Kirjoittaja Aihe: Mauri Kunnas  (Luettu 1037 kertaa)

0 vuotislaista ja 1 Ankeuttaja kyttää tätä aihetta.

Diggle

  • Ankeuttaja
Mauri Kunnas
« : Huhtikuu 09, 2007, 03:16:11 »
Eli alkuun pitää varoittaa: juttu saattaa sisältää spoilereita.. en kuitenkaan lupaa mitään

Olen pitkään ollut kiinnostunut Maurin kirjallisuudesta, varsinkin nämä värilliset kuvakirjat ovat lähellä sydäntäni. Eräs asia on kuitenkin askarruttanut mieltäni niin pitkään, että päätin pistää oikein oman aiheen tänne. Ongelmanani on ollut ymmärtää miksi Mauri kirjottaa Koiramäestä eikä Kissamäestä. Toivottavasti ette teilaa aihettani heti ensilukemalta, vaan ehkä voimme kehitellä jotain henkevää keskustelua tämän tiimoilta.

Itse olen tullut siihen tulokseen, että ehkä Mauri on tykästynyt enemmän koiriin, eli on ns. koiraihmisiä. Toisaalta mahdollista on myös, että Kirsillä olisi näppinsä pelissä.. mene ja tiedä.


//Ihan vain yleistäkin Mauri Kunnas -keskustelua tänne. ~Wend
« Viimeksi muokattu: Huhtikuu 13, 2007, 17:34:08 kirjoittanut Wend »

Joie

  • Ankeuttaja
Vs: Mauri Kunnas
« Vastaus #1 : Huhtikuu 09, 2007, 10:45:16 »
Niin minäkin luulisin, että Mauri on enemmän koiraihmisiä. Sen huomaa jo noista vanhemmistakin kirjoista, esimerkiksi Suuri Urheilukirja, jossa lähes kaikki 'hahmot' ovat koiria tai ainakin jotain siihen suuntaan. Täytyykin muuten katsoa, että löytyykö niistä kissoja. ^^

Nyt kun tässä hieman vilkaisin, niin ei löydy. Tassulan Tarinoissa on kyllä jotain lampaita/vuohia/lehmiä mitä nuo nyt ovat sekä jotain muita elukoita, mutta ei näy kissoja. Sinun täytyy varmaan pistää Maurille postia ja kysyä. :>

Mauri Kunnaksen kirjat ovat muuten oikeasti aivan ihania. Minä melkein keräilen niitä, jos nyt oikein muistan niin 8-10 kirjaa löytyy tällähetkellä ja lisää pitäisi saada. Ihan parhaita, ehdottomasti. ^^

Konkari

  • Ankeuttaja
Vs: Mauri Kunnas
« Vastaus #2 : Huhtikuu 09, 2007, 16:06:19 »
Todennäköisesti Kunnas tosiaan tykkää enemmän koirista, mutta onhan hän kirjoittanut ainakin Kuningas Artturin ritarit, joka kertoo vain ja ainoastaan kissoista (ja joka on näin sivumennensanoen ehdoton suosikkini Kunnaksen tuotannosta). Kuningas Artturin ritareiden alussa on esipuhe, jossa Kunnas selittelee näitä kissa/koira-juttuja huumori mielessä vedoten esim. kadulla kuuluvaan räksytykseen (tarkemmin en voi esipuhetta lainata, koska kirjaa ei valitettavasti löydy kotoani).

Lainaus käyttäjältä: Diggle
Ongelmanani on ollut ymmärtää miksi Mauri kirjottaa Koiramäestä eikä Kissamäestä.
Jos Kunnas olisi kirjoittanut Kissamäestä, miettisit ehkä nyt, miksei hän kirjoita Koiramäestä.

Lainaus käyttäjältä: Joie
Minä melkein keräilen niitä, jos nyt oikein muistan niin 8-10 kirjaa löytyy tällähetkellä ja lisää pitäisi saada.
Jos pidät noin kovasti Mauri Kunnaksesta, kannattaa liittyä Mauri Kunnas -kirjakerhoon.

Mauri Kunnas on tosiaan aivan loistava lasten kirjailija, jonka kirjoja lukee mielellään, vaikka olisi vähän vanhempikin...

Poissa Ceciliah

  • Syystuuli
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
    • Ceciliah - livejournal
Vs: Mauri Kunnas
« Vastaus #3 : Huhtikuu 22, 2007, 16:32:05 »
Minusta Mauri Kunnaksen kirjat ovat nerokkaita. Yhtä aukeamaa voi tutkia todella kauan aikaa, sillä kaikkialle on piilotettu pieniä vitsejä, jotka saataa toistua monilla sivuilla. (Esim. avaruusaiheisessa kirjassa muistaakseni yksi oppilas söi jotain joka sivulla) Tietysti hämähäkkiä on aina kiva etsiä.

Luulen, että Kunnas tykkää sekä koirista että kissoista, mutta joihinkin tarinoihin vaan sopii paremmin koirat kuin kissat(tai päinvastoin). Tiettyä kirjaa tehdessä on varmaan tullut vain sellainen fiilis, että tässä on pakko olla koiria ja tässä kissoja.

Kirjojen kuvitukset ovat hauskoja ja usein kauniitakin. Voisin hyvin laittaa joitakin sivuja tauluksi seinälle. Koiramäen joulukirkon kansi on ihana ja Seitsemän koiraveljestä -kirjassa on myös kauniita maisemia.

Ja tosiaan, Mauri Kunnaksen kirjat sopivat lapsille ja myös vanhemmillekin ihmisille.
I just got lost
Every river that I've tried to cross
And every door I ever tried was locked
Ooh-Oh, And I'm just waiting till the shine wears off

Poissa Reta

  • Kirotun lapsen odottaja
  • Vuotislainen
    • Todella vaiheessa -kirjablogi
  • Tupa: Luihuinen
Vs: Mauri Kunnas
« Vastaus #4 : Toukokuu 08, 2007, 20:55:15 »
Aww, rakastan Koiramäkeä. Se saa työnteon näyttämään hauskalta ja muutenkin vanhan ajan elämä kiehtoo. Muihin kirjailijan tuotoksiin en pahemmin ole tutustunut, tosin kirjastossa olen selaillut. Lapsuudesta lähtien äitini luki Koiramäkeä iltasaduksi ja taisi hän jo melkein kyllästyä. Mutta minä en!

Pitäisi tutustua kirjaan Viikingit tulevat, se vaikuttaa mielenkiintoiselta. Lisäksi olen selaillut Seitsemää Koiraveljestä, mutta minusta tuntuu että pitäisi alkuperäinen kirja lukea ennen kun muokailtua versiota menee tutkimaan. Voin muuten tunnustaa että seinälläni on koreillut yli neljä kuukautta Kunnaksen Seikkailujen Vuosi -kalenteri. Hienoja kuvia.
The adventures I enjoy are usually of the literary nature. -Henry Winchester

Miksi me ihmiset kaadumme?
- Jotta oppisimme nousemaan jaloillemme.

Poissa Isilmírë

  • Pillipiipari
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Mauri Kunnas
« Vastaus #5 : Toukokuu 08, 2007, 23:09:25 »
Onko kukaan kiinnittänyt huomiota siihen, että Kunnaksen kirjojen kuvitus on aikaa myöten muuttunut suttuisemmaksi ja huolimattomamman näköiseksi? Vanhoissa Koiramäki-kirjoissa, Suomalaisesta tonttukirjasta puhumattakaan, kuvat on tehty huolella ja rakkaudella, mutta nykykirjojen kuvituksessa näyttää vauhdikkuus olevan etusijalla eikä laadulla ole enää ihan niin paljon väliä. Johtuneeko sitten nykyisestä sarjatuotantomaisemmasta julkaisutahdista vai vain yksinkertaisesta tyylin muutoksesta, en osaa sanoa, mutta itse ainakin asetan Kunnaksen vanhat kirjat laadukkaine kuvineen ehdottomasti uudempien tekeleiden edelle.

Vanhemmassa tuotannossa on myös hienoa sen kansanperinnettä elävöittävä ja eteenpäinsiirtävä idea. Itselleni oli vielä yliopiston kansatieteen luennoillakin hyötyä siitä, että kaikki Koiramäki-kirjat oli jo pikkulikkana tullut luettua lähes puhki ja siinä sivussa olivat tutuiksi tulleet kaikenmaailman äkeet ja unkat, loukut ja lihdat ynnä muut perinteiset kimpsut ja kampsut.

Toki myös uudemmissa kirjoissa on monta sellaista, jotka tarjoavat huvin lisäksi myös hyödyllistä tietoa. Suuri urheilukirja ja Yökirja esimerkiksi valottavat mainiosti niin urheilulajien kirjoa kuin sitä, mitä kaikkea yhteiskunnassamme yöllä tapahtuukaan, Kaikkien aikojen avaruuskirjan ansiosta meidän nelivuotiaallammekin on aika hyvä käsitys aurinkokunnan rakenteesta, ja Kuningas Artturin ritarit, Koirien Kalevala ja Viikingit tulevat tekevät hauskalla tavalla eurooppalaista kansanperinnettä tunnetuksi lapsille - vaikkakin aika reippaasti muokatussa muodossa. Eikä pidä väheksyä myöskään Seitsemän koiraveljeksen ja Koiramäen Martan ja Ruuneperin tarjoamaa yleissivistyksellistä antia. Silti Suomalainen Tonttukirja ja kaksi ensimmäistä Koiramäkeä ovat ihan omaa sarjaansa, niillä on täysin oma, samalla kertaa vakava ja humoristinen otteensa, joka on sittemmin kadonnut.
Constantem decorat honor

Poissa pöllö

  • <3 pulu
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
Vs: Mauri Kunnas
« Vastaus #6 : Toukokuu 15, 2007, 08:35:29 »
Oi Kunnaksen faneja täälläkin :D Meidänkin kotona on Kunnaksen kirjoja luettu vaikka ja millä mitalla, etenkin iltasatuna. Kirjahyllystä löytyy nopeasti laskettuna ainakin 16 toinen toistaan ihanampaa ja värikkäämpää Kunnaksen kuvakirjaa. Vanhin kirja on todennäköisesti vuodelta 1989 ja uusin viime vuodelta.

Omaksi suosikiksi on ehkä noussut suomalainen tonttukirja, johon olen syvästi ihastunut. Kuvat ovat erilaisia kuin monissa kirjoissa, etenkin uusimmmissa. Niissä ei tapahdu hirvittäviä määriä, vaan ne ovat aika yksinkertaisia, mutta hauskoja. Jotenkin vain se uppoaa eniten.

Perinteitä noudattaen yleensä melkein joka jouluna olen saanut yhden Kunnaksen kirjan. Vaikka kirjat ovat lasten kuvakirjoja, saan vieläkin ihanalta äidiltä jouluisin yhden. Kirjat ovat hyvin opettavaisia. Kuten on mainittukin, koiramäki kertoo hyvin vanhasta ajasta ja elämästä yksinkertaistetusti. On sitä tullut hyödyttyä esimerkiksi koiramäen kalevalasta ja seitsemästä koiraveljeksestä moniinkin äidinkielen kokeisiin valmistauduttaessa. Sitä kun ei millään jaksa paksua opusta kahlata, niin yksinkertaisempaa on katsella kuvia ja päätapahtumia nykykielellä.

Onko kukaan muuten huomannut lähiaikoina kauppaan ilmestyneitä koiramäki-leluja? Marketteihin on ilmestynyt  esimerkiksi killen ja elsan sun muiden hahmojen pehmoleluja ja näyttääpä ihan lautapeliä ja nukkekotiakin löytyvän. Minusta tämä on aika positiivinen asia yhteiskunnassa, jossa lapset leikkivät enemmän ja enemmän amerikasta tuoduilla yli ihmeellisillä ja kehittyneillä systeemeillä (en tietenkään väitä etteivätkö sellaiset voi olla hauskoja:). On hauska huomata, että oman lapsuuden aikaiset kirjat edelleen elävät ja vaikuttaa että kerran uusia leluja tehdään, täytyy kirjoilla olla menekkiä. on sitä omassa kotonakin alkeellinen ja ikivanha koiramäen muistipeli jota joskus on siskon kanssa pelattu tippa linssissä muistellen vanhoja aikoja.
syön sun pään.

Poissa Isilmírë

  • Pillipiipari
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Mauri Kunnas
« Vastaus #7 : Toukokuu 15, 2007, 09:39:04 »
"Oheistuotteista" ei pidä unohtaa myöskään Setsemän koiraveljeksen Taaborinvuoren kesäteatterissa esitettyä näytelmäversiota, jota veti katsomot täyteen joka näytöksessä, tai Mikkelin teatterissa parhaillaan pyörivää Seitsemän koiraveljestä -musikaalia. Tai Herra hakkaraisen hammastahnaa, jolla meidänkin pikku-ukon hampaat harjataan =) Ja toki tuotesarjaan kuuluu myös mm. uudempikin muistipeli, Herra hakkaraisen aakkoset, sekä kimble-tyylinen lautapeli Kaappikellon kummitukset.

Yksi kaikkien aikojen Kunnas-suosikeistani jäi mainitsematta edellisessä viestissä: Joulupukki. Se luetaan edelleen moneen kertaan joka joulun alla ja välillä muinakin vuodenaikoina. Ikuna en ole törmännyt yhtä hienoon, samalla satumaiseen ja lämpimän arkiseen esitykseen elämästä Korvatunturilla.
Constantem decorat honor

Poissa Jentsuma

  • puhelias hölöttävä ärsyttävä pölö
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Rohkelikko
Vs: Mauri Kunnas
« Vastaus #8 : Tammikuu 28, 2009, 18:44:28 »
Kaivan tän aiheen täältä kaukaa syövereistä :D Mutta joo, Mauri Kunnaksesta tykkään paljon, Koiramäki kirjat on ihania. Teen esitelmää hänestä kouluun äikän tunnille. Itse hän on sanonut olevansa enemmän kissaihminen kuin koiraihminen, eikä tiedä miksi piirtää justiin koiria. Ne on hänen mielestään ehkä vähän enemmän peruseläimiä kun kissat.

Meillä on paljon Kunnaksen kirjoja, Seitsemän koiraveljestä, Hyvää yötä Herra Hakkarainen, Herra Hakkaraisen aakkoset, Hurhan hauska autokirja, Ruuneperi, Viikingit tulevat, Ujo Elvis, Suomalainen tonttukirja.... sunmuita. Pienenä etin aina sitä ihme pölypalloa (jolla on hattu päässä) niistä kirjoista. Samaten Herra Hakkarainen on hauska hahmo unissakävely retkeineen :D Meillä on jonakin vuonna ollut kalenteri näistä Mauri Kunnan kuvista, hmm se oli ihana <3
Is this the real life, is this just fantasy ?

Poissa Räyhähenki

  • Jokapaikantuho
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Rähähää!
  • Tupa: Tuvaton
Vs: Mauri Kunnas
« Vastaus #9 : Kesäkuu 11, 2011, 15:18:29 »
Mauri Kunnaksen kuvakirjat ovat mahtavia, tai ne kuvat niissä. Pienenä ne oli aina meidän suosikkeja. Koiramäki, Arthurin ritarit, se "uutiskirja" tai sanomalehti kirja, Seitsemän koiraveljestä, se kirja, missä sadut on muokattu nykyaikaan (edelleenkin tykkään enemmän niistä alkuperäisistä saduista, mutta nuille nykyaikaistetuille saa aina nauraa, esim. kun Punahilkka lähti moottori jyristen matkaan.),
Kalevalasta en oo koskaan oikein tykännyt, ehkä siksi, että Väinämöistä ja kumppaneita on jotenkin vaikea kuvitella nappinenäisiksi koiriksi ja kissoiksi.
Se merirosvo kirja oli huikea, varsinkin se aukeama, missä yksi koira, joka oli jäänyt autiollesaarelle oli ruvennut rakentelemaan aikansa kuluksi. 

Niissä kirjojen kuvissa on niin paljon yksityiskohtia, ja niistä on mukava etsiä Herra Hakkaraista. Se on joka aukeamalla tai joka sivulla aina enemmän tai vähemmän piilotettuna. Joskus näkyy vain sorkat. Vanhimmissa ei Herra Hakkaraista löydy.
Tykkään todella paljon näistä kirjoista, varsinkin niissä vanhemmissa on kivasti kerrottu vanhasta ajasta ja ne kuvat vaan on niin huikeita!
Quidquid latine dictum sit, altum videtur.

Poissa Kynttiläkäärme

  • Syksyn liekki
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Pottermore: potioncharm26553
  • Tupa: Luihuinen
Vs: Mauri Kunnas
« Vastaus #10 : Lokakuu 25, 2015, 17:20:51 »
Minäkin kuulun Kunnas faneihin. Hulluilta päiviltä tuli ostettua itelleni Kunnaksen Yökirjan ja en voi olla ihmettelemättä Kunnaksen neroutta. Kuinka moni edes keksii tehdä noinkin yksinkertaisesta aiheesta kuin yöstä kirjan? Tai tontuista? Niin yksinkertaisia ja tavallaan tuttuja aiheita, mutta missään ei niissä kerrota.

Kunnaksella on ihana tapa tehdä hassunkurisia hahmoja ja kauniita taustoja. Suosikki kuvani kaikista Kunnaksen kirjoista on varmasti Koiramäen talvessa, kun koirameän porukka on ennen joulua katsomassa kirkasta tähtitaivasta. Tästä kuvasta tulee mieleen vahvasti eräs lapsuusmuistoni; oltiin ala-aste aikoina vierailulla Pohjois-pohjanmaan museolla (en muista virallista nimeä, varmasti se jossain lukee). Siellä on Koirameän tarinoista tehty ihania miniatyyrejä ja kun silloin lapsena koululuokan kanssa siellä vierailtiin, niin meille soitettiin kirjan tarinaa äänikirjalta ja juuri tämä kuva miniatyyrina oli todella kaunis hämärässä salissa. Sen tähdet tuikkivat ihan oikeasti ja kun lähdimme museosta pois satoi ensilumi.

Kunnaksen kirjoista omat suosikkini on näitä, jotka eivät ole mitenkään liian seikkailullisia, vaan tarinat yksinkertiasia ja kuvat mutkallisia. Suurimman osan hänen kirjoistaan omistankin. Vanhemmat kirjat on kuitenkin suosikkejani.
Rakkaimmat ovat Suuri Tonttukirja, Mauri Kunnaken Koiramäki (yhteisnide, jossa on Koiramäen talossa, lapset ja joulu), jJoulupukki, Yökirja, 12 lahjaa joulupukille, Kaikkien aikojen avaruuskirja ja Etusivun juttu

Oletteko muuten lukeneet Kunnaksen omaelämänkertaa Minä, Mauri Kunnas? Avomieheni antoi tämän minulle ja on tosi mielenkiitosta lukea, kuinka kirjailija suhtautuu omiin teoksiinsa.