Aihe: Tove Jansson

[Malakai]

Nyt minä en kyllä usko tätä. Onko mahdollista, ettei täällä tosiaankaan ole topicia Tove Janssonista??? Järkytys. Skandaali. Suuri murhaava katse, joka laantuu kuitenkin, kun tajuaa, että topicin puuttuminen antoi minulle kunnian perustaa se.

Suuri ja palvottu muumien luoja Tove Jansson siis syntyi elokuussa 1914 ja kuoli kesäkuussa 2001 (RIP), oli suomenruotsalainen ja asui kesiä elämänkumppaninsa Tuulikki Pietilän kanssa Porvoon saaristossa. Teki muumiprojekteja sekä yksin että yhdessä veljensä Lars Janssonin kanssa. Pääasiassa kuvataiteilija, mutta kirjailijana hänet kaiketi paremmin tunnetaan. Siinä nyt hyvin tiivistetty profiili Janssonista.

Janssonin tuotannosta tunnetuimpia ovat tosiaan muumikirjat ja -sarjakuvat, mutta hän kirjoitti myös muita tarinoita, joitain novellikokoelmia, joitain romaaneja ja joitain muistelmia. Tarinoita muumien synnystä on useampia, mutta minä en ainakaan osaa mennä sanomaan, mikä niistä on se oikea. Tove Jansson on pikkutyttönä mennyt ainakin piirtämään puuceen seinään ilkeännäköisen peikon ja joidenkin tietojen mukaan se on irvikuva hänen vanhemmasta veljestään Per-Olofista, joidenkin mukaan filosofi Immanuel Kantista, josta Tovella ja Per-Olofilla oli ollut kiista. Viimeisimmän tiedon mukaan muumikuvan alapuolella on kuitenkin lukenut "snork" (suom = niisku)... Mene siitä sitten sanomaan varmasti, ketä se piirros on esittänyt. Nimi muumipeikko (mumintrollet) syntyi tarinan mukaan siitä, kun Toven ja muiden eno pelotteli pikkutyttöä hellan takana asuvalla muumipeikolla, joka kujeili niiden kustannuksella, jotka käyvät keskellä yötä keittiössä piparivarkaissa.

Tove Jansson kirjoitti 14 muumikirjaa (9 romaania, 4 kuvakirjaa ja novellikokoelma), piirsi 9 muumisarjakuvaa (ne yhdeksän ensimmäistä, loput on piirtänyt Lars Jansson ja näistä on keskustelu jo olemassa muualla...) ja 13 muuta kirjaa, joista on suomennettu 10 (yksi kirjoitettu yhdessä Tuulikki Pietilän kanssa).

Itse rakastan muumeja, kaikkea niihin liittyvää. Muumikirjat on kahlattu moneen kertaan läpi, suosikkia en osaa mennä sanomaan. Ne ovat kaikki yhtä tasokkaita. Viimeiset kolme ovat synkempiä kuin ensimmäiset, ehkä enemmän aikuistenkirjoja, mutta yhtä kauniita ja heleitä. Janssonilla on ihmeellinen tapa kääntää synkät ajatukset ja kuvat lohdullisiksi. Tämä ja Janssonin naiivi tyyli muutenkin on ehkä pääsyy suureen rakkauteeni tähän kirjailijaan. Sarjakuvat ovat oivia, ja nauran niille aina kippurassa, mutta eivät ne ole se Syy. Ennen olin pelkkä muumifani, mutta kun pääsin käsiksi noihin Janssonin muihinkin teoksiin, siirryin laajemmin fanittamaan tätä yhtä henkilöä. Sama teksti ja tyyli ja kypsä naivius vaikuttavat hänen muissakin teoksissaan. Kaunein novellikokoelma häneltä on minun mielestäni Kevyt kantamus, ja romaanien kanssa on sama vanha juttu: en osaa mennä erottelemaan. Suosittelen myös näitä erityisen lämpimästi.

Voi olla, että Tove Jansson on luokiteltu lastenkirjailijaksi, mutta minä en ole sen luokituksen kanssa täydelleen samaa mieltä. Muumit ovat tarinoita lapsille, mutta enemmän ne opettavat aikuisia. Niissä on viesti, viesti meille jokaiselle. Kuunnelkaa tarkasti.



- mals -

[gnomad]

Rakastan muumeja. Olen lukenut kaikki kirjat moneen kertaan, ihan ensimmäiset varmaan luettu minulle ennen kuin itse osasin. Sarjakuvat löysin huomattavasti myöhemmin. Muumit puhuttelevat kaikenikäisiä; eri-ikäiset vain epäilemättä löytävät osittain eri asioita. Minua viehättää muumiperheen asenne elämään, vaikka samaistunkin eniten ulkopuoliseen, Nuuskamuikkuseen. 1. sarjakuvaversio ilmestyi vasemmistolaisessa Ny Tidissä, mutta sopimusta ei jatkettu, koska sarja oli lehden mielestä liian porvarillinen :o
Joitan ei-muuminovelleja olen Janssonilta lukenut, hyvin omanlaisiaan nekin sikäli kuin muistan, jostain syystä vain ei tullut luettua enempää

[Mistrel]

Oi, Muumeja rakastetaan täälläkin :)

Lapsena olen melko vähän tutustunut muumeihin muuten kuin tv-ohjelman perusteella ja tutustuinkin Muumi-kirjoihin paremmin vasta viime vuonna tehdessäni äidinkielen päättötyönä kirjailijakansion Tove Janssonista. Yllätyin silloin pahemman kerran, kun huomasin miten vaikeaselkoisia erityisesti Muumi-kirjat ovat lukea. Lukijalta pitää löytyä hieman lapsenmielisyyttä, eikä pikkuseikkoihin saa jäädä liiaksi kiinni, jos välillä jokin kohta meneekin oman ymmärryksen yli. Vanhempana lukiessa löytää myös usein tapahtumien taakse punottuja asioita ja opetuksia jotka lapsena tulee helposti ohitettua ilman sen kummempaa ajatustyötä.

Janssonilta olen myös jotain aikuisille suunnattuja roomaneja lukenut, joista Kesäkirja muistuu parhaiten mieleen. En pitänyt kirjasta juurikaan, koska en saanut siitä paljoa irti. Tälläkin kirjalla silti on omia hurmaavia hetkiään :)

[Chockladcream]

Tove Jansson + Muumit = täydellinen.

Muumit on ihan ylivoimaisia. Ei niihin kyllästy koskaan, ainakaan videoihin tai tv-sarjaan. Kirjat ovat mielestäni sitten ihan eri juttu. Kirjat ovat hieman syvällisempiä ja vaikeaselkoisempia. Kun katsoin Muumeja ja luin kirjan, taisi olla Muumipappa ja meri, tuli jotenkin ihan hassu fiilis, kun Muumikirjoissa Muumit ei tunnu jotenkin Muumeilta, kun videoilla ne on niin muumimaisia, ei sitä vain osaa yksinkertaisesti selittää :'D  Muumit vaan on the BEST.

-chock

[Odotum]

Oi, Tove Jansson ja Muumit!

Parhaita ovat ehdottomasti alkuperäiset ja oikeat Toven Muumit, eivät mitkään televisiosarjan virtahevot.
Luin tuossa hiljattain Muumilaakson marraskuun. Ihana kirja. Upea surumielinen ja sumuinen kuvaus syksystä. Kaikki pikkuasiatkin kerrotaan niissä niin kiehtovasti!

Muuten, eikös Tove ollut ihan suomalainen, eikä suomenruotsalainen.

[Haltiamieli]

Muuten, eikös Tove ollut ihan suomalainen, eikä suomenruotsalainen.

Wikipedia kertoo hänen olleen suomenruotsalainen. Ja kirjoitettiinhan Muumi -tarinat ja sarjakuvat ensin ruotsiksi.

Itse olen aina rakastanut Muumeja. Eniten tietysti Muumilaakson tarinoita -tv-sarjan ansiosta, jota olen katsonut pikkulapsesta saakka. Kirjojakin olen nyt alkanut lukemaan, tosin ne ovat vähäksi aikaa jääneet. Janssonilla on loistava tyyli kirjoittaa, Muumi -kirjat ovat loistavia tarinoiden ja henkilöiden suhteen ainakin. Myös niistä löytyvä huumori ja logiikka ovat loistavia. Suosittelen sitä Jukka Parkkisen toimittamaa "Saako pannukakulla istua" -kirjaa, loistavia Muumilaakson asukkaiden päätelmiä.

Olisi mukava lukea joskus muutakin kuin Muumeja Janssonilta. Katsoo, josko joskus jaksaisin etsiä kirjastosta niitä kirjoja.
Sääli, etten voi enää napata Janssonia kirjailijatutkielman aiheeksi, sen verran moni kun on hänet jo valinnut..

[Odotum]

Muuten, eikös Tove ollut ihan suomalainen, eikä suomenruotsalainen.

Wikipedia kertoo hänen olleen suomenruotsalainen. Ja kirjoitettiinhan Muumi -tarinat ja sarjakuvat ensin ruotsiksi.

Outoa o__O Mä väitän että vielä muutama päivää sitten siellä vielä luki että suomalainen. Ja kappas kummaa, artikkelin historiaa kun tutkii, niin huomaa, että siihen on ihan vasta muokattu se suomenruotsalainen. Tiedä kumpi sitten nyt on oikein.

Ainakin Muumi-artikkeli kertoo hänen olevan suomalainen...

Toki kirjat kirjoitettiin ensin suomeksi, mutta onhan ruotsi Suomen toinen virallinen kieli.


//Muoks. Häpeällistä. Tajuan vasta nyt, että suomenruotsalainen vain tarkentaa käsitettä "suomalainen".

[Meriadoc]

Minäkin liityn muumifanien laajaan joukkoon. Häpeäkseni tunnustan, etten ole lukenut yhtään Toven kirjaa, mutta sain juuri kuunneltua loppuun äänikirjana Muumipapan urotyöt. Ihana. Olen pienempänä yrittänyt lukea Muumilaakson marraskuuta, mutta en silloin jaksanut keskittyä. Mutta ne kuvat, aivan hurmaavia! Suosittelen lämpimästi noita äänikirjoja, niissä muumit pääsevät hyvin oikeuksiinsa.
Ehdottomasti parasta muumeissa on se heidän uskomaton elämänfilosofiansa, josta pyrin ottamaan mallia. Miettikää nyt, moniko teistä elää niin huolettomasti? En minä ainakaan. Muumimamman viisaus: "Vahinko etteivät äiditkin saa lähteä milloin heitä huvittaa ja ruveta nukkumaan ulkosalla. Varsinkin äidit sitä toisinaan tarvitsisivat." Mikä kiteytys! Ja pystyttää nyt talo siihen mihin on sattunut tulemaan, uskaliasta!
Pervoilujen etsiminen muumien lausahduksista on minusta melkeinpä häväistystä. Nekö yksinkertaiset, herttaiset ja täysin viattomat hahmot pervoilisivat, ei sitten ikinä!
Pitääpä alkaa kunnostautua muumien lukemisessa. Ihan yleissivistyksenkin kannalta ne on pakko lukea. Suuri suosikkini muumeissa on Nuuskamuikkunen, hän on jotenkin niin samaistuttava hahmo. Mutta toivon, että joskus osaisin olla omille lapsilleni Muumimamma!

[Marygold]

Täällä ilmoittautuu yksi Muumit-fani, ja Tove Jansson on ehdottomasti suomalaisista kirjailijoista se numero yksi, joka lisäksi häpeällisen usein unohdetaan kun kotimaisesta kirjallisuudesta on puhetta.

Muumi-kirjoista olen lukenut lähes kaikki (ellen kaikkia?) ja monet useampaankin kertaan. Ihan ehdoton suosikkini on Näkymätön lapsi ja muita kertomuksia, jonka novelleissa on monta ihan uskomattoman hienoa kiteytystä elämän omituisuuksista. Siinä kirjassa on jotain niin terapeuttista, että saatan palata sen tiettyihin novelleihin aina uudestaan vain saadakseni niistä lohtua ja tukea. Sellaisia ovat etenkin novelli onnettomuuksia pelkäävästä vilijonkasta, hiljaisuutta rakastavasta hemulista sekä Muumipapan seikkailusta hattivattien kanssa.

Muita lempimuumejani ovat Vaarallinen Juhannus sekä Muumipappa ja meri. Viimeisimmäksi lukemassani Muumipapan muistelmissa puolestaan valotettiin hilpeällä tavalla hahmojen omituisia sukulaisuussuhteita; en esimerkiksi ollut koskaan aikaisemmin tiennyt, että Nuuskamuikkunen ja pikku Myy ovat sisaruksia!?

En valitettavasti ole koskaan tullut lukeneeksi Muumeja alkuperäiskielellä, mutta niiden suomalaiset käännökset ainakin ovat upeita. Huokailen ihastuksesta kaikenlaisille vanhahtaville sanavalinnoille ja sellaisille mielettömille kielikuville, jotka itselle eivät putkahtaisi pieneen mieleenkään. Ja kuvat ovat tietysti ihania. Lempihahmojani ovat ehdottomasti vilijonkat, Nuuskamuikkunen sekä Mörkö :)

[Tiitinen]

Tove Jansson on ihana. Jopa yli Muumien ihailen hänen kuvataiteellisia tuotoksiaan. Kannattaa käydä tutustumassa, jos ette ole sitä vielä tehneet. Tovehan nimittäin piti itseään useiden eri artikkeleiden perusteella ensisijaisesti taidemaalarina.

Ja niistä Muumeista... Ne sarjakuvat on vaan niin huippuja! Älyttömän hyvää huumoria ja ihania kuvia.

Btw olen tatuoimassa itselleni Toven Liisa Ihmemaassa kuvituksia <3

[Salmiakki]

Oih, Muumit on ihania :) Luin äskettäin kirjan Takaisin muumilaaksoon, jossa on viisi ensimmäistä Muumi-kirjaa samoissa kansissa. Täytyy sanoa, että kyllä se Tove osaa! Lempikirjani on ehdottomasti Muumipapan urotyöt (koska Hosuli, Juksu ja Tahmatassu on ♥), Vaarallinen juhannus on myös aivan mahtava. Muumi-sarjiksia olen myös lukenut jonkin verran, tosin lähinnä niitä jotka Lars on piirtänyt, mutta kuitenkin.

Olen lukenut Muumien lisäksi myös muita Tove Janssonin kirjoja, nimittäin Kesäkirjan ja Kunniallisen petkuttajan. En tiedä, olenko vielä liian nuori ymmärtämään noiden kirjojen jujua vai mikä tässä mättää, mutta jostain syystä nämä olivat mielestäni aika tylsiä, mietin koko ajan vaan että milloinkas tämä loppuu plääh, ja tämä tunne tulee minulle vain todella harvojen kirjojen kohdalla.

[Kynttiläkäärme]

Tove Jansson on suosikkikirjailijani, jopa itelleni tärkeämpi kuin J.K. Rowling. Janssonin kirjoista suosiikini on Taikatalvi ja Kesäkirja.

Tunnetuimmat Janssonin kirjat ovat itelleni just muumit. Kaikki muumit on tullut luettua (kuten sarjakuvatkin). Jokisesta kirjasta pidän suuresti. Muumilaakson marraskuussa on suuresti ihanaa luontokuvausta ja kaunista syksyn haikeutta. Muumipappa ja meri kirjassa taas kuvataan upeasti muumipeikon kasvua ja siinä saadaan kanssa mörön tarinalle päätös.

Taikatalvi kirja on suosikkini, koska siinä on mielestäni kaikein kaunein kuvitus ja tiivein tarina. On niin talvitunellmaista.

Toven muista kirjoista minule on tuttuna vainm Kesäkirja, joka on todella kaunis kuvaus lapsuuden kesistä. Siinä on kesän kauneutta, mutta myös karuutta.