Kirjoittaja Aihe: Soitatko mitään? Vol. 2  (Luettu 19732 kertaa)

0 vuotislaista ja 1 Ankeuttaja kyttää tätä aihetta.

Poissa Founa

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
Vs: Soitatko mitään? Vol. 2
« Vastaus #25 : Maaliskuu 25, 2007, 11:05:50 »
Aloitin pianon soiton 8-vuotiaana. Samoihin aikoihin meille hankittiin kotiin vanha, käytetty piano. Äitini tuttava (erittäin hyvä soittamaan pianoa) alkoi sitten opettajakseni puoli-ilmaiseksi. Ei omien sanojensa mukaan olisi tarvinnut ollenkaan rahaa, mutta tyrkättiinpä sille aina jotain rahaa kouraan. Alussa kaikki oli niin vaikeaa. En millään tahtonut päästä pianon soittoon sisälle ja soittoläksyt tuntuivat ylitsepääsemättömän vaikeilta. Lopulta jotenkin onnistuin pääsemään kärryille ja aloin oppia nopeasti. Soitin aina kerran viikossa. Harjoittelin aina tunnollisesti läksyjäni.

Vähitellen alkoi tuntua siltä, että niitä läksyjä tuli vähän liikaakin. En ikinä ollut ehtinyt harjoitella niitä kunnolla ja aina hävetti, kun en ollut harjoitellut niitä kokonaan. Siitä ehkä tuli pienoinen "kammo" aina niitä soittotunteja kohtaan. Aloin soittaa kerran kahdessa viikossa, en silti ollut kunnolla oppinut läksyjäni. Olin joka tunti ihan hermona, enkä pitänyt tunneista ollenkaan. Tai no sitten, kun entiset läksyt oli saatu käsiteltyä, niin se oli kivaa.

Joka kerta kun tunti oli loppunut, päätin, että ensi kerralla osaan läksyt täydellisesti ja joskus aloin harjoitella niitä jopa samana iltana. Kuitenkin se vain jäi ja pianon soitosta tuli epämiellyttävää ja pakonomaista, vaikka aina olenkin pitänyt pianon äänestä. Ajattelin soiton lopettamista monta kertaa, mutta onneksi en lopettanut. Yhdessä vaiheessa minulle nimittäin tuli hirveä into pianon soittamiseen. Ei vieläkään niihin läksyihin, vaan lainasin kirjastosta kaikenlaisia nuottikirjoja ja vapaa-ajalla soittelin niitä erittäin paljon. Innostuin pianon soittamisesta ja kyllä ne läksytkin menivät sitten jo helpommin.

Harmikseni pian tämän jälkeen opettajani sanoi, että ei osaa enää opettaa enempää, koska ei ole mikään alan ammattilainen. Hänen taitonsa loppuivat siihen. Mielestäni en kyllä ollut läheskään yhtä hyvä pianon soittaja kuin hän. Opettajani sanoi, että voisi helposti hankkia minulle opettajan musiikkiopistosta, jos vain haluaisin. En ikinä ollut halunnut pianonsoitosta sellaista "vakavaa" ja musiikkiopistosta minulla on ainakin sellainen kuva, että on se vakavampaa ainakin kuin tämä minun soittoni. En siis halunnut jatkaa, koska soitto vei jo aika paljon aikaani muutenkin. Lopetin siis viime keväänä.

Soitan edelleen erittäin aktiivisesti, jopa aktiivisemmin kuin silloin, kun olin pianotunneilla. Olen vasta nyt ehkä oikeasti löytänyt sen, kuinka kivaa pianon soitto on. Ehkä sen takia, että saan itse päättää, mitä soitan, eikä tarvitse soittaa aina niitä kuivia pianoläksyjä. Voin jopa sanoa, että olen kehittynyt soittamisessa paljon sen jälkeen kun lopetin. Soittamista häiritsee hieman vain tuo meidän vanha pianomme, joka ei millään tahdo pysyä vireessä, vaikka sitä kuinka virittäisi. Viimeksi virittäjä sanoi, että se on niin vanha, ettei sitä edes saa ihan täydelliseen vireeseen, vaikka piano pitkäikäinen soitin onkin.
i am my own life, own harm

Siel

  • Ankeuttaja
Vs: Soitatko mitään? Vol. 2
« Vastaus #26 : Maaliskuu 26, 2007, 21:20:20 »
Mä soitan nyt klarinettia viidennettä vuotta musiikkiopistossa. Tossa oli pari vuotta niin, että sinnitelin jaksamisen ja lopettamisen välillä, mutta nyt oon oikein tyytyväinen siihen että jatkoin, sillä opettajani vaihtui viime syksynä vanhasta papasta juuri valmistuneeseen ja eron huomaa :D Oon nyt paljon innostuneempi soittamisesta, ja kappaleetkin on enemmän mun makuuni :)

Rumpuja soitan myös, mutta niitä olen hakkaillut vasta reilu puolisen vuotta. Tunneilla en käy, mutta tahtoisin kyllä hakea lyömäsoittimia sivuaineeksi musiikkiopistossa. Voi olla vain aika vaikea päästä listoille.. mutta kyllähän tuo kotonakin harjoittelu sujuu, joten en valita :)

Nicky Noon

  • Ankeuttaja
Vs: Soitatko mitään? Vol. 2
« Vastaus #27 : Maaliskuu 27, 2007, 18:28:01 »
Minä soitan viidettä vuotta pianoa. Ennen olin yksityisellä mutta nyt opettajani on siirtynyt musiikkiopistoon ja minä siirryin mukana. Ajatus on sinänsä kiva, koska opettajani on huippu enkä haluaisi vaihtaa häntä kehenkään, ja saan käydä musiikkiopiston kuorossa maksutta. Toisaalta se taasa ottaa päähän, sillä vaikka saankin kerran viikossa käydä lauleskelemassa kivoja lauluja kavereitteni kanssa, se onkin sitten ainoa etu joka siirtymisen kautta tuli. Niin, maksu suunnilleen nelinkertaistui. Lisäksi joudun maksaa tunneistani vaikka olen kipeänä enkä pääse, tai jos opettajani on poissa! Se on vähintäänkin epäreilua! ;/

Onneksi pianonsoitosta sentään saan iloa, muuten koko homma olisi ihan turhaa.. ^_^

Poissa Audra Dancer

  • Sir Emilia Sarkington
  • Vuotislainen
  • Gaze the Haze
    • Livejournal
    • Vainajala.org
  • Pottermore: HazelNight52
  • Tupa: Luihuinen
Vs: Soitatko mitään? Vol. 2
« Vastaus #28 : Huhtikuu 02, 2007, 20:22:04 »
Pianoa! Olen soittanut nelisen vuotta. x) Olen käynyt pianotunneilla kaksi vuotta, mutta suurimmaksi osaksi olen itse opetellut soiton salat. x) Soitan myös joskus korva kuulolta, ilman nuotteja siis. Ja soitan (huonosti) kitaraa ja hieman rumpuja. ^^

kath

  • Ankeuttaja
Vs: Soitatko mitään? Vol. 2
« Vastaus #29 : Huhtikuu 08, 2007, 21:02:53 »
Aloitin klarinetin soittamisen 7 - vuotiaana, eli siitä on nyt 5 vuotta (kohta6)  Klarinetissa on pehmeä ja kaunis ääni, ja rakastan sen soittamista. Sitä, miksi valitsin sen, en oikeastaan tarkalleen ottaen tiedä, koska olin silloin niin pieni (kun valitsin sen) että en oikein tajunnut koko asiaa kunnolla :D Mutta muistan sen, kuinka kuuntelin huilun ja klarinetin ääninäytteitä, ja halusin niistä kahdesta klarinetin sen vuoksi, ettää huilun ääni otti korviin xD
Koska olen vasta 12, en ole kunnolla ajatellut ammattia musiikin parissa, mutta aion ainakin mennä musiikkilukioon.

Olen soittanut myös neljä vuotta pianoa ja kaksi vuotta kitaraa joskus aiemmin, mutta nyt ne on jo aika lailla unohtuneet, kun klarinetin soittaminen kävi rakkaimmaksi z)

Poissa Aewyn

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
Vs: Soitatko mitään? Vol. 2
« Vastaus #30 : Huhtikuu 28, 2007, 20:26:06 »
Mä olen soittanut huilua ehkä noin 5-6 vuotta. Aloitin kakkos-luokalla, ja se ajatus lähti siitä, kun eskassa joku just sellainen "eska-täti" toi kerran oman poikkihuilunsa sinne ja soitti jonkun kivan pikku lumiukkolaulun :) Se vaan jotenkin tartuui, eikä ole loppunut. En osaa sanoa miksi tykästyin huiluun, tai miksi pitäisin siitä nytkään. Se vaan on mulle elämäntapa. Oon miettinyt lopettamistakin, mutta ei onnistuisi. Mä olen juurtunut omaan Pearliini, ja se on juurtunut minuun.  Oon antanut sille muuten nimenkin, se on The Black Pearl :D:D
Mutta toisaalta en kuitenkaan voi kuvitella että olisin ammatiltani huilisti tai esimerkiksi huilunsoiton opettaja. Meidän rakkaus on vähän erilaista ;D
Mä vaan soitan, saan siitä jotain kiksejä ja mä luulen, että tuun soittamaan huilua aina. JOskus oon kyllä melkein heittänyt sen seinään, kun ei ole onnistunut jokin juttu, mutta niistä pääsee yli. Ei aina voi onnistua. Tosin mä oon tähän mennessä aina harjoittelulla onnistunut.
Mulla on soittotunti kerran viikossa. Kotona pitäis soittaa joka päivä jonkun aikaa, mutta arvatkaa soitanko minä. Tiedän että pitäis, mutta mulla on myös fudis-harkat neljästi viikossa, joten joskus vaan kehtuuttaa, mutta joskus ei rehellisesti ehdi.
psykoottisen villiä ja alastonta

roosa

  • Ankeuttaja
Vs: Soitatko mitään? Vol. 2
« Vastaus #31 : Toukokuu 01, 2007, 18:50:38 »
Kitaraa, pianoa ja rumpuja.

Kaikkia soittimia oikeastaan itsekseni, silkalla luonnonlahjakkuudella. :) Iskästä on ollut kitaraan suuri apu, mutta suoraan sanottuna iskä ei ole mikään maailman parhain opettamaan, soittamaan kylläkin. Niin että itsekseni lähinnä olen soitellut, sointujen nimiä tai nuotteja en jaksa opetella, kunhan vain soitan. Sähkökitaraakin ollaan tässä piakkoin hommailemassa, ja kyllä mä ne nuotit ja sointujen nimet opettelen - sitten kun jaksan. Kitaraa olen soittanut about parisen vuotta.
   Piano on oikeastaan se soitin, mitä olen kauimmiten soittanut. Nuotteja en siis ole jaksanut opetella. Kyllä mä ne osaan silleen, jos saan laskea nuottiviivastonvälit ym, ja löydän pianosta C:n ja H:n väliltä koskettimet, mutta en ole vaivautunut nuotteihin kunnolla hiostamaan. Nuottikorvalla soittelen. Oli sekin vaihe, kun käytin pianoa vain kitaran virittämiseen, mut nykyään sävellän ja sohellan pianolla vaikkapa mitä.
   Rumpuja soitan vain siksi, kun meiltä sellaiset löytyy. En oikeestaan osaa rumpuja kauheasti soittaa, mitä nyt beat-kompin ja siitä eri versioita. Enkä noiden rumpujen soitosta erityisemmin olekkaan kiinnostunut, sähkökitarasta enimmäkseen.
   Poikkihuilun soiton tykkäisin aloittaa, koska meillä sellainen on, mutta se on kai sellainen soitin, että nuotit pitäis opetella kunnolla.

Poissa Lorainne

  • glottaaliklusiili
  • Hämykeiju
  • Sukupuoli: Noita
  • Pottermore: MoonMist
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Soitatko mitään? Vol. 2
« Vastaus #32 : Toukokuu 09, 2007, 20:28:14 »
Minä soitan viulua. Tai rääkkään sitä. Riippuu kappaleesta. Olen soittanut ihan kohta kolme vuotta Suomalaisessa Konservatoriossa. Pääsin sinne niukin naukin, olin neljännellä varapaikalla... Olen suorittanut tutkinnot 1/3 ja 2/3.
Halusin aloittaa viulusoiton, koska olen pienestä asti halunnut soittaa sitä ja olen aina ihaillut hyviä viulisteja, jotka vetelevät tuosta vaan minkä tahansa kappaleen. Tai ei nyt ehkä ihan, mutta melkein. ;) Itsestäni ei voi todellakaan sanoa samaa. Ainakaan vielä. Pienenä leikin viulistia, otin kanteleen ja jonkun kepin ja aloin "soittaa"... :D Hienolta kuulosti, juu.
Enpä luule, että viulunsoitosta ammattia tulee, harrastuksena se pysyy niin kauan kuin jaksan soittaa. Enpä kyllä voi myöntää edes haaveilevani viulistin ammatista...

Olen soittanut pianoa kuusivuotiaana yhden vuoden. Se harrastus kaatui siihen ärsyttävään opettajaan. Hän kun oli itse niin hirveän puhelias, niin hänpä tietysti ajatteli, että kaikki muutkin ovat. Siis kun tuli tunnille, sanoi moi ja alkoi ottaa ulkovaatteita pois eikä sanonut minuuttiin mitään, sanoi ope heti, että "Onko kaikki kunnossa kun sä oot noin hiljanen?"... Että jaksapa sitä sitten joka keskiviikko. Yhden kerran esiinnyin, muistaakseni soitin elefanttimarssin jossain kevätmatineassa... :P
Using the "are we", are we?

Daniel

  • Ankeuttaja
Vs: Soitatko mitään? Vol. 2
« Vastaus #33 : Kesäkuu 08, 2007, 14:20:04 »
Rumpuja olen soitellut, aina kun saan sellaiset käsiini. Ala-asteella olin joka päivä yhdellä välitunnilla soittamassa, ja perjantaisin sain jäädä koulunjälkeen vielä tunniksi paukuttelemaan niitä :D Ja sitten pari kertaa olen soittanut rumpuja joissain kahden- tai kolmensadan ihmisen yleisön edessä, jossain koulun musiikkiesityksessä, mutta ei sen kummempaa. Niin ja jossain koulumme bändissä soitin. Musiikinopettajani mielestä minulla oli selvät lahjat rumpujen soittamiseen, mutta vanhempani eivät todellakaan ole halukkaita ostamaan minulle rumpuja, ... Sääli.
Nyt ylä-asteella se rumpujen soittaminen on jäänyt vähempään. Välitunneilla ei saa olla luokissa, ja se rakennus on niin ahdistava, ettei sinne huvita koulun jälkeenkään jäädä enää yhtään pidemmäksi aikaa.

Kitaraa sen sijaan saatan alkaa soittamaan, äitini suostuisi ostamaan sellaisen tavallisen akustisen ainakin aluksi. Minulla on uusi musiikinopettaja (tietenkin, kun siirtyy yläasteelle..) ja hän luuli aluksi, että soitan kitaraa. Soitin siis aivan ensimmäisiä kertoja kitaraa, ja tämä väitti, että minulla on aivan ammattilaisen otteet. Vakuutin, etten ollut muuta kuin leikilläni rämpytellyt jotain hölynpölyä sitä ennen. Vuoden lopussa meillä oli joku koe kitaransoitosta, että piti soittaa joku pätkä, ja minä vedin virheettömästi *tyytyväinen*. Sanoin äidilleni tästä, ja hän sanoi, että voisi ostaa kyllä kitaran, jos haluaisin. Se on siis harkinnassa.

Mutta en käy millään soittotunneilla, joten en kai tavallaan soita mitään.

jannal

  • Ankeuttaja
Vs: Soitatko mitään? Vol. 2
« Vastaus #34 : Kesäkuu 08, 2007, 17:03:11 »
Minun on jo kauan pitänyt pyrkiä musiikkiopistoon, mutten ole saanut aikaseks. Sähkökitaran ja koskettimet omistan, ja niitä tulee soiteltua.. En oikeen kitaraa osaa soittaa, ja sen kanssa olisin sinne musaopistoonkin menossa.. Koskettimia kyllä osaan soittaa, ja parhaiten sillai korvakuulolta. (ja kyllä kitaralla myös..) Nuotteja en täydellisesti osaa, mutta kyllä mä niistä soittaan pystyn. <:

Ogre

  • Ankeuttaja
Vs: Soitatko mitään? Vol. 2
« Vastaus #35 : Kesäkuu 17, 2007, 17:25:41 »
Soitan rumpuja... Olen soittanut n. 4 vuotta ja soitan bändissä.
Minulla on kotonani rummut, Premier - merkkiset.
En ole, tai siis olen käynyt rumputunneilla, ( 2 vuotta sitten ja olin opetuksessa vuoden)
harjoittelen niillä joka päivä.
Meidän bändimme levyttää kuukauden päästä;
Soitamme omia kappaleita ja yhtä cover - biisiä.
« Viimeksi muokattu: Kesäkuu 17, 2007, 17:31:08 kirjoittanut Ogre »

Poissa Tinde

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
Vs: Soitatko mitään? Vol. 2
« Vastaus #36 : Heinäkuu 08, 2007, 08:17:32 »
Minä olen soittanut pianoa 4 vuotta, mutta enpä tiedä onko enää mitään järkeä jatkaa, koska pianonopettaja vaihtuisi taas ja muuntekin innostukseni pianon soittoa kohtaan on nolla tällähetkellä.En edes tajua miten edes keksin ruveta soittamaan pianoa.Eihän se ole edes minun ykkösjuttuni oikein koskaan ollutkaan, mutta kyllä minä jotain opin.

Yksi syy siihen miksi pianon soitto tökkii se, että 4 vuotta sitten, kun aloitin 3 kertaa pianon soiton jouduin lähtemään taas alkupisteestä mikä ei olisi ehkä ollut niin välttämätöntä, koska olenhan 2 kertaa aloittanut ja olen oppinut kaiken alkeellisen mit pitää tietää soittaessani.Eli minua vain jotenkin ärsytti taas aloittaa alusta vaikka edellytyksiä olisi ollut jatkaa mistä olen viimeksi jäänyt.Olisin niin kovasti halunnut oppia jotain kehittyneempää joten se latisti minut ensi alkuunsa jo heti alusta lähtien.Viimeisimmät opettajat ovat olleet ok, mutta viimesimmässä oli se tylsä puoli, että sen piti ruveta muokkaamaan soitettavia kappaleitani tasoisekseni eli jotenkin tuli semmonen fiilis, että jään vain junnamaan samoihin asioihin.

Opettajat ovat ollen hyviä ja osaltaan mukavia heillä ei ole osuutta siihen, että piano ei nyt lukeudu asioihin mistä jaksaisin innostua vaan se, että en jaksa enkä innostu enää soittamaan pianoa koska en pääse missään kohti eteenpäin vaikka hyvät edellytykset olisikin.
"There's something beautiful inside you".

Strawberry

  • Ankeuttaja
Vs: Soitatko mitään? Vol. 2
« Vastaus #37 : Heinäkuu 10, 2007, 13:32:43 »
Olen soittanut selloa seitsemän vuotta, taisin aloittaa kuuden vanhana. Lopetin kuitenkin vähän aika sitten, kun ei enää sello jaksanut kiinnostaa.
Kävin pianotunneilla neljävuotiaasta ja soitan edelleen. Olin siis niillä tunneilla johonkin 9-10-vuotiaaseen asti, sitten lopetin ne kun se paikka lopetettiin. Jatkoin noita pianotunteja sitten viime vuonna mutta en niilläkään käy enää. Nyt soitan pianoa enää harrastuskäytössä.
Olen laulanutkin kauan, kuorossa lauloin ihan pienestä asti, mutta en ole siinä kuorossakaan enää. :D Mutta lopetin siinä kuorossa siksi, että ne harjoitusajat olivat huonot.

Phoebe

  • Ankeuttaja
Vs: Soitatko mitään? Vol. 2
« Vastaus #38 : Heinäkuu 10, 2007, 14:59:44 »
Harrastin pianonsoittoa kuusi vuotta, mutta lopetin sen viime toukokuussa. Lopetin, koska musiikkiopistossa sai soittaa viisi vuotta avoimella osastolla, ja minulle oli anottu jo lisävuosi. En halunnut pyrkiä musiikkiopistoon. Muutenkin taisi innostus pianonsoittoon vähän lakata, en jaksanut harjoitella kauheasti niitä kappaleitakaan, ja sitten samana päivänä ennen tuntia piti harjoitella paljon. Kyllä vielä soittelen joskus ihan huvin vuoksi, joskus on kivaa vaan alkaa soittamaan jotain uutta kappaletta. Osaan mielestäni soittaa hyvin, joten ei se pahemmin haittaa vaikka lopetin.

Poissa Jeneelaf

  • Sateenvarjon alla
  • Vuotislainen
Vs: Soitatko mitään? Vol. 2
« Vastaus #39 : Heinäkuu 10, 2007, 15:31:20 »
Soitan pianoa. Olen soittanut sitä ihan jostain heitettynä 5 vuotta mutta en ole varma. Pianossa minua viehättää...? en tiedä. Pianossa kuitenkin rakastan sitä että kun olen tapellut siskoni tai vanhempieni kanssa voin takoa pianoa mielin määrin pisimmillään olen joskus tainnut soittaa 3-4 tuntia putkeen. mitä vielä...? ai joo ei pianon soitosta ei voisi tulla minulle ammattia koska raivostun pianolleni joka toinen päivä. Haavelein omistavani joskus vielä flyygelin.

Olen soittanus myös rumpuja. Tosin innostus jäi vuoteen ja isä rock fanina tyttärensä "rumpu-urasta" innostuttuaan osti rummut jotka nyt pölyttyvät varastossa. Ala-asteella opin myös nokkahuilun soiton jaloa taitoa xD (ei soitettu siä mitään muuta) enkä olekkaan moneen vuoteen koskenut nokkikseeni.
« Viimeksi muokattu: Toukokuu 08, 2008, 18:16:59 kirjoittanut Jeneelaf »
she fears if she cries That first tear The tears will not stop Raining down.
stand in the rain Stand your ground Stand up when it's all crashing down You stand through the pain You won't drown And one day what's lost can be found You stand in the rain...Hymy Kirja

Poissa Scheidaaja

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
Vs: Soitatko mitään? Vol. 2
« Vastaus #40 : Heinäkuu 12, 2007, 18:46:34 »
Olen soittanut haitaria kohta seitsemän vuotta. Soitinvalinta oli tavallaan sattumaa. Kun minun oli tarkoitus hakea musiikkiopistoon (osin vanhempien painostuksesta) en tiennyt, mitä alkaisin soittamaan, joten annoin äitini tehdä valinnan puolestani (:D). Nyt on helppo sanoa, etten kadu päätöstä, mutta ennen kuin barokkia rakastava, musikaalisesti erittäin kunnianhimoinen opettajani vaihtui enemmän kansanmusiikin pariin opastavaan, oli lopettaminen todella lähellä. Nykyään päänvaivaa aiheuttaa ensi keväiseen 3/3-tutkintoon valmistautuminen, mutta hyvin se luultavasti menee kun motivaatio on kerrankin korkealla. Tahdon päästä vielä pitkälle tällä saralla, tai no, ainakin jatkan konservatorioon D-kurssille. Siinä on sitten taas neljä vuotta aikaa miettiä "urasuunnitelmia" eteenpäin tai miksei ilman lainausmerkkejäkin.

Ehkä suurin "rakkauteni" on basson soitto. Aloitin ehkä päälle kaksi vuotta sitten, mutta bändimme on ollut koossa vajaan vuoden, ja siitä asti olen treenannut "oikeasti" tai "kunnolla". Ennen soitin tabeista jotain Nirvanaa. Minulla ei ole taidoistani oikeastaan minkäänlaista käsitystä, en tunne olevani mikään hyvä soittaja, mutta kepittäjältämme olen saanut aina kehuja. Tiedä sitten häntä. Tällä hetkellä opettelen Cliff Burtonin legendaarisen Anesthesian alkuosia, vaikka tiedänkin, että pitäisi mieluummin soitella vaikka blues rock -improilua tai muuta hyödyllistä. On vain hauska briljeerata sillä, että muka osaa soittaa jotain valmiiksi tabattuja sooloja. Omistan Squierin melko surkean Affinity P-basson. Tahtoisin hommata säästöilläni käytetyn 5-kielisen ja tehokkaamman combon. Vahvistimelle ainakin olisi tarvetta, kun tarjoutui alustavasti paikka ihka oikeassa kellari-/autotallibändissä. Päätin kuitenkin (katsottuani Youtubesta muutaman Metallica-coverin ja silmäiltyäni Deathin kappaleiden tabeja) etten ansaitse uusia kamoja jos en treenaa ahkerasti ja kehity soittajana edes vähän. Näillä näkymin jatkan bassottelua vielä pitkään. Toivottavasti Kuopiosta löytyyi joku mukava kokoonpano, jossa soittaa niin olisi motivaatiota jatkaa harrastusta pidempäänkin. Musiikkilukiossa saisin ehkä ilmaista opetusta. Slappaamista olisi mukava osata edes vähän. Mutta perusasiat ensin.

Kitaraa rämpyttelen vähän sinnepäin. Viime vuonna soitin aika monessa koulun juhlassa kun kukaan tekniikkavelho ei jaksanut opetella sointuja. Nyt onneksi löytyi minua parempi komppaaja niin saan keskittyä bassoon.

« Viimeksi muokattu: Tammikuu 26, 2010, 00:35:23 kirjoittanut Scheidaaja »

yesterday

  • Ankeuttaja
Vs: Soitatko mitään? Vol. 2
« Vastaus #41 : Heinäkuu 12, 2007, 20:16:26 »
Soitin viulua musiikkiopistossamme 5 vuotta. Täyttä tuskaa, täytyy sanoa, ja viimein sitten lopetin, vaikka muiden mukaan olin oikea luonnonlahjakkuus. Phah.
Sitten aloitin pianon, jota soitan nyt neljättä vuotta, sekä kitaraa olen soittanut melkeimpä 3 vuotta, kavereiden kanssa meillä on myös ns. "bändi", ja olemme esiintyneet koulun jutuissa jne, minä kitaristina. Ja kannelta tuli soitettua tarhaikäisenä >:D

Briar

  • Ankeuttaja
Vs: Soitatko mitään? Vol. 2
« Vastaus #42 : Heinäkuu 13, 2007, 18:25:33 »
Olen soittanut viulua kohta kymmenen vuotta. Aloitin musiikkiopistossa kuusi vuotiaana. En tiedä mistä se lähti, mutta minä nimenomann halusin soittaa viulua, vaikka äiti yritti pianoon suostutella.
Tykkään viulunsoittamisesta kovasti. Ehkä osaksi senkin takia, että viulua soittaessa musiikkia pystyy kunnolla tulkitsemaan. Ja viululla on niin kaunis ääni.
Suoritin 3/3 tutkinnon tänä keväänä ja täytyy sanoa, että olen tyytyväinen arvosanoihin, vaikken erinomaista saanutkaan :D

Ja sitten pidän kovasti laulamisesta. Haaveena olisi päästä joskus laulamaan johonkin bändiin, mikä on kyllä aika epätodennäköistä.

Penny

  • Ankeuttaja
Vs: Soitatko mitään? Vol. 2
« Vastaus #43 : Heinäkuu 13, 2007, 19:05:12 »
Eli mitä soitinta soitat ja kuinka kauan olet soittanut kyseistä soitinta?
Pianoa soitan, tosin vain korvakuulolta. On tullut sitä soiteltua periaatteessa koko ikä.

Mikä viehättää juuri kysesessä soittimessa ja miksi valitisit juuri sen?
Piano on aika yksinkertainen soitin loppujen lopuks. En sitä niinkään valinnut, vaan perheellä oli piano jo ennen kun synnyin, ja sitten lapsena aloin pimputtelemaan sitä omaksi ja muittenki iloksi, ja se jäi.

Oletko ajatellut, että kyseisen soittimen soittaminen voisi olla sinulle sopiva ammatti?
Ei toki. Pidetään se vaan harrastuksena. :)

Azaw X

  • Ankeuttaja
Vs: Soitatko mitään? Vol. 2
« Vastaus #44 : Heinäkuu 16, 2007, 17:15:10 »
Minä soitan suuta olen soittanut sitä noin 13-16 vuotta (en ole varma milloin opin puhumaan) ja nyt olen sitten viimeaikoina soittanut suutani hieman myös musiikin tahtiin. =)
Tässä soittimessa viehättää nähdä ihmisten reaktiot kuten esim. "mä en voi uskoa että se sano tommosta :o" ja sitten tietenkin se on kaikin puolin kivaa muutenkin. =)
Kyllähän mä tätä ammatiksi voisin tehdä hyvin mielelläni mutta kun ei suomessa oikein rahoiksi lyödä musiikki bisneksellä. :/

lajien

  • Ankeuttaja
Vs: Soitatko mitään? Vol. 2
« Vastaus #45 : Heinäkuu 19, 2007, 15:32:01 »
Soitan. Pianoa.

On ihanaa seurata omia sormiansa, kun soittaa nopeita, haastavia kappaleita, joiden sormituksetkaan eivät ole erityisen helpot. Kun oppii liikuttamaan sormiansa saumattomasti ja nätisti, ja ennen kaikkea nopeasti ja sulavasti, on oikein hauska seurata omien sormiensa liikkeitä; joskus tuntuu melkein, kuin sormet olisivat irti muusta kehosta ja lentäisivät koskettimilla omia aikojansa.
Kun esimerkiksi näin kesällä on mahdollisuus pitää muutamia päiviä ja ehkä jopa pari viikkoa taukoa, niin sitten taas, kun pääsee pianon ääreen ja rupeaa soittamaan, tuntuu oma piano ihan mahdottoman hyvältä soittimelta ja huomaa hetken ajan, että on itsekin sentään oppinut jotakin vuosien varrella, ja on aivan oikeasti hyvä pianisti.
Ja aivan voittamattoman mukavaa on heittäytyä täysillä mukaan musiikkiin, jota soittaa, eläytyä jopa vähän yli ja unohtaa kaikki ympäriltään. Liioitella käsien liikkeessä ja tulla musiikkiin mukaan koko mielen ja ruumiin voimin. Soittaa voimalla ja korostaa tiettyjä nuotteja yli, painaa taas toiset niin hiljaa, että ne hädin tuskin soi.

Joskus kuitenkin iskee oikein kunnolla sellaisia epätoivon ja masennuksen hetkiä. Esimerkiksi ihailemaani Lalo Schifriniä tai Art Tatumia kuunnellessa, ja etenkin silloin, kun voi myös nähdä heidät itsensä ja heidän liikkeensä, tulee olo, etten yksinkertaisesti ikinä voi oppia yhtä taitavaksi ja ihmeelliseksi. He elävät soittamaansa musiikkia, hengittävät säveliä ja soittavat niin vaikeita ja haastavia sävelkulkuja niin nopeasti, että katsoessa ja kuunnellessakin jo hengästyy. Kun olin katsomassa ja kuuntelemassa Lalo Schifriniä ja Tampereen sinfoniaorkesteria Tampere-talon suurimmassa salissa, hän soitti lopussa omia sävellyksiään yksin flyygelillä, ja saatoin nähdä sinne kauas yläpermannolle asti, kuinka upeasti hän käytti käsiänsä ja sormiansa soittaessaan.
Silloin tällöin läksyjä harjoitellessa, kun jokin kappale ei meinaa millään iskostua päähän, tai kun jokin kohta menee jatkuvasti väärin, tai kun sormet eivat ole taipua johonkin kohtaan vääntämälläkään, tulee sellainen ikävä, puoliraivokas hetki; "Mähän en soita enää ikinä, en ainakaan tätä kappaletta! Äläkä sä tuu siihen neuvomaan, et sä voi tätä mun puolesta harjoitella! Myykää se piano, en mä kuitenkaan enää soita!"  - ja muutama kirosana päälle. Silloin äiti (ja joskus sisko) joutuu aika epäreilun parjaamisen kohteeksi. Onneksi niitä kohtauksia ei nykyään enää tule usein.


Sitten näihin käytännöllisempiin asioihin. Aloitin pianonsoiton aika pienenä, laskujeni mukaan ensi syksynä alkaa seitsemäs oppivuoteni. Samalla se on tavallaan myös ensimmäinen vuoteni, sillä pyrin viime keväänä ja alkukesästä Pirkanmaan musiikkiopiston Pop/jazz - linjalle, ja pääsin yllättäen sisään. Tähän mennessä olen soittanut ensimmäiset vuoteni yksityisellä opettajalla, sen jälkeen Pirkanmaan musiikkiopiston klassisella puolella kolmen vuoden ajan. Saavutuksenani on ollut teoria- ja säveltapailututkintojen suhteen nämä peruskurssit, eli 1/3, 2/3 ja 3/3. Poppipuolella joudun aloittamaan alusta, huoh. Kurssitutkintoja olen suorittanut vain 1/3:n reilu vuosi sitten, mutta jo siellä soitin kappaleita, jotka olisivat menneet läpi 2/3:ssakin.

Silloin aloitellessani soittaminen oli mielestäni ihan hirveää pakkopullaa, ja kivointa pianotunneissa oli sieltä poispääseminen. Viimevuosina olen kuitenkin rakastunut pianonsoittoon yhä rajummin ja rajummin, ja olen tehnyt pyhän päätöksen, että alan panostaa harjoitteluun täysillä tästä eteenpäin. Koska haluan olla hyvä. Kovin paikka oli kuulla siellä pop/jazzin pyrkimisessä Petri Juutilaiselta, että minun täytyy kesän aikana harjoitella ihan kunnolla säveltapailua ja asteikoita, jos haluan improvisoijaksi, ja varsinkin, jos satun pääsemään sisään. Koska olen aina inhonnut asteikoita ja pitänyt niiden tankkaamista täysin turhana, on asenteen muuttamisessa työtä. Mutta minähän yritän siitä huolimatta. ^^ Pyrkimisessä sain muutenkin kuulla kovia sanoja: soittaminen saisi olla vielä luonnollisempaa, koskettimet pitäisi löytää vaikka silmät kiinni, pitää kuunnella parempaa jazzia ja enemmän, pitää tietää varmasti minkälaista musiikkia haluaa soittaa, on harjoiteltava syksyyn vielä vapaasoinnutusta ja voisi sitä vähän siskon kanssa lauleskellakin. Mutta kyllä siellä kehujakin suollettiin. :)

Aloitusviestin kysymys, voisiko musiikista olla minulle ammatiksikin, on minulle vielä aika kaukainen ajatus. Haluan oppia vielä paljon paremmaksi mitä juuri nyt olen, mutta ehkä minun tavoitteeni eivät kuitenkaan ole ihan niin kunnianhimoiset. Ainakaan vielä tällä hetkellä. ^^

Korvasieni

  • Ankeuttaja
Vs: Soitatko mitään? Vol. 2
« Vastaus #46 : Heinäkuu 25, 2007, 00:50:30 »
Lainaus käyttäjältä: lajien
On ihanaa seurata omia sormiansa, kun soittaa nopeita, haastavia kappaleita, joiden sormituksetkaan eivät ole erityisen helpot. Kun oppii liikuttamaan sormiansa saumattomasti ja nätisti, ja ennen kaikkea nopeasti ja sulavasti, on oikein hauska seurata omien sormiensa liikkeitä; joskus tuntuu melkein, kuin sormet olisivat irti muusta kehosta ja lentäisivät koskettimilla omia aikojansa.
Ilmankos et aina muista katsoa nuotteja :D

Lainaus käyttäjältä: lajien
Silloin tällöin läksyjä harjoitellessa, kun jokin kappale ei meinaa millään iskostua päähän, tai kun jokin kohta menee jatkuvasti väärin, tai kun sormet eivat ole taipua johonkin kohtaan vääntämälläkään, tulee sellainen ikävä, puoliraivokas hetki; "Mähän en soita enää ikinä, en ainakaan tätä kappaletta! Äläkä sä tuu siihen neuvomaan, et sä voi tätä mun puolesta harjoitella! Myykää se piano, en mä kuitenkaan enää soita!"  - ja muutama kirosana päälle. Silloin äiti (ja joskus sisko) joutuu aika epäreilun parjaamisen kohteeksi.
Otan tämän anteeksipyytönä. :)

Mutta niin, palatakseni omaan soittamiseeni. Soitan melkein mitä vaan, mitä minulle eteen lykätään. Laulu on ainut poikkeus; jostain syystä en vain osaa laulaa. Opin helposti hallitsemaan soittimia ainakin välttävästi (jos ei vaskipuhatimia lasketa), joten voisin mielestäni kutsua itseäni jonkun näköiseksi "multi-instrumentalistiksi". Mutta koska kaikkia soittimia ei voi oppia soittamaan täydellisesti, on minunkin pitänyt valita muutama, joihin keskityn täysipäiväisesti ja ne ovan piano, basso ja saksofoni.

Piano oli ensimmäinen soittimeni, aloitin sen kutakuinkin viisivuotiaana ja olen nyt soittanut sitä.. hmm.. kaiketi noin yksitoista vuotta. Eli kahdestoista vuosi alkaa, jos olen oikein laskenut :) Pianon pariin eksyin muskarista, äitini valitsi sen, enkä muista, että olisin siitä koskaan ollut katkera tai muuten vhainen. Olen nauttinut soittamisesta koko ikäni suunnattomasti ja luulen, että piano oli minunlaiselleni kärsimättömälle luonteelle sopiva aloitussoitin. Ei tarvinnut tuskailla niin hirveästi kaikennäköisten vireiden sun muiden kanssa. Soitan edelleen pianoa aktiivisesti, oikeastaan joka päivä, mutten pidä itseäni erityisen hyvänä pianistina. Ehkä ongelmani on, että tunnistan paremmin puutteet kuin seikat joissa olen hyvä. Joitain "puutteetani" mainitakseni vapaa säestys ja improvisointi ovat minulle vielä aivan tuntematonta aluetta. Josko tuo lajienin pop/jazz-puolelle siirtyminen toisi minunkin soittooni uusia tuulia :) En ole pianolla yhtäkään tutkintoa suorittanut, koska olen soittanut sitä aina yksityisellä opettajalla mutta jos minun nyt pitäisi taitojani arvella sanoisin niiden olevan kadensseja lukuunottamatta ainakin 3/3:sen tasolla.

Seuraava soittimeni oli saksofoni. Senkin pariin eksyin oikeastaan vahingossa, kun pyrin lähes huvin vuoksi musiikkiopistolle soittamaan pianoa. En päässyt pianoon klassiselle puolelle mutta toisena vaihtoehtona minulla oli papereissa saksofoni. No, menin sitten niihinkin pääsykokeisiin ja yllätyksekseni sain kirjeen, jossa kerrottiin minun päässeen ko. opistolle soittamaan fonia. Klassiselle puolelle. Otin tietsti paikan vastaan ja soitin sitten neljä vuotta klassista musiikkia (saksofonilla. Siis saksofonilla. Miettikää sitä :D), kunnes viimein tänä keväänä keräsin rohkeuteni ja hain pop/jazz-linjalle ja pääsin. Se oli aivan uskomattoman mahtava tunne. Omistan kaksi fonia alton ja baritonin. On vaikea sanoa, kumpi on mieluisempi ne ovat kumpikin niin mahtavia!
Olen suorittanut saksofonilla 1/3:sen ja 2/3:sen tutkinnot, joista jälkimmäisen tänä keväänä. Toivoisin, että voisin ensi keväänä suorittaa pop/jazz 2/3:sen koska sitten voisin anoa sivuainetta ja se olisi siistiä, mutta pitää katsoa. Lähinnä se on luultavasti kiinni improvisoinnista ja asteikoista, mutta uskoisin onnistuvani, kunhan vain jaksan harjoitella. Uutta puhtia harjoitteluuni antoi valtakunnallinen pop/jazz-leiri, jolla juuri olin. Sain sieltä kymmenen päivän aikana niin mahdottomasti kaikkea, että tuntuu kuin tietoa pursuaisi korvista ulos :D Esim. asteikkojen harjoitteluun ja soolon rakentamiseen sain niin paljon apua. Kiitos ihanalle opettajalleni Ollille <3 :D

Bassoa olen nyt yksikseni vähän reilun vuoden soittanut. En ole yhdelläkään tunnilla käynyt mutta koen silti kehittynenni paljon. Toivoisin voivani ottaa basson sivuaineeksi sitten, kun olen suorittanut sen 2/3:sen tutkinnon fonilla, koska harjoitteluani helpottaisi, jos tietäisin paremmin, mitä harjoitella :D

Teoriassa olen suorittanut klassisella puolella peruskurssit, eli 1/3-2/3 ja musiikkitiedon peruskurssin. Minun musiikin harjoitteluni tähtää hyvin paljon yhtyesoittoon ja syy siihen löytyy siitä, että noin yhdeksällä kerralla kymmenestä on hauskempi soittaa yhdessä jonkun kanssa kuin yksin. Soitan saksofonia parissa musiikkiopiston jutussa, sellaisessa puhallinorkesterissa, jossa soitetaan lähinnä klassista sekä big bandissä, joka sitten on taasen jazzia. Sen lisäksi meillä on kavereitteni kanssa bändi nimeltä Kinky Minds, jossa soitan bassoa ja joskus silloin tällöin jotain muutakin :D

Kysymykseen siitä, haluaisinko musiikista ammatin, vastaus on ehdottomasti kyllä. Luultavasti, jos vain suinkin on mahdollista, opiskelen itseni saksofonistiksi, mutta silti silti  haluaisin niin kovasti soittaa vielä joskus oikein kunnon rockbändissä. Se on ehkä suurin unelmani. Aina kun katson jotain (hyvää) bändiä lavalla, ajattelen miltä tuntuisi olla siellä itse ja se ajaa harjoittelemaan lisää. Vielä kerran minäkin olen siellä! :) 

eläinlapsi

  • Ankeuttaja
Vs: Soitatko mitään? Vol. 2
« Vastaus #47 : Heinäkuu 27, 2007, 22:54:28 »
Bassoa kuudennesta luokasta asti. :) Ensimmäisenä vuonna en tosin oppinut mitään, yläasteelle siirtyessä alettiin soittelemaan kavereiden kanssa ja sitten saatiin parempi opettajakin. Harmi vain, olin eri luokalla kuin nuo muut niin lopulta aikataulut menivät sekä koulu- että vapaa-ajan myötä niin, että ysiluokalla ei enää soiteltu yhdessä (sitten tosin tuli bändikurssi, jonka menin lävitse sekä soittaen että laulaen.) Kaksi vuotta tässä on nyt tunneilla tultu käytyä (ysiluokka ja lukion ensimmäinen), tänä syksynä en kyllä varmaan enää jatka. Hiukan on soittelu siis viime aikoina jäänyt, pitäisi varmaan ottaa itseä niskasta kiinni. :>

Harmaakarhu

  • Ankeuttaja
Vs: Soitatko mitään? Vol. 2
« Vastaus #48 : Elokuu 03, 2007, 16:13:55 »
Eli mitä soitinta soitat ja kuinka kauan olet soittanut kyseistä soitinta?
Olen varmaan tämän foorumin ainoa ihminen joka soittaa Tuubaa. Soitan paikallisessa musiikkiopistossa ja olen soittanut vissiin 7 vuotta.

Mikä viehättää juuri kysesessä soittimessa ja miksi valitisit juuri sen?
Vaasassa oli pulaa puhallinsoittajista ja varsinkin tuubisteista joten mulle vaan lyötiin tuuba käteen (plus minulla on aika paksut huulet joka auttaa tuuban soitossa). Veli soitti opistossa jo trumpettia joten oli helppo päästä sisään.

Oletko ajatellut, että kyseisen soittimen soittaminen voisi olla sinulle sopiva ammatti?
Tuskin. En usko, että olen tarpeeksi hyvä ammattimuusikoksi.

Poissa Vilena

  • Hirnyrkki
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Rohkelikko
Vs: Soitatko mitään? Vol. 2
« Vastaus #49 : Elokuu 03, 2007, 19:04:33 »
Minä soitan pääasiassa viulua, tai siis sitä olen soittanut seitsenvuotiaasta asti, mutta viime vuonna mennessäni musiikkilukioon aloitin myös kitaran ja sähköbasson. En tiedä kuinka tulin alunperin valinneeksi viulun, musiikkikoulun opettajani sanoi silloin, että minulle sopisi hyvin viulu ja siitä se sitten lähti. Olen todella laiska soittamaan soittoläksyjä, vaikka tykkään soittaa. No, viulunsoitossa minulla on nyt sellainen suvantovaihe menossa, että saatan ensi vuoden jälkeen lopettaa tunneillakäymisen. Ei ole hauskaa soittaa, kun ei ole motivaatiota mihinkään. Opettajakaan ei ole sellainen kuin toivoisin hänen olevan, eikä se saa motivaatiotani ainakaan kasvamaan. En toisaalta tahtoisi lopettaa, kun nyt on kuitenkin kymmenisen vuotta viulua vingutettu. Kitaraa ja bassoa en nyt vielä juurikaan osaa soittaa, kun viime lukuvuoden ajan olen koulussa tunneilla käynyt. Ne ovatkin sellaisia sivusoittimia, että kunhan saan kurssit ylös todistukseen niin kaikki on hyvin. Sello kiinnostaisi minua soittimena, siinä on niin ihastuttavan matala ja voimakas ääni. Usein viulun ylimmät äänet eivät kuulosta hyvältä korvaani, mutta siitä huolimatta niitä tulee eteen lähes kaikissa kappaleissa. On vaikeaa tehdä päätöksiä, kun jokin asia on ollut osa elämää jo niin kauan, mutta sen viehätys on kadonnut! En tunne juurikaan vetoa viulunsoittoon enää, mutta silti epäröin, lopettaako vai ei. Voisin ehkä alkaa soittaa pianoa hyvin kevyesti, se olisi ihan hyödyllinen taito kun pianolla on kuitenkin helppo säestää ja piano löytyy hyvin monesta paikasta. Kun tahtoisin pitää musiikin elämässäni jollakin tapaa jonkin soittimen muodossa.
Humor me.