Mä olisin varmaankin mieluiten Korpinkynnessä (ja useimmat testit sijoittaa mut sinne). Mä pidän opiskelusta ja olen ihan hyvä siinä, vaikka itse sanonkin. Lisäksi Korppari on vähän sellainen etäisemmäksi jäänyt tupa, joten siitä ei osaa sanoa sellaisia negatiivisia puolia kuin vaikka Rohkelikosta tai Luihuisesta. Ainoa ikävä asia, jonka mä oon siitä kuullut, on just tuo Nadian pari viestiä sitten mainitsema kiusaaminen, mutta mun käsittääkseni sen ei ole todistettu koskeneen ketään muuta kuin Lunaa, eikä missään ole sanottu, etteikö Luna olisi tullut kiusatuksi muissakin tuvissa. Eli en mä usko, että korpparit on muita kiusaavaisempia.
Puuskupuh on ollut kovassa nousussa mun listallani. Ehkä tää on osin vastareaktio yleiselle puusku-inholle, mutta mä oon toisaalta myös viime aikoina mietiskellyt enemmän Cedric Diggorya ja Zacharias Smithiä ja tullut siihen tulokseen, että molemmat ovat oikein mukavia hahmoja. Cedric vaikuttaa melkeinpä koko pottermaailman reiluimmalta ja kilteimmältä ihmiseltä (vaikka häneen ei tietystikään keretty tutustumaan kunnolla), toisin kuin monet muut, jotka ulottavat ystävällisyytensä ainoastaan "omiaan" kohtaan. Zacharias puolestaan, hän ei ole niin yleisystävällinen kuin Cedric, mutta musta hänellä on luonnetta. Hän on se, joka uskaltaa kyseenalaistaa ja tivata perusteita (esimerkiksi Albuksen kaartia kootessa) eikä hymistele massan mukana ja tykkää asioista vain siksi, että muutkin tykkäävät. Hän oli myös hauska kommentoija huispausmatsissa, huumorintajuakin löytyy. Niin, jos nyt mennään vähän yleisemmälle tasolle, niin mun mielestä puuskut ei siis ole mitenkään selkärangattomia. Eivätkä he ole musta myös mitenkään tyhmiä tai sellaisia ylijäämätupalaisia. Mä oon ajatellut Puuskupuhin enemmänkin suvaitsevaiseksi tuvaksi, sellaiseksi joka ei yritä ahtaa jäseniään tiettyyn muottiin, vaan antaa jokaisen olla oma itsensä ja tehdä tykkäämiään asioita. Toisaalta tuo ahkeruuden ylistys kyllä arveluttaa, mä oon patalaiska luonne, enkä edes arvosta kamalasti ahkerointia itsessään. Tietenkin jos tekee töitä jonkun hyvän asian eteen, niin se on ihan ok, mutta liian ahkerat ihmiset ovat saaneet aikaan paljon kaikkea ikävääkin, kuten vaikka lehtipuhaltimia. Olisivat mielummin laiskotelleet sen kehittelyn sijaan.
Johtuen varmaankin Puuskupuhin ja Korpinkynnen hiljaiselosta Potter-kirjojen taustalla, mä en tule liittäneeksi heihin ollenkaan samanlaista ylemmyydentuntoa ja sisäpiiriläisyyttä kuin Luihuiseen ja Rohkelikkoon. Näiden tupien huonot puolet on musta aika pitkälti samat: molemmat uskovat vahvasti oman tupansa ylemmyyteen, eikä mikään ole liian alhaista kun on kyseessä toisen päihittäminen. Toisaalta kummassakin tuvassa on varmaankin oikein hyvä yhteishenki, mutta taas sitten toisaalta jos ei sattuisikaan syystä tai toisesta sopeutumaan tuvan vallitsevaan linjaukseen, niin tulisi varmaankin aika ulkopuolinen olo. Eroina sitten on tämä juonittelu vs. perinteinen sankarillisuus. Mä itse tuntisin oloni huomattavasti mukavammaksi suunnitelmia laatiessa ja juonia punoessa. Taisteluun miekka kädessä ryntääminen ei sopisi mulle ollenkaan, (tyhmän?)rohkeus ei mulla riitä siihen. Toisaalta luihuiset on ehkä vähän liian kunnianhimoisia mun makuuni, joskin kunniaa useimmat rohkelikotkin taitaa olla metsästämässä. En mä osaa laittaa näitä kahta paremmuusjärjestykseen.
Mä muistan kun mä joskus keväällä mietin, että mihin tupaan en ainakaan haluaisi, niin vastaukseksi taisi tulla silloin Puuskupuh. Nyt se taitaa olla tosiaan toiseksi paras tupa, joskin erot Korpinkynteen on aika pieniä. Eikä Luihuinen ja Rohkelikkokaan mitenkään kaukana ole (ja niiden alhaisempaan sijoitukseen vaikuttaa tosiaan se, että niistä on lukenut enemmän huonoja juttuja, kun ne on Puuskupuhia ja Korpinkynttä enemmän esillä).
edit. Nadia kerkesi kirjoittamaan väliin, joten meillä on hiukan samoja juttuja viesteissä, en jaksa kuitenkaan tehdä asialle mitään ;)
