Kirjoittaja Aihe: Aasialaiset elokuvat (ja näyttelijät)  (Luettu 3210 kertaa)

0 vuotislaista ja 1 Ankeuttaja kyttää tätä aihetta.

Poissa Emzzie

  • positiivari
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
Aasialaiset elokuvat (ja näyttelijät)
« : Tammikuu 13, 2005, 20:06:16 »
Kokeilin jos Hausta löytyisi tätä käsittelevää topickia, mutta en löytänyt. Toivottavasti en vain katsonut väärin...

Eli, tämä topic käsittelee japanilaisia elokuvia, kuten otsikosta näkyy. Usein niitä kuvataan raaoiksi ja järkyttävän pelottaviksi, mutta ovatko kaikki sellaisia? Mitä mieltä olet japanilaisista elokuvista ja mitkä ovat suosikkisi japanilaisista elokuvista ja näyttelijöistä? Tuossa on nyt alkuun joitain kysymyksia, mutta keskustelkaa toki vapaasti kaikesta näihin liittyvästä. Voitte myös kuvailla näkemiänne elokuvia.

  Itse en ole nähnyt kuin pari japanilaista elokuvaa, mutta tahtoisin nähdä mahdollisimman monta. Viimeksi näin leffan nimeltä Battle Royal. Omasta mielestäni se oli mielettömän raaka, mutta todella hyvin ohjattu ja kaikki näyttelijät onnistuivat suorituksissaan täydellisesti. Luullakseni leffa perustuu samannimiseen mangaan, tai päin vastoin. Vaikka leffa oli niin raaka, etten pysty katsomaan sitä varmaan enää koskaan uudestaan, on se joka päivä jossain vaiheessa mielessäni. Se saattaa kyllä johtua siitä, että ihastuin elokuvassa näytelleeseen Fujiwara Tatsuyaan, joka tosin on ikävä kyllä itseäni 8 vuotta vanhempi.

Battle Royal kertoo välinpitämättömistä nuorista joille hallitus päättää antaa viimeisen opetuksen. Joka vuosi yksi luokka lähetetään saarelle pelaamaan peliä nimeltä Battle Royal. "Pelin" sääntöjen tiivistelmä on, tapa tai tule tapetuksi. Nuoria käsketään tappamaan toisensa kolmen päivän sisällä, tai he kaikki kuolevat siihen, että heidän kaulaansa laitetut kaulapannat räjähtävät.  Niin, leffassa ei ole mitään sen suurempaa opetusta, mutta se oli kiva nähdä, vaikka katsomisen jälkeen olinkin aivan järkyttynyt.

//Thomas pyytää huomioimaan, että ajatus on siis keskustella japanilaisista näyttelijöistä ja elokuvista, EI animesta jolle on oma keskustelunsa täällä
Oot söpö! <3
^^

Aren

  • Ankeuttaja
Aasialaiset elokuvat (ja näyttelijät)
« Vastaus #1 : Tammikuu 15, 2005, 00:46:50 »
Tuohon Battle Royaleen pitää kyllä hieman puuttua. Ihan pikkasen.

Battle Royalehan perustuu Koushun Takamin samannimiseen kirjaan ja ei suinkaan ole niin yksiselitteinen kuin Tinlosse antaa ymmärtää.

Kirja kuten elokuvakin käsittelee siis Japanin yhteiskuntaa vaihtoehtoisessa 2000 luvussa. Aikaa missä työttömyys on ajanut jättimäiset määrät ihmisiä rahattomaksi ja kodittomaksi ja oppilaat boikotoimaan aikuisia ja koulua. Vanhemmat ja aikuiset, kyvyttöminä kontrolloimaan nuoria, ja rahattomina maksamaan alituisesti kasvavan väestön elättämästä. Perustavat BR toiminnon. Lain ja pelin joka valitsee joka vuosi yhden luokan "toivottomien" joukosta ja laittaa heidät tähän 'tapa tai tule tapetuksi peliin.' Voittaja saa elää on jo näin ollen tarpeeksi halukas jatkaa elämäänsä että on hyvä kansalainen.

Elokuva on siis eräänlainen kannanotto, radikaalisti kärjistettynä, Japanin ja miksei muunkin aasian järjettömän vaativaan kujanjuoksuun koulusta työelämään josta ei ole varaa tippua jälkeen. Loistava elokuva ja kirja jota suosittelen kaikille, mutta mieluiten niille jotka ovat valmiita myös ajattelemaan hieman elokuvan sisältöä.

Yleisesti topicista. Voisiko tämän muuttaa aasialaiset elokuvat keskusteluksi? Tuntuu hieman turhalta rajata pelkästään Japanilaiset elokuvat yhteen topicciin kun muualtakin tulee loistavia leffoja ja olisi hölmöä aloittaa useampi topic samanlaisesta aiheesta.

Mutta mainitaan nyt Japanilaisista näyttelijöistä ainakin Andy Lau ja Takeshi Kitano. Molemmat loistavia näyttelijöitä joiden työtä on aina ilo seurata. Andy Laun voi bongata mm. Infernal Affairs leffoista ja Kitanon niin edellä mainitusta Battle Royalesta kuin myös Sonatinesta, Hana-bista ja Zatoichista.

Koreasta myös löytää useita loistavia elokuvia ja pari ihan kyvykästä näyttelijääkin. Maininnan arvoisia ovat ainakin Chan Wook Park ja hänen upeat kosto-teemaa käsittelevät elokuvat Sympathy for Mr. Vengeance ja Oldboy. Oldboyn näyttelijä Min-sik Choi tekee elokuvassa loistoroolin. Muita suomessakin julkaistuja leffoja joita kannattaa vilkaista ovat Wong Kar Wai'n elokuvat In the Mood for Love ja futuristiseen ja samalla menneisyyden maailmaan sijoittuva 2046.

Sametti

  • Ankeuttaja
Aasialaiset elokuvat (ja näyttelijät)
« Vastaus #2 : Tammikuu 16, 2005, 14:46:37 »
Ja tarkoitus oli puhua elokuvista, ei animesta ja mangasta. ;) Pieni muistutus.

 Olen nähnyt kaksi, vain kaksi japanilaista elokuvaa. Tähän en laske mukaan animeita. Tabun ja Moon Childin ja molemmista pidin hirveästi. Tabu kertoo en-nyt-juuri-muista-minkä.-nimisestä, pojista kiinnostuneesta samurain alusta ja no... Elokuva on aika raaka, mutta siinä on hyvä juoni ja se on kaunis. Näyttelijät ovat kauniista ja varsinkin pääosan esittäjä on hyvin kaunis. Elokuva tosiaan rikkoon tabuja japanissa.

 Moon Child on kahden japanilaisen, kuuluisan ja suositun muusikon Gacktin ja Hyden elokuva. Muistaakseni joku kertoi minulla, että Gackt olisi itse käsikirjoittanut sen. Hyde on vampyyri ja Gacktistä tulee sen kaveri. Sitten tapahtuu kaikkea kivaa, molemmat rakastuvat samaan naiseen, Gacktin hahmon veli käyttää huumeita ja näkee kaloja ja sitten paljon ampumista ja huumoria. Gackt ei osaa näytellä kunnolla, mutta hän vetään Shon roolinsa erinomaisesti. Hyde on sen sijaan parempi, sellainen blondi.

 Voi herttinen mitä sepustusta tästä tuli. Koittakaa kestää, ainakin onnistuitte päättelemään, että pidän noista elokuvista.

Poissa Rei Shimohira

  • Nosferatu
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Libera me domine.
Aasialaiset elokuvat (ja näyttelijät)
« Vastaus #3 : Tammikuu 16, 2005, 21:18:39 »
Johtuuko se vain minusta, vai onko oikeasti niin, että aasialaisissa elokuvissa on vähemmän musiikkia kuin länsimaisissa? Kun on jossain määrin tottunut lähes alituiseen taustalla soljuviin sävelmänpoikasiin, on melkeinpä omituista kuunnella puoli tuntia vain henkilöiden puhetta ja kenties askelien rapinaa hiekkateillä.

Aasialaisia elokuvia on tullut katseltua useampiakin, valitettavasti en juuri nyt muista nimeltä puoliakaan. Jonkin Ringin olen nähnyt ja pidin siitä. [Se, missä tyttö on muurattu seinän sisään, monesko se on?] Tokyo Fist kannattaa katsoa, jos pitää hieman raaemmasta draamasta [ja nyrkkeilystä]. Twilight Samurai on jopa hieman humoristinen ja antaa melko hyvän katsauksen menneeseen japaniin ja samuraikulttuuriin. Sympathy for Mr. Vengeance on myöskin katsomisen arvoinen, joskin paikoitellen hieman tylsähkö.

Mutta kaksi aasialaista elokuvaa ovat ehdottomasti ylitse muiden. Ensimmäinen on Schoolday of the Dead, joka pääsi heti lempielokuvieni listalle. Kauhuksi luokitellaan, mutta vähintään puolet on draamaa. Siinä koulun näytelmäkerho tekee näytelmää menneisyyden tositapahtumasta, kielletystä romanssista kahden opettajan välillä, mutta tietyt tahot eivät pidä kyseisestä toiminnasta ja ihmisiä alkaa kuolla. Juonikuvio on hyvin suunniteltu ja pitää jännityksen yllä loppuun saakka, näyttelijäsuoritukset ovat hyviä [varsinkin näytelmäkerhon ohjaaja, jonka näyttelijän nimeä en kuollaksenikaan muista, oli vallan suloinen]. Ainoa, mikä minua henkilökohtaisesti häiritsi, olivat päähenkilötyttö ja tämän paras ystävä, jotka vaikuttivat paikoitellen hiukka... teineiltä, mikä on vain minun mielipiteeni eikä olennaisesti häiritse katsomista.

Toinen on Hero, kiinalainen elokuva. Sanoisin, että samantapainen kuin Hiipivä Tiikeri, Piilotettu Lohikäärme [loistava sekin], mutta hieman visuaalisempi ja filosofisempi. Te, jotka odotatte vain hienoja taisteluja, älkää katsoko; jotkut sanovat elokuvaa tylsäksi, sillä se pitää ymmärtää, ennen kuin siitä voi pitää. Kaunein koskaan näkemäni elokuva, ja ainakin kaksi kohtaa saa kyyneleet silmiin. Rakastuin sen maisemiin, varsinkin syksyiseen metsään, jossa lehdet muuttuivat lopuksi verenpunaisiksi, ja peilityyneen lampeen.
"I looked and looked at her, and I knew, as clearly as I know that I will die, that I loved her more than anything I had ever seen or imagined on earth. She could fade and wither - I didn't care. I would still go mad with tenderness at the mere sight of her face."

Fanitaidettani

tuppi

  • Ankeuttaja
Vs: Aasialaiset elokuvat (ja näyttelijät)
« Vastaus #4 : Toukokuu 06, 2008, 19:48:03 »
Minä pidän todella paljon japanilaisista elokuvista,ainaki missä Jackie Chan on:)Kotonani on aika paljon japanilaisia elokuvia minun halustani.

Poissa Zirendaril

  • Vuotiksen Virallinen Vompatti
  • Reservi
  • *
  • Sukupuoli: Velho
  • Murpatti
  • Tupa: Mary Sue
Vs: Aasialaiset elokuvat (ja näyttelijät)
« Vastaus #5 : Toukokuu 06, 2008, 20:35:33 »
Toinen on Hero, kiinalainen elokuva. Sanoisin, että samantapainen kuin Hiipivä Tiikeri, Piilotettu Lohikäärme [loistava sekin], mutta hieman visuaalisempi ja filosofisempi. Te, jotka odotatte vain hienoja taisteluja, älkää katsoko; jotkut sanovat elokuvaa tylsäksi, sillä se pitää ymmärtää, ennen kuin siitä voi pitää. Kaunein koskaan näkemäni elokuva, ja ainakin kaksi kohtaa saa kyyneleet silmiin. Rakastuin sen maisemiin, varsinkin syksyiseen metsään, jossa lehdet muuttuivat lopuksi verenpunaisiksi, ja peilityyneen lampeen.
Hero kiteyttänee kiinalaisen spektaakkelin. Budjetti tämän tyylisissä leffoissa on ihan uskomaton, ja se näkyy. Visuaalisesti kauniimpaa elokuvaa todellakin saa hakea. Hero on kuitenkin sikäli poikkeus omassa "sarjassaan", että sen ymmärtämiseen tarvitaan hieman Kiinan historian tuntemusta ja juonen tiivistä seuraamista. Elokuva on kuitenkin mielestäni tavattoman ärsyttävä. Kyllä, elokuva on tuskaisen tylsä, juoni ei oikein jaksa innostaa, hypyt ajasta toiseen ja valheesta todelliseen vain sekoittavat, ja vaikka kärryillä pysyminen ei olekaan mahdotonta, mielestäni kaikki on liian monimutkaista. Herosta löytyy kuitenkin joitakin filosofisia elementtejä, esim. järjestys>kaaos yms, mutta ne eivät myöskään elokuvaa pelasta. Hero on visuaalisesti pätevä, mutta oikeastaan melko sieluton. Toisaalta muut vastaavantyyliset leffat ovat vielä kamalampia. Formaatti aasialainen taisteluspektaakkeli tyyliin Hiipivä Tiikeri ja Hero on yleisestikin aika turha ja tylsä mielestäni. Silmänkarkkia kyllä riittää, mutta sen syvemmälle harvoin voi pureutua.

Poissa Musta Koira

  • Veni, vidi, vici.
  • Vuotislainen
  • libertiini
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Aasialaiset elokuvat (ja näyttelijät)
« Vastaus #6 : Toukokuu 08, 2008, 10:14:03 »
Minä rakastan hongkongilaisen Wong Kar Wain leffoja!!! Pidän myös hänen vakionäyttelijöistään, joita ovat mm. Tony Leung, Maggie Cheung, Takeshi Kaneshiro, Faye Wong sekä myös Zhang Ziyi, Andy Lau ja nyt jo edesmennyt Leslie Cheung. Siis Aasian kirkkainta tähtikaartia.

Usein Aasialaisista elokuvista puhuttaessa ihmisille tulee mieleen taistelu- tai kauhuleffat, mutta Kar Wain leffat ovat eri maata. Niitä voisi kutsua ns. "taide-elokuviksi", vaikka termi onkin ärsyttävä ja epämääräinen. Taiteellisilla seikoilla on kuitenkin niissä paljon merkitystä: jokainen kohtaus on kuin maalaus. Väreillä, varjoilla, kuvakulmilla, yksittäisillä eleillä ja musiikilla on niissä hyvin tärkeä osuus. Ja Kar Wain leffat ovatkin uskomattoman kauniita. Mitä itse sisältöön tulee, ne käsittelevät usein ihmisten tunteita, ennen kaikkea yksinäisyyttä. Tunnelma on yleensä melankolinen, muttei ahdistavalla, vaan katkeransuloisella tavalla. Lopputulos on hyvin esteettinen. Kar Wain tapa tuoda tunteet esille on mestarillinen: ikinä ei livetä liian sentimentaalisuuden tai melodramaattisuuden puolelle, mikä olisi mautonta. Lähestymistapa on hienovarainen ja vähäeleinen.

Johtuuko se vain minusta, vai onko oikeasti niin, että aasialaisissa elokuvissa on vähemmän musiikkia kuin länsimaisissa? Kun on jossain määrin tottunut lähes alituiseen taustalla soljuviin sävelmänpoikasiin, on melkeinpä omituista kuunnella puoli tuntia vain henkilöiden puhetta ja kenties askelien rapinaa hiekkateillä.


Kuten jo sanoin, ainakin Wong Kar Wain leffoissa musiikilla on tärkeä osa, ja sitä käytetäänkin paljon. Käyttö on kuitenkin ehkä vähän erilaista kuin länsimaisissa leffoissa. Joskus tuntuu, että Hollywoodissa on vain lätkäisty musiikkia taustalle koska niin on tapana tehdä, ilman että musiikki oikeastaan kuuluisi olennaisesti kohtaukseen tai että sillä olisi mitään merkitystä. Aasiassa musiikki liittyy tiiviimmin elokuvaan, koska elokuva on kokonaisuudessaan taideteos, joka olisi vaillinainen, jos joku sen osasista puuttuisi. Tietysti myös musiikittomuus ja erilaiset äänet, vaikkapa juuri tuo askelten rapina hiekkatiellä, voi liittyä olennaisesti kohtaukseen, jolloin niiden käyttö on perusteltua ja luultavasti tarkkaan harkittuakin. Oikeastaan voisikin kysyä: miksi kohtauksessa ei ole musiikkia? Tahdotaanko hiljaisuudella viestiä jotakin?

Wong Kar Wain elokuvien lisäksi katson myös Wuxiaa ja muita taisteluelokuvien lajeja. Wuxia on myös hyvin miellyttävää esteettisesti. Siinäkin väreillä, maisemilla ja pienimmilläkin liikkeillä on suuri merkitys. Juonissa on yleensä suurta tragediaa, joka ei kuitenkaan mene mauttomuuden puolle (hyvänä esimerkkinä esim. Lentävien tikarien talon loppukohtaus). Wuxia-leffoissakin musiikilla on mielestäni tärkeä osuus, mutta välillä musiikki on niissä niin hienovaraista, että se jää helposti katsojaltakin huomioimatta.
-Non unde possim sed unde volo-

Kukkelikuu

  • Ankeuttaja
Vs: Aasialaiset elokuvat (ja näyttelijät)
« Vastaus #7 : Helmikuu 02, 2009, 17:14:29 »
Kesällä tulleet aasialaiset samurai- ja taisteluleffat oli pakko katsoa joka kerta. Osa oli toki kiinalaisia, mutta japanilaisiakin löytyi. Lemppareitani ovat mm:

Samurai hämyisen illan, joka kertoo menneisyyden japanista, päähenkilönä on yksinhuoltajaksi jäänyt isä, jolla on kolme tytärtä. Mies käsketään tappamaan jotain toista tyyppiä.

Seitsemän miekkaa, joka on tarina seitsemästä erilaisesta tyypistä, joille annetaan legendaariset seitsemän miekkaa. Kaikista tulee hyviä taistelijoita ja niin edes päin.

Lentävien tikarien talo. Ihana! Sotilas(päällikkö?) tapaa ilotalossa sokean tytön ja lähtee viemään sitä jonnekkin? (Tämän katsomisesta on niin kauan että syytä en muista.) No, ne kuitenkin rakastuu, yllätys yllätys. jne.

No okei, onhan ne raakoja, mutta niissä on niin paljon muutakin! Näyttelijät on kauniita ja kieltä on ihana kuunnella, lisäksi juoni on yleensä tosi hyvä. Samuraileffoissa taistelut tapahtuvat aika usein ulkona, maisemat ovat tosi ihanat.

Lempinäyttelijää ei tällä hetkellä ole.

Poissa Afro

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Puuskupuh
Vs: Aasialaiset elokuvat (ja näyttelijät)
« Vastaus #8 : Joulukuu 14, 2011, 11:12:26 »
Olen vasta kaksi aasialaisleffaa katsonut, ja lisää haalin, kunhan eivät vain olisi liian väkivaltaisia..

Ensimmäinen näistä on viime vuonna maailmalla, mutta tänä vuonna Suomessa julkaistu Tran Anh Hungin japanilaisdraama Norwegian Wood. Joo, nimi on kyllä Beatleseilta, mutta älkää olettako että heitä sen enempää elokuvassa olisi. Biisi kyllä soitetaan lopputeksteissä. Tapahtuma-aikana on kumminkin 60 -luvun loppu Tokiossa, ehkäpä nimi on myös merkki siitä. Alussa on kolmikko, Toru, Naoko ja Kizuki, jotka ovat hyviä ystäviä. Kizuki ja Naoko seurustelevat. Jo elokuvan alku onnistuu pelottamaan, kun Kizuki tekee itsemurhan, mielestäni kamalimmalla mahdollisella tavalla. Naoko menee tästä tyystin sekaisin (mielenterveysongelmia) ja koko loppuelokuvan ajan pelkään aina, kun Naoko on pelissä. Vaikka elokuva onkin pelottava (jos sen tajuaa, täytyy nimittäin MIETTIÄ), minä tavallaan pidin siitä. Vaikka kyllä joskus tuntui että nyt tuli nähdyksi vähän liikaa. Luontokuvat olivat kauniita, Hung on erinomainen niiden kanssa, ja musiikki on hienoa. Sitä paitsi, Kiko Mizuhara ja Ken'ichi Matsuyama ovat kauniita/komeita. Vaikka elokuva onkin Youtubessa, en ole tahtonut katsioa sitä uudestaan, kumminkin vähän pelästyin :S

Toinen onkin tämä Hiipivä Tiikeri, Piilotettu Lohikäärme. Hienosti tehty, hyvä perustarina ja hienot maisemat. Pidin eniten Lo:sta eli siitä aavikkorosvosta. Lentämiset (miten joku voi muka kävellä ilmassa) olivat mielenkiintoisia :D Tätä ei halunnut lopettaa kesken, ja pidin tästä todella. Vaikea kumminkin sanoa kummasta pidin enemmän.

Poissa Måns

  • Vuotislainen
Vs: Aasialaiset elokuvat (ja näyttelijät)
« Vastaus #9 : Tammikuu 07, 2012, 19:12:02 »
Jotain samurai-leffoja olen muistaakseni nähnyt, samoin ainakin joku korealainen kauhuleffa mut on kerran pakotettu katsomaan (en diggaa genrestä mutta leffa oli muistaakseni ihan hyvä silloin kun uskalsin pitää silmiä auki). Moon Child oli joskus tarkotus kattoa näiden kahden sankarin takia :DD: lolol gackto ja hyde. Myös yhden Wong Kar Wain näin jjoskus ja nukuin sen läpi, ei siis siitä mitään mielipidettä. Norwegian Wood on katsomislistalla heti kun pystyn, tahdon nähdä miten niin hyvästä kirjasta on onnistuttu tekemään leffa.

Mutta. Oma lempparini ja yksi harvoista japanilaisista leffoista jonka olen nähnyt on Bandage (tai japaniksi Bandeiji). Kertoo siis kuvitteellisesta bändistä nimeltä LANDS jonka musaa kuullaan myös soundtrackilla. Osa näyttelijöistä oli myös muusikoita ja he osallistuivat biisien tekoon, osa "bändiläisistä" oli pelkkiä näyttelijöitä. LANDS muistaakseni heitti myös pari keikkaa Tokiossa leffan ilmestymisen aikaan, mainoskikka tai jotain. :D Näyttelijöinä mm. Akanishi Jin ja Kengo Kora (omgg *drools*), ja tarina kertoo bändin vokalistin ja tyttöfanin dramaattisesta suhteesta. Leffa on sydäntäsärkevä ja hieno ja yhyy. Löytyy netistä enkunkielisillä fansubeilla. :)
Fuck that shit, I scrub drums for no man.
- Snafu

icon ©puolipro

Poissa Ruiskaunokki

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Luihuinen
Vs: Aasialaiset elokuvat (ja näyttelijät)
« Vastaus #10 : Heinäkuu 14, 2012, 20:34:40 »
Jossain vaiheessa mulla oli listanpoikanen aasialaisista leffoista, mitä pitäisi katsella, mutta vapaa-aikani huono aikataulutus aina onnistuu muuttamaan nämäkin suunnitelmat. Joitakin kauhuleffoja on tullut vilkaistua, mutta kyllä niitä muitakin leffoja on! :D Happy Together on kyllä pölyttynyt hyllyssä muutaman vuoden, jos joku päivä...

Sheng xia guang nian (aka Eternal Summer) on taiwanilainen elokuva... ihmissuhteista. Myönnetään, että tästä on jo nelisen vuotta kun elokuvan katsoin joten Wikipedia on kaveri. Kolmiodraaman makua löytyy jossain määrin. Aika ehkä on kullannut muistot, mutta oli jotenkin kaunis elokuva.

Etelä-Koreasta tulee Wang-ui namja (The King and the Clown), jonka loppu eritoten pisti meikäläisen itkemään. Ryhmä katutaitelijoita/narreja tekee pilaa kuninkaasta ja nämä pidätetään maanpetoksesta. Kuolemantuomion välttääkseen ryhmän on esitettävä kuninkaalle näytelmä, joka saisi tämän nauramaan. Tästä tarina lähtee etenemään ja vaikka aluksi kaikki meni hyvin, alkaa hovissa tapahtua...

Enempää elokuvia en esittele. Myönnettäköön sekin, etten kuitenkaan osaa sanoa, millä tavalla aasialainen elokuvakerronta eroaa länsimaalaisesta. Olen parin viimeisen vuoden aikana katsonut ainoastaan länsimaalaisia elokuvia, joten jos pääsen takaisin putkeen, alkaa eroja taas huomata. Kulttuurillisia eroja nyt on muutoin turha mainita. :D
Battle Royale on katsottu, Moon Childissa pääsin puoleen väliin (japaniksi ilman mitään tekstejä, wohoo), A Frozen Flower (쌍화점) muistutti enemmän aikuisviihderainaa ja Hello, Schoolgirl (순정만화) oli ihan kiva leffa koska Kim Young-woon ja Yoo Ji-tae. :D