Ikuisuusprojekteja on kertynyt vaikka minkälaisia:
Kirjoitustyöt:
Ficit, sekä tänne Vuotikseen, että muille foorumeille. Kaikista ärsyttävintä on, että idea on täysin valmiina päässäni, mutta olen liian laiska naputtelemaan sitä koneelleni. Raivostuttavaa. Tälläkin hetkellä mehukas Lily/Sirius, sekä ei yhtään huonompi Ginny/Charlie odottavat valmistumistaan, jos vain joskus saisin ne tehdyksi. Toivottavasti skarppaan lomalla ja tuon ne teidänkin luettaviksenne.
Ficcien lisäksi on novelleja, runoja, jopa pidempi kirja suunnitteilla, pääni sisällä. Kaikki pysyvät siellä, kammottavan laiskuuden takia katoavat pian kaikki. Tässä voisi jopa luvata, että parannan tapani. Ainakin yritän.
Koulussa skarppaaminen:
Ensi vuonna, joulun jälkeen, ensi jaksossa, ensi kuussa, ensi viikolla, huomenna... Ja hupsista, peruskoulu on ohi. Ei tullut luettua kunnolla, eikä pistettyä kaikkea peliin. Keskiarvoa piti nostaa, mutta kuinkas kävikään. Tieto siitä, että pystyn jos yritän on kertakaikkiaan hautautunut jonnekin kauas pois. No pilkka ainakin osuu omaan nilkkaan. Kokeista olisi saanut paljon paremmat, jos lukemisen olisi viitsinyt aloittaa ja läksytkin olisi voinut tehdä, mutta ei niin ei.
Ulkonäkö:
Hommaa uusi hiustyyli, kasvata kynnet, osta vaatteita, liiku enemmän, syö terveellisemmin, hoida ihoa, plaaplaaplaa. Kesäkuntoon piti tulla, mutta oli ja meni. Tästä tulee kamala olo kun listaa näitä, en kestä! Laihdutus on aina mielessä, kuntoa pitäisi kohentaa. Mutta mielessä ne vain pysyvät, käytäntöön ei asioita ikinä pääse. Olen hirveä nysvä ja haaveilen vain, pitäisi ryhdistäytyä.
Ihmissuhteet:
Noh, minä käytän niistä nimeä ikuisuusprojekti.
Ihastun, ja siihen se sitten jää. Tuijottelen viikkoja, kuukausia ja vuosia, ei aloitteita, en puhu, tekstaa, hymyile enkä tee yksinkertaisesti yhtään mitään. Sitten itketään, kun joku toinen vie aarteeni. Omaa saamattomuutta, tai kenties pelkuruutta vain?
Pitäisi opetella olemaan itsevarma ja rohkea, luulisi, että virheistä oppii.
Pitkän ajan sydänsurut saman ihmisen takia ovat iso taakka.