Kirjoittaja Aihe: Nightwish  (Luettu 48686 kertaa)

0 vuotislaista ja 1 Ankeuttaja kyttää tätä aihetta.

Poissa Töme

  • jäätynyt nolla sateessa
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Velho
  • They're all out without you, havin' fun.
  • Pottermore: CharmBlade23297
  • Tupa: Luihuinen
Vs: Nightwish
« Vastaus #575 : Elokuu 06, 2014, 15:54:06 »
Ja vielä sekin, että Jukan levyllä (ja nähtävästi myös kiertueella) korvaava Kai Hahto (muun muassa Wintersunin rumpalina toimii) on varmasti yks koko Suomen kovimmista rumpaleista ja tulee varmasti täyttämään väliaikasesti Jukan jättämän aukon enemmän kuin erinomaisesti.ttomana ens kevättä, uutta albumia ja kiertuetta.

Itseasiassa olen todella positiivisesti yllättynyt, että nimenomaan Hahto korvaa Nevalaisen. Let's face it, Nightwishin aikaisempien albumien rumpuraidat ei yksinkertaisesti ole olleet mitenkään kovin kummoisia. Onhan Jukka hyvä ja hoitaa hommansa mutta ei, Nightwishin kaltainen bändi tarvitsee jotain hiukan laadukkaampaa, ja Hahto on juuri oikea mies täyttämään Jukan jättämän aukon. Jukkahan on omien sanojensa mukaisesti tulossa ottamaan oman paikkansa, kun terveytensä sen sallii, mutta unettomuus saattaa silti kestää jopa useita vuosia, Hahto saatta hyvinkin olla jopa kahden albumin ja kiertueen ajan rumpujen puikoissa.

En ole varmaan ainoa, joka tällä hetkellä enteilee lopun aikojen olevan käsillä?...

Oletko hyvä ja kerrot että mikä tietty asia/ilmiö/whatever kertoo että Nightwishin alamäki alkoi juuri tästä nimenomaisesta päivästä? Tässä asiassa komppaan täysin Stargazeria, laulaja on paras tähänastisista ja rumpali myös, Holopaisen puheiden mukaan albumista on tulossa massiivinen Nightwish -pläjäys, joka on vain hyvä asia, eikö?

Ainiin, ja jos Hahtoa ei tunne, niin tässä on vähän suuntaa, tsekatkaa koko video, toi äijä on maailmanlaajusestikin hiton kova jätkä mm. kohdassa 3:30 ja siitä eteenpäin tapahtuu niin paljon että herranjestas.
« Viimeksi muokattu: Elokuu 06, 2014, 16:01:20 kirjoittanut Töme »
How can you "just be yourself" when you don`t know who you are?
Stop saying "I know how you feel"
How could anyone know how another feels?

Poissa Zaira

  • 42
  • Valvojaoppilas
  • *
  • ^o^
    • Ei mitään nähtävää täällä
  • Pottermore: LumosDragon46
  • Tupa: Luihuinen
Vs: Nightwish
« Vastaus #576 : Elokuu 06, 2014, 17:22:41 »
En sanonut, että Nightwishin alamäki alkoi juuri tästä nimenomaisesta päivästä, jolloin Jukka sanoi lähtevänsä bändistä ainakin toistaiseksi. Vaan realistisesti, jos katsotaan muutaman viimeisimmän vuoden ajalta Nightwishin historiaa, niin enpä taida olla ainoa, joka enteilee bändin loppua. Kieltämättä nämä muutokset viimeisen vuoden aikana on olleet suuri plussa, vielä suurempi plussa se, että Floor otti ja muutti Suomeen, mikä hänen osaltaan osoittaa suurta sitoutumista bändiin. Se on yksi asia, jota arvostan Floorissa suunnattomasti.

Silti... Se ei yksistään muuta sitä tosiasiaa, että Nightwishin taru saattaa hyvinkin lähennellä loppuaan. En nimittäin lähde enteilemään bändin tulevaisuuttaa seuraavaa levyä ja kiertuetta pidemmälle, koska en yksinkertaisesti pysty siihen, enkä toisaalta haluakaan. Koska jos Floor jostain syystä tulevaisuudessa päättäisikin, että Nightwish ei ole hänen bändinsä, niin ainakaan en olisi maalaillut haavekuvia Nightwishin kultaisesta tulevaisuudesta, kuten tapahtui Aneten tullessa bändiin. Tiedän, jossittelu on aika turhaa. Jos Floor pysyy bändissä pidempään kuin Anette, eikä ala vetelemään samankaltaisia tempauksia kuin Anette, niin voin siinä tapauksessa jopa sanoa olleeni väärässä, mutta tällä hetkellä uskoni Nightwishin uran pidempään jatkuvuuteen ei ole kovin korkea. Katotaan uusiks sit parin vuoden päästä.

Floor on mahtava laulaja, ei siinä mitään. Hahtosta en ollut koskaan edes kuullutkaan, enkä varmaan aio ottaa selvääkään ennen seuraavaa Nightwishin albumia. Syy nyt ei liity mitenkään siihen, ettenkö hyväksyisi bändin päätöstä, vaan lähinnä rumpuihin itseensä... En halua muodostaa ennakkokäsitystä Hahtosta rumpalina ennen kuin olen kuullut häntä Nightwishin riveissä. Flooriakaan en ollut kuunnellut (ainakaan tietoisesti) ennen kuin näin livenä Hartwallilla. Vieläkin menee kylmät väreet...
"When I lead the big patient rebellion, Voldemort here is the first to go."
[The pessimist sees difficulty in every opportunity.
The optimist sees the opportunity in every difficulty. -Winston Churchill]

Poissa Rantsu

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Velho
  • Tupa: Rohkelikko
Vs: Nightwish
« Vastaus #577 : Helmikuu 13, 2015, 20:28:13 »
Jeij, sain onnekkaasti Élan-singlen ja paidan jo eilen, kun ennakkotilaukset postitetaan usein hyvissä ajoin etukäteen ja tupsahtavat näin ollen joskus etuajassa postilaatikkoon. Eli on tullut ehdittyä vähän perehtyä tähän kipaleeseen. Muutamia huomioita:

- Kappale ei ole sellainen instant-killeri, joka jää heti päähän ja räjäyttää tajunnan, mutta tuntuu paranevan kuuntelukertojen myötä ja on sanalla sanoen kiehtova näinkin lyhyeksi rykäisyksi
- Rauhallisuus ona postiivista, kun kyseessä on maistiainen tulevalta albumilta: tässä ei mennä kovin kovaa ja korkealta tai revitellä kummemmin, mutta silti Floor kuulostaa tosi vakuuttavalta ja äänessä on voimaa. Miten upeaa se on sitten, kun antavat palaa täysillä eeppisemmissä merkeissä? Huh.
- BÄNDI!!! Orkesteriosuudet ovat tulleet pysyväksi osaksi Nightwish-soundia, mutta kuten Marco etukäteen lupaili, tällä kertaa se tukee bändisoittoa paremmin kuin ennen; kitarat eivät tunnu enää puuroutuvan tukkoiseksi miksatun orkesteripauhun alle, vaan bändin kuulee kokonaisuutena hienosti ja kuitenkin sinfoniset osuudet ovat olemassa. Toki orkesteri tulee varmaan olemaan suuremmassakin osassa muilla raidoilla, mutta kuitenkin, sovituspuoli on parempaa kuin koskaan!
- Troyn osuuksissa haisee vähän samat perusholopaisgarymoore-kuviot, joita jo Last of the Wildissa, Pöllörockissa ja I Want My Tears Backissa kuultiin, mutta tämä kuulostaa silti tuoreelta.
- Vielä kerran iso kiitos sovituksesta ja miksauksesta: bändiä kuullaan raikkaammin kuin Imaginaerumin lyhyemmissä biiseissä. Pidän.

Bonusraita Sagan on myös kiva, tulee pienet Wishmaster/Century Child -vibat.

Lupaavaa. Tämä oli oikeastaan kaikin puolin tyypillinen Nightwish-single: helposti vaikuttava, mutta ajan myötä kasvava, kiehtova maistiainen, joka kiusoittelee kuulijaa: tätä ja paljon isompaa on luvassa. 
"Yet pity is of two kinds: one is of kinship recognised, and is near to love; the other is of difference of fortune perceived, and is near to pride."
*Tumblr
Instagram

Poissa Stargazer

  • astrum metallum
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • we were here
  • Pottermore: CrimsonScale68
  • Tupa: Puuskupuh
Vs: Nightwish
« Vastaus #578 : Helmikuu 13, 2015, 22:15:32 »
Meikä sai kans singlen ja paidan jo eilen, oli positiivinen yllätys siinä mielessä et tähän mennessä ykskään Nightwish-tuote ei ollu löytäny perille julkaisupäiväks (Imaginaerum viikon myöhässä) mut nyt tulikin etuajassa n__n Yli 60 kuuntelua kummallakin biisillä takana, joten aika tutuiks ovat tulleet jo.

Voin aika lailla kompata Rantsua monessa asiassa, paitsi että mulla oli jo Élanin ensimmäisen kertsin jälkeen sellanen fiilis, että nyt toimii ja loistavasti. Odotin paljon pliisumpaa vetoa kaiken sen huonon palautteen jälkeen, mut onneks jälleen kerran tuli selväks ettei se yleinen mielipide yleensä vastaa mun omaa. Jotenki hämmentävää, kuinka paljon kritiikkiä Floorin äänenkäyttö on saanu somessa, jotain After Forever vol kakkostako kaikki on odottanu viimeset kaks vuotta? Ainoo, mitä olisin ehkä parantanut, olis viimeinen kertsi, joka on jo nyt kahta ensimmäistä voimakkaampi mut olis voinut olla vielä hieman enemmänkin sitä. Joka tapauksessa todella hieno biisi, ylitti odotukset ja musavideo oli ehdottomasti bändin paras tähän mennessä.

Oonkohan ainoa, jonka mielestä toi päämelodia muistuttaa hyvin läheisesti Amorphiksen From the Heaven of My Heartia? En oo ainakaan huomannut, että kukaan muu olis samaa huomiota viel tehnyt missään. Tuli heti ekalla kuuntelulla se mieleen :D

Sagan toimii yhtä lailla, kertsi jäi melkein amaranthemaisesti heti saman tien soimaan päässä, tosin se Troyn pitkä soolo olis ehkä kaivannut jotain lisämaustetta, vaikkapa pienen kitarasoolon. En kuitenkaan tätä olis singleks valinnu niinku monet muut, vaan tää toimii erittäin hyvin bonuskappaleena, etenki ku se tuntuu olevan jokin kirjoittamaton sääntö et bonuskappaleiden on pakko olla julmetun kovia. Ainoo varsinaisesti häiritsevä asia on pätkä kertsin lyriikoissa, koska vaikka jo biisin nimi kertoo selvästi, että tässä lauletaan Carl Saganista, niin se, että se jätkä oikein kirjaimellisesti nimeltä mainitaan kertosäkeen lyriikoissa tuntuu jotenki omituiselta, ei Holopaisen tyyliseltä. Mut pikkuvikoja loppujen lopuks.

Ylipäänsä nää kaks biisiä viimeistään sai mut odottamaan maaliskuun loppua niin paljon, että nyt sille aikakoneelle olis tosissaan käyttöä. Ei tää voi jäädä kakkoseks Imaginaerumille, kyllä nyt kaikkien ennakkotietojenki perusteella on tulossa sellasta matskua, että taitaa olla parempi hankkia panssarilasiset ikkunat. Etenkin Shudder Before the Beautiful, Yours is an Empty Hope ja nimikappale Endless Forms Most Beautiful kuulostaa sellasilta, että sanat tulee loppumaan kesken. Puhumattakaan sitte siitä kuuluisasta 24-minuuttisesta jättiläismammutista, se on jo ihan oma lukunsa.

To be rich is to seek, to relive the memory

Poissa Sakura

  • Sudenmorsian
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • 私は悪魔で執事ですから。
  • Tupa: Luihuinen
Vs: Nightwish
« Vastaus #579 : Helmikuu 16, 2015, 17:39:42 »
Mä en jotenkin usko, että Nightwish tekisi kuolemaa sen takia, että Jukka joutu jättäytymään sivuun. Kai Hahto ei ole itselleni tuttu rumpali, mutta oon varma, että herra täyttää Nevalaisen saappaat varsin mukavasti. Toki Nightwish on ollut melko höykytyksessä viime aikoina sisäisesti, kun laulaja on vaihtunut (parempaan kuitenkin, Floor on huikea) ja rumpali jättäytyy sivuun.

Élan-sinkku taas on vähän sellanen, että jakaa mun mieipiteet kyllä tehokkaasti. Tavallaan oon ihan rakastunut siihen, tykkään Floorin äänestä tajuttomasti, mutta jotenkin en vaan syty popahtavalle soundille, josta sain tarpeekseni jo Anetten aikana. Nightwish ei ole popbändi, ne soittaa sinfonista metallia ja oon siihen ihan rakastunut. Jotenkin en ihan osaa syttyä myöskään sille, kuinka orkesterityyli on tuntunut tulevan yhä enemmän osaks Nightwishia. Oon kai jotenkin hankala ja muutosvastarintainen, kun tykkään kaikista eniten "vanhan Nightwishin" soundista, vaikka mielellään joissain biiseissä korvais Tarja Turusen Floorin huikealla äänellä, mutta noin pääsääntöisesti yritän olla vertaamatta solisteja toisiinsa.

Èlanissa myös häiritsee mua se, että se melodia kuulostaa tutulta jostain. En tiedä, mistä se on niin tuttu, mutta jotenkin en vaan syty sille biisille niin kovaa, mitä ehkä muuten. Mutta noin yleisesti kyllä tykkään Élanista ihan tajuttoman paljon. Jotenkin se on vaan pakettina niin huikea, että huh.

Jotenkin tuntuu, että oma Nightwish-fanius pyörii ympyrää :D Välillä on kausia, kun en kuuntele juuri ollenkaan ja sitten tulee ihan älytön putki, kun huudatan samaa levyä tai samaa biisiä kerran toisensa jälkeen putkeen ihan vaan, koska se on huikea. Jotenkin tuntuu, että oon kasvanut yhdessä Nightwishin kanssa, kun 2005 vuodesta oon Nightwishiä kuunnellut (tai 2004, oliskohan Tarja ollut sillon vielä kuvioissa, ainakin muistan kun se erotettiin). En edes malta odottaa, että pääsen vihdoin heinäkuussa (muistaakseni) näkemään yhtyeen livenä kotikaupungissani, koska äiti oli ihana ja hommas mulle sinne joululahjaksi liput. Saa nähdä, kuinka paljon siellä tulee pompittua, ainakin tähän mennessä kaikki minkä tahansa bändin keikat on menneet siihen, että laulan mukana ja tanssin. Jotenkin myös Élan ja Sagan sai mut vaan odottamaan tota keikkaa ihan tolkuttomasti, pitäis varmaan odotellessa käydä kurkkimassa keskustan levykaupassa NW:n levyjä.
信じることさ必ず最後に愛は勝つ。
You've gotta believe that one day love will win.

Poissa Stargazer

  • astrum metallum
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • we were here
  • Pottermore: CrimsonScale68
  • Tupa: Puuskupuh
Vs: Nightwish
« Vastaus #580 : Helmikuu 16, 2015, 17:51:22 »
Èlanissa myös häiritsee mua se, että se melodia kuulostaa tutulta jostain. En tiedä, mistä se on niin tuttu, mutta jotenkin en vaan syty sille biisille niin kovaa, mitä ehkä muuten. Mutta noin yleisesti kyllä tykkään Élanista ihan tajuttoman paljon. Jotenkin se on vaan pakettina niin huikea, että huh.

Mähän tossa yllä jo sanoin, että se on ihan ilmiselvä Amorphiksen From the Heaven of My Heart, ei mitään epäilystäkää siitä :'D

Oon molemmat biisit iTunesin mukaan kuunnellu nyt noin sata kertaa (last.fm varasti molemmista kymmenen kuuntelua </2) ja on ne vaan komeita. Toivottavasti julkaisevat vielä toisenkin singlen ennen levyä, ainaki ennakkokuuntelussa olleiden mukaan nimikappale Endless Forms Most Beautiful olis ehdottomasti räväkämpää singlemateriaalia, kuulemma hyvin tarttuva kertsi ja raskaita riffejä.
To be rich is to seek, to relive the memory

Poissa Rantsu

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Velho
  • Tupa: Rohkelikko
Vs: Nightwish
« Vastaus #581 : Helmikuu 16, 2015, 17:59:11 »
Èlanissa myös häiritsee mua se, että se melodia kuulostaa tutulta jostain. En tiedä, mistä se on niin tuttu--

Stargazerin mainitseman From the Heaven of My Heartin lisäksi pitää mainita Nightwishin omasta tuotannosta Last of the Wilds ja I Want My Tears Back, johtuen aika samankaltaisesta pillikuviosta. Ei sillä, kyllähän noi folk-tyyliset melodiat toimii hyvin ja pieni samankaltaisuus kahden aiemman levyn irkkumelodioiden kanssa ei minua häiritse, mutta onhan tuo melodia aika "tunnistettavaa" Holopainen-Donockley-kuviota. Ja kyllähän Tuomas on Gary Moorensa kuunnellut...

Orkesterijutusta olen siinä määrin samaa mieltä, että tykkään tosiaan kovasti, että bändikin erottuu; siksi Élan oli siltä osin mielenkiintoinen ja tuleva albumi varmasti myös, sillä bändi oli mielestäni enemmän pinnalla kuin Imaginaerumilla. Imaginaerum on upea albumi, mutta paikoitellen bändi hukkuu aika totaalisesti orkesterin alle ja kun tähän lyödään päälle hieman tukkoinen miksaus, niin kappaleet eivät ehkä hengitä ihan parhaalla tavalla; ei sillä, etteikö Imaginaerum tosiaan sinänsä miellyttäisi soundillisesti, onhan se komeaa kuultavaa, mutta tämä Marcon mainostama orkesterin ja bändin "aiempaa enemmän toisiaan tukeva" -linja on enemmän kuin tervetullut.
"Yet pity is of two kinds: one is of kinship recognised, and is near to love; the other is of difference of fortune perceived, and is near to pride."
*Tumblr
Instagram

Poissa Rantsu

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Velho
  • Tupa: Rohkelikko
Vs: Nightwish
« Vastaus #582 : Huhtikuu 11, 2015, 12:38:20 »
Endless Forms Most Beautifulista yritän päräyttää jotain kokonaisvaltaisempaa arviota myöhemmin. Nyt tyydyn vain sanomaan, että siinä on musiikillisesti tosi hienoja juttuja, paras Nightwish-soundipolitiikka koskaan: oikea tasapaino bändi-orkesteri-akselilla niin, ettei kumpikaan hautaa toistaan ja molemmat ovat valokeilassa oikeilla hetkillä. Flooria käytettiin rekisterin puolesta säästeliäästi, mutta tyylikäästi. Marcoa olisi mielellään kuullut enemmänkin, mutta toisaalta miehellä on paljon taustoja vähän joka biisissä. Élan toimii hauskasti paljon paremmin osana albumikokonaisuutta kuin irrallaan, varsinkin sen nätin akustisen intron (ja outron) kanssa.

Negatiivista jos haetaan, niin lähes jokainen biisi tuntuu olevan jonkunlainen "paranneltu versio" jostain yhtyeen aiemmasta biisistä. Koska tämä kuitenkin on äärimmäisen mielenkiintoinen, kasvava ja toimiva albumi, moinen ei niinkään häiritse. Troyta käytetään hyvin, mutta esim. bonusbiisi Saganissa oli mielestäni paikoin mielikuvituksellisempaa pilleilyä kuin tämä Élanin ja My Waldenin (joka on muuten kyllä tajuttoman hyvä biisi) lastofthewildsiwantmytearsback-all-over-again-kuvio. Ei sillä, hyvin toimii ja Troyn lauluosuus My Waldenin alussa on parasta.

Nimikkobiisin kertsi on huima. Élan on videopätkien perusteella kova livebiisi. Shudder Before the Beautiful huima avausraita, Weak Fantasy on tosi mielenkiintoinen ja Yours Is an Emtpy Hope on "Master Passion Greed" -kaiuistaan huolimatta jykevää tavaraa. Ylipäätään albumilla ei ole mielestäni yhtään täysin selkeää väliinputoajaa ennen The Eyes of Sharbat Gulaa, joka tosin on sekin avautunut nyt vähän paremmin. Piristävää ko. instrumentaalissa on se, että se on ainakin erilainen kuin Last of the Wilds ja tyyliin sata kertaa parempi kuin köykäinen Arabesque. Kivoja ideoita ja hieno tunnelmallinen äänimailma maalailtu, mutta minusta jää vähän piippuun.

The Greatest Show on Earth on monessa suhteessa Song of Myselfin laajennettu versio. Biisi, jota hehkutettiin pirusti etukäteen ja joka muodostuu toisille suorastaan NW-Raamatuksi toisille ei ihan niinkään, vaikka kiistatta hyvä kipale onkin. Toimii tosiaan parhaiten kun antaa aikaa ja on mahdollisuus kunnolla keskittyä. Paljon hienoja osuuksia ja äänimaailma jälleen kerran mahtava! Richard Dawkinsin puheosuudet ovat tosi hyviä. Kuten Song of Myself omalla kohdallani, en kuitenkaan olisi kaikesta älyttömän kauniista sisällöstä huolimatta julistamassa tätä yhtyeen kautta aikain mahtavaimmaksi asiaksi. Mutta hieno teos tämä joka tapauksessa on ja kantaa kyllä pituuteensa, vaikkei välttämättä olisi olennaisesti huonontunutkaan parin minuutin saksimisella.

Mutta loppujen lopuksi tästähän Nightwishissa on kyse: röyhkeän ovelan simppelin nerokkaiden "Disney-rock"-melodioiden ja hienojen heavy-sävellyksien vetämisestä tosi massiivisen eeppisen kauniille tasolle. Aina voi urputtaa joistain Holopaisen sovitusratkaisuista tai joidenkin biisien tosi köyhistä briddgeistä (*orkesteri sanoo diddiddi->kertsi alkaa*), mutta halvattu, kun tämä on niin hienoa.

Sanoisin, että tämä on kokonaisuutena Nightwishin musiikillisesti kypsin teos ihan positiivisessa mielessä.

Ai että kun tykkään.

Toissa yönä yhtye avasi myös EFMB-kiertueen New Yorkissa.



SETTILISTASPOILEREITA



Stargazersin ja Sleeping Sunin paluu olivat hienoja juttuja! Ainakin ensiksi mainitun sävellajia on laskettu, mikä on siis ainoastaan hyvä asia, biisi hengittää nyt paljon paremmin, menettämättä kuitenkaan järjetöntä energiaansa.

https://youtu.be/Mc6LI0rLVbw

Jestas. The Islanderin toivoisin säilyvän noista viime vuosina kovassa soitossa olleista biiseistä setissä, tykkään ko. kipaleesta kovasti ja mielestäni kuitenkin ihan kiva akustinen välipala. Nemolla voisi viskata Eurooppaan tullessa vesilintua ja Amaranth-Storytime-I Want My Tears Back-osastollakin voisi tapahtua vaihtuvuutta. Pisteet siitä, että WIHAA on kuitenkin poissa nyt. Aika jämäkkä setti joka tapauksessa, johon mahtui tosiaan pari kivaa ylläriäkin. Kyllähän Floor vetää Sleeping Sunia aika nätisti, vois olla Ratinalla (onneksi siihen aikaan kesästä jo pimenneessä!) kesäillassa ihan nätti asia mukavassa seurassa :333

Sitä minä tässä vaan, että kova albumi, kova meininki, kova livekunto ja kova odotus kesän keikan suhteen.

...tyylikkäästi tämä "Nyt tyydyn vain sanomaan, että" -aikeeni vähän vesittyi kun pääsi vauhtiin. :D
"Yet pity is of two kinds: one is of kinship recognised, and is near to love; the other is of difference of fortune perceived, and is near to pride."
*Tumblr
Instagram