Kirjoittaja Aihe: Ranskan kieli  (Luettu 19385 kertaa)

0 vuotislaista ja 1 Ankeuttaja kyttää tätä aihetta.

Poissa Vispilä

  • kermavaahdossa
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Velho
  • Pottermore: SkyLight149
  • Tupa: Luihuinen
Vs: Ranskan kieli
« Vastaus #175 : Kesäkuu 26, 2010, 16:34:35 »
Nam nam. Itse olen lukenut n. 3 vuotta, ja aion jatkaakin sitä vielä tulevaisuudessa. Muutaman vuoden päästä on pakko päästä jo Pariisiin, tai muualle Ranskan pääkaupunkiseudulle. Rrrakastan rrranskalaista muotia, etenkin Christian Louboutinin kenkiä. Häämatka Ranskaan olisi kiva.
Okei hups, aihe olikin ranska kielenä.. :---D Ranska on mielestäni tosi kaunis kieli, pidän sanojen yhdistämisistä ja siitä, miten tietyt äänteet lausutaan.

Et puis seulement quand c'est fini, alors on danse!
Tänään on hyvä päivä auttaa.

Pääsykoe-, treeni- ja ruokablogi.

Poissa Mysteeri

  • Matkakuumeinen
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Rohkelikko
Vs: Ranskan kieli
« Vastaus #176 : Heinäkuu 14, 2010, 19:19:32 »
Olen opiskellut nyt neljä vuotta B2-ranskaa ja voin kertoa, että tarvitsisin sanakirjaa varmaan metrolipun ostamiseenkin. Minulla on jopa motivaatiota kielen opiskeluun, mutta se ei vain jää päähän. Taidan olla liian tyhmä puhuakseni ranskaa. En ymmärrä, miten se voi olla niin vaikeaa. Aina tulee joku uusi ja käsittämätön kielioppisääntö, jota ei voi älytä.

Ranska kuulostaa ihanalta, mutta ei minun suussani. Tuskallisen kolmen ja puolen vuoden opettelun jälkeen opin vihdoin lausumaan r-kirjaimen, mutta lausumiseni kuulostaa silti hirveältä. En tiedä, onko se hauskaa vai kauhean kuuloista.

Lisäksi olen huomannut, että ymmärrän tekstiä todella hyvin, mutta jos joku puhuu ranskaa, en meinaa sisäistää mitään. Sama ongelma on kyllä espanjankin kanssa. Ihmettelen arvostelua. Saan koulussa kiitettäviä molemmista, mutta kun joudun sen ulkopuolella tekemisiin kielten kanssa, olen pulassa. Eli arvosanani eivät todellakaan vastaa osaamistani. Ja lomat ei tee sille hyvää. Yritin juuri eilen keskustella espanjaksi yhden tutun kanssa ja huomasin, että en muista alkeellisempienkaan verbien taivutusta. Sama ranskassa, vaikka kertasin kaikki verbit vasta pari kuukautta sitten. Ehkä minulla on joku oppimishäiriö.







Murehtiminen on kuin keinutuoli. Vauhtia on, eteenpäin ei pääse.

Poissa Samia

  • kettu
  • Reservi
  • *
  • Tupa: Luihuinen
Vs: Ranskan kieli
« Vastaus #177 : Heinäkuu 14, 2010, 22:15:40 »
Minulla on jopa motivaatiota kielen opiskeluun, mutta se ei vain jää päähän. Taidan olla liian tyhmä puhuakseni ranskaa. En ymmärrä, miten se voi olla niin vaikeaa. Aina tulee joku uusi ja käsittämätön kielioppisääntö, jota ei voi älytä.

...

Yritin juuri eilen keskustella espanjaksi yhden tutun kanssa ja huomasin, että en muista alkeellisempienkaan verbien taivutusta. Sama ranskassa, vaikka kertasin kaikki verbit vasta pari kuukautta sitten. Ehkä minulla on joku oppimishäiriö.

En usko oppimishäiriöön sen enempää kuin tyhmyyteenkään :) Itse luin kolme vuotta B2-ranskaa ennen kuin lähdin vuodeksi vaihtoon, ja voin kertoa että tuntui aika samalta. Edes säännöllisten verbien taivutusta ei meinannut oppia, saati sitten että olisi osannut epäsäännöllisiä. Ne vähät aikamuodot, mitä oli siinä vaiheessa käyty, tuntuivat jo käsittämättömiltä. Vuosi Ranskassa todisti kuitenkin, ettei kieli ollut millään tavalla mahdoton :) Nyt osaan melko hyvin käyttää kaikkia tapaluokkia (jopa kammottua subjunktiivia) ja lähes kaikkia aikamuotojakin (jotain passé antérieuria nyt eivät osaa ranskalaiset kovin hyvin itsekään). Mahdoton kieli ei siis ole, pitää vaan pitää pää kylmänä. Suosittelen sinnikkyyttä, jos motivaatiota tosiaan riittää. Jossain vaiheessa se aukeaa. Itse en olisi koskaan oppinut ranskaa kunnolla ilman vaihtoa, mutta tiedän monia jotka ovat siihen pystyneet.

Kannattaa katsoa mahdollisimman paljon tv-ohjelmia tai elokuvia ranskaksi (kannattaa totutella dubbaukseen, jos mitenkään pystyy, koska dvd-levyiltä se lähes aina löytyy, ne on tehty hyvin ja sillä konstilla voi katsoa mitä tahansa sarjaa/elokuvaa ja oppia samalla ranskaa ;)) ja lukea kirjoja. Vaikka sellaisia, jotka on jo tuttuja suomeksi, ja sitten vaan lukee vaikka ensin tuntuisi ettei tajuaisikaan paljoa. Se kaikki auttaa kuitenkin. Ja jos kerran olet tekstinymmärtämisessä vahvoilla, niin kannattaa lukea kaikenlaista :) Ja niin, kielet unohtuu helposti, mutta pitää vaan pitää yllä taitoa. Sitten, kun sen saa tarpeeksi vahvalle tasolle, se ei enää unohdu niin helposti. Courage ;) Ranska on kuitenkin Suomessa harvemmin osattu kieli, niin että siitä on varmasti hyötyä.

Ja niin, sitä oikeastaan tulin sanomaan, että kaikille ranskaa ymmärtäville suosittelen sivustoa www.viedemerde.fr - välillä saa nauraa itsensä aivan kipeäksi :D
"Always be specific when you lie." (rule #7)

Poissa Cara

  • Noita
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Hihiiii<3
  • Pottermore: GhostQueen12515
  • Tupa: Luihuinen
Vs: Ranskan kieli
« Vastaus #178 : Tammikuu 28, 2011, 19:24:19 »
Minä alan pian opiskella Ranskaa, ja minusta se on aivan MAHTAVA kieli. Se on minusta aika helppoa, mutta joidenkin sanojen ääntäminen on vaikeaa.
Ron♥

Poissa Lumihiutale

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
Vs: Ranskan kieli
« Vastaus #179 : Tammikuu 28, 2011, 20:33:04 »
Olen opiskellut ranskaa nyt puolivuotta ja tämän kevään jälkeen kokonaisen vuoden:D Kymppihän tuonne todistukseen siitä tuli, mutta silti se vaikenee ja vaikenee vaan mitä pidemmälle menee. Nämä perusasiat, minä, sinä, hän, me jne... olivat helppoja ja tavalliset olla-verbi tms. menivät kuin vettä vaan, mutta nyt tämä alkaa vain vaikeutua ja jokaiseen kokeeseen pitää opetella jokaikinen verbi taas uudestaan, sillä ne eivät meinaa jäädää kaaliini://

Ranskan kielihän on aivan upeaa ja odella kaunista! Haluaisin käydä Ranskassa tulevaisuudessa, mutta tuskin minä osaisin mitään siellä tehdä/puhua, mutta jos osaisinkin niin ei minua varmaankaan ymmärrettäisi tai ainakin näin suomalaiselle r-kirjaimen ääntäminen ranskaksi tuottaa harmaita hiuksia...opettaja onkin joskus sanonut, ettei ranskaa pysty puhumaan täydellisesti ellei ole itse Ranskassa koskaan edes käynytkään:// aika tyhmästi kyllä sanottu, mutta saatta osittain kyllä olla tottakin. Mutta siis, rakastan ranskan kieltä yli kaiken, varmaan maailman kaunein kieli ikinä! Vaikken ranskaa täydellisesti osaisikaan puhua niin nauttia siitä silti saan:D

Poissa Suru

  • keräkurmitsa
  • Sanomaton
  • *
    • Livejournal
  • Pottermore: ChestnutLeviosa81
  • Tupa: Luihuinen
Vs: Ranskan kieli
« Vastaus #180 : Tammikuu 28, 2011, 20:45:27 »
Haluaisin käydä Ranskassa tulevaisuudessa, mutta tuskin minä osaisin mitään siellä tehdä/puhua, mutta jos osaisinkin niin ei minua varmaankaan ymmärrettäisi tai ainakin näin suomalaiselle r-kirjaimen ääntäminen ranskaksi tuottaa harmaita hiuksia...opettaja onkin joskus sanonut, ettei ranskaa pysty puhumaan täydellisesti ellei ole itse Ranskassa koskaan edes käynytkään:// aika tyhmästi kyllä sanottu, mutta saatta osittain kyllä olla tottakin.

En itse usko, että mitään kieltä oppii puhumatta sitä natiivien kanssa. Olen itse todella epävarma kielenkäyttäjä karmivan rallikuskiaksenttini ja hatarien kielioppitaitojeni (kielioppi sujuu paperilla kyllä, mutta puheessa unohdan esimerkiksi taivuttaa verbejä ja käyttää aikamuotoja ja muuta mukavaa...) ihan jo suomalaistenkin seurassa, ja esimerkiksi koulutunneilla kammoan kaikenlaisia suullisia tehtäviä, joissa luetaan ääneen tai puhutaan luokan edessä, vaikka ranskaakin on tullut luettua yhdeksän vuotta.

Usko siihen, että vielä joku päivä opin puhumaan ranskaa. :> Jäin nimittäin joululomalla jumiin Heathrown lentokentälle (siellä oli maassa kaksi senttiä lunta, eivätkä lentokoneet voineet lentää, koska lunta ei saatu pois aurauskaluston puutteessa. Lunta mm. haravoitiin maasta...) ja ne kaksi päivää, jotka vietin siellä, puhuin englantia luultavasti saman verran kuin aiemman elämäni aikana yhteensä selvittäessäni, missä voin asua, missä voin vaihtaa rahaa ja mistä saan lennon perheeni luo. Pakon edessä tuo kieli siis tuli suusta, ja ilmeisesti ihan ymmärrettävänä, kun kerran sain katon pääni päälle ja jopa pääsin pois maasta. x) Nosti kyllä kummasti itseluottamusta puhujana tuo kokemus. Ehkä ranskankin kanssa käy samalla tavalla, nyt kun vielä pääsisi sinne Ranskaan niin, että olisi tosiaan pakko puhua!
« Viimeksi muokattu: Tammikuu 28, 2011, 20:49:27 kirjoittanut Surumielinen »
“Älä näytä tuommoiselta, Korppu", hän sanoi. "Eihän tämä ole yhtään mitään. Paljon pahempaa on tulossa!”
- Astrid Lindgren: Veljeni Leijonamieli

Poissa Kara

  • Sademielellä
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • The world is our playground:)
  • Pottermore: ThestralQuill17
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Ranskan kieli
« Vastaus #181 : Tammikuu 28, 2011, 22:29:39 »
Mua alkaa kohta oikeesti pelottaa tää ranskan kielen opiskelu; osaan kyllä sanoa, että "rakastan sihteeriäni ja pyydän häntä naimisiin" tai että "rakkaus ei kasva meissä niinkuin vihannekset", mutten osaa sanoa vaikka "hauska tutustua", en siis todellakaan ymmärrä tuota ranskankirjaa! Meillä on siis Chouette, yläastetasolla. En ymmärrä yhtään mitä hyötyä on opetella tuollaista sanastoa. Siis okei, onhan se tosi hyödyllistä, miettikääpä jos jossain auto ajaa pensasaidan läpi autokorjaamoon joka törmää toiseen autoon joka vierii ovesta kadulle ja porraskaide lävistää tuulilasin mutta kukaan ei loukkaannu vakavasti, ainakin osaisin kirjoittaa siitä ranskankielisen lehtijutun. Ei oikeesti!

Lisäksi meillä on ehkä maailman epäinnostavin opettaja, joka mm. kerran sanoi että "kannattaa toki ottaa ranska ylioppilaskirjoituksiin, mutta ei teistä kukaan saa siitä hyvää numeroa, en määkään saanu". Että mikäs sen hauskempaa. Hyvä opettaja voisi oikeasti auttaa, meillä on kaksi ranskanryhmää ja kaverini, joka on toisessa ja joka on ollut aina samantasoinen ranskassa kuin minä, osaa nyt paljon enemmän. Ranska on sen verran kaunis kieli että sitä olisi hyvä osata. Tai siis mukava, you got the point.

On kuitenkin ihan alkeistakin apua, ite oon huomannu että kyllä ranskankielisestä tekstistä saa ihan arkipäivän asioista ainakin jonkinverran selvää.
Jalan rikkoessa salaisien maailmojen pintaa

Poissa Millat

  • jolie coquine
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • shock me like an electric eel
  • Tupa: Mary Sue
Vs: Ranskan kieli
« Vastaus #182 : Tammikuu 29, 2011, 01:53:20 »
Kara, ei kannata stressata ylppäreistä tuossa vaiheessa vielä. Ihan kannustukseksi silloin kun itse kirjoitin pitkän ranskan niin ryhmästä, jossa oli abivuonna muistaakseni kaksitoista henkeä, joista kymmenen kirjoitti pitkän ja pari lyhyen – pitkässä tuli 4 ällää, pari E:tä, aika monta M:ää ja vielä yksi C eli hyviä arvosanoja kaikki. Ja pitkä ranska tosiaan se yksi vaikeimmista maineeltaan saada mitään hyviä arvosanoja koska Ranskalais-suomalainen lukio, me ex-vaihtarit, puoliksi ranskalaiset muuten vaan ja ties mitä kaikki samassa sarjassa ja kirjoittajia suhteessa vähän. Ei kannata ottaa turhia paineita kuitenkaan. Lyhyessä niihin hyviin arvosanoihin on helpompi yltää hyvällä motivaatiolla (tai siis tietenkin muutenkin, mutta tässä korostuu se ero pitkään kuitenkin, koska ei ole niin vähän kirjoittajia ja tasoerot eivät ole samalla tavalla mitään kuiluja kuin pitkässä ja vaikka on niitä pitkän lukijoita jotka vaihtavat lyhyeen niin suhteessa kuitenkin vähän koska loppujen lopuksi pitkää ranskaa ei tosiaan lueta niin paljon/pitkän ranskan lukijat jotka vaihtavat lyhyeen helposti eivät kirjoita lainkaan sitä vaan käyvät vain pakolliset päästäkseen siitä eroon – yleensä juuri huonon motivaation vuoksi joka mahdollisesti lähtöisin jo ala-asteelta yms.).

Kannattaa muistaa sitten aikanaan, että jos ei tosiaan tunnu siltä, että abivuonna pärjäisi niin aina voi kirjoittaa ylimääräisenä ja jos lukee pitkää, niin voi kirjoittaa sen lyhyenä – todennäköisesti tällöin saa myös helpommin paremman arvosanan (jos sillä arvosanalla on suurta merkitystä). Jos oikeasti kiinnostaa, niin kannattaa kyllä jatkaa lukiossakin sitten, porukkaa vähenee aika paljon lukion aikana kaikista kielen ryhmistä, moni aloittaa ja lopettaa tai vaihtaa tasoa myöhemmin – vieraissa kielissä (enkkua jos ei laske) loppua kohden aika monesti saa paljon intensiivisempää opetusta kun ryhmäkoko pienenee.

Ranskan lausuminen on tosiaan vaikea oppia, jos sitä ei jatkuvasti kuule. Itselläni oli yläasteellakin ihan hyvä lausuminen, siitä sain kehuja, mutta tuntui oikeasti, että kun Ranskaan rantauduin niin etenkään se R ei taipunut mitenkään ja yrittäessä sain vain kurkun käheäksi ja kipeäksi :D Kunnes sitten jossain vaiheessa vaan kai jotenkin tajusin sen kunnolla ja se alkoikin kuulosta kunnolla "ranskalaiselta". Ei ääntämiseni ole edelleenkään täydellistä (ja on tiettyjä sanoja, joita käytän paljon mutta jotka eivät vain muotoudu suuhuni fiksusti edelleenkään, niistä paistaa suoraan se että Ranskan ranska ainakaan ei ole äidinkieleni), vaikka olen asunut täällä yhteensä päälle 20 kuukautta, mutta täällä kuulee kyllä niin outoja ääntämisiä ihan ranskaa äidinkielenään puhuvilta että huhhuh, joten ei se ääntäminen noin suunnilleen mitään ole tähän mennessä estänyt missään vaiheessa! Täytyy sanoa, että voimakas stressi tuo aksenttini vahvemmin esille – se on turhauttavaa, sillä yleensä tilanteet, joissa tuo stressi nousee kovasti ovat tilanteita, joissa mielelläni välttäisin sitä aksentin erottumista... noidankehä.

Se on edelleen aina ilahduttavaa kun joku ei tajua kanssani jutellessa, että en ole ranskalainen tai että ranska ei muutenkaan ole äidinkieleni.
« Viimeksi muokattu: Tammikuu 29, 2011, 01:59:04 kirjoittanut Millat »
"Je vais bien, t'en fais pas."

Poissa Afro

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Puuskupuh
Vs: Ranskan kieli
« Vastaus #183 : Maaliskuu 13, 2011, 12:47:41 »
Francais..kaunis sointuva kieli, johon rakastuin ollessani Nizzassa (käykää siellä jollette ole ennen olleet!). Olen aikeissa aloittaa sen nyt, kun menen kahdeksannelle B2 -kielenä, mutta minua huolestuttaa tuleeko siitä ollenkaan ryhmää. Kaikki jolta olen kysynyt, eivät aio ottaa juurikaan kieliä, tai sitten saksan. Tosin se on melko pieni alue se jolta olen kysynyt, mutta katsotaan..Ja ääntämisestä..no en ole kovinkaan huolissani. Vaikka minulla ei r -vikaa olekaan, lausun sen silti jotenkin tavallisen ja ranskalaisen r -äänteen välillä, yrittäkää kuvitella :D. Kirjoittamisesta enemmänkin..No, se nähdään sitten. 

//Muoks. Olen nyt siis alottanut opiskelun, toki siitä ryhmä tuli :) Olen oppinut alkeita aika hyvin, sain kokeesta ja todistukseen ysin, mutta opettajan tyylistä ja tuntien vähyydestä (vain 1 tuplatunti/viikko) johtuen minusta tuntuu vähän siltä ettei oikein mikään jää päähän. Muilla sama ongelma?
« Viimeksi muokattu: Joulukuu 06, 2011, 17:11:56 kirjoittanut Afro »

Poissa Bolina May

  • Captain Gale
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Valitseeko tie kulkijansa vai kulkija tiensä?
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Ranskan kieli
« Vastaus #184 : Maaliskuu 13, 2011, 17:17:11 »
Ranska <3 rakastan sitä miten ihana sitä on kuunnella ja miten helppo puhua. Joskus pienenä asuimme perheen kanssa sveitsissä ranskankielisellä alueella ja opin vuoden aikana kielen loistavasti. Kaikki sanoivat, että puhun kuin syntyperäinen asukas ja tottakai niinkin pienenä oli kiva kuulla se :D Suomessa menin ranskapainotteiseen lastentarhaan ja sieltä ranskan kieliluokalle ala-asteelle. En ole koskaan ollut erityisen hyvä kielissä, en silloin enkä nykyäänkään, joten vähitellen taito ruostui kun en käyttänyt sitä päivittäin ja vaikka yläasteella valitsinkin valinnaisaineeksi ranskan, ei se juurikaan tilannetta parantanut. Nyt kolmen vuoden jälkeen olen unohtanut sanoja vaikka millä mitalla, vaikka tiedän oppivani ne helposti uudelleen jos saisin jostain motivaation opetella. Ehkä saankin, nyt kun uuden tuttavuuden myötä olen puhunut aiheesta ja muistanut taas miten paljon rakastan sitä kieltä. Osaan jonkin verran kirjoittaa kiitos yläasteen opiskelun ja lukeminenkin sujuu suurimmaksi osaksi - niin kauan kun äännän jokaisen sanan mielessäni. Kirjoitettuna koko kieli on tayttä hepreaa näin suoraan sanottuna. Niin paljon heittomerkkejä eri suuntiin, mutta osaan ääntää sanan kun sellaisen näen ja silloin (useinmiten) ymmärrän myös sen merkityksen.
Johtuu varmaan siitä, että olin niin pieni kun asuimme sveitsissä, mutta ranskankieli on aina tuntunut paljon kodikkaammalta puhua kuin suomenkieli (vaikka mulla ei olekaan ollut ärrävikaa kuten siskolla). Viimeisimmän kuukauden ajan on ollut ihanaa kuunnella sitä ranskaa opiskellutta kaveria ja huomata miten ymmärtää vaikka ei osaisikaan vastata ranskaksi. Jos ruotsissa ei olisi niin paljon tekemistä, olisin varmaan opiskellut ranskaa lukion aikana ja kirjoittaisin sen, mutta nyt ehdin käydä korkeintaan pari kurssia... Sääli, etenki isä tykkäisi kovasti jos jatkaisin :)
I really need to know is there a place to me

nightingale -> Bolina May

Oljo

  • Ankeuttaja
Vs: Ranskan kieli
« Vastaus #185 : Maaliskuu 13, 2011, 23:32:02 »
Ranska on ihan nätti kieli, ja itse aloin lukea sitä tämän lukuvuoden (8lk.) syksyllä valinnaisaineena. Ranska on vaikeahko kieli, ainakin joistakin aihealueista, ja 2h peräkkäin ranskaa ei ole mikään ihana yhdistelmä, eli olisi parempi, jos ne tunnit olisi eri päivinä, mutta se ei ole oikein mahdollista,

Poissa Viltsu

  • metsänhenki
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Ranskan kieli
« Vastaus #186 : Maaliskuu 30, 2011, 17:50:55 »
Olen valinnut ranskan kielen seuraavaksi kahdeksi vuodeksi. Monet pitävät sitä vaikeana, eivätkä ole kovin kiinnostuneita aineen opiskelusta.
Minusta se kuulostaa kauniilta, ehkä kahden vouden päästä olen täysin eri mieltä. :)
« Viimeksi muokattu: Maaliskuu 18, 2012, 13:51:17 kirjoittanut Viltsu »
Maasta se pienikin ponnistaa.

Poissa miracle

  • Hyrskyn myrskyn
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Pottermore: AccioCentaur9949
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Ranskan kieli
« Vastaus #187 : Huhtikuu 03, 2011, 21:44:33 »
Ranskan kieli on todellakin kauniin kuuloista, ei sitä turhaa sanota rakkauden kieleksi. Mutta kun sitä on yrittänyt opettella on valitettavasti joutunnut huomaamaan sen olevan todella vaikeaa, ehkä mä vielä sen opin.

Poissa Bloody Princess

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
Vs: Ranskan kieli
« Vastaus #188 : Syyskuu 05, 2014, 22:30:08 »
En ole ainakaan toistaiseksi opiskellut ranskaa missään koulussa, vaikka se onkin alkanut taas kiinnostaa. Olisin alkujani halunnut aloittaa ranskan jo silloin 4. luokalla kun ensimmäisiä valinnaisia kieliä sai valita, mutta pienen kyläkoulun oppilaana toiveeni ei toteutunut, koska tarpeeksi montaa kiinnostunutta ei saatu kasaan jatkokyydityksiä varten. Ei siinä, yläasteen alkaessa olin jo sitä mieltä etten ota niskoilleni mitään "ylimääräistä". Lukion alussa sama. Toisena vuonna otin mielenkiinnosta pari kurssia venäjää, mutten kuitenkaan ranskaa. Vaihdoin sittemmin iltalukioon ja vaikka ranskaa tätä nykyä haluaisinkin opiskella, koulumme ei sitä tarjoa. Harkitsin kansalaisopiston kursseja, mutta ne menisivät aikatauluiltaan koulun kanssa päällekkäin.

Olen yrittänyt opetella ranskaa omin päin ehkä maaliskuusta asti. Ostin alkuun ihan oppikirjoja ja niin, mutta sen nyt arvaa etten saa itseäni tekemään mitään valvomattomana/ohjeistamattomana, kun ihan koulujenkin etä- ja itsenäiset kurssit aiheuttavat hampaiden kiristelyä.

Jossakin vaiheessa kuitenkin hoksasin Duolingon, ja siellä pänttäämiseni on jopa tuottanut tulosta. (Duolingo on siis ilmainen kieltenopiskelualusta, jolla opiskellaan valikoituja kieliä ja myöhemmin vastavuoroisesti autetaan kääntämään artikkeleita ym. tekstejä kyseisellä kielellä. En ole ihan varma miten vapaaehtoista/pakollista tuo on, mutta eipä tuo suuri vaiva ole siihen nähden että voi opiskella ilmaiseksi.) Kun viimeksi siellä vierailin, osasin sivun onnittelujen mukaan "lukea (vajaat) 60% kaikesta kirjoitetusta ranskasta", tiedä sitten miten hyödyllistä on osata poimia vaikeammasta tekstistä joitakin sanoja edeltäviä ja niiden välissä olevia "hukkapätkiä". :D Vielä joskus, vielä joskus.

Mikrofoniosiota en ole uskaltanut käyttää, vaikka se todella kannattaisi. Pystyn lukemaan ja kirjoittamaan jonkin verran (varmaan pääosin Duolingo-tyyliin opastettuna kuitenkin, en usko että saisin paljoa aikaan jos eteen vain lätkäistäisiin paperi ja käskettäisiin kirjoittaa), mutta puheesta on ajoittain hyvinkin vaikea saada selvää enkä saa puhutusta kielestä vielä muutenkaan paljoa irti. Lähinnä se että niin paljon jätetään ääntämättä tai äännetään samoin kuin jokin muu, ettei voi näin alkupuolella olla varma mistä sanasta on kyse. Itse puhumista en ole sen suuremmin edes harrastanut, tosiaankin pitäisi ja yritänkin alkaa panostaa siihen enemmän että saisin enemmän varmuutta suulliseen ilmaisuun. Toivon pääseväni Ranskaan joskus lähitulevaisuudessa ja vaikka pääosin turisteja vastaan tulleella pääkaupunkialueella pysyisinkin, tahtoisin pystyä kommunikoimaan maan kielellä mahdollisimman paljon.

Ranska on juu ihan kaunis kieli, mutta niin on moni muukin kieli. Minulla ei ole mitään rankingia sen mukaan mistä kielestä pidän puhuttuna eniten/vähiten/siltä väliltä. Olen saanut sen kuvan että se on sitä äidinkielenään puhumattomalle vaikea puhua ja ymmärtää kuultuna, mutta tekstiosuus on lähinnä vähän haastava asia, ei niinkään vaikea. Rakenteet vaikuttaisivat kuitenkin aika selkeiltä.

Huomasin vasta että topic onkin ollut kuolleena aika pitkään, rise.
« Viimeksi muokattu: Lokakuu 07, 2014, 22:01:54 kirjoittanut Bloody Princess »

Poissa Kalaongelma

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
Vs: Ranskan kieli
« Vastaus #189 : Lokakuu 15, 2014, 00:33:25 »
Itse tykkään ranskasta tosi paljon. Nyt on lukion lyhyen ranskan kahdeksas kurssi menossa ja ensi keväänä lyhyen ranskan kirjoituksiin, iik.

Mulla on vaikeuksia erityisesti kuullunymmärtämisen kanssa, kun ne aina puhuu niin nopeesti :D Mut ranska on kyllä todellakin kauniin kuuloista minun korvaan. Ääntäminen on helpompaa kuin ajattelin aloittaessani ranskan opiskelun. Luettua tekstiä ymmärrän kyllä melko hyvin, sanasto vaan tuottaa välillä ongelmia. Tosin se on se helpoin osio kielessä, mulla ainakin. Kielioppi on aika kamalaa, varsinkin kun opin englannin (ainoa vieras kieli, jota osaan edes jotenkin kunnolla) monen vuoden aikana lähinnä kuuntelemalla ja lukemalla eri juttuja, koulun englannintunnit oli vaan siinä ns. tukemassa --> en "osaa" opiskella kielioppia. Mutta eiköhän ne kielioppiasiat munki päähän joskus iskostu. Toivottavasti. Kyllä mä aika monta asiaa osaan, mutta en läheskään kaikkea mitä pitäisi.
ni l'un, ni l'autre
je suis, j'étais et resterai moi

Poissa huispauskotka

  • Teddy Lupinin vaimo
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Se uniikki ja lahjaton.
  • Pottermore: MarauderHeart20696
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Ranskan kieli
« Vastaus #190 : Marraskuu 23, 2014, 13:54:18 »
Minun mielestäni ranskankieli kuullostaa kauniilta.

Olisin halunnut aloittaa sen kahdeksannella luokalla valinnaisena, mutten saanut sitä, koska ryhmään ei ollut tarpeeksi halukkaita.

Olen opetellut ranskaa kotona kännykälläni Duolingo -sovelluksella. Se on auttanut hieman ääntämisessä, ja siinä edetään taso tasolta kirjoitustehtävillä ja valintatehtävillä.

Olisi tietysti mukavaa aloittaa lukiossa varsinainen ranskan opiskelu.
Vanhempieni mielestä se on hiukan turhaa, mutta minä haluaisin osata sitä. Haluaisin jopa muuttaa ranskaan.


Mutta katsotaan mitä aika tuo tullessaan :)
"Kaunis puukko rinnassa haavoittaa ruostuneen lailla"
-Apulanta

Poissa appelsiinikreemi

  • Fluffynnälkäinen olento
  • Vuotislainen
  • Omintakeinen makeilija
  • Tupa: Rohkelikko
Vs: Ranskan kieli
« Vastaus #191 : Joulukuu 21, 2014, 14:04:38 »
Ranskan kieli on mun mielestä tosi kaunista sekä kirjoitusasulta että ääntämykseltä, muuta ääntäminen kyllä yhtä tuskaa :D henk. koht. Vihaan neljätoista-sanan lausumista ja kun about joka rankskantunti pitää se sanoa (opettaja kysyy aina ikää) niin menee kyllä hermo :D

On kieltä kyllä näin alussa helppo oppia ja helpottaa myös se, että epäsäännöllisissä vwrbeissäkin on hieman kaavaa. Toivon että en latistaisi intoani oppia silloinkaan, kun kieli alkaa olla ihan täyttä hepreaa.

Mutta kun kuuntelee vaikkapa radiosta ranskaa niin on se kyllä sellaista puuroa wttei meikäläinen ymmärrä mitään.
I am just sane as I am.

Poissa Ana

  • Vuotislainen
Vs: Ranskan kieli
« Vastaus #192 : Helmikuu 22, 2015, 13:49:14 »
Ranska kuulostaa ihanalta, mutta ei minun suussani. Tuskallisen kolmen ja puolen vuoden opettelun jälkeen opin vihdoin lausumaan r-kirjaimen, mutta lausumiseni kuulostaa silti hirveältä.
Itse olen luottavaisin mielin kieliopintojen suhteen, kyllä kaiken oppii kun yrittää, kertaa ja harjoittelee väsymättä. Hassua, vaikka koulussa opeteltiin englantia niin monta vuotta, en osaa sitä läheskään täydellisesti. Motivaatio ei ollut mikään korkein varmaan. Muitakin kieliä olen opiskellut mutta vasta nyt innostuin ranskan kielestä! Kerran ystäväni yritti houkutella minua kurssille mutta sanoin etten ikinä opi sitä lausumaan r-kirjainta oikein... olin vähän negatiivisella asenteella liikkeellä. Onko se totta, että se r on niin hiton vaikea oppia? Netistä oon lukenut esim. että joku on yläasteella opetellut monta vuotta koulussa ranskaa, eikä silti "oppinut mitään". Onko ranska niin konstikas kieli? Minua kiehtoo se suuresti, niin kivan kuuloinen kieli ja tyylikäs! Pitäisikö rohkeasti vain aloittaa opettelu? kaikkein tehokkainta olisi tietty siirtyä Ranskaan ja opetella ns. pakon edessä pärjäämään mutta entä täällä Suomessa... Onhan olemassa kurssit, kirjat ja netti täynnä ihmeitä! Ja se opiskelumotivaatio. Kertokaa kuinka aloittelija lähtisi liikkeelle?
Don't blink. Blink and you're dead.

Poissa appelsiinikreemi

  • Fluffynnälkäinen olento
  • Vuotislainen
  • Omintakeinen makeilija
  • Tupa: Rohkelikko
Vs: Ranskan kieli
« Vastaus #193 : Helmikuu 24, 2015, 11:34:35 »
Ana, mun mielestä siitä ei tarvii huolia jos ei osaa r-kirjainta ääntää ranskalaisittain koska oman opettajani mukaan ihan normi r-käy ihan yhtä hyvin :) En osaa kamalasti sanoa mistä kannattais aloittaa jos itsenäisesti aiot opiskella mutta jos jonkun kurssin tai vastaavan löydät niin ehdottomasti jos vaan kiinnostaa!

Mikä teidän mielestä on hankalaa lausuttaessa?

Mua naurattaa eniten seuraava: Je suis Susie et je suis Suisse. J'ai seize ans. Koska siinä on niin älyttömästi eri tavalla äännettäviä s-kirjaimia että siinä on oikeesti kieli solmussa :D Ja kun yleensäkin on niitä ärriä ja suhuäänteitä sun muuta mössöä vaikka vaan yhdessä lauseessa niin se on kyllä tuskaa :D
I am just sane as I am.

Poissa Lumottu Kirja

  • Hymytön kastepisara
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Velho
  • Pottermore: RiverSilver16420
  • Tupa: Rohkelikko
Vs: Ranskan kieli
« Vastaus #194 : Tammikuu 03, 2017, 00:18:22 »
Löytyipä tämmönenkin aihe ja kun ranskan kielellä on läheinen suhde minun kanssani, niin ajattelin vähän laittaa vastausta.

No aloitukseksi voin sanoa että minun mielestäni ranskan kieli on kauniin kuuloista, onhan se jostakin saanut tittelinsä "raukkauden kielenä" :D.
Jos hyvin osaa niin kielenä se tuntuu rullaavan suusta ulos oikein mukavasti, mutta se juttu onkin että kuinka kauan kestää päästä sellaisella tasolle jossa voit näin kirkkaasti sitä puhua.

Itse olen opiskellut ranskaa A1-kielenä 10 vuotta, aloitin joskus 5-vuotiaana. Ja voin sanoa... ettei se ole helppoa, ainakaan minun mielestäni. Varsinkin nyt kun pitää sitten opetella kaiken sortin kielisääntöjä. Mutta osaanko sitten ranskaa, näiden vuosien pänttäämisen jälkeen. Noh... Se riippuu kuinka määrittelee osaamisen. Ymmärrän kaiken mitä minulle sanotaan ranskaksi, siinä minulla ei ole yhtään ongelmia, mutta itse puhuminen ja kirjoittaminen on ihan eri tarina. Lausuminen kyl sujuu ihan ok:sti, mut minulla viime vuosien aikana on tullut joku ongelma etten muista miten helkutissa puhutaan ranskaa. Siis aina kun yritän miettiä vastausta käyn läpi kuinka muodostetaan lause, mutta en koskaan muista edes puoliakaan sanoja mitä pitäisi käyttää. Silti aina kun minulle puhutaan niin kyllä sitten ymmärrän jokaisen sanan. Kirjoittaminen sujuu paremmin kun on sentään aika paljon aikaa miettiä mitä aikoo kirjottaa, mutta tuskin sekään onnistuu ilman paria googlausta ja sanakirjan vilkausua. Kymmenen vuotta, siis kymmenen vuotta olen vuodattanu tälle kielelle ja tämä on sitten sen kaiken lopputulos?

Olen vieläpä ahdistanut itseni tilanteeseen josta en voi päästä pakoon, sillä jos haluaisin jonkin sortin lukioon minun kannattaisi mennä saman koulun lukioon, koska jos ei ranskan arvosana paljoa nouse niin se tulee aika pahasti vaikuttamaan ysiluokan keskiarvoon. Ja minun koulun lukioon pääsee aika alhasella keskiarvolla, niin se olisi melkein ainoa suunta minulle. Se olisi kolme vuotta lisää vielä hankalampaa ranskan opiskelua elämääni turmelemaan. Tämä ei olisi ongelma jos olisin luovuttanut ranskan suhteen monta vuotta aikaisemmin, mutta pakoon en enään pääse. Plus kaikki kaverit aikoo jatkaa ranskan tiellä opiskelujaan koulumme lukioon, niin että sekin vielä painostaa...

Kaipa minun päässäni on vaan jokin vinksallaan kun näin vaikeaa on ranska olevinaan monen vuoden jälkeen, mutta tämä oli minun tarinani ranskan opiskelujen suhteen.