Kirjoittaja Aihe: Täyttikö seiskakirja odotukset?  (Luettu 39656 kertaa)

0 vuotislaista ja 1 Ankeuttaja kyttää tätä aihetta.

Kuutti

  • Ankeuttaja
Vs: Täyttikö kirja odotukset?
« Vastaus #50 : Heinäkuu 26, 2007, 19:06:23 »
Ensimmäisen lukukerran jälkeen on pettynyt olo. Monien mainitsema telttailuosio teki kirjan rakenteesta hataran ja epäkiinnostavan. Sama kuvio - mennään uuteen paikkaan ja siellä onkin yllätyshyökkäys - toistui liikaa muutenkin niin junnaavassa osiossa. Kaikki toiminta oli ängetty loppuun niin, ettei lopputulos ole kovinkaan tasapainoinen, toisin kuin muissa Potter -kirjoissa. Juonenkäänteet olivat pääpiirteittäin hyvin ennalta-arvattavia.

Pienempiäkin nillityksen aiheita minulla on. Esimerkiksi Kalkaroksen kuolema ja Kalkaros itse. Okei -kaikkihan me tiesimme, ettei hän oikeasti ole paha, mutta kyllä tuo "yllätys" nyt vähän laimea oli. Kirjan ja sarjan kannalta erittäin oleellista avainhahmoa näytettiin kirjassa häviävän vähän, ja lisäksi hän löllähtää aivan liian helposti, ilman mitään dramatiikkaa. Eiväthän he edes kunnolla kohdanneet Harryn kanssa!
Toinen -Harry ja muut hyvikset käyttävät aivan surutta anteeksiantamattomia kirouksia. Lisäksi Harryn loitsuvarasto tuntuu naurettavalta. Eikö hän muka ole oppinut mitään muita kirouksia/loitsuja/mitälie kuin tainnutuksen ja aseistariisunnan? Aina vain samat "Stupefy" "Expellarimus" ja "Protego" Huoh.

Pieniin asioihin kirjassa olin tyytyväinen. Esimerkiksi Dobbyn kuolema ja hautaus oli hyvin kirjoitettu, pidin myös Dudleyn muutoksesta. Taitavaa tarinankerrontaa ilmeni myös Kalkaroksen kertomuksessa.

Tämä ei siis tarkoita, että olisin inhonnut kirjaa. Mielestäni näin loistava kirjasarja olisi kuitenkin kaivannut ryhdikkäämmän lopetuksen. Luen vielä toiseen kertaan, annetaan uusi mahdollisuus.

Poissa Codename

  • Maagi Codee
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Velho
  • Linnunradan huispaavat certemursut ;)
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Täyttikö kirja odotukset?
« Vastaus #51 : Heinäkuu 27, 2007, 12:37:07 »
Kun kirja oli luettu, oli minulla kaksijakoinen olo. Samalla täytti odotukseni, toisaalta taas ei. Mutta jonkin aikaa kirjaa mietittyäni, tiesin, että se oli täyttänyt odotukseni.

Odotin kirjasta synkkää, mutta en odottanut sen olevan niin synkkä kuin se oli. Synkkyys ei kuitenkaan minua haitanut, se oli vain hyvä juttu. Alku oli aika toiminnallinen ja tämä kirja alkoi, kuten myös edellinen kirja, jostain muualta kuin Harryn luota. Alussa koettiin jo kahden tutun henkilön kuolemat ja niin tiesin odotta lisää kuolemia.

Silloin kun ajattelin, ettei kirja täyttänyt odotuksiani, varmaan johtui varmaan siitä, ettei kuin vasta viimeisellä sadalla sivulla oltu Tylypahkassa. Tylypahkassa olitiin kuitenkin suurimman osan ajasta muissa kirjoissa ja niin se Harry Pottereissa tuntui kodilta. Mutta ei se loppujen lopuksi haitannut paljoa. Se oli kuitenkien todella hyvä juttu, että lopputaistelu tapahtui Tylypahkassa.

Myöskin Tonksin ja Lupinin kuolema petti minut; minusta heidän tappamisessa ei ollut mitään järkeä varsinkin, kun he olivat saaneet juuri lapsen. Kirjan keskiosa oli myös paikoitellen tylsä.

Kirjassa oli paljon hyvää, josta pidin; siinä oli todella hyvä tunnelma, Harryn ja Voldemortin viimeinen kohtaaminen oli hyvin toteutettu, siinä ei paljoa taisteltu eikä se ollut liian mahtipontinen. Harryn, Ronin ja Herminonen suhteet oli kuvattu hyvin ja muutenkin kirjan henkilöhahmojen tunteet saatiin mielestäni hyvin esiin.

Loppujen lopuksi kirja täytti odotukseni, vaikkei ihan parhaimmaksi kirjaksi yltänytkään. 
Toivo on pylväs, joka pitää maailmaa pystyssä. | Kurkista sisään ;D | "Vaikka kaikki saa unohtua, kiitos siitä, kun liiankin kauan jaksoit mua. Huolit hulluuttas puolikkaan, enempää en oo osannut koskaan antaakaan." |

meks

  • Ankeuttaja
Vs: Täyttikö kirja odotukset?
« Vastaus #52 : Heinäkuu 27, 2007, 13:02:26 »
Kyllähän se odotukset täytti. Minusta kirja olisi suurimmaksi osaksi upea päätös upealle sarjalle. Erityisesti Kalkaroksen ja Dumbledoren roolien syveneminen kosketti ja mainittakoon nyt vielä kerran, että tämän kirjan myötä Kalkaroksesta tuli ehdoton suosikkini. Lisäksi kirja toi minusta jälleen epäsuorasti esille sen, etteivät Sirius ja James oikeasti olleet mitenkään viattomia vaan oikeastaan monessa suhteessa itse asiassa aika inhottavia (esim. Oljolle ja Kalkarokselle), vaikka olivatkin ns. hyviä velhoja ja taistelivat "pahaa" vastaan. Itse asiassa mielestäni mielenkiintoinen kohta oli se, kun Dumbledore sanoo Kalkarokselle, että Harry ehkä päällisin puolin muistuttaa isäänsä, mutta on sisimmältään enemmän äitinsä kaltainen.

Toisaalta kirjassa oli myös asioita, joista en pitänyt. Muun muassa holokaustisia piirteitä liioiteltiin eli velhomaailma meni mielestäni liikaa mukaan kuolonsyöjien touhuun ja jälleen Pimennosta tehtiin liian paha (niin kuin aimminkin on minusta tehty). Ja olihan kirja monien muiden Potterien tavoin hieman epätasapainoinen siten, että kaikki tapahtumat tapahtuvat vasta lukuvuoden lopussa ja alussa on hiljaisempaa, eikä homma etene. Toisaalta tähän alun etenemättömyyteen liittyvät epätoivon tunteetkin olivat minusta hieno osa kirjaa. Voldemortin kuolema oli minusta toteutettu hienosti. En olisi jaksanutkaan lukea mitään loputtoman pitkää taistelutarinaa, jonka päätöksen olisi kuitenkin arvannut etukäteen. Yleisesti ottaen kirja oli kuitenkin minusta aivan mahtavan hauska ja koskettava lukukokemus, joka sitoi yhteen monia aiempia langan palasia, mutta jätti myös pureskeltavaa eikä ollut aivan liian helposti aukeava!!

Nyt alan varmaan lukea kirjaa uudestaan, kun pystyn vihdoin nauttimaan sen lukemisesta. Ensimmäisellä kerralla lukeminen oli enemmänkin kauhua...=)

fubar

  • Ankeuttaja
Vs: Täyttikö kirja odotukset?
« Vastaus #53 : Heinäkuu 27, 2007, 16:45:25 »
Kyllä ja ei

Tokihan tarina tuotiin hyvään mieltäni tyydyttävään loppuun (ja Harry kuoli kuten olin aikasemmissa kirjoissa tajunnut) saaden vieläpä selitykset kutoskirjassa mieltäni suututtaneisiin asioihin (Dumbeldoren kuolema etc)

Pidin siitä ettei ihan kaikkea kirkosakaan kerrottu vaan jätettiin mielikuvituksellekki tilaa.

Se mistä en pitänyt oli että tämä kirja oli samanlainen kuin kaksi edellistä - ensin menee 50-65% toivottoman tilanteen olotilan luomiseen ennenkuin kirjan tarina oikein kunnolla alkaa kerätä vauhtia. Toisaalta luettuasi koko kirjan tajuat alun olleen pakollinen jotta ymmärtäisit miksi henkilö toimi kuten toimi. En olisi enää kaivannut vikassa kirjassa samaa reseptiä uudelleen - manasin kirjan puolivälissä ääneenkin pettymystäni.

Mutta suurin pettymykseni ei olekkaan tämä kirja tai tarina vaan koko taikamaailman onttous. Alussa painotetiin miten piti kehittyä eri osaalueilla ja tullaparemmiksi. BBC:n Rowlingin tv-ohjelmassakin peri vuotta sitten Rowling esitti henkilöhahmo vihkoansa ylepänä. Vihossahan oli kunkin hahmon kyvykkyys eri osaalueilla. Kaiken tämän jälkeen tajutessani että ainut millä oli merkitystä oli loitsun lasusumisen nopeus oli pettymykseni (tyhmänän tajusin tämän vasta kutoskirjassa) suunnaton. Vikankin kirjan taistelut olivat villin lännen "kuka vetää nopeitien&tarkiten" tyylisiä.


Mutta älköön kukana luulko että kadun lukeneeni tätä kirjasarjaa - ei tämä oli varsin hyvä tarina ja kannatti edottomasti lukea loppuun. Itselleni parhaat kirjat lienevät kolmonen & nelonen - niissä maailma oli jo tuttu ja tarinankerronta kiehtoi kuitenkin koko ajan oppimaan uutta. Pakko osoittaa suurta kunnoitusta Rowlingille loistavasta tarinasta.

Reipper

  • Ankeuttaja
Vs: Täyttikö kirja odotukset?
« Vastaus #54 : Heinäkuu 28, 2007, 16:06:47 »
Deathly Hallows täytti ja ylittikin odotukset. En keksi miten koko kirjasarjan oli voinut lopettaa paremmin. Tosin, jo pelkästään se, että Kalkaros paljastui niin rohkeaksi, upeaksi ja kauniiksi hahmoksi, saisi mut ajattelemaan niin.
Kun pääsin loppuun ja epilogiin, mietiskelin, että moni varmasti pitää tätä liian imelänä loppuna. Musta on aivan oikeutettua päättää kertomus onnellisesti. Elämässä on ihan tarpeeksi kamaluutta, sitä varten on kauniisti päättyviä satuja.

Yuba

  • Ankeuttaja
Vs: Täyttikö kirja odotukset?
« Vastaus #55 : Heinäkuu 28, 2007, 19:45:40 »
Täytti, tosin melko helposti, sillä en oikeastaan odottanut kirjalta kummempia. Luotin Rowlingin kykyyn viimeistellä sarja ja tuoda esiin kaikki se, mitä hän on alusta asti piilottanut lukijoilta.
    Myös minusta loppupätkä oli liian makea ja imelä ja jotenkin helposti arvattavissa, sinäänsä kyllä ihan mielenkiintoista luettavaa tietää, mitä kaikille tapahtui, mutta silti. Myös se "All was well" oli vähän no jaa. Olisin mielummin lopettanut kirjan vaikka vain siihen toisiksi viimeiseen lukuun, missä Harry sanoo saaneensa tarpeeksi ongelmia koko elämänsä ajaksi, vai miten olikaan. Sinänsä suuhun olisi voinut jäädä vähän enemmän haikeuden makua, ja ehkä jotain olisi voitu jättää hieman auki, että se olisi mukavasti jäänyt piinaamaan (vaikka koko viime yön näinkin unia Harry Pottereista ja muutenkin olen angstannut koko päivän Kalkaroksen kohtalosta.)
    Taistelu Tylypahkasta, King's Cross ja Prince's Tale olivat lempilukujani, eivät pelkästään DH:sta, vaan koko sarjasta, ehkä jopa kaikista kirjoista, joita olen lukenut. Kalkaros on vaan niin.. ah, ihana hahmo, siinä on vaan jotain niin traagista ja hykerryttävän ihanan surullista, etenkin ne lapsuuspätkät Lilyn kanssa ja se, missä Kalkaros ottaa itselleen sen kuvan ja kirjeen loppuosan. Ja kaikki se.
    Myös Dumbleroden "pimeät" puolet tekivät hahmosta jotenkin syvemmän ja aidomman, ja Dracokin oli ihana omalla tavallaan, ja vain hyvä ettei niistä tullut mitään kauloihin takertuvia kavereita Harryn kanssa. Olisi ollut mielenkiintoista tietää, kuka oli Dracon vaimo, paitsi jos se olisi ollut Pansy Parkinson, mikä olisi mennyt jo vähän yli kaikessa arvattavuudessaan.
    Olin jollain tapaa ylpeä mutta myös jumalattoman kateellinen Rowlingille kaikesta siitä, mitä hän on luonut, siitä, miten juoni on kulkenut yhtenäisenä, jännittävänä ja hauskana alusta loppuun, mutta myös erilaisena kirjasta toiseen (vitonen ja nelonen olivat mielestäni pieni notkahdus, etenkin vitonen - turhan synkkiä ja ahdistavia.) Kaunis, surullinen, ihana, jollain tapaa kauniin värinen ja helposti kuviteltava kirja. Sarja ei olisi paremmin voinut loppua.

Phoebe

  • Ankeuttaja
Vs: Täyttikö kirja odotukset?
« Vastaus #56 : Heinäkuu 28, 2007, 21:07:24 »
Kyllä, täytti odotukset. En kuitenkaan sanoisi että tämä paras Potter olisi, mutta tosi hyvä kuitenkin. Pitää lukea pian uudestaan se. Prince's tale-luku oli yksi kirjan parhaista luvuista, kuten myös The Battle of Hogwarts. Harmitti vain, kun 19 years later-juttu oli niin lyhyt. Olisi voinut olla pidempi, ja siinä olisi voitu kertoa useammista hahmoista. En olisi halunnut, että Tonks ja Lupin kuolevat, hehän olivat saaneet lapsenkin. Kokonaisuudessa kirja oli kuitenkin todella hyvä, ja hyvän lopetuksen Rowling kirjoitti sarjalle. :)

Homer

  • Ankeuttaja
Vs: Täyttikö kirja odotukset?
« Vastaus #57 : Heinäkuu 28, 2007, 23:36:28 »
Täytti. Loistava lopetus upealle kirja sarjalle, jonka parissa on jaksanut olla ja haaveilla lähemmäs vuosikymmennen verran ja jonka kirjat on tullut kahlattua läpi useita kertoja. Jos ei luettuina uudelleen, niin muistellen aina pätkän sieltä ja toisen täältä :).

Varsinkin Kalkaroksen luku oli hieno. No en paremmin osaa kuvailla tähän mitään. Kirja oli hyvä, ehkä parhaimpia koko sarjasta.

Nyt vain odottelemaan Rowlingin hakuteosta! :)) *tuskin malttaa odottaa*
 

Jackie Roy

  • Ankeuttaja
Vs: Täyttikö kirja odotukset?
« Vastaus #58 : Heinäkuu 29, 2007, 11:43:39 »
Minun on pakko myöntää, että olen pettynyt. Kirja ei millaan muotoa ollut huono, sillä oli omat mahtavat hetkensä, mutta minun - ja varmasti kaikkien muidenkin - odotukset olivat niin korkealla, että niitä ei tyydytetty "ihan hyvä" -kirjalla. Asioihin olisin halunnut perehtyä tarkemmin. Odotin kuulevani Harryn vanhemmista paljon enemmän, samoin Siriuksesta ja ylipäänsä aikuisten menneisyydestä. Entä sitten kaariholvi   Taikaministeriössä? Tästä olisin halunnut kuulla lisää. R.A.B. samoin. Paljon lisäinfoa hänestä. Kiinnostava ja urhea hahmo, jota valitettavan vähän vilautettiin. Epilogi olisi voinut olla riomasti pidempi ja kertoa muustakin kun kolmikon perheestä. Kuten jo on mainittu, niin "Velhomaailma Voldemortin jälkeen" on mielenkiintoinen aihe.

Arvelin, että Snape olisi loppujen lopuksi hyvä, mutta nyt kun sen vielä sain luettua, niin fiilikset olivat hienot. Olen pitänyt hahmoa koko kirjasarjan monivivahteikkaimpana ja mielenkiintoisimpana hahmona, enkä joutunut pettymään. Oli myös "hauskaa" kuinka ajatusseulassa palattiin jo Feeniksin killassa nähtyyn kohtaukseen, mutta kerrottiin myös tapahtuman jälkipyykki Lilyn ja Snapen välillä.

Tarina itsessään siis saatiin hienosti päätökseen, mutta yksityiskohtia jäi epäselviksi. Suurin osa näistä taas on  periaatteessa turhia juonen kannalta. Vähän tyhjä olo jäi. Osin aukkojen takia, osin "tässä se nyt oli" -ajatuksen takia.

Davana

  • Ankeuttaja
Vs: Täyttikö kirja odotukset?
« Vastaus #59 : Heinäkuu 29, 2007, 12:27:07 »
Näin ensimmäisen lukukerran perusteella kirja oli suuri pettymys, ei lainkaan sitä tasoa jota Row'lta odotin.
Muutaman pienen yllätyksen kirja tarjosi, kuten Hedwigin kuolema, joka oli minusta täysin turha ja tapa jolla Kalkaros kuoli. MIKSI, miksi, ihmeessä johonkin käärmeen puremaan? Pakko myös mainita kuinka turhauttavan helposti sivuutettiin Fredin sekä Lupinin & Tonksin kuolemat.

Dobbyn kuolema oli jokseensakin ennalta-arvattava, samoin Percyn paluu, mutta Oljon käännös hyvikseksi tuli täysin ns. puun takaa, toisaaltaan se oli luultavimmin paras juonenkäänne koko kirjassa. Pari muutakin hyvää kohtaa oli, kuten Mollyn "räjähdys" Bellatrixille, jonka olisin toisaaltaan toivonut jäävän henkiin ja joutuvan Azkabaniin... (ja olevan raskaana Voldulle ja täten syntyvän jatko-osan...)

Tarina tuntui suuresti junnaavan paikoillaan, aivan kuin Harry&co olisivat juuttuneet loppumattomalle telttailulomalle, lopussa kaikki taas tuntui tapahtuvan kauhealla ryminällä n. 50-100 viimeisen sivun aikana.

Sitten siihen suurimpaan kauhistukseeni, jonka melkein revin irti kirjasta luettuani nimen Albus Severerus... EI, ei, EI näin!!! Aaargh, mitä ihmettä Row onkaan ajatellut kun on tuon "happilyeverafterhattarapörröpilvi" epilogin kirjoittanut. Paritukset yms. muut kohtuu ok. mutta ne lasten nimet?? Ja miksi 19vuoden kuluttua? Miksei 5 tai 10vuoden? Ärh, mur....



Pomppuananas

  • Ankeuttaja
Vs: Täyttikö kirja odotukset?
« Vastaus #60 : Heinäkuu 29, 2007, 12:38:22 »
Minusta kirja täytti ainakin omat odotukseni erinomaisesti. Sain vastaukset kysymyksiin, joihin ne halusinkin ja sisältö oli niin loistavaa ja tunteitanostattavaa, että ihan hiljaiseksi pistää. Ei voi muuta todeta, kuin, että Row osaa kirjoittaa!
Toisaalta epilogi tuotti minulle hienoisen pettymyksen, sillä olisi ollut mukavaa päästä käsittelemään vähän syvemmin hahmojen kuulumisia, siis myöskin muiden kuin Harryn ja kumppaneiden. Itseäni jäi erityisesti vaivaamaan se miten George pärjäsi tulevaisuudessa ilman veljeään, olivathan he olleet yhdessä syntymästä saakka, ja suunnilleen käyneet vessassakin yhdessä!
Kokonaisuutena olen kirjaan tyytyväistäkin tyytyväisempi, epilogin pienistä puutteista huolimatta!

Maldiva

  • Ankeuttaja
Vs: Täyttikö kirja odotukset?
« Vastaus #61 : Heinäkuu 29, 2007, 13:39:46 »
Minusta kirja oli kaikista huonoin Potter ikinä, petyin todella pahasti, onkohan Rowling unohtanut käyttää niitä ajatuksia ja taidokkuuttaan, mitä ennen käytti..
Monet sellaiset, jotka olisivat ansainneet jäädä henkiin, kuolivat. (esim. Fred, Dobby, Lupin..)
Minusta Rowling käytti liikaa julmuutta valitessaan kuolevia henkilöitä, ja sitten osa kuoli ihan typerästi, kuten esim. Kalkaros.
Jotkut juonenkäänteet olivat naurettavan helppoja arvata, ja jotkut muutkin asiat olivat aivan kummallisia, kuten Harryn lasten nimet. Kuka tolvana antaa lapselleen nimeksi Albus Severus? Kaikki kolme nimeä olivat ihan kamalia.
Eniten minua kismitti se, että Tonks ja Lupin saivat lapsen, joka sinänsä on oikein hienoa, mutta menivät sitten kuolemaan pian tämän synnyttyä jättäen orpopojan jonka kummi Harry on. Olenkohan ainoa, josta tuntuu siltä, että tässä on uusi ns. kakkospotter? Vanhemmat kuolleet, kummi on melko tärkeä henkilö lapsen isälle.. Äh, vain se puuttui että Teddy olisi mennyt tätinsä luokse. .
Täytyy sanoa, että kirja alitti odotukseni ja toiveeni roimasti, ja näin ryöstäen huonoimman Potterin paikan Feeniksin killalta.
« Viimeksi muokattu: Heinäkuu 29, 2007, 13:52:25 kirjoittanut Maldiva »

Poissa Neverlandwitch

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Vihreä Luihuinen
Vs: Täyttikö kirja odotukset?
« Vastaus #62 : Heinäkuu 29, 2007, 14:41:33 »
Niin. Viimeinen kirja. Nyt ensin ennenkuin alan vuodattaa sydäntäni, onko totta että Row on mukamas tekemässä jotain jatkoa kun kirja jäi kesken? Mamma sanoi että siitä oli lehdessä, mutta en ollut silloin paikalla enkä lukenut lehteä, joten en tiedä.

Sain kirjan käsiini aikaisin lauantaina. Olin kauhean väsynyt, torstain ja perjantain välisenä yönä olin nukkunut 3 tuntia ja perjantain ja lauantain välisenä hieman vajaa neljä. Olin kauhean väsynyt, mutta en pystynyt nukkua. Minulla oli kädessäni VIIMEINEN kirja, ei silloin voi nukkua. Luin ensimmäiset kaksi lukua sillä välin kun paras kaverini veteli hirsiä, herätin hänet useaan otteeseen; "Volde vei Luciuksen taikasauvan" , "Tonks ja Remus meni naimisiin!". Olin ihan tillin tallin, minun oli PAKKO nukkua. Nukuin pitkälle iltaan, näin mukavia unia siitä että minulla on Potteri. Kahdeksalta menimme elokuva teatteriin katsomaan toista kertaa Feeniksin Killan. Pointtini on se, että ensimmäisenä päivänä ehdin lukea vaivaiset 2 lukua, ja nekin toinen silmä kiinni. Maanantaihin mennessä olin ehtiny vain 11 lukua lukea, joten aloitin kotiin päästyäni alusta.

Yllätyin, kun niin alkuvaiheessa kirjaa puhuttiin Albuksen perheestä. Ariana oli koskettava hahmo, pystyn kuvitella hänet. Hän oli nuori kun kuoli, ja järkyttävällä tavalla. Oli surullista (mutta ah niin jännää) lukea hänestä, hän ja Harmaa Leidi ovat tässä kirjassa yksiä lempi hahmojani. Salaperäisiä, heistä kerrotaan, mutta ei kaikkea. Tosin kirja tuhosi aikeeni laittaa vuotikseen ficci, joka käsittelee Albuksen kouluaikoja, hänellä oli siinäkin sisko nimeltä Aradith(tosin hänkin kuoli) joka seurusteli Phineas Nigelluksen kanssa, ja Grindelwald oli nainen. Toinen päähenkilöistä.Tämä ei nyt aiheeseen liity, mutta mainitsin kuitenkin:D

Oli yllättävää, että Ron lähti. Melkein itkin kun hän huusi ja ilmoitti lähtevänsä. Hän oli hauska hahmo, mielenkiintoisempi kuin useissa muissa kirjoissa. Tuntui, että häneen syvennyttin enemmän kuin muissa kirjoissa, hän nousi Harrya vastaan toisen kerran elämänsä aikana, ja ilmoitti että sodassa ja rakkaudessa kaikki oli sallittua. Ja kyse oli molemmista.

Hermionesta en ole ikinä oikein pitänyt, ehkä elokuvien takia. Oli kuitenkin hauskaa, että hän ei kaikkea tajunnut, ja Ron tiesi joistain asioista häntä enemmän.

Harry itse oli samanlainen kuin ennen. Haluaa selvitä yksin, ja pelastaa muut. Oli koskettavaa, kuinka hän huusi Remukselle, kun mies aikoi jättää vaimonsa ja syntymättömän lapsensa, ja lähteä heidän mukaansa.

Kuolemista kaikkein surullisin on oli Remus. Ymmärrän, että hän kuoli, Row halusi hänetkin haamuksi Harryä tukemaan. Ymmärrän nyt, miksi Siriuskin kuoli, hänenkin piti olla haamuna tukemassa, eikä olisi ollut mukavaa, jos Remus ja Sirius olisivat kuolleet samassa kirjassa. Tonks oli huolestunut Remuksesta, sai selvästi sellaisen käsityksen, että hän rakasti häntä. Pikkuinen Ted-parka, hän olisi saanut hyvät vanhemmat. Remus oli yksi lempihahmoistani, hän oli maailman runtelema muttei siltikään katkeroitunut. Hän ajatteli Tonksia ja lastaan, hän pelkäsi pilaavansa heidän elämän, hän oli valmis lähtemään vaikka se riistäisi häneltä itseltä onnen. Mutta olen onnellinen siitä, että hän sai hetken olla onnellinen. Hän sai kouluaikana hyviä ystäviä, hän sai vaimon ja pojan jota ei ehtinyt kasvattaa, hän pääsi parempaan paikkaan, hän pääsi ystäviensä luo. Kaikki hänelle rakkaat ihmiset olivat hänelle tärkeässä paikassa. Paitsi Teddy ja kolmikko ja muut kiltalaiset, mutta silti.

Teddystä olisin halunnut kuulla vielä lisää. Miten hän kasvoi, oliko onnellinen, tuliko hänestä aurori, menikö hän naimisiin...Oli paljon asioita joihin olisin kaivannut vastausta. Olisin halunnut lukea lisää Godricin notkosta, se tuntui aluksi taianomaiselta paikalta, mutta kuulimmekin vain niin vähän siitä. Olisin halunnut kuulla lisää kelmeistä, lisää Jamesistä ja Lilystä ja Severuksesta, olisin halunnut kuulla lisää menneestä, enemmän Dumbledoresta. Dumbledoresta tuli kirjan myötä virheitäkin tekevä mies, vanha sellainen, mutta silti viisas ja järjestelmällinen. Se rikkoi aiempaa kuvaa täydellisyydestä, mutta annan sen anteeksi, ei kukaan ole täydellinen.

Bellatrixin kuolema oli ansaittu, ehkä hän pääse Siriuksen kuritukseen jonnekkin... Narcissasta tuli hahmona nyt mielenkiintoisempi, ehkä me lopulta saamme hänetkin elokuviin mukaan...

Hallowseista olisin halunnut kuulla lisää, miksi nimetä kirja niiden mukaan, mutta silti niistä puhutaan niin vähän? Olisin odottanut jotain jännempää, jotain järkyttävää mutta silti niin täydellistä. Ja kuten jo moni mainitsi, kirjassa oli paljon itsestään selvyyksiä, tiara, harmaa leidi, R.A.B, se että Reguluksen mukana oli Oljo, Harry oli hirnyrkki.... Niin, paljon tuollaisia,  jota olettikin olevan.

Eniten kirjassa pidin Remuksesta ja tarinoista jota kerrottiin, ja kirjeistä. Oli kiva lukea Albuksesta ja Lilyn kirjeesta, Harrystä nuorena kiduttamassa kissaa, Oljon tarinasta(itkin sen ajan kun luin Reguluksesta), kolmesta velhosta ja Hallowseista... Kalkaroksen muistotkin olivat ihan kivoja, niitä oli mukava lukea.

Fredin kuolema oli surullinen, mutta pääsen yli. (itken silti kun luen suomennoksenkin) Georgesta olisin kyllä halunnut kuulla lisää, tuliko hänestä alkoholisti kun veli kuoli, vai menikö naimisiin ja osti koiran, vai kuina hän jatkoi elämäänsä, vai jatkoiko ollenkaan?

Eopilogista. Se oli siirapinen, kaikki oli täydellistä kaiken heidän kokemansa jälkeen, he menivät naimisiin ja saivat lapsia (ALBUS SEVERUS????? AAAAAAAAAAAAAArgh). Luulen, että Row teki niin, koska halusi mielenrauhan. Hän halusi kaiken loppuvan hyvin, hän halusi onnellisen lopun. Ehkä hän sai rauhan sillä, kaikki eivät voineet olla onnellisia ja elossa, mutta ainakin he.

Eniten ikävä tulee Dobbya, Remusta, Tonksia ja Frediä. Jokainen lempihahmoni on kuollut, Sirius, James, Remus, Tonks, Fred(pidin hänestä enemmän kuin Georgesta), Dobby... Ja nyt siten tämän kirjan myötä harmaa leidi ja Ariana sekä Regulus nousivat suosikkeihin, mutta hekin ovat jo kuolleet. Minun suosikkini saivat rauhan, he pääsivät toistensa luo<3

Taidan tatuoida alaselkääni Marauder. Tai ala vatsaan Sirius.

Kuitenkin, kirja oli hyvä, en tiedä vielä oliko parhain, mutta hyvä. Oli paljon asioita mitä muuttaisin, mutta silti, se oli hyvä.


~Nevvie
Yhtälailla säälittävä olen niinkuin muutkin, Yksinäinen jos et tuu, ja jos sä sitten tuutkin. Olen sulle kohtelias mutta vain sen verran, että saan sut sänkyyni tämän yhden kerran.

kärsimätön

  • Ankeuttaja
Vs: Täyttikö kirja odotukset?
« Vastaus #63 : Heinäkuu 29, 2007, 15:15:18 »
Kyllä täytti. Pelkäsin etukäteen, että kirja olisi pelkkiä moneen kertaan spekuloituja juonikuvioita, mutta yllätyin. JKR onnistui taas tuomaan tarinaan perusvireen ja käänteitä, joita ei voinut etukäteen arvata. Vai voiko joku rehellisesti väittää, että arvasi Hallowsit ja niiden merkityksen koko Pottersaagalle???

Luin kirjan putkeen, sitä ei voinut jättää kesken kun halusi koko ajan tietää mitä seuraavaksi tapahtuu. Se oli hyvä, niin kuin edellisetkin.

Ja tykkäsin vielä epilogistakin, ainakin melkein kokonaan.

Nyt ei sitten muuta kuin... niin, mitä?
Odotetaan seuraavaa loistavaa kirjasarjaa jonkun muun kynästä? Tuleekohan sellaista?

Seiskakirja täytti tehtävänsä, ei jäänyt tyhjä olo.

Poissa castlevania

  • Enterpricen kapteeni.
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Velho
  • Nihilisti.
  • Tupa: Tuvaton
Vs: Täyttikö kirja odotukset?
« Vastaus #64 : Heinäkuu 29, 2007, 19:13:35 »
Ensiksikin tämä kirja oli erittäin arvattava, naiivi, ja vääryyttä ylistävä. Ensiksikin DH:ssa ei ollut melkein mitään, mikä yllätti minut, yleensä arvasin suurimman osan oikein pienintä yksityiskohtaa myöten. R.A.M. oli Regulus, Kalkaros oli käsketty tappamaan Dumbledore ja sormus olisi kuitenkin tappanut Dumbledoren vuoden sisällä, Kuoleman pyhäinjäännökset, Ylösnousemuksen kivi oli Kolkon sormuksen kivi, Harry oli Horcrux, tiara oli horcrux, Harmaa Leidi Korpinkynnen tytär, Crabbe ei ole niin tyhmä, kuin luullaan, Harry menee naimisin Ginnyn kanssa ja Harry "hyvän puolen" kanssa jatkoi hirvittäviä vääryyksiään.

Kun oletin, että ainakin jotkut hahmoista tulisivat järkiinsä, odotukseni petettiin. Harry antoi varastamansa valehorcruxin Oljolle, joka olikin varsinkin tässä kohdassa hyvin liikuttava hahmo, vaikka aina olinkin pitänyt hänestä. Silti Harry ei palauttanut Luihuisen medaljonkia Voldemortille ja katsoivat Ronin ja Hermionen kanssa olevansa oikeutettuja murtautumaan Bellatrixin holviin, jotta pääsisivät lähemmäksi murhaa, oikeutetuksi ryöstämään kupin sieltä, oikeutetuksi moittimaan Lujahakaa, kun tämä tiesi, etteivät he ainakaan heti antaisi miekkaa, ennen kuin olivat tuhonneet horcruxeja, ja varoitti muita maahisia, katsoivat, että he olivat oikeutettuja tappamaan Naginin, ja oikeutettuja tappamaan Voldemortin. Jos Voldemortilla on pakkomielle valtaan, Harrylla, Ronilla ja Hermionella oli pakkomielle tappamiseen. Saati sitten, että he eivät kunnioittaneet vainajia sen vertaa, etteivät olisi alkaneet kiskomaan basiliskin hampaita irti vain, jotta voisivat tuhota horcruxeja. Harry oli mielestään oikeutettu uhoamaan, että koska hän oli voittanut Dracon taistelussa, sauva kuului hänelle, että kyseessä ei ollut varastus, oikeutettu mielestään, että sauva ei kuulunut Dracolle, joka oli sen oikea omistaja, saati sitten, että Elder Wand muka kuului hänelle, koska hän voitti Dracon taistelussa. Ja anteeksiantamaton lausahdus Matohännälle, että Matohäntä oli muka velkaa hänelle, vaikka luulisi hänen tietävän, että hän oli Matohännälle velkaa enemmän, kuin pystyisi ikinä korvaamaan. Ja joka sitten kuoli, saamatta kostoaan, oman armonsa ansiosta. Toivon, että Bellatrix ei kuollut, tai joutunut Azkabaniin, sillä muuten kiroan Mollyn, josta olen aina pitänyt, Maapallon ytimeen asti. Ja Molly raivostui enemmän oman tyttärensä uhkaamisesta, kuin muiden, vaikka tiesikin, että Ginny oli luonteeltaan paljon kieroontuneempi, kuin Bella.

Harry ja muut eivät olleet vieläkään oppineet mitään. Ei ole olemassa hyvää eikä pahaa, kaikki on kiinni elämänkatsomuksesta, ja siltikin Harryn puoli oli ollut paljon julmempi ja epäinhimillisempi. Voldemortin ruumiin pito erillään muista raivostutti myös, samoin kuin, että hän kuoli, mikä oli todella lapsellisesti ja arvattavasti kirjoitettu, kuten suurin osa kirjasta ja Harryn lausahdus, että Voldemort voisi katua. Toivoin, että Tom olisi vaientanut hänet huutamalla, että milloin Harry oli katunut anteeksiantamattomia tekojaan? Ja kidutuskirouksen käyttö raukkamaisesti selän takaa Amikukseen siitä, että tämä sylki McGarmiwaa kasvoihin ja että McGarmiwa sanoi sitä ritarilliseksi teoksi. Ja komennuskiroukset, joita jopa McGarmiwa käytti. Järkyttävää. Neville, josta olin aina pitänyt, katkaisi miekalla Naginin pään raakalaismaisesti. Crabbe-parka, Severus-parka, Nagini-parka, Tom-parka, Villisilmä-parka, Dobby-parka, Bellatrix-parka, Amikus-parka ja monet muut. Draco oli juuri niin ritarillinen, kuin uskoinkin, uhraten henkensä raahatessaan Gregorya, onneksi hän sentään selvisi, vaikka Harry ei vieläkään oppinut mitään. Percy-parka, hän pyysi anteeksi tekojaan, vaikka hän oli vain noudattanut omaa uskomustaan. Fredin kuolema oli kyllä kieltämättä traagisen ironinen, etenkin viimeiset sanat: "Sinä tosiaan vitsailit, Percy, viimeksi kuulin sinun vitsailevan, kun olit -", tulen kyllä kaipaamaan sitä poikaa, ja Percyä kävi uskomaton sääli.

Ja Severuksemme, vaikka arvasin suunnilleen kaiken etukäteen, Severus oli uskomattoman myötätuntoa herättävä, etenkin kuolemassaan, antaessaan ajatuksiaan Harrylle ja pyysi tätä katsomaan häntä vielä kerran nähdäkseen Lilyn silmät ja itkiessään ajatuseulassa lukiessaan Lilyn kirjettä, hänen epäonnisen rakkautensa todistetta. Taas yksi hahmo, joka olisi ansainnut parempaa. Ylösnousemuksen kivi ja Lupinin, Jamesin, Siriuksen ja Lilyn "haamut" jatkoivat naiivia ja raivostuttavaa linjaa. Harry ei muita ilmeisesti ajatellutkaan haluavan "herättää henkiin" ja puhua, kuten pyytää Matohännältä ja Kalkarokselta anteeksi kaikkea. Crabbe oli voimakas velho, niin kuin olinkin arvellut ja kyllähän kyyneleet ropisivat muiden rakastamieni hahmojen kuolemien tai häviöiden ohella myös Crabben kauheassa kuolemassa. ja Rymistyirparkakaan ei saanut kostoaan Harrylle, vaan joutui kidutettavaksi ja tapettavaksi, koska ei halunnut ilmiantaa Harrya. Ihmettelin myös, että Dean ei kostanut Harrylle ja Ginnylle vaan ihaili yhä Harrya.

Onneksi sentään kaikkein lempihahmoni, Draco ja Krum selvisivät hengissä, Hermionen pinnat ropisivat pois tässä kirjassa roimasti ja pois kaikkein suosikkihahmojeni tililtä. Ja loppu oli imelä ja vääryyttä ylistävä. Epäilemättä kaikki Kuolonsyöjät, jotka olivat taistelleet vääryttä vastaan ja oikeaksi uskomansa asian puolesta, olivat joko kuolleita tai haudatut Azkabanin uumeniin mädäntymään (paitsi Malfoyt), sillä välin kun "kuvakansipoika" oli kaikkien ylistämä hirveistä teoistaan ja murhistaan, varkauksistaan, sun muista hirveyksistä ja hän oli mennyt naimisiin Ginnyn kanssa, joka oli yhtä ylimielinen kuin ennenkin. Ja taas "Ei Luihuiseen, en halua Luihuiseen, Luihuiset ovat pahoja!" listausta, vaikkakin Harry vihdoinkin myönsi ainakin sen, että Kalkaros oli ollut rohkein mies, jonka oli tuntenut, puhuessaan Albus Severukselle. Viimeisessä luvussa ei myöskään kerrottu melkein mitään, mitä muille hahmoille oli tapahtunut, vain muutamista, jotka olivat asemalla. Kokonaisuutena uskomattoman typerä, naiivi, arvattava ja hirvittävää vääryyttä ja julmuutta ylistävä kirja. Nuo rakastettujen hahmojen kuolemat, joista Rowling puhui, olivat kyllä hieman epäselviä, ne saattoivat olla esimerkiksi Dobby, Crabbe, Kalkaros, Voldemort, Lupin, Tonks, Matohäntä, Rymistyir tai Fred. Ihmetytti kylläkin, kun Rowling sanoi, että kukaan ei tule arvaamaan loppuratkaisua. Uskon että melkoisen moni kyllä arvasi tämän.
« Viimeksi muokattu: Heinäkuu 29, 2007, 19:17:37 kirjoittanut castlevania »
"Oh, my offense is rank, it smells to heaven! It hath primal elder curse upon it; the brother's murder.

dumppaa

  • Ankeuttaja
Vs: Täyttikö kirja odotukset?
« Vastaus #65 : Heinäkuu 29, 2007, 20:45:28 »
Kyllä kirja täytti suurinpiirtein odotukseni, tosin niitä Rowin nokkelia juonenkäänteitä ei enää juurikaan ollut, juoni tuntui kulkevan aikalailla koko ajan ikäänkuin raiteilla. Eniten häiritsi tuo viimeinen kappale, mielestäni oli aika kliseistä kun Harry/Gin ja Ron/Hermione päätyivät yhteen. Silti kirja oli mielestäni oikein mainiosti kirjoitettu, eikä minulla ole enempää valittamista, olen oikein oikein tyytyväinen. En voi sanoa että kirja olisi ihan parhaita Pottereita, ei se vielä LP:tä voita, mutta ehkä toisiksi paras se voisi hyvinkin olla. Ehkä pidän siitä muutenkin sen takia paljon, että se tosiaan on se viimeinen HP-kirja.

Poissa Neverlandwitch

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Vihreä Luihuinen
Vs: Täyttikö kirja odotukset?
« Vastaus #66 : Heinäkuu 30, 2007, 17:52:29 »
Silti Harry ei palauttanut Luihuisen medaljonkia Voldemortille ja katsoivat Ronin ja Hermionen kanssa olevansa oikeutettuja murtautumaan Bellatrixin holviin, jotta pääsisivät lähemmäksi murhaa, oikeutetuksi ryöstämään kupin sieltä, oikeutetuksi moittimaan Lujahakaa, kun tämä tiesi, etteivät he ainakaan heti antaisi miekkaa, ennen kuin olivat tuhonneet horcruxeja, ja varoitti muita maahisia, katsoivat, että he olivat oikeutettuja tappamaan Naginin, ja oikeutettuja tappamaan Voldemortin. Jos Voldemortilla on pakkomielle valtaan, Harrylla, Ronilla ja Hermionella oli pakkomielle tappamiseen. Saati sitten, että he eivät kunnioittaneet vainajia sen vertaa, etteivät olisi alkaneet kiskomaan basiliskin hampaita irti vain, jotta voisivat tuhota horcruxeja. Harry oli mielestään oikeutettu uhoamaan, että koska hän oli voittanut Dracon taistelussa, sauva kuului hänelle, että kyseessä ei ollut varastus, oikeutettu mielestään, että sauva ei kuulunut Dracolle, joka oli sen oikea omistaja, saati sitten, että Elder Wand muka kuului hänelle, koska hän voitti Dracon taistelussa. Ja anteeksiantamaton lausahdus Matohännälle, että Matohäntä oli muka velkaa hänelle, vaikka luulisi hänen tietävän, että hän oli Matohännälle velkaa enemmän, kuin pystyisi ikinä korvaamaan. Ja joka sitten kuoli, saamatta kostoaan, oman armonsa ansiosta.


Miksi Harry olisi käynyt viemässä Voldemortille medaljongin? Siinä ei olisi ollut mitään järkeä. Voldemort ei vielä tiennyt Harryn tuhoavan hirnyrkkejä, miksi Harry siis olisi lähettänyt sen pöllöpostilla hänelle? Daa? Minä ainakin Harryn tilanteessa pitäisin kaikki tuhotut lähelläni, jos joku ei olisikaan tuhoutunut täysin, pystyisin vielä tuhoamaan sen eikä tarvitsisi maailman reunalla sitä metsästää. Sitä paitsi Harry saattoi liimata sen ansioluettelon takasivulle, ihan vain todistusaineistoksi. Siitä voi hyötyä aurorin virkaa hakiessa (ehkä siksi Harry pääsi auroriosastolle ja vielä osaston johtajaksi.) .

Ja miksi he eivät olisi murtautuneet sinne, jos oli melkein takuu varmaa että hirnyrkki olisi sielä. Oudompaa olisi ollut jos kolmikko olisi tuntenut omantunnon tuskia murtautua Siriuksen ja Dobbyn murhaajan holviin ja jättää maailma pelastamatta. Kunnia on tunnon tuskia halutumpi. En minäkään olisi lupaa kysynyt hirnyrkin tuhoamiseen. Ja moittivatko he nyt niin Lujahakaa? Ehkä he olivat hämmästyneitä, mutta moittivat...?

Nagini oli hirnyrkki, kai se pitäisi tappaa mielummin kun koko maailman jästit, ja miksi jättää Voldemort, tuskin hän käppäilisi vanhainkodissa kiltisti hirnyrkkejen tuhoamisen jälkeen. Elder Wand kuului ja kuuluu Harrylle, hän on sen mestari. Käsittääkseni kaksintaisteluiden säännöissä ei ole kielletty varastamista, onhan sauvan kaappaus periaatteessa sama asia.
Miksi Harry oli muka enemmän velkaa matohännälle? Ei hän ollut pettänyt ketään niinkuin Matohäntä.

Ja tuosta kolmikon pakkomielestä tappamiseen... No onkohan noin, jos tehtäväksi annetaan tappaa yksi henkilö, niin onko se pakkomielle? Ja otetaan huomioon, että Harry ei lausunut sanoja Avada Kedavra, sen teki Voldemort(ja useasti elämänsä aikana), hän tappoi itse itsensä. Ei Harry ketään tappanut tai antanut käskyä tappaa. Eikä Hermione eikä Ron. Mihin siis tuo väittämä perustuu?

Harry oli kieltämättä äkkipikainen ihminen, en olisi uskonut hänen käyttävän kidutuskirousta. Kuinka mones kerta tuo oli, eikös hän oli ainakin kaksi kertaa kiduttanut Bellaa? Feeniksin Killassa ainakin. Mollyllä taisi muuten olla aika paljon tunteet pinnassa kun Fred kuoli, kyllä minäkin nirhaisin Bitchin joka uhkaa toistakin lastani. Ei sillä tainnut olla väliä, oliko se Ginny vai joku toinen heistä, Molly oli vain katkera. Ja enpä tuosta Ginnyn kieroudesta tiedä... Hän vaikuttaa enemmän Mollymaiselta mamma-tyypiltä kun kieroilevalta kuolonsyöjä Bellalta.


Omista lempihahmoistani ei ainutkaan ole enää hengissä. Remus, Sirius, Fred, Dobby, Bellatrix ja jossain määrin Voldemort. (Sekä uudet suosikit Ariana ja Harmaa Leidi) Kolmikkoa en niinkään siedä, mutta pakko elää heidän kanssaan, he ovat päähenkilöitä...

Totta on että kirjassa oli useita ennalta arvattavia jutskia, mutta minkäs teet. Itseäni olisi kyllä harmittanut, jos R.A.B olisi ollut joku muu kuin Regulus.

~Nevvie (taas tätä sydämen vuodatusta...)
Yhtälailla säälittävä olen niinkuin muutkin, Yksinäinen jos et tuu, ja jos sä sitten tuutkin. Olen sulle kohtelias mutta vain sen verran, että saan sut sänkyyni tämän yhden kerran.

Poissa Nemorosa

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
Vs: Täyttikö kirja odotukset?
« Vastaus #67 : Heinäkuu 30, 2007, 21:27:50 »
Edelliseen Neverlandwitchin viestiin viitaten (en viitsinyt lainata koko viestiä) haluaisin huomauttaa, että kuten Rowling sanoi tuossa chatissa, Harry ei ole, eikä koskaan ole ollut pyhimys. Itsekin tosin hiukan yllätyin kun Harry käytti jopa useita kertoja anteeksiantamattomia kirouksia matkansa aikana, mutta kyseessä oli kuitenkin sotatilanne, ja kuuleman mukaan sodassa ja rakkaudessa kaikki on sallittua.. Kidutus-kirouksen käyttäminen siihen uuteen DADA-opettajaan (jonka nimeä en häpeäkseni muista..) oli kieltämättä aika ajattelematonta, eikä edes hirveän perusteltua (äijä sylkäisi McGarniwaa), mutta se osoitti, että Harry ei ole täydellinen, eikä mikään puhdas pulmunen. En ehkä ihan täysin ymmärrä miksi hän nyt onnistui kirouksessa, olisi Siriuksen kuolema luullut antavan ennemmin aihetta kyseiseen toimintaan. Tai ehkäpä muutama vuosi lisää ikään, sekä puhdas viha saivat kirouksen toimimaan paremmin kuin sekavassa mielentilassa läheisen ihmisen kuoleman jälkeen sinkautettu kirous.. Noh, meni ehkä hiukan offiksi..

Poissa Sidney

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
Vs: Täyttikö kirja odotukset?
« Vastaus #68 : Heinäkuu 31, 2007, 11:50:14 »
Kirja oli hyvä. Ei ehkä paras mutta hyvä. Minusta oli hyvä että kirja loppu sillain niinkuin se loppu vaikka se viimenen luku olikin aika lässy. Musta ois kuiteskin ollu vielä ällönpää jos Harry ois kuollu koska se ois just ollu sellanen ällö uhrautumis sankari kuolema. Hetken kyllä pelkäsin että Harry kuolee kun tämä oli saanu tietää että hän oli hirnyrkki. Tuo Harry on hirnyrkki oli kyllä ennalta arvattava mutta kuitenkin se selitti Harryn ja Voldemortin yhteyden toisiinsa ja sen että miten Harry osas puhua käärmeille.
Kalkkaros oli jotenkin sympaattinen tässä kirjassa vaikka en ole siitä hahmosta niinkään välittäny muissa kirjoissa. Minua itketti ne Kalkkaroksen muistot että se rakasti Lilyä. En olisi arvannut sitä että Dumblendore oli käskenyt Kalkkaroksen tappamaan hänet.
Dumbledoren menneisyys oli musta tosi mielenkiintonen ja minusta oli vaan hyvä asia ku siitä paljastu niitä pimeitäkin puolia. Inhoan sellaisia täydellisiä hahmoja.
Kirjaa pilasi vähän se että sitä oltiin mainostettu liikaa ja odotukset olivat hirveen korkealla. Ehkä sitten ku oon lukenu suomennuksen niin osaan sanoa paremmin onko tää kirja paras.
Tosta viimesestä luvusta vielä se että mua ei kovin paljon haittaa että siinä ei niitä ammatteja kerrottu koska en ole niistä niinkään kiinnostunu ja pystyin arvaamaan että Ronísta ja Harrystä tuli auroreita.
Voldemortin ja Harryn taistelu oli ok ehkä vähän lyhyt mutta parempi ku sellanen hirvee väkivaltanen yhen luvun mittanen taistelu,ei sellasta kukaan jaksa lukee. Musta tapahtumat ei edenny ollenkaan nopeesti vaan pikemminkin liian hitaasti.
Mua ärsytti ehkä eniten se että Tonksin ja Lupinin kuolema mainittiin vaan ohimennen siinä kirjassa.
Fredin kuolema järkytti.

Poissa Neverlandwitch

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Vihreä Luihuinen
Vs: Täyttikö kirja odotukset?
« Vastaus #69 : Heinäkuu 31, 2007, 18:52:14 »
Edelliseen Neverlandwitchin viestiin viitaten (en viitsinyt lainata koko viestiä) haluaisin huomauttaa, että kuten Rowling sanoi tuossa chatissa, Harry ei ole, eikä koskaan ole ollut pyhimys.

En ole niin sanonutkaan. Ehkä edellisestä viestistä saa kuvan, että olen Harry-fani, mutta itseasiassa inhoan häntä. Tuo oli offia. Kuitenkin, lähinnä Harryä siinä määrin puolustelin, ettei hänellä ollut pakottavaa tarvetta tappaa ja ettei hän minusta ollut kenellekkään sellaisessa velassa kuin Peter. Ei, Harry ei tosiaankaan ole mielessäni pyhä. En ole koskaan pitänytkään häntä pyhänä. En pidä koko hahmosta. Tuota samaa minäkin mietin, eikö Harry muka ollut tarpeeksi vihainen silloin Bellaa yrittäessa kiduttaa, kun Bella oli Siriuksen eliminoinut. Tuvan johtajan naamaan sylkäisy ei sen rinnalla kuulosta niin pahalta. Mutta ehkäpä Harry menetti viimeisenkin itsehillintänsä rippeet, ja kidutti heikoin perustein. Aika moraalitonta.
Yhtälailla säälittävä olen niinkuin muutkin, Yksinäinen jos et tuu, ja jos sä sitten tuutkin. Olen sulle kohtelias mutta vain sen verran, että saan sut sänkyyni tämän yhden kerran.

Poissa Tinde

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
Vs: Täyttikö kirja odotukset?
« Vastaus #70 : Heinäkuu 31, 2007, 19:34:47 »
Kyllähän se tavallaan täytti.Tosin yllätyin miten paljon kaikenlaista uutta Rowling oli keksinyt viimeisen kirjan juoneen.Tosin tietyllä tavallahan ne oli selitystä kaikelle ym.. kyllä siinä pää oli ihan pyörällä, kun tuli uutta vastaan.Loppu oli juuri semmonen, kun moni varmaan olisi voinut odottaakkin, mutta se, että Rowling sanoi merkittävien henkilöiden kuolevan niin olisin voinut olettaa, että Hermione tai Ron kuolisi.Ginny olisi voinut olla myös yksi uhreista, koska Harry ja hän olivat läheisiä.

Mielestäni kirja täytty odotukseni siltä osin, että kaikki ratkesi, mutta tietyllä tavalla se oli aika tyypillinen kliseinen loppu, että pelastajana/valittuna Potter saa tuhottua pahuuden lopuksi.Kaikki tuommoset ovat samaa sorttia.Olisi ollut mielenkiintosta jos esimerkiksi hyvis olisi sittenkin kuollut ja pahuus olisi ottanut vallan.Tiedä sitten miten se olisi toiminut, mutta siis loppujen lopuksi kirja täytti odotukseni.Olin ajatellutkin, että aika samanlainen loppu tulisi, mutta en odottanut, että niin moni olisi saanut surmansa.Olin ajatellut, että pari todella tärkeää henkilöä kuolee ratkaisun käsillä ja se on siinä.


"There's something beautiful inside you".

Poissa Nemorosa

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
Vs: Täyttikö kirja odotukset?
« Vastaus #71 : Heinäkuu 31, 2007, 20:29:43 »
Edelliseen Neverlandwitchin viestiin viitaten (en viitsinyt lainata koko viestiä) haluaisin huomauttaa, että kuten Rowling sanoi tuossa chatissa, Harry ei ole, eikä koskaan ole ollut pyhimys.

En ole niin sanonutkaan. Ehkä edellisestä viestistä saa kuvan, että olen Harry-fani, mutta itseasiassa inhoan häntä. Tuo oli offia. Kuitenkin, lähinnä Harryä siinä määrin puolustelin, ettei hänellä ollut pakottavaa tarvetta tappaa ja ettei hän minusta ollut kenellekkään sellaisessa velassa kuin Peter.

En tarkoittanut, että sinä niin olisitkaan sanonut, vaan viittasin lähinnä tuohon koko viestiisi, jossa lainasit myös Castlevania (jolle oikeastaan viestini osoitin, mutta sinun viestisi liittyi siihen myös, joten..). Ilmaisin ehkä asiani hiukan huonosti, pahoittelen. Mutta olin siis aika lailla samoilla linjoilla kuin sinäkin. :)

Taskis

  • Ankeuttaja
Vs: Täyttikö kirja odotukset?
« Vastaus #72 : Heinäkuu 31, 2007, 21:17:29 »
Mielestäni DH täytti odotukset. Ei ehkä yllä aivan suosikkini Azkabanin vangin tasolle, mutta kokonaisuutena upea teos.
Rakastin sitä, että henkilöhahmot syvenivät ja saivat uusia puolia. Dumbledoren menneisyys, Kalkaroksen ja Lilyn ystävyys/rakkaus, Ronin lähtö ja paluu...
Joihinkin asioihin olisin kaivannut lisää syventymistä, kuten Fredin kuolemaan ja Georgen tuntemuksiin siitä. Lilyn ja Jamesin välisestä rakkaudesta olisin myös halunnut uutta tietoa: miten he lopulta alkoivat seurustella ja päätyivät naimisiin.
Useat kohtaukset saivat kyyneleet silmiin, kuten Dobbyn kuolema, Harryn tavatessa vanhempiensa, Siriuksen ja Lupinin "haamut", Harry vanhempiensa haudalla ja Dumbledoren kyyneleet hänen puhuessaan sisarestaan.
Koskettava tarina ja hieno päätös uskomattoman upealle kirjasarjalle!

Lula Ubikinon

  • Ankeuttaja
Vs: Täyttikö kirja odotukset?
« Vastaus #73 : Heinäkuu 31, 2007, 23:56:11 »
Nyt se on ohi. Ensimmäinen reaktioni, kun takakansi kolahti kiinni, oli kauhunsekainen järkytys. Oli vaikea ymmärtää, että se oli todella ohi. Luin sellaisessa transsissa, että ajatukseni kirjasta alkavat selkiytyä vasta nyt.

Jostain syystä en osaa sanoa, oliko kirja hyvä vai huono. Vähän kuin olisin lukenut pätkän jonkun elämästä, enkä mielestäni ole oikeutettu arvostelemaan sitä. >___>

Tärkein ensin. Snape on hyvis!!! Wooowooo! \o/
"Hyvis" ja "pahis" ovat hyvin mustavalkoisia käsitteitä, minkä Rowling on tuonut minusta hyvin esille. Olen ehdottomasti sitä mieltä, että vaikka Kalkarosta ei mustavalkoisesti ajateltuna voisi sanoa hyvikseksi, olihan hän kuitenkin Kuolonsyöjä ja kuten täällä aikaisemmin mainittiinkin, hänen motiivinsa olivat itsekkäät. Mutta. Rakkaus oli lopulta kunnianhimoa, valtaa ja ns. pimeää puolta vahvempi. Mielestäni se tekee Kalkaroksesta hyviksen. Minä ainakin olen antanut Kalkarokselle kaiken anteeksi.

Arvatkaas muuten kuka on ( lähes ) aina ollut lempparihahmoni? Tiesin, että Snape kuolee. Ei tullut järkytyksenä, koska olin henkisesti valmistautunut.

Ja kuten tuli ilmi, ei Dumbledorenkaan menneisyys ihan puhtoinen ollut, mutta tuskin laskisitte hänet pahikseksi? Minusta Dumbledoren nuoruuden hairahdukset toivat edesmenneeseen rehtoriin enemmän syvyyttä ja ( kyllä vain ) inhimillisyyttä. Minusta Kalkaros on tähän mennessä ollut virheineen ja ilkeyksineen paljon inhimillisempi. Nyt puntit ovat aika lailla tasan.

Paras luku oli Prince's Tale vai mikä olikaan, jota luin vedet silmissä ( eka kerta Potterien aikana ).

Mitä tulee lopputaisteluun, minusta se Voldemortin tökstöks-kuolema osoitti hyvin sen tosiseikan, että Voldemortkin oli tosiaan vain ihminen. Perusavada olisi kaatanut Pimeyden Loordinkin; tässä tapauksessa riitti vähempikin. Mutta se toisten kiertely kehässä oli turhan kulunutta.

Voldemortin kaatumisen ja epilogin väliin jäi kyllä aikamoinen hole. Ensin pääpahis kuolee ja ihmiset hurraavat, sitten seisotaan King's Crossilla. Entäs kaatuneet? Eikö kukaan surrut niitä? En osaa sanoa mikä siinä häiritsi. Jokin. Ihan kuin Harry olisi juuri voittanut huispausmatsin ja lähtenyt sitten kotiin nukkumaan yhdeksäksitoista vuodeksi. Epilogi itse oli hyvin hapanimelä. Mutta Albus Severus oli tosi sööttiä.

Mutta täyttikö Deathly Hallows sitten odotukset? No, täyttihän se. En sitten ollutkaan niin kiinnostunut juonesta ja Gauntin sormuksista ja horcruxeista ja hyvän ja pahan taistelusta, vaan jokaisen hahmon henkilökohtaisesta taistelusta. Sarjan parasta antia on ollut henkilökuvaukset. Sarja on täynnä sykähdyttäviä ihmiskohtaloita. Mikäpä sen parempaa. Olen liian iloinen osatakseni selittää paremmin.

Kiitos, Rowling. Olen tyytyväinen.

Poissa Sun Lee

  • Ronnieponnie
  • Vuotislainen
    • Tarinamaa
Vs: Täyttikö kirja odotukset?
« Vastaus #74 : Elokuu 01, 2007, 10:50:52 »
Nyt se on luettu. Menipä kauan :D Mutta en halunnut kiirehtiä. Luin joka ilta tunnin, nautin siitä, että se oli vielä kesken ;) On jotenkin epätodellinen olo, ettei tule enää uutta Potteria, jota voi lukea. Mutta pian aion lukea kaikki Potterit uudestaan alusta :D

Tämä kirja oli... MAHTAVA. Paljon parempi kuin Puoliverinen Prinssi. Tässä oli kyllä tylsiäkin kohtia, joita ei olisi jaksanut lukea. Mutta kokonaisuudessaan rakastin tätä. En kyllä tiedä, onko tämä paras. Sen näkee oikeastaan vasta sitten, kun saa luettua sen suomeksi ja ymmärtää jokaikisen pienen yksityiskohdan.

Pidin ihan hirmuisesti kaikista Hermione & Ron-kohtauksista. Ne olivat aivan IHANIA. Se niiden suudelma tuli ihan yhtäkkiä, vähän enemmän odotin kyllä siltä kohdalta :> Mutta tiedämme jo, että Rowling ei osaa kauhean hyvin kirjoittaa romantiikkaa, ainakaan minun mielestäni ;) Tai ehkä osaisi, jos hän panostaisi siihen enemmän... muttajoo, nauroin kyllä Harryn reaktiolle, kun Hermione ja Ron suutelivat siinä aivan yhtäkkiä ;D

Muttamutta... olin hitusen pettynyt siihen, että Harry/Ginny sivuuttettiin koko kirjassa. Olihan siinä välillä sitä, että Harry pohti, miten Ginny voi jne. mutta olisin kaivannut jotain enemmän. Että he olisivat olleet yhdessä tai jotain. En tiedä. Mutta jotain.

Loppu oli kyllä ihan paras. Rakastin sitä. Luin sen jo heti ensimmäisenä päivänä, kun sain 21.7 sen käsiini :) Aww... olin ihan taivaissa sen jälkeen. Aivan mahtava loppu, kruunasi ihan kaiken. Ei tullut ahdistavaa oloa, olin vain pilvissä.

Mitähän vielä? Kaiken kaikkiaan kirja täytti odotukset. Ehdottomasti. Taistelu oli upeasti kuvattu ja se, että Harry, Hermione ja Ron olivat yhdessä melkein koko ajan, oli aivan fantastista. Niiden seikkailuista oli ihanaa lukea.