Aihe: Ikuisuusprojektit

[Vadelmafairy]

Tämä topikki on kuin luotu minulle. :)

Kaulaliinan kutominen
Kolme vuotta sitten aloin kutomaan kaulaliinaa joululahjaksi siskolleni ja arvatkaa onko se vielä valmis? Ei tosiaankaan. Se on alle metrin pituinen ja minua on alkanut pikkuhiljaa ärsyttää se, koska alkupäässä olen ollut niin surkea kutoja, että se on leventynyt huomattavasti. Sitten kavensin sen oikeaan leveyteensä ja nyt kaulaliinassa on sellainen kiva uloke. :P
Vastapainoksi: kudoin tupakaulaliinasta 120 cm pitkän viime vuonna LP- leffan ilmestymistä varten viikossa, koska oli menossa katsomaan sitä ensi-illan jälkeisenä päivänä (Meni tasan seitsemän päivää. Yhtenä päivänä jäi lähes kokonaan kutomatta).

Ristipistojen tekeminen
Ei ole koskaan ollut minun suurin lajini, mutta se on silti ihan kivaa, kun ei ole mitään muuta tekemistä. Aloitin sellaisen alle A5 -kokoisen koiratyön varmaan... 6 vuotta sitten. Olen saanut tehtyä koiralta korvan (tai jotain sinne suuntaan). Pitäisiköhän sekin heittää vihdoin roskiin?

Tarinan kirjoittaminen
On jäänyt usein kesken. Varsinkin sellaiset pitkät, joista en tiedä tarkalleen miten pitkää kirjoitan. Lyhyet onnistuu, mutta muuten jäävät lähes poikkeuksetta kesken. Nyt olen kerrankin ottanut itseäni niskasta kiinni ja päättänyt kirjoittaa tarinani loppuun. :)

Huoneeni siivoaminen
Välistä pidän oikeasti siivoamisesta ja alankin siivota ihan kunnolla. Silloin, kun suutun todella pahasti, alan myöskin siivota, mutta se siivousvimma ei ikinä kestä siihen asti, että saisin huoneen siivottua ihan loppuun asti. Yleensä käy niin, että olen saanut siivottua hyllyni. Olen alkanut siivota sänkyni alla olevia laatikoita ja olen levittänyt viimeisimmät seitsemän vuosikertaa Aku Ankkoja lattialle (nipuissa tietenkin), kun siivousvimmani loppuu ja en jaksakaan enää siivota. Tällöin a) tungen lattialla olevat tavarat takaisin sinne missä ne olivat, tai b) jätän huoneen silleensä siivotakseni sen myöhemmin loppuun (yleensä tässä tapauksessa tavarat jäävät lattialle, kunnes minun täytyy mennä nukkumaan, jolloi tungen tavarat takaisin laatikkoihin).

Tässä oli muutama näin aluksi. mutta loppujen lopuksi, minusta tuntuu, etten saa mitään valmiiksi asti (paitsi jos on pakko). Harrastuksien hankkimisessakin meni sellaiset kolme vuotta. :)

[sinynza]

Lenkkeilyn aloitus - Tuo piti aloittaa jo aikoja sitten, mutta aika ei kai vain riittänyt enkä sitten jaksanut. Otin kuitenkin pari viikkoa sitten itseäni niskasta kiinni ja raahauduin uimaan. Uimassa minun piti käydä kerran viikossa, kävin sitten kerran ja toinen jäi.. Nyt olisi sitten varmaan sen toisen vuoro tällä viikolla.

Päiväkirjojen kirjoittaminen loppuun - Minulla on miljoona päiväkirjaa, joista mikään ei ole kirjoitettu loppuun. Nyt kun saan sitten tuon tällä hetkellä olevan kirjoitettua, otan vanhoja esiin ja kirjoitan ne täyteen (ellen sitten löydä jonkun uuden ihanan kirjan, joka saattaa hyvinkin olla mahdollista).

Rikkinäisten vaatteiden korjaus - Tässä hommassa olen jo vähän edistynyt, nimittäin ompelin toppini taas kuntoon. Vielä on odottamassa neulepusero (josta nappi on lähtenyt puoliksi irti) ja housut ja paita, joiden molempien lahkeesta on purkautunut ommel. Siinä olisi vielä ommeltavaa!

Tälläisi hommia pitäisi jaksaa tehdä..

[Mysteeri]

Mun koulupuvun hankinta alkaa jo tuntua ikuisuusprojektilta. Hame, kaapu ja hattu jo on, mutta muut puuttuu ja en sitten millään saa päähäni mistä voisin hankkia tupakravatin tarpeeksi halvalla.
Sitten on Rowlingin elämäkerran lukeminen. Ostin sen kaksi vuotta sitten kesällä Hämeenlinnasta ja oon peräti sivulla 64. Yli puoleen vuoteen en oo lukenu sivuakaan siitä.
Kaulaliinani ei ole edes puolivälissä vaikka sen ihan innolla aloitin. Tulee kudottua tyyliin pari riviä viikossa.
Huoneeni siisteyden säilyttäminen. En ole ikinä osannut pitää kamojani järjestyksessä. Huoneeni ei paljonkaan eroa kaatopaikasta ja aina kun siivoan, se pysyy tasan iltaan asti siistinä mutta sitten mä viskaan vaatteet tuolille ja päiväpeitot ja tyynyt lattialle, kaivan jo sotkuisesta vaatekaapistani yöpaidan ja puolet muista vaatteista tippuu ulos. Lisäksi yksi harvoista pelonkohteistani on pölynimuri. En voi sietää sitä.
Feng shui kiehtoo muakin, mutta taitaa olla täysin mahdotonta edes harkita.
Roskiksen tyhjennyskin on kyllä vienyt aikas ikuisuuden. En käytä enää omaa roskista, koska se on täynnä ja vaikka roskikselle ei oo pitkä matka niin ikinä ei jaksa taikka kerkiä viemään sitä pussia ulos. Onneksi siellä on pelkkiä paperiroskia, että ei lemua sentään.
Sitten mun pitäis hankkia jostain Nancy niminen kirja. Ei vaan näy missään. Mutta nyt mä siirryn viellä äkkii kattoon huuto.netistä ennen kun iskä tunkee tähän.
Kaikkiin kokeisiin lukeminen on myöskin todellakin ikuisuuden vievää. Aina ajattelen, että nyt aloitan, mutta kun saan jonkun historiankirjan koealueen alusta auki, niin heti pälkähtää päähän ties mitä kaikkea, mitä seuraavaks pitäis tehdä. Sit mä luovutan lukemisen suhteen ja päätän, että luen sitten huomenna. Ja seuraavana päivänä päätän, että luen sittenkin vasta huomenna. Kyllä sitä aikaa vielä on...Ja yhtäkkiä onkin jo koetta edeltävä päivä. Yleensä mun lukemiset jää aina viimiselle illalle tai sitten koeaamuun, jolloin en kyllä lue yhtään kun ei silmät tuppaa aukeen tarpeeks ajoissa.

[alstromeria]

Ikuisuusprojekteja on aivan liikaa ja joskus niistä saattaa itselleen syntyä jopa "turhaa" stressiä.

Yksi parhaista on kuitenkin kaulaliina, jota aloin neuloa ehkä 7-8vuotta sitten. Into meni koska väri oli kovin ruma.
 
Toisena tulee tarina jonka juonen kadotin päästäni kun pidin tauon ja aloin työstämään sitä jälleen 2kuukauden jälkeen. Tarinassa on tällä hetkellä 6sivua wordissä.

Sitten tulee sängyn alusen imuroiminen. (voi itkettääkin ajatella mitä kaikkea sielä on). Huoneeni on kyllä muuten kohtuu siisti mutta *köh* se sängyn alunen. Sinne on vaan niin helppo piilottaa lattialla lojuvia kenkiä, vaatteita sekä muuta tavaraa jos tulee kavereita/vieraita.

Ainiin ja vielä vaateserminkin teko loppuun.

Voi voi näitä on paljon, innostun helposti uusista asioista jotka parin päivän jälkeen unohtuvat. Tai no eivät unohdu, oikeastaan ajattelen niitä useinkin, mutta en saa niitä toteutettua.

[Countess Raiven]

mä kun luulin vastanneeni tänne ??

No mun ikuisuusprojektini on mun hiukset, niiden väriin ja leikkausmalliin kyllästyy liian helposti, eikä ne ikinä ole hyvin. Nyt on suunnitelmana leikata ne vielä lyhyemmäks mitä ne on ja värjätä pinkiksi.
Toinen ikuisuusprojekti on yks vampyyrinovelli mitä mä en saa millään tehtyä valmiiksi.

[Crina]

Olen tässä nyt ainakin kaksi vuotta yrittänyt kutoa yhtä kaulahuivia. Aloittaessani sen olin aivan innoissani, ja kudoin pian koko kerän loppuun asti. Into jäähtyikin sitten siinä, kun piti hankkia toinen kerä. No, nyt olen saanut siitä toisestakin kerästä puolet kudottua, mutta kaulahuivia pitäisi tehdä vielä ainakin 15 senttiä. Katsotaan sitten ensi talvena. (Kaiken lisäksi haluaisin tehdä jommalle kummalle vanhemmistani joululahjaksi kaulahuivin. Pitäisi varmaan aloittaa nyt, niin saan sen valmiiksi vuonna 2010.) ^^

Tämän lisäksihän ovat sitten kirjoitusprojektini, ficcini ja sitten ne ihan omat ajatukset. Kaikki ovat hyvässä vireessä ja osa kirjoitettunakin, mutta saa nähdä milloin saan jonkun niistä päätökseen.

Puhumattakaan sitten huoneen siivouksesta (niinkin yksinkertaiset asiat kuin kymmenen euron setelin laittaminen lompakkoon talteen tuntuu vaikealta. Se seteli on lojunut pöydälläni jo varmaan viikon), tai ulos liikkumaan lähdöstä. Tiedän kyllä, että saisin kummatkin toimimaan oikein hyvin, vaikeinta on saada se alkuun. Huomenna sitten-ajattelu ei selvästikään sovi minulle.

[Daniel]

Kyllähän niitä ikuisuusprojekteja vähän uhkaa kertyä. Minulla on pari ficciä, joille en ole suunnitellut ollenkaan juonta, mutta jotka olen kuitenkin jo aloittanut julkaisemaan finissä, ja eihän sitä kesken enää sitten voi jättää, kun on saanut jonkun sitä lukemaan. No joo, jatkan minä niitä, mutta ne ovat kyllä ikuisuusprojekteja. Ja olen joskus aina aloittanut jonkun tavallisen tekstin hyvä juoni mielessäni, mutta sitten kun se ei enää innosta, niin projekti lentää helposti roskapönttöön..

Lisäksi huoneeni uudistaminen on ikuisuusprojekti. Se ei ole IKINÄ ollut valmis. Aina kun sen luulee saavansa valmiiksi, niin sitten onkin "hei, mutta tuonhan voisi vaikka maalata". Sitten menee kauan, ennen kuin saan sen maalattua, ja sitten kun huoneeni on vihdoin valmis, huomaankin, että en pidä enää siitä väristä, tai että olen kyllästynyt järjestykseen.

Myös se, että vähentäisin koneen käyttöä on yksi ikuisuusprojekti. Ajattelen aina, että ensi maanantaista alkaen en ole enää yhtä paljon koneella. Mutta sitten ajattelen "eipä tässä muutakaan tekemistä ole, ja eihän siihen kuole" ja siinä sitä taas ollaan.

[Vilena]

Omiin ikuisuusprojekteihini kuuluvat mm. erilaiset ompelutyöt, viimeisimpänä farkuista (melkein)tehty hame, lapasia löytyy jne. Pipot ovat sellainen asia, jonka saan aina loppuun asti, se kun on virkkaamalla niin nopeaa ja yleensä tarvitsen ne pipot piakkoin eikä ole varaa lusmuilla. Toinen ikuisuusprojekti on tarinat, joita alan kirjoittaa. Jotenkin ne aina jäävät keskeneräisinä tuonne pöytälaatikkoon. Toisaalta, viimeisin keskeneräinen tarina on jo aika vanhaa kamaa, enkä viitsi enää edes yrittää jatkaa sitä, kun entinen teksti on kieleltään niin heikkoa (haa, kehitystä tapahtunut!). Itsekin olen aikonut vakaasti lukea Raamatun läpi, kuten joku muukin täällä. No, ainakaan vielä niin ei todellakaan ole tapahtunut. Ehkä jonain päivänä... Yleensä myös kaikki sellaiset asiat, joilla ei varsinaisesti ole kiirettä - eli niiden senhetkinen olotila käy vaikka koko loppuelämän mutta tarkoitus olisi pistää asiat paremmalle tolalle - ne ovat niitä juttuja, jotka jäävät ikuisiksi ajoiksi kesken. Kun ei viitsi, on aina parempaa tekemistä tai ei ihan oikeasti muista. Eräskin ikuinen aikomus - joskin mieluisa sellainen - on sisustaa tämä huone loppuun asti, viimeistä silausta myöten. Niin, kyllähän sitä olisi ihan mukavaa kiertää sisustusliikkeitä, kunhan vain joskus saisi aikaiseksi.

[Lorainne]

Nukkekoti.
Saattaa kuulostaa lapselliselta, mutta minä rakastan suuria, viktoriaanisia nukkekoteja. :) On tarkoitus tehdä oma semmoinen, mutta sitä on nyt tehty jo neljä vuotta, mutta edes talo ei ole vielä valmis... Kaikenlaista pikkutavaraa ja huonekalua pyörii kaapeissa ja nurkissa. Iskän kanssa sitä taloa aloitettiin talvella, mutta sitten tuli kaikenlaista muuta hommaa ja se jäi. Lattia ja ulkoseinät on sirkkelöity sopivan kokoisiksi, mutta sen enempää ei ole edetty... :/ Nyt kohta olisi taas tarkoitus aloittaa sitä tekemään, mutta katsotaan nyt miten tässä käy... :)

[Elektra]

Projektit....

Miksi ihmeessä aina pitää alottaa jotain uutta vaikka kaikki vanhakin on kesken? Tiedä häntä mutta aina niin vain jotenkin käy.

Tarkoitukseni on ollut puolitoista vuotta ommella kaapu, etsiä koulupuku ja osallistua larppiin.. no taikasauva on tehty ja yllättäen sain tänään ihmeellisen innostus puuskan ja tein itselleni pergamentteja! wow. ensi kesänä kai sitten larppaamaan(ko?)... Toinen projekti on palapeli, kolmas sellainen kuva hommeli johon oli tarkoitus kerätä erilaisia päämääriä.. no missä lie sekin viipyy.. jossain välissä pitäisi lukea Sinuhe, siivota koulu tavarat huoneesta uusia varten, käydä kaupassa ostamassa vaatteita ja kaikkea muuta tarpeellista, mitä on pitänyt hankkia jo vuosia sitten. Käsityöt. Laatikko, minun piti ostaa laatikko jonne laitan muistoni englannin matkastani (olin viikon asumassa yhden perheen luona) no sekin jäi, ja nyt matkasta on 4 vai 5 kuukautta *eeh*.. Mitäköhän vielä -enempää en listaile nyt, mutta kyllä niitä riittää..

Mutta olen saanut muutamia vuosien mittaan valmiiksikin, lapasia, villasukkia, kaulaliinoja, muutaman palapelin (äidin avustuksella useimmiten), tänään ne pergamentit, taikasauvat, urhiluharrastuksen aloittamisen, mopokortin hankkimisen (siihen meni puolisen vuotta), vaatekaapin raivauksen (se oli liiankin tehokas, mittäin nyt se ammottaa tyhjyyttään) mutta kaikkeen on mennyt kuukausia tai vuosia tai muuten vaan liian kauan. Ja aina sitä vaan aloittaa uutta.
Ja teidän takianne sain uusia luultavasti ikuisuusprojekteja, koska innostuin ajatuksistanne.. Mutta lisäksi sain intoa lähteä penkomaan omat ikuisuusprojektit alta pois.. Teen sen ehkä sitten huomenna....

[nostalgie]

Voi kyllä, minullakin taitaa olla "hiukan" liikaa niitä ikuisuusprojekteja, jotka taitavatkin pysyä ikuisina. Huokaus.
Eli, minun pitäisi käydä tämän kämpän kummaltakin tietokoneelta kaikki omistamani tiedostot läpi, poistaa turhat, järjestää ne ja tehdä varmuuskopioita ja vaikka mitä. En vaan sitä ikinä aikaiseksi, ehkäpä sen takia, että tiedän kuinka helvetillinen työ siinä on edessä. Ei ihme, että alkaa levytilat käydä vähiin.

Toinen juttu, olen vuoden ajan suunnitellut kerääväni ihania muistoja ja kuvia minusta, perheestä, ystävistä ja hellusta sellaiseen isoon, itsenikkaroimaani valokuvakehykseen. Se tulisi seinälle, ja ajattelin sisustukseni mukaisesti koota siihen mustavalkoisia kuvia, mutta yritäpä tässä "keretä." Inspis vaan on aina jossain, koska tiedän, että tässäkin tulee olemaan suuri työ. (Ehkä joululomalla, viimeinkin? Jep, näin sanoin kaikkien lomien alussa.)

Kolmas taitaa olla tämä koko ikäni kestänyt vaatehuoneen perinpohjainen siivous. Äiti on aina kyllästynyt minun saamattomuuteni, ja siivonnut sen lattiarajoja myöten, mutta ehkä nyt minun on näytettävä naisellisuuteni ja saatava se omin avuin kuntoon. On upeaa metsästää 5 vuotta vanhoja pölyisiä vaatteita kun niitä jotenkin aina ajautuu vaatehuoneen ovelle. Ja on siinä yllätystä kun sen oven sitten avaa.

Ehkä voisin tänään (kuten kaikkina muinakin päivinä) aloittaa yhden ikuisuusprojekteistani?

[Lemoni]

Ikuisin ikuisuusprojekti ovat ehkä seinäni. Siis. Ne eivät tule ikinä valmiiksi, koska ne eivät _voi_ tulla ikinä valmiiksi. Jutun idea on siinä, että persoonallisten seinien toivossa aloin joskus vuosi pari sitten päällystämään seiniäni julisteilla, lehtileikkellä, kuvilla etc. Aika hyvin olen siinä onnistunut, mutta aina tulee uusia kuvia, uusia julisteita, uusia seinälle laitettaia juttuja, joita voisi laittaa seinälle. Ikuisen uudistumisen (ja sen takia että aina löytyy uusia valkoisia kohtia) takia seinäni ovat todellisen ikuinen projekti.

Tuota toinen on yksi sellainen harmaansininen kaulaliina, josta on tarkoitus tulla tooooosi pitkä. Olen tehnyt sitä... hmm?... nelisen tai viitisen vuotta. Hukkaan sen aina välillä ja kaikkea sellaista, minkä takia tekeminen ei oikein edisty. heh?

Olen aloittanut vastikään uuden ikuisuusprojektin. Aion opetella soittamaan bassoa, mikä voi olla työlästä sillä a) en omista bassoa b) äitini ei suostu maksamaan minulle tunteja. Voin harjoitella vain koulussa musan tunneilla, joista on vaivaiset kolme tänä vuonna ja sielläkin rupubassot. Mutta kyllä minä vielä joskus...

[Larten]

Minä olen kärsimätön ihminen, joten minullahan niitä ikuisuusprojekteja aina kertyy.
Kaks vuotta sitte maaliskuussa päätin alkaa neulomaan itelleni semmosta myssyä. Ja nyt kahessa vuodessa oon saanut sitä tehtyä upeat neljä kierrosta. :D En ole hyvä neulomaan joten edistyminen on todella hidasta. Voisin ottaa sen nyt uuteen kämppääni ja tehdä ajan kuluksi.

Toinen ikuisuusprojektini on eräs tarina. Aloitin sen kasiluokalla (oon nyt amiksen ekalla), suunnittelin kaikki hahmot ja juonen, mutten vaan saa kirjoitettua sitä. Se tyssää aina niihin kohtiin, mitä en suunnitellut niin hyvin, ja niitä "tylsiä" kohtia on niin tympee kirjottaa.

Mun ikuisuusprojektit syntyy just hetkellisestä inspiraatiosta, mutta olen niin itsepäine ihminen etten voi koskaan jättää mitään kesken, ja niistä kehittyy ikuisuusprojekteja. Ehkä sitten joskus otan itseäni niskasta kiinni ja ne valmistuu...

[blue kelpie]

Muínulla on ikuisuusprojektinani sarjakuvani...Aloin piirtää sitä josksu 8 luokan puoli välissä ja nyt olen kirjoitellut siitä tarinaa ja sarjakuvalla o pituutta 75 sivun verran ja lisää tulee koko ajan....O.o Ajattelin jättää sen 8 jälkeen mutta löysin sen ysillä ja olen jatkanut sitä hyvillä ielin kun olen saanut seurata aktiivista kehittymistäni piirtäjänä

Toinen projeksti on huoneeni suur siivous :(

[Hippogriff]

No näitä nyt löytyy todella paljon, mutta tässä ainakin kaksi juttua mitkä minua ärsyttää eniten etten jaksa tehdä niitä loppuun: fanipostia Rowlingille sekä tarinan kirjoitus. Tuo kirjeen alku on ollut mulla tossa työpöydällä about puoli vuotta enkä ole sitä ikinä jaksaut loppuun asti tehdä. Tarina taas... no, lukuisia tarinoita olen aloittanut, mutta nepä sitten jääkin niihin pariin lauseisiin.. :(

[Lorainne]

Olen aiemmin kirjoittanut tähän töpöön ikuisuusprojektistani, mutta siitä viestistä on jo niin kauan aikaa, että projekti on ehtinyt edetä jo melkoisen paljon. Kirjoitan nyt siis uudet kuulumiset nukkekodistani. Ikuisuusprojekti se on edelleen.

Viimeksi kirjoitin, että itse nukkekoti on työn alla, mutta niinhän siinä sitten kävi, ettei taloa saatu koskaan valmiiksi. Isä laiskistui ja minä turhauduin. :D Päädyimme siihen, että perhesovun ja pinnan säilyttämisen kannalta on parempi ostaa valmis talo. No, minä sitten surffailin vähän netissä ja löysin ihanan vaaleansinisen nukkekodin, joka tällä hetkellä seisoo tuossa takanani. Mutta edelleen hyvinkin vaiheessa.
Taloa on tapetoitu jo varmaan yli puoli vuotta, mutta valmiina on vain vajaat kaksi huonetta. Ja lattiatkin pitäisi laittaa. Kai sitä vielä joskus... :) Tapetteja on niin hankala laittaa, ettei niitä ihan tuosta vaan ala seinille vetelemään. Ja materiaalit ovat vähän sitä sun tätä, pitäisi kyllä jostain hommata vähän parempia...
Kalusteita ja kaikenlaista pikkuhärpätintä on kyllä ehkä vähän liiankin kanssa, ja lisää tulee joka helkutin joulu ja syntymäpäivä. Täytyy yrittää sitten mahduttaa ne sinne taloon kun saan sen laitettua valmiiksi... :D

Tämä on siis todellakin ikuisuusprojekti. Kun aloitin nukkekoteilun 9-vuotiaana, kirjoitin suunnitteluvihkooni: "Huom! Nukkekodin tekeminen kestää kymmenen vuotta." :D Sen mukaan puolet ajasta on jo kulunut... Kääk, tulee kiire. :D

[Yöfani]

Minulla on kesken varmaan satoja ikuisuusprojekteja. On näitä pienempiä, kuten kaulahuvi, blogia/kotareita pitäisi päivittää useammin, pipo pitäisi virkata, tiettyjä kirjoja lukea, novelleja kirjoittaa.. Niitä on MONIA. Mutta sitten on niitä tärkempiä, kuten se huoneen siivoaminen kunnolla (laatikoita myöten), tietyt kotisivut(kuten kanin) tehdä ja näin. Tiedä sitten onko se niin tärkeää, mutta.

Off/Kwanfan, en tiennytkään että Vuotiksessa on muita nukkistelijoita kuin minä :)

~Yöfani

[seitti]

Nuotit ovat tämänhetkinen ikuisuusprojektini. Haluan oppia soittamaan kitaraa hyvin nuoteista, mutta olen näköjään aika hidas oppija. : D Nuotteihin tutustuin ekan kerran noin vuosi ja kolme kuukautta sitten, ja vasta nyt on alkanut tapahtumaan vähän nopeampaa edistymistä nuoteista soittamisen suhteen. Voisinpa sanoa, että olen hiljalleen oppinut alkeet! Mun pitäisi vaan soittaa useammin ja enemmän, niin kyllä se siitä alkaisi paremmin sujumaan. Mutta tosiaan, tuntuu, että nyt olen alkanut edistymään tämän ikuisuusprojektini suhteen. Koska en halua että tämä jää vain ikuisuusprojektiksi...!

[Lady Asensio]

Laihduttaminen taitaa olla nykyinen ikuisuusprojektini. Haluan pois masennuslääkityksen aiheuttaman 10 kilon painonnousun. Laihduttaminen on vaikeaa ja tämän vuoksi lopetin lääkityksen syksyllä omatoimisesti. Laihduinkin pari kiloa (kiitos myös kevättalvella sairastamilleni flunssalle ja oksennustaudille, jolloin molempien aikana laihduin pysyvästi). Nyt on tullut pari kiloa jälleen lisää, koska jouduin aloittamaan lääkityksen uudelleen.

Inhottavasti tuntuu että minulla on paremminkin burn out (masennus on vain sen yksi oire ja olen joskus tarvinnut sairaslomaa lääkityksestä huolimatta). Lääkärit ja etenkin psykiatrit ovat ikävä kyllä lähinnä lääkeuskovaisia eli lääkkeitä saa muttei keskusteluapua tms. Lisäksi tyypit eivät usko minua kun sanon että minulla voi olla burn out. Lääkeresepti kyllä annetaan kouraan, mutta ei puhettakaan miten voisin opiskella ja käyttää aikaani järkevämmin, vähentää stressiä ja saada pois riittämättömyyden tunteen vaikka nämä ovat suurimpia ongelmia joita minulla on. Lisäksi Yths:n psykiatrit antavat liikaa painoarvoa seurustelemattomuudelle eli sairauden syyni on muka siinä. Ei todellakaan vaan koulu on pahin tekijä, en edes halua seurustella joten miten se etten seurustele voisi olla ongelma.

[adswil]

Kunnon kohottaminen taitaa olla se pahin ikuisuusprojektini. Useita kertoja vuodessa päätän aloittaa terveellisemmän ja liikunnallisemman elämän, ja aloitan "uuden elämäni" käymällä muutaman kerran hirveällä rääkkilenkillä (koska en osaa aloittaa hillitysti), minkä jälkeen uskottelen itselleni aina uudelleen, että liikunta on ihan hirveää, enkä missään tapauksessa jaksa harrastaa sitä. Teen aina lupauksia siitä, miten lenkkeilen edes kävellen muutaman kerran viikossa, mutta aina onnistun keksimään tekosyitä liikkumattomuudelleni: milloin on koulussa liikaa kiireitä, milloin flunssa uhkaa iskeä, milloin on liian kylmä... Velttoiluni takia tykkäänkin ohjatuista ja maksullisista liikuntaharrastuksista, joihin tulee mentyä ainakin velvollisuudentunnosta - ja sitten, kun jaksaa raahautua paikan päälle, onkin aina yllättävän kivaa :) Yksinäinen lenkkeily on tosi tylsää, tykkään paljon mieluummin liikkua yhdessä muiden kanssa, esimerkiksi tanssiminen on osoittautunut minulle sopivaksi lajiksi. Taas syksyn tullen aion kohottaa kuntoani alkamalla käymään useammilla tanssitunneilla viikossa, pakko yrittää aina keksiä jotain :D

[Gretel]

Ikuisuusprojekteja on kertynyt vaikka minkälaisia:

Kirjoitustyöt:
Ficit, sekä tänne Vuotikseen, että muille foorumeille. Kaikista ärsyttävintä on, että idea on täysin valmiina päässäni, mutta olen liian laiska naputtelemaan sitä koneelleni. Raivostuttavaa. Tälläkin hetkellä mehukas Lily/Sirius, sekä ei yhtään huonompi Ginny/Charlie odottavat valmistumistaan, jos vain joskus saisin ne tehdyksi. Toivottavasti skarppaan lomalla ja tuon ne teidänkin luettaviksenne.

Ficcien lisäksi on novelleja, runoja, jopa pidempi kirja suunnitteilla, pääni sisällä. Kaikki pysyvät siellä, kammottavan laiskuuden takia katoavat pian kaikki. Tässä voisi jopa luvata, että parannan tapani. Ainakin yritän.

Koulussa skarppaaminen:
Ensi vuonna, joulun jälkeen, ensi jaksossa, ensi kuussa, ensi viikolla, huomenna... Ja hupsista, peruskoulu on ohi. Ei tullut luettua kunnolla, eikä pistettyä kaikkea peliin. Keskiarvoa piti nostaa, mutta kuinkas kävikään. Tieto siitä, että pystyn jos yritän on kertakaikkiaan hautautunut jonnekin kauas pois. No pilkka ainakin osuu omaan nilkkaan. Kokeista olisi saanut paljon paremmat, jos lukemisen olisi viitsinyt aloittaa ja läksytkin olisi voinut tehdä, mutta ei niin ei.

Ulkonäkö:
Hommaa uusi hiustyyli, kasvata kynnet, osta vaatteita, liiku enemmän, syö terveellisemmin, hoida ihoa, plaaplaaplaa. Kesäkuntoon piti tulla, mutta oli ja meni. Tästä tulee kamala olo kun listaa näitä, en kestä! Laihdutus on aina mielessä, kuntoa pitäisi kohentaa. Mutta mielessä ne vain pysyvät, käytäntöön ei asioita ikinä pääse. Olen hirveä nysvä ja haaveilen vain, pitäisi ryhdistäytyä.

Ihmissuhteet:
Noh, minä käytän niistä nimeä ikuisuusprojekti.
Ihastun, ja siihen se sitten jää. Tuijottelen viikkoja, kuukausia ja vuosia, ei aloitteita, en puhu, tekstaa, hymyile enkä tee yksinkertaisesti yhtään mitään. Sitten itketään, kun joku toinen vie aarteeni. Omaa saamattomuutta, tai kenties pelkuruutta vain?
Pitäisi opetella olemaan itsevarma ja rohkea, luulisi, että virheistä oppii.
Pitkän ajan sydänsurut saman ihmisen takia ovat iso taakka.

[Ooka]

ikuisuusprojektit.. huokaus !

näitä löytyy, minulla on kolme eri novellia kesken, ja ainakin yhden haluaisin saada julkaistavaan kuntoon.. myös huoneeni remontti on pahasti kesken, täytyisi nuo tapetit joskus saada pois että pääsisi maalaamaan seiniä.. mjaa, ei kai minulla muuta ? voisin tästä alkaa kirjoittaa..

[Hele]

Olen aloittanut lukemattomien romaanien kirjoittamisen, mutta yksikään niistä ei ole vielä valmis. Tulee vain joku uusi idea, vanhat tarinat unohtuu hetkeksi jne. Tarkoitus on joskus vuoden- parin päästä saada joku romaaneista kirjoitettua loppuun, saa nyt nähdä miten käy...

Sitten justiinsa toi huoneen siistinä pitäminen. Aina sitä lupaa itselle, että nyt pidän tavarat omilla paikoillaan, mutta jo viikon päästä (joskus ennemmin) kaikki on jo sekaisin, ihme kun löydän mitään...

Muita ikuisuusprojektejani ovat mm. klassikkokirjojen aloittaminen (mm. Sinuhe egyptiläinen, Seitsemän veljestä), säännöllisen urheilun aloittaminen ja kitaraa voisi alkaa soittamaan ahkerammin (joka päivä)...

[Nuno]

Minulla on vain pari ikuisuusprojektia.
Yksi on voimistelu.  Tarkoittaa sitä että voimistelisin niin paljon joka päivä että saisin spagaatin tehtyä. 2 vuotta sitten jo halusin tehdä spagaatin ja päätin harjoitella ja venytellä joka päivä, mutta se on jo unohtunut, vaikka haluankin sitä tosi paljon. Muutaman päivän jaksan venytellä, mutta sitten se taas unohtuu.

Toisena on laulaminen. Rakastan laulamista ja haluaisin laulajaksi. Päätin että harjoittelen joka päivä laulamista, että lauluääni paranee ja muutenkin. Mutta sekin on unohtunut, vaikka se on todella tärkeää minulle. Mutta jotenkin se vain unohtuu, on paljon muuta tekemistä joka päivä. Nyt lupaan että se ei unohdu.

Ei niitä muita taida ollakaan. Lisään sitten jos muistan. Ainiin, tupakaulaliinaa haluaisin tehdä, mutta en ole jaksanut aloittaa. :D Joskus vielä aloitan sen. :)

[Rainbow]

Onhan noita vaikka kuinka paljon ! Tällä hetkellä pitäisi ainakin huone siivota läpikotaisin, tyhjentää vaatekaapit ja käydä vaatteet läpi sekä sama homma varmaan kirjoillekkin. Koneen tiedostot pitäisi käydä läpi ja poistaa turhat, koska tila alkaa loppua. Rummut pitäisi joskus pestä (öh, oikea sana ?), ihanat pölykerrokset päällä. Omia nettisivuja pitäisi päivitellä, mukavasti ulkoasu kesken, kun en jaksa sitä loppuun tehdä. Viis kiloa pehmoleluja pitäisi serkulle heivata, mutta niitäkään en ole jaksanut mitenkään pakkailla. Lisäksi on ne kauheat listat tavaroita, mitä pitäisi hankkia, mutta ikinä keskustaan mennessäni en kuitenkaan jaksa etsiä niitä kaikkia. Mitäs vielä... Ainiin, koulut alkaa kuukauden kuluttua, ja mun suunnitelmat opiskella rästiin jääneen saksan tehtävät on nyt taas siirtyneet.

On noita hommia osittain saatu välillä tehtyäkin, ja siitä olen ylpeä. Esimerkiksi yhtäkään tarinaa/novellia ei koneellani ole keskeneräisenä (---: Olen todella ylpeä siitä, etten onneksi aloita kaikkia hommia samaan aikaan, ne kaatuisivat muuten varmasti päällekkäin. Tartun helposti käteen annettaviin hauskoilta vaikuttaviin hommiin, mutta nyt olen opetellut rajoittamaan sitä. Hyvä minä !

Kaiketi itselleni tulee noita ikuisuusprojekteja lähinnä juuri sen takia, kun otan noita tehtäviä joskus vähän liikaakin hoidettavakseni.