Kirjoittaja Aihe: Christopher Paolini: Perillinen-saaga  (Luettu 17967 kertaa)

0 vuotislaista ja 1 Ankeuttaja kyttää tätä aihetta.

illusion

  • Ankeuttaja
Christopher Paolini: Perillinen-saaga
« : Tammikuu 20, 2007, 16:10:01 »
Koska en löytänyt aihetta kyseisestä kirjasarjasta haulla enkä sen koommin silmänäölläkään, päätin perustaa uuden aiheen koskien sitä.

Perillinen-trilogia on siis Christopher Paolinin kirjoittama fantasiasarja, joka kertoo lohikäärmeratsastajasta Eragonista ja tämän lohikäärmeestä Saphirasta. Trilogiasta on ilmestynyt kaksi kirjaa (Eragon ja Esikoinen) ja kolmatta odotellaan. Itse olen lukenut molemmat ja nautin suunnattomasti lukukokemuksesta, vaikka täytyy myöntää kirjoissa olevan melko lailla se sama fantasiatarinoille tyypillinen perusjuoni. Toisaalta niissä on kuitenkin jotakin täysin omaansa, joka kiehtoo ja ottaa pauloihinsa. Tästä syystä ainakaan minä en huomioinut tätä tavalla enkä toisellakaan lukiessani kirjoja ja kirjat ovatkin nousseet lempikirjojeni joukkoon.

Kerronta on mielestäni oikein sujuvaa, varsinkin kuin ottaa huomioon minkä ikäisenä Paolini aloitti Eragonin kirjoittamisen (eli 15-vuotiaana). Hänen tekstinsä sai minut lukemaan kirjoja monta tuntia päivässä. Harmi vain, että sen takia nautintoa ei kestänytkään kovin kauaa, vain vajaat pari päivää per kirja. Olisin mielelläni lukenut enemmänkin kuin sen kuutisensataa sivua per kirja.

Lempihahmoni on Murtagh ja Durzakin kiehtoo. Seuraava spoilaa molempia kirjoja.
(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)

Mitäs muut pitivät kirjasta/kirjoista?


//030211 Siivottu ja trilogia muutettu otsikosta saagaksi, kun kerta yli kolme niitä kirjoja on tulossa :) -Zenz
« Viimeksi muokattu: Helmikuu 03, 2011, 18:34:34 kirjoittanut Zenzibar »

Poissa Isilmírë

  • Pillipiipari
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Christopher Paolini: Perillinen-trilogia
« Vastaus #1 : Tammikuu 20, 2007, 21:54:06 »
Augh. Tästä oli varsin pitkä topic -aloitin sen aikoinaan itse - mutta haukutaan nyt sitten kirjat uudelleen. Imo Paolini on huono kirjoittaja, joka on saanut teoksensa julkaistuksi (ja vielä mahtavan mediarummutuksen säestämänä) yksinomaan siksi, että hänen vanhempansa ovat kustantajia. Hänen tarinoissaan, hahmoissaan, maailmassaan sen paremmin kuin tyylissäänkään ei ole mitään uutta, ei mitään omaperäistä, ei mitään, mikä erottaisi nämä kirjat muusta surkeasta tusinafantasiasta, jota - taivas tietää - on maailmassa jo moninkertaisesti yli tarpeen.

Paolinin hahmot ovat epäuskottavia pahvikuvia jotka toistavat samoja kliseemäisiä tekoja joita jo vessapaperimestari Edddings on tahkonnut kirjoissaan oksetukseen asti, ja välillä tunttuu, että koko muu kaarti on kehitetty vain taustaksi mary sue -Eragonille, joka tottakai kasvaa tuntemattomuudessa jossain takapusikkojen farmilla, tottakai saa kätösiinsä jonkin ihme-esineen ja joutuu pahisten takaa-ajamaksi, tottakai haahuilee halki lähes koko kartatun maailman että kirjailija saa varmasti esiteltyä luomansa maailman joka kolkan ja ennen kaikkea tottakai kehittyy noin vain suureksi ja mahtavaksi sankariksi, oppii tuosta vain haltioiden kielen (miksei se pelle voinut edes keksiä omaa kieltä "eksoottisen" skandinaavikielen kopioinnin sijaan jos kerran oli pakko tässäkin asiassa seurata vanhaa kaavaa ja laittaa kääpiöt ja haltiat puhumaan omia kieliään ja tehdä haltiakielestä SE suuri kieli?!?) ja saa mahtavat taikavoimat ja muuttuu ah-niin-coolin-näköiseksi ja ties mitä vielä. Ja saa tietysti Suuren Tehtävän. Huokaus. Jos Paolinin on pakko buustata egoaan kehittämällä itselleen kaikkivoipa alter ego, niin olisi sentään voinut tehdä sen kaikessa hiljaisuudessa pöytälaatikkoonsa.

Kokonaisuudessan kirjat ovat imo epämääräinen sekoitus Tolkienia, Dragon Lancea, Belgarionin tarua ja muuta vastaavaa hyvää, huonoa ja vieläkin huonompaa jo julkaistua fantasiaa, ja Paolini olisi voinut ensin kasvaa isoksi, opetella vähän vähemmän kapeakatseiseksi ja kehittää itselleen edes vähän omaperäisiä ideoita ennen kuin alkoi julkaista mitään kirjoittamaansa.
« Viimeksi muokattu: Tammikuu 21, 2007, 22:01:42 kirjoittanut Isilmirë »
Constantem decorat honor

Poissa Elros

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Velho
  • Älä spoilaa
  • Tupa: Rohkelikko
Christopher Paolini: Perillinen-trilogia
« Vastaus #2 : Tammikuu 26, 2007, 11:02:18 »
Aluksi huomautan, että olen lukenut vasta Eragonin ja Esikoinen on vielä odottamassa hetkisen aikaa.

Perillinen-trilogia on tosiaan herättänyt ihmisissä vihaa ja rakkautta. Tässäkin topicissa sen huomaa selvästi: toiset ovat puolesta, toiset vastaan. Yleensähän vihaajat syyllistävät kirjailija mielikuvitusta, koska se on vain sekoitusta muista huomattavista fantasiaeepoksista.

Minusta Perillinen-trilogia on tähän asti varsin onnistunut, enkä voi monien muiden tapaa syyttää kliseisyydestä tai matkimisesta muista kirjoista. Monet ovat epäilleet Paolinin matkivan Sormusten Herraa ja tehneensä omat kirjansa suurien SormustenHerra-vaikutteiden alaisena. Olen edelleen eri mieltä. Yhtäläisyyksiä Paolinin ja Tolkienin kirjojen välillä toki on, kuten haltiat, kääpiöt, lohikäärmeet, urgalit/ra'zacit=örkit, haltia- ja kääpiökielet jne... Huomauttaisin kuitenkin, että mitään näistä Tolkien ei ole itse keksinyt vaan kaikki lohikäärme-, haltia- ja kääpiömyytit ovat alkuperältään peräisin hyvin kaukaiselta ajalta. Ja senkin vielä huomauttaisin, että Paolini ei käytä haltiakielenään/muinaiskielenään Tolkienin quenyaa tai sindaria vaan on kehittänyt täysin oman kielensä. Kääpiökielen suhteen sopii sama toteamus.
Vielä tästä kliseisyydestä voisin mainita sanasen. Olen siitäkin eri mieltä. En rupea erittelemään tarkemmin, sillä sanainen arkkuni ei raota oveaan sen vertaa, että pystyisin selittämään asian itselleni edulliseksi.

Ja tahtoisin vielä mainita erään erityisen seikan. Paolinin kirjoitustyyli on täysin omanlaisensa. Se poikkeaa huomattavasti Tolkienista, Eddingsistä ja ties-kenestä-muusta. Usein kirjoitustyyli on se seikka, joka erottaa kirjailijan toisesta kirjailijasta, jos mikään muu ei tepsi. Ja Paolinin erottaa kirjoitustyylinsä perusteella.

Vielä muutama kommentti pariin väitteeseen.

Lainaus
Imo Paolini on huono kirjoittaja, joka on saanut teoksensa julkaistuksi (ja vielä mahtavan mediarummutuksen säestämänä) yksinomaan siksi, että hänen vanhempansa ovat kustantajia.
Hah, tuo on aikankin vääristynyt väite. Huomautan edelleen, miten menestykäs trilogia on kyseessä eli varmasti joku vieraskin kustantamo olisi kiinnostunut hänen teoksistaan.

Lainaus
Jos Paolinin on pakko buustata egoaan kehittämällä itselleen kaikkivoipa alter ego, niin olisi sentään voinut tehdä sen kaikessa hiljaisuudessa pöytälaatikkoonsa.

Tokkopa kukaan kirjailija jättäisi menestystrilogiaan julkaisematta, että vain jotkut yksittäiset henkilöt ovat sitä mieltä. Muistetaan kuitenkin, että Paolinin trilogia on niittänyt menestystä ja lukijakuntaa on runsaasti.  Heitä on jopa enemmän kuin teikäläisiä, jotka tahtoisivat lynkata Paolinin kirjoinensa lyttyyn.

Vielä hieman omia tuntemuksia.
Lukiessani Eragonia, minä viihdyin ja uppouduin Alagaësian maailmaan antaumuksella. Kirja tempaisi minun mukaansa ja teksti oli sujuvaa, täynnä iloa, surua, huumoria jne... Odotan trilogian päättävää osaa innolla (ja tietysti myös Esikoista, jonka aloitan tänään tai viimeistään huomenna).
Innoitukseni Paolinin maailmaan lähti muuten elokuvasta, jonka käväisin katsomassa. Elokuva oli todella upea, mutta kirjaa lukiessani huomasin miten suppeasti elokuva noudatti kirjaa. Monet tapahtumista oli jätetty pois, monia kohtia oli yhdistelty tosiinsa. Mutta se saattaa ehkä olla ihan hyvä juttu. Elokuva oli viihdyttävä alusta loppuun ilman suvantovaiheita. Elokuvan pituuskin on naurettavat tunti ja neljäkymmentäviisi minuuttia. Ai niin, vuotiksessa kun nyt olemme, täytynee mainita että ilokseni ennen elokuvan alkua näytettiin Feeniksin Kilta -traileri. Olinhan minä sen toki muutenkin nähnyt, mutta en noin isolta kankaalta. (off-topic sikseen).

Loistava trilogia kerta kaikkiaan. Nousee minun silmissäni korkealle, jopa korkeammalle kuin vielä tiedänkään. Mainitsen vielä lempihahmoni, jotka ovat näin nopsasti ajatellen Saphira ja Brom... ja Murtagh ja Eragon. Just.

Poissa Isilmírë

  • Pillipiipari
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Korpinkynsi
Re: Christopher Paolini: Perillinen-trilogia
« Vastaus #3 : Tammikuu 26, 2007, 12:21:12 »
Monet ovat epäilleet Paolinin matkivan Sormusten Herraa ja tehneensä omat kirjansa suurien SormustenHerra-vaikutteiden alaisena. Olen edelleen eri mieltä. Yhtäläisyyksiä Paolinin ja Tolkienin kirjojen välillä toki on, kuten haltiat, kääpiöt, lohikäärmeet, urgalit/ra'zacit=örkit, haltia- ja kääpiökielet jne... Huomauttaisin kuitenkin, että mitään näistä Tolkien ei ole itse keksinyt vaan kaikki lohikäärme-, haltia- ja kääpiömyytit ovat alkuperältään peräisin hyvin kaukaiselta ajalta.

Jep jep. Tolkien kuitenkin osasi kehittää vanhoista aineksista omaperäistä kerrontaa, kuten myös esim. Katharine Kerr, jonka tarinoissa esiintyvät velhot, haltiat, kääpiöt, hevoskansa plus tuhat ja yksi muuta kliseetä, mutta niin tuoreella ja omanlaisellaan tavalla tulkittuina, ettei plagioinnista todellakaan voi syyttää. Paolini sen sijaan kyntää samaa vanhaa uraa, jonka jo Tolkien aikoinaan avasi. Esimerkiksi hänen haltiansa ovat kuin Keski-Maasta karanneita, ylväitä ja jaloja, heidän puhumansa kieli on Se Suuri Kieli ja heidän "keskuspaikkansa" on tarumainen metsä, jossa he asuvat puihin rakennetuissa taloissa. Ja tottakai he ovat aivan uskomattoman lahjakkaita kaiken taiteen suhteen. Vau miten omaperäistä.

Lainaus
Ja senkin vielä huomauttaisin, että Paolini ei käytä haltiakielenään/muinaiskielenään Tolkienin quenyaa tai sindaria vaan on kehittänyt täysin oman kielensä.

En kutsuisi muinaisnorjan vääntelyä oman kielen keksimiseksi, ihan niin kuin en Tolkienin varhaisimpia quenya-pätkiä pidä omana kielenään vaan suomenkielen kokeiluluontoisena muunteluna.

Lainaus
Vielä tästä kliseisyydestä voisin mainita sanasen. Olen siitäkin eri mieltä. En rupea erittelemään tarkemmin, sillä sanainen arkkuni ei raota oveaan sen vertaa, että pystyisin selittämään asian itselleni edulliseksi.

Keskustelua tuskin syntyisi, jos jokainen vain toteaisi "ole samaa mieltä" tai "olen eri mieltä" ilman minkäänlaisia perusteluja. Kannattaako siis vain todeta mielipiteensä ja jättää perustelut sikseen?

Lainaus
Paolinin kirjoitustyyli on täysin omanlaisensa. Se poikkeaa huomattavasti Tolkienista, Eddingsistä ja ties-kenestä-muusta. Usein kirjoitustyyli on se seikka, joka erottaa kirjailijan toisesta kirjailijasta, jos mikään muu ei tepsi. Ja Paolinin erottaa kirjoitustyylinsä perusteella.

Paolinin tyyli eroaa Tolkienin tyylistä siinä, että kun Tolkien todella hallitsee eeppisen tyylin, paolinin tyyli on lähinnä wannabe-eeppistä, välillä suoranaiseen pateettisuuteen sortuvaa mahtipontisuutta. Eddingsiin en sen sijaan näe kovin suurta eroa, paitsi sen suhteen, että Eddingsin roskan seasta pilkahtaa sentään silloin tällöin hitunen ihan aitoa huumoriakin.

Lainaus
Lainaus
Imo Paolini on huono kirjoittaja, joka on saanut teoksensa julkaistuksi (ja vielä mahtavan mediarummutuksen säestämänä) yksinomaan siksi, että hänen vanhempansa ovat kustantajia.
Hah, tuo on aikankin vääristynyt väite. Huomautan edelleen, miten menestykäs trilogia on kyseessä eli varmasti joku vieraskin kustantamo olisi kiinnostunut hänen teoksistaan.

On helppo sanoa nyt, että jokin muukin kustantamo varmasti olisi kiinnostunut (ja onkin: Knopf/Random House on kiinnostunut tekemään rahaa Paolinin tuotoksilla nyt kun niillä on varma menekki) nyt kun asiaa ei enää voida ns. puhtaalta pöydältä kokeilla. Eikä pidä aliarvioida markkinoinnin voimaa, se puree niin varsinaiseen kohderyhmään (en minäkään olisi Eragonia lukenut, ellen olisi lukenut siitä Hesarista) kuin myös erityisesti kohderyhmälle joulu-, syntymäpäivä- yms. lahjoja osteleviin, fantasiakirjallisuutta tuntemattomiin sukulaisiin, jotka ostavat sokkona sen kirjan, josta pidetään suurinta meteliä - ja jossa on koreimmat kannet ja muutenkin muhkein ulkonäkö.

Lainaus
Tokkopa kukaan kirjailija jättäisi menestystrilogiaan julkaisematta, että vain jotkut yksittäiset henkilöt ovat sitä mieltä.

Se ei ollut menestystrilogia enne kuin perhe Paolini päätti ryhtyä sitä markkinoimaan (eikä se itseasiassa edelleenkään ole trilogia, ei ennen kuin viimeinen osa valmistuu, mutta tämä on toki hiusten halkomista). En myöskään tarkoittanut että paolinin olisi pitänyt kuunnella yksittäisten henkilöiden mielipiteitä vaan sitä, että hänen olisi ollut hyvä harjoittaa hiukan itsekritiikkiä ja opetella paremmaksi kirjoittajaksi ennen kuin lähti vanhempiensa tuella tahkoamaan rahaa ihka ensimmäisellä teoksellaan, jonka hän alunperinkin kirjoitti vain kokeillakseen, pystyykö yleensä edes saamaan aikaan ns. täyspitkää kirjaa.

Lainaus
Muistetaan kuitenkin, että Paolinin trilogia on niittänyt menestystä ja lukijakuntaa on runsaasti.  Heitä on jopa enemmän kuin teikäläisiä, jotka tahtoisivat lynkata Paolinin kirjoinensa lyttyyn.

Minä kuulun kyseiseen lukijakuntaan, enhän muuten olisi tässä kommentoimassa lukemaani. Ja vetoan edelleen markkinoinnin voimaan sekä siihen, että Paolinin tekeleet tuntuvat vetoavan erityisesti sellaisiin murros/teini-ikäisiin, joille kaikki fantasia on hyvää kirjallisuutta kunhan siinä on taikuutta ja miekanheilutusta, päähenkilö on "tavallinen" teini josta kehittyy melkein käden käänteessä lähes supersankari eikä se ole liian vaikeaselkoista tai pakota lukijaansa miettimään asioita turhan pitkälle mustavalkoisen hyvä -paha -asetelman taakse.

« Viimeksi muokattu: Tammikuu 26, 2007, 12:23:28 kirjoittanut Isilmirë »
Constantem decorat honor

Poissa Elros

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Velho
  • Älä spoilaa
  • Tupa: Rohkelikko
Re: Christopher Paolini: Perillinen-trilogia
« Vastaus #4 : Tammikuu 26, 2007, 15:38:38 »
Lainaus
Esimerkiksi hänen haltiansa ovat kuin Keski-Maasta karanneita, ylväitä ja jaloja, heidän puhumansa kieli on Se Suuri Kieli ja heidän "keskuspaikkansa" on tarumainen metsä, jossa he asuvat puihin rakennetuissa taloissa. Ja tottakai he ovat aivan uskomattoman lahjakkaita kaiken taiteen suhteen. Vau miten omaperäistä.
Ja minkälaisia haltioiden sitten pitäisi olla? Minusta se hieman latistaisi tunnelmaa, jos haltiarotu olisi kaikkea muuta kuin ylävitä ja jaloja. Yleensä monissa tarinoissa haltiat ovat ihmisrotua voimakkaimpia ja luonnonläheisimpiä, joten olisi se aikamoista totuttautua tyhmiin, ihmisrotua heikompiin haltioihin. Jotkut asiat vaan ovat sellaisia, että ei niitä parane muutella radikaalisesti. Jos Paolini olisi halunnut muunlaisia haltioita, hänen olisi pitänyt nimetä ne joksikin muuksi kuin haltioiksi eli luoda uusi rotu.

Lainaus
En kutsuisi muinaisnorjan vääntelyä oman kielen keksimiseksi, ihan niin kuin en Tolkienin varhaisimpia quenya-pätkiä pidä omana kielenään vaan suomenkielen kokeiluluontoisena muunteluna.
Mielipiteensä kullakin, mutta vaikka muinaisnorjasta rupeaakin vääntelemään uutta kieltä, tulee siihen väistämättä jotain omaa. Tolkienista vielä sen verran, että suomenkieli ei ollut ainoa mistä otti vaikutteita quenyaansa, vaikka suureksi osaksihan se sitä olikin.

Lainaus
Se ei ollut menestystrilogia enne kuin perhe Paolini päätti ryhtyä sitä markkinoimaan
Muistetaan sellainen tosiasia, että kaikkihan tuotteet tarvitsevat jonkinlaista markkinointia, jotta lukijat löytäisivät kirjan luo sankoin joukoin. Menestyneeksi sen tekee se, että Perillinen-trilogialla on faneja ja tokkopa ihmiset ostelisivat näin sankoin joukoin Paolinin kirjoja, jos useimmat haukkuisivat trilogia.

Isilmirë hyvä, sanon vielä etten minä arvostele sinua, siksi etten pidä kyseisestä trilogiasta. Jokaisella on oikeus mielipiteeseensä, enkä minä yritä muutella kenenkään mielipiteitä. Mutta tulihan tästä ihan mukava keskustelu, joka saattaa jatkua edelleenkin.

Poissa Leida

  • Hanhensulkakynä
  • Vuotislainen
Re: Christopher Paolini: Perillinen-trilogia
« Vastaus #5 : Tammikuu 27, 2007, 18:44:24 »
Minäkin haukuin Eragonia jo vanhassa Vuotiksessa, mutta teen sen mielelläni uudestaan. Iisilmerën viestin voisin allekirjoittaa lähes täysin. Eragonin juoni kuuluu maailman kliseisimpiin ja hahmot ovat pahimmanlaatuisia paperinukkeja. Omaperäisyyden häivääkään ei ole havaittavissa.

Fantasia on kliseinen kirjallisuudenlaji ja kliseisyys tietyllä tavalla kuuluu fantasiaan. On kuitenkin eroa sillä, käyttääkö kliseisiä aineksia uudella tavalla niin, että saa herätettyä lopputuloksen henkiin vai kierrättääkö vain samaa vanhaa ja kulunutta. Paolini on hädin tuskin edes kierrättänyt samoja kliseitä, pikemminkin hän on plagioinut kirjansa useista muista fantasiaopuksista ja lisännyt muutaman tavallistakin tavallisemman mausteen sekaan. Näin minä sen näen.

Vaikka esimerkiksi Eddingsin kirjat ovat niin tusinafantasiaa ja mustavalkoisia asetelmia, että alta pois, niin Eddingsilläkin on oma, tietyllä tavalla toimiva tyylinsä kirjoittaa. Paolinin tiiliskiveä ei pelasta edes hänen kirjoitustyylinsä, se on oikeastaan pahinta kaikesta. Kerronta ei toimi, dialogista puhumattakaan. Vaikka olisin ollut aloittelija fantasian lukemisen suhteen, kun Eragonin aloitin, niin en olisi voinut sietää Paolinin kirjoitustyyliä.

Minä olen lukenut vain Eragonin, jonka työllä ja tuskalla sain kahlattua loppuun. Seuraavaan osaan en ole tarttunut eikä ole aikomustakaan. Minulle kirjan huonoudesta paras todistus on se, että juonikin on mielessäni jo hämärän peitossa. Muistan, että kaikki juonenkäänteet olivat täysin ennalta-arvattavia, henkilöhahmot sieluttomia ja koko opus naiviudessaan naurettava. Eniten inhosin sitä lohikäärmettä, josta tuli mieleen Robin Hobbin luoma mahtava Yönsilmä-susi.
"I believe you find life such a problem because you think there are the good people and the bad people", said the man. "You´re wrong, of course. There are, always and only, the bad people, but some of them are on opposite sides."
-Terry Pratchett: Guards! Guards!-

Poissa Isilmírë

  • Pillipiipari
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Korpinkynsi
Re: Christopher Paolini: Perillinen-trilogia
« Vastaus #6 : Tammikuu 27, 2007, 20:35:12 »
Ja minkälaisia haltioiden sitten pitäisi olla?

Minun puolestani millaisia vain, kunhan ovat kirjailijan omia luomuksia eivätkä suoria hengettömiä kopioita toisen kirjailijan teoksista. Esim. Katharine Kerrin ja Terry Pratchettin halitiat poikkeavat melkoisesti Tolkienin haltioista hukkaamatta silti "haltiamaista" olemusta.

Lainaus
Minusta se hieman latistaisi tunnelmaa, jos haltiarotu olisi kaikkea muuta kuin ylävitä ja jaloja.

Se on sinun häviösi, jos kaikkien haltioiden pitää mielestäsi olla samasta muotista valettuja.

Lainaus
Yleensä monissa tarinoissa haltiat ovat ihmisrotua voimakkaimpia ja luonnonläheisimpiä, joten olisi se aikamoista totuttautua tyhmiin, ihmisrotua heikompiin haltioihin.

Suomen sana haltia tarkoittaa alkujaan jotain tiettyä paikkaa tai rakennusta hallitsevaa henkiolentoa, jolla on monenlaisia ilmiasuja. Siinä olisi yksi hyvä lähtökohta. Alexander Lloyd taas hyödynsi Prydainin kronikassa kelttiläisiä käsityksiä haltiakansasta varsin luovasti. Ja samoilla jäljillä on Eoin Colfer Artemis Fowl -kirjoissaan, mutta täysin omanlaisellaan otteella.

Lainaus
Jotkut asiat vaan ovat sellaisia, että ei niitä parane muutella radikaalisesti. Jos Paolini olisi halunnut muunlaisia haltioita, hänen olisi pitänyt nimetä ne joksikin muuksi kuin haltioiksi eli luoda uusi rotu.

Mielestäni jo edellä luettelemani esimerkit kumoavat nämä väitteet.

Lainaus
Mielipiteensä kullakin, mutta vaikka muinaisnorjasta rupeaakin vääntelemään uutta kieltä, tulee siihen väistämättä jotain omaa.

Toki, mutta ei mitään niin omaa, etteikö lähtökohta olisi ärsyttävän hyvin nähtävissä. Sama koskee myös mm. Guy Gavriel Kayn Fionavarista löytyviä idioottimaisuuksia kuten taikatikaria nimeltä Lökdal ja otuksia nimeltä Svart Alfar.

Lainaus
Tolkienista vielä sen verran, että suomenkieli ei ollut ainoa mistä otti vaikutteita quenyaansa, vaikka suureksi osaksihan se sitä olikin.

Kas kun lopullinen quenya onkin jo aika hyvin laskettavissa ihan omaksi, uudeksi kielekseen. Mutta varhaiset versiot - ainakin ne pätkät joita itse olen kuullut - kuulostavat lähinnä mielivaltaisesti yhdistellyiltä suomen sanoilta, eli oman kielemme vääntelyltä eikä suinkaan uudelta, erilaiselta kieleltä.

Lainaus
Muistetaan sellainen tosiasia, että kaikkihan tuotteet tarvitsevat jonkinlaista markkinointia, jotta lukijat löytäisivät kirjan luo sankoin joukoin.

Toki. Ikävä vain, että usein markkinointibudjetti upotetaan tällaiseen tusinalaatuiseen perustavaraan jolla ei ole mitään uutta sanottavaa ja jonka kaupittelussa ei siis oteta suuria riskejä sen suhteen, että se olisi liian uutta ja erilaista käydäkseen kaupaksi. Kirjojen kustantaminen on bisnestä, ja bisneksessä riskit pyritään luonnollisesti minimoimaan.

Lainaus
Menestyneeksi sen tekee se, että Perillinen-trilogialla on faneja ja tokkopa ihmiset ostelisivat näin sankoin joukoin Paolinin kirjoja, jos useimmat haukkuisivat trilogia.

Eivät tietenkään. Mutta fantasiaa kuluttavat sankoin joukoin nimenomaan lapset ja nuoret, joiden käsitykset hyvän ja huonon kirjallisuuden eroista eivät ole aina kovin kehittyneitä. Onhan herranen aika esimerkiksi Neiti Etsivälläkin faninsa ja Keenen kirjoja luetaan edelleen massoittain, vaikka ne ovat pahimmanlaatuista Mary Sue -roskaa. Ja myytiinhän Ennuskivien mahtiakin uskomattomat määrät ympäri maailmaa ties kuinka monelle kielelle käännettynä, koska se saatiin markkinoitua niin hyvin, vaikka kirja on juuri niin huono kuin sen ikäiseltä lapselta voi odottaakin. Esimerkiksi suomalaisen Annamaria Mennolan 9-vuotiaana aloittama ja 12-vuotiaana lopettama Romulus on kirjallisesti huomattavasti parempaa tasoa, mutta eipä sitä moni tunne kun ei se ole fantasiaa eikä sitä ole koskaan markkinoitu isolla rahalla jonkinlaisen "ihmelapsen" tuotoksena.

Voisin myös vedota vanhaan sanontaan "miljoona kärpästä ei voi olla väärässä: p**ka on hyvää!" =)

Lainaus
Isilmirë hyvä, sanon vielä etten minä arvostele sinua, siksi etten pidä kyseisestä trilogiasta.

lol. Siis kuka ei pidä kyseisestä trilogiasta? Ja kuka on väittänyt, että arvostelisit minua?

Lainaus
Jokaisella on oikeus mielipiteeseensä, enkä minä yritä muutella kenenkään mielipiteitä.

Etpä tietenkään. Kenelle tahansa riittäneekin, että perustelet omasi.
« Viimeksi muokattu: Tammikuu 28, 2007, 19:39:12 kirjoittanut Isilmirë »
Constantem decorat honor

Poissa Elros

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Velho
  • Älä spoilaa
  • Tupa: Rohkelikko
Re: Christopher Paolini: Perillinen-trilogia
« Vastaus #7 : Tammikuu 28, 2007, 19:48:33 »
Lainaus
Minun puolestani millaisia vain, kunhan ovat kirjailijan omia luomuksia eivätkä suoria hengettömiä kopioita toisen kirjailijan teoksista. Esim. Katharine Kerrin ja Terry Pratchettin halitiat poikkeavat melkoisesti Tolkienin haltioista hukkaamatta silti "haltiamaista" olemusta.

No, onhan Tolkienin ja Paolinin haltiat varsin samanlaisia, sen myönnän. Mutta itse en katso sitä liian suureksi haittapuoleksi. Pääasia, että Tolkienin ja Paolinin haltioiden tekemiset ja menemiset poikkeavat toisistaan eli tämän suhteen ei ole matkimisvivahdetta havaittavissa, vaikka luonteet ja ulkonäöt olisivatkin näillä haltioilla prikulleen samat.

Lainaus
Se on sinun häviösi, jos kaikkien haltioiden pitää mielestäsi olla samasta muotista valettuja.

No ehkei nyt samasta muotista valettuja. Haltioita voi olla minkälaisia vain. Koska haltiathan ovat satuolentoja, niin jokainen voi luoda ne omanlaisikseen. Että sikäli menin edellisessä viestissäni hieman yli. Mutta Paolinin kirjat ovat sen tapaisia, että ehkei ihan Kerrin tai Terryn tyylisemmät haltiat soveltuisi sinne. Nyt on myönnettävä, että itselläni ei ole suuria käsityksiä Terryn haltioista, sillä en ole hänen kirjojaan lukenut, mutta Kerrin (joka myös on erittäin hyvä kirjailija) haltioista olen perillä.

Lainaus
Toki, mutta ei mitään niin omaa, etteikö lähtökohta olisi ärsyttävän hyvin nähtävissä. Sama koskee myös mm. Guy Gavriel Kayn Fionavarista löytyviä idioottimaisuuksia kuten taikatikaria nimeltä Lökdal ja otuksia nimeltä Svart Alfar.

Toki myönnän, että Tolkien on vetänyt kielen kehittelyssä pitemmän korren Paoliniin nähden. Tolkien oli kielinero ja varsinainen nero eli kaikki kunnia hänen suuntaansa. Tolkienilla ja Paolinilla on se ero, että Tolkien kehitteli kielen ja sitä kautta alkoi luoda kieltään puhuvan kansan. Paolini taas väänteli oman kielensä kirjansa takia.

Lainaus
Kas kun lopullinen quenya onkin jo aika hyvin laskettavissa ihan omaksi, uudeksi kielekseen. Mutta varhaiset versiot - ainakin ne pätkät joita itse olen kuullut - kuulostavat lähinnä mielivaltaisesti yhdistellyiltä suomen sanoilta, eli oman kielemme vääntelyltä eikä suinkaan uudelta, erilaiselta kieleltä.

Aivan, kuten huomautinkin aiemmassa virkkeessäni Tolkienin olevan Nero kielien suhteen. Hän suhtautui kieliinsä vakavasti ja erittäin perfektionistisesti ja kehitteli niitä vuosikymmenien ajan. Eli Tolkienhan tosiaan otti suomenkielen quenyan pohjakseen ja pikkuhiljaa väänteli sitä vuosikausien ajan kunnes se alkoi vähempi ja vähempi muistuttamaan suomea. Eli ensimmäisissä versioissa oli tunnistettavissa suomenkieltä. Paolini ei taas käynyt niin suurta prosessia kielensä kanssa, koska hän painotti enemmän kirjaansa kuin kieleensä. Tolkien tunnettuna perfektionistina tahtoi joka osa-alueen olevan niin täydellistä kuin olla ja voi. Juuri tämän takiahan Tolkien ei koskaan oikein saanut mytologiaansa valmiiksi.

Lainaus
Eivät tietenkään. Mutta fantasiaa kuluttavat sankoin joukoin nimenomaan lapset ja nuoret, joiden käsitykset hyvän ja huonon kirjallisuuden eroista eivät ole aina ihan korkeinta tasoa.

Itse en lue itseäni lapseksi tai nuoreksi ja olen lukenut valtavan määrän monipuolista kirjallisuutta eli osaan erottaa hyvän kirjan ja huonon kirjan. Oikeastaan hyvän kirjan erottaa jo siitä, että nauttii sen lukemisesta. Siinä ei tarvitse sen kummempaa kirjallisuuden tuntemusta. Itse en välttämättä ole kaikkein kriittisimpiä lukijoita, mutta kyllä minunkin sietokyvylläni rajat on.

Lainaus
Lainaus
Isilmirë hyvä, sanon vielä etten minä arvostele sinua, siksi etten pidä kyseisestä trilogiasta.
lol. Siis kuka ei pidä kyseisestä trilogiasta? Ja kuka on väittänyt, että arvostelisit minua?

Krhm... kuten varmaan huomasit, että minulle satui pieni kirjoitusvirhe. "Etten" sanan tilalla olisi pitänyt olla "ettet". No, sellaista sattuu. Niin, eikä kukaan ole väittänyt minun arvostelevan sinun lukumieltymyksiä. Halusin varmistaa vain, että tätä keskustelua käydään pilke silmäkulmassa eikä veren maku suussa. :)

Lainaus
Etpä tietenkään. Kenelle tahansa riittäneekin, että perustelet omasi.

Tottahan toki, jokainen olkoon mitä mieltä hyväänsä kunhan osaa perustella kantansa.

Celythia

  • Ankeuttaja
Vs: Christopher Paolini: Perillinen-trilogia
« Vastaus #8 : Helmikuu 23, 2007, 22:34:58 »
Kolmatta osaa odotellessa... Mäkin kyllä pidin Eragonista ja Esikoisesta, vaikka Paolinin kokemattomuus niissä näkyykin muun muassa juuri noissa teidän kiistelemissänne hahmoissa, kielessä ja juonessa.

Kuten Elros jo mainitsikin Tolkienin perfektionismista ja vuosikymmenten työstä (saatikka Tolkienin elämänkokemuksesta!) minusta on AIVAN ÄLYTÖNTÄ vertailla Tolkienia ja Paolinia keskenään. Tolkieniahan voisi melkein pitää fantasiakirjallisuuden isänä, joten on ihan luonnollista, että häneltä otetaan vaikutteita -ajatelkaa vaikka C.S Lewisiä (siinäpä kunnon ystävä Tolkienilla)

Lainaus
Suomen sana haltia tarkoittaa alkujaan jotain tiettyä paikkaa tai rakennusta hallitsevaa henkiolentoa, jolla on monenlaisia ilmiasuja. Siinä olisi yksi hyvä lähtökohta. Alexander Lloyd taas hyödynsi Prydainin kronikassa kelttiläisiä käsityksiä haltiakansasta varsin luovasti. Ja samoilla jäljillä on Eoin Colfer Artemis Fowl -kirjoissaan, mutta täysin omanlaisellaan otteella.

Pilkunviilausta: suomalainen sana haltiJa vastaa paremmin antamaasi kuvausta.
 Jos Paolini olis "sortunut" käyttämään haltioidensa esikuvina kelttiläisiä myyttejä, kuulisimme sinun varmasti valittavan siitä, miten Paolini matkii Colferia ja Lloydia ;)

Ja jos tarkkoja ollaan, niin Colfer ei ole Artemis Fowlin:sa "haltioita" paljoa muokannut siitä, miten keijut, ilmahiset, kentaurit, menninkäiset ja muut on kuvattu mm. vanhoissa irlantilaisissa myyteissä ja lastensaduissa -vain idea H.A.L.T.i.J.a -poliisilaitoksesta on uusi -satuhahmojen persoonallisuus ja käytös on "plagioitu" mytologiasta.

Fantasiakirjallisuutta on nykyään niin paljon, että on suoranainen ihme, jos joku 2000-luvulla onnistuu kirjoittamaan kokonaisen trilogian "matkimatta" ketään, tai ottamatta vaikutteita muista. Vaikka Paolinin kirjat OVAT ennalta-arvattavia ja juoni sekä konteksti tuntuvat plagioiduilta, yksityiskohdat ovat kuitenkin aina erilaisia. Paolinin (ja muidenkin plagiointisyytteitä saaneiden) tuotoksia on ilo lukea yksityiskohtien takia. Kaipa minä sitten olen yksinkertainen, kun nautin Tolkienin ja Geroge Lucasin "plagioijasta", koska on mielenkiintoista lukea "vanhaa ideaa" uudella sisällöllä. Pakko kuitenkin myöntää, että jotkin samankaltaisuudet häiritsivät melko paljon, mutta en takertunut niihin sen kummemmin.

Ei Paolinia voi kuitenkaan huonosta mausta syyttää, mitä kirjallisuuteen ja fantasiatarinoihin tulee, vaikka hän ei niille oikein kunniaa osannutkaan tehdä ;)

Poissa Isilmírë

  • Pillipiipari
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Christopher Paolini: Perillinen-trilogia
« Vastaus #9 : Helmikuu 23, 2007, 23:39:51 »
Pilkunviilausta: suomalainen sana haltiJa vastaa paremmin antamaasi kuvausta.

Itseasiassa sanoilla haltia ja haltija on lähinnä murre-ero. Niiden välille on alettu vetää raja-aitaa vasta fantasiakirjallisuuden myötä ("haltijoita on vaan jossain D&D:ssä, kunnon fantsukirjoissa seikkalilee vaan haltioita", kuten aikoinaan kultaisessa teini-iässä muutaman kaverin kanssa asian määrittelimme =D). Wikipediaa lainaten:

"Haltia ja haltija ovat saman sanan vakiintuneita kirjoitusmuotoja. Kielitoimisto on pitkään suositellut kirjoitusmuotoa "haltija", jota myös kansanperinteen tutkimus nykyisin käyttää. Samalla myös vanhahtavampi muoto "haltia" on säilynyt käytössä paljolti siitä syystä, että se esiintyy J. R. R. Tolkienin romaanin Taru sormusten herrasta suomennoksessa. Muussakin suomennetussa fantasiakirjallisuudessa puhutaan usein haltioista. Kyseessä on tavallisesti käännös englannin sanalle elf. J-kirjaimetonta kirjoitusmuotoa on käyttänyt myös Aale Tynni Edda-suomennoksessaan.

Lähinnä fantasiakirjallisuuden ja -pelien vaikutuksesta sanojen "haltia" ja "haltija" on nykyisin usein katsottu tarkoittavan erilaisia mielikuvitusolentoja. Haltiat ovat kooltaan ihmisen kaltaisia olentoja ja haltija taasen on johonkin paikkaan liittyvä henkiolento, pieni olento, tonttumainen hahmo. Kansanperinteen ja mytologian pohjalta tällaista eroa ei kuitenkaan voi tehdä, koska haltioiksi/haltijoiksi on kutsuttu hyvin monenlaisia uskomusolentoja. Erilaisiin kirjoitusmuotoihin ei alkujaan ole liittynyt erilaisia merkityksiä."

Mitä Colferiin tulee, hän on mielestäni kyllä tuonut elffinsä varsin onnistuneesti nykypäivään, varsin erilaiseen ympäristöön ja varsin erilaista maailmankatsomusta ja elämäntapaa harjoittaviksi kuin kelttiläiset esi-isänsä. Siis luonut jotain uutta vanhasta muuttamatta sitä silti tunnistamattomaksi.
« Viimeksi muokattu: Helmikuu 23, 2007, 23:43:51 kirjoittanut Isilmirë »
Constantem decorat honor

Darth Idril

  • Ankeuttaja
Vs: Christopher Paolini: Perillinen-trilogia
« Vastaus #10 : Helmikuu 28, 2007, 14:42:30 »
Itse pidän näistä kirjoista todella paljon. Olen lukenut kirjat vain englanniksi, mutta sehän siinä olikin kivaa. Aloin lukea kirjoja vasta, kun olin nähnyt elokuvan ja ymmärrän todella hyvin minkä takia elokuvat ja kirjat eroavat toisistaan: kirjan kaikkia tapahtumia ja henkilöitä ei mitenkään saisi laitettua alle kolmituntiseen elokuvaan, joten muutokset ovat sinänsä oikeutettuja (toisin kuin Sormusten Herra elokuvissa).

Itse pidin Eldestiä (Esikoista [en osaa ajatella suomenkielisellä nimellä]) mielenkiintoisempana ja jännittävämpänä kuin Eragonia, koska Eldestissä tapahtuu paljon enemmän ja tarinaa kerrotaan useamman kertojan kautta (Eragonin, Roranin ja Nasuadan), joten tapahtumista saadaan laajempi kuva.

Kun muut ovat täällä ruvenneet kiistelemään siitä, että kopioiko Paolini haltiansa Tolkienilta niin minun täytyy sanoa, että ainoat samankaltaisuudet ovat kaunis ulkomuoto, pituus ja lahjakkuudet sepän työssä. Paolinin haltioista kaikilla on taikavoimia, kun taas Tolkienin haltioista vain muutamilla esim. Finrodilla, Galadrielilla ja Elrondilla on taikavoimia (en laskenut Luthienia mukaan, koska tämä ei ole kokonaan haltia). Paolinin haltiat ovat myös kasvissyöjiä ja Tolkienin eivät. Paolinin haltiat ovat lohikäärmeiden ystäviä, kun taas lohikäärmeet ovat haltioiden vihollisia Tolkienin kirjoissa.

Myöskään kirjailijoiden lohikäärmeet eivät ole samanlaisia. Tolkienin lohikäärmeet ovat ilkeitä ja ovelia, mutta eivät älykkäitä, kun taas Paolinin ovat älykkäitä ja Paolinin lohikäärmeet ovat kokonaan maagisia ja Tolkienin lohikäärmeet pystyvät vain aiheuttamaan muistin menetyksen tai "kooman". Myöskään kaikki Tolkienin lohikäärmeet eivät osaa lentää tai syöstä tulta, kun taas Paolinin lohikäärmeistä kaikki osaavat.

Kääpiöiden samankaltaisuuksiakin on vähän: sepäntaito, kiven louhinta, pituus ja hurjuus taistelussa, mutta muuten ne eivät ole kovinkaan saman kaltaisia.

Off-topic: Joku väitti C.S. Lewisin kopioinneen Tolkienia, mutta ainoa samankaltaisuus kirjoissa on se, että molemmissa on kääpiöitä ja ne ovat fantasia kirjoja.

Poissa Reta

  • Kirotun lapsen odottaja
  • Vuotislainen
    • Todella vaiheessa -kirjablogi
  • Tupa: Luihuinen
Vs: Christopher Paolini: Perillinen-trilogia
« Vastaus #11 : Maaliskuu 03, 2007, 11:24:56 »
Voi hyvänen aika... Minä en kyllä tajua ihmisiä jotka haukkuvat aivan lyttyyn kirjat. Kyllä sen nyt ymmärtää että voi sapettaa se että kirja on huono, mutta jos minä luen kirjan joka on mielestäni kamala, laitan sen sivuun ja palautan pikapikaa kirjastoon enkä enää puhu siitä. Tosin jos olen kaverini kanssa kirjastosa ja hän meinaa lainata sen kirjan, saatan vain todeta etten itse pitänyt siitä. Mutta että tulla tänne topiceihin riehumaan ja vielä riitelemään oikeiden fanien kanssa. Miltä teistä tuntuisi jos joku AntiPotteri tulisi tänne ja alkaisi meuhaamaan että Potter on *erseestä ja miten te voitte lukea noin huonoja kirjoja. Kyllä varmasti näksistte punaista (tai sitten olette kasvaneet liian aikuisiksi ja alatte keskustelemaan asiasta kuten mallikansalaisen sopii)

Mutta itse kirjasta, joka minusta oli hyvää ajanvietettä ja mukavaa lukumista, ei samanlaista kuin TSH, johon piti kovasti keskittyä ja siristellä silmiä että sai selvää pikkiriikkisestä fontista. Sitäpaitsi kun luin TSH:aa, minulla ol itseni kanssa sopimus että lukisin viisikymmenstä sivua päivässä. Siinä sitten oli tekemistä, kun laskin että minulla kestää yhden sivun lukemisessa 2 minuuuttia eli viidenkymmenen lukemisessa 1 tunti ja 40 minuuttia. Vaikka nautin senkin kirjan lukemisesta, voisin sanoa että Eragon ja Esikoinen olivat jotenkin rennompaa luettaavaa.

Siitä, kun monet ovat verranneet Perillis-trilogiaa TSH:aan, voisin vetää kehään muutaman yhdennäköisyyden lisää: Huomaa nimi Eragon, Sehän on melkein kuin Aragorn. Chris ei ole kovin paljon nimiä ilmeisesti miettinyt kun melko samanlaisen nimen on päähenkilölle antanut. Toinen nimi taas, josta ei tosin Perillis-kirjoissa paljon puhuttu mutta iski silmään sitäkin pahemmin, oli se, kun joku Vardereiden keskuudessa oleva henkilö oli nimeltään Elessari. Sappi lähti kiehumaan, sillä Aragornin oikea nimi on Elessar ja kun hänet kruunattiin kuninkaaksi, se nimi otettiin vakituiseen käyttöön. Mikä tahansa muu nimi kuin Elessari olisi kelvannut, ihan vaikka vaan John, sitä en olisi huomioinut lainkaan.

Tolkienin ja Paolinin haltioista vielä sen verran, että he ovat melko erinlaisia kun vähän syvempää katsotaan; Tolkienin haltiat ovat hyväntahtoisia, auttavat hobitteja ja ihmisiä ja myös kääpiöitä vaikka jotenkin heidän välinsä ovat tulehtuneet. He ovat olleet kautta aikojen pitkä-ikäisiä. Jotenkin minulla taas jäi Paolinin haltioista sellainen käsitys, että he pitävät ihmisiä ala-avoisina eivätkä oikein välitä niistä jotka eivät osaa laulaa puita eri muotoihin. Heillä on monimutkaiset rituaalit ja jos joku ei niitä noudata niin se on sitten kyytiä. Rivendelissä taas ei välitetty vaikka hobitit hassuttelivat ja toimivat hieman haltioiden mielestä sopimattomasti.

Ja nyt on pakko kehua Paolinia siitä, että hän on todellakin nähnyt vaivaa kirjojen kirjoittamisessa! Kun luin kohtia missä Oromis opetti Eragonia, minuun iski ihailu, sillä kirjailija oli todellakin miettinyt asioita tarkkaan ja tehnyt varmasti valtavan suunnittelutyön. Kuka nyt hatusta voisi vetäistä kaiken maailman sääntöjä ja maagikon velvotteita ja mitä lie. Niitä pitää miettiä pitkään ja kirjoittaa monta paperia täyteen keskeneräisiä ideoita. Kunniahuuto teinikirjailijoille, sillä monet eivät ole silloin vielä tarpeeksi kypsiä kirjoittamaan menestyviä, saatika sitten ollenkaan kirjoja.

Vielä sen verran siitä, miten itse löysin Eragonin ja Esikoisen... Kaverini oli käynyt katsomassa sen elokuvissa. Hän ei ole fantasian ystävä, löi Potterinkin kiinni ensimmäisen luvun jälkeen. Mutta hän vain kehui kehumistaan kirjaa ja kertoi kuinka hyvä juoni siitä oli jne. Ajattelin että voisin itsekin käydä katsomassa sen elokuvissa. Mutta minulla on sellainen tapa, että kun kirjasta tehdään elokuva, luen ensiksi kirjan ja katson vasta sitten elokuvan, sillä minusta on parempi ensiksi nähdä kirjan tapahtumapaikat aivan omanlaisina ennen kuin elokuvat tulevat niitä sotkemaan. Siispä menin kiltisti kirjastoon ja lainasin kyseisen kirjan.
The adventures I enjoy are usually of the literary nature. -Henry Winchester

Miksi me ihmiset kaadumme?
- Jotta oppisimme nousemaan jaloillemme.

Poissa Isilmírë

  • Pillipiipari
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Christopher Paolini: Perillinen-trilogia
« Vastaus #12 : Maaliskuu 03, 2007, 21:17:20 »
Kyllä sen nyt ymmärtää että voi sapettaa se että kirja on huono, mutta jos minä luen kirjan joka on mielestäni kamala, laitan sen sivuun ja palautan pikapikaa kirjastoon enkä enää puhu siitä.

Eli keskusteluun saisi osallistua vain, jos on positiivista sanottavaa? Silloinhan siitä tulee silkkaa hymistelyä, ihkutustopic, eikä mitään keskustelua. Negatiivinenkin mieleipide on mielipide, ja sen esittäminen on ihan yhtä rakentavaa kuin positiivisenkin mielipiteen, tietysti edellyttäen että sekin perustellaan.

Lainaus
Miltä teistä tuntuisi jos joku AntiPotteri tulisi tänne ja alkaisi meuhaamaan että Potter on *erseestä ja miten te voitte lukea noin huonoja kirjoja. Kyllä varmasti näksistte punaista (tai sitten olette kasvaneet liian aikuisiksi ja alatte keskustelemaan asiasta kuten mallikansalaisen sopii)

Liian aikuiseksi? Onko liian aikuista, jos pystyy katsomaan asioita muidenkin kannalta, ainakin jos nämä vaivautuvat perustelamaan mielipiteensä? Vai pitääkö "oikean" fanin olla niin henkeen ja vereen uskollinen, että vähäisinkin negatiivinen huomautus tulkitaan sodanjulistukseksi ja sitä vastaan hyökätään välittömästi perusteluja miettimättä? Itse en ainakaan toivoisi kenenkään fanittavan yhtään mitään moisella idioottifanaattisella palolla, oli ikä mikä hyvänsä. Keskustelen mielelläni kenen tahansa esim. Pottereita, Sormusten Herraa, Ruusun nimeä, Ruohometsän kansaa tai Discworld-kirjoja kritisoivan ihmisen kanssa, kunhan hänen kritiikkinsä on perusteltua. Ja myönnän, ettei makuasioista voi kiistellä, mutta siitä, mikä on hyvää kirjallisuutta ja miten hyvä kirjallisuus ylipäätään pitäisi määritellä, on älyttömän hauska väitellä.

Lainaus
Jotenkin minulla taas jäi Paolinin haltioista sellainen käsitys, että he pitävät ihmisiä ala-avoisina eivätkä oikein välitä niistä jotka eivät osaa laulaa puita eri muotoihin.

Tolkienin haltiatkaan eivät itseasiassa pitäneet ihmisiä kovin suuressa arvossa. Hehän olivat samalla tavalla "ylempi" rotu, "herrakansa", kuin Paolininkin. Ja puhuivat tottakai maailman vanhinta ja "aidointa" kieltä, joka jo sinällään riitti tekemään ihmeitä (vrt. Samin Lukitarin luolassa). Heille ihmiset olivat Iluvatarin vähäisempiä lapsia, joiden jaloimpia huonekuntia toki saatettiin avustaa jos siitä oli haltioille itselleen jotain hyötyä, mutta joiden kanssa ei muuten mielellään oltu tekemisissä.

Lainaus
Rivendelissä taas ei välitetty vaikka hobitit hassuttelivat ja toimivat hieman haltioiden mielestä sopimattomasti.

Tämä todennäköisesti siksi, että hobitteja ensinnäkin pidettiin vähäisinä, lapsen tapaisina olentoina, jotka ovat hupaisia vaikkeivät osaakaan käyttäytyä, ja toiseksi siksi, että Sormuksen kantaja oli hobitti, ja siihen Sormukseen oli myös haltioiden kohtalo sidottu. Eivätkä hobitit imo erityisen sopimattomasti käyttäytyneet sen paremmin Rivendellissä kuin Lorienissakaan, pikemminkin olivat hyvin kunnioittavia.

Lainaus
Oromis opetti Eragonia

Lisää nimiyhtäläisyyksiä: Oromis <--> Orome.

Lainaus
kirjailija oli todellakin miettinyt asioita tarkkaan ja tehnyt varmasti valtavan suunnittelutyön.

Varmasti. Suurinkaan suunnittelutyö ei kuitenkaan takaa onnistunutta lopputulosta. Minulle tuli noista pätkistä ällöttävästi sellainen olo, että Paolini monien muiden teini-ikäisten tavoin uskoo saavuttaneensa eettisessä ajattelussa ympäristöään korkeamman tason ja pyrkii kirjansa kautta syöttämään omaa henkilökohtaista etiikkaansa lukijoilleen. Ja tämä oli siis minun henkilökohtainen vaikutelmani, ei fakta, mutta kuitenkin yksi niistä lukuisista piirteistä, jotka kirjassa häiritsivät. Samanlaista ällötystä, joskin pienemmässä mittakaavassa, tunnen myös niissä kodissa Pottereita, joissa Row jauhaa uudelleen ja uudelleen rakkauden merkityksestä.

Lainaus
Kunniahuuto teinikirjailijoille, sillä monet eivät ole silloin vielä tarpeeksi kypsiä kirjoittamaan menestyviä, saatika sitten ollenkaan kirjoja.

Saati sitten oikeasti hyvää ja laadukasta kirjallisuutta, mihin ei imo myöskään Paolini kykene. Siksi olisin suonut, että hän olisi kypsytellyt ideoitaan vielä ainakin viisi, ehkä kymmenenkin vuotta. Silloin tuloksena olisi saattanut olla jo oikeasti hyvää ja omaperäistä fantasiaa. Mutta ehkä Paolini tekee aikanaan saman minkä Pratchett pienemmässä mittakaavassa Carpet Peoplen kohdalla: toteaa teinituotoksensa huononpuoleiseksi mutta kehittämiskelpoiseksi ja kirjoittaa sen uudestaan =)

Constantem decorat honor

Poissa Elros

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Velho
  • Älä spoilaa
  • Tupa: Rohkelikko
Vs: Christopher Paolini: Perillinen-trilogia
« Vastaus #13 : Maaliskuu 06, 2007, 12:16:09 »
Lainaus käyttäjältä: Reta
Huomaa nimi Eragon, Sehän on melkein kuin Aragorn. Chris ei ole kovin paljon nimiä ilmeisesti miettinyt kun melko samanlaisen nimen on päähenkilölle antanut.

Anteeksi vain, mutta olet täysin väärässä. Eragonia ei ole vedetty Aragornista ja Chris on myös miettinyt tätä nimeä, sillä se on todella sopiva ja hyvä nimi. Huomatkaa: Eragon --> Dragon

Mielestäni näistä nimiasioista ei kannata ruveta huseeramaan tämän enempää. Selvähän se, että jotkut nimet muistuttavat toisiaan, mutta erillaisuuden tekee itse henkilö, ei nimi. Tarkoitan vain, että voi olla kuinka samanlainen nimi hyvänsä, niin itse hahmot voivat olla erillaisia kuin yö ja päivä.

Lainaus käyttäjältä: Isilmirë
Eli keskusteluun saisi osallistua vain, jos on positiivista sanottavaa? Silloinhan siitä tulee silkkaa hymistelyä, ihkutustopic, eikä mitään keskustelua. Negatiivinenkin mieleipide on mielipide, ja sen esittäminen on ihan yhtä rakentavaa kuin positiivisenkin mielipiteen, tietysti edellyttäen että sekin perustellaan.

On aivan pakko puuttua tähän virkkeeseen, sillä tässä asiassa olen kerrankin Isilmirën kanssa samaa mieltä. Keskustelua ei synny, jos ei ole erillaisia mielipiteitä. Erillaisuus kunniaan!

Lainaus
Saati sitten oikeasti hyvää ja laadukasta kirjallisuutta, mihin ei imo myöskään Paolini kykene. Siksi olisin suonut, että hän olisi kypsytellyt ideoitaan vielä ainakin viisi, ehkä kymmenenkin vuotta. Silloin tuloksena olisi saattanut olla jo oikeasti hyvää ja omaperäistä fantasiaa.

Tämäkin on totta paitsi että Paolini kirjoittaa jo nyt hyvää fantasiaa. Mutta parannettavaa jää aina ja mitä enemmän kirjojansa valmistelee ja hienosäätää, niin sitä parempi on lopputulos. Uskon, että Paolinille Perillinen-trilogia on vain avaus hänen uralleen ja on sen jälkeen kokeneempi ja ties mihin poika vielä yltää. Mutta Perillisestä Paolini ei elämäntyötään tehnyt, eikä tahtonut suunnitella sitä elämänsä ajan kuten Tolkien oman mytologiansa kanssa.

Poissa Reta

  • Kirotun lapsen odottaja
  • Vuotislainen
    • Todella vaiheessa -kirjablogi
  • Tupa: Luihuinen
Vs: Christopher Paolini: Perillinen-trilogia
« Vastaus #14 : Maaliskuu 13, 2007, 21:15:03 »
*Piiiitkä huokaus*

Miksi edes kirjoitan tänne ollenkaan kun heti on Isilmirë vänkäämässä vastaan. Tuntuu kuin hänellä olisi kokoajan huono päivä. Vuotis on ihan hyvä foorumi, mutta itse en meinaa edes uskaltaa kirjoittaa mitään kun heti jokaisesta pilkkuvirheestä huomautetaan. (jotenkin minusta tuntuu että herra/neiti Isilmirë vielä tästäkin jotain sanoo...)

Sen verran vielä, että 12kilometriä korkeat vuoret ovat aivan yliluonnollisia. Ja se samankorkuinen luola. Paolinilla ei ehkä tuollaiset mittakaavat ole kohdallaan, mitä nyt se maailman korkein vuori olikaan, jotain viitisen kilometriä korkea?

Totta kai sen nyt ymmärtää että kirjoista saa olla kriittinen, mutta en voi sille mitään etten pidä siitä kun kirjat haukutaan ihan lyttyyn. Saksalaiset polttivat juutalaisten kirjottamia kirjoja isoissa rovioissa toisen maailmasodan aikana, ja joku brittitoimittaja oli kirjoittanut lehdessä, että sellaiset ihmiset, jotka polttavat toisen kirjoja, eli eivät arvosta toisten työtä, polttavat kohta ihmisiä. Harvinaisen oikeaan osui. Ja yli 600-sivuisen kirjan kirjoittaminen ei suju ihan päivässä, oli se kuinka huono tahansa.
The adventures I enjoy are usually of the literary nature. -Henry Winchester

Miksi me ihmiset kaadumme?
- Jotta oppisimme nousemaan jaloillemme.

Poissa Elros

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Velho
  • Älä spoilaa
  • Tupa: Rohkelikko
Vs: Christopher Paolini: Perillinen-trilogia
« Vastaus #15 : Maaliskuu 14, 2007, 14:30:46 »
Älähän nyt Reta masennu. Täällä käydään hyvää keskustelua ja se johtuu siitä, että ihmisillä on erillaisia mielipiteitä.

Lainaus
Sen verran vielä, että 12kilometriä korkeat vuoret ovat aivan yliluonnollisia. Ja se samankorkuinen luola. Paolinilla ei ehkä tuollaiset mittakaavat ole kohdallaan, mitä nyt se maailman korkein vuori olikaan, jotain viitisen kilometriä korkea?

Öh, maailman korkein vuori, Mount Everest on 8 850 metriä korkea. Ja muista muuten sellaisen seikka, että Perillinen-trilogia on fantasiaa eli sen kuuluukin käsittää yliluonnollisia seikkoja. Ja jos minulta kysytään, 12 kilometriä korkea vuori, jossa on samankorkuinen tunneli, ei ole minusta yliluonnollisinta niissä tarinoissa. Et ehkä ole sattunut huomaamaan, että niissä kirjoissa on lohikäärmeitä; eivätkö ne ole yhtään yliluonnollisia?
Joo, nälviminen sikseen.

Lainaus
Totta kai sen nyt ymmärtää että kirjoista saa olla kriittinen, mutta en voi sille mitään etten pidä siitä kun kirjat haukutaan ihan lyttyyn.

Jos haukkuu kirjan asiallisesti ja perustelee väitteensä, ei se ole rangaistava teko. Isilmirë on ollut koko ajan asiallinen ja perustellut kiitettävästi. Eri asia on jos joku kirjoittaisi jotain tälläistä: "joo ihankx p**ka kirja ei siinä ollu mitää tolkkuu ei kannata lukee vähänx pzkaa!!!!!!!"
Ei kannata säikähtää, jos joku onkin eri mieltä. Minä olen lähes kaikesta erimieltä kaikkien kanssa, enkä silti pelkää esittää mielipiteitäni niin kuin minä ne näen ja perustella väitteitäni. Joo, ja näin poispäin.

Poissa Reta

  • Kirotun lapsen odottaja
  • Vuotislainen
    • Todella vaiheessa -kirjablogi
  • Tupa: Luihuinen
Vs: Christopher Paolini: Perillinen-trilogia
« Vastaus #16 : Maaliskuu 14, 2007, 22:04:43 »
Mount Everest on 8 850 metriä korkea. Ja muista muuten sellaisen seikka, että Perillinen-trilogia on fantasiaa eli sen kuuluukin käsittää yliluonnollisia seikkoja. Ja jos minulta kysytään, 12 kilometriä korkea vuori, jossa on samankorkuinen tunneli, ei ole minusta yliluonnollisinta niissä tarinoissa. Et ehkä ole sattunut huomaamaan, että niissä kirjoissa on lohikäärmeitä; eivätkö ne ole yhtään yliluonnollisia?

Anteeksi, sekoitin sen Euroopan korkeimpaan vuoreen :D Mutta kuitenkin, 12 km, se nyt menee vähän yli hilseen. Fantasia on fantasiaa, mutta minun mielestä joitain luonnonseikkoja ei edes niissä kirjoissa voi ruveta muuttamaa. Olisi omituista lukea jostain 20km syvästä merestä, sillä maailman syvin meri on vain kymmenen kilometriä ja risat. En voi sille mitään.

Minua ottaa päähän myös se, ettei kirjojen kartoissa ollut mittasuhdetta! Olisi mukava tietää kuinka pitkiä matkoja kirjoissa kuljettiin. Ensiksi Eragonilla ja Bromilla meni vaikka kuinka kauan edetä pikku pätkä kartalla, ja sitten hujauksessa he pyrähtivät kolme kertaa sen saman matkan eteenpäin. Samoin kun Eragorn matkasi sen Mun(enkä kuollakseni jaksa muistaa nimeä loppuun) kanssa siellä autiomaassa. Ensiksi he matelevat ja sitten kun ne örvelit (joiden nimiä en myöskään muista... -__-") alkavoivat jahdata heitä, niin johan tuli vauhtia.

Saati sitten oikeasti hyvää ja laadukasta kirjallisuutta, mihin ei imo myöskään Paolini kykene. Siksi olisin suonut, että hän olisi kypsytellyt ideoitaan vielä ainakin viisi, ehkä kymmenenkin vuotta. Silloin tuloksena olisi saattanut olla jo oikeasti hyvää ja omaperäistä fantasiaa. Mutta ehkä Paolini tekee aikanaan saman minkä Pratchett pienemmässä mittakaavassa Carpet Peoplen kohdalla: toteaa teinituotoksensa huononpuoleiseksi mutta kehittämiskelpoiseksi ja kirjoittaa sen uudestaan =)

Eli jos minä tuosta vain pyöräyttäisin menestyskirjan, niin jotkut pitäisivät sitä huonona vain siksi etten ole suunnittellut sitä kymmenen vuotta? Sehän on silkkaa lahjakkuuttaa jos osaa nopeasti kirjoittaa kirjan, kymmenen vuoden työ YHDEN kirjan kirjoittamiseen on ehkä vähän liian turhauttavaa.
« Viimeksi muokattu: Maaliskuu 15, 2007, 17:34:44 kirjoittanut Reta »
The adventures I enjoy are usually of the literary nature. -Henry Winchester

Miksi me ihmiset kaadumme?
- Jotta oppisimme nousemaan jaloillemme.

Poissa Leida

  • Hanhensulkakynä
  • Vuotislainen
Vs: Christopher Paolini: Perillinen-trilogia
« Vastaus #17 : Maaliskuu 15, 2007, 14:59:40 »
Minusta tämä on ollut kirjallisuuspalstan mielenkiintoisimpia keskusteluja. Paljon hauskempaa lukea erilaisista mielipiteistä, kuin siitä, että fanit toinen toisensa perään hehkuttavat jonkin kirjan parhautta. Ja tosiaan, ei sitä kannata niin vakavasti ottaa, jos jollakulla on paljonkin negatiivista sanottavaa. Tai tuntea itseään mitenkään huonommaksi, kun innostuu kirjasta, jota jotkut dissaavat. Minäkin itseasiassa pidän paljon Eddingsin kirjoista (tai lähinnä siitä vanhemmasta tuotannosta), vaikkeivat ne todellakaan mitään kirjallisuuden tai edes fantasian korkeakulttuuria edusta.

Minulla kirjailijan kirjoitustyyli ja sävy on aina isoin asia, ja koska se ei Eragonissa iskenyt, niin en voi kyseistä opusta sietää. Siis minusta joka sivulta paistoi sellainen tietynlainen naivius ja kirjailijan kypsymättömyys. Minua ei itseasiassa fantasiakirjoissa pitkään häirinnyt kliseys suuremmin (nykyään kliseet kyllä pursuvat jo korvista ulos, enkä pysty lukemaan ollenkaan kliseillä täytettyä tekstiä, jollei se ole vanhaa tuttua, kuten nyt vaikka Eddingsiä) eli jos Paolinilla olisi ollut mielenkiintoinen ote kirjaansa, olisin sen voinut ihan hyvällä mielellä lukaista ja varmaankin kehua ihan mukavaksi. Tuskin se silloinkaan miltään klassikon veroiselta olisi tuntunut, mutta ihan hauskalta luettavalta.

Eli silleen minulle on ihan sama, että kenen haltioita sillä Paolinilla nyt loppujen lopuksi on kirjoissaan. Toisaalta minäkin olen sitä mieltä, että Paolini on matkinut muita fantasiakirjoja ihan hälyttävässä määrin, joten kyllä minun arvostukseni kirjaa kohtaan olisi laskenut, vaikka olisinkin pitänyt kirjoittajan tyylistä. Voihan se silti olla, että Paolini oikeasti kuvittelee luoneensa jotakin uutta.
"I believe you find life such a problem because you think there are the good people and the bad people", said the man. "You´re wrong, of course. There are, always and only, the bad people, but some of them are on opposite sides."
-Terry Pratchett: Guards! Guards!-

Poissa Isilmírë

  • Pillipiipari
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Christopher Paolini: Perillinen-trilogia
« Vastaus #18 : Maaliskuu 16, 2007, 23:24:30 »
Miksi edes kirjoitan tänne ollenkaan kun heti on Isilmirë vänkäämässä vastaan. Tuntuu kuin hänellä olisi kokoajan huono päivä.

Päin vastoin, Isilmirë (siviilisäädyltään rouva), nauttii suunnattomasti väittelystä ja vänkäämisestä ja on iloinen kun pääsee sitä harrastamaan.

Lainaus
Sen verran vielä, että 12kilometriä korkeat vuoret ovat aivan yliluonnollisia. Ja se samankorkuinen luola. Paolinilla ei ehkä tuollaiset mittakaavat ole kohdallaan, mitä nyt se maailman korkein vuori olikaan, jotain viitisen kilometriä korkea?

Puhumattakaan herra Pratchettista, jonka Discworld on nimensä mukaisesti kiekon muotoinen, jonka reunameri syöksyy avaruuteen suunnattomana vesiputouksena ja jota kannattelee neljä valtavaa elefanttia, jotka puolestaan seisovat tähtikilpikonna Atuinin kilvellä. Loogista? Fysiikan lakien mukaista? Ei todellakaan. Silti Pratchettin luoma fantasiamaailma on käsittämättömän loistava, omaperäinen ja ennen kaikkea toimiva ja uskottava, ja sitä kansoittavat ihmis- ja eläinhahmot todellisia persoonallisuuksia eivätkä pika pikaa kokoon keitettyjä kliseepakkauksia. Ja kaiken hauskuuden, huumorin ja mielikuvituksen leikin ohella kirjoihin mahtuu myös oikeasti koskettavia kohtia, painavasta yhteiskunnallisesta sanomasta puhumattakaan.

Lainaus
Saksalaiset polttivat juutalaisten kirjottamia kirjoja isoissa rovioissa toisen maailmasodan aikana, ja joku brittitoimittaja oli kirjoittanut lehdessä, että sellaiset ihmiset, jotka polttavat toisen kirjoja, eli eivät arvosta toisten työtä, polttavat kohta ihmisiä. Harvinaisen oikeaan osui.

Kuka tässä on mitään ollut polttamassa? Itsekin olen Paolinin kirjat tavannut läpi ja aion myös sen kolmannen hyppysiini hankkia kunhan sitä kirjastoihin tulee. Kyllä huonokin kirjallisuus saa olla olemassa, eivät kaikki ole yhtä kranttuja kuin esimerkiksi minä vaan moni saa paljon hupia ja viihdykettä perushuttufantasiastakin. Ponttini on se, että mielestäni Paolinin tekeleet ovat kaikkea muuta kun hyvää kirjallisuutta, ei se, ettei niitä saisi kukaan lukea tai että ne pitäisi hävittää maan päältä herkkiä teinimieliä saastuttamasta tjsp.

Lainaus
Ja yli 600-sivuisen kirjan kirjoittaminen ei suju ihan päivässä, oli se kuinka huono tahansa.

Eli kunnioittakaamme suurta ponnistusta ja olkaamme siksi kritisoimatta sen sangen heikkoa tulosta?
Constantem decorat honor

sooda

  • Ankeuttaja
Vs: Christopher Paolini: Perillinen-trilogia
« Vastaus #19 : Maaliskuu 20, 2007, 18:40:17 »
Tosiaan ei mitenkään hirveän omaperäistä kirjoitusta, haltijat melkein suoraan Tolkienilta mutta ei haittaa koska pidän T.S.H:sta todella paljon.

Pakko myöntää, että tuo eragon tuli ostettua "vahingossa" lentokentältä, koska olin unohtanut oman kirjani kotiin niin piti olla luettavaa pitkälle lentomatkalle. Rakastuin kirjaan heti! Paolini on hienosti nuoresta silloisesta iästään huolimatta kuvaillut Eragonin tuntemuksia munan löytämisestä saakka.
(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)

Suosittelen ihmisille, jotka pitävät Tolkienista mutta ei semmoisille jotka eivät pidä fantasiasta(tosin ei TÄÄLLÄ varmaan kauhean paljon ole sellaisia ihmisiä:))

Poissa Argetlam

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Velho
  • Tupa: Tuvaton
Vs: Christopher Paolini: Perillinen-trilogia
« Vastaus #20 : Huhtikuu 22, 2007, 21:23:03 »
Itse olen lukenut kummatkin kirjat jo moneen (yli 5) kertaan ja minusta niissä ei ole mitään kopiointia. Haltioita nyt on monessa sarjassa, mutta tässä niistä on tehty aivan uudenlainen näkemys. Mielestäni juuri kaikki haltioihin viittaava onkin sarjassa parasta. Vaikka toisaalta, niin on myös LOTR:ssa yms... Haltioiden kulttuuri, ajatustavat, tarunhohtoisuus ja maagisuus ovat mielestäni kiinnostavimpia asioita trilogiassa. Juuri noin minäkin haluaisin elää - keskellä metsää luonnon keskellä syvässä rauhassa...

Sattuuko kukaan tietämään kolmannen kirjan a) nimeä, b) ilmestymisajankohtaa englanniksi ja c) kansikuvaa?

Argetlam
(Hopeakäsi = lohikäärmeratsastajilla merkki siinä, johon lohikäärmeensä koski ensimmäiseksi)

Anrica

  • Ankeuttaja
Vs: Christopher Paolini: Perillinen-trilogia
« Vastaus #21 : Toukokuu 01, 2007, 11:27:31 »
Itse olen lukenut molemmat kirjat ja nähnyt leffan. :D Täytyy myöntää että eka kirja on kyllä paras, siinä on toimintaa sen verran enemmän. Esikoista en ole jaksanu lukea ku kaks tai kolme kertaa, jotenkin se on niin pitkäveteinen ettei jaksa. Mutta silti mä just rakastan tällasta fantasiaa nii kyllä niitä lukee.

Se leffa oli kyllä pienoinen pettymys, mutta on se hyvää katsottavaa silti. :D Musiikit oli kyllä jotain upeutta. Nyt en vaa malttas odottaa sen kolmannen kirjan ilmestymistä, tahtoisin jo tietää miten tää seikkailu päättyy. :)

Poissa Amethyst

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
Vs: Christopher Paolini: Perillinen-trilogia
« Vastaus #22 : Toukokuu 01, 2007, 20:23:35 »
Anteeksi kovasti kaikille Perillinen-faneille, mutta minuun ei iskenyt. Luin Eragonin johonkin puoleen väliin, mutta sitten se piti jo palauttaa kirjastoon. Olisin toki voinut lainata uudestaan, mutta minusta se ei ollut niin hyvä, että olisin vaivautunut. Koko kirja (mihin nyt sitä kerkesin lukea) oli ihan ok, mutta jokin ärsytti minua kovasti. Mitään suurempia tunnepurkauksia se ei saanut minussa aikaiseksi.
(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)
Ärsyttävin juttu ehkä oli, että lähes koko ajan päässä soi sana 'TSH-kopio'. Idea toki on erilainen, mutta silti siinä on jotain ärsyttävän samanlaista. Päähenkilö lähtee pois omilta rakkailta kotiseuduiltaan ja alkaa kiertämään maita sekä mantuja. Hän myös saa apua ensin vähän epäilyttävältä, mutta kuitenkin niin hyvältä ihmiseltä (Brom, TSH:ssa Aragorn).
Joka tapauksessa tarina ja toteutus ovat ihan ok, eli tämä on minusta ihan kelpo fantasiaa, joka tosin ei tuonut minun elämääni mitään uutta tai säväyttävää. Jotkut saattavat pitää, minä en.

Poissa Domie

  • SS501말!lover
  • Hirnyrkki
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Christopher Paolini: Perillinen-trilogia
« Vastaus #23 : Toukokuu 01, 2007, 22:16:26 »
Pyytäisin pysymään aiheessa. Jos haluatte valittaa jonkun käytöksestä, voitte yksiä itse käyttäjälle ja pyrkiä keskustelemaan asiasta yksäri-itse rauhallisesti tai yksätä jollekulle osaston auroreista. :)

EternalEmerald

  • Ankeuttaja
Vs: Christopher Paolini: Perillinen-trilogia
« Vastaus #24 : Kesäkuu 14, 2007, 09:56:49 »
Olen lukenut Eragonin ja Esikoinen pitäisi nyt aloittaa noiden Pottereiden jälken (ehkäpä). Kun luin Eragonin olin aivan haltioissani, rakastuin tuohon kirjaan, mutta sitten kun alkoi miettimään "ensi-innostuksen" mentyä ohi, että toiko kirjailija kirjaan paljon omasta mielikuvitusmaailmastaan, niin on kai pakko vastata että ei. Toki Paolini on tehnyt suuren työn kirjoittaessaan sarjaa, mutta huomaa Paolinin ottaneen paljon ideoita muilta fantasiakirjailijoilta. Monella hahmolla on esim. TSH:maisia piirteitä ja joistakin paikoista tulee mieleen aivan Taru Sormusten Herrasta. Ei se sinänsä mitään, mutta olisi paljon nautittavampaa lukea fantasiakirjaa, jossa on melkein kokonaan kirjailijan aivan oma maailmansa, joka ei paljoa muistuta muista kirjoista otetulta. Onhan se tietenkin vaikea keksiä uutta, sillä fantasiakirjoissa on yleensä paljon samaa. Mutta, esim. J.K.Rowling kehitti Harry Potter -sarjan suurimmaksi tapahtumapaikaksi aivan erilaisen paikan kuin yleensä, koulun.
Niistä haltijoista ja niiden kielestä (jota pidettiin suurimpana): en välitä siitä, vaikka haltijat muistuttavat TSH:sta otetuilta, sillä haltijathan on kuvailtu ennenkin pääpiirtein tuollaisiksi. Ja mitäpä he olisi ilman heidän omaa, kaunista kieltään?
Eragon on mielestäni ihan hyvä ja luettava kirja, sillä rakastan fantasiakirjoja ja yleensähän fantasiakirjoissa on samoja asioita ja piirteitä keskenään. Paolini saa siitäkin plussaa että aloitettuaan noin nuorena hän on onnistunut tekemään tekstistä helposti luettavan ja ymmärrettävän ja tekstiä on ihan mukava lukea. Ja siitä vielä plussaa, että haltijoiden lisäksi rakastan mielettömästi lohikäärmeitä!

Poissa Laku

  • paperisydän
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
    • Laku's life
Vs: Christopher Paolini: Perillinen-trilogia
« Vastaus #25 : Kesäkuu 14, 2007, 12:46:32 »
Mä tykkään hirveesti kyseisestä trilogiasta! Mutta täytyy myöntää, että siinä on hiukan kopioimisen makua, esim. J.R.R.Tolkienin kirjoista. Paolinin kirjoissa on kuitenkin jotain, jonka takia jäin niihin koukkuun...
Ja sitten sanoisin niille, jotka haukkuvat kirjaa hirveästi, niin voisivat säästää koneen näppäimistöä, sillä sellaiset kilometri viestit ovat aivan turhia! En sano, etteikö omaa mielipidettä saisi kertoa, mutta kohtuden rajoissa!

Laku
Close the doors but never look inside
Time will tell if all your love has died


Poissa Lucianne

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Luihuinen
Vs: Christopher Paolini: Perillinen-trilogia
« Vastaus #26 : Kesäkuu 14, 2007, 13:24:59 »
No niiiiiin, pääsenpä taasen arvostelemaan mukavasti kyseistä trilogiaa! *hieroo kieroutuneen malttamattomasti käsiään yhteen*
Eli: en todellakaan pidä Paolinin trilogiasta, (tai siis siitä, mitä se on tähän mennessä ollut; kolmas osahan vielä uupuu), ja olen yrittänyt lukea kumpaakin kirjaa, sekä Eragonia että Esikoista useampaan otteeseen, ja olen väen vängällä yrittänyt päästä kirjaan sisälle, ja epäonnistunut kerrassaan surkeasti. Hyvä on, myönnän kyllä että vika saatttaa olla ainoastaan minussa, lukijassa, mutta minun täytyy sanoa että kumpikin kirja oli suuri pettymys kaltaiselleni fantasiafriikille.
Miten paljon kirjat ja sen henkilöt muistuttivatkaan rakastamani Tolkienin hahmoja hänen kirjoissaan; ah, se suorastaan särki sydämeni.
Totta kai Tolkien on ns. fantasiakirjallisuuden 'isä', muttei hänen hahmojaan silti tarvitse niin paljoa matkia, että kirjan sisällöstä menee maku!

Saattaa olla, että luen viimeisen kirjan silkasta velvollisuudentunteesta, ja kärsin lukiessani. Antakaa anteeksi, kaikki Paolini-fanit.


Poissa Nimue

  • broccoli
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • I’m collapsing in stellar clouds of gas.
  • Tupa: Mary Sue
Vs: Christopher Paolini: Perillinen-trilogia
« Vastaus #27 : Kesäkuu 17, 2007, 16:43:36 »
Eragon oli hieno kirja. Tapahtumia paljon, mutta myös sitä kuvailua. Hahmot hienosti tehtyjä, ja omalla tavallaan monipuolisia. Eragonin ja Saphiran "keskustelut" olivat kyllä lukemisen arvoisia x) Kuitenkin Esikoinen oli tylsä kirja. Eragonin ja Saphiran "valmennus" oli mukavaa, ja mielenkiintoista luettavaa, mutta sitten se Roranin juttu. Eiiih, ne oli niin tylsiä joten jätinkin ne lukematta^^'
(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)
Tietty Taru Sormusten Herramaisuus tuli näissä kirjoissa esille aika hyvin(kuten moni onkin jo sanonut..:), ja sekin ärsytti minua hiukan. Odotan viimeistä osaa, ja sitä mitä Eragon tekee. Toivottavasti kirja ei sentään ole yhtä tylsä kuin Esikoinen!
« Viimeksi muokattu: Lokakuu 03, 2007, 18:22:42 kirjoittanut Nimue »
"You being all mysterious with your - cheekbones and turning your collar up so you look cool."

Poissa Chinoz

  • Nuorallatanssija
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • That was then, this is now
    • Blackout
Vs: Christopher Paolini: Perillinen-trilogia
« Vastaus #28 : Heinäkuu 12, 2007, 11:09:53 »
Ihan ensin sanon, että tästä keskustelusta on tullut TÄYSI riita. Jos joku kirjoittaa jotain positiivistä kirjasta, heti toinen keksii jotain "mätää" tämän kirjoituksesta. Kauhea kiistälmys.

Itse pidin kirjoista todella paljon, ihastuin henkilöihin, ne oli kuvailtu hyvin, samoin Alagësia on mahtava maa, ja Chris loi sen itse. Omasta mielestä Chris on loistava kirjoittaja, hän kirjoittaa vain niin hyvin. Eragon oli paljon parempi kuin esikoinen, mutta esikonkin oli loistoteos.

Ja sitten tähän kiistaan: Eragon vihaajat sanovat Chrishin matkineen Tolkieta. Mielestäni tässäkin ollaan väärässä. Rakastan fantasia teoksia, mutta Taru Sormusten Herrasta on mielestäni kamala. Toki kirjailia osaa kirjoittaa hyvin, sen näki kirjoista, mutta tarina sinänsi ei vetänyt minua puoleensa. Ja tämä oli ensimmäinen fantasia sarja/kirja josta en pitänyt ja olen kolunut kirjaston tyhjäksi fantasia kirjoista. Joten, miksi osa luulee Chrishin matkineen Tolkieta?

Eragon nimi ei tunnu liittyvän Aragorniin, vaan Dragoniin, kuten jo täällä on mainittukin.
Jokaisella askeleella, voit viedä henkeni.
Jokaisella askeleella, voit parantaa haavani.
Avatareni on täältä

Poissa Nimue

  • broccoli
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • I’m collapsing in stellar clouds of gas.
  • Tupa: Mary Sue
Vs: Christopher Paolini: Perillinen-trilogia
« Vastaus #29 : Heinäkuu 13, 2007, 21:09:39 »
Lainaus käyttäjältä: Chinoz
Joten, miksi osa luulee Chrishin matkineen Tolkieta?
Omasta mielestäni se tuli esiin etenkin haltiakaupungissa, ja henkilöissä.
Ellesmera(toivon, että se kirjoitettiin edes vähän tuohon päin)= Lothlorien/Rivendell
Eragon lähti tuonne haltiakaupunkiin kouluttautumaan, kun taas Frodo meni Rivendelliin parantuakseen siitä kun Noitakuningas pisti sitä sillä miekalla. No okei, ei ehkä sama asia, mutta minusta nuo paikat oli niin samankaltaiset.. Ja olihan Arwen Elrondin tytär, kun taas Arya kuningattaren.

Lisäksi tuo sama haltiat, kääpiöt, ihmiset, paha kuningas(=Sauron), viittaavat Taru Sormusten Herraan. Kuten myös Eragonin "suhde" Aryaan. Mutta tämä viesti ei suinkaan tarkoita sitä, että vihaisin kirjaa. Nykyään on vain niin hankala kirjoittaa fantasiakirjaa, joka ei vähääkään viittaisi muihin kirjoihin.
« Viimeksi muokattu: Heinäkuu 29, 2007, 17:25:26 kirjoittanut Nimue »
"You being all mysterious with your - cheekbones and turning your collar up so you look cool."

Poissa Isilmírë

  • Pillipiipari
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Christopher Paolini: Perillinen-trilogia
« Vastaus #30 : Heinäkuu 14, 2007, 11:34:31 »
Rakastan fantasia teoksia, mutta Taru Sormusten Herrasta on mielestäni kamala.

Eeppinen tyyli ei uppoa kaikkiin, se on itsestään selvää. Kirjasta pitäminen ja se, onko se hyvä kirja, ovat kuitenkin erillisiä asioita. Kirjallisen laadukkuuden tasolla Taru pieksee imo Eldest-kirjat kuusi - yksi: vanhoista, "oikeista" legendoista innoituksensa hakenut, pitkällisen taustatyön ja korkeatasoisen, vanhahtavan eeppisen tyylisuunnan ylläpitämiseen kykenevän kirjoitustaidon tuloksena syntynyt, omana aikanaan täysin uudenlainen ja uusia uria avaava kirja vs. mitä ilmeisimmin muiden (parempien) kirjoittajien teoksiin pohjautuva, muissa kirjoissa jo täysin puhkikaluttua vanhaa tarinauraa seuraava teinipojan unelmatarina kasvusta käden käänteessä mitättömyydestä suureksi sankariksi.

Lainaus
Joten, miksi osa luulee Chrishin matkineen Tolkieta?

Tämän luulisi tulleen esille jo aiemmissa viesteissä.

Lainaus
Eragon nimi ei tunnu liittyvän Aragorniin, vaan Dragoniin, kuten jo täällä on mainittukin.

Se muistuttaa kuitenkin kovasti myös Aragornia ja pistää miettimään, liekö Argorn kuitenkin kummitellut Paolinin mielessä hänen kehittäessään nimeä omalle sankarilleen. Ihan siitä riippumatta, onko lähtökohtana ollut sana dragon.
Constantem decorat honor

Poissa Miukumauku

  • @!
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
Vs: Christopher Paolini: Perillinen-trilogia
« Vastaus #31 : Heinäkuu 15, 2007, 02:34:13 »
Mitä, en ole vielä kirjoittanut tähän! Hyi minua.
Anyway, katsoin siis ensiksi leffan ja koska se oli melko huono, niin päätin pysyä kaukana kirjasta. Myöhemmin onnekseni Eragon oli ainoa mielenkiintoiselta kuulostava kirja lentokentän kaupassa ja päätin siis tarttua siihen. Koska sehän on nimittäin mahtava kirja! En ollut odottanut mitään kummoisempaa, jotain Eoin Colferin tasoa, enkä tosiaankaan pettynyt, sillä tuli parempaakin.
Rakastuin kirjan maailmaan heti ensimmäisellä luvulla ja ahmin sen kolmessa päivässä (loma joudutti, heh heh). Ennen kaikkea hyvää Eragonissa oli se, ettei hypitty epätoivoisesti paikasta toiseen selittämättä mitään, eikä myöskään junnattu paikallaan noin 10 sivun verran, vaan juoni eteni juuri sillä temmolla, että kiinnosti ja halusi tietää mitä seuraavaksi tapahtui.
Juonteenkäänteet olivat (useimmiten) yllättäviä ja toisin kuin jotkut muut yllä ovat sanoneet, niin Paolini on onnistunut luomaan aivan erityisen fantasiamaailman. Kuin TSH:n maailma, mutta ilman huomattavaa tylsyyttä ja mielikuvituksen puutetta.

Kaiken lisäksi Saphira on huippukiinnostava hahmo, lempparini Perillisessä. Suloinen lohikäärme :)  parasta kirjassa on Eragonin ja Saphiran suhde parivaljakkona; Saphiran mustasukkaisuus naisten suhteen on hauskaa luettavaa. Heidän kykynsä ymmärtää toisiaan kasvaa koko ajan ja toivon, että kolmannessa kirjassa tuotaisiin enemmän esille sitä, kuinka tärkeää näiden kahden yhteistyö on.

(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)


Ehdottomasti parasta fantasiaa Harry Potterien ja Stravaganzan jälkeen. Aion lukea kolmannen osan heti kun se tulee.

//muoks. Uggh.. Melkoisessa tuiskeessa olin tämänkin viestin kirjoittanut. Joo. En jaksa ruveta muokkaamaan koko tekstiä nyt koska siinä kestäisi ikuisuus, mutta joka tapauksessa, melkoista vääntöä. Luin justiinsa Esikoisen ja Eragonin uudestaan eivätkä ne niin mahtavia ollutkaan, Esikoisessa ihan turhaa Roranin&kumppanien mellastaminen ja turhaa jauhantaa joka tapauksessa.
« Viimeksi muokattu: Maaliskuu 23, 2008, 18:21:37 kirjoittanut Miukumauku »
But never love. Never happiness. Never love.

Keisha

  • Ankeuttaja
Vs: Christopher Paolini: Perillinen-trilogia
« Vastaus #32 : Heinäkuu 26, 2007, 19:34:18 »
Kummatkin kirjat olivat mielestäni ihan luettavia, tosin kuten on jo aiemmin todettu moneen otteeseen, niin aika samantapaisia kuin monet muut fantasiakirjat... Välillä myös ennalta-arvattavuus oli ärsyttävää, mutta hahmot, varsinkin Murtahg olivat hyvin kirjoitettuja.

Olen kuitenkin ihan tyytyväinen, en tuhlannut aikaani lukiessani kirjat, niissä oli paljon hyvää. Aion lukea myös viimeisen osan, ja päätän sitten vasta lopullisen kantani kirjoihin. Useinhan viimeinen osa on ratkaisevin myös tarinan kannalta!

Poissa Pöpi Profeetta

  • Ennustelija
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Velho
  • I see you...
Vs: Christopher Paolini: Perillinen-trilogia
« Vastaus #33 : Elokuu 23, 2007, 20:05:07 »
Taas on Profeetan aika kommentoida aihetta, johon hänellä ei pitäisi olla mitään asiaa. Mutta kommentoin silti.

Eli olen lukenut vain tämän ensimmäisen kirjan, kun kerran sattui kirjastosta löytymään. Tässä on käytetty kyllä jonkin verran mielikuvitusta ja kirjoissa kuvattu maailma on osittain kiinnostava. Mutta...

Kirjasta huomaa että TSH ja Maameren tarinat on käyty läpi suurennuslasilla. Tekijänoikeuslainkin voisi tähän luetteloon liittää. Kääpiöt ja haltiat ovat se ikuinen ongelma fantasiassa: Miten saada omannäköisensä lajit, mutta niissä pitää säilyä haltiamaisuus/kääpiömäisyys. Muutamat kirjailijat onnistuvat, Paolini ei. Haltiat ja kääpiöt ovat kuin Sormusten Herrasta tai Dragonlancesta leikkaa-liimaa-tekniikalla otettuja. Ei hyvä. Sitten se vanha kieli, jota käytetään loitsimiseen ja jolla ei voi valehdella. Kaksi arvausta liian selvästä esikuvasta. Sitten se iänikuinen orpo sankari. Antakaa haulikko. Minä ymmärrän miksi sen sankarin kannattaa olla orpo, mutta silti sitä tuputetaan liikaa. Tässä on vain muutama asia listasta, jota voisi jatkaa puoli sivua, jota en aio tehdä.

Yhteenveto: Kliseistä perusfantasiaa kohtalaisella kirjoitustyylillä. Jos haluan kliseistä fantasiaa, otan käsiini jonkin Eddingsin Taruista tai Dragonlancea, en tätä. Kohta filmataan Belgarionin tarukin. Kun aiheeseen eksyin, miksi niitä kirjoja ei ole filmattu? Katsojia saataisi tulla ihan hyvin.

Edit:

Ja sitten tähän kiistaan: Eragon vihaajat sanovat Chrishin matkineen Tolkieta. Mielestäni tässäkin ollaan väärässä. Rakastan fantasia teoksia, mutta Taru Sormusten Herrasta on mielestäni kamala. Toki kirjailia osaa kirjoittaa hyvin, sen näki kirjoista, mutta tarina sinänsi ei vetänyt minua puoleensa. Ja tämä oli ensimmäinen fantasia sarja/kirja josta en pitänyt ja olen kolunut kirjaston tyhjäksi fantasia kirjoista. Joten, miksi osa luulee Chrishin matkineen Tolkieta?

Miksi minä idiootti en lue tarkemmin näitä viestejä? Se, että Paolini on "lainaillut" Tolkenilta ei ole muiden perusteeton väite, vaan tosiasia. Lue molemmat, katso julkaisuvuodet ja päättele sen perusteella. Paolini on myös "ottanut vaikutteita" Maameri-kirjoista, Ajan Pyöristä ja Dragonlancesta. Tee sama juttu kuin TSH:n suhteen. Uuden näkökulman lohikäärmeisiin keksiminen ja kohtalainen kirjoitustyyli eivät ole yksinään suuria ansioita. Jos Paolini olisi julkaissut tämän viisikin vuotta vanhempana, tästä ei olisi tehty leffaa.

Edit:

Kuin TSH:n maailma, mutta ilman huomattavaa tylsyyttä ja mielikuvituksen puutetta.

Anteeksi MITÄ?! Jos tuo mielikuvitus-kommentti arvosteli TSH:ta, työnnän koko Perillinen-trilogian... *jupinaa*

Edit:

Nyt tuli sitten luettua tuo Esikoinenkin. Aikamoista kuraa, koska
(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)
« Viimeksi muokattu: Syyskuu 04, 2007, 19:05:34 kirjoittanut Pöpi Profeetta »
"That is not dead which can eternal lie
And with strange aeons even death may die"

H. P. Lovecraft

Poissa Túrin Turambar

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Velho
  • One day, one room
  • Tupa: Tuvaton
Vs: Christopher Paolini: Perillinen-trilogia
« Vastaus #34 : Syyskuu 07, 2007, 08:54:39 »
Itse en tajua, miten joku VOI vihata LOTR:ia ja Silmarillionia. En vaan tajua.
Voin jo sanoa itsekin, että aluksi olin "Plääh, jaksaaks tät?", mutta vähän aikaa sen jälkeen tajusin, kuinka hyviä ne ovat.
Et voi tajute Quenta Silmarillionia ellet ole lukenut LOTRia [You must read!). Quenttahan on kuin historian kirja.

Sori, meni jo vähän Of-topiciksi. Anyways:


Sitten Eragon-teoriaa (tehty isoveljeni Argetlamin (siis vuotisnimeltään Argetlam) kanssa):

(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)

Tässä teorioita tällä kertaa.

Turin Turambar
Cannery Row in Monterey in California is a poem, a stink, a grating noise, a quality of light, a tone, a habit, a nostalgia, a dream.

nr: Gabriel García Márquéz - One hundred years of solitude

Araya

  • Ankeuttaja
Vs: Christopher Paolini: Perillinen-trilogia
« Vastaus #35 : Syyskuu 12, 2007, 17:06:00 »
Olen suoraan piirtein ihan hulluna niihin kirjoihin ja odotan kovasti viimeistä perilinen trilogiasta.
Minä en oikeastaan tienyt mitään eragonista kunnes se ilmestyi elokuviin. Itse on koskaan päässyt katsomaan sitä mutta myöhemmin sai sen lahjaksi veljeltäni. Lainasin Perilisen ensimmäitteeks kirjastossa koska eragon oli lainassa ja nyt olen lukenut eragonin 2 kertaan ja esikoisen vaan kerran. Olen lukenut sormusten herra trilogia ja eikä se mun mielest ollut mitään samalaista vaikka no luulisin että Christopher olisi saanut hiukan ideoita omaan trilogiaansa. Jokaisella on oma mielipide siitä kirjasta, mutta mun mielipiteeni on että se on aivan ihana kirja.

Eragon:
(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)

Poissa Túrin Turambar

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Velho
  • One day, one room
  • Tupa: Tuvaton
Vs: Christopher Paolini: Perillinen-trilogia
« Vastaus #36 : Syyskuu 13, 2007, 20:22:06 »
Niin, ja toinen teoria (Enkuksi, nimittäin ystäväni kirjoitti tämän enkkukielisillä foorumeilla)

(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)

Turin
Cannery Row in Monterey in California is a poem, a stink, a grating noise, a quality of light, a tone, a habit, a nostalgia, a dream.

nr: Gabriel García Márquéz - One hundred years of solitude

Poissa Túrin Turambar

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Velho
  • One day, one room
  • Tupa: Tuvaton
Vs: Christopher Paolini: Perillinen-trilogia
« Vastaus #37 : Syyskuu 16, 2007, 14:13:04 »
Kiitti. Toinen teoria! (Enkuksi tietty, toiselta ystävältäni)

(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)

Tämä sopii vähän yhteen sen Angela = Selena teorian kanssa. Ja nämähän ovat vain teorioita! Kuitenkin kaikki sopii kohdalleen. Hassua, vai mitä?
Minun mielestäni tuo Bladgenin arvoitus sopii kumpaankiin teoriaan.


Turin kiittää ja lopettaa lörpötyksen.
Cannery Row in Monterey in California is a poem, a stink, a grating noise, a quality of light, a tone, a habit, a nostalgia, a dream.

nr: Gabriel García Márquéz - One hundred years of solitude

Poissa Nathaniel

  • melkoinen kelmi
  • Hirnyrkki
  • Sukupuoli: Noita
  • neitihaamu
  • Tupa: Luihuinen
Vs: Christopher Paolini: Perillinen-trilogia
« Vastaus #38 : Syyskuu 16, 2007, 21:33:31 »
Lainaus
Ja vetoan edelleen markkinoinnin voimaan sekä siihen, että Paolinin tekeleet tuntuvat vetoavan erityisesti sellaisiin murros/teini-ikäisiin, joille kaikki fantasia on hyvää kirjallisuutta kunhan siinä on taikuutta ja miekanheilutusta, päähenkilö on "tavallinen" teini josta kehittyy melkein käden käänteessä lähes supersankari eikä se ole liian vaikeaselkoista tai pakota lukijaansa miettimään asioita turhan pitkälle mustavalkoisen hyvä -paha -asetelman taakse.

Minä näemmä olen mustavalkoista näkevä teini, koska pidän kirjasta. Todetaampa kuitenkin, että a. olen lukenut paljon fantasiaa ja muuta erilaista kirjallisuutta, b. olen tehnyt lukemattomia kirja-arvosteluja, c. ja kyllä, osaan sanoa onko jokin kirja omasta mielestäni hyvä vai ei. Minulle on ihan sama, pitääkö joku kirjasta vai ei. Toisarvoista on kuitenkin haukkua lukijoita sanalla sanoen bimboiksi, jotka eivät kirjallisuudesta tiedä sanan oikeinkirjoituksen vertaa. Ihan hyvin kirjasta pitäneet voisivat kutsua vastaanolijoita sisälukutaidottomiksi, mielikuvittomiksi ja lukijoiksi, jotka eivät lue lukemisen ihanuuden vuoksi vaan salapoliisin taidolla löytäekseen epäonnistuneet kohdat. Jospa siis jätämme tämän vain mielipiteiden jaon tasolle ei niiden kannattajien haukkumiselle.

Itse sain juuri Esikoisen päätökseen. Pidin kovasti molemmista kirjoista. Ne tempasivat mukaansa. Kirjan ääreen palasi yhä uudelleen, vaikka aikaa ei olisi ollutkaan. Magia oli kuvattu hyvin yksityiskohtaisesti ja loppuun asti suunnitellusti. Täytyy nostaa hattua kirjailijalle. Hyvä, ettei taidot vaan napsahtaneet päälle kerralla, vaan todellakin piti lähteä alkeista ja edetä, ja kaikki vaiheet vielä kerrottiin! Ei ollut edes pitkäveteistä kuten voisi olettaa. Oli myös hyvä, että kaikki sanat/lauseet oli vielä "suomennettuna" takana.

Samanlaisuudesta. Huoh! Osoittakaa minulle mikä tahansa kirja niin varmasti katselen sieltä jonkin yhteyden toisen kirjan kanssa. Astetta vaikeammaksi, yrittäkää itse kehittää edes lyhyt omaperäinen juoni. Eipä olekkaan niin helppoa, vai mitä?
Otetaampa hyväksi esimerkiksi Potterit ja paljon puhuttu THS, koska kaikki täällä todennäköisesti ovat enemmän tai vähemmän lukeneet ne. Sormusaaveet-Ankeuttajat, Gandalf-Dumbledore jne.. Tässäkään tapauksessa Potterit eivät todellakaan ole huonoja kirjoja! Pitää vaan todeta, että aina on se sankari, hänen vastustajansa, kannattajansa, hän on joko yksinäinen tai ystävien ympäröimä, lista on tuhoton. Vaihtoehtoja, joista kukin valitsee omansa ja punoo juoneksi. Vain parhaimmat puhkovat uusia väyliä, mutta armottomasti niiden löytöön pitää käyttää tuhottomasti vanhoja jo kirjoitettuja asioita. Mutta juonen kannalta en laittaisi THS:ää ja Perillinen-triologiaa vierekkäin. Sanokaa mitä sanotte, mutta eihän tarinat ole saman suuntaisia ollenkaan?

En muutenkaan pysty oikein katsomaan tuota pyrkyritarinaa läpi sormien. Markkinoinnilla, muka. Tottakai sitä pitää markkinoida, mutta tuskin suosio olisi kuitenkaan näin mittava, jos kukaan ei olisi oikeasti tykännyt siitä, jopa niiden mitään tietämättömien ihkutus teinien lisäksi.

Rorarin kohdat olivat aluksi hiukan puista, kun halusi koko ajan kuulla lisää Eragonista, mutta lopuksi niihinkin pääsi oikein mukaan. Onneksi yhdessä näkökulmassa pysyttiin aina tarpeeksi pitkään, ettei teksti käynyt liian hyppiväksi. Pidin suunnattomasti Eragonin ja Saphiran keskusteluista. Murtagh on aivan ehaana hahmo, voi että :D ja se sai vielä sen lohikäärmeenkin. En malta odottaa kolmosta!

Parilla sanalla: Ei paras kirja, mutta ehdottomasti korkealla sijalla kuitenkin.

PS: Eragon > Dragon, pitääkö sitä yrittää tahallaan keksiä toista mitä kirjailija on sanonut nimellään tarkoittavan?

(en jaksa lukea, mitä tuli sanottua, joten älkää tarttuko kaikkiin pilkkuihin (: )
If I'cant hear your heart beat, you are too far away

Poissa Isilmírë

  • Pillipiipari
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Christopher Paolini: Perillinen-trilogia
« Vastaus #39 : Syyskuu 16, 2007, 21:59:39 »
Lainaus
Paolinin tekeleet tuntuvat vetoavan erityisesti sellaisiin murros/teini-ikäisiin, joille kaikki fantasia on hyvää kirjallisuutta kunhan siinä on taikuutta ja miekanheilutusta...

Minä näemmä olen mustavalkoista näkevä teini, koska pidän kirjasta.

Olisiko sana "erityisesti" pitänyt alleviivata tai kirjoittaa isolla?


Lainaus
Sormusaaveet-Ankeuttajat, Gandalf-Dumbledore jne.. Tässäkään tapauksessa Potterit eivät todellakaan ole huonoja kirjoja!

Eivät, aivan kuten Katharine Kerrin kirjat sepäntaitoisine kääpiöineen, kauniine, pitkäikäisine haltioineen, hevoskansoineen, velhoineen kaikkineen eivät ole huonoja. Vaikutteiden imeminen on yksi asia, lähes suora plagiointi toinen asia. Esimerkkihenkilöt Rowling ja Kerr ovat kummatkin luoneet oman, omaperäisen maailmansa, Paolini sen sijaan tuntuu lähinnä liimailleen yhteen muiden jo käyttämiä aineksia kehittämättä uutta omaa ainesta kuin siteeksi.

Lainaus
Mutta juonen kannalta en laittaisi THS:ää ja Perillinen-triologiaa vierekkäin. Sanokaa mitä sanotte, mutta eihän tarinat ole saman suuntaisia ollenkaan?

Eivät. Perillisen juoni on kuin suoraan Star Warsista, eikä se muutenkaan näytä puhtaalta TSH-plagiaatilta vaan on ilmeisesti paljosta velkaa myös mm. Dragon Lancelle.

Lainaus
En muutenkaan pysty oikein katsomaan tuota pyrkyritarinaa läpi sormien. Markkinoinnilla, muka. Tottakai sitä pitää markkinoida, mutta tuskin suosio olisi kuitenkaan näin mittava, jos kukaan ei olisi oikeasti tykännyt siitä, jopa niiden mitään tietämättömien ihkutus teinien lisäksi.

Markkinoinnilla on hyvin suuri vaikutus siihen, mitä kirjoja ihmiset lukevat ja ostavat. Harry Potterkaan tuskin olisi aloittanut maailmanvalloitustaan ilman massivista markkinointia, ja sama koskee imo myös Paolinin hengentuotteita. Maailma on väärällään aivan yhtä hyviä tai parempiakin fantasiakirjoja, mutta koska niistä ei rummuteta joka mediassa, niiden markkinointi jää pitkälti epävirallisten suusta suuhun kulkevien suosittelujen varaan. En ole esimerkiksi Pratchettin kirjoja nähnyt Suomessa tyrkytettävän monisivuisilla Suomen kuvalehden artikkeleilla, kirjakerholehtien erikoisnumeroilla ja muilla vastaavilla kikoilla, vaikka ne ovat julmetun hyvin kirjoitettuja. Niinpä ne eivät olekaan järin tunnettuja. Samoin esim. Bernard Cornwellin loistavan Arthur-trilogian suomennos jätettiin kesken ensimmäisen osan jälkeen, kun se ei käynyt kaupaksi sinällään, ilman suurta mediahaloota. Ja saman kohtalon koki Kerrin Deverry-sarja toisen osan suomentamisen jälkeen, vaikka moni englannintaidoton jäi kipeästi kaipaamaan jatkoa upealle fantasiasaagalle. En väitä, etteivätkö kovalla kädellä markkinoidut kirjatkin voisi olla ihan kelvollisia, esim. Paolinin teksti on sentään parempaa kuin Eddingsin kokoon kaapima roska (jota sitäkin tupataan kovasti mainostamaan ja pitämään esillä kirjakaupoissa), mutta tuntuu pahasti siltä, että markkinahulina keskittyy ns. helppoihin kirjoihin joihin ei liity sitä riskiä, että lukija joutuisi ymmälle, ja moni oikeasti hyvä, omaperäinen ja ainutlaatuinen kirja saattaa silloin jäädä varjoon ja tuntemattomaksi.

Constantem decorat honor

Poissa Pöpi Profeetta

  • Ennustelija
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Velho
  • I see you...
Vs: Christopher Paolini: Perillinen-trilogia
« Vastaus #40 : Syyskuu 17, 2007, 19:00:44 »
Lainaus
Paolinin tekeleet tuntuvat vetoavan erityisesti sellaisiin murros/teini-ikäisiin, joille kaikki fantasia on hyvää kirjallisuutta kunhan siinä on taikuutta ja miekanheilutusta...

Minä näemmä olen mustavalkoista näkevä teini, koska pidän kirjasta.

Olisiko sana "erityisesti" pitänyt alleviivata tai kirjoittaa isolla?


Lainaus
Sormusaaveet-Ankeuttajat, Gandalf-Dumbledore jne.. Tässäkään tapauksessa Potterit eivät todellakaan ole huonoja kirjoja!

Eivät, aivan kuten Katharine Kerrin kirjat sepäntaitoisine kääpiöineen, kauniine, pitkäikäisine haltioineen, hevoskansoineen, velhoineen kaikkineen eivät ole huonoja. Vaikutteiden imeminen on yksi asia, lähes suora plagiointi toinen asia. Esimerkkihenkilöt Rowling ja Kerr ovat kummatkin luoneet oman, omaperäisen maailmansa, Paolini sen sijaan tuntuu lähinnä liimailleen yhteen muiden jo käyttämiä aineksia kehittämättä uutta omaa ainesta kuin siteeksi.

Lainaus
Mutta juonen kannalta en laittaisi THS:ää ja Perillinen-triologiaa vierekkäin. Sanokaa mitä sanotte, mutta eihän tarinat ole saman suuntaisia ollenkaan?

Eivät. Perillisen juoni on kuin suoraan Star Warsista, eikä se muutenkaan näytä puhtaalta TSH-plagiaatilta vaan on ilmeisesti paljosta velkaa myös mm. Dragon Lancelle.

Lainaus
En muutenkaan pysty oikein katsomaan tuota pyrkyritarinaa läpi sormien. Markkinoinnilla, muka. Tottakai sitä pitää markkinoida, mutta tuskin suosio olisi kuitenkaan näin mittava, jos kukaan ei olisi oikeasti tykännyt siitä, jopa niiden mitään tietämättömien ihkutus teinien lisäksi.

Markkinoinnilla on hyvin suuri vaikutus siihen, mitä kirjoja ihmiset lukevat ja ostavat. Harry Potterkaan tuskin olisi aloittanut maailmanvalloitustaan ilman massivista markkinointia, ja sama koskee imo myös Paolinin hengentuotteita. Maailma on väärällään aivan yhtä hyviä tai parempiakin fantasiakirjoja, mutta koska niistä ei rummuteta joka mediassa, niiden markkinointi jää pitkälti epävirallisten suusta suuhun kulkevien suosittelujen varaan. En ole esimerkiksi Pratchettin kirjoja nähnyt Suomessa tyrkytettävän monisivuisilla Suomen kuvalehden artikkeleilla, kirjakerholehtien erikoisnumeroilla ja muilla vastaavilla kikoilla, vaikka ne ovat julmetun hyvin kirjoitettuja. Niinpä ne eivät olekaan järin tunnettuja. Samoin esim. Bernard Cornwellin loistavan Arthur-trilogian suomennos jätettiin kesken ensimmäisen osan jälkeen, kun se ei käynyt kaupaksi sinällään, ilman suurta mediahaloota. Ja saman kohtalon koki Kerrin Deverry-sarja toisen osan suomentamisen jälkeen, vaikka moni englannintaidoton jäi kipeästi kaipaamaan jatkoa upealle fantasiasaagalle. En väitä, etteivätkö kovalla kädellä markkinoidut kirjatkin voisi olla ihan kelvollisia, esim. Paolinin teksti on sentään parempaa kuin Eddingsin kokoon kaapima roska (jota sitäkin tupataan kovasti mainostamaan ja pitämään esillä kirjakaupoissa), mutta tuntuu pahasti siltä, että markkinahulina keskittyy ns. helppoihin kirjoihin joihin ei liity sitä riskiä, että lukija joutuisi ymmälle, ja moni oikeasti hyvä, omaperäinen ja ainutlaatuinen kirja saattaa silloin jäädä varjoon ja tuntemattomaksi.


Tämä on täyttä asiaa. Tuo markkinointihomma etenkin. Pitäisi lukea tuota hypettäämääsi Kerriä, kun kuulostaa hyvin kiinnostavalta. Mutta tuo markkinointi. Fantasiaa tunnutaan kauppaavan niille teineille, jotka ovat lukeneet Pottereita, eli voivat ostaa lisää samantyylistä kirjallisuutta. Paha vain, että Potterit ovat hyviä, se nuorille kaupattava massafantasiamassa ei ole välttämättä lähellekään samaa tasoa. Etenkin, kun nämä alaikäisinä aloittaneet lapsinerot ratsastavat aallonharjalla, kun taas nämä laatukirjat tyyliin Scott Cardit, Pratchettit, Kerrit yms. jäävät sinne pohjalle. Pratchetteja näkee kirjakaupoissa kyllä, mutta piilossa jossakin nurkassa. Kirjastoissa tilanne on parempi, mutta niitäkin on joskus tuskallisen vähän. Maameri-kirjoja saatetaan markkinoida enemmän (Wohoo!) kun elokuva tulee (Tuleehan se?).
"That is not dead which can eternal lie
And with strange aeons even death may die"

H. P. Lovecraft

Poissa Argetlam

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Velho
  • Tupa: Tuvaton
Vs: Christopher Paolini: Perillinen-trilogia
« Vastaus #41 : Lokakuu 01, 2007, 22:07:40 »
Hei...

Lainaus
Sen verran vielä, että 12kilometriä korkeat vuoret ovat aivan yliluonnollisia. Ja se samankorkuinen luola. Paolinilla ei ehkä tuollaiset mittakaavat ole kohdallaan, mitä nyt se maailman korkein vuori olikaan, jotain viitisen kilometriä korkea?

Vuoret syntyvät, kun mantereet törmäävät toisiinsa ja maa puristaa itseään ylös, kun ei muualle pääse. Miksei suuria vuoria voisi muka tulla?

Yrittäkääpä muuten te "Paolininkielionkamalaaapuaheiseonihanmatkittua"-tyypit keksiä ITSE oma kielenne. Olen itse yrittänyt - ei ole helppoa..........

Mielestäni Paolinin teksti on sujuvaa, hienon tarunhohtoista ja muutenkin maailma on mielestäni kohdalleen keksittyä. Joku Isilmire tai jotain (anteeksi, kun en muista nimeä...) sanoi, että on klisee, että haltiat ovat hyviä taiteessa ja muussa. Muistutan, että ihmisetkin olisivat oikeassa maailmassamme, jos vain keskittyisimme taiteisiin. Mitä sinulla on mahtavaa trilogiaa vastaan??? Kyllä se muuten olisi päässyt markkinoille ilman omakustantamoakin. Sen osoittaa se huikea myyntimäärä, mitä kirjat obvat tähän mennessä saanut.

Taisit sanoa Paolinia pelleksi. Miksi? Hänellä on aikamoiset kirjailijanlahjat ja mielikuvitus. Ja tottahan toki päähenkilön on matkustettava, jotta kirja tuntuisi mielenkiintoiselta ja jotta kirjan sivut täyttyisivät. Ja päähenkilö syntyy maalla, koska tuohon aikaan suurin osa ihmisistä syntyi juuri maalla. MIKSI? No koska isoja kaupunkeja ei mainittavasti ollut. En nyt jaksa väitellä kaikkien Eragoninvihaajien kanssa, mutta mielestäni teidän kannattaa kirjoittaa parempi ENNEN KUIN alatte puhumaan maailmanlaajuisen suosion saanutta kirjailijaa vastaan... :) Itse kirjoitan juuri nyt kirjaa, jossa on neljä erilaista haltiakansaa ja ihmiset, jotka tuhoavat luontoa. Yritän saada siitä edes jotenkin yhtä hyvää tai edes puoliksi yhtä hyvää kuin Paolinilla.

Argetlam (mahtaakohan nimeni paljastaa faniuteni?)

Poissa Isilmírë

  • Pillipiipari
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Christopher Paolini: Perillinen-trilogia
« Vastaus #42 : Lokakuu 01, 2007, 23:08:25 »
Yrittäkääpä muuten te "Paolininkielionkamalaaapuaheiseonihanmatkittua"-tyypit keksiä ITSE oma kielenne. Olen itse yrittänyt - ei ole helppoa..........

Ei sen tarvitse helppoa ollakaan. Ei Tolkienkaan esim. quenyaa noin vain vetänyt hatustaan, vaan kehitteli sitä monta monituista vuotta.

Lainaus
Mitä sinulla on mahtavaa trilogiaa vastaan???

Minulla ei ole mitään mahtavia trilogioita kuten vaikkapa TSH:ta, The Grail Questia (Bernard Cornwell) tai Abhorsenia vastaan. Pidän jopa mahtavista kvintologioista ja sitäkin isommista sarjoista, kunhan ne on kirjoitettu hyvin, omaperäisesti ja uskottavasti. Paolini ei imo tähän pysty, ja olen aiemmissa viesteissäni aika perusteellisesti selittänyt, miksi hänen gary stunsa seikkailut eivät minua miellytä.

Lainaus
Kyllä se muuten olisi päässyt markkinoille ilman omakustantamoakin. Sen osoittaa se huikea myyntimäärä, mitä kirjat obvat tähän mennessä saanut.

Myyntiluvut osoittavat markkinoinnin onnistumisen, eivät kirjan hyvyyttä. Myydäänhän kaikenmaailman harlekiineja ja muuta kioskikirjallisuuttakin käsittämättömiä määriä, mutta ei kai kukaan silti väitä niitä hyväksi kirjallisuudeksi.

Lainaus
Hänellä on aikamoiset kirjailijanlahjat ja mielikuvitus.

Imo hänellä ei ole kumpaakaan keskivertoa teiniä enempää. Ainoa poikkeus on kyky kirjoittaa pitkä, yhtenäinen tarina kyllästymättä urakkaan kesken kaiken, mutta se ei tarkoita että tulos olisi erityisen hyvä.

Lainaus
Ja tottahan toki päähenkilön on matkustettava, jotta kirja tuntuisi mielenkiintoiselta ja jotta kirjan sivut täyttyisivät.

WTF?!? Eli kirja jossa ei matkusteta ei ole mielenkiintoinen? Ja kirjalla on joku minimimitta, joka pitää saada täyteen, joten laitetaanpa päähenkilö matkustamaan niin saadaan tarpeeksi soopaa muutaman sadan sivun täytteeksi? Luulisi että kirjailijalla pitäisi olla oikeasti sanottavaa kirjan verran jos sellaisen on aikeissa kirjoittaa, muuten tarina lienee parempi tiivistää novelliksi. Ja jos taito ei riitä siihen, että tarinasta saa mielenkiintoisen ilman jatkuvaa reissaamista (ts. jos hamot ovat niin pahvisia ja tarina niin köyhä, ettei siinä ole sisältöä ilman uusien maisemien ja paikkojen jatkuvaa kuvailua), niin kannattaa miettiä toisenkin kerran ennen kuin edes aloittaa.

Lainaus
Ja päähenkilö syntyy maalla, koska tuohon aikaan suurin osa ihmisistä syntyi juuri maalla.

Perustelu ontuu sikäli, että jos "tuolla ajalla" tarkoitat keskiaikaa etkä jonkin imaginäärisen maailman imaginääristä pseudokeskiaikaa, niin "tuohon aikaan" suurin osa ihmisistä myös pysyi maalla koko ikänsä. Maalla syntyneet olivat myös yleensä aliravittuja ja raskaan työn jo varhain näännyttämiä, oppimattomia ja sivistymättömiä jurrikoita, joista ei hevin olisi suurta miekkasankaria leivottu siinä sivussa kun pari kuukautta olisi reissattu pitkin valtakuntaa.

Lisäksi kritiikki tätä juonikuviota kohtaan perustui pitkälti siihen, että se n yksi fantasiakirjallisuuden käytetyimmistä kliseistä. Sitä voi käyttää taidolla ja hyvin kuten esim. Lloyd Alexander Taranista kertoessaan tai Katharine Kerr Jillin tarinaa kirjoittaessaan (Jill tosin oli tyttö eikä kasvanut maatilalla vaan majatalossa, mutta perusidea on sama), mutta Paolinin olisi ehkä kannattanut testata Eragoniaan jollain netin lukuisista Mary Sue -filttereistä ennen kirjojensa julkaisua, sen verran epäuskottava pojan kehityskulku maalaisjullikasta käden käänteessä loistavaksi taistelijaksi on.

Lainaus
mielestäni teidän kannattaa kirjoittaa parempi ENNEN KUIN alatte puhumaan maailmanlaajuisen suosion saanutta kirjailijaa vastaan

Eli kenenkään mitään suoritusta ei saa kritisoida, jos ei itse pysty parempaan - varsinkaan, jos kyseisen henkilön markkinakoneisto toimii moitteettomasti? Enkö saa oopperassa sanoa, että lauloipa tenori huonosti, koska en itse osaa laulaa puoleksikaan yhtä hyvin? Enkö saa sirkuksessa sanoa, että olipa kömpelö akrobaatti, jos en itse osaa tanssahdella nuoralla häntä kevyemmin? Enkö saa lätkämatsissa sanoa, että onpa veska varsinainen imuri, jos en itse pystyisi torjumaan ensimmäistäkään vetoa? Enkö saa leffateatterista tullessani todeta, että olipa huonosti ohjattu raina, jos en itse pysty ohjaamaan parempaa? Enkö saa sukulaisvierailun jälkeen todeta, että tarjosipa täti pahaa kakkua, jos en itse osaa leipoa parempaa? Mihin perustuu tämä absurdi näkemys, että saadakseen oikeuden arvostella huonoa tuotetta pitää itse pystyä tekemään parempi?

Lainaus
Itse kirjoitan juuri nyt kirjaa, jossa on neljä erilaista haltiakansaa ja ihmiset, jotka tuhoavat luontoa. Yritän saada siitä edes jotenkin yhtä hyvää tai edes puoliksi yhtä hyvää kuin Paolinilla.

Onko tämän tarkoitus vakuuttaa meidät kaikki siitä, että Paolinin teokset ovat loistavia? Jokainen saa toki valita esikuvansa mistä haluaa, mutta ei esimerkiksi se että minä laittaisin tavoitteekseni tulla yhtä hyväksi laulajaksi kuin Matti Nykänen tekisi hänestä yhtään sen suurempaa lavatähteä. Pikemminkin heräisi kysymys, millä perusteella oikein olen esikuvani valinnut.

Btw, onko kukaan muu kirjailija kuin Pratchett vielä keksinyt, ettei haltioiden tarvitsekaan aina olla hyviksiä, vaan he voivat hyvin olla esimerkiksi julmia, itsekkäitä, ahneita ja tunteettomia tappajia ja silti ilmiselviä haltioita?



Muoks Ajoin juuri Eragonin läpi tästä Mary Sue Litmus testistä. Tulos oli 120 pistettä, mutta myönnän auliisti, ettei se varmastikaan ole ihan luotettava, minä kun en osaa sanoa juuta enkä jaata Paolinin omista tuntemuksista Eragonia kohtaan ja testissä oli monta tulkinnanvaraista kohtaa. Yritin kuitenkin olla reilu, ja jotain vinkkiä tulos sentään antanee. Varsinkin, kun testin pisteasteikon yläpää näyttää tältä:

36-55 points: Mary-Sue. Your character needs some work in order to be believable. But despair not; you should still be able to salvage her with a little effort. Don't give up.

56-70 points: Über-Sue. You've got one hell of a Mary-Sue on your hands here, and it's not going to be easy to set things right. But do your best. There may be hope for you yet.

71 points or more: Irredeemable-Sue. You're going to have to start over, my friend. I know you want to keep writing, but no. Just no.
« Viimeksi muokattu: Lokakuu 01, 2007, 23:35:39 kirjoittanut Isilmirë »
Constantem decorat honor

Poissa Elosäde

  • Wanhus
  • Vuotislainen
Vs: Christopher Paolini: Perillinen-trilogia
« Vastaus #43 : Lokakuu 02, 2007, 17:38:21 »
Lainaus
Eli kenenkään mitään suoritusta ei saa kritisoida, jos ei itse pysty parempaan - varsinkaan, jos kyseisen henkilön markkinakoneisto toimii moitteettomasti?
Mielestäni on aika huonoa sanoa, että toinen on surkea, jos on itse vielä surkeampi. Jos vaikkapa joku saisi kokeesta kuutosen ja itse saisit nelosen, olisiko järkeä haukkua toista ihan huonoksi?
Koesuoritusta ja kirjan arvostelua ei oikeastaan voi vertailla tässä asiassa. Siinä missä kokeessa testataan paremmuus "absoluuttisesti" eli ihmiset voidaan panna järjestykseen, kirjallisuuden arvostelu riippuu arvostelijasta. En minäkään haukkuisi nelosen oppilaana kutosen oppilasta huonoksi, mutta koska olen lukenut niin loistavaa kirjallisuutta, johon verrattuna Paolinin kirjoittama on huonoa, minusta minulla on oikeus sanoa, että se on huonoa. Kirjallisuuden ja monen muun Isilmiren mainitseman esimerkin arvostelu on jokaisella henkilökohtaista (riippuvainen aiemmista kokemuksista esim.), toisin kuin kokeessa on aina ne oikeat vastaukset, joita mikään ei muuta.

No, itselläni on Eragonin ja Esikoisen lukemisesta hieman aikaa. Kolmannen osan lukeminen tällä hetkellä kiinnostaa sitten kun se suomeksi ilmestyy, mutta saa nähdä kuinka käy sitten. Kirjat eivät herättäneet minussa mitään intohimoa, ehkä en enää ole oikeaa kohderyhmää, joka minun silmissäni on fantasiaa paljon lukevat tai muuten vaan paljon lukevat. Kirjan juoni on kyllä hyvin yleinen, se perinteinen ja jopa kliseinen. Kliseestäkin joku voi saada jotain upeaa aikaa, mutta ei tällä kertaa. Tapahtumat ennalta-arvattavissa, Esikoisessa mikään ei yllättänyt, jopa odotin koska Eragon tajuaa sen ja sen jutun. Juonen kehittely on sellaista, ettei se voi johtaa kuin yhteen vaihtoehtoon ja on ikävä kun näkee ainoan vaihtoehdon sata sivua ennen sen lopullista toteutumista. Samanlaista ennalta arvattavuutta on monella muullakin, mutta hyvä kirja ei saa olla sellainen.

Lainaus käyttäjältä: Argetlam
En nyt jaksa väitellä kaikkien Eragoninvihaajien kanssa, mutta mielestäni teidän kannattaa kirjoittaa parempi ENNEN KUIN alatte puhumaan maailmanlaajuisen suosion saanutta kirjailijaa vastaan... :)
Miljoona kärpästä ei voi olla väärässä? :) No, onneksi minulla on pokkaa sanoa mielipiteeni Eragonista, vaikka enemmän ärsyttää Dan Brownin Da Vinci Koodi, jonka hahmot olivat jopa enemmän pahvisia kuin Paolinilla, jossa parilla hahmolla on jotain enemmän kuin ensinäkemällä, niistä voi jopa kiinnostua.
"Insinööri on ihmisenä osaamistaan suurempi ihme" -Esa Saarinen

Poissa Chinoz

  • Nuorallatanssija
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • That was then, this is now
    • Blackout
Vs: Christopher Paolini: Perillinen-trilogia
« Vastaus #44 : Lokakuu 03, 2007, 17:14:05 »
Miten alkaa nyt tuntua, että jos joku sanoo pitävänsä Eragon -trilogiasta tuomitaan heti. Mielipide on mielipide eikä siitä perjaatteessa voi kiistellä. Joku pitää joku ei, sen takia ei tarvitse nostaa kamalaa sotaa siitä. Monet pitävät THS:ta, jotku Eragonista tai jostakin muusta. Onko sillä niin väliä mistä pitää? Ei. Kohta kukaan ei uskalla enää sanoa pitävänsä Eragon -trilogiasta kun heti jotkut syöksyvät haukkumaan kirjasarjaa ja väittää Paolinin matkineen Tolkienita. Matkimisesta ei tiedä kukaan muu kuin Paolini itse.
Tuosta vielä, kun on kiistelty siitä voiko sanoa niinkuin Argetlam sanoi: En nyt jaksa väitellä kaikkien Eragoninvihaajien kanssa, mutta mielestäni teidän kannattaa kirjoittaa parempi ENNEN KUIN alatte puhumaan maailmanlaajuisen suosion saanutta kirjailijaa vastaan... :) (en jaksanut lainata)
Pitäisikö kriitikoiden ohjata oma elokuva ennen kuin he voivat arvostella elokuva? Entä kirja-arvostelijat? Tuskin.
Jokaisella askeleella, voit viedä henkeni.
Jokaisella askeleella, voit parantaa haavani.
Avatareni on täältä

Poissa Pöpi Profeetta

  • Ennustelija
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Velho
  • I see you...
Vs: Christopher Paolini: Perillinen-trilogia
« Vastaus #45 : Lokakuu 03, 2007, 18:15:09 »
Okei, mutta väitteleminen ja itsestäänselvyyksiin tarttuminen on kivaa. Mutta tuo kopiointi on vähän liian varmaa, että siitä voisi edes väitellä. Minun mielipiteeni. Ja onhan se kiva tietää, mitä hyvää toiset löytävät sarjasta, mikä minun puolestani olisi saanut jäädä kirjoittamatta.

Edit: Voihan p****! Tuli tuosta testistä omille hahmoille 92 ja 87. Takaisin pöydän ääreen...

Edit: Typoja, tämä:
Lainaus käyttäjältä: Argetlam
En nyt jaksa väitellä kaikkien Eragoninvihaajien kanssa, mutta mielestäni teidän kannattaa kirjoittaa parempi ENNEN KUIN alatte puhumaan maailmanlaajuisen suosion saanutta kirjailijaa vastaan... :)
Miljoona kärpästä ei voi olla väärässä? :) No, onneksi minulla on pokkaa sanoa mielipiteeni Eragonista, vaikka enemmän ärsyttää Dan Brownin Da Vinci Koodi, jonka hahmot olivat jopa enemmän pahvisia kuin Paolinilla, jossa parilla hahmolla on jotain enemmän kuin ensinäkemällä, niistä voi jopa kiinnostua.

No samaa mieltä ollaan, kyllä tuo Dan Brown ja hänen teoksensa Da Vinci -koodi on pahempaa vessapaperia kuin Eragon tai edes Esikoinen.

Ja tietenkin, NP: Iron Maiden - Blood Brothers Live from Rock in Rio '01
« Viimeksi muokattu: Joulukuu 08, 2007, 16:01:33 kirjoittanut Pöpi Profeetta »
"That is not dead which can eternal lie
And with strange aeons even death may die"

H. P. Lovecraft

Jackie Roy

  • Ankeuttaja
Vs: Christopher Paolini: Perillinen-trilogia
« Vastaus #46 : Joulukuu 12, 2007, 17:18:37 »
Itse olen lukenut molemmat tähän mennessä ilmestyneet kirjat (ellei 3. ole ehtinyt huomaamattani ehtinyt livahtaa kauppoihin). Minua kyllä riittivät viihdyttämään, vaikka myönnän kyllä kliseisyyden ja silloin tällöin ontuvan tekstin. Olen loppujen lopuksi lukenut melko vähän fantasiaa, joten ehkä juuri tämän takia kirja ja juoni ei raastanut niin paljoa, kuin muutamia edelläpäin kirjoittaneita. Aikaisemmilla sivuilla oli keskustelua haltioiden samankaltaisuudesta muihin fantasioihin verrattuna, allekirjoitan tämän täysin. Yksi niistä muutamista sekoista, jotka hieman nakersivat lukukokemusta. Sarja on ehkä hieman nuoremmille suunnattu, itse kun kasvoin aikuiseksi (tai näin henkilökortti ynnä passi väittävät) tuossa kesän lopulla.

Yhteenveto -> ihan mukava sarja nuoremmille lukijoille.

Poissa Valkovuokko

  • Orjuutettu kotitonttu
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • And give the kids a show.
  • Tupa: Luihuinen
Vs: Christopher Paolini: Perillinen-trilogia
« Vastaus #47 : Joulukuu 16, 2007, 01:07:37 »
Olen lukenut molemmat kirjat, ja pidin niistä. Minusta Paolini on hyvä kirjailija. Olen seurannut tätä riitelyä täällä. Se on järjetöntä, sillä kaikki voivat olla ihan sitä mieltä kun haluavat. Minusta Paolini on hyvä ja kirjasarja on hyvä. Se magia-juttu kuulostaa vähän Näkijän tarun Taidolta(ja kaikkihan sitten tietää, mistä puhun...). Ei se silti kirjaa pilaa. Ja minusta kirja olisi myynyt vaikkei se kustantamo (kenen se olikaan, niiden perheen tjms.?) olisi mainostanut sitä. Jos kirja on hyvä, ainahan se nousee myyntilistan kärkeen. Rowlingkin nousi, vaikka oli aivan tuntematon kirjailija muuten. Eragonkaan ei ole mikään huippuihminen kirjassa, vaan melko normaali; tavallinen maalaispoika jolla on ongelmia tyttöjen kanssa ja niin edespäin.. Hän ei saa kaikkea heti, ja sattaa myös joskus loukkantua (fyysisesti siis). No jaa, saa nähdä mitä kolmoskirja tuo tullessaan:) Eragon ei ehkä ole mikään huippuromaani, mutta ihan hyvä, ainakin 15-vuotiaan pojan kirjoittamaksi.(Vai mitä se Paolini nyt olikaan aloittaessaan kirjoittamisen.)(Ja kukaan ei sitten ala riidellä kanssani, vihaan riitelyä:))

~Valkovuokko
Can't you see the way she's crying,
well that's what keeps her trying.
If you want to keep the girl for as long as you live,
just break it apart her heart.

Poissa Isilmírë

  • Pillipiipari
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Christopher Paolini: Perillinen-trilogia
« Vastaus #48 : Joulukuu 21, 2007, 18:54:22 »
Olen seurannut tätä riitelyä täällä.

Riitely ja väittely ovat kaksi eri asiaa. Väitellessä osapuolet pidättäytyvät asiallisten ja perusteltujen argumenttien esittämisessä, riidellessä taas mennään henkilökohtaisuuksiin ja tunnepohjaiseen elämöintiin.
Lainaus
Se on järjetöntä, sillä kaikki voivat olla ihan sitä mieltä kun haluavat.

Ja paras väittely syntyy, kun ihmiset ovat eri mieltä ja valmiita perustelemaan näkemyksensä. Siinä ei ole mitään järjetöntä, päin vastoin, se innostaa sekä väittelyyn osallistuvat ettö sitä seuraavat ajattelemaan asioita syvällisemminkin kuin vain "musta tuntuu"-linjoilla.

Lainaus
Jos kirja on hyvä, ainahan se nousee myyntilistan kärkeen.

Ei. Myyntilistan kärkeen nousevat ne kirjat, joista pidetään suurinta meteliä ja jotka ovat ns. myyviä, ts. herättävät potentiaalisten lukijoiden uteliaisuuden ja lukuhalun. Da Vinci -koodi on tästä hyvä esimerkki.

Lainaus
Rowlingkin nousi, vaikka oli aivan tuntematon kirjailija muuten.

Rowlingin kirjoja markkinoitiin antaumuksella. Niistä oli Suomenkin lehdistössä niin paljon kirjoituksia - mm. monisivuinen juttu Suomen Kuvalehdessä - että olin itse vähällä jättää ne lukematta massoja kosiskelevana tusinafantasiana.

Lainaus
(Ja kukaan ei sitten ala riidellä kanssani, vihaan riitelyä:))

Vuotiksessa harvemmin kukaan riitelee mistään. Sen sijaan asialliseen väittelyyn - tai vähintäänkin omien näkemysten huolelliseen perusteluun - saa varautua, jos mielipiteensä täällä ilmaisee. Kyseessä kun kuitenkin on julkinen keskustelufoorum, eikä keskustelua oikein synny, jos viesteihin ei saa ottaa kantaa.

Constantem decorat honor

Poissa Argetlam

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Velho
  • Tupa: Tuvaton
Vs: Christopher Paolini: Perillinen-trilogia
« Vastaus #49 : Joulukuu 21, 2007, 20:08:29 »
Yksikään kirja ei ole huono, koska aina joku pitää siitä. Tietenkin omia näkemyksiä on jokaisella, mutta pohjimmiltaan yksikään kirja ei ole huono.

Jos nykyään kirjoittaa haltioista, se tuomitaan heti kliseeksi. Ja haltioita ei vain voi kirjoittaa muina kuin hyvinä olentoina (ainakaan mielestäni). Haltiat eivät voi periaatteessa olla pahiksia, koska he ovat järkeviä olentoja, jotka eivät tee pahaa, koska haluavat olla rauhallisessa maailmassa jne. Tietenkin jos kirjoitetaan kirja pahisten näkökulmasta, silloin haltiat ovat heille pahoja.

Myönnän, että korjaisin Perillisestä pari kohtaa ja on se minustakin hieman liian nopeaa se Eragonin kehittyminen. Huomauttaisin kuitenkin, että hän a) on Morzanin poika ja siten perinyt joitain kykyjä sekä b) on lohikäärmeratsastaja, jolloin hän tietenkin on väkevämpi. Kuitenkin tähän olisi voinut ehkä lisätä vuoden lisää harjoittelua miekan kanssa ja vasta sitten ruveta mittelemään varjojen sun  muiden kanssa...

Millaisen sitten haltiakaupungista voisi tehdä? Jos se sijaitsee metsässä, eikö siinä ole puita? Itse kyllä laittaisin haltiat mökkeihin, mutta on tuokin ajatus puussa asumisesta on ihan mielenkiintoinen. Ja Paolini on varmaan saanut Aryan mieleensä kyllä Arwenista, siihen en laita vastaan... Mutta kyllä kieli on moitteetonta, vaikkakin välillä aikasen liian kohteliasta ja aikuismaista Eragonin suuhun. Ei kukaan tuolla lailla puhu - ainakaqan nuoruudessaan...

Argetlam

Poissa Pöpi Profeetta

  • Ennustelija
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Velho
  • I see you...
Vs: Christopher Paolini: Perillinen-trilogia
« Vastaus #50 : Joulukuu 22, 2007, 10:21:18 »
Millaisen sitten haltiakaupungista voisi tehdä? Jos se sijaitsee metsässä, eikö siinä ole puita? Itse kyllä laittaisin haltiat mökkeihin, mutta on tuokin ajatus puussa asumisesta on ihan mielenkiintoinen.

Minua on alkanut kyllästyttää puihin rakennetut, suht epäkäytännölliset asumukset kuten myös se, että haltiat asuvat metsissä. Se vain on liian käytetty temppu. Sen ei oe pakko sijaita metsässä. Haltiamaisin kaupunki, josta olen koskaan lukenut, on Gondolin, jota ei ole rakennettu keskelle pöpelikköä.
"That is not dead which can eternal lie
And with strange aeons even death may die"

H. P. Lovecraft

Poissa Isilmírë

  • Pillipiipari
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Christopher Paolini: Perillinen-trilogia
« Vastaus #51 : Joulukuu 22, 2007, 11:43:04 »
Entäs Alqualonde, Menegroth, Valimar tai Harmaat satamat? Eikä Mirkwoodin haltiakuningaskaan Legolas-poikineen ja haltiahoveineen puussa asunut, vaan ihan kunnon linnoituksessa osittain maan sisällä. Itseasiassa Galadrielin kansa taisi olla ainoa, joka keikkui puissa - ellei sitten samanlainen asumismuoto ollut vallalla esim Eregionissa. Rivendellissäkin haltiat kyllä mielellään kiipeilivät puissa, mutta asumuksina niitä ei käytetty.

Henkilökohtaisesti tykkään myös Kerrin haltioista, jotka vaesiavat hevoslaumoineen pitkin valtakuntaa ja asuivat teltoissa jäädessään vähäksi aikaa aloilleen.

Salvatoren Drowtkin taisivat asua aika kaupunkimaisesti maanalaisissa luolastoissaan.
Constantem decorat honor

Poissa Pöpi Profeetta

  • Ennustelija
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Velho
  • I see you...
Vs: Christopher Paolini: Perillinen-trilogia
« Vastaus #52 : Joulukuu 22, 2007, 13:58:37 »
Entäs Alqualonde, Menegroth, Valimar tai Harmaat satamat? Eikä Mirkwoodin haltiakuningaskaan Legolas-poikineen ja haltiahoveineen puussa asunut, vaan ihan kunnon linnoituksessa osittain maan sisällä. Itseasiassa Galadrielin kansa taisi olla ainoa, joka keikkui puissa - ellei sitten samanlainen asumismuoto ollut vallalla esim Eregionissa. Rivendellissäkin haltiat kyllä mielellään kiipeilivät puissa, mutta asumuksina niitä ei käytetty.

Henkilökohtaisesti tykkään myös Kerrin haltioista, jotka vaesiavat hevoslaumoineen pitkin valtakuntaa ja asuivat teltoissa jäädessään vähäksi aikaa aloilleen.

Salvatoren Drowtkin taisivat asua aika kaupunkimaisesti maanalaisissa luolastoissaan.

Kiitos tuesta sinnekin. Kuitenkin 90% kaikista kirjalisuudessa tapaamistani haltioista/haltioihin verrattavista olennoista asuu metsissä ja huomattava osa heistä puissa olevissa taloissa.

Edit: Ja nuo muut professori Tolkienin ihmemaan kaupungit ovat myös koulukirjaesimerkkejä haltiakaupungista ilman metsää ympärillä. Harmaat satamat ovat Gondolinin jälkeen toiseksi haltiamaisin paikka fantasiakirjallisuudessa.
« Viimeksi muokattu: Joulukuu 22, 2007, 14:06:53 kirjoittanut Pöpi Profeetta »
"That is not dead which can eternal lie
And with strange aeons even death may die"

H. P. Lovecraft

Poissa Isilmírë

  • Pillipiipari
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Christopher Paolini: Perillinen-trilogia
« Vastaus #53 : Joulukuu 22, 2007, 19:35:24 »
Eikö muka Pratchettin haltioiden oma rinnakkaismaailma ole ihan yhtä haltiamainen? Ikuinen talvi, kimmeltävää lunta, "aurora coloured sky" eli ilmeisesti jonkinlainen aamuruskon puna jatkuvasti taivaalla, ja sitten lumilakeuksien keskellä kaunis haltialinna. Ja haltiat itsekin ovat sananmukaisesti "fair folkia", niin kauniita, että katsominen saa ihmisolennon epätoivoiseksi oman kömpelyytensä ja epätäydellisyytensä takia, ja niin upeita ja itsetietoisia, että voivat mainiosti esiintyä pukeutuneina pelkkiin turkiksenkappaleisiin, nauhanpätkiin ja höyheniin näyttämättä tippaakaan hassuilta, päin vastoin. Ja häijyjä ja julmia kuin pirut.
Constantem decorat honor

Gelu

  • Ankeuttaja
Vs: Christopher Paolini: Perillinen-trilogia
« Vastaus #54 : Joulukuu 27, 2007, 15:25:09 »
On taitanut Paolini ajatella, että kirjailijan urasta ei tule mitään ja päättänyt kerätä vähän rahaa sukan varteen jakamalla yhden kirjan kahdeksi. Seuraavissa kirjoissa saamme varmaan kuulla paljon lisää kääpiöiden mytologiasta joten tylsää on luvassa. Olisihan Rowlinginkin voinut tehdä esim. 20 lyhyttä Harry Potteria ja jokaiselle 20 punnan hintalappu.

Poissa Pöpi Profeetta

  • Ennustelija
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Velho
  • I see you...
Vs: Christopher Paolini: Perillinen-trilogia
« Vastaus #55 : Joulukuu 30, 2007, 15:19:47 »
On taitanut Paolini ajatella, että kirjailijan urasta ei tule mitään ja päättänyt kerätä vähän rahaa sukan varteen jakamalla yhden kirjan kahdeksi. Seuraavissa kirjoissa saamme varmaan kuulla paljon lisää kääpiöiden mytologiasta joten tylsää on luvassa.

No eräällä tavalla tämä olisi hyvä asia, sillä ei tarvitsisi lukea lisää saissea "uusien" sarjojen muodossa.
"That is not dead which can eternal lie
And with strange aeons even death may die"

H. P. Lovecraft

Poissa Argetlam

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Velho
  • Tupa: Tuvaton
Vs: Christopher Paolini: Perillinen-trilogia
« Vastaus #56 : Tammikuu 04, 2008, 20:54:14 »
Lainaus
Esimerkiksi kakkoskirjan kohta missä ne olivat siellä kääpiöiden luona ja joku heiti jonkun sormuksen Eragonille ja julisti sodan oli ihan turha. Kaikki on silkkaa rahastusta.

Eli siis kaikki, joka ei ole lopputaistelua voitaisiin jättää pois? Kaikki turhahan pitäisi heittää pois, eikö??? Juuri tällaiset lisäjutut tekevät kirjasta mielenkiintoisen. Tuokin kuvastaa sitä, kuinka Eragon joutuu valitessaan puolta aina toisten vihatuksi. Lisäksi sillä saattaa olla merkitystä kolmos- tai neloskirjassa!

Itseäni tuhatsivuinen kirja ei haittaisi, mutta jotkut laiskat lukijat...



Poissa Vesi Y

  • Muppet
  • Vuotislainen
Vs: Christopher Paolini: Perillinen-trilogia
« Vastaus #57 : Tammikuu 18, 2008, 18:35:08 »
Eikös "brisingr" tarkoita tulta tai jotain?

Koulutyötä varten pitää lukea huonojakin kirjoja, ja nyt siis menossa ovat kaksi ensimmäistä tiiliskiveä. Ja voi hyvä Eru mitä kieltä! Tämä voi tosin olla kääntäjän syytä ainakin osittain, mutta teksti näyttää joltain, mitä joku 12-vuotias, parikolme fantasiakirjaa lukenut voisi kirjoittaa. [Anteeksi kaikki Vuotiksen 12-vuotiaat ja sitä nuoremmat, tätä ei suunnattu teihin vaan täysin hypoteettiseen esiteiniin. Te osaatte varmasti kirjoittaa paremmin.] Siis ei siinä mitään että kuvaillaan, mutta Paolini heittää kuvailut keskelle actionia todella jarruttavasti. Ja ne pätkät, joita olen englanniksi lukenut kuulostavat ja näyttävät lähinnä synonyymi-/sanasto-/thesaurusharjoitukselta. Epäilen, että CP hakee tolkieenista tyyliä. Ikävää että hän epäonnistuu siinä niin pahasti.

Juonesta ja hahmoista sen verran, että kliseisyys on pienempi paha (aivot voi heittää nurkkaan) kuin pikku yksityiskohdat, jotka jäävät vaivaamaan, kieli tai, no, voisi niitä kliseitä olla vähän vähemmän. Tai edes niin ettei olisi niin selvää kuka on hyvis, mihin on tarkoitettu mikäkin reaktio lukijalta... Pikkuisen, köyhän kylän lihakaupassa on olkia lattialla. Hygieenistä jopa keskiajan standardien mukaan.. Eragonin perhe on köyhä, mutta heillä on savupiippu ja Eragonilla on jopa oma huone, puhumattakaan siitä, että pojat saavat markkinoilla ostaa namia. Eragon vaikuttaa jotenkin kamalan tunteettomalta (inhoan sitä kun sankari ei pääse mistään ikävästä yli ja on ihan WAAANGST!!!1, mutta Eragon pääsi imho aivan liian nopeasti ja helposti yli Garrow'n kuolemasta), koska hänellä tuntuu olevan minimaalinen määrä sisäistä monologia. Nämä kirjat tarvitsisivat kipeästi kolmiulotteisia hahmoja. Ja CP:n pitäisi kerrata maantietoa; kirjan kartta tuntui sellaiselta tilkkutäkiltä eikä kovin pitkälle mietityltä. (Autiomaa, jota rajaavat joet? Miten? Aavikoitumalla?)

Entäs sitten Galbatorix (lol. Arvatkaa minkä näköiseksi kuvittelen hänet)? Okei, hän on sekaisin, muttei varsinaisesti vaikuta pahalta. Orjakauppaa käydään (käytiin) parempien ja huonompienkin hallitsijoiden alaisuudessa, ja kaikki hänen 'pahat tekonsa' kuullaan secondhandina. (Plus että iso osa niistä on pahoja vain, jos katsoo asiaa Eragonin ja ihkupoksuvegaaniraksunahkahippihaltsujen näkökulmasta.) Itse epäilen kovasti, että hänen apurinsa örkkimörkit, Durzal ja kumppanit eivät edes tottele kaikkia hänen ohjeitaan ja kerro hänelle kaikkea, mitä tapahtuu. Tyyppihän on sekaisin ja sulkeutuneena neljän seinän sisään, jotein hän ei välttämättä edes ole selvillä kaikesta *normaalista* mitä Alagaësiassa tapahtuu.

No jaa, Paolinia käy sääliksi, koska jos hän kehittyy ja jatkaa kirjoittamista, vanhempana moisten klisekasojen kirjoittaminen ja *julkaiseminen* varmaankin hävettää...

Poissa Vesi Y

  • Muppet
  • Vuotislainen
Vs: Christopher Paolini: Perillinen-trilogia
« Vastaus #58 : Tammikuu 23, 2008, 22:55:04 »
En voi sille mitään. -ix = tyyppi on about yhtä leveä kuin pitkäkin, viiksekäs ja hänellä on tuuheat kulmakarvat, ruutuhousut, viitta ja päässä sarvikypärä. Ei sellainen tyypi tunnu pelottavalta pahikselta... Galby ei muutenkaan oikein vaikuta pahiksena. Paolini on hakenut sellaista Sauronmaista kauhua herättävää tyyppiä ja epäonnistunut.

Sen verran täytyy kyllä myöntää, että Eragonista paistaa innostus. Paolinilla on ollut kivaa ko. kirjaa kirjoittaessaan... Ja yksi ärsyttävimpiä asioita teoksessa on se, että siitä olisi voinut tulla todella hyvä jos Pao olisi antanut käsikirjoituksen kypsyä pidempään, muuttanut juonta ja vähentänyt kliseitä ja sellaista.

Poissa Isetom

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Velho
    • Livejournal
  • Pottermore: PurpleFang101
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Christopher Paolini: Perillinen-trilogia
« Vastaus #59 : Helmikuu 01, 2008, 20:04:39 »
Vihdoin, vihdoin sain tietää että se kolmas kirjaa tulee kuin tuleekin! Ja vielä neljäs. Itse olisin mieluummin lukenut vain kolme kirjaa, kolme on hienompi luku kuin neljä. Olen odottanut pitkään tuota kirjaa ja luulin että Paolini on lopettanut kirjoittamisen, ei ole jaksanut enää eli luovuttanut tai jotain sellaista.

Toivon että viimeiset kaksi kirjaa ovat parempia kuin Esikoinen. Pidin nimittäin enemmän Eragonista kuin Esikoisesta. Kansi tuossa kirjassa on upea, niin kuin on nuo kahden ensimmäisenkin kannet. Musta ja kulta, hyvä.
through the warmthest cord of care
your love was sent to me

Poissa Vesi Y

  • Muppet
  • Vuotislainen
Vs: Christopher Paolini: Perillinen-trilogia
« Vastaus #60 : Maaliskuu 19, 2008, 21:59:47 »
Perillisten kolmannesta osastahan on julkaistu virallinen pätkä. Yksi kohta siitä osui silmiin aivan erityisen pahasti:
(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)
Oh, oh, oh, oh, staying alive, staying alive, oh, oh, oh, oh, staying aliiiive!

Muuten, hieman aihetta sivuten, mitä luulette, kuinka Esikoisen voisi toteuttaa elokuvana ja aiotaanko se tehdä? Eragon-elokuvahan taisi olla floppi, mutta siinä oli sentään toimintaa ja sellaista. Esikoisessa taas käytetään aikaa sivukaupalla muurahaisten elämään ja siihen, miten Ihmepoju harrastaa joogaa haltiametsässä... Elokuva voisi siis olla hieman hankalampi toteuttaa, koska varsinaisia edes vähän kiinnostavia tapahtumia on Esikoisessa niin vähän.

Poissa Gollim

  • Paras
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Velho
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Christopher Paolini: Perillinen-trilogia
« Vastaus #61 : Maaliskuu 31, 2008, 08:03:54 »
Mitä muuten luulette, onko vaikea lukea englanniksi, kun on kuitenkin amerikkalainen kirja + kirjailija kyseessä? Aiemmin kun on lukenut englanniksi vain tuttuja ja turvallisia Pottereita. Pitäisi varmaan lukea ensin aiemmatkin osat englanniksi, mitä luulette?

Miksikäs se yhtään sen vaikeampaa olisi? Amerikanenglanti on ihan samanlaista kuin brittienglanti, omasta mielestäni sitä on jopa helpompi lukea. Outoja sanoja nyt on ehkä pari enemmän (kun koulut tuppaavat aian suosimaan brittisanontoja..), mutta ei siinä suurimpia vaikeuksia pitäisi olla.

Odotan kirjaa innolla, vaikka en mikään Eragon-fani olekaan. Kaksi ensimmäistä luettu kertaalleen, mutta en ikinä lähtisi lukemaan uudestaan, eivät ne niin hyviä kirjoja ole... mutta haluan nähdä osuvatko arvaukseni parista jutusta oikein (ja ne varmasti osuvat, arvasin oikein kakkosenkin lopussa tulevan suuren paljastuksen).

Poissa Jippu

  • Drama Queen
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • ♥meidän kunkku on Ron
Vs: Christopher Paolini: Perillinen-trilogia
« Vastaus #62 : Maaliskuu 31, 2008, 14:21:26 »
Juu, luettu on nuo molemmat kirjat. Oikeastaan Eragon on mielestäni ehkä vähän parempi, Esikoinen piti lainata kirjastosta kaksi kertaa ennen kuin jaksoin lukea loppuun (saattaa kyllä johtua, että olin taas aloittanut lukemaan Pottereita alusta enkä jaksanut keskittyä muuhun).
Niin, siis hyviä kirjoja ovat silti molemmat. Tykkään fantasiakirjallisuudesta, siihen pystyy uppoutumaan oikein kunnolla. Siis sellaiseen omaan maailmaan yms...
Kolmatta kirjaa odotan innolla enkä todellakaan kadu, kun ensimmäisen kerran nappasin Eragonin kirjastosta ja mietin, pitäisikö lukea vai ei. ;D
~Rohkeat eivät elä ikuisesti, mutta varovaiset eivät elä lainkaan~

anomor

  • Ankeuttaja
Vs: Christopher Paolini: Perillinen-trilogia
« Vastaus #63 : Kesäkuu 01, 2008, 08:03:34 »
Aluksi, onko kuultu Esiokoinen elokuvasta mitään. Oliko Eragon niin huono, etä lopetettiin koko sarja.

Sitten spoileri linkkejä kirjasta:

 //www.shurtugal.com/?id=series/brisingr/excerpt, jossa tekstin pätkä brisingerin luvusta kolme. (joku mukava ihminen voisi suomentaa tämän vaikka tiivistäen jos jaksaisi.
 www.alagaesia.com/spoiler.html juoni paljastus kotisivuilta

Ja sitten keskustelua noilla tiedoilla:

(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)

Onko muuten itsestään selvää, että Eragon on lohikäärmeratsatajien perillinen, jos ei niin minkä sitten?.

Sivuja aiheesta in engilsh : http://www.randombuzzers.com/forums/?view=topics&forum_id=27 foorumi ja täällä on ainakin tietoa http://www.shurtugal.com/

Edit: Korjasin ylemmän linkin
« Viimeksi muokattu: Kesäkuu 01, 2008, 09:09:15 kirjoittanut anomor »

Poissa Túrin Turambar

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Velho
  • One day, one room
  • Tupa: Tuvaton
Vs: Christopher Paolini: Perillinen-trilogia
« Vastaus #64 : Kesäkuu 01, 2008, 08:40:56 »
Hei!

(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)

Túrin   
Cannery Row in Monterey in California is a poem, a stink, a grating noise, a quality of light, a tone, a habit, a nostalgia, a dream.

nr: Gabriel García Márquéz - One hundred years of solitude

anomor

  • Ankeuttaja
Vs: Christopher Paolini: Perillinen-trilogia
« Vastaus #65 : Kesäkuu 01, 2008, 09:21:27 »
Tässäkin on joku spoileri http://www.alagaesia.com/spoiler2.html ei vain toimi minulla voiskio joku kertoa sisällön. myös tällainen löytyi http://www.shurtugal.com/?id=series/brisingr/index

(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)

Kerppu

  • Ankeuttaja
Vs: Christopher Paolini: Perillinen-trilogia
« Vastaus #66 : Kesäkuu 21, 2008, 16:03:09 »
Hyviä kirjoja kumpikin.
Perillinen-trilogia on tosiaankin tyypillistä fantasiaa.
Harry Pottereita en ehkä hahmottaisi täysin fantasiaksi,
mutta Eragon ja Esikoinen ovat kyllä olleet sellaista fantasia fantasiaa. ;)
Odotan tässä kolmatta osaa yhtä paljon kuin varmasti muutkin tämän kyseisen trilogian ensimmäisen ja toisen osan lukeneet.
Lisäämpä vielä tähän, että jollei yksi hyvistä ystävistäni olisi paiskannut Eragonia käteeni koko kirjasarja olisi jäänyt lukematta.
-Kerppu kiittää ystäväänsä-

"Parhaillaan Paolini kirjoittaa sarjan kolmatta osaa nimeltä Brisingr, joka on määrä julkaista syyskuussa vuonna 2008. Alun perin sarjan oli tarkoitus koostua vain kolmesta kirjasta, mutta sittemmin luku laajeni neljään."

Huomasinpa, että wikipediassa oli tälläinen tieto.
Jos tuo yllä oleva on totta, niinkuin se luultavasti onkin, tulen aivan hulluksi.
Neljäs kirja.. Onneksi on vielä joku hyvä kirjasarja joka ei lopu vielöä vähään aikaan ainakaan. :'D
Olisihan se Tosii mukavaa isolla T:llä, jos Perillisestä tulisi monta monta kirjaa, eikö vain?

« Viimeksi muokattu: Kesäkuu 21, 2008, 16:11:12 kirjoittanut Kerppu »

Minger

  • Ankeuttaja
Vs: Christopher Paolini: Perillinen-trilogia
« Vastaus #67 : Syyskuu 07, 2008, 10:53:18 »
Huhhuh, luin tämän koko keskustelun. Erittäin mielenkiintoinen ja hyvä keskustelu. Etenkin kun Isilmírë on uskaltanut sanoa perustellun mielipiteensä. Silti minulle tuli siitä vähän paha mieli - ei tarvitse nyt sanoa mitään, sanoinhan että se on hyvä juttu. Mutta koska taidan itse olla enemmän sarjasta pitävä, äänensävy oli hiukan epämiellyttävä - mutta ei enempää siitä. Mielenkiintoinen keskustelu.

Olen lukenut molemmat, ja oikeastaan pidin niistä. Minä myönnän, että aihe on kliseinen ja tekstistä huomaa, että sen kirjoittaa vähemmän kokenut, ja henkilöt eivät ole kovin realistisia et cetera, mutta silti nautin sen lukemisesta. Tämä keskustelu on oikeastaan avannut silmiäni enemmän. Mutta, se mitä aiemmilla sivuilla on sanottu, että sarja on suunnattu lapsille ja nuorille jotka eivät osaa erottaa hyvää ja huono kirjaa toisistaan. Nyt on pakko vähän puolustaa. Jos annat lapselle kirjan, tämä lukee sen, ja kysyt mielipidettä. Lapsi voi vastata, mitä piti tai oliko hyvä tai huono, vaikkei olisikaan lukenut satoja kirjoja aiemin ja operehtynyt kirjojen arvosteluun. Näin ollen lasten ja nuorten mielipide on "neitseellisempi" eivätkä he välitä ulkoisista vaikuttajista. Jos ei ole lukenut parempaa, voi Perillinen olla erittäin hyvä. Ymmärsiköhän kukaan, mitä ajoin takaa? Eli vaikka sarja on Tolkienia liian paljon ihannoiva ja toistava, on sitä ehkä turhan jyrkästi nyt morkattu. On totta, ettei asioita saa arvostella vain jos itse pystyy parempaan- eihän maailma niin toimi. Ajatellaan vaikka huonona esimerkkinä Idols-kilpailua. Eivät tuomarit välttämättä itse osaa sen paremmin, mutta silti he tietävät että jostakusta vooi tulla suurempi tähti ja kenellä on lahjoja. Kuten sanoottua, en sano että sarja olisi erityisen hyvä, mutta luen sitä silti mieluusti. Olisi vain menetys minullle, jos alkaisin liian valikoivaksi kirjojen suhteen.

Minä olen sitä mieltä, että kolmas muna kuoriutuu Roranille (joka oli muuten kakkosessa niin umpitylsä hahmo että teki mieli hypätä lukuja yli). Katsokaas, sitten olisi Eragon ja molemmat veljensä ratsastajia. Tiedän myös erään toisen sarjaa lukeneen, joka on samaa mieltä. Aryaa en ollut tullut edes ajatelleeksi. kolmaskirjasta en osaa sanoa mitään, koska en ole hirveästi juonipaljatuksia lukenut. Maltan kyllä odottaa oikein hyvin, luen välillä jotain parempaa, kuten Stephen Kingiä. Arya on muutenkin minusta huono hahmo, ehkä kaikkein kliseisin. Mutta, en tiedä Chrisin ajatuksenkulusta. Ehkä Eragon ja Arya saavatkin toisensa (se se vasta kliseistä olisi!).

Sonija

  • Ankeuttaja
Vs: Christopher Paolini: Perillinen-trilogia
« Vastaus #68 : Joulukuu 27, 2008, 18:05:48 »
 Sain joululahjaksi kaikki tähän mennessä ilmestyneet osat -englanniksi! Mukaanlukien siis Brisingrin! olen ehtinyt jo puoleenväliin, ja näyttää jännältä. :) Maltan tuskin odottaa jatkoa... (olen siis tietenkin lukenut aiemmat osat suomeksi ties miten monta kertaa, ja aion tässä sitten vielä kokeilla niitä englanniksikin. Pitäisi sujua ihan helposti Brisingristä päätellen, ja muutenkin luen kamalasti enkunkielisiä kirjoja.)

Pikkuisen hämmästyin, kun tajusin, että tulee vielä neljäskin osa. Onko se sitten viimeinen? Muistaakseni Perillisen piti alunperin olla trilogia... Mutta kyllä minulle jatko kelpaa, kunhan ei liian kauan tarvitse odottaa! Vähän kliseinen fantasiasarjahan Perillinen on, mutta se on kyllä siitä huolimatta ihan luettavaa tavaraa, ja siinä on jotain ihan uusia juttuja, joihin minä en ainakaan ole törmännyt aiemmin. (olenpa vielä sitä mieltä, että pottereiden tavoin Perillinen kuulostaa paremmalta englanniksi luettuna!)

Seuraava spoilaa kolmatta kirjaa...
(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)

Murtagh on todella mielenkiintoinen hahmo, ei pelkästään siksi, että hän on Eragonin veli ja itsekin lohikäärmeratsastaja, vaan siksi että on aika vaikeaa arvioida, mitä hänelle tulee tapahtumaan.
(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)

Toinen jännä hahmo minun mielestäni on (yllätys yllätys) Arya. Minusta vähän tuntuu, että jäljellä on vielä aika lailla salaisuuksia häneen liittyen. :)

En nyt ole varma, onko tämä spoilaamista, muttah:
(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)

(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)

;D Tulipas sekava ja omituinen viesti tosiaan. Toivottavasti ei tullut sanottua mitään ihan päätöntä...

Kirjoittelen lisää, kun saan Brisingrin loppuun.


// Täällä oli joku veikkaus, että Arya olisi viimeinen lohikäärmeratsastaja... Aika mielenkiintoinen ajatus. Itse kyllä pidän sitä aika epätodennäköisenä, muta aika näyttää.

Täällä oli muutamia aika perillisenvastaisia mielipiteitä... Ihan vapaasti saa olla sitä mieltä mitä haluaa, mutta ei ne nyt minusta ihan niin hirveän huonoja kirjoja ole! Eikä kyllä mitenkään parhaita, mitä olen lukenut, ja onhan niissä samaa kuin muissa fantasiakirjoissa, mutta missä sarjassa ei olisi? Ja ottaen huomioon sen, minkä ikäisenä Paolini alkoi kirjoittaa Eragonia, se on todella hyvin onnistunut.
« Viimeksi muokattu: Joulukuu 27, 2008, 18:28:23 kirjoittanut Erna »

Poissa Miasma

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • My Little Evil Pony
Vs: Christopher Paolini: Perillinen-trilogia
« Vastaus #69 : Joulukuu 27, 2008, 18:35:04 »
Pikkuisen hämmästyin, kun tajusin, että tulee vielä neljäskin osa.
Mitä, neljäskin osa? :O Mitäs sille trilogialle tapahtui? Mörr, täytyy sanoa että toivoin kyllä sarjan jäävän kolmeen osaan.

Toistaiseksi olen Perillinen-"trilogiasta" lukenut vain ensimmäisen osan ja ainakin aikoinaan se iski ja lujaa. Odotin innolla jatkoa, mutta kun se tuli niin olin jo täysin unohtanut mitä aiemmin oli tapahtunut ja kaikki tuntui vieraalta. Jätin siis kakkososan kesken ja nyt eka odottaa uudelleenlukua, jonka jälkeen tartun kyllä heti kakkoseen. Saattaa vaan mennä aika kauan ennen kuin innostun taas. Sapphira on kyllä hahmoista parhain.
Who has time for tears?

Poissa Túrin Turambar

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Velho
  • One day, one room
  • Tupa: Tuvaton
Vs: Christopher Paolini: Perillinen-trilogia
« Vastaus #70 : Joulukuu 27, 2008, 19:04:04 »
Todellakin Trilogia on nyt muuttunut Inheritance Cycleksi, ja neljähän osaa siinä tulee olemaan :)

Lainaus
/ Täällä oli joku veikkaus, että Arya olisi viimeinen lohikäärmeratsastaja... Aika mielenkiintoinen ajatus. Itse kyllä pidän sitä aika epätodennäköisenä, muta aika näyttää.

Itse taas pidän tätä erittäin selvänä juttuna. Ketä muukaan kuin hän? Nasuada vihaa magiaa, Roran ei varmaan kestäisi sitä että eläisi pidempään kuin Katrina, Orikista ei voi tulla sillä hän on kääpiö, joten hän ei ole mukana taiassa, Elva on turhan nuori ja fyysisesti vajavainen, ja vielä vähän epätasapainoinen mieleltään, Angela ehkä vähän turhan vanha... Lisäksi Paolini on sanonut, että ratsastaja tulee olemaan joku, joka on ollut kirjoissa jo kolmen kirjan ajan. Arya on kyvykäs magiassa, hyvä miekkailemaan ja vielä
(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)
. Häntä ei tarvitsisi treenata lähes yhtään.

Juu, Brisingr on tullut luettua jo muutama kertaa, ja pidin sitä ehdottomasti sarjan parhaana kirjana. Kirjoitustyyli oli niin roimasti parantunut että huh: Selvästikin Paolini on vähän vanhentunut :D Muttamutta, loppu oli ehkä vähän antiklimaattinen, ja olin surullinen kun
(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)


Alku todellakin oli hyvä, tykkäsin Helgrind-kohdista. Sloanin kohtalo ei todellakaan hääppönen, mutta ei kyllä armoa anneta! Oikein hänelle. Keskikohta oli sitten vähän niin ja näin, vähän pitkästyttävää tekstiä... Sitten
(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)

Loppua kohden kirja pysyi yhtä hyvänä. Pidin erittäin paljon
(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)

Jaa että sellaista löpinää...
Túrin
Cannery Row in Monterey in California is a poem, a stink, a grating noise, a quality of light, a tone, a habit, a nostalgia, a dream.

nr: Gabriel García Márquéz - One hundred years of solitude

Poissa Metsis

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Curiouser and curiouser
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Christopher Paolini: Perillinen-trilogia
« Vastaus #71 : Tammikuu 04, 2009, 16:17:10 »
OIIII!!!!!! Rakastan molempia kirjoja! Paras kaverini oli saanut Eragonin ja Esikoisen hän oli itse aloittanut kirjan mutta siihen se olikin jäänyt. Minä taas innostuin ja lainasin kirjat rakastuin niihin heti. Vaikka olin kyllä lukenut paljon fantasia kirjoja jotka olivat samantapaisia niin tämä oli jotenkin erilainen. Lempihahmoni on Arya sillä hän on jotenkin vahva ja mielenkiintoinen hahmo (tosin elokuvassa rooli oli pettymys). Pidän myös Murtaghista sillä hän on tosiaan hieman ehkä "pahis" mutta on kuitenkin tärkeä ihminen Eragonille joten loppu ratkaisu voi olla mielenkiintoinen. Kolmatta kirjaa odotellessa sitähän voi lukea näitä kahta ensimmäistä kirjaa.

-metsän menninkäinen-
'Cause though the truth may vary
this ship will carry our bodies safe to shore.

Niedda

  • Ankeuttaja
Vs: Christopher Paolini: Perillinen-trilogia
« Vastaus #72 : Tammikuu 08, 2009, 21:49:26 »
Noh, lainasin kaverilta Eragonin ja innostuin lukemaan sen. Nyt luen Esikoista ja häiritsee, ettei se kolmas ole tullut vielä. Sais tulla pian ku mie oon nyt innostunu siitä. Tän kirjan innostus tuli siitä ku luin Harry Pottereita ja sen jälkeen oli pakko lukee jotain lohkäärmeistä. Vähän mä olin O_O ku sisko kerto et Murtagh on pahis ja Eragonin iso veli. Oli silleen hiljaa ja kirosin siskolle ku se paljasti sen... Noh, vikasta mä odotan todella paljon, että Murtagh ois jotenki silti hyvis, eikä kuolis... Nyt siis jatkan Esikoisella.


~Niedda~


Minger

  • Ankeuttaja
Vs: Christopher Paolini: Perillinen-trilogia
« Vastaus #73 : Tammikuu 17, 2009, 17:33:35 »
Lainaus
/ Täällä oli joku veikkaus, että Arya olisi viimeinen lohikäärmeratsastaja... Aika mielenkiintoinen ajatus. Itse kyllä pidän sitä aika epätodennäköisenä, muta aika näyttää.

Itse taas pidän tätä erittäin selvänä juttuna. Ketä muukaan kuin hän? Nasuada vihaa magiaa, Roran ei varmaan kestäisi sitä että eläisi pidempään kuin Katrina...

Minkäs Roran sille voi, jos lohikäärme hänelle kuoriutuu? Tappaa itsensä, koska Katrina kenties kuolisi ennen häntä? Muistaakseni ei Eragonkaan alkuun ilahtunut lohikäärmevauvastaan. Kuten jo aiemin sanoin, tuntuu järkeenkäyvälle, että veljessarja on tuo ratsatajakolmikko: Eragon, Murtagh ja Roran.

En ole lukenut kolmatta, vaikka enlgannin lukeminen ei tuota ongelmia. Kyllä katsoin netistä countdownia ja iloitsin päivänä jona se ilmestyi, mutta koska kyseessä ei ole lempisarja, ajattelin odottaa suomenkielistä, sillä tässä on pitkä lista luettavia kirjoja ;)

Poissa sunshine

  • törmäsi ikkunaan
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Pottermore: HawthornGhost192
  • Tupa: Rohkelikko
Vs: Christopher Paolini: Perillinen-trilogia
« Vastaus #74 : Tammikuu 29, 2009, 09:00:20 »
Olen lukenut sarjan kaksi ensimmäistä osaa. Olin nähnyt Eragon elokuvan ennen kuin luin kirjan, joten se tuntui todella pitkältä, koska oli paljon pitkiä kohtia poistettu elokuvasta, mutta toisella lukukerralla kirja oli parempi eikä tuntunut niin pitkältä. Esikoinenkin on ihan mukava kirja, mutta siinä on joitakin niin noloja kohtia, että ei melkein pysty välillä lukea..
(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)

Lainaus
/ Täällä oli joku veikkaus, että Arya olisi viimeinen lohikäärmeratsastaja... Aika mielenkiintoinen ajatus. Itse kyllä pidän sitä aika epätodennäköisenä, muta aika näyttää.

Itse taas pidän tätä erittäin selvänä juttuna. Ketä muukaan kuin hän? Nasuada vihaa magiaa, Roran ei varmaan kestäisi sitä että eläisi pidempään kuin Katrina...

Minkäs Roran sille voi, jos lohikäärme hänelle kuoriutuu? Tappaa itsensä, koska Katrina kenties kuolisi ennen häntä? Muistaakseni ei Eragonkaan alkuun ilahtunut lohikäärmevauvastaan. Kuten jo aiemin sanoin, tuntuu järkeenkäyvälle, että veljessarja on tuo ratsatajakolmikko: Eragon, Murtagh ja Roran.
En kyllä usko, että Arya olisi lohikäärmeratsastaja vaan kallistun enemmän Roranin puolelle. Mingerille täytyy kuitenkin huomautta, että eikös Eragon ja Roran olleet vain serkkuja? Näin ainakin muistelisin.

En ole lukenut kirjasarjan kolmatta osaa, aion odottaa, että se ilmestyy suomeksi ennen kuin luen sen.
Ole itse se muutos, minkä haluat maailmassa nähdä

Poissa Elva

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Christopher Paolini: Perillinen-trilogia
« Vastaus #75 : Helmikuu 15, 2009, 14:18:24 »
Että tykkäänkin näistä :D Olen tosin vaan Eragonin ja Esikoisen lukenut, kun ei englannintaidot riitä vielä Brisingriin, mutta pitäisihän sen vissiin maaliskuussa ilmestyä suomeksikin, joten sitä odottelemma.

On taas vaikea kertoa mistä minä Perillisissä pidän. Niihin vain jää jumiin. Hahmot ovat hyviä ja pidän Paolinin kirjoitustyylistä, vaikka monet sitä hieman amatöörimäiseksi väittävätkin. Pidän ehkä hieman enemmän Eragonista, sillä tykkäsin paljon siitä kun Eragon ja Brom matkustelivat, ja varsinkin Farthen dur oli paljon minun mieleeni, mutta toisaalta rakastan Esikoista, koska pidän paljon Eragonin koulutuksesta ja siitä, että saatoin vain lukea millaista elämä oli Ellesmerassa, mutta Roranista kerrotut osuudet tosiaan olivat paikoitellen hieman pitkästyttäviä.

Hahmoista pidän eniten ehkäpä Elvasta (yllätys yllätys), Murtaghista ja Nasuadasta. Toivottavasti Murtagh ei ole pysyvä pahis :) Tässä kun on paljon ollut keskustelua kolmannesta ratsastajasta, niin sanompa, että henkilökohtaisesti olisi kiinnostavaa jos se olisi Elva, sillä vaikka joku mainitsi että Elva on hieman liian nuori vielä, kannattaa ottaa huomioon että hän kasvoi omasta tahdostaan voidakseen ilmentää kirous-siunauksensa. Jos kolmas lohikäärme kuoriutusi Elvalle, hän voisi kasvaa, ja Eragoninhan oli määrä yrittää kumota tämä kirous-siunauksensa. Hieman sekavaa ja epätodennäköistä ehkä, mutta olkoot ;)

Eragon ja Arya... yäk. Eragonista kyllä pidän, hän on ihan kiva hahmo, ja hänen ja Saphiran keskustelut ovat kiintoisia, mutta Arya on aina ollt jollain tavalla ikävä ja sellainen hahmo, josta en vain pidä. En yhtään tykkää siitä, kuinka hän on jotenkin kuvattu niiin täydelliseksi, vaikka onkin oikukas ja jotain, salaperäinenkin niin. Ei Aryasta ratsastajaa, kiitos. Ja toivottavasti Aryaa ei pariteta Eragonille. Myös Oromis kuuluu inhokkihahmoihini. En todellakaan pidä hänestä. Typerä vanhus, sori nyt vaan.

Toivottavasti se Brisingr nyt jo tulisi suomeksikin... En taas malltaisi odottaa. Ja onko kenelläkään muuten mitään aavistusta siitä, milloin tätä neljättä kirjaa aletaan kirjoittamaan?


/Siis muks/

Nyt kun olen lukenut kyseiset kirjat uudestaan (ja rakastunut niihin uudestaan), niin korjaan muutaman jutun. Arya ärsyttää minua vieläkin, mutta Esikoisen edetessä hän muuttu inhimillisemmäksi (haltimillisemmäksi?) ja pidän hänestä enemmän. Tai siis, en voi sanoa etten pidä hänestä enää esikoisen luettuani uudestaan. Myös Oromis ei ole enää lopussa niin raivostuttava. Vaikka onkin vielä ärsyttävä. Mutta ei enää niin kvastri

/Siis muks päättyy/
« Viimeksi muokattu: Helmikuu 20, 2009, 14:21:01 kirjoittanut Elva »

Minger

  • Ankeuttaja
Vs: Christopher Paolini: Perillinen-trilogia
« Vastaus #76 : Maaliskuu 21, 2009, 18:50:05 »
Ovatko muut jo lukeneet Brisingrin? Mikäli eivät, älkää lukeko tästä eteenpäin. Minä inhoan spoilaajia, enkä tahdo sellainen itse olla, joten jokainen jatkaa omalla vastuullaan.


(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)
« Viimeksi muokattu: Maaliskuu 27, 2009, 16:03:29 kirjoittanut Minger »

Poissa Giliath

  • Cassiopeian pikkusisko
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Jensen Ackles :D
Vs: Christopher Paolini: Perillinen-trilogia
« Vastaus #77 : Maaliskuu 31, 2009, 19:47:51 »
Aluksi kuin luin Eragornin ja Esikoisen vuosia sitten, niin olin että "Vau!" En välittänyt (enkä vielekään) haltia kielen yhdenmukaisuudista muihin kirjoihin verrtattyna. Kirjat löytyvät nyt myös hyllystäni. Pian sen jälkeen rupeasin kuitenkin lukemaan 1980-2000 ilmestynyttä fantasiakirjoja, ja rupesin näkemään todella paljon yhtenäisyyksiä niiden välillä Paolinin kirjasarjaan, kannattaa verrata mm. Pernin Lohikäärme ratsastajat/tai ritarit-sarjaan. Kirjat rupesivat olemaan miusta enemmän "lastenfantasiaa." Kirjat muistuttivat myös Star Wars:seja, mutta annettekoon kaikki (jotenkin) anteeksi kirjoittajan ikään katsoen, ja Paolinihan on maininninnut inspiroinnin kohteisiinsa Tolkienin.

Varasin Brisingrin vähän tällä tunnelmalla: "Juuh, jaah" No, muut fantasiakirja olivat myös jonoissa tai loppuneet. Luin Brisingrin päivässä. Positiivista oli huomata, että Paolini on kehittynyt paljon omaan suuntaansa kirjoittaja. Juoni muuntautui, hahmoihin tuli uusi vivahteita ja kirjassa oli edellisiin verrattuna paljon enemmän... sitä jotain. En menisi vannoutumaan Paolinin ja Perilliset-sarjan faneihin, mutta Brisingrin nosti omalta osaltani sarjaan odotuksia. Pitää sitten katsoa, lukeeko Neljännen osan sittenkun se joskus ilmestyy :)
*Miettii ja lukee, mutta harvemmin kirjoittaa*

Poissa sunshine

  • törmäsi ikkunaan
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Pottermore: HawthornGhost192
  • Tupa: Rohkelikko
Vs: Christopher Paolini: Perillinen-trilogia
« Vastaus #78 : Huhtikuu 03, 2009, 20:59:30 »
Sain juuri Brisingrin luettua ja kyllähän se oli todella hyvä kirja.
Roranista en liiemmin tykännyt Esikoisessa, mutta kolmannessa kirjassa hän on paljon kivempi hahmo. Muutkin hahmot ovat kehittyneet parempaan suuntaan.
(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)
Ole itse se muutos, minkä haluat maailmassa nähdä

Poissa Isetom

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Velho
    • Livejournal
  • Pottermore: PurpleFang101
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Christopher Paolini: Perillinen-trilogia
« Vastaus #79 : Huhtikuu 06, 2009, 20:25:55 »
Sain juuri äsken kirjan luettua. Se oli kolmesta ensimmäisestä paras.

(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)
through the warmthest cord of care
your love was sent to me

Poissa Elva

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Christopher Paolini: Perillinen-trilogia
« Vastaus #80 : Huhtikuu 15, 2009, 20:24:52 »
Ja nyt vihdoin minä laiska ja saamaton ihminen vaivaudun tänne sanomaan jotain lukukokemuksesta nimeltä Brisingr.

(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)

« Viimeksi muokattu: Huhtikuu 19, 2009, 18:31:21 kirjoittanut Elva »

Poissa Argetlam

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Velho
  • Tupa: Tuvaton
Vs: Christopher Paolini: Perillinen-trilogia
« Vastaus #81 : Huhtikuu 17, 2009, 22:40:32 »
Vaikka vielä vuosi tai jotain sinne päin sitten puolustin aika innokkaasti Perillistä, nyt alan vähän tympääntyä perusideoihin. Esimerkiksi miekan laadun tarpeellisuus - kyllä sitä saa melkein minkä tahansa rautatangon toisesta läpi. Lisäksi on alkanut arsyttää pitkät ja mahtavat "epic-miekkataistelut", joissa kumpikaan ei tuntikausiin saa naarmuakaan toiseen. Ammattilaismiekkailijoiden yksi osuma tulee käsittääkseni aika usein alle minuutissa. Kolmas seikka joka häiritsee kovasti on Eragonin koko ajan kehittyvä täydellisyys - heti kun tuli hyvä vamma Eldestin alussa niin sitten se jo parannettiin... ja
(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)
. Lisäksi taidot kehittyvät koko ajan maailman parhaimmiksi ilman vuosien treeniä. Toisin sanoen - Isïlmirë, olit koko ajan ihan oikeassa kirjan suhteen.

Tämä ei kuitenkaan tarkoita, ettenkö odottaisi innolla nelososaa! Kirjasarja ei missään tapauksessa ole huono (vrt. vaikkapa houkutukseen), muttei ehkä kuitenkaan tarpeeksi eeppinen.

Poissa adswil

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
Vs: Christopher Paolini: Perillinen-trilogia
« Vastaus #82 : Huhtikuu 18, 2009, 21:19:13 »
Perillinen-trilogiassa ei mielestäni ole yhtikäs mitään omaperäistä. Harvoin saa lukea noin kliseistä fantasiaa :< Olen lukenut vain Eragonin ja Esikoisen, ja sitä viimeistä osaa en varmaankaan edes aio lukea, sillä en ole erityisen ihastunut sarjaan. On niitä huonompiakin kirjoja tullut luettua, mutta Perillinen-kirjoissa häiritsee kamalasti se, että joka ikisestä yksityiskohdastakin tulee mieleen jokin toinen aiemmin lukemani fantasiakirja. Viittaukset toisiin kirjoihin ovat ihan ok, totta kai vaikutteita saa ottaa (ja täysin omalaatuisen kirjan kirjoittaminen onkin melkein mahdoton tehtävä), mutta kyllä pieni ripaus persoonallisuuttakin olisi toivottavaa.
In my world love is for poets - so I'm trying to be one.

Poissa Ajatusliekki

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Velho
  • Where the heart lies
  • Pottermore: HallowGalleon47
  • Tupa: VOLDEMORT!!!
Vs: Christopher Paolini: Perillinen-trilogia
« Vastaus #83 : Huhtikuu 19, 2009, 21:16:10 »
Piti kirjoittaa jo aiemmin Brisingiristä mut.

(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)
mus mus -> Ajatusliekki

Poissa Túrin Turambar

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Velho
  • One day, one room
  • Tupa: Tuvaton
Vs: Christopher Paolini: Perillinen-trilogia
« Vastaus #84 : Kesäkuu 27, 2009, 13:10:08 »
Lainaus
Minkäs Roran sille voi, jos lohikäärme hänelle kuoriutuu? Tappaa itsensä, koska Katrina kenties kuolisi ennen häntä? Muistaakseni ei Eragonkaan alkuun ilahtunut lohikäärmevauvastaan. Kuten jo aiemin sanoin, tuntuu järkeenkäyvälle, että veljessarja on tuo ratsatajakolmikko: Eragon, Murtagh ja Roran.

Huomauttaisin kuitenkin, että Brisingrissä oli aika paljon K/R paritusta. Ennen kolmatta kirjaa olin itsekkin aika varma, että Roran olisi kolmas ratsastaja, mutta nykyään olen sitä mieltä, että Roranista tulee ihmisten hallitsija ja Aryasta - joka on kauhea hahmo mielestäni - tulisi tämä Rider. Itselleni on aika todennäköistä, että seuraava ratsastaja on nainen, ja Arya on Elvan ja Nasuadan ohella ainoa järkeenkäypä naiskandidaatti. Nasuadalla on mielestäni kyllä mahdollisuudet, varsinkin kun Paolini jossain haastattelussa sani että Nasuadan rooli muuttuu Vardenin silmissä vikassa kirjassa. Tässä tapauksessa se voisi tarkoittaa joko sitä, että hän rupeaa sooloilemaan ja menettää johtajan paikkansa, tai sitten että hän on Shur'tugal. Ensimmäinen kuulostaa mielestäni järkevämmältä...

Mitä mieltä te tyypit muuten olette Vault of Soulista ja Rock of Kuthianista?
Cannery Row in Monterey in California is a poem, a stink, a grating noise, a quality of light, a tone, a habit, a nostalgia, a dream.

nr: Gabriel García Márquéz - One hundred years of solitude

Minger

  • Ankeuttaja
Vs: Christopher Paolini: Perillinen-trilogia
« Vastaus #85 : Kesäkuu 29, 2009, 20:08:23 »
 
Lainaus käyttäjältä: Tammikuu
Mingerille täytyy kuitenkin huomautta, että eikös Eragon ja Roran olleet vain serkkuja? Näin ainakin muistelisin.
Muistat ihan oikein, mutta vaikka biologisesti he ovat serkuksia, käytännössähän he ovat veljeksiä. Murtagh ja Eragon ovat myöskin vain velipuolia.

Elva, sanoit spoilerien takana, ettet usko Roranista tulevan ratsatajaa (anteeksi että jatkan tästä avoimesti, mutta kirjan ilmestymisestä on jo kulunut hieman aikaa). Miksi näin? Anteeksi, että iitse jaksan jauhaa tästä, mutta minusta on niin OBVIOUS, että hän on kolmas. Ellei sitten muna jää kuoriutumatta, mikä olisi jännää! Niin, kiitos Túrin Turambar perusteluista. Olisi kyllä hyvä, jos seuraava olisi nainen. Mutta minusta edelleenkään R/K-paritus ei olisi ratsastajuuden este.

Voi sentään, sauna kutsuu! Palaan asiaan.

Poissa Elva

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Christopher Paolini: Perillinen-trilogia
« Vastaus #86 : Kesäkuu 29, 2009, 21:56:26 »
Lainaus
Elva, sanoit spoilerien takana, ettet usko Roranista tulevan ratsatajaa (anteeksi että jatkan tästä avoimesti, mutta kirjan ilmestymisestä on jo kulunut hieman aikaa). Miksi näin?

Öö, en minä muista. Piti käydä lukemassa koko viesti uudelleen, ja suunnilleen kaikki ajatukseni Brisingristä ovat pyyhkiytyneet taivaan tuuliin (miten voi olla mahdollista?? Luin sen vasta maaliskuussa!), ja suunnilleen koko muustakin sarjasta, ptäisi e h k ä lukea uudelleen. Minusta kuitenkin on todennäköisempää että seuraava ratsastaja on nainen, eikä Roran vaikuta yhtään ratsastajatyypiltä. Ja eikö se olisikin ihan liian itsestäänselvää että siitä tulisi ratsastaja? Siis, kaikki ainakin täällä olisivat käytännössä jo arvanneet :pTai ainakin olisi tylsää jos Roran olisi ratsastaja... Se on ihan kökköinen hahmo. :>

Nona Dragonis

  • Ankeuttaja
Vs: Christopher Paolini: Perillinen-trilogia
« Vastaus #87 : Heinäkuu 24, 2009, 19:23:44 »
muoks.
Vielä tuli mieleen siellä lopussa kun olivat ne tekijän kiitokset, ja Paolini selitti jotain että joku saattoi tajuta viitauksen Yksnäiseen jumalaan siinä luvussa jossa Eragon ja Arya jutteli leirinuotiolla. Mikä ihme viittaus? Ja sitten Paolini selittää jtn että ainoa puolustus sille on se että Tohtori voimyös rinnakkaisissa todellisuuksissa. Voisiko joku selvittää, minä en nimittäin ainakaan tajunnut ^^ [/spoiler]

Aryahan(kirjassa) kirjoitti siihen maahan jonkuu ihme jutun just tuosta yksinäisestä jumalasta, siitä se vissiin jotain selitti?

Minä olen sitä mieltä, että seuraavan ratsastajan pitäisi olla Nasuada. En tiedä miks, se vaan olis jotenkin luontevin ratkaisu..

Mitä mieltä te olette, kenestä tulis seuraava ratsastaja?

ps. huomasitteko, että ensimmäisen kirjan (suomennoksen) lopussa on virhe, kun Angela on hoitanut Eragonin selkää, eikä Eragon ole taistelun jälkeen tavannut vielä ketään muuta ja Arya, Saphira ja Murtagh odottivat siellä ulkopuolella, sitten uskoakseni Angela kysyi Eragonilta tahtoisiko hän tavata heidät. Laitoin tuohon sanan uskoakseni, koska kirjassa luki, että Arya olisi sanonut sen 'haluaisitko tavata heidät?'. En tiedä onko sitä myöhemmissä painoksissa korjattu, miulla kun on 4.(?) painos siitä.


Nona
« Viimeksi muokattu: Heinäkuu 25, 2009, 17:32:03 kirjoittanut Nona Dragonis »

Poissa Modera

  • Bodari
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Velho
  • We are waiting for you, Coraline
Vs: Christopher Paolini: Perillinen-trilogia
« Vastaus #88 : Heinäkuu 29, 2009, 13:04:17 »
hmmm, Sain juuri tänä aamuna luettua Ekan kirjan Perillinen-Trilogiasta. Eragonin siis. :) Oli TODELLA hyvä, lukemiseen meni joka viikko, ja luin useimmin öisin. Jatko osa Esikoinen on jo ostettu ja nyt odotan jaksamista milloin viitin ottaa sen hyllystä :) Lisäksi Eragon Elokuva pitäisi tulla postissa viikon kuluessa :)

Alun perin aloin luke koska eräs ystäväni alkoi myös ja kehui maasta taivaaseen. Olin kyllä ennen sitä kuullut eragonista. Ainut asia minkä tiesin, oli että Eragon lyötää sinisen kiven ja siitä kuoriutuu lohikäärme. Koululaisen kirjaklubissa oli pitkään se elokuva myynnissä, silloin ajattelin että joku Ö Luokan leffa, mutta ei varmasti ole kun kirja on noin HYVÄ. Loppu oli kaikkein paras. Vähän kuin Taru sormusten herrasta leffoissa.

Poissa Hämppyli

  • Näsäviisas-
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Velho
Vs: Christopher Paolini: Perillinen-trilogia
« Vastaus #89 : Syyskuu 06, 2009, 15:02:43 »
muoks.
Vielä tuli mieleen siellä lopussa kun olivat ne tekijän kiitokset, ja Paolini selitti jotain että joku saattoi tajuta viitauksen Yksnäiseen jumalaan siinä luvussa jossa Eragon ja Arya jutteli leirinuotiolla. Mikä ihme viittaus? Ja sitten Paolini selittää jtn että ainoa puolustus sille on se että Tohtori voimyös rinnakkaisissa todellisuuksissa. Voisiko joku selvittää, minä en nimittäin ainakaan tajunnut ^^ [/spoiler]

Se Aryan kirjoittama runo ei sanonut mitään, mutta tohtori sanan ja ulottuvuuksissa matkustamis kyvystä päätellen kyseessä voisi olla Tohtori Outo

(http://fi.wikipedia.org/wiki/Tohtori_Outo)




"If we're going to be damned, let's be damned for what we really are."

Captain Jean-Luc Picard

Poissa Túrin Turambar

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Velho
  • One day, one room
  • Tupa: Tuvaton
Vs: Christopher Paolini: Perillinen-trilogia
« Vastaus #90 : Syyskuu 06, 2009, 18:16:15 »
Itseasiassa kyseessä ei missään tapauksessa ole Outo, vaan Doctor Who. Herra Paolini on varmistanut tämän.
Cannery Row in Monterey in California is a poem, a stink, a grating noise, a quality of light, a tone, a habit, a nostalgia, a dream.

nr: Gabriel García Márquéz - One hundred years of solitude

Poissa Túrin Turambar

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Velho
  • One day, one room
  • Tupa: Tuvaton
Vs: Christopher Paolini: Perillinen-trilogia
« Vastaus #91 : Syyskuu 07, 2009, 18:32:16 »
Paolinilta on tullut vähän vihjeitä. Itse ilmestymisajast ei kuitenkaan ole vielä kuultu mitään.

Kaksi quotea:
Lainaus
I've been busy working on a number of projects: first and foremost has been Book Four. I don't want to give away too much, but what I've been writing involves a flaming spear, a duel to the death, magic, elves, and werecats. Fun stuff!

Joka suomeksi tarkoittaa suunilleen tätä (Älkää mollatko, itse suomennettu :D):

Olen ollut kiireinen muutamassa projektissani: Suurin ja tärkein niistä on tietysti neloskirja. En halua spoilata liikaa, mutta mitä juuri kirjoitan sisältää liekehtivän keihään, taistelun kuolemaan asti, taikaa, haltioita ja ihmiskissoja (Ei luoja kuinka huono suomennos!). Hauskaa kirjoitettavaa!

Ja:
Lainaus
On a more personal note, I’ve been having a blast with Book Four. Not too long ago, I finished a large and important chunk of the story, which made me feel all warm and fuzzy, and now things are hopping with Eragon & Co. I don’t want to spoil the story for you, but here’s a little teaser: The chapter I just completed is titled Brains! And no, there aren’t any zombies in the book, unfortunately." ~CP

Ei ole nyt aikaa suomentaa, mutta toivottavasti tajuatte.

Itselläni on suhteellisen plajon teorioita Werecatteja koskien. Tässä on yksi, joka on 100% omaa tekstiäni Inheritanceforumsilta (Jos ette usko, niin katsokaa tyyppiäni. Olen SUomesta):

(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)
Cannery Row in Monterey in California is a poem, a stink, a grating noise, a quality of light, a tone, a habit, a nostalgia, a dream.

nr: Gabriel García Márquéz - One hundred years of solitude

Poissa Elva

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Christopher Paolini: Perillinen-trilogia
« Vastaus #92 : Syyskuu 08, 2009, 16:09:28 »
Mielenkiintoisia juttuja noissa quoteissa, aina tuollaisista tulee kauhea himo saada se kirja käsiin 8)

Tuo teoria on mielestäni aika hyvä; meinaan kaikki nuo jutut tosiaan ovat noin jne. Mutta toisaalta henkilökohtaisesti uskon että Galbbis voitetaan eldunarien avulla, sillä Oromis painotti niiden tärkeyttä kovasti koloskirjassa, ja
(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)
mutta tietysti olisi mahdollista, että ihmiskissat auttaisivat Eragonia.

Muuten, ovatko ihmiskissat Paolinin oma keksintö? En ole varma olenko nähnyt niitä missään muualla...

Poissa Túrin Turambar

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Velho
  • One day, one room
  • Tupa: Tuvaton
Vs: Christopher Paolini: Perillinen-trilogia
« Vastaus #93 : Syyskuu 08, 2009, 20:50:34 »
Itse en niin paljoa usko, että Murty niitä Endunareja kuljettaa sieltä, vaan että hän tuo viimeisen Dragon Eggin. Sitä paitsi mitä luultavimmin Murty saisi salakuljetettua vain n. 20 ennen kuin Galby huomaisi, ja en usko että se riittää. En pidä loogisena, että Brat (Mielestäni paras lempinimi Eragonille :D) saisi jostain enemmän Eldunareja kuin Galby. Paolini luultavasti haluaa hänet ainakin osittain altavastaajaksi. Lisä-Eldunarien kanssa kyse olisi pelkästään määrässä, sillä Galby on älykäs ja Brat sen sijaan... No, todella tyhmä.
Cannery Row in Monterey in California is a poem, a stink, a grating noise, a quality of light, a tone, a habit, a nostalgia, a dream.

nr: Gabriel García Márquéz - One hundred years of solitude

Poissa Elva

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Christopher Paolini: Perillinen-trilogia
« Vastaus #94 : Syyskuu 08, 2009, 20:58:08 »
Hei, tuo on muuten varmaan totta, mitä luutavammin Murtagh tuo sen :D Kuinkas en itse tajunnut... ei ehkä ihme, olen melkein yhtä tyhmä kuin Eragon. Ja niin, voi olla totta että eldunarikuljetukset ehkäpä tukahtuisivat alkuunsa, mutta minusta kuitenkin tuntuu, että ne ovat jossakin ratkaisevassa asemassa loppupeleissä, koska muuten niistä ei olisi mielestäni tarvinnut tehdä niin isoa numeroa. Tietysti se, että ne ovat Galbbiksen voimaannousun salaisuus, tekee jutusta sinänä ihan mainittavan, mutta milläpä muulla Eragon voittaisi Galbatorixin kuin kunkun omilla aseilla? No joo, ehkä jollain muulla tosiaan, mutta pakko niillä eldunareilla joku suurempi merkitys  on olla. Voivatkohan lohikäärmeet muuten palata takaisin eldunarisoitumisen jälkeen?

Poissa Túrin Turambar

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Velho
  • One day, one room
  • Tupa: Tuvaton
Vs: Christopher Paolini: Perillinen-trilogia
« Vastaus #95 : Syyskuu 08, 2009, 21:16:45 »
Eivät voi. Tämän on Paolini kertonut.

Itse olen sitä mieltä, että koko Eldunarí-idea on suunnattoman typerä. Olisi vain voinut laittaa Vault of Soulsin Helgrindiin, Razacien saaliiden voimien menevän VoSiin ja Galbyn ryöstävän sitä voimaa :D Näin minä ajattelin ennen Brisingriä.
Cannery Row in Monterey in California is a poem, a stink, a grating noise, a quality of light, a tone, a habit, a nostalgia, a dream.

nr: Gabriel García Márquéz - One hundred years of solitude

Corneille

  • Ankeuttaja
Vs: Christopher Paolini: Perillinen-trilogia
« Vastaus #96 : Lokakuu 07, 2009, 20:42:41 »
Noh, omasta mielestäni kirjat ovat roskaa ja pelkkää typerää ajanvietettä.
Mutta (ja tähän tulee ISO mutta) eikö joskus ole vain hauskaa päästää aivot vapaalle ja lukea silkkaa roskaa? Eikö joskus ole hauska lukea ja nauraa tyhmille jutuille, joita huonoissa kirjoissa mitä yleisimmin esiintyy? Eikö olisi hauskaa vain lukea kovin paljon marmattamatta ja pilkkua *piip*?
Jokaisella on tietenkin oikeus mielipiteeseen, mutta minun mielipiteeni on se että ei sitä kirjaa lyttyyn tarvitsisi haukkua, jos ei siitä pidä.
Jos kirjassa on jotain todella epärealistista, niin antaa olla.
Jos kirjassa on jotain kliseistä, niin antaa olla.
Jos kirjassa on jotain puutteita, niin antaa olla.
Ei kaikki kirjat ole täydellisiä. Joskus täytyy lukea kliseklönttejä, jotka ovat silkkaa roskaa, jotta aivot saisivat levätä. Ja silloinhan lukeminen on mukavaa kun tietää ennestään mitä tapahtuu. Ei tule järkyttäviä juonenkäänteitä ja itkettäviä kuolemia.

En muuten sitten todellakaan yritä haastaa riitaa. Sanoin vain mielipiteeni ja olen sitä mieltä että jokaisella on oikeus omaan mielipiteeseen.
Aivan, en pidä riitelemisestä ja pelkään saavani vihamiehiä... :P

Poissa Vesi Y

  • Muppet
  • Vuotislainen
Vs: Christopher Paolini: Perillinen-trilogia
« Vastaus #97 : Lokakuu 08, 2009, 16:25:05 »
^^ Omat aivoni eivät ainakaan lepää kun luen kliseeklönttejä - päin vastoin, alan kiinnittämään huomiota kaikkiin typeriin asioihin mitä kirjailija ei edes välttämättä ollut tarkoittanut kirjoittaa. Tästä esimerkkinä nimenomaan Eragon ja Twilight. Kirjoissa saa olla fantasiaa, lohikäärmeitä, vampyyreitä, velhoja ja tiesmitä, mutta jos kirja rikkoo omat sääntönsä tai minun suspension of disbeliefini en kykene rentoutumaan kirjan parissa. Santorumia tihkuvia kliseeklönttejä on toki hyvä lukea aina välillä, sillä se auttaa tunnistamaan hyvät tekstit ja sillä tavalla, mutta se ei ole mikään syy sille, miksi täysin surkeita teoksia julkaistaan suurella rummutuksella - jolloin pienemmät, paremmat teokset voivat pahimmassa tapauksessa jäädä heikkolaatuisen vessapaperinivaskan jalkoihin.

Brisingr

  • Ankeuttaja
Vs: Christopher Paolini: Perillinen-trilogia
« Vastaus #98 : Lokakuu 08, 2009, 16:31:18 »
Kirjasarja kuuluu yhdeksi suosikeistani - kuten se taitaa näkyä nimimerkistäni (vaikkei pohjaudukaan viimeiseen kirjaan, vaan itse sanaan). Suosikkihahmoni ovat Eragon ja Saphira, mikä ei ole poikkeus kohdallani, koska tykästyn lähes aina päähenkilöihin/öön. Poikkeuksiakin löytyy.
Muttasiis, inhokkejani olisivat kyllä valitettavasti Murtagh kahdessa viimeisessä kirjassa, koska tämä on Eragonia kohtaan niin töykeä, ja ylimielinen. Ja että tämä luulee olevasna parempi Eragonia taidoillaan, vaika kyllähän tämä itsekin tietää, ettei pärjäisi Eragonille ihan reilussa kamppailussa.

Odotan innolla viimeistä kirjaa ja mitä siinä tullaan paljastamaan.. :---)

Poissa Fogo

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
    • KUHVIKAPPI
  • Pottermore: SkullSeeker26697
  • Tupa: Luihuinen
Vs: Christopher Paolini: Perillinen-trilogia
« Vastaus #99 : Lokakuu 12, 2009, 12:37:15 »
Olen lukenut vasta puolet ensimmäisestä osasta eli Eragonista, joten en voi kommentoida vielä koko sarjaa. Ei vaikuta mitenkään huippuhyvältä kirjalta, mutta kyllä uskon että tulee luettua kokonaan. Sellaista kevyttä iltalukemista. Katsotaan sitten tuleeko muut osat luettua, mutta tässä vaiheessa voisin ihan hyvin sanoa lukevani kaikki. Hieman on sellainen olo, että olisi pitänyt lukea nuo kirjat jo pari vuotta sitten. (Olen nyt 16-vuotias) Silloin olisin ehkä enemmän pitänyt aiheesta ja juonesta. :)

Ei yllä lähellekään Potterien tasoa. Ei missään nimessä.
Na zdrowie!

Poissa Metsis

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Curiouser and curiouser
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Christopher Paolini: Perillinen-trilogia
« Vastaus #100 : Joulukuu 26, 2009, 15:24:42 »
Mutta joo.... Elkää nirhatko mua, mutta älkää missään nimessä sanoko, että olette samaa mieltä. Sitä mä en kestäisi enään... :P
No niin... Taidan lukea kirjat kolmannen kerran. Niiden lukeminen on kivaa... x)

jos kerran kirjat ovat sinusta noin kamalia kuin spoilerissasi mukavasti ilmaisit miksi edes vaivaudut lukemaan niitä?

melko mielenkiintoista lukea kuinka haukut koko kirjasarjan noin lyhyesti ja silti se pilaa melkein elämäni. Olen itsekin sitä mieltä että kirjat ovat melko...  nooh sanotaanko itsestäänselviä mutta minä ainakin nautin niista enkä haukkuisi noin kovasti. Paolini oli kuitenkin melko nuori kun aloitti kirjoittamaan saagaa joten nostan hänelle hattua kun on koko tuon upean maailman ja muut keksinyt.
'Cause though the truth may vary
this ship will carry our bodies safe to shore.

Corneille

  • Ankeuttaja
Vs: Christopher Paolini: Perillinen-trilogia
« Vastaus #101 : Joulukuu 27, 2009, 23:22:47 »
Luen ne, koska niinkuin sanoin, niiden lukeminen on hauskaa.
Ne on helppo lukea nopeasti loppuun, eikä tarvitse keskittyä ja miettiä kovin paljon lukiessa. Eikä teksti ole raskasta ja mietiskelevää.

Emmä nyt sanoisi, että ne olisi kamalia, vain kliseisiä, ennalta-arvattavia ja hieman töksähteleviä. Mutta ei se tee kirjasta kuitenkaan kamalaa.

Annoinhan mä Paoliinille plussiakin. Tuossa olikin huonot puolet. Onhan niitä hyviäkin ollut.

Ja niin, olen kyllä samaa mieltä siitä, että hattua paolinille voi nostaa siitä, että hän jaksoi luoda kokonisen maailman 15-vuotiaana. Mutta en mä kuitenkaan ryhtyisi kehumaan kirjaa ihan ylenpalttisesti. Ja minusta häiritsevintä on se kuinka paljon Paolin on kopioinut TSHsta.

Minger

  • Ankeuttaja
Vs: Christopher Paolini: Perillinen-trilogia
« Vastaus #102 : Joulukuu 30, 2009, 19:56:22 »
Minusta Corneille ei haukkunut sarjaa, vaan yksinkertaisesti perusteli miksei se hänestä ole hyvä sarja vaikka siitä nauttiikin. Vähän kuin Salatut elämät! Silkkaa sahanpuruahan se, mutta pakko sitä on katsoa. Minusta oli ainakin kiva lukea, kun spoilerin takana tiivistit juonen terävällä kielelläsi. Mainitsemasi kliseet ovat yksinkertaisia faktoja. Jos joku kieltää sen, on hölmö. Kirja ei ole kielellisetsi tai juonellisesti omaperäinen eikä loistelias, mutta silti hyvää viihdettä. Ymmärsivätkö kaikki nyt, ennen kuin alkavat valittamaan, että pilasin päivän toteamalla tuon? Ihmiset vain sattuvat tykkäämään kliseistä. Se myy. BTW Corneille: se mitä sanoit tuossa, mikä toisi lopputaisteluun ytyä tiettyjen sukulaissuhteiden ollessa toisenlaisia, oli erittäin hyvä huomio. Olisipa asia tosiaankin niin, se olisi sentään jotain uutta ja tulista!
Edit: No ehkä se ei kuitenkaan olisi uutta. Mitä Darth Vader paljastikaan Luke Skywalkerille? Starwarsia on muutenkin jo lainattu niin paljon, että ehkä se menisikin jo yli.
« Viimeksi muokattu: Tammikuu 01, 2010, 16:14:01 kirjoittanut Minger »

Corneille

  • Ankeuttaja
Vs: Christopher Paolini: Perillinen-trilogia
« Vastaus #103 : Tammikuu 01, 2010, 17:57:02 »
Ja mä kun en ole vielä Starwarseja lukenut. Spoilereihin tästä eteenpäin, kiitos? Vaikka oikeastaan, eipä tuo mitään spoilannut. Paitsi jos rupeaa vääriä johtopäätöksiä repimään.

Off

Minger Olet luonnonlahjakkuus. Miksi sä saat kaiken selkeäksi muutamalla lauseella ja mä joudun selittelemään asioita monien kommenttejen verran...? :D

...krhm...off...

Ja lopuksi: Lukemista ei kannata ottaa niin vakavasti. Kirja [sarja] on kliseinen, mutta tavallaan voisi sanoa, että sellaisena hyvä. Olihan kirjoissa monia hyviäkin yksityiskohtia. Kuten taikuus ja taikominen. Kielikin oli ookoosti keksitty. Paljon lainauksia englannista ja Tolkienilta, mutta ei se ketään tapa. Myös annan erittäin iso plussan Paolinille lohikäärmeistä. Kerrankin ne olivat selvästi hyvän puolella eivätkä silmittömiä tappajia ja kullankahmijoita.
Niinkuin huomaatte, mielestäni kirjoissa on monia hyviä kohtia, mutta onko sitten niitä hyviä enemmän vai vähemmän kuin huonoja on oikeastaan itse lukijan päätettävissä.

Eipä mulla muuta.

Poissa Argetlam

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Velho
  • Tupa: Tuvaton
Vs: Christopher Paolini: Perillinen-trilogia
« Vastaus #104 : Tammikuu 09, 2010, 19:09:25 »
Kun aluksi luin sarjan (silloin oli vain Eragon ja Eldest), olin täysin myyty. Nyt sarja ainakin tähän mennessä lähinnä ärsyttää minua. Se on siirtynyt mielessäni vakavasti otettavasta kirjallisuudesta parodian puolelle - mutta nauraa saa kuitenkin melko usein. Jos haluatte nähdä erään henkilön kaikki löytämät virheet Eragonista, laittakaa Googleen "everything wrong with Eragon". Muutamat huomiot naurattivat melko hyvin...

Lainaus
Kielikin oli ookoosti keksitty

Njaa... sehän on vain jokin väännös muinaisskandinaviasta. Jos osaa ruotsia, voi kääntää AL:ää ainakin ymmärrettävästi. Eihän siinä mitään ole periaatteessa keksitty. Ja kielioppi on niin hirveää että...

Miksi Galbyn pitää edes hävitä? Minusta olisi mahtavaa, jos Eragon vangittaisiin, Galbatorix todistaisi hänelle olevansa syytön, Eragon tappaisi kaikki ärsyttävät "hyvikset" ja kuolisi siinä samalla jättäen Galbyn yksinvaltiaaksi ilman vastustajaa. Inheritancessa ei ole vielä annettu mitään kunnollista perustelua sille, että Galbatorix on paha. Eragon tietenkin tammenterhon kokoisilla aivoillaan uskoo ihan mitä tahansa hänelle sanotaan eikä osaa päätellä mitään. Kirjoissa ei missään vaiheessa edes harkita sitä mahdollisuutta, että Galbatorix olisi toiminut ja toimii edelleen oikeudenmukaisesti. Vardenit aloittivat sodan, ei hän.

Eihän Cp niin tietenkään tee, koska hänen pitää jatkaa kliseistä linjaansa, mutta unelmoida aina voi. Ja kyllä jatkoa on kuitenkin kiinnostavaa lukea.

Eräs fanfic kuvaa asiat Galbatorixin kannalta erittäin hyvin. Ehkä hänet on jo mainittukin täällä, en lukenut kaikkia sivuja tarkasti. Joka tapauksessa, tässä linkki Alagaesian parhaaseen fanfic-kokoelmaan, kaikki ovat samaa sarjaa samalta henkilöltä. Mukana mm. Galbatorixin nuoruus, book IV sekä sen jälkeiset tapahtumat. Linkki:http://www.inheritanceforums.com/index.php?showtopic=37310&hl=opifex

Minger

  • Ankeuttaja
Vs: Christopher Paolini: Perillinen-trilogia
« Vastaus #105 : Tammikuu 22, 2010, 19:42:23 »
Voi kattila! Kirjoitin pitkän vastauksen, ja ensin tämä ei suostunut lähettämään sitä ja sitten koko pahuksen viesti häviää. Voi revitty juttu! Suokaa minun hetki soittaa täysillä jotain mahtavaa musikaalipätkää, jotta saan taas hermoni kokoon. >.<

*Sigh*

Selvä.

Lainaus käyttäjältä: Corneille
Minger Olet luonnonlahjakkuus. Miksi sä saat kaiken selkeäksi muutamalla lauseella ja mä joudun selittelemään asioita monien kommenttejen verran...? :D
Ai, kiitos. Joskus kyllä tuntuu, etten minäkään saa asioitani millään ymmärrettävään muotoon... Mutta kai tuo itseni tiivistämä asia oli niin monessa tullut vastaan, että olin sen erimuodoissa niin monesti kirjoittanut, että kai sen piti kerrankin osua suoneen.

Lainaus käyttäjältä: Argetlam
Inheritancessa ei ole vielä annettu mitään kunnollista perustelua sille, että Galbatorix on paha.
Tuo on totta. Aloin ihan miettimään, että mitäs pahaa hän onkaan tehnyt, mutta koska on jo aikaa siitä, kun luin Brisingrin etten enää muista kovin hyvin. Sen lisäksi, että Galba vain on koko sarjan pahis, ja siksi hänen on oltava so pure evil armeijoineen joka on myös pure evil ja kätyrinsä jotka ovat myös pure evil ihan vain sen takia. No, hän on tyranni. Eihän  se pahasti ole näkynyt, mutta vähän kuitenkin. CP olisi voinut pitää huolen, ettei se jää epäselväksi (jotkut asiat kun todellakiin taotaan kalloon). Mutta G on mm. tappanut lohariratsastajia ja varastanut itselleen kivanvärisen loharin. Hän on painostanut ja uhkaillut Murtaghia. Hänellä on jokunen eldunari, jotka eivät todellakaan ole hänen. Hän sieppasi Aryan. Ja kaikkea muuta herjuutta hän on tehnyt. Sanokaa toki lisää, tätä on kiva spekuloida, koska en minä ainakaan ole vielä vakuuttunut hänen pure eviliydestään.

Siitä aasinsilta, etten ole myöskään vakuuttunut siitä, että Erska on kovin tosissaan G:tä vastaan. Onko hän oikeasti mukana taistelussa pahaa vastaan? Välillä se tuntuu itsestäänselvältä, tottahan nyt päähenkilö haastaa pääpahiksen, mutta sitten taas vahingossa muistutetaan, että oikeastihan hän on vain kostamassa setänsä kuoleman. Hohhoijaa. Onhan hän vardenien messissä, mutta kuitenkin siitä on jäänyt auttamatta laimea vaikutelma, ja siitä uskaltaisin lähinnä syyttää CP:n kirjoitustaitoa. E: kliseinen vaihtoehto kliseelle, että hänen kohtalonsa pakottaa hänet haastamaan pahan valtiaan, eli kosto, on aika heikko peruste ajamaan Erskaa eteenpäin. Tämä juontaa varmaankin ihan siitä, ettei 15 vuotiaan CP:n ajattelu ja suunnittelu toiminut aivan samalla kapasiteetilla kuin se toimii nyt ja mitä yleensä tarvitaan noin isoon teokseen.

Ehkä tuossa oli kaikki, mitä tahdoinkin sanoa alunperin.

Poissa Valkovuokko

  • Orjuutettu kotitonttu
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • And give the kids a show.
  • Tupa: Luihuinen
Vs: Christopher Paolini: Perillinen-trilogia
« Vastaus #106 : Tammikuu 22, 2010, 20:06:10 »
Olen seurannut tätä riitelyä täällä.

Riitely ja väittely ovat kaksi eri asiaa. Väitellessä osapuolet pidättäytyvät asiallisten ja perusteltujen argumenttien esittämisessä, riidellessä taas mennään henkilökohtaisuuksiin ja tunnepohjaiseen elämöintiin.
Lainaus
Se on järjetöntä, sillä kaikki voivat olla ihan sitä mieltä kun haluavat.

Ja paras väittely syntyy, kun ihmiset ovat eri mieltä ja valmiita perustelemaan näkemyksensä. Siinä ei ole mitään järjetöntä, päin vastoin, se innostaa sekä väittelyyn osallistuvat ettö sitä seuraavat ajattelemaan asioita syvällisemminkin kuin vain "musta tuntuu"-linjoilla.

Lainaus
Jos kirja on hyvä, ainahan se nousee myyntilistan kärkeen.

Ei. Myyntilistan kärkeen nousevat ne kirjat, joista pidetään suurinta meteliä ja jotka ovat ns. myyviä, ts. herättävät potentiaalisten lukijoiden uteliaisuuden ja lukuhalun. Da Vinci -koodi on tästä hyvä esimerkki.

Lainaus
Rowlingkin nousi, vaikka oli aivan tuntematon kirjailija muuten.

Rowlingin kirjoja markkinoitiin antaumuksella. Niistä oli Suomenkin lehdistössä niin paljon kirjoituksia - mm. monisivuinen juttu Suomen Kuvalehdessä - että olin itse vähällä jättää ne lukematta massoja kosiskelevana tusinafantasiana.

Lainaus
(Ja kukaan ei sitten ala riidellä kanssani, vihaan riitelyä:))

Vuotiksessa harvemmin kukaan riitelee mistään. Sen sijaan asialliseen väittelyyn - tai vähintäänkin omien näkemysten huolelliseen perusteluun - saa varautua, jos mielipiteensä täällä ilmaisee. Kyseessä kun kuitenkin on julkinen keskustelufoorum, eikä keskustelua oikein synny, jos viesteihin ei saa ottaa kantaa.



(Älyttömän vanha viesti, tiedän.)

Käytit siis noin paljon kallista aikaasi todistaaksesi, miten väärässä olen viestissäni? (Jonka olen huom kirjoittanut ollessani 12-vuotias.) Et edes kommentoinut itse aiheesta mitään, hyökkäsit vain minun kimppuuni. Minusta tuo teidän aiempi keskustelunne täällä todella oli riitelyä, sillä sinä et suostunut edes hyväksymään sitä, että jonkun mielestä kirja voi olla hyvä. Vertasit sitä koko ajan Tolkieniin ja muuhun. Sinun viesteistäsi saa sellaisen kuvan, että kirjan kirjoittamiseen pitäisi käyttää yhtä paljon aikaa kuin Tolkien, suunnitella omaa kieltäkin kymmenisen vuotta, että se olisi uskottava. Sitä paitsi Perillinen-trilogia on nuorille suunnattu, Tolkienin teokset enemmänkin aikuisille. On ehkä ihan ymmärrettävää, ettei kuvailu, kerronta ja kieli ole ihan samaa tasoa. Itseni oli hyvin vaikea lähteä lukemaan Tolkienin Taru Sormusten Herrasta, koska jo alussa oli niin paljon vaikeaa tekstiä.

Tiedän kyllä täsmälleen, miten tarkat säännöt Vuotiksessa on oman mielipiteen ilmaisusta. Silti monissa topiceissa on menty hieman liiallisuuksiin, esimerkiksi Twilight-topicissa. Siellä (kuten täälläkin ennen) jokaisen kirjasta pitävän kimppuun käydään todella rajusti ja vaaditaan perustelemaan jokainen sana, jonka voi tulkita myönteiseksi ilmaukseksi kirjasta. Toki viesteihin saa ottaa kantaa, mutta tuollainen on jo erittäin ärsyttävää. Jos jotkut haluavat väitellä niin kovasti aiheesta, niin ei se minua mitään haittaa, tuo hyökkäys kaikkien kimppuun on enemmän se, mikä häiritsee.

//Selvä, ymmärrän kantasi, vaikka ei ihan omaani vastaakaan. Pisti vain jotenkin silmään, kun olit jotenkin niin hyökkäävästi lainannut koko viestini ja eritellyt missä kaikessa olen väärässä. Minun mielestäni kirja oli suht koht hyvä, ei ehkä ihan parhaasta päästä, mutta ok-tasoinen. On olemassa paljon huonompiakin kirjoja, jotka ovat saavuttaneet suosiota. Siitä on tosin jo melko kauan, kun olen lukenut sen. Ehkä kommentoin uudemman kerran, kun olen saanut luettua uudestaan?
« Viimeksi muokattu: Helmikuu 01, 2010, 14:06:12 kirjoittanut Valkovuokko »
Can't you see the way she's crying,
well that's what keeps her trying.
If you want to keep the girl for as long as you live,
just break it apart her heart.

Poissa Isilmírë

  • Pillipiipari
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Christopher Paolini: Perillinen-trilogia
« Vastaus #107 : Helmikuu 01, 2010, 12:53:54 »
Jos noin kovasti karvastelee vielä vuosien jälkeen, niin käytetään nyt sitten vielä vähän sitä "kallista aikaa" (itseasiassa kolmikuinen kuopus nukkuu juuri sylissäni, joten aikaa on yllin kyllin) oman näkökantani selittämiseen.

Iällä ei minun mielestäni ole mitään tekemistä sen kanssa, että omia mielipiteitä ja väitteitä pitäisi perustella. En minä omalta seitsenvuotiaaltanikaan kuuntele mitä vain höpöhöpöä perusteluja vaatimatta.

Jos joku ilmiselvästi ei tiedä, mikä ero väittelyllä ja riitelyllä on, ja syyttää sitten muita riitelystä, lienee paikallaan oikaista väärinkäsitys. Tällä foorumillahan ei saa riidellä, väitellä kylläkin.

Mielipiteiden kimppuun käyminen ei ole yhtä kuin henkilön kimppuun käyminen. Tämä on sama juttu kuin riitelyn ja väittelyn ero. Mieli voi muuttua, vaikka pysyykin samana ihmisenä, ja toisaalta mielipiteiden taustalla voi olla perusteluja, joita niitä ruotiva ei ole tullut ajatelleeksi.

Minä en todellakaan hyväksy väitettä, että joku kirja on hyvä, ellei sitä perustella. Roskastakin saa pitää (pidän itsekin monesta huonosta kirjasta), mutta ei se, että jostain kirjasta pitää, tee siitä automaattisesti hyvää kirjallisuutta. Se, että jokin kirja on suunnattu nuorille, ei myöskään ole mikään syy katsoa sen laatua sormien lävitse, pikemminkin päin vastoin. Eihän nuorille tarjota huonompaa ruokaakaan kuin aikuisille, miksi sitten huonompaa hengenravintoa. Maailma on pullollaan hyvääkin lasten ja nuorten fantasiakirjallisuutta, esimerkkeinä vaikkapa Diana Wynne Jonesin ja Joanne K. Rowlingin hengentuotteet.

Lisäksi jos joku julistaa pitävänsä jotain ilmiselvää tusinahuttufantasiaa hyvänä, minua aivan yksinkertaisesti kiinostaa tietää, mistä moinen johtuu. Onko kyse sittenkin vain viihdearvosta, ts. kirja on juuri niin huono kuin ajattelinkin mutta siinä on jotain mikä vetoaa tiettyihin ihmisiin (silloinkin on mielenkiintoista tietää, mikä se vetoava asia on), vai onko kirjalla sellaisia ulottuvuuksia, joita en itse ole tullut huomanneeksi?

Ja jos on jotain, mikä minua häiritsee, niin se on mutun käyttäminen perusteluna väitteille. On ihan eri asia sanoa vaikkapa "tykkään tästä kirjasta" kuin "tämä kirja on hyvä, koska minä tykkään siitä". Ensimmäinen on puhdas tunteen ilmaus, toinen mutuun perustuva väite.
« Viimeksi muokattu: Helmikuu 01, 2010, 13:00:21 kirjoittanut Isilmírë »
Constantem decorat honor

Poissa Argetlam

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Velho
  • Tupa: Tuvaton
Vs: Christopher Paolini: Perillinen-trilogia
« Vastaus #108 : Maaliskuu 15, 2010, 20:44:28 »
Lainaus
Mutta G on mm. tappanut lohariratsastajia ja varastanut itselleen kivanvärisen loharin. Hän on painostanut ja uhkaillut Murtaghia. Hänellä on jokunen eldunari, jotka eivät todellakaan ole hänen. Hän sieppasi Aryan. Ja kaikkea muuta herjuutta hän on tehnyt.

Galbyhän kyllä antaa ihan hyvät syyt vanhojen ratsastajien tappamiseen. Eragon vaan on sellainen, ettei näe kolikosta kuin vain yhden puolen. Tietenkin Galbatorix tappoi ratsastajat, koska he olivat hänelle epäoikeudenmukaisia ainakin hänen kannaltaan (huomaa, että kukaan ulkopuolinen ei missään vaiheessa kirjaa kerro Galbatorixin teoista mitään, joten tieteellisesti katsoen haltioiden ja Bromin, jotka taistelivat häntä vastaan, tarinoilla ei ole mitään arvoa, koska ne ovat heidän kannaltaan kirjoitettuja eikä niille ole todisteita). Ja jos hirmutöitä kaipaa, niitä löytää mistä tahansa ihan historiastakin ns. hyvisten puolelta, esimerkiksi Suomen käyttäytymisestä sodissa. Sodassa todennäköisesti mistä tahansa maasta ja johtajasta löytäisi erilaisia hirmutekoja jos etsisi. Ja sotavankejakin on pidetty ympäri maailmaa (eldunarít). Ja jotenkin minusta tuntuu, että jos haltiat saisivat mahdollisuuden kaapata Galbyn, he sen tekisivät (Aryan kaappaus). Kirjassa myöskin valitetaan Galbatorixin veroista ja armeijaan pakko-otosta. Galbatorixhan yrittää puolustaa maata vihamielisiltä vardenien hyökkäyksiltä, mikä ei ole mitenkään pahasta. Vardenit tappaisivat siviili-ihmisiä jos armeijaa ei olisi. Ja veroprosentti on varmasti suurempi Suomessa kuin Valtakunnassa.

Mielestäni muutenkin hyvä vs paha -teema on ylikäytetty fantasiassa. Eikö voitaisi kirjoittaa kirjoja, joissa kumpikin osapuoli olisi oikeassa ja ajaisi omaa etuaan ilman romanttisia ah-niin-kauniita hyviksiä ja synkkiä, rumia ja hirveitä pahiksia?

Ja sitten se miekka-asia... mihin muka tarvitaan ihmeellisen hienoja ja voimakkaita miekkoja? Ensinnäkin koko miekantekoprosessi on monen miekantekijän mukaan täysin mahdoton (kyseisellä tekniikalla miekoista tulisi käyriä eikä suoria). Olisi kiva, jos päähenkilö joskus voisi käyttää jotain ruostunutta nuijaa kiiltelevän miekan sijaan.

Ja magiasta on jäänyt ihmetyttämään se, kuinka Eragon alkaa etsimään ajatuksiaan, ikään kuin ne olisivat kirjahyllyssä tms. En ainakaan itse ole kyennyt moisella tavalla luokittelemaan ajatuksiani muistoihin, ajatuksiin ja "pieneen muhkuraan, joka oli osa häntä, mutta joka ei kuitenkaan ollut hänestä peräisin" (s. 197). Ja miten ajatuksiin voi kaivautua tai niitä takoa? Koko aivokapasiteettiaan ei voi näkeä samaan aikaan, ei mitenkään. Enkä minä ainakaan tiedä, missä ovat ajatusteni syvimmät kolkat.

Tässä joitain havaitsemiani epäkohtia.

Poissa Venia

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Christopher Paolini: Perillinen-trilogia
« Vastaus #109 : Syyskuu 01, 2010, 09:26:32 »
No, pidin Eragonista fantasiainnostukseni alussa (12-vuotiaana), ja vaikka olinkin lukenut Tolkienia, niin sen kliseisyys ei haitannut. Näin vanhempana luonnollisesti hieman eri juttu. Tähän mennessä olen lukenut kaksi ensimmäistä kirjaa ja kolmannen olen selaillut. Kaikenkaikkiaan olen sitä mieltä, että oikeasti laadukkaaseen kirjallisuuteen perehtynyt ei voi pitää Eragon-kirjoja hyvinä.(Tämä on mielipiteeni, älkää suuttuko) Paolinin kirjojen suurin ongelma on, että niissä ei ole mitään omaa tai uniikkia. Niistä löytyy jok'ikinen fantasiaklisee ja asetelma ollaan pitkälti lainattu Star Warsista. Kyllähän näistä elementeistä ihan viihdyttävän lukukokemuksen saa aikaiseksi, mutta eipä oikeastaan mitään muuta.  Parissa viimeisessä kirjassa juonenkäänteet ovat alkaneet mennä aikamoiseksi saippuaksi. Ensimmäinen kirja -vaikka onkin huonoiten kirjoitettu- on suosikkini. Eragonissa tarinan mittakaava ei ole paisunut vielä liian valtaviin mittoihin, ja henkilöihin keskitytään kunnolla. Eragonin alussa on myös miellyttävän rauhanomainen tunnelma.

Isoin ongelma Paolinin kirjoissa on Eragon itse. En pidä siitä kun hän on loppujen lopuksi voittamaton ja yli-inhimillinen supersankari, joka ei pahemmin virheitä tunnu tekevän. Eragonilla on luonnollisesti kaikki moraaliarvot kohdallaan, ja kaikki kunnioittavat, ja suorastaan palvovat häntä. Ei ole olemassa montakaan kirjaa, joissa pitäisin päähenkilöstä, mutta Eragon kuuluu ehdottomasti ainakin top kolmoseen vihattujen henkilöiden listallani ;)

Lempihahmoni ovat Murtagh ja Nasuada. Pienenä olin aika ihastunut Murtaghiin. Arvatkaa vaan revinkö hiuksia päästäni lukiessani Esikoista. Nasuadassa pidän siitä että hän on todella itsenäinen ja älykäs naishenkilö, eikä mikään miehissä roikkuja tai pulassa oleva neito. Aryaa taas en voi sietää. Hän on liian täydellinen minun makuuni.

Itseasiassa odotan melko paljon, että minkälaisia kirjoja Paolini saa vanhempana aikaiseksi. Hän on aloittanut kirjoittamisen hyvin nuorena, joten hänellä on hyvät mahdollisuudet kehittyä. Toivottavasti Eragonin klisee-hömppä-fantasiamaailmasta ei muodostu hänelle mitään kahletta josta hän ei pääse eroon, koska toivon kovasti että hän alkaisi kirjoittamaan myös aikuisempaan makuun.

« Viimeksi muokattu: Syyskuu 01, 2010, 09:30:03 kirjoittanut Venia »
"There is no creature on earth half so terrifying as a truly just man."

Rewan

  • Ankeuttaja
Vs: Christopher Paolini: Perillinen-trilogia
« Vastaus #110 : Helmikuu 07, 2011, 02:14:37 »
Tietääkö kukaan, milloin viimeinen osa ilmestyy? Wikipedia ei tiennyt vielä heinäkuun alussa. Mutta nythän on mennyt jo 2 kuukautta, kyyllä joku teistä tietää, eikö niin?:)

niinpä! nyt joku asiasta tietoinen sammutakoon meidän muiden tiedonjanon!
Mitään muuta ei ole nettiin vuotanut, kuin semmoinen tiedon jyvänen että...
"Cp is darn close to the end of book 4" eli loppua lähestytään.. jos Paolini pian saa kirjan valmiiksi ja se laitetaan etiäpäin niin ehkä tämän vuoden aikana saadaan vielä neljäs kirja käsiimme.

Poissa Volga

  • Suuri joki
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Christopher Paolini: Perillinen-saaga
« Vastaus #111 : Helmikuu 08, 2011, 20:16:41 »
Sain Eragonin ystävältäni syntymäpäivälahjaksi pari vuotta sitten. Luettuani takakannen ajattlein, että nooh... ei kamalasti kiinnosta. Vuoden ajan se muhi hyllyssäni kunnen kaverini painostuksella luin sen ja rakastuin. Siinä meni kaikki kolme osaa putkeen ja aivan upea teos tähän mennessä! Toivottavasti neljäs osa ei sitten tuota pettymystä.

Erityisen paljon rakastan sitä itse maailmaa. Haltiat ovat hinoja ja koko Ellesmera on loistalias. Monet ovat sanoneet Eragonia ärsyttäväksi tyypiksi täällä, koska hän onnistuu kaikessa ja kaikki pitävät hänestä. Yleensä kirjoissa inhoan päähenkilöä mutta en tiedä tarkalleen ottaen miksi. Eragon on ainut poikkeus tosin en tiedä sitäkään :D, mutta joku asia hänessä viehättää kovasti. Lempihahmoni on kuitenkin Saphira ja muut lohikäärmeet. Saphirallla on hyviä kommetteja ja muutenkin lohikäärme herättää sympatiani.

Myös koko kirjaa on sanottu täällä kliseiseksi. No ei kyllä minusta... Perillinen trilogia kuuluu pahaimpiin kirjoihin, joita olen lukenut ja minäkin jään innolla odottamaan millaisia teoksia saamme kuulla kirjailijalta, kun hänhän on vielä suhteellisen nuori.

Poissa Vispilä

  • kermavaahdossa
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Velho
  • Pottermore: SkyLight149
  • Tupa: Luihuinen
Vs: Christopher Paolini: Perillinen-saaga
« Vastaus #112 : Helmikuu 08, 2011, 21:53:08 »
Öö, taisin aloittaa lukemaan Perillistä joskus Esikoisen ilmestymisen jälkeen kaverini innoittamana. Lukaisin sitten ekat kaksi kirjaa, ja hetkeksi Potterien lomassa unohtui koko sarja. Brisingr'in ilmestymisen jälkeen nousi uusi into, into kuin matalaglykeeminen hiilihydraatti: ei korkea, mutta tasainen.
Myönnän kyllä, että Christopher on ottanut niin paljon vaikutteita muista kirjoista (TSH, SW ym), että vähän häiritsee. Elän kuitenkin asian kanssa varsin hyvin, ja en malta odottaa neloskirjan ilmestymistä! Mietin jopa sen englanniksi ostamista, vaikka jo valmiiksi epäselvät sanat voivat tuottaa hieman hankaluuksia. Hyvinhän pärjäsin jo nuorempana HP 6&7 kanssa, joten ehkä? Saa nähdä.
Tänään on hyvä päivä auttaa.

Pääsykoe-, treeni- ja ruokablogi.

Sysiäinen

  • Ankeuttaja
Vs: Christopher Paolini: Perillinen-saaga
« Vastaus #113 : Heinäkuu 07, 2011, 00:10:25 »
 Olen lukenut Eragonit. Kolme kertaa.

 Täytyy sanoa, ettei triloigia ole tähän mennessä ole ollut mikään loistelias mestariteos fantasiakirjallisuudessa, mutta asioita, joista kirjassa pidän, ovat:

 Lohikäärmeratsastajat. Se on omaperäinen ja kiehtova ajatus, sillä lohikäärmeet lähes minkälaisina tahansa ovat kiehtovia otuksia.
 Lohikäärmeet. Parasta koko sarjassa ovat lohikäärmeet. Se, miten erilaisia otuksia Paolini on tehnhyt lohikäärmeistään, on ihailtavaa. Hän kuvailee niitä hyvin ja kaikki ne ilmataistelut Saphiran ja Thornin välillä... Myös ne kaksi lukua Brisingrissä, jotka ovat Saphiran näkökulmasta, ovat kaksi parasta lukua koko sarjassa. Sekin, että lohikäärmeet pystyvät käyttämään magiaa vain harvoin ja ennakoimatta, on hieno keksintö. Myös lohikäärmeiden fysiikka ja lentäminen on kuvailtu melko hyvin, vaikka voisi sen tehdä paremminkin.
 Saphira.

 Asioita, joista en pidä, ovat taas:

 Se, miten maailmassa on niin perus olennot: haltiat, kääpiöt, ihmiset, (lohikäärmeet) ja jotkin pahat (tai tässä tapauksessa taisteluntahtoiset) oliot
 Magia. Vaikka muinainen kieli onkin jotenkin omaperäistä eikä suoraan kopioitu joltakin muulta kirjailijalta, jos on kerran keksinyt hienon maailman, voisi sen asukkaat pystyä käyttämään magiaa vaikka jollain muulla tavalla, toi on jo käytetty ainakin 2 kertaa!
 Haltiat. Se, miten he ovat tulleet jostain meren takaa hienoilla laivoilla... Niin ärsyttävää. Ja ne puut. Aargh!
 Eragon. Vaikka tämä henkilö joskus ehkä yhdessä kohtaa saattaa ehkä olla vähän järkevä, se vaan on jotenkin niin....... tyhmä. Varsinkin se Arya-juttu...........
 
 Vielä ärsyttäviin asioihin lukeutuvia:

 Nimet. Vaikka suurin osa nimistä taitaa olla kirjailijan itse keksimiä, on joidenkin sivuhahmojen nimiä, jotka on lainattu muilta kirjailijoilta ja pahimmissa tapauksissa muunneltu niitä (esim. lisätty 1 kirjain...)!!! Vaikka olenkin sitä mieltä, että matkiminen on suurin kunnianosoitus jonka voi tehdä (?), tuntuu se silti jotenkin väärältä. Tässä lista niistä, joita en ole aikaisemmin huomannut mainittavan tässä topicissa:

 Gareth - majatalonisäntä Teirmissä - Eragon = Gareth Bryne Ajan Pyörässä (Robert Jordan)

 Murtagh = Murhagh yksikäsi, vähän mainittu jumala Tarussa kolmesta miekasta (Tad Williams)

 Ged - kuolleiden joukossa Carvahallissa - Esikoinen = Ged (Varpushaukka) Maameren tarinoissa (Ursula leGuin)

 Elmund - kuollut poika Carvahallissa - Esikoinen = Edmund Narnian tarinoissa (C.S. Lewis)

 Bardrick - kuolleiden joukossa Carvahallissa - Esikoinen = Barrick Eddon Varjojen marssissa (Tad Williams)

 Jostain syystä mielestäni tuo viimeinen on kaikkein törkein nimen lainaus kaikista. En tiedä miksi, ehkä siksi, että olen juuri lukemassa kyseistä sarjaa ja kyseinen henkilö on mielestäni paras henkilö koko sarjassa. Se vielä menee, jos nimi olisi ollut siinä alkuperäisessä asussaan eli Barrick. Mutta ei. BARDRICK!!! AAAAAAAAAARRRRRRGH! Anteeksiantamatonta! Ei noin saa tehdä! Se olisi hyväksyttävää, jos nimi olisi edes samalla tavalla kuin siinä kirjassa, mistä se on otettu, mutta sen muuttaminen ei ole hyväksyttävää.


~Sysi

Poissa Räyhähenki

  • Jokapaikantuho
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Rähähää!
  • Tupa: Tuvaton
Vs: Christopher Paolini: Perillinen-saaga
« Vastaus #114 : Heinäkuu 07, 2011, 10:04:34 »
Hmm...
Olen lukenut kolme ensimmäistä kirjaa kerran läpi ja ensimmäisen vielä toiseen kertaan läpi. Ihan mukavaa luettavaahan nuo olivat. Ja vaikka trilogia onkin hyvin kliseinen ja siinä on käytetty eri otusten ja lajien voisiko sanoa stereotypioita, joita ei siis voi tosiaan sanoa järin omaperäisiksi, niin minä ainakin ahmaisin kirjat menemään, enkä malttanut lopettaa lukemista ennen kuin kirjan loppua.
Eivät ne kyllä kovin syvää muistijälkeäkään jättäneet, koska aina uuden kirjan ilmestyttyä minun on ollut vaikea muistaa tapahtumia edellisestä. Ovat ne sitten palautuneet mieleen, mutta eivät samalla tavalla, kuin joidenkin sellaisten kirjojen tapahtumat, joissa olen oikein elänyt mukana (kuten Harry Pottereissa).

Jos oikein muistan, niin kirjojen tapahtumat eivät olleet ennalta-arvattavia, mutta saatan muistaa väärinkin. Ai niin joo, olihan niissä paljonkin kohtia ja rakenteita, jotka saattoi arvata etukäteen ja jotka tuntui todella kliseisilltä.

Kuten joku jo aikaisemmin mainitsikin, niin lohikäärmeet ovat mielenkiintoisia. Samoin se, että taikakieli perustuu oikeaan olemassa olevaan kieleen. Siitä voi kuvitella, että Skandien vuoristoissa on ollut kauan kauan sitten lohikäärmeitä... Joo, tiedän, että Eragonin maailma ei oikein Norjaan istu.

Se, että kirjoissa on meille tutun oloiset ja paljon käytetyt taikalajit kuten haltijat, saattaa joitakin häiritä, mutta henkilökohtaisesti minua itseäni ärsyttävät joidenkin kirjailijoiden esim. tontut, jotka eivät ole ollenkaan tontun kaltaisia. Siis koko tonttu laji varsinkin ulkoiselta olemukselta. Voihan niitä tonttuja olla vaikka minkä luontoisia, mutta minun mielestäni ne tontut, jotka ovat vihreitä, välkkyvät ja rätisevät ja joilla kahdeksan jalkaa ja seitsemän silmää, eivät ole enää tonttuja ja silloin olisi sama keksiä tälle lajille uusi nimi kokonaan. Tai siis jotkut kirjailijat nauttivat siitä, että voivat muuttaa ihmisten ajattelutapaa siitä, minkälainen on esimerkiksi se tonttu. Mutta jos kirjan viehätys perustuu siihen niin voi voi. On vaativampaa kirjoittaa ihmisille tutuista asioista mielenkiintoisesti, kuin kertoa semmoisesta, josta kukaan ei tiedä juuri mitään.
No jaa, kirjoittamisen vaikeushan ei ole mikään puolustus sille jos kirjan juoni, henkilöhahmot ja kuvaus yms. ei toimi.
Jotkin kirjat ovat sellaisia, että ne on vain parempi lukea ja nauttia niistä lukemisen aikana, eikä liikaa pohtia niitä jälkeenpäin. Toiset taas senkun saavat syvyyttä, kun niitä pohtii.

Aika mielenkiintoista tuo, että hahmoilla on noin paljon samankaltaisia nimiä. Onkohan sillä pyritty luomaan jotain alitajuista tuttuuden tunnetta kirjaan, vai ovatkohan nimet vain loppuneet kesken?
Quidquid latine dictum sit, altum videtur.

Poissa Isilmírë

  • Pillipiipari
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Christopher Paolini: Perillinen-saaga
« Vastaus #115 : Heinäkuu 08, 2011, 11:19:58 »
Miten sitten vaikkapa tonttu pitäisi määritellä? Toki nykyään tontut käsitetään pitkälti kuin pikkuisiksi ihmisiksi, mutta alkujaan käsite on ollut laajempi sisältäen vaikka millaisia "tomteja" eli tontin eli ihmisasumukseen kuuluvan alueen haltijoita. Vähän niin kuin haltijakin puolestaan on tarkoittanut alkujaan vaikka millaisia olentoja nykykäsityksen mukaisista "tontuista" puiden korkusiin hirmuihin ja pelottaviin vainajahenkiin asti. Minun mielestäni on vain positiivista, jos kirjailija tuntee käyttämiensä termien taustaa ja osaa käyttää niitä totuttua laajemmassa ja/tai vanhemmassa merkityksessä tai itse laajentaa niiden merkityksiä uskottavalla tavalla. Sen sijaan mielestäni ei ole erityinen luovuuden merkki, jos kokoaa tarinan kaatamalla vain läjän kliseitä ja stereotypioita samojen kansien väliin. Toki sillä tavalla voi saada aikaan hyvinkin viihdyttävää kirjallisuutta, jos osaa paikkailla hahmojen ja juonen omaperäisyyden puutetta esim. vauhdikkaalla dialogilla.
Constantem decorat honor

Poissa Räyhähenki

  • Jokapaikantuho
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Rähähää!
  • Tupa: Tuvaton
Vs: Christopher Paolini: Perillinen-saaga
« Vastaus #116 : Heinäkuu 08, 2011, 15:43:16 »
Jep,tosiaan on positiivistä, jos kirjoittaja tuntee kirjoittamansa taustaa. Viestistäsi sain sellaisen käsityksen, että minun mielestäni se ei olisi positiivista, ehkä täysin aiheeton tunne, mutta korjaanpa silti, jos sinulle jäi mielikuva, että minun mielestäni kirjailijan tekemä taustatyö ei ole positiivista. ;)

Vanhojen ja/tai jo tuttujen aineksien käyttö kirjassa ei tee siitä huonoa, mutta jos kirjasta löytyy paljon omaa keksimää ja itse luotua, se tietenkin vaatii paljon pohtimista, asiaan paneutumista, suunnittelua ja hyvää mielikuvitusta. Mutta myös kirjailija, joka on kirjoittanut kirjan "vanhaa tuttua" käyttäen, on myös voinut tutkia, pohtia, suunnitella jne. yhtä hyvin kuin se, joka on luonut kokonaan uuden maailmansa.
Quidquid latine dictum sit, altum videtur.

Lunsolintarinari

  • Ankeuttaja
Vs: Christopher Paolini: Perillinen-saaga
« Vastaus #117 : Heinäkuu 16, 2011, 12:28:42 »
Vau, täällä on tämmönenkin aihe. Minä tykkään lukea sitä sarjaa, tietääkö kukaan milloin/onko jo ilmestynyt neljäs osa?

Poissa Vispilä

  • kermavaahdossa
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Velho
  • Pottermore: SkyLight149
  • Tupa: Luihuinen
Vs: Christopher Paolini: Perillinen-saaga
« Vastaus #118 : Syyskuu 04, 2011, 09:35:19 »
Vau, täällä on tämmönenkin aihe. Minä tykkään lukea sitä sarjaa, tietääkö kukaan milloin/onko jo ilmestynyt neljäs osa?

No nyt tiedän! Marraskuun 8. päivä julkaistaan Inheritance (suomeksi Perintö), Perillinen-kirjasarjan neljäs osa. Englanniksi siis tietysti. Täällä odotellaan ainakin ihan täpinöissä!! Viime yönäkin meni kaksi tuntia Brisingriä selatessa läpi puoliksi lukien. :'D Ei kyllä millään jaksa odottaa suomennosta Inheritancesta, pakko ostaa englanniksi. Ei pitäisi olla Pottereita pahempi. :) Sivumäärä on noin 704 alustavien tietojen mukaan.

Mitä tiedämme osasta neljä:
(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)
Tänään on hyvä päivä auttaa.

Pääsykoe-, treeni- ja ruokablogi.

Poissa Isetom

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Velho
    • Livejournal
  • Pottermore: PurpleFang101
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Christopher Paolini: Perillinen-saaga
« Vastaus #119 : Syyskuu 04, 2011, 11:05:48 »
^Tiedämme myös kansikuvan:
Tästä
through the warmthest cord of care
your love was sent to me

Poissa Elva

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Christopher Paolini: Perillinen-saaga
« Vastaus #120 : Syyskuu 07, 2011, 17:25:56 »
Minäkään en tiedä, miten meinaan odotella suomennosta, sillä luin koko sarjan uusiksi kesällä ja kiinnostaisi kovasti tietää, mitä tulee tapahtumaan ja miten kaikki päättyy. Kuinka hankalaa Paolinin englanti näin yleisesti ottaen on? En nyt kuitenkaan välittäisi tavata yhtä Inheritancea jouluun asti.

(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)

Poissa Vispilä

  • kermavaahdossa
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Velho
  • Pottermore: SkyLight149
  • Tupa: Luihuinen
Vs: Christopher Paolini: Perillinen-saaga
« Vastaus #121 : Syyskuu 07, 2011, 17:33:10 »
(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)

Mietin, kuule, ihan samaa. Ja se oli vielä lukijoiden valinta ilmeisesti? Huhhuh.
Tänään on hyvä päivä auttaa.

Pääsykoe-, treeni- ja ruokablogi.

Poissa Túrin Turambar

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Velho
  • One day, one room
  • Tupa: Tuvaton
Vs: Christopher Paolini: Perillinen-saaga
« Vastaus #122 : Syyskuu 08, 2011, 14:55:17 »
Tietääkseni lohikäärmeen nimeä ei ole paljastettu. Se on topki vihreä, mutta Greeni on vain faninimi.
Cannery Row in Monterey in California is a poem, a stink, a grating noise, a quality of light, a tone, a habit, a nostalgia, a dream.

nr: Gabriel García Márquéz - One hundred years of solitude

Poissa Vispilä

  • kermavaahdossa
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Velho
  • Pottermore: SkyLight149
  • Tupa: Luihuinen
Vs: Christopher Paolini: Perillinen-saaga
« Vastaus #123 : Syyskuu 08, 2011, 15:54:44 »
Tietääkseni lohikäärmeen nimeä ei ole paljastettu. Se on topki vihreä, mutta Greeni on vain faninimi.

Näin aivot päällä luettuna uudelleen: tuo on totta. :'D
Tänään on hyvä päivä auttaa.

Pääsykoe-, treeni- ja ruokablogi.

Poissa Ledi

  • Suklaanarkomaani <3
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Jos kaksimielisyys pidentää ikää, elän ikuisesti!
  • Pottermore: BloodNight20814
  • Tupa: VOLDEMORT!!!
Vs: Christopher Paolini: Perillinen-saaga
« Vastaus #124 : Lokakuu 22, 2011, 02:09:39 »
Ihanaa! Täällä on aihe tästäkin (mahtavasta) sarjasta!

Kommentoisin tässä muutamia puhuttuja asioita vähän jälkikäteen kyllä... Siis minusta CP:lle voi antaa kliseisyyden anteeksi, poikahan (siis hänhän oli poika aloittaessaan sarjan) oli vain 15 Eragonin aloittaessaan. Eihän sen ikäiseltä voi odottaa mitään huikaisevan järisyttävää omaperäistä kirjaa, jossa on jotain ihan omia öttiäisiä seikkailemassa antiikinaikaisessa avruudessa aseinaan mitkälie kivet ja kielenään joku siansaksa ilman päätä tai häntää. Lopuissa kirjoista olisi voinut olla kyllä hiukan omaperäisempää materiaalia, miehen ollessa jo aikuinen ja kuuluisa kirjailija.

Sitten tuohon Sysiäisen nimilistaan tulisi vielä yksi lisäys, joka on itselläni pistänyt silmään ja häirinnyt:

Elessari-Vanhinten neuvoston toinen naisjäsen-Esikoinen = ainakin Kuninkaan Paluussa mainittu lempinimi Aragornille (Tolkien)

Puoliakaan noista Sysiäisen listaamista nimistä en ole havannoinut, mutta en toisaalta puoliakaan noista kirjoista ole lukenutkaan...

Hiukan hahmoista; minusta päähyvikset niinkuin Eragon, Saphira ja Arya ovat ihan huippuja hahmoja, mutta myös Durza, Murtagh ja erityisesti Thorn ovat hyvin paljon kärjen tuntumassa. Pohjalle taas lyttään tämän muka-sankari Roranin ja kamalan Katrinan ja koko hallitsijakaarti lentää perässä.

(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)

Yksi ehdoton lempparini on myös Angela, omaperäinen ja ihanan räiskyvä persoona! Mutta Solebum on idiootti hahmo, en pidä ihmiskissoista... Sori Solebumin faniclubi!

Mutta, kuka aikoo lukea tuon Inheritancen (menikö nimi oikein?) enkuks? Minä ainakin! Tahtoo tietää, mitä Ergulle ja Saphiralle käy!

Mutta siis oma teoriani vikasta kirjasta tiivistettynä olisi:

(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)

Sori sekavuus, kellonajan piikkiin... Toivottavasti saatte selvää, on aika köyhä teoria... Neljättä kirjaa odotellessa. :)

Ledi
Jos haluaa päästä sateenkaaren juurelle, on ensin kestettävä sadetta.

Poissa pilvenpiirtäjä

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
    • Words of pages
  • Pottermore: FeatherMarauder23566
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Christopher Paolini: Perillinen-saaga
« Vastaus #125 : Tammikuu 06, 2012, 19:59:15 »
Sarjassa on yhtäläisyyksiä esimerkiksi Lotrien kanssa, mutta silti se on kuitenkin erilainen ja mielestäni viihdyttävä, en tosin ole lukenut kirjoja varmaan vuoteen, mutta olen aina pitänyt niistä, huolimatta siitä, että rakastan Lotreja. Okei, kirjoissa ei juurikaan ole omaperäisiä, itsekeksittyjä asioita: haltiat eivät juuri tule toimeen kääpiöiden kanssa, haltioiden kieli the kieli... mutta kuitenkin sarja on erilainen: en muista lukeneeni sarjaa, jossa sankari päätyisi paikan päälle niin kuin Eragon, tai missä kulutettaisiin koko kirja käytännössä asioiden opetteluun. Yhtäläisyyksiä muihin fantasioihin on, mutta kuten jo sanoin, on erojakin. En malta odottaa Inheritancen suomennosta, englanniksi tätä kirjaa en aio lukea, koska tahdon suomennoksen, jotta saan sen omaan kirjahyllyyni.

Perillinen-sarjasta tekee mielenkiintoisen esimerkiksi Ronanin silmin kerrotut luvut, mutta toisaalta ne ärsyttävätkin. Hahmot ovat kyllä hivenen ärsyttäviä suurimmaksi osaksi. Pidän Bromista, Murtaghista ja Orikista.. Tai Orikistakin oikeastaan vain ensimmäisissä kirjoissa, kolmannessa hän alkoi tympiä. Eragon on liian yli-ihminen, vihaan sellaisia päähenkilöitä.. Murtagh on taas mielenkiintoinen, vähän yksinäinen susi-meininkinen, muttei kuitenkaan. Hänen tarinansa on surullinen.

Jos mennään lievästi offtopicisti, nostan Eragon-elokuvan pöydälle. Mielestäni elokuvaversio oli täysin surkea... Se pilasi kirjan hyvät osat sitten lopullisesti..
"What about a side by side with a friend?"
"Aye, I could do that.."

Poissa Rupertismyking

  • Luppakorva
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Mun rakkaat<3
  • Pottermore: WitchWatch10541
  • Tupa: Luihuinen
Vs: Christopher Paolini: Perillinen-saaga
« Vastaus #126 : Heinäkuu 09, 2012, 22:36:33 »
Itse lainasin kaksi ensimmäistä osaa noin neljä tuntia sitten kirjastosta. En ole kerennyt vielä aloittamaan, mutta huomenna aion koko päivän viettää auringossa (jos se nyt suostuisi paistamaan) lukien niitä. Mutta sitten.. Useimmat ovat maininneet sen trilogiaksi, mutta joudun tuottamaan teille pettymyksen.. Perilliset -sarjasta on nimittäin tulossa neljäs osa, joka ilmestyy muistaakseni lokakuussa 2012 suomeksi.:) Eli Perilliset -sarja ei olekaan trilogia!
I will cry when you go away because I love you forever♥

Poissa Vispilä

  • kermavaahdossa
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Velho
  • Pottermore: SkyLight149
  • Tupa: Luihuinen
Vs: Christopher Paolini: Perillinen-saaga
« Vastaus #127 : Heinäkuu 09, 2012, 23:15:48 »
Mutta sitten.. Useimmat ovat maininneet sen trilogiaksi, mutta joudun tuottamaan teille pettymyksen.. Perilliset -sarjasta on nimittäin tulossa neljäs osa, joka ilmestyy muistaakseni lokakuussa 2012 suomeksi.:) Eli Perilliset -sarja ei olekaan trilogia!

Jeps, elikä Inheritance (suom. Perintö) ilmestyi tosiaan viime marraskuussa jo englanniksi. Tekisi mieli kyllä lukaista se, mutta jaa... kirjoitukset painavat päälle ja tuo the Casual Vacancykin houkuttaa. Jokin kirja pitäisi lukea englanniksi syksyllä ihan vain englannin yo-kirjoitusten takia, mutta tasapainoilen vielä noiden kahden välillä.
Tänään on hyvä päivä auttaa.

Pääsykoe-, treeni- ja ruokablogi.

Poissa Rupertismyking

  • Luppakorva
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Mun rakkaat<3
  • Pottermore: WitchWatch10541
  • Tupa: Luihuinen
Vs: Christopher Paolini: Perillinen-saaga
« Vastaus #128 : Heinäkuu 10, 2012, 00:44:24 »
Ai niin.. Sehän sen nimi nyt oli, Perintö.. Mietin vähän aikaan enkä muistanut sitä.. Mutta joo, innolla odotan sitä neljättä, vaikka olen tässä katsonut Eragon -elokuvan ja lukenut kahdesta ensimmäisestä kirjasta takakannet..XD Mutta siitä se lähtee..:)
I will cry when you go away because I love you forever♥

Hidarico

  • Ankeuttaja
Vs: Christopher Paolini: Perillinen-saaga
« Vastaus #129 : Heinäkuu 10, 2012, 01:14:12 »
Lainaus käyttäjältä: Rupertismyking
--vaikka olen tässä katsonut Eragon -elokuvan--
[off]Elokuva eroaa huomattavan paljon kirjoista (niin laadultaan kuin juonikuvioiltaankin). Toivottavasti et ole sen mukaan kerennyt muodostamaan mielipidettä kirjoista. Hyviä lukuhetkiä![/off]

Olen juuri aikeissa tilata Inheritancen Suomalaisesta. Minua vain jäi häiritsemään kahden eri version sivumäärät, eli onko kyse vain eri maiden kustantajista? Brittiläisessä on 20 sivua enemmän kuin (käsittääkseni) amerikkalaisessa.

Poissa Hämppyli

  • Näsäviisas-
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Velho
Vs: Christopher Paolini: Perillinen-saaga
« Vastaus #130 : Heinäkuu 10, 2012, 15:15:54 »
Aah Perillinen... En edes tiedä mistä pitäisi aloittaa tämän sarjan kanssa. Parasta olisi kai sanoa heti tältä istumassa, että inhoan näitä kirjoja sydämmeni kyllyydestä, enkä todellakaan ymmärrä näiden suosiota. Suunnittelin lukevani kolme jo suomeksi ilmestynyttä kirjaa uudestaan muistiinpanovälineitten kanssa, jotta saisin kerrotua kaiken mikä näissä mättää, mutta en pystynyt tuottamaan itselleni siitä seuraavaa kipua ja aivovammaa.

Ensinnäkin nämä kirjat ovat valtavia Taru Sormusten Herra ja Star Wars kopioita. Ja anteeksi vaan, mutta kyse ei todellakaan ole enää pelkästään inspiraatiosta tai samojen ja jo kaikkien käyttämien kliseitten kierätyksestä vaan selkeästä kopioinnista. Ymmärrän toki, että Paolin kirjoitti Eragonin todella nuorena (omat räpellykseni olivat tämän ikäisenä kaikkea muuta, kuin omaperäisyyden juhlaa), mutta muistakaa, että tämän vanhemmat (jotka muistaakseni ovat itsekkin kirjailijoita) ja useat kustantajat lukivat myös tämän tekstin läpi.

Tässä kaikki, ulkomuististani vetämät, selkeät kopioinnit kyseisistä sarjoista, spoilereissa toki ettei kenenkään luku - tai katseluelämys mene TSH:n tai SW:n parissa pilalle:

(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)

Näistäkin huolimatta tarina on todella kömpelö.

Ensinnäkin Eragon on todellinen Mary-Sue hahmo: traaginen menneisyys, mutta tämä on silti elämäniloinen, hauska (okei, ei minusta, mutta tarinan sisäisesti), loistava taistelija, magian jalon taidon hetkessä oppiva ja hän ei ole koskaan väärässä. Tokassa kirjassa tätä yritettiin vähän inhimillistää antamalla tälle vakava fyysinen vaiva, mutta piankos se poistettiin ja tilalle saatiin supervoimat, joiden avulla kiusaajakin pistettiin ruotuun. Lisäksi Eragonin käytös muuttuu kokoajan ilman loogista kehitystä. Yhdessä vaiheessa Urgalien tappaminen itsepuolustukseksi on ylitsepääsemätöntä, sitten tämä on valmiina tappamaan urgalit sukupuuttoon ja sitten muutaman muurahaisen tappaminen saa hänet melkein oksentamaan.
Aivan ja tuo viimeiseksi mainittu muurahaisjuttu: "Voi ei, jos en tapa muutamaa muurahaista niin en pysyty parantamaan serkkuani, joka on minulle kuin veli ja ainoa perhe mikä minulla on jäljellä, ja tämä menettää kätensä. Mitä minä teen? Tapoin muurahaiset ja inhoan tekoani niin paljon, että minua oksettaa." Voi herra mun jee.
Lisäksi Paolinilla taisi toisen kirjan aikana olla menossa jokin vegetaristi- ja ateisti-vaihe elämässä mikä meni kolmanteen kirjaan mennessä ohi. Toisessa kirjassa Eragon ei missään nimessä voisi kuvitellakkaan enää syövänsä lihaa pitäen sitä vastenmielisenä ja lisäksi joka välissä pilkataan uskontoa ja huomioidaan sen epäloogisuudet. Kolmannessa kirjassa Eragon päättää taas hyväksyä lihansyönnin ja jopa näkee todisteen jumalten olemassa olosta.

Lisäksi muutkaan hahmot eivät ole lainkaan kiinnostavia, joko ollen persooniltaan lähes olemattomia tai myös mary-sue materiaalia. Angela oli aluksi ihan ok koominen kevennys, mutta tätä alettiin käyttämään aivan liikaa. "Lampaanpurija" heko heko.

Eragon ei myöskään ole ainoa hahmo, jonka motiivit muuttuvat vailla logiikkaa. Ensin  Nasuada haluaa poistaa kipuaistin muutamilta sotilailtaan, mutta sitten kirjaimellisesti seuraavassa kohtauksessa pitää sitä moraalisesti vääränä. Mitä tapahtui välissä? Minä haluan todistaa hahmokehityksen omin silmin.

Sitten kaikki muut aukot juonessa, joista eniten ärsyttävät juuri nämä tuntoaistittomat sotilaat. En ole lääkäri tai edes erityisen haka biologiassa, mutta väittäisin, että tuntoaistin menettävä ihminen ei muuttuisi miksikään zombieksi jota voi ampua kymmenillä nuolilla ilman, että tämä kuolee.

Haluaisin valittaa ja kitistä ties mistä, mutta tämä viesti alkaa jo olla liian pitkä. Lyhyesti sanottuna: Perillinen-sarja on huono ja yliarvostettu.

On minulla tosin yksi hyvä asia sanottava kirjoista: ne eivät ole yhtä huonoja, kuin elokuvaversio.
« Viimeksi muokattu: Heinäkuu 10, 2012, 20:43:07 kirjoittanut Hämppyli »
"If we're going to be damned, let's be damned for what we really are."

Captain Jean-Luc Picard

Poissa Rupertismyking

  • Luppakorva
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Mun rakkaat<3
  • Pottermore: WitchWatch10541
  • Tupa: Luihuinen
Vs: Christopher Paolini: Perillinen-saaga
« Vastaus #131 : Heinäkuu 11, 2012, 19:11:52 »
Hämppyli: En ole koskaan lukenut kirjaa, joka olisi jollain tavalla huono. Aion lukea Perilliset -sarjan ja sillä sipuli. Ja tottakai useimmissa kirjoissa voi olla jotain samaa, mutta en minä niitä rupea listaamaan tai ala miettimään sen kummempia. Mutta ofc minulla on oma mielipide ja sinulla oma.                                         
Betaè: En muodostanut mielipidettä kirjasarjasta, muuta kuin aion lukea sen sarjan, vaikka henki menisi. Off-varoitus: Minusta elokuva oli silti älyttömän hyvä..                                      Tietääkö kukaan, että onko tuon Perintö -kirjan jälkeen tulossa lisää kirjoja vai onko se lopetus tälle sarjalle? Minusta tuon kirjannimi kuulostaa kyllä vähän sarjanlopetuskirjalta, mutta en tiiä..
I will cry when you go away because I love you forever♥

Poissa Hämppyli

  • Näsäviisas-
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Velho
Vs: Christopher Paolini: Perillinen-saaga
« Vastaus #132 : Heinäkuu 11, 2012, 20:20:39 »
En minä sinua kieltänyt lukemasta näitä kirjoja Rupertismyking. Minä vain kerroin miksi minä en itse niistä pidä. Minun puolestani saat lukea niitä vaikka loppu elämäsi
"If we're going to be damned, let's be damned for what we really are."

Captain Jean-Luc Picard

Poissa Isilmírë

  • Pillipiipari
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Christopher Paolini: Perillinen-saaga
« Vastaus #133 : Heinäkuu 11, 2012, 20:52:35 »
Mielipiteeni Paolinin hengentuotteista olen tainnut jo tuoda julki, mutta elokuvaa kommentoin vielä, kun se nyt on useamman kerran mainittu. Se nimittäin oli mielestäni kirjoista poiketen ihan hauska ja viihdyttävä, vaikkei mitenkään erikoisen mieleenpainuva. Kirjojen ylitsepursuava pateettisuus on elokuvaksi käännettäessä saatu karsittua aikalailla minimiin, ja lisäksi tarina rajoittuu sopivasti ykköskirjaan ennen jatkossa seuraavia pahimpia Gary Stu -viritelmiä.
Constantem decorat honor

Poissa Vispilä

  • kermavaahdossa
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Velho
  • Pottermore: SkyLight149
  • Tupa: Luihuinen
Vs: Christopher Paolini: Perillinen-saaga
« Vastaus #134 : Heinäkuu 11, 2012, 22:08:58 »
Tietääkö kukaan, että onko tuon Perintö -kirjan jälkeen tulossa lisää kirjoja vai onko se lopetus tälle sarjalle? Minusta tuon kirjannimi kuulostaa kyllä vähän sarjanlopetuskirjalta, mutta en tiiä..

Sarjan on näillä näkymin tarkoitus loppua Perintöön. Noh, pitihän Perillisestä alunperin tulla myös trilogia, mutta ainakin nyt Paolini on sitä mieltä, että tähän se loppuu. Ja hyvä niin, vaikka...

(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)
Tänään on hyvä päivä auttaa.

Pääsykoe-, treeni- ja ruokablogi.

Poissa narri

  • Ajassa harhaileva
  • Vuotislainen
  • Terveisiä Pangaialta
Vs: Christopher Paolini: Perillinen-saaga
« Vastaus #135 : Heinäkuu 24, 2012, 12:26:35 »
Mitähän tämän kirjan kanssa tekisi. Olen – niin no, nyt jo vuosien ajan ollut lukemaisillani Eragonin, mutta ei, siihen se on aina jäänyt kirjaston hyllylle ties mistä syystä milloinkin. Alitajunnalla on varmasti ollut lonkeronsa pelissä joka kerta, sillä olen lukenut - lähinnä täältä - varsin kriittistä palautetta kirjaa kohtaan. Useat mielipiteet on vieläpä esitetty sangen terävästi perusteltuina ja kieltämättä näiden nega-kommenttien valossa teos ei kuulosta houkuttelevalta tapaukselta. Kun kirja on vielä melkoisen paksu niin ihmekös tuo oikeastaan, jos kirjastossa kääntyy lopulta jonkun toisen teoksen puoleen viivyteltyään ensin tovin Eragonin edessä pohdiskelemassa, että kannattaako vai ei.

Vaikka suhtaudunkin Eragoniin jo lähtökohtaisesti asenteella ”ennakoitava klisee” se tuskin jää kohdallani iäksi lukematta, sillä eräällä tapaa uteliaisuuteni on vain kasvanut. Olisi mielenkiintoista tietää miten minä kirjaan sen luettuani suhtaudun; onhan täällä ollut sarjalle hyväksyviäkin arvosanoja antavia ääniä, ehkä kuulunkin heihin. Ennalta arvattava, nopeatempoinen klisee saattaa tosiaan olla viihdyttävä varsinkin, jos se on helppolukuinen. Etenkin vastikään Ruusun nimen ja pari paksua venäläistä klassikkoa läpi luovineelle sellainen olisi tervetullutta vaihtelua. Simppeliä tekstiä joka ei vaadi paljoa, kuten muutamat ovat asian ilmaiseet. Oppisihan siinä lukiessaan ainakin huomaamaan mitä ratkaisuja kirjoittaessa kannattaa välttää ja hahmottamaan mikä on huonoa fantasiaa, ainakin toisten mielestä.

Yritän lukea Eragonin tämän syksyn aikana. Jännä nähdä kuinka käy ja millainen on kirja, joka teilauksista piittaamatta on kuitenkin menestynyt ihmeen hyvin. Liekö sitten tosiaan vain markkinoinnin ansiota, mutta kallistun tässä vaiheessa vielä uskomaan puheisiin, joiden mukaan siinä on myös sitä jotakin koukuttavaa, joka vetoaa.
Hämmentää.

Poissa Isilmírë

  • Pillipiipari
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Christopher Paolini: Perillinen-saaga
« Vastaus #136 : Heinäkuu 24, 2012, 14:08:40 »
Lue ihmeessä! Huonokin kirja voi olla todella viihdyttävä, ja lisäksi on tosiaan mielenkiintoista ottaa selvää, millainen kirja saa mielipiteet jakautumaan niin rankasti. Luin itse juuri Houkutuksen nimenomaan tästä syystä, mutten oikein vielä päässyt jyvälle, mikä siinä niin kovasti ihmisiä ihastuttaa tai vihatuttaa. Jatko-osat kai auttaisivat selvittämään asian, mutta kun ykkösosa oli mielestäni lähinnä vähän tylsä, romanttinen tyttökirja, en ole jaksanut kahlata pidemmälle. Enkä myöskään lukea Eragonin tarinaa sarjan kahta ensimmäistä osaa pidemmälle ;)
Constantem decorat honor

Poissa anji

  • 4. silopeikko
  • Vuotislainen
    • Goodreads-profiili
  • Tupa: Puuskupuh
Vs: Christopher Paolini: Perillinen-saaga
« Vastaus #137 : Marraskuu 12, 2012, 00:43:56 »
Perillinen-sarjassa itsessään on hyvin vähän kehumista, vaan olenpa sitä haluton mollaamaankaan, kun kuitenkin on oman lapsuusaikani merkittävimpiä kirjoja (nykylasten LotR-versio?). Omaperäisyyttä en tosin siitä ole koskaan etsinyt, ja enemmän häiritsi ensimmäisen osan kielellinen tankeus ja hahmojen epälooginen kehittyminen kuin samankaltaisuudet muiden genren teosten kanssa. Okei totta kyllä, oli suuri osa merkkiteoksia minulle pentuna tuntemattomia muutenkin...
Olen kuitenkin eri mieltä täydellisestä Mary Sue/Gary Stu -efektistä, sillä Eragonissa on huomattavasti virheitä ja hän tekee hyvin typeriä virheitä kautta sarjan. Niin no, valitettavasti tasapainota muiden hahmojen ihmeellisyyttä juurikaan, tahi muita sarjan puutteita.

Inheritance oli kuitenkin itselleni miellyttävää luettavaa - ei todellakaan paneutunut minkään maailman realistisiin mahdollisuuksiin edetessään, mutta sai hymyn huulille vähän väliä. Harmittavaista kyllä, pelkään suomennoksen vievän kirjasta ne viimeisetkin lukemisen arvoiset kohdat.
Joten varsinaiseen asiaani: onkos täällä ketään, joka olisi kummallakin kielellä lukenut ja kykenisi sanasen sanomaan? ^^

~anji~

Poissa Zenzibar

  • Pelastaja katsoi profiiliaan ja läikytti teetä pöydälle
  • Aurori
  • *
  • Sukupuoli: Noita
  • jouluinen-eskapisti-merirosvo-vampyyri-söpö-skotti
    • Home sweet home
  • Pottermore: BloodNight6399
  • Tupa: Luihuinen
Vs: Christopher Paolini: Perillinen-saaga
« Vastaus #138 : Marraskuu 12, 2012, 08:24:09 »
Inheritance oli kuitenkin itselleni miellyttävää luettavaa - ei todellakaan paneutunut minkään maailman realistisiin mahdollisuuksiin edetessään, mutta sai hymyn huulille vähän väliä. Harmittavaista kyllä, pelkään suomennoksen vievän kirjasta ne viimeisetkin lukemisen arvoiset kohdat.
Joten varsinaiseen asiaani: onkos täällä ketään, joka olisi kummallakin kielellä lukenut ja kykenisi sanasen sanomaan? ^^

Kannatan aina alkuperäiskielellä lukemista, vaikka suomennos hyvä olisikin (tässä tapauksessa pidän kirjoista ihan molemmilla kielillä)! Alkuperäiskielellä lukiessa huomaa hienosti sen, kuinka Christopherin kieli parantuu vuosien myötä. Ei pidä unohtaa, että hän oli kuitenkin vasta 15-vuotias Eragonia aloittaessaan ja välillä sen ikävä kyllä huomaa kielestä. Sarjan kehityttyä, ja etenkin Inheritancessa, on kuitenkin selvää parannusta entiseen havattavissa :)
"You're only given a little spark of madness. You mustn't lose it." -Robin Williams

Poissa Gil

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Pottermore: LightHowl8815
  • Tupa: Luihuinen
Vs: Christopher Paolini: Perillinen-saaga
« Vastaus #139 : Marraskuu 15, 2012, 16:44:24 »
Mä oon lukenut tästä sarjasta kolme ekaa ja odottelen tota Perillinen eli sielujen holvi kirjaa kirjastosta, koska en jaksa ostaa itelle. Minusta tästä aiheesta olisi joku vanhempi kirjailija saanut rakennettua paremman sarjan kuin mitä Paolini sai. Tosiaan tämä TSH:n ja Star Warsin ideoita kierrättävä juoni kuvio on aika huono siinä mielessä että keksin osan kolmosen tapahtumia jo ennen sen lukemista.

Poissa Platinum Dragon

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Pottermore: PhoenixGold27241
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Christopher Paolini: Perillinen-saaga
« Vastaus #140 : Joulukuu 14, 2012, 18:24:25 »
Pidin kirjoista, mutta en ota kantaa väitteisiin, joita keskustelussa on esitetty... Luin kirjat n. 10 - vuotiaana, kun nyt olen viisitoista. Lukiessani ne tekivät suuren vaikutuksen, ja Harry Potterien kanssa saivat minut innostumaan fantasiasta. Sen jälkeen olen sitä sitten lukenutkin.
-Wings flapped. I felt air passing my face. I streched my hand out and stroked cold platinum-coloured scales gently. I flew with dragon.-

Poissa Magic girl

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Valar Morghulis
  • Pottermore: WhitchThorn22397
  • Tupa: Luihuinen
Vs: Christopher Paolini: Perillinen-saaga
« Vastaus #141 : Joulukuu 26, 2012, 21:49:07 »
Itse olen lukenut (melkein) kaikki ilmestyneet osat ja kyllä minä niistä pidän. Ehkei Perillinen-saaga tuo mitään järisyttävän uutta fantasiakirjallisuuteen, mutta hyvää viihdettä se on minulle bussimatkoiksi tuonut. Onhan tässä paljon samankaltaisuuksia jo aikaisemmin ilmestyneisiin fantasiakirjoihin ->Tolkien, mutta kyllä Paolinin puolustukseksi pitää sanoa, että on hän tuonut hienoja, vahvoja hahmoja kirhoihinsa. Ehkä kirjasarjan päähenkilö ei kuulu näihin, mutta Murtagh, Roran, sekä vardenien johtajatar Nasuada. Viimeinen osa on vasta ilmestynyt ja luen sen luultavimmin vasta kun ilmestyy pokkarina, joten en ennen sitä pysty sanomaan onko kirjasarjan päätös mistään kotoisin :)
"Push me and I'll push back
I'm done asking, I demand"

Poissa Keira

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Pottermore: PurpleCastle1263
  • Tupa: Rohkelikko
Vs: Christopher Paolini: Perillinen-saaga
« Vastaus #142 : Heinäkuu 28, 2013, 23:29:07 »
Sain Eragonin joululahjaksi ja nähtyäni elokuvan innostuin lukemaan kirjan loppuun. Sitten ostin Esikoisen ja Brisingrin. Pidin vielä luettuani ne elokuvaa ihan hyvänä, mutta pian elokuva alkoi tuntua surkealta tekeleeltä. Brom tosin oli ihana :D

Perillinen-kirjassa ärsytti suomentajan virheet.  Valtakuntaa väitettiin Euroopaksi (Valtakunta = Empire), lohikäärmeratsastajat/ratsastajat oli kirjoitettu isolla, mikä ei sovi suomen kieleen. Glaedr ei opettanut Galista, s. 282
Vermûnd ei ole ollut kuningas, s. 251
Kirjoitusvirheet... Esim. Ingeitum
Gûntera EI ole kääpiökuningatar, s. 420
Pitkien puukkojen koetus
Draumr kópa - unituijotus...
Valtakuntaa sanotaan Euroopaksi s 631
Garzhvog puhuu "ihmisistään" s. 847
ja muita joko kirjailijan tai suomentajan virheitä...

Mutta joka tapauksessa rakastan kirjoja. <3 Pidin ehkä eniten Eragonista, yllättävää kylläkin. Loppuratkaisu olisi voinut olla toisenlainen, mutta se on mikä on ja ihan hyvä sellaisenaan. :)

Viides kirja on luultavasti tulossa. Se ei kylläkään taida jatkaa varsinaista sarjaa. Katso lisää täältä ja muuta keskustelua Perillisestä: Teirm - se ainoa suomalainen Perillinen-foorumi!

Poissa Lipetit

  • Vuotislainen
Vs: Christopher Paolini: Perillinen-saaga
« Vastaus #143 : Elokuu 17, 2014, 10:07:18 »
Olen lukenut kaksi ensimmäistä, ja minusta ne ovat erittäin hyviä kirjailijan ikään nähden , kun hän aloitti kirjan (15) Suosittelen todella paljon! :-)

Poissa My Name Is

  • V.I.P-tasoa
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Christopher Paolini: Perillinen-saaga
« Vastaus #144 : Toukokuu 14, 2015, 21:39:53 »
Olen lukenut kaikki, kahteen kertaan. En ole lukenut TSH:ta *tietää lukioiden putoilevan penkeiltään*, enkä siis osaa nyt yhdistää Eragonia siihen millään tavalla.
(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)
Pidin Eragonia hývänä kirjana, mutta elokuvan koin epäonnistuneena. Olisi siitä voinut tehdä 45 minuuttia pitemmänkin, monia kohtauksia olisi voinut lisätä takaisin.
Toistaiseksi epäsäännöllisen säännöllisesti täällä käyvä, en vastaa poissaoloista.