Kirjoittaja Aihe: Sarjakuva harrastuksena  (Luettu 1787 kertaa)

0 vuotislaista ja 1 Ankeuttaja kyttää tätä aihetta.

Malpropre

  • Ankeuttaja
Sarjakuva harrastuksena
« : Heinäkuu 03, 2007, 13:36:12 »
Harrastaako kukaan ihan sarjakuvaa, piirtämällä tai lukemalla? (Tiedän, täällä on tuo Manga-topiikki mutta haen myös henkilöitä jotka ovat avoimia myös länsimaiselle sarjakuvalle, jos joku nyt siitä päättää tulla mainitsemaan)

Eli tykkäättekö lukea sarjakuvia, jos niin, niin onko jonkinlainen tietty suosikkityyppi? Huumoria vai seikkailua, pidättekö enemmän länsimaisesta vaiko keskityttekö pelkästään mangaan? Vai oletteko kaikkiruokaisia sarjakuvan suhteen? Jokin tietty sarja lähellä sydäntä?

Jos piirrätte, niin minkätyyppistä? Oletteko keskittynyt strippisarjakuvaan vai romaanityyppiseen, vai kaikkea sekaisin? Piirrätkö mielelläsi pseudomangaa, vai perinteisiä isosilmäisiä pilakuvia tai realistisesti? Tai vaikka kubistinen tyyli yhdistettynä naivismiin? :D

Edit: Niin, onko jotain tiettyä välinettä millä tykkäätte tehdä? Ihan lyijykynällä, marketin tussilla, tussiterällä? Tai jokin muu?

Kuinka kauan olette harrastaneet, ja onko harrastus niin lähellä sydäntä että ihan ammattia voisitte harkita?

Itse olen sarjakuvia piirrellyt siitä lähtien kun näin karvisen, eli siinä 4-5-vuotiaana. Muistan ajatelleeni heti "Tätä minä haluan tehdä!" ja piirtelin omia pieniä strippejäni. Vaivuin kuitenkin pian epätoivoon koska en saanut kaikista kuvista samannäköisiä, kuten Karvisessa tuppaa usein niin olemaan. Mutta haave on jatkunut läpi elämän, ja minulla on suunnitteilla monia romaanityyppisiä sarjakuvia.
Sarjakuvaa en kuitenkaan jaksaisi missään tietyssä oppilaitoksessa opiskella, tuntuu vain ideana niin ärsyttävältä. Mutta harkitsen kuitenkin nyt ihan tulevaisuuden kannalta, josko menisin johonkin sarjakuvan opiskelemista tarjoavaan paikkaan lukion jälkeen.

Sarjakuvien suhteen olen aika kaikkiruokainen. Mangaa en tosin lue enää niin paljon kuin pari vuotta sitten, ihan laiskuuttani uusien sarjojen etsimiseen ja turhan suuressa osassa on epäkiinnostava piirustustyyli jota tunkee joka tuutista (sori jos joku tykkää, ei tarvii vetää palkokasveja nenään)
Eli länsimaista tulee kulutettua enemmän, varsinkin romaanityyppistä. Suosikkisarjoikseni voisin nimetä Corto Maltese, Lassi ja Leevi, Ralf Königin teokset, Matti Hagelbergin teokset, Hellsing, Fake, Aarne Ankka, Maus vaikka se ei varsinainen sarja olekaan.
Noiden lisäksi tulee luettua toki paljon muutakin randomia underground-tyyppistä sarjakuvaa ja lehdistä ajankuluksi.

Ja yleisesti tulee piirreltyä ihan normaaleilla tusseilla, tussikärjistä pidän hyvin paljon mutta tussi on niin usein loppunut ja olen laiska ostamaan lisää. Joskus teen myös vesiväreillä sarjakuvia, ja joskus vahaliitu-raaputus tekniikalla kokeilen jotain.

Eli siis, muille samanhenkisille puheenvuoro?
« Viimeksi muokattu: Heinäkuu 03, 2007, 13:52:15 kirjoittanut Malpropre »

Poissa Millat

  • jolie coquine
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • shock me like an electric eel
  • Tupa: Mary Sue
Vs: Sarjakuva harrastuksena
« Vastaus #1 : Heinäkuu 16, 2008, 21:14:37 »
Yritin oikeasti etsiä jotain sopivaa keskustelua tältä sarjakuva-alueelta, kun en tosiaan lue orjallisesti jotain tiettyjä sarjoja, sarjakuvahyllyjä katsomatta ei voi poistua kaupasta ja sydäntä lähellä on niin monenlaista sarjakuvaa. Olen kai aina pitänyt sarjakuvista, mutta mitä vanhemmaksi olen tullut, sitä enemmän se kiinnostaa. Mikä olikaan parempaa kun ranskalaisten kauppojen sarjakuvahyllyt, joissa miljoonia sarjiksia ja ne kapeat käytävät ja ihmiset, jotka jakavat tämän mielenkiintoni, selailemassa suosikkisarjojensa uusia osia tai etsimässä jotain uutta lattialla jalat koukussa, oven karmiin nojaten, tuolille siististi istuen. Se tunnelma! Voisin viettää tunteja sarjishyllyjen äärellä ja selailla niitä kaikkia. Itse henkilökohtaisesti en ikinä voisi kuvitellakaan lukevani niitä siellä kaupassa – tarvitsen omaa rauhaa, käpertyä omalle sängylle sarjis kädessä ilman, että kukaan häiritsee lukukokemusta.

Se, mikä saattaa kuitenkin monia sarjisihmisiä ärsyttää, on se, että usein sarjisostokseni ykköskriteeri on piirustusjälki, ei niinkään se itse tarina. Ei juoni kanna omalla kohdallani kovin pitkälle, jos en pidä piirustustyylistä. En voi ohittaa piirustustyylin merkitystä, eikä juoni kompensoi tarpeeksi.

Lainaus käyttäjältä: Malpropre
turhan suuressa osassa on epäkiinnostava piirustustyyli jota tunkee joka tuutista

Mangassa tämä paha puoli. Suurin osa mangoista ei itseäni suuremmalla tavalla kiinnosta. Tietenkin on joitakin, joista pidän paljon, mutta ne hukkuvat mangan suureen valtamereen, josta sen kiinnostavan sarjakuvan onkiminen on älyttömän vaikeaa. Isojen silmien vetovoima ei mitenkään erityisesti iske itseeni, itse asiassa erityisen isot silmät ovat omalla kohdallani usein suuri miinus. Muussa sarjakuvassa liian naiivi tai "kubistinen" tyyli harvemmin viehättää – en sano, että ei viehätä lainkaan, koska se ei olisi totta.

Vaikka usein nykyään sarjakuvakeskusteluissa puhutaan vain näistä japanituotteista niin täytyy sanoa muutama sana: Ranska! Kiina (joka tuntuu jostain kumman syystä olevan yleisesti aliarvostettu Aasian sarjakuvamaana – luoja, mitä taideteoksia siellä tehdään! ... itse asiassa kyseessä on uusin rakkauteni.)! Eurooppa! Jenkit(kin – ei pidä unohtaa)!

Suuri unelma olisi joskus jotain saada julkaistuakin, sarjakuvaa siis. Mutta kuka siitä nyt ei haaveilisi? Liian suuri tarjonta, liian pienet markkinat – en ainakaan tällä hetkellä ole tarpeeksi lahjakas omasta mielestäni pärjäämään, vaikka olisi niitä tukijoita takana (mutta ei suuri osa heistäkään varmasti ole erityisen tietoinen miten sarjakuvamaailma toimii – sinne ei ole niin helppo päästä on hyvä piirtäjä tai ei!). Unelmahan olisi myös sarjakuvaa päästä opiskelemaan joskus myöhemmin – en tiedä missä tai milloin, mutta niin vain on. Tai taidetta muuten ja sitten siinä sivussa jotain työstää. Mutta nuo nyt ovat unelmia, jotka eivät välttämättä ikinä voisi tulla toteen. Liikaa tuuripeliä (vaikka taitoa toki tarvitaan myös), etenkin jos tuollainen sarjistelu olisi ihan pääammattina.
"Je vais bien, t'en fais pas."

Poissa samettiina

  • huoleton huuliharppuilija
  • Aurori
  • *
  • Sukupuoli: Noita
  • Pienestä kipinästä voi syntyä roihuava liekki
  • Tupa: Puuskupuh
Vs: Sarjakuva harrastuksena
« Vastaus #2 : Joulukuu 31, 2009, 14:12:10 »
Mikään suuri sarjakuva ihminen en ole, eikä tätä nyt voi oikein harrastukseksi sanoa. Ennemmin huvinpidoksi, sanotaanko vaikka näin ettei paljoa pääse valehtelemaan :)

Eli siis. Luen sarjakuvia. Aina heti aamusta tulee luettua oman alueen sanomalehden sarjakuvat. Aku Ankkan ilmestyttyä postilaatikkoon luen myös sen, ja harvoin taskukirjoja osuen kohdalle luen myös niitäkin. Tähän tuo sarjakuvien lukemiseni tahtookin sitten jäädä, eli oma sarjakuva annokseni ei ole valtava.

Lukiessani sarjakuvaa minulle on tärkeintä huumori ja itse sarjakuvan selkeys (piirustusjälki siis). Mangaa en tykkää lukea, enkä myöskään mitään Lucky Luke tai Batman -tyyppisia sarjakuvia. Eivät ole minua varten, en tykkää.

Sarjakuvien piirtäminen ei tule kuuloonkaan. Aluksikin, en osaa piirtää. Tämä on se valtaisin ongelma sarjakuvia (tai mitä tahansa muuta) piirrettäessä. Toisekseen, minulla ei tuo mielikuvitus ole mikään huippu hyvässä kunnossa, en siis ole mikään ideasampokaan. Ja sitten kolmanneksi, mitäs minä omatekemillä sarjakuvilla tekisin, jos niitä tursuaisi joka puolelta.

Juup, se oli siinä :)
« Viimeksi muokattu: Helmikuu 14, 2010, 20:10:46 kirjoittanut samettiina »
Olen syytön kaikkeen siihen, mistä kehtaatkin minua epäillä.

Poissa Catnip

  • Mestarietsivä
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Rohkelikko
Vs: Sarjakuva harrastuksena
« Vastaus #3 : Tammikuu 01, 2010, 22:06:08 »
Olen suorastaan elänyt sarjakuvien keskellä ihan taaperosta saakka ja saattaisi tätä harrastukseksi kutsuakkin, mutta en ole sitä harrastuksena sen paremmin ajatellut. :DD Meille on aina tullut Aku Ankka ja niitä olen kersana selaillut ja keksinyt omat tekstit kun en osannut lukea. Yksi Karvinen-kirjakin löytyi ja sitäkin tykkäsin lukea/tuijotella kuvia. Mutta Aku Ankka on aina ollut päällimmäisenä. Rakastin ja rakastan yhä Roope Ankka tarinoita varsinkin Don Rosan piirtäminä.

Ala-asteen alussa kyytiin hyppäsi Asterix jota luin kuin hullu. Myös joitain ihan randomeja sarjakuvia olen lueskellut silloin tällöin. 11-vuotiaana käteen tarttui manga-pokkarin ja jäin siihen koukkuun. Pokkareita onkin kerääntynyt hyllyyn 46 kappaletta ja kokoelma tuntuu vain kasvavan. Mangan kehiin tulemisesta huolimatta en ole jättänyt pois rakasta Aku Ankkaa tai Asterixia.

Sarjakuvia tykkään piirtää ja ensimmäisiä sarjakuvia piirsin ja kirjoitin, kun opin kirjoittamaan. Piirsin yksisivuisia kissoista kertovia strippejä ja ne ovat yhä tallessa. :DD Sarjiksissani oli erilaisia kissoja mm. tyttö-kissa, meksikolais-kissa ja pikku-kissa ja ne sitten seikkailivat jossain. >DD
Vanhempana olen myös yrittänyt pitempääkin sarjakuvaa piirtää, mutta minun keskittymiskyvyllä siitä ei tule mitään. Kyllästyn siihen, koska tarinaa keksisi vaikka kuinka pitkästi. :DD Jouluaiheista Potter-sarjakuvaa olen piirtänyt ja siitä tuli melkein valmis ja olen kohtuullisen tyytyväinen siihen (meni kyllä hieman yli siinä kohtaa, kun McGarmiwa paljastuikin minun äidinkielen opettajakseni...). Jos piirrän sarjista niin piirrän sen yleensä omaksi iloksi pelkällä lyijykynällä. En usko, että siitä ammattia tulisi, koska kärsivällisyys ei riitä. :DD

Poissa Mirrekala

  • Suklaamurmeli
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Sarjakuva harrastuksena
« Vastaus #4 : Maaliskuu 03, 2010, 11:35:25 »
Tuleehan sitä luettua. Aku Ankan kanssa uskoisin tavailleeni lukemaan opetellessani. Karvinen on hauska, Lucky Lukeen ja Asterixiin tutustuin ala-asteiässä ja niitä luen vieläkin. Tosin omasta mielestäni viimeisimmillä Asterix-albumeilla olisi voinut heittää vesilintua. Nemiäkin ostan jos satun olemaan rahakas ja huikentelevaisella tuulella. Ja strippisarjikset luen lehdistä aina, ja yleensäkin sarjakuvaan tartun kun sitä eteeni saan.

Lainaus
Vaikka usein nykyään sarjakuvakeskusteluissa puhutaan vain näistä japanituotteista niin täytyy sanoa muutama sana: Ranska! Kiina (joka tuntuu jostain kumman syystä olevan yleisesti aliarvostettu Aasian sarjakuvamaana – luoja, mitä taideteoksia siellä tehdään! ... itse asiassa kyseessä on uusin rakkauteni.)! Eurooppa! Jenkit(kin – ei pidä unohtaa)!
Mangahuuma on ainakin täällä päin Suomea laantumassa, tai sitten olen vain niin turtunut koko hypeilyyn ja lakannut provosoitumasta ympärilläni hyppivistä kimeä-äänisistä ja takkutukkaisista otakuista. Mangaa luen kyllä, mutta toisaalta taas en halua ajatella, että "nytpä luen tässä mangaa, hihihi". Sarjakuva on sarjakuvaa, tulee mistä tahansa, ja hyvä sarjis on hyvää sarjista kotimaasta riippumatta. Ja nyt sait kiinnostukseni kiinalaista sarjakuvaa kohti heräämään - mistähän lähteestä tällaista voisi käteensä saada? :)

Jos ihan kiusallani vertailen karkeasti mangaa ja länsisarjiksia, niin mangan heikkous ja vahvuus on kokeakseni yleensä korostunut tarinapainotteisuus. Vahvuus sinänsä, että sarjakuva on toimiva kanava raskaammallekin matskulle ja isommille juonikuvioille. Heikkous siksi, että monet tarinat tupaavat venymään ja venymään. Siinä vaiheessa kun tarina koostuu yli 400 luvusta, pistää jo pikkuisen miettimään, onko siinä mitään järkeä. Tuhansia sivuja samaa sarjakuvaa jaksaa kyllä lukea, mutta tuhansille sivuille samaa tarinaa pitää lötyä jo vähän perusteita. Yleensä valitsen lukemani sarjakuvat ensin piirtojäljen ja sitten tarinan perusteella. Olen hyvin onnistunut tällä tekniikalla välttämään pahimmat tusinashojokuvitukset viimeiset pari vuotta.

Olen yrittänyt piirtääkin sarjakuvia, mutta kuvien ahtaminen ruutuihin onkin yllättävän vaikeaa ;D Lisäksi minulta puuttuvat ideat, tarinat ja motivaatio. Tai no, minulla olisi yksi iso, eeppinen tarina mielessäni, mutta sitä ennen tarvitsisin keveämpää harjoittelumateriaalia. Ainakaan minua se, että olen piirtämistä harrastanut koko pienen ikäni, ei paljoa auta sarjakuvien maailmassa, sillä enemmän kuin taitoa sarjakuva vaatinee ilmaisun rohkeutta ja persoonallista tyyliä. Mutta lukuharrastus jatkuu vähintäänkin.
"Paras tapa toimia on ystäville kostaa
jos päältä kauniin hevosen saa silmiin tuijottaa
Mut takaisin ei käytettyä sieluaan voi ostaa
kun kalpein kauppamiehistä ovelle kolkuttaa
" -Viikate: Tie

Poissa Millat

  • jolie coquine
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • shock me like an electric eel
  • Tupa: Mary Sue
Vs: Sarjakuva harrastuksena
« Vastaus #5 : Maaliskuu 16, 2010, 23:24:20 »
Lainaus
Vaikka usein nykyään sarjakuvakeskusteluissa puhutaan vain näistä japanituotteista niin täytyy sanoa muutama sana: Ranska! Kiina (joka tuntuu jostain kumman syystä olevan yleisesti aliarvostettu Aasian sarjakuvamaana – luoja, mitä taideteoksia siellä tehdään! ... itse asiassa kyseessä on uusin rakkauteni.)! Eurooppa! Jenkit(kin – ei pidä unohtaa)!
Mangahuuma on ainakin täällä päin Suomea laantumassa, tai sitten olen vain niin turtunut koko hypeilyyn ja lakannut provosoitumasta ympärilläni hyppivistä kimeä-äänisistä ja takkutukkaisista otakuista. Mangaa luen kyllä, mutta toisaalta taas en halua ajatella, että "nytpä luen tässä mangaa, hihihi". Sarjakuva on sarjakuvaa, tulee mistä tahansa, ja hyvä sarjis on hyvää sarjista kotimaasta riippumatta. Ja nyt sait kiinnostukseni kiinalaista sarjakuvaa kohti heräämään - mistähän lähteestä tällaista voisi käteensä saada? :)

No, tuota, itse asiassa oma kiinalainen sarjakuvani tulee lähinnä välikäden kautta Ranskasta – ja ranskaksi siis myös tekstitettynä (kiina kun ei kuitenkaan toistaiseksi taivu). Itse asiassa lähes kaikki lukemani sarjakuvat tulevat lähinnä ranskaksi patonkimaasta, siellä kun tarjonta on huomattavasti laajempaa – ja joukosta löytyy enemmän niitä laadukkaitakin helmiä kuin täältä kotimaasta. Xiao Pan esimerkiksi tuo Ranskaan kiinalaista sarjakuvaa, tosin suurehko osa ei ole ainakaan minun makuuni eikä valikoima toistaiseksi ole kovin laaja. Muita kustantamoja en nyt muista kun nuo sarjakuvat eivät ole täällä missä minä olen koneeni kanssa. Xiao Panin listoilta löytyy kuitenkin esimerkiksi eräs todellinen helmi, suuri rakkauteni Benjamin (linkki Benjaminin blogiin – joka tosin kiinaksi mutta löytyy sieltä kuvamateriaaliakin – google auttaa myös). Benjamin on ehkä suurin sarjakuvaidolini, olen täysin rakastunut, ollut jo pitkään. Valitettavasti muualla kuin Ranskassa Benjamin tuntuu jääneen melko tuntemattomaksi – ja se jos mikä on sääli, sillä herra tekee oikeasti sarjakuvataidetta.
"Je vais bien, t'en fais pas."

Poissa Mirrekala

  • Suklaamurmeli
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Sarjakuva harrastuksena
« Vastaus #6 : Maaliskuu 26, 2010, 10:47:05 »
^ Kiitoksia. Jep, upean näköisiä töitä ainakin, mutta minulla taas tuota ranskan kielitaitoa ei ole olemassa. Siitä huolimatta kiinnostus kasvoi entisestään, joten jatkan tutkimuksia paremmalla ajalla. Jotain Benjaminin töitä näyttäisi nopeasti vilkaistuna olevan saatavissa myös englanniksi. Tuntuu hyvinkin tutustumisen arvoiselta.
"Paras tapa toimia on ystäville kostaa
jos päältä kauniin hevosen saa silmiin tuijottaa
Mut takaisin ei käytettyä sieluaan voi ostaa
kun kalpein kauppamiehistä ovelle kolkuttaa
" -Viikate: Tie

Poissa Fimca Worthleberr

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Capricorn Ascending
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Sarjakuva harrastuksena
« Vastaus #7 : Maaliskuu 29, 2010, 11:38:28 »
Minä tykkään enemmän länsimaisista sarjakuvista, luen genrejä laidasta laitaan, joskus myös kryptisiä taidesarjakuvia.
Onneksi asutaan suht' hyvän kirjaston lähellä. Olen myös piirtänyt sarjakuvia paljon, joskin en viime aikoina.
Mutta joo, voisi sanoa, että sarjakuva on ollut harrastukseni noin 20 vuotta.
Look, look, keep looking straight into those cold eyes.

Poissa narri

  • Ajassa harhaileva
  • Vuotislainen
  • Terveisiä Pangaialta
Vs: Sarjakuva harrastuksena
« Vastaus #8 : Maaliskuu 30, 2010, 11:38:52 »
Lainaus
Valitettavasti muualla kuin Ranskassa Benjamin tuntuu jääneen melko tuntemattomaksi – ja se jos mikä on sääli, sillä herra tekee oikeasti sarjakuvataidetta.
No todellakin sääli, ovat nimittäin uskomattoman silmiä hivelevää muotojen ja värien sulavuutta nuo kuvat. Joten kiitos linkistä, en ollut koskaan aikaisemmin kuullutkaan mistään Benjaminista. Mikä ei tosin ole ihmekään jo mainitsemiesi syiden tähden ja senkin, etten ole erityisemmin perehtynyt sarjakuvamaailman taiteilijoihin varsinkaan mangaan liittyen tai itämaiseen sarjakuvatuotantoon nyt yleensäkään.
Tutuimpia ovat Aku Ankka-sarjakuvat, jotka sitten ovatkin kuuluneet elämääni siitä pitäen kun sivuja opin kääntelemään. Niiden lisäksi on tullut lehteiltyä läpi lukuisia muita lähinnä länsimaisia sarjakuvia.

Sarjakuvan tekeminenkin kiinnostaa, mutta vain omaksi huviksi. Esimerkiksi sukuhistoriaan liittyvän sarjakuvan laatiminen olisi kiehtovaa, siinä kun tulisi samalla jäsennettyä ja koottua nykyiset hajanaiset tiedon rippeensä mielekkääksi kokonaisuudeksi ja tutustuttua omiin juuriinsa. Jonkun hauskan strippi-sarjakuvan kehittäminen olisi myös hienoa; sitä kautta voisi pohtia elämässä tapahtuvia tai askarruttavia asioita pukemalla ne erilaisiksi oivaltaviksi kuviksi ja sanoiksi itseään myöhemmin ilahduttamaan. Olen ideoinut myös intiaaneihin liittyvää sarjakuvaa, mutta sekin aihe edellyttää perehtymistä. Muutenkin kaikki nämä mainitsemani sarjakuvaideat vaatisivat aikaa ja keskittymistä edetäkseen ja se kun tuppaa nykyään olemaan niin, että on liikaa ideoita mutta ei yhtään tavoitteita, päämääriä tai edes kunnon suunnitelmia minkään toteuttamiseksi.
« Viimeksi muokattu: Maaliskuu 31, 2010, 10:48:13 kirjoittanut narri »
Hämmentää.

Poissa Amyna

  • 'urmaava neito
  • Vuotislainen
  • Vapaamatkustaja
  • Tupa: Mary Sue
Vs: Sarjakuva harrastuksena
« Vastaus #9 : Syyskuu 28, 2010, 22:52:13 »
Itse olen oppinut sarjakuvilla lukemaan (kaksi kertaa, itse asiassa) ja ne viehättävät edelleenkin. Maku saattaa olla hieman muuttunut tietenkin... Nykyään luen aika paljon nettisarjakuvia, koska niissä taiteilija saa piirtää ihan mitä vaan mieleen tulee (joissakin tapauksissa valitettavasti). Ikävä kyllä aika monilla piirtäjillä piirustustahti on hidasta... Liian suuria taiteellisia vaatimuksia. Ja sitten on niitä, joiden sarjakuva on surkea, mutta jotenkin ne saavat aina tasaisesti lisättyä lisää ihanuuttaan :D

Piirrämme myös kaverin kanssa improsarjakuvaa, josta on karsittu kaikki turhat pois (mm. kansikuva, koska aloittaessani piirsin vain kolme aloitussivua, eikä minulla ollut hajuakaan mistä sarjakuvamme kertoisi). Sivuja on tullut jotain sata, ja se on ollut vähän aikaa tauolla, koska olen ollut niin kiireinen :( Sitä on hauska selailla, koska alussa näen ainakin omista piirroksistani, ettei minulla ollut hajuakaan miten sarjakuvaa piirretään (ruutujaot ja kuvakulmat ja puhekuplat...) ja ruudut olivat pieniä ja suttuisia. Meillä on myös aika paljon lukijoita, mikä ON hieman huolestuttavaa, kun miettii, että ainakin itse piirrän mitä mieleen tulee useimmiten.

Olen lukenut paljon japanilaisia sarjakuvia, mutta Suomessa oleskellessa ne tuntuvat vähän kaukaahaetuilta... Siksi tykkäisin lukea enemmän vaikka Eurooppalaisia sarjakuvia, mutta ne menevät taas välillä ihan yli hilseen. Välillä löytyy tietenkin jotain helmiä. Usein vaan taide ja juoni eivät kohtaa (juoni on tietty tärkeämpi). Tosin Japanissa tehdään hienoja historiallisia sarjakuvia, mutta niiden kieli tuppaa menemään yli hilseen. Joskus löysin jotain saksaksi, mikä oli kiva ylläri.

Poissa Sami

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Velho
  • Tupa: Tuvaton
Vs: Sarjakuva harrastuksena
« Vastaus #10 : Tammikuu 23, 2011, 20:28:42 »
Luen aika paljon sarjakuvia. Lähinnä Aku Ankkaa, mutta jonkin verran on tullut luettua myös Aarne Ankkaa sekä Tove ja Lars Janssonin Muumipeikko-sarjakuvia. Viime aikoina olen alkanut kiinnostumaan myös supersankarisarjakuvista. Vielä en ole kovin paljon supersankarisarjakuvia lukenut, mutta aikomuksena olisi jossakin vaiheessa ostaa Teräsmies- ja Batman-sarjakuvia.

Myös sarjakuvien piirtämistä on tullut jonkin verran harrastettua. Sarjakuvastrippejä olen piirtänyt pienestä pitäen, mutta sen vaativampia sarjakuvatöitä en ole ainakaan vielä tehnyt. Olen joskus harkinnut, että voisin ruveta piirtämään sarjakuvia ihan työkseni, mutta ainakin toistaiseksi se on jäänyt pelkästään ajattelun tasolle.

Poissa Veelan silmä

  • Outous
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Hulluin ystävä, joka sinulla on koskaan ollut.
  • Tupa: Luihuinen
Vs: Sarjakuva harrastuksena
« Vastaus #11 : Tammikuu 24, 2016, 19:42:17 »
Itse tykkään piirrellä ja kirjoittaa sarjakuvia romaanityyppisesti. Siinä käytän yleensä maalitusseja ja kaikkea mahdollista lyijykynästä vahaliituihin ja musteeseen. Kirjoitan yleensä huumorilla maustettuja kauhu/toiminta/scifisarjiksia. Ainoa ongelma minulla on, etten osaa keksiä niihin sankareita... :(
  Oli kyllä yksi hyvä hahmo, mutta hahmot alkoivat elää omaa elämäänsä, ja hän päätyi pääpahiksen rikoskumppaniksi. Pahikseni nimittäin innostui valmistamaan ihmisiä tappavia kyborgeja, jotka eivät jostain syystä tappaneetkaan päähenkilöäni. Nyt on työn alla eräs sankari, joka osaa teleportata. Syntytarina puuttuu vielä!
  Sarjakuvaharrastuksestani sen verran, että olen täysin omistautunut DC:n ja Spawnin fani. Kun paikallinen antikvariiaatti lopetti, minun täytyi ruveta etsimään lehtiä muualta. Sekin on vielä työn alla!
Mitä ikinä teetkään elämälläsi, elä se täysillä!