Kirjoittaja Aihe: Christopher Paolini: Perillinen-saaga  (Luettu 20575 kertaa)

0 vuotislaista ja 1 Ankeuttaja kyttää tätä aihetta.

Poissa Metsis

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Curiouser and curiouser
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Christopher Paolini: Perillinen-trilogia
« Vastaus #100 : Joulukuu 26, 2009, 15:24:42 »
Mutta joo.... Elkää nirhatko mua, mutta älkää missään nimessä sanoko, että olette samaa mieltä. Sitä mä en kestäisi enään... :P
No niin... Taidan lukea kirjat kolmannen kerran. Niiden lukeminen on kivaa... x)

jos kerran kirjat ovat sinusta noin kamalia kuin spoilerissasi mukavasti ilmaisit miksi edes vaivaudut lukemaan niitä?

melko mielenkiintoista lukea kuinka haukut koko kirjasarjan noin lyhyesti ja silti se pilaa melkein elämäni. Olen itsekin sitä mieltä että kirjat ovat melko...  nooh sanotaanko itsestäänselviä mutta minä ainakin nautin niista enkä haukkuisi noin kovasti. Paolini oli kuitenkin melko nuori kun aloitti kirjoittamaan saagaa joten nostan hänelle hattua kun on koko tuon upean maailman ja muut keksinyt.
'Cause though the truth may vary
this ship will carry our bodies safe to shore.

Corneille

  • Ankeuttaja
Vs: Christopher Paolini: Perillinen-trilogia
« Vastaus #101 : Joulukuu 27, 2009, 23:22:47 »
Luen ne, koska niinkuin sanoin, niiden lukeminen on hauskaa.
Ne on helppo lukea nopeasti loppuun, eikä tarvitse keskittyä ja miettiä kovin paljon lukiessa. Eikä teksti ole raskasta ja mietiskelevää.

Emmä nyt sanoisi, että ne olisi kamalia, vain kliseisiä, ennalta-arvattavia ja hieman töksähteleviä. Mutta ei se tee kirjasta kuitenkaan kamalaa.

Annoinhan mä Paoliinille plussiakin. Tuossa olikin huonot puolet. Onhan niitä hyviäkin ollut.

Ja niin, olen kyllä samaa mieltä siitä, että hattua paolinille voi nostaa siitä, että hän jaksoi luoda kokonisen maailman 15-vuotiaana. Mutta en mä kuitenkaan ryhtyisi kehumaan kirjaa ihan ylenpalttisesti. Ja minusta häiritsevintä on se kuinka paljon Paolin on kopioinut TSHsta.

Minger

  • Ankeuttaja
Vs: Christopher Paolini: Perillinen-trilogia
« Vastaus #102 : Joulukuu 30, 2009, 19:56:22 »
Minusta Corneille ei haukkunut sarjaa, vaan yksinkertaisesti perusteli miksei se hänestä ole hyvä sarja vaikka siitä nauttiikin. Vähän kuin Salatut elämät! Silkkaa sahanpuruahan se, mutta pakko sitä on katsoa. Minusta oli ainakin kiva lukea, kun spoilerin takana tiivistit juonen terävällä kielelläsi. Mainitsemasi kliseet ovat yksinkertaisia faktoja. Jos joku kieltää sen, on hölmö. Kirja ei ole kielellisetsi tai juonellisesti omaperäinen eikä loistelias, mutta silti hyvää viihdettä. Ymmärsivätkö kaikki nyt, ennen kuin alkavat valittamaan, että pilasin päivän toteamalla tuon? Ihmiset vain sattuvat tykkäämään kliseistä. Se myy. BTW Corneille: se mitä sanoit tuossa, mikä toisi lopputaisteluun ytyä tiettyjen sukulaissuhteiden ollessa toisenlaisia, oli erittäin hyvä huomio. Olisipa asia tosiaankin niin, se olisi sentään jotain uutta ja tulista!
Edit: No ehkä se ei kuitenkaan olisi uutta. Mitä Darth Vader paljastikaan Luke Skywalkerille? Starwarsia on muutenkin jo lainattu niin paljon, että ehkä se menisikin jo yli.
« Viimeksi muokattu: Tammikuu 01, 2010, 16:14:01 kirjoittanut Minger »

Corneille

  • Ankeuttaja
Vs: Christopher Paolini: Perillinen-trilogia
« Vastaus #103 : Tammikuu 01, 2010, 17:57:02 »
Ja mä kun en ole vielä Starwarseja lukenut. Spoilereihin tästä eteenpäin, kiitos? Vaikka oikeastaan, eipä tuo mitään spoilannut. Paitsi jos rupeaa vääriä johtopäätöksiä repimään.

Off

Minger Olet luonnonlahjakkuus. Miksi sä saat kaiken selkeäksi muutamalla lauseella ja mä joudun selittelemään asioita monien kommenttejen verran...? :D

...krhm...off...

Ja lopuksi: Lukemista ei kannata ottaa niin vakavasti. Kirja [sarja] on kliseinen, mutta tavallaan voisi sanoa, että sellaisena hyvä. Olihan kirjoissa monia hyviäkin yksityiskohtia. Kuten taikuus ja taikominen. Kielikin oli ookoosti keksitty. Paljon lainauksia englannista ja Tolkienilta, mutta ei se ketään tapa. Myös annan erittäin iso plussan Paolinille lohikäärmeistä. Kerrankin ne olivat selvästi hyvän puolella eivätkä silmittömiä tappajia ja kullankahmijoita.
Niinkuin huomaatte, mielestäni kirjoissa on monia hyviä kohtia, mutta onko sitten niitä hyviä enemmän vai vähemmän kuin huonoja on oikeastaan itse lukijan päätettävissä.

Eipä mulla muuta.

Poissa Argetlam

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Velho
  • Tupa: Tuvaton
Vs: Christopher Paolini: Perillinen-trilogia
« Vastaus #104 : Tammikuu 09, 2010, 19:09:25 »
Kun aluksi luin sarjan (silloin oli vain Eragon ja Eldest), olin täysin myyty. Nyt sarja ainakin tähän mennessä lähinnä ärsyttää minua. Se on siirtynyt mielessäni vakavasti otettavasta kirjallisuudesta parodian puolelle - mutta nauraa saa kuitenkin melko usein. Jos haluatte nähdä erään henkilön kaikki löytämät virheet Eragonista, laittakaa Googleen "everything wrong with Eragon". Muutamat huomiot naurattivat melko hyvin...

Lainaus
Kielikin oli ookoosti keksitty

Njaa... sehän on vain jokin väännös muinaisskandinaviasta. Jos osaa ruotsia, voi kääntää AL:ää ainakin ymmärrettävästi. Eihän siinä mitään ole periaatteessa keksitty. Ja kielioppi on niin hirveää että...

Miksi Galbyn pitää edes hävitä? Minusta olisi mahtavaa, jos Eragon vangittaisiin, Galbatorix todistaisi hänelle olevansa syytön, Eragon tappaisi kaikki ärsyttävät "hyvikset" ja kuolisi siinä samalla jättäen Galbyn yksinvaltiaaksi ilman vastustajaa. Inheritancessa ei ole vielä annettu mitään kunnollista perustelua sille, että Galbatorix on paha. Eragon tietenkin tammenterhon kokoisilla aivoillaan uskoo ihan mitä tahansa hänelle sanotaan eikä osaa päätellä mitään. Kirjoissa ei missään vaiheessa edes harkita sitä mahdollisuutta, että Galbatorix olisi toiminut ja toimii edelleen oikeudenmukaisesti. Vardenit aloittivat sodan, ei hän.

Eihän Cp niin tietenkään tee, koska hänen pitää jatkaa kliseistä linjaansa, mutta unelmoida aina voi. Ja kyllä jatkoa on kuitenkin kiinnostavaa lukea.

Eräs fanfic kuvaa asiat Galbatorixin kannalta erittäin hyvin. Ehkä hänet on jo mainittukin täällä, en lukenut kaikkia sivuja tarkasti. Joka tapauksessa, tässä linkki Alagaesian parhaaseen fanfic-kokoelmaan, kaikki ovat samaa sarjaa samalta henkilöltä. Mukana mm. Galbatorixin nuoruus, book IV sekä sen jälkeiset tapahtumat. Linkki:http://www.inheritanceforums.com/index.php?showtopic=37310&hl=opifex

Minger

  • Ankeuttaja
Vs: Christopher Paolini: Perillinen-trilogia
« Vastaus #105 : Tammikuu 22, 2010, 19:42:23 »
Voi kattila! Kirjoitin pitkän vastauksen, ja ensin tämä ei suostunut lähettämään sitä ja sitten koko pahuksen viesti häviää. Voi revitty juttu! Suokaa minun hetki soittaa täysillä jotain mahtavaa musikaalipätkää, jotta saan taas hermoni kokoon. >.<

*Sigh*

Selvä.

Lainaus käyttäjältä: Corneille
Minger Olet luonnonlahjakkuus. Miksi sä saat kaiken selkeäksi muutamalla lauseella ja mä joudun selittelemään asioita monien kommenttejen verran...? :D
Ai, kiitos. Joskus kyllä tuntuu, etten minäkään saa asioitani millään ymmärrettävään muotoon... Mutta kai tuo itseni tiivistämä asia oli niin monessa tullut vastaan, että olin sen erimuodoissa niin monesti kirjoittanut, että kai sen piti kerrankin osua suoneen.

Lainaus käyttäjältä: Argetlam
Inheritancessa ei ole vielä annettu mitään kunnollista perustelua sille, että Galbatorix on paha.
Tuo on totta. Aloin ihan miettimään, että mitäs pahaa hän onkaan tehnyt, mutta koska on jo aikaa siitä, kun luin Brisingrin etten enää muista kovin hyvin. Sen lisäksi, että Galba vain on koko sarjan pahis, ja siksi hänen on oltava so pure evil armeijoineen joka on myös pure evil ja kätyrinsä jotka ovat myös pure evil ihan vain sen takia. No, hän on tyranni. Eihän  se pahasti ole näkynyt, mutta vähän kuitenkin. CP olisi voinut pitää huolen, ettei se jää epäselväksi (jotkut asiat kun todellakiin taotaan kalloon). Mutta G on mm. tappanut lohariratsastajia ja varastanut itselleen kivanvärisen loharin. Hän on painostanut ja uhkaillut Murtaghia. Hänellä on jokunen eldunari, jotka eivät todellakaan ole hänen. Hän sieppasi Aryan. Ja kaikkea muuta herjuutta hän on tehnyt. Sanokaa toki lisää, tätä on kiva spekuloida, koska en minä ainakaan ole vielä vakuuttunut hänen pure eviliydestään.

Siitä aasinsilta, etten ole myöskään vakuuttunut siitä, että Erska on kovin tosissaan G:tä vastaan. Onko hän oikeasti mukana taistelussa pahaa vastaan? Välillä se tuntuu itsestäänselvältä, tottahan nyt päähenkilö haastaa pääpahiksen, mutta sitten taas vahingossa muistutetaan, että oikeastihan hän on vain kostamassa setänsä kuoleman. Hohhoijaa. Onhan hän vardenien messissä, mutta kuitenkin siitä on jäänyt auttamatta laimea vaikutelma, ja siitä uskaltaisin lähinnä syyttää CP:n kirjoitustaitoa. E: kliseinen vaihtoehto kliseelle, että hänen kohtalonsa pakottaa hänet haastamaan pahan valtiaan, eli kosto, on aika heikko peruste ajamaan Erskaa eteenpäin. Tämä juontaa varmaankin ihan siitä, ettei 15 vuotiaan CP:n ajattelu ja suunnittelu toiminut aivan samalla kapasiteetilla kuin se toimii nyt ja mitä yleensä tarvitaan noin isoon teokseen.

Ehkä tuossa oli kaikki, mitä tahdoinkin sanoa alunperin.

Poissa Valkovuokko

  • Orjuutettu kotitonttu
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • And give the kids a show.
  • Tupa: Luihuinen
Vs: Christopher Paolini: Perillinen-trilogia
« Vastaus #106 : Tammikuu 22, 2010, 20:06:10 »
Olen seurannut tätä riitelyä täällä.

Riitely ja väittely ovat kaksi eri asiaa. Väitellessä osapuolet pidättäytyvät asiallisten ja perusteltujen argumenttien esittämisessä, riidellessä taas mennään henkilökohtaisuuksiin ja tunnepohjaiseen elämöintiin.
Lainaus
Se on järjetöntä, sillä kaikki voivat olla ihan sitä mieltä kun haluavat.

Ja paras väittely syntyy, kun ihmiset ovat eri mieltä ja valmiita perustelemaan näkemyksensä. Siinä ei ole mitään järjetöntä, päin vastoin, se innostaa sekä väittelyyn osallistuvat ettö sitä seuraavat ajattelemaan asioita syvällisemminkin kuin vain "musta tuntuu"-linjoilla.

Lainaus
Jos kirja on hyvä, ainahan se nousee myyntilistan kärkeen.

Ei. Myyntilistan kärkeen nousevat ne kirjat, joista pidetään suurinta meteliä ja jotka ovat ns. myyviä, ts. herättävät potentiaalisten lukijoiden uteliaisuuden ja lukuhalun. Da Vinci -koodi on tästä hyvä esimerkki.

Lainaus
Rowlingkin nousi, vaikka oli aivan tuntematon kirjailija muuten.

Rowlingin kirjoja markkinoitiin antaumuksella. Niistä oli Suomenkin lehdistössä niin paljon kirjoituksia - mm. monisivuinen juttu Suomen Kuvalehdessä - että olin itse vähällä jättää ne lukematta massoja kosiskelevana tusinafantasiana.

Lainaus
(Ja kukaan ei sitten ala riidellä kanssani, vihaan riitelyä:))

Vuotiksessa harvemmin kukaan riitelee mistään. Sen sijaan asialliseen väittelyyn - tai vähintäänkin omien näkemysten huolelliseen perusteluun - saa varautua, jos mielipiteensä täällä ilmaisee. Kyseessä kun kuitenkin on julkinen keskustelufoorum, eikä keskustelua oikein synny, jos viesteihin ei saa ottaa kantaa.



(Älyttömän vanha viesti, tiedän.)

Käytit siis noin paljon kallista aikaasi todistaaksesi, miten väärässä olen viestissäni? (Jonka olen huom kirjoittanut ollessani 12-vuotias.) Et edes kommentoinut itse aiheesta mitään, hyökkäsit vain minun kimppuuni. Minusta tuo teidän aiempi keskustelunne täällä todella oli riitelyä, sillä sinä et suostunut edes hyväksymään sitä, että jonkun mielestä kirja voi olla hyvä. Vertasit sitä koko ajan Tolkieniin ja muuhun. Sinun viesteistäsi saa sellaisen kuvan, että kirjan kirjoittamiseen pitäisi käyttää yhtä paljon aikaa kuin Tolkien, suunnitella omaa kieltäkin kymmenisen vuotta, että se olisi uskottava. Sitä paitsi Perillinen-trilogia on nuorille suunnattu, Tolkienin teokset enemmänkin aikuisille. On ehkä ihan ymmärrettävää, ettei kuvailu, kerronta ja kieli ole ihan samaa tasoa. Itseni oli hyvin vaikea lähteä lukemaan Tolkienin Taru Sormusten Herrasta, koska jo alussa oli niin paljon vaikeaa tekstiä.

Tiedän kyllä täsmälleen, miten tarkat säännöt Vuotiksessa on oman mielipiteen ilmaisusta. Silti monissa topiceissa on menty hieman liiallisuuksiin, esimerkiksi Twilight-topicissa. Siellä (kuten täälläkin ennen) jokaisen kirjasta pitävän kimppuun käydään todella rajusti ja vaaditaan perustelemaan jokainen sana, jonka voi tulkita myönteiseksi ilmaukseksi kirjasta. Toki viesteihin saa ottaa kantaa, mutta tuollainen on jo erittäin ärsyttävää. Jos jotkut haluavat väitellä niin kovasti aiheesta, niin ei se minua mitään haittaa, tuo hyökkäys kaikkien kimppuun on enemmän se, mikä häiritsee.

//Selvä, ymmärrän kantasi, vaikka ei ihan omaani vastaakaan. Pisti vain jotenkin silmään, kun olit jotenkin niin hyökkäävästi lainannut koko viestini ja eritellyt missä kaikessa olen väärässä. Minun mielestäni kirja oli suht koht hyvä, ei ehkä ihan parhaasta päästä, mutta ok-tasoinen. On olemassa paljon huonompiakin kirjoja, jotka ovat saavuttaneet suosiota. Siitä on tosin jo melko kauan, kun olen lukenut sen. Ehkä kommentoin uudemman kerran, kun olen saanut luettua uudestaan?
« Viimeksi muokattu: Helmikuu 01, 2010, 14:06:12 kirjoittanut Valkovuokko »
Can't you see the way she's crying,
well that's what keeps her trying.
If you want to keep the girl for as long as you live,
just break it apart her heart.

Poissa Isilmírë

  • Pillipiipari
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Christopher Paolini: Perillinen-trilogia
« Vastaus #107 : Helmikuu 01, 2010, 12:53:54 »
Jos noin kovasti karvastelee vielä vuosien jälkeen, niin käytetään nyt sitten vielä vähän sitä "kallista aikaa" (itseasiassa kolmikuinen kuopus nukkuu juuri sylissäni, joten aikaa on yllin kyllin) oman näkökantani selittämiseen.

Iällä ei minun mielestäni ole mitään tekemistä sen kanssa, että omia mielipiteitä ja väitteitä pitäisi perustella. En minä omalta seitsenvuotiaaltanikaan kuuntele mitä vain höpöhöpöä perusteluja vaatimatta.

Jos joku ilmiselvästi ei tiedä, mikä ero väittelyllä ja riitelyllä on, ja syyttää sitten muita riitelystä, lienee paikallaan oikaista väärinkäsitys. Tällä foorumillahan ei saa riidellä, väitellä kylläkin.

Mielipiteiden kimppuun käyminen ei ole yhtä kuin henkilön kimppuun käyminen. Tämä on sama juttu kuin riitelyn ja väittelyn ero. Mieli voi muuttua, vaikka pysyykin samana ihmisenä, ja toisaalta mielipiteiden taustalla voi olla perusteluja, joita niitä ruotiva ei ole tullut ajatelleeksi.

Minä en todellakaan hyväksy väitettä, että joku kirja on hyvä, ellei sitä perustella. Roskastakin saa pitää (pidän itsekin monesta huonosta kirjasta), mutta ei se, että jostain kirjasta pitää, tee siitä automaattisesti hyvää kirjallisuutta. Se, että jokin kirja on suunnattu nuorille, ei myöskään ole mikään syy katsoa sen laatua sormien lävitse, pikemminkin päin vastoin. Eihän nuorille tarjota huonompaa ruokaakaan kuin aikuisille, miksi sitten huonompaa hengenravintoa. Maailma on pullollaan hyvääkin lasten ja nuorten fantasiakirjallisuutta, esimerkkeinä vaikkapa Diana Wynne Jonesin ja Joanne K. Rowlingin hengentuotteet.

Lisäksi jos joku julistaa pitävänsä jotain ilmiselvää tusinahuttufantasiaa hyvänä, minua aivan yksinkertaisesti kiinostaa tietää, mistä moinen johtuu. Onko kyse sittenkin vain viihdearvosta, ts. kirja on juuri niin huono kuin ajattelinkin mutta siinä on jotain mikä vetoaa tiettyihin ihmisiin (silloinkin on mielenkiintoista tietää, mikä se vetoava asia on), vai onko kirjalla sellaisia ulottuvuuksia, joita en itse ole tullut huomanneeksi?

Ja jos on jotain, mikä minua häiritsee, niin se on mutun käyttäminen perusteluna väitteille. On ihan eri asia sanoa vaikkapa "tykkään tästä kirjasta" kuin "tämä kirja on hyvä, koska minä tykkään siitä". Ensimmäinen on puhdas tunteen ilmaus, toinen mutuun perustuva väite.
« Viimeksi muokattu: Helmikuu 01, 2010, 13:00:21 kirjoittanut Isilmírë »
Constantem decorat honor

Poissa Argetlam

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Velho
  • Tupa: Tuvaton
Vs: Christopher Paolini: Perillinen-trilogia
« Vastaus #108 : Maaliskuu 15, 2010, 20:44:28 »
Lainaus
Mutta G on mm. tappanut lohariratsastajia ja varastanut itselleen kivanvärisen loharin. Hän on painostanut ja uhkaillut Murtaghia. Hänellä on jokunen eldunari, jotka eivät todellakaan ole hänen. Hän sieppasi Aryan. Ja kaikkea muuta herjuutta hän on tehnyt.

Galbyhän kyllä antaa ihan hyvät syyt vanhojen ratsastajien tappamiseen. Eragon vaan on sellainen, ettei näe kolikosta kuin vain yhden puolen. Tietenkin Galbatorix tappoi ratsastajat, koska he olivat hänelle epäoikeudenmukaisia ainakin hänen kannaltaan (huomaa, että kukaan ulkopuolinen ei missään vaiheessa kirjaa kerro Galbatorixin teoista mitään, joten tieteellisesti katsoen haltioiden ja Bromin, jotka taistelivat häntä vastaan, tarinoilla ei ole mitään arvoa, koska ne ovat heidän kannaltaan kirjoitettuja eikä niille ole todisteita). Ja jos hirmutöitä kaipaa, niitä löytää mistä tahansa ihan historiastakin ns. hyvisten puolelta, esimerkiksi Suomen käyttäytymisestä sodissa. Sodassa todennäköisesti mistä tahansa maasta ja johtajasta löytäisi erilaisia hirmutekoja jos etsisi. Ja sotavankejakin on pidetty ympäri maailmaa (eldunarít). Ja jotenkin minusta tuntuu, että jos haltiat saisivat mahdollisuuden kaapata Galbyn, he sen tekisivät (Aryan kaappaus). Kirjassa myöskin valitetaan Galbatorixin veroista ja armeijaan pakko-otosta. Galbatorixhan yrittää puolustaa maata vihamielisiltä vardenien hyökkäyksiltä, mikä ei ole mitenkään pahasta. Vardenit tappaisivat siviili-ihmisiä jos armeijaa ei olisi. Ja veroprosentti on varmasti suurempi Suomessa kuin Valtakunnassa.

Mielestäni muutenkin hyvä vs paha -teema on ylikäytetty fantasiassa. Eikö voitaisi kirjoittaa kirjoja, joissa kumpikin osapuoli olisi oikeassa ja ajaisi omaa etuaan ilman romanttisia ah-niin-kauniita hyviksiä ja synkkiä, rumia ja hirveitä pahiksia?

Ja sitten se miekka-asia... mihin muka tarvitaan ihmeellisen hienoja ja voimakkaita miekkoja? Ensinnäkin koko miekantekoprosessi on monen miekantekijän mukaan täysin mahdoton (kyseisellä tekniikalla miekoista tulisi käyriä eikä suoria). Olisi kiva, jos päähenkilö joskus voisi käyttää jotain ruostunutta nuijaa kiiltelevän miekan sijaan.

Ja magiasta on jäänyt ihmetyttämään se, kuinka Eragon alkaa etsimään ajatuksiaan, ikään kuin ne olisivat kirjahyllyssä tms. En ainakaan itse ole kyennyt moisella tavalla luokittelemaan ajatuksiani muistoihin, ajatuksiin ja "pieneen muhkuraan, joka oli osa häntä, mutta joka ei kuitenkaan ollut hänestä peräisin" (s. 197). Ja miten ajatuksiin voi kaivautua tai niitä takoa? Koko aivokapasiteettiaan ei voi näkeä samaan aikaan, ei mitenkään. Enkä minä ainakaan tiedä, missä ovat ajatusteni syvimmät kolkat.

Tässä joitain havaitsemiani epäkohtia.

Poissa Venia

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Christopher Paolini: Perillinen-trilogia
« Vastaus #109 : Syyskuu 01, 2010, 09:26:32 »
No, pidin Eragonista fantasiainnostukseni alussa (12-vuotiaana), ja vaikka olinkin lukenut Tolkienia, niin sen kliseisyys ei haitannut. Näin vanhempana luonnollisesti hieman eri juttu. Tähän mennessä olen lukenut kaksi ensimmäistä kirjaa ja kolmannen olen selaillut. Kaikenkaikkiaan olen sitä mieltä, että oikeasti laadukkaaseen kirjallisuuteen perehtynyt ei voi pitää Eragon-kirjoja hyvinä.(Tämä on mielipiteeni, älkää suuttuko) Paolinin kirjojen suurin ongelma on, että niissä ei ole mitään omaa tai uniikkia. Niistä löytyy jok'ikinen fantasiaklisee ja asetelma ollaan pitkälti lainattu Star Warsista. Kyllähän näistä elementeistä ihan viihdyttävän lukukokemuksen saa aikaiseksi, mutta eipä oikeastaan mitään muuta.  Parissa viimeisessä kirjassa juonenkäänteet ovat alkaneet mennä aikamoiseksi saippuaksi. Ensimmäinen kirja -vaikka onkin huonoiten kirjoitettu- on suosikkini. Eragonissa tarinan mittakaava ei ole paisunut vielä liian valtaviin mittoihin, ja henkilöihin keskitytään kunnolla. Eragonin alussa on myös miellyttävän rauhanomainen tunnelma.

Isoin ongelma Paolinin kirjoissa on Eragon itse. En pidä siitä kun hän on loppujen lopuksi voittamaton ja yli-inhimillinen supersankari, joka ei pahemmin virheitä tunnu tekevän. Eragonilla on luonnollisesti kaikki moraaliarvot kohdallaan, ja kaikki kunnioittavat, ja suorastaan palvovat häntä. Ei ole olemassa montakaan kirjaa, joissa pitäisin päähenkilöstä, mutta Eragon kuuluu ehdottomasti ainakin top kolmoseen vihattujen henkilöiden listallani ;)

Lempihahmoni ovat Murtagh ja Nasuada. Pienenä olin aika ihastunut Murtaghiin. Arvatkaa vaan revinkö hiuksia päästäni lukiessani Esikoista. Nasuadassa pidän siitä että hän on todella itsenäinen ja älykäs naishenkilö, eikä mikään miehissä roikkuja tai pulassa oleva neito. Aryaa taas en voi sietää. Hän on liian täydellinen minun makuuni.

Itseasiassa odotan melko paljon, että minkälaisia kirjoja Paolini saa vanhempana aikaiseksi. Hän on aloittanut kirjoittamisen hyvin nuorena, joten hänellä on hyvät mahdollisuudet kehittyä. Toivottavasti Eragonin klisee-hömppä-fantasiamaailmasta ei muodostu hänelle mitään kahletta josta hän ei pääse eroon, koska toivon kovasti että hän alkaisi kirjoittamaan myös aikuisempaan makuun.

« Viimeksi muokattu: Syyskuu 01, 2010, 09:30:03 kirjoittanut Venia »
"There is no creature on earth half so terrifying as a truly just man."

Rewan

  • Ankeuttaja
Vs: Christopher Paolini: Perillinen-trilogia
« Vastaus #110 : Helmikuu 07, 2011, 02:14:37 »
Tietääkö kukaan, milloin viimeinen osa ilmestyy? Wikipedia ei tiennyt vielä heinäkuun alussa. Mutta nythän on mennyt jo 2 kuukautta, kyyllä joku teistä tietää, eikö niin?:)

niinpä! nyt joku asiasta tietoinen sammutakoon meidän muiden tiedonjanon!
Mitään muuta ei ole nettiin vuotanut, kuin semmoinen tiedon jyvänen että...
"Cp is darn close to the end of book 4" eli loppua lähestytään.. jos Paolini pian saa kirjan valmiiksi ja se laitetaan etiäpäin niin ehkä tämän vuoden aikana saadaan vielä neljäs kirja käsiimme.

Poissa Volga

  • Suuri joki
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Christopher Paolini: Perillinen-saaga
« Vastaus #111 : Helmikuu 08, 2011, 20:16:41 »
Sain Eragonin ystävältäni syntymäpäivälahjaksi pari vuotta sitten. Luettuani takakannen ajattlein, että nooh... ei kamalasti kiinnosta. Vuoden ajan se muhi hyllyssäni kunnen kaverini painostuksella luin sen ja rakastuin. Siinä meni kaikki kolme osaa putkeen ja aivan upea teos tähän mennessä! Toivottavasti neljäs osa ei sitten tuota pettymystä.

Erityisen paljon rakastan sitä itse maailmaa. Haltiat ovat hinoja ja koko Ellesmera on loistalias. Monet ovat sanoneet Eragonia ärsyttäväksi tyypiksi täällä, koska hän onnistuu kaikessa ja kaikki pitävät hänestä. Yleensä kirjoissa inhoan päähenkilöä mutta en tiedä tarkalleen ottaen miksi. Eragon on ainut poikkeus tosin en tiedä sitäkään :D, mutta joku asia hänessä viehättää kovasti. Lempihahmoni on kuitenkin Saphira ja muut lohikäärmeet. Saphirallla on hyviä kommetteja ja muutenkin lohikäärme herättää sympatiani.

Myös koko kirjaa on sanottu täällä kliseiseksi. No ei kyllä minusta... Perillinen trilogia kuuluu pahaimpiin kirjoihin, joita olen lukenut ja minäkin jään innolla odottamaan millaisia teoksia saamme kuulla kirjailijalta, kun hänhän on vielä suhteellisen nuori.

Poissa Vispilä

  • kermavaahdossa
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Velho
  • Pottermore: SkyLight149
  • Tupa: Luihuinen
Vs: Christopher Paolini: Perillinen-saaga
« Vastaus #112 : Helmikuu 08, 2011, 21:53:08 »
Öö, taisin aloittaa lukemaan Perillistä joskus Esikoisen ilmestymisen jälkeen kaverini innoittamana. Lukaisin sitten ekat kaksi kirjaa, ja hetkeksi Potterien lomassa unohtui koko sarja. Brisingr'in ilmestymisen jälkeen nousi uusi into, into kuin matalaglykeeminen hiilihydraatti: ei korkea, mutta tasainen.
Myönnän kyllä, että Christopher on ottanut niin paljon vaikutteita muista kirjoista (TSH, SW ym), että vähän häiritsee. Elän kuitenkin asian kanssa varsin hyvin, ja en malta odottaa neloskirjan ilmestymistä! Mietin jopa sen englanniksi ostamista, vaikka jo valmiiksi epäselvät sanat voivat tuottaa hieman hankaluuksia. Hyvinhän pärjäsin jo nuorempana HP 6&7 kanssa, joten ehkä? Saa nähdä.
Tänään on hyvä päivä auttaa.

Pääsykoe-, treeni- ja ruokablogi.

Sysiäinen

  • Ankeuttaja
Vs: Christopher Paolini: Perillinen-saaga
« Vastaus #113 : Heinäkuu 07, 2011, 00:10:25 »
 Olen lukenut Eragonit. Kolme kertaa.

 Täytyy sanoa, ettei triloigia ole tähän mennessä ole ollut mikään loistelias mestariteos fantasiakirjallisuudessa, mutta asioita, joista kirjassa pidän, ovat:

 Lohikäärmeratsastajat. Se on omaperäinen ja kiehtova ajatus, sillä lohikäärmeet lähes minkälaisina tahansa ovat kiehtovia otuksia.
 Lohikäärmeet. Parasta koko sarjassa ovat lohikäärmeet. Se, miten erilaisia otuksia Paolini on tehnhyt lohikäärmeistään, on ihailtavaa. Hän kuvailee niitä hyvin ja kaikki ne ilmataistelut Saphiran ja Thornin välillä... Myös ne kaksi lukua Brisingrissä, jotka ovat Saphiran näkökulmasta, ovat kaksi parasta lukua koko sarjassa. Sekin, että lohikäärmeet pystyvät käyttämään magiaa vain harvoin ja ennakoimatta, on hieno keksintö. Myös lohikäärmeiden fysiikka ja lentäminen on kuvailtu melko hyvin, vaikka voisi sen tehdä paremminkin.
 Saphira.

 Asioita, joista en pidä, ovat taas:

 Se, miten maailmassa on niin perus olennot: haltiat, kääpiöt, ihmiset, (lohikäärmeet) ja jotkin pahat (tai tässä tapauksessa taisteluntahtoiset) oliot
 Magia. Vaikka muinainen kieli onkin jotenkin omaperäistä eikä suoraan kopioitu joltakin muulta kirjailijalta, jos on kerran keksinyt hienon maailman, voisi sen asukkaat pystyä käyttämään magiaa vaikka jollain muulla tavalla, toi on jo käytetty ainakin 2 kertaa!
 Haltiat. Se, miten he ovat tulleet jostain meren takaa hienoilla laivoilla... Niin ärsyttävää. Ja ne puut. Aargh!
 Eragon. Vaikka tämä henkilö joskus ehkä yhdessä kohtaa saattaa ehkä olla vähän järkevä, se vaan on jotenkin niin....... tyhmä. Varsinkin se Arya-juttu...........
 
 Vielä ärsyttäviin asioihin lukeutuvia:

 Nimet. Vaikka suurin osa nimistä taitaa olla kirjailijan itse keksimiä, on joidenkin sivuhahmojen nimiä, jotka on lainattu muilta kirjailijoilta ja pahimmissa tapauksissa muunneltu niitä (esim. lisätty 1 kirjain...)!!! Vaikka olenkin sitä mieltä, että matkiminen on suurin kunnianosoitus jonka voi tehdä (?), tuntuu se silti jotenkin väärältä. Tässä lista niistä, joita en ole aikaisemmin huomannut mainittavan tässä topicissa:

 Gareth - majatalonisäntä Teirmissä - Eragon = Gareth Bryne Ajan Pyörässä (Robert Jordan)

 Murtagh = Murhagh yksikäsi, vähän mainittu jumala Tarussa kolmesta miekasta (Tad Williams)

 Ged - kuolleiden joukossa Carvahallissa - Esikoinen = Ged (Varpushaukka) Maameren tarinoissa (Ursula leGuin)

 Elmund - kuollut poika Carvahallissa - Esikoinen = Edmund Narnian tarinoissa (C.S. Lewis)

 Bardrick - kuolleiden joukossa Carvahallissa - Esikoinen = Barrick Eddon Varjojen marssissa (Tad Williams)

 Jostain syystä mielestäni tuo viimeinen on kaikkein törkein nimen lainaus kaikista. En tiedä miksi, ehkä siksi, että olen juuri lukemassa kyseistä sarjaa ja kyseinen henkilö on mielestäni paras henkilö koko sarjassa. Se vielä menee, jos nimi olisi ollut siinä alkuperäisessä asussaan eli Barrick. Mutta ei. BARDRICK!!! AAAAAAAAAARRRRRRGH! Anteeksiantamatonta! Ei noin saa tehdä! Se olisi hyväksyttävää, jos nimi olisi edes samalla tavalla kuin siinä kirjassa, mistä se on otettu, mutta sen muuttaminen ei ole hyväksyttävää.


~Sysi

Poissa Räyhähenki

  • Jokapaikantuho
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Rähähää!
  • Tupa: Tuvaton
Vs: Christopher Paolini: Perillinen-saaga
« Vastaus #114 : Heinäkuu 07, 2011, 10:04:34 »
Hmm...
Olen lukenut kolme ensimmäistä kirjaa kerran läpi ja ensimmäisen vielä toiseen kertaan läpi. Ihan mukavaa luettavaahan nuo olivat. Ja vaikka trilogia onkin hyvin kliseinen ja siinä on käytetty eri otusten ja lajien voisiko sanoa stereotypioita, joita ei siis voi tosiaan sanoa järin omaperäisiksi, niin minä ainakin ahmaisin kirjat menemään, enkä malttanut lopettaa lukemista ennen kuin kirjan loppua.
Eivät ne kyllä kovin syvää muistijälkeäkään jättäneet, koska aina uuden kirjan ilmestyttyä minun on ollut vaikea muistaa tapahtumia edellisestä. Ovat ne sitten palautuneet mieleen, mutta eivät samalla tavalla, kuin joidenkin sellaisten kirjojen tapahtumat, joissa olen oikein elänyt mukana (kuten Harry Pottereissa).

Jos oikein muistan, niin kirjojen tapahtumat eivät olleet ennalta-arvattavia, mutta saatan muistaa väärinkin. Ai niin joo, olihan niissä paljonkin kohtia ja rakenteita, jotka saattoi arvata etukäteen ja jotka tuntui todella kliseisilltä.

Kuten joku jo aikaisemmin mainitsikin, niin lohikäärmeet ovat mielenkiintoisia. Samoin se, että taikakieli perustuu oikeaan olemassa olevaan kieleen. Siitä voi kuvitella, että Skandien vuoristoissa on ollut kauan kauan sitten lohikäärmeitä... Joo, tiedän, että Eragonin maailma ei oikein Norjaan istu.

Se, että kirjoissa on meille tutun oloiset ja paljon käytetyt taikalajit kuten haltijat, saattaa joitakin häiritä, mutta henkilökohtaisesti minua itseäni ärsyttävät joidenkin kirjailijoiden esim. tontut, jotka eivät ole ollenkaan tontun kaltaisia. Siis koko tonttu laji varsinkin ulkoiselta olemukselta. Voihan niitä tonttuja olla vaikka minkä luontoisia, mutta minun mielestäni ne tontut, jotka ovat vihreitä, välkkyvät ja rätisevät ja joilla kahdeksan jalkaa ja seitsemän silmää, eivät ole enää tonttuja ja silloin olisi sama keksiä tälle lajille uusi nimi kokonaan. Tai siis jotkut kirjailijat nauttivat siitä, että voivat muuttaa ihmisten ajattelutapaa siitä, minkälainen on esimerkiksi se tonttu. Mutta jos kirjan viehätys perustuu siihen niin voi voi. On vaativampaa kirjoittaa ihmisille tutuista asioista mielenkiintoisesti, kuin kertoa semmoisesta, josta kukaan ei tiedä juuri mitään.
No jaa, kirjoittamisen vaikeushan ei ole mikään puolustus sille jos kirjan juoni, henkilöhahmot ja kuvaus yms. ei toimi.
Jotkin kirjat ovat sellaisia, että ne on vain parempi lukea ja nauttia niistä lukemisen aikana, eikä liikaa pohtia niitä jälkeenpäin. Toiset taas senkun saavat syvyyttä, kun niitä pohtii.

Aika mielenkiintoista tuo, että hahmoilla on noin paljon samankaltaisia nimiä. Onkohan sillä pyritty luomaan jotain alitajuista tuttuuden tunnetta kirjaan, vai ovatkohan nimet vain loppuneet kesken?
Quidquid latine dictum sit, altum videtur.

Poissa Isilmírë

  • Pillipiipari
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Christopher Paolini: Perillinen-saaga
« Vastaus #115 : Heinäkuu 08, 2011, 11:19:58 »
Miten sitten vaikkapa tonttu pitäisi määritellä? Toki nykyään tontut käsitetään pitkälti kuin pikkuisiksi ihmisiksi, mutta alkujaan käsite on ollut laajempi sisältäen vaikka millaisia "tomteja" eli tontin eli ihmisasumukseen kuuluvan alueen haltijoita. Vähän niin kuin haltijakin puolestaan on tarkoittanut alkujaan vaikka millaisia olentoja nykykäsityksen mukaisista "tontuista" puiden korkusiin hirmuihin ja pelottaviin vainajahenkiin asti. Minun mielestäni on vain positiivista, jos kirjailija tuntee käyttämiensä termien taustaa ja osaa käyttää niitä totuttua laajemmassa ja/tai vanhemmassa merkityksessä tai itse laajentaa niiden merkityksiä uskottavalla tavalla. Sen sijaan mielestäni ei ole erityinen luovuuden merkki, jos kokoaa tarinan kaatamalla vain läjän kliseitä ja stereotypioita samojen kansien väliin. Toki sillä tavalla voi saada aikaan hyvinkin viihdyttävää kirjallisuutta, jos osaa paikkailla hahmojen ja juonen omaperäisyyden puutetta esim. vauhdikkaalla dialogilla.
Constantem decorat honor

Poissa Räyhähenki

  • Jokapaikantuho
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Rähähää!
  • Tupa: Tuvaton
Vs: Christopher Paolini: Perillinen-saaga
« Vastaus #116 : Heinäkuu 08, 2011, 15:43:16 »
Jep,tosiaan on positiivistä, jos kirjoittaja tuntee kirjoittamansa taustaa. Viestistäsi sain sellaisen käsityksen, että minun mielestäni se ei olisi positiivista, ehkä täysin aiheeton tunne, mutta korjaanpa silti, jos sinulle jäi mielikuva, että minun mielestäni kirjailijan tekemä taustatyö ei ole positiivista. ;)

Vanhojen ja/tai jo tuttujen aineksien käyttö kirjassa ei tee siitä huonoa, mutta jos kirjasta löytyy paljon omaa keksimää ja itse luotua, se tietenkin vaatii paljon pohtimista, asiaan paneutumista, suunnittelua ja hyvää mielikuvitusta. Mutta myös kirjailija, joka on kirjoittanut kirjan "vanhaa tuttua" käyttäen, on myös voinut tutkia, pohtia, suunnitella jne. yhtä hyvin kuin se, joka on luonut kokonaan uuden maailmansa.
Quidquid latine dictum sit, altum videtur.

Lunsolintarinari

  • Ankeuttaja
Vs: Christopher Paolini: Perillinen-saaga
« Vastaus #117 : Heinäkuu 16, 2011, 12:28:42 »
Vau, täällä on tämmönenkin aihe. Minä tykkään lukea sitä sarjaa, tietääkö kukaan milloin/onko jo ilmestynyt neljäs osa?

Poissa Vispilä

  • kermavaahdossa
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Velho
  • Pottermore: SkyLight149
  • Tupa: Luihuinen
Vs: Christopher Paolini: Perillinen-saaga
« Vastaus #118 : Syyskuu 04, 2011, 09:35:19 »
Vau, täällä on tämmönenkin aihe. Minä tykkään lukea sitä sarjaa, tietääkö kukaan milloin/onko jo ilmestynyt neljäs osa?

No nyt tiedän! Marraskuun 8. päivä julkaistaan Inheritance (suomeksi Perintö), Perillinen-kirjasarjan neljäs osa. Englanniksi siis tietysti. Täällä odotellaan ainakin ihan täpinöissä!! Viime yönäkin meni kaksi tuntia Brisingriä selatessa läpi puoliksi lukien. :'D Ei kyllä millään jaksa odottaa suomennosta Inheritancesta, pakko ostaa englanniksi. Ei pitäisi olla Pottereita pahempi. :) Sivumäärä on noin 704 alustavien tietojen mukaan.

Mitä tiedämme osasta neljä:
(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)
Tänään on hyvä päivä auttaa.

Pääsykoe-, treeni- ja ruokablogi.

Poissa Isetom

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Velho
    • Livejournal
  • Pottermore: PurpleFang101
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Christopher Paolini: Perillinen-saaga
« Vastaus #119 : Syyskuu 04, 2011, 11:05:48 »
^Tiedämme myös kansikuvan:
Tästä
through the warmthest cord of care
your love was sent to me

Poissa Elva

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Christopher Paolini: Perillinen-saaga
« Vastaus #120 : Syyskuu 07, 2011, 17:25:56 »
Minäkään en tiedä, miten meinaan odotella suomennosta, sillä luin koko sarjan uusiksi kesällä ja kiinnostaisi kovasti tietää, mitä tulee tapahtumaan ja miten kaikki päättyy. Kuinka hankalaa Paolinin englanti näin yleisesti ottaen on? En nyt kuitenkaan välittäisi tavata yhtä Inheritancea jouluun asti.

(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)

Poissa Vispilä

  • kermavaahdossa
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Velho
  • Pottermore: SkyLight149
  • Tupa: Luihuinen
Vs: Christopher Paolini: Perillinen-saaga
« Vastaus #121 : Syyskuu 07, 2011, 17:33:10 »
(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)

Mietin, kuule, ihan samaa. Ja se oli vielä lukijoiden valinta ilmeisesti? Huhhuh.
Tänään on hyvä päivä auttaa.

Pääsykoe-, treeni- ja ruokablogi.

Poissa Túrin Turambar

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Velho
  • One day, one room
  • Tupa: Tuvaton
Vs: Christopher Paolini: Perillinen-saaga
« Vastaus #122 : Syyskuu 08, 2011, 14:55:17 »
Tietääkseni lohikäärmeen nimeä ei ole paljastettu. Se on topki vihreä, mutta Greeni on vain faninimi.
Cannery Row in Monterey in California is a poem, a stink, a grating noise, a quality of light, a tone, a habit, a nostalgia, a dream.

nr: Gabriel García Márquéz - One hundred years of solitude

Poissa Vispilä

  • kermavaahdossa
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Velho
  • Pottermore: SkyLight149
  • Tupa: Luihuinen
Vs: Christopher Paolini: Perillinen-saaga
« Vastaus #123 : Syyskuu 08, 2011, 15:54:44 »
Tietääkseni lohikäärmeen nimeä ei ole paljastettu. Se on topki vihreä, mutta Greeni on vain faninimi.

Näin aivot päällä luettuna uudelleen: tuo on totta. :'D
Tänään on hyvä päivä auttaa.

Pääsykoe-, treeni- ja ruokablogi.

Poissa Ledi

  • Suklaanarkomaani <3
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Jos kaksimielisyys pidentää ikää, elän ikuisesti!
  • Pottermore: BloodNight20814
  • Tupa: VOLDEMORT!!!
Vs: Christopher Paolini: Perillinen-saaga
« Vastaus #124 : Lokakuu 22, 2011, 02:09:39 »
Ihanaa! Täällä on aihe tästäkin (mahtavasta) sarjasta!

Kommentoisin tässä muutamia puhuttuja asioita vähän jälkikäteen kyllä... Siis minusta CP:lle voi antaa kliseisyyden anteeksi, poikahan (siis hänhän oli poika aloittaessaan sarjan) oli vain 15 Eragonin aloittaessaan. Eihän sen ikäiseltä voi odottaa mitään huikaisevan järisyttävää omaperäistä kirjaa, jossa on jotain ihan omia öttiäisiä seikkailemassa antiikinaikaisessa avruudessa aseinaan mitkälie kivet ja kielenään joku siansaksa ilman päätä tai häntää. Lopuissa kirjoista olisi voinut olla kyllä hiukan omaperäisempää materiaalia, miehen ollessa jo aikuinen ja kuuluisa kirjailija.

Sitten tuohon Sysiäisen nimilistaan tulisi vielä yksi lisäys, joka on itselläni pistänyt silmään ja häirinnyt:

Elessari-Vanhinten neuvoston toinen naisjäsen-Esikoinen = ainakin Kuninkaan Paluussa mainittu lempinimi Aragornille (Tolkien)

Puoliakaan noista Sysiäisen listaamista nimistä en ole havannoinut, mutta en toisaalta puoliakaan noista kirjoista ole lukenutkaan...

Hiukan hahmoista; minusta päähyvikset niinkuin Eragon, Saphira ja Arya ovat ihan huippuja hahmoja, mutta myös Durza, Murtagh ja erityisesti Thorn ovat hyvin paljon kärjen tuntumassa. Pohjalle taas lyttään tämän muka-sankari Roranin ja kamalan Katrinan ja koko hallitsijakaarti lentää perässä.

(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)

Yksi ehdoton lempparini on myös Angela, omaperäinen ja ihanan räiskyvä persoona! Mutta Solebum on idiootti hahmo, en pidä ihmiskissoista... Sori Solebumin faniclubi!

Mutta, kuka aikoo lukea tuon Inheritancen (menikö nimi oikein?) enkuks? Minä ainakin! Tahtoo tietää, mitä Ergulle ja Saphiralle käy!

Mutta siis oma teoriani vikasta kirjasta tiivistettynä olisi:

(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)

Sori sekavuus, kellonajan piikkiin... Toivottavasti saatte selvää, on aika köyhä teoria... Neljättä kirjaa odotellessa. :)

Ledi
Jos haluaa päästä sateenkaaren juurelle, on ensin kestettävä sadetta.