Titanic//Alan itkeä aina kuin vesiputous, kun Titanic alkaa upota ja silloin, kun Rose tajuaa, että Jack on kuollut. Titanic koskettaa erityisesti sen takia, koska tiedän, että tämä on joskus tapahtunut. Ihmiset ovat todellakin olleet laivalla pakokauhun keskellä; kuolleet, katselleet kun omaiset kuolevat. Yksinkertaisesti vain niin itkettävä elokuva.
Äidestä parhain//Tämä on paras kotimainen elokuva, jonka olen nähnyt. Kävimme katsomassa koulun kanssa elokuvissa ja itkin aivan suunnattomasti läpi elokuvan. Eeron naivius oli jotenkin niin sydäntä riipaisevaa, samoin kaikki se rakkaus, jota elokuva hengitti. En ymmärrä, miksi jotkut koulutoverini sanoivat tätä tylsäksi ja hidastempoiseksi...
Silta salaiseen maahan//Itkin koko lopun aina siitä kohtauksesta asti, kun Leslie kuolemasta kerrottiin. Katsoimme koulussa joskus pari vuotta sitten ja pelkäsin kamalasti, että joku huomaa minun itkeneen. En kuitenkaan voinut estää itseäni! Minä vain itkin ja itkin ja itkin... En voinut aavistaakaan, että Leslie voisi kuolla ja se oli siksi kuin isku vasten kasvoja. Kirvelevä isku.
Taru Sormusten Herrasta: Kuninkaan paluu//Aina elokuvan lopussa Frodon lähtiessä laivalla. Frodo on rikkirevitty ja väsynyt. Elokuvan hiljainen loppu on jotenkin rauhoittava, kun elokuva on muuten niin hengästyttävä, ja hobittien hyvästelyä ja Frodon onnellista hymyä on hirmu itekttävää katsella. Yksinkertaisesti ihana.
Star Wars episodi III: Sithin kosto//Tiesin etukäteen, että Anakin tulisi kääntymään pahikseksi, mutta tapa, jolla hän sen teki, oli niin järkyttävä. Kohtaus, jossa hän melkein tappaa Padmén ja taistelee Obi-Wanin kanssa on niin katkera, että itken sen läpi. Olen katsonut elokuvan vain kaksi kertaa, koska se on niin rankka, mutta toisella kerralla en voinut katsoa loppua. En yksinkertaisesti kestänyt sitä... :,(
Finding Neverland - tarinan lähteillä//Kyynel, toinen, kolma. Vierivät poskillani jatkuvana virtana aina, kun katson tätä. Yksinkertaisesti kaikissa perheleffoissa on jotakin niin ihanaa rakkautta, että niissä on pakko itkeä. Ja FN:n ihana musiikki edesauttaa suunnattomasti sitä, että Barrien, Peterin ja Sylvian maailmaan on helppo päästä sisälle ja heidän tunteisiinsa helppo eläytyä.
Narnian tarinat: Velho ja leijona//Itken aina alkusysäyksen jälkeen; kun lapset laitetaan junaan ja heidät lähetetään pois. Lucyn naiviutta, epävarmuutta on hirmu koskettavaa katsoa ja alun hengästyttävän alun jälkeen rauhallisuus tuntuu niin hyvältä, että purskahdan kyyneliin. Sen lisäksi itken aina Kivipaasi kohtauksessa ja elokuvan lopussa. Lopussa vain sen takia, koska elokuva loppuu. No, ehkä myös professori Kirken ihanien sanojen takia (joita en nyt tähän hätään muista). Joka tapauksessa tämä on yksi parhaista leffoista ikinä! <3
Narnian tarinat: Prinssi Kaspian//Kohtaus, jossa narnialaiset ovat hyökänneet Mirazin linnaan ja porttien sulkeutuessa nämä tapetaan kaltereita vasten. Näky ja epätoivo on repiä sydämeni kappaleiksi. Lopussa The Call'in alkaessa soida purskahdan myös itkuun. Tällä kertaa hyvästien takia ja myös sen lopun; että on hyvästien aika Narnialle. Call on myös niin loistava valinta musiikiksi, että sekin saa minut itkemään... :)
Onhan niitä muitakin, missä on tullut itkettyä, mutta näissä nyt ainakin... :)
