Kirjoittaja Aihe: Terry Pratchett  (Luettu 12632 kertaa)

0 vuotislaista ja 1 Ankeuttaja kyttää tätä aihetta.

Ruttukuono

  • Ankeuttaja
Terry Pratchett
« Vastaus #25 : Huhtikuu 02, 2006, 20:23:57 »
Mmmh, mitä kirjoja! Mahtavan Morriksen sekä Vapaat pikkumiehet olen lukenut.. Suuri ajomatka ei oikein koskettanut, vaikka sen luinkin.
Mahtavia kirjoja kertakaikkiaan, ne jotka eivät tämän herran kirjoja lue, menettävät parit (miljoonat) hyvät naurut. Löysin paljon uusia Terry Pratchettin kirjoja tästä topicista, pitääkin varata tuonne tämän kylän tuppukirjastoon...
Meidän kirjastossa eivät Pratchettit ole kovinkaan lainattuja, Kiekkomaailmaa on hyllyssä pitkä rivi. Pitääkin niitä lainailla kun saan Paolinin Eragonin loppuun. *lähtee lukemaan, että pääsee lukemaan Pratchettia heti kun kirjasto avataan* :)

apple dark

  • Ankeuttaja
Terry Pratchett
« Vastaus #26 : Heinäkuu 17, 2006, 10:42:08 »
Minä rakastan Terry Pratchettin kirjoja. En todellakaan ymmärrä miksi, ne eroavat aika paljon muusta kirjamaustani.
Harmittaa, ettei minulle ole yhtään omana.
Kuolema on ehdoton ykkössuosikkini hänen monipuolisista hahmoistaan.
Valkoparta karjupukki saattaa olla paraskin hänen kirjoistaan. Lukiessani sen ensimmäisen kerran n. 10-vuotiaana kirja oli minulle liian monimutkainen. Kolme vuotta myöhemmin se (ja kaikki muutkin) kohosivat heti suosikeiksini.

Poissa Kate

  • Hänen korkeutensa
  • Reservi
  • *
  • Sukupuoli: Noita
    • Livejournal
    • Otteita elämästä lasikellon alla
  • Tupa: Puuskupuh
Terry Pratchett
« Vastaus #27 : Heinäkuu 21, 2006, 03:23:34 »
Miten minä en löytänyt tätä Pratchett-topiccia aikaisemmin?

Kuitenkin, itse ihastuin Pratchettin kirjoihin aikanaan, kun eräs henkilö suositteli minulle hänen tuotantoaan, varoitellen kyllä (jos muistini ei täysin sitä hatarinta mahdollista lajia ole), että Noitasiskot on kirja, jota ei kirjastosta meinaa suunnilleen kirveelläkään löytää (viikatteella tai leikkuupuimurilla ehkä). Noitasiskot oli kuitenkin sitten, ehkä sattuman oikusta, ensimmäinen kirja jonka luin ja vähän sen lukemisen jälkeen pääsin nauttimaan Hämeenlinnan kaupungin teatterin Noitasiskot-näytelmästä (jossa Kuolema paineli lavalla rullaluistimissa).

Sitten kului hiukan pidempi aika ilman Terry-setää, mutta nyt kesälomalla olen havahtunut uudestaan tuon kutkuttavan hauskan huumorin maailmaan. Viimeisin lukemani kirja on Viikatemies, jossa nauroin niin kovaa kohdassa, jossa Mies-Ämpäri-Vesi kertoi kaksoisveljensä epäonnisesta nimestä, että avomieheni ei meinannut saada samassa sängyssä lainkaan unen päästä kiinni. Kuolema on sympatiallaan valloittanut minutkin, kuten niin monen muun.

Maskerade on muuten taidettu kääntää suomeksi nimellä Naamiohuvit, sillä se on ainakin merkitty tilatuksi kirjastoon ja ilmestymisajankohdaksi on merkitty elokuu.
"Jos mielesi tekee joskus arvostella jotakuta, hän sanoi, - niin muista, etteivät kaikki ihmiset maailmassa ole olleet yhtä edullisessa asemassa kuin sinä."

F. Scott Fitzgerard: Kultahattu

Poissa Windy

  • Kylän salamurhaaja
  • Hirnyrkki
  • Sukupuoli: Noita
    • Kylä
Terry Pratchett
« Vastaus #28 : Heinäkuu 21, 2006, 09:40:09 »
Minä täällä taas. (Pakkomiellekö tähän topiciin? Ei toki!)
Ajattelin vain antaa teille pari ilmestymispäivämäärää:
Naamiohuvit ilmestyy 31.8. ja Onttujen toinen kirja 28.9. Kolmas Tiffany-kirja Wintersmith ilmestyy englanniksi tässä syksyllä myös, mutta en uskalla sanoa, ehtiikö se Suomeen jo julkaisupäivänä vai vasta myöhemmin, joten se jääköön nähtäväksi.

Sain juuri viime viikolla hankittua lähes viimeiset Pratchett-kokoelmani kirjat. Thud enää puuttuu. Sitten olisi kaikki joko suomeksi tai englanniksi.
Kiekkomaailmojen luku-urakan loppu alkaa sekin jo häämöttää. Enää kymmenen kirjaa lukematta. Sitten voisi alkaa tosissaan miettiä sitä ficin kirjoittamista. (Miksei aiemminkin, jos vaan joku jaksaisi Muissa kirjallisissa olevaan haasteeseeni vastata. *vinkkivinkki*)
Löysin myös vihdoin Vartiostokirjojen taian luettuani Night Watchin. Paras tähän asti englanniksi lukemistani kirjoista ainakin sillä mittapuulla laskettuna, ettei sitä tahtonut laskea pois käsistään ennen loppua. Nyt ymmärrän, miksi niin moni pitää Vimestä ihanana hahmona, vaikka ihana onkin ehkä hänen kohdallaan venyvä käsite. Hyvä mies hän ainakin on. Olihan tarina tavattoman synkkä ja huumorikin oli mustempaa, mutta se ei haitannut. Sitä ei vaan voinut lopettaa kesken. Oli pakko saada tietää, miten se oikein aikoo selvitä takaisin omaan aikaansa, jota ei ehkä ole enää edes olemassa. Jo kirjan kansikuvakin on upea. Ah, miten minä pidänkään näistä uusista Kidbyn kansista!
Nyt on yöpöydällä The Truth. Sekin on tähän mennessä ollut ihan hyvä, vaikka tuskin lempikirjojeni joukkoon yltääkään. Otto on varmasti sympaattisin vampyyri koskaan.
Hp-roolipeliä Ircissä!// "Mikään ei kirvoita niin hyvää kirkaisua kuin pöydän poikki tanssiva Sardiini!" //Suomalainen Pratchett-foorumi//Juonittelupelejä

Poissa Pöpi Profeetta

  • Ennustelija
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Velho
  • I see you...
Vs: Terry Pratchett
« Vastaus #29 : Elokuu 31, 2007, 19:52:57 »
Muahaahahhahhhaaahhaaah raahhaaahh muaahaaaahaaa. Tuota muutama tunti, ja siinä on Profeetan reaktio kirjoihin. Näin paljon en ole nauranut muille kirjailijoille sitten Adamsin Maailmanlopun ravintolan. Tätä hullummaksi mikään maailma ei enää voi mennä. Kuoleman törttöilyt jaksavat aina naurattaa, etenkin kirjoissa Valkoparta, Karjupukki ja Mort. Rincewindin hommailuista meni aika iso osa hauskuudesta, kun Kakskukka lähti. Muori Säävirkku, Nanny Auvomieli ja Magrat ovat omat suosikkihahmot Kuoleman ohella. Noitia maisemissa oli ensimmäinen Pratchettini, ja siitä lähtien on fanitettu ja ankarasti. Nämä Vartijat, hoi -kirjat ovat seuraavana listallani. Pratchett pursuaa ideoita, ja se kaiken liikkuvan ja paikallaan pysyvän parodiointi on valtavan hauskaa luettavaa. Kuka muu on parodioinut tietotekniikkaa, satuja, joulua, yliopistoelämää ja elokuvia samassa kirjasarjassa? Vihdoin omanlaisia ja hauskoja kääpiöitä, haltioita, peikkoja ja velhoja, jotka eivät ole kadottaneet mitään olemuksestaan. Suosikkeja, ehdottomasti.
"That is not dead which can eternal lie
And with strange aeons even death may die"

H. P. Lovecraft

Poissa Felis silvestris catus

  • Vuotislainen
Vs: Terry Pratchett
« Vastaus #30 : Joulukuu 18, 2007, 01:47:42 »
Itse olen melko vähän aikaa sitten "löytänyt" Pratchettin kirjat, ja suuri osa on vielä lukematta. Noidat ja Kuolema ovat suosikkihahmojani (kuinka mielikuvituksetonta, mutta ne ovat erinomaisia). Pidän kovasti siitä miten Pratchett parodioi satuja ja perinteitä. Ja yliopistomaailman kuvaus on myös ihan huippua.

http://www.iltasanomat.fi/uutiset/ulkomaat/uutinen.asp?id=1465593

Paska päivä.

Jep jep. Tekisi lähinnä mieli itkeä, mutta eipä siitä taitaisi hyötyä olla. Täytyy vain toivoa, että tauti saadaan pidettyä aisoissa mahdollisimman pitkään.

Niinpä, Alzheimerin tauti on todella pirullinen. Toivottava todellakin on, että kyseessä olisi hyvin hitaasti etenevä tapaus. Tuntuu että hirveän nuorena tauti on ilmennyt, kun olen tottunut ajatukseen että sitä huomattaisiin yleensä yli seitsemänkymppisillä. Toivottavasti se tarkoittaa että tämä on havaittu aikaisessa vaiheessa ja voidaan pitää pitempään kurissa. Tuntuu kyllä vähän kauhealta murehtia tulevien kirjojen vähyyttä, kun kyse on viime kädessä taudista joka sotkee ihmisen loppuelämää ja tekee siitä mahdollisesti aika ankeaa. Sukulaisissa ja tutuissa on ollut muutama tautiin sairastunut, ja muistissa on heidän suru siitä kun muisti alkoi mennä ja ei aina tunnistanut edes siskonpoikaa tai lapsenlapsia.

Poissa whitemouse

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
Vs: Terry Pratchett
« Vastaus #31 : Joulukuu 27, 2007, 16:27:58 »
Ensimmäinen Terry Pratchettin kirja minkä luin oli Tähtihattu, ja sen jälkeen luin heti Tähtihatun ykkös osan Vapaat pikkumiehet. Nac Mac Feeglet ovat aivan mahtavia, ja meinasin katketa nauruun noiden pikkumiesten takia.
Tämän jälkeen luin Pratchetilta muitakin kitjoja, kuten Mortin, Naamio huvit, Noitia maisemissa ja muutaman muunkin. Kiekkomaailma on toisinaan vähän sekava, mutta hyvä huumori ja KUOLEMA -hahmo korvaavat sen.
Kun menee kirjastoon lainaamaan kirjoja, niin tietää, että jos ei muuta keksi, niin voi aina lainata Pratchettia ilman että tulee pahasti pettymään.

Sanoiko joku täällä aiemmin, että tuohon Vapaat pikkumiehet ja Tähtihattu -sarjaan on tulossa kolmas osa? Haluan meinaa ehdottomasti lukea sen!

Poissa Catnip

  • Mestarietsivä
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Rohkelikko
Vs: Terry Pratchett
« Vastaus #32 : Kesäkuu 21, 2009, 22:02:22 »
Ah, ei löydy mahtavampia kirjoja kuin Pratchetin kirjoittamat! Olen niitä Tiffany Särkysestä kertovia kirjoja lukenut kolme. Vapaat Pikkumiehet (Oliko se noin..?), Tähtihattu ja joululahjaksi sain Talventakoja kirjan. Saa repeillä kaiken aikaa, kun Feeglet riehuvat. :--D Tietääkö kukaan onko Talventakojallekkin tulossa jatkoa?

Nyt on kirjastosta lainattu kaksi Pratchettin kirjaa toinen oli ainakin se Naamio huvit. Toinen taisi olla Noita siskokset tai Noitia maisemissa... Neiti Säävirkku on ihana hahmo. :--D

Poissa Renefer

  • Koira
  • Aurori
  • *
  • Teidän alhaisuutenne Renefernefernefer
Vs: Terry Pratchett
« Vastaus #33 : Heinäkuu 14, 2009, 16:27:53 »
Tietääkö kukaan onko Talventakojallekkin tulossa jatkoa?

Muistelisin joskus lukeneeni jostain, että ainakin kirjailija oli suunnitellut kirjoittavansa Tiffanysta ~ neljä kirjaa. Mutta en tiedä, kuinka pitkälle edes ne suunnitelmat ehtivät edetä. Neljännen nimikin vilahti, I Shall Wear Midnight, mutta se oli ennen kirjailijan sairastumista.
Muista tervehtiä alakuloisia lintuja
POISSAOLEVAINEN
Toistaiseksi lopullisesti.

Poissa Maria Musta

  • Musta
  • Vuotislainen
  • Toujours pur.
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Terry Pratchett
« Vastaus #34 : Heinäkuu 15, 2009, 22:23:02 »
Mulle huomautettiin pari kuukautta sitten, että mulla on aukko sivistyksessä, kun tunnustin etten ole yhtään Pratchettia lukenut. Pitihän se moka korjata ja nyt olen koukussa. :) Ensimmäinen lukemani oli Feet of clay. Urheasti sen kahlasin engklanniksi loppuun saakka, mutta koska tuntui että aika paljon jää tajuamatta, päätin lukea muutaman ensin suomeksi jotta pääsen kirjailijan tyyliin kiinni, ja jatkan sitten myöhemmin alkukielellä. Tähän mennessä on tuon Feet of clayn lisäksi tullut luettua Magian väri, Mort, Noitasiskokset ja Noitia maisemissa. Viimeksi raahasin kirjastosta mukanani kotiin Velhous verissä ja Kiintoisia aikoja.
Maria Mufasa -> Maria Musta

Poissa Ryövärintytär

  • pulupikkunen
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Täydenkuun ja yksinäisen karhun neljäs tytär
  • Pottermore: PotionRain200
  • Tupa: Rohkelikko
Vs: Terry Pratchett
« Vastaus #35 : Elokuu 08, 2010, 16:16:15 »
Aloitin näiden kirjojen lukemisen kaverin vinkistä (aluksi luulin että kyseessä on joku jääkiekko kirja kun puhuttiin kiekkomaailmasta... kyllä nolotti.) ja kannatti ehdottomasti! Varmaan ekoja kirjoja pitkään aikaan jotka naurattaa ihan tosissaan :D Meinasin tukehtua iltateehen, kun luin Naamiohuveja... Mahtavaa.
Naamiohuvien jälkeen luin Carpe jugulumin, jossa tykkäsin erityisesti niistä vampyyreista ja niiden siitä palvelijasta. Nyt on meneillään Noitia maisemissa ja Viikatemies, joiden jälkeen ajattelin lainata Pojat urhokkaat, jota tämä kyseinen kaveri joka kirjoista vinkkasi, on kehunut hyväksi.
Terry Pratchettin luen nykyään kyllä ehdottomasti yhdeksi lempikirjailijostani :)
Täytyy varmaan ostaa niitä kirjoja omaksikin ettei tarvitse aina lainata kirjastosta ^^
"Hän kirjoittaa kuin känninen rapu!"
"I'm not crazy! My mother had me tested."
"Oh Remus you're so fine, you're so fine you blow my mind, hey Remus!"
http://lorunloppu.tumblr.com/

Poissa Mirrekala

  • Suklaamurmeli
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Terry Pratchett
« Vastaus #36 : Lokakuu 25, 2011, 20:18:14 »
Enkö minä muka ole kirjoittanut tähän topikkiin? Olen nimittäin viime aikoina spämmännyt "Mitä nyt luet?" -topikkiin niin paljon Pratchetttia, että kävi hiukan hävettämään ja päätin tulla tänne avautumaan. Parempi myöhään, jos silloinkaan.

Eli Pratchett-kausi menossa. Ensimmäinen lukemani kirja, varmaan joskus yläasteiässä, oli Hyviä enteitä, ja sekös hieno aloitus olikin. On yhä yksi kaikkien aikojen suosikkikirjoistani. Minua harmittaa, että suomennos on nykypäivänä niin kiven alla, koska Pratchettin ja oikeastaan suomennosten mittapuulla yleensäkin se on minusta loistavan toimiva - mutta varmasti myös keskimäräistä Kiekkomaailman kronikkaa mukavampi käännettävä. Ei varmastikaan vähiten Gaimanin kielen vaikutuksesta. Olen siis lukenut kirjan useaan otteeseen sekä alkukielellä että suomennoksena, ja jos mitään suomennosta kannattaa kehua, niin tätä.

Hyvien enteiden jälkeen siirryin sitten Kiekkomaailmaan, ja muistini mukaan aloitin Viikatemiehellä, ja sen jälkeen luin Mortin. Molemmat erinomaisia. Nämä kaksi kuuluvat edelleen suosikkeiheni, joita ei näköjään kannatakaan niiden paljouden takia tähän luetella. Voisi kai tiivistää, että pidän erityisesti uusimmista Vartiosto-kirjoista (kun en niistä vanhoista enää paljoa muista), ja erityismaininta annettakoon kirjalle Herraskaista väkeä, joka vaan tiivistää hyvin sen, miksi alun alkaenkin koukutuin. Muistan aluksi pitäneeni erityisesti velhoista sekä Rincewindistä ja karsastaneeni Vartiostoa sekä noitia, mutta hassusti mieltymykset tuntuvat ajan kanssa kääntyneen päälaelleen. Kuolema ja Susan ovat ikisuosikkeja. Tiffany Särkysestä ja Feegleistä pidän myös valtavasti. Rincewind-kirjoista pidän eniten Ericistä, mutta uskoakseni aika moni on tästä eri mieltä. En oikein osaa edes jäsentää, miksi pidin siitä niin paljon.

Nyt olen tainnut lukea kaikki suomennetut ja jokusen suomentamattomankin Kiekkomaailman. Luen edelleen fiiliksen mukaan vähän sekaisin suomeksi ja englanniksi, sillä vaikka Pratchettin kieli on osi huonoa kääntymään, niin haluan tukea edes urheita yrityksiä. Muistan erityisesti alkupäässä pitäneeni Hyviä enteitäkin suomentaneen Marja Sinkkosen suomennoksista muista enemmän. Nykyisen suomentajan, Mika Kivimäen, työhön suhtauduin pitkään epäilevästi. Sattui nimittäin niin, että ensimmäinen lukemani Kivimäen suomennos oli Elävää musiikkia, joka taitaa ollaa Kiekkomaailmankin mittapuulla harvinaisen kettumainen kääntymään kaikkine Elvish- ja Mission from Glod -vitseineen. Viimeisimmät eivät sitten ole ihan niin palikoita olleet, Valtiota ja Yövartiostoa lukee jo ihan mielellään. Olen myös lukenut kirjat aivan missä sattuu järjestyksessä - tuurilla onnistuin nyt lukemaan Aikavarkaan ja Yövartioston peräjälkeen, kuten kuuluisi. Onneksi kronologialla on sarjan tapahtumissa melko marginaalinen osa, mitä Aikavarkaassa vähän parjattiinkin. ;) Ja vaikka teoriassa jo tietäisikin, mitä kirjassa tulee tapahtumaan (kuten minä luettuani Thudin ennen Yövatiostoa), niin jotenkin kerronnasta nauttii ja siellä on aina jotain, mikä on uutta. Ja tuntuvat nämä uudelleen lukemistakin kestävän, jos näin pitkän sarjan osia lähtee uudelleen lueskelemaan, kuten minä teen.

Valtion ja Hyvien enteiden lisäksi en muuten ole Kiekkomaailman ulkopuolisia teoksia lueskellut. Onhan nuita Kiekkomaailmoita vielä muutamia luettavaksi, kuten esimerkiksi kaikki Moist von Lipwig -kirjat. Mutta kai sitä voisi alkaa katsella, mitä kaikkea muuta Pratchettia löytyy. Ja seurailla.
"Paras tapa toimia on ystäville kostaa
jos päältä kauniin hevosen saa silmiin tuijottaa
Mut takaisin ei käytettyä sieluaan voi ostaa
kun kalpein kauppamiehistä ovelle kolkuttaa
" -Viikate: Tie

Poissa Renefer

  • Koira
  • Aurori
  • *
  • Teidän alhaisuutenne Renefernefernefer
Vs: Terry Pratchett
« Vastaus #37 : Tammikuu 14, 2013, 18:46:24 »
Pratchett on ollut minunkin suosikkejani huolimatta tason ajottaisesta heittelystä. On ihanaa tasaisin väliajoin sairastua Pratchett-kuumeeseen ja ahmia Kiekkomaailmaa.

Viimeisimmät kirjat ovat kuitenkin olleet järkyttäviä. :D Olen pistänyt syyksi kirjailijan sairauden enkä ole varma, onko tekstin parjaaminen soveliasta vaikka se onkin julkaistu. Erityisesti Snuff ja I shall Wear Midnight olivat lukukokemuksina puistattavia. Ne olivat yksisilmäisiä ja saarnamielisiä, mistä en pitänyt lainkaan. Oli laskettava useaan otteeseen kirjat kädestä ja katseltava seinään, jotta jaksoi jatkaa. Totta kai kirjailijan ihanteet saavat näkyä ja ovat näkyneet ennenkin, mutta uusimmat ovat oppikirjamaisia esimerkkejä "ei näin" -esimerkkejä. Sävyjä on kadonnut. Erityisen vaikeaksi koin huumorinkukan kuolemisen ja suosikkini Sam Vimesin voimakkaan muutoksen mieheksi, jollaista hän ei aikaisemmissa kirjoissa olisi voinut sietää.

Kiekkomaailma on monitasoinen, pitkäikäinen projekti ja käsitän, että aika on vähissä, mutta viimeisten kirjojen lankojen solmimisprojekti on ollut melko epäonnistunut. Ajatus on viehättävä, mutta toteutus kömpelö.

Onko joku muu lukenut viimeisiä kirjoja? Mielipiteitä?
Muista tervehtiä alakuloisia lintuja
POISSAOLEVAINEN
Toistaiseksi lopullisesti.

Poissa Ooka

  • Siivet kantapäissä -liitelijä
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Pilvilinnan kuningas
    • Tuliaavikko
  • Tupa: Luihuinen
Vs: Terry Pratchett
« Vastaus #38 : Maaliskuu 23, 2015, 19:55:48 »
Nostetaas Pratchettia esille!

Itse olen lukenut Pratchettin kirjoja kauan ja hartaasti, aloitin 12-14 vuotiaana kirjalla "Elävää musiikkia", ja kahlasin läpi nuorten kirjat ja aikuisten kirjat sekaisin. Pienen tauon jälkeen aloin lukemaan uusimpia aikuisten kirjoja, ja lemppareihin kuuluvatkin nykyään Hirmurykmentti, Muks, Posti kulkee...

Tykkään siitä miten nyt kasvettuani ymmärrän kuinka paljon Pratchett otti kantaa maailman tilanteeseen ja erilaisiin yhteiskunnallisiin ilmiöihin. Posti kulkee on hyvä esimerkki suurten yhtiöiden riistosta ja siitä, kuinka laatu korvataan tehokkuudella - ja kuinka ihminen voi äänestää jaloillaan, jos uskaltaa!

Tarkoituksena on kerätä Pratchettin kirjoja omaan hyllyyn, sieltä kun löytyy niitä tasan kaksi. Hirmurykmentti on aivan ihana kirja! Toinen Pratchettin kirja on Valtio, joka myös omalla tavallaan vetoaa vaikka ei lemppareihin kuulukaan.

Pratchettin kirjoissa on aivan ihanaa se, kuinka ei yhtään osaa odottaa mitä seuraavaksi tapahtuu. On myös hauska pongata vanhoja hahmoja uusista kirjoista! ^^

Tykkään kaikista kirjoista, vaikka itseäni häiritsi että yhdessä uusimmassa kirjassa oli luvut. Siis merkitty että 1. luku jne... kun missään muussa (aikuisten)kirjassa en ole mokomaan törmännyt! Yksi asia mikä tekee Pratchettin kirjoista niin yksilöllisiä ja erilaisia on juurikin tuo luvuttomuus! :D
Do the impossible, see the invisible.
ROW ROW FIGHT DA POWER!
Touch the untouchable, break the unbreakable.
ROW ROW FIGHT DA POWER!