Kirjoittaja Aihe: Lempikirjasi (vol 2)  (Luettu 13635 kertaa)

0 vuotislaista ja 1 Ankeuttaja kyttää tätä aihetta.

Poissa Ajatusliekki

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Velho
  • Where the heart lies
  • Pottermore: HallowGalleon47
  • Tupa: VOLDEMORT!!!
Vs: Lempikirjasi (vol 2)
« Vastaus #75 : Huhtikuu 11, 2011, 14:22:40 »
1. J.K.Rowlingin Tuotanto (Potterit)

Rowling on onnistunut kehittämään lähes todelliselta tuntuvan maailman jonka kaikki säännöt toimivat, eikä mikään tunnu epäloogiselta. Maailma on suunniteltu nini hyvin että tuntuu melkein siltä, kuin että se olisi oikeasti oikea. Potter-kirjasarja kasvaa henkisesti päähenkilönkin mukana; Alkaa tavallista parempana lastenkirjana mutta päättyy lähemmäs filosofisesti pohdiskelevana teos-sarjana. Potterit kyllä kierrättävät kliseitä mutta nin hienovaraisesti ja keksien omia ideoitaan, ettei sitä edes kunnolla huomaa. Mikään sarja ei ole täydellinen ja näistäkin voi keksiä lukuisia huonoja puolia. Ne kuitenkin unohtuvat kirjojen kestäessä lukukerrasta toiseen. Harmi vaan että elokuvat rikkovat tätä tunnelmaa.

2. Kärpästen Herra

Tämän kirja on kenties enemmän lastenkirja, mutta sen piilotetun sanoman ymmärtäessä paranee lukumielenkiinto huomattavasti. Haaksirikko, lasten yritykset tulla toimeen ja lopulta viidakon lakeihin turvautuminen on kaikki hyvin kuvattua. Hahmojen kehityskaari romaanin aikana on kuvattu loistavasti. Kenenkään lopullinen luonne ei tunnu lopussa epätodelliselta vaan hyvinkin luonnolliselta.

3. Jumalat Juhlivat Öisin

Kyseessä on melko raskas kirja. Tämän lukemiseen menee aikaa, sillä aina välillä on pysähdyttävä pohtimaan henkilöiden motiiveja. Miksi näin tapahtuu, mistä syystä? Kirja ei ole helppolukuinen. Silti sen juoni lopulta tempaisee mukaansa.

4. Nälkäpeli trilogia

Kirjassa on kuvattu ihmisuhteet todella kömpleösti, mutta itse pääasia eli elämästä ja kuolemasta taistelu sekä oman kunnian säilyttäminen on kaikki kuvattu hyvin. Kirjasarja huononee kuitenkin sitä mukaa kun ihmisuhde kuviot alkaa varastaa yhä enemmän sivutilaa. Kokonaisuutena kuitenkin todella hyvä ja nuoremmille lukijoille ehkä hieman ahdistava kirja.

5. Stravaganzat

Nuortenkirjasarjaksi sisältää yllättävän paljon pohdintaa elämästä, kuolemasta ja siitä mitä yksi ihminen saa toiselle tehdä. Toki myös ajatus ulottuvuuksien läpi menevästä matkailusta on kiinnostava, mutta valitettavasti monet ihmiset eivät suotu lukemaan näitä siksi. Älkää antako stereotypioiden häiritä! Voitte ehkä oppia jotain uutta renesanssi-italiastakin.

Toki on vielä monia muita kirjoja joista pidän paljon (Perillinen Quadrologia, Sokkeloportaikko ja monet muut)
mus mus -> Ajatusliekki

Poissa Sirii

  • Frábært!
  • Vuotislainen
  • Regulusfani
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Lempikirjasi (vol 2)
« Vastaus #76 : Huhtikuu 14, 2011, 13:56:36 »
The Magicians (by Lev Grossman)

Jossain kritiikissä tästä sanottiin että tämä on aikuisten Harry Potter. Jossain sanottiin että siinä missä Harry Potter kertoo velhopojasta joka kirjasarjan aikana varttuu, tämä kertoo lähinnä nuoren miehen varttumisesta - nuoren miehen joka sattuu olemaan taikuri/maagikko/velho/whutever suomennosta tahdottekaan käyttää. Grossman itse sanoi että kirjan lähtökohta on että hän tahtoi tutkia mitä tapahtuisi, jos jollekulle annettaisiin taikavoimat, muttei olisikaan välitöntä pahaa jota vastaan taistella (mutta älkää peljätkö, kyllä tästäkin kirjasta pahis ja hieno taistelu löytyy!).
"Viralliset" kritiikit sikseen, vaikka varmasti oivia ovatkin, minusta tämä on varmasti paras kirja jonka olen koskaan lukenut. Voi jotenkin liittyä siihen, että pystyn peilaamaan itseäni päähenkilöön hiukan liiankin hyvin (parikymppinen, tylsistynyt, luokkansa huippu joka aina vaan etsii jotain parempaa eikä osaa olla mihinkään tyytyväinen. Lisäksi hän on fantasiafriikki :D). Hahmot ovat uskottavia, juoni on suorastaan kiehtova, intertekstuaalisuus melkein DaVinci koodin luokkaa (eli aika huima) ja mitä muuta tästä kirjasta nyt voisi sanoa?  Potteryhtäläisyyksiä tästä kirjasta löytyy juu, velho nuorimies päähenkilö, velhojen koulu yadda yadda, mutta ei tämä mikään kopio ole. Itseasiassa hyvin kaukana siitä. Tälle tulee jatko-osa tänä vuonna ja odotan sitä sekä kauhulla että innolla, koska tahdon lisää, mutta kirjan loppu oli mielestäni niin täydellinen, että en kertakaikkiaan tiedä miten jatko voi olla hyvä.

Lempikirjalistan kakkospaikasta onkin sitten jo kovempi tappelu ;D.
Ég á heiminn! :}

Poissa Mab

  • Vuotislainen
  • Meidän Korkeutemme
  • Tupa: Tuvaton
Vs: Lempikirjasi (vol 2)
« Vastaus #77 : Huhtikuu 14, 2011, 14:23:17 »
^ Mä luin tuon kirjan jotain vuosi sitten ja tykkäsin myös tosi paljon :D En tiennytkään, että jatkoa on tulossa... ajatus siitä toisaalta innostaa, toisaalta hieman arveluttaa myös mua. On se pakko kuitenkin sitten lukea.

HP:n kanssa yhtäläisyydet ovat tosiaan aika pinnallisia. Enemmän mä vertaisin tätä Donna Tarttin Jumalat juhlivat öisin -kirjaan, vaikkei se mitään fantasiaa olekaan, mutta tunnelmassa on jotain samaa.

"Kun hän on kohteliaimmillaan, hän on myös kavalimmillaan, mikä lienee pettämätön sivistyksen merkki." -J.M.Barrie, Peter Pan

Poissa Minea

  • Kelvollinen leijona
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Kolmas niistä Weasleyn kaksosista.
  • Tupa: Rohkelikko
Vs: Lempikirjasi (vol 2)
« Vastaus #78 : Huhtikuu 18, 2011, 00:44:04 »
En tiiä, jos olette Harry Pottereista kuullut... Mutta ne on kyllä ihan tosi hyviä! Noh, ehkä te tiedätte. Juoni, hahmot, koko pakka vain on jottain niin maukasta ettei niihin kyllästy, vaikka ne on monta kertaa lukenut ja eri kielillä. Ei niistä tarpeeksensa saa -onneksi. Kyllä vissiin tulevat ihan aina tuota kirjahyllyä täyttämään, ja pistän sitten tulevaisuudessa mahdolliset omat lapsukaiset ne myös lukemaan, hoh. No jaa, katsotaan, meinaan ainakin näyttää että mitä se äiti sitten nuorena luki ja fanitti. Saas nähdä, että inspaako tulevaisuuden tallaajia tuollaiset fantasiakirjat, vai minkähänlaisia kirjoja nuo sitten aikanaan lukevat.

Parhain kirja, minkä olen ikinä lukenut, on aivan ylivoimaisesti Astrid Lingrenin Ronja, ryövärintytär. Tämä kirja muistuttaa itseäni niin paljon lapsuuden ajoista, että ihan vain nimen kuuleminen tai kansien näkeminen nostaa hymyn huulille. Tykkäsin yhdessä vaiheessa kirjasta niin hirveästi, että isäni alkoi kutsua minua Ronjaksi. Ja tykkäsin siitä kovin; kyllähän tuota nimeä aina toisinaan vieläkin kuulee, jos vain nostalginen hetki sattuu eteen. Tosin, punaiset hiukset eivät enää mätsää kirjan Ronjan kanssa, vaikka ennen minulla olikin hyvin tumman ruskeat hiukset. Niin kummiskin, kirjan juoni on tavattoman suloinen; Birk ja Ronja, pienet Romeo ja Julia. Ja tapa jolla Lingren on kirjan kirjoittanut, ja käyttänyt mielikuvitustaan metsän olennoissa ja paikkojen kuvailuissa, ah. Tämä kirja ei myöskään ikinä lähde kirjahyllystäni.

Sitten on vissiin nuo Celia Reesin Noitalapsi ja Näkijä, sekä Merirosvoja!. Jotennin tuo viimeisenä mainittu iski eniten, jotenkin se tunnelma kirjassa on niin mukaansatempaava; historiaa, merirosvoja, todellisuutta ja seikkailuja. Nancy näyttää niin paljon luonteeltaan minulle, että pois alta, vaikken poikatytöksi itseäni kutsuisikaan. Juoni ei myöskään ole sieltä kulutetuimmasta päästä; harvemmin on tullut törmättyä kirjoihin joissa seikkailee naismerirosvo. Pirates of the Caribbean innoittamana tosin tuli tähän kirjaan tartuttua; etsin kirjastosta vain kirjaa jonka nimi viittasi merirosvoihin. No, onneksi löysin kyseisen teoksen sitten, ja sitä kautta muut Reesin teokset. Ja olen nauttinut.

Dan Brownin Da Vinci code on myös yksi luetuimmistani. Jotennin tuo historia ja kirjan arvoitukset vetävät kovin puoleensa. Kirja oli kuitenkin sellaista lukemista (minulle), että piti keskittyä vähän tarkemmin. Browniin tuotannosta Angels and Demons on myös ollut maukas lukukokemus!
Sunshine, daisies, butter mellow, turn this stupid, fat rat yellow.
- TU ES FOLLE ? TU ES UNE SORCIERE OU QUOI?

Poissa Neithan

  • Vuotislainen
Vs: Lempikirjasi (vol 2)
« Vastaus #79 : Huhtikuu 18, 2011, 12:56:30 »
Tolkienin koko tuotanto. Tolkien on upea kirjoittaja, mestari, ja useita hänen teoksiaan kunnioitan ehdottomina suosikkeinani. Taru Sormusten Herrasta, Hobitti, Húrinin lapset. Tällä hetkellä en pysty kuvittelemaan ikinä löytäväni tylsää tai sellaista teosta jota en haluaisi lukea tältä mieheltä. Rakastan Keski-maata ja sen tarinoita. Silmarillion on omassa kirjahyllyssäni maannut liian kauan lukemattomana. Tolkien on loistava kuvailija, hänen tarinansa ovat hämmästyttäviä ja maailma imaisee lukijansa sisäänsä. Itse pidän valtavasti hänen teemoistaan ja hahmot tuntuvat rakastettavilta ja läheisiltä. Hänen maailmansa on ihanteellinen ajatus. Lempihahmojani ovat Bilbo Reppuli, Túrin Húrinin poika ja toki Klonkku myös. Tolkien on kirjoittajista mahtavin ja hänen teoksensa sellaisia joita luen aina tunteella ja tarinaan eläytyen. Olen onnellinen että niitä on niinkin paljon luettavaksi saatavilla, vaikka mies itse ei kaikkia ehtinyt itse päätökseen saattamaan.

Harry Potter-sarja tulee hyvänä kakkosena. Kasvoin Pottereiden parissa ja sillä on ollut suurempi vaikutus kuin millään muulla sarjalla elämääni. Tunnen tarinat kuin omat taskuni, ja niiden ansiosta olen oppinut kirjoittamaan ja ollut niin innostunut lukemisesta kuin mitä nykyään olen. Tarinat ovat eläväisiä ja värikkäitä, itse arvostan myös sitä, että mielenkiintoisia tapahtumia voi sattua niin taikajuomien tunnilla kuin kielletyssä metsässä. Rakastan muunmuassa Rowlingin yksityiskohtia. Kirjat ovat osa jokapäiväistä elämääni, vaikka hahmoista varttuessani olenkin etääntynyt.

Universumin Tomu (His Dark Materials) Philip Pullmannilta. Hahmot ovat fantastisia, daimonit mieltä kutkuttavia ja juoni loistava. Olen lukenut tarinan monasti, harmillisesti en vain itse noita upeita kirjoja omista. Hahmojen kehitys on kaunista katsottavaa ja fantasiassa Pullman onnistuu hämmästyttävän hienosti. Daimonit ovat upea lisä kirjallisuuden fantasiahahmoihin ja mielestäni monella tavalla merkittäviä. Varsinkin Kultainen kompassi oli hienoa luettavaa, ja ehdoton suosikkini koko sarjasta. Jokaisessa osassa tutustui uusiin hahmoihin ja käänteisiin tarinassa, jokaisella kirjalla oli omaa tarjottavaa lukijalle. Arvostan syvästi näistä syistä Pullmanniakin ja hänen kirjansa tulevat kiistattomasti muiden suurempien suosikkieni jälkeen.

Yksittäisesti voisin sanoa pitäväni myös Cornelia Funken Lohikäärmeellä ratsastajasta. Hieno kirja, jossa on jänniä hahmoja ja jonka mielellään lukee useasti uudestaan.
« Viimeksi muokattu: Huhtikuu 18, 2011, 13:01:05 kirjoittanut Mortti »

Poissa annips

  • siipienrepijä
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • But I'm just a ghost
  • Pottermore: DawnNewt14590
  • Tupa: Luihuinen
Vs: Lempikirjasi (vol 2)
« Vastaus #80 : Huhtikuu 24, 2011, 10:55:57 »
Lempikirjoja... Niitä on paljon.

No tietysti kaikki Potterit, koska niissä on yllätyksellistä, avaraa ja mielikuvitusrikasta tekstiä. Jännitystäkin löytyy.

Erityisesti J.K. Rowlingilta mainittava kirja on Harry Potter ja kuoleman varjelukset, sillä siinä kerrotaan elävästi Harryn ajatuksista
ja ns. velhoyhteisön "pelastamisesta". Kun Ron lähtee, Harry tuntee kiukkua ja vihaa tätä kohtaan, mutta silti ikävöi kovasti.

Ystävyys ja Jännitys todella kuuluvat tähän kirjaan. On tullut itkettyäkin. Kaikki kohtaukset siitä välittämisestä ja rakkaudesta. Otetaan nyt esimerkiksi se kohta, kun Hagrid kantaa "kuollutta" Harrya metsästä. Nyyhks. Tunnelataus on valtava! Tämä on ehdoton lempikirjani!

Muita hyviä kirjoja ovat (muita kun Potterit) mm.
Piruettiystävyys, sillä se kertoo elävästi nuoren tytön ajatusmaailmasta elämää, perhettä, ystävyyttä, poikia, perhettä ja muuta kohtaan.
Kaikki Pottereiden oheiskirjat (Siuntio silosäkeen tarinat, Huispaus kautta aikojen ja Ihmeotukset ja niiden olinpaikat

Poissa Joëlle

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Rohkelikko
Vs: Lempikirjasi (vol 2)
« Vastaus #81 : Huhtikuu 26, 2011, 21:54:43 »
Voi kun niitä on paljon! Kai sitä voisi tähän jonkinlaista listaa väsäillä..

Elikä tietenkin Harry Potterit. Kieli ja kerronta on rikasta, ja sarja on loistavaa viihdettä niin lapsille kuin aikuisillekin, sillä kirjassa on niin monia eri tasoja. Puhumattakaan uskomattoman loistavan kekseliäästä juonesta. Kaikki jotka ovat tänne kirjautuneet, tietävät varmaankin mistä puhun.

Pakko mainita myös Nälkäpeli-trilogia. Kirjailija ottaa kirjassaan kantaa moniin asioihin, ja kuvailu on useimmissa kohdissa loistavaa luettavaa. Itse pelistä lukeminen on parasta, joten ensimmäinen kirja on mielestäni kaikkein paras. Ihmissuhteet on kuvattu joissain paikoin kömpelösti, mutta silti en voi olla rakastamatta tätä trilogiaan. Jos kirjaan pystyy uppoutumaan lukiessa, se on todella mukaansatempaava.

Uusin tuttavuus on Anna Godbersenin Huumaa. Kirja on yksinkertaisuudessaan nerokas ja mukaansatempaava, ja kirjailijalla on upea kyky kirjoittaa hahmoista niin eläväisesti. Se, että kirjan tapahtumat sijoittuvat 1900-luvun alkuun on mielestäni loistava idea, ja se tuo kirjaan tietenkin oman säväyksensä. Loistava kirja, en malta odottaa sitä, että saan lukea seuraavat osat.

Muita ihania ja mieleenpainuneita kirjoja ovat esim. Roald Dahlin Matilda, Agatha Christien koko tuotanto ja itse asiassa pakko on vielä mainita Tomi Kontion Keväällä isä sai siivet. Se on vieläkin melko ihana kirja.

Poissa Ropsus

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Pottermore: SunCastle25757
  • Tupa: Rohkelikko
Vs: Lempikirjasi (vol 2)
« Vastaus #82 : Huhtikuu 27, 2011, 16:30:25 »
Minulla on viisi ehdotonta suosikkikirjasarjaa. Eivät ole missään paremmuusjärjestyksessä, koska kaikki ovat aivan mahtavia.
Mutta siis lempikirjasarjani ovat:

Harry Potterit tietty. Mahtava sarja. Selityksiä tuskin kaivataan.

Darren Shanin tarinat. Sarja siis kertoo nuoresta Darrenista, josta tulee vampyyrin oppipoika ja samalla puolivampyyri. Sarja on todella hyvä ja juonenkäänteitä on ihanan paljon. Ja yllätyin viimoisissa kolmessa kirjassa niin monta kertaa, etten edes muista kuinka monta. Pidän kirjojen kerrontatyylistä ja hahmot ovat kaikki todella hyvin keksittyjä. Mahtava sarja.

Percy Jacksonit. Viisi osainen sarja, joka kertoo puolijumala Percystä ja hänen seikkailuistaan. Sarjassa kaikki kreikan mytologian jumalat, paikat, olennot ja kaikki muu on sijoittunut Yhdysvaltoihin ja elävät miedän keskuudessamme. Pidän näidenkin kirjojen kerrontatyylistä. Se on ihanan humoristista ja sarjan juoni on todella hyvä. Hahmot kasvavat kirja kirjalta ja tekstissä on sellaisia koukkuja, jotka houkuttavat lukemaan lisää - mahdollisimman pian. Kolmas mahtava sarja.

Nälkäpelit. Kertovat siis julmasta pelistä, johon pakotetaan osallistumaan joka vuosi 24 tribuuttia. Ainut keino voittaa on tappaa muut 23 tribuuttia ja koko peli televisioidaan ja näytetään jokaiseen kotiin. Kaikki pakotetaan katsomaan tuota julmuutta. En oikein tiedä mikä tässä sarjassa niin viehättää, mutta se on vain todella hyvä. Juoni on todella mukaansa tempaava ja kirjat on melkein pakko ahmia yhdellä kertaa. Ei kai sille muuta selitystä ole.

Ja viimeisenä Twilight kirjat, jotka kertovat ihmisen ja vampyyrin suhteesta. Olen jo hieman kyllästynyt tähän, mutta on se silti ihan hyvä. En tiedä miksi, mutta innostukseni on kadonnut melkein kokonaan. Ainakin vielä nyt se on top 5 listallani, mutta voisin kuvitella, että ei se siellä enää kauaa pysy. Tai kuka tietää. Mutta siis minusta näitä kirjoja oli ihana lukea. Vampyyrit ovat aika viehättäviä.. x)

Siinä siis minun top 5 listani. Mahtavia kirjojahan on maailma pullollaan, mutta nämä ovat tällä hetkellä lemppareitani. :D
Let's go poke it with a stick!

Poissa mattis

  • se outo tyyppi tuolla nurkassa
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Velho
  • Pottermore: RuneLumos12214
  • Tupa: Tuvaton
Vs: Lempikirjasi (vol 2)
« Vastaus #83 : Lokakuu 13, 2011, 20:04:04 »
Jos Rowlingin tuotantoa ei lasketa, tulee mieleeni ensimmäisenä:
Juoppohullun päiväkirjat, pidin kirjojen räävittömästä huumorista huumorista, ja kirjat jotenkin vain kolahtivat minuun muutenkin. Valitettavasti en ole vielä päässyt lukeman kaikkia sarjan osia.
Me kolme ja jengi, saimme joskus äidinkielen tunniltamme tehtäväksi lukea kyseinen kirja, ja oidin siitä todella. Minuun taisi iskeä siinä puhekielellä kirjoistus, ja pidän muutenkin muiden elämästä lukemisesta.
Sekä taannoin lukemani Kuninkaan lohikäärme, en osaa tämän kirjan kohdalla erityisesti perustella miksi pidin siitä, se vain kolahti minuun.
Pidän lukemisesta ja vaikka kirja olisi ollut hyvä, se vain tuppaa unohtumaan tai jäämään mieleni perukoille kytemään. Tämä selittää osaltaan lyhyttä liistaani.
The Last Enemy That Shall Be Destroyed Is Dead...

Poissa Tiitinen

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Pottermore: PurpleAvis29088
  • Tupa: Puuskupuh
Vs: Lempikirjasi (vol 2)
« Vastaus #84 : Marraskuu 09, 2011, 20:18:18 »
Heii kiitos kaikki! Tästä keskustelusta oli hyötyä äsköisellä kirjasto reissulla :D
"Minä näin unta että jättiläinen nimeltä Hagrid tuli sanomaan minulle, että olen menossa velhojen kouluun. Kun avaan silmäni, olen kotona omassa komerossani."

Poissa sestiva

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Rohkelikko
Vs: Lempikirjasi (vol 2)
« Vastaus #85 : Marraskuu 09, 2011, 22:55:40 »
Mahdoton kysymys sinänsä, koska minulta tulisi kamalan pitkä lista jos joku tulisi kysymään, mikä (siis mitkä) kirja (kirjat) on (ovat) suosikkini (suosikkejani... sekavaa) Mutta mutta... jospa nyt vaikka yritän valita näistä monista vaihtoehdoista...

Kat Fallsin Veden alla teos, suosittelen teille. Siitä ainakin pitäisi tulla myös elokuva. Itse ihastuin kirjaan oitis, ja voisin lukea sen vaikka kuinka monta kertaa kyllästymättä, tarina vain on niin hyvä. Siinä on päähenkilönä 15-vuotias Ty niminen poika, joka asuu veden alaisessa siirtokunnassa, kun meri on haudannut suurimman osan maasta alleen. Siirtokuntalaiset yrittävät kaikin keinoin pitää elämästään kiinni pinnan alla, jotta uusia veden alaisia kuntia voisi syntyä, eikä ihmisten tarvitsisi elää pinnan yllä pienissä huoneistoissa kuin sillit purkissa. Tämä on kuitenkin hankalaa, kun veden alla pörrää ympäriinsä Krottoliiga niminen rikollisliiga, joka aiheuttaa pelkoa ja sekasortoa.

Toisena on pakko mainita Septimus Heap sarja, jonka on kirjoittanut Angie Sage. En tiedä, se vain upposi minuun kuin ankkuri veteen. Siinäkin on paljon tätä velho-magia-ihmeellisyys -juttua, kuten iki-ihanissa Pottereissa. Suosittelen tätä lämpimästä kaikille Potteristeille. Siinä siis seikkailee Septimus niminen nuori velho ystävineen, ja heille tapahtuu kaikkea ihmeellistä... hienosti selitetty kyllä Ensimmäisen kirjan nimi on Magiaa.

Diana Wynne Jonesin teokset ovat myös jotain niin ihanaa luettavaa, etenkin Noidan veli, Tietäjän lapsuus ja Taikuuden taakka. Mahtavia teoksia, pidän Wynnen kirjoitus tyylistä tosi paljon. Nuo mitkä mainitsin ovat toistensa itsenäisiä jatko-osia, joissa kaikissa on omanlaisensa juoni mutta samat henkilöt. Päähenkilönä toimii nuori Eric Chant, kutsuma nimeltään Kissa.

Ja viielä... P.B Kerr'in Lampun lapset -sarja. Sarjassa seikkailee kaksoset John ja Philippa, jotka saavat, tättärää, kuulla sukunsa ihmeellisen salaisuuden matkustaessaan Lontooseen Nimrod-enonsa luokse. En kerro enempää koska kirjan takakannessakaan ei kerrota paljon mitään.

Vielä yksi, anteeksi. Eoin Colferin Artemis Fowl sarja. Kerrassaan upea, ja jotain hyvin erilaista. Kuten voi arvata, päähenkilön virasta nauttii Artemis Fowl -niminen poika, joka on oikea pikkunero. Eräänä päivänä hän saa päähänsä kaapata menninkäiskomisarion. Hautautuneiden Alueiden Lainvaltonta HAL uhittelee voivansa lyödä Artemiksen tuosta vain, mutta kuinka tuleekaan käymään. Ensimmäisessä kirjassa Artemis on 12-vuotias, ja kirjan nimi on vain Artemis Fowl. Seuraava osa onkin sitten Tehtävä Pohjoisessa. Niitä kirjoja taitaa tulla kahdeksan jos en nyt ihan väärin muista.

Jotenkin tässä vaiheessa tunnen itseni todella surkeaksi selittämään, miksi pidän näistä kyseisistä kirjoista... tarinat vain ovat ihania samoin kuin henkilöt, kaikenlainen fantasia on aina uponnut minuun ja tekstit ovat helppolukuisia.
Taikuus ja teknologia yhdessä ei suinkaan ole häiritsevää, ainakaan omasta mielestäni. Arvostan suuresti kirjailijoita, jotka saavat kännyköiden ja magian sekoituksen kuulostamaan täysin luontevalta.

Potterit ovat tietenkin myös aivan mahtavia, mutta niistä tuskin tarvitsee kertoa. :)
« Viimeksi muokattu: Marraskuu 10, 2011, 15:40:59 kirjoittanut sestiva »
"Harry Potter will always be a part of me."

Poissa pilvenpiirtäjä

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
    • Words of pages
  • Pottermore: FeatherMarauder23566
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Lempikirjasi (vol 2)
« Vastaus #86 : Tammikuu 06, 2012, 15:33:43 »
Melko samoja kirjoja näyttää olevan, tästä saattaa olla hyötyä seuraavalla kirjastoreissulla..
« Viimeksi muokattu: Tammikuu 06, 2012, 15:51:28 kirjoittanut pilvenpiirtäjä »
"What about a side by side with a friend?"
"Aye, I could do that.."

Poissa pilvenpiirtäjä

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
    • Words of pages
  • Pottermore: FeatherMarauder23566
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Lempikirjasi (vol 2)
« Vastaus #87 : Tammikuu 06, 2012, 15:36:17 »
Aivan ykkösenä Lord of the Rings-trilogia. Tolkienin maailma on aivan uskomattoman mukaansatempaava, erilaisine hahmoineen ja kerrontatyyleineen. Keskimaa on täynnä toinen toistaan mielenkiintoisempia hahmoja, ja kaikilla saattueen jäsenillä on omat hetkensä loistaa, ei vain kirjan päähenkilöillä. Tolkienin Hobitti on myös loistava, tunnelmaltaan vähemmän synkkä kuin Lotr, ja jälleen kerronta on onnistunutta. Kirja myös tuo haltijat vähän eri tavalla esiin, he eivät ole vain kauniita ja viisaita, mutta Rivendeillissä ilkikurisia ja Synkmetsässä ehkä hieman julmiakin.

Cassandra Clare: Mortal instruments on myös mielenkiintoinen sarja, joka yhdistää ihmiset ja 'oliot' mielestäni hienolla tavalla toisiinsa. Kirjassa olevat vampyyrit eivät ole pahiksia, ihmissudet eivät ole pahiksia, kuten melko usein ovat, tai jos molemmat 'rodut' esiintyvät, vähintään toinen on se pahempi, tässä nämä ovat melko samanarvoisia. Kirjojen juoni on mielenkiintoinen, hahmot ovat upeita ja niin edelleen.

Rick Riordan: Percy Jackson-kirjat + Heroes of Olympus-sarja ja Kane-sarja: kaikki ovat upeita. Rakastan Riordanin kerrontatyyliä, tosin en muista Percy Jacksoneista millainen se oli, mutta Heroes of Olympus-sarjan ja Kane-sarjan kerrontatyylit ovat loistavia, etenkin Kanessa, kun kerronnassa näkyy sisarusrakkaus. Olen aina ollut kiinnostunut Kreikan mytologiasta ja muinaisen Egyptin mytologiasta (Kane-sarja), ja Riordan yhdistää mytologiat nykyaikaan upealla tavalla. Ja Percy Jacksonista kertovat kaksi ensimmäistä ovat tietenkin samaan tapaan tehty, mutta Kanen maailma poikkeaa Percyn maailmasta, vaikka molemmat ovat nykyaikaistettuja mytologiakertomuksia.

Angie Sagen Septimus Heap - kirjat ovat myös lukemisen arvoisia, yksiä suosikkejani, luin sarjan kaikki kirjat yhdeltä istumalta. Kirjoissa on magiaa ja velhoja, mutta ne ovat kuitenkin niin erilaisia kuin Potterit. Kannattaa ehdottomasti lukea!
« Viimeksi muokattu: Tammikuu 06, 2012, 15:49:49 kirjoittanut pilvenpiirtäjä »
"What about a side by side with a friend?"
"Aye, I could do that.."

Poissa varjopoika

  • the world's only consulting detective
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Pottermore: GhostPumpkin94
  • Tupa: Luihuinen
Vs: Lempikirjasi (vol 2)
« Vastaus #88 : Tammikuu 07, 2012, 03:00:57 »
Suosikkeihini kuuluu ehdottomasti Derek Landyn Keplo Leutokalma. Sarjan huumori on samalla linjalla oman huumorini kanssa, joten Keplon ja Valkyrian sarkastiset kommentit saavat minut usein vähintäänkin hymyilemään. Kuvailu on sopivan vauhdikasta eikä jää jumittamaan ja jaarittelemaan asioista turhaan, vaan menee suoraan asiaan. Sopii hyvin kevyeksi iltalukemiseksi (tai miksei päivälukemiseksikin).

Toisena on Diana Wynne Jonesin kirjat, kiistattomana ykkösenä Liikkuva linna. Rakastan sen vanhahtavan englantilaista tunnelmaa! Luin tämän kirjan sen jälkeen kun olin katsonut Hayao Miyazakin tekemän elokuvasovituksen siitä, ja täytyy sanoa, että kyllä kannatti. Elokuvasta oli jäänyt niin paljon pois kuin mitä kirjassa oli kerrottu (vaikka näinhän se usein taitaakin olla), joten oli mukavaa lukea joitakin asioita yllätyksellisenä. Lisäksi Sophien ja Howlin välejä oli - ja on vieläkin - viihdyttävä seurata, sillä Howlin lapsellisuuden ja pelkurimaisuuden taakse kätkeytyykin todellisuudessa paljon muuta. Suosittelen!

Lisäksi lemppareiheni on löytänyt tiensä Chris Bradfordin Nuori samurai-sarja, jonka jokaisen historiallisesta Japanista ja samuraista kiinnostuneen pitäisi lukea. Kirja kuvailee 1600-luvun Japania hyvinkin onnistuneesti, ja plussaa tulee takaosasta löytyvästä sanakirjasta, josta voi aina tarkistaa jos ei jotain japaninkielistä termiä tiedä tai muista.

Vastikään lukemani Universumin Tomu-trilogia on myöskin vienyt sydämeni. Hahmot ovat moniulotteisia ja mielenkiintoisia, ja daimonit tuovat tarinaan lisää värikkyyttä. Tajutessani, että Suomikin on päässyt mukaan kerrontaan, kasvoillani käväisi hämmentynyt hymy ja luin tarinaa eteenpäin entistä innostuneemmin. Miinusta tulee ainoastaan kirjan vähän turhankin pitkistä luvuista, joita en pakkomielteen takia voi jättää kesken. Väsyneenä ja myöhään illalla ei siis kannata alkaa lukemaan ajatuksena "no luen nyt tämän yhden luvun ja alan sitten nukkumaan". Sitä tajuaa sitten muuten jonkin aikaa lukua luettuaan laskevansa sivuja luvun loppuun (ja saavansa tuloksesi jotakuinkin 20 sivua), että milloin pääsisi nukkumaan. Muuten kyllä todella upea sarja, jonka maaginen maailma saa hetkeksi unohtamaan todellisuuden!

Rakastan jokaista Charles Dickensin kirjoittamaa tuotosta, ja jos jokin pitäisi erityisesti sanoa, sanoisin Oliver Twistin. Sympaattiselle orvolle englantilaispojalle huomaa toivovansa koko kirjan ajan ainoastaan hyvää ja oikeamielistä loppua, ja lopussa paljastuukin hyvin yllättävä asia hänestä. Koska kirja on kirjoitettu 1800-luvulla, teksti on hieman vanhahtavaa ja paikoitellen sekavaa, mutta tähän tottuu yllättävän nopeasti. Harmikseni Oliver Twistiä ei löydy melkein mistään kirjastosta (paitsi lapsille suunnattu lyhennelmä), mutta sattumalta löysin kyseisen kirjan vanhempieni kirjahyllystä. :D

J. M. Barrien Peter Pan on myöskin pakko mainita (olenhan vieläkin pettynyt siitä kun Peter Pan ei tullutkaan koskaan hakemaan minua Mikä-Mikä-Maahan), vaikka se onkin pääasiassa lapsille suunnattu satu. Tarina on kuitenkin viattoman vilpittömästi kirjoitettu, ja taisin ainakin itse jopa itkeä parissa kohtaa.
You're a human after all.

Poissa pilvenpiirtäjä

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
    • Words of pages
  • Pottermore: FeatherMarauder23566
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Lempikirjasi (vol 2)
« Vastaus #89 : Tammikuu 07, 2012, 09:57:18 »
Suosikkeihini kuuluu ehdottomasti Derek Landyn Keplo Leutokalma. Sarjan huumori on samalla linjalla oman huumorini kanssa, joten Keplon ja Valkyrian sarkastiset kommentit saavat minut usein vähintäänkin hymyilemään. Kuvailu on sopivan vauhdikasta eikä jää jumittamaan ja jaarittelemaan asioista turhaan, vaan menee suoraan asiaan. Sopii hyvin kevyeksi iltalukemiseksi (tai miksei päivälukemiseksikin).

Keplot ovat aivan loistavia, miten ne itse mahdoin unohtaa? Se huumori! Täytynee lukea uudelleen, kun en koko sarjaa muistanut..
"What about a side by side with a friend?"
"Aye, I could do that.."

Poissa Minsku

  • Albuksen kaartin jäsen
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Magic is inside my heart
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Lempikirjasi (vol 2)
« Vastaus #90 : Huhtikuu 09, 2012, 17:19:14 »
No Pottereiden jälkeen lempikirjoikseni nousevat:

J.R.R Tolkienin kirja Taru sormusten herrasta. Kuvailu, Dialogi, kaikki se tarkkuus ja kuitenkin myös yksinkertaisuus, joka pakottaa sinut lukemaan kirjan yhä uudelleen ja uudelleen: Aivan mahtavaa! Pidän eniten kuninkaan paluu-osiosta!

Twilight-Epäilys on sanoin kuvaamattoman upea kirja! Edward perheineen on tullut takaisin Forksiin ja Bella on taas onnellien, tai melkein. Jacob ei vastaa Bellan soittoihin ja Bella on tästä huolissaan... Kirjan aikana Edward ja Bella ystävineen valmistuvat lukiosta. Bella juttelee Jacobin kanssa ja Jacob kertoo rakastavansa Bellaa. Seatlessa tapahtuu outoja katoamisia sekä kuolemia. Ketkä voivat aiheuttaa niin paljon huomiota ja kumman Bella valitsee Edwardin vai Jacobin? Upeaa tuotantoa Stephenie Meyeriltä. Rakkaus on suurin osa koko tarinan kulkua, mutta myös toimintaa löytyy...
"If you know, you need just ask. If you need ask, you can't never know"
-Helena Ravenclaw in Dealthy Hallows

Poissa Laku

  • paperisydän
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
    • Laku's life
Vs: Lempikirjasi (vol 2)
« Vastaus #91 : Huhtikuu 10, 2012, 22:43:42 »
Yhtä lempikirjaa olisi ihan täysi mahdottomuus nimetä, kuten näyttää olevan muillakin ongelmana.

Ikuinen lemppari on J.R.R. Tolkienin tuotannosta Taru Sormusten Herrasta -trilogia ja Hobitti eli sinne ja takaisin. Nuorempana mä rakastin fantasiaa, toki edelleenkin, mutta silloin en muuta lukenutkaan. Enkä mä koko pienen elämäni aikana ole törmännyt loistavampiin fantasiakirjallisuuden teoksiin. Vaikka kerronta voi ajoittain olla hieman puuduttavaa, on tuo trilogia tullut kolmisen kertaa kahlattua läpi. Ja ne kaikki ihanat laulut...♥ Osaan varmaan puolet vieläkin ulkoa.
TSH:sta tuskin tarvitsee kamalasti kertoa, eiköhän kaikki pääsääntöisesti sen kuitenkin tiedä jo. Hobitti eli sinne ja takaisin -teos kertoo taas siitä, miten Bilbo sai sormuksensa ynnä muista hänen samalla reissulla tapahtuneista seikkailustaan. Tätä teosta ei ole tullut piiiitkäään aikaan luettua, pitäisi. Jos tuosta kerran leffakin on tulossa. :)

Pottereita tuskin tarvitsee mainita, sen verran itsestäänselvyys luulisi olevan kaikille. :D

Suzanne Collinsin teos Nälkäpeli nousi ihan uusimmaksi suosikiksi! Harmittavan myöhään sain tuon kirjan käsiini, yrittänyt vuoden päivät sitä metsästää. Kirjastossakin aina lainassa. Nyt kuitenkin kaveri lainasi sen ja pakko lukea samalta istumalta koko kirja. Mukaansatempaava kerronta vei todellakin mennessään. Siinä on kaikki ne ominaisuudet, mitä hyvältä kirjalta vaadin, eikä romantiikka ole pienin niistä vaatimuksista. Kirja sai mut elämään mukanaan, itkin surullisissa kohdissa, naureskelin hauskemmissa ja ennen kaikkea, luin silmät teevadin kokoisina jännittyneenä, mitä seuraavaksi tapahtuisi.

Becca Fitzpatrickin kirjoittama kirja Langennut enkeli. Mä olen aina rakastanut kaikkia enkeleihin liittyviä juttuja. Tästä kirjasta löytyy myös sitä mun rakastamaa fantasiaa ja romantiikkaa. Joten täydellinen kirja, jota ehdottomasti suosittelen! Kirjassa kerrotaan Noran ja Patchin tarinaa keskellä kuolemattomien ja langenneiden sielujen taistelua. Varsinkin kirjan alussa tuntuu olevan jonkin verran vaikutteita Houkutuksesta ja myös myöhemmin olen näitä vivahteita siihen suuntaan huomaavinani. Tämähän toki vain oma mielipide, enkä antanut sen vaikuttaa omaan lukukokemukseen. :)

Viimeisenä, muttei vähäisimpänä, on David Almondin kirja Nimeni on Skellig. Tämän olen lukenut jo joskus ala-asteella, mutta sen jälkeen todella useasti. Tämäkin, yllättäen, liittyy enkeleihin ja fantasiaan. Kirjassa kerrotaan Michaelista, joka muuttaa uuteen kotiin. Vanhasta, romahdusvaarassa olevasta autotallista kuitenkin Michael kuitenkin löytää vanhan, lian peitossa olevan miehen. Tätäkin suosittelen lämpimästi!
Close the doors but never look inside
Time will tell if all your love has died


Poissa Kylmaar

  • Vuotislainen
  • Tupa: Rohkelikko
Vs: Lempikirjasi (vol 2)
« Vastaus #92 : Huhtikuu 11, 2012, 07:34:43 »
Toisena on Diana Wynne Jonesin kirjat, kiistattomana ykkösenä Liikkuva linna. Rakastan sen vanhahtavan englantilaista tunnelmaa! Luin tämän kirjan sen jälkeen kun olin katsonut Hayao Miyazakin tekemän elokuvasovituksen siitä, ja täytyy sanoa, että kyllä kannatti. Elokuvasta oli jäänyt niin paljon pois kuin mitä kirjassa oli kerrottu (vaikka näinhän se usein taitaakin olla), joten oli mukavaa lukea joitakin asioita yllätyksellisenä. Lisäksi Sophien ja Howlin välejä oli - ja on vieläkin - viihdyttävä seurata, sillä Howlin lapsellisuuden ja pelkurimaisuuden taakse kätkeytyykin todellisuudessa paljon muuta. Suosittelen!

Tämä, toistettu. Ja jos kielitaito riittää, suosittelen ehdottomasti alkuperäisteoksen lukemista – DWJ:n englanti kun on sydäntäsulattavan nokkelaa. En ole tältä tosin koskaan käännöksiä lukenut, joten en tiedä, josko niihinkin on saatu alkuperäisversioiden näppäryyttä ja sulavuutta.

Howl's Moving Castle lienee itselleni edelleen yksi suurimmista kirjarakkauksista – ehkei kovinkaan intellektuelliuskottavaa, mutta kun, mutta kun. :) Rakastan DWJ:n tuotantoa muutenkin, ja suosittelen mm. Chrestomanci-sarjaa varauksetta kaikille Howlin seikkailuista nauttineille. The Lives of Christopher Chant on suorastaan ällistyttävä.

Robert Anton Wilson on myös yltänyt suosikkieni listalle. Hänen tuotannostaan on suomennettu ainakin Robert Shean kanssa kirjoitettu Illuminatus!-trilogia, mutta omiksi suosikeikseni ovat nousseet mm. Prometheus Rising (muutti elämääni ja eritoten elämänasennettanu merkittävästi) sekä Cosmic Trigger -trilogia. Flacon Pressiltä löytyy muitakin mainioita kirjoittajia ja kirjoja, kuten muun muassa Antero Allin Angel Tech ja Tim Learyn opuksia, ne mainittakoot. Mutta RAW on kyllä ykköseni, hänen kielensä ja kerrontatyylinsä on äärimmäisen mukaansatempaava ja älykäs, ja se tapa, jolla hän lauseella saa avattua kymmeniä aatteellisia solmujani ja helpotettua elämääni on uskomaton. Hirmu inspiroiva kirjailija oli hän. :)

Chuck Palahniuk on myös oiva kynäilijä! Viiltelee sanan säilällään suoraan ytimeen, kursailematta. Fight Club lie kuuluisimpansa, ja loistavahan se oli. Hyvin toisenlainen kuin elokuva. :) Snuff on myös ihan lukemisen arvoinen, joskaan en sitä nuorimmille suosittelekaan, kuten en ehkä Palahniukia yleensäkään.

Roald Dahlin aikuisemmalle lukijakunnalle suunnitellut lyhyet novellit ovat myös ansainneet pysyvän paikan sydämessäni. John Watersin omaelämänkerta Shock Value teki lukiessani suuren vaikutuksen, oikeastaan milteipä suuremman kuin hänen elokuvansa.

Mielenkiintoista muuten, että vaikka aloituspostauksessa lukee boldattuna, ettei Pottereita tänne, niin miltei jokaisessa viestissä tällä sivulla mainitaan Potterit. :D
« Viimeksi muokattu: Huhtikuu 11, 2012, 07:41:03 kirjoittanut Kylmaar »

Poissa Haltiamieli

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
    • Photography
  • Pottermore: MirrorSand193 / NettleIce25622 / SickleNox2785
  • Tupa: Puuskupuh
Vs: Lempikirjasi (vol 2)
« Vastaus #93 : Huhtikuu 11, 2012, 22:16:12 »
Kun kuolema haluaa kertoa tarinan, on paras pysähtyä kuuntelemaan

Ehdottomasti paras ikinä lukemani kirja on Markus Zusakin KIRJAVARAS!

Tätä lainaten. Kirjavaras on yksi uskomattomimmista kirjoista, jonka olen koskaan lukenut. Muutaman vuoden sisään olen lukenut sen jo neljä kertaa enkä vieläkään ole kyllästynyt - jokaisella lukukerralla olen löytänyt siitä jotain uutta, jotan maagisempaa, jotain koskettavampaa. Lukukertojen seikkailut huomaa kyllä tuon pehmeäkantisen painokseni kuluneesta selkämyksestä. Kirjavaras on kulkenut mukanani koulussa ja matkalla, ulkomailla että kotimaassa. Se on yksinkertaisesti kirja, jonka lukemista suosittelen kaikille. Enkä ole kuullut kenenkään sen lukeneen haukkuneen sitä, ainoastaan kehuneen. Kirjavaras siis jos mikä on lempikirjani, jos pitäisi nimetä yksi suosikkikirja. Se myös tiivistää kaiken mahdollisen rakkauden kirjoihin, sanoihin, tarinoihin. Periaatteessa siis sen myötä tuo kaikki muutkin kirjat mukanaan.

Voinen mainita myös Marko Leinon Joulutarinan. Se on kirja, johon tartun aina joulufiiliksen iskiessä ja joskus muulloinkin. Se on kirja, jonka olen voinut lukea montakin kertaa vuoden aikana, ja joka kerralla se on ollut aivan yhtä satumainen ja taianomainen elämys.
Myös mainitsemisen arvoinen kirja taitaa olla Tuija Lehtisen www.liisanblogi.net (ei linkki, vaan kirjan nimi). En tiedä miten voi olla, että niin selvä nuorten kirja on iskenyt minuun, mutta jostain syystä olen pitänyt ensimmäisestä lukukerrastani lähtien kyseisen kirjan tarjoamasta tarinasta. Huumoria, pohdintaa, kokemuksia, oppimista, unelmia... Se tarjoaa yksinkertaisesti kaikkea kevyttä nopeana lukemisena. Se antoi minulle myös aikanaan kipinän bloggaamiseen.
If more of us valued food and cheer and song above hoarded gold, it would be a merrier world.

Poissa Wippii

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Pottermore: SilverElm5143
  • Tupa: Luihuinen
Vs: Lempikirjasi (vol 2)
« Vastaus #94 : Huhtikuu 12, 2012, 23:31:24 »
Yhtä suosikkia tuskin tarvitsee mainita. ;)

Mutta tässä nyt vähän listaa muista:

- Cecelia Ahernin Thanks for the Memories on mahdollisesti paras kirja, jonka olen koskaan lukenut. Siinä on huumoria, romantiikkaa, mysteeriä ja omanlaistaan taikuutta. Kerrassaan erinomainen teos! Kannatti todellakin menestyä englannin ylioppilaskokeessa. ^^

- Saman kirjailijan The Book of Tomorrow sisältää muuten samat elementit, mutta mysteerin osuus on paljon suurempi; huumoria ei juurikaan ole. Sanottakoon, että kirjan nimi on juonen kannalta erittäin oleellinen.

- Stephen Kingin Duma Key on helposti pelottavin (yllätys, yllätys) kirja, jonka olen koskaan lukenut. Juoni on erinomainen, ja tarina pitää tehokkaasti otteessaan. Jos kirjasta tehtäisiin elokuva, menisin ehdottomasti katsomaan (vaikka mitä todennäköisimmin näkisinkin myöhemmin painajaisia)!

- Margaret Weisin ja Tracy Hickmanin Mustamiekka-sarja. Kyseessä on neljän fantasiaromaanin sarja, joka sijoittuu (suurilta osin) kuvitteelliseen Thimhallaniin. Taikuudella on erittäin suuri rooli, mutta se on täysin erilaista kuin Pottereissa; kaikki on riippuvaista taikuudesta. Taloja ei rakennetta, vaan ne muovataan. Pyörillä varustettuja kulkuneuvoja ei ole; kaikki joko kävelevät tai leijuvat; riippuen siitä, kuinka paljon heillä on taikuutta. Pyöriin, tiiliin yms. suhtaudutaan samoin kuin anteeksiantamattomiin kirouksiin Pottereissa.
Ehdottomasti lukemisen arvoisia kirjoja! Jostain jos saisin englanninkieliset versiot...

- Douglas Adamsin Linnunrata -trilogia on ainoa scifi-kirja, jonka olen koskaan lukenut. Kaikki varmaan tietävät ainakin ensimmäisen osan, "Linnunradan käsikirja liftareille".
Adamsin hahmot ovat loistavia, siitä ei pääse yli eikä ympäri. Ford Prefectin sukunimi jaksaa huvittaa. ;)

- Agatha Christien Eikä yksikään pelastunut (tunnetaan myös toisella nimellä, mutta en sitä viitsi tähän laittaa...) on äärimmäisen mahtava. Christien kirjat ovat yleensäkin erinomaisia (Hercule Poirot <3), mutta tämä on yksinkertaisesti paras. Juoni on simppeli, mutta toteutus nerokas. Tarinan loppu oli mahdoton arvata ennalta!


Tuossa nyt joitakin kirjoja, jotka voi(si)n lukea uudelleen ja uudelleen. :)

EDIT: Pari lisää kirjailijaa, joiden tuotannosta pidän todella paljon: Ilkka Remes ja Eoin Colfer (eikä vain Artemis Fowlit).
« Viimeksi muokattu: Huhtikuu 12, 2012, 23:34:42 kirjoittanut Wippii »
"Harry, however, had never been less interested in Quidditch; he was rapidly becoming obsessed with Draco Malfoy." ~ Harry Potter and the Half-Blood Prince (UK edition), page 383.

Poissa Shirley

  • Ihan seko :)
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Rohkelikko
Vs: Lempikirjasi (vol 2)
« Vastaus #95 : Toukokuu 09, 2012, 16:48:02 »
Siis jos en oikeasti ole kommentoinut tätä aihetta...

Kuten varmaan aikas monella ihmisellä joka on eläessään useamman kirjan lukenut, minullakin on noin suunnilleen miljoona lempikirjaa... Njoo, jos ei nyt mainita erästä itsestäänselvyyttä, lempikirjoihini kuuluu ehdottomasti Cornelia Funken Mustesydän-trilogia (ja minkä takia? Tomusormen ehkä? :D) joka loppuu melkein täydellisesti, kiitos Funkelle siitä :D (Mitä? Ei, enhän minä pidä sellaisista kaikki päättyy ihanasti ja kaikki ovat ikionnellisia-kirjoista, en!)

Mitäs muita? Patricia McCormickin Viilto, kertoo 15-vuotiaasta Calliesta, joka viiltelee itseään ja niin pois päin... Voitte vain kuvitella, miten täynnä suolavesitahroja lähimmän kirjaston kappale tätä kirjaa on, minun jäljiltäni tietenkin...

Rick Riordanin kirjat... En nyt selitä mistä ne kertovat, anteeksi, mutta Riordan yhdistelee aivan mahtavasti mytologiaa ja "normaalia" maailmaa...

Anteeksi jos kirjailijan nimi on väärin, mutta Isabel Abedin Lucian on niiiiiiiiiiiiiiin ihana... Kertoo Rebeccasta, joka alkaa tavata outoa, muistinsa menettänyttä poikaa sattumalta joka paikassa... Ja miksi, miksi minä pidän kirjan hahmoista eniten juuri tästä Lucianista?

Todella paljon anteeksi sekava viesti:)
Let us die young or let us live forever... :)

Poissa Welhokaniini

  • Kynttilöiden lumo Suuressa salissa
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Pottermore: MoonstoneSeeker27459
  • Tupa: Puuskupuh
Vs: Lempikirjasi (vol 2)
« Vastaus #96 : Toukokuu 10, 2012, 16:12:19 »
Ja muistetaanhan sitten myös, että ei Pottereita tänne!
Sori!! mun on pakko rikkoo tota sun sääntöös!!
Lempikirjani on ehdottomasti Harry Potter ja Kuoleman Varjelukset. Kyseinen kirja oli vaan sellanen, ett minusta se erottui muista Potter-kirjoista siten, että sitä sai oottaa jännityksellä (mulle oltiin ostettu jo ennen KV:ta kaikki kuus kirjaa joskus vuonna nakki). Tai en oikein osaa selittää miksi tämä, mutta aina kun joku kysyy mun lempikirjaa/tulee puhetta lempikirjasta, vastaisin Harry Potterit, ja jos sanotaan, että vain yksi kirja pitää sanoa, vastaisin todennäköisesti Kuoleman Varjelukset. Vaikka olenkin lukenut jos jonkinmoista vampyyri/fantasiakirjaa ekaluokasta lähtien, leimaisisin Kuoleman Varjelukset ehdottomaksi suosikikseni.
Taas niin hienosti selitetty.
The best way to spend time is to have an adventure.

Poissa annips

  • siipienrepijä
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • But I'm just a ghost
  • Pottermore: DawnNewt14590
  • Tupa: Luihuinen
Vs: Lempikirjasi (vol 2)
« Vastaus #97 : Toukokuu 11, 2012, 22:08:37 »
Rikon sääntöjä, Näänänäänänäänää! , hehehee :''D . Täytyypä ilmoittaa, että minunkin lempikirjoja on tuo Harry Potter ja Kuoleman Varjelukset

Minä en sanonut mitään Pottereista, vaan alan nyt listaamaan lempikirjaani. Ja piste

Juujuu. Tämä on oikeasti melkoisen vaikea kysymys. Oikeastioikeasti.

Timotheé De Fombellen kirja, nimeltään Tobi Lolness, kolahti tähän tyttöön jostakin syystä hyvin kipeästi. Siinä on ihana aihe, juoni etenee sujuvasti, kieli on ymmärrettävää ja helppoa, mielikuvituksestakaan ei ole puutetta ja kirja on kokonaisuudessaan vaan jotenkin niin sympaattinen <3

*vilkuilee kirjahyllynsä sisältöä, joka on harmi vaan melko pieni*

Siellä olisi uusia, lukemattomiakin kirjoja, kuten Nälkäpeli ja Väristys.

Täytyypä tähän mainita Lemony Snicketin hurmaavat, ja ah - ei-kovinkaan-hilpeät Surkeiden Sattumusten Sarjat, etenkin tuo ensimmäinen Ankea alku. Itse tarina on tässäkin hurmaava, ja välillä on hauska lukea jotain surullista. Näihin jää koukkuun ja sitten ärsyttää, kun puuttuu vissiin kaksi kirjaa koko sarjasta -.-

Ja yksi aivan yliyliylisympaattinen kirja. Lastenkirja. Kröhöm. Älylleni sopivaa. Juu. Timo Parvelan suloinen ja ihana Keinulauta. Tuo mukautuu oikeasti lemppareihin ♥ :''3 Siinä on sellainen yksinäinen nallekarhu, joka kirjoittaa mietteitään siniseen muistikirjaan. Awws ♥ Tykkään muutenkin lukea ihmisten tai tässä tapauksessa eläinten mietteitä. Kieli on selkeää tässäkin : ))

Haha, taitaa olla minun vahvuus tämä selvästi selittäminen :D No toivotaan, että joku teistä vuotislaisista sai tarinastani jonkunlaista selkoa, kun se niin reippahasti rönsyili...

-annipsi-

Poissa Helmiina

  • Tonttu vain ei saa unta
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Älä häiritse! Luen Harry Potteria!
  • Tupa: Rohkelikko
Vs: Lempikirjasi (vol 2)
« Vastaus #98 : Tammikuu 13, 2015, 12:07:18 »
Mä tykkään J.R.R Tolkienin Taru sormusten herrasta ja Hobitti-kirjoista, ja sen lisäksi
kirjahyllyn suosikeista löytyy myös yksi Satu Waltarin teos ja monia muita kirjoja. Mulla on monia
suosikkikirjoja. :D
Tottakai Potterit
« Viimeksi muokattu: Toukokuu 13, 2015, 18:04:40 kirjoittanut Helmiina »
"Puh?"
"No mitä, Nasu?
"Ei mitään", vastasi Nasu hiljaa.
"Tarkastin vain, että olet vielä ystäväni".

Poissa Soul Spirit

  • Silli
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Herra merirosvokapteeni-ninja-salamurhaaja Kenway
    • Warrior Cats RPG
  • Pottermore: Silagul
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Lempikirjasi (vol 2)
« Vastaus #99 : Tammikuu 16, 2015, 19:52:11 »
Enhän ole aiemmin kommentoinut tänne? Ainakaan silmiini ei osunut viestiä, jonka olisin itse kirjoittanut, vaikka selasinkin sivut aika nopeasti sellaista etsiessäni.


- Agatha Christien Eikä yksikään pelastunut (tunnetaan myös toisella nimellä, mutta en sitä viitsi tähän laittaa...) on äärimmäisen mahtava. Christien kirjat ovat yleensäkin erinomaisia (Hercule Poirot <3), mutta tämä on yksinkertaisesti paras. Juoni on simppeli, mutta toteutus nerokas. Tarinan loppu oli mahdoton arvata ennalta!

Tämä edellä mainittu Christien kirja kuuluu myös minun lempikirjoihini, vaikka en kovin paljoa dekkareita luekaan. Sen juoni oli yksinkertaisesti nerokas, enkä ole vielä tähän mennessä löytänyt yhtäkään vastaavaa rikoskirjaa. Kunpa useammassa kirjassa olisi yhtä hyvä ja yksinkertainen juoni. Loppua (ja murhaajaa) oli todellakin mahdotonta arvata. Viimeisen luvun lopussa jäinkin ensimmäisellä lukukerralla hetkeksi vain tuijottamaan kyseisen luvun viimeistä lausetta, koska se ei vain käynyt järkeen. Ennen murhaajan paljastavaa epilogia pyörittelinkin kirjan juonta mielessäni, kunnes pystyin päätymään vain yhteen lopputulokseen, jonka paljastaminen pilaisi muiden lukukokemuksen. Murhaajan henkilöllisyyttä tai motiiveja en arvannut kuitenkaan ennen epilogin lukemista, vaikka jonkinlaisen oikean johtopäätöksen teinkin ennen sitä.

Minä taidan olla vähän poikkeuksellinen kommentoija tässä topicissa. Minulla nimittäin ei ole montaa lempikirjaa, vaikka luen melko paljon. Moni lukemani kirja on ollut hyvä, mutta harva on oikeasti jäänyt mieleeni sillä tavalla, että uutuuden hehkun karistua voin vieläkin sanoa, että tämä tai tuo kirja on upeaa (lue: lukemistani kirjoista keskivertoa parempaa) luettavaa. Niitä kuitenkin on, vaikka lista olisikin pieni.

Mainitaan vaikka näin ensimmäisenä Philip Pullmanin kirjoittama Universumien Tomu -trilogia. Tai ehkä oikeammin sanottuna trilogian ensimmäinen osa Kultainen kompassi. Tämä trilogia voi olla aika paksua luettavaa fantasiaan tottumattomille ja monille melko nuorille ihmisille. Trilogia painottuu suuresti uskotoon, tieteeseen ja kasvamiseen. Tai näin minä ainakin sanoisin. Kirjoissa tuodaan esille hyvin erilainen näkemys Jumalasta ja taivaasta ja kuoleman jälkeisestä elämästä. Uskallan väittää, etteivät kaikki pidä tätä erilaista näkemystä... hyvänä, paremman sanan puutteessa sanottuna. Varsinkaan erittäin uskonnolliset ihmiset. Olen muistaakseni kertonut tästä kirjasarjasta jossakin topicissa aiemminkin.
Kirjojen päähenkilö on 11-12-vuotias tyttö nimeltä Lyra. Hän asuu toisessa maailmassa, joka on suuresti samanlainen kuin tämä maailma, vaikka eroja tulee sarjassa vastaan ihan jonkin verran. Suurin ero ovat varmasti daimonit. Jokaisella ihmisellä Lyran maailmassa on daimoni, joka on heidän sielunsa ruumiillistuma. Daimoni on sidoksissa ihmiseensä ja kulkee ihmisen rinnalla eläimen hahmossa. Alle murrosikäisten lasten daimonit voivat muuttaa muotoaan miksi vain eläimeksi (tai todennäköisesti miksi vain olennoksi), mutta ne ottavat yhden hahmon jossakin vaiheessa lapsen murrosikää. Daimonit kuvastavat ihmisten tunteita ja ajatuksia. Kirjoissa Lyra saa haltuunsa Kultaisen kompassin, aletiometrin, totuusmittarin, joka voi kertoa hänelle vastauksen mihin tahansa kysymykseen, jos hän vain osaa tulkita sitä.

Seuraavana mieleeni tulee toinen kirjasarja. Tällä kertaa kyseessä on Erin Hunterin kirjoittama Soturikissat/Warrior Cats -sarja. Olen lukenut melkein koko sarjan englanniksi sen aloittavasta Villiin luontoon / Into the Wild -nimisestä kirjasta aina pääsarjan viimeiseen osaan The Last Hope saakka. Sarjaa ei ole vielä läheskään kokonaan suomennettu, joten olen lukenut vain ensimmäisen saagan alunperin suomeksi ja loput englanniksi. Sarja on kokonaisuutena hyvä lukukokemus, mutta parhaat osat kuuluvat kolmanteen saagaan nimeltä Power of Three, jota on alettu vastikään suomentaa nimellä "Kolmikon mahti". PoT:n kaksi ensimmäistä osaa ovat ilmeisesti vähän aikaa sitten ilmestyneet suomeksi myyntiin. Minä ja siskoni lopetimme kuitenkin suomenkielisten painosten hankkimisen edellisen saagan viimeiseen kirjaan, Auringonlaskuun, koska meillä on samat kirjat englanniksi. Englanniksi ne ovat myös erittäin paljon halvempia - netistä tilaamalla saa noin kolme englanninkielistä kirjaa yhden suomenkielisen hinnalla. Suosin englanninkielisiä kirjoja myös siksi, koska suomennosten laatu ei ole ihan se paras mahdollinen, etenkään nimien kohdalla (pätee niin kirjojen kuin hahmojen ja joidenkin paikkojen nimiin). Valitsen Power of Three -saagan kirjat parhaiksi, koska olen sitä mieltä, että koko sarjan varsinainen tarina vasta alkaa niissä. Aiemmat kaksitoista osaa (+ niiden välille sijoittuvat erikoisosat) ovat minusta olleet pelkkää johdattelua varsinaiseen asiaan. Vähän kärjistäenhän tämä on sanottu, mutta...

R. A. Salvatoren Forgotten Realms -sarja on myös ollut lukukokemuksena jotakin mahtavaa. En ole lukenut läheskään kaikkia kirjoja vielä, mutta ne, mitkä olen lukenut, ansaitsevat kyllä paikan lempikirjojeni listalla. Harmi, ettei niitä kaikkia ole saatavana tämänhetkisen asuinpaikkakuntani kirjastosta. Joudun hankkimaan ne eräältä toiselta paikkakunnalta, jos tahdon lukea niitä. Se vaikeuttaa sarjassa eteenpäin pääsemistä. Salvatore osaa mielestäni kirjoittaa erittäin hyvin. Hänen kirjoitustyylinsä pitää lukijan kirjan ääressä. Erityisesti pidän siitä, miten hän kirjoittaa kirjojensa pohtivat kohdat. Monet ovat sanoneet, etteivät ole Drizztin angstauksen vuoksi jaksaneet lukea sarjaa, mutta itse oikeastaan huomasin FR:ää lukiessani, ettei angstaus ole välttämättä niin paha asia kirjoissa. Voisin sanoa jopa pitäväni siitä jollakin tasolla, ErNu kun olen näköjään vähän joka asiassa. ^^'

Harry Potterit voisivat myös päästä lempikirjojeni listalle. Eivät kaikki, mutta ainakin Azkabanin vanki ja Kuoleman varjelukset olivat hienosti kirjoitettuja kirjoja.
« Viimeksi muokattu: Toukokuu 08, 2015, 22:36:56 kirjoittanut Soul Spirit »
The darkness descends on quite earth,
the night cannot know how much it's worth
Inspiring the shadows with fading
And horizon with ending