Kirjoittaja Aihe: Täyttikö seiskakirja odotukset?  (Luettu 39753 kertaa)

0 vuotislaista ja 1 Ankeuttaja kyttää tätä aihetta.

Poissa Jessie

  • Sanomaton
  • *
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Rohkelikko
Täyttikö seiskakirja odotukset?
« : Heinäkuu 24, 2007, 18:46:46 »
//Tomutettu. -Suru

Tuolla onkin jo keskustelua tunteista kirjan lukemisen jälkeen, mutta mitä mieltä olitte näin yleisesti kirjasta? Kuinka ylös se kohoaa Potterlistallanne? Oliko se kenties pettymys verrattuna esim. Puoliveriseen prinssiin tai muihin Pottereihin?

Itse voin aivan kevyesti ja iloisesti ja rehellisesti sanoa että se oli ehdottomasti paras POtter. Ainakin tällä hetkellä minusta tuntuu siltä. Pelkäsin kovasti että kirja ei enää onnistuisi yllättämään, mutta näin yhdellä sanalla jos pitäisi kuvailla kirjaa, se olisi NEROKAS. Mistä kaikista pienistä palasista kasaantuikaan kaikki, ja olin välillä aivan yllättynyt Rowlingin ratkaisuista.
Juoni eteni hyvin, vaikka jossain vaiheessa tuskastuin kun "Hirnyrkkien" etsiminen ei edennyt ollenkaan, ja katsoin vain että sivut hupenivat ja hupenivat.

Erityistä plussaa täytyy antaa Rowlingin hahmojen syventämisestä, etenkin Albuksen. Oli todella mielenkiintoista lukea miehestä lisää ja yllätyin kun luin ettei Albus ollutkaan niin puhtoinen. Oljon kääntyminen "hyväksi" oli myös ihanaa ja Dracon Malfoykin syveni ja sai lisää ulottuvuuksia.
Kirja oli surullinen kaikkine kuolemineen ja itse vollotin varmaan puolet kirjasta. Se oli todella kaunis ja hieno luku missä Harry oli Jamesin ja Lilyn haudalla. Tykkäsin siitä kovasti.

Niinkuin moni täällä ja muuallakin, epilogi oli pettymys, koska en olisi halunnut onnellista loppua. Kun luin sen ensimmäisen kerran olin aivan kauhuissani että hyi kuinka limaista, mutta toisella kerralla tulin jo vähän paremmin toimeen lopun kanssa. Olisin silti halunnut jotain vähän "enemmän", mutta Rowling on ylpeä lopustaa, joten se on varmaan tärkeintä.
« Viimeksi muokattu: Heinäkuu 28, 2009, 00:32:53 kirjoittanut Surumielinen »
♥ Pottereita vuodesta 1999 ♥
“Dumbledore's man through and through, aren't you Potter?"
"Yeah I am," said Harry. "Glad we straightened that out.”

Poissa Leamire

  • Vampyyri
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • The sharpest lives are the deadliest to lead
Vs: Täyttikö kirja odotukset?
« Vastaus #1 : Heinäkuu 24, 2007, 18:58:53 »
Tämä on varmasti nopean ja "syventymättömän" lukemisen tulosta, mutta olen pettynyt. Varmaan olen ainoa, mutta totta se on. Odotin jotain enemmän. Kirjassa oli tiettyjä yksityiskohtia, jotka kävivät kyllä järkeen, mutta joihin en kuitenkaan ollut tyytyväinen.
   Lupinin ja Harryn tappelu oli muuten hyvä, mutta meni vähän överiksi. Minusta. Olisin toivonut, että Lupin olisi vain lähtenyt ulos sen sijaan että olisi hyökännyt Harryn kimppuun. Lyöntikin olisi vielä mennyt, mutta taikasauvan kohottaminen häntä vastaan ei. Okei, osuihan Harry hermoon, mutta silti.
   Dumbledoren kunnianhimoisuus, perheensä häpeäminen jne. tämän nuoruudessa oli esitetty tavalla, josta jäi paha maku suuhun. En tiedä miksi, mutta jokin siinä kuitenkin tökki pahasti.
   Olisin toivonut Remuksen jäävän eloon. Oli jotenkin liian "helppoa" tappaa kaikki Kelmit. Jotkut muutkin ratkaisut, kuten R.A.B:n osoittautuminen Regulukseksi ja Kalkaroksen rakastuminen Lilyyn olivat kuin suoraan ficeistä. Tiedän, kirjathan ne ficeille ne ideat antaa, mutta silti. Olisin toivonut vähän mielikuvituksellisempaa ratkaisua näihin.
   Matohännän velanmaksu Harrylle oli liian mitätön. Tuskin maininta. Odotin siltä ehdottomasti enemmän - edes jotain varsinaista tekoa (eikä edes välttämättä itse Voldemortia vastaan, mutta kuitenkin).
   Kirja eteni liian loppupainoitteisesti: muistaakseni jouluun mennessä Harry ym. olivat saaneet haltuunsa vain yhden Hirnyrkin. Alussa oli kaikki vitsit ja loppu olikin sitten sitä normaalia eipäs-juupas -meininkiä. Pisteet kuitenkin Mollyn kaksintaistelulle Bellatrixia vastaan - se oli upea ja koskettava.
   Deathly Hallowsit olisi pitänyt esitellä mielestäni aikaisemmin, ettei olisi tullut tuollaista änkeämisen tunnetta tuolle loppuosuudelle.
   Jotkut kappaleet loppuivat muistaakseni (luin kirjan lauantaina) kuin tiiliseinään. Tuli heti tunne, että kiireessä on kirjoitettu. Sujuvuus (joka on muuten ihan tähtitieteellistä Rown kirjoissa, myös tässä) hieman kärsi siitä.
   Suurimmat haukut saavat kyllä kohtaus, jossa Harryn vanhemmat, Sirius ja Lupin saattavat Harryn Voldemortin luo, viimeinen taistelu ja kirjan lopetus. He (James, Lily, Sirius, Lupin) sanoivat pysyvänsä Harryn rinnalla loppuun asti, mutta katosivat ennen kohtaamista. Olisin odottanut heidän olevan tuollaisina "aaveina" hänen rinnallaan tosiaan sinne ihan viimeiseen "taisteluun" asti.
   Taistelua ei voi tosiaan oikein sanoa taisteluksi. Harryn puhe oli hyvä, mutta Voldemort oli liian tyhmä ollakseen IC (lainatakseni ficci-termiä). Vaikkei Voldemort ymmärtänytkään rakkautta, olisin odottanut hänen sentään oppivan virheistään tuota enemmän. Totta, hän oli raivoissaan, mutta silti kaipasin ja odotin enemmän.
Ja se taistelu itsessäänhän oli vain yhdet sauvan heilautukset! Odotin paljon enemmän...
   Ja sitten kirjan lopetus... Siis oikeasti. Ei näin huikeaa kirjasarjaa voi lopettaa lauseeseen "All was well"! Liian mitätöntä. Totta, yksinkertainen on paras vaihtoehto, mutta tuo oli yksinkertaisesti huono. Ei, ei ja vielä kerran EI!

Tämän lyttäämisen jälkeen luulette varmaan, etten pitänyt kirjasta. Väärä olettamus: pidän kyllä kirjana, mutta tämän huikean, mahtavan ja kekseliään kirjasarjan lopetuksena se ei vakuuttanut. En myöskään liikuttunut kuin pariin otteeseen kirjan aikana, mikä on erittäin harvinaista - minä kun satun olemaan harvinaislaatuisen herkkä itkemään kirjojen ym. takia. Vitsit kirjassa olivat yhtä hyviä kuin ennenkin ja Dudleyn huolehtivaisuus Harryn kohtalosta oli todella hieno ratkaisu. Mutta valitettavasti päällimmäiseksi tunteeksi tosiaan jäi turhautuneisuus noiden yksityiskohtien tähden: ne olisivat toimineet vallan mainiosti missä tahansa paitsi tässä lopetusosassa.
Niin, ja epilogi tuntui jotenkin irtonaiselta. Hyvää tekstiä, mutta silti se oli jotenkin siihen kirjaan kuulumaton.

Luen vielä uudestaan tällä viikolla, katsotaan sitten olenko muuttanut mielipidettäni.

Poissa Satakieli

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
Vs: Täyttikö kirja odotukset?
« Vastaus #2 : Heinäkuu 24, 2007, 19:05:51 »
Täytyy sanoa että minä hieman petyin tähän kirjaan vaikka alku näyttikin lupaavalta. Paikoitellen se tuntui todella tylsältä, varsinkin silloin kun Harry, Ron ja Hermione vain siirtyivät paikasta toiseen telttansa kanssa riidellen. Odotin Rowlingilta suuria yllätyksiä ja paljastuksia, mutta mielestäni kirjassa oli "liikaa" itsestään selviä asioita. Kyllä minä nyt ainakin ajattelin että totta kai sen täytyy tappaa jompi kumpi Weasleyn kaksosista, mutta olisi nyt voinut edes hieman enemmän kertonut Georgen tuntemuksista Fredin kuoleman jälkeen. Lisäksi Harry hirnyrkkinä tuntui niin selvältä, etten uskonut Rowlingin tekevän hänestä hirnyrkkiä.

Jessien kanssa olen yhtä mieltä siitä, että oli todella mukava saada tietää ettei Dumbledore ollutkaan aivan puhdas. Myös Oljon ja Harryn välien parantuminen oli mielestäni mukavaa, mutta Dracoa olisi voinut esiintyä kirjassa enemmän.

Lopputaistelulta kyllä odotin vähän enemmän. Eihän Harryn tarvinnut siellä linnassa lausua kuin yksi loitsu ja kappas - Voldemorthan jo kuolikin, omasta taiastaan tosin. Kuolemia kirjassa oli kyllä ihan tarpeeksi, mutta minä kyllä odotin jonkun kuolevan pääkolmikosta. Itkin kirjaa lukiessani useammin, mutta varsinkin kun sain tietää, että Lupin parka oli kuollut. Loppu oli mielestäni liian onnellinen, Ronin ja Hermionen naimisiinmeno nyt olisi ollut ihan tarpeeksi :D.

Poissa Steelsheen

  • Narsissisti
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • not your girl
    • Imaginary
  • Tupa: Puuskupuh
Vs: Täyttikö kirja odotukset?
« Vastaus #3 : Heinäkuu 24, 2007, 19:08:33 »
En ainakaan vielä uskalla julistaa DH:ta oikeastaan mihinkään kohtaan listallani - kyllä se nyt Salaisuuksien kammion päihittää, mutta muuten en tiedä. Pitää miettiä asiaa uudelleen kun joskus luen tuon uudelleen.

Odotukseni kyllä olivat kovat, ja ehkä jopa mahdottomat jossain mielessä. Ei kirja mikään varsinainen pettymys ollut, mutta kai minä odotin jonkinlaisia yliluonnollisen monimutkaisia ratkaisuja, joita en sitten ainakaan tuntenut saaneeni. Aikaisempiin osiin vertaaminen on vähän vaikeaa, sillä DH:n kanssa tiesi koko ajan sen olevan viimeinen kirja - se jossa kaikki pitäisi punoa yhteen.

Pidin kyllä esimerkiksi Dumbledoren taustoittamisesta, mutta sitten tuntui, että sitä korostettiin jopa vähän liikaa. Jotkut hahmot kuitenkin jäivät vähän liian vähälle huomiolle, esimerkiksi Kalkaroksen loppu minusta lässähti vähäsen, olisin odottanut enemmän häilyväisyyttä. Ja niin moni kysymys jäi ilman vastausta, että kaikilta osin en todellakaan pysty olemaan tyytyväinen kirjaan. Katsotaan muutaman vuoden päästä uudestaan.

Mainitsin jo tuolla tunnelma-topikissa siitä epilogista, mutta mainitsen uudestaan. Minulla ei loppujen lopuksi ole mitään kamalasti sen sisältöä vastaan, tiedostan kyllä sen olevan yli-ällö-imelä, mutta pohjimmiltani olen kuitenkin onnellisten loppujen ihminen. Mutta olisi sen sisällön voinut paremminkin valita, minua olisi ainakin kiinnostanut parisuhteiden ja lasten sijaan paljon enemmän mitä hahmot tekivät, mitä muille kuului ja sellaista.

//Hmph, tuli välillä viestejä. Olen Leamire Blatinan kanssa samaa mieltä suunnilleen melkein kaikesta :)
"If people don't know what you're doing, they don't know what you're doing wrong."

Poissa Aberforth

  • Vuotislainen
Vs: Täyttikö kirja odotukset?
« Vastaus #4 : Heinäkuu 24, 2007, 19:11:27 »
Lukemiseen meni noin 12h. Kirja oli pettymys :(
Ensinnäkin asiat joita Row lupasi ei näkynyt ollenkaan(no joitain), joka oli paha pettymys.
Sitten viimeinen luku, joka oli aivan liian lyhyt. Potterin ja Voldemortin "final battle" oli ihan liian lyhyt,
olisi voinut olla edes muutama taika enemmän. Turhat kuolemat, kuten Lupin ja Tonks, sekä Fred (vai oliko George). Dobby oli kirjan sankari!!!!

Sitten sitä ihmettelin että miksi Potter ei käyttänyt resurrection stonea ystäviensä henkiinherättämiseen(niin ainakin käsitän sen toimivan). En jaksa edes luetella enempää, koska niitä tulisi paljon.

Sitten tulee hyviä osuuksia, kuten "rajatila", jossa Potter käväisi, Snapen muistot, Gringotts ym.

Arvio olisi että 7/10.... Kirja oli ehkä paras Pottereista, mutta liian monta kysymystä jäi jäljelle.
Onneksi Row vastailee joihinkin...



Katarr

  • Ankeuttaja
Vs: Täyttikö kirja odotukset?
« Vastaus #5 : Heinäkuu 24, 2007, 19:12:27 »
Vaikka minulla yleensä aina on uusimman kirjan jälkeen sellainen tunne, että "tämä oli nyt se paras", niin kyllä nyt ihan oikeasti tämä kirja oli paras. :D Minulla oli aluksi pieniä ennakkoluuloja tätä kirjaa kohtaan, mietin että onkohan se enää edes "pottermainen" kun Harry ei meinaa edes Tylypahkaan mennä. Mutta onneksi ennakkoluuloni olivat ihan turhia.

Lukiessa oli koko ajan semmoinen pieni ahdistuksen tunne, pelotti että milloinhan ne kuolonsyöjät taas ilmestyvät. Välillä alkoi turhauttamaan kun näytti siltä, että eihän siitä hirnyrkkien löytämisestä tule yhtään mitään, Ron on hukkateillä ja sivut vain vähenevät. Olin myös aluksi järkyttynyt Dumbledoren "pimeästä puolesta", olin aina ajatellut hänen olevan täydellinen, jotenkin kaiken pahuuden yläpuolella. Mutta nyt jälkeenpäin ajateltuna se sopi erinomaisesti tarinaan.

Olin hyvin liikuttunut Dudleyn huolesta Harrya kohtaan. Jotenkin mukava ajatella ettei heille jäänyt mitään kaunaa keskenään. Myös Oljon kääntyminen hyväksi oli mukava yllätys.

Olin yllättynyt siitä, miten monta tärkeää hahmoa kirjassa kuoli. Olin hyvin surullinen etenkin Dobbyn ja Fredin kuolemista, en osannut odottaa niitä yhtään. Myös Hedwigin menehtyminen oli kauheaa.

Kalkaroksen tarina oli aivan täydellinen. Se luku oli hyvin koskettava ja sai kaikki palaset ikään kuin loksahtamaan paikoilleen. Olin hyvin iloinen, ettei hän sitten lopulta ollutkaan paha.

Ainoa miinus tälle kirjalle on Voldemortin kuolema. Minun mielestäni se oli jotenkin töksähtävä ja tylsä. En edes ehtinyt tajuta, mitä siinä tapahtui. Toinen asia, johon petyin lievästi, oli se viimeinen luku. Olisi ollut mukava saada lisää tietoa muistakin hahmoista (esim. miten George-paralle kävi.)

weaky

  • Ankeuttaja
Vs: Täyttikö kirja odotukset?
« Vastaus #6 : Heinäkuu 24, 2007, 19:13:54 »
Harry Potterit on ylittänyt niin suuren suosion rajan, että varmasti kaikki mahdolliset teoriat oli käsitelty, jtn pakostakin Row käyttää näistä jtn = Harry Potter on horcrux. Ja mielestäni taistelu LV-Harry oli hyvä, se tehtiin Harryn ehdoilla, muinaisen taikuuden ehdoilla, ei LV:n ehdoilla , missä molemmat vain heittäisi avada kedavria kummankin suuntaan, niin pitkään että osuu.
Parasta kirjassa oli Snape ja Dumbledoren roolin syvennys, sekä Dudleyn herkistys. + Dobby.

Petyin vain yhteen asiaan= epilogiin.Liian lyhyt, epätarkka.

Totta se että kaikki loppukolmikosta selvisi oli vähän imelä, mutta. Olisin ollut VIHAINEN jos kukaan niistä olisi kuollut, ja kumman haluaisin mielummin? Imelyyden vai vihan? Imelyys, onnellinen loppu.

Poissa julkupuu

  • Genrepoliisi
  • Vuotislainen
Vs: Täyttikö kirja odotukset?
« Vastaus #7 : Heinäkuu 24, 2007, 19:15:40 »
Noniin. Täytyy kyllä sanoa, ettei olisi kirja voinut paremmin loppua. Jotenkin jäi kuitenkin sellainen maku, että koska tämä oli viimeinen kirja, oli siihen pakko sulloa kaikki tieto mikä ei ollut aikasemmissa kirjoissa tullut ilmi. Minusta ainakin kirja tuntui jotenkin tosi informaatiotäytteiseltä. Mutta ei se lukukokemusta sinänsä haitannut, tosi kivaa saada tietää uutta! Minulla ei oikeastaan ollut mitään hurjempia odotuksia tälle kirjalle, muuta kuin että saadaan nätisti tarina päätökseen. Ja näinhän kävi.

Ainiin. toinen häiritsevä asia oli se, että kirja oli melkein koko ajan kamppailua ja sen sellaista. Mutta toisaalta eipä viimeiseltä kirjalta muuta voikkaan odottaa, kun Voldemortkin on vallassa ja Harry etsintäkuulutettu.
« Viimeksi muokattu: Heinäkuu 24, 2007, 19:25:08 kirjoittanut julkupuu »
Only those who he loved could see the lightning scar. 4500!

Poissa Leamire

  • Vampyyri
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • The sharpest lives are the deadliest to lead
Vs: Täyttikö kirja odotukset?
« Vastaus #8 : Heinäkuu 24, 2007, 19:25:32 »
Ja lisätäkseni vielä tuohon viimeiseen taisteluun ja Harryn kuolleiden lähimmäisten läsnäoloon:
Täydellinen taistelu olisi mielestäni mennyt niin, että he olisivat vaihtaneet muutamat iskut, ennen kuin olisi tulleet ne viimeiset. Ja siinä kohtaa olisin viimeistään toivonut Jamesin, Lilyn, Siriuksen ja Lupinin tulleen Harryn rinnalle ja heidät nähdessään Harry olisi voittanut voittamattoman sauvan. Se olisi ollut kirjasarjan arvoinen lopetus tuolle kaksintaistelulle.

Huomasin lisää marmattamisen arvoisia yksityiskohtia:
   Harryhan (kai?) pelasti ennen taisteluja McGarmiwan käyttämällä kidutuskirousta, joka käsittääkseni (jälleen kerran kirjoitan hataran muistikuvan varassa) toimi kunnolla. Ei näin.
   Teddyn huoltajuus jäi tämän isoäidille. Olisin toivonut hänen liittämistään Harryn perheeseen. Myös hänen orvoksijäämisensä muistutti liikaa Harrya, ja vaikka ympyrän pitääkin sulkeutua, niin se oli jotenkin tökeröä.
   Riesua olisin toivonut taisteluun enemmän mukaan. Oljo taipui kiltiksi liian helposti.

Sen sijaan McGarmiwan välittämisestä Harryn kohtalosta ihan Harryn itsensä takia annan Rowlle pisteet. Ja Fredin kuolemasta. Se oli kaunis, kuoli vitsaillen Percyn olemattomasta huumorintajusta... :)
   

Samukka

  • Ankeuttaja
Vs: Täyttikö kirja odotukset?
« Vastaus #9 : Heinäkuu 24, 2007, 19:27:49 »
Huomasin lisää marmattamisen arvoisia yksityiskohtia:
   Harryhan (kai?) pelasti ennen taisteluja McGarmiwan käyttämällä kidutuskirousta, joka käsittääkseni (jälleen kerran kirjoitan hataran muistikuvan varassa) toimi kunnolla. Ei näin.

Se kidutuskirous toimi kunnolla, koska harry vihdoin sisäisti sen että sitä pitää tarkoittaa.

Lisäksi, oli alkamassa sota ja harry tiesi melkeinpä varmasti kuolevansa. se lisäsi tahdonvoimaa Yms.

minusta se oli hyvä.

Butterbeer

  • Ankeuttaja
Vs: Täyttikö kirja odotukset?
« Vastaus #10 : Heinäkuu 24, 2007, 19:30:45 »
No minä olen ainakin ensimmäisen lukukerran jälkeen pettynyt. Kirjassa ei ollut mitään suurempia yllätyksiä, Harry=hirnyrkki ja Kalkaroksen hyvyyden ja rakkauden Lilyyn olin jo arvannut ennalta aikaisempien kirjojen perusteella.. Ehkäpä saan siis syyttää itseäni? :)
Ja ne deathly hallowsit.. jotenkin tuntuivat jo liialta, juoni olisi varmasti edennyt hyvin ilman niitäkin. Nyt jäi vähän sekava tunnelma.
Lupinin ja Tonksin suhde tuntui päälleliimatulta, niin kuin se olisi ollut pakko saada kirjaan mukaan, en kyllä ymmärrä miksi. Ja sitten he kuolevatkin tapahtumien ulkopuolella.. Lupin olisi ansainnut kunnon viimeisen kohtauksen.
Kirjan kuolemista mikään ei ollut mielestäni erityisen koskettava, vaikka Hedwigin kuolema tulikin ihan puun takaa.
Ja se epilogi.. voi että, miksi Rowling pilasi kirjasarjan noin typerällä lopetuksella? Taantui lastensatu-tasolle. Sarjassahan kyllä kokoajan korostettiin rakkautta ja perhettä, joten siinä mielessä kai ihan ok lopetus, mutta minä olisin kyllä halunnut tietää mitä he tekevät työkseen..(ja mitä Lily ja James tekivät työkseen..mistä ne rahat tuli??)  Harry ja Ronhan halusivat Auroreiksi, mutta Hermionen uravalinta jäi vähän hämäräksi, hän tuskin jäi kotiäidiksi.
Huoh, pitää varmaan käyttää omaa mielikuvitusta..
Toivon että tämä pettymys hälvenee toisella lukukerralla, eikä tule pilaamaan muiden osien lukunautintoa tulevaisuudessa. Eli mielestäni ei todellakaan paras kirja :( (Top3: AV, LP, PP)

Jos jotain hyvää tästä kirjasta pitää sanoa niin Dudleyn inhimillistyminen oli positiivinen yllätys :)

Poissa Leamire

  • Vampyyri
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • The sharpest lives are the deadliest to lead
Vs: Täyttikö kirja odotukset?
« Vastaus #11 : Heinäkuu 24, 2007, 19:34:37 »
Huomasin lisää marmattamisen arvoisia yksityiskohtia:
   Harryhan (kai?) pelasti ennen taisteluja McGarmiwan käyttämällä kidutuskirousta, joka käsittääkseni (jälleen kerran kirjoitan hataran muistikuvan varassa) toimi kunnolla. Ei näin.

Se kidutuskirous toimi kunnolla, koska harry vihdoin sisäisti sen että sitä pitää tarkoittaa.

Kyllä kyllä, minua vain kismitti tässä se, että Harry halusi kiduttaa sitä kuolonsyöjää. Että hän oikeasti tarkoitti sitä. Se jotenkin pilasi taas Harryn puhtoisuutta - jos näin voi asian ilmaista.

//muoks. Ja niin, minustakin nuo Deathly Hallowsit oli ihan ylimääräisiä koko jutussa - tuli vain lisää sitä änkeämisen tunnetta.

riikka

  • Ankeuttaja
Vs: Täyttikö kirja odotukset?
« Vastaus #12 : Heinäkuu 24, 2007, 19:36:17 »
Minäkin petyin.

Pettymiseni oli varmasti osittain ihan omaa syytäni kun odotin liikoja, pieniä yksityiskohtia ja varsinkin asioiden selityksiä ja yhteen punoutumisia.
 
Selitys Dumbledoren menneisyydestä oli hyvä asia vaikkakin välillä sitä tuntui tulevan koko ajan, mikä taas johti jo pieneen tylsistymiseen. Ronin lähteminen lätkimään metsästä oli hieno juttu kuten myös se kun Ron tuli takaisin, pelasti Harryn, tuhosi horcruxin ja sai nyrkeistä Hermionelta. Kirjan lopussa ihastuin siihen miten Neville kehittyi rohkeaksi ja sai sellaisen roolin kuin ansaitsikin, joskin olisin toivonut että hän olisi saanut nistiä Bellatrixin Mollyn sijasta. Vaikka toisaalta Bellatrix versus Mollykin oli mainio kohtaus "NOT MY DAUGHTER YOU BITCH!" :'D

Päätön kuljeskelu metsässä, Snapen kuolema, (olisin halunnut nähdä Snapen todellisen raivostumisen Voldielle tai edes jotain sensuuntaista!) ja lopputaistelun tässäkö-tämä-nyt-oli -tunnelma olivat sellaisia jotka saivat minut pettymään todella. Myös koko termi Deathly Hallows jäi jotenkin irtonaiseksi tarinaan liittyen. Osa hahmoista jäi jotenkin etäisiksi enkä tavallaan päässyt kovin hyvin kirjan (/hahmojen) tunnelmaan sisälle. Odotin myös jotakin maagista "I love you Ron/Hermione" -kohtausta jota ei ollut, mutta muuten näiden kahden suhteen toteutuminen oli kyllä hieno.

Epilogi petti myöskin odotukseni. Vähän toivoin ettei Ginny/Harry -suhteesta olisi tullu sitä mitä siitä nyt sitten tuli koska minusta edelleen tuntuu että Harry on naimisissa äitinsä kaksoisolennon kanssa. Mitä kävi Lunalle, Georgelle, muille Weasleyille? Ja voi hyvää päivää mikä ihmeen nimi on Albus Severus! No, Hugo ja Rose olivat hauskasti keksittyjä.

Saatan kuulostaa pelkältä valittajalta mutta ei, kyllä edelleen löysin kirjasta paljon hyvääkin ja arvostan sitä että osa asioista jäi vähän auki. Luulen myös että hetken mietiskelyn jälkeen saattaa avautua vielä jotakin asioita mitä en vielä ole hoksannut.

Poissa Vilena

  • Hirnyrkki
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Rohkelikko
Vs: Täyttikö kirja odotukset?
« Vastaus #13 : Heinäkuu 24, 2007, 19:54:01 »
Itse en vielä aivan lopullista mielipidettä osaa sanoa, kun en ole kuin kerran lukenut ja Pottereissa kaivataan aina useampi lukukerta ennen kuin siitä voi juuri mitään sanoa - niistä kun löytää uutta joka kerralla. Mutta tällä hetkellä voisin sanoa, että olen melkoisen tyytyväinen. Hieman kaipasin lisää dramatiikkaa loppuun, vaikka toisaalta en osaa sanoa, millaista. Etenkin kirjan keskivaiheet täyttivät odotukseni - tarkoitan nyt sitä, kun Harry ja Hermione (sekä Ron) olivat hirnyrkkejä metsästämässä. Loppu on mielessäni vielä liian kaoottinen, että siitä mitään voisin sanoa. Täytyy lukea uudestaan, jotta saa sen kaiken sisäistettyä, nyt kun tuli melkoisella tempolla loppu luettua kun halusi äkkiä nähdä miten käy :P Tämä oli hyvin erilainen kuin muut kirjat, tässä ei oltu Tylypahkassa samalla tavalla kuin muissa.

Useista hahmoista tuli uusia puoli esiin, eikä vähiten Dumbledoresta, Snapesta ja Nevillestä. Minusta oli kerta kaikkisen hienoa, kuten jo jossain muualla sanoinkin, että Nevillelle annettiin kunnon selkäranka! Ja tulihan hänestä loppujen lopuksi opettaja yrttitietoon:) Oli todella mielenkiintoista kuulla Dumbledoren menneisyydestä, en ole koskaan aikaisemmin oikein uhrannut ajatustakaan sille. Oli jostain syystä tyydyttävää nähdä, ettei kukaan ole täydellinen ja jokainen tekee virheitä. Snape nyt on sankarini, tuo limainen kärsijä, joka sieti kaiken inhon ja vihan häntä kohtaan peittäen todellisen luontonsa täysin. Mutta oli hyvä, että hän kuoli eikä koskaan päässyt näyttämään kellekään, millainen hän todella oli. Se olisi ollut aivan liian imelää jo nykyisen siirappisen lopun lisäksi. Ronista en pitänyt, en ole oikein tykännyt hänestä parissa edellisessäkään kirjassa. Hän on niin paukapää.

Lopputaistelu oli mukavaa luettavaa, oli hienoa nähdä Harryn olevan kerrankin se, joka johti tilannetta. Oli myös todella hyvä, että se kaikki tapahtui yleisön edessä, sillä kaikki edelliset kohtaamiset Harryn ja Voldemortin välillä ovat jääneet muille hyvin salaperäisiksi ja ehkä epäuskottaviksikin.

Sen sijaan siihen viimeisen kappaleeseen olin hieman pettynyt, kun siinä loppujen lopuksi kerrottiin niin vähän. Olisin kovasti halunnut todisteet siitä, tuliko Harrysta lopulta aurori - vaikka mitä töitä auroreilla enää oli jäljellä, kun Voldemort oli lopulta kukistettu? Mahtaisi tuntua lepsulta hommalta sen jälkeen. Kaikkien muidenkin ammatit kiinnostavat, sekä muidenkin kuin viimeisessä luvussa mainittujen henkilöiden tulevaisuus. Toisaalta, tämä antaa nyt loistavat lähtökohdat kaikille taitaville ficcareille, joiden tuotoksia odotan mielenkiinnolla - vaikkakin esimerkiksi kuolema kärkinelikossa(Ginny mukaanluettuna) olisi antanut vielä hienommat lähtökohdat...

En osaa sanoa, minne viimeinen kirja sijoittuu Potterit Top7 -listallani. Ainahan uusin kirja tuntuu hyvältä ja mielenkiintoisimmalta. Mutta uskaltaisin silti edelleenkin nostaa Azkabanin vangin lempikirjakseni, jonka jälkeen kaksi viimeisintä tappelevat toisesta sijasta hyvin kiivaasti.
Humor me.

Poissa Leamire

  • Vampyyri
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • The sharpest lives are the deadliest to lead
Vs: Täyttikö kirja odotukset?
« Vastaus #14 : Heinäkuu 24, 2007, 20:15:53 »
Olisin muuten halunnut joko Hermionen tai Ronin kuolevan - se olisi ollut loistava viimeinen niitti Harrylle, joka olisi sitten saanut siitä "sen jonkin" taisteluun Voldemortia vastaan.

Mutta kaikkeahan ei voi saada.

Trillian

  • Ankeuttaja
Vs: Täyttikö kirja odotukset?
« Vastaus #15 : Heinäkuu 24, 2007, 20:25:50 »
En pitänyt epilogista yhtään, en sitten yhtään. Jotenkin ylimakea. :(

Ja hieman hymyilytti se, kuinka parseltongue olikin sen verran helposti taidettavissa, että Ron ja Hermione pääsivät keskenään Salaisuuksien kammioon basiliskin hampaita keräilemään...

Mutta kokonaisuutena voisin sanoa, että kyllä kirja täytti odotukset. Ihanaa, että Snape olikin hyvis, vaikka samanaikaisesti melko traagista, ettei Harry ja Severus päässeet asiasta keskustelemaan kunnolla. :(

Poissa Odey

  • miss marauder
  • Vuotislainen
  • I think I need a HUG <3
Vs: Täyttikö kirja odotukset?
« Vastaus #16 : Heinäkuu 24, 2007, 20:33:08 »
Hieman oli mitäänsanomaton ja pettynyt olo ensimmäisen lukukerran jälkeen. Vaikutti juuri siltä, että Rowling oli kirjoittanut kiireessä ja kaikki oli pitänyt saada mahtumaan siihen kuuteensataan sivuun. Pettymys voi tietysti johtua siitä, että odotin ihan älyttömästi tuolta kirjalta. Sehän on selvä, kaikkiin kysymyksiin haluaa vastauksen ja juonen pitäisi kulkea ja tarina punoutua yhteen. Varsinkin loppuun olin erittäin pettynyt. Odotin, että edes joku kuusikosta Harry (no sen nyt tiesin, että kyseinen herra ei kuole), Ron, Hermione, Ginny, Luna tai Neville, olisi kuollut. Olen kuitenkin erittäin iloinen siitä, että Neville löysi ansaitsemaansa rohkeutta ja ryhtiä ja johti Lunan ja Ginnyn kanssa Tylypahkassa DA'ta. Olisin kuitenkin toivonut, että Neville olisi kukistanut Bellatrixin, vaikkakin Molly hoiti sen erittäin mallikaasti: "NOT MY DAUGHTER YOU BITCH", tuossa kohtaa oli pakko nauraa :D

Snapen kohtalo ei minua yllättänyt. Olin lähes 100-varma, että hän on hyvä ja tulee kuolemaan. Ja niinhän siinä kävi. Pidin erittäin paljon pensieve-kohtauksesta, minusta oli kuitenkin yllättävää, että Severus oli asunut Evansien lähellä. Pidin paljon Oljon tarinasta ja siitä miten Regulus kuoli. Oljo kuitenkin tuli ehkä hiukan liian ystävälliseksi Harrylle. Oli mielenkiintoista saada (lisää) tietoa Dumbledoren menneisyydestä ja siitä, että hän nyt ei ollutkaan niin "täydellinen", mitä oli annettu kuvitella. Aberforth oli mielenkiintoinen ja pidin siitä, että hän suhtautui veljeensä sillä tavalla, kuinka tunsi hänet, eikä tämän maineen ja menestyksen perusteella. Remuksen ja Tonksin suhde tuntui tyhmältä tässä kirjassa ja Remus vaikutti tosiaan varsinaiselta pelkurilta. Teddystäkin tuli sellainen fiilis, että nyt alkaa "noidankehä" pyörimään, vaikka hänen kohtalossaan olikin enemmän Nevilleä.

Kuolemista en oikein osaa sanoa. Kuten joku sanoikin, niin Hedwigin kuolema tuli täysin puuntakaa. En osannut edes ajatella moista. Fredinkin kuolema tuntuu vaan jotenkin siltä, että joku "hyvistä" oli pakko tappaa. Olin pettynyt siihen, miten Voldemort kuoli. Olin odottanut edes vähän pidempää kaksintaistelua, eikä sillätavalla, että tyyliin ekasta kirouksesta Voldemort heittää henkensä.

Kirja itsessään oli mielestäni hyvinkin sekava. Alussa meni kauan siihen, että ensimmäinen horcrux saatiin tuhottua. Deathly Hallowsit tuntuivat tosi paljon vain kirjaan häthätää tungetuilta, mielestäni ne olivat melko turhia. Loppu kirjasta oli varsinkin sekava. Ensin oltiin siellä ja sitten mentiin tuonne ja sitten tänne. Epilogi oli aivan täydellinen pettymys. Kaikki oli ihanaa ja siirappista ja Dracokin on kaveri ja kaikki on ihanaa. Täytyy kyllä mainita, että liikutuin, kun Harry sanoi epilogin lopussa Albus Severukselle 'you were named for two headmasters of Hogwarts. One of them was a Slytherin and he was probably the bravest man I ever knew.' Mielestäni tuo oli oikeasti kauniisti sanottu, varsinkin henkilöltä, joka on "vihannut" Severusta koko kouluikänsä. Olisin kuitenkin toivonut epilogin olevan pidempi ja, että siinä olisi kerrottu enemmän mitä ihmisille tapahtui.

Palaan muoksimaan, jos jotain tulee mieleen.
Some days just have more memories than others

Poissa Giladra Carrion

  • Kuolonsyöjä
  • Valvojaoppilas
  • *
  • Sukupuoli: Noita
  • Pottermore: ShieldFang27063
  • Tupa: Luihuinen
Vs: Täyttikö kirja odotukset?
« Vastaus #17 : Heinäkuu 24, 2007, 20:44:49 »
Kaiken kaikkiaan olen tullut vahvasti siihen tulokseen, että kirja oli aivan mielettömän hyvä. Paras koko sarjasta. Odotin, että joku kolmikosta olisi kuollut, mutta eipä sitten… Ja se nyt oli aika ilmeistä, että Nevillestä tuli se opettaja…

Heti ensimmäisestä luvusta lähtien inhoni Voldemortia kohtaan kasvoi entisestään, ja minua alkoi itkettää ja kiukuttaa se, kuinka hän kohteli Malfoyn perhettä. No, totta kai Voldemortin tyyli on jo ennestään tuttua, mutta kun se kohdistuu lempihahmoihini…

Odotukseni täyttyi Narcissaa kohtaan todella hyvin. Pelkäsin, että hän saa paljon mitättömämmän osan, mutta hitsi vieköön, hänhän pelasti peräti Harryn hengen siellä metsikössä! Narcissa oli juurikin sellainen, millaiseksi hänet kuvittelin. Tiesin, ettei hän pahemmin piittaa Voldemortista. Hetken siinä metsäkohtauksessa kuvittelin, että Narcissa olisi sittenkin kuolonsyöjä, mutta tajusin, että hän oli siellä vain Dracon vuoksi.

Loppua kohti kävin kovin herkkätunteiseksi, joten seuraavassa kohdassa itkin täyttä kyytiä, se kun oli niin ihana:
Lainaus
Lucius and Narcissa Malfoy running through the crowd, not even attempting to fight, screaming for their son.
Tuo on koko kirjan paras kohta. Ehdottomasti.

Jotenkin aina olen tiennyt, ettei Lucius niin uskollisesti kannata Voldemortia, kuin voisi luulla. Se nyt ei varsinaisesti kirjassa selvinnyt, mutta olen varma, että hän saattoi liittyä kuolonsyöjäksi vapaaehtoisesti, mutta ei pidemmän päälle enää pitänytkään touhusta. Toisin kuin Reguluksella, hänellä oli perhe, jota suojella, joten ei ollut muuta vaihtoehtoa. Ei voi kieltää, etteikö Lucius (ainakin aiemmin) pitänytkin siitä touhusta, mutta tässä kirjassa hän oli aika lailla päinvastainen... Ja kuten aina olen syvästi uskonut, nyt se selvisi, että Lucius todellakin on rakastava puoliso ja isä.
Jos vain on mahdollista, niin kirjan myötä rakastan Luciusta entistä enemmän…

Draco oli aika lailla sellainen, kuin olin kuvitellutkin. Harmi sinänsä, ettei Dracosta tullut mitään uutta puolta esille. Paitsi ilmeisesti hän suhtautui lopulta Harryyn myönteisemmin – kun tämä kerran pelasti hänet – , mutta ihan hyvä, ettei heistä tullut ystäviä tms.
Toivoin kovasti saavani tietää, meneekö Draco naimisiin ja saako lapsia, ja – ihanaa, mahtavaa, loistavaa – sain vastaukset niihin. Vähän jäi painamaan se, kenen kanssa Draco menikään naimisiin. Pansy, kenties…
Scorpius Malfoy – kuulostaa joka tapauksessa hyvältä :)

Todella ihanaa, että Medakin oli mukana, vaikka hyvin pienessä osassa. Selvisi ainakin, että hän näyttää enemmän Bellalta kuin Cissyltä :)

Harry taas raivostutti, kun tämä typerys luuli Andromedaa Bellaksi ja alkoi kohkaamaan… Ihan kuin Bellatrix kävelisi muina miehinä Tonksien talossa eikä kukaan välittäisi. Ilahdutti, että Medassa kuitenkin oli ylpeyttä jne. vaikka hän verenpetturiksi leimataankin...
Hänen menetyksensä taisivat olla suurimmat...

Kalkaroksesta veikkasin, että hän on hyvä, ja niinpäs olikin. Vaikka Kalkaros ei ihan lempihahmoni ollutkaan, niin täytyy nostaa hattua hänelle erinomaisesta suorituksesta. Todella karmiva tapa, miten hän kuoli, ja sekös lisäsi entisestään vihaani Voldemortia kohtaan.
Ihanaa, Lilyllä ja Kalkaroksella oli kuin olikin läheinen ystävyyssuhde, joka tosin oli tuhoon tuomittu.
(Siinä samassa hötäkässä mukana oli myös nuori Lucius, jonka kovasti toivon olevan mukana elokuvassakin!)
Oli kieltämättä yllätys, että Kalkaroksesta tuli rehtori. Kalkaros rehtorina on kieltämättä kiintoisa ajatus… Alectosta ja Amycusista odotinkin jotain lisää, joten mikäpäs siinä, että heistä tuli opettajia. Carrow vaikuttaa jotenkin tavalliselta ja tylsältä sukunimeltä kuolonsyöjälle, jos vertaa vaikkapa Lestrangeen, Malfoyhin tms. Mutta eipä kai sitä kaikilla voi olla erikoista nimeä. Avery on myöskin melko tavallinen, sekä Macnair…

Oljo teki aika yllättävän muutoksen asenteessaan. Hänen kauttaan tuli myös paljon lisää tietoa mm. Reguluksesta. Oljon tarina kumosi monta ennakkoluuloa siitä, että kaikki velhoperheet kohtelisivat kotitonttuja huonosti.
Vähän ihmetyttää, miksi Sirius puhui veljestään niin ikävään sävyyn, vaikka tämä ei todellakaan tainnut olla mikään ”paha poika”. Katkeruus voi olla aika suuri syy, eikä Sirius ehkä tiennyt ihan kaikkea. Kun Siriushan oli jo lähtenyt, kun Regulus liittyi kuolonsyöjiin. Regulus saa suuret sympatiapisteet minulta.
Lainaus
”Fight the Dark Lord, in the name of brave Regulus! Fight!”
-- Todellakin!

Kirja oli todella erilainen, kuin aiemmat. Tietysti siksi, että Harry kavereineen ovat täysi-ikäisiä, eikä Tylypahka näyttele niin keskeistä osaa.
Tapahtumat etenivät välillä todella nopeasti – ymmärrettävistä syistä – ja välillä taas melko hitaasti. Silti se kohta, kun Harry, Ron ja Hermione ”matkustelivat” ympäriinsä oli – Kalmanhanaukiota ja miekka/suojelius –juttua lukuunottamatta – melko tylsä. Ehkä osittain siksi, että ko. kolme tyyppiä eivät ole suosiossani. Tosin pakko mainita, että Harry oli vihdoinkin vähän aikuistunut. Siitä huolimatta hän ei ilman Hermionen – eikä Roninkaan – apua olisi pitkälle pötkinyt. Eikä muidenkaan toveriensa.

Epilogi oli suurin pettymys, sillä se oli pelkkää "happy endingiä", ja mm. Harryn ammatti jäi täysin pimentoon. Eniten minua kuitenkin harmitti, että siinä ei käynyt ilmi, kuka Dracon vaimo oli. Jotenkaan en usko, että se olisi ollut Pansy, kun kyllähän siitä Hermione (joka niin Pansyä "lehmien lehmäksi" haukkui) olisi jotain sanonut... Suoraan sanoen se epilogi oli aika lässytystä, ja senkin sijaan olisi voinut kertoa jotain muutakin...
« Viimeksi muokattu: Heinäkuu 24, 2007, 21:10:50 kirjoittanut Giladra »
“We've all been raised on television to believe that one day we'd all be millionaires, and movie gods, and rock stars.
But we won't. And we're slowly learning that fact. And we're very, very pissed off.”

Poissa villahousu

  • Äiti Maa
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Tuvaton
Vs: Täyttikö kirja odotukset?
« Vastaus #18 : Heinäkuu 24, 2007, 20:51:35 »
Minullakin päällimmäisiä tunteita kirjan lopetettuani oli pienoinen pettymys. Tylypahkan arvosanoja lainatakseni kirja oli Odotukset ylittävä, mutta Upeaan asti ei yltänyt.

Kirja lähti kauhean tylsästi käyntiin ja kaikki kirjan alun oheisjorinat tuntuivat kestävän ikuisesti. Kun taas pääsin kirjan loppupuolelle, olisin ihan hyvin voinut jättää kirjan lukemisen kesken mennäkseni nukkumaan, jos se olisi ollut joku tavallinen kirja, eikä maailman puhuitin kirja, joka vaan täytyy mahdollisimman pian saada luettua, ettei sen loppuratkaisusta spoilaannu. Esim. nelosta ja kutosta lukiessani en vaan pystynyt jättämään kirjaa kesken, vaan muutamalle viimeiselle sadalle sivulle päästyäni se oli luettava kerrasta loppuun.

Kirjan juonikäänteet olivat oveluudessaan myös aika sekavia. Niitä kun ei etukäteen juuri osannut arvata, mutta välillä niissä ei tahtonut edes perässä pysyä. Ja miten Hagrid sitten ei kuollutkaan ja Harrykin käytännössä heräsi kuolleista. Ehkä ne loputkin sitten... Minullekin jäi vähän epäselväksi, että mitkä ne kaksi tärkeää kuolemaa kirjassa on. Välillä teki jo mieli avata kone ja katsoa, että mitä kaikkea kirjasta etukäteen oli luvattu, kun tuntui, ettei mikään niistä pidä paikkansa.

Deathly Hallowsit jättivät myös vähän kaksijakoisen mielialan. Näppärä ja yllättävä keksintö kaikin puolin, mutta oliko vähän liiankin näppärä ja sopivasti loppuratkaisuun pedattu. Ensin vähän ärsytti, kun Dumbledoresta paljastui pimeät puolensa. Kun asiaa ehti tarkemmin ajatella, se toikin vain loistavasti syvyyttä kyseiseen henkilöön. Hänkään ei ole täydellinen ja erehtymätön! Kalkaroksesta oli myös mukava saada varmuus, että hyvä tyyppi hän kuitenkin oli. Ja kovasti mainostettu äidinrakkaus pelasti Harryn sitten lopulta ihan muilla tavoin kuin ennakolta olisi voinut arvata!

Epilogi oli ihan eri paria kuin muu kirja. Siitä jäi selvästi tunne, että sen on kirjoittanut huomattavasti vähäpätöisempi kirjailija kuin mitä tämän päivän J.K. Rowling on. Sehän oli se vuosia aiemmin kirjoitettu teksti. Ja liekö Rowling ollut niin rakastunut ja sokea loppulukunsa suhteen, ettei kyennyt kirjoittamaan sitä eri lailla, vai eikö vain halunnut. Ja niin ennalta-arvattava koko sisältönsä puolesta. Olen kuitenkin iloinen, että kirjasarjaan noin onnellinen loppu tuli - kuten itse odotinkin. Mielelläni olisin lukenut vähän laajemminkin asiasta. Ja saatiinpa sentään piiri pyörimään jälleen, kun keskeisten koulukavereiden lapset lähtivät yhtä aikaa kouluun. Näitä seikkailuita saanemme kuitenkin pohdiskella vain mielissämme. Ja hyvä niin.

Mitä tuohon Harryn kidutuskiroukseen tulee, niin halu tehdä hyvää oli suurempi kuin halu saada kiduttaa jotakuta. Ei sen kummempaa. Omaan makuuni kyseistä kirousta kirjassa kuitenkin käytettiin vähän liikaa.

Hyvä kirja ehdottomasti, yksi parhaimpia, mutta oliko tämä se paras?

Koiranruusu

  • Ankeuttaja
Vs: Täyttikö kirja odotukset?
« Vastaus #19 : Heinäkuu 24, 2007, 20:56:59 »
Kuten moni jo totesikin, ei kirjasta yhdellä ja puolella lukukerralla voi vielä oikein kunnolla sanoa juuta eikä jaata. Samoin epilogi tuntui kuten muistakin kovin ylimakealta, MUTTA kun ajattelee kaikkea sitä mitä Harryn (ja osittain myös muut nelikosta) ovat joutuneet käymään läpi pienen elämänsä aikana, niin oikeastaan on lohdullista, että heillä vihdoinkin on tavallista elämää.
Kuten Harry totesi päättäessään palauttaa Selja sauvan (kuolemansauva etc, nimiähän annettiin aika monta) takaisin hautaan "hänen elämänsä on ollut niin täynnä taistelua, että hän ei enempää sellaista kaipaa." (ok suoristin mutkia käännöksessä, mutta ajatus on tärkein)

Lopputaistelu oli mielestäni loistava, se ei kaivannut taikojen sinkoamisia tai melskettä, vaan se oli puhtaan tyylikäs. Harry ei alentunut Volden tasolle vaan säilytti yliotteen pelkällä rauhallisuudellaan. Ja mikä parasta Harry ei tappanut Voldea, vaan Volde oman erinomaisuutensa ja voimansa sokaisemana tuhosi itsensä. Parempaa ratkaisua ei olisi voinut mielestäni olla. Koska minua vaivasi ajatus, että Harry tappaisi jonkun, kun kaikkien kirjojen lähtökohta on ollut kuitenkin se, ettei väkivalta ole suotavaa.

Sinänsä kirja antoi paljon vastauksia, mutta olin tyytyväinen, kun jotain jäi auki. Näin ei jäänyt sellaista selittelyn makua, kuin jos kaikki mahdolliset asiat olisi käyty läpi vain siksi, että mitään ei jää epäselväksi tai mielikuvituksen varaan.
Pitänee jatkaa lukemista niin kuva kirjasta ehkä selkenee. Vaikea sanoa mihin kohtaan se top7 sijoittuu, mutta luultavasti kärkisijoista kamppaillaan, Azkabanin vankia on vaan niin vaikea ohittaa...  

Poissa Jessie

  • Sanomaton
  • *
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Rohkelikko
Vs: Täyttikö kirja odotukset?
« Vastaus #20 : Heinäkuu 24, 2007, 21:03:47 »
Olen Koiranruusun kanssa samaa mieltä että oli hienoa ettei kaikkea selitetty niin tarkkaaan. Minusta on kivaa että voimme jatkaa pohtimista ja spekulointia kirjan ilmestymisen jälkeenkin, eikä kaikki ollut meillä tarjottimella valmiina otettavaksi. Kirjassa oli jo nyt aivan tapreeksi "informaatiota", joten ei enempää minusta ainakaan.

Samoin pidin lopputaistelusta, minusta oisi ollut kamalaa jos Harry olisi tappanut Voldemortin Avaralla, se olisi sotinut kaikkea aikaisempaa vastaan. Joten taistelun lopetus oli nerokas.

Ai niin ja omistuskirjoitus, joku saattaa muistaa allekirjoituksestani: Olisiko seiska kirja omistettu faneille? JA SE OLI. Hymyilin, koska omistuskirjoitus oli kaunis ja tykkäsin varsinkin tuosta lukijoille tarkoitetusta pätkästä.
« Viimeksi muokattu: Heinäkuu 24, 2007, 21:07:05 kirjoittanut Jessie »
♥ Pottereita vuodesta 1999 ♥
“Dumbledore's man through and through, aren't you Potter?"
"Yeah I am," said Harry. "Glad we straightened that out.”

Poissa Isilmírë

  • Pillipiipari
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Täyttikö kirja odotukset?
« Vastaus #21 : Heinäkuu 24, 2007, 21:07:06 »
Parempi kuin odotin. Viitonen ja kuutonen olivat imo aika huonoja, joten tämä melkoinen tason nousu lopussa oli iloinen asia. Tyyli on toki ihan eri kuin alkupään "saduissa", mutta nyt se on yhtenäinen ja toimiva seikkailu/sotakertomuksen tyyli eikä sellainen teiniromaanin ja fantasiakirjan välimaastossa suuntaan ja toiseen haparoiva viritelmä kuin varsinkin viiden kirja oli.

Lukemisen jälkeen olin kuitenkin päivän verran aika pahalla päällä. Ensinnäkin Row tappoi molemmat lempihahmoni, Moodyn ja Snapen (tosin koska Moodyn ruumista ei löydetty, kieltäydyn uskomasta hänen todella kuolleen) lisäten päälle vielä Lupinin ja Tonksin joista molemmista pidin, ja toisekseen Harryn kuolleistanousu ja siirappinen epilogi ärsyttivät. Ainoa kohta koko kirjassa kun kyyneleet nousivat silmiin oli se, kun Harry käveli tietoisesti kohti kuolemaansa, ja sitten koko hieno juttu pilattiin henkiinheräämisellä ja todella naurettavalla leikinpä-tässä-kuollutta -episodilla. Ei näin! Olisi ollut paljon parempi, jos harry olisi pysynyt kuolleena ja DA olisi hoitanut tappelukset loppuun ja niitannut lopuksi Voldemortin.

Epilogi sai ylimakean perheidyllikuvauksensa sivutuotteena aikaan kauhean ennakkoaavistuksen Albus Potterin koottujen seikkailujen ilmestymisestä kirjakaupan hyllylle hamassa tulevaisuudessa. Se nimittäin vaikutti kokonaisuutena lähinnä alkuasetelman luomiselta seuraavalle kirjalle/kirjasarjalle. Taivas varjelkoon...

Näiden ärtymyksenaiheiden päälle lisättäköön vielä se, että jos Snapen kerran oli pakko kuolla (ja kuten joku Vihreässä lohikäärmeessä osuvasti huomautti, Snapella itsellään tuskin oli halua elää sen pidemmälle kuin Voldemortin kukistumiseen asti, koska ainoa häntä pystyssä pitävä voima näytti olevan rakkaus Lilyyn ja halu kostaa Lilyn tappaneelle Voldemortille), se olisi voinut tapahtua vähän hohdokkaammalla tavalla. Ja sama koskee kyllä myös Moodyn kuolemaa - jota tosin en suostu kuolemaksi uskomaan, mutta olisi se silti voinut vähän hienommalla tavalla tapahtua.

Kaiken tämän jälkeen täytyy kuitenkin sanoa, että pidin kirjasta hyvin paljon. Siitä huolimatta, että monet "yllätykset" kuten Harryn horcruxius ja Ravenclawin diadeemin löytyminen tarvehuoneesta olivat kaikkea muuta kuin yllätyksiä. Tarinassa oli vauhtia, tunnetta ja mielikuvitusta ja juoni oli kokonaisuutena hyvin toimiva. Erityisesti pidin Deathly Hallowsien tulosta mukaan kuvaan, se sekoitti mukavasti yksiviivaista Horcruxien etsintää ja antoi tarinalle ihan uutta syvyyttä.
Constantem decorat honor

Daniel

  • Ankeuttaja
Vs: Täyttikö kirja odotukset?
« Vastaus #22 : Heinäkuu 24, 2007, 21:54:10 »
Juu, kyllähän se. Odotin hieman enemmän yllätyksiä, koska jotenkin minä olin arvannut osan kirjan tapahtumista. Ehkä olin pohtinut liikaa tai jotain xD Mutta esimerkiksi Harryn kuoleman olin jo ennustellut, mutta sitten Harry heräsi myös takaisin henkiin, eli ei kirja kuitenkaan täysin yllätyksetön ollut! Ja Dumbledoren menneisyys, vautsi, tykkäsin siitäkin. Ja Severuksen ja Lilyn kaverisuhde, olin varma ettei sellaista tapahtuisi (tai että Severus sitten kuolisi :( ).

Suurin yllätys oli kuitenkin epilogi. Olin varma että Row ei sorru sellaiseen loppuun, mutta niimpä kävi. Ja se viimeinen lause "All was well." Minun teki mieli hakata päätä seinään siinä kohdassa. Rowling päätti kauniin kirjasarjansa fluffyyn ja siirappiin .______. se oli pettymys. Mutta muuten kirja oli hyvä! :)

Poissa Achil

  • Teloitettu mafioso
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
Vs: Täyttikö kirja odotukset?
« Vastaus #23 : Heinäkuu 24, 2007, 21:54:49 »
Hmm, olen kyllä vähän pettynyt. Johtuu ainakin siitä, että niin moni asia jotka oli tarkoitettu yllätyksiksi, eivät olleet sellaisia itselleni. Esimerkiksi Fredin kuolema, Lily/Severus, Severuksen hyvyys ja Harry hirnyrkkinä. Mutta oli toki yllätyksiäkin, kuten Hedwigin, Villisilmän ja Dobbyn kuolemat. Albuksen menneisyyden läpimenokin tuli yllätyksenä, mutta itse en kyllä pitänyt, kun sitä jauhettiin kirjassa niin paljon.
 Minusta myös se osa kirjasta jossa Harry, Ron ja Hermione vaan telttailivat oli mielettömän tylsää. Ei tapahtunut oikein mitään, enkä muutenkaan tykkää sellasesta seikkailutyylistä. Sen takia harmittikin kauheesti kun kolmikko ei mennyt Tylypahkaan.
 Olisin halunnut tietää enemmän Remuksesta ja Tonksista, mutta se nyt johtuu vaan siitä, että ovat lempihahmojani :D. Tai ainakin Teddystä enemmän. Odotin kyllä kirjailijalta sitä mainintaa, että Teddyllä oli niin samantapainen kohtalo kuin Harrylla vanhempien osalta ja yllätyinkin vähän, kun sitä ei tullutkaan.
 Lopputaistelu Tylypahkassa oli kuitenkin ihan kiva. Piti kyllä lukea kahteen kertaan se kohta jossa Fred kuoli, se kävi jotenkin niin nopeasti (vaikkei se ollutkaan yllätys, että juuri hän kuolee).. Ja musta ois ollu jotenkin koskettavampaa, jos Georgekin olisi ollut mukana näkemässä sen kuoleman. Remuksen ja Tonksin kuolemat kyllä vatuttaa, sillä ne oli vaan sellasia ohimennen mainittuja. Remus olisi kyllä ansainnut taistelun esim. Fenririn, ihmisen joka on hänelle niin paljon tuskaa aiheuttanut, kanssa :<. Snapen kuolema oli kyllä ihana. Ja varsinkin se kohta jossa hän sanoi "Look at me!" Harrylle. Halusi nähdä vielä viimeisen kerran Lilyn silmät <3.
 Epilogi, voi jessus, odotin sitä koko kirjan ajan. Odotin juuri sitä varmaan eniten koko kirjassa. Hirmunen pettymys. Olisin tahtonut tietää niiiiiiin paljon enemmän. Se oli kyllä sulonen kohta jossa Harry sanoi pojalleen (Albus Severus, voi luoja....) että Sevve-setä oli rohkein ihminen jonka hän koskaan tiesi <3. Parasta koko luvussa.
// Ainiin, suorastaan petyin siihen ettei kukaan kolmikosta kuollut :o. Musta olisi ollut täydellistä, jos Ron tai Hermione olisi kuollut. No joo, surullista tietenkin, mutta jotenkin.. realistista. Jotkut mukaspoilaajathan sanoivat että Hermione ja Hagrid kuolee. Nuo kuolemat olisi olleet musta hyviä, tunteikkaita..

No, kasasin tuohon lähinnä niitä pettymyksen aiheita, mutta siis, älkää ymmärtäkö että vihaisin kirjaa. Ehei, en todellakaan.
« Viimeksi muokattu: Heinäkuu 24, 2007, 22:08:36 kirjoittanut thinia »

borzi

  • Ankeuttaja
Vs: Täyttikö kirja odotukset?
« Vastaus #24 : Heinäkuu 24, 2007, 22:34:09 »
Monien muiden tapaan on sanottava että ensimmäisen, suht nopean lukukerran jälkeen kirjasta jäi hienoinen pettymyksen tunne. Luulen sen johtuvan suurista odotuksistani. Toki Deathly Hallows oli upea päätös sarjalle, mahtava lukukokemus ja täynnä juonenkäänteitä ja tapahtumia, mutta toisaalta juuri siitä syystä olo on hieman hämmentynyt. Ei ehtinyt hengähtää.

Odotin, että kirjan täyttää hirnyrkkien jahtaaminen, ja ennalta ihmettelin jo, että miten se saadaan mahtumaan 608 sivuun. Mutta senkin lisäksi kuvioihin ilmestyivät deathly hallows, ja se aiheutti kiireen tunteen pääkolmikon tekemisiin. Lisäksi henkilöitä ja paikkoja oli erittäin runsaasti. Sinänsä ymmärrettävää, onhan kirja viimeinen sarjassaan. Kaiken tämän päälle tuli vielä piilottelu Voldemortilta ja Dumbledoren menneisyyden selvittely. Olisin kaivannut toimintaan muutamaa hengähdystaukoa ja rauhallista hetkeä, jolloin henkilöiden välisiin suhteisiin (kuten Harry/Ginny ja Feeniksin killan toiminta) olisi voitu syventyä paremmin. Kaikki tapahtumat ja yksityiskohdat olivat valtavan mielenkiintoisia, mutta sata sivua lisää olisi kummasti selkeyttänyt niiden kertomista!

Pidän kuitenkin erittäin hyvänä sitä, että vaikka DH oli taatusti synkin Potter, Rowling jatkoi edelleen hauskojen lausahdusten ja tilanteiden sekä lämpimän huumorin viljelyä. Ja vaikka paikkojen runsaus aiheutti välillä em. kiirettä, oli hienoa, miten kirjassa tehtiin tavallaan "kunniakierros". Harry & co kävivät lähes kaikissa aiemmissa kirjoissa mainituissa paikoissa; Likusteritie, Kotikolo, Kalmanhanaukio, Taikaministeriö, Rääkyvä röttelö...(lista ei ole täydellinen :) ), jopa huispauksen MM-kilpailujen paikalla ja Salaisuuksien kammiossa käytiin. Samaan tapaan kuvioihin palasivat monet henkilöt, esim. Krum ja Dobby.

Epilogi oli epilogiksi ihan mukiinmenevä, ehkä tosiaan melko imelä. Odotin, että siinä olisi todella kerrottu useammista hahmoista ja velhomaailman "nykytilasta".

En siis voi heti ainakaan nostaa tätä parhaaksi Potteriksi, mutta on pakko myöntää, että en voi lakata ihmettelemästä ja arvostamasta sitä, millaisen maailman ja tarinan Rowling on luonut. Se, millaisia persoonia kirjoissa eli ja miten kaikki palaset loksahtelivat paikoilleen on käsittämätöntä.

Näin lyhyesti ja pintapuolisesti tällä hetkellä. Päässä on vaikka miten paljon sanottavaa, mutta on vaikeaa järjestää sitä sanoiksi ja lauseiksi pitkän odotuksen jälkeisen ja intensiivisen lukemisen jälkeen.

Poissa nuppunenäliina

  • Innollinen
  • Vuotislainen
Vs: Täyttikö kirja odotukset?
« Vastaus #25 : Heinäkuu 24, 2007, 22:45:51 »
Hmm, olen kyllä vähän pettynyt. Johtuu ainakin siitä, että niin moni asia jotka oli tarkoitettu yllätyksiksi, eivät olleet sellaisia itselleni. Esimerkiksi Fredin kuolema, Lily/Severus, Severuksen hyvyys ja Harry hirnyrkkinä.

No Fredin kuolema oli kyllä minulle yllätys, mutta muuten tunsin aika pitkälti samoin. Toisaalta, meillä on ollut vuosikaudet aikaa spekuloida ja mietiskellä ja olisihan se nyt sula mahdottomuus, ellei JOKU olisi osunut oikeaan arvauksissaan. Vaikka nyt tuntuu, että kaikki nuo tapahtumat "paljastettiin" jo etukäteen, paljon enemmän arvauksia osui ihan metsään.

Kirja oli I-H-A-N-A. Paras. Odotin sitä tyhjää tunnetta lukemisen jälkeen, mutta olinkin niin täynnä, että oli pakko juosta ulos ja vain kävellä päämäärättömästi vähän aikaa. Yöllä ei tullut uni, kun jutut pyöri päässä ja itkeskelin tapahtumia.
Pelkäsin pitkään, ettei kirja onnistu koskettamaan minua itkuun asti (jostain syystä pidän sitä hyvän kirjan merkkinä, hölmöä kylläkin). Onneksi olin väärässä. Itkin hillittömästi kun Harry kaivoi Dobbyn hautaa, kun Fred, Lupin ja Tonks kuolivat, kun se pikkumies kuoli (Colin? Mikä? Apua!), kun Harry näki Snapun muistojen ensimmäisen osan (kun Lily jätti sen keinuille), kun Harry lähti kuolemaan, koko sumuisen jakson Dumblen kanssa, koko epilogin. Jostain syystä rakkaan Snapuni kohtalo ei nykyisyydessä koskettanut, vain muistoissa. Luulen, että paha, pieni hirviö nimeltä fanitytön mustasukkaisuus nosti päätään. En ole ikinä, IKINÄ tykännyt Snapu/Lily parituksesta. Ja siten se olikin (melkein) totta.
Loppu oli niin imelä, niin lässy ja niin täydellinen. The bravest man I've ever known (vai miten se nyt meni). Snif. All was well. Romantikko sisälläni rääkyi täyttä huutoa. Olihan se nyt ihan kaameaa luettavaa, mutta kaiken sen pahan ja seikkailun jälkeen... Muumipappaa lainaan täällä taas: Ehkä meillä on myrskyjä, että niiden jälkeen saataisiin auringonnousu.

Olen huomannut moitteita kirjan temmosta ja tapahtumien painottumisesta loppuun, mutta jotenkin tuntui hienolta turhautua telttailusta lukiessa, ihan kuin samaistuisi kolmikon turhautumiseen.  Jotenkin vain nautin hitaudesta ja odottelusta.
Mad-Eye Moodya odotin koko kirjan ajan takaisin. Ruumista ei löydetty ja silmä löytyi Pimennon ovesta ja Harry piilotti sen, vähän kuin Moodyn löydettäväksi. Olin tosi pettynyt kun miestä ei enää näkynyt.

En ole vielä oikein objektiivinen tämän asian suhteen. Palataan asiaan sitten syssymmällä. Kun lukaisen vaikkapa uudestaan.
« Viimeksi muokattu: Heinäkuu 25, 2007, 15:21:28 kirjoittanut nuppunenäliina »
Miksi? Miksi ei?

Poissa Blue Ice

  • Pupilliinsa uponnut
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Kihokki
    • Livejournal
  • Pottermore: AshLeviosa8992
  • Tupa: Puuskupuh
Vs: Täyttikö kirja odotukset?
« Vastaus #26 : Heinäkuu 24, 2007, 22:56:03 »
Loistava!
Kuudennen jälkeen tämän kirjan lukeminen oli oikeaa herkkua. Kaikki, mikä oli oikeastaan jäänyt auki tai sekaisin, selkeni jotenkin tässä kirjassa. Minua ei jäänyt oikeastaan kaihertamaan mikään (tai no: ei Hedwigiä olisi saanut tappaa, pöllö parka), sillä kyllä, tämä oli juuri täydellinen päätösosa näin täydelliselle kirjalle. Kiitos Row!
Kirjan lopussa minulla meni pasmat täysin sekaisi: Snapsu oli hyvä ja Harry hirnykki. Toki tuota Harryn vahinkohirnykkiys ei tullut Vuotiksen topicien lueskelujen jälkeen kovin yllättävänä, mutta yllätti se silti. :) Fred ja George .. aivan mahtavia. Sääli, että Row kuitenkin päätti ottaa Frediltä hengen pois. Kovasti olisin tahtonut tietää loppupätkässä, mitä George sitten teki ja tunsi. Jotenkin se kuitattiin vain parilla sanalla.
Mutta olen täysin out of words .. Pakko tuo on lukea uudestaan vielä ainakin kerran ennen suomennosta. Nyt on vain sellainen ihanaa, ihanaa- tunne. :)
Pakko on paras muusa.

Drontti

  • Ankeuttaja
Vs: Täyttikö kirja odotukset?
« Vastaus #27 : Heinäkuu 24, 2007, 23:12:30 »
Kirja oli ehdottomasti Potter-sarjasta paras. :)
Koko sarja oli nerokkaasti koottu eri paloista ja ne palaset kiteytettiin erinomaisesti yhteen tässä mitä luultavimmin viimeisimmässä Potterissa. Juoni oli loistava ja koko ajan sai lukea eteenpäin yllätyksellisistä, mielenkiintoisista ja jännittävistä tapahtumista.
Odotin, että kirjassa olisi kuollut enemmänkin Harrylle läheisiä ihmisiä, mutta parempi näin päin. Erityisesti pidin siitä, että Kalkaros lopulta osoittautui rakastavaksi persoonaksi, joka välitti loppujen lopuksi, mitä Harrylle ja koko velhomaailmalle tapahtuisi. Myös Albuksen elämään syventyminen oli terävä päätös Rowlingilta.
Tällaiselle kirjalle kuuluukin mielestäni onnellinen loppu, jossa oli niin paljon surua ja menetyksiä. Absoluuttisen loistava, nerokas, mahtipontinen ja rakastettava lukuelämys Joanne Rowlingilta.

Niar

  • Ankeuttaja
Vs: Täyttikö kirja odotukset?
« Vastaus #28 : Heinäkuu 24, 2007, 23:21:53 »
Alku oli kiva, keskiosa tylsähkö ("joo, taas tätä samaa, Harryn teiniangstia sun muuta, miksi juttu ei etene, sivut hupenevat"), ja loppua kohti kirja nousikin sitten reippasti, ja kun oli sen kokonaan lukenut, oli pakko todeta, että paras koko sarjasta. Suunnilleen siitä lähtien, kun Deathly Hallows astuivat kuvaan mukaan, en enää olisi malttanut laskea kirjaa kädestä kuin vain paikoitellen, kun tuli vähän tyynempiä jaksoja juonessa. Koko Tylypahka-episodi oli mainio, ja oli jotenkin ihanaa, että Harryn kuolleet läheiset, varsinkin Sirius ja Lupin, joihin oli aiemmissa kirjoissa todella tutustunut, heräsivät vielä hetkeksi henkiin. Ja sitten se keskustelu Dumbledoren kanssa. "Then... I'm dead too?" "Ah", said Dumbledore, smiling still more broadly. "That is the question, isn't it? On the whole, dear boy, I think not." En kyllä uskonut, että Harry kuolisi, vaikka Rowling oli vähän vihjaillut, että pitää malttaa mielensä ja katsoa kuinka käy. Ihan oikeasti, Shakespeare tappoi "sankareitaan" tuosta vain, muuta muuten kirjan päähenkilöä on hyvin, hyvin harvoin tapettu. Ja Potterit ovat kuitenkin nuortenkirjoja.

En olisi halunnut spoilautua pätkän vertaa seitsemännestä kirjasta, sen takia en ole käynyt yli puoleen vuoteen edes piipahtamassa Vuotiksen sivuilla. Halusin pysytellä tietämättömänä kaikista spekulaatioista, mutta täysin se ei onnistunut. Sain kuulla pariin otteeseen, että "kaksi keskeistä hahmoa kuolee". No, ei se niin kovasti haitannut, kun ei tiennyt tarkemmin. Mutta kirjaa lukiessa kyllä mietti ja laski, että onko tämä nyt "merkittävä hahmo". Osasin odottaa kyllä useampia kuolemia.

Happy end ei häirinnyt yhtään. Epilogi oli aika irrallinen, mutta toisaalta se kyllä sopi kirjaan. Minusta oli ihanaa, että Harry ja Ginny sekä Ron ja Hermione päätyivät onnellisesti yhteen, että Harry pääsi vielä puhumaan Dumbledorelle (sekä siinä unessa tai mikä lienee olikaan, että sitten lopuksi maalaukselle), että Harry sai tietää koko Dumbledoren suunnitelman, että Snape osoittautuikin loppujen lopuksi hyväksi... Voi, tykkäsin niin paljon siitä lopusta. Olen lukenut viimeisiä lukuja uudestaan ja uudestaan aina kun mahdollista (veli lukee kirjaa nyt vuorostaan, joten hän saa ottaa sen minulta, kun minä olen jo lukenut sen kokonaan).

Ah, ihkutuskiintiö täynnä, hyvä kun pääsi jo jossakin selittämään kirjasta, kuinka hieno se oli, kun kukaan muu lähipiiristä ei ole vielä lukenut kirjaa, joten sääntö numero yksi kuuluu: ÄLÄ SPOILAA! Mutta täällä saa selittää ummet lammet, ihanaa. *hyppii innosta, täynnä Potteria*

Poissa Achil

  • Teloitettu mafioso
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
Vs: Täyttikö kirja odotukset?
« Vastaus #29 : Heinäkuu 24, 2007, 23:39:21 »
Hmm, olen kyllä vähän pettynyt. Johtuu ainakin siitä, että niin moni asia jotka oli tarkoitettu yllätyksiksi, eivät olleet sellaisia itselleni. Esimerkiksi Fredin kuolema, Lily/Severus, Severuksen hyvyys ja Harry hirnyrkkinä.

No Fredin kuolema oli kyllä minulle yllätys, mutta muuten tunsin aika pitkälti samoin. Toisaalta, meillä on ollut vuosikaudet aikaa spekuloida ja mietiskellä ja olisihan se nyt sula mahdottomuus, ellei JOKU olisi osunut oikeaan arvauksissaan. Vaikka nyt tuntuu, että kaikki nuo tapahtumat "paljastettiin" jo etukäteen, paljon enemmän arvauksia osui ihan metsään.
Juu, meinasinkin lisätä, että Fredin kuolema ei kyllä näyttäisi olevan kovin epäyllätys suurimmalle osalle :"D. Mutta mä olin jotenkin varma, että Rowling on niin "ilkeä" ja huomaa tämän vaihtoehdon, että toisen, ja vain toisen, kaksosista voisi tappaa. Kun jonkun Weasleyn kuitenkin piti kuolla (realismia).
Ja senkin meinasin sanoa, että ei ehkä olisi kannattanut lukea kaikkea spekulointia täällä Vuotiksessakin, koska sen takia niin monet asiat eivät yllättäneetkään ;D.

Hirnyrkki

  • Ankeuttaja
Vs: Täyttikö kirja odotukset?
« Vastaus #30 : Heinäkuu 24, 2007, 23:51:49 »
Potter-sarjan viimeinen osa Ylitti Odotukset Upeasti :P
Se oli pääosin samaa luokkaa edellisten osien kanssa, mutta viimeiset luvut paljastuksineen olivat niin sanoinkuvaamattoman hienoja että.. että.. sitä ei voi kuvailla sanoin. Loppuosassa jotenkin hypättiin taikuudessa seuraavalle tasolle, Dumbledoren puhuessa Harrylle unessa, ja siinä miten Voldemort lopulta pääsi päiviltä. Taikuus ei enää ollut niin pitkälti "Älytöntä sauvanheiluttelua" (-Kalkaros) kuin edellisissä osissa, vaan jotain syvempää, kuten jo ensimmäisestä kirjasta tuttu Lilyn Harrylle antama rakkaussuoja.

Deathly Hallows on sarjan paras osa, siitä ei pääse mihinkään.

Poissa Kalke

  • Lyhennetty painos
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • I told you so.
  • Tupa: Luihuinen
Vs: Täyttikö kirja odotukset?
« Vastaus #31 : Heinäkuu 24, 2007, 23:53:21 »
Hmm. Luin kirjan viikonlopun aikana, hyvin ahmien.

Se oli hyvä, parempi kuin moni muu aikaisempi, mutta siitä parhaasta en tiedä. Odotukset ylittävä se ainakin oli, tärkeimmät toiveeni toteutuivat, paitsi tietysti se, että Kalkaros ei olisi hyvis. Urhea mies kumminkin, ei voi muuta sanoa. Kalkaroksen kuolema oli yllätys, Lily/Severus-juttu taas ei ollut.

Harry oli melko ärsyttävä, muuten kukaan henkilö ei kovinkaan ärsyttänyt, paitsi tietysti Bellatrix ja Voldemort. Voldemortin typeryys oli hyvin rasittavaa luettavaa, samoin heidän ilkeytensä Luciukselle. Voldemort oli todella rasittava, kun vei Luciuksen sauvan, tämähän joutui elämään kuin jästi koko sen vuoden. Bellatrixin urputus ja 'minä olen paras ja uskollisin' - asenne kävi hermoille.

Niin, Lucius. En oikein tiedä, että mitä sanoa hänen esiintymisestään kirjassa. Olen iloinen, että mies jäi henkiin, joskin tyylikästä kuolemaa en olisi pahakseni pannut. Lucius oli jotenkin niin...hyvis tässä kirjassa. Eihän hän olisikaan voinut ketään tappaa tms. ilman sauvaa, mutta silti. Nyt ei tainnut kellekkään jäädä sellaista kuvaa, että Lucius olisi kamala hirviä ja tyranni, joka ei välitä pojastaan. Lucius oli kuitenkin hieman liian angstinen ja hyvis, säälittävä (vaikka sellaista sanaa en haluaisikaan käyttää) DH'ssa. Kuitenkin todella herttainen tapaus, Rowling ei onneksi ollut jättänyt häntä pois kirjasta.

Ronin ja Hermionen suhde alkoi pidemmän päälle rasittaa, en olisi jaksanut lukea kauhean pitkälti heidän ongelmistaan ja angstauksistaan. He ovat jotenkin liian ilmiselvä pari.
Fredin kuolema oli kamala, George raukka. Harmi, kun Georgen ja muiden surua ei mitenkään käsitelty myöhemmin, vaan se unohdettiin.

Muuten kirja oli oikein mielenkiintoinen, Dumbledoren nuoruus oli ehdottomasti mielenkiintoista luettavaa, samoin Oljon tarina, joka oli todella hyvä. Hienoa muuten, että Harry ja Oljo löysivät yhteisen sävelen :> Keskustelu Dumbledoren kanssa oli todella liikuttava.

Epilogi oli melko naurettava. Oliko Harryn ja Ginnyn pakko antaa lastensa nimiksi juuri nuita kuolleita pyhimyksiä? Vihaan Harryn James-ihkutusta, miksi lapsen nimeksi ei voitu laittaa Sirius, joka kuitenkin teki paljon Harryn eteen?
Draco oli hauska bongata asemalta (Luciuksesta isoisä), ja Ronin asenne tämän lasta kohtaan oli todella hauska. Ron oli Ron loppuun asti :>
« Viimeksi muokattu: Heinäkuu 25, 2007, 00:09:40 kirjoittanut Kalke »
"A goal without a plan is just a wish."

Desox

  • Ankeuttaja
Vs: Täyttikö kirja odotukset?
« Vastaus #32 : Heinäkuu 25, 2007, 00:23:58 »
Oli kyllä mielenkiintoista lukea ja lukemiseen meni noin 14-16 tuntia.... Olin perjantai-yönä käymässä kaupungilla vähän hmm... ryypiskelemässä ja aamulla, kun lähdin jonottamaan kirjaa, niin eiköhän alkometri näyttänyt edelleen 0,2 promillea.. Että hehe :D

No sitten luin kirjaa nelisen tuntia ja sit pistin nukkumaan noin neljäksi tunniksi. Sit yhtenä putkena se noin 12 tuntia. Oli aivan mahtava kirja, joka sai jopa melkee kyynelehtimään minutkin. Erityisesti Mad-Eye Moodylla ja Fred Weasleylle oli niin suuret sympatiat aina ollut, että hirvitti lukea heidän kuolemiansa. J.K. Rowling ylitti siellä itsensä.

Rakkaustarinat olivat juuri sitä, mitä odotinkin. Lempihahmoni Hermione päätyi kuin päätyikin Ronin kanssa yhteen mitä olin toivonut, puhumattakaan Harryn ja Ginnyn kuviosta ( Albus Severus <3 ). Kaikki se horcruxien etsiminen ja taustatieto, mitä on ottanut, löytyi kirjasta. Tietysti jotain jäi auki, mutta ei mitään mikä minua olisi liikuttanut.

Ennen aivan viimeisiä tapahtumia, oli mahtava nähdä Snapen muistoja ja todeta, että olin oikeassa hänen suhteensa. Mitä enemmän luin kirjaa, sitä paremmaksi se kävi, mutta sitten tapahtui..........................................
LOPETUS: En voi uskoa, miten kirja loppui. Tietysti oli ajatellut J.K.Rowling hienosti, että Harry on viimeinen Horcruxi ja sillälailla, mutta miksi Harryn piti elää lopussa. Tuo uudelleen henkiinnouseminen sai fiilarit ainakin vähäksi aikaa aika huonoiksi, mutta tosiaan viimeinen kipale Nineteen yeas later korvasi tämänkin.

Mutta ei tuo itseä ainakaan juuri häirinnyt sitten toi, että Harry nousi henkiin, sen hyväksyi ja muistelee, kuinka Ginny ja Harry saivat lapsen ja hyvä mieli siinä väkisin tulee. Samoin kuin Ron ja Hermione, jotka menivät yhteen niin jotenkin tunteellisesti. Mahtavaan yhteyteen oli Rowling tuon sijoittanut, ja kuten Harry jotenkin sanoikin siellä, että: " Is this the time ? "

En sanoisi, että tämä on paras kirja itse asiassa, sillä nautin niin paljon Half-Blood Princestä, Order of The Phoenixista ja Philosopher Stonesta. Muistan kuinka sydän pamppaili vielä pitkään kirjojen jo päätyttyä, mitä tämä kirja ei tarjonnut.

Tuolle on varmaan syynsä. Tarkoitan, että kirja tarjosi niin paljon enemmän tietoa kuin ennen, että mm. elokuvan tekeminen voi olla suurta tuskaa, enkä usko että se yltää missään mielessä kirjan tasolle. Kirjassa tapahtui niin paljon hyvää ja pahaa, että ehkä se lopetuksen ei niin jännittävä osa sai kirjan kokonaisfiilistä vähän alas. Muissa kirjoissahan itse lopetus on ollut kohokohtana, mutta tätä kirjaa luettaessa tuntui, että jokainen kappale saattoi yllättää sinut.

Mutta kuten sanottu, nautin ja todella paljon enkä tule koskaan unohtamaan tätä kirjasarjaa ja tämä kirjasarja tulee luettua parin viikon jälkeen varmasti uudelleen ja tällä kertaa englanniksi. Itsellä on jo Order Of The Phoenix ja Deathly Hallows, mutta muut kirjat saapunevat ( tein varauksen lopuista englanninkielisistä Pottereista ) Suomalaiseen Kirjakauppaan noin kahden viikon kuluttua. Sillälailla sitä tulee sitten kertailtua koko kirjasarja uudelleen.

Mutta nyt: Viettäköön jokainen vielä mahtavia lukuhetkiä Harry Potter -kirjasarjan parissa.

Herra Desox/Myytti/Dragunow kiittää kaikkia ja palaa kirjojen pariin.




Poissa Autumn Twilight

  • Auringon lapsi
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Korpinkynsi Narniasta
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Täyttikö kirja odotukset?
« Vastaus #33 : Heinäkuu 25, 2007, 02:34:19 »
Koko kirjan lukemisen ajan olin hirveässä stressitilassa. Huoli hahmojen puolesta, ja siitä, milloin kuolonsyöjät hiipivät kulman takaa, ja ahdistus siitä ettei muiden kohtalosta tiennyt oikein mitään (varsinkin kolmikon metsäseikkailujen aikana). Tämä kun oli viimeinen kirja, odotin että se tulisi olemaan julma, raaka ja kylmä kuten sodan Voldemortia vastaan tulisi ollakin. Siitä myös aiheutui se, että kirjan käsistä laskeminen tuntui mahdottomalta idealta, ja luin viimeisiä lukuja aamu yhdeksältä sunnuntaina valvotun yön jälkeen, silmät verestäen ja pää särkien.
Ei se sitten niin kylmä ja raaka kuitenkaan ollut, vaikkakin muita sarjan osia synkempi. Juuri sopiva mielestäni ollakseen vielä Potter.

Deathly Hallows on kovin erilainen muihin sarjan osiin verrattuna. Vaikka Harryn varttuessa taikamaailma muuttuu koko ajan asteittain synkemmäksi, tämä oli kirja, joka kertoi puhtaasta sodasta. Harry oli täysi lainsuojaton, jota itsensä Voldemortin alaisena metsästi jopa Taikaministeriö. Muissa kirjoissa Harry on ollut välillä koulussa syrjitty ja lehdistössä parjattu, mutta toisaalta kuitenkin sankari ja lain sekä koulun sääntöjen suojelema, aina vähintään kun on saanut todistettua olevansa okeassa. Olin iloinen kuitenkin siitä, että Rowlingin vitsit ja humoristinen kirjoitustyyli tulivat edelleen esiin sopivissa paikoin, joita kylläkin ymmärrettävästi mutta harmittavasti tuntui olevan vähemmän kuin muissa kirjoissa.
Mielestäni yksi harvoista asioista, jotka todella harmittivat Seitsemännessä, oli se että pääkolmikko ei viettänyt aikaa Tylypahkassa, paitsi tietysti lopputaistelun. Tylypahka on tuntunut minulle yhtä lailla kodilta kuin Harryllekin, ja mm. oppitunnit olivat/ovat todella kiinnostavaa luettavaa. DA:n uudelleenmuodostuminen ja Tarvehuoneen kohtaus huokuivat koulun lämpöä, ja oli ihanaa tavata uudelleen (tosin liian pikaisesti) McGonagall, Trelawney ja muut opettajat samoin kuin oppilaita kuten Oliver Wood.

Paikoittain kirja oli todella eeppinen. Tylypahkan Viimeinen Taistelu, jossa koulu joutui Voldemortin (tai siis kuolonsyöjien Pimeän Lordin istuessa Rääkyvässä Röttelössä) hyökkäyksen kohteeksi oli todella tyylikäs ja niin vaikuttava että yhtä aikaa hymyilytti ja itketti. Opettajien suojaukset, oppilaat jotka jäivät taistelemaan Neville etunenässä, Killan jäsenten saapuminen paikalle, Percyn paluu (joka olikin mahtava, ja uskottavasti esitetty, olisi ollut todella ärsyttävää jos kaikki olisivat vain toivottaneet hänet tervetulleeksi ja antaneet heti anteeksi) oih sitä yhteishenkeä. Ihana kohtaus oli esimerkiksi se kun Rohkelikot, Puuskupuhit ja Korpinkynnet asettuivat Harryn puolelle Suuressa salissa. McGonagall oli aivan mahtava päihittäessään Carrowit ja hyökätessään Snapen kimppuun, upeaa oli myös se kuinka hän välitti Harrysta. "..We duel to kill." Tyylikästä. (Oli kyllä hiukkasen epäuskottavaa miten Snape pärjäsi niin hyvin kolmea opettajaa vastaan imo. Onhan hän taitava loitsija mutta silti...)

Odotin että joku pääkolmikosta tai vähintäänkin joku lähes yhtä tärkeä Harrylle (Ginny, Hagrid, Luna tai Neville) olisi kuollut. Itse asiassa olin lähes varma siitä, mielestäni kaikki olisi ollut liian helppoa jos jokainen heistä selviäisi Pimeyden Lordin kukistamisesta Harryn rinnalla. Olin todella huolissani Lunasta kun hänet oli viety isältään, ja pelkäsin todella Hermionen puolesta kun tämä jäi Bellatrixin armoille, samoin kuin Hagridin kun tämä katosi Kiellettyyn Metsään hämähäkkien mukana. Mutta sitten selvisi ettei ollutkaan mitään huolehdittavaa. Joten siinä mielessä olin hiukan pettynyt, mutta toisaalta en valita.

Dobbyn kuolema oli ehkä koskettavin asia koko kirjassa. Itkin aivan hillittömästi (se kyllä johtui osittain väsymyksestä), ja sen jälkeen oli jonkin aikaa todella herkkä olo. Hautajaiset olivat katkeransuloiset.
Olihan kirja muutenkin todella koskettava, mutta tuo oli ainoa kohtaus jossa todella itkin, mikä oli minulle yllätys. Vauhkomielen menehtyminen oli jotenkin vain omituista, olin ajatellut että hän on varmaan se ainoa josta ei tarvitse olla huolissaan koska on niin kokenut aurori (ja tähän Row varmaan luottikin halutessaan yllättää lukijat). Pottereiden haudalla vieraileminen oli tietysti liikuttavaa, ja luonnollisesti Fredin kuollessa en voinut mitään silmieni kostumiselle. Lupin ja Tonks taas menivät jotenkin kauhean töksähtäen ja mielestäni aivan liian vähäpätöisesti, joku mainitsikin että Remus erityisesti olisi ansainnut kunnon taistelun kuolemaansa. Lupin oli lempihahmojani, mutta luulen että se miten hänen kuolemansa ohitettiin (ei ollut esimerkiksi hautajaisia kuten Dobbylla, eikä Harry ehtinyt kirjan aikana oikein pohtia sitä) vei paljon tunnelatausta siltä, olo on sen suhteen vain järkyttynyt ja tyhjä. Yksi suurimpia pelkojani oli että kaikki kelmit tulisivat kuolemaan, ja niinhän siinä sitten kävikin. Muutenkaan tämän kirjan Remuksesta en pitänyt, lähes koko ajan kulmat kurtussa ja päätyi jopa osoittelemaan Harrya sauvallaan. Onneksi Shell Cottagen kohtaus pelasti hieman, hän oli äärettömän suloinen tullessaan kertomaan pikku Teddyn syntymästä.

Kirjassa oli juuri sopivasti uutta tietoa. Oli hienoa kuinka taikuutta syvennettiin ja mentiin tavallaan yli siitä taikasauvailusta. Tykkäsin siitä, miten Albuksen menneisyyttä valotettiin, samoin Snapen muistoista ja siitä miten samalla selvisi lisää Lilystä (ja Petuniasta). Minulle kyseinen paritus ei ollut niinkään arvattava, mutta todella koskettava se oli (kävi ihan julmetusti sääliksi Severusta), ja mukavan realistinen siinä kuinka eri tupiin joutuminen rikkoi kahden ihmisen ystävyyden. Oli kuitenkin hyvä että Snape kuoli ennen kuin hänen hyvyytensä paljastui kaikille (vaikkakin kuolema tapahtui väärällä tavalla, siitä olen samaa mieltä usean kanssa), sillä olisi ollut todella omituista nähdä ystävällinen hyvis-Severus.
Toisaalta monia asioita jäi aukoiksi, mikä ei ollut huono asia, sillä liika selittäminen ei ole koskaan sopinut eikä kuulunut Pottereihin. Olisin kuitenkin halunnut tietää vielä lisää Harryn vanhemmista, ja siitä Taikaministeriön The Veilistä, jonne Siriuskin menetettiin. Tavallaan jäi sellainen olo että kirja loppui liian äkkiä, eikä kenenkään jälkitunnelmia esimerkiksi vatvottu, mistä ainakin minä olisin pitänyt.

Epilogin suhteen minulla on kovin sekavat tuntemukset. Kyllähän Harry ja kumppanit tosiaan ansaitsevat onnellisen lopun kaiken sen kärsimykset jälkeen, ja oli söpöä ajatella nelikkoa vanhempina. Paritukset olivat ennalta-arvattavia, eikä minulla ole oikeastaan mitään mielipidettä niistä, paitsi että kerran ne ovat Rowlingin kirjoittamia niin niin sen sitten kuuluu olla. Ronin ja Hermionen ihastuminen, rakastuminen ja yhteen päätyminen on mielestäni kirjoitettu nerokkaasti koko kirjasarjan vihjaillen siitä. Ginny ja Harry taas ovat ehkä hieman tylsä pari jollain tapaa, mutta mikäs siinä. Oli muuten hyvä, että Malfoysta ei tullut Harryn kolmanneksi parasta ystävää, vaikka olin uumoillut sitä, tällainen kiitollinen hyvänpäiväntuttu on sitä oikeaa Dracoa, ja mielestäni oli hyvä että heidän vihasuhteensa on saatu tässä päätökseen.
Olisin kuitenkin halunnut lisää tietoa vähän kaikesta, ja siinä mielessä olinkin kovin pettynyt epilogiin, olin odottanut että se kertoisi laajemmin koko taikamaailmasta ja ihmisistä. Tahtoisin tietää miten elämä oltiin taas saatu käyntiin suurten menetysten jälkeen, mihin ammatteihin kaikki päätyivät (arvasin muuten että Nevillestä tulee opettaja), kuinka Malfoyt otettiin vastaan velhoyhteiskunnassa, millainen Hermione on raskaana, saiko S.Y.L.K.Y tuulta siipiensä alle, miten Dursleyille kävi ja vieläkö Harry pitää heihin yhteyttä, saiko Pimento jatkaa Ministeriössä, entäs Luna ja muut, mitä tapahtui Weasleyiden Welhowitseille?
Lasken aika paljon sen Rowlingin luvatun hakuteoksen varaan, siinä onkin sitten parempi kertoa kaikki. =P
« Viimeksi muokattu: Heinäkuu 25, 2007, 02:45:11 kirjoittanut Autumn Twilight »
Little owls bring me messages, transparent envelopes, given by black daisies and through enormous telescopes, addressed the White Crow, sent it out, was it meant to get to me? 
Fantasianovelli: Unensieppaaja

Malpropre

  • Ankeuttaja
Vs: Täyttikö kirja odotukset?
« Vastaus #34 : Heinäkuu 25, 2007, 03:35:51 »
Snapen kuolema, (olisin halunnut nähdä Snapen todellisen raivostumisen Voldielle tai edes jotain sensuuntaista!)

Tuota minäkin odotin. Odotin innollani, että olisin saanut nähdä Snapen kunnon kaksintaistelussa ja menossa, se olisi ollut niin upeaa. Että häneltä olisi viimeinkin mennyt kunnolla hermo, kaikki ne sisälle padonneet tunteet olisivat vain räjähtäneet. Mutta eiii. Ää.

Eliz

  • Ankeuttaja
Vs: Täyttikö kirja odotukset?
« Vastaus #35 : Heinäkuu 25, 2007, 14:19:02 »
En missään nimessä ollut pettynyt kirjaan, päinvastoin, se oli loistava. Ainoa asia joka häiritsee on se, että olisin halunnut yleisesti tietää asioista paljon enemmän. Odotin, että kirja selittäisi lisää mm. holvikaaresta jonne Sirius kaatui ja lisää nuorten ammateista isona (muidenkin kuin Nevillen). Jos se pitää paikkansa, että Rowling olisi kirjoittamassa kirjaa jossa kertoisi ykstyiskohtia HP-maailmasta, olisi se mielestäni mahtavaa koska minä jäin vielä tiedonhaluiseksi.

vossler

  • Ankeuttaja
Vs: Täyttikö kirja odotukset?
« Vastaus #36 : Heinäkuu 25, 2007, 14:52:11 »
Vähän pettymys. Kyllä Rowling aika kivasti veti langat yhteen, ja asiat saivat selityksensä, mutta tällä kertaa ei osannut yllättää. Aikaisemmissa kirjoissa on aina tullut jotain suurta mitä ei ole ollenkaan osannut odottaa, nyt ei.

Hyvien henkilöiden kuolemat menivät aika lailla ohimenevinä kuittauksia, ehkä Frediä ja Dobbya lukuunottamatta. Olisin odottanut jotain "eeppisempää", mutta nyt ne tuntuivat olevan jonkinlaista pakkopullaa. Ketkä mahtoivat olla ne lisätyt kaksi kuollutta, olisi voinut jättää lisäämättäkin.

Snapen loppu ja muistot oli hieno homma, tämän jälkeen pitänee lukea aiemmat kirjat ja katsoa kuinka kuva Snapesta on muuttunut.

Odotin jotain Neville vs Bellatrix kaksintaistelua, no molemmilla oli roolinsa lopputappelussa mutta ei ihan odotettuja. Rowling osoittautui yllättävän "perhekeskeiseksi". Weasleyn äiti nyt oli ollut tiukka suojelija lapsilleen ennen tätäkin, mutta nyt sama henki oli tarttunut moneen muuhunkin hahmoon aina Malfoysta alkaen. Oli positiivista, että Dracosta ei tullut "hyvää" hahmoa. Olisi ollut turhan suuri täyskäännös.

Epilogiin olisin kaivannut paljon enemmän kuvausta velhomaailmasta Voldemortin jälkeen.


VMJ

  • Ankeuttaja
Vs: Täyttikö kirja odotukset?
« Vastaus #37 : Heinäkuu 25, 2007, 15:01:57 »
Kävin hakemassa oman opukseni lauantaina joskus puolenpäivän maissa, luin sitä aamukolmeen (päätin siinä välissä alkaa nukkumaan, kun koski silmiin niin paljon ;D) ja aamulla heräsin kahdeksalta jatkamaan. Sunnuntaina joskus päivällä olin saanut sen luettua. Kirjan loputtua jäi vain sellainen hirvittävä tyhjyys, että mitäs tässä nyt sitten tekisi, kun viimeinen potter on luettu.
Pidin kirjasta suuresti ja aina lukiessa pisti hieman hymyilyttämään kun omat pitkään pohditut teoriat kävivät toteen. :) Harry-horcrux oli aika ennalta-arvattava ja yhdyn muiden samanhenkisten mielipiteeseen siinä, että Harryn ja Voldemortin loppurähinä oli jotenkin lyhyt. Loppui kuin kanan lento seinään. Olisin halunnut, että molemmat olisivat todella taistelleet henkensä puolesta.
Välikysymys: Olikohan Voldemortilla edes jokin minimaalinen tunneside Bellatrixin kanssa, koska heti kun Mollyn kuolettava loitsu oli Bellaan osunut, niin Voldemort yritti tehdä avadakedavrat Mollylle...?

Olen vähän yliherkkä kirjallisuuden suhteen, joten itkeskelin vuolaasti viimeiset 150 sivua ja tietenkin Dobbyn hautajaisten takia. Tuli hurjan haikea olo jo pelkästään siitä, että Dobby oli killunut mukana Salaisuuksien kammiosta saakka ja nyt se olisi kaikki sitten ohi. Mutta sitten Harryn piti vielä mennä herkistämään minua lisää pukemalla Dobbyn hautaamista varten! :'( Oijoi.
Ja nyt jos näistä velhomaailman pienimmistä olennoista puhutaan, niin Lujahaka oli aika rasittava maahiseksi. Olihan se tietysti upeaa, että maahisen avulla Potter ystävineen murtautui Irvetaan, jonka pitäisi olla kaikista suojatuin paikka koko velhojen valtakunnassa.

Villisilmän kuolemaan en periaatteessa osannut reagoida millään lailla. Vauhkomieli oli muidenkin kirjojen aikana jäänyt ainakin minulle itselleni etäiseksi, koska Liekehtivässä pikarissa ukko oli pelkkä feikki ja sitä seuraavissa opuksissa häneen ei hirveästi kiinnitetty huomiota.
Remus ja Tonks aiheuttivat pienen järkytyksen. Tirautin muutaman kyyneleen heillekkin, koska ajattelin koko ajan, kuinka pikku Teddy nyt tulee pärjäämään. Välikysymys: Miksi Teddy oli 19-vuotiaana (epilogihan oli 'Nineteen year's later') Tylypahkaan menossa? Eikös niiden opinnot lopu aiemmin? Vai oliko se vain asemalla hengailemassa?
Fredille itkin hieman vuolaammin. Siinäkin itkeskelyssä taustalla se, kuinka George pärjää siitä eteenpäin. Kaksosillahan on muutenkin vahvat siteet toisiaan kohtaan. Ja Welhowitsien tulevaisuuskin vaakalaudalla siinä.

Loppu oli muuten kyllä tyydyttävä. Neville saa kaiken kunnioitukseni, koska hänestähän oli sukeutunut varsinainen pikku rebelliini Tylypahkaan. Ja se kuinka hän asettui vastustamaan Voldemortia ihan kasvotusten ja totesi, ettei liity kuolonsyöjiin ennen kuin helvetti jäätyy. :) Respect.
Epilogi oli hivenen liian imelä, mutta silmät kostuivat taas vaihteeksi kun Harryn pojan nimeksi oli siunaantunut Albus Severus. Ja kun Harry vielä kertoi Albukselle, ettei haittaa jos päätyy Luihuseen. ^^ Dracosta oli kiva kuulla, ja oli hyvä ettei heistä Harryn kanssa bestiksiä tullut. Nauratti, kun he tervehtivät toisiaan niin jäyhästi nyökkäilemällä.
Vielä tiivistän loppuun: Hyvä tietää, että Albus ei ollutkaan niin pyhimys kuin aina on saattanut kuvitella. Tiesin koko ajan, että Snape on hyvis. Arvasin, että Nevillestä tulisi yrttitiedon opettaja. Ja ketkä olivatkaan ne muut 50 Tylypahkan puolustuksessa kuollutta?

Poissa Achil

  • Teloitettu mafioso
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
Vs: Täyttikö kirja odotukset?
« Vastaus #38 : Heinäkuu 25, 2007, 15:22:09 »
Lainaus
Miksi Teddy oli 19-vuotiaana (epilogihan oli 'Nineteen year's later') Tylypahkaan menossa? Eikös niiden opinnot lopu aiemmin? Vai oliko se vain asemalla hengailemassa?
Oli vaan "hengailemassa" siellä, muistaakseni päällimäisenä syynä sen Victorien tms saattaminen junaan.

Lana Laney

  • Ankeuttaja
Vs: Täyttikö kirja odotukset?
« Vastaus #39 : Heinäkuu 25, 2007, 16:36:12 »
Itse sanoisin, että kirja kyllä täytti odotukset, vaikka en ole vieläkään kunnolla "tajunnut", että se on oikeasti nyt loppua, enkä osaa muodostaa oikein selvää mielipidettä kirjasta. Itse asiassa, en ollut oikein asettanut kirjalle mitään ihmeellisiä odotuksia (vaikka tiettyjä odotuksia tuli siinä vaiheessa kun luin kirjaa) ja lähdin lukemaan kirjaa niin sanotusti mieli tyhjänä, sellaisella nyt kaikkeen saadaan vihdoinkin selvitys (ainakin melkein). Kirja oli, luonnollisesti, muista aika paljon poikkeava; sota oli kunnolla käynnissä, ministeriö siirtyi Voldemortin puolelle, Tylypahka ei ollut enää se keskeinen tapahtumapaikka läpi kirjan, vaikka loppu taistelu siellä käytiin ja niin edelleen.

Itse odotin Harryn ja Dursleyden viimeisellä tapaamishetkellä, että Petunia olisi sanonut jotain enemmän. Että hän olisi käynnyt edes pienen kunnon sananvaihdon Harryn kanssa. Sen sijaan yllätyin, että niin tekikin Dudley, eikä Petunia. Dudley oltiin aikaisemmin kuvattu enemmän juuri sellaisena typeryksenä, mutta mielestäni hänen ja Harryn viimeisellä tapaamishetkellä hän osoitti järkevyyttä. Olisin halunnut tietää, mitä Petunia olisi sanonut Harrylle, jos hän ei olisi valinnut vaikenemista, mutta ilmeisesti Petunia ei onnistunut nousemaan katkeruutensa yläpuolelle.

Ihmettelin, että eikö kukaan noussut kunnolla Voldemortin joukkoja vastaan, kun hän kaappasi ministeriön. Vaikutti siltä, että hän (tai kuolonsyöjät) onnistuivat tappamaan Scrimgeorin ja se oli siinä, ministeriö oli nyt kaapattu. Odotin, että Kilta olisi kerännyt joukkonsa ja hyökännyt ministeriöön ja yrittänyt saada sen takaisin, mutta sen sijaan kukaan ei näyttänyt tekevän mitään - no, ehkä Voldemortin joukoilla oli selvä vahvuus ministeriössä, kun kukaan ei noussut heitä vastaan.

Yllätyin suunnattomasti, kun Ron jätti Harryn ja Hermionen, sitä kohtaa lukiessani ajattelin koko ajan, että ei Ron oikeasti voisi lähteä ja oli aika järkytys lukea, että hän todella lähti. Kuvittelin koko ajan, että ei kolmikkoa voisa erottaa, ja oli suoraan sanottuna riemastunut, kun Ron ilmestyi takaisin.

Ihmettelin aluksi, että miksi Dumbledoren menneisyyteen keskityttiin niin paljon, mutta hänen menneisyydestä selvinneet asiat osoittautuivatkin tärkeiksi. En olisi uskonut, että Dumbledore oli tosiaan sellainen, millaiseksi hän loppujen lopuksi osoittautui.

Nevillen muutos kömpelöstä ja huonomuistisesta pojasta johtajahahmoksi ja vahvaksi oli yllätys, josta pidin suunnattomasti.
--Have you seen my grandson?"
"He's fighting", said Harry.
"Naturally", said the old lady proudly. "Excuse me, I must go and assist him."

Tuo ylläoleva lainaus on varmaan yksi suosikki kohdistani. Aikaisempina vuosina Mrs Longbottom oli yrittänyt kaulia pojanpojastaan isänsä kaltaista ja nyt hän tuossa viimeisessä kirjassa hän ikään kuin onnistui siinä ja oli vihdoinkin ylpeä Nevillestä. Ja muutenkin Mrs Longbottom varmaan muutti omaa käsitystään Nevillestä.

Olin hieman pettynyt siihen, miten jotkut kuolemat sivutettiin - Dobbyn kuolemasta tehtiin suuri ja merkittävä, mutta esimerkiksi Tonksin ja Lupinin kuolema sivutettiin aikalailla. En sano, että Harryn olisi joka kuoleman kohdalla pitänyt musertua ja nyyhkyttää menetettyjen henkilöiden perään, mutta mielestäni joidenkin tärkeiden henkilöiden kuolemaan ei kiinnitetty "ansaittua huomiota". Olisin ainakin olettanut, että Harry tai joku olisi edes kysynyt kuka Tonksin ja Lupinin kuoleman takana oli, mielestäni Tonksin ja Lupinin kuolema oli kuitenkin sen verran merkittävä (siinä toistui niin sanotusti Siriuksen kohtalo ja Harrystä tuli kuitenkin Teddyn kummisetä!). Sentään Fredin kuolemaan oltiin edes hieman kiinnitetty enempi huomiota ja pidin sitä hyvin surullisena - taisteluun oli juuri tullut hieman kepeyttä Percyn ja Fredin sanailun johdosta ja sitten se loppui hyvin kylmästi. Odotinkin muuten jossain kirjan vaiheessa, että Percy tulisi järkiinsä. Olihan se kaksosten erottaminen julmaa, mutta sellaista sota on. Kun Fred kuoli, niin pelkäsin, että Georgelle käy samoin, onneksi niin ei käynnyt.

Severuksen menneisyys oli hieman yllättävä - en uskonut, että hän ja Lily olisivat entuudestaan tunteneet ja, että Severus jopa asui heidän lähellään ja oli ensimmäinen, joka kertoi Lilylle, että hän on noita. Minulle tuli mieleen Kalkaroksen menneisyyttä lukiessa, että raivostuikohan Kalkaros niin suunnattomasti Harrylle kun näki hänen muistojaan kirjassa kuusi siksi että Kalkaros sitä kautta "eli" uudelleen sen hetken, kun hän kutsui Lilyä kuraveriseksi, mikä aiheutti heidän ystävyytensä hajoamisen?

Harryn ja Voldemortin taistelusta olisin odottanut tulevan suurempi - tai siis, että Harryn olisi pitänyt nähdä enemmän vaivaa Voldemortin tappamisessa. Sillä kun Voldemort kuoli kimmoneen taian takia, minulle tuli sellainen olo, että kävikö noin helposti? Toisaalta en tiedä olisiko se ollut parempi, jos Harry ja Voldemort olisivat puolituntia heilutelleet sauvojansa ja lopulta toinen olisi onnistunut tappamisessa, joten... Kenties Voldemort kuoli nimenomaan omaan tappokiroukseensa, jotta Harryn sielu olisi pysynyt puhtaana, sillä jos oikein ymmärsin, se olisi tahriintunut, jos Harry itse olisi lausunut tappokirouksen, joka osui Voldemortiin.

Minua jäi hieman mietityttämään ne 50, jotka kuolivat Tylypahkan taistelusta. Ketkä ne 50 olivat? Olisin odottanut, että Tylypahkaan oli pystytetty esimerkiksi jokin muistokivi, johon olisi pistetty kaikkien niiden nimet, jotka puollustivat Tylypahkaa hengellään, toisaalta emmehän me tiedä, vaikka niin olisi tehty. (Toisaalta ymmärrettävää, että niitä 50 ei kerrottu kirjassa, sillä siinä olisi aikamoinen listaaminen, mutta että tärkeämmät niistä viidestäkymmenestä olisi poimittu ja kerrottu.)

Epilogista pidin, mutta odotin epilogilta hieman enemmän, kuin sen, että kerrottiin vain hieman triosta ja siinä sivussa vähän Dracosta ja Teddystä ja pikkiriikkisen Billyn ja Fleurin lapsesta. Toisaalta, se hakuteos, minkä Rowling aikoo kirjottaa, vastaa varmastikin kysymyksiin, johon epilogi ei vastannut.

Poissa Nemorosa

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
Vs: Täyttikö kirja odotukset?
« Vastaus #40 : Heinäkuu 25, 2007, 16:59:02 »
Miten te olette voineet lukea kirjan noin nopeasti? Itse tarkoituksellisesti pidin pausseja ja välttelin lukemasta sitä yhteen menoon, jotta kirja ei vain loppuisi liian nopeasti. No en kyllä olisi edes pystynyt lukemaan sitä yhteen menoon, laskeskelin edellisiä pottereita lukiessani, että luen englanninkielistä tekstiä noin 20 sivua tunnissa. Huimaa. :) (nimimerkillä lukenut englantia yli 11 vuotta) DH:n kanssa sivuja meni varmasti vielä vähemmän, koska luin uudestaan joitakin kohtia ymmärtääkseni sen paremmin tai ihan muuten vaan, tarkistaakseni joitakin sanoja nettisanakirjasta (aikaisempien kanssa en ole sanakirjoja käyttänyt, mutta nyt oli ihan pakko, muuten olisi harmittanut kun joku olisi jäänyt epäselväksi..) tai ihan vaan pysähtyäkseni vollottamaan jotain surullista tai koskettavaa kohtaa.

Kirja ei missään nimessä tuottanut minulla pettymystä, minä rakastan sitä. Se on mielestäni aivan ehdottomasti paras pottereista, ehkä paras kirja yleensäkin mitä olen ikinä lukenut. Ei mikään kirja ennen tätä ole herättänyt näin paljon tunteita ja halua keskustella siitä.

En todellakaan kaivannut enää sitä perus Tylypahkan kouluarkea, ei tullut edes mieleen, että voi kun nämä olisivat Tylypahkassa eivätkä keskellä metsää. Tämä erilainen rakenne kirjassa oli piristävää. Kirjassa riitti yllättäviä juonen käänteitä, kuten juuri nuo Hallows´t. Kukaan ei olisi voinut arvata mitä ne ovat, vaikka etukäteen oltiin aika vahvasti sitä mieltä, että ne ovat horcruxeja. Snapen syyttömyyteen uskoin ainakin jollain tasolla koko ajan, en vain uskonut, että Dumbledore olisi voinut olla niin väärässä hänen suhteensa. Pidin ajatusta Harrya horcruxina ennen kirjan julkaisua vähän epätodennäköisenä, mutta yllätyin siinäkin. Jos en olisi näin kauaa lueskellut muiden pohdintoja viimeisen kirjan ja muidenkin tapahtumista, en olisi osannut niitä odottaa yhtään tai pitää niitä edes mahdollisena vaihtoehtona. Olisin siis varmasti ollut aivan puulla päähän lyöty näistä juonenkäänteistä.

Pidin myös henkilöhahmojen syventämisestä ja heidän menneisyytensä valottamisesta. Harry oli jollain tavalla aikuistunut, mutta silti jotenkin tässä kirjassa oli taas enemmän sitä FK:sta tuttua teiniangstia. Ja miten minusta tuntui välillä, että tämä Harryn itseuhrautumisvietti oli vähän turhankin kova ja epärealistinen. Eikö sillä pojalla ole ollenkaan itsesuojeluvaistoa? Kuinka moni 17-vuotias olisi oikeasti tositilanteessa valmis tapattamaan itsensä "yhteisen hyvän takia". Tietysti sotatilanne saa ihmisissä esiin uskomattomia voimia ja itsellä ei välttämättä ole niin väliä, se on ihan tosielämää, mutta minä uskallan myöntää, että siinä vaiheessa kun olisin itse kuullut Ajatuseulassa kohtaloni olevan kuolla ehkä muutaman tunnin sisällä, olisin jäänyt siihen lattialle itkemään kovaa kohtaloani ja istunut nurkassa täristen näkymättömyysviitta päälläni hamaan loppuun saakka ja odottanut, että joku muu tappaa Voldemortin. Tosin minä en olekaan Harry Potter, eikä minusta ole tehty kirjasarjaa. :)

Kirja oli todella synkkä ja surullinen, niinkuin pitikin. Kuolemia oli paljon, todella paljon, ja niinkuin jossain toisessa topikissa sanoinkin, laskin kuolemia aluksi, mutta sitten niitä alkoi tulla liikaa, enkä enää pysynyt perässä. Kaikki kuolemat olivat omalla tavallaan koskettavia, mutta erityisesti iski Fredin, Lupinin ja Tonksin kuolemat. Ja tietysti Harryn "kuolema".

Luulin muuten melkein loppuun asti, kuten aika moni muukin täällä ennen kirjan julkaisua, että "viimeinen taistelu" käytäisiin Salaperäisyyksien osastolla verhon takana. Nyt koko osasto jäi jotenkin irralliseksi. Olisin halunnut kuulla lisää tuosta holvikaaresta ja ovesta jota ei saa auki. Pitääkin katsoa uudestaan sitä amerikkalaista kantta, se oli niin hämäävä.

Loppu oli ehkä turhan onnellinen, ja se epilogi jotenkin pyyhki pois kaikki kauheudet ja Harryn ystävien ja muiden kuolemat. 19:ssä vuodessa ehtii kuitenkin tapahtua paljon, ja olisin halunnut kuulla miten esim. Weasleyn perhe pärjäsi Fredin kuoltua. Lopussa olisi voinut olla vaikka jonkun hautajaiset tai jokin muistotilaisuus henkensä menettäneiden muistoksi tai vastaavaa, ettei lopusta olisi jäänyt niin happy-happy-oloa, aivan kuin kaikki olisikin ollut vain pahaa unta ja että läheisten menetys ei merkannut mitään, kunhan vain pääpaha saatiin päiviltä. Ja ehkä ne Harryn lasten nimet olivat hiiiukan yli-imelää, mutta toisaalta ihan hieno kunnianosoitus Harrylle tärkeille ihmisille. Minä en vain mitenkään pysty kuvittelemaan pientä poikaa nimeltä Albus.. Epilogi olisi voinut ehkä olla hieman lähempänä tulevaisuudessa, esim. viiden vuoden kuluttua. Harry ja Ginny olisivat menneet naimisiin (ja minä en siis pidä oikeastaan Ginnystä) ja heillä olisi ollut pieni vauva ja mahdollisesti toinen tulossa tai vastaavaa. Ympyrä olisi tietyllä tavalla sulkeutunut. Kirjasarja alkoi kun Lilyllä ja Jamesilla oli pieni poika, ehkä sen olisi pitänyt myös loppua niin. On jotenkin aika vaikea kuvitella Harrya keski-ikäisenä perheenisänä, kun on ensin lukenut seitsemän kirjaa hänen ollessaan nuori. Siinä on liian iso harppaus. Minulle hän tulee varmaan aina olemaan se 17-vuotias nuori mies johon hän DH:ssa jäi. :)
Paljon riittäisi vielä kirjoitettavaa, mutta en muista enää mitä piti sanoa, ja pitää vähän hillitä tätä..
« Viimeksi muokattu: Heinäkuu 25, 2007, 20:42:06 kirjoittanut Nemorosa »

Dylaine

  • Ankeuttaja
Vs: Täyttikö kirja odotukset?
« Vastaus #41 : Heinäkuu 25, 2007, 18:42:05 »
En vieläkään tiedä, mitä ajatella. Olihan se tosi hyvä kirja, mutta kun odotukset olivat hirveän korkealla, niin jouduin pettymään vähän. Olen tyytyväinen loppuratkaisuun, arvelinkin jotain tuon tapaista. Olin melko varma, että Harry on itse yksi horcruxeista, mutta jää kuitenkin henkiin lopussa. Pakko lesota :)

Vaikea päättää, mistä alkaisin valittamaan ensin. Minusta Voldemortin valtaannousu ja ministeriön kaappaus oli hieno idea, mutta se meni jotenkin hukkaan, kun Harry ja kumppanit vain retkeilivät metsässä puolet kirjasta. Olin aika pettynyt, ettei Harry jäänyt Tylypahkaan pidemmäksi aikaa. Se ei ollut mikään suuri vika, mutta olisi vain ollut kiva jos Tylypahkassa olisi oltu vähän kauemmin, kun se on kerran tärkein tapahtumapaikka kaikissa muissa kirjoissa. Ja odotin myös jotain spektaakkelimaista romanssia Harryn ja Ginnyn välille, mutta eiväthän he edes puhuneet toisilleen kuin pari sanaa koko aikana. Ehkä KAIKKEIN eniten minua ärsytti Nineteen years later. Ugh. Se oli tosi siirappinen. Minä arvasin, että jos Harry saisi joskus lapsia, hän nimeäisi ne Jamesin ja Lilyn mukaan, mutta Albus Severus? Se oli niin kornia. Pidän onnellisista lopuista, mutta tuo epilogi meni vain yli. Olisi voinut luulla, että se on repäisty jostain ficistä. Ja mikä ihmeen juttu se viimeinen lause oli? All was well??! Mitä Rowlingin päässä on oikein pyörinyt? Minun täytyi oikein tuijottaa viimeistä riviä hetki, ennen kuin uskoin, että olin ymmärtänyt lauseen oikein. Eih, miksi ne kaksi viimeistä lausetta olivat siinä? Loppu olisi ollut parempi ilman.

Jossain vaiheessa alkoi tympiä, että kirjaan oli tungettu niin paljon henkilöitä, joilla ei ollut mitään suurta roolia tarinankulussa, mutta joiden kohtalot Row halusi selvittää lukijoille. Kuten nyt Matohäntä. Hänhän vilahti kirjassa vain parin sivun verran. Hänellä olisi mielestäni pitänyt olla suurempi rooli tarinassa. Ei mitään merkittävää, mutta jotain enemmän kuitenkin. Esimerkiksi Krumin olisi voinut jättää kokonaan pois niin, että joku toinen olisi voinut selittää Grindelwaldin merkin. Ja vielä Percyn mielenmuutos. Tuntui, että loppuun oli ahdettu liikaa tapahtumia. Kirjassa vallitsi jatkuvasti jonkinlainen 'äkkiä pois täältä ja seuraavaan paikkaan' - tuntu. Kyllähän sen ymmärtää tarinan juonen huomioon ottaen, mutta olisi silti ollut mukavaa, jos tahtia olisi vähän hidastettu ja kirjaan olisi vaikka lisätty sivuja.

Oli mielenkiintoista tietää lisää Dumbledoresta. Vihdoinkin hänestä paljastui jotain huonoa. Pidin häntä aika ärsyttävänä ensimmäisten kuuden kirjan ajan, mutta tässä viimeisessä kirjassa hänkin tuntui paljon inhimillisemmältä. Ei enää sellaiselta täydellisen puhtoiselta ja kiltiltä vanhukselta. Hänen menneisyytensä selvittäminen oli hieno sivujuoni ja oli hyvä että se oli otettu mukaan, vaikka kirja olisi pärjännyt luultavasti ilmankin.     

Itkin lopussa siinä kohtaa, missä Harry sai tietää, että hänen pitäisi kuolla ja itkin vielä silloinkin, kun hän käytti sitä kiveä tuodakseen vanhempansa, Siriuksen ja Remuksen takaisin. Loppu oli ehkä paras kohta koko kirjasta, tarkoitan nyt Tylypahkan taistelua ja koko juttua Voldemortin kuolemaan asti. Se täytti odotukseni, vaikka kyllä minä keksin siitäkin jotain valittamista. Loppu olisi saanut olla selkeämpi, vaikka voi tietysti olla, että ymmärrän kaiken paljon paremmin kun luen kirjan suomeksi. En loppujen lopuksikaan tajunnut, miksi Harry ei kuollut Avada Kevadraan lopussa, kun hän pääsi sen sijaan King's Crossille. Luulin, että se oli Deathly Hallowsien takia, mutta sitten Dumbledore alkoi selittää jotain verestä ja Lilyn antamasta suojasta(?). Ja tämä saattaa kuulostaa vähän oudolta, mutta Row valitsi mielestäni oikeat henkilöt tapettavaksi. Tarkoitan nyt Frediä, Tonksia, Remusta sun muita. Heidän kuolemansa tekivät lopun sopivan katkeraksi. Jos esimerkiksi Hermy tai Ron olisi kuollut, olisin varmaan itkenyt koko loppupäivän. Toisaalta olisin halunnut nähdä kunnon taistelun Voldemortin ja Harryn välillä. Oli hiukkasen outoa, että Voldemortin kaltainen velho kupsahtaa tuosta vain. Jos se kohtaus tehdään huonosti leffaan, se saattaa olla aika koomisen näköistä.   

Tätä kirjoittaessani tulin siihen tulokseen, että Deathly Hallows on kuitenkin paras Potter. Niin masentavaa, että sarja loppui nyt. Taidan painua takaisin keittiöön syömään suruuni ;)

Poissa Gollim

  • Paras
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Velho
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Täyttikö kirja odotukset?
« Vastaus #42 : Heinäkuu 25, 2007, 19:08:42 »
Oi täytti ^^. Ajattelin silloin lauantaiaamuna, että kun tämä on viimeinen Potter luen tämän hitaasti ja nautin monta viikkoa, mutta toisin kävi :P. Luin lauantaina kirjaa putkeen.. neljätoista tuntia?! En edelleenkään usko sitä todeksi, en ole koskaan lukenut niin kauan putkeen edes suomeksi. Kirja vain oli niin koukuttava, etten voinut laskea kädestäni edes ruokailussa :D. Sunnuntaina sama toistui ja järkytyksekseni huomasinkin, että olin lukenut kirjan ihan hirveän nopeasti.

Minäkään en kaivannut Tylypahkaa ja sen arkea yhtään, välillä mietitytti kuinka erilainen kirja on kuin edelliset kuusi, mutta se erilaisuus siitä juuri teki parhaan, tuntui kuin olisi lukenut viisasten kiveä ensimmäistä kertaa :). Siellä metsässä tapahtuvat kohdatkin olivat minusta tosi mielenkiintoista luettavaa (uudelleenlukukerroilla saatan kyllä olla toista mieltä :/) puhumattakaan taikaministeriöön ja Irvetaan "murtautumisista" ja lopputaistelusta, joka oli muuten todella mielenkiintoinen tapaus. Odotin maksimissaan yhden luvun mittaista pläjäystä mutta se kestikin... sata sivua. Tai no oikeastaan 70, siinä välissä oli Kalkaroksen muisto -kohtaus..

Rowling oli suunnitellut kirjan huolellisesti. Se ei ollut tylsä (puoliverinen prinssi >__>) vaan kaikkea muuta, jo kirjan neljäs lukuj oli melko... toimintapainotteinen. Kuuteensataanseitsemään sivuun oli ängetty kymmenen kertaa enemmän tapahtumia kuin edellisissä kirjoissa oli yhteensä, mutta sekavuutta siinä ei näkynyt juuri lainkaan. Kärryiltä putosin muutamassa kohtaa kun pysähdyin ajattelemaan muita asioita väärässä kohtaa. Bathilda's secret meni ihan ohi kun yhtäkkiä siellä oli joku käärme nekä ollut rekisteröinyt mitenkään sitä kohtaa missä käärme ilmestyi bathildan ruumiista. Piti lukea sekin luku kahdesti..

Voldemortista oli tehty ihan järkyttävän paha! Edellisissä kirjoissa annettiin ymmärtää, että kun voldemortilla oli valtaa velhomaailma oli kaaoksessa jne. mutta minä en ainakaan sisäistänyt koskaan, että Voldemort oli oikeasti niin paha kuin loppujen lopuksi oli. Voldemort ällötti minua, en tykännyt lukea yhtään niistä sen jutuista. Taikaministeriö vallattiin ehkä hieman liian nopeasti, mutta uskottavasti. Ja se kohta, jossa Voldemort tappoi niitä kuolonsyöjiä kun oli raivostunut jostain (en nyt muista mistä) oli oikeasti kamala :S. Olin onnellinen kun Voldu sitten kuoli vihdoin, ennen kirjan lukemista toivoin, että Harry kuolisi ja Voldemort selviäisi.
Harrysta tuli myös paljon aikuismaisempi, taisi huutaa vain kerran koko kirjan aikana. Harry vihdoin osoitti, että välittä muista eikä ollut pelkkä itsekäs orpo niin kuin vitosessa ja kutosessa. Aloin pitämään Harrysta enemmän ja enemmän kirjan aikana ja kun haryr sitten vihdoin kuoli järkytyin oikeasti ihan toluttomasti, onneksi heräsi sittne loppujen lopuksi (äärimmäisen kliseisesti vielä ^__^) kuolleista ja pelasti päiväni.
En oikein tiedä mitä pitäisi sanoa Dumbledoresta paljastuneiden asioiden kanssa. Järkytyin suuresti, en odottanut mitään tuollaista. Ymmärrän, ettie Dumbledore halunnut mennä pimeän puolelle kutne grindelwald, mutta silti en voi uskoa, että Dumbledore etsi Deathly Hallowseja.. kaiken sen jälkeen mitä hän puhui Harrylle horcruxeista hän etsi kuitenkin nuoruudessaan esineitä, jotka estäisivät häntä kuolemasta? Ei näin... En kyllä sisäistä niitä muitakaan "shokkipaljastuksia". nyt sitten aina kun lukee aikaisempia Pottereita tietää Dumbledoresta "liikaa" ja hahmo on jo ihan erilainen.
Se "huge" Lilystä paljastui vihdoin. Tykkäsin kohdasta ihan mielettömän paljon! Kalkaros ja Lily ovat niin suloisia yhdessä! Ajattelin, että Kalakros olisi ihastunut Lilyyn, mutat että lapsuuden ystäviä?! Se kohta oli aivan täydellinen. Petuniankin katkeruus ja kateus kävivät vihdoin ilmi Harrylle :P. Olin odottanut sellaista kauan.
Muista hahmoista.. myös minä tykkäsin mielettömästi Nevillen muutoksesta. Odotin kyllä jotain sellaista. Kohta, jossa Dudley sanoi, että harry ie hänen mielestään ole pelkkä.. waste of space oli ihan mahtava. Olisin kyllä tahtonut Petunian sanovan vielä jotain siihen, mutta kun ei niin ei.

Vaikka monet jutut jäivät auki ja kukaan ei "löytänyt" taikuutta, mitä odotin hyvin kovasti, en pettynyt ollenkaan, odotin yhtä surkeaa teosta kuin kuutosesta, mutta DH oli silti paras Potter. Ja nyt tulikin mieleeni.. petyin myös siihen, mitä Deathly Hallowsit "oikeasti" olivat, ne oli laitettu siihen vain... jostain syystä.

19 years later kohta oli myös aika hönö, olisin tahtonut enemmän juttua muista hahmoista kuin vain päähenkilöistä ja Dracosta :/. Sen kaiken pystyi kuitenkin arvaamaan. Koko kohdan tunteellisuus katosi muutenkin siinä samassa kun älysin kuinka hölmö nimi "Albus Severus Potter" on ja aloin nauraa. Pah. Ja minäkään en tykänynt siitä "kaikki oli hyvin <333 *sydämiä ja glitteriä*" lopusta -_-.

exotic

  • Ankeuttaja
Vs: Täyttikö kirja odotukset?
« Vastaus #43 : Heinäkuu 26, 2007, 09:01:24 »
Onhan se hienoa että nimeää poikansa ihmisten mukaan joita kunnioittaa, mutta tuo yhdistelmä on aika karmea, olisi antanut ne toiseksi nimeksi. Ja miksi pitää nimetä lapset vanhempien mukaan? Sekin mun mielestä käy vain toisiksi nimiksi, jotenkin niin vanhanaikaista.
Ja Harryn uhrautumisesta: Hänhän on muutenkin jo valmistautunut siihen että on mahdollisuus että hän kuolee, ja mikä olisi vaihtoehto? Voldemort jahtaisi häntä elämän loppuun saakka, Harry ei pystyisi viettämään ikinä rauhallista normaalia elämää, vaan pakenisi koko ajan. Siihen päälle vielä huono omatunto että hänen takia Voldemort tappaa jatkuvasti syyttömiä ihmisiä ja hän on ainoa joka sen pystyisi lopettamaan... uhrautuminen alkaa kuulostamaan aika houkuttavalta.

S

  • Ankeuttaja
Vs: Täyttikö kirja odotukset?
« Vastaus #44 : Heinäkuu 26, 2007, 12:35:47 »

Olin ehdottimasti pettynyt koko kirjaan. Odotin lukukokemusta, joka kruunaisi koko kirjasarjan, mutta käteen ei jäänyt muuta kuin epäusko, että tässäkö se nyt oli. Ehkä olin kuitenkin odottanut jotain enemmän samanlaista kuin aikaisemmat kirjat Tylypahkoineen.

Juoni tökki, liikaa paikoillaan junnaamista, loppuvaiheessa taas tapahtumia tapahtumien perään. Alussa näytti lupaavalta, tykkäsin 7 potterin ideasta, mutta siinä se olikin. Puolet kirjasta oli kökötetään-metsässä-ja-angstataan tyylistä.

Ratkaisut olivat mielestäni hyvin kliseisiä. Dudly, Kreacher, Malfoyt, Percy -olihan heidän toimintansa sydäntälämmittävää, mutta siltikin niin tavattoman ontuvaa. Harryn "kuolema", Tylypahkan taistelu, henkilöiden kuolemat, Harryn vanhempien, Siruksen, Lupinin ja muiden ilmestyminen Harryn lähtiessä kiellettyyn metsään ja vasinkin Harryn ja voldemortin taistelu jäivät hyvin pintapuoleiseksi.
Olin odottanut, että lopussa olisi jotain suurempaa jotain odottamatonta jotain mikä saisi haukkomaan henkeä, mutta Harryn ja Voldemortin kohtaaminen oli puhetta ja yhdet sauvan heilautukset, yhdet.

Kirjassa sidottiin hyvin paljon langanpäitä yhteen esim. Kalkaroksen muisto selitti hyvin paljon. Toisaalta taas Harryn ja Dumbledoren keskustelu asemalla oli mielestäni hyvin heikko esitys. Aikaisemmissa kirjoissahan melkein jokaisessa (ellei jokaisessa) on ollut lopussa, että harry ja dumbledore käyvät tapahtuneita asioita yhdessä läpi. Olihan siis tähänkin kirjaan pakko saada sellainen. Joten väännetään tapaaminen vaikka väkisin, Harryn pään sisään.

Kirjasta puuttui terävyys, joka on ollut Rowlingille niin luonteenomaista. Huumori ei ollut ollenkaan samalla tasolla kuin aikaisemmissa kirjoissa. Myös henkilöiden välisestä sananvaihdosta puuttui särmä.

epilogista en pitänyt, kuten ei ilmeisesti moni muukaan. Tuonko Rowling oli kirjoittanut vuosia sitten? "All well" ?!?!?!?!?!?! ei hyvää päivää.

Epilogiin olisin kaivannut paljon enemmän kuvausta velhomaailmasta Voldemortin jälkeen.
näin.

Tämän hirvittävän parkumisen jälkeen koitan tuoda jotain hyviäkin asioita esille.
- kirja herätti tunteita, sain silmät vetiseksi kohdassa, jossa Harry oli valmis uhraamaan itsensä ja kuolemaan.
- Dumbledoren hahmo sai paljon enemmän syvyyttä. Dumbledore oli valmis uhraamaan Harryn, se oli mahtava kohta.
- tykkäsin myös yksittäisistä kohdista: entiset rehtorit taputtamassa Harrylle, Harry sanomassa Kalkaroksen olleen yksi rohkeimmista ihmisistä, jonka tunsi (imelää tosin,mutta silti)

Täytää lukea kirja uudestaan, mutta ainakaan ensimmäisen lukukerran jälkeen en voi hurrata.

Koiranruusu

  • Ankeuttaja
Vs: Täyttikö kirja odotukset?
« Vastaus #45 : Heinäkuu 26, 2007, 13:03:31 »
Moni tuntuu ärsyyntyneen telttailujakson junnaamisesta ja angstauksesta, mutta mielestäni siinä sen idea onkin loistavimmillaan, se tuo sen tunteen, mikä kolmikolla on todelliseksi lukijalle. Jos se olisi ohitettu lauseella, Harrya ja kumppaineita alkoi ahdistaa pitkään jatkunut piilottelu metsän keskellä, turhautuneisuus näkyi jo heidän välisissä suhteissaan riitaisuutena ja synkkinä katseina.Olisiko se muka toiminut paremmin.
Kirjallisuuden perussääntöjä on, että tunnelma on luotava todelliseksi kuvailemalla ja pyrkimällä välttämään sen suoraan sanomista. Uskon, että telttailujakso on ollut melko vaikeaa kirjoittaa, Row on kyllä loistava, joten ei ehkä hänelle, mutta suurimalle osalle kirjoittajia tuo on hankalaa. Mieluummin sen oikaisee ja ja kirjoittaa muutamalla lauseella, jolloin tunnelmaa ei varmasti tavoita kunnolla.

Minä ainakin koin valtavaa kunnioitusta Rowta kohtaan, kun hän oli uskaltanut luoda noin pitkän paikallaan pysyvän jakson kirjaan, tietäen varsin hyvin kuinka lukijat kuten kirjan hahmotkin haluavat päästä eteenpäin ja selvittää mysteerit. Vaikka puhummekin fiktiivisestä maailmasta, niin silti kohta tekee tapahtumista realistisen. Olisin ollut raivoissani, jos kolmikko olisi vain kulkenut Hirnyrkiltä toiselle sujuvasti ja ylinokkelasti. HBPssä Dumbledorelta menee vuosi löytää kaksi hirnyrkkiä, joten ajatus neljän löytymisestä samassa ajassa ilman ongelmia olisi ollut epäuskottavaa ja lukijan aliarvioimista.

No mutta makuja on monia ja saan varmaan sata räyhääjää aamulla, pidän silti kiinni omasta mielipiteestäni ;) 

Poissa Valeriana

  • Enimmäkseen harmiton
  • Reservi
  • *
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Täyttikö kirja odotukset?
« Vastaus #46 : Heinäkuu 26, 2007, 13:50:17 »
Minulla on juuri nyt aika positiiviset fiilikset siitä, miten asiat saatiin pakettiin. Tämä siis siitä huolimatta, että Harry ja Nagini olivat hirnyrkkejä, Kalkaros rakasti Lilyä (taisin uhata lentää läimäyttämään JKR:ää jos näin kävisi) ja lopussa kaikki eloonjääneet menevät keskenään naimisiin ja saavat lapsia, jotka nimetään vainajien mukaan ja ollaan niin onnellisia että. Tosiaan ihan kiva, että Dumbledore myöntää tehneensä jotain väärin käyttäessään Kalkarosta ja Harryä marionetteinaan. Hän tuntui jo ennen kuin asian laajuus paljastui tässä kirjassa ohjailevan muita melko julmasti ja sitten kun hän muka pyysi anteeksi vitoskirjassa, hän pyysi anteeksi, että rakasti liikaa. Niin varmaan joo! No, kai hän tosiaan toimi suuremman hyvän puolesta, mutta aina ei tarkoitus riitä pyhittämään keinoja.

Aika paljon netissä oltiin arvattu asioita oikein siitä, mitä oli edessä. Ne itse Hallowsit (pyhäinjäännökset?) tuntuivat hieman turhilta, vaikka näkymättömyysviitta on tietysti ollut korvaamaton. Sauva ja kivi eivät loppujen lopuksi tainneet tehdä oikein mitään. Keskustelin tänään tästä jonkun kanssa Mesessä ja ilmeisesti kaikki eivät tulkinneet asiaa samalla tavalla, mutta ymmärtääkseni kuolleiden haamut olivat paikalla vain lohduttamassa ja rohkaisemassa Harryä eivätkä olleet mitenkään välttämättömiä sille, että Harry selvisi hengissä tappokirouksesta.
If God does not understand, then he is not God, and we have nothing to fear.

Morgana Vector

  • Ankeuttaja
Vs: Täyttikö kirja odotukset?
« Vastaus #47 : Heinäkuu 26, 2007, 17:14:12 »
Lopultakin ehdin lukea kirjan loppuun aamulla. Mun mielestä kirja jotenki loppu liian nopeasti. Jäi kokonaan epäselväksi mitä Harry ja kumppanit ovat tehneet sen yhdeksntoista vuoden aikana, muuta kuin lapsia? Vai onko Rowlingin sit tarkoitus tehdä se kahdeksas kirja juuri näistä epäkohdista..
Mutta tärkeintähän on kumminkin, että kaikki on nyt hyvin. Nyt jotenki tyhjä olo, eipä olis uskonut ensimmäistä Potteria lukiessaan et tää päivä  koittais.

Poissa Cache

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Täyttikö kirja odotukset?
« Vastaus #48 : Heinäkuu 26, 2007, 18:00:55 »
Kaksi päivää kulunut siitä kun sain kirjan loppuun.. Ja ainakin vielä on upeat fiilikset. :D Pelkäsin pettyväni kirjaan, mutta se kuitenkin yllätti minut positiivisesti. Tällä kertaa myös lukeminen oli helpompaa kuin kaksi vuotta sitten omien taitojeni kehityttyä ja se oli varmasti yksi osasyy siihen, miksi kirja oli erittäin nautittavaa luettavaa. The Battle of Hogwarts oli upeinta koko kirjassa, sekä Harryn ja Voldemortin viimeinen kohtaaminen. Pelkästään tätä tapahtumaa jaksaa lukea uudestaan ja uudestaan. :D Epilogi oli ärsyttävän kliseinen, mutta silti erittäin suloinen, olen erittäin iloinen kaikkien, etenkin Harryn puolesta. ^^
Kirjassa ei juurikaan ollut tylsiä vaiheita, joita omasta mielestäni HBP:ssä tuntui olevan liikaakin.. Tosin DH:ssa on rutkasti enemmän itse toimintaa ja se puree minuun erittäin hyvin.
Kirja ehkä hieman toisti itseään. Monesti meinattiin jäädä kiinni Voldemortille mutta kuitenkin onnistuttiin karkaamaan viime tipassa. Tosin nämä kohtaukset olivat upeita ja yhtiä lemppareitani koko kirjassa. Pelottavia kohtauksia oli useita, esim. tapahtumat Godric's Hollow'ssa.

Itkin ainoastaan kerran koko kirjan aikana, ja se oli silloin kun Hedwig kuoli. Myöhemmin toki oli kohtauksia, jotka saivat minut tunteiden valtaan, mutta itkua ei vain kertakaikkiaan tullut. Sain toki myös nauraa kirjan aikana. :P

Loppujen lopuksi, tämä oli mielestäni paras Potter-kirja ja se todellakin täytti odotukseni. :]

Kahkonen

  • Ankeuttaja
Vs: Täyttikö kirja odotukset?
« Vastaus #49 : Heinäkuu 26, 2007, 18:21:34 »
Kokonaisuutena kirja oli hyvä lopetus sarjalle. Se oli taattua Rowlingia, jatkoi synkkenemistään ja raaistumistaan mutta samalla säilytti huumorin ja kantavat teemat: ystävyyden, rakkauden, luottamuksen. Hienoa oli myös se, että Dumbledoresta puhallettiin pintasilaus pois. Tarinan opetus: ei saa ihannoida ketään liikaa. Onneksi se tapahtui nyt vihdoin myös Dumbledoren kohdalla. Aiemminhan myös kuvitelmat Jamesista puhtoisena kokivat kolauksen.

Mutta kukaan ei ole täysin paha. Tämä Kalkaros siis. Silti, murha kuin murha. Kalkaroksen Dumbledorelle tekemä armomurha ja sen kirjassa tapahtuva hyväksyminen ja ihannointi voi aiheuttaa vielä paljon keskustelua muutenkin kuin fanien keskuudessa. Saa nähdä.

Doe-kohtaus oli aivan liian "yhtäkkiä ilmestyi valtava käsi metsästä ja tappoi viholliset" -tyyppinen ratkaisu. Juuri kun kaikki oli jumissa, yksi hirnyrkki vasta löytynyt, Ron lähtenyt eikä mikään valmista lukijaa seuraavaan tapahtumaan - kas ja hups, miekka löytyy.

Kirja noudatti aika pitkälle niitä spekulointeja, joita täällä oli tehty (Kalkaros - Lily, hirnyrkit juuri niitä, mitä oli arveltukin, Harry hirnyrkkinä). Ainoa yllättävä iso asia oli tämä Deathly Hallows -kolmikko, joihin mikään ei tietenkään etukäteen antanut vihjettä. Niiden tuominen kirjoihin oli hieno juttu, pitäähän taikamaailmassa olla supersauva ja kunnon taikaesineet.

Kuutti

  • Ankeuttaja
Vs: Täyttikö kirja odotukset?
« Vastaus #50 : Heinäkuu 26, 2007, 19:06:23 »
Ensimmäisen lukukerran jälkeen on pettynyt olo. Monien mainitsema telttailuosio teki kirjan rakenteesta hataran ja epäkiinnostavan. Sama kuvio - mennään uuteen paikkaan ja siellä onkin yllätyshyökkäys - toistui liikaa muutenkin niin junnaavassa osiossa. Kaikki toiminta oli ängetty loppuun niin, ettei lopputulos ole kovinkaan tasapainoinen, toisin kuin muissa Potter -kirjoissa. Juonenkäänteet olivat pääpiirteittäin hyvin ennalta-arvattavia.

Pienempiäkin nillityksen aiheita minulla on. Esimerkiksi Kalkaroksen kuolema ja Kalkaros itse. Okei -kaikkihan me tiesimme, ettei hän oikeasti ole paha, mutta kyllä tuo "yllätys" nyt vähän laimea oli. Kirjan ja sarjan kannalta erittäin oleellista avainhahmoa näytettiin kirjassa häviävän vähän, ja lisäksi hän löllähtää aivan liian helposti, ilman mitään dramatiikkaa. Eiväthän he edes kunnolla kohdanneet Harryn kanssa!
Toinen -Harry ja muut hyvikset käyttävät aivan surutta anteeksiantamattomia kirouksia. Lisäksi Harryn loitsuvarasto tuntuu naurettavalta. Eikö hän muka ole oppinut mitään muita kirouksia/loitsuja/mitälie kuin tainnutuksen ja aseistariisunnan? Aina vain samat "Stupefy" "Expellarimus" ja "Protego" Huoh.

Pieniin asioihin kirjassa olin tyytyväinen. Esimerkiksi Dobbyn kuolema ja hautaus oli hyvin kirjoitettu, pidin myös Dudleyn muutoksesta. Taitavaa tarinankerrontaa ilmeni myös Kalkaroksen kertomuksessa.

Tämä ei siis tarkoita, että olisin inhonnut kirjaa. Mielestäni näin loistava kirjasarja olisi kuitenkin kaivannut ryhdikkäämmän lopetuksen. Luen vielä toiseen kertaan, annetaan uusi mahdollisuus.

Poissa Codename

  • Maagi Codee
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Velho
  • Linnunradan huispaavat certemursut ;)
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Täyttikö kirja odotukset?
« Vastaus #51 : Heinäkuu 27, 2007, 12:37:07 »
Kun kirja oli luettu, oli minulla kaksijakoinen olo. Samalla täytti odotukseni, toisaalta taas ei. Mutta jonkin aikaa kirjaa mietittyäni, tiesin, että se oli täyttänyt odotukseni.

Odotin kirjasta synkkää, mutta en odottanut sen olevan niin synkkä kuin se oli. Synkkyys ei kuitenkaan minua haitanut, se oli vain hyvä juttu. Alku oli aika toiminnallinen ja tämä kirja alkoi, kuten myös edellinen kirja, jostain muualta kuin Harryn luota. Alussa koettiin jo kahden tutun henkilön kuolemat ja niin tiesin odotta lisää kuolemia.

Silloin kun ajattelin, ettei kirja täyttänyt odotuksiani, varmaan johtui varmaan siitä, ettei kuin vasta viimeisellä sadalla sivulla oltu Tylypahkassa. Tylypahkassa olitiin kuitenkin suurimman osan ajasta muissa kirjoissa ja niin se Harry Pottereissa tuntui kodilta. Mutta ei se loppujen lopuksi haitannut paljoa. Se oli kuitenkien todella hyvä juttu, että lopputaistelu tapahtui Tylypahkassa.

Myöskin Tonksin ja Lupinin kuolema petti minut; minusta heidän tappamisessa ei ollut mitään järkeä varsinkin, kun he olivat saaneet juuri lapsen. Kirjan keskiosa oli myös paikoitellen tylsä.

Kirjassa oli paljon hyvää, josta pidin; siinä oli todella hyvä tunnelma, Harryn ja Voldemortin viimeinen kohtaaminen oli hyvin toteutettu, siinä ei paljoa taisteltu eikä se ollut liian mahtipontinen. Harryn, Ronin ja Herminonen suhteet oli kuvattu hyvin ja muutenkin kirjan henkilöhahmojen tunteet saatiin mielestäni hyvin esiin.

Loppujen lopuksi kirja täytti odotukseni, vaikkei ihan parhaimmaksi kirjaksi yltänytkään. 
Toivo on pylväs, joka pitää maailmaa pystyssä. | Kurkista sisään ;D | "Vaikka kaikki saa unohtua, kiitos siitä, kun liiankin kauan jaksoit mua. Huolit hulluuttas puolikkaan, enempää en oo osannut koskaan antaakaan." |

meks

  • Ankeuttaja
Vs: Täyttikö kirja odotukset?
« Vastaus #52 : Heinäkuu 27, 2007, 13:02:26 »
Kyllähän se odotukset täytti. Minusta kirja olisi suurimmaksi osaksi upea päätös upealle sarjalle. Erityisesti Kalkaroksen ja Dumbledoren roolien syveneminen kosketti ja mainittakoon nyt vielä kerran, että tämän kirjan myötä Kalkaroksesta tuli ehdoton suosikkini. Lisäksi kirja toi minusta jälleen epäsuorasti esille sen, etteivät Sirius ja James oikeasti olleet mitenkään viattomia vaan oikeastaan monessa suhteessa itse asiassa aika inhottavia (esim. Oljolle ja Kalkarokselle), vaikka olivatkin ns. hyviä velhoja ja taistelivat "pahaa" vastaan. Itse asiassa mielestäni mielenkiintoinen kohta oli se, kun Dumbledore sanoo Kalkarokselle, että Harry ehkä päällisin puolin muistuttaa isäänsä, mutta on sisimmältään enemmän äitinsä kaltainen.

Toisaalta kirjassa oli myös asioita, joista en pitänyt. Muun muassa holokaustisia piirteitä liioiteltiin eli velhomaailma meni mielestäni liikaa mukaan kuolonsyöjien touhuun ja jälleen Pimennosta tehtiin liian paha (niin kuin aimminkin on minusta tehty). Ja olihan kirja monien muiden Potterien tavoin hieman epätasapainoinen siten, että kaikki tapahtumat tapahtuvat vasta lukuvuoden lopussa ja alussa on hiljaisempaa, eikä homma etene. Toisaalta tähän alun etenemättömyyteen liittyvät epätoivon tunteetkin olivat minusta hieno osa kirjaa. Voldemortin kuolema oli minusta toteutettu hienosti. En olisi jaksanutkaan lukea mitään loputtoman pitkää taistelutarinaa, jonka päätöksen olisi kuitenkin arvannut etukäteen. Yleisesti ottaen kirja oli kuitenkin minusta aivan mahtavan hauska ja koskettava lukukokemus, joka sitoi yhteen monia aiempia langan palasia, mutta jätti myös pureskeltavaa eikä ollut aivan liian helposti aukeava!!

Nyt alan varmaan lukea kirjaa uudestaan, kun pystyn vihdoin nauttimaan sen lukemisesta. Ensimmäisellä kerralla lukeminen oli enemmänkin kauhua...=)

fubar

  • Ankeuttaja
Vs: Täyttikö kirja odotukset?
« Vastaus #53 : Heinäkuu 27, 2007, 16:45:25 »
Kyllä ja ei

Tokihan tarina tuotiin hyvään mieltäni tyydyttävään loppuun (ja Harry kuoli kuten olin aikasemmissa kirjoissa tajunnut) saaden vieläpä selitykset kutoskirjassa mieltäni suututtaneisiin asioihin (Dumbeldoren kuolema etc)

Pidin siitä ettei ihan kaikkea kirkosakaan kerrottu vaan jätettiin mielikuvituksellekki tilaa.

Se mistä en pitänyt oli että tämä kirja oli samanlainen kuin kaksi edellistä - ensin menee 50-65% toivottoman tilanteen olotilan luomiseen ennenkuin kirjan tarina oikein kunnolla alkaa kerätä vauhtia. Toisaalta luettuasi koko kirjan tajuat alun olleen pakollinen jotta ymmärtäisit miksi henkilö toimi kuten toimi. En olisi enää kaivannut vikassa kirjassa samaa reseptiä uudelleen - manasin kirjan puolivälissä ääneenkin pettymystäni.

Mutta suurin pettymykseni ei olekkaan tämä kirja tai tarina vaan koko taikamaailman onttous. Alussa painotetiin miten piti kehittyä eri osaalueilla ja tullaparemmiksi. BBC:n Rowlingin tv-ohjelmassakin peri vuotta sitten Rowling esitti henkilöhahmo vihkoansa ylepänä. Vihossahan oli kunkin hahmon kyvykkyys eri osaalueilla. Kaiken tämän jälkeen tajutessani että ainut millä oli merkitystä oli loitsun lasusumisen nopeus oli pettymykseni (tyhmänän tajusin tämän vasta kutoskirjassa) suunnaton. Vikankin kirjan taistelut olivat villin lännen "kuka vetää nopeitien&tarkiten" tyylisiä.


Mutta älköön kukana luulko että kadun lukeneeni tätä kirjasarjaa - ei tämä oli varsin hyvä tarina ja kannatti edottomasti lukea loppuun. Itselleni parhaat kirjat lienevät kolmonen & nelonen - niissä maailma oli jo tuttu ja tarinankerronta kiehtoi kuitenkin koko ajan oppimaan uutta. Pakko osoittaa suurta kunnoitusta Rowlingille loistavasta tarinasta.

Reipper

  • Ankeuttaja
Vs: Täyttikö kirja odotukset?
« Vastaus #54 : Heinäkuu 28, 2007, 16:06:47 »
Deathly Hallows täytti ja ylittikin odotukset. En keksi miten koko kirjasarjan oli voinut lopettaa paremmin. Tosin, jo pelkästään se, että Kalkaros paljastui niin rohkeaksi, upeaksi ja kauniiksi hahmoksi, saisi mut ajattelemaan niin.
Kun pääsin loppuun ja epilogiin, mietiskelin, että moni varmasti pitää tätä liian imelänä loppuna. Musta on aivan oikeutettua päättää kertomus onnellisesti. Elämässä on ihan tarpeeksi kamaluutta, sitä varten on kauniisti päättyviä satuja.

Yuba

  • Ankeuttaja
Vs: Täyttikö kirja odotukset?
« Vastaus #55 : Heinäkuu 28, 2007, 19:45:40 »
Täytti, tosin melko helposti, sillä en oikeastaan odottanut kirjalta kummempia. Luotin Rowlingin kykyyn viimeistellä sarja ja tuoda esiin kaikki se, mitä hän on alusta asti piilottanut lukijoilta.
    Myös minusta loppupätkä oli liian makea ja imelä ja jotenkin helposti arvattavissa, sinäänsä kyllä ihan mielenkiintoista luettavaa tietää, mitä kaikille tapahtui, mutta silti. Myös se "All was well" oli vähän no jaa. Olisin mielummin lopettanut kirjan vaikka vain siihen toisiksi viimeiseen lukuun, missä Harry sanoo saaneensa tarpeeksi ongelmia koko elämänsä ajaksi, vai miten olikaan. Sinänsä suuhun olisi voinut jäädä vähän enemmän haikeuden makua, ja ehkä jotain olisi voitu jättää hieman auki, että se olisi mukavasti jäänyt piinaamaan (vaikka koko viime yön näinkin unia Harry Pottereista ja muutenkin olen angstannut koko päivän Kalkaroksen kohtalosta.)
    Taistelu Tylypahkasta, King's Cross ja Prince's Tale olivat lempilukujani, eivät pelkästään DH:sta, vaan koko sarjasta, ehkä jopa kaikista kirjoista, joita olen lukenut. Kalkaros on vaan niin.. ah, ihana hahmo, siinä on vaan jotain niin traagista ja hykerryttävän ihanan surullista, etenkin ne lapsuuspätkät Lilyn kanssa ja se, missä Kalkaros ottaa itselleen sen kuvan ja kirjeen loppuosan. Ja kaikki se.
    Myös Dumbleroden "pimeät" puolet tekivät hahmosta jotenkin syvemmän ja aidomman, ja Dracokin oli ihana omalla tavallaan, ja vain hyvä ettei niistä tullut mitään kauloihin takertuvia kavereita Harryn kanssa. Olisi ollut mielenkiintoista tietää, kuka oli Dracon vaimo, paitsi jos se olisi ollut Pansy Parkinson, mikä olisi mennyt jo vähän yli kaikessa arvattavuudessaan.
    Olin jollain tapaa ylpeä mutta myös jumalattoman kateellinen Rowlingille kaikesta siitä, mitä hän on luonut, siitä, miten juoni on kulkenut yhtenäisenä, jännittävänä ja hauskana alusta loppuun, mutta myös erilaisena kirjasta toiseen (vitonen ja nelonen olivat mielestäni pieni notkahdus, etenkin vitonen - turhan synkkiä ja ahdistavia.) Kaunis, surullinen, ihana, jollain tapaa kauniin värinen ja helposti kuviteltava kirja. Sarja ei olisi paremmin voinut loppua.

Phoebe

  • Ankeuttaja
Vs: Täyttikö kirja odotukset?
« Vastaus #56 : Heinäkuu 28, 2007, 21:07:24 »
Kyllä, täytti odotukset. En kuitenkaan sanoisi että tämä paras Potter olisi, mutta tosi hyvä kuitenkin. Pitää lukea pian uudestaan se. Prince's tale-luku oli yksi kirjan parhaista luvuista, kuten myös The Battle of Hogwarts. Harmitti vain, kun 19 years later-juttu oli niin lyhyt. Olisi voinut olla pidempi, ja siinä olisi voitu kertoa useammista hahmoista. En olisi halunnut, että Tonks ja Lupin kuolevat, hehän olivat saaneet lapsenkin. Kokonaisuudessa kirja oli kuitenkin todella hyvä, ja hyvän lopetuksen Rowling kirjoitti sarjalle. :)

Homer

  • Ankeuttaja
Vs: Täyttikö kirja odotukset?
« Vastaus #57 : Heinäkuu 28, 2007, 23:36:28 »
Täytti. Loistava lopetus upealle kirja sarjalle, jonka parissa on jaksanut olla ja haaveilla lähemmäs vuosikymmennen verran ja jonka kirjat on tullut kahlattua läpi useita kertoja. Jos ei luettuina uudelleen, niin muistellen aina pätkän sieltä ja toisen täältä :).

Varsinkin Kalkaroksen luku oli hieno. No en paremmin osaa kuvailla tähän mitään. Kirja oli hyvä, ehkä parhaimpia koko sarjasta.

Nyt vain odottelemaan Rowlingin hakuteosta! :)) *tuskin malttaa odottaa*
 

Jackie Roy

  • Ankeuttaja
Vs: Täyttikö kirja odotukset?
« Vastaus #58 : Heinäkuu 29, 2007, 11:43:39 »
Minun on pakko myöntää, että olen pettynyt. Kirja ei millaan muotoa ollut huono, sillä oli omat mahtavat hetkensä, mutta minun - ja varmasti kaikkien muidenkin - odotukset olivat niin korkealla, että niitä ei tyydytetty "ihan hyvä" -kirjalla. Asioihin olisin halunnut perehtyä tarkemmin. Odotin kuulevani Harryn vanhemmista paljon enemmän, samoin Siriuksesta ja ylipäänsä aikuisten menneisyydestä. Entä sitten kaariholvi   Taikaministeriössä? Tästä olisin halunnut kuulla lisää. R.A.B. samoin. Paljon lisäinfoa hänestä. Kiinnostava ja urhea hahmo, jota valitettavan vähän vilautettiin. Epilogi olisi voinut olla riomasti pidempi ja kertoa muustakin kun kolmikon perheestä. Kuten jo on mainittu, niin "Velhomaailma Voldemortin jälkeen" on mielenkiintoinen aihe.

Arvelin, että Snape olisi loppujen lopuksi hyvä, mutta nyt kun sen vielä sain luettua, niin fiilikset olivat hienot. Olen pitänyt hahmoa koko kirjasarjan monivivahteikkaimpana ja mielenkiintoisimpana hahmona, enkä joutunut pettymään. Oli myös "hauskaa" kuinka ajatusseulassa palattiin jo Feeniksin killassa nähtyyn kohtaukseen, mutta kerrottiin myös tapahtuman jälkipyykki Lilyn ja Snapen välillä.

Tarina itsessään siis saatiin hienosti päätökseen, mutta yksityiskohtia jäi epäselviksi. Suurin osa näistä taas on  periaatteessa turhia juonen kannalta. Vähän tyhjä olo jäi. Osin aukkojen takia, osin "tässä se nyt oli" -ajatuksen takia.

Davana

  • Ankeuttaja
Vs: Täyttikö kirja odotukset?
« Vastaus #59 : Heinäkuu 29, 2007, 12:27:07 »
Näin ensimmäisen lukukerran perusteella kirja oli suuri pettymys, ei lainkaan sitä tasoa jota Row'lta odotin.
Muutaman pienen yllätyksen kirja tarjosi, kuten Hedwigin kuolema, joka oli minusta täysin turha ja tapa jolla Kalkaros kuoli. MIKSI, miksi, ihmeessä johonkin käärmeen puremaan? Pakko myös mainita kuinka turhauttavan helposti sivuutettiin Fredin sekä Lupinin & Tonksin kuolemat.

Dobbyn kuolema oli jokseensakin ennalta-arvattava, samoin Percyn paluu, mutta Oljon käännös hyvikseksi tuli täysin ns. puun takaa, toisaaltaan se oli luultavimmin paras juonenkäänne koko kirjassa. Pari muutakin hyvää kohtaa oli, kuten Mollyn "räjähdys" Bellatrixille, jonka olisin toisaaltaan toivonut jäävän henkiin ja joutuvan Azkabaniin... (ja olevan raskaana Voldulle ja täten syntyvän jatko-osan...)

Tarina tuntui suuresti junnaavan paikoillaan, aivan kuin Harry&co olisivat juuttuneet loppumattomalle telttailulomalle, lopussa kaikki taas tuntui tapahtuvan kauhealla ryminällä n. 50-100 viimeisen sivun aikana.

Sitten siihen suurimpaan kauhistukseeni, jonka melkein revin irti kirjasta luettuani nimen Albus Severerus... EI, ei, EI näin!!! Aaargh, mitä ihmettä Row onkaan ajatellut kun on tuon "happilyeverafterhattarapörröpilvi" epilogin kirjoittanut. Paritukset yms. muut kohtuu ok. mutta ne lasten nimet?? Ja miksi 19vuoden kuluttua? Miksei 5 tai 10vuoden? Ärh, mur....



Pomppuananas

  • Ankeuttaja
Vs: Täyttikö kirja odotukset?
« Vastaus #60 : Heinäkuu 29, 2007, 12:38:22 »
Minusta kirja täytti ainakin omat odotukseni erinomaisesti. Sain vastaukset kysymyksiin, joihin ne halusinkin ja sisältö oli niin loistavaa ja tunteitanostattavaa, että ihan hiljaiseksi pistää. Ei voi muuta todeta, kuin, että Row osaa kirjoittaa!
Toisaalta epilogi tuotti minulle hienoisen pettymyksen, sillä olisi ollut mukavaa päästä käsittelemään vähän syvemmin hahmojen kuulumisia, siis myöskin muiden kuin Harryn ja kumppaneiden. Itseäni jäi erityisesti vaivaamaan se miten George pärjäsi tulevaisuudessa ilman veljeään, olivathan he olleet yhdessä syntymästä saakka, ja suunnilleen käyneet vessassakin yhdessä!
Kokonaisuutena olen kirjaan tyytyväistäkin tyytyväisempi, epilogin pienistä puutteista huolimatta!

Maldiva

  • Ankeuttaja
Vs: Täyttikö kirja odotukset?
« Vastaus #61 : Heinäkuu 29, 2007, 13:39:46 »
Minusta kirja oli kaikista huonoin Potter ikinä, petyin todella pahasti, onkohan Rowling unohtanut käyttää niitä ajatuksia ja taidokkuuttaan, mitä ennen käytti..
Monet sellaiset, jotka olisivat ansainneet jäädä henkiin, kuolivat. (esim. Fred, Dobby, Lupin..)
Minusta Rowling käytti liikaa julmuutta valitessaan kuolevia henkilöitä, ja sitten osa kuoli ihan typerästi, kuten esim. Kalkaros.
Jotkut juonenkäänteet olivat naurettavan helppoja arvata, ja jotkut muutkin asiat olivat aivan kummallisia, kuten Harryn lasten nimet. Kuka tolvana antaa lapselleen nimeksi Albus Severus? Kaikki kolme nimeä olivat ihan kamalia.
Eniten minua kismitti se, että Tonks ja Lupin saivat lapsen, joka sinänsä on oikein hienoa, mutta menivät sitten kuolemaan pian tämän synnyttyä jättäen orpopojan jonka kummi Harry on. Olenkohan ainoa, josta tuntuu siltä, että tässä on uusi ns. kakkospotter? Vanhemmat kuolleet, kummi on melko tärkeä henkilö lapsen isälle.. Äh, vain se puuttui että Teddy olisi mennyt tätinsä luokse. .
Täytyy sanoa, että kirja alitti odotukseni ja toiveeni roimasti, ja näin ryöstäen huonoimman Potterin paikan Feeniksin killalta.
« Viimeksi muokattu: Heinäkuu 29, 2007, 13:52:25 kirjoittanut Maldiva »

Poissa Neverlandwitch

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Vihreä Luihuinen
Vs: Täyttikö kirja odotukset?
« Vastaus #62 : Heinäkuu 29, 2007, 14:41:33 »
Niin. Viimeinen kirja. Nyt ensin ennenkuin alan vuodattaa sydäntäni, onko totta että Row on mukamas tekemässä jotain jatkoa kun kirja jäi kesken? Mamma sanoi että siitä oli lehdessä, mutta en ollut silloin paikalla enkä lukenut lehteä, joten en tiedä.

Sain kirjan käsiini aikaisin lauantaina. Olin kauhean väsynyt, torstain ja perjantain välisenä yönä olin nukkunut 3 tuntia ja perjantain ja lauantain välisenä hieman vajaa neljä. Olin kauhean väsynyt, mutta en pystynyt nukkua. Minulla oli kädessäni VIIMEINEN kirja, ei silloin voi nukkua. Luin ensimmäiset kaksi lukua sillä välin kun paras kaverini veteli hirsiä, herätin hänet useaan otteeseen; "Volde vei Luciuksen taikasauvan" , "Tonks ja Remus meni naimisiin!". Olin ihan tillin tallin, minun oli PAKKO nukkua. Nukuin pitkälle iltaan, näin mukavia unia siitä että minulla on Potteri. Kahdeksalta menimme elokuva teatteriin katsomaan toista kertaa Feeniksin Killan. Pointtini on se, että ensimmäisenä päivänä ehdin lukea vaivaiset 2 lukua, ja nekin toinen silmä kiinni. Maanantaihin mennessä olin ehtiny vain 11 lukua lukea, joten aloitin kotiin päästyäni alusta.

Yllätyin, kun niin alkuvaiheessa kirjaa puhuttiin Albuksen perheestä. Ariana oli koskettava hahmo, pystyn kuvitella hänet. Hän oli nuori kun kuoli, ja järkyttävällä tavalla. Oli surullista (mutta ah niin jännää) lukea hänestä, hän ja Harmaa Leidi ovat tässä kirjassa yksiä lempi hahmojani. Salaperäisiä, heistä kerrotaan, mutta ei kaikkea. Tosin kirja tuhosi aikeeni laittaa vuotikseen ficci, joka käsittelee Albuksen kouluaikoja, hänellä oli siinäkin sisko nimeltä Aradith(tosin hänkin kuoli) joka seurusteli Phineas Nigelluksen kanssa, ja Grindelwald oli nainen. Toinen päähenkilöistä.Tämä ei nyt aiheeseen liity, mutta mainitsin kuitenkin:D

Oli yllättävää, että Ron lähti. Melkein itkin kun hän huusi ja ilmoitti lähtevänsä. Hän oli hauska hahmo, mielenkiintoisempi kuin useissa muissa kirjoissa. Tuntui, että häneen syvennyttin enemmän kuin muissa kirjoissa, hän nousi Harrya vastaan toisen kerran elämänsä aikana, ja ilmoitti että sodassa ja rakkaudessa kaikki oli sallittua. Ja kyse oli molemmista.

Hermionesta en ole ikinä oikein pitänyt, ehkä elokuvien takia. Oli kuitenkin hauskaa, että hän ei kaikkea tajunnut, ja Ron tiesi joistain asioista häntä enemmän.

Harry itse oli samanlainen kuin ennen. Haluaa selvitä yksin, ja pelastaa muut. Oli koskettavaa, kuinka hän huusi Remukselle, kun mies aikoi jättää vaimonsa ja syntymättömän lapsensa, ja lähteä heidän mukaansa.

Kuolemista kaikkein surullisin on oli Remus. Ymmärrän, että hän kuoli, Row halusi hänetkin haamuksi Harryä tukemaan. Ymmärrän nyt, miksi Siriuskin kuoli, hänenkin piti olla haamuna tukemassa, eikä olisi ollut mukavaa, jos Remus ja Sirius olisivat kuolleet samassa kirjassa. Tonks oli huolestunut Remuksesta, sai selvästi sellaisen käsityksen, että hän rakasti häntä. Pikkuinen Ted-parka, hän olisi saanut hyvät vanhemmat. Remus oli yksi lempihahmoistani, hän oli maailman runtelema muttei siltikään katkeroitunut. Hän ajatteli Tonksia ja lastaan, hän pelkäsi pilaavansa heidän elämän, hän oli valmis lähtemään vaikka se riistäisi häneltä itseltä onnen. Mutta olen onnellinen siitä, että hän sai hetken olla onnellinen. Hän sai kouluaikana hyviä ystäviä, hän sai vaimon ja pojan jota ei ehtinyt kasvattaa, hän pääsi parempaan paikkaan, hän pääsi ystäviensä luo. Kaikki hänelle rakkaat ihmiset olivat hänelle tärkeässä paikassa. Paitsi Teddy ja kolmikko ja muut kiltalaiset, mutta silti.

Teddystä olisin halunnut kuulla vielä lisää. Miten hän kasvoi, oliko onnellinen, tuliko hänestä aurori, menikö hän naimisiin...Oli paljon asioita joihin olisin kaivannut vastausta. Olisin halunnut lukea lisää Godricin notkosta, se tuntui aluksi taianomaiselta paikalta, mutta kuulimmekin vain niin vähän siitä. Olisin halunnut kuulla lisää kelmeistä, lisää Jamesistä ja Lilystä ja Severuksesta, olisin halunnut kuulla lisää menneestä, enemmän Dumbledoresta. Dumbledoresta tuli kirjan myötä virheitäkin tekevä mies, vanha sellainen, mutta silti viisas ja järjestelmällinen. Se rikkoi aiempaa kuvaa täydellisyydestä, mutta annan sen anteeksi, ei kukaan ole täydellinen.

Bellatrixin kuolema oli ansaittu, ehkä hän pääse Siriuksen kuritukseen jonnekkin... Narcissasta tuli hahmona nyt mielenkiintoisempi, ehkä me lopulta saamme hänetkin elokuviin mukaan...

Hallowseista olisin halunnut kuulla lisää, miksi nimetä kirja niiden mukaan, mutta silti niistä puhutaan niin vähän? Olisin odottanut jotain jännempää, jotain järkyttävää mutta silti niin täydellistä. Ja kuten jo moni mainitsi, kirjassa oli paljon itsestään selvyyksiä, tiara, harmaa leidi, R.A.B, se että Reguluksen mukana oli Oljo, Harry oli hirnyrkki.... Niin, paljon tuollaisia,  jota olettikin olevan.

Eniten kirjassa pidin Remuksesta ja tarinoista jota kerrottiin, ja kirjeistä. Oli kiva lukea Albuksesta ja Lilyn kirjeesta, Harrystä nuorena kiduttamassa kissaa, Oljon tarinasta(itkin sen ajan kun luin Reguluksesta), kolmesta velhosta ja Hallowseista... Kalkaroksen muistotkin olivat ihan kivoja, niitä oli mukava lukea.

Fredin kuolema oli surullinen, mutta pääsen yli. (itken silti kun luen suomennoksenkin) Georgesta olisin kyllä halunnut kuulla lisää, tuliko hänestä alkoholisti kun veli kuoli, vai menikö naimisiin ja osti koiran, vai kuina hän jatkoi elämäänsä, vai jatkoiko ollenkaan?

Eopilogista. Se oli siirapinen, kaikki oli täydellistä kaiken heidän kokemansa jälkeen, he menivät naimisiin ja saivat lapsia (ALBUS SEVERUS????? AAAAAAAAAAAAAArgh). Luulen, että Row teki niin, koska halusi mielenrauhan. Hän halusi kaiken loppuvan hyvin, hän halusi onnellisen lopun. Ehkä hän sai rauhan sillä, kaikki eivät voineet olla onnellisia ja elossa, mutta ainakin he.

Eniten ikävä tulee Dobbya, Remusta, Tonksia ja Frediä. Jokainen lempihahmoni on kuollut, Sirius, James, Remus, Tonks, Fred(pidin hänestä enemmän kuin Georgesta), Dobby... Ja nyt siten tämän kirjan myötä harmaa leidi ja Ariana sekä Regulus nousivat suosikkeihin, mutta hekin ovat jo kuolleet. Minun suosikkini saivat rauhan, he pääsivät toistensa luo<3

Taidan tatuoida alaselkääni Marauder. Tai ala vatsaan Sirius.

Kuitenkin, kirja oli hyvä, en tiedä vielä oliko parhain, mutta hyvä. Oli paljon asioita mitä muuttaisin, mutta silti, se oli hyvä.


~Nevvie
Yhtälailla säälittävä olen niinkuin muutkin, Yksinäinen jos et tuu, ja jos sä sitten tuutkin. Olen sulle kohtelias mutta vain sen verran, että saan sut sänkyyni tämän yhden kerran.

kärsimätön

  • Ankeuttaja
Vs: Täyttikö kirja odotukset?
« Vastaus #63 : Heinäkuu 29, 2007, 15:15:18 »
Kyllä täytti. Pelkäsin etukäteen, että kirja olisi pelkkiä moneen kertaan spekuloituja juonikuvioita, mutta yllätyin. JKR onnistui taas tuomaan tarinaan perusvireen ja käänteitä, joita ei voinut etukäteen arvata. Vai voiko joku rehellisesti väittää, että arvasi Hallowsit ja niiden merkityksen koko Pottersaagalle???

Luin kirjan putkeen, sitä ei voinut jättää kesken kun halusi koko ajan tietää mitä seuraavaksi tapahtuu. Se oli hyvä, niin kuin edellisetkin.

Ja tykkäsin vielä epilogistakin, ainakin melkein kokonaan.

Nyt ei sitten muuta kuin... niin, mitä?
Odotetaan seuraavaa loistavaa kirjasarjaa jonkun muun kynästä? Tuleekohan sellaista?

Seiskakirja täytti tehtävänsä, ei jäänyt tyhjä olo.

Poissa castlevania

  • Enterpricen kapteeni.
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Velho
  • Nihilisti.
  • Tupa: Tuvaton
Vs: Täyttikö kirja odotukset?
« Vastaus #64 : Heinäkuu 29, 2007, 19:13:35 »
Ensiksikin tämä kirja oli erittäin arvattava, naiivi, ja vääryyttä ylistävä. Ensiksikin DH:ssa ei ollut melkein mitään, mikä yllätti minut, yleensä arvasin suurimman osan oikein pienintä yksityiskohtaa myöten. R.A.M. oli Regulus, Kalkaros oli käsketty tappamaan Dumbledore ja sormus olisi kuitenkin tappanut Dumbledoren vuoden sisällä, Kuoleman pyhäinjäännökset, Ylösnousemuksen kivi oli Kolkon sormuksen kivi, Harry oli Horcrux, tiara oli horcrux, Harmaa Leidi Korpinkynnen tytär, Crabbe ei ole niin tyhmä, kuin luullaan, Harry menee naimisin Ginnyn kanssa ja Harry "hyvän puolen" kanssa jatkoi hirvittäviä vääryyksiään.

Kun oletin, että ainakin jotkut hahmoista tulisivat järkiinsä, odotukseni petettiin. Harry antoi varastamansa valehorcruxin Oljolle, joka olikin varsinkin tässä kohdassa hyvin liikuttava hahmo, vaikka aina olinkin pitänyt hänestä. Silti Harry ei palauttanut Luihuisen medaljonkia Voldemortille ja katsoivat Ronin ja Hermionen kanssa olevansa oikeutettuja murtautumaan Bellatrixin holviin, jotta pääsisivät lähemmäksi murhaa, oikeutetuksi ryöstämään kupin sieltä, oikeutetuksi moittimaan Lujahakaa, kun tämä tiesi, etteivät he ainakaan heti antaisi miekkaa, ennen kuin olivat tuhonneet horcruxeja, ja varoitti muita maahisia, katsoivat, että he olivat oikeutettuja tappamaan Naginin, ja oikeutettuja tappamaan Voldemortin. Jos Voldemortilla on pakkomielle valtaan, Harrylla, Ronilla ja Hermionella oli pakkomielle tappamiseen. Saati sitten, että he eivät kunnioittaneet vainajia sen vertaa, etteivät olisi alkaneet kiskomaan basiliskin hampaita irti vain, jotta voisivat tuhota horcruxeja. Harry oli mielestään oikeutettu uhoamaan, että koska hän oli voittanut Dracon taistelussa, sauva kuului hänelle, että kyseessä ei ollut varastus, oikeutettu mielestään, että sauva ei kuulunut Dracolle, joka oli sen oikea omistaja, saati sitten, että Elder Wand muka kuului hänelle, koska hän voitti Dracon taistelussa. Ja anteeksiantamaton lausahdus Matohännälle, että Matohäntä oli muka velkaa hänelle, vaikka luulisi hänen tietävän, että hän oli Matohännälle velkaa enemmän, kuin pystyisi ikinä korvaamaan. Ja joka sitten kuoli, saamatta kostoaan, oman armonsa ansiosta. Toivon, että Bellatrix ei kuollut, tai joutunut Azkabaniin, sillä muuten kiroan Mollyn, josta olen aina pitänyt, Maapallon ytimeen asti. Ja Molly raivostui enemmän oman tyttärensä uhkaamisesta, kuin muiden, vaikka tiesikin, että Ginny oli luonteeltaan paljon kieroontuneempi, kuin Bella.

Harry ja muut eivät olleet vieläkään oppineet mitään. Ei ole olemassa hyvää eikä pahaa, kaikki on kiinni elämänkatsomuksesta, ja siltikin Harryn puoli oli ollut paljon julmempi ja epäinhimillisempi. Voldemortin ruumiin pito erillään muista raivostutti myös, samoin kuin, että hän kuoli, mikä oli todella lapsellisesti ja arvattavasti kirjoitettu, kuten suurin osa kirjasta ja Harryn lausahdus, että Voldemort voisi katua. Toivoin, että Tom olisi vaientanut hänet huutamalla, että milloin Harry oli katunut anteeksiantamattomia tekojaan? Ja kidutuskirouksen käyttö raukkamaisesti selän takaa Amikukseen siitä, että tämä sylki McGarmiwaa kasvoihin ja että McGarmiwa sanoi sitä ritarilliseksi teoksi. Ja komennuskiroukset, joita jopa McGarmiwa käytti. Järkyttävää. Neville, josta olin aina pitänyt, katkaisi miekalla Naginin pään raakalaismaisesti. Crabbe-parka, Severus-parka, Nagini-parka, Tom-parka, Villisilmä-parka, Dobby-parka, Bellatrix-parka, Amikus-parka ja monet muut. Draco oli juuri niin ritarillinen, kuin uskoinkin, uhraten henkensä raahatessaan Gregorya, onneksi hän sentään selvisi, vaikka Harry ei vieläkään oppinut mitään. Percy-parka, hän pyysi anteeksi tekojaan, vaikka hän oli vain noudattanut omaa uskomustaan. Fredin kuolema oli kyllä kieltämättä traagisen ironinen, etenkin viimeiset sanat: "Sinä tosiaan vitsailit, Percy, viimeksi kuulin sinun vitsailevan, kun olit -", tulen kyllä kaipaamaan sitä poikaa, ja Percyä kävi uskomaton sääli.

Ja Severuksemme, vaikka arvasin suunnilleen kaiken etukäteen, Severus oli uskomattoman myötätuntoa herättävä, etenkin kuolemassaan, antaessaan ajatuksiaan Harrylle ja pyysi tätä katsomaan häntä vielä kerran nähdäkseen Lilyn silmät ja itkiessään ajatuseulassa lukiessaan Lilyn kirjettä, hänen epäonnisen rakkautensa todistetta. Taas yksi hahmo, joka olisi ansainnut parempaa. Ylösnousemuksen kivi ja Lupinin, Jamesin, Siriuksen ja Lilyn "haamut" jatkoivat naiivia ja raivostuttavaa linjaa. Harry ei muita ilmeisesti ajatellutkaan haluavan "herättää henkiin" ja puhua, kuten pyytää Matohännältä ja Kalkarokselta anteeksi kaikkea. Crabbe oli voimakas velho, niin kuin olinkin arvellut ja kyllähän kyyneleet ropisivat muiden rakastamieni hahmojen kuolemien tai häviöiden ohella myös Crabben kauheassa kuolemassa. ja Rymistyirparkakaan ei saanut kostoaan Harrylle, vaan joutui kidutettavaksi ja tapettavaksi, koska ei halunnut ilmiantaa Harrya. Ihmettelin myös, että Dean ei kostanut Harrylle ja Ginnylle vaan ihaili yhä Harrya.

Onneksi sentään kaikkein lempihahmoni, Draco ja Krum selvisivät hengissä, Hermionen pinnat ropisivat pois tässä kirjassa roimasti ja pois kaikkein suosikkihahmojeni tililtä. Ja loppu oli imelä ja vääryyttä ylistävä. Epäilemättä kaikki Kuolonsyöjät, jotka olivat taistelleet vääryttä vastaan ja oikeaksi uskomansa asian puolesta, olivat joko kuolleita tai haudatut Azkabanin uumeniin mädäntymään (paitsi Malfoyt), sillä välin kun "kuvakansipoika" oli kaikkien ylistämä hirveistä teoistaan ja murhistaan, varkauksistaan, sun muista hirveyksistä ja hän oli mennyt naimisiin Ginnyn kanssa, joka oli yhtä ylimielinen kuin ennenkin. Ja taas "Ei Luihuiseen, en halua Luihuiseen, Luihuiset ovat pahoja!" listausta, vaikkakin Harry vihdoinkin myönsi ainakin sen, että Kalkaros oli ollut rohkein mies, jonka oli tuntenut, puhuessaan Albus Severukselle. Viimeisessä luvussa ei myöskään kerrottu melkein mitään, mitä muille hahmoille oli tapahtunut, vain muutamista, jotka olivat asemalla. Kokonaisuutena uskomattoman typerä, naiivi, arvattava ja hirvittävää vääryyttä ja julmuutta ylistävä kirja. Nuo rakastettujen hahmojen kuolemat, joista Rowling puhui, olivat kyllä hieman epäselviä, ne saattoivat olla esimerkiksi Dobby, Crabbe, Kalkaros, Voldemort, Lupin, Tonks, Matohäntä, Rymistyir tai Fred. Ihmetytti kylläkin, kun Rowling sanoi, että kukaan ei tule arvaamaan loppuratkaisua. Uskon että melkoisen moni kyllä arvasi tämän.
« Viimeksi muokattu: Heinäkuu 29, 2007, 19:17:37 kirjoittanut castlevania »
"Oh, my offense is rank, it smells to heaven! It hath primal elder curse upon it; the brother's murder.

dumppaa

  • Ankeuttaja
Vs: Täyttikö kirja odotukset?
« Vastaus #65 : Heinäkuu 29, 2007, 20:45:28 »
Kyllä kirja täytti suurinpiirtein odotukseni, tosin niitä Rowin nokkelia juonenkäänteitä ei enää juurikaan ollut, juoni tuntui kulkevan aikalailla koko ajan ikäänkuin raiteilla. Eniten häiritsi tuo viimeinen kappale, mielestäni oli aika kliseistä kun Harry/Gin ja Ron/Hermione päätyivät yhteen. Silti kirja oli mielestäni oikein mainiosti kirjoitettu, eikä minulla ole enempää valittamista, olen oikein oikein tyytyväinen. En voi sanoa että kirja olisi ihan parhaita Pottereita, ei se vielä LP:tä voita, mutta ehkä toisiksi paras se voisi hyvinkin olla. Ehkä pidän siitä muutenkin sen takia paljon, että se tosiaan on se viimeinen HP-kirja.

Poissa Neverlandwitch

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Vihreä Luihuinen
Vs: Täyttikö kirja odotukset?
« Vastaus #66 : Heinäkuu 30, 2007, 17:52:29 »
Silti Harry ei palauttanut Luihuisen medaljonkia Voldemortille ja katsoivat Ronin ja Hermionen kanssa olevansa oikeutettuja murtautumaan Bellatrixin holviin, jotta pääsisivät lähemmäksi murhaa, oikeutetuksi ryöstämään kupin sieltä, oikeutetuksi moittimaan Lujahakaa, kun tämä tiesi, etteivät he ainakaan heti antaisi miekkaa, ennen kuin olivat tuhonneet horcruxeja, ja varoitti muita maahisia, katsoivat, että he olivat oikeutettuja tappamaan Naginin, ja oikeutettuja tappamaan Voldemortin. Jos Voldemortilla on pakkomielle valtaan, Harrylla, Ronilla ja Hermionella oli pakkomielle tappamiseen. Saati sitten, että he eivät kunnioittaneet vainajia sen vertaa, etteivät olisi alkaneet kiskomaan basiliskin hampaita irti vain, jotta voisivat tuhota horcruxeja. Harry oli mielestään oikeutettu uhoamaan, että koska hän oli voittanut Dracon taistelussa, sauva kuului hänelle, että kyseessä ei ollut varastus, oikeutettu mielestään, että sauva ei kuulunut Dracolle, joka oli sen oikea omistaja, saati sitten, että Elder Wand muka kuului hänelle, koska hän voitti Dracon taistelussa. Ja anteeksiantamaton lausahdus Matohännälle, että Matohäntä oli muka velkaa hänelle, vaikka luulisi hänen tietävän, että hän oli Matohännälle velkaa enemmän, kuin pystyisi ikinä korvaamaan. Ja joka sitten kuoli, saamatta kostoaan, oman armonsa ansiosta.


Miksi Harry olisi käynyt viemässä Voldemortille medaljongin? Siinä ei olisi ollut mitään järkeä. Voldemort ei vielä tiennyt Harryn tuhoavan hirnyrkkejä, miksi Harry siis olisi lähettänyt sen pöllöpostilla hänelle? Daa? Minä ainakin Harryn tilanteessa pitäisin kaikki tuhotut lähelläni, jos joku ei olisikaan tuhoutunut täysin, pystyisin vielä tuhoamaan sen eikä tarvitsisi maailman reunalla sitä metsästää. Sitä paitsi Harry saattoi liimata sen ansioluettelon takasivulle, ihan vain todistusaineistoksi. Siitä voi hyötyä aurorin virkaa hakiessa (ehkä siksi Harry pääsi auroriosastolle ja vielä osaston johtajaksi.) .

Ja miksi he eivät olisi murtautuneet sinne, jos oli melkein takuu varmaa että hirnyrkki olisi sielä. Oudompaa olisi ollut jos kolmikko olisi tuntenut omantunnon tuskia murtautua Siriuksen ja Dobbyn murhaajan holviin ja jättää maailma pelastamatta. Kunnia on tunnon tuskia halutumpi. En minäkään olisi lupaa kysynyt hirnyrkin tuhoamiseen. Ja moittivatko he nyt niin Lujahakaa? Ehkä he olivat hämmästyneitä, mutta moittivat...?

Nagini oli hirnyrkki, kai se pitäisi tappaa mielummin kun koko maailman jästit, ja miksi jättää Voldemort, tuskin hän käppäilisi vanhainkodissa kiltisti hirnyrkkejen tuhoamisen jälkeen. Elder Wand kuului ja kuuluu Harrylle, hän on sen mestari. Käsittääkseni kaksintaisteluiden säännöissä ei ole kielletty varastamista, onhan sauvan kaappaus periaatteessa sama asia.
Miksi Harry oli muka enemmän velkaa matohännälle? Ei hän ollut pettänyt ketään niinkuin Matohäntä.

Ja tuosta kolmikon pakkomielestä tappamiseen... No onkohan noin, jos tehtäväksi annetaan tappaa yksi henkilö, niin onko se pakkomielle? Ja otetaan huomioon, että Harry ei lausunut sanoja Avada Kedavra, sen teki Voldemort(ja useasti elämänsä aikana), hän tappoi itse itsensä. Ei Harry ketään tappanut tai antanut käskyä tappaa. Eikä Hermione eikä Ron. Mihin siis tuo väittämä perustuu?

Harry oli kieltämättä äkkipikainen ihminen, en olisi uskonut hänen käyttävän kidutuskirousta. Kuinka mones kerta tuo oli, eikös hän oli ainakin kaksi kertaa kiduttanut Bellaa? Feeniksin Killassa ainakin. Mollyllä taisi muuten olla aika paljon tunteet pinnassa kun Fred kuoli, kyllä minäkin nirhaisin Bitchin joka uhkaa toistakin lastani. Ei sillä tainnut olla väliä, oliko se Ginny vai joku toinen heistä, Molly oli vain katkera. Ja enpä tuosta Ginnyn kieroudesta tiedä... Hän vaikuttaa enemmän Mollymaiselta mamma-tyypiltä kun kieroilevalta kuolonsyöjä Bellalta.


Omista lempihahmoistani ei ainutkaan ole enää hengissä. Remus, Sirius, Fred, Dobby, Bellatrix ja jossain määrin Voldemort. (Sekä uudet suosikit Ariana ja Harmaa Leidi) Kolmikkoa en niinkään siedä, mutta pakko elää heidän kanssaan, he ovat päähenkilöitä...

Totta on että kirjassa oli useita ennalta arvattavia jutskia, mutta minkäs teet. Itseäni olisi kyllä harmittanut, jos R.A.B olisi ollut joku muu kuin Regulus.

~Nevvie (taas tätä sydämen vuodatusta...)
Yhtälailla säälittävä olen niinkuin muutkin, Yksinäinen jos et tuu, ja jos sä sitten tuutkin. Olen sulle kohtelias mutta vain sen verran, että saan sut sänkyyni tämän yhden kerran.

Poissa Nemorosa

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
Vs: Täyttikö kirja odotukset?
« Vastaus #67 : Heinäkuu 30, 2007, 21:27:50 »
Edelliseen Neverlandwitchin viestiin viitaten (en viitsinyt lainata koko viestiä) haluaisin huomauttaa, että kuten Rowling sanoi tuossa chatissa, Harry ei ole, eikä koskaan ole ollut pyhimys. Itsekin tosin hiukan yllätyin kun Harry käytti jopa useita kertoja anteeksiantamattomia kirouksia matkansa aikana, mutta kyseessä oli kuitenkin sotatilanne, ja kuuleman mukaan sodassa ja rakkaudessa kaikki on sallittua.. Kidutus-kirouksen käyttäminen siihen uuteen DADA-opettajaan (jonka nimeä en häpeäkseni muista..) oli kieltämättä aika ajattelematonta, eikä edes hirveän perusteltua (äijä sylkäisi McGarniwaa), mutta se osoitti, että Harry ei ole täydellinen, eikä mikään puhdas pulmunen. En ehkä ihan täysin ymmärrä miksi hän nyt onnistui kirouksessa, olisi Siriuksen kuolema luullut antavan ennemmin aihetta kyseiseen toimintaan. Tai ehkäpä muutama vuosi lisää ikään, sekä puhdas viha saivat kirouksen toimimaan paremmin kuin sekavassa mielentilassa läheisen ihmisen kuoleman jälkeen sinkautettu kirous.. Noh, meni ehkä hiukan offiksi..

Poissa Sidney

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
Vs: Täyttikö kirja odotukset?
« Vastaus #68 : Heinäkuu 31, 2007, 11:50:14 »
Kirja oli hyvä. Ei ehkä paras mutta hyvä. Minusta oli hyvä että kirja loppu sillain niinkuin se loppu vaikka se viimenen luku olikin aika lässy. Musta ois kuiteskin ollu vielä ällönpää jos Harry ois kuollu koska se ois just ollu sellanen ällö uhrautumis sankari kuolema. Hetken kyllä pelkäsin että Harry kuolee kun tämä oli saanu tietää että hän oli hirnyrkki. Tuo Harry on hirnyrkki oli kyllä ennalta arvattava mutta kuitenkin se selitti Harryn ja Voldemortin yhteyden toisiinsa ja sen että miten Harry osas puhua käärmeille.
Kalkkaros oli jotenkin sympaattinen tässä kirjassa vaikka en ole siitä hahmosta niinkään välittäny muissa kirjoissa. Minua itketti ne Kalkkaroksen muistot että se rakasti Lilyä. En olisi arvannut sitä että Dumblendore oli käskenyt Kalkkaroksen tappamaan hänet.
Dumbledoren menneisyys oli musta tosi mielenkiintonen ja minusta oli vaan hyvä asia ku siitä paljastu niitä pimeitäkin puolia. Inhoan sellaisia täydellisiä hahmoja.
Kirjaa pilasi vähän se että sitä oltiin mainostettu liikaa ja odotukset olivat hirveen korkealla. Ehkä sitten ku oon lukenu suomennuksen niin osaan sanoa paremmin onko tää kirja paras.
Tosta viimesestä luvusta vielä se että mua ei kovin paljon haittaa että siinä ei niitä ammatteja kerrottu koska en ole niistä niinkään kiinnostunu ja pystyin arvaamaan että Ronísta ja Harrystä tuli auroreita.
Voldemortin ja Harryn taistelu oli ok ehkä vähän lyhyt mutta parempi ku sellanen hirvee väkivaltanen yhen luvun mittanen taistelu,ei sellasta kukaan jaksa lukee. Musta tapahtumat ei edenny ollenkaan nopeesti vaan pikemminkin liian hitaasti.
Mua ärsytti ehkä eniten se että Tonksin ja Lupinin kuolema mainittiin vaan ohimennen siinä kirjassa.
Fredin kuolema järkytti.

Poissa Neverlandwitch

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Vihreä Luihuinen
Vs: Täyttikö kirja odotukset?
« Vastaus #69 : Heinäkuu 31, 2007, 18:52:14 »
Edelliseen Neverlandwitchin viestiin viitaten (en viitsinyt lainata koko viestiä) haluaisin huomauttaa, että kuten Rowling sanoi tuossa chatissa, Harry ei ole, eikä koskaan ole ollut pyhimys.

En ole niin sanonutkaan. Ehkä edellisestä viestistä saa kuvan, että olen Harry-fani, mutta itseasiassa inhoan häntä. Tuo oli offia. Kuitenkin, lähinnä Harryä siinä määrin puolustelin, ettei hänellä ollut pakottavaa tarvetta tappaa ja ettei hän minusta ollut kenellekkään sellaisessa velassa kuin Peter. Ei, Harry ei tosiaankaan ole mielessäni pyhä. En ole koskaan pitänytkään häntä pyhänä. En pidä koko hahmosta. Tuota samaa minäkin mietin, eikö Harry muka ollut tarpeeksi vihainen silloin Bellaa yrittäessa kiduttaa, kun Bella oli Siriuksen eliminoinut. Tuvan johtajan naamaan sylkäisy ei sen rinnalla kuulosta niin pahalta. Mutta ehkäpä Harry menetti viimeisenkin itsehillintänsä rippeet, ja kidutti heikoin perustein. Aika moraalitonta.
Yhtälailla säälittävä olen niinkuin muutkin, Yksinäinen jos et tuu, ja jos sä sitten tuutkin. Olen sulle kohtelias mutta vain sen verran, että saan sut sänkyyni tämän yhden kerran.

Poissa Tinde

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
Vs: Täyttikö kirja odotukset?
« Vastaus #70 : Heinäkuu 31, 2007, 19:34:47 »
Kyllähän se tavallaan täytti.Tosin yllätyin miten paljon kaikenlaista uutta Rowling oli keksinyt viimeisen kirjan juoneen.Tosin tietyllä tavallahan ne oli selitystä kaikelle ym.. kyllä siinä pää oli ihan pyörällä, kun tuli uutta vastaan.Loppu oli juuri semmonen, kun moni varmaan olisi voinut odottaakkin, mutta se, että Rowling sanoi merkittävien henkilöiden kuolevan niin olisin voinut olettaa, että Hermione tai Ron kuolisi.Ginny olisi voinut olla myös yksi uhreista, koska Harry ja hän olivat läheisiä.

Mielestäni kirja täytty odotukseni siltä osin, että kaikki ratkesi, mutta tietyllä tavalla se oli aika tyypillinen kliseinen loppu, että pelastajana/valittuna Potter saa tuhottua pahuuden lopuksi.Kaikki tuommoset ovat samaa sorttia.Olisi ollut mielenkiintosta jos esimerkiksi hyvis olisi sittenkin kuollut ja pahuus olisi ottanut vallan.Tiedä sitten miten se olisi toiminut, mutta siis loppujen lopuksi kirja täytti odotukseni.Olin ajatellutkin, että aika samanlainen loppu tulisi, mutta en odottanut, että niin moni olisi saanut surmansa.Olin ajatellut, että pari todella tärkeää henkilöä kuolee ratkaisun käsillä ja se on siinä.


"There's something beautiful inside you".

Poissa Nemorosa

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
Vs: Täyttikö kirja odotukset?
« Vastaus #71 : Heinäkuu 31, 2007, 20:29:43 »
Edelliseen Neverlandwitchin viestiin viitaten (en viitsinyt lainata koko viestiä) haluaisin huomauttaa, että kuten Rowling sanoi tuossa chatissa, Harry ei ole, eikä koskaan ole ollut pyhimys.

En ole niin sanonutkaan. Ehkä edellisestä viestistä saa kuvan, että olen Harry-fani, mutta itseasiassa inhoan häntä. Tuo oli offia. Kuitenkin, lähinnä Harryä siinä määrin puolustelin, ettei hänellä ollut pakottavaa tarvetta tappaa ja ettei hän minusta ollut kenellekkään sellaisessa velassa kuin Peter.

En tarkoittanut, että sinä niin olisitkaan sanonut, vaan viittasin lähinnä tuohon koko viestiisi, jossa lainasit myös Castlevania (jolle oikeastaan viestini osoitin, mutta sinun viestisi liittyi siihen myös, joten..). Ilmaisin ehkä asiani hiukan huonosti, pahoittelen. Mutta olin siis aika lailla samoilla linjoilla kuin sinäkin. :)

Taskis

  • Ankeuttaja
Vs: Täyttikö kirja odotukset?
« Vastaus #72 : Heinäkuu 31, 2007, 21:17:29 »
Mielestäni DH täytti odotukset. Ei ehkä yllä aivan suosikkini Azkabanin vangin tasolle, mutta kokonaisuutena upea teos.
Rakastin sitä, että henkilöhahmot syvenivät ja saivat uusia puolia. Dumbledoren menneisyys, Kalkaroksen ja Lilyn ystävyys/rakkaus, Ronin lähtö ja paluu...
Joihinkin asioihin olisin kaivannut lisää syventymistä, kuten Fredin kuolemaan ja Georgen tuntemuksiin siitä. Lilyn ja Jamesin välisestä rakkaudesta olisin myös halunnut uutta tietoa: miten he lopulta alkoivat seurustella ja päätyivät naimisiin.
Useat kohtaukset saivat kyyneleet silmiin, kuten Dobbyn kuolema, Harryn tavatessa vanhempiensa, Siriuksen ja Lupinin "haamut", Harry vanhempiensa haudalla ja Dumbledoren kyyneleet hänen puhuessaan sisarestaan.
Koskettava tarina ja hieno päätös uskomattoman upealle kirjasarjalle!

Lula Ubikinon

  • Ankeuttaja
Vs: Täyttikö kirja odotukset?
« Vastaus #73 : Heinäkuu 31, 2007, 23:56:11 »
Nyt se on ohi. Ensimmäinen reaktioni, kun takakansi kolahti kiinni, oli kauhunsekainen järkytys. Oli vaikea ymmärtää, että se oli todella ohi. Luin sellaisessa transsissa, että ajatukseni kirjasta alkavat selkiytyä vasta nyt.

Jostain syystä en osaa sanoa, oliko kirja hyvä vai huono. Vähän kuin olisin lukenut pätkän jonkun elämästä, enkä mielestäni ole oikeutettu arvostelemaan sitä. >___>

Tärkein ensin. Snape on hyvis!!! Wooowooo! \o/
"Hyvis" ja "pahis" ovat hyvin mustavalkoisia käsitteitä, minkä Rowling on tuonut minusta hyvin esille. Olen ehdottomasti sitä mieltä, että vaikka Kalkarosta ei mustavalkoisesti ajateltuna voisi sanoa hyvikseksi, olihan hän kuitenkin Kuolonsyöjä ja kuten täällä aikaisemmin mainittiinkin, hänen motiivinsa olivat itsekkäät. Mutta. Rakkaus oli lopulta kunnianhimoa, valtaa ja ns. pimeää puolta vahvempi. Mielestäni se tekee Kalkaroksesta hyviksen. Minä ainakin olen antanut Kalkarokselle kaiken anteeksi.

Arvatkaas muuten kuka on ( lähes ) aina ollut lempparihahmoni? Tiesin, että Snape kuolee. Ei tullut järkytyksenä, koska olin henkisesti valmistautunut.

Ja kuten tuli ilmi, ei Dumbledorenkaan menneisyys ihan puhtoinen ollut, mutta tuskin laskisitte hänet pahikseksi? Minusta Dumbledoren nuoruuden hairahdukset toivat edesmenneeseen rehtoriin enemmän syvyyttä ja ( kyllä vain ) inhimillisyyttä. Minusta Kalkaros on tähän mennessä ollut virheineen ja ilkeyksineen paljon inhimillisempi. Nyt puntit ovat aika lailla tasan.

Paras luku oli Prince's Tale vai mikä olikaan, jota luin vedet silmissä ( eka kerta Potterien aikana ).

Mitä tulee lopputaisteluun, minusta se Voldemortin tökstöks-kuolema osoitti hyvin sen tosiseikan, että Voldemortkin oli tosiaan vain ihminen. Perusavada olisi kaatanut Pimeyden Loordinkin; tässä tapauksessa riitti vähempikin. Mutta se toisten kiertely kehässä oli turhan kulunutta.

Voldemortin kaatumisen ja epilogin väliin jäi kyllä aikamoinen hole. Ensin pääpahis kuolee ja ihmiset hurraavat, sitten seisotaan King's Crossilla. Entäs kaatuneet? Eikö kukaan surrut niitä? En osaa sanoa mikä siinä häiritsi. Jokin. Ihan kuin Harry olisi juuri voittanut huispausmatsin ja lähtenyt sitten kotiin nukkumaan yhdeksäksitoista vuodeksi. Epilogi itse oli hyvin hapanimelä. Mutta Albus Severus oli tosi sööttiä.

Mutta täyttikö Deathly Hallows sitten odotukset? No, täyttihän se. En sitten ollutkaan niin kiinnostunut juonesta ja Gauntin sormuksista ja horcruxeista ja hyvän ja pahan taistelusta, vaan jokaisen hahmon henkilökohtaisesta taistelusta. Sarjan parasta antia on ollut henkilökuvaukset. Sarja on täynnä sykähdyttäviä ihmiskohtaloita. Mikäpä sen parempaa. Olen liian iloinen osatakseni selittää paremmin.

Kiitos, Rowling. Olen tyytyväinen.

Poissa Sun Lee

  • Ronnieponnie
  • Vuotislainen
    • Tarinamaa
Vs: Täyttikö kirja odotukset?
« Vastaus #74 : Elokuu 01, 2007, 10:50:52 »
Nyt se on luettu. Menipä kauan :D Mutta en halunnut kiirehtiä. Luin joka ilta tunnin, nautin siitä, että se oli vielä kesken ;) On jotenkin epätodellinen olo, ettei tule enää uutta Potteria, jota voi lukea. Mutta pian aion lukea kaikki Potterit uudestaan alusta :D

Tämä kirja oli... MAHTAVA. Paljon parempi kuin Puoliverinen Prinssi. Tässä oli kyllä tylsiäkin kohtia, joita ei olisi jaksanut lukea. Mutta kokonaisuudessaan rakastin tätä. En kyllä tiedä, onko tämä paras. Sen näkee oikeastaan vasta sitten, kun saa luettua sen suomeksi ja ymmärtää jokaikisen pienen yksityiskohdan.

Pidin ihan hirmuisesti kaikista Hermione & Ron-kohtauksista. Ne olivat aivan IHANIA. Se niiden suudelma tuli ihan yhtäkkiä, vähän enemmän odotin kyllä siltä kohdalta :> Mutta tiedämme jo, että Rowling ei osaa kauhean hyvin kirjoittaa romantiikkaa, ainakaan minun mielestäni ;) Tai ehkä osaisi, jos hän panostaisi siihen enemmän... muttajoo, nauroin kyllä Harryn reaktiolle, kun Hermione ja Ron suutelivat siinä aivan yhtäkkiä ;D

Muttamutta... olin hitusen pettynyt siihen, että Harry/Ginny sivuuttettiin koko kirjassa. Olihan siinä välillä sitä, että Harry pohti, miten Ginny voi jne. mutta olisin kaivannut jotain enemmän. Että he olisivat olleet yhdessä tai jotain. En tiedä. Mutta jotain.

Loppu oli kyllä ihan paras. Rakastin sitä. Luin sen jo heti ensimmäisenä päivänä, kun sain 21.7 sen käsiini :) Aww... olin ihan taivaissa sen jälkeen. Aivan mahtava loppu, kruunasi ihan kaiken. Ei tullut ahdistavaa oloa, olin vain pilvissä.

Mitähän vielä? Kaiken kaikkiaan kirja täytti odotukset. Ehdottomasti. Taistelu oli upeasti kuvattu ja se, että Harry, Hermione ja Ron olivat yhdessä melkein koko ajan, oli aivan fantastista. Niiden seikkailuista oli ihanaa lukea.

Poissa Vadelmafairy

  • Metalfairy
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Poissa 11.8 asti
Vs: Täyttikö kirja odotukset?
« Vastaus #75 : Elokuu 01, 2007, 12:31:54 »
Kirja täytti todella hyvin odotukseni. Pettynyt olin ainoastaan loppuun niin sanoakseni. Heti luettuani kirjan, minua alkoi suorastaan ällöttämään viimeisen luvun kliseisyys, se vain oli NIIN kliseistä (puhun siis "Yhdeksäntoista vuotta myöhemmin" -luvusta). Ensinnäkin Harryn ja Ginnyn lasten nimet - yäks. Onko AIVAN pakko laittaa kaikkien kuolleiden ihmisten nimet omien lasten nimeksi (en olisi yhtään yllättynyt, jos Jamesin toinen nimi olisi Sirius). Mutta valitus sikseen.

Minun täytyy todella nostaa hattua Rowlingille nerokkaasta juonesta. Sain Xenophilius Lovekivan (kamala etunimi muuten) kertoessa Deathly Hallowseista sellaisen valaistumisen hetken, että mieleni oliosi tehnyt kiljua ääneen.

Mielestäni kirja olisi voinut olla parisataa sivua pidempi. Ajattelin kirjan puolessavälissä, kun yksi Horcrux oli tuhottu, että eihän kaikki voi mahtua samaan kirjaan. siinä kohtaa juoni tuntui nopeutuvan hieman. Toisen kerran samanlainen olo tuli King's Cross luvussa, kun Dumbledore sanoi, ettei Harry ole kuollut. Siinä kohtaa minun olisi tehnyt mieli kirkua, ei ilosta, vaan närkästyneisyydestä. Ajattelin, että olin valmistautunut henkisesti seiskan olevan viimeinen jo monta vuottaja olin siinä vaiheessa valmis paiskaamaan kirjan vastapäiseen seinään, olin nimittäin aivan varma, ettei Harry saisi Voldemortia lopetetuksi siinä viimeisen vajaan kuudenkymmenen sivun aikana (en ole aivan varma tarkasta sivumäärästä, mutta pari lukua siinä taisi olla). Siinä kohtaa käänne tuntui olevan niin suuri, ettei siitä voitu selviytyä niin pienessä ajassa. Kuintenkin Rowling sai hoidettua sarjan aika siististi loppuun huolimatta viime hetken käänteestä.

Kirjassa oli mielestäni aika paljon sellaista, jota olisin voinut lukea jonkun kirjoittamasta "seiskakirja"-ficistä tai aivan selailemalla esim. Salaperäisyyksien osaston pohdintoja. Minulle tuli välillä sellainen olo kuin olisin tosiaan lukenut jompaa kumpaa, mikä oli hyvoin ärsyttävää. Jotkut juonenkäänteet olivat niin sellaisia, joita olin lukenut aiemmin, että minun teki mieli alkaa nauraa. Joissain kohdissa kaikki tuntui myös olevan aivan liian helppoa. Medaljongin etsimisessä oli hieman haastetta, mutta kuppi oli aivan täysin peace of cake Bellatrixin möläyttelyiden jälkeen. Itse olisin mieluummin käynyt itse tarkistamassa oliko kuppi tallella.

Sain kirjan aikana kaksi suurta valaistumisen kohtaa. Toinen oli The Elder Wand luvun lopussa, kun Kalkaros kuoli ja sanoi Harrylle, että "Look at me". Harryn silmiä oli painotettu niin paljon koko kirjasarjan aikana, että tieto tuli aivoihini sillä samalla sekuntilla. Toinen kohta oli se, kun kerrottiin Tonksin ja Lupinin ruumiiden makaavan pöydällä, tajusin heti, että he olivat ne henkilöt, jotka Rowling oli päättänytkin tappaa (sitä nyt ei ollutkaan niin vaikea arvata).

Kokonaisuudessaan, vaikka minua ärsyttikin DH:n aikana todella moni asia ja vaikka en pitänytkään kirjasta hetkeen King's Cross -luvun aikana, kirja on ehdottomasti paras kaikista Harry Potter -kirjoista (jättää Azkabanin vanginkin selkeästi jälkeen).

//Tulin huomanneeksi tuon tämän viestin jälkeen postatun viestin (castlevanian) ja kävin lukemassa castlevanian aiemman viestin, jota siinä oli lainattukin. Minua todella harmittaa sanoa tämä, mutta hän on aivan oikeassa (en viitsinyt lainata koko viestiä, joten sanon sen nyt vain näin). Harry ja kumppanit eivät suinkaan tuntuneet olevan tässä kirjassa missään hyviksen osassa, huomasin sen viimeistään siinä, kun he murtautuivat Irvetaan Lestrangejen holviin. He tekivät kaiken niinsanotusti "suuremman hyvän" (Voldemortin tappamisen) puolesta, mutta kuitenkin he tekivät kaikkea ilkeää ja halpamaista.
« Viimeksi muokattu: Elokuu 10, 2007, 11:53:03 kirjoittanut Vadelmafairy »
Life is only a flash of light in this darkness. Love is only a faith for tomorrow with you.
Or then not.

Poissa castlevania

  • Enterpricen kapteeni.
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Velho
  • Nihilisti.
  • Tupa: Tuvaton
Vs: Täyttikö kirja odotukset?
« Vastaus #76 : Elokuu 01, 2007, 15:58:26 »
Silti Harry ei palauttanut Luihuisen medaljonkia Voldemortille ja katsoivat Ronin ja Hermionen kanssa olevansa oikeutettuja murtautumaan Bellatrixin holviin, jotta pääsisivät lähemmäksi murhaa, oikeutetuksi ryöstämään kupin sieltä, oikeutetuksi moittimaan Lujahakaa, kun tämä tiesi, etteivät he ainakaan heti antaisi miekkaa, ennen kuin olivat tuhonneet horcruxeja, ja varoitti muita maahisia, katsoivat, että he olivat oikeutettuja tappamaan Naginin, ja oikeutettuja tappamaan Voldemortin. Jos Voldemortilla on pakkomielle valtaan, Harrylla, Ronilla ja Hermionella oli pakkomielle tappamiseen. Saati sitten, että he eivät kunnioittaneet vainajia sen vertaa, etteivät olisi alkaneet kiskomaan basiliskin hampaita irti vain, jotta voisivat tuhota horcruxeja. Harry oli mielestään oikeutettu uhoamaan, että koska hän oli voittanut Dracon taistelussa, sauva kuului hänelle, että kyseessä ei ollut varastus, oikeutettu mielestään, että sauva ei kuulunut Dracolle, joka oli sen oikea omistaja, saati sitten, että Elder Wand muka kuului hänelle, koska hän voitti Dracon taistelussa. Ja anteeksiantamaton lausahdus Matohännälle, että Matohäntä oli muka velkaa hänelle, vaikka luulisi hänen tietävän, että hän oli Matohännälle velkaa enemmän, kuin pystyisi ikinä korvaamaan. Ja joka sitten kuoli, saamatta kostoaan, oman armonsa ansiosta.


Miksi Harry olisi käynyt viemässä Voldemortille medaljongin? Siinä ei olisi ollut mitään järkeä. Voldemort ei vielä tiennyt Harryn tuhoavan hirnyrkkejä, miksi Harry siis olisi lähettänyt sen pöllöpostilla hänelle? Daa? Minä ainakin Harryn tilanteessa pitäisin kaikki tuhotut lähelläni, jos joku ei olisikaan tuhoutunut täysin, pystyisin vielä tuhoamaan sen eikä tarvitsisi maailman reunalla sitä metsästää. Sitä paitsi Harry saattoi liimata sen ansioluettelon takasivulle, ihan vain todistusaineistoksi. Siitä voi hyötyä aurorin virkaa hakiessa (ehkä siksi Harry pääsi auroriosastolle ja vielä osaston johtajaksi.) .

Ja miksi he eivät olisi murtautuneet sinne, jos oli melkein takuu varmaa että hirnyrkki olisi sielä. Oudompaa olisi ollut jos kolmikko olisi tuntenut omantunnon tuskia murtautua Siriuksen ja Dobbyn murhaajan holviin ja jättää maailma pelastamatta. Kunnia on tunnon tuskia halutumpi. En minäkään olisi lupaa kysynyt hirnyrkin tuhoamiseen. Ja moittivatko he nyt niin Lujahakaa? Ehkä he olivat hämmästyneitä, mutta moittivat...?

Nagini oli hirnyrkki, kai se pitäisi tappaa mielummin kun koko maailman jästit, ja miksi jättää Voldemort, tuskin hän käppäilisi vanhainkodissa kiltisti hirnyrkkejen tuhoamisen jälkeen. Elder Wand kuului ja kuuluu Harrylle, hän on sen mestari. Käsittääkseni kaksintaisteluiden säännöissä ei ole kielletty varastamista, onhan sauvan kaappaus periaatteessa sama asia.
Miksi Harry oli muka enemmän velkaa matohännälle? Ei hän ollut pettänyt ketään niinkuin Matohäntä.


Meillä on ilmeisesti eri käsitykset asiasta, mikä on luonnollista, koska jokaisella on oma elämänkatsomuksensa. Itse en missään nimessä alkaisi varastelemaan, jotta voisin päästä lähemmäksi murhaa. Enkä katso tappamisen olevan hyväksyttävää, varsinkaan vain siitä syystä, että jostakusta ollaan tehty horcrux, saati sitten, että tappaminen olisi hyväksyttävää, koska kyseessä on murhaaja. Sitä paitsi, entäpä jos Voldemorteja olisi 1000? Olisiko vieläkin hyväksyttävää, että heidät tapettaisiin tai että kolmikolla ei olisi pakkomiellettä tappamiseen? Harry oli ehdottomasti velkaa Matohännälle, ehkä hän ei ollut pettänyt ketään, mutta hän Siriuksen, Lupinin ja muiden kanssa kohteli Matohäntää kuin saastaa kaiken sen jälkeen, mitä Matohäntä oli saanut kestää, häntä kohdeltiin aina kuin saastaa ja kun Matohäntä katsoi olevansa oikeutettu kostamaan Jamesille ja muille kelmeille, hän sai palkakseen lisää inhoa ja Harry katsoi, että Matohäntä jäi hänelle velkaa siitä, että hän pelasti hänen henkensä ja koetti lähettää hänet Azkabaniin mätänemään. Siitä pienet propsit, että Harry sentään Matohännän kuoleman hetkellä taisi tajuta hieman miten oli kohdellut Matohäntää, vaikkakin oli sitä ennen väittänyt Peterin olevan hänelle velkaa. Ja Harryn uhoaminen Elder Wandista ja väittävänsä, että se kuului hänelle oli korkeintaan sitä, että nyt hän oli mielestään maailman mahtavin velho. Hän vain halusi kaikki Pyhäinjäännökset itselleen. Ja Lujahaasta, Ronhan kirosi Lujahakaa, kun he olivat päässeet pankista, eivätkä muut juurikaan vastustelleet.

//Francesc, en väittänyt, että Matohäntä teki oikein kavaltaessaan Potterit, mutta se oli Peterin näkökulmasta kenties oikein tai vaihtoehtoisesti hetken mielijohde ja sitten asiat alkoivat vyöryä omalla painollaan. Ja hän näytti katuvan Azkabanin vangissa sitä, jota muut eivät näyttäneet arvostavan. Enkä väitä, että hyväksyisin Voldemortin murhia, mutta ainakaan tämä ei ole sillä puolella, joka lukitsee kaikki eri näkökulman omaavat Azkabaniin tai teilaavat kirouksilla tai antavat ankeuttajan suudelman (mikäli siis ne olisivat vielä ministeriön puolella) ja vielä julistavat olevansa parempia kuin Pimeyden Lordi ja kuolonsyöjät. Ja kyllä, niin kuin monet pasifistit, jotka vastustivat Hitlerin murhaamista ja ylipäätäänkin koko sotaa, minä vastustaisin Hitlerin murhaamista. Loppujen lopuksi iso osa Hitlerin antisemitismistä tuli hänen historianopettajaltaan ja katkeruus hänen ankaralta isältään.
« Viimeksi muokattu: Elokuu 01, 2007, 20:18:26 kirjoittanut castlevania »
"Oh, my offense is rank, it smells to heaven! It hath primal elder curse upon it; the brother's murder.

Poissa Helena T

  • Keijukaismuori
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Pottermore: AccioQuill137
  • Tupa: Rohkelikko
Vs: Täyttikö kirja odotukset?
« Vastaus #77 : Elokuu 01, 2007, 17:53:23 »
Ehdin lukea kirjan kertaalleen kokonaan ja joitain lukuja uudelleen ennenkuin annoin sen lainaksi. Joten ajan kuluessa on alkanut tuntua siltä, että kirja täytti odotukseni pahan saadessa palkkansa. (Hyväthän tekevät hommat pelkällä kiitoksella -heh,heh!). Näin usko parempaan maailmaan säilyi.
Dumbledoren ja Kalkkaroksen hahmojen syveneminen toi mielestäni hyvin esiin Dumbledoren ajatuksen: " Juuri meidän valintamme, Harry, näyttävät keitä me todella olemme, paljon varmemmin kuin kykymme." (SK, 357). Heillä kummallakin oli valinnan paikat ja he tekivät valintansa, jotka sitten johtivat siihen millaisena me heidät koimme tähän viimeiseen kirjaan saakka. Dumppis olisi voinut valita vallan ja Kalkkaros hylätä rakkauden (tai ihailun, palvonnan) Lilyyn.
Mutta tietysti muutamia  (kymmeniä) sivuja lisää loppuun ja selvitystä myös muiden hahmojen jatkosta, olisi ollut mukava lukea jo tästä kirjasta.
Täällä käytyjen keskustelujen perusteella olen ymmärtänyt kirjan jokseenkin hyvin. Odottelen kuitenkin kovasti suomennosta. Vasta sitten uskallan rankata top 7 listallani tämän kirjan.

Jugenactus

  • Ankeuttaja
Vs: Täyttikö kirja odotukset?
« Vastaus #78 : Elokuu 01, 2007, 19:54:56 »
Aluksi täytyy sanoa, että aloin lukemaan Pottereita vasta tämän vuoden keväällä, joten en ole ole lukenut ficcejä ja muita niin paljon. Tämä auttoi siinä määrin, etten arvannut esim. Snape-Lilya jne.

Alku oli tehokas. Lentäminen kaiken maailman kapistuksilla ja mukana lähes kaikki hyvikset. Etenkin Sirren motskari oli siisti. Sitten kun päästään telttailuosioon, on vuorossa kirjan tylsin osa. Kirjan loppu imutti niin että oli pakko lukea loppuun, mutta jälkeenpäin jäi tyhjä fiilis. Epilogi ei ihmpeempiä tunteita aluksi herättänyt. Mylöhemmin tajusin , että se oli erittäin huono. Olisin halunnut tietää paljon enemmän. Tyyliin Taru Sormusten Herrasta, missä liitteistä löytyy kaikkien hahmojen kaikki myöhemmät vaiheet. No ehkä tämä toteutuu kun Rowling julkaisee tämän "Encyclopediansa". Albus Severus tuntuu ihan karmealta nimeltä, varsinkin kun sen kuvittelee kirjan kuvaamalle James/Harry -kloonille. Tuli muuten mieleen, että olisiko tämä Victorie Fleurin ja Billin tytär? Nimi sopisi ja muistaakseni se Harryn poika puhui jotain, että Teddy tulee sukuun tai jotain. Pitääpä tarkistaa.

Dumbledoren muuttaminen täydellisestä pyhimyksestä ihmiseksi oli loistava. Olihan se jo aloitettu PP:ssä, mutta tässä vasta kunnolla. Grindelwaldista oli myös mukava tietää enemmän kuin suklaasammakkokorttitiedot. Snapen tarina oli myös aivan upea. Se nosti Snapen lempihahmohini (hänen lisäkseen Kreacher ja Ron). Snapen kuolema oli juuri oikealla tavalla turhauttavan tuskallinen ja iloton, kuten koko hahmo. Hän kuoli "turhaan", vain että Voldemort saisi jonkun sauvan. Koskettavaa, koko Snapen elämä loppuun asti on niin traaginen.

Percyn comeback oli hyvä juttu ja Fredin kuolema heti sen jälkeen traaginen - koskettava - hyvä. Silver Doe oli hieno luku, kun Ron tulee takaisin ja Snape tuo miekan, mutta loistavinta oli se kun medaljonki kiusaa Ronia. Se sai kylmät väreet nousemaan selkää pitkin. Dobbyn kuolema oli myös aika hieno ja herkkä. Jotenkin pystyn kuvittelemaan erittäin elävästi Dobbyn pienen laihan vartalon viimeiset hengähdykset. Ja sen ilmeen kun hän huomaa tikarin vatsassaan. Here lies Dobby, a free elf. Se oli hienoa.

Loppujen lopuksi kuolemia ei minusta ollut paljoa, kun ei kukaan nelikosta kuollut, eikä Neville eikä Luna. Moodyn kohtalo jäi turhan avoimeksi. Kreacher ja Regulus - onnistuneita. Deathly Hallowit olivat aika hyvät, varsinkin Dumbledoreen liittyen. Ja antoihan Deathly Hallows tarina vihdoinkin sen HP-merkin jota voi piirrustella vihkonkansiin ja pulpetteihin. Voisi olla hauska hankkia sellainen koru kuin Xenophiliuksella. (mainio hahmo muuten)

Kokonaisuudessaan oli todella hyvä kirja, vaikka epilogi olikin huono. Tuntuu tällä hetkellä parhaalta, tosin tässä ketjussa postattujen argumenttien takia alkaa tuntua taas, että AV veisi voiton. Toivottavasti tietokirja tulee kertomaan kaikki myöhemmät vaiheet ja lapset jne.

Et semmost

« Viimeksi muokattu: Elokuu 01, 2007, 20:07:15 kirjoittanut Jugenactus »

vindi

  • Ankeuttaja
Vs: Täyttikö kirja odotukset?
« Vastaus #79 : Elokuu 01, 2007, 20:33:37 »
Voi, on se hieno. Kyllä se lempi-Pottereideni joukkoon kohoaa, saapa nähdä vielä kun ehtii syventyä kirjaan useimpien lukukertojen kera, että mihin suuntaan muokkaantuu mielipiteeni, samoin suomennosta odottelen... Kyyneleitäkään en vuodattanut kun ihan pikkaisen loppupuolella, oli niin hirveä kiire ahmia kirjaa ettei oikein ehtinyt kun vähän säpsähdellä.

Alun jälkeen oli aika paljon sellasta ''alustusta'', siis ei oikein edennyt juttu horcruxien suhteen mihinkään suuntaan (tosin Ronin takaisin tulo!!), mutta kun päästiin horcruxien tuhoamisen makuun alkoi rullata paremmin, vaikkakin sitten niitä tuhottiin kyllä aikamoista tahtia.

Kuolemista Fred ja Dobby koskettivat eniten. Siis, onhan Tonks ja Lupinkin tärkeitä hahmoja ja kaikkea, mutta toisen kaksosen kuolema vaan hätkähdytti, vaikka eihän se sinänsä aivan yllätyskään ollut.

Snape henkilönä syveni juuri niin kuin olin toivonutkin ja tuntuu että nyt viimein kun sarja on loppu, kun tietää mikä Severus on (tai siis oli) miehiään, olen voinut muodostaa käsitykseni tuosta tyypistä ja tulla siihen tulokseen että äärimmäisen upea ja ennenkaikkea inhimillinen hahmo, melkein liikutun. ;> Melkeinpä hyvis, ei nyt aivan tekemiset huomioon ottaen, mutta rakkaus voittaa lopulta. :DD Oli mukava myös huomata että Dumbliskaan ei ole pyhimys. Dracoa olisin halunnut mukaan enemmän ja syvemmin, mutta kaikkea ei taaskaan voi saada. Mutta ehdinhän sentään vähän aaaawwitella Dracoakin.

Ron & Hermione- hommat jaksoivat ihastuttaa minua, varsinkin se kohtaus Tylypahkassa. Harry & Ginnykin oli aika hyvin hoidettu, paitsi olisin kaivannut sinne juuri Volden kuoltua jotain kliseistä romantiikkaa. Hyimua. \o/

Tylypahkan tapahtumista kyllä tykkäsin, ja Percyn tulo oli ihanaihana. Enkä oikeestaan Harryn ja Volden välille mitään hirveää räiskpäiskpam-taistelua olisikaan kaivannut, koska aika vähäksi olisi jääneet Harryn räiskinnät, vaan yksi siisti Voldemortiin itseensä kääntyvä avada oli juuri sitä mitä kaipasinkin. Näin sen piti ollakkin, olin tyytyväinen loppuratkaisuun. Luojan kiitos Harry jäi henkiin. 19 years later oli tietysti vähän korni, mutta ilman sitä olisin kylläkin repinyt pääni, Severus tokana nimenä... <3 (tosin muuten aivan kamala nimi :D)

Tuijotin vähän aikaa kyllä kahdelta illalla tyhjää kun sain sen päätökseen - ja kävin hetimmiten nukkumaan sulatellakseni. Juoneen ei todella tarvinnut pettyä, jälleen nerokas juoni, ei nyt ehkä aivan järisyttävän yllättävä, mutta nerokas kuitenkin. Kyllä se vaan täytti kaikki odotukset. ^___^

Poissa Neverlandwitch

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Vihreä Luihuinen
Vs: Täyttikö kirja odotukset?
« Vastaus #80 : Elokuu 01, 2007, 22:34:34 »

Meillä on ilmeisesti eri käsitykset asiasta, mikä on luonnollista, koska jokaisella on oma elämänkatsomuksensa. Itse en missään nimessä alkaisi varastelemaan, jotta voisin päästä lähemmäksi murhaa. Enkä katso tappamisen olevan hyväksyttävää, varsinkaan vain siitä syystä, että jostakusta ollaan tehty horcrux, saati sitten, että tappaminen olisi hyväksyttävää, koska kyseessä on murhaaja. Sitä paitsi, entäpä jos Voldemorteja olisi 1000? Olisiko vieläkin hyväksyttävää, että heidät tapettaisiin tai että kolmikolla ei olisi pakkomiellettä tappamiseen? Harry oli ehdottomasti velkaa Matohännälle, ehkä hän ei ollut pettänyt ketään, mutta hän Siriuksen, Lupinin ja muiden kanssa kohteli Matohäntää kuin saastaa kaiken sen jälkeen, mitä Matohäntä oli saanut kestää, häntä kohdeltiin aina kuin saastaa ja kun Matohäntä katsoi olevansa oikeutettu kostamaan Jamesille ja muille kelmeille, hän sai palkakseen lisää inhoa ja Harry katsoi, että Matohäntä jäi hänelle velkaa siitä, että hän pelasti hänen henkensä ja koetti lähettää hänet Azkabaniin mätänemään. Siitä pienet propsit, että Harry sentään Matohännän kuoleman hetkellä taisi tajuta hieman miten oli kohdellut Matohäntää, vaikkakin oli sitä ennen väittänyt Peterin olevan hänelle velkaa. Ja Harryn uhoaminen Elder Wandista ja väittävänsä, että se kuului hänelle oli korkeintaan sitä, että nyt hän oli mielestään maailman mahtavin velho. Hän vain halusi kaikki Pyhäinjäännökset itselleen. Ja Lujahaasta, Ronhan kirosi Lujahakaa, kun he olivat päässeet pankista, eivätkä muut juurikaan vastustelleet.



Tuota noin, jos Harry ei olisi murtautunut holviin, olisiko siinä ollut mitään järkeä? Ehkä sinulle ei ole väliä, mutta suurin osa faneista halusi onnellisen Voldettoman lopun. Ei tappaminen yleensä ottaen hyväksyttävää olekkaan, mutta eikö yksi tappo voita puolen maailman henkilöiden tapot? Voldemorttia ei tapettu hirnyrkkejen tähden, hänet tapettiin hänen tekojensa tähden. Voldemorteja ei realistisesti koskaan tule olemaan tuhatta. Joku heistä haluaisi aina olla parempi kun muut ja murhauttaisi vastustajat. Ei taikamaailman hallitsijat haluaisi jakaa valtaansa, eli tästä voimme erittäin helposti päätellä, ettei kolmikon tarvitsisi sekaantua 999 muun Volden tappamiseen.

Isien ja isien parhaiden kavereiden teot eivät siirry lapsille. Ei Harryn vastuulla ollut isänsä nuoruuden typeryydet. Millä perusteella James muuten edes kohteli Peteriä huonosti? Muistossa vain Sirius sanoi jotain. Lupinkaan ei tehnyt mitään. Teko ei ollut oikeutettu, eikä Harry todellakaan ollut mitään velkaa. Tuskin Peterille oli kovin traumaattista, jos Sirius vähän hänelle leikkimielisesti jotain sanoi, olivathan he y s t ä v i ä . Peter itse oli kiero ja omaa etuaan tavoitteleva, hän petti ihmisiä kummaltakin puolelta.

Elder Wand edelleen kuului Harrylle, ei hän sillä kehuskellut. Hän vain sanoi sen sillä tavalla, niinkui Row hänen halusi sanovan. Row halusi kirjaan tiedon, miksi Voldemort ei voittanut Harryä, ja on aika yksin kertaista lisätä se Harryn puheeseen kuin lauseena keskustelun keskelle; Harry muuten btw varasti Dracolta sauvan. Vai olisiko Voldemortin pitänyt tajuta se? Harry selitti meille ja Voldemortille asioita, ei sen kummempaa.

~Nevvie
Yhtälailla säälittävä olen niinkuin muutkin, Yksinäinen jos et tuu, ja jos sä sitten tuutkin. Olen sulle kohtelias mutta vain sen verran, että saan sut sänkyyni tämän yhden kerran.

Nathus

  • Ankeuttaja
Vs: Täyttikö kirja odotukset?
« Vastaus #81 : Elokuu 02, 2007, 01:46:28 »
Olette te ihmiset hyvin kummallisia... (anteeksi :D)
mutta ei kaikki kirjassa voi tapahtua juuri niin kuin te haluatte.
Arvatkaa kuinka monta erin laista DHta voisi tehdä. Olette hyvin suoranäköisiä !
Kaikista nuista puheistanne saa sellaisen käsityksen, ettette tykänneet kirjasta yhtään. Mitä jos Row ei olisi tehnyt kirjaa ollenkaan? Olisittekö tyytyväisiä. Minusta on muutenkin tyhmää haluta "juonellisia" muutoksia. Miettikääpä mitä olisitte kirjaan halunnut muutta. Olisiko lopputulos ollut yhtään parempi. Ei varmasti. Kirja olisi ollut lähes oksettavan kamala. Aina ei voi saada kaikkea, eikä kaikkea ole aina mukava saada. En tajua mitä jotkut valittavat! Miettikää tarkemmin. Kirja oli ainakin melkein paras mahdollinen. Toivottavasti valaisi edes jonkun käsitystä kirjasta. Olen pahoillani jos viestini oli typerä tai loukkasi jota kuta. Yritän vain auttaa. :-/ 

Adlitam

  • Ankeuttaja
Vs: Täyttikö kirja odotukset?
« Vastaus #82 : Elokuu 02, 2007, 02:06:19 »
Minun odotukseni kirja täytti todellakin ! Luettuani kuudennen kirjan olin aivain kauhuissani. Harryko jättäisi menemättä Tylypahkaan. Minulle juuri Tylypahka on ollut se Potter-sarjan ydin ja sydän.  Kuvittelin koko päätös-osan olevan sellaista, mitä se pahimillaan olikin, Harry kavereineen metsästämässä hirnyrkkejä metsässä... Yllätyin kuitenkin positiivisesti. Juonenkäänteitä ja tapahtumia tuli jatkuvasti enkä tylsistynyt kertaakaan kirjaa lukiessani. Ja lopputaistelu käytiin Tylypahkassa.

Olen iloinen siitä että Luna ja Neville eivät päätyneet yhteen. Se olisi mielestäni syönyt uskottavuuta, kun jo Harry ja Ginny sekä Ron ja Hermione olivat löytäneet toisensa.
Epilogi oli ehkä hiukan liian kliseinen, mutta kuitenkin täydellinen lopetus aivan fantastiselle kirjasarjalle.

Tämän enempää en voisi Rowlingilta vaatiakaan.

Poissa castlevania

  • Enterpricen kapteeni.
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Velho
  • Nihilisti.
  • Tupa: Tuvaton
Vs: Täyttikö kirja odotukset?
« Vastaus #83 : Elokuu 02, 2007, 14:37:52 »
Minusta kirjoissa on hyvin selvästi annettu ymmärtää, että Matohäntä oli aina hyljeksitty. Matohännän teko ei ollut sen enempää oikeutettu kuin muiden pilkkaamiset tai hänen tappoyrityksensä ja yritykset lähettää hänet Azkabaniin. Matohäntä ei olisi kaivannut kuin vähän ystävällisiä sanoja, eikä että kaikki suhtautuisivat häneen kuin saastaan. Enkä väittänyt, että Harryn isän pahat teot siirtyivät Harrylle, mutta eipä Harry kovin ystävällisesti Matohäntään suhtautunutkaan ja muistossa kävi ilmi, että Matohäntä oli yleinen pilkan aihe ollut aina, myös Kelmien porukassa, ehkei Lupinin kannalta, mutta ei hän koskaan häntä puolustanutkaan. Azkabanin vangissa Sirius, Lupin ja Harrry eivät koettaneetkaan ymmärtää häntä, vaan suhtautuivat häneen kuin homesieneen. Harry aikoi lähettää Peterin kaiken tämän jälkeen Azkabaniin, enkä usko, että Matohäntä koskaan antoi sitä anteeksi, eikä myöskään Harryn, Lupinin ja Siriuksen anteeksiantamatonta kohtelua tai Siriuksen ja Jamesin ja monien muiden kaltoinkohtelua, kuolonsyöjistä ja Pimeyden Lordista puhumattakaan.

Muista en nyt kommentoi, sillä kuten olen sanonut, jokaisella on oma näkökantansa ja lipsuu muutenkin offtopiciksi. Seitsemäs kirja oli minusta ylivoimaisesti huonoin, niin moni vääryys tapahtui ja se katsottiin oikeaksi, kirja oli myös naiivi, erittäin arvattava ja typerä, arvasin suunnilleen jokaisen tärkeän asian ja vähemmän tärkeitäkin, usein yksityiskohtia myöten. Kokonaisuudessaan Potter-sarja on ollut mielenkiintoinen ja oivallinen, vaikkei se koskaan suurimpien nerojen, kuten Hugon, Wagnerin, Tolkienin ja Vernen teosten lähelle minusta koskaan yltänytkään, enkä aio hylätä foorumia (joka on maailman mukavimpia) tai lopettaa Potterien lukemista, vaikken seitsemänteen kirjaan mieltynytkään, ja jossa siinäkin oli hyvät hetkensä.

-castlevania
« Viimeksi muokattu: Elokuu 02, 2007, 15:06:26 kirjoittanut castlevania »
"Oh, my offense is rank, it smells to heaven! It hath primal elder curse upon it; the brother's murder.

Behemoth

  • Ankeuttaja
Vs: Täyttikö kirja odotukset?
« Vastaus #84 : Elokuu 02, 2007, 14:50:40 »
Kirja täytti kaikki odotukset, vaikka etukäteen vähän pelotti, että synkkyys pilaisi sen tunnelman mikä kaikissa muissa Harry Potter kirjoissa on ollut ja että kirjassa ei olisi kivoja ja hauskoja kohtia niin kuin muissa. Eniten pelotti, että kirja olisi tylsä koska Harry ei menisi Tylypahkaan, mutta onneksi se ei ollut vaikka muissa HP kirjoissa ei-Tylypahka kohdat ovat olleet enemmän tai vähemmän tylsiä.

Kirjan onnellinen loppu oli hyvä asia ja vaikka epilogi oli aika kliseinen pidin siitä paljon. Mielestäni Harry ansaitsi loppuelämän ilman huolia ja mitään menetyksiä joita Harry oli saanut elämänsä alkupuolella jo ihan tarpeeksi.

Corwin

  • Ankeuttaja
Vs: Täyttikö kirja odotukset?
« Vastaus #85 : Elokuu 02, 2007, 15:22:57 »
Kaikkiaan DH oli hyvä päätös sarjalle, hahmot, maailma kaikki pysyi siististi nipussa loppuun saakka, kasvamista ja hahmojen syvenemistä oli tarpeeksi, juonen käänteet ja kuljetukset pitivät mukanaan - Tietenkään kirjassa jota on pohjustettu jo muutaman tuhannen sivun verran ei pääse hirveästi enää yllätyksiä tapahtumaan. Ja netissähän on julkaistu teorioina jo kaikki mahdolliset tapahtumaketjutkin.

Haahuamiset metsässä kuvasivat mielestäni hyvin sitä, miten tyhjän päälle kolmikko oli käytännössä jäänyt ja samalla suvantoina rauhoittivat kerronnan ja syvensivät hahmoja enen seuraavaa sprinttiä.

Loppukohtaus Tylypahkassa oli vallan toimiva ja luojan kiitos Rowling ei lähtenyt tekemään mitään valomiekkashowta lopun kaksintaistelusta. Ei 17 vuotias, vaikka ikäisekseen olisi kuinka taitava, voi mitenkään kaksintaistelussa voittaa ajan voimakkainta hengissä olevaa velhoa. Ja on oikeutettua että Stalinin ja Hitlerin piirteet omaava musta ruhtinas pistetään pakettiin hyvän voittaessa. Eikä loppujen lopuksi reaalielämällekään oikeuden tai hyvän voitto aivan vieras käsite ole.

Epilogi, tuo kirjailijoiden kompastuskivi. Sormusten Herraanhan Tolkien kirjoitti myös epilogin, jota ei koskaan kirjaan lisätty, mutta joka on kuitenkin kiertänyt harrastajapiireissä jo pitkään, ennen HoME:n 12. osan julkaisua. TSH:n osalta kustantaja pyysi tuon epilogin poistamaan. Kuitenkaan DH:n epilogi ei ole huono, itse tajusin Rowlingin ajaman "efektin" ja pidin siitä että kyseinen kappale oli luonnollinen kohtaaminen kahden perheen välillä, ilman väkinäisiä ja päälleliimatun tuntuisia lisäkysymyksiä ja keskusteluja. Samalla epilogi palautti tarinan kaaren takaisin lähtöruutuun, sikäli mikäli Viisasten kiven aiempia kappaleita voidaan rinnastaa sääntöjen määrittelyksi ;) (Ja liitteetkin tulivat TSH:n toiseen editioon, ensimmäisessä niitä lupailtiin "sitten joskus, ehkä".)

Harry aikoi lähettää Peterin kaiken tämän jälkeen Azkabaniin, enkä usko, että Matohäntä koskaan antoi sitä anteeksi, eikä myöskään Harryn, Lupinin ja Siriuksen anteeksiantamatonta kohtelua tai Siriuksen ja Jamesin ja monien muiden kaltoinkohtelua, kuolonsyöjistä ja Pimeyden Lordista puhumattakaan.

O.O Ihan oikeesti... Heppu tapatti ensin Potterit, sen jälkeen 12 täysin sivullista jästiä jne. Aika lievällä rangaistuksella Harry oli Madonhäntää päästämässä.

Kirjallisuutta samaten kuin elokuviakin sitoo itseasiassa monet säännöt joista ei taitavakaan kirjailija pysty laistamaan. Karaktäärit, genre, maailma muutamia mainitakseni sitovat kirjailijan kädet - Ja mitä enemmän kirjailija kirjoittaa samasta aiheesta, samaa tarinaa, sen tiukemmin hän kätensä sitoo. Kaikkiaan ei sarjan päätyttyä muuta sanoa, kuin kunnioitettava saavutus Rowlingilta - En montaa kirjailijaa pysty suoralta kädeltä sanomaan, jotka pystyvät yhtä pitkän ajan ja kirjamäärän aikana pitämään lukijaa yhtenäisen sarjan otteessa. Joten Jo:lle kiitos ja kumarrus monesta viihdyttävästä, naurattavasta ja liikuttavasta hetkestä menneiden vuosien varrella.

Heini

  • Ankeuttaja
Vs: Täyttikö kirja odotukset?
« Vastaus #86 : Elokuu 02, 2007, 19:53:15 »
Minäkin kiitän Rowlingia, hän on ehdottomasti yksi maailman parhaimmista kirjailijoista. Erityisesti Azkabanin vanki oli ylivoimaisesti ykkönen. <3 Mutta tämä viimeinen kirja, erityisesti sen lopetus ja epilogi, NOOOOO!!!!!

Alku oli loistava, aivan kerrassaan hurmaava, kun Dursleytkin saivat inhimillisyyttä ja Dudleyn kohdalla jo melkein itkin. Se oikeasti välitti Harrysta! Siinä kohtaa tuli tavattoman loppua enteilevä tunnelma. Kaikki oli tässä, viimeistä kertaa Dursleyt, viimeistä kertaa Likusterintie. Sitten luvussa "Seven Potters" tunnelma nousi lähes kattoon, kun Voldemort ilmestyi kuolonsyöjineen ja osasi se piru jopa lentää! Hedwig-parka kuoli- SHOKKI. Siinäkin kyyneleet kihosivat silmiin, kun tuo kaunis tunturipöllö niin ilkeästi lahdattiin. Ja Harryn ontto olo sen jälkeen, saatoin samaistua tähän täysin. Ja pelotti oikeasti, ovatko kaikki tosiaan kuolleet, kun muut "Potterit" eivät ilmestyneet paikalle ajoissa. Georgen korva ja hänen vitsit sairaspedillään, fiksua kerrassaan.

Sitten pieni tason lasku, Harry/Ron/Hermione ja telttaretki. Ron alkoi kyrsiä, samoin Hermionen alituinen itkeminen. Harrykin tosin otti välissä päähän yltiöpaattisella sankaruudellaan, (mutta minusta on vain hienoa, että Harryssa, sankarissa, on virheitäkin :) Bathildan käärmeys oli shokeraavaa ja siitä alkoi taas uusi kukoistus. Nostin Rowlingille hattua. Olin varma, että tästä kirjasta tulee vielä mestariteos, niin hienolta se vaikutti!

Mutta ei. Kuolonsyöjät vaikuttivat kaikki idiooteilta, eikä sellaisilta joita pelätä ja pakoilla. Tuli mieleen Yksin kotona-leffasarjan tyhjäpäärosvot. Voldemort sentään oli oma itsensä. Ja hirnyrkkien hitaasta etenemisestä minullakin tuli mieleen, ettei niitä kaikkia voi mitenkään löytyä sillä sivumäärällä, kun puolivälissäkin vielä jankattiin yhden ainokaisen kanssa. Deathly Hallows ja Three Brothers-fairytale vaikutti aivan liian sekavalta, jotta sen nerokuutta olisi voinut ylistää. Ideanahan tuo oli fiksu, mutta tungettuna tuohon Hirnyrkki hässäkkään, aivan liikaa. Dobbyn kuolema oli kaikista traagisin, voi miten itkinkään. Olen aina rakastanut tuota kotitonttua! Mutta se ei yksin voinut pelastaa tuota puuduttavaa kohtaa, jossa vain seikkailtiin paikasta toiseen ja dialogi oli selittelevää.

Sitten loppu ja todellinen tyrmistys. Matohännän todella tyhjänpäiväinen kuolemisTAPA, Fredin nirhaaminen, eikä Georgen tyrmistystä edes kuvattu! Duetto oli hajotettu ja eteenpäin vain. Percy sentään pelasti jotain, mutta Ron oli aivan liian nopeasti taas jaloillaan ja taistelemassa. Severuksen kuolema oli toteutettu hyvin, viimeinen toive: "Look....at....me" ja Prince's tale- NEROKASTA. Nerokasta oli myös se, että Harry sai kuulla että hänen kohtalonaan on kuolla ja panikoi siinä omassa päässään, mutta kuolleiden rakkaidensa saattelemana meni pystypäin kohti Voldemortia. Silloin olin valmis perumaan kaikki pahat puheeni kirjasta, kun vihreä valo välähti!

Vaan eipä sitä iloa kauan kestänyt. Dumbledoren höpinä siitä, miten Harrylla on mahdollisuus vielä elää, olisin voinut kiljua. Kun Harry sitten teeskenteli nerokkaasti kuollutta, oli kirjan finaali jo lässähtänyt täysin. Näkymättömyysviitalla oli aivan liian suuri rooli ja sen allehan Harry näppärästi pujahtikin aina. Myös silloin, kun kiiruhti Voldemortin eteen kuolleista palanneena ja kukisti hänet YHDELLÄ AINOALLA LOITSULLA. Päätösbileet olivat vaisut ja loppurepliikki vielä vaisumpi. Voldemort kukistui aivan liian helposti. Olisin odottanut suurempaa päätös-spektaakkelia, ruumiita kyllä tuli, mutta enemmän uhrautumisia ja moraalisia valintoja, suurempia tunteita ja huikeampia paljastuksia. Nyt pelattiin vähän liikaa entisen päälle. Voldemortistakin tuli jotenkin nössö siinä lopussa, kun Harry pääsi niskan päälle ja kutsui tätä Tom Riddleksi. Noh, pakkohan se sitten oli hyväksyä, että loppu oli tämä ja se siitä. Lohduttauduin ajatuksella, että Kalkaroksesta sentään saatiin kaivettua vaikka mitä kivaa esille ja Dumbledorenkin hyvyys kyseenalaistettiin.

KUNNES tulee "tuutintäydeltä kliseistä perhesiirappia"-luku eli tämä epilogi. Harryn ja Ginnyn onnellinen perhe-elämä ja heidän ällöttävät lily/james/albus severus lapsikatras, se oli jo aivan liikaa. Sitten tulee vielä Ron ja Hermione, jotka sentään olivat älynneet antaa lapsilleen asiankuuluvat nimet. Epilogi oli jotenkin aivan liian lyhyt ja aivan liian onnellinen, eikö Suuri Taistelu jättänyt mitään jälkimaininkeja? Miksei Georgesta ja muusta Weasleyn perheestä kerrottu mitään? Luna? Dursleyt? Keitä olivat 50 muuta kuollutta? Jos nämä olisi selitetty, olisin voinut kestää tuon kauhean epilogin jotenkin.

En halua kuulostaa kiittämättömältä, Rowlinghan on nero. Mutta tämä viimeinen kirja vain oli jotain, mikä ei todellakaan vastannut odotuksia. Fantasiakirjana se meni, mutta Potterina? Ei lähimainkaan Potterin tasolle päästy. Harmillista, mutta olihan siinä hyvätkin kohtansa, joita voi sitten lueskella aina uudestaan ja uudestaan...:)

Exorcist

  • Ankeuttaja
Vs: Täyttikö kirja odotukset?
« Vastaus #87 : Elokuu 02, 2007, 20:26:49 »
Kyllä. Voi, kyllä. Kirja täytti odotukset ja enemmänkin. (Ainakin nyt tuntuu siltä kun eilen vasta lopetin lukemisen, mutta luultavasti tuo jää lempikirjakseni Pottereista.) Ensinnäkin pakko sanoa että jännitin kirjaa tosi paljon. Mutta turhaan. Rowling osasi täyttää odotukset, niin kuin aina ennenkin. Kirja oli mahtava, alusta loppuun. VAIKKAKIN ehkä lukukokemus jäi hieman vajaaksi, vajaan pääni ansiosta (eli siis huonon englantini :D ). Kirja oli koskettava mutta mukavan tuntuinen. Olin järkyttynyt kaikista kuolemista ja muista traagisista tapahtumista ja itkin ainakin puolet kirjasta. Luin kirjan hitaasti, mutta varmasti. Oli aina kiva huomata että kappas, vielä noin monta sivua jäljellä. Olihan ne sentään viimeiset sivut koko Potter sarjassa, joten halusin nauttia niistä piiitkään. Ehkä jopa pitempään, mutta loppu oli niin jännittävä että se piti hotkaista melkeimpä yhtenä suupalana. Tarina kirjassa oli loistava, ja täynnä jännittäviä, iloisia, surullisia kohtia, mielenkiintoisia teorioita.. Syvyyttä tuli lisää tarinaan oikein mukavasti. :) Se oli täydellinen juuri tuollaisenaan. Jos alkaisin tässä luettelemaan kaikkia koskettavia ja muutenkin sykähdyttäviä kohtia, niin listasta tulisi aivan liian pitkä. Koko kirja oikeastaan, se oli koskettava kokonaisuudessaan. Nyt haluan pistää tähän pätkän jonka kirjoitin juuri kun olin lukenut kirjan. Se on oikeastaan aika, hmm, hölmö, mutta tunteet olivat TOSI sekavat, sillä kirjassa tapahtui niin paljon, ja se todellakin, oli viimeinen kirja. Päätös.
"2.8.2007 kello 04.22. Tunnelma on melko tyhjä, surullinen, mutta onnellinen, sillä loppu oli onnellinen. Hyvästi Potter, oli sanat mielessäni kun suljin kirjan. Pidin kaikesta siinä, pidän edelleen. Hyvä maku jäi suuhun. <3 Kaunis loppu, rohkea, mukava. En parempaa olisi voinut toivoa. Vaikka onkin tyhjä olo, niin silti jotenkin... helpottunut. Itkettyä tuli tuon kirjan aikana. Kun luin toiseksi viimeisen luvun, niin menin ulos ja itkin. Itkin valtavasti. Kertasin koko sarjaa ykkösestä seiskaan. Mietin kuinka tarina muuttui ja kuinka se vaikutti elämääni ja kuinka se on ollut niin.. tärkeä osa elämää. Voin vain olla onnellinen että 7 vuotiaana aloin niitä lukemaan.Onnellinen, tyhjä, surullinen, iloinen, kaikki tunteet jotenkin sekaisin. Aivan kuten kirjoissakin, kaikkea mitä olla voi. Kiitos J.K. Rowling. Kiitos paljon. :)"
Semmoisia asioita pyöri päässä kun lopetin kirjan lukemisen. :) Hämmästyin kaikista kirjan nerokkaista jutuista mitä kirjassa oli ja.. Sekava olo on vieläkin. Jotenkin vaikeaa kuvata oloa. Mutta kuitenkin, kirja täytti odotukset, siitä ei epäilystäkään. <33

Poissa Nienna

  • Kofeiiniriippuvainen
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
Vs: Täyttikö kirja odotukset?
« Vastaus #88 : Elokuu 02, 2007, 21:44:10 »
Onpas omituisen tyhjä olo, en ole vielä ihan tajunnut, että viimeinen Potter on oikeasti luettu. Mutta kyllä se oli hyvä. Ei ehkä ihan suosikkieni Azkabanin vangin ja Feeniksin killan tasoa, mutta en kuitenkaan ole pettynyt. Joistakin jutuista olisi tietysti aina halunnut kuulla enemmän ja jotkut asiat eivät menneet ihan omien toiveiden mukaan ja jotkut olin harmikseni arvannut jo ajat sitten, mutta kokonaisuus oli kuitenkin onnistunut.

Alku oli munkin mielestä todella onnistunut. Tykkäsin kovasti Harryn ja Dursleyden jäähyväisistä ja siitä, miten juoni lähti nopeasti ja vauhdikkaasti käyntiin. Oli kamalaa (= ihanan jännää) lukea sitä kohtaa, jossa Harry ja Hagrid pääsivät perille ja osoittautui, että muille oli ilmeisesti käynyt jotain matkalla. Se, että uhri oli Moody, ei herättänyt kovin suuria tunteita, mutta toisaalta se tuli mulle aika suurena yllätyksenä. Jännittävää alkua seuraavaa Harryn, Ronin ja Hermionen telttaretkeilyä nyt en voi lukea kirjan mielenkiintoisimpiin kohtiin, mutta olisi eihän kuussataasivuisessa kirjassa voi koko ajan pelkkää toimintaakaan olla.

Tieto siitä, että Snape oli hyvis ja Dumbledoren kuolema sovittu juttu ei todellakaan yllättänyt mua millään lailla. Olen aina pitänyt kummastakin edellä mainituista hahmosta ja olin kutosen luettuani täysin vakuuttunut siitä, että a) Dumbledorea ei oikeasti saataisi hengiltä noin helposti b) Snape on liian moniulotteinen hahmo ollakseen tylsästi ja yksiselitteisesti paha ja c) Harry, joka epäili Snapea ensimmäistä kertaa jo 11-vuotiaana, ei missään tapauksessa voinut olla oikeassa tämän suhteen.

Snapen rakkaus Lilyyn ei myöskään ollut täysin odottamaton juttu, mutta se sen sijaan oli, että he olivat lapsuudenystäviä. Pidin todella paljon luvusta The Prince's Tale ja olin todella innoissani kohdassa, jossa tajusin Snapen todella antavan Harrylle muistojaan. Syynä tähän seuraavaan on varmaan mua vuosia vaivannut kelmi-fiksaatio, mutta olisin kyllä vieläkin halunnut lukea lisää Harryn vanhempien & heidän kaveriensa nuoruudesta. Olin jo ehtinyt pelätä, ettei uusia ajatuseulakohtia ole tiedossa, joten oli tämäkin positiivinen yllätys.

Kirjan muista kuolonurheista sitten. Dobbyn kuolema oli tajuttoman koskettava kohta, koskettavimpia kaikista DH:n lukuisista kuolemista. Remuksen, Tonksin, Piskuilanin ja Fredin kuolemat puolestaan kuuluvat ehdottomasti niihin kohtiin, jotka jäivät kyrsimään. Remuksen ja Tonksin kuolemat kuitattiin niin olan kohautuksella, että olin siitä melkein pöyristyneempi kuin heidän poismenostaan! Niin kliseiseltä kuin seuraava kuulostaakin, olisin toivonut Matohännän uhrautuvan jotenkin dramaattisemmin Harryn - tai vielä paljon parempaa, Remuksen - vuoksi. Fredin kuolema (tai oikeammin, sen jälkeiset hetket) olivat myös ihan liian latteita: missä sydänjuuriaan myöten järkyttynyt George? Snapen kuolema oli mun mielestä todella odotettavissa, mutta se oli silti mielestäni kammottavalla tavallaan varsin onnistunut - mutta niin surullinen - kohta.

Sitten vielä muita mieleentulevia juttuja, joista tykkäsin. Percyn paluu ainakin, loistavaa! Percy osoitti lopultakin huumorintajun merkkejä... Pidin paljon siitäkin, että juuri Molly tappoi Bellatrixin. Itse olin kallistunut vahvasti sen puolelle, että Neville kostaisi vanhempiensa kohtalon, mutta hänelle toisaalta jäi Naginin listiminen ja yllättävät käänteet ovat aina kivoja. En olisi ikinä olisi Siriuksen kuoleman jälkeen uskonut sanovani näin, mutta Kreacher onnistui kerämään tosi paljon sympatiapisteitäni: sehän oli pohjimmiltaan varsin liikkis, varsinkin siinä lopputaistelussa. Dumbledoren synkästä menneisyydestä oli myös mielenkiintoista lukea ja oli hienoa, ettei hän ollutkaan niin ikävystyttävän täydellisen epäitsekäs kuin välillä vaikutti.

Lopputaistelu itsessään... nooh, en ole pettynyt, mutta en nyt erityisen riemastunutkaan. Joku muu taisikin jo sanoa sen, että olisi ollut kivaa, jos Jamesin, Lilyn, Remuksen ja Siriuksen "haamujen" (tai minkälie) ilmestymisellä olisi ollut jotain suurempaa merkitystä loppukohtauksen kanssa. Ja olisi tosiaan ollut myös mahtavaa, jos Harry olisi keskustellut Snapen "haamun" kanssa... mutta kaikkea ei voi saada, tässäkään asiassa.

Epilogi on näköjään onnistunut ärsyttämään monia, mutta musta se Albus Severus oli jotenkin positiivisessa mielessä huvittava juttu. :D Ja tykkäsin paljon siitäkin, miten Harry sanoi Snapea yhdeksi rohkeimmista miehistä, jonka oli tuntenut.

Täytyy vielä muoksia, jos tulee jotain "oleellista" mieleen, mutta tuossa nyt jotain ensifiiliksiä. ;)
« Viimeksi muokattu: Elokuu 03, 2007, 00:44:41 kirjoittanut Nienna »

Poissa castlevania

  • Enterpricen kapteeni.
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Velho
  • Nihilisti.
  • Tupa: Tuvaton
Vs: Täyttikö kirja odotukset?
« Vastaus #89 : Elokuu 02, 2007, 22:16:49 »
Huomasivatko muuten muutkin, kuinka naurettavan helposti 17-vuotiaat AK:laiset taistelivat kuolonsyöjiä vastaan ja satapäin ankeuttajia karkoitettiin matkoihinsa helposti, vaikka yhdenkin ankeuttajan karkoittaminen useammaltakin velholta/noidalta on huippusaavutus? Tietysti mikäli Harryn väittämä oli totta, että Voldemort ja hänen kuolonsyöjänsä eivät pystyneet Vodlermotin Harryn veren ottamisen takia osumaan muihin, tosin se ei voi pitää paikkaansa, sillä kymmenittäin Tylypahkalaisia ja Feeniksin kiltalaisia kuoli ja vaikka olisikin niin, ankeuttajiin ja suojeliuksiin sen ei luulisi vaikuttavan.
"Oh, my offense is rank, it smells to heaven! It hath primal elder curse upon it; the brother's murder.

Poissa Fimca Worthleberr

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Capricorn Ascending
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Täyttikö kirja odotukset?
« Vastaus #90 : Elokuu 02, 2007, 22:38:53 »
Luin kirjan jo viikko sitten keskiviikkona, mutta en ole päässyt aikaisemmin nettiin. Huhhuh. Olipas se, ei voi muuta sanoa. Kyllähän kirja täytti odotukset, melkein enemmänkin, eikä mikään jäänyt pahemmin kaivertamaan (vaikka aivan pari pikkuista epäselvää juttua, mutta ei mitään tärkeää). Vaikea tätä tunnetta tässä on tämän tarkemmin kuvailla, kun kuitenkin kaikki minua kiinnostanut selvisi eikä loppu jäänyt pahemmin auki. Totta kai olin murheen murtama kun Severus kuoli, mutta toisaalta... niin sen sitten kai piti mennäkin.

Yleisilmeeltään kirja oli kyllä synkin, surullisin ja liikuttavin koko sarjassa (vaikka oli siinä omat hauskatkin hetkensä, mm. the Seven Potters-idea kyllä nauratti pitkään). Ja jännittävin ja pelottavinkin se oli, tietysti. En minä pysty koko kokemustani kuvailemaan, kun teos itsessään oli niin valtava, siinä tapahtui niin paljon ja selvisi niin paljon... aika täyteenahdettu olo on vieläkin, eikä ollenkaan tyhjä, vaikka Pottereiden päättyessä olisin voinut että siltäkin voi tuntua. Kaikki selvisi ja kaikki päättyi (hyvin), vaikkakin tietysti niin että kaikki jatkuu edelleen... aika sekavaa, mutta siis... koitan jatkaa vähän järjellisemmin. Missään muussa Potter- kirjassa ei ole vielä ollut yhtä montaa kuolemanvaarallista tilannetta, ja jotenkin koko juttu... siis se että Harry ja kumppanit todella joutuivat pakoilemaan ja olivat epätietoisia siitä, mitä seuraavaksi oikein pitää tehdä, se oli todella uskottavaa ja toi realistisen maun koko touhuun. Eihän Volden tuhoamisen pitänytkään käydä helposti.

Se vähän yllätti, että velhomaailmassa oli vielä jotain sellaista, mihin Harry ei ollut vielä törmännyt (deathly hallowsit), mutta parempi niin, ei kukaan ainakaan arvannut mitä ne tarkoittivat^^

En nyt sitten tiedä voiko tätä sanoa pettymykseksi, siis sitä että kukaan Harryn lähimmistä ystävistä ei kuollut, tai Harry itse, mistä olin ollut niin varma. En voi kuitenkaan sanoa, että kaikki päättyi liian hyvin, kun kuitenkin paljon henkilötä kuoli (hyviä sellaisia), kyllähän sormustenherrakin päättyi melkein paremmin kuin hyvin. Eikä se 19 vuotta myöhemminkään nyt niin lälly ollut, vaikka olisi voinut kuvitella... tai sitten olin vain liian shokissa Severuksen takia, tai liikutuin liikaa siitä että Harry oli nimennyt yhden lapsensa Albus Severukseksi. Se oli jotenkin niin ihana kohta, missä Harry selitti, että Severus oli rohkein mies jonka hän on tuntenut... nyyh...

Ja se että Severus oli hyvis, oli balsamia haavoille tämän järkyttävän kuoleman jälkeen, vaikka ei se koko juttua yhtään vähemmän surulliseksi tehnyt. Päinvastoin. Mutta ei se Lily-juttu haitannut, se tuntui ihan uskottavalta, vaikka aikaisemmin olin aina ollut sitä mieltä että se olisi liian siirappista.

Kyllä. Row onnistui päättämään sarjansa komeasti. En osaa kuvitellakaan, miten hän on pystynyt punomaan niin taitavan tarinan hahmoineen kaikkineen, pikku yksityiskohtia myöten. Positiivista oli myös se, että monista hahmoista paljastui aivan uusia asioita ja Harryn käsitykset näistä kaatuivat päälaelleen, mm. Dumppiksesta, jota kaikki ovat pitäneet niin hyvänä, ja Snapesta, jota Harry vihdoin oppi kunnioittamaan. Oljo oli myös liikuttava, ja Dudley. Ainoastaan Hermionelta jäin kaipaamaan jotain kränää Harryn kanssa, mutta ei sitä sitten ilmennytkään... no ehkä Ron ja Lupin riittivät, hehheh... Sekin oli hienoa, miten Harry pelasti Dracon (ja että koko Malfoyn perhe säilyi kokonaisena). Harryn pisteet kyllä nousivat roimasti, melkein opin pitämään hänestä^^.. ei enää näkynyt sitä ärsyttävää angsti-teini-poikaa, joka seikkaili FK:ssa ja vähän PP:ssäkin.

No mutta. Enpä nyt keksi muuta, jätän tilaa muiden mielipiteille...
« Viimeksi muokattu: Elokuu 02, 2007, 22:45:35 kirjoittanut Fimca Worthleberr »
Look, look, keep looking straight into those cold eyes.

nnoel

  • Ankeuttaja
Vs: Täyttikö kirja odotukset?
« Vastaus #91 : Elokuu 03, 2007, 10:22:51 »
Kyllä täytti. En edes oikein tiennyt mitä odotin, mutta jotain huimaa. Row toki pisteli paremmaksi siltikin. Olihan tämä viimeinen kirja erilainen kuin aikaisemmat. Tapahtumaa riitti heti alusta alkaen. Keskivaiheen retkeily tuntui aluksi hieman kummalta, mutta lopulta sille löytyi tärkeitä funktioita loppua ajatellen. Jossain vaiheessa hetken hämäsi jatkuvat täpärät pelastumiset viime hetkillä, mutta toisaalta lopussa ne saivat sopivan sarkastisen käänteen, koska Harryn piti kuitenkin kuolla.

Minusta lopetus oli kaunis ja sarjan arvoinen. Olen varmasti romantikko näissä määrin, mutta minua ei haitannut pariutumiset, lasten nimet, kuolleet tms. Nautin suunnattomasti. Viimeset 150 sivua oli mielestäni uskomatonta tekstiä. Eläydyin todella vahvasti mukana. Koen saaneeni riittävästi vastauksia avoimiin kysymyksiin, kaiken ei pidäkään olla täysin selvää. Kristus-symboliikka oli mielestäni loistava veto ja Row saa pointsit siitä ainakin minulta. Matka metsään oli kuvattu kertakaikkisen upeasti. Tilanteeseen oli helppo samaistua ja tunteet velloivat varsin vahvasti. Pidin myös kovasti kappaleesta, jossa Harry oli ajatusseulassa.

Olo on hieman haikea, mutta yllätyksekseni ei lainkaan tyhjä. Suuri ja koskettava saaga sai arvoisensa päätöksen, minulle jäi kaikesta todella hyvä mieli.

Poissa Neverlandwitch

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Vihreä Luihuinen
Vs: Täyttikö kirja odotukset?
« Vastaus #92 : Elokuu 03, 2007, 12:17:26 »
Minusta kirjoissa on hyvin selvästi annettu ymmärtää, että Matohäntä oli aina hyljeksitty. Matohännän teko ei ollut sen enempää oikeutettu kuin muiden pilkkaamiset tai hänen tappoyrityksensä ja yritykset lähettää hänet Azkabaniin. Matohäntä ei olisi kaivannut kuin vähän ystävällisiä sanoja, eikä että kaikki suhtautuisivat häneen kuin saastaan. Enkä väittänyt, että Harryn isän pahat teot siirtyivät Harrylle, mutta eipä Harry kovin ystävällisesti Matohäntään suhtautunutkaan ja muistossa kävi ilmi, että Matohäntä oli yleinen pilkan aihe ollut aina, myös Kelmien porukassa, ehkei Lupinin kannalta, mutta ei hän koskaan häntä puolustanutkaan. Azkabanin vangissa Sirius, Lupin ja Harrry eivät koettaneetkaan ymmärtää häntä, vaan suhtautuivat häneen kuin homesieneen. Harry aikoi lähettää Peterin kaiken tämän jälkeen Azkabaniin, enkä usko, että Matohäntä koskaan antoi sitä anteeksi, eikä myöskään Harryn, Lupinin ja Siriuksen anteeksiantamatonta kohtelua tai Siriuksen ja Jamesin ja monien muiden kaltoinkohtelua, kuolonsyöjistä ja Pimeyden Lordista puhumattakaan.


Ei missään ole sanottu muistaakseni että Peteriä koulukiusattiin, hän kyllä itse kulki Siriuksen ja Jamesin kannoilla, eivätkä pojat häntä pois hätistäneet. Ei ollut heidän vikansa, että Peter oli ujo ja hiirimäinen, ja ettei hän ollut niin taitava velho. Lupinilla oli muitakin murheita kun huomauttaa Siriuksen kevyestä läpästä. Siinä muistossa hän ei jaksanut keskittyä siihen, mutta ehkä hän myöhemmin huomauttikin Siriukselle. Ehkä Peter ei ollut niin suuressa suosiossa kun kaverinsa, mutta kuka on sanonut että muut kelmit mustamaalasivat häntä? Ei missään. Peterin elämä oli hänen päätettävissään, hän itse halusi olla heidän kanssaan, kukaan ei pakottanut, hän itse halusi heidät ystävikseen. Hän itse oli ujo ja hiljainen ja ihaili heitä, ei häntä siihen pakotettu. Peter itse petti henkilöt jotka tarjosivat ystävyyttä. Se oli hänen oma valintansa. En minäkään Peteriä teelle kutsuisi jos olisi hänen vikansa että mammani ja pappani olisivat mullan alla, kutsuisitko sinä? Ei ole kovin helppoa antaa anteeksi jollekkin, joka on riistänyt toiselta parhaan ystävän ja vanhemmat. Ei siitä voi Harryä syyttää. Peter kuului azkabaniin, hän teki itse omat valintansa. Kuten liittyi kuolonsyöjiin ja hylkäsi ystävänsä.

~Nevvie
Yhtälailla säälittävä olen niinkuin muutkin, Yksinäinen jos et tuu, ja jos sä sitten tuutkin. Olen sulle kohtelias mutta vain sen verran, että saan sut sänkyyni tämän yhden kerran.

Poissa castlevania

  • Enterpricen kapteeni.
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Velho
  • Nihilisti.
  • Tupa: Tuvaton
Vs: Täyttikö kirja odotukset?
« Vastaus #93 : Elokuu 03, 2007, 15:35:58 »
Edelleenkin omaan erilaisen näkökannan enkä ole ainoa sellainen. Näin lyhyesti, maailmassa olisi paljon vähemmän julmia asioita, jos niin monet eivät omaisi silmä silmästä-hammas hampaasta-moraalia. Peter teki valintansa kostonhimossaan ja koetti sitten myöhemmin katua, mutta hänet torjuttiin, koska mustavalkoisen katsomuksen omaavat eivät tajunneet, että koskaan ei ole liian myöhäistä, eivätkä suostuneet katsomaan itseensä ja että olisiko heissäkin ollut jotain vikaa.  Peter petti henkilöt, jotka syrjivät häntä, ja sitten kun hän vielä katui, tuloksena olisi ollut Azkaban. Voisi keskustella ikuisuuksiin asiasta, olivatko he syrjineet Peteriä vai eivät, koska kummastakin ollaan annettu vihjeitä, itse katsoin, että he pitivät Peteriä jonain likaisena saastana kengänpohjassa, mutta pitivät häntä silti porukassaan. Kysymykseesi kutsuisinko vanhempani murhaajan teelle, vastaan: Toki! Ja keskustelisimme asiasta. Mikäli kuollut siskonikin olisi ollut murhattu junan alle jäämisen sijaan, minulle ei tulisi ensimmäiseksi eikä toiseksi tai kolmanneksikaan mieleen kiduttaa häntä hengiltä, itselleni tulisi tietenkin suru omaistani kohtaan ja myötätunto miettiessäni mikä oli ajanut murhaajan tähän tekoon. Kuka ansaitsisi menolipun paikkaan, jossa kituu hitaasti ja tuskallisesti hengiltä, ja joka rikkoo useampiakin ihmisoikeuksia, kuten Azkaban?

Maailma ei ole mustavalkoinen, se ei ole jakautunut hyviin ja pahoihin, Dumbledoren puoleen ja kuolonsyöjiin tai päinvastoin. Ilkeäksi ei synnytä, eikä siihen kasveta ilman mitään syytä. Sitä paitsi Matohäntä oli surmannut 12 jästiä ja yhden velhonkin paniikissaan. Oliko Potterien kavallus hirvittävämpi asia, puhumattakaan, että Harry raivostui Bellatrixille vasta kun oli menettänyt oman läheisensä, niin kuin se olisi ollut kamalampi asia, vaikka siinäkin tapauksessa olisi ollut parempi pitää päänsä kylmänä, eikä laukoa anteeksiantamattomia kirouksia ajatellen, että se olisi oikein, kun olisi voinut miettiä, mikä oli saanut Bellatrixin tähän tekoon ja muistaa, että empatia on ihmisten tärkeimpiä hyveitä.

-castlevania kiittää ja kumartaa.

//Kiitän, Neverlandvitch. Väittely? Ehei, tämä oli keskustelu, vaikkakin aika offtopiccia. Jokaisella on omat mielipiteensä, enkä minä ole loukkaantunut. Oli mukava, että toit oman kantasi esille.
« Viimeksi muokattu: Elokuu 03, 2007, 22:42:39 kirjoittanut castlevania »
"Oh, my offense is rank, it smells to heaven! It hath primal elder curse upon it; the brother's murder.

Poissa Browey

  • Vuotislainen
Vs: Täyttikö kirja odotukset?
« Vastaus #94 : Elokuu 03, 2007, 17:47:49 »
Ei missään ole sanottu muistaakseni että Peteriä koulukiusattiin, hän kyllä itse kulki Siriuksen ja Jamesin kannoilla, eivätkä pojat häntä pois hätistäneet. Ei ollut heidän vikansa, että Peter oli ujo ja hiirimäinen, ja ettei hän ollut niin taitava velho.
En tiedä mistä mielikuvani johtuu, mutta minustakin James ja Sirius kohtelivat Peteriä hieman alentavasti heidän ollessa Tylypahkassa oppilaina. En tiedä, ymmärsinkö lainauksen viimeisen lauseen aivan oikein, mutta tietenkään Jamesia ja Siriusta ei voi syyttää siitä, millainen Piskuilan oli - tosin kenenkään luonne tai ulkonäkö ei oikeuta kohtelemaan toista aivan miten haluaa.

Peter itse petti henkilöt jotka tarjosivat ystävyyttä. Se oli hänen oma valintansa.
Minusta James, Sirius tai Lupin eivät koskaan varsinaisesti tarjonneet Peterille ystävyyttä. Luulen, ettei Peterillä ollut koskaan todellisia ystäviä ja uskon, että jos James, Sirius ja Lupin olisivat aikoinaan olleet kunnon ystäviä Matohännälle, tämä ei olisi koskaan kavaltanut Jamesia ja Lilyä Voldemortille. Uskon että kavaltamisen taustalla oli Piskuilanin halu olla edes kerran arvokas ja merkittävä, mitä hän ei koskaan ollut ollut aikaisemmin.

Ei ole kovin helppoa antaa anteeksi jollekkin, joka on riistänyt toiselta parhaan ystävän ja vanhemmat. Ei siitä voi Harryä syyttää. Peter kuului azkabaniin, hän teki itse omat valintansa. Kuten liittyi kuolonsyöjiin ja hylkäsi ystävänsä.
Harryn reaktio Piskuilania kohtaan oli minusta aika tavanomainen, luulen että aika moni olisi suhtautunut samalla tavalla vanhempiensa kavaltajiin. Siitä huolimatta minusta Harry ei ole oikein koskaan ajatellut asiaa muista kuin omasta näkökulmastaan eikä ajatellut, olisivatko hänen vanhempansa ja kummisetänsä voineet kohdella Peteriä paremmin, jolloin he kenties eläisivät edelleen. Hän ei koskaan ajatellut, löytyisikö vikaa myös Jamesista, Siriuksesta ja Lupinista. Joka tapauksessa lopulta Peter kavalsi Potterit ja tappoi toistakymmentä jästiä, mutta ei hän silti minusta kuuluisi Azkabaniin - minusta kukaan ei ansaitse paikkaa sieltä, aika karmaiseva paikka se on. Peter teki omat valintansa, mutta ei ketään teoistansa riippumatta saisi teljetä sellaiseen paikkaan, jossa ei voi olla edes onnellinen.

Peter teki valintansa kostonhimossaan ja koetti sitten myöhemmin katua, mutta hänet torjuttiin, koska mustavalkoisen katsomuksen omaavat eivät tajunneet, että koskaan ei ole liian myöhäistä, eivätkä suostuneet katsomaan itseensä ja että olisiko heissäkin ollut jotain vikaa.
En usko, että Peter koskaan katui päätöstään, sillä ensi töikseen karattuaan Azkabanin vangin lopussa hän etsi Voldemortin pelkuruuttaan. On totta, etteivät Sirius, Lupin ja Harry ymmärtäneet, että Matohännälle olisi voinut antaa anteeksi, mutta voin vain kuvitella, kuinka hankalaa esimerkiksi Siriuksen olisi ollut antaa anteeksi henkilölle, jonka takia hän istui syyttömänä Azkabanissa yli kymmenen vuotta. Jos Peter olisi kuitenkin armahdettu ja jos häntä olisi alettu kohtelemaan kunnioittavasti, hänestä olisi voinut olla paljon hyötyä Feeniksin killalle, koska hän tunsi Voldemortin ainakin jossain määrin.

Voisi keskustella ikuisuuksiin asiasta, olivatko he syrjineet Peteriä vai eivät, koska kummastakin ollaan annettu vihjeitä, itse katsoin, että he pitivät Peteriä jonain likaisena saastana kengänpohjassa, mutta pitivät häntä silti porukassaan.
Minulla on ihan sama mielikuva tästä asiasta. Olen saanut myös sellaisen kuvan, että hän liikkui Siriuksen, Jamesin ja Lupinin kanssa, jotka kuitenkin pilkkasivat häntä jatkuvasti.

Maailma ei ole mustavalkoinen, se ei ole jakautunut hyviin ja pahoihin, Dumbledoren puoleen ja kuolonsyöjiin tai päinvastoin. Ilkeäksi ei synnytä, eikä siihen kasveta ilman mitään syytä.
Mielestäni tämä on hyvä pointti. Olisiko Voldemortista tullut pimeyden velho, jos hän ei olisi asunut nuoruudessaan jästien orpokodissa, vaan oman äitinsä kanssa ja saanut osakseen rakkautta? Ei. Samalla tavalla voi ajatella, mikä ajoi Matohännän tekoihinsa? Katkeruus, viha, halu olla arvokas ja merkittävässä roolissa. En väitä, että syy siihen, miksi Peter kavalsi Potterit, liittyi kuolonsyöjiin ja tappoi kaksitoista jästiä, olisi pelkästään muiden kelmien vika, mutta uskon, että jos he olisivat ottaneet Piskuilanin vastaan todellisena ystävänä, moni kuollut olisi jäänyt henkiin.

Jottei menisi ihan off-topiciksi, niin sanon vielä, että kirja täytti odotukset ja on mielestäni paras Potter-kirja. Juoni oli yhtä mielenkiintoinen ja yllättävä kuin Puoliverisessä prinssissä ja Liekehtivässä pikarissa, jotka ovat mielestäni seuraavaksi parhaat kirjat. Minäkin pidin siitä, että Dumbledoren menneisyydestä saatiin selville asioita, jotka osoittivat, että hänkään ei ollut virheetön. Deathly Hallowsin surullisinta antia oli Severus Kalkaroksen kuolema.
« Viimeksi muokattu: Joulukuu 27, 2007, 21:10:12 kirjoittanut Browey »

Knight Rider

  • Ankeuttaja
Vs: Täyttikö kirja odotukset?
« Vastaus #95 : Elokuu 03, 2007, 18:44:14 »
Kieltämättä hieman petyin. Ensimmäinen kappale tosiaankin vaikutti hyvältä mutta homma meni vähän läskiksi siinä vaiheessa kun Hordruxeja alettiin etsiä. Pitkästi tekstiä pelkästään siitä että mitään ei löydy, no eihän siinä kyllä ideaa olisi silloinkaan ollut jos kaikki olisi löytynyt heti paikalla, kirjastahan olisi tullut n. 200 sivua pitkä. Kirjassa hämäsi myös se että kun porukkaa kuoli (esim. Lupin ja Tonks) niin n. puoli sivua voivoteltiin että ne on kuolleet ja kuinka kamalaa ja sit kun tapahtui jtn muuta niin kuolleet unohdettiin saman tien eikä heistä mainittu enää mitään. Se on vähän epäluontevaa, luulisi että Harry edes Lupinin kuolemaa olisi hieman pitempään surrut, olivathan he läheisiä. Mutta oli kirjassa toki paljon hyviäkin puolia!

Poissa Urpo Spok

  • Kosmisesti sitoutumaton
  • Ylihörhö
  • *
  • Boldly going nowhere
  • Pottermore: JinxLeviosa205
  • Tupa: Tuvaton
Vs: Täyttikö kirja odotukset?
« Vastaus #96 : Elokuu 03, 2007, 19:06:49 »
Minä taas olen Knight Riderin kanssa ihan eri mieltä. Mielestäni tämä kirja oli paras, sillä koko ajan tapahtui jotain. Koko ajan tuli paljastuksia ja homma meni eteenpäin. Okei, jonkin aikaa kökötettiin metsässä, mutta eipä sentään johonkin vitkuttavaan Eddings-tyyliin kerrottu neljääsataa sivua siitä miten nyt istutaan metsässä ja on vähän ruokaa.

Muissa kirjoissa on hapannuttu melkein koko kirja jossain koulussa, ilman että mitään tapahtuu ennen viimeistä viikkoa keväällä. Tässä taas koko ajan tuli ja paukkui ja tapahtui. Itse suhtauduin hyvin epäilevästi siihen, kun Rowling selitti miten kyllä kaikki vielä nivoutuu yhteen ja plaa plaa. Oletin, että seiskakirja olisi yhtä vähäpaljastuksinen kuin aiemmat, mutta onneksi olin väärässä. Meillehän tuli aiempiin kirjoihin verrattuna aivan älyttömät määrät tietoa Dumbledoresta, Harryn vanhemmista ja vaikka mistä. Lopultakin hän vieraili vauvakotikylässään ja muuta. Koko ajan jotain. Ja paljon, mielestäni erittäin paljon verrattuna aiempiin kirjoihin.

Kyllä, täytti odotukset ja vähän enemmänkin. Feeniksin killasta ja Puoliverisestä Prinssistä en jostain syystä pitänyt näin paljoa, Puoliveristä prinssiä en edes jaksanut lukea toista kertaa ennen kuin nyt kun tämä uusin ilmestyi. Tähän mennessä suosikkini oli Azkabanin vanki, kun se oli ihan kiva yksittäisenä kirjana. Mutta nyt monen vuoden odotuksen jälkeen lopultakin tulee paljon sitä asiaa, mitä on kaivannutkin aiempien kirjojen ajan, niin jes jes, hyvä oli. Ja nyt tuo Puoliverinen prinssikin tuntuu hivenen paremmalta kirjalta eikä ihan vain tympeältä vatkutukselta. Ekat kirjat vaikuttavat jopa suorastaan jotenkin... no, en tiedä sanaa. Naiiveilta, yksinkertaisilta, lastenkirjoilta. Jotain sellaista. Jotenkin tässä viimeisessä se syvyys oli ihan eri luokkaa.

En sitten tiedä mitä mieltä olen parin vuoden päästä tms.
What would The Doctor do?

Poissa Neverlandwitch

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Vihreä Luihuinen
Vs: Täyttikö kirja odotukset?
« Vastaus #97 : Elokuu 03, 2007, 20:09:11 »
Alan heltyä ajatukselle, ettei Azkaban olisikaan ollut paras paikka Peterille. Tosin ihmettelen, missä vaiheessa Peter on katunut? Ennen viimeistä kirjaa?  Ehkä hän tajusi Voldemorttia palvellessaan, ettei elämä ollut hääppöistä kuolonsyöjänäkään. Mutta minä lopetan tältä osin, ei tästä mihinkään pääse, meillä kaikilla on omat mielipiteet, ja vaikka teksteistäni saa minkälaisen käsityksen, kunnioitan niitä. En osaa kuvitella Peteriä vieläkään kovin ystävänä, olin niin järkyttynyt hänen teoistaan - oli syynä mikä tahansa - etten osaa vieläkään kuvitella minkäänlaisia mahdollisuuksia anteeksi antoon, olen aika tuomitseva, myönnän. Luulen Harryn kuitenkin lopulta antaneen anteeksi, vaikka siihen tarvittiin Peterin henki. Luulen myös Lupinin jossain vaiheessa miettineen kannattiko, nyt Peter ei ainakaan koskaan enää tulisi kuulumaan heidän joukkoonsa, mutta Sirius on sen verran kova pää - kuten Harry aiemmin - ettei hän luultavasti edes harkinnut. Aikuistuneempi Jameskin pilvenreunalla taisi antaa Peterille anteeksi.

Kuitenkin, ilman Peterin lapsuutta ja asioita jotka johtivat ystävien - olivat ne sitten miten hyviä tai huonoja - pettämiseen, eivät Harryn vanhemmat olisi kuolleet, eikä kirjasarjassa olisi ollut niinkään järkeä. Eli Peterin teko oli siinä mielessä oikeutettu, turha sitä on surra, ilman sitä joku muu olisi sen tehnyt. Peter taisi olla aikalailla väärinymmärretty, ja hän halusi itse vaikuttaa valintoihinsa. Ymmärrän sen(kun oikein ajattelee syvällisemmin).

Ja castlevania, otan osaa siskosi puolesta. Joten lienee aika julistaa rauha tämän väittelyn päätökseen, Peter petti, katui, ei saanut anteeksi (ei tosin kyllä muistaakseni ehtinyt pyytääkkään ennenkuin uhattiin jo tappaa...? ) ja kuoli. Ehkä hän silloin sai anteeksi, syvällisesti kun edelleen ajattelee Peter luultavasti tunsi tuskaa kavaltamisesta, ei ole helppoa jos sellainen teko on harteilla. Eli ymmärsin pointtisi:)

//: No, kai tämä sitten oli keskustelua:D Ja aika offia, kuten sanoitkin.

~Nevvie
« Viimeksi muokattu: Elokuu 06, 2007, 13:58:20 kirjoittanut Neverlandwitch »
Yhtälailla säälittävä olen niinkuin muutkin, Yksinäinen jos et tuu, ja jos sä sitten tuutkin. Olen sulle kohtelias mutta vain sen verran, että saan sut sänkyyni tämän yhden kerran.

Poissa Nienna

  • Kofeiiniriippuvainen
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
Vs: Täyttikö kirja odotukset?
« Vastaus #98 : Elokuu 03, 2007, 20:16:54 »
Voisi keskustella ikuisuuksiin asiasta, olivatko he syrjineet Peteriä vai eivät, koska kummastakin ollaan annettu vihjeitä, itse katsoin, että he pitivät Peteriä jonain likaisena saastana kengänpohjassa, mutta pitivät häntä silti porukassaan.

Munkin oli pakko tulla sanomaan väliin oma mielipiteeni, kun oli sen verran mielenkiintoinen aihe. Itse olen siis sitä mieltä, että James ja Sirius pitivät todennäköisesti Peteriä itseään tyhmempänä ja naljailivat tälle välillä sen mukaisesti (mikä ei tietenkään ollut oikein Peteriä kohtaan, mutta sopisi siihen kuvaan, jonka olen saanut teini-ikäisistä Jamesista ja Siriuksesta), mutta oletan heidän kumminkin tykänneen Peteristä jollain tasolla ja pitäneen tätä ystävänään. Perusteluna tälle mm. se, että he ottivat Peterin mukaan Kelmien kartan tekoon, animaagitouhuihin sun muihin, vaikka he eivät olisi missään nimessä tarvinneet tämän apua, vaan päinvastoin joutuivat itse auttamaan Peteriä. (Peter tarvitsi kaiken avun, jonka James ja Sirius saattoivat hänelle antaa. - Azkabanin vanki, s. 371) Lisäksi Potterit myös ilmeisesti epäilivät killan petturiksi ennemmin Remusta kuin Peteriä, mistä saa sen vaikutelman, että he uskoivat tuntevansa Peterin hyvin. Näiden seikkojen perusteella kuvittelisin, että Peterin petturuuden syynä saattoi olla enemmänkin pelko Voldemortia kohtaan kuin kostonhalu, mutta mielipiteensä toki kullakin. :)

exotic

  • Ankeuttaja
Vs: Täyttikö kirja odotukset?
« Vastaus #99 : Elokuu 03, 2007, 21:14:52 »
Peterhän on aika samanlainen kuin Malfoyt, paitsi vielä pelkurimaisempi. Koulussa hän varmasti valitsi Jamesin ja Siriuksen ystäviksi, koska tiesi että he suojelisivat häntä muiden kiusaamiselta, mikä varmaankin olisi ollut pahempaa kuin ystävien keskeinen naljailu. Ja AV:ssa Lupin sanoi että he olisivat olleet valmiit kuolemaan Peterin puolesta, siinä vaiheessa kun Peter alkoi valittamaan ettei hänellä ollut vaihtoehtoa koska Voldemort olisi muuten tappanut hänet. Ja jos olen ymmärtänyt castlevanian elämänkatsomukset oikein, hän olisi siinä uhrautunut, joten en oikein ymmärrä... hieman ristiriitaista, lievästi sanottuna. Ja se että Harryn olisi pitänyt ottaa Peter avosylin vastaan ja antaa anteeksi jne, on suorastaan naurettavaa, enkä usko että 99,9 % maailman väestöstä niin tekisi, ja jos castlevania kuuluu siihen 0,1 %, niin hyvä on, mutta minä kyllä uskon että hän on täällä pelkästään ärsyyttääkseen ihmisiä pasifismijutuilla, jotka eivät toimi, koska aina on niitä väkivaltaisia ihmisiä ja murhaajia ja kuka ne sitten laittaa aisoihin, jos ei saa käyttää väkivaltaa. Enkä nyt tarkoita että ne pitää hakata kuoliaaksi siihen paikkaan, mutta kyllä ne vankilaan kuuluu, että on edes vähän aikaa poissa kaduilta. Ja se että Peterillä on ollut niin surkea lapsuus ei vaikuta mihinkään, kuten Dumbledore sanoi, ihmisen valinnoilla on merkitys, ja Peter valitsi petturuuden ja aiheutti välillisestä ystäviensä murhan ja vielä ihan tietoisesti, toisin kuin esim. Snape joka ei tiennyt ketä ennustus koskee. Mutta loppujen lopuksihan se oli Pottereiden syy, kun valitsivat Secret Keeperiksi Pelkurin esim. Dumbledoren sijaan.

Jospa vielä kommentoisin varsinaista topikkiakin: Olin vähän pettynyt kun kolmikko ei palannut Tylypahkaan, en olisi uskonut että velhomaailma niin täysin joutuu Voldemortin kynsiin, vaikka se näin jälkeenpäin onkin ihan loogista, että pitää saada mahdollisimman surkeat oltavat, jotta Harry voi pelastaa päivän oikein kunnolla. Muuten kirja kyllä täytti odotukset, vaikka ensilukeman jälkeen olin hieman pettynyt, mutta toisella kertaa sitten aloin todella arvostaa kirjaa. Mutta miksi seuraava sukupolvi pitää olla niin kopio edellisestä? Miksi piti saada Teddy orvoksi ja Harryn lapsien nimiksi jo käytetyt nimet? Aikaisemmin nimillä on ollut merkitys, nyt olisi uuden alun kunniaksi voinut myös antaa uusia nimiä eikä kierrättää niin täydellisesti. 

arpakuutio

  • Ankeuttaja
Vs: Täyttikö kirja odotukset?
« Vastaus #100 : Elokuu 03, 2007, 22:30:27 »
Nojoo, suurin piirtein kyllä. En kokenut kirjaa mitenkään maatajärisyttävän ihmeelliseksi, mutta todella monia juonenkäänteitä ja kiemuroita Rowling oli kyllä onnistunut iloksemme ja tavalleen ominaisesti väsäämään. Kokonaisuudessaan kyllä pidin kirjasta. Ihan ookoo loppu tälle kaikelle. Lopun suhteen mulla ei edes ollut mitään ihmeempiä odotuksia. Ajattelin että jos Harry kuolee, niin ookoo. Jos ei, niin sitten ei. Ajattelin ettei kannata obsessoitua siitä, miten kaikki päätyy, siltä varalta että loppu ei vastaisikaan odotuksiasi ja sitten sä pettyisit kauheasti. Tämä loppu oli aika korni ja sellainen "nojoo"-fiiliksillä luettava, mutta jos se oli Rowlingin näkemys kirjasarjan päättymisestä niin en valita. Ihan mukava loppu se tavallaan oli kuitenkin.

Poissa castlevania

  • Enterpricen kapteeni.
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Velho
  • Nihilisti.
  • Tupa: Tuvaton
Vs: Täyttikö kirja odotukset?
« Vastaus #101 : Elokuu 03, 2007, 23:20:47 »
Ärsyttääkseni ihmisiä pasifismijutuilla, exotic? Ensi kertaa tapaan jonkun, joka ärsyyntyy pasifismista, joka on vielä kaiken lisäksi hyvin yleistä. En ole väittänyt, että 99 % omaa saman näkökannan kuin minä, mutta moraali, mitä omaan on kyllä ihan perusmaalaisjärkeä ja -moraalia länsimaisessa kulttuurissa. Ja edelleenkin, ilkeäksi ei synnytä. Dumbledoren sanonnat eivät ole oikeasta maailmasta ja hän tuskin tarkoitti, että jos valitsee jonkin polun, ei ole paluuta, sillä se vasta minusta olisikin naurettavaa, sillä sehän olisi jo uskomatonta yleistystä ihmisten luokittelemista pahojen ja hyvien laariin ja edelleenkin, Dumbledoren näkökulmasta paha puoli uskoi olevansa oikeassa, he taistelivat esimerkiksi Azkabania vastaan. Lupinin sanonta, että he olisivat uhrautuneet Peterin vuoksi, oli yksi asioita, joka sai sappeni kiehumaan Lupinia kohtaan kyseisessä kirjassa, etenkin sen jälkeen, kun olin lukenut Feeniksin killan, sillä olen ehdottomasti sitä mieltä, että he eivät olisi nostaneet sormeakaan Peterin hengen pelastamiseksi ja vaikka olisivatkin, Peter omasi eri näkökannan ja muutenkin rukoili heiltä armoa, jotka he hylkäsivät kerta toisensa jälkeen.

Sitäpaitsi, murhaajille on saatu enemmän järkeä puhumalla kuin lähettämällä vankilaan, joten en niinkään omaa näkökantaanne pasifismin toimimattomuudesta. En ole varma, tarkoititteko kommenttinne (että hillun foorumilla ärsyttääkseni muita lähimmäisenrakkaudella, joka on tuttu jo Uudesta testamentista melkein 2000 vuoden takaa) loukkaukseksi vai viattomaksi heitoksi, mutta sen voin sanoa, että olen täällä foorumilla ehdottomasti keskustelemisen takia, aina Pottereista muihin aiheisiin ja tuon mielipiteeni esille, niin kuin pitääkin.

Sanonpa minäkin vielä jotain tästä itse topikista: Oljosta tuotiin esille ne piirteet, jotka uskoin hänessä olevan, se oli toisaalta hyvä juttu, mutta toisaalta taas yksi arvattava asia, joka tapahtui kirjassa kymmenten muiden asioiden kera. Olen kuitenkin tyytyväinen, että Oljo säilyi hengissä, muuten taas yksi hieno hahmo lisää olisi kuollut.
"Oh, my offense is rank, it smells to heaven! It hath primal elder curse upon it; the brother's murder.

exotic

  • Ankeuttaja
Vs: Täyttikö kirja odotukset?
« Vastaus #102 : Elokuu 05, 2007, 21:17:57 »
On geeneilläkin osuus siihen, minkälaiseksi ihminen kehittyy. Eikä Voldemortilla niin älyhuonot lähtökohdat ollut, orpokodistahan sanottiin että se on karu paikka kasvaa, mutta että lapsista pidettiin sentään hyvää huolto. Eli ei Voldemortin julmuus tullut pelkästään siitä että häntä oltaisiin kohdeltu kaltoin, tai että hän olisi oppinut sen ympärillä olevilta ihmisiltä, vaan taitaa siinä tapauksessa olla geeneilläkin suuri merkitys.
Ja yritin juuri sitä sanoa että valinnoilla voi muuttaa elämänsä kulkua, ei kaikki ole alusta asti kiveen veistetty, mutta Voldemort ei sitä yrittänyt eikä edes halunnut. Tosin hän ei ole mikään malliesimerkki, harva ihminen on niin läpeensä paha.
Mitä Peteriin tulee, nin uskon kyllä että he olisivat tehneet kaikkensa hänen pelastamiseksi, jos hän ei olisi ollut heidän kaikkien ja varsinin Pottereiden ystävä johon he luottivat täysin he tuskin olisivat häntä valinneet Secret Keeperiksi. Ja uskon että Peterin armonanelu johtui pelkästään oman-nahkansa-pelastamisen-halusta. Hieman liikaa jo on Peter takkiansa kääntänyt tuulen mukana, että pitäisin häntä vilpittömän pahoillaan tapahtumasta. Olisiko hän todella palannut Voldemortin luokse ja auttanut tätä palaamaan valtaan, jos olisi ollut pahoillaan ja toivonut tehneensä toisin? Kyllähän hän myöhemmin katuu sitä, tai ainakin inhoo Voldemortin olemusta ja niitä asioita mitä hän joutuu tekemään, mutta siltikään ei jätä Voldemortia vaikka se siinä vaiheessa on vielä täysin mahdollista. Jos ei muuta niin Peter on ainakin heikko ja heittäytyy aina vahvimpien puolelle. By the way, aika nerokasta Voldemortilta antaa Peterille käsi, joka kuristaa tämän jos osoittaa katuumuksen merkkejä, se todistaa että Voldemortkin tiesi, miten epävarma palvelija Peter on ja ettei häneen kannata luottaa.
Missäs on semmoisia tutkimuksia tehty, missä murhaajille on yritetty puhua järkeä ja että siitä on enemmän hyötyä? Eikö silloin kaikille vain yritettäisi puhua järkeä ja toivoa parasta? Lähimmäisenrakkaus on hienoa, mutta valitettavasti se ei ole ikinä toiminut, ei 2000 vuotta sitten eikä tänäpäivänäkään. Sen periaatteen toimiminen vaatisi sitä ettei olisi pahuutta, ei varkaita tai murhaajia tai muita rikollisia, jotka vahingoittavat muita ihmisiä. Ja se on tänä päivänä todella kaukana todellisuutta, kun kaikki ajattelevat omia etujaan, eikä enää edes perheensä etua, niin kuin joskus aikaisemmin. Ja tarkoitin vain että todella harva on valmis kutsumaan vanhempiensa murhaajan kahville, antamaan anteeksi ja keskustelemaan murhan syistä. Tarkoitukseni ei ollut loukata, tuntui vain että vaadit kaikkia hyväksymään omat mielipiteesi, mutta et ole valmis hyväksymään muiden. Huomasin, että ilmaisin sen hieman tökerösti ja loukkaavasti, ei ollut tarkoitus, anteeksi. Minä vaan en ole vielä ikinä tavannut pasifistia, enkä ketään, joka uskoisi sen toimivan, koska se, kuten olen jo pariin kertaan maininnut, vaatisi ettei olisi lainkaan väkivaltaisia ihmisiä. Tällehän pitäisi tehdä oma topicci kun tulee näin pitkiä viestejä.
Ja anteeksiantamiseen vielä: minua on aina ärsyttänyt semmoinen käytäntö, että kun pyytää anteeksi, vaikkei sitä tarkoitakaan, pitäisi antaa anteeksi. Tekopyhää, kristinuskonkin mukaan, jos "katuu" tekojaan vaikka vain tunti ennen kuolemaa ja alkaa uskoa jumalaan, niin pääsee taivaaseen. Ettei ole mitään eroa, jos on elänyt elämänsä muita kunnioittaen ja ketään vahingoittamatta tai varastanut ja murhannut minkä kerkeää. Järkyttävää. Omassa elämässäkin, minua ärsyttää suunnattomasti jos minulta pyydetään anteeksi asiaa, josta tiedän että se henkilö tulee tekemään sen uudestaan ja vieläpä tietää sen yhtä hyvin kun minä.
Mutta minäkin olen tyytyväinen Oljosta paljastuneisiin juttuihin, eipähän ole ainakaan yhtään pahaa kotitonttua.

vossler

  • Ankeuttaja
Vs: Täyttikö kirja odotukset?
« Vastaus #103 : Elokuu 06, 2007, 22:18:29 »
Dumbledoren näkökulmasta paha puoli uskoi olevansa oikeassa, he taistelivat esimerkiksi Azkabania vastaan.

Mistä päätellen? DH:ssahan ministeriön jäätyä Voldemortin komentoon Azkabania käytetään suruttomasti edelleen vankilana, vangit vain ovat toiset. Ei ole mitään merkkiäkään siitä, että Voldemortilla olisi mitään itse Azkabania vastaan, vain sitä ketä siellä pidetään.

Lupinin sanonta, että he olisivat uhrautuneet Peterin vuoksi, oli yksi asioita, joka sai sappeni kiehumaan Lupinia kohtaan kyseisessä kirjassa, etenkin sen jälkeen, kun olin lukenut Feeniksin killan, sillä olen ehdottomasti sitä mieltä, että he eivät olisi nostaneet sormeakaan Peterin hengen pelastamiseksi


Ehkä tuo vain kertoo, että et todella ymmärtänyt Lupinia. Peter saattoi hyvin olla kelmien heikoin lenkki, mutta itse en näkisi missään tapauksessa muita kelmejä kavaltamassa Peteriä pelastaakseen oman nahkansa. Rowlingin Lupin ei taida oikein sopia maailmankuvaasi.

gärmes

  • Ankeuttaja
Vs: Täyttikö kirja odotukset?
« Vastaus #104 : Elokuu 07, 2007, 12:12:24 »
Ei, ei ja ei: minä inhoan koko kirjaa.

Vasta nyt minulle selvisi, että Snape on oikeastaan (Koukkujalan ja pöllöjen lisäksi) ainoa, kenen kohtalosta piittaan, ja ajatus että niin paljon rohkeutta, taitoa ja hyvää sai palkakseen vain elämänmittaisen kurjuuden, on minulle liikaa. Ehkä samaistun Snapeen siksi, että hän on muita henkilöitä syvempi ja epätäydellismepi, ja siten todellisempi muita.

Tai sitten minulla on salainen ja tiedostamaton shampoo-fobia, mutta ainakaan vielä se ei ole nostanut rasvaista päätään... :)

Poissa Fixx

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
Vs: Täyttikö kirja odotukset?
« Vastaus #105 : Elokuu 07, 2007, 19:18:12 »
Olen suoraan sanottuna aika pettynyt. Odotin kirjalta paljon enemmän. En ollut tyytyväinen kaikkiin Rowin ratkaisuihin.

Harryn ja Remuksen tappelu alussa meni vähän överiksi. Minusta Harry raivosi vähän kohtuuttoman paljon, vaikka Remuskin olisi tosin voinut hillitä itsensä vaikka Harry näköjään osuikin hermoon.

Oli kiva kun Dumbledoren nuoruudesta ja hänen perheestään kerrottiin enemmän ja noin, mutta kaikesta siitä kunnianhimoisuudesta ja perheensä häpeämisestä ja muusta jäi jotenkin huono maku. Ja joku juttu siinä tökki.

Minusta kaikkia kelmejä ei olisi myöskään tarvinnut tappaa. Se oli joteinkin liian arvattavaa. Remus olisi ihan hyvin voinut jäädä henkiin, tai edes Tonks. Minua häiritsi kun Tedin molemmat vanhemmat kuolivat. Toinen olisi voinut jäädä eloon. Nyt kävi niinkuin Harryllekin, ei hyvä.

Ja todella toivoin, että R.A.B. ei olisikaan osoittautunut Regulukseksi vaan Row olisi keksinyt taas yhden  uuden yllätyksen, koska kaikki jo arvasivat R.A.B:n osoittautuvan Regulukseksi. Vaikka mahdotontahan se on jokainen juonenkäänne tehdä ennalta arvaamattomaksi.

Kun Kalkaroksen rakastuminen Lilyyn paljastui tuntui ihan kuin lukisi jotain ficciä. Ei hyvä. Se oli minusta jotenkin huono ratkaisu, tai siis kyllähän kaikki siinä kävi järkeen mutta en jostain syystä pitänyt siitä ratkaisusta. Liian ficcimäinen, tai jotain.

Mollyn ja Bellatrixin taistelu oli lyhyesti sanottuna aivan upea.<3

Minusta se kohta, kun Voldemort tappoi oman sielunpalasensa Harrysta ja Harry päätyi Kings Crossille puhumaan Dumbledorelle, oli lähinnä naurettava. Minä ehdin jo luulla (tai oikeastaan toivoa) että Harry olisi kuollut, mutta ei. Se oli jotenkin todella outo kohta. Kyllähän se selvensi Harrylle asioita ja oli varmaan jollain tavalla välttämätöntä, mutta toivoin tässäkin kohtaa että Row olisi keksinyt jotain nerokkaampaa. Deathly Hallowsit olivat ihan kiva lisä kirjaan, mutta niidenkin esittely oli minusta jätetty liian myöhäiseen vaiheeseen. Tai siis PP:ssä oltaisiin voitu edes vähän vihjailla tai jollain muulla tavalla pohjustaa asiaa.

Kaikista eniten petyin kuitenkin tähän loppu"taisteluun" Harryn puhe oli sinänsä ihan hyvä, mutta Voldemort vaikutti vähän vajaalta, tai siis luulisi että hänkin oppisi virheistään - edes vähän. Ja minua häiritsi kuinka Harryn ja Voldun taistelu jäi vain yhteen loitsuun, ja sitten vaan PUM, kaikki oli ohi (ja he elivät onnellisina elämänsä loppuun asti.). Olisin kaivannut kunnon taistelua. Se loppui jotenkin liian helposti, jos nyt niin voi sanoa kaiken Harryn kokeman jälkeen.

Odotin tosissani että että kirja olisi päättynyt sanaan "scar" (heh;)), mutta sen sijaan oli jotain "All was well". Ei Pottereita voi lopettaa tuollaiseen lausahdukseen! Tai ehkä olin vain niin varma viimeisestä sanasta että mikään muu ei enää kelvannut. No, oli miten oli, ärsyttävän onnellinen loppu sanon minä.

Lisäksi tuo loppu oli lähes suora kopio siitä mitä kirjoitin tuonne Huonoin mahdollinen loppu kirjasarjalle? -topiciiin.
Nyt ensimmäisen lukukerran jälkeen jäi vähän sellainen olo että Row on kirjoittanut kirjan vähän hätäisesti loppuun ja yrittänyt aika monissa kohdissa päästä siitä mistä aita on matalin. Vaikka en kylläkään usko että näin on. Ehkä odotin vain liikoja. Mene ja tiedä.

Ei kirja kuitenkaan ihan huono ollut. Petyin ehkä vähän, mutta oli se silti hyvä ja ihan hyvin se toisaalta loppui, mutta en olisi halunnut että kaikki olisi lopussa niin ällöttävän hyvin. Ihan hyvä kirja silti.
« Viimeksi muokattu: Maaliskuu 03, 2009, 21:38:28 kirjoittanut Fixx »

Panthera pardus

  • Ankeuttaja
Vs: Täyttikö kirja odotukset?
« Vastaus #106 : Elokuu 07, 2007, 19:28:09 »
Kirja todella täytti kaikki odotukset. Ja oikeastaan ylittikin ne. Minä kun odotin kirjalta tietynlaista hätäisyyttä, kun kaikki asiat olivat prinssin jälkeen vielä auki, ja kun pituuttakaan ei ollut niin paljon kuin esimerkiksi viitosella... Mutta täytyy myöntää, että se oli pelkkää Rowlingin aliarviointia. Monessa paikassa sai pidätellä hengitystään, kun ei tiennyt miten oikein käy. Ja alle viikossahan mie tuon luinkin. Ei voinut missään vaiheessa oikein vapaaehtoisesti laskea kirjaa kädestään, mutta pakkohan se oli, kun on muutakin elämää.
Oikein tyytyväinen joka tapauksessa olen viimeiseen Potteriin.

Minttupastilli

  • Ankeuttaja
Vs: Täyttikö kirja odotukset?
« Vastaus #107 : Elokuu 07, 2007, 20:53:21 »
Arvatkaa mitä? Minäkin petyin! En nyt tarkoita että kirja olisi täyttä kakkia, ei todellakaan, mutta ei se mikään kuolematon mestariteos ole.

Ensinnäkin se epilogi. Yäk! Yäk! YÄK! Minulle tuli rippileiri mieleen, oli niin perhekeskeistä. Ja se siirapin määrä. "Olen Harry Potter, olen 37 vuotta ja minulla on ihana vaimo Ginny sekä kasa ihania lapsia. Nuorempani olin velhomaailman sankari, nykyään olen tylsä mutta ah-niin-ihana perheenisä, ymmärtäväinen ja viisas joka perheen supermies. Lisäksi minulla on ihania ystäviä, kuten Ron ja Hermione. Elämäni on kerrassaan IHANAA!"
Ei näin, Rowling. Mitä oikein ajattelit? Olitko kenties kännissä?

Historian olemattomin taistelukohtaus. Pälä-pälä-pälä-pälä-pälä-pälä-pälä-PAM-kuolit. Ja sitten onkin jo ihanan epilogin aika. STOP! Entäs George? Miltä tuntuu menettää parempi/huonompi puolisko? Entä Tonks ja Lupin? Minua kiinnostaa, miten he kuolivat. Tippuivat tuolilta, kenties? Mitenkäs Harryn ja Ginnyn kiihkeä suhde? Tauolta suoraan naimisiin? Missä Draco Malfoy oli? Cissy ja Lucius hakivat niin kovasti poikaansa, että olisi ollut vaivan arvoista edes ilmoittaa, missä Darco sitten oli. Rowling, miksi hätäilit näinkin tärkeän luvun kanssa? Oliko taas kiire pullolle?
 
Hirnyrkit. Aika helposti ne loppujen lopuksi löytyivät, huomioiden että eihän kenelläkään ollut hajuakaan missä ne ovat. Mutta hyvällä tuurilla löytää vaikka mitä! Esimerkiksi diadeemin huoneesta, joka on täynnä rojua ja kupin holvista, joka on täynnä samanväristä arvotavaraa. Ei taidolla vaan tuurilla!

Matohännän velanmaksu. Mikä?
 
Kalkaroksen salainen rakkaus. Luetko kenties ficcejä, Row? Niin tylsää, niin ennalta-arvattavaa.

Harry on hirnyrkki. Tätäkään meistä ei kukaan arvannut.

Missä oli arki? Okei, tämä on varmaan aika höpsöä, mutta välillä tuntui, että kirjoittaako Row kenties elokuvaa varten. Mahdollisimman paljon vauhtia ja räiskettä, niin saadaan viimeisestä potterista toimintaelokuva, josta voidaan heivata Daniel Radcliffe pois ja laittaa Arnold Schwarzenegger tilalle. Entäs ne telttapuuhat? Kai ne nyt muutakin siellä tekivät kuin miettivät hirnyrkkejä? Pelasivat korttia? Räsypokkaa?

Mutta hei, ei se nyt ihan surkea ollut. Ei saa kehua liikaa, muuten joku saattaisi pitää minua fanina. KHJVP: Kolme Hyvää Juttua Vikassa Potterissa. Täältä pesee: 1. Deathly Hallows. Hieno idea, hieno idea, hieno teema. 2. Dumbledoren ja Harryn luku, se nyt vaan oli niin kolee.  3. Kalkaroksen luku. Vähän pehmeää puolta koko kansan rasvatukkasankariin.

Poissa Hattrick

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Velho
Vs: Täyttikö kirja odotukset?
« Vastaus #108 : Elokuu 07, 2007, 23:17:21 »
Kyllä se täytti odotukseni.

Sitte vähän puoleen joka häiritsi minua.

The greatest dark wizard of all time! Bah, the most stupid dark wizard of all time. Niin mahtava ja niin taitava ja sitten kuolee keskiverto opisekelijalle, joka ei ole edes suorittanut viimeistä oppivuottaan. Vielä sekin että miksi se ei välittömästi vaan tappanu Harrya, kun hän tuli viittansa alta. En usko että Harry olisi niin voimakkaan velhon edessä ehtinyt edes reagoimaan. Otetaan nyt huomioon kuinka helposti Snapekin kuoli Voldemortin edessä, vaikka oli niin taidokas. Tai sitten olisi vaan pudottanut jotain raskasta harryn päälle, tai hankkinu käsiaseen ja ampunu sen jo aikasemmin.

Ja vielä yksi asia häiritsee suuresti. Kuinka idiootteja / taitamattomia kuolonsyöjät ovatkaan (lukuunottamatta ehkä Bellatrixia). Vaikka Voldemort nyt olikin äärimäisen paha ja tunteeton pitää antaa kuitekin vähän respectiä siitä kuinka voimakas ja mahtava siitä tuli.
« Viimeksi muokattu: Elokuu 07, 2007, 23:20:58 kirjoittanut Hattrick »

Poissa Kuupposen päivä

  • Vuotislainen
  • Pottermore: NightGold9667
  • Tupa: Tuvaton
Vs: Täyttikö kirja odotukset?
« Vastaus #109 : Lokakuu 24, 2007, 18:37:27 »
Minä sain kirjan vasta nyt luettua! Niin, olen nopea lukija! No, pakko myöntää, että olen huono enkussa, siksi tuossa kesti noin kauan. Tietenkin tuon olisi saanut nopeammin luetuksi, jos olisi lukenut enemmän, mutta mä pidin välillä sellaisia taukoja, useiden viikkojenkin pituisia, etten kerta kaikkiaan jaksanut lukea ollenkaan. Jotenkin se estää kokonaiskuvan hahmottumista, eiväthän kirjan alun tapahtumat enää ole niin hyvin muistissa. Muutenkin lopullista mielipidettä kirjasta on vähän vaikea sanoa, pitää lukea useamman kerran.

Mutta ensivaikutelmana voin sanoa, että kyllä se lunasti odotukset. En koskaan ole ollut niin fanattinen, että olisin pohtinut tulevia tapahtumia paljon esim. keskustelupalstoilla, siksi esim. tuo Lily-Snape-juttu tuli yllätyksenä. En myöskään odottanut kirjan päätösosalta liikaa. Teistä aika monet ovat ilmeisesti pettyneet, mutta suurin osa siitä on omaa syytänne. Jos odottaa joltain liikoja, pettyy varmasti, ja jos keksii todella paljon teorioita siitä, mitä tulee tapahtumaan, varmasti osa niistä osuu oikeaan. Se on niin yksinkertaista.

Ehdottomasti parasta kirjassa olivat Snapea koskevat asiat. Hän oli ehdottomasti lempihahmoni, uskoin ja toivoin vielä Half-Blood Princen jälkeenkin, että hän olisi hyvis, jossain vaiheessa uskoni kyllä horjui ja jopa lopahti, mutta lopulta kaikki meni niin kuin pitikin. Prince's Tale -luku taitaa olla yksi Potterin historian parhaista. En olisi toivonut Snapen kuolevan, mutta ehkä se oli sopivan traaginen loppu rakkaalle lempihahmolleni.

Mutta noista muista kuolemista... Kaikki oli kyllä loistavasti kuvattu, hienosti kirjoitettu. Mutta loppua kohti noihin kuolemiin alkoi turtua, niitä oli niin paljon! Tietenkin on selvää, että ihmisten on kuoltava, kun kerran on sota, mutta siitä huolimatta Snapen ja Hedwigin kuolemat olivat ainoita todella koskettavia.

Toisaalta kirja oli ehkä liian taistelupainotteinen, ainakin välillä tuntui siltä. Jotkut taisivat valitella, että kaikki telttailut olivat tylsiä, mutta minun mielestäni kirjasssa tapahtui koko ajan jotain, tapahtumat etenivät välillä jopa liiankin nopealla temmolla. Lisää rauhoittumista olisin kaivannut johonkin väliin. Kirjan rakenteesta ovisin sanoa myös sen, etten pitänyt ollenkaan siitä, kun jo heti kirjan alussa Harry kohtasi Voldemortin. Parempi olisi ollut, että he olisivat kohdanneet vain yhden kerran, lopussa, se olisi ollut dramaattisempaa. Niin kuin kuolemiin, myös Voldun kohtaamisiin alkoi turtua, jos ymmärrätte mitä tarkoitan. Tämä on muuten ollut haittana koko kirjasarjan ajan. Harry kohtasi Volden heti ekassa kirjassa ja sen jälkeen melkein jokaisessa, mutta mielestäni olisi ollut parempi ratkaisu, jos Voldemort olisi jäänyt vähän etäisemmäksi, ja koko kirjasarjan ajan tunnelma olisi tiivistynyt, lopulta sitten räjähtänyt Deathly Hallows -kirjan lopussa, kun Harry olisi kohdannut viimeinkin Voldemortin, ja sitten he olisivat vihdoinkin taistelleet. Tai sitten taisteluja olisi voinut olla kirjasarjan mittaan useampikin kuin yksi, mutta vähemmän kuitenkin kuin nyt. Toisaalta, olisiko se sittenkään ollut hyvä ratkaisu, että Voldemort olisi pysynyt etäisenä ja pelottavana, eikä Harry olisikaan ikään kuin oppinut tuntemaan Voldemortia kunnolla, kuten nyt kävi? No, en tiedä, mutta joka tapauksessa Voldemortin kohtaaminen kirjasarjan lopussa olisi ollut suurempi kohokohta, jos Harryn ja Volden välillä ei olisi jo sitä ennen käyty useita taisteluita.

Pidän kirjan synkkyydestä ja surullisuudesta. Toistaalta se vaikuttaisi olevan myös hauskin Potter, synkkyyden vastapainoksi. Hieno sekoitus, todella hieno.

Tuo Deathly Hallows -juttu, no, se oli ehkä vähän turha. Välillä tuntui siltä ,että se on vähän teennäisesti tungettu mukaan kirjaan. Toisaalta se ehkä toi lisää sisältöä, pelkkä Horcruxien jahtaaminen ei olisi yksinään riittänyt kantamaan kirjaa loppuun asti.

Loppuratkaisu, no, se oli ihan hyvä. Toisaalta iloiset loput ovat niin tylsiä ja tavanomaisia. Tuota Harryn Horcruxeutta(kaan) minä en ollut arvannut etukäteen, se oli ihan hyvä juonenkäänne mielestäni, mutta se Harryn kuolleista herääminen oli jo vähän liian paksua, ehkäpä. Olisin toivonut jotain dramatiikkaa loppuun! Olisi ollut niin hienoa, jos Harry ei olisikan palannut takaisin sieltä King Cross:n asemalta, sieltä kuoleman ja elämän välitilasta, vaan jäänyt sinne. Ron ja Hermione olisivat sitten hoidelleet Volden loppuun. Se olisi ollut niin traagista, Harryn olisi pitänyt uhrata itsensä, Harry olisi ollut todellinen sankari. Mutta ei sitten. Kuitenkin, kun Harry kerran ei kuollut, miksei edes Ron tai Hermione?! Nyt loppu oli vähän nössö, kaikki jäivät henkiin.

Kaiken kaikkiaan DH on kuitenkin mielestäni hyvä ja taitavasti kirjoitettu kirja. Saattaa olla kyse uutuudenviehätyksestä, mutta kyllä se tällä hetkellä tuntuu parhaalta Potterilta. Mielipide saattaa vaihtua.

Hemming

  • Ankeuttaja
Vs: Täyttikö kirja odotukset?
« Vastaus #110 : Marraskuu 01, 2007, 14:55:30 »
En osaa hirveän hyvin perustalla miksi, mutta DH on ehdottomasti yksi parhaista Pottereista, suosikkini heti Half-Blood Princen jälkeen. Ehkä minuun vetoaa kirjan synkkä tunnelma ja se, kuinka kaikki huipentui todella eeppiseen viimeiseen taisteluun (tarkoitan tällä siis yleisesti Tylypahkan taistelua, en ainoastaan Harryn ja Voldemortin kaksintaistelua) jotenkin vei mennessään. Minulla on heikko kohta lopputaisteluille, joten liekö mikään ihme. :) Rowlingin juonenkuljetus on vain kehittynyt entisestään, koko ajan kirjan tunnelma oli jännittävä vaikka Harry kumppaneineen olisi ollut vain kiertämässä maaseutua edistymättä etsinnöissään yhtään. Minusta nämä telttailujaksot olivat mielenkiintoisia siinä missä vierailu ministeriöön tai Gringottsiin olivat, sillä ajatustyötä oli koko ajan ja se pelko siitä, jos heidät löydetään tai asiat muuten menevät pieleen oli koko ajan taustalla. Voisi sanoa, että se yleinen pelon ilmapiiri tarttui myös minuun ja kieltämättä tuntui kuin olisi itse sillä retkellä mukana. Siksi oli hyvä lukea vain muutama luku kerrallaan, oli niin huojentavaa voida ajatella että onneksi se on vain kirja. Tosin eihän se minulle ole koskaan "vain" kirja.

Minulla ei juuri ollut kirjaa edeltäviä odotuksia eikä ollut mitään, mihin pettyä. En oikein halua spekuloida kirjoja etukäteen vaan jättää kaiken "korkeampaan käteen". siis kirjailijan päätettäväksi :P Lily-Severus-juttu tuli minullekin ihan puun takaa, en ollut edes ajatellut sen mahdollisuutta vaikka esim. deviantARTissa parituksen faneja on ollut jo vuosia. Ei vain ollut tullut mieleen ja sitten siinä oltiinkin ihan hoomoilasena. Ja muutenkin Snapeen liittyen hänen tarinansa oli todella hyvin kirjoitettu, en oikeastaan ollut koskaan pitänyt hänestä mutta totuuden paljastuminen vihdoin ja viimein voitti sympatiani puolelleen. Oli ihanaa miten monista hahmoista paljastui aivan uusia puolia.

Eli lyhyesti: täytti odotukset ja paljon enemmän, hieno tapa päättää tarina.

Poissa Posityyhtynen

  • Nokankopauttaja
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
Vs: Täyttikö kirja odotukset?
« Vastaus #111 : Joulukuu 04, 2007, 16:57:10 »
Tyydytti suurimmmalta osalta, olisin toivonut lopusta ehkä hieman lisää informaatiota muiden elämästä eikä vaan ohimennen "Hei Neville on  töissä Tylypahkassa..." ja sitten alettiin puhua ihan jostain muusta. Olisin toivonut ainakin kymmnen sivua loppuun jossa olisi kerrottu selvemmin.
Muuten kirja oli ehdottomasti yksi parhaista, luultavasti Feeniksin kilta kiilaa vain edelle. En osaa tälle sanoa tarkkaa perustelua, mutta kirjassa oli kokoajan jännittynyt tunnelma josta pidin erityisen paljon. Ja enemmän ihmissuhdeasioita ! Näin äkkiä en osaa sanoa mitään miinusta, kyllä niitä varmasti kaivelemalla löytyisi.

//: Näin vasta myöhemmin(kun luin myös suomeksi) ymmärsin että kirjalla oli todella hyvä lopetus. En niinkään olisi enää kaivannut lisää tietoa, vaikka loppu tulikin nopeasti. Rowling lopetti sen oikeaan aikaan :) 
« Viimeksi muokattu: Toukokuu 12, 2008, 16:11:08 kirjoittanut Posityyhtynen »
♥ When you are feeling sad, read Harry Potters and you'll be happy again, with chocolate you'll be superhappy Ü
(PS. Twilight is also good alternative)

akinnah

  • Ankeuttaja
Vs: Täyttikö kirja odotukset?
« Vastaus #112 : Joulukuu 16, 2007, 00:44:40 »
Muuten ehkä kyllä, mutta kun Voldemort vain... kuoli. Siis se ei ollut mitenkään hieno kohtaus, vaan tylsä. Voi olla, että se johtui siitä, että en ole mikään maailman paras englannissa ja jotkut kohdat vain menivät yli osaamisen, etten kaikkea sen takia tajunnut. Mutta kyllä olin suhteellisen yllättynyt kirjaan, vaikkei se nyt lempparini olekaan, koska kaikki lempihahmoni kuolivat -.- Oikeasti, Harry olisi voinut vaikka kuolla, se ei olisi haitannut minua pätkän vertaa, mutta se kun kaikki parhaat meni : D Kuulostaa julmalta ja eksyn aiheesta.

Olisin myöskin ehkä halunnut pidemmän selvityksen hahmojen sodanjälkeisestä elämästä, loppu kun oli vaan sellaista: "ÄÄ en tahdo Luihuiseen", ja "Oih tuolla on Scorpius." Se oli pettymys, koska olisin odottanut jotain hienompaa.

Muutenkin monet kohdat menivät vähän ohi ja tunnelma latistui, kun en kaikkea ymmärtänyt. Ja myönnettäköön, että kirjan lukemiseen meni muutama kuukausi *roll* *nolo* Mutta siis tulipahan ainakin luettua ja varmasti on parempi kun sen saa suomeksi lukea. Sitten joskus ^^

Hry

  • Ankeuttaja
Vs: Täyttikö kirja odotukset?
« Vastaus #113 : Joulukuu 27, 2007, 12:51:10 »
Minun mielestäni viimeinen kirja oli tosi hyvä. Siinä oli hyviä yllättäviä juonenkäänteitä ja se sai tunteita heräämään oikein kunnolla. Mielestäni erityisen hyvää oli, että Snapestä kerrottiin enemmän ja, etttä lopulta selvitettiin oliko hän hyvin vai pahis. Ensin kun hän kuoli ajattelin että no jo oli aikakin, mutta kun sain tietää hänestä ja dumbledoresta ajattelin, että miksi hänen piti kuolla. Juuri tuollaisia juonenkäänteitä kirjassa rakastin, kun asiat alkoivat vihdoinkin selviytyä.
Oli myös kivaa saada tietää enemmän rehtorista. Oli hyvä saada tietää, että hänkään ei ollut täydellinen ja häneen tuli tietynlaista inhimillisyyttä. 19 years later luku oli ehkä hieman kliseinen, mutta mielestäni onnellinen loppu oli jokatapauksessa hyvä asia, sillä se sai hyvälle tuulelle kirjan lukemisen jälkeen.
Mielestäni kirja kokonaisuudessa siis täytti odotukset ja oli odottamisen arvoinen!

Poissa Isetom

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Velho
    • Livejournal
  • Pottermore: PurpleFang101
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Täyttikö kirja odotukset?
« Vastaus #114 : Joulukuu 27, 2007, 14:39:56 »
Kyllä se varmaan paras tai toiseksi paras on, kun suomenkielisen luen. Englanninkielisenä luettu, niin en tietenkään älyä kaikkea, mutta luultavasti se on paras. Kyllä. Kirja täytti odotukset, vaikkakin kuolemat olivat vähän sellaisia ei-koskettavia koska niitä ei kuvattu enemmän, mutta juoni oli täydellinen ja niin kuin aiheen tekijä sanoikin; nerokas.

Siinä oli monia jännittäviä kohtia, ja paikkoja missä käytiin, saatiin paljon tietoa Dumbledoresta, ehkä liikaakin... en nyt tiedä. Sanotaan lyhyesti: kirja oli kuitenkin paras, vaikka joitan kohtia olisikin voinut parannella.
through the warmthest cord of care
your love was sent to me

jjjasssu

  • Ankeuttaja
Vs: Täyttikö kirja odotukset?
« Vastaus #115 : Tammikuu 27, 2008, 19:32:09 »
Puoliverisen prinssin jälkeen en uskonut että DH olisi yhtä hyvä, mutta se on kuitenkin ehdottomasti paras Potter-kirja.

Esim. se että Voldemort kuoli omaan tappokiroukseensa, oli mahtavaa. Kaiken sen "valmistelun" jälkeen mitä hän oli tehnyt saadakseen Harryn pois päiviltä, päättyikin siihen että kuoli omaan loitsuusa. Harryhan oikeastaan Voldemortin tappoi, mutta ei lausunut kirousta, jonka takia kohtaus oli hyvä : D.

Odotin kyllä lopputaistelun olevan vähän pidempi. Mutta toisaalta se oli lyhyt ja ytimekäs, juuri sellainen mistä tykkään. Vähän niin kuin Ronin ja Hermionen suudelma kohtaus.

Monen mielestä epilogi oli liian imelä, mutta minun mielestäni se oli hyvä, vaikka oli vaikeaa ajatella esim. Dracoa vanhana ja sitä että ns. kolmikon seikkailu oli ohi. Huvittavaa oli mielestäni Harryn ja Ginnyn lapsien nimet : D.. Ron ja Hermione oli ihana ajatella asumassa Hugon ja Rosen kanssa jossakin samantyyppisessä paikassa kuin Kotikolo.

<3
« Viimeksi muokattu: Tammikuu 28, 2008, 15:25:21 kirjoittanut jjjasssu »

ugly

  • Ankeuttaja
Vs: Täyttikö kirja odotukset?
« Vastaus #116 : Helmikuu 11, 2008, 19:51:17 »
Suoraan sanoen minäkin, niinkuin moni muukin näemmä, olen erittäin pettynyt ja olisin odottanut enemmän. Snapen ja Lilyn suhde oli erittäin positiivinen käänne! Juuri tällaista "hyvispahis" -suhdetta olin odottanut. Ensin ajattelin että se olisi voinut tulla Dracon ja Hermionen välille, mutta tämä oli itseasiassa parempi vaihtoehto. Kyllä siinä vähän tuli vuodatettua kyyneliä lukiessa The Prince's Tale -lukua, olihan se sekä kaunis että surullinen, mutta ennen kaikkea koskettava! Muutoin olin pettynyt kirjan loppuratkaisuun. Onnellisia lässynlässynlää loppuja ovat kirjastot ja kirjakaupat pullollan. Eikö tämä muutoin niin suuremmoinen ja mahtava kirjasarja olisi ansainnut edes hieman poikkeuksellisen lopun? Hengitystä pidätellen odotin, että nouseeko se Harry sieltä vielä viimeisen kerran ja voii pettymys, nousihan se. Aika lameaa. Mielestäni yhden tästä pääkolmikosta (HarryRonHermione) olisi pitänyt ehdottomasti kuolla!

Mjoo, mutta pakko sanoa, että Snapen ja Lilyn "romanssi" pelasti lukuhetkeni ja oli ehkä koko kirjasarjan paras asia! :)

Vampyyrityttö

  • Ankeuttaja
Vs: Täyttikö kirja odotukset?
« Vastaus #117 : Maaliskuu 08, 2008, 22:28:12 »
Odotin suomennosta puoli vuotta ja luin sen parissa päivässä. Se täytti odotukset. Välillä itkin niin, etten nähnyt eteeni jaa välillä nauroin, että mahaan sattui. Olin iloinen kun Oljo tuli hyväksi ja vaihtoi puolta.  Mutta jäin odottamaan lopussa, että olisi saanut selville mitä Dudleylle, Petunialle ja Vernonille tapahtui... Se jäi vaivaamaan sen olisin halunnut tietää. Menivätkö he takaisin kotiinsa vai mitä? Jatkoivatko he yhteydenpitoa? Voldemortin pilalle menneet suunnitelmat olivat kivaa luettavaa ja Kalkaroksen tarina oli aika koskettava. Albus sai enemmän syvyyttä ja hänen hahmostaan sai enemmän... miten sen sanoisi... irti. Oli jotenkin herkkä hetki kun Narcissa valehteli Harryn kuolleen.  Loppu taistelu meni aika nopeasti ohi, mutta se oli ihan mahtipontinen. Ja olisin halunnut vähän selkeämmän kuvan mitä tapahtui esim. ministeriössä, kun siellä saatiin kuulla, että Harry Potter on kukistanut Voldemortin. Mutta paras kirja mitä on julkaistu, ehdottomasti. Viisi tähteä!

Poissa Ginger

  • Tyy
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Melko yksinkertainen
  • Tupa: Puuskupuh
Vs: Täyttikö kirja odotukset?
« Vastaus #118 : Maaliskuu 09, 2008, 12:46:08 »
Huh huh. Kahdessa päivässä vedin silloin enkunnoksen kuin nyt suomennoksenkin. Olo on... aika levollinen.

Deathly Hallows ylitti odotukseni yli kymmenkertaisesti, vaikka enkuksi luettaessa erinnäiset yksityiskohdat soljuivat korvien ohi kuin lohet joessa. Puoliverinen Prinssi, kuten monesti jaksan valittaa, oli ollut mielestäni totaalinen rimanalitus (Harry Potter and the half-expected flop, kuten enkun kirjaesittelyssäni silloin joskus kirjoitin), joten sinänsä DH:lla oli niin alhaiset lähtökohdat kuin mielestäni saattaa. DH:n juoni, yhteen punoutuvat narut ja muistot (okei, välillä kyllä tuntui, että Harryllä on yli-inhimillinen muisti), ihmissuhteet (nokei, Harry/Ginny oli edelleen jotain sanoinkuvaamattoman kamalaa...), kaikki nousivat aivan uusiin sfääreihin. Kun All was well oli luettu ja kirja suljettu, niin mietin josko kirja olisi jopa paras lukemani Potter. No, ei se ole, mutta hyvä kakkonen AV:n jälkeen :) (Lopullinen fave-järjestys siis AV-KV-FK-VK-LP-SK-PP)

Koska sitten DH oli ollut aivan uskomaton, niin luonnollisesti odotin suomennokselta paljon. Ja tottahan suomennosta oli sitten uskomatonta lukea, kun oikeasti ymmärsi rekisteröi jokaisen sanan. Oikeasti yllätyin, miten hyvin R/Hr toimi suomeksi (vihasin sitä paria kuusi ensimmäistä kirjaa) ja olin jopa pettynyt, kun suomen tapa antiromatisoida asioita piti paikkansa The Suudelman kohdalla. Minut yllätti myös se, että suomen kieli teki Ginnystä jopa siedettävän :D (Vihasin Ginnyn hahmoa ja H/G:tä HBP:stä DH:n). Harry/Ginnyä en siedä kyllä edelleenkään, että sen puoleen.
Kuoleman varjeluksissa suomennokset saivat minut pitkälti hymisemään tyytyväisenä, mutta yksi suuri pettymys mahtui joukkoon (olen jaksanut kitistä siitä jo ties missä :DDD). Eli tuo He was little in death - Hän oli hyvin pienikokoinen vainaja. Tavallaan en ollut edes ajatellut ennakkoon miten tuo kaunis lause käännetään ja se oli kuin isku kasvoille. Jälkimaku olikin aika inhottava, koska se oli aivan kirjan loppupuolella.

Mutta kyllä voi sanoa, että Deathly Hallows ylitti odotukseni moninkertaisesti, ja suomennos täytti ne :)
Those who don't believe in magic will never find it.
~ Roald Dahl ~
Ikuisuusprojekti

symptom

  • Ankeuttaja
Vs: Täyttikö kirja odotukset?
« Vastaus #119 : Maaliskuu 09, 2008, 15:23:51 »
Petyin, petyin todella paljon.

Mielestäni kirjojen taso on laskenut jatkuvasti neljännen osan jälkeen. Johtuukohan siitä, etten nuorempana tehnyt mitään muuta kuin luin vai mistä, mutta sarjan kolme viimeistä osaa eivät vain ole jääneet mieleen. En juuri muista mitä kaikkea niissä tapahtuu, unohdin suurimman osan seitsemännestäkin kirjasta tähän aamuun mennessä. Ennen tylypahkaan tuloahan koko kertomus oli samaa metsästä toiseen muuttamista, tasaista massaa ja niin epäpottermaista. En osaa oikeastaan edes selittää, mikä kerronnassa niin paljon tökkii.

Aiemmin meinasin kirjoittaa "huonoin mahdollinen loppu" - ketjuun, vai mikä se olikaan, että huonoin loppu olisi ehdottomasti sellainen jossa Ginny&Harry ja Ron&Hermione saavat toisensa, pyöräyttelevät kakarat ja elävät elämänsä onnellisena loppuun asti ja siinä se. Ja oikeinhan mä arvasin.
Lisäksi vihasin sitä, että kaikki epämiellyttävät hahmot jäivät henkiin ja hyvät kuolivat sarjassa. Sirius, Dobby, Remus, Dora, Fred..

Eniten mä olen pettynyt siihen, että Harry oli vain Dumbledoren suunnitelmassa uhri yhteisen hyvän vuoksi. En koskaan ole pitänyt Harrysta hahmona, odotin hänen kuolevan viimeisessä taistelussa, mutta Dumbledoren todellinen luonne vei koko pohjan kirjoilta. Enää ei huvita lainkaan lukea aiempiakaan kirjoja, joissa Dumbledoren vielä näytetään olevan läpensä hyvä. Meinasin jo lopettaa lukemisen n. 100 viimeisen sivun kohdalla, niin paljon kyseiseen hahmoon petyin.

Miehelle ja siskolle neuvoin jopa jättämään päätösosan lukematta, että tarina pysyisi mielessä hyvänä.



Mona

  • Ankeuttaja
Vs: Täyttikö kirja odotukset?
« Vastaus #120 : Maaliskuu 09, 2008, 15:56:30 »
Ette arvaa paljonko pelkäsin tänne osastolle tulemista - huono itsetunto, sen sellaista.

Mutta niin. Täyttikö kirja odotukset? Täytti. Ja nousi samalla ehdottomaksi ykköseksi kaikkien lukemieni kirjojen joukossa, aivan kaikkien. Azkabanin vanki on ollut tähän mennessä suosikkini, mutta jotenkin KV ylitti senkin.. aivan kaiken.

Jotenkin tuntui, että Rowling ei jättänyt mitään sattumanvaraan. Kaikki langanpätkät noukittiin, sidottiin tiiviiksi paketiksi, jota ei pysty jatkamaan. Hyvä vain. Lähes kaiken aikaa oli fiilis, että jos taikuutta olisi, niin tämä kaikki olisi totta, sillä niin aidolta tapahtumat tuntuivat. Vaikka en kaikista juonenkäänteistä olisikaan pitänyt, tunnelma vain veti mukanaan, sai hyväksymään pienetkin negatiivisuudet.

Lisäksi minua on kaivertanut jo pitkään se, että en ole löytänyt lempihahmoani kaikkien näiden henkilöiden joukosta. Vihdoin ja viimein sitten ymmärsin ihastukseni kohteen, ei kestänytkään kuin seitsemän kirjaa. Taitaa olla ihan kohtalon oikku, että hän loppujenlopuksi kuoli, mutta tavallaan olen.. iloinen. Varsinkin kaikki negatiiviset ja vahvat lausahdukset hänen suunnaltaan jotenkin tuntuivat ihanalta sen jälkeen, kun Rowling on pitänyt häntä pelkkänä ohuena sivuhahmona kaikkien muiden seassa. Kiitollinen olo.

Ymmärrän kyllä, mikä joitakuita oikein kyrpii lopussa.. se, ettei siinä 'tapahdu mitään?' Minusta juuri se on tarinan pointti. Tiedättehän, kun kaikki on jo sanottu, ei tarvita mitään maata mullistavaa. Täydellinen lopetus kuitenkin tälle sarjalle.

Eeh, en osaa oikein kuvailla tätä.. en voi väittää, että olisin ymmärtänyt läheskään kaikkea, mutta sitä varten ovat uudet ja aina uudet lukukerrat, joita tämä kirja varmasti kestää.


Miss Strigidae

  • Ankeuttaja
Vs: Täyttikö kirja odotukset?
« Vastaus #121 : Maaliskuu 09, 2008, 16:17:38 »
Hmmm... Sain suomenkielisen version luettua juuri muutama tunti sitten. Pidin. Tavallaan. Kaverini oli hehkuttanut kirjaa paljon, ehkä sen vuoksi odotukseni olivat korkealla. Ahmin kirjan, jännitys pysyi kasassa, mutta... en tiedä miten sen sanoisin. Ehkä Dumbledoren menneisyys oli lopulta se, mikä latisti uskottavuuden. Olin ollut hänen "faninsa" ja vaikka en pidäkään hänen roolistaan puolijumalana, en voi uskoa, että hän olisi ajatellut Harrya vain "yhteisen hyvän" vuoksi, kuten symptom sanoi. Että hän olisi ajatellut Harrya vain materiana, välikappaleena, vaikka juuri päinvastaista hän on väittänyt tekevänsä ja antanut ymmärtää.

Pidin siitä, ettei Harry kuollut. Vaikka romantikolta kuulostankin, Harryn tappaminen -se olisi ollut Rowlingilta paha kömmähdys. Mutta vielä Dumbledoresta, en olisi koskaan uskonut, että hän olisi hamunnut jotain niin itsekästä kuin Kuoleman varjelukset. Se oli niin epäuskottavaa ja järkyttävää, että tuntui kuin Row olisi keksinyt sen vasta neljännen kirjan aikoihin. Dumbledore ei tuntunut Dumbledorelta vaan uudelta oudolta äijänkäppänältä.

Menneisyyttä oli ihanan paljon, mutta silti en voi suodattaa. En voi suodattaa Kalkarosta suhdetta Lilyyn. En voi suodattaa Dumbledoren suhdetta Grindewaldiin tai omaan sisareensa. Kumpa Aferforth olisi Dumbledore. Joistain asioista pidin kirjassa paljon, mutta jotkut taas olivat epäuskottavia ja häilyviä. Joku tässä taisi sanoakin, että ensimmäiset neljä ovat parhaat. Mietin sitä hiukan, ja tajusin, että niin se vaan on. Ensimmäisessä neljässä on veitsenterävä motiivi, joka kattaa koko kirjan ajan alusta loppuun, viimeisessä kolmessa ne häilyvät.  

Mutta kaiken tämä kritiikkini takana on totuus, joka sanoo, että luen kirjan uudestaan, sen jälkeen taas koko kirjasarjan ja mietin mielipidettäni uudestaan. Käsitys koko Harryn tarinasta ei ole vielä asettautunut aivoihini suorana ja sileänä janana, vaan epäselvänä mönttinä sydämeni päällä. KV melkein rikkoi täydellisyyden.

Poissa Croadhengel

  • Vuotislainen
Vs: Täyttikö kirja odotukset?
« Vastaus #122 : Maaliskuu 10, 2008, 15:26:43 »
Pakko sanoa, kirja taisi olla huonoin Potter. Tiedän syynkin: Tylypahkassa ei oltu. Kun Neville kertoi siitä, miten he taistelivat Ginnyn ja Lunan kanssa Kalkkista vastaan koulussa tms, olisin halunnut hypätä heidän tarinaan mukaan, mutta palattiin jälleen johonkin metsän laitaan, missä Ron murjotti ja Hermione keräsi sieniä ja ties mitä yhtä epä-pottermaista. Kirjan keskivaihe ei olisi voinut olla tylsempi, riitaa riidan perään ja kerrotaan kuinka hermi kerää jotain sieniä ja Ron kitisee.. Ärsyttävää. Kuoleman varjelukset olisivat voineet tulle melkein heti alussa mukaan kirjaan, mutta ne otettiin sinne vasta sitten, kun niille ei enää ollut aikaa: TP taistelu lähestyi.
  Lisäksi oli minusta tyhmää laittaa KV:t koko kirjaan, ei enää olisi pitänyt mitään uutta asiaa avata vaan valaista vanhoja. Bathildan salaisuus oli ehdottomasti koko kirjan jännittävin luku.
Loppu oli ihan kohtalainen, olisin kuitenkin toivonut, kun Harry oli kertonut V:lle kaiken:

Voldemortin katseessä kävi pieni hätääntymisen merkki. "Mutta-" hän sanoi, mutta kylmyys levisi hänen silmiinsä: "En voi enää muuttaa mitä olen, tehnyt, olen valinnut tieni, avada kedavra."

Tms. mutta hyvinhan tuo meni. D: nuoruus ei ollut oikein mieleeni, mutta King Cross luku oli hyvä! Olisin halunnut Harryn jäävän hieman säälimään Kalkarosta, mutta hän sääli vain itseään. Ja sieppi avautu tyhmällä tavalla!

Kaiken kaikkiaan huonoin Potter, ehkä. Lisäksi lopussa olisin halunnut tietää, miten Lunan, Hagridin, Georgen (Fredin kuoltua) kävisi. Ehkä Percystä tuli taikaministeri? George teki puodin Leen kanssa Tylyahoon? Kuka jatkoi rehtorina? Neville ei ollut yllätys opettajana. Miksei yhtäkkiä olisi sanottu (Harry sanoi Alille): "Sano myös terveisiä kunnon iso-D:lle." "Jaa Dursley Dudleylle? Meidän viheropettajalle." "Niin."

Tai jotain muuta yllättävää: "Sano terveisiä PVS opettavalle Vernon Dursleylle!" "Tunnetko hänet??"

Joo meni överiksi. Miten Dursleyden kävi? Kysymyksiä on hirveästi! Ruaah, Hagrid?
'Hermione kirkaisi. Musta ponkaisi seisaalleen. Harry Sätkähti kuin olisi saanut sähköiskun.'

Jeppe

  • Ankeuttaja
Vs: Täyttikö kirja odotukset?
« Vastaus #123 : Maaliskuu 10, 2008, 19:24:32 »
Tuntemukset eivät lopussa olleet hyvät; kun olin lukenut kirjaa noin puoleen väliin, huomasin Hesarissa arvostelun, jossa Potter haukuttiin. Sillä hetkellä kaikki lukemani väitti vastaan. Valitettavasti Rowling onnistui lopussa möhlimään koko homman, epilogia ei olisi pitänyt kirjoittaa ollenkaan ja itse tarinankin lopusta puuttui jokin. Ehkä Dumbledoren loppuselitykset?

Poissa morvanvarjo

  • o_O
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
Vs: Täyttikö kirja odotukset?
« Vastaus #124 : Maaliskuu 10, 2008, 20:22:57 »
Ihana kokemus... en pettynyt varmaan kertaakaan kirjaa lukiessani. Tuntui niin hyvältä, kuinka upeasti Rowling oli saanut kaikki loputkin pikkujutut ratkeamaan, ja jokaiselle sivuasiallekin tuntui löytyvän lopulta joku tähdellinen merkitys Harryn tarinan loppupuolella. "I open at the close" -kohdassa (The Forest Again) mulle tuli semmonen "ympyrä sulkeutuu" -fiilis.
Kirja oli synkkä ja koskettava, mutta jostain syystä nauroin sille useammin, kuin muille kirjoille. Snapen shampoovitsaus oli niin hervoton.. XD  The Prince's Tale oli ehdottomasti koskettavimpia lukuja.
Viimeisissä luvuissa jokainen hahmo tuntui saavan aivan uuden merkityksen ja roolin, kaikki tavallaan "kääntyy päälaelleen". (*Tuulettaa rouva Weasleylle*) Hahmojen kuolemat tuntuivat kamalilta, erityisesti Fredin ja Dobbyn kohdalla.. D: Jotenkin tuntui ennen kirjan lukemista, ettei Rowling pystyisi tappamaan Harrya, ja onneksi näin ei tapahtunutkaan.
Epilogi oli ihana, mutta olisin kaivannut enemmän tietoja siitä, millaista päähahmojen elämä oli, esim. missä he työskentelevät, missä he asuvat, mitä heille kuuluu muuten. Dursleyiden kohtalo jäi vaivaamaan, tapasiko Harry heitä enää kertaakaan, ja palasivatko he takaisin kotiinsa jne.
When Remus Lupin rules the world all problems will be solved with chocolate.

Poissa Asoalian

  • : W
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Mary Sue
Vs: Täyttikö kirja odotukset?
« Vastaus #125 : Maaliskuu 11, 2008, 16:59:48 »
Minun odotukseni Kuoleman varjelukset täytti täysin. En ole koskaan varsinaisesti epäillyt, etteikö Rowling osaisi hoitaa hommaa kunnialla loppuun, vaikka jossain vaiheessa tietty mietitytti että tehdäänkö lopusta yltiösiirappinen, ja kun se ei sellaiseksi mennyt, odotukseni täyttyivät. Yksinkertaista ^^ En välttämättä sanoisi, että tämä olisi paras Harry Potter-kirja, itseasiassa viimeisen kirjan lukemisen jälkeen en ole pystynyt mielessäni enää laittamaan Pottereita parhausjärjestykseen mutta niin, loistava se on jokatapauksessa eikä sitä sen paremmin voi sanoa.
Ja täytyy kyllä vain ihailla sitä, miten Rowling sai loppujen lopuksi kiedottua melkein kaikki avoimeksi jääneet vihjeet ja narut yhteen ja pidettyä koko homman koossa, siihen ei välttämättä olisi kovin moni pystynyt. Siitä myös kunniat Row'lle, että KV:ssä oli saatu melko kummallisetkin ja hämärät kohdat vaikuttamaan järkeenkäyviltä, kuten esimerkiksi King's Cross-luku. Imo se olisi voinut pilata aika paljon, mutta onnistuneena se on yksi lempikohdistani kirjassa

Suomennokseen sensijaan en ole niin tyytyväinen kuin alkuperäiseen, minusta tuo vaikutti jotenkin.. huolimattomasti käännetyltä, kun vertaa aikaisempiin Pottereihin. En edes tiedä, mistä tälläinen vaikutelma tuli, mutta ainakaan kovin monen nimen käännös ei miellyttänyt minua, mutta voi tosin olla että se on vain totuttelukysymys. No joo. Kyllä minä Kuoleman varjeluksistakin tykkään, ihan siinä missä Deathly Hallowsistakin.

Ja ihan vain jotta voisin eksyä aiheesta: Prinssin tarina - meinasin hajota johonkin pienimuotoiseen awwituskohtaukseen. Huolestuttavaa :o
"You think that's hard? Try auditioning for Baywatch
and being told they're going in another direction."

Poissa fascino

  • Merirosvo
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
Vs: Täyttikö kirja odotukset?
« Vastaus #126 : Maaliskuu 11, 2008, 22:32:37 »
Täytti todellakin. Välillä pelkäsin että apua entä jos se ei olekkaan niin hyvä kuin odotan?? Eipä pelkoni käynyt toteen. Oli kuitenkin todella surullista sitten kun se lopulta iski että tässä tämä nyt sitten vihdoin oli. Ei enään pottereita. Ei kuitenkaan jäänyt kauhean haikea mieli sillä sain melkein kaikkeen vastauksen.
Missä on aarteesi, siellä on sydämesi
RIP Elli 4.8.2008

Poissa Zenzibar

  • Pelastaja katsoi profiiliaan ja läikytti teetä pöydälle
  • Aurori
  • *
  • Sukupuoli: Noita
  • kesäinen-eskapisti-merirosvo-jedi-söpö-skotti
    • Home sweet home
  • Pottermore: BloodNight6399
  • Tupa: VOLDEMORT!!!
Vs: Täyttikö kirja odotukset?
« Vastaus #127 : Maaliskuu 11, 2008, 22:43:54 »
Minulla on täydellinen viha-rakkaus suhde tuohon opukseen (jonka viisi minuuttia sitten käsistäni laskin) ja luultavastikin enemmän kallistun vihan puolelle. Tietysti luin sen aivan liian nopeaa, mutta minkäs teet. Alku oli ihan hyvä ja se eteni mukavasti, mutta se telttailu, taistelu, Kalkaroksen muistot, Dumbledore, sekä Voldun kuolema, ottavat minua niin paljon päähän, että tekisi mieli Row:lle valittaa.
  Milestäni kirja oli todella suuri pettymys. Hihkaisin jo toivosta, kun kävi ilmi, että viimeinen hirnyrkki (kuten monet arvelivat) oli Harry, ajattelin, että JES poitsu heittää veivinsä, mutta kun ei niin ei! Ei se saamarin kakara suostu kuolemaan vaikka mikä olisi... Voldu kuoli :( Ja Tonks ja Lupin ja Hedwig jaFred! Muista en niin välitä, mutta nuo ei ois saanu kuolla!!!! :'(
  Jotenkin nämä itse Kuoleman Varjalukset taas olivat jotain niin käsittämättömän hienoa ja toisaalta taas vain uusia arvoituksia, mikä teki kirjasta aika sekavan. Se todellakin oli aika sekava alusta loppuun, mutta olipahan siinä sentään edes se lohtu, että Dumbbis ei ollutkaan niin hyvis, kuin kaikki aina kuvitteli!! Hähää!
  Kuitenkin, jännitystä ja draamaa kirjassa piisasi ja ne pätkät Voldemortista oli tälläiselle pahis-fanille todella herkkua! :P Nooh, ei aina ei saa mitä haluaa ja kirja oli silti hyvä, ei sillä, mutta silti se aiiheuttaa minussa niin ristiriitaisia tunteita että huh...

Jooh... Zenzibar on puhunut.
"You're only given a little spark of madness. You mustn't lose it." -Robin Williams

Wurm

  • Ankeuttaja
Vs: Täyttikö kirja odotukset?
« Vastaus #128 : Maaliskuu 12, 2008, 20:08:25 »
Täytti, kerrassaan mahtava kirja! Hieman paksumpi kirja olisi voinut olla, mutta eri asia sitten olisiko ollut yhtä hyvää tekstiä, en tiedä. Juonestakin en oikeastaan arvannut muuta kuin hirnyrkkien etsinnän aloittamisen ja vierailemisen Harryn vanhempien haudalla. Ilahduin kun juoneen liittyi myös aikaisempien kirjojen turhilta tuntumia asioita jotka olivatkin sittenkin tärkeitä (kuten medaljongin vilahtaminen feeniksin killan päämajan siivouksessa).
 Hyvä kun Dumbledore ei ollutkaan niin pyhimys kuin kuviteltiin. Hänestäkin löytyi tämä synkkä puoli. Myös kun ei ollut täysin jaettu ihmisiä hyvien ja pahojen puolelle, vaan oli myös välimaastossa liikkuvia hahmoja. Kuitenkin välillä juoni oli hieman tylsää paikallaan junnaamista, kun pääkolmikko hyppeli teltan kera paikasta toiseen. Hahmot ja juoni ilman tylypahkassa opiskelua saivat kirjan tuntumaan välillä ”epä-pottermaiselta” joten kirja ei kuitenkaan yltänyt Harry Potter- kirjoista parhaimmaksi. Muuten juoni/kirja oli hyvä, tykkäsin! Kirja oli (suomennoksen takakanteen viitaten) koskettava, jännittävä, hengästyttävä sekä kuitenkin huumori oli mukana. Surullista että kirjoja ei tule enää lisää, mutta parempi että se loppui aikanaan. Viimeinen luku oli hieman liian lyhyt. Olisi ollut kiva tietää enemmän kuinka kaikille kävi, kuten Dursleylle. Suurin piirtein kaikkeen vastauksen kuitenkin sain.

Pahoitellen sekavaa tekstiä
-Wurm-

Poissa Hippo

  • mutakylpyilemässä
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
Vs: Täyttikö kirja odotukset?
« Vastaus #129 : Maaliskuu 13, 2008, 14:31:15 »
Niin... osin täytti, osin ei.

Olin loppuun pettynyt. Tosin olen lukenut kirjan vasta kerran, joten hieman hankalaa vielä sanoa ihan kunnollista mielipidettä.

En olisi halunnut, että Harry kuolee, mutta hän pääsi mielestäni aivan liian helpolla. Hyvien sattumien kautta Voldemortin sauva oli Harryn puolella, ja Harry voitti Voldemortin Aseistariisuntaloitsulla. Hirnyrkit olivat liian huonosti suojattuja, esim. Korpinkynnen (en muista oikeaa nimeä) tiara, oli aivan helppo löytää ja varastaa. Loppu ei ollut aivan "lopullinen loppu", siitä on liian helppo jatkaa.
Kenenkään lopullista kohtaloa ei kerrottu (lukuunottamatta kuolemia). Mitä Harrysta, Ronista, hermionesta ja Ginnystä tuli ammatiltaan? Ketä opettajia Tylypahkaan tulee? Miten Weasleyille kävi? Entä muille henkilöille? Millaista elämä on kuoleman jälkeen (mielestäni King's Cross-luku ei ollut aivan todellista, sehän tapahtui Harryn pään sisällä)?

Mutta olin tyytyväinen siihen, että kirja sisälsi paljon yllätyksellisiä käänteitä, ja oli hieno kokonaisuus :) Pääasiassa olen tyytyväinen, tuo loppu jäi vain ärsyttämään...
« Viimeksi muokattu: Maaliskuu 15, 2008, 19:25:59 kirjoittanut Hippo »

Aura

  • Ankeuttaja
Vs: Täyttikö kirja odotukset?
« Vastaus #130 : Maaliskuu 14, 2008, 19:53:36 »
Kirja täytti kyllä loppujen lopuksi (korkeat) odotukseni varsin hyvin. Alku ja Dudleyn yllätys olivat oikein lupaavia, mutta en jaksanut innostua ah-niin-riemukkaasta telttailuosuudesta: Jotenkin vain tuntui että tapahtumat jumittavat paikoillaan, aika ja sivut kuluvat mutta hirnyrkkejä ei löydy. Raivostuttavaa. Asiaan saattaa kyllä vaikuttaa sekin, että ensimmäisenä päivänä meni 520 sivua, mitä ei olisi yksityiskohtien + juonen hahmottamisen kannalta saanut tapahtua.

Mutta kun teltassa röhnöttämisestä päästiin yli alkoi juoni rullata. Oljon puolenvaihto oli mielestäni onnistuneesti toteutettu ja mukava juonenkäänne, en huomannut sen tapahtuvan liian nopeasti. Piskuilanin kuolemaan tunnustan pettyneeni: olisi Matohäntä nyt muutakin saanut vastapalvelukseksi tehdä kuin hellittää hetkeksi otteensa! Joihinkin konkreettisempiin toimiin olisi pitänyt ryhtyä.

Dumbledoresta... enpä oikein tiedä, pidänkö vai enkö pidä siitä, miten asiat paljastettiin. Loppuun asti luettuani saatoin hyväksyä asioiden laidan melko tyynesti, mutta aiemmin epätietoisuuden vallitessa en pitänyt siitä, miten Albuksen menneisyys paljastettiin. Ei maan pinnalle romauttamista olisi ihan näin tarvinnut tehdä...

Kalkaroksen menneisyyden paljastamista sen sijaan fanitan. Ihanimpia lukuja koko kirjassa! Kalkaroksen kuollessa en vielä osannut surra hahmoa äärettömästi, koska en nähnyt millä hänet olisi total-hyväksi voinut paljastaa: pahiksen roolissa siis odotinkin hänen kuolevan. Mutta kun muistot sitten paljastuivat, sain syyn fanittaa Severusta entistäkin enemmän.

Harryn "kuollessa" metsässä odotin jo hetken ihmeissäni, oliko Rowling todella tappanut hänet. Klisheistä kuolimatta olen kuitenkin tyytyväinen todelliseen ratkaisuun, joka toteutui yllättävän luontevasti hirnyrkin avulla. Harrya kantava Hagrid oli niitä kohtauksia, joissa teki mieli syöksyä lohduttamaan. Samoin se, että Minerva välitti Harrysta näinkin paljon, kolahti oikein mukavasti. McGarmiva kun sattuu olemaan hänkin lempihahmojani.
Ylipäätään koko Tylypahkan the Final Battle oli varsin onnistunut. Mutta täytyy tunnustaa, että jotenkin liian helposti Voldemort kuoli: keskustelu sitä ennen oli hyvä, mutta sitten naps vain, yhdellä taialla... Olisi sitä nyt voinut hiukan pitkittää, dramatisoida.

Mutta Epilogi. En_pitänyt. Tällä tavalla en olisi suonut sarjan päättyvän, ja päädyinkin lukemaan viimeisen luvun uudestaan ja päättämään kirjan mielessäni rehtorin kansliaan. Liian siirappista, liian laimeaa, mutta ei mitään olellista tietoa. Mitä tapahtui taistelun jälkeen?

Mutta kaiken kaikkiaan olemme varsin tyytyväisiä.

Poissa adswil

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
Vs: Täyttikö kirja odotukset?
« Vastaus #131 : Maaliskuu 15, 2008, 18:46:44 »
Itse asiassa DH (en osaa vieläkään oikein käyttää suomenkielistä nimeä) ylitti odotukseni. Odotinkin tietysti kaikki selvittämättä jääneet asiat selittävää ja muutenkin elämää suurempaa opusta, mutta kirjan luettuani en kyennyt moneen päivään ajattelemaan juuri mitään muuta, vaan tapahtumat ja henkilöt pyörivät päässäni pitkän aikaa taukoamatta - loistava kirja siis.

Lähes kaikille hahmoille kävi juuri niin kuin odotinkin: Ron ja Hermione sekä Harry ja Ginny päätyivät yhteen, Kalkaros olikin hyvis ja Dumbledoren kuolema vähän oletettua monimutkaisempi juttu, Voldemort kuoli, ja niin edelleen. Oikeastaan monet kirjan tapahtumat olivat sellaisia, että aavistelin niitä jo etukäteen, mutta silti lukiessa törmäsi moniin yllätyksiin, jotka tekivät siitä täydellisen kirjan, ehdottomasti parhaan Harry Potterin. Jos kaiken olisi voinut tietää etukäteen, ei kirja olisi ollut läheskään niin hyvä - ennalta-arvattavuus on useimpien fantasiakirjojen huono puoli, mutta DH:n monet juonenkäänteet olivat niin yllättäviä, ettei niitä lukiessakaan meinannut uskoa todeksi.

Mielestäni DH on täydellinen päätös Potter-sarjalle. Juuri sellainen tarpeeksi dramaattinen ja elämää suurempia kertomuksia esittävä kirja, josta jää ainakin minulle mitä parhain jälkimaku. Salaisuudet selvisivät, eikä oikeastaan mikään selviämättä jäänyt seikka jäänyt häiritsemään.
In my world love is for poets - so I'm trying to be one.

Poissa Pipe

  • Luihusten oma kasvatti
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Luihuinen
Vs: Täyttikö kirja odotukset?
« Vastaus #132 : Maaliskuu 31, 2008, 21:35:31 »
No osaltaan ei ja osaltaan joo.

Minkä ihmeen takia tyypit lähtis kesken koulun tuhoon jotain Hirnyrkkejä. Eikö muka oikeesti ois vuotta voinu siinä venata??

Alku oli nukuttava. Olin lopettaa monta kertaa kesken, mutta kun olin kuullu et se nyt sattuu vaan olemaan hyvä siin keskivaiheil ja lopus ni luin. Tosin se keskivaihe oli hyvä. Taas Metsä <3. Oikeesti paras luku varmaan yks parhaimmista Row.n kirjottamista kohdista koko kirjasarjan aikana.

Severus+Lily plussaa ja söpöö se "saanko katsoa silmiisi" :) <3

Minkä ihmeen takia Row.n piti tappaa just kaikista ihanimmat tyypit? Jo ihan aluks tietty Lily ja James (no joo eihän muuten ois koko kirjaa), Sirius, FRED(?), REMUS(??!), TONKS(??!) Minkä ihmeen takia??

Ja kaikkein suurin kysymys, MIKS Row kirjotti Dracolle jonku uuden tytön mutta HARRYLLE GINNYN??

Sit oisin mielummin laittanu joko Pansy ja Ginny tai molemmille omat. Ginny ja Harry jos ei oo Draco ja Pansy. Ni EI VAAN MEE!

Toisaalta juu, toisaalta ei.. Oli siinä kuitenkin niin paljon turhaakin, et kyl siitä paremman ois saanu. Mut joo sen siitä saa ku kirjottaa lopun etukäteen.

Miks Row ei voinu paljastaa mihin tupaan Al ja Sco menee ja miten ne ystävystyy tai alkaa vihaan toisiaan..(?) Tää ihmetytti erityisesti. Vähä niinku idioottimaista kirjottaa toi kohta kun se jätettiin kuitenkin noin avoimeks.
♥Yritän vain hymyillä, vaikka olen jo kuollut sisältä♥
♥♥Polseres vermelles - Polseres amunt!!♥♥

Poissa Miasma

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • My Little Evil Pony
Vs: Täyttikö kirja odotukset?
« Vastaus #133 : Maaliskuu 31, 2008, 22:46:14 »
Muu kirja kyllä, loppu ei.

Kirja itsessään oli erinomainen ja tempaisi heti mukaansa. Loppu puolella kirja alkoi menemään vähän liian nopeasti, kuolemia tuli sitä vauhtia ettei niitä kerennyt edes kunnolla tajuamaan. Grabbe (vai oliko se Goyle) kuoli täysin yllättäen ja siitä tuli "Mitä? Häh? Mitä äsken tapahtui?" tunne, pian sen jälkeen kuolee Fred ja hetken päästä Tonks ja Lupin, joiden kuolemalle ei taidettu antaa edes selitystä. Voldemort kuoli melko nopeasti, kun Harry oli vähän aikaa jaaritellut ja sitten iskenyt the mighty aseistariisuntaloitsun, josta kimposi Volskan avada kedavra. Pimeyden Lordi kukistui tuosta vain, vaikka olihan sitä tietenkin edeltänyt pitkä hirnyrkkien metsästys.
Loppu oli kertakaikkiaan liian "Paha sai palkkansa ja hyvikset elivät elämänsä onnellisena loppuun saakka" kamaa. 19 vuotta myöhemmin osio tuntui todella kömpelöltä, kuin Rowling ei olisi kirjoittanut sitä itse, vaan joku paljon kömpelömpi. Ainoa asia joka sai lopussa aikaan awww-fiiliksen, oli Dracon poika Scorpius.

Loppu ei siis ollut "aivan" sitä mitä olin odottanut yhdelle kaikkien aikojen parhaimmista kirjasarjoista. :/ Mutta muuten kirja oli loistavaa Rowlingia, eikä surkea pääte kirjasarjalle ollut maailman loppu.
Who has time for tears?

Poissa mimbulus

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
Vs: Täyttikö kirja odotukset?
« Vastaus #134 : Toukokuu 11, 2008, 15:52:22 »
 Keskiosa kirjaa oli sen verran tylsä että syvällä mieleni perukoissa huokailin sen toistolle kun Harry, Ron ja Hermione vain pakoilivat paikasta toiseen. Niin kuin joku jo sanoi, loppu meni liian nopeasti kun alkua oltiin mielestäni jaariteltu liian kaua. "19 vuotta myöhemmin" -osio olisi voinut olla vähän pidempi ja nimet uskottavampia. KV poikkesi todella paljon edellisistä HP ista, mutta en nyt sanoisi, että se pitäisi tulkita huonoksi asiaksi.
~mimbulus

Blue Raven

  • Ankeuttaja
Vs: Täyttikö kirja odotukset?
« Vastaus #135 : Toukokuu 14, 2008, 21:37:24 »
Ensimmäisen lukukerran jälkeen jäi sellainen fiilis että yes! aika lailla tällainen tämän kuuluikin olla!

Toisella kerralla en ollutkaan enää niin varma: ne kolmikon pusikkoseikkailut olivat pitkästäveteisiä ja tuntuivat turhilta, juoni keskittyi liiaksi Roniin ja Hermioneen (en edes tykkää tuosta parituksesta...vieläkään) ja kaikki kävi aina loppujen lopuksi liian helposti. Lopputaistelu Voldemortin kanssa tuntui sekin väkisin väännetyltä ja juonen tiheytyminen pelkkiin sauvapölinöihin rassasi ja pahasti. Loppukatsaus tulevaisuuteen tuntui kyllä ensimmäiselläkin kerralla aika lässyltä happyendingiltä, mutta silloin annoin sen aika pitkälti "Albus Severus" nimen ansiosta anteeksi.

Kolmannella kerralla (suomennos-lukukerta) päädyin suurinpiirtein näiden kahden aikaisemman lukukerran jälkimainingingeiden keskivaiheille. Hyvä päätös sarjalle, vei kunnialla loppuun sen minkä aloittikin, mutta silti jotakin enemmän siltä kyllä odotti. Pakko myöntää että pienoinen pettymys. :/

Poissa Jukka

  • Vuotislainen
Vs: Täyttikö kirja odotukset?
« Vastaus #136 : Toukokuu 15, 2008, 17:31:41 »
Kirja täytti odotukseni. Sellaisen sen pitikin olla. Minua jäi vain mietittymään se kun kirja loppui niin yhtäkkiä enkä oikein tajunnut sitä loppua :(

Joo, ainoa miinus oli loppu - se kuinka nopeasti se tuli - muuten kirja on kutakuinkin täydellinen. Epilogista monet saivat raivarin, mutta eihän imelyydessä mitään pahaa ole ;) Välttämättä. Riippuu tavasta ja yhteydestä. Epilogi ei ollut minusta lähellekään sellainen pohjanoteeraus kuin mitä jotkut antavat ymmärtää, vaikka imelä/siirappinen se kyllä oli. Sitä en kiistä.

Jotta jännittävimmille asioille tulisi tasapainoa, on kirjassa hyvä olla myös ns. tylsempää sisältöä: se tasapainoittaa kokonaisuutta. Minusta telttailu ei mennyt missään kohdassa pitkästyttäväksi. Ainoa Potter, jossa kenties on joitakin oikeasti tylsiä kohtauksia ja liikaakin tietoa, on Feniksin kilta. Siinä kuitenkin esitellään paljon tulevien kirjojen kannalta olennaista asiaa, joten pitkä rakenne ja tarkka kerronta on sinänsä oikeutettua.

Kuoleman varjeluksissa oli ylivoimaisesti vähiten niitä' ns. "tylsiä kohtauksia" ja selvästi eniten jännitystä & paljastuksia & actionia, ja näillä argementeilla se on kaikista paras Potter. Azkabanin vanki antaa omasta mielestäni erittäin kovan vastuksen, ja onkin vaikea sanoa kumpi on parempi. KV kuitenkin vähintään #2. Minun mielestäni.

Poissa Nuuk

  • Kuolonsyöjä
  • Sukupuoli: Noita
  • Slytherin
  • Tupa: Luihuinen
Vs: Täyttikö kirja odotukset?
« Vastaus #137 : Toukokuu 15, 2008, 23:23:21 »
Kirja oli mahtava, mutta joissakin kohtaa hieman pitkästyttävä, esim. kun Albuksesta kerrotaan, tuntuu että sitä samaa asiaa jauhetaan useamman kerran kirjassa, ei jaksa lukea aina niitä juttuja Albuksesta kun lukee kirjaa uudelleen. Ja silloin kirja on myös hieman pitkästyttävä, kun kolmikko vaeltaa paikasta toiseen metsässä eikä mitään ihmeellistä tapahdu. Mutta löytyy sieltä monia hauskojakin kohtia joille pitää pysähtyä nauramaan. Liian moni ' hyvis ' kuolee siinä minun mielestä.. Esim. Lupinin ja Tonksin ei olisi tarvinnut kuolla. Ja olisin veikannut että Ron kuolee, joku kolmikosta.. mutta eipä kuollut.
Ja se kirja oli myös surullinen, kun lähes kaikki lempihahmoni kuolivat; Bellatrix, Severus, Pimeän Lordi ja muita kuolonsyöjiä. Kalkaroksen ei olisi tarvinnut kuolla, vaikkei ollutkaan uskollinen Pimeän Lordille ( Kannatan pahiksia<3), mutta olin varautunut siihen että hän kuolee, mutta se oli kauheaa. Ja Bellatrix taisi olla ainut uskollinen Voldemortille? Taisteli loppuun asti Hänen kanssaan.
Loppu tuli tosiaan hyvin äkkiä siinä, mutta se oli ihan ok. :)
I can see you, but you can't see me.

miaa

  • Ankeuttaja
Vs: Täyttikö kirja odotukset?
« Vastaus #138 : Toukokuu 23, 2008, 21:15:41 »
Inkku: Kieltämättä Pottereiden viimeiset osat ovat ehkä hieman vanhemmille tarkoitettuja, mutta en toki kielläkkään sitä että et saisi lukea niitä. (Pliis, älkää nosta noista mun äskösistä sanoista mitään mekkalaa, sanoin vain oman mielipiteeni.)

Hmmm.... Kyllähän tuo viimeinen kirja oli hyvä. Tosin itsekkin pillitin vähän väliä. Varsinkin Dobbyn, sekä Fredin kuolema kohdissa. Kuten monimuukin, olisin toivonut, että 19-vuotta myöhemmin luku olisi kirjoitettu hieman tarkemmin ja paremmin. Tarinan loppu jäi jotenkin auki...  Muuten kirja oli täydellinen! Normaalisti kirjasarjojen kanssa käy niin, että ensimmäinen kirja on kaikista paras, ja laatu laskee koko ajan mitä enemmän kirjoja ilmestyy. Pottereiden kanssa ei kumminkaan käynyt niin ja olen todella iloinen siitä! Hyvä Rowling! :D

Latu

  • Ankeuttaja
Vs: Täyttikö seiskakirja odotukset?
« Vastaus #139 : Toukokuu 29, 2008, 15:43:49 »
Meikäläisen odotukset nyt ainakin täyttyivät. Koska en osannut odottaa tältä kirjalta mitään. Tai en uskaltanut odottaa. *snort*
Mikä jäi päällimmäiseksi käteen, niin mukava tietopakettihan tämä oli. Sekavuutta löytyi kyllä enemmän ja vähemmän, monesti piti hypätä edelliselle aukeamalle, tokaista "Ai noinko se pitikin ottaa?" ja jatkaa eteenpäin taas piirun verran fiksumpana. Mutta toisaalta, kun yhteen kirjaan pitäisi nivoa kuuden toisen kirjan mystiset yksityiskohdat ja outoudet ja luoda luova loppuratkaisu... sanotaanko, ettei mikään maailman helpoin homma. Tästä hyvästä annetaan seläntaputus Rowlingille, joka pystyi moiseen.
   Jos jotakin negatiivista pitäisi bongata, niin Harryn ja Voldemortin kaksinkamppailu oli aika outo. Tuo keskustelu oli vielä ihan ok, mutta sen jälkeen yhdet loitsut ja Löördi (anteeksi, en normaalisti suosi lempinimiä, mutta... xD) ketoon. Sitä oli siinä sitten ihan "Wtf kuoliko se? o.O" Kun aluksi polveilevaa keskustelua ja sitten mahtava, taitava, iso paha velhosetä onkin kuollut. Hiukan pidempi taistelu loppuun, Harrylle ehkä yksi tai kaksi läheltä piti-tilannetta ja sitten olisin suonut Voldemortin kuolevan. Jäi nimittäin sellainen maku suuhun, että Voldemort olisi ollut taidoiltaan jotain nelosluokkalaisen tasoa, ja se jos mikä on harhakuvitelma.

Minä pidin lopusta. Okei, olihan se aika siirappinen, mutta kaiken sen jälkeen mitä Harry oli kärsinyt, oli se kai ihan oikeutettua. Ärsytti vain hieman Harryn ja kumppareiden lapsikatraat... nimissä ei mitään valittamista, loppujen lopuksi olisin varsin ylpeä jos minut oltaisiin nimetty niin tärkeiden henkilöiden kuin Albuksen ja Severuksen mukaan. Ja moniako teistä kutsutaan sekä etu- että kakkosnimellä? Ei Albuksen tarvitse toista nimeään kaikille kailottaa.

Lopputiivistelmänä pidin kirjasta yllättävän paljon, vaikka se sekoittikin Latu-polon useampaankin otteeseen.

//Inkku, kyllä meikäkin itki moneen otteeseen, vaikken enää lapsi sanan varsinaisessa merkityksessä olekaan. Riippuu aina henkilöstä. :D
« Viimeksi muokattu: Toukokuu 30, 2008, 22:23:58 kirjoittanut Latu »

Dunja

  • Ankeuttaja
Vs: Täyttikö seiskakirja odotukset?
« Vastaus #140 : Joulukuu 20, 2008, 20:57:14 »
Se.. oli jotain siltä väliltä. Ajattelin sen olevan paras.. Ehkäpä olin hieman pettynyt, mutta en paljon, ajattelin sen olevan parempi kuin edelliset, eli odotukset oli aika korkealla, mutta aika samanlainen se oli. Riippuen tietysti siitä mihin kirjaan sitä verrataan. Jos vertaa FK:hon oli hieman huonompi, mutta jos vertaa AV:hen oli parempi. Suurin osa kirjasta oli tosi hyvä, mutta välillä meinasi vähän kyllästyä, kun oltiin monta päivää samassa paikassa ja häävalmistelutkin kestivät hirvittävän pitkään. 19 vuotta myöhemmin-luku oli oikein hauskaa luettavaa :D Repeilin ihan kunnolla, vaikka lopun nyt toisaalta jo arvasinkin. Mutta Potter-listalla se kyllä saa toiseksi parhaan-tittelin.

Poissa Hattrick

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Velho
Vs: Täyttikö seiskakirja odotukset?
« Vastaus #141 : Maaliskuu 05, 2009, 02:42:04 »
  Jos jotakin negatiivista pitäisi bongata, niin Harryn ja Voldemortin kaksinkamppailu oli aika outo. Tuo keskustelu oli vielä ihan ok, mutta sen jälkeen yhdet loitsut ja Löördi (anteeksi, en normaalisti suosi lempinimiä, mutta... xD) ketoon. Sitä oli siinä sitten ihan "Wtf kuoliko se? o.O" Kun aluksi polveilevaa keskustelua ja sitten mahtava, taitava, iso paha velhosetä onkin kuollut. Hiukan pidempi taistelu loppuun, Harrylle ehkä yksi tai kaksi läheltä piti-tilannetta ja sitten olisin suonut Voldemortin kuolevan. Jäi nimittäin sellainen maku suuhun, että Voldemort olisi ollut taidoiltaan jotain nelosluokkalaisen tasoa, ja se jos mikä on harhakuvitelma.

Juuri näin sen pitikin mennä. Se oli Rowlingille tosi paha pala keksiä järkevä loppuratkaisu. Kirjasarjahan alkoi lasten - ja nuorten kirjana, mutta lähti sen jälkeen kulkemaan ihan omia polkujaan ja viimeisen luvun ohella ikään kuin taas loppui lastenkirjana. Toivon melkein, että Harry olisi kuollut. Ihailen ihmisiä, joilla on kykyjä ja/tai ovat hyviä joissakin asioissa. Tämän takia minua kismitti se, että Voldemort oli pakko tappaa. Tämä taas vie siihen samaan kohtaan miksi Rowling ei ollut kirjoittanut suurta taistelukohtausta. Se vasta olisikin ollu koomista, että ehkä kaikkien aikojen mahtavin velho häviäisi taistelun 17- vuotiaalle pojalle. Nyt se oli kirjoitettu siten, että Harry voitti vain sauvansa ansiosta, ei taitojensa. Lopullinenhan syy Voldemortin tuhoutumiseen oli hänen ylimielisyytensä ja aliarvioitinsa. Tämä olikin  järkevä valinta. Voldemort, yhdessä Dumbledoren kanssa, oli kirjoitettu niin mahtavaksi taidoltaan, että loppuratkaisun oli pakko jäädä jotenkin "laimeaksi". Kirjoissa on annettu hyvin osviittaa heidän taidoistaan. Jos Harry oli keskiverto-oppilas niin koulussa kuin taidoissakin, oli Hermione eliittiä. Kuitenkin esimerkiksi Kalkaros oli selvästi Hermionea (ollessaan hänen ikäisensä) parempi, kuten kuudennessa kirjassa annetaan ilmi. Hänen nerokkaat yrttitaitonsa (vaikka ei edes ollut hänen ykkösaineensa) ja omien spellien keksiminen oli kaukaista Hermionelle. Voldemort ja Dumbledore taas olivat tästä vielä paljon korkeammalla. Voldemort oli siis vain yksinkertaisesti kirjoitettu niin mahtavaksi, että pitkä ja tasaväkinen yhteenotto hänen ja Harryn välillä olisi pilannut kaiken. Rowling oli vielä lisännyt sitä ennen tarkoituksella kohtauksen, jossa Voldemort taistelee kolmen hyviksen (yhden ollessa Kingsley, varsin taidokas velho hänkin) kanssa ja lopulta löylyttäen heidätkin.

Luin juuri nyt viimeisen kirjan lopulta suomeksi! Toki olin sen jo lukenut heti ensimmäisenä mahdollisena hetkellä, kun se englanniksi kauppoihin saapui. Sitten tuli tämä miltei kahden vuoden tauko. Täysikäisyydenkin jo rikottuani en odottanut, että kirjasarja vielä jaksaisi imaista mukanaan niin voimakkaasti. Noh, väärässä oltiin. Suomennos paineltiin läpi kolmessa päivässä. Sama haikea olo tuli tämänkin jälkeen, kun nyt kirjasarja on "virallisesti" ohi. Englanninkielisen version jälkeen pystyi vielä perustella sillä, että suomennos on vielä luettava. Varmaan lähiaikoina pitäisi alottaa ensimmäisten kirjojen lukeminen. Aika on vaan lentänyt niin pirun nopeasti, että en ole edes huomannut unohtaneeni suuren liudan (yksityiskohtaisimpia) tapahtumia esimerksiksi AK:sta, vaikka olen lukenut senkin ainakin yli kolme kertaa. Potterit ovat olleet kirjoiksi hyvin suuri osa elämääni.

Viimeinen kirja oli siis hyvä. Se oli tietenkin erilainen kuin muut kuusi, mutta silti hyvä. Näiden kirjojen kanssa harvoin tulee tylsää, ainakaan ensimmäisellä lukukerralla. Mielellään luen "tylsiäkin" kohtauksia, joissa ei tapahdu mitään erityistä, kuten tylypahkan tunnit.

Kirja eteni paikoittain hitaammin kuin edeltäjänsä, mikä ei kuitenkaan haitannut. Vuosien varrella olen alkanut pitämään yhä vähemmän Harrystä. Hän on niiiin ylivertaisen rohkea, epäitsekäs (uhan alla) ja urhoollinen, mutta kumminkin ragee vähän väliä ihan typeristä asioista. Kirjassa oli myös pari melko epäuskottavaa kohtausta, suurin ollessa se, missä kolmikko ryöstää irvetan holvista Puuskupuuhin kupin. Muutenkaan en vain pysty uskomaan sitä, että kolme 17-vuotiasta viimeisen luokan väliin jättänyttä velhoa pystyisivät tuhoamaan hirnyrkit. Toisaalta se oli pakko käydä niin ja siksi asiat perusteltiin suurimmaksi osaksi Voldemortin aliarvioimisen tai ylimielisyyden piikkiin.

Koska taikuus on käsitteenä niin laaja, voi siitä helposti keksiä tuhansia ja tuhansia juttuja. Ristiriitoja kuitenkin syntyy juuri tästä syystä. Voiko joku iloisesti esimerkiksi selittää minulle miksi Harry pystyi pitämään heikoilla komennuskirouksillaan ihmisiä vallassa, kun taas Voldemort (the greatest wizard of all time???) epäonnistui samassa nelosluokkalaisen Härrin kanssa LK:n lopussa? Näitä kyllä löytää lisääkin, kunhan vain on tarkkaavainen lukiessaan.

Muutenkin Harry on vähän erilainen nuori. Ajattelee vain rakastamansa tytön huulia, vaikka on murrosikä menossa... Näkymättömyysviitta olisi unelma normaalille pojille. Niin ja inhonsin Harry - Ginny paritusta.

//C'anossa poisti kielletyn linkin
« Viimeksi muokattu: Kesäkuu 03, 2009, 05:47:03 kirjoittanut Hattrick »

Bluekki

  • Ankeuttaja
Vs: Täyttikö seiskakirja odotukset?
« Vastaus #142 : Maaliskuu 11, 2009, 22:59:07 »
hieman samoja fiiliksiä kuin muutamalla muulla vastanneella. Ensi lukemisen jälkeen fiilikset oli aivan mahtavat, paras Potter [heti AV:n jälkeen] ja sitä rataa. Nyt kun sain maanantaina luettua toisen kerran niin... Ei kyllä vakuuttanut yhtä paljoa. Hyvä ja luettava opus mutta ei vakuuttanut yhtä paljon kuin tehokaksikko Azkabanin Vanki ja Liekehtivä Pikari. Nuo menevät molemmat komeasti ohitse KV:sta [btw itse varjelukset olivat kirjan parasta antia..Tykkäsin]. Eli siis itse otsikkoon: ei ihan täyttänyt odotuksia. Varsinkin loppu oli laimea.. Yksi loitsu ja pam kaikki ohitse. Vaikka itseä harmittaa hahmojen kuolemat [Lupin varsinkin] niin ne eivät laske kirjan "arvoa" silmissäni. Pakollinen osa taistelua, ruumiit.   

Poissa Lyn

  • Unilinnun höyhen
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Freedom is just a word
  • Pottermore: NewtRune173
  • Tupa: Rohkelikko
Vs: Täyttikö seiskakirja odotukset?
« Vastaus #143 : Huhtikuu 10, 2009, 19:10:59 »
   Olin itse ehkä hieman pettynyt seiskakirjaan, sillä odotin jotakin, ehkäpä vielä dramaattisempaa. Toki seiska oli hyvä, ja sen voi lukea uudestaan ja uudestaan, mutta siellä oli joitakin kohtia, joista en pitänyt. Kuten jo moni muukin on sanonut, epilogi oli hienoinen pettymys. Ja ne nimet, ymmärrän kyllä että ne ovat tarkoitettu kunnianosoitukseksi (tai ainakin minun mielestäni ne ovat) kuolleille, mutta jotenkin en pitänyt esim. nimestä Albus Severus.
   Toinen pienoinen pettymys oli se, että kaikki kolme päähenkilöä säilyivät hengissä. Jossain vaiheessahan huhuttiin että joku noista kolmesta kuolisi, ja minusta se olisi ollut toisaalta sellainen asia, joka olisi voinut tuoda vielä lisää syvyyttä kirjaan. Toki kirjassa kuoli moniakin, mm. Lupin ja Tonks. Kun heidät kuvattiin kuolleina lattialla, minä meinasin itkeä, sillä pidin molemmista hahmoista todella paljon, ja saa nähdä mitä tapahtuu kun seiska tulee elokuvaksi. Taidan pillittää silmät päästäni.
   Olihan seiskassa hyviäkin kohtia, ehkäpä jopa enemmän kuin huonoja. Minusta Billin ja Fleurin häät olivat ihania, vaikka ne keskeytettiinkin aika rajusti. Ja sitten oli tietenkin se kohta kun Harry & co. lähtivät Irvetasta lohikäärmeellä, se oli oikeastaan aika hieno kohta. Kohdista voisi myös mainita Malfoyn kartanon, ja sieltä pakenemisen. Kyllä minuakin itketti kun Dobby kuoli, se oli yksi lempihahmoistani, villi ja vapaa kotitonttu.
   Lopusta voisin vielä sanoa sen, että se oli melkein liiankin helppo, siis Harryn kannalta. Tai siis, minä sain siitä sen kuvan, että Harry vain menee, ja hups, hän tappoi Voldemortin ihan noin vain. Toisaalta se oli hyvä, sillä lopusta olisi muuten voinut tulla väkisin väännettyä, hirveää venytystä, että Harry melkein kuoli, ei kuollutkaan, kuoli, ei kuollutkaan...
   Kokonaisuutena olin siis ehkä hieman pettynyt Kuoleman varjeluksiin, sillä jokaisen kirjan myötä odotustaso nousi ja KV ei ehkä kyennyt täysin täyttämään odotuksiani. Mutta olisi Rowling pahemmankin voinut tehdä.

-Lyn
One day.

Poissa Musval

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Pottermore: LeviosaUnicorn19035
  • Tupa: Puuskupuh
Vs: Täyttikö seiskakirja odotukset?
« Vastaus #144 : Huhtikuu 19, 2009, 12:36:48 »
Jep, kyllä viimeinen kirja täytti odotukseni. Olin odottanut sitä muutenkin tosi kauan ja sainkin sen syntymäpäivälahjaksi eli noin kuukauden kirjan ilmestymisen jälkeen. Aamulla oli pakko jo avata paketti ja ahmin sitä aamutoimia tehdessäni ja olisin lukenut enemmänkin, jos ei olisi pitänyt lähteä kouluun. Mutta kirja oli loistava, vaikkakin todella surullinen ja sai minut itkemään monessa kohtaa, kun niin monia lempihenkilöitäni kuoli. Tosin minua häiritsi se, että Dobbyn kuolema ja hautaaminen oli kuvailtu hyvinkin tarkasti, mutta esimerkiksi Lupinin ja Tonksin kuolemat ohitettiin kauhean nopeasti. No, eipä sille mitään voi.

Ja itse en pitänyt eopilogista, minusta sen olisi vallan hyvin voinut jättää kokonaan pois. Olisin halunnut itse kuvitella Potter-hahmojen aikuisuuden ja tulevaisuuden, mutta siitä kerrottiinkin jo valmiiksi. Meinasin ensin jättää luematta koko epilogin, mutten sitten kuitenkaan viitsinyt ja lukaisin sen.
"Dancing is like dreaming with your feet." -Constanze

marski

  • Ankeuttaja
Vs: Täyttikö seiskakirja odotukset?
« Vastaus #145 : Toukokuu 25, 2009, 17:09:58 »
Joo, minusta kirja oli aivan mahtava! Mutta minua kyllä harmitti se, että niin monta velhoa/noitaa/eläintä/kotitonttua kuoli kirjassa( kamalaa kun fredkin kuoli!). Epilogi oli minusta hyvä ja se täydensi kirjaa eikä loppu jäänyt auki. Harryn ja Ginnyn lapsien nimet... No oli mitä oli. Muuten ihan hyvä kirja!

Poissa Nuno

  • kiharakirjailija verraton
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Rohkelikko
Vs: Täyttikö seiskakirja odotukset?
« Vastaus #146 : Toukokuu 26, 2009, 18:13:09 »
Kyllä täytti! Kirjassa oli jotenkin outo tunnelma. Paljon oudompi kuin edellisissä, mutta se ehkä johtui siitä että kirjassa ei enää oltu turvallisessa Tylypahkassa, vaikka silloinkin kun ne taistelivat Tylypahkassa, niin silloinkin oli sellainen outo tunnelma (se oli koko kirjan ajan), siksi olen lukenut sen monta kertaa.
En odottanut kirjasta noin hyvää, kirja täytti helposti odotukseni. Epilogi olisi voinut olla parempi, mutta ei se nyt niin huonokaan ollut. Se oli jotenkin ärsyttävä, koska Harryn kaikkien lapsien nimet olivat otettu esim. Harryn vanhemmilta, Dumbledorelta jne.

Winthrop

  • Ankeuttaja
Vs: Täyttikö seiskakirja odotukset?
« Vastaus #147 : Toukokuu 26, 2009, 18:59:36 »
varjo sanoikin ajatukseni jo aika kokonaisuudessaan. Rowling kirjoitti jälleen kerran hyvin, mutta se loppu jäi vähän häiritsemään. Se tuntui niin "Ja kaikki elivät onnellisina elämänsä loppuun asti." -kliseeltä että. Jotenkin vielä jäi harmittamaan, kun niin moni kuitenkin kuoli kirjassa, ja sitten epilogi olikin sellaista iloista lapsisekasotkua. Tuntuu, että kuolemat sivutettiin, ja tyrkättiin kirjan loppuun jotain pirteää jotta lukijoille jää hyvä mieli.

Poissa Jukka

  • Vuotislainen
Vs: Täyttikö seiskakirja odotukset?
« Vastaus #148 : Toukokuu 26, 2009, 23:06:23 »
varjo sanoikin ajatukseni jo aika kokonaisuudessaan. Rowling kirjoitti jälleen kerran hyvin, mutta se loppu jäi vähän häiritsemään. Se tuntui niin "Ja kaikki elivät onnellisina elämänsä loppuun asti." -kliseeltä että. Jotenkin vielä jäi harmittamaan, kun niin moni kuitenkin kuoli kirjassa, ja sitten epilogi olikin sellaista iloista lapsisekasotkua. Tuntuu, että kuolemat sivutettiin, ja tyrkättiin kirjan loppuun jotain pirteää jotta lukijoille jää hyvä mieli.

Kyllä! Lupinin ja Tonksin kuolemat olivat ainakin täysin päälleliimattuja. Epilogi nyt oli vähän mauton, mutta kokonaisteoksena kirja oli mielestäni kuitenkin erinomainen. Varsinkin Kalkaroksen paljastuminen hyväksi ja ylipäätään kaikki Kalkarokseen liittyvä kirjassa - hänen Dumbledore-uskollisuutensa, Lily-rakkautensa ja yleinen urheutensa - kosketti.

Poissa Röhkö

  • Kasvatustieteen kandi
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
Vs: Täyttikö seiskakirja odotukset?
« Vastaus #149 : Toukokuu 27, 2009, 10:41:09 »
Kallistun ein puolelle. Ensinnäkin tuo suuri Happy End oli Jukan sanoin päälleliimattua. Ja Ronin ja Hermionen suhteesta olisin kaivannut enemmän pohjaa :D Mutta toisaalta olen niin innokas Ronermionettaja aina, eli varjaan johtuu vain päähänpinttymästäni. Ei KV tietenkään mikään pettymys ollut, siinä oli paljon hyvää ja erilaista. Matka ympäri Iso-Britanniaa oli jotenkin eeppinen vaikka melko nykyajassa trio matkasikin. Pituutta ja syvyyttä olisin silti kaivannut lisää, siis jotain.. Kuolemanvarjelukset jäivät minusta jotenkin keveiksi: Dumbledore antoi Hermionelle niistä kertovan kirjan, vaikka halusi Harryn keskittyvän hirnyrkkeihin? Minulta on ehkä mennyt jotain ohi, olen kuitenkin lukenut tässä välissä aiepia osia.
KV lähtee jotenkin hitaasti liikkeelle. Kahdeksan ensimmäistä lukua Harry valmistelee tulevaa suurta pelottaa seikkailua. Mielestäni loppukin olisi saanut venyä jotenkin. Vaikka lohikäärmelennon ja Tylypahkan taistelun välissä olisi saanut olla pari lukua jotain... jännää.
Never knows.

Seiska kirja täytti kyllä odotuksiakin siinä määrin, että trio tapasi uusia hahmoja ja tutustui uusiin paikkoihin. Lisäksi tutuissa hahmoissa pystyy erottamaan kasvua: Ron muuttuu enemmän suojelijaksi (piirre, jonka takia hän kiehtoo enemmän kuin Harry), Hermionesta voi huomata hänen teoreettisuutensa joutuvan koville ulkoilmassa ja Harry - no, Harry on aina-niin-jalo Harry. DD:stä sentään paljastuu pimeäkin puoli. Harryn ja Voldemortin mustavalkoista hyvä-paha-asetelmaa olisi voinut sotkea jotenkin, mutta toisaalta kirja tarjoili Severus Kalkaroksen takinkääntötempun.
"Pants - like shorts, but longer!"

Limetti

  • Ankeuttaja
Vs: Täyttikö seiskakirja odotukset?
« Vastaus #150 : Toukokuu 27, 2009, 17:59:36 »
Itse olin erittäin pettynyt. Sekä minusta, että vanhemmistani (jotka hekin lukivat kaikki kirjat, that's right) se vaikutti... kiirehdityltä. Niin paljon pohjustusta heitettiin hukkaan, ja tuntui oikeasti siltä, että kirja hutaistiin ajatellen "nyt lomalle, lomalle, lomalle, loppuun, loppuun...". Erityisesti minua raivostuttaa Dracon hahmon totaalinen hukkaanheittäminen. Kuudennessa kirjassa tuntui, että kyllä, hänestä ehdottomasti valmistellaan jotain. Pitkään tarinassa hillunut hahmo alkoi nousta esiin tärkeään osaan tarinaa, ja sekä minä että isäni luotiin teorioitamme, miten Draco nousisi esille DH:ssa; sillä tämä yhtäkkiä tärkeäksi nouseminenhan tarkoitti ilmiselvästi jotain jännittävää käännettä lopussa. Draco kävi läpi mielettömän vaikeita asioita, ja joutui ehdottomasti kypsymään. Hänestä olisi helposti voinut tulla viimeisessä kirjassa itsenäisesti ajatteleva nuori mies, mutta eeei, Rowlingin oli pakko heittää niin hyvät mahdollisuudet omaava hahmo takaisin kaksiulotteisten hahmojen kasaan.
Tarina oli aika ennalta-arvattava, ja paikoin sekava. Päähenkilöt eivät tuntuneet kehittyneen lainkaan ensimmäiseen kirjaan verraten (ehkä ihan vähän, mutta ei mielestäni tarpeeksi).

Kuten arvata saattaa, olin pettynyt. Ja erittäin stereotyypinen, kaikki menivät naimisiin ja elivät onnellisina elämänsä loppuun asti. En halunnut traagista loppua, mutta hei haloo, miksi kaiken on huipennuttava naimisiinmenoon? Ja kuinka todennäköistä on, että kaikki menivät naimisiin varhaisteiniaikojensa ihastusten kanssa? Älkää nyt alkako väittelemään kanssani :D olen huono siinä. Ilmaisen vain rehellisen mielipiteeni nyt tässä.

Poissa Röhkö

  • Kasvatustieteen kandi
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
Vs: Täyttikö seiskakirja odotukset?
« Vastaus #151 : Toukokuu 27, 2009, 19:30:00 »
Ja kuinka todennäköistä on, että kaikki menivät naimisiin varhaisteiniaikojensa ihastusten kanssa?.
No joo, ja kun ajattelee muitakin kirjan pareja: Molly ja Arthur tapasivat koulussa, samoin Lily/James. Tylypahkahan on oikea parittamo. :D Ja nauratti kyllä Puoliverisen prinssin tv-spotti jossa Dumbledore kyselee Harryn rakkauselämästä ;-D Joo väsyttää.
Mutta oikeasti, Ginnykin ihastui Harryyn jo 10-vuotiaana.
« Viimeksi muokattu: Toukokuu 28, 2009, 08:33:52 kirjoittanut Röhkö »
"Pants - like shorts, but longer!"

tttiia

  • Ankeuttaja
Vs: Täyttikö seiskakirja odotukset?
« Vastaus #152 : Toukokuu 27, 2009, 23:11:33 »
Mielestäni kirjat 5-7 menevät välillä vähn turhan "jatko-osamaisiksi", juonet olivat parempia kirjoissa 1-4. Tykkäsin kuitenkin seiskasta huomattavasti enemmän kuin esim. kutosesta.

Juoni oli ihan hyvä, palasit loksahtivat paikalleen, todella hyvä:)) 
Tuo loppu oli kyllä hiukan tylsä. Jotain siellä olisi vielä pitänyt olla.

Aluksi olin pettynyt, kun Harry ei mennyt enää tylypahkaan. Ajattelin, että nyt lähti sitten viimeinenkin hauskuus kirjoista.
Mutta Potteri oli sittenkin yhtä ihana kuin ennenkin:)

Mielestäni Potterit muuttuvat huimasti ykkösestä seiskaan, ihan kuin ykkönen olisi jotenkin "nuoremmille". Siinä ei ole mitään niin "traagista" niinkuin seiskassa moni kuolee yms. "kauhua" on ympäriinsä.

Tykkäsin kovasti, harmi että sarja loppui:)

Poissa Ayleth

  • Drifter
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Luihuinen
Vs: Täyttikö seiskakirja odotukset?
« Vastaus #153 : Joulukuu 16, 2009, 22:15:04 »
Pohjamutaa. En vain voi ymmärtää, miten niinkin hyvä kirjailija kuin Rowling on, voi kirjoittaa huikealle sarjalle näin surkean lopun. Välistä aika tylsää, äärimmäisen laimea loppu, laimea lopputaistelu, Harryn joku ihme kuolin, ei kun olenkin hengissä juttu ja liikaa turhia kuolemia. Miksi ihmeessä kaikki pitää yht'äkkiä lopussa niittää pois? Olihan kirjassa muutamia hyviäkin kohtia, mutta kyllä jäi todella paha maku.

Poissa Bloody Princess

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
Vs: Täyttikö seiskakirja odotukset?
« Vastaus #154 : Joulukuu 16, 2009, 22:44:56 »
Kyllä täytti. Toisaalta, olen sellainen ihminen että jakelen vain posiitiivisia kommentteja, ja negatiivista juttua en suustani päästä vaikka maksettaisi. Mutta ihana kirja se oli. Olin tosin siitä lopputaistelusta hieman.. erilaista odotellut, mutta periaatteessa noinkin oli hyvä. Että Voldemort ei voinut tappaa Harry seljasauvalla, koska se oli kaikkien mutkien kautta päätynyt Harryn omistuksiin. Ja minä olen täysin tyytyväinen epilogiin, mielestäni oli suloista että Harryn ja Ginnyn lapset olivat James Sirius, Albus Severus ja Lily Luna, vaikka moni sitä tuntuu kritisoivankin. Sehän vain osoitti kuinka paljon he välittivät niistä ihmisistä. Prinssin tarina oli ehdottomasti kirjan paras luku. <2

-Bloody Princess
« Viimeksi muokattu: Huhtikuu 30, 2010, 23:43:52 kirjoittanut Bloody Princess »

Ginny Weasly

  • Ankeuttaja
Vs: Täyttikö seiskakirja odotukset?
« Vastaus #155 : Joulukuu 19, 2009, 17:42:33 »
No se oli paras harry potter kirja mutta tylsä sellainen en hyppinyt riemusta kun luin sen tai miten se nyt sanotaan

Paikalla samettiina

  • huoleton huuliharppuilija
  • Aurori
  • *
  • Sukupuoli: Noita
  • Pienestä kipinästä voi syntyä roihuava liekki
  • Tupa: Puuskupuh
Vs: Täyttikö seiskakirja odotukset?
« Vastaus #156 : Joulukuu 19, 2009, 19:39:57 »
Viimeinen Potter, hmm. En muista, kuinka korkealle laitoin odotukset tälle kirjalle, mutta muistaakseni jouduin hivenen pettymään. Olin kaiketi odottanut hieman jotain erilaista, jotain muuta, mutta kaikkea ei voi saada. Row teki sen mitä oli tehtävissä ja kirjoitti niin kuin parhaakseen näki; tämä ei vain riittänyt kovin korkealle minun mittapuullani, ja kirja oli ehkä lievä pettymys.

Mielestäni tämä oli sellainen "keskitason Potter", eli ei kirjasarjan paras, muttei huonoinkaan. Omalla listauksellani saisi varmaan sijan 4, jos listataan Pottereita paremmuusjärjestykseen.

Ollaan kuitenkin onnellisia, sarja olisi voinut saada surkeassa tapauksessa huonommankin lopun :)
Olen syytön kaikkeen siihen, mistä kehtaatkin minua epäillä.

Poissa Haisku

  • Kummitus-susi
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Puuskupuh
Vs: Täyttikö seiskakirja odotukset?
« Vastaus #157 : Tammikuu 10, 2010, 18:02:50 »
Kyllä kai, tai en mie ees tiiä mitä mie oikeestaan siltä odotin. Mutta, sanoisin että siska on paras kirjoista. Olen kuminkin hyvin tyytyväinen siihen, se on hyvä lopetus mahtavalle sarjalle. Onellinen loppu, mutta ei täysin onellinen, tai siis ei anakaan päästy liian helpolla.
Walked into the flames
Called out your name
But there was no answer
And now I know my heart is a ghost town…

Poissa Haltiamieli

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
    • Photography
  • Pottermore: MirrorSand193 / NettleIce25622 / SickleNox2785
  • Tupa: Puuskupuh
Vs: Täyttikö seiskakirja odotukset?
« Vastaus #158 : Tammikuu 11, 2010, 09:03:50 »
Kyllä se ainakin minun odotukseni täyttivät sillä tavalla, että Rowling sai yhteen kirjaan nivottua oikeastaan kaikki tärkeimmät asiat koko kirjasarjasta. Kirja antoi Pottereille arvoisensa lopetuksen, enkä itse ainakaan sinällään jää kaipaamaan muutosta viimeiseen kirjaan. Kaikin puolin hieno, vaikken sinällään tiedä (kuten ei moni muukaan) mitä oikein odotin tuolloin kun sain seiskakirjan ensimmäisen kerran käteeni. Eli sen puolesta voisi sanoa, että kirja yllätti täysin ja täytti sen ansiosta odotukset. ^^
If more of us valued food and cheer and song above hoarded gold, it would be a merrier world.

greenday

  • Ankeuttaja
Vs: Täyttikö seiskakirja odotukset?
« Vastaus #159 : Kesäkuu 29, 2010, 12:04:33 »
Sain tänä aamuna luettua ensimmäisen kerran tuon kirjan loppuun (hämmentävää, right?) ja päällimmäisiksi tunteiksi pyrkiviä on paljon. Ensimmäisenä tulee mieleen kuitenkin pettymys. Kirja oli survottu aivan liian täyteen asioita ja kaiken kukkuraksi suurin osa niistä oli työnnetty loppupäähän. Minusta siinä oli liikaa "no näinhän sen on pakko mennä" -juttuja, jotka oli vedetty äärimmilleen. Esimerkiksi, että koko ajan joku kuoli, koska niin vain oli pakko käydä. En sano, että kaikkien olisi pitänyt jäädä henkiin, mutta joku raja olisi ollut hyvä vetää.

Miksi kaikki Harrylle tärkeät henkilöt kuolevat? Vanhemmat, Sirius, Dumbledore, Lupin, Hedwig, Dobby ..? Odotin kitkerästi vielä Hagridin kuolemaa, mutta sitä ei onneksi tullut. Ja joo, jäihän Harrylle ystävät, mutta ei se ole sama asia. Lupin oli viimeinen henkilö, joka oli todella tuntenut Jamesin ja Lilyn. Olisi ollut suorastaan reilua jättää Lupin henkiin, ihan vain sen yhteyden takia.

Vieläkään en tiedä mitä ajatella Kalkaroksesta. Harry oli aina vihannut Kalkarosta sydämensä pohjasta ja saanut kestää häneltä törkeitä asioita. Silti muutaman muiston tähden (jotka olivat tietenkin suurenmoisia ja asioita muuttavia) hän oli valmis muuttamaan mielensä ja olemaan sitä mieltä, että hurray! Muuttivatko ne asiat, että Kalkaros rakasti Lilya ja tappoi Dumbledoren tämän omasta pyynnöstä, todella Harryn suhtautumisen kokonaan? Eikö niillä aikaisemmilla vuosilla ollut mitään merkitystä enää? Ah, eipä tietenkään, koska Kalkaros oli nyt hyvä ihminen.

Lisäksi oli näitä ennalta-arvattavia tapahtumia. Kuolonsyöjien tunkeutuminen ministeriöön ja Tylypahkaan (ja varsinkin niiden aiheuttamat tapahtumat Tylypahkassa), häiden keskeytyminen, Dumbledoren synkkä menneisyys, Voldemortin suunnaton tyhmyys, Harryn ylitsevuotava sankaruus ja siirappinen loppu. Olisin todella toivonut, että Harry olisi kuollut ja päässyt vanhempiensa luokse, mutta ei. Ja mikä oli se taistelu Voldemortin ja Harryn välillä? Ei mikään. (Mollyssa ja Bellatrixissa oli sentään tyyliä.)

En ymmärtänyt epilogia laisinkaan. Miksi sellainen piti ylipäätään tehdä? Tuo oli vähän kuin jostain lastensadusta, joka sanoo: "Ja niin he elivät elämänsä onnellisina loppuun asti." Sitten nämä lasten nimet, James Sirius, Albus Severus ja Lily Luna. En pitänyt tästä yksinkertaisuudesta, nimet ja koko loppu oli kuin jonkun teinitytön kirjoittama pilipalirakkaustarina vailla mielikuvitusta. Olisi vain ollut parempi, että saisi itse miettiä mitä mahtoi käydä kirjojen loputtua, ettei olisi tarvinnut pettyä ihan näin pahasti.

Hmm, huomaan olleeni hieman karkean negatiivinen, jos lievästi ilmaistaan. Kirjassa oli positiivisiakin asioita, ihan totta. Se tempaisi mukaansa samalla tavalla, kuin aikaisemmatkin ja sitä luki suurella innolla. Pidin huumorista silloin kun sitä oli ja Tylypahkan taistelu oli loistava, jos ei lasketa sitä loppua. Vaikka tuntui, että kirja oli tungettu täyteen asioita, jopa ehkä liikaakin, silti juoni oli tarpeeksi mielenkiintoinen. Olin kenties odottanut enemmän, jonka takia ensimmäiset ajatukset ovat kovin negatiivisia. Ehkä seuraava lukukerta avartaa mieleni paremmin.

Poissa Satuu

  • Vuotislainen
  • Pottermore: lightelm13
  • Tupa: Rohkelikko
Vs: Täyttikö seiskakirja odotukset?
« Vastaus #160 : Kesäkuu 29, 2010, 18:39:40 »
Minua jäi häiritsemään että missä kohtaa Harry kertoi että hedwig oli kuollut? Sillä kun molly kysyi Harryltä että missä hedwig on? Niin Harry ei saanut sanottua tuota? Tai jotain sinne päin..

greenday

  • Ankeuttaja
Vs: Täyttikö seiskakirja odotukset?
« Vastaus #161 : Kesäkuu 29, 2010, 23:11:14 »
Lainaus
Oikeassa elämässä kukaan ei katso, kuolevatko kaikki jostain 70-luvun jengistä - jos kuolevat, niin kuolevat, ei siinä mitään erotella, että "tuo on nyt viimeinen nelikosta, se täytyy jättää henkiin!"
Harry Potter ja ystävät eivät tietääkseni elä oikeassa elämässä, joten tämä on mielestäni hyvin kaukaa haettua. Minusta vain sattui olemaan surullista, että Remus kuoli, koska hän oli viimeinen elossa oleva henkilö, joka oli tuntenut Harryn vanhemmat. En tosiaankaan alkaisi vertaamaan tosielämään koko kirjasarjaa, koska se on aivan oma maailmansa. Hämmentää tässä kohtaa erittäin paljon, että sain mielipiteisiini "vastaukset" tai siltä se ainakin tuntuu.

Lainaus
Öh...? Missä siinä sanottiin, että Harry olisi antanut kaiken anteeksi? Totta kai useimmat ihmisistä antavat edes osan anteeksi kärsimästään, jos sille löytyy edes jonkinlainen selitys! Kalkaros ei ollut mikään pyhimys, mutta toimi aika inhimillisesti, niin väärin kuin olikin vihata Harrya vain tämän isän takia.
Öh...? Missään ei sitä sanottu, minä vain sain sellaisen käsityksen Harryn käyttäytymisestä, että tämä olisi antanut kaiken anteeksi Kalkarokselle, mikä on minusta outoa. Ja "totta kai useimmat ihmisistä..." pätee kyllä varmasti useimpiin ihmisiin, mutta ei välttämättä juuri Harryyn.

En silti lähtisi esittämään omia mielipiteitäni faktoina, elleivät ne varmasti sellaisia ole...

nuotii

  • Ankeuttaja
Vs: Täyttikö seiskakirja odotukset?
« Vastaus #162 : Kesäkuu 30, 2010, 13:39:31 »
En oikein osannut odottaa kirjalta mitään erityistä. Ensin luin kirjan tietenkin englanniksi ja sain siitä hyvän kuvan, mutta pienet yksityiskohdat (ja samoin jotkut hiukan suuremmatkin jutut)jäivät huomaamatta ja vaivaamaan mieltä: eka luvussa luin, että nyt se nagini syö dracon ja oli ihan, että mitä ihmettä!? luin ja luin yhä uudestaan luvun enkä saanut mitään uutta revittyä siitä. Suomeksi se sitten selvisi, että siinä oli ollu joku tylypahkan opettaja, jonka se nagini sitten söi... 9 englannilla pääsin näinkin pitkälle.

Jännitystä tietenkin piisasi ja se oli hyvä asia. Parasta oli, että päästiin heti alussa toimintaan kun yleensä alussa jaaritellaan Dursleyn kanssa elämisestä ja sitä, kuinka pääsisi jo tylypahkaan. Dumbledoresta kerrotut muistokirjoitukset ja Rita Luodikon kirja oli kyllä todella hyvin keksittyjä. Ronin lähteminen oli loistava lisäys ja osoitti myös sen, että ystävä piirissä voi vähän rakoilla nuo välit. Hermionen ja Ronin suhde taas oli aivan päivän selvää. Hedwigin ja Dobbyn kuolemat olivat aivan kamalia. Dobbyn kohdalla jopa itkinkin.
Kirja oli todella hyvä ja täytti odotukseni hyvästä kirjasta ja laadukkaasta jännityksestä ja romantiikasta.