Kirjoittaja Aihe: Soitatko mitään? Vol. 2  (Luettu 16882 kertaa)

0 vuotislaista ja 1 Ankeuttaja kyttää tätä aihetta.

Poissa Alde

  • Se joku tylypahkalainen
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Soitatko mitään? Vol. 2
« Vastaus #150 : Heinäkuu 14, 2011, 23:51:23 »
Soitan jo kymmenettä vuotta selloa, alan jo olla sellaisessa vaiheessa, että pitäisi päättää haluanko ammattilaisuralle vai en. Juuri nyt se ei tunnu luonnolliselta vaihtoehdolta. Harjoitteleminen on tylsää, mutta palkitsevaa on, kun saa soittaa ammattilaiskokoonpanoissa, matkustaa musiikkileireille, tavata uusia ihmisiä n.s. "klassiselta puolelta" (jostain syystä jousisoitinten taitajat liikkuvat porukoissa) ja tietenkin esiintyä. Sello on melko vaativa instrumentti ja jotta säilyttäisi otteen soittimeen, on pakko soittaa usein (ja paljon -.-).
Pianotunteja olen nyt ottanut kolme vuotta, en siis klassisia, vaan vapaa säestys/improvisaatio/jazzpianotunteja. On hauskaa osata säestää itseään laulaessa, ja varsinkin biisejä tehdessäni turvaudun usein pianoon. Kitaraa olen nyt rämpyttänyt omaoppisesti silloin tällöin, jotta nyt osaisin muutaman soinnun, mutta jostain syystä kitara ei ole koskaan tuntunut hyvältä soittimelta minulle.
Oliver Phelpsin nimmari muistikirjassa 11.7.2011
Oli saada kutsun Tylypahkaan mutta jostain syystä sitä ei koskaan tullut...

Poissa Huhutar

  • Reservi
  • *
  • Sukupuoli: Noita
  • Henkilö, jota ei tunnista ilman teekupposta
    • Livejournal
  • Pottermore: dustpatronus46
  • Tupa: Puuskupuh
Vs: Soitatko mitään? Vol. 2
« Vastaus #151 : Heinäkuu 26, 2011, 13:29:29 »
Soitan jo kymmenettä vuotta selloa, alan jo olla sellaisessa vaiheessa, että pitäisi päättää haluanko ammattilaisuralle vai en.

Mielestäni ikäisenäsi ei tarvitse välttämättä päättää haluaako ammattilaisen uralle vai ei. Tärkeintä on tietysti, että pitää soittotaitoaan yllä ja harjoittelee. Yläasteella minuakaan ei kiinnostanut harjoittelu ja tuntui, että sille ei oikein jäänyt aikaa, koska yläasteella minulla oli niin paljon kaikkea muuta ja kaveritkin olivat aika iso osa arkea. Valitsin yläasteen jälkeen musiikkilukion ja lukion aikana sain sellaisen hyvän otteen harjoitteluun, sillä kouluni yhteydessä toimivalla konservatoriolla oli hyvät harjoittelutilat. Lukion tein jokseenkin huithaipelisti (kaikki kurssit pois mitä saa vain jättää ja kirjoitin vain viisi ainetta), mutta lakin ja ihan hyvän päättötodistuksen kyllä lopulta kolmeen vuoteen sain. Lukion aikana päätin tähdätä opiskelemaan alaa ammatiksi ja tänä syksynä alkaa kolmas vuosi ammattiopiskelijana.

Ei siis ole vielä mitään paniikkia päättää haluaako vai ei, pääasia on vain, että pitää taitoa yllä, harjoittelee ja kehittää taitojaan. Jos lukio yhtään kiinnostaa II-tutkinto on aika bueno, nimittäin silloin voit tehdä lukiota, saada lakin, mutta samalla keskittyä soittamiseen. Siinä ensimmäisten vuosien aikanakin voi nähdä, ettei kiinnosta ja kouluahan ei ole pakko jatkaa. Mutta mielestäni musiikkiopistoasteellakin pärjää mainiosti, kunhan vaan saa treenattua. Nyt kun myöhemmin mietin, olisin ehkä voinut harkita myös iltalukiota, niin päivät olisi jäänyt harjoittelulle ja illat olisin voinut viettää lukiossa koomaillen. Lukion tai ammattikoulun jälkeen ehtii voi myös hakea konservatorioon ja siellä voi taas keskittyä oman soiton kehittämiseen, eikä ole niin paljon teoria-aineita, kuin silloin jos menee suoraan korkeakouluun.

Olen aina miettinyt myöskin sellaista asiaa, että soittouraa pitää miestäni kokeilla nuorena, sillä myöhemmin ehtii mennä yliopistoon lukemaan jotain muuta, mutta nuorena motoriikka on parhaimmillaan ja soittamisen oppiminen ja elämän suhtauttaminen muusikon arkeen onnistuu parhaiten.

Toivottavasti kukaan esim. opettajat tai vanhempasi painosta sua päättämään haluatko ammattilaiseksi vai et. Tsemppiä sulle Alde treenaamiseen, se on aika hajottavaa ja välillä haluaa heittää sen puulaatikon seinään, mutta kuten sanoit niin sitten tuntuu makealta niinä hienoina hetkinä! =)
« Viimeksi muokattu: Heinäkuu 26, 2011, 13:32:51 kirjoittanut Huhutar »

Poissa Minea

  • Kelvollinen leijona
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Kolmas niistä Weasleyn kaksosista.
  • Tupa: Rohkelikko
Vs: Soitatko mitään? Vol. 2
« Vastaus #152 : Heinäkuu 26, 2011, 22:52:37 »
Mei soittelen kanteletta, joka on ollut säilynyt tapana sukupolvelta toiselle isäni suvun puolelta; isäni äiti soitteli kannelta, isäni sisko soittaa kannelta sekän hänen tyttärensä (joka on myös kummitätini, ja kummitätini lapset soittavat), ja minä soitan. Pikkusiskoni on sen verran poikkeava, ettei ole koskaan kanteleeseen koskenutkaan, tuo soittelee sitten pianoa.
Mei oon tätä Suomen kansallissoitinta soitellut 8-vuotiaasta pikkutytöstä, lukion ekalle asti kävin soittotunneilla kunnes aika loppui käsistä ja vähän motivaatiokin. Siitä asti olenkin soitellut lähinnä kummitädin ja tätini kanssa. Lisäksi olen käynyt opettamassa kummitätini tyttäriä. Kannelta tulee siis soiteltua silloin kun on aikaa ja jaksamusta muutenkin. Joskus on pidempiä taukoja, joskus soittelen taukoamatta. Aina yritän kuitenkin pitää vähintään samaa tasoa yllä, olisi nimittäin kamalaa huomata miten niin monen vuoden uurastus alkaisi haurastumaan ja lipeäisi käsistä.
Sunshine, daisies, butter mellow, turn this stupid, fat rat yellow.
- TU ES FOLLE ? TU ES UNE SORCIERE OU QUOI?

Poissa aivokas

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
    • Toisesta maailmasta
  • Pottermore: SunRain28775
  • Tupa: Puuskupuh
Vs: Soitatko mitään? Vol. 2
« Vastaus #153 : Heinäkuu 26, 2011, 23:02:28 »
Soitan pianoa yhdeksättä vuotta. Teoriapuolella olen suoraan sanoen surkea, mutta korvakuulolta soittelen melkein mitä tahansa. Yhdeksän vuoden tunnit menneet hukkaan? Ei sentään, osaan minä nuottejakin lukea. Olen vain päästänyt sen taidon ruostumaan.

Lisäksi soitan kolmatta vuotta kitaraa. En ole koskaan käynyt tunneilla, vaan kotona harjoitellut lähinnä komppaamista ja sen sellaista. Tykkään laulaa ja kitara on helppo napata kouraan :)
Take one step closer to the borderline
Where night and day unite
This mortal coil I've gone and left behind
On holy soil

Poissa Cobb

  • Vuotislainen
  • Tupa: Rohkelikko
Vs: Soitatko mitään? Vol. 2
« Vastaus #154 : Joulukuu 29, 2011, 10:47:09 »
Soitan rumpuja jo periaatteessa kahdettatoista vuotta, mutta silloin aluksi se oli vain kattiloiden hakkausta. Olen käynyt rumputunneilla 1. luokalla, mutta silloinkin se meni vain jammailuksi. Nyt tosin olen alkanut käymään rumputunneilla elokuusta asti ja olen kehittynyt jo valtavasti, tosin olen aiemminkin osannut soittaa tosi hyvin. Olen siis paukutellut rumpuja aika ison osan elämästäni. Nyt omistan sähkörummut, mutta tulevaisuudessa aion hankkia oikean rumpusetin tuplabasarien kera. :D

Sain myös eilen oman sähkökitaran kun olin sitä toivonut joululahjaksi. Meiltä löytyy jo akustinen jolla olen kokeillut soitella ja osaankin jo soittaa erään ''sointukuvion''. Smoke On The Water ja Green Dayn East Jesus Nowhere ovat tässä työn alla (olen ihan aloittelija vasta).
Älä aliarvioi minua vain siksi, että olen nuori.

Avada Kedavra! -> Avaudu Kebabrulla! >:-D

Poissa ghostie

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • DFTBA
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Soitatko mitään? Vol. 2
« Vastaus #155 : Tammikuu 20, 2013, 21:55:39 »
Pianoa on tullut soitettua 11,5 vuotta, mutta viimeisinä vuosina hyvin paljon laisekmmin. Pari vuotta sitten lopetin tunneilla käymisen. Nykyään tulee lähinnä soiteltua koskettimilla jotain säestysjuttuja ja välillä soitan jotain klassistakin jos sille päälle satun. Piano on hyvin kauniinkuuloinen soitin, mutta ei minun suosikkini soittaa, en kuitenkaan halua unohtaa tätä taitoa kokonaan.

Kitaraa on tullut soitettua enemmän tai vähemmän aktiivisesti kuusi vuotta. On ollut aika pitkiäkin välejä kun en ole jostain syystä pahemmin soittanut. Alussa tuli käytyä jonkun verran tunneilla. Nykyään kitaran soittaminen on yksi rakkaimpia harrastuksiani. Alussa soittelin enemmän sähkökitaraa, mutta nykyään akustinen (metallikielinen) on ehdoton suosikkini. Viime vuonna ostin Anthonyn, kauneimman ja rakkaimman kitarani. Sen kanssa tulee soiteltua melkein joka päivä. Harjoittelen aika monenlaisia tyylejä ja tekniikoita kitaralla. Minulla on myös bassokitara ja sitäkin tulee soiteltua.

Rumpuja on myös tullut hieman soitettua. Joskus minulla oli lainassa kunnon akustiset rummut, mutta niitä ei täällä melun takia saanut pahemmin soittaa ja minua kiellettiin hankkimasta omat sellaiset, joten laina-ajan jälkeen säästin rahat sähkörumpuihin, jotka ovat tyhjää paremmat.
"'Cause I need Harry Potter like a grindylow needs water"
11 years and counting ♥

Poissa hanhyokkasikimppuuni

  • Kalpa Kassinen
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
    • Nobody's Perfect
  • Pottermore: FrogMarauder14005
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Soitatko mitään? Vol. 2
« Vastaus #156 : Helmikuu 15, 2013, 20:59:28 »
Olen soittanut pianoa 5-6 vuotta. Riippuu siitä, lasketaanko seurakunnan tunneilla käyminen, jolloin en oppinut käytännössä mitään.8) Seurakunnalla soittoaikojeni kanssa samoihin aikoihin reputin musiikkiluokan pääsykokeet. Se oli kova isku vasten kasvojani, silloin, itseäni  pidin silloin hyvinkin musikaalisena,. Nykyisin olen hyvinkin onnellinen asiasta, koska meillä on ihan huippuluokka ja jos olisin musalla, en olisi tässä huikeassa porukassa.  (Kyllä minun jotenkin musikaalisesti lahjakas täytyy olla, kun loppujen lopuksi pääsin konsalle sisään, ja sain jopa anottua bonus 15minuuttia) Soiton lopettaminen oli jokatapauksessa  todella lähellä. Isäni kuitenkin "ilkeänä" ilmoitti minut Tampereen Konservatorion pääsykokeisiin. Silloin olisin voinut käytännössä murhata hänet mutta näin jälkeenpäin olen ihan onnellinen asiasta. Suoraan Konservatoriolle en päässyt, mutta sain paikan Pirkanmaan musiikkiopistolla. Vuoden unkarilaisen soiton opettajan kanssa työskentelyn jälkeen  hain  siirtoa Tampereen Konservatorioon, nykyiseltä nimeltään Tampereen Musiikkiakatemiaan. (Konsaksi sitä silloin kutsuin, ja tulen aina kutsumaan! Vihaan nimi muutoksia!Minusta ei vain ole tottumaan niihin.)  Konsalle pääsin tällä kertaa venäläisen soitonopettajan seuraan. Siellä olen edelleen.

Joskus pari vuotta sitten jaksoin vieä harjoitellakin "ahkerasti" *-lue: soitin läksyt max kolme kertaa-* Nykyään soitan todella vähän. Hyvä jos edes avaan läksyksi tulleita nuottikirjoja. Kaksi puolentunnin soittotuntia, kun viikossa on niin kyllä se jotenkin onnistuu, tulee ainakin primavista harjoitusta. Jotenkin ihmeen kaupalla onnistuin suorittamaan enne joulua 2/3. Olen kyllä todella ylpeä itsestäni. Tutkinnon jälkeen soittomotivaatio on vain laskenut....

Jostain kumman syystä en kuitenkaan halua lopettaa. Ehkä kyseessä on joku pakkomielle mielettömän sisäänpääsy tappelun jälkeen. Jos joskus suoritan 3/3  lopetan varmaan siihen. Näyttää sitten (toivottavasti) hienolta joissain papereissa jatko-opintoihi hakiessa.

Soittaminen on sinänsä kivaa, mutta siitä on tullu minulle liika suorittamista. Konservatorion (ÄÄÄH, Musiikkiamatemian) soitossa kamalinta on ainainen klassisen musiikin soitto. Useimmiten vielä sellaisten randomien venäläisten säveltäjien kappleet, joiden nimi on "Kappale". Kyllä olen soittanut Kappale-nimisen kappaleen!!! Lisäksi asteikot ja pakollinen musiikin teoria laskee innostusta. Tosiaan, en enää tiedä miksi soitan panoa. Ehkä sitten syvällä sisällä rakastan sitä!

Se oli minun tarinani tältä osalta!!<3


Poissa Lemmonleikko

  • Tom
  • Valvojaoppilas
  • *
  • Sukupuoli: Velho
  • Soulshine!
    • Herra Hahmo
  • Tupa: Mary Sue
Vs: Soitatko mitään? Vol. 2
« Vastaus #157 : Huhtikuu 09, 2013, 20:48:41 »
Minä soitan ihan liian useaa vehjettä nykyään. Yritän selventää kronologisesti. Olin pikkulapsi, kun ukki toi minulle Neuvostoliitosta pienen punaisen haitarin, jota en kaksisesti hallitse vieläkään (tallessa se kyllä on). Nelivuotiaana sain huuliharpun, mutta ei sekään silloin niin kiinnostanut. Kun isoveljelläni alkoivat ala-asteella musiikintunnit, vanhemmat hankkivat pienen Casion koskettimiston, jotta me kersat voitaisiin kotona vähän kokeilla, mitä koulussa oikein on opittu - sekin on minulla yhä. Velipoika ei siihen ikinä juuri koskenut, mutta viimeistään tokaluokalla minä kyllä aloin sillä tahkota. Erityisesti marssit ja muu jylhempi klasari kolahtivat tuolloin, ja soitin musiikinopettajankin mielestä melko hyvin itseoppineeksi. Vasemman käden bassotekniikkaa en oppinut koskaan, vaan soitin aina kahdella kädellä melodiaa. Tuossahan se kissalauta on yhä, ja nykyään siitä ymmärtää taas jotakin. Vieläkään en osaa kunnollista kahden käden tekniikkaa...

Kyllästyttyäni klassiseen musiikkiin ja innostuttuani bluesista ja pian rockista siinä noin 11-vuotiaana jätin kiipparin sikseen muutamaksi vuodeksi (lähinnä kitara- ja huuliharppuvetoista bluesia kului), mutta tartuin huuliharppuun tosissani (sitä olen soittanut siitä asti, pitkäaikaisin instrumenttini siis - jotkut sanovat nykyään jopa jossakin määrin osaavaksi sen kanssa) ja rakensin itselleni soikkobasson, jolla tumpsuttelin levyjen mukana. Sitten tajusin, että Paul Simonin You Can Call Me Al -kappaleen huimin pätkä on soitettu bassolla, ja oli pakko hankkia...

bassokitara.

Olinkohan 14 vai 15, kun siihen takerruin. Basso oli pitkään myös ainoa soittimeni, johon sain minkäänlaista varsinaista opetusta. Minua opetti eräs vanha Radion Sinfoniaorkesterin eläköitynyt basisti ihan silkasta opettamisen ilosta, ja häneltä opin oleellisimmat asiat - eli otelaudan sisäisen järjestelmän ja sen, kuinka soitetaan väsyttämättä käsiä. Edes nuotinlukutaito ei ole yhtä tärkeä. Pian aloin hänen oppinsa ohella lainata kitaran soolo-oppaita ja soittaa omia bassokulkujani sointupohjalta skaaloja hyödyntäen. Viimeistään bänditoiminnan alkaessa skaaloista ja soinnuista tuli ensisijainen tekniikkani ja nuotinluku unohtui autuaasti. Siinä jossakin vaiheessa päätin hankkia ihan vain biisinkirjoituksen apuvälineeksi (basso ei ole aina ihan optimaalinen sävellystyökalu, vaikka kyllä se siihenkin puuhaan kelpaa) vähän melodisemman vehkeen. Niin minulla oli kohta myös

kitara,

ja hyvin äkkiä huomasin, että sehän on ihan hyvä vehje paitsi säveltämiseen, myös soittamiseen. Tulihan sitten ihan kunnolla hurahdetuksi, etenkin, kun osasin jo sooloskaalat ja rytmitaju oli ehtinyt hioutua varsin tarkaksi. Aloittelijakitaristin arkkivirhehän on laiminlyödä komppien jurnuttaminen ja rytmin ylläpito, vaikka hyvä soolokitaristi ei ikinä irtoa muun yhtyeen rytmistä. Yksin soittaessakin on ero nyanssiksi jätettävällä viiveellä ja rytmin sössimisellä (jos et tiedä, mitä tarkoitan, kuuntele vaikka John Faheyta tai Andy McKeetä). Kuten bassojakin, soitan nykyään sekä akustisia että sähköisiä kitaroita (pitkäkärsäbassoon en ole silti uskaltanut milloinkaan koskea). Basso taittuu myös nauhattomana, mutta nauhaton kitara on jo aika peljästyttävä ilmiö minullekin. Onneksi siis opettelin teini-iässä kitaran slide-soiton, mikä sekin poistaa nauhojen aiheuttamat ikävyydet ja kuulostaa bassolle sovellettuna tosi härskiltä, mutta siistiltä, kun käyttää sitä oikein. Hähä. Kitara on nykyään vakiintunut pääinstrumentikseni etenkin bändipuuhissa, joten tasapainotan asiaa säveltämällä nykyään lähinnä bassolla.

Nokkahuilu

tuli kuvioihin ollessani muistaakseni 18, kun kuuntelin paljon Jethro Tullia, Camelia, King Crimsonia, Moody Bluesia ja muuta 1970-lukulaista progea, missä huilua käytetään somasti. Ryöstin veljeni vanhan nokkahuilun (sellainen legendaarinen muovinen sopraano-Yamaha) ja aloin soveltaa sitä rock- ja bluesmusiikkiin. Kun se alkoi sujua ja soitin sitä muutenkin ohipuhalluksella (en siis pistänyt suukappaletta suuhuni, vaan puhalsin sinne viiston ilmapatsaan - pidän yhä enemmän tuon tekniikan tuomasta soundista), pistin vähän sivuun parista ensimmäisestä abikevään palkkaerästä ja niin eräänä päivänä ajoin silloisen tyttöystäväni luokse mukanani matkalla Tampereelta hankittu

poikkihuilu.

Kun onhan se nyt niin vänkä. Ehdoton lempisoittimeni. Siinä on jotakin todella intiimiä ja mahtavaa. Ääntä voi oman suuontelon muotoa ja kielen asentoa muuttelemalla muokata loputtomiin, erilaisia päristyksiä ja sivuääniä päästelemällä saa nastoja efektejä, ja omaa alahuulta vasten tuntee fyysisesti soittimen vastaavan kaikkeen, mitä sillä tekee. Huilulla pääsee sekä kaikista herkimpiin että kaikista maanisimpiin sfääreihin ja sillä voi soittaa uskottavasti mitä vain kansanmusiikista (minun kohdallani lähinnä Skotlanti ja Irlanti) bluesin ja rockin kautta klassiseen (mitä kyllä soitan edelleen turhan vähän). Puolisen vuotta huilun rääkkäämisen aloittamisen jälkeen muutin Tampereelle, ja täältä löysin myös opettajan sille soittimelle. Tahdoin nimittäin ensin opetella soittamaan puhtaasti ja hiotulla klassisella tekniikalla, minä kun keksin kyllä aina soittimista oudot jipot jälkeenpäin ja pidän hauskaa niillä. Sen sijaan huono tekniikka on vaikea oppia pois, kitaran sormisoiton opettelu takoi sen kallooni. Sitten lähdinkin kesällä piipahtamaan Senegalissa ja palasin mukanani toinen suuri rakkauteni,

djembe.

Tiesin jo ennen Senegalin-reissua teoriassa jonkin verran käsirummuista, ja siellä sattui olemaan hessu, joka soitteli joka ilta paljon ja hartaasti. Menin sen luokse aina, nappasin jonkun vapaana lojuvan rummun, katsoin sen äijän käsiä ja kuuntelin, mitä ääniä kuului, ja soitin perässä. Sehän huomasi asian pian ja alkoi opettaa minua. Paljastui, että kaveri on ammattirumpali ja rummunrakentaja myös! Hän sitten rakensi minulle rummun ja möikin sen kaiken kukkuraksi halvemmalla kuin muille matkalla olleille. Kantokassin sain ystävänlahjana kaupan päälle. Kiitoksia Ben! Djembe on siinä mielessä samanlainen kuin huilu, että siihenkin syntyy todella intiimi, lähes eroottinen suhde soittaessa. Sekin vastaa kosketukseen, sekä äänenä että koko soittimen rungon värähtelynä. Suloista. Ja kuka voisi vastustaa vinhaa afrojytäbiittiä? Toimii punkmetallinkin seassa, kokeiltu on! Djemben kun osaa, niin lisäksi myös bongot taittuu aika kevyesti. Soitan minä niitäkin, mutta ei ne ole yhtä suloisia kuin djembe.

Tinapilli

astui mukaan kesällä 2010, kun tajusin, ettei se poikkea nokkahuilusta soundia lukuunottamatta juuri mitenkään, paitsi että reikiä on vähemmän ja rekisteriä vaihdetaan puhaltamalla kovempaa tahi hiljempaa, eikä jumppaamalla sitä yhtä reikää siellä takana (hyh-hyh mikä ilmaisu). Samalla reissulla hankin myös puisen nokkahuilun, se on söpö.

Balalaikka

sattui kaverilla pyörimään tarpeettomana ja olin serkkujen luona mummolasta perittyä vastaavaa soittanutkin, joten Wappuna 2011 hankin semmoisenkin. Se on lähinnä ulkoilma- ja hauskanpitosoittimena, sillä en ole vielä keksinyt, miten sitä voisi äänittää niin hyvin, että sillä säveltäsikin jotakin monimutkaisempaa. Periaatteessa ihan samanlainen kuin muutkin nauhalliset kielisoittimet, mitä nyt kieliä on vain kolme ja viritys vähän hauska, kun kaksi kieltä on sama ääni samalla korkeudella ja kolmas vartti niistä. Mutta siinähän sillä jytäilee, kiva ääni ja nasta slide-soundikin! Mutta jo saman vuoden kesänä erään työpäivän jälkeen kurvasin Kuopioon ja palasin Kehvonlahdelle mukanani punaiset skottiruutuiset uimahousut sekä...

banjo!

Sinä kesänä nimittäin löysin jostakin ohjeita tyypillisimpiin banjon näppäilykuvioihin ja aloin harjoitella niitä kitaralla. Mutta kun kitaran ääni ei ole yhtään niin makea kuin banjon... Joku hessu onneksi möi Kuopiossa mielestään pilalle mennyttä vuoden vanhaa 5-kielistä banjoa murto-osalla uuden hinnasta, joten tsekkasin. Ongelmahan oli vain yksi vähän kohollaan ollut nauha, ei muuta, joten nakutin sen nauhan takaisin paikalleen (siinä myyjässä ei juuri ollut soitinkorjaajan vikaa) ja aloin soittaa! Hyvin toimii vieläkin! Fantastinen laite. Nykyään olen paljon mieltyneempi soittamaan banjoa, jos mukana on jo yksi akustinen kitara. Slide-soundin tuo tykkää antaa vähän tukahtuneena, eli tiukassa bluesmenossa tulee kyllä kitara vieläkin kerkeämmin kouraan, mutta muuten banjo osana akustista kokoonpanoa on paljon siistimpi kuin yksi kitara lisää. Béla Fleck -henkinen jatsibanjoilu ei vielä ihan kulje, mutta eiköhän aika ja harjoittelu tuonkin seikan korjaa.

Pitkän aikaa pystyinkin tuon jälkeen olemaan hankkimatta enempää soittimia, mutta tuossa yhden kitaran uudelleenmikitysprojektin ohella kun tänä keväänä kävin jytäliikkeissä testailemassa singlecoil-mikkien suhdetta kampiin (pannaan siis bändin basistin halpis-Stratoon kunnon mikit noitten kakkojen tilalle että saadaan äreä vehje), ja myyjät kyseli, että saako olla muuta, niin mihähän kysyin takaisin, jotta onko teillä outoja puhaltimia. Yhdessä liikkeessä olikin sitten TOSI outo (ja huokea!) puhallin, nimittäin

bambuklarinetti.

Eli käytännössä pitkänomaisen bambusta tehdyn koneistottoman puuhuilun (kuvitelkaa G-vireinen matalaääninen nokkari) päähän on läntätty klarinetin suukappale. Siis sama, jota myös saksofonissa käytetään! Tunnustan, että nyt vasta hiljattain olen alkanut saada tuosta tasaista ääntä pihalle, ja aksentointi on vieläkin hakusessa. Mutta kesällä on sitten aikaa jauhaa, onneksi. Tuolla kelpaa harjoitella lehdellisen suukappaleen käyttöä, ja on sen äänikin aika mojova. Ihan pirun siisti! Kunhan oppii vielä käyttämäänkin sitä. Mutta minähän opettelen, ei se nyt NIIN kummallista ole. Niin stydiä mahatekniikkaa tuon puhaltaminen kyllä vaatii, että tykkään treenata sitä ristiin huilun kanssa. Huilu vaatii niin paljon vähempi pötsillä vatkaamista, että kun mahalihakset on klarinetista kipeät, huilun soitto on kuin enkelin kanssa kismailisi.


Semmoisia nuo minun soittokuviot tällä hetkellä. Okariinakin minulla pyörii jossakin, mutta sekin on vähän semmoinen yli-simppeli vitsisoitin. Yhden keikan aloituksen soitin sillä, Porilaisten marssin, mihin joku humalikko yleisöstä kiljui että "hei, tää on tää Yhdysvaltain kansallislaulu!" Joku siinä nyt on, että noita kaikkia ihme värkkejä tuppaa kertymään. Nytkin on haaveissa resonaattorikitara ja kunhan haldaan tuon lehden salat, niin saksofoni. Lopulta monien soitinten mekanismit on niin naurettavan samanlaisia, että pienellä mielenmaltilla oppii aika monta jonkinlaiselle tasolle. Virtuoosia minusta tuskin koskaan tulee minkään kanssa, mutta pystyypähän säveltämään erilaisia osia erilaisille soittimille ongelmitta. Se on ehkä vielä kivempaa, siltä pohjalta voi joku oikea soittaja sitten soittaa coolimmin.
"You don't have to be black to be a nigger. Being born penniless also makes you an outlaw." -Ronnie van Zant
         Row, row, row thy boat gently down the stream. Oh Charon, hast thou ever know'd that Death is but a dream?
Hyviä emme ole, pahoiksi emme halua tulla - olkaamme siis rumia!

Poissa Welhokaniini

  • Kynttilöiden lumo Suuressa salissa
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Pottermore: MoonstoneSeeker27459
  • Tupa: Puuskupuh
Vs: Soitatko mitään? Vol. 2
« Vastaus #158 : Huhtikuu 12, 2013, 14:26:48 »
Sain kitaran tammikuun alussa Soundin vuosiäänestyksen kautta ja parilla soittotunnillakin on tullu käytyä, mutta kyseisen "open" jäätyä saikulle kitaransoitto jäi siihen. Voinhan musankirjan kannesta opetella niitä nuotteja otteita ja näitä tyyliin yksin, mutta olisi sentään parempi, jos joku olis opettamassa, jäis paremmin mieleen =)

Kitaransoitosta olen haaveillut siitä kutosluokasta lähtien Tokio Hotelin kitaristin Tom Kaulitzin innoittamana.
« Viimeksi muokattu: Huhtikuu 12, 2013, 18:11:48 kirjoittanut Welhokaniini »

Poissa huispauskotka

  • Teddy Lupinin vaimo
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Se uniikki ja lahjaton.
  • Pottermore: MarauderHeart20696
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Soitatko mitään? Vol. 2
« Vastaus #159 : Huhtikuu 12, 2013, 17:31:37 »
Soitan pianoa.
Olen soittanut kyseistä soitinta pienestä pitäen kotona(jotain tyyliin Ukko Nooaa yhdellä sormella xD )
Aloitin yksityisellä ennen joulua 2009 , ja sillä ei ollut edes mitään tiettyä päivää, vaan käväsin siellä isin kanssa yleensä kerran viikossa sellaisen mukavan venäläisrouvan kanssa :) Silloin aloitin Alkusoitto(Suomalainen pianokoulu-sarjan "alkuteos") -kirjan kappaleilla kun hän niitä tulosteli.Silloin kyseisenä aloitusvuonna ehdin soittaa myös Fur Elise(helpompaa versiota)ä ja Arabescue:ta (säv. Jurgmuller).
Nyt Olen musiikkiopistossa kolmatta vuotta(aloitin -10) ja olen edistynyt kohtalaisen hyvin.Olen suorittanut perustaso ykkösen ja suoritan tänä keväänä kakkosen.
Jos joku ei tiedä,musiikki opiston tasoja ovat perustaso 1,2 ja 3, sekä ns. Vanha iso ykkönen tai musiikkiopistotaso, joita suoritetaan tasosuorituksissa.Tasosuorituksen jälkeen on konsertti,joissa onnistuneet tasojen suorittajat esiintyvät ja antavat opettajilleen ruusut ja saavat apurahan(muistaakseni 30 €).
Soitin ekana ja tokana vuonnani musiikkiopistossa Suomalainen pianokoulu 1:stä, ja suoritettuani ykköstason toissajouluna jatkoin SPK 2:lla.Olen tuonut myös kotonta nuotteja.
Kotona soittelen isin pyynnöstä sähköpianomme mukana tulleen kirjan, jossa on aika haastavia kappaleita.
Isilläni ja äitilläni on tapana yliarvioida soittotaitoni(olen -00),mutta isini on saanut taivuteltua minut soittamaan Maple Leaf Rag:in ensimmäisen sivun,jota olen nyt soitellut.
Myös Harry Potter-kappaleita olen kirjaston nuottikirjasta (TCoS) soitellut tai yrittänyt soittaa,kuten Hedwig's theme, Gilderoy Lockhart ja Harry's wonderful world(jota "vähän" helpotin xD)...
Ja sitten aloitin viime kesänä alttoviulun yksityisellä.Opettaja on joku 17-18 v. ja kävi täällä meillä kesällä mutta nyt ei ole ehtinyt...
Aion pyrkiä alttoviulullakin musiikkiopistolle sivuaineeksi.



KIITOS JOS JAKSOIT LUKEA! (mutta enpä usko että kukaan kokonaan luki...)
"Kaunis puukko rinnassa haavoittaa ruostuneen lailla"
-Apulanta

Poissa Mehujauhepallo

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Pottermore: MoonPatronus27791
  • Tupa: Rohkelikko
Vs: Soitatko mitään? Vol. 2
« Vastaus #160 : Huhtikuu 19, 2013, 17:26:49 »
Mä soitan pianoa. Oon ollu musaihminen jo pienestä asti. Aloitin soittamaan korvakuulolta, koska oon sokea ja en alottanu saman tien pistenuottien opettelua. Oon suorittanu 2/3 tutkinnon viime syksynä. Lisäks oon suorittanu teoriasta 3/3 tutkinnon. Sit soitan itekseni satunnaisesti kitaraa, rumpuja, klarinettia ja ukulelea.

Poissa Helmiina

  • Tonttu vain ei saa unta
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Älä häiritse! Luen Harry Potteria!
  • Tupa: Rohkelikko
Vs: Soitatko mitään? Vol. 2
« Vastaus #161 : Elokuu 23, 2014, 22:20:02 »
Itseoppineesti harjoittelun pianon soittoa,
laulelen hiukan ja lisäksi soitan suutani. :D
"Puh?"
"No mitä, Nasu?
"Ei mitään", vastasi Nasu hiljaa.
"Tarkastin vain, että olet vielä ystäväni".

Poissa Charlotte

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • No books, no life
  • Tupa: Rohkelikko
Vs: Soitatko mitään? Vol. 2
« Vastaus #162 : Huhtikuu 11, 2015, 12:21:12 »
Soitan, pianoa. Olen soittanut sitä 6-vuotiaasta asti.
Aloitin varmaan sen yleisyyden ja helppouden takia. Pianolla on myös tosi kiva ja helppo säestää.
Kuten tuosta ehkä käy ilmi, laulan siis myös. Olen laulanut kuorossa 6-vuotiaasta, sama aika kun pianolla. Vähän myöhemmin kuvioihin tuli myös musiikin teoria.

Haaveena olisi musiikkiammatti, mutta kehitettävää on kyllä vielä tosi paljon.

Ensimmäinen opettajani opetti minua vain vuoden, ihan tavallinen suomalainen piano-opettaja.
Toinen opettajani opetti minua viisi vuotta (ja oli myös niiden kuorojen johtaja, joissa pienenä lauloin). Tämä opettaja oli ulkomaalainen ja kotimaassaan tottunut kovempaan tasoon, joten vaati aika paljon, mutta oli silti mukava.
Kolmas opettajani on opettanut minua tämän vuoden alusta ja on opettanut minulle alakoulussa musiikkia.
Tänä keväänä olisi tarkoitus hakea syksyksi konservatorioon.

Mitään tiettyä kirjaa en kovin tarkasti läpi käy, vaan opettaja kopioi satunnaisia nuotteja. Kirjastosta lainaan silloin tällöin laulukirjoja ja soittelen niitä läpi tai otan kotoa hyllystä jonkun kirjan (esim. Suuri toivelaulukirja) ja soittelen tuttuja biisejä. Teoriakirjana tällä hetkellä Klaavi 3/3.

Ja suutani soitan koko ajan, puhelinta ja ovikelloa joskus :D

Vielä yksi juttu: harrastajaksi joku pianonsoittoa sähköpianolla?
Omasta mielestäni...no jaa, en itse tekisi niin. En tarkoita että pitäisi olla flyygeli tai mitään, mutta jotenkin sähköpiano on tosi vaikea. Koskettimiakin on liian vähän.
"Mutta sinähän olet kuollut", Harry sanoi.
"Niin olen", Dumbledore sanoi arkisesti.

Poissa My Name Is

  • V.I.P-tasoa
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Soitatko mitään? Vol. 2
« Vastaus #163 : Kesäkuu 11, 2015, 13:38:28 »
Öh, ihan vasta hain Oulun Konservatorioon, eikä tuloksia ole vielä tullut. Kyllä jännittää pääsenkö soittamaan sitä pianoa vai en, mutta jos en, soittelen sitten kesän omassa valvonnassa ja neuvonnassa, joka sinänsä on paljon helpompaa, usein kun satun soittamaan saman kappaleen, tiedättehän, "Ketunpoika Punaturkki ketunleipää haukkaa, illan tullen joen rantaa mutkitellen laukkaa..." Osaan soittaa jotenkin pianoa, vaikka vähän hakusessa se vielä on.
Toistaiseksi epäsäännöllisen säännöllisesti täällä käyvä, en vastaa poissaoloista.

Poissa Pipe

  • Luihusten oma kasvatti
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Luihuinen
Vs: Soitatko mitään? Vol. 2
« Vastaus #164 : Heinäkuu 16, 2015, 13:18:41 »
Soitan joo suutani eli laulan. ;D

Siis no minä ja mun lauluharrastus mistähän kaikki onkaan lähtenyt... hmm.. no sanotaanko näin et äite ja isä on sillai jonkin verran musikaalisia (tai no kuoroissa ovat olleet nuorempina paljon, äite vielä lähiaikoinakin ollut kuoroissa, eivät tosin soita pahemmin mitään, äite nyt jonkin verran pianoa, kuten itse allekirjoittanutkin tapailen pianolla jonkin verran ja "ykskätisesti" osaan jonkin verran soittaa, muutaman biisin kaks kätisesti, mut siihen jää).. isoveli on soittanut pianoa aika monta vuotta ja sellanen löytyy tuolta olohuoneen nurkasta... isoveljen takia ;D.

Mut joo palataan mun lauluharrastukseen, joo siis mä en ihan hirveästi muista et mulle olis mitään iltasatuja pienenä luettu (on varmaa joo joskus) enemmän kuitenkin lauleskeltu ja mä oon laulanu äiten ja iskän mukana... ja kun mä olin pienenä porukoiden kanssa marjamettässä ni mä keräsin sen mitä keräilin ja istuin kannonnokkaan/kivelle ja rupesin lauleskelemaan kaikennäköstä. Mä oon aina tykännyt laulamisesta, mut pelkään esiintymistä ;D (okei enää en niin paljon kuin ennen)...
Muksuna olin lapsikuorossa ja sielä pariin otteeseen tuli laulettua soolona... (opettaja ne valitsi ) ja on mulle sanottu et mul on ihan kaunis ääni... muistan kun oltiin joskus porukoiden kans laivalla menin laulaan muutaman laulun ni sain aplodeja ja kommentteja romaneilta (ne tuli meidän pöytään aamulla ja kehu mun laulua) :OOO Ja tais olla et joku niistä oli jotenkin kuuluisakin... en muista ketä ne oli.. mut lämmitti sydäntä kyllä ne sanat. ;D

Tunneilla (yksityislauluna<3) lauloin teini-ikäsenä eli jotain 13 - 18 vuotiaana. Mä en osaa valitettavasti kauheesti nuotteja, joten ilman säestystä laulaminen on vaikeaa jos en ole kuullut kappaletta korvilla.... ja mun on tosi vaikea erottaa säveltapailussa näitä nuotteja, mut siis jos kuulen kappaleen, kiinnitän tosi tarkasti lyriikkaan huomiota ja myös siihen miltä se kuulostaa eli lähinnä korvakuulolta laulan ja soitan jos soitan. ;D

Tällä hetkellä en "harrasta" laulua tunneilla, mutta laulan PALJON itsekseni.. :) Lähinnä sellasta kevyttä poppia, iskelmää, klassista laulan mielummin, en tykkää laulaa mitään metallia ja huutaa. Yleensäkin mua ärsyttää suunnattomasti tyypit jotka laulaessaan huutaa... tulee sellanen mielikuva ettei osaa laulaa/käyttää ääntä oikein ni ne huutaa.. itelläni on aika hento ääni, ehkä sekin vahvistuis jos vaan kunnolla harjoittelis ja sais rohkeutta. :D
♥Yritän vain hymyillä, vaikka olen jo kuollut sisältä♥
♥♥Polseres vermelles - Polseres amunt!!♥♥

Poissa Chilisuklaa

  • Moony Cullen
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • I ᒪOᐯᕮ ᗪᗩYᔕ ᗯᕼᕮᑎ ᗰY OᑎᒪY ᑭᖇOᗷᒪᕮᗰ Iᔕ Tᕮᗩ Oᖇ ᑕOᖴᖴᕮᕮ
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Soitatko mitään? Vol. 2
« Vastaus #165 : Heinäkuu 16, 2015, 18:45:13 »
Rummut. Tykkään soittaa rumpuja. :) Olen soittanut niitä... Ööö... Viisivuotiaasta asti? Kai. En siis varsinaisesti kenenkään ohjauksessa, mutta isäni on musiikin lehtori ja meillä on kahdet rummut, joten näin on sekin taito tullut opittua.
Live your dream, before the nightmares come!

Poissa Pipe

  • Luihusten oma kasvatti
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Luihuinen
Vs: Soitatko mitään? Vol. 2
« Vastaus #166 : Heinäkuu 16, 2015, 19:01:19 »
Rummut. Tykkään soittaa rumpuja. :) Olen soittanut niitä... Ööö... Viisivuotiaasta asti? Kai. En siis varsinaisesti kenenkään ohjauksessa, mutta isäni on musiikin lehtori ja meillä on kahdet rummut, joten näin on sekin taito tullut opittua.

*kade* oon aina halunnut osata soittaa rumpuja, oon aina ihaillut rumpaleita et ne saa kaiken pidettyä koossa. :) Siis koko setin... mä en pysty tekemään kaikilla neljällä raajallani yhtä aikaa eri juttuja (vaikka haluisin) muistan kun harjoteltiin koulus rumpujen soittoo ei tullut mitään... :(
♥Yritän vain hymyillä, vaikka olen jo kuollut sisältä♥
♥♥Polseres vermelles - Polseres amunt!!♥♥

Poissa Dimitri

  • Veturinlämmittäjäharjoittelija
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Velho
  • Foorumilla Dimitri, muualla joku muu.
  • Tupa: Rohkelikko
Vs: Soitatko mitään? Vol. 2
« Vastaus #167 : Joulukuu 25, 2016, 21:11:50 »
Eli mitä soitinta soitat ja kuinka kauan olet soittanut kyseistä soitinta?

Soitan urkuja ja olen harjoitellut 2kk. Aloitin ihan nollatasolta :)

Mikä viehättää juuri kysesessä soittimessa ja miksi valitisit juuri sen?

Sen mahtipontisuus ja monipuolisuus. Sillä saa miljoonia eri ääniyhdistelmiä. Erästä kanttoria lainaten: Se on kuin rekalla ajaisi kun kunnolla jysäyttelee menemään. Ja se on kuin soutuvene kun haluaa hiljaa herkistellä :)

Oletko ajatellut, että kyseisen soittimen soittaminen voisi olla sinulle sopiva ammatti?

Tuskin, mutta aika näyttää...
« Viimeksi muokattu: Joulukuu 25, 2016, 21:25:50 kirjoittanut Dimitri »