Kirjoittaja Aihe: Christopher Paolini: Perillinen-saaga  (Luettu 26609 kertaa)

0 vuotislaista ja 1 Ankeuttaja kyttää tätä aihetta.

illusion

  • Ankeuttaja
Christopher Paolini: Perillinen-saaga
« : Tammikuu 20, 2007, 16:10:01 »
Koska en löytänyt aihetta kyseisestä kirjasarjasta haulla enkä sen koommin silmänäölläkään, päätin perustaa uuden aiheen koskien sitä.

Perillinen-trilogia on siis Christopher Paolinin kirjoittama fantasiasarja, joka kertoo lohikäärmeratsastajasta Eragonista ja tämän lohikäärmeestä Saphirasta. Trilogiasta on ilmestynyt kaksi kirjaa (Eragon ja Esikoinen) ja kolmatta odotellaan. Itse olen lukenut molemmat ja nautin suunnattomasti lukukokemuksesta, vaikka täytyy myöntää kirjoissa olevan melko lailla se sama fantasiatarinoille tyypillinen perusjuoni. Toisaalta niissä on kuitenkin jotakin täysin omaansa, joka kiehtoo ja ottaa pauloihinsa. Tästä syystä ainakaan minä en huomioinut tätä tavalla enkä toisellakaan lukiessani kirjoja ja kirjat ovatkin nousseet lempikirjojeni joukkoon.

Kerronta on mielestäni oikein sujuvaa, varsinkin kuin ottaa huomioon minkä ikäisenä Paolini aloitti Eragonin kirjoittamisen (eli 15-vuotiaana). Hänen tekstinsä sai minut lukemaan kirjoja monta tuntia päivässä. Harmi vain, että sen takia nautintoa ei kestänytkään kovin kauaa, vain vajaat pari päivää per kirja. Olisin mielelläni lukenut enemmänkin kuin sen kuutisensataa sivua per kirja.

Lempihahmoni on Murtagh ja Durzakin kiehtoo. Seuraava spoilaa molempia kirjoja.
(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)

Mitäs muut pitivät kirjasta/kirjoista?


//030211 Siivottu ja trilogia muutettu otsikosta saagaksi, kun kerta yli kolme niitä kirjoja on tulossa :) -Zenz
« Viimeksi muokattu: Helmikuu 03, 2011, 18:34:34 kirjoittanut Zenzibar »

Poissa Isilmírë

  • Pillipiipari
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Christopher Paolini: Perillinen-trilogia
« Vastaus #1 : Tammikuu 20, 2007, 21:54:06 »
Augh. Tästä oli varsin pitkä topic -aloitin sen aikoinaan itse - mutta haukutaan nyt sitten kirjat uudelleen. Imo Paolini on huono kirjoittaja, joka on saanut teoksensa julkaistuksi (ja vielä mahtavan mediarummutuksen säestämänä) yksinomaan siksi, että hänen vanhempansa ovat kustantajia. Hänen tarinoissaan, hahmoissaan, maailmassaan sen paremmin kuin tyylissäänkään ei ole mitään uutta, ei mitään omaperäistä, ei mitään, mikä erottaisi nämä kirjat muusta surkeasta tusinafantasiasta, jota - taivas tietää - on maailmassa jo moninkertaisesti yli tarpeen.

Paolinin hahmot ovat epäuskottavia pahvikuvia jotka toistavat samoja kliseemäisiä tekoja joita jo vessapaperimestari Edddings on tahkonnut kirjoissaan oksetukseen asti, ja välillä tunttuu, että koko muu kaarti on kehitetty vain taustaksi mary sue -Eragonille, joka tottakai kasvaa tuntemattomuudessa jossain takapusikkojen farmilla, tottakai saa kätösiinsä jonkin ihme-esineen ja joutuu pahisten takaa-ajamaksi, tottakai haahuilee halki lähes koko kartatun maailman että kirjailija saa varmasti esiteltyä luomansa maailman joka kolkan ja ennen kaikkea tottakai kehittyy noin vain suureksi ja mahtavaksi sankariksi, oppii tuosta vain haltioiden kielen (miksei se pelle voinut edes keksiä omaa kieltä "eksoottisen" skandinaavikielen kopioinnin sijaan jos kerran oli pakko tässäkin asiassa seurata vanhaa kaavaa ja laittaa kääpiöt ja haltiat puhumaan omia kieliään ja tehdä haltiakielestä SE suuri kieli?!?) ja saa mahtavat taikavoimat ja muuttuu ah-niin-coolin-näköiseksi ja ties mitä vielä. Ja saa tietysti Suuren Tehtävän. Huokaus. Jos Paolinin on pakko buustata egoaan kehittämällä itselleen kaikkivoipa alter ego, niin olisi sentään voinut tehdä sen kaikessa hiljaisuudessa pöytälaatikkoonsa.

Kokonaisuudessan kirjat ovat imo epämääräinen sekoitus Tolkienia, Dragon Lancea, Belgarionin tarua ja muuta vastaavaa hyvää, huonoa ja vieläkin huonompaa jo julkaistua fantasiaa, ja Paolini olisi voinut ensin kasvaa isoksi, opetella vähän vähemmän kapeakatseiseksi ja kehittää itselleen edes vähän omaperäisiä ideoita ennen kuin alkoi julkaista mitään kirjoittamaansa.
« Viimeksi muokattu: Tammikuu 21, 2007, 22:01:42 kirjoittanut Isilmirë »
Constantem decorat honor

Poissa Elros

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Velho
  • Älä spoilaa
  • Tupa: Rohkelikko
Christopher Paolini: Perillinen-trilogia
« Vastaus #2 : Tammikuu 26, 2007, 11:02:18 »
Aluksi huomautan, että olen lukenut vasta Eragonin ja Esikoinen on vielä odottamassa hetkisen aikaa.

Perillinen-trilogia on tosiaan herättänyt ihmisissä vihaa ja rakkautta. Tässäkin topicissa sen huomaa selvästi: toiset ovat puolesta, toiset vastaan. Yleensähän vihaajat syyllistävät kirjailija mielikuvitusta, koska se on vain sekoitusta muista huomattavista fantasiaeepoksista.

Minusta Perillinen-trilogia on tähän asti varsin onnistunut, enkä voi monien muiden tapaa syyttää kliseisyydestä tai matkimisesta muista kirjoista. Monet ovat epäilleet Paolinin matkivan Sormusten Herraa ja tehneensä omat kirjansa suurien SormustenHerra-vaikutteiden alaisena. Olen edelleen eri mieltä. Yhtäläisyyksiä Paolinin ja Tolkienin kirjojen välillä toki on, kuten haltiat, kääpiöt, lohikäärmeet, urgalit/ra'zacit=örkit, haltia- ja kääpiökielet jne... Huomauttaisin kuitenkin, että mitään näistä Tolkien ei ole itse keksinyt vaan kaikki lohikäärme-, haltia- ja kääpiömyytit ovat alkuperältään peräisin hyvin kaukaiselta ajalta. Ja senkin vielä huomauttaisin, että Paolini ei käytä haltiakielenään/muinaiskielenään Tolkienin quenyaa tai sindaria vaan on kehittänyt täysin oman kielensä. Kääpiökielen suhteen sopii sama toteamus.
Vielä tästä kliseisyydestä voisin mainita sanasen. Olen siitäkin eri mieltä. En rupea erittelemään tarkemmin, sillä sanainen arkkuni ei raota oveaan sen vertaa, että pystyisin selittämään asian itselleni edulliseksi.

Ja tahtoisin vielä mainita erään erityisen seikan. Paolinin kirjoitustyyli on täysin omanlaisensa. Se poikkeaa huomattavasti Tolkienista, Eddingsistä ja ties-kenestä-muusta. Usein kirjoitustyyli on se seikka, joka erottaa kirjailijan toisesta kirjailijasta, jos mikään muu ei tepsi. Ja Paolinin erottaa kirjoitustyylinsä perusteella.

Vielä muutama kommentti pariin väitteeseen.

Lainaus
Imo Paolini on huono kirjoittaja, joka on saanut teoksensa julkaistuksi (ja vielä mahtavan mediarummutuksen säestämänä) yksinomaan siksi, että hänen vanhempansa ovat kustantajia.
Hah, tuo on aikankin vääristynyt väite. Huomautan edelleen, miten menestykäs trilogia on kyseessä eli varmasti joku vieraskin kustantamo olisi kiinnostunut hänen teoksistaan.

Lainaus
Jos Paolinin on pakko buustata egoaan kehittämällä itselleen kaikkivoipa alter ego, niin olisi sentään voinut tehdä sen kaikessa hiljaisuudessa pöytälaatikkoonsa.

Tokkopa kukaan kirjailija jättäisi menestystrilogiaan julkaisematta, että vain jotkut yksittäiset henkilöt ovat sitä mieltä. Muistetaan kuitenkin, että Paolinin trilogia on niittänyt menestystä ja lukijakuntaa on runsaasti.  Heitä on jopa enemmän kuin teikäläisiä, jotka tahtoisivat lynkata Paolinin kirjoinensa lyttyyn.

Vielä hieman omia tuntemuksia.
Lukiessani Eragonia, minä viihdyin ja uppouduin Alagaësian maailmaan antaumuksella. Kirja tempaisi minun mukaansa ja teksti oli sujuvaa, täynnä iloa, surua, huumoria jne... Odotan trilogian päättävää osaa innolla (ja tietysti myös Esikoista, jonka aloitan tänään tai viimeistään huomenna).
Innoitukseni Paolinin maailmaan lähti muuten elokuvasta, jonka käväisin katsomassa. Elokuva oli todella upea, mutta kirjaa lukiessani huomasin miten suppeasti elokuva noudatti kirjaa. Monet tapahtumista oli jätetty pois, monia kohtia oli yhdistelty tosiinsa. Mutta se saattaa ehkä olla ihan hyvä juttu. Elokuva oli viihdyttävä alusta loppuun ilman suvantovaiheita. Elokuvan pituuskin on naurettavat tunti ja neljäkymmentäviisi minuuttia. Ai niin, vuotiksessa kun nyt olemme, täytynee mainita että ilokseni ennen elokuvan alkua näytettiin Feeniksin Kilta -traileri. Olinhan minä sen toki muutenkin nähnyt, mutta en noin isolta kankaalta. (off-topic sikseen).

Loistava trilogia kerta kaikkiaan. Nousee minun silmissäni korkealle, jopa korkeammalle kuin vielä tiedänkään. Mainitsen vielä lempihahmoni, jotka ovat näin nopsasti ajatellen Saphira ja Brom... ja Murtagh ja Eragon. Just.

Poissa Isilmírë

  • Pillipiipari
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Korpinkynsi
Re: Christopher Paolini: Perillinen-trilogia
« Vastaus #3 : Tammikuu 26, 2007, 12:21:12 »
Monet ovat epäilleet Paolinin matkivan Sormusten Herraa ja tehneensä omat kirjansa suurien SormustenHerra-vaikutteiden alaisena. Olen edelleen eri mieltä. Yhtäläisyyksiä Paolinin ja Tolkienin kirjojen välillä toki on, kuten haltiat, kääpiöt, lohikäärmeet, urgalit/ra'zacit=örkit, haltia- ja kääpiökielet jne... Huomauttaisin kuitenkin, että mitään näistä Tolkien ei ole itse keksinyt vaan kaikki lohikäärme-, haltia- ja kääpiömyytit ovat alkuperältään peräisin hyvin kaukaiselta ajalta.

Jep jep. Tolkien kuitenkin osasi kehittää vanhoista aineksista omaperäistä kerrontaa, kuten myös esim. Katharine Kerr, jonka tarinoissa esiintyvät velhot, haltiat, kääpiöt, hevoskansa plus tuhat ja yksi muuta kliseetä, mutta niin tuoreella ja omanlaisellaan tavalla tulkittuina, ettei plagioinnista todellakaan voi syyttää. Paolini sen sijaan kyntää samaa vanhaa uraa, jonka jo Tolkien aikoinaan avasi. Esimerkiksi hänen haltiansa ovat kuin Keski-Maasta karanneita, ylväitä ja jaloja, heidän puhumansa kieli on Se Suuri Kieli ja heidän "keskuspaikkansa" on tarumainen metsä, jossa he asuvat puihin rakennetuissa taloissa. Ja tottakai he ovat aivan uskomattoman lahjakkaita kaiken taiteen suhteen. Vau miten omaperäistä.

Lainaus
Ja senkin vielä huomauttaisin, että Paolini ei käytä haltiakielenään/muinaiskielenään Tolkienin quenyaa tai sindaria vaan on kehittänyt täysin oman kielensä.

En kutsuisi muinaisnorjan vääntelyä oman kielen keksimiseksi, ihan niin kuin en Tolkienin varhaisimpia quenya-pätkiä pidä omana kielenään vaan suomenkielen kokeiluluontoisena muunteluna.

Lainaus
Vielä tästä kliseisyydestä voisin mainita sanasen. Olen siitäkin eri mieltä. En rupea erittelemään tarkemmin, sillä sanainen arkkuni ei raota oveaan sen vertaa, että pystyisin selittämään asian itselleni edulliseksi.

Keskustelua tuskin syntyisi, jos jokainen vain toteaisi "ole samaa mieltä" tai "olen eri mieltä" ilman minkäänlaisia perusteluja. Kannattaako siis vain todeta mielipiteensä ja jättää perustelut sikseen?

Lainaus
Paolinin kirjoitustyyli on täysin omanlaisensa. Se poikkeaa huomattavasti Tolkienista, Eddingsistä ja ties-kenestä-muusta. Usein kirjoitustyyli on se seikka, joka erottaa kirjailijan toisesta kirjailijasta, jos mikään muu ei tepsi. Ja Paolinin erottaa kirjoitustyylinsä perusteella.

Paolinin tyyli eroaa Tolkienin tyylistä siinä, että kun Tolkien todella hallitsee eeppisen tyylin, paolinin tyyli on lähinnä wannabe-eeppistä, välillä suoranaiseen pateettisuuteen sortuvaa mahtipontisuutta. Eddingsiin en sen sijaan näe kovin suurta eroa, paitsi sen suhteen, että Eddingsin roskan seasta pilkahtaa sentään silloin tällöin hitunen ihan aitoa huumoriakin.

Lainaus
Lainaus
Imo Paolini on huono kirjoittaja, joka on saanut teoksensa julkaistuksi (ja vielä mahtavan mediarummutuksen säestämänä) yksinomaan siksi, että hänen vanhempansa ovat kustantajia.
Hah, tuo on aikankin vääristynyt väite. Huomautan edelleen, miten menestykäs trilogia on kyseessä eli varmasti joku vieraskin kustantamo olisi kiinnostunut hänen teoksistaan.

On helppo sanoa nyt, että jokin muukin kustantamo varmasti olisi kiinnostunut (ja onkin: Knopf/Random House on kiinnostunut tekemään rahaa Paolinin tuotoksilla nyt kun niillä on varma menekki) nyt kun asiaa ei enää voida ns. puhtaalta pöydältä kokeilla. Eikä pidä aliarvioida markkinoinnin voimaa, se puree niin varsinaiseen kohderyhmään (en minäkään olisi Eragonia lukenut, ellen olisi lukenut siitä Hesarista) kuin myös erityisesti kohderyhmälle joulu-, syntymäpäivä- yms. lahjoja osteleviin, fantasiakirjallisuutta tuntemattomiin sukulaisiin, jotka ostavat sokkona sen kirjan, josta pidetään suurinta meteliä - ja jossa on koreimmat kannet ja muutenkin muhkein ulkonäkö.

Lainaus
Tokkopa kukaan kirjailija jättäisi menestystrilogiaan julkaisematta, että vain jotkut yksittäiset henkilöt ovat sitä mieltä.

Se ei ollut menestystrilogia enne kuin perhe Paolini päätti ryhtyä sitä markkinoimaan (eikä se itseasiassa edelleenkään ole trilogia, ei ennen kuin viimeinen osa valmistuu, mutta tämä on toki hiusten halkomista). En myöskään tarkoittanut että paolinin olisi pitänyt kuunnella yksittäisten henkilöiden mielipiteitä vaan sitä, että hänen olisi ollut hyvä harjoittaa hiukan itsekritiikkiä ja opetella paremmaksi kirjoittajaksi ennen kuin lähti vanhempiensa tuella tahkoamaan rahaa ihka ensimmäisellä teoksellaan, jonka hän alunperinkin kirjoitti vain kokeillakseen, pystyykö yleensä edes saamaan aikaan ns. täyspitkää kirjaa.

Lainaus
Muistetaan kuitenkin, että Paolinin trilogia on niittänyt menestystä ja lukijakuntaa on runsaasti.  Heitä on jopa enemmän kuin teikäläisiä, jotka tahtoisivat lynkata Paolinin kirjoinensa lyttyyn.

Minä kuulun kyseiseen lukijakuntaan, enhän muuten olisi tässä kommentoimassa lukemaani. Ja vetoan edelleen markkinoinnin voimaan sekä siihen, että Paolinin tekeleet tuntuvat vetoavan erityisesti sellaisiin murros/teini-ikäisiin, joille kaikki fantasia on hyvää kirjallisuutta kunhan siinä on taikuutta ja miekanheilutusta, päähenkilö on "tavallinen" teini josta kehittyy melkein käden käänteessä lähes supersankari eikä se ole liian vaikeaselkoista tai pakota lukijaansa miettimään asioita turhan pitkälle mustavalkoisen hyvä -paha -asetelman taakse.

« Viimeksi muokattu: Tammikuu 26, 2007, 12:23:28 kirjoittanut Isilmirë »
Constantem decorat honor

Poissa Elros

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Velho
  • Älä spoilaa
  • Tupa: Rohkelikko
Re: Christopher Paolini: Perillinen-trilogia
« Vastaus #4 : Tammikuu 26, 2007, 15:38:38 »
Lainaus
Esimerkiksi hänen haltiansa ovat kuin Keski-Maasta karanneita, ylväitä ja jaloja, heidän puhumansa kieli on Se Suuri Kieli ja heidän "keskuspaikkansa" on tarumainen metsä, jossa he asuvat puihin rakennetuissa taloissa. Ja tottakai he ovat aivan uskomattoman lahjakkaita kaiken taiteen suhteen. Vau miten omaperäistä.
Ja minkälaisia haltioiden sitten pitäisi olla? Minusta se hieman latistaisi tunnelmaa, jos haltiarotu olisi kaikkea muuta kuin ylävitä ja jaloja. Yleensä monissa tarinoissa haltiat ovat ihmisrotua voimakkaimpia ja luonnonläheisimpiä, joten olisi se aikamoista totuttautua tyhmiin, ihmisrotua heikompiin haltioihin. Jotkut asiat vaan ovat sellaisia, että ei niitä parane muutella radikaalisesti. Jos Paolini olisi halunnut muunlaisia haltioita, hänen olisi pitänyt nimetä ne joksikin muuksi kuin haltioiksi eli luoda uusi rotu.

Lainaus
En kutsuisi muinaisnorjan vääntelyä oman kielen keksimiseksi, ihan niin kuin en Tolkienin varhaisimpia quenya-pätkiä pidä omana kielenään vaan suomenkielen kokeiluluontoisena muunteluna.
Mielipiteensä kullakin, mutta vaikka muinaisnorjasta rupeaakin vääntelemään uutta kieltä, tulee siihen väistämättä jotain omaa. Tolkienista vielä sen verran, että suomenkieli ei ollut ainoa mistä otti vaikutteita quenyaansa, vaikka suureksi osaksihan se sitä olikin.

Lainaus
Se ei ollut menestystrilogia enne kuin perhe Paolini päätti ryhtyä sitä markkinoimaan
Muistetaan sellainen tosiasia, että kaikkihan tuotteet tarvitsevat jonkinlaista markkinointia, jotta lukijat löytäisivät kirjan luo sankoin joukoin. Menestyneeksi sen tekee se, että Perillinen-trilogialla on faneja ja tokkopa ihmiset ostelisivat näin sankoin joukoin Paolinin kirjoja, jos useimmat haukkuisivat trilogia.

Isilmirë hyvä, sanon vielä etten minä arvostele sinua, siksi etten pidä kyseisestä trilogiasta. Jokaisella on oikeus mielipiteeseensä, enkä minä yritä muutella kenenkään mielipiteitä. Mutta tulihan tästä ihan mukava keskustelu, joka saattaa jatkua edelleenkin.

Poissa Leida

  • Hanhensulkakynä
  • Vuotislainen
Re: Christopher Paolini: Perillinen-trilogia
« Vastaus #5 : Tammikuu 27, 2007, 18:44:24 »
Minäkin haukuin Eragonia jo vanhassa Vuotiksessa, mutta teen sen mielelläni uudestaan. Iisilmerën viestin voisin allekirjoittaa lähes täysin. Eragonin juoni kuuluu maailman kliseisimpiin ja hahmot ovat pahimmanlaatuisia paperinukkeja. Omaperäisyyden häivääkään ei ole havaittavissa.

Fantasia on kliseinen kirjallisuudenlaji ja kliseisyys tietyllä tavalla kuuluu fantasiaan. On kuitenkin eroa sillä, käyttääkö kliseisiä aineksia uudella tavalla niin, että saa herätettyä lopputuloksen henkiin vai kierrättääkö vain samaa vanhaa ja kulunutta. Paolini on hädin tuskin edes kierrättänyt samoja kliseitä, pikemminkin hän on plagioinut kirjansa useista muista fantasiaopuksista ja lisännyt muutaman tavallistakin tavallisemman mausteen sekaan. Näin minä sen näen.

Vaikka esimerkiksi Eddingsin kirjat ovat niin tusinafantasiaa ja mustavalkoisia asetelmia, että alta pois, niin Eddingsilläkin on oma, tietyllä tavalla toimiva tyylinsä kirjoittaa. Paolinin tiiliskiveä ei pelasta edes hänen kirjoitustyylinsä, se on oikeastaan pahinta kaikesta. Kerronta ei toimi, dialogista puhumattakaan. Vaikka olisin ollut aloittelija fantasian lukemisen suhteen, kun Eragonin aloitin, niin en olisi voinut sietää Paolinin kirjoitustyyliä.

Minä olen lukenut vain Eragonin, jonka työllä ja tuskalla sain kahlattua loppuun. Seuraavaan osaan en ole tarttunut eikä ole aikomustakaan. Minulle kirjan huonoudesta paras todistus on se, että juonikin on mielessäni jo hämärän peitossa. Muistan, että kaikki juonenkäänteet olivat täysin ennalta-arvattavia, henkilöhahmot sieluttomia ja koko opus naiviudessaan naurettava. Eniten inhosin sitä lohikäärmettä, josta tuli mieleen Robin Hobbin luoma mahtava Yönsilmä-susi.
"I believe you find life such a problem because you think there are the good people and the bad people", said the man. "You´re wrong, of course. There are, always and only, the bad people, but some of them are on opposite sides."
-Terry Pratchett: Guards! Guards!-

Poissa Isilmírë

  • Pillipiipari
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Korpinkynsi
Re: Christopher Paolini: Perillinen-trilogia
« Vastaus #6 : Tammikuu 27, 2007, 20:35:12 »
Ja minkälaisia haltioiden sitten pitäisi olla?

Minun puolestani millaisia vain, kunhan ovat kirjailijan omia luomuksia eivätkä suoria hengettömiä kopioita toisen kirjailijan teoksista. Esim. Katharine Kerrin ja Terry Pratchettin halitiat poikkeavat melkoisesti Tolkienin haltioista hukkaamatta silti "haltiamaista" olemusta.

Lainaus
Minusta se hieman latistaisi tunnelmaa, jos haltiarotu olisi kaikkea muuta kuin ylävitä ja jaloja.

Se on sinun häviösi, jos kaikkien haltioiden pitää mielestäsi olla samasta muotista valettuja.

Lainaus
Yleensä monissa tarinoissa haltiat ovat ihmisrotua voimakkaimpia ja luonnonläheisimpiä, joten olisi se aikamoista totuttautua tyhmiin, ihmisrotua heikompiin haltioihin.

Suomen sana haltia tarkoittaa alkujaan jotain tiettyä paikkaa tai rakennusta hallitsevaa henkiolentoa, jolla on monenlaisia ilmiasuja. Siinä olisi yksi hyvä lähtökohta. Alexander Lloyd taas hyödynsi Prydainin kronikassa kelttiläisiä käsityksiä haltiakansasta varsin luovasti. Ja samoilla jäljillä on Eoin Colfer Artemis Fowl -kirjoissaan, mutta täysin omanlaisellaan otteella.

Lainaus
Jotkut asiat vaan ovat sellaisia, että ei niitä parane muutella radikaalisesti. Jos Paolini olisi halunnut muunlaisia haltioita, hänen olisi pitänyt nimetä ne joksikin muuksi kuin haltioiksi eli luoda uusi rotu.

Mielestäni jo edellä luettelemani esimerkit kumoavat nämä väitteet.

Lainaus
Mielipiteensä kullakin, mutta vaikka muinaisnorjasta rupeaakin vääntelemään uutta kieltä, tulee siihen väistämättä jotain omaa.

Toki, mutta ei mitään niin omaa, etteikö lähtökohta olisi ärsyttävän hyvin nähtävissä. Sama koskee myös mm. Guy Gavriel Kayn Fionavarista löytyviä idioottimaisuuksia kuten taikatikaria nimeltä Lökdal ja otuksia nimeltä Svart Alfar.

Lainaus
Tolkienista vielä sen verran, että suomenkieli ei ollut ainoa mistä otti vaikutteita quenyaansa, vaikka suureksi osaksihan se sitä olikin.

Kas kun lopullinen quenya onkin jo aika hyvin laskettavissa ihan omaksi, uudeksi kielekseen. Mutta varhaiset versiot - ainakin ne pätkät joita itse olen kuullut - kuulostavat lähinnä mielivaltaisesti yhdistellyiltä suomen sanoilta, eli oman kielemme vääntelyltä eikä suinkaan uudelta, erilaiselta kieleltä.

Lainaus
Muistetaan sellainen tosiasia, että kaikkihan tuotteet tarvitsevat jonkinlaista markkinointia, jotta lukijat löytäisivät kirjan luo sankoin joukoin.

Toki. Ikävä vain, että usein markkinointibudjetti upotetaan tällaiseen tusinalaatuiseen perustavaraan jolla ei ole mitään uutta sanottavaa ja jonka kaupittelussa ei siis oteta suuria riskejä sen suhteen, että se olisi liian uutta ja erilaista käydäkseen kaupaksi. Kirjojen kustantaminen on bisnestä, ja bisneksessä riskit pyritään luonnollisesti minimoimaan.

Lainaus
Menestyneeksi sen tekee se, että Perillinen-trilogialla on faneja ja tokkopa ihmiset ostelisivat näin sankoin joukoin Paolinin kirjoja, jos useimmat haukkuisivat trilogia.

Eivät tietenkään. Mutta fantasiaa kuluttavat sankoin joukoin nimenomaan lapset ja nuoret, joiden käsitykset hyvän ja huonon kirjallisuuden eroista eivät ole aina kovin kehittyneitä. Onhan herranen aika esimerkiksi Neiti Etsivälläkin faninsa ja Keenen kirjoja luetaan edelleen massoittain, vaikka ne ovat pahimmanlaatuista Mary Sue -roskaa. Ja myytiinhän Ennuskivien mahtiakin uskomattomat määrät ympäri maailmaa ties kuinka monelle kielelle käännettynä, koska se saatiin markkinoitua niin hyvin, vaikka kirja on juuri niin huono kuin sen ikäiseltä lapselta voi odottaakin. Esimerkiksi suomalaisen Annamaria Mennolan 9-vuotiaana aloittama ja 12-vuotiaana lopettama Romulus on kirjallisesti huomattavasti parempaa tasoa, mutta eipä sitä moni tunne kun ei se ole fantasiaa eikä sitä ole koskaan markkinoitu isolla rahalla jonkinlaisen "ihmelapsen" tuotoksena.

Voisin myös vedota vanhaan sanontaan "miljoona kärpästä ei voi olla väärässä: p**ka on hyvää!" =)

Lainaus
Isilmirë hyvä, sanon vielä etten minä arvostele sinua, siksi etten pidä kyseisestä trilogiasta.

lol. Siis kuka ei pidä kyseisestä trilogiasta? Ja kuka on väittänyt, että arvostelisit minua?

Lainaus
Jokaisella on oikeus mielipiteeseensä, enkä minä yritä muutella kenenkään mielipiteitä.

Etpä tietenkään. Kenelle tahansa riittäneekin, että perustelet omasi.
« Viimeksi muokattu: Tammikuu 28, 2007, 19:39:12 kirjoittanut Isilmirë »
Constantem decorat honor

Poissa Elros

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Velho
  • Älä spoilaa
  • Tupa: Rohkelikko
Re: Christopher Paolini: Perillinen-trilogia
« Vastaus #7 : Tammikuu 28, 2007, 19:48:33 »
Lainaus
Minun puolestani millaisia vain, kunhan ovat kirjailijan omia luomuksia eivätkä suoria hengettömiä kopioita toisen kirjailijan teoksista. Esim. Katharine Kerrin ja Terry Pratchettin halitiat poikkeavat melkoisesti Tolkienin haltioista hukkaamatta silti "haltiamaista" olemusta.

No, onhan Tolkienin ja Paolinin haltiat varsin samanlaisia, sen myönnän. Mutta itse en katso sitä liian suureksi haittapuoleksi. Pääasia, että Tolkienin ja Paolinin haltioiden tekemiset ja menemiset poikkeavat toisistaan eli tämän suhteen ei ole matkimisvivahdetta havaittavissa, vaikka luonteet ja ulkonäöt olisivatkin näillä haltioilla prikulleen samat.

Lainaus
Se on sinun häviösi, jos kaikkien haltioiden pitää mielestäsi olla samasta muotista valettuja.

No ehkei nyt samasta muotista valettuja. Haltioita voi olla minkälaisia vain. Koska haltiathan ovat satuolentoja, niin jokainen voi luoda ne omanlaisikseen. Että sikäli menin edellisessä viestissäni hieman yli. Mutta Paolinin kirjat ovat sen tapaisia, että ehkei ihan Kerrin tai Terryn tyylisemmät haltiat soveltuisi sinne. Nyt on myönnettävä, että itselläni ei ole suuria käsityksiä Terryn haltioista, sillä en ole hänen kirjojaan lukenut, mutta Kerrin (joka myös on erittäin hyvä kirjailija) haltioista olen perillä.

Lainaus
Toki, mutta ei mitään niin omaa, etteikö lähtökohta olisi ärsyttävän hyvin nähtävissä. Sama koskee myös mm. Guy Gavriel Kayn Fionavarista löytyviä idioottimaisuuksia kuten taikatikaria nimeltä Lökdal ja otuksia nimeltä Svart Alfar.

Toki myönnän, että Tolkien on vetänyt kielen kehittelyssä pitemmän korren Paoliniin nähden. Tolkien oli kielinero ja varsinainen nero eli kaikki kunnia hänen suuntaansa. Tolkienilla ja Paolinilla on se ero, että Tolkien kehitteli kielen ja sitä kautta alkoi luoda kieltään puhuvan kansan. Paolini taas väänteli oman kielensä kirjansa takia.

Lainaus
Kas kun lopullinen quenya onkin jo aika hyvin laskettavissa ihan omaksi, uudeksi kielekseen. Mutta varhaiset versiot - ainakin ne pätkät joita itse olen kuullut - kuulostavat lähinnä mielivaltaisesti yhdistellyiltä suomen sanoilta, eli oman kielemme vääntelyltä eikä suinkaan uudelta, erilaiselta kieleltä.

Aivan, kuten huomautinkin aiemmassa virkkeessäni Tolkienin olevan Nero kielien suhteen. Hän suhtautui kieliinsä vakavasti ja erittäin perfektionistisesti ja kehitteli niitä vuosikymmenien ajan. Eli Tolkienhan tosiaan otti suomenkielen quenyan pohjakseen ja pikkuhiljaa väänteli sitä vuosikausien ajan kunnes se alkoi vähempi ja vähempi muistuttamaan suomea. Eli ensimmäisissä versioissa oli tunnistettavissa suomenkieltä. Paolini ei taas käynyt niin suurta prosessia kielensä kanssa, koska hän painotti enemmän kirjaansa kuin kieleensä. Tolkien tunnettuna perfektionistina tahtoi joka osa-alueen olevan niin täydellistä kuin olla ja voi. Juuri tämän takiahan Tolkien ei koskaan oikein saanut mytologiaansa valmiiksi.

Lainaus
Eivät tietenkään. Mutta fantasiaa kuluttavat sankoin joukoin nimenomaan lapset ja nuoret, joiden käsitykset hyvän ja huonon kirjallisuuden eroista eivät ole aina ihan korkeinta tasoa.

Itse en lue itseäni lapseksi tai nuoreksi ja olen lukenut valtavan määrän monipuolista kirjallisuutta eli osaan erottaa hyvän kirjan ja huonon kirjan. Oikeastaan hyvän kirjan erottaa jo siitä, että nauttii sen lukemisesta. Siinä ei tarvitse sen kummempaa kirjallisuuden tuntemusta. Itse en välttämättä ole kaikkein kriittisimpiä lukijoita, mutta kyllä minunkin sietokyvylläni rajat on.

Lainaus
Lainaus
Isilmirë hyvä, sanon vielä etten minä arvostele sinua, siksi etten pidä kyseisestä trilogiasta.
lol. Siis kuka ei pidä kyseisestä trilogiasta? Ja kuka on väittänyt, että arvostelisit minua?

Krhm... kuten varmaan huomasit, että minulle satui pieni kirjoitusvirhe. "Etten" sanan tilalla olisi pitänyt olla "ettet". No, sellaista sattuu. Niin, eikä kukaan ole väittänyt minun arvostelevan sinun lukumieltymyksiä. Halusin varmistaa vain, että tätä keskustelua käydään pilke silmäkulmassa eikä veren maku suussa. :)

Lainaus
Etpä tietenkään. Kenelle tahansa riittäneekin, että perustelet omasi.

Tottahan toki, jokainen olkoon mitä mieltä hyväänsä kunhan osaa perustella kantansa.

Celythia

  • Ankeuttaja
Vs: Christopher Paolini: Perillinen-trilogia
« Vastaus #8 : Helmikuu 23, 2007, 22:34:58 »
Kolmatta osaa odotellessa... Mäkin kyllä pidin Eragonista ja Esikoisesta, vaikka Paolinin kokemattomuus niissä näkyykin muun muassa juuri noissa teidän kiistelemissänne hahmoissa, kielessä ja juonessa.

Kuten Elros jo mainitsikin Tolkienin perfektionismista ja vuosikymmenten työstä (saatikka Tolkienin elämänkokemuksesta!) minusta on AIVAN ÄLYTÖNTÄ vertailla Tolkienia ja Paolinia keskenään. Tolkieniahan voisi melkein pitää fantasiakirjallisuuden isänä, joten on ihan luonnollista, että häneltä otetaan vaikutteita -ajatelkaa vaikka C.S Lewisiä (siinäpä kunnon ystävä Tolkienilla)

Lainaus
Suomen sana haltia tarkoittaa alkujaan jotain tiettyä paikkaa tai rakennusta hallitsevaa henkiolentoa, jolla on monenlaisia ilmiasuja. Siinä olisi yksi hyvä lähtökohta. Alexander Lloyd taas hyödynsi Prydainin kronikassa kelttiläisiä käsityksiä haltiakansasta varsin luovasti. Ja samoilla jäljillä on Eoin Colfer Artemis Fowl -kirjoissaan, mutta täysin omanlaisellaan otteella.

Pilkunviilausta: suomalainen sana haltiJa vastaa paremmin antamaasi kuvausta.
 Jos Paolini olis "sortunut" käyttämään haltioidensa esikuvina kelttiläisiä myyttejä, kuulisimme sinun varmasti valittavan siitä, miten Paolini matkii Colferia ja Lloydia ;)

Ja jos tarkkoja ollaan, niin Colfer ei ole Artemis Fowlin:sa "haltioita" paljoa muokannut siitä, miten keijut, ilmahiset, kentaurit, menninkäiset ja muut on kuvattu mm. vanhoissa irlantilaisissa myyteissä ja lastensaduissa -vain idea H.A.L.T.i.J.a -poliisilaitoksesta on uusi -satuhahmojen persoonallisuus ja käytös on "plagioitu" mytologiasta.

Fantasiakirjallisuutta on nykyään niin paljon, että on suoranainen ihme, jos joku 2000-luvulla onnistuu kirjoittamaan kokonaisen trilogian "matkimatta" ketään, tai ottamatta vaikutteita muista. Vaikka Paolinin kirjat OVAT ennalta-arvattavia ja juoni sekä konteksti tuntuvat plagioiduilta, yksityiskohdat ovat kuitenkin aina erilaisia. Paolinin (ja muidenkin plagiointisyytteitä saaneiden) tuotoksia on ilo lukea yksityiskohtien takia. Kaipa minä sitten olen yksinkertainen, kun nautin Tolkienin ja Geroge Lucasin "plagioijasta", koska on mielenkiintoista lukea "vanhaa ideaa" uudella sisällöllä. Pakko kuitenkin myöntää, että jotkin samankaltaisuudet häiritsivät melko paljon, mutta en takertunut niihin sen kummemmin.

Ei Paolinia voi kuitenkaan huonosta mausta syyttää, mitä kirjallisuuteen ja fantasiatarinoihin tulee, vaikka hän ei niille oikein kunniaa osannutkaan tehdä ;)

Poissa Isilmírë

  • Pillipiipari
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Christopher Paolini: Perillinen-trilogia
« Vastaus #9 : Helmikuu 23, 2007, 23:39:51 »
Pilkunviilausta: suomalainen sana haltiJa vastaa paremmin antamaasi kuvausta.

Itseasiassa sanoilla haltia ja haltija on lähinnä murre-ero. Niiden välille on alettu vetää raja-aitaa vasta fantasiakirjallisuuden myötä ("haltijoita on vaan jossain D&D:ssä, kunnon fantsukirjoissa seikkalilee vaan haltioita", kuten aikoinaan kultaisessa teini-iässä muutaman kaverin kanssa asian määrittelimme =D). Wikipediaa lainaten:

"Haltia ja haltija ovat saman sanan vakiintuneita kirjoitusmuotoja. Kielitoimisto on pitkään suositellut kirjoitusmuotoa "haltija", jota myös kansanperinteen tutkimus nykyisin käyttää. Samalla myös vanhahtavampi muoto "haltia" on säilynyt käytössä paljolti siitä syystä, että se esiintyy J. R. R. Tolkienin romaanin Taru sormusten herrasta suomennoksessa. Muussakin suomennetussa fantasiakirjallisuudessa puhutaan usein haltioista. Kyseessä on tavallisesti käännös englannin sanalle elf. J-kirjaimetonta kirjoitusmuotoa on käyttänyt myös Aale Tynni Edda-suomennoksessaan.

Lähinnä fantasiakirjallisuuden ja -pelien vaikutuksesta sanojen "haltia" ja "haltija" on nykyisin usein katsottu tarkoittavan erilaisia mielikuvitusolentoja. Haltiat ovat kooltaan ihmisen kaltaisia olentoja ja haltija taasen on johonkin paikkaan liittyvä henkiolento, pieni olento, tonttumainen hahmo. Kansanperinteen ja mytologian pohjalta tällaista eroa ei kuitenkaan voi tehdä, koska haltioiksi/haltijoiksi on kutsuttu hyvin monenlaisia uskomusolentoja. Erilaisiin kirjoitusmuotoihin ei alkujaan ole liittynyt erilaisia merkityksiä."

Mitä Colferiin tulee, hän on mielestäni kyllä tuonut elffinsä varsin onnistuneesti nykypäivään, varsin erilaiseen ympäristöön ja varsin erilaista maailmankatsomusta ja elämäntapaa harjoittaviksi kuin kelttiläiset esi-isänsä. Siis luonut jotain uutta vanhasta muuttamatta sitä silti tunnistamattomaksi.
« Viimeksi muokattu: Helmikuu 23, 2007, 23:43:51 kirjoittanut Isilmirë »
Constantem decorat honor

Darth Idril

  • Ankeuttaja
Vs: Christopher Paolini: Perillinen-trilogia
« Vastaus #10 : Helmikuu 28, 2007, 14:42:30 »
Itse pidän näistä kirjoista todella paljon. Olen lukenut kirjat vain englanniksi, mutta sehän siinä olikin kivaa. Aloin lukea kirjoja vasta, kun olin nähnyt elokuvan ja ymmärrän todella hyvin minkä takia elokuvat ja kirjat eroavat toisistaan: kirjan kaikkia tapahtumia ja henkilöitä ei mitenkään saisi laitettua alle kolmituntiseen elokuvaan, joten muutokset ovat sinänsä oikeutettuja (toisin kuin Sormusten Herra elokuvissa).

Itse pidin Eldestiä (Esikoista [en osaa ajatella suomenkielisellä nimellä]) mielenkiintoisempana ja jännittävämpänä kuin Eragonia, koska Eldestissä tapahtuu paljon enemmän ja tarinaa kerrotaan useamman kertojan kautta (Eragonin, Roranin ja Nasuadan), joten tapahtumista saadaan laajempi kuva.

Kun muut ovat täällä ruvenneet kiistelemään siitä, että kopioiko Paolini haltiansa Tolkienilta niin minun täytyy sanoa, että ainoat samankaltaisuudet ovat kaunis ulkomuoto, pituus ja lahjakkuudet sepän työssä. Paolinin haltioista kaikilla on taikavoimia, kun taas Tolkienin haltioista vain muutamilla esim. Finrodilla, Galadrielilla ja Elrondilla on taikavoimia (en laskenut Luthienia mukaan, koska tämä ei ole kokonaan haltia). Paolinin haltiat ovat myös kasvissyöjiä ja Tolkienin eivät. Paolinin haltiat ovat lohikäärmeiden ystäviä, kun taas lohikäärmeet ovat haltioiden vihollisia Tolkienin kirjoissa.

Myöskään kirjailijoiden lohikäärmeet eivät ole samanlaisia. Tolkienin lohikäärmeet ovat ilkeitä ja ovelia, mutta eivät älykkäitä, kun taas Paolinin ovat älykkäitä ja Paolinin lohikäärmeet ovat kokonaan maagisia ja Tolkienin lohikäärmeet pystyvät vain aiheuttamaan muistin menetyksen tai "kooman". Myöskään kaikki Tolkienin lohikäärmeet eivät osaa lentää tai syöstä tulta, kun taas Paolinin lohikäärmeistä kaikki osaavat.

Kääpiöiden samankaltaisuuksiakin on vähän: sepäntaito, kiven louhinta, pituus ja hurjuus taistelussa, mutta muuten ne eivät ole kovinkaan saman kaltaisia.

Off-topic: Joku väitti C.S. Lewisin kopioinneen Tolkienia, mutta ainoa samankaltaisuus kirjoissa on se, että molemmissa on kääpiöitä ja ne ovat fantasia kirjoja.

Poissa Reta

  • Kirotun lapsen odottaja
  • Vuotislainen
    • Todella vaiheessa -kirjablogi
  • Tupa: Luihuinen
Vs: Christopher Paolini: Perillinen-trilogia
« Vastaus #11 : Maaliskuu 03, 2007, 11:24:56 »
Voi hyvänen aika... Minä en kyllä tajua ihmisiä jotka haukkuvat aivan lyttyyn kirjat. Kyllä sen nyt ymmärtää että voi sapettaa se että kirja on huono, mutta jos minä luen kirjan joka on mielestäni kamala, laitan sen sivuun ja palautan pikapikaa kirjastoon enkä enää puhu siitä. Tosin jos olen kaverini kanssa kirjastosa ja hän meinaa lainata sen kirjan, saatan vain todeta etten itse pitänyt siitä. Mutta että tulla tänne topiceihin riehumaan ja vielä riitelemään oikeiden fanien kanssa. Miltä teistä tuntuisi jos joku AntiPotteri tulisi tänne ja alkaisi meuhaamaan että Potter on *erseestä ja miten te voitte lukea noin huonoja kirjoja. Kyllä varmasti näksistte punaista (tai sitten olette kasvaneet liian aikuisiksi ja alatte keskustelemaan asiasta kuten mallikansalaisen sopii)

Mutta itse kirjasta, joka minusta oli hyvää ajanvietettä ja mukavaa lukumista, ei samanlaista kuin TSH, johon piti kovasti keskittyä ja siristellä silmiä että sai selvää pikkiriikkisestä fontista. Sitäpaitsi kun luin TSH:aa, minulla ol itseni kanssa sopimus että lukisin viisikymmenstä sivua päivässä. Siinä sitten oli tekemistä, kun laskin että minulla kestää yhden sivun lukemisessa 2 minuuuttia eli viidenkymmenen lukemisessa 1 tunti ja 40 minuuttia. Vaikka nautin senkin kirjan lukemisesta, voisin sanoa että Eragon ja Esikoinen olivat jotenkin rennompaa luettaavaa.

Siitä, kun monet ovat verranneet Perillis-trilogiaa TSH:aan, voisin vetää kehään muutaman yhdennäköisyyden lisää: Huomaa nimi Eragon, Sehän on melkein kuin Aragorn. Chris ei ole kovin paljon nimiä ilmeisesti miettinyt kun melko samanlaisen nimen on päähenkilölle antanut. Toinen nimi taas, josta ei tosin Perillis-kirjoissa paljon puhuttu mutta iski silmään sitäkin pahemmin, oli se, kun joku Vardereiden keskuudessa oleva henkilö oli nimeltään Elessari. Sappi lähti kiehumaan, sillä Aragornin oikea nimi on Elessar ja kun hänet kruunattiin kuninkaaksi, se nimi otettiin vakituiseen käyttöön. Mikä tahansa muu nimi kuin Elessari olisi kelvannut, ihan vaikka vaan John, sitä en olisi huomioinut lainkaan.

Tolkienin ja Paolinin haltioista vielä sen verran, että he ovat melko erinlaisia kun vähän syvempää katsotaan; Tolkienin haltiat ovat hyväntahtoisia, auttavat hobitteja ja ihmisiä ja myös kääpiöitä vaikka jotenkin heidän välinsä ovat tulehtuneet. He ovat olleet kautta aikojen pitkä-ikäisiä. Jotenkin minulla taas jäi Paolinin haltioista sellainen käsitys, että he pitävät ihmisiä ala-avoisina eivätkä oikein välitä niistä jotka eivät osaa laulaa puita eri muotoihin. Heillä on monimutkaiset rituaalit ja jos joku ei niitä noudata niin se on sitten kyytiä. Rivendelissä taas ei välitetty vaikka hobitit hassuttelivat ja toimivat hieman haltioiden mielestä sopimattomasti.

Ja nyt on pakko kehua Paolinia siitä, että hän on todellakin nähnyt vaivaa kirjojen kirjoittamisessa! Kun luin kohtia missä Oromis opetti Eragonia, minuun iski ihailu, sillä kirjailija oli todellakin miettinyt asioita tarkkaan ja tehnyt varmasti valtavan suunnittelutyön. Kuka nyt hatusta voisi vetäistä kaiken maailman sääntöjä ja maagikon velvotteita ja mitä lie. Niitä pitää miettiä pitkään ja kirjoittaa monta paperia täyteen keskeneräisiä ideoita. Kunniahuuto teinikirjailijoille, sillä monet eivät ole silloin vielä tarpeeksi kypsiä kirjoittamaan menestyviä, saatika sitten ollenkaan kirjoja.

Vielä sen verran siitä, miten itse löysin Eragonin ja Esikoisen... Kaverini oli käynyt katsomassa sen elokuvissa. Hän ei ole fantasian ystävä, löi Potterinkin kiinni ensimmäisen luvun jälkeen. Mutta hän vain kehui kehumistaan kirjaa ja kertoi kuinka hyvä juoni siitä oli jne. Ajattelin että voisin itsekin käydä katsomassa sen elokuvissa. Mutta minulla on sellainen tapa, että kun kirjasta tehdään elokuva, luen ensiksi kirjan ja katson vasta sitten elokuvan, sillä minusta on parempi ensiksi nähdä kirjan tapahtumapaikat aivan omanlaisina ennen kuin elokuvat tulevat niitä sotkemaan. Siispä menin kiltisti kirjastoon ja lainasin kyseisen kirjan.
The adventures I enjoy are usually of the literary nature. -Henry Winchester

Miksi me ihmiset kaadumme?
- Jotta oppisimme nousemaan jaloillemme.

Poissa Isilmírë

  • Pillipiipari
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Christopher Paolini: Perillinen-trilogia
« Vastaus #12 : Maaliskuu 03, 2007, 21:17:20 »
Kyllä sen nyt ymmärtää että voi sapettaa se että kirja on huono, mutta jos minä luen kirjan joka on mielestäni kamala, laitan sen sivuun ja palautan pikapikaa kirjastoon enkä enää puhu siitä.

Eli keskusteluun saisi osallistua vain, jos on positiivista sanottavaa? Silloinhan siitä tulee silkkaa hymistelyä, ihkutustopic, eikä mitään keskustelua. Negatiivinenkin mieleipide on mielipide, ja sen esittäminen on ihan yhtä rakentavaa kuin positiivisenkin mielipiteen, tietysti edellyttäen että sekin perustellaan.

Lainaus
Miltä teistä tuntuisi jos joku AntiPotteri tulisi tänne ja alkaisi meuhaamaan että Potter on *erseestä ja miten te voitte lukea noin huonoja kirjoja. Kyllä varmasti näksistte punaista (tai sitten olette kasvaneet liian aikuisiksi ja alatte keskustelemaan asiasta kuten mallikansalaisen sopii)

Liian aikuiseksi? Onko liian aikuista, jos pystyy katsomaan asioita muidenkin kannalta, ainakin jos nämä vaivautuvat perustelamaan mielipiteensä? Vai pitääkö "oikean" fanin olla niin henkeen ja vereen uskollinen, että vähäisinkin negatiivinen huomautus tulkitaan sodanjulistukseksi ja sitä vastaan hyökätään välittömästi perusteluja miettimättä? Itse en ainakaan toivoisi kenenkään fanittavan yhtään mitään moisella idioottifanaattisella palolla, oli ikä mikä hyvänsä. Keskustelen mielelläni kenen tahansa esim. Pottereita, Sormusten Herraa, Ruusun nimeä, Ruohometsän kansaa tai Discworld-kirjoja kritisoivan ihmisen kanssa, kunhan hänen kritiikkinsä on perusteltua. Ja myönnän, ettei makuasioista voi kiistellä, mutta siitä, mikä on hyvää kirjallisuutta ja miten hyvä kirjallisuus ylipäätään pitäisi määritellä, on älyttömän hauska väitellä.

Lainaus
Jotenkin minulla taas jäi Paolinin haltioista sellainen käsitys, että he pitävät ihmisiä ala-avoisina eivätkä oikein välitä niistä jotka eivät osaa laulaa puita eri muotoihin.

Tolkienin haltiatkaan eivät itseasiassa pitäneet ihmisiä kovin suuressa arvossa. Hehän olivat samalla tavalla "ylempi" rotu, "herrakansa", kuin Paolininkin. Ja puhuivat tottakai maailman vanhinta ja "aidointa" kieltä, joka jo sinällään riitti tekemään ihmeitä (vrt. Samin Lukitarin luolassa). Heille ihmiset olivat Iluvatarin vähäisempiä lapsia, joiden jaloimpia huonekuntia toki saatettiin avustaa jos siitä oli haltioille itselleen jotain hyötyä, mutta joiden kanssa ei muuten mielellään oltu tekemisissä.

Lainaus
Rivendelissä taas ei välitetty vaikka hobitit hassuttelivat ja toimivat hieman haltioiden mielestä sopimattomasti.

Tämä todennäköisesti siksi, että hobitteja ensinnäkin pidettiin vähäisinä, lapsen tapaisina olentoina, jotka ovat hupaisia vaikkeivät osaakaan käyttäytyä, ja toiseksi siksi, että Sormuksen kantaja oli hobitti, ja siihen Sormukseen oli myös haltioiden kohtalo sidottu. Eivätkä hobitit imo erityisen sopimattomasti käyttäytyneet sen paremmin Rivendellissä kuin Lorienissakaan, pikemminkin olivat hyvin kunnioittavia.

Lainaus
Oromis opetti Eragonia

Lisää nimiyhtäläisyyksiä: Oromis <--> Orome.

Lainaus
kirjailija oli todellakin miettinyt asioita tarkkaan ja tehnyt varmasti valtavan suunnittelutyön.

Varmasti. Suurinkaan suunnittelutyö ei kuitenkaan takaa onnistunutta lopputulosta. Minulle tuli noista pätkistä ällöttävästi sellainen olo, että Paolini monien muiden teini-ikäisten tavoin uskoo saavuttaneensa eettisessä ajattelussa ympäristöään korkeamman tason ja pyrkii kirjansa kautta syöttämään omaa henkilökohtaista etiikkaansa lukijoilleen. Ja tämä oli siis minun henkilökohtainen vaikutelmani, ei fakta, mutta kuitenkin yksi niistä lukuisista piirteistä, jotka kirjassa häiritsivät. Samanlaista ällötystä, joskin pienemmässä mittakaavassa, tunnen myös niissä kodissa Pottereita, joissa Row jauhaa uudelleen ja uudelleen rakkauden merkityksestä.

Lainaus
Kunniahuuto teinikirjailijoille, sillä monet eivät ole silloin vielä tarpeeksi kypsiä kirjoittamaan menestyviä, saatika sitten ollenkaan kirjoja.

Saati sitten oikeasti hyvää ja laadukasta kirjallisuutta, mihin ei imo myöskään Paolini kykene. Siksi olisin suonut, että hän olisi kypsytellyt ideoitaan vielä ainakin viisi, ehkä kymmenenkin vuotta. Silloin tuloksena olisi saattanut olla jo oikeasti hyvää ja omaperäistä fantasiaa. Mutta ehkä Paolini tekee aikanaan saman minkä Pratchett pienemmässä mittakaavassa Carpet Peoplen kohdalla: toteaa teinituotoksensa huononpuoleiseksi mutta kehittämiskelpoiseksi ja kirjoittaa sen uudestaan =)

Constantem decorat honor

Poissa Elros

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Velho
  • Älä spoilaa
  • Tupa: Rohkelikko
Vs: Christopher Paolini: Perillinen-trilogia
« Vastaus #13 : Maaliskuu 06, 2007, 12:16:09 »
Lainaus käyttäjältä: Reta
Huomaa nimi Eragon, Sehän on melkein kuin Aragorn. Chris ei ole kovin paljon nimiä ilmeisesti miettinyt kun melko samanlaisen nimen on päähenkilölle antanut.

Anteeksi vain, mutta olet täysin väärässä. Eragonia ei ole vedetty Aragornista ja Chris on myös miettinyt tätä nimeä, sillä se on todella sopiva ja hyvä nimi. Huomatkaa: Eragon --> Dragon

Mielestäni näistä nimiasioista ei kannata ruveta huseeramaan tämän enempää. Selvähän se, että jotkut nimet muistuttavat toisiaan, mutta erillaisuuden tekee itse henkilö, ei nimi. Tarkoitan vain, että voi olla kuinka samanlainen nimi hyvänsä, niin itse hahmot voivat olla erillaisia kuin yö ja päivä.

Lainaus käyttäjältä: Isilmirë
Eli keskusteluun saisi osallistua vain, jos on positiivista sanottavaa? Silloinhan siitä tulee silkkaa hymistelyä, ihkutustopic, eikä mitään keskustelua. Negatiivinenkin mieleipide on mielipide, ja sen esittäminen on ihan yhtä rakentavaa kuin positiivisenkin mielipiteen, tietysti edellyttäen että sekin perustellaan.

On aivan pakko puuttua tähän virkkeeseen, sillä tässä asiassa olen kerrankin Isilmirën kanssa samaa mieltä. Keskustelua ei synny, jos ei ole erillaisia mielipiteitä. Erillaisuus kunniaan!

Lainaus
Saati sitten oikeasti hyvää ja laadukasta kirjallisuutta, mihin ei imo myöskään Paolini kykene. Siksi olisin suonut, että hän olisi kypsytellyt ideoitaan vielä ainakin viisi, ehkä kymmenenkin vuotta. Silloin tuloksena olisi saattanut olla jo oikeasti hyvää ja omaperäistä fantasiaa.

Tämäkin on totta paitsi että Paolini kirjoittaa jo nyt hyvää fantasiaa. Mutta parannettavaa jää aina ja mitä enemmän kirjojansa valmistelee ja hienosäätää, niin sitä parempi on lopputulos. Uskon, että Paolinille Perillinen-trilogia on vain avaus hänen uralleen ja on sen jälkeen kokeneempi ja ties mihin poika vielä yltää. Mutta Perillisestä Paolini ei elämäntyötään tehnyt, eikä tahtonut suunnitella sitä elämänsä ajan kuten Tolkien oman mytologiansa kanssa.

Poissa Reta

  • Kirotun lapsen odottaja
  • Vuotislainen
    • Todella vaiheessa -kirjablogi
  • Tupa: Luihuinen
Vs: Christopher Paolini: Perillinen-trilogia
« Vastaus #14 : Maaliskuu 13, 2007, 21:15:03 »
*Piiiitkä huokaus*

Miksi edes kirjoitan tänne ollenkaan kun heti on Isilmirë vänkäämässä vastaan. Tuntuu kuin hänellä olisi kokoajan huono päivä. Vuotis on ihan hyvä foorumi, mutta itse en meinaa edes uskaltaa kirjoittaa mitään kun heti jokaisesta pilkkuvirheestä huomautetaan. (jotenkin minusta tuntuu että herra/neiti Isilmirë vielä tästäkin jotain sanoo...)

Sen verran vielä, että 12kilometriä korkeat vuoret ovat aivan yliluonnollisia. Ja se samankorkuinen luola. Paolinilla ei ehkä tuollaiset mittakaavat ole kohdallaan, mitä nyt se maailman korkein vuori olikaan, jotain viitisen kilometriä korkea?

Totta kai sen nyt ymmärtää että kirjoista saa olla kriittinen, mutta en voi sille mitään etten pidä siitä kun kirjat haukutaan ihan lyttyyn. Saksalaiset polttivat juutalaisten kirjottamia kirjoja isoissa rovioissa toisen maailmasodan aikana, ja joku brittitoimittaja oli kirjoittanut lehdessä, että sellaiset ihmiset, jotka polttavat toisen kirjoja, eli eivät arvosta toisten työtä, polttavat kohta ihmisiä. Harvinaisen oikeaan osui. Ja yli 600-sivuisen kirjan kirjoittaminen ei suju ihan päivässä, oli se kuinka huono tahansa.
The adventures I enjoy are usually of the literary nature. -Henry Winchester

Miksi me ihmiset kaadumme?
- Jotta oppisimme nousemaan jaloillemme.

Poissa Elros

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Velho
  • Älä spoilaa
  • Tupa: Rohkelikko
Vs: Christopher Paolini: Perillinen-trilogia
« Vastaus #15 : Maaliskuu 14, 2007, 14:30:46 »
Älähän nyt Reta masennu. Täällä käydään hyvää keskustelua ja se johtuu siitä, että ihmisillä on erillaisia mielipiteitä.

Lainaus
Sen verran vielä, että 12kilometriä korkeat vuoret ovat aivan yliluonnollisia. Ja se samankorkuinen luola. Paolinilla ei ehkä tuollaiset mittakaavat ole kohdallaan, mitä nyt se maailman korkein vuori olikaan, jotain viitisen kilometriä korkea?

Öh, maailman korkein vuori, Mount Everest on 8 850 metriä korkea. Ja muista muuten sellaisen seikka, että Perillinen-trilogia on fantasiaa eli sen kuuluukin käsittää yliluonnollisia seikkoja. Ja jos minulta kysytään, 12 kilometriä korkea vuori, jossa on samankorkuinen tunneli, ei ole minusta yliluonnollisinta niissä tarinoissa. Et ehkä ole sattunut huomaamaan, että niissä kirjoissa on lohikäärmeitä; eivätkö ne ole yhtään yliluonnollisia?
Joo, nälviminen sikseen.

Lainaus
Totta kai sen nyt ymmärtää että kirjoista saa olla kriittinen, mutta en voi sille mitään etten pidä siitä kun kirjat haukutaan ihan lyttyyn.

Jos haukkuu kirjan asiallisesti ja perustelee väitteensä, ei se ole rangaistava teko. Isilmirë on ollut koko ajan asiallinen ja perustellut kiitettävästi. Eri asia on jos joku kirjoittaisi jotain tälläistä: "joo ihankx p**ka kirja ei siinä ollu mitää tolkkuu ei kannata lukee vähänx pzkaa!!!!!!!"
Ei kannata säikähtää, jos joku onkin eri mieltä. Minä olen lähes kaikesta erimieltä kaikkien kanssa, enkä silti pelkää esittää mielipiteitäni niin kuin minä ne näen ja perustella väitteitäni. Joo, ja näin poispäin.

Poissa Reta

  • Kirotun lapsen odottaja
  • Vuotislainen
    • Todella vaiheessa -kirjablogi
  • Tupa: Luihuinen
Vs: Christopher Paolini: Perillinen-trilogia
« Vastaus #16 : Maaliskuu 14, 2007, 22:04:43 »
Mount Everest on 8 850 metriä korkea. Ja muista muuten sellaisen seikka, että Perillinen-trilogia on fantasiaa eli sen kuuluukin käsittää yliluonnollisia seikkoja. Ja jos minulta kysytään, 12 kilometriä korkea vuori, jossa on samankorkuinen tunneli, ei ole minusta yliluonnollisinta niissä tarinoissa. Et ehkä ole sattunut huomaamaan, että niissä kirjoissa on lohikäärmeitä; eivätkö ne ole yhtään yliluonnollisia?

Anteeksi, sekoitin sen Euroopan korkeimpaan vuoreen :D Mutta kuitenkin, 12 km, se nyt menee vähän yli hilseen. Fantasia on fantasiaa, mutta minun mielestä joitain luonnonseikkoja ei edes niissä kirjoissa voi ruveta muuttamaa. Olisi omituista lukea jostain 20km syvästä merestä, sillä maailman syvin meri on vain kymmenen kilometriä ja risat. En voi sille mitään.

Minua ottaa päähän myös se, ettei kirjojen kartoissa ollut mittasuhdetta! Olisi mukava tietää kuinka pitkiä matkoja kirjoissa kuljettiin. Ensiksi Eragonilla ja Bromilla meni vaikka kuinka kauan edetä pikku pätkä kartalla, ja sitten hujauksessa he pyrähtivät kolme kertaa sen saman matkan eteenpäin. Samoin kun Eragorn matkasi sen Mun(enkä kuollakseni jaksa muistaa nimeä loppuun) kanssa siellä autiomaassa. Ensiksi he matelevat ja sitten kun ne örvelit (joiden nimiä en myöskään muista... -__-") alkavoivat jahdata heitä, niin johan tuli vauhtia.

Saati sitten oikeasti hyvää ja laadukasta kirjallisuutta, mihin ei imo myöskään Paolini kykene. Siksi olisin suonut, että hän olisi kypsytellyt ideoitaan vielä ainakin viisi, ehkä kymmenenkin vuotta. Silloin tuloksena olisi saattanut olla jo oikeasti hyvää ja omaperäistä fantasiaa. Mutta ehkä Paolini tekee aikanaan saman minkä Pratchett pienemmässä mittakaavassa Carpet Peoplen kohdalla: toteaa teinituotoksensa huononpuoleiseksi mutta kehittämiskelpoiseksi ja kirjoittaa sen uudestaan =)

Eli jos minä tuosta vain pyöräyttäisin menestyskirjan, niin jotkut pitäisivät sitä huonona vain siksi etten ole suunnittellut sitä kymmenen vuotta? Sehän on silkkaa lahjakkuuttaa jos osaa nopeasti kirjoittaa kirjan, kymmenen vuoden työ YHDEN kirjan kirjoittamiseen on ehkä vähän liian turhauttavaa.
« Viimeksi muokattu: Maaliskuu 15, 2007, 17:34:44 kirjoittanut Reta »
The adventures I enjoy are usually of the literary nature. -Henry Winchester

Miksi me ihmiset kaadumme?
- Jotta oppisimme nousemaan jaloillemme.

Poissa Leida

  • Hanhensulkakynä
  • Vuotislainen
Vs: Christopher Paolini: Perillinen-trilogia
« Vastaus #17 : Maaliskuu 15, 2007, 14:59:40 »
Minusta tämä on ollut kirjallisuuspalstan mielenkiintoisimpia keskusteluja. Paljon hauskempaa lukea erilaisista mielipiteistä, kuin siitä, että fanit toinen toisensa perään hehkuttavat jonkin kirjan parhautta. Ja tosiaan, ei sitä kannata niin vakavasti ottaa, jos jollakulla on paljonkin negatiivista sanottavaa. Tai tuntea itseään mitenkään huonommaksi, kun innostuu kirjasta, jota jotkut dissaavat. Minäkin itseasiassa pidän paljon Eddingsin kirjoista (tai lähinnä siitä vanhemmasta tuotannosta), vaikkeivat ne todellakaan mitään kirjallisuuden tai edes fantasian korkeakulttuuria edusta.

Minulla kirjailijan kirjoitustyyli ja sävy on aina isoin asia, ja koska se ei Eragonissa iskenyt, niin en voi kyseistä opusta sietää. Siis minusta joka sivulta paistoi sellainen tietynlainen naivius ja kirjailijan kypsymättömyys. Minua ei itseasiassa fantasiakirjoissa pitkään häirinnyt kliseys suuremmin (nykyään kliseet kyllä pursuvat jo korvista ulos, enkä pysty lukemaan ollenkaan kliseillä täytettyä tekstiä, jollei se ole vanhaa tuttua, kuten nyt vaikka Eddingsiä) eli jos Paolinilla olisi ollut mielenkiintoinen ote kirjaansa, olisin sen voinut ihan hyvällä mielellä lukaista ja varmaankin kehua ihan mukavaksi. Tuskin se silloinkaan miltään klassikon veroiselta olisi tuntunut, mutta ihan hauskalta luettavalta.

Eli silleen minulle on ihan sama, että kenen haltioita sillä Paolinilla nyt loppujen lopuksi on kirjoissaan. Toisaalta minäkin olen sitä mieltä, että Paolini on matkinut muita fantasiakirjoja ihan hälyttävässä määrin, joten kyllä minun arvostukseni kirjaa kohtaan olisi laskenut, vaikka olisinkin pitänyt kirjoittajan tyylistä. Voihan se silti olla, että Paolini oikeasti kuvittelee luoneensa jotakin uutta.
"I believe you find life such a problem because you think there are the good people and the bad people", said the man. "You´re wrong, of course. There are, always and only, the bad people, but some of them are on opposite sides."
-Terry Pratchett: Guards! Guards!-

Poissa Isilmírë

  • Pillipiipari
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Christopher Paolini: Perillinen-trilogia
« Vastaus #18 : Maaliskuu 16, 2007, 23:24:30 »
Miksi edes kirjoitan tänne ollenkaan kun heti on Isilmirë vänkäämässä vastaan. Tuntuu kuin hänellä olisi kokoajan huono päivä.

Päin vastoin, Isilmirë (siviilisäädyltään rouva), nauttii suunnattomasti väittelystä ja vänkäämisestä ja on iloinen kun pääsee sitä harrastamaan.

Lainaus
Sen verran vielä, että 12kilometriä korkeat vuoret ovat aivan yliluonnollisia. Ja se samankorkuinen luola. Paolinilla ei ehkä tuollaiset mittakaavat ole kohdallaan, mitä nyt se maailman korkein vuori olikaan, jotain viitisen kilometriä korkea?

Puhumattakaan herra Pratchettista, jonka Discworld on nimensä mukaisesti kiekon muotoinen, jonka reunameri syöksyy avaruuteen suunnattomana vesiputouksena ja jota kannattelee neljä valtavaa elefanttia, jotka puolestaan seisovat tähtikilpikonna Atuinin kilvellä. Loogista? Fysiikan lakien mukaista? Ei todellakaan. Silti Pratchettin luoma fantasiamaailma on käsittämättömän loistava, omaperäinen ja ennen kaikkea toimiva ja uskottava, ja sitä kansoittavat ihmis- ja eläinhahmot todellisia persoonallisuuksia eivätkä pika pikaa kokoon keitettyjä kliseepakkauksia. Ja kaiken hauskuuden, huumorin ja mielikuvituksen leikin ohella kirjoihin mahtuu myös oikeasti koskettavia kohtia, painavasta yhteiskunnallisesta sanomasta puhumattakaan.

Lainaus
Saksalaiset polttivat juutalaisten kirjottamia kirjoja isoissa rovioissa toisen maailmasodan aikana, ja joku brittitoimittaja oli kirjoittanut lehdessä, että sellaiset ihmiset, jotka polttavat toisen kirjoja, eli eivät arvosta toisten työtä, polttavat kohta ihmisiä. Harvinaisen oikeaan osui.

Kuka tässä on mitään ollut polttamassa? Itsekin olen Paolinin kirjat tavannut läpi ja aion myös sen kolmannen hyppysiini hankkia kunhan sitä kirjastoihin tulee. Kyllä huonokin kirjallisuus saa olla olemassa, eivät kaikki ole yhtä kranttuja kuin esimerkiksi minä vaan moni saa paljon hupia ja viihdykettä perushuttufantasiastakin. Ponttini on se, että mielestäni Paolinin tekeleet ovat kaikkea muuta kun hyvää kirjallisuutta, ei se, ettei niitä saisi kukaan lukea tai että ne pitäisi hävittää maan päältä herkkiä teinimieliä saastuttamasta tjsp.

Lainaus
Ja yli 600-sivuisen kirjan kirjoittaminen ei suju ihan päivässä, oli se kuinka huono tahansa.

Eli kunnioittakaamme suurta ponnistusta ja olkaamme siksi kritisoimatta sen sangen heikkoa tulosta?
Constantem decorat honor

sooda

  • Ankeuttaja
Vs: Christopher Paolini: Perillinen-trilogia
« Vastaus #19 : Maaliskuu 20, 2007, 18:40:17 »
Tosiaan ei mitenkään hirveän omaperäistä kirjoitusta, haltijat melkein suoraan Tolkienilta mutta ei haittaa koska pidän T.S.H:sta todella paljon.

Pakko myöntää, että tuo eragon tuli ostettua "vahingossa" lentokentältä, koska olin unohtanut oman kirjani kotiin niin piti olla luettavaa pitkälle lentomatkalle. Rakastuin kirjaan heti! Paolini on hienosti nuoresta silloisesta iästään huolimatta kuvaillut Eragonin tuntemuksia munan löytämisestä saakka.
(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)

Suosittelen ihmisille, jotka pitävät Tolkienista mutta ei semmoisille jotka eivät pidä fantasiasta(tosin ei TÄÄLLÄ varmaan kauhean paljon ole sellaisia ihmisiä:))

Poissa Argetlam

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Velho
  • Tupa: Tuvaton
Vs: Christopher Paolini: Perillinen-trilogia
« Vastaus #20 : Huhtikuu 22, 2007, 21:23:03 »
Itse olen lukenut kummatkin kirjat jo moneen (yli 5) kertaan ja minusta niissä ei ole mitään kopiointia. Haltioita nyt on monessa sarjassa, mutta tässä niistä on tehty aivan uudenlainen näkemys. Mielestäni juuri kaikki haltioihin viittaava onkin sarjassa parasta. Vaikka toisaalta, niin on myös LOTR:ssa yms... Haltioiden kulttuuri, ajatustavat, tarunhohtoisuus ja maagisuus ovat mielestäni kiinnostavimpia asioita trilogiassa. Juuri noin minäkin haluaisin elää - keskellä metsää luonnon keskellä syvässä rauhassa...

Sattuuko kukaan tietämään kolmannen kirjan a) nimeä, b) ilmestymisajankohtaa englanniksi ja c) kansikuvaa?

Argetlam
(Hopeakäsi = lohikäärmeratsastajilla merkki siinä, johon lohikäärmeensä koski ensimmäiseksi)

Anrica

  • Ankeuttaja
Vs: Christopher Paolini: Perillinen-trilogia
« Vastaus #21 : Toukokuu 01, 2007, 11:27:31 »
Itse olen lukenut molemmat kirjat ja nähnyt leffan. :D Täytyy myöntää että eka kirja on kyllä paras, siinä on toimintaa sen verran enemmän. Esikoista en ole jaksanu lukea ku kaks tai kolme kertaa, jotenkin se on niin pitkäveteinen ettei jaksa. Mutta silti mä just rakastan tällasta fantasiaa nii kyllä niitä lukee.

Se leffa oli kyllä pienoinen pettymys, mutta on se hyvää katsottavaa silti. :D Musiikit oli kyllä jotain upeutta. Nyt en vaa malttas odottaa sen kolmannen kirjan ilmestymistä, tahtoisin jo tietää miten tää seikkailu päättyy. :)

Poissa Amethyst

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
Vs: Christopher Paolini: Perillinen-trilogia
« Vastaus #22 : Toukokuu 01, 2007, 20:23:35 »
Anteeksi kovasti kaikille Perillinen-faneille, mutta minuun ei iskenyt. Luin Eragonin johonkin puoleen väliin, mutta sitten se piti jo palauttaa kirjastoon. Olisin toki voinut lainata uudestaan, mutta minusta se ei ollut niin hyvä, että olisin vaivautunut. Koko kirja (mihin nyt sitä kerkesin lukea) oli ihan ok, mutta jokin ärsytti minua kovasti. Mitään suurempia tunnepurkauksia se ei saanut minussa aikaiseksi.
(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)
Ärsyttävin juttu ehkä oli, että lähes koko ajan päässä soi sana 'TSH-kopio'. Idea toki on erilainen, mutta silti siinä on jotain ärsyttävän samanlaista. Päähenkilö lähtee pois omilta rakkailta kotiseuduiltaan ja alkaa kiertämään maita sekä mantuja. Hän myös saa apua ensin vähän epäilyttävältä, mutta kuitenkin niin hyvältä ihmiseltä (Brom, TSH:ssa Aragorn).
Joka tapauksessa tarina ja toteutus ovat ihan ok, eli tämä on minusta ihan kelpo fantasiaa, joka tosin ei tuonut minun elämääni mitään uutta tai säväyttävää. Jotkut saattavat pitää, minä en.

Poissa Domie

  • Hirnyrkki
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Christopher Paolini: Perillinen-trilogia
« Vastaus #23 : Toukokuu 01, 2007, 22:16:26 »
Pyytäisin pysymään aiheessa. Jos haluatte valittaa jonkun käytöksestä, voitte yksiä itse käyttäjälle ja pyrkiä keskustelemaan asiasta yksäri-itse rauhallisesti tai yksätä jollekulle osaston auroreista. :)

EternalEmerald

  • Ankeuttaja
Vs: Christopher Paolini: Perillinen-trilogia
« Vastaus #24 : Kesäkuu 14, 2007, 09:56:49 »
Olen lukenut Eragonin ja Esikoinen pitäisi nyt aloittaa noiden Pottereiden jälken (ehkäpä). Kun luin Eragonin olin aivan haltioissani, rakastuin tuohon kirjaan, mutta sitten kun alkoi miettimään "ensi-innostuksen" mentyä ohi, että toiko kirjailija kirjaan paljon omasta mielikuvitusmaailmastaan, niin on kai pakko vastata että ei. Toki Paolini on tehnyt suuren työn kirjoittaessaan sarjaa, mutta huomaa Paolinin ottaneen paljon ideoita muilta fantasiakirjailijoilta. Monella hahmolla on esim. TSH:maisia piirteitä ja joistakin paikoista tulee mieleen aivan Taru Sormusten Herrasta. Ei se sinänsä mitään, mutta olisi paljon nautittavampaa lukea fantasiakirjaa, jossa on melkein kokonaan kirjailijan aivan oma maailmansa, joka ei paljoa muistuta muista kirjoista otetulta. Onhan se tietenkin vaikea keksiä uutta, sillä fantasiakirjoissa on yleensä paljon samaa. Mutta, esim. J.K.Rowling kehitti Harry Potter -sarjan suurimmaksi tapahtumapaikaksi aivan erilaisen paikan kuin yleensä, koulun.
Niistä haltijoista ja niiden kielestä (jota pidettiin suurimpana): en välitä siitä, vaikka haltijat muistuttavat TSH:sta otetuilta, sillä haltijathan on kuvailtu ennenkin pääpiirtein tuollaisiksi. Ja mitäpä he olisi ilman heidän omaa, kaunista kieltään?
Eragon on mielestäni ihan hyvä ja luettava kirja, sillä rakastan fantasiakirjoja ja yleensähän fantasiakirjoissa on samoja asioita ja piirteitä keskenään. Paolini saa siitäkin plussaa että aloitettuaan noin nuorena hän on onnistunut tekemään tekstistä helposti luettavan ja ymmärrettävän ja tekstiä on ihan mukava lukea. Ja siitä vielä plussaa, että haltijoiden lisäksi rakastan mielettömästi lohikäärmeitä!