissä kirjat lopulta kulkevat? Tutustuin sarjaan kirjastossa ja elokuvankin olen nähnyt. Elokuvassa Jim Carrey oli kamala, ei ollenkaan hyvä valinta kreivi Olafin rooliin. Yritän etsiä ja ostaa kirjat alkukielellä englanniksi, tällä hetkellä omistan kaikki suomeksi. Siinä olikin etsimistä, kun kirjakaupoista ei aina löytynyt ja kun suosio oli jo hiipunut! Sunny on huippuälykäs vauva joka kasvaa kirjojen edetessä, Klaus on hyväkäytöksinen lukutoukka nörtti, kävelevä kirjasto itseasiassa ja Violet kantaa vastuun sisaruksistaan ja on keksijä. Kreivi Olaf saa entistä enemmän piirteitä sarjan edetessä ja viimeisessä kirjassa hän on jopa ymmärrettävän inhimillinen. Kukaan ei tässä sarjassa ole läpeensä paha. Lapsetkin ajautuvat tekemään yhtä ja toista "pakon edessä". Jokaisessa kirjassa on kantava teema. Kun olin nuorempi, kirjailijan jaarittelutyyli paikoin ärsytti, nykyään vain viehättää.

Herra Poe aikuinen pankkiiri joka ei koskaan osaa auttaa lapsia, on kiehtova hahmo myös kaikkien muiden joukossa. Suosikkini sarjan kirjoista joille annoin neljä tähteä ovat: Loppu "Minä olen Olafinmaan kuningas, ja sille sinä ja sinun lampaasi ette mahda mitään". Kiitettävä lopetus koko sarjalle, vaikka jätti kysymyksiä auki. Ratkaisun rajoilla on myös sisältörikas kirja.
"Sinun ei tarvitse keekoilla keskellä yötä säädyttömissä bikineissä alikirjastoapulaisia uhkailemassa!"
Jälleen neljä tähteä koko kirjalle. Luikurin liuku oli sekin hyvä! Pyromaanit, lapsityövoima, ahneus. Painajaisten parantola on myös mainitsemisen arvoinen. Tiukkoja tilanteita, toimintaa ja juonittelua. Piilottelua sairaalaympäristössä. Olafin joukkio saa hiukan lisää sävyjä.
"Nyt te kolme mukulaa olette liemessä. Te olette murhaajia, tuhopolttajia ja valelääkäreitä". Suosittelen tätä sarjaa kaikille jotka haluaa lukea jotain juoneltaan toistelevaa mutta omalaatuista! 
« Viimeksi muokattu: Helmikuu 18, 2015, 21:09:19 kirjoittanut Ana »
Don't blink. Blink and you're dead.