Kirjoittaja Aihe: Bändit livenä  (Luettu 25676 kertaa)

0 vuotislaista ja 1 Ankeuttaja kyttää tätä aihetta.

Poissa talitintti

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Skeptinen pessimisti
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Bändit livenä
« Vastaus #150 : Helmikuu 03, 2009, 22:12:14 »
Minä en ole nähnyt kovinkaan montaa bändiä livenä, mutta olen alkanut ryhdistäytyä tällä(kin) rintamalla. Ensinnäkin Yö on tullut nähtyä kahdesti ja nuo kaksi keikkaa onkin sitten ollut ehdottomasti suurimmat suosikit. Pidin paljon siitä miten Olli otti yleisön huomioon ja jutusteli varmaan suunileen jokaisen kappaleen välissä jotain. Pari kesää sitten tuli käytyä Sunrise Avenuen ja Irinan keikoilla ja olihan ne ihan hyviä. Irinan keikka nyt meni sillei vähä ohi kun en tunnistanut osaa kappaleista ja vaikka vettä satoi kaatamalla ja vaaleisiin farkkuihini tulikin väriä punaisesta aidasta, keikka oli hyvä. Ei Sunrisenkaan keikassa mitään valittamista ollut. Viime kesänä olin sitten Lauri Tähkä ja Elonkerjuun keikalla, joka on pienoinen pettymys. Olin kyllä tyytyväinen siihen, että yhtye esitti suurien suosikkien lisäksi myös vähemmän tunnettuja vanhempi kappaleita. Noh, pääsimpä Tähkän kanssa samaan kuvaan, kai siitäkin voi olla ylpeä. :) Olin tuossa viikonloppuna Vuokatissa WinterBreak tapahtumassa, jossa esiintyi Chisu, Fintelligens, Negative ja CMX. Itse lähdin innokkaimmin katsomaan CMX:ää, mutta Fintelligenskin kiinnosti nähdä. Chisun keikka meni sivu suun, mutta koska en pahemmin Chisua odottanut niin esiintymisen missaaminen ei harmita niin paljoa. Fintelligens oli aivan loistava livenä. Vaikka en kappaleista kovin montaa tunnistanut oli tunnelma aivan loistava. Negativeltä en suoranaisesti odottanut mitään. En edes viitsinyt katsoa keikkaa loppuun vaan lähdin kavereiden kanssa pois kun olimme todenneet, että Jonne Aaron ei ollut edes tietoinen missä on keikkaa vetämässä (hän siis kajautti väärän paikkakunnan nimen kysellessään miten menee). CMX oli sitten taas ihan asillinen. CMX oli hyvä vaikka tunnelma osaltaan oli huono ja kesken CMX:n keikan tajusin, että korkkarini olivat todella huonot pitkään seisomiseen ja jalkani olivat todella kipeät.

Fintelligensiä olisi tarkoitus lähteä kuuntelemaan tässä kuussa vielä uudestaan ja kesällä olisi tarkoitus suunnata Yön ja Happoradion keikoille.
Kirk: My Nikon is state of the art. Max: Oh, I've got a Nikon too. It's an N64 with 3D matrix metering, 35 to 210 zoom. What have you got? Kirk: It's a Nikon. (Gilmore Girls)
---
Rory: I just don’t want to be queen. Tristan: Me either [pause] King - I don’t want to be king. (Gilmore Girls)

Poissa Giliath

  • Cassiopeian pikkusisko
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Jensen Ackles :D
Vs: Bändit livenä
« Vastaus #151 : Helmikuu 13, 2009, 18:57:47 »
En ole koskaan ollu keikkoilla. Johtuupi ehkä siitä, etten fanita suomimusiikkia ja ne kaksi yhtyettä joita on tullut fanitettua n. 5-6 vuotta eivät ole tullu Suomeen. Tai Linkin Park tuli ja tullee, mutta enpä pääse keikoille :(
Kuitenkin, jos Suomeen tullee Coldplay niin menen jonottamaan Lippu"palveluu" jonottamaan lippua.

Vaikka täällä päin järjestätetään ihan mukavan iso festari, en tuhlaa rahojani siihen, jos saan lipun lahjaksi saattaisin mennä. Linkin Parkin&Coldplayn live-keikoilla on kuulemani/näkemäni mukaan loistava tunnelma/musiikki, joten haluan kerran elämässäni nähdä heidät livenä. :)
Voisihan joskus koettaa mennä katsomaan jotain suomalaista bändiäkin :)
*Miettii ja lukee, mutta harvemmin kirjoittaa*

Poissa Sardiinimies

  • Mursuli
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Velho
Vs: Bändit livenä
« Vastaus #152 : Helmikuu 14, 2009, 12:49:55 »
Olen nähnyt livenä Tiktakin ja Remu & Hurriganesin.

Tiktakilla oli aika hyvä keikka mielestäni, koska tykkäsin siihen aikaan Tiktakista aika paljon nykyään en tykkää niin paljon.

Remu & Hurriganesin keikka oli ihan hyvä, se taisi olla viime kesänä. Se oli vain ärsyttävää kun keikka oli noin puoli tuntia myöhässä.


Poissa Mab

  • Vuotislainen
  • Meidän Korkeutemme
  • Tupa: Tuvaton
Vs: Bändit livenä
« Vastaus #153 : Helmikuu 15, 2009, 13:35:04 »
Mä en ole ikinä ollut keikoilla, en kuuntele juurikaan suomimusiikkia ja tänne tulleet ulkomaiset artistit eivät ole olleet tarpeeksi kiinnostavia (plus hinnat ovat monesti olleet aivan kamalia plus Lippupalvelu on tosiaankin Lippu"palvelun" oloinen). Mutta nyt elämänkokemusta on tarkoitus laajentaa tässä suhteessa, mä olen menossa Emilie Autumnin huhtikuiselle keikalle Helsinkiin :D Mä olen sen verran laiska ja saamaton, että omin päin ei varmaankaan tulisi lähdettyä, mutta mun sisko on aito EA-fangirl, osaa laittaa pyörät pyörimään ja kysyi mua mukaan. Liput varattiin eilen.

Jei, olen aika innoissani tästä :)


edit. Ooooh, mun 400. viesti :D
"Kun hän on kohteliaimmillaan, hän on myös kavalimmillaan, mikä lienee pettämätön sivistyksen merkki." -J.M.Barrie, Peter Pan

Poissa Lemmonleikko

  • Tom
  • Valvojaoppilas
  • *
  • Sukupuoli: Velho
  • Soulshine!
    • Herra Hahmo
  • Tupa: Mary Sue
Vs: Bändit livenä
« Vastaus #154 : Helmikuu 16, 2009, 01:44:39 »
Hmm. Voisinpas nyt, kun on aikaa ja sopiva mieliala, palailla muistelemaan keikkakokemuksiani ja hekumoida paria tulevaakin.

Sitten viime viestini olen ollut aika liudalla keikkoja nimittäin. Voisin tässä nyt kerrasta muistella läpi melkein jokaisen, jolla olen ollut. Niitä kyllä on jonkin verran.

Ensimmäinen kunnolla muistamani varsinainen keikka (ettei mitään randompumppujen randomkonsertteja siellä täällä) oli John Fogertyn Hartwall-areenalla maaliskuussa 2005 heittämä aivan mainio show. Kuusikymppinen rock-vaari riehui pitkin lavaa tolkuttomalla draivilla ja tahkosi jytää menemään. Jännä sinällään, että kyseessä oli Deja Vu (All Over Again) -levyn juhlakiertue, ja kaikkiaan koko keikalla kuultiin ko. lätyltä kaksi laulua, ja Fogertyn soolouralta kaikkiaan viisi tai kuusi - kaikki loput oli vanhaa CCR-materiaalia, mikä nyt ei ole ihan huono asia. Hyviä biisejä ja hyvä meininki. Isän kanssa olin sitä todistamassa.

Siitä seurasi lyhyehköllä aikavälillä lisää vastaavia isoja areenakeikkoja: Santana samassa mestassa kuin Fogertykin - aika simppeli hittiputkikeikka, mutta mukava sitä oli kuunnella. Sen keikan persoonallisinta antia oli pitkä ja syvämietteinen rauhanpuhe noin puolessavälissä settiä. Niin ja Jingo, jonka outron aikana bändi hoilasi Manu Dibangon Soul Makossan ensisäkeitä! Dibangohan puolestaan on koveroinut Jingon - niillä jätkillä taitaa olla joku fanittelusuhde. Mutta vaikka Santana onkin aina ollut yksi suuria kitaraesikuviani, tuo keikka ei ollut läheskään niin jäätävän mieleenjäävä kuin B. B. Kingin jäähyväiskiertueen keikka Helsingin jäähallissa. Halli täynnä yleisöä, paksu vanha musta setä istuu ES-335 sylissään laulamassa ja soittamassa, ja ennen kaikkea jutustelemassa. Keikasta varmaan puolet oli Kingin tarinointia ja pohdiskelua ja läpänheittoa, ja tunnelma oli lämminhenkisempi kuin olen koskaan missään kokenut. Aivan uskomatonta, siinä tuli todistetuksi bluesin taikavoima.

Lisää mustan musiikin riemua oli luvassa keväällä 2006, kun Mory Kanté 11-henkisine yhtyeineen soitti Espoon April Jazzeilla. Sillä keikalla olin ihan kuin jotakin ainetta vetäneenä. Pystyin vain tuijottamaan suu auki ja kokemaan kosmisia viboja pääni sisällä. Muutamaan otteeseen huomasin unohtaneeni hengittää. Järkyttävää svengiä ja Kingin tapaan todella lämmin fiilinki. Muutamissa biiseissä oli kauneimpia koskaan kuulemiani melodioita, ne olivat kuin heleäväristä diakuvaa äänimuodossa. Uskomaton keikka, käteni olivat sen jälkeen puuduksissa pari päivää siitä yhteen hakkaamisesta. Kyllä Afrikan musiikki on ihan eri juttu kuin mikään valkoisten parissa tehtävä.

Isoisäni kuoli saman vuoden itsenäisyyspäivänä, ja juuri sille päivälle minulla, isällä ja äetillä oli jo olemassa liput Moody Bluesin konserttiin, jälleen Hgin jäähallilla. Äeti lähti sisarustensa kanssa Pietarsaareen vainajan luo, mutta minä ja isä lähdimme katsomaan keikkaa ja äetini tilalle lähti muuan helsinkiläinen kaverini. Odotin, etten saisi keikasta mitään irti ukin kuolemaa surressani, mutta juuri tuo show osoitti minulle kirjaimellisesti toteen, miten tehokkaasti musiikki tappaa tuskaa. Se oli upea hetki, aivan fantastinen. Musiikki vain rullasi eivätkä ajatukset karanneet hetkeksikään normaaliin elämääni. Kiitos yhtyeelle tuosta tärkeästä opetuksesta - juuri sen jälkeen otin tavakseni käsitellä kaikki vastoinkäymiset soittamalla tai käymällä keikoilla. Se vain toimii.

Kesällä 2006 oli myös elämäni ensi kertaa festareilla, nimittäin Järvenpään Puistobluesissa. UMO Jazz Orchestra ja Pepe Ahlqvist soittivat siellä yhteisen 50-vuotiskeikan. Sitä oli mahdottoman komeaa kuunnella. Ennen heitä heitti keikkaa varsin mielenkiintoinen, mutta ilmaisultaan jotenkin särmätön Jo' Buddy & Down Home King III. Tutu Jones heitti osuutensa kolmantena, valtavalla, ellei suorastaan jättimäisellä antaumuksella, enkä vieläkään muista kuulleeni mielettömämpää tulkintaa Hey Joesta. Sillä jätkällä on kanssa otetta hommaan. Kadehdin. Brittiläinen progelegenda Procol Harum heitti ihan mukiinmenevän ja runsaan läpänheiton ("The main problem of England is money. Nothing but money. And not actually money itself, but the fact that there's all too much money around - and Eric Clapton's got most of it!" -Gary Brooker) siivittämän, mutta jokseenkin rutiininomaisen (silti pirun hyvän, ei sillä!) keikan ennen pääesiintyjää...

Buddy Guy vingutti menemään aivan liekeissä pari tuntia putkeen. Herkkää, syvää sielukkuutta, armotonta rytkettä, syvältä rinnuksista kumpuavaa huokausta ja korkealta raastavaa ulvontaa ja kaikkea siitä väliltä. Uskomaton, uskomaton esitys, joka sekin sisälsi Hendrix-viittauksen, tällä kertaa tosin jopa Jimin oman biisin Purple Haze. Se kesti jotain varttitunnin muistaakseni. Mutta vetoavin osuus oli hänen omistuksensa kuusi vuotta aiemmin kuolleelle ystävälleen John Lee Hookerille: Buddy Guy sääti kitaraansa täydellisen Hooker-soundin ja soitti ja lauloi Boom Boom Boomia hetken aikaa kuulostaen aivan John Lee -vainaalta - ja kesken kaiken repäisi menemään taas omana itsenään, sääti vipstaakinsa omille soundeilleen ja raastoi lopun kappaletta menemään. Fantastista (myhäili nekrofiili kalmistossa kun tädeistä jo miltei horsmaa kasvoi)!

Syksyllä oli sitten Toumani Diabaté and Symmetric Orchestran keikka - afrikkamenoa jälleen, ja räjäytti tajuntani ihan täysillä kuten Mory Kanté aiemmin. Tuon keikan jälkeen sain myös signeerauksen Djelika-levyyni - ja kun olin jonon viimeinen ja ilmeisesti nuorinkin, notkuin siinä sitten reilun puoli tuntia juttelemassa muusikkoneron kanssa. Hirmuna se yritti saada minua lähtemään Maliin Ali Farka Tourén muistofestivaaleille, mutta kun minulla oli vielä yo-kirjoituksia päällä silloin... Mutta joskus kyllä lähden Maliin, kun olen kerran tervetullut koska vain!

Lokakuussa 06 soitin myös silloisen kokoonpanoni kanssa ensimmäisen oman keikan, ja meidän jälkeemme oli kolme muuta yhtyettä: Brainbow, kevyttä progerockia Janakkalasta. Hyvä meininki.  Sitten kaikin puolin aivan mieletön Valkyrend Varieté Nokialta - akustista folkmetalhenkistä tunnelmointia ja mielettömin basisti, jota olen Suomessa lauteilla todistanut. Uskomattomia melodisia kuvioita, jatkuvaa laukkaa ja viiden sormen tekniikka. Ihan mieletön jätkä. Hämeenlinnalainen metalpumppu Panssarinyrkki, jossa muutama kaverini soittaa, viimeisteli illan, mutta heidän osuutensa ajan oma bändini istui takahuoneessa Valkyrendin jätkien kanssa pitämässä omia armottontakin armottomampia jamejamme - pari akustista kitaraa, huuliharppu ja bäkkäritilan sisustus valjastettuna perkussiiviseen käyttöön ja siinä se. Puolisentoista tuntia kaikkiaan taidettiin pitää elämää siellä, ennen kuin paikan henkilökunta tuli väkisin repimään meitä veke. Hitto ne oli hyviä jätkiä. Viimeistään ne jamit sai minut fanittamaan Valkyrend Varietéta koko sydämestäni.

Hmm. Sitten tuli 2007 ja yo-kirjoitukset ja valitettavan vähän keikkoja, mutta Tuskassa pyörähdin sitten kesällä. Muita keikkoja en niin paljoa erillään muista (ja suurimman osan ajasta muutenkin juopottelin ja filosofoin yhden sattumalta tapaamani tutun huippujäbän kanssa), mutta Children of Bodom heitti varsin komean, vähän kotiinpaluuhenkisen luikauksen perjantain päätteeksi ja lauantain himaan niitannut Pain jätti kyllä lähtemättömän vaikutuksen. Arvostan suunnattomasti. Niitten Eleanor Rigby -veto viimeistään teki minusta hartaan Pain-symppistelijän.

Alkusyksystä kävin sitten Tampereen Metro-Auto -Areenalla (mikä nimi!) näkemässä Jethro Tullin, kun ne kerran oli siellä. Hillitön keikka ja kerrassaan upea instrumentaalijamittelutulkinta Pastime in Good Companysta! Viimeistään silloin Ian Andersonista tuli yksi suurista esikuvistani. Keikkaan liittyviin hyviin muistoihin kuuluu myös se, että sinä päivänä ajoin ensin Hämeenlinnasta Lahteen ja Lahdesta Tampereelle nähdäkseni keikan, ja keikan jälkeen vielä Tampereelta Helsinkiin. Siinä oli istumista Lempomobiilin ratissa, mutta siitä hommasta minä kyllä tykkään. Ja Jethro Tull pitäisi mennä näkemään uudestaankin maaliskuussa, tällä kertaa isän kanssa (joka tarjosi lipunkin, jeee!).

Vuonna 08 tulin sitten nähneeksi mm. Amorphiksen ja YUP:n Hämeenlinnassa räkäl ravintola Sirkuksessa, Ladysmith Black Mambazon, tuon mainion Etelä-Afrikan kuoroihmeen, Finlandia-talossa, Tinariwenin Savoy-teatterilla (hyvä svengi päällä, tuaregibändi Afrikasta ja mieletön autiomaafiilis musiikissa)... Lukuisia keikkoja, jotka on kaikki olleet hyviä, mutta vain Ladysmith Black Mambazo veti erikseen mainittavalla otteella. Mutta ne onkin aivan käsittämättömän virtuoosimainen kuoro. Parhaat laulajat maailmassa, niiden ääni soi jopa sisäänhengittäessä. Ja se mieletön jumppa, mitä ne vetää laulaessaan! Sitten kun ne jätkät pitää breikkiä ja spiikkaa, niin ne haukkoo henkeään, mutta koko ajan laulaessa ja jumpatessa soi ihan virheettä. Uskomatonta.

Mutta sitten syksyllä muutin Tampereelle, missä keikkatarjonta on vähän eri laatua kuin Hämeenlinnassa, ja nykyään en enää voi kuvitellakaan muistavani jokaista keikkaa, jolla olen ollut. Yo-talon ja Vastavirta-klubin sopuhintaiset ja halvatun tasokkaat keikat ovat alkaneet olla vakiotapani viettää iltoja. Muutamia mieleenpainuneita ovat olleet White Flamen ja Manzanan yo-talon show, itse asiassa Manzanan levyjulkkarikeikka. Siinä oli sellaista henkeä etenkin encoren aikana, jota Suomessa pitäisi viljellä enemmän. Myös Seven Stairsin, Kamikaze Jesuksen ja Rock Royalen repäisy oli kohdillaan, vaikka Kamikaze Jesus olikin jotenkin kehnossa merkityksessä hellyyttävä yhtye. Kolme nuorta nahkeaa juippia tahkoamassa emostoneria, ja jätkistä näki että ne oli aivan umpifiiliksissä ja oikeasti pisti kaikki paukkunsa peliin - eikä ne silti eronneet millään tavalla niistä sadoista samaa kamaa veivaavista bändeistä. Rock Royalessa ehkä huvittavinta oli, miten selvästi kitaristi kuvitteli olevansa yhtyeen kantava voima, vaikka spändi ei olisi mitään ilman kieronnerokasta kiipparistiaan. Sillä muuten on joku ihme theremin-viritys niissä kissalaudoissaan, tsekatkaa bändi joskus! Kannattaa!

Vastavirrassa taas olen nähnyt tosi jänniä spändejä. Black Magic Six on jotenkin lumoava. Bassaritonta ja virvelitöntä rumpusettiä armottomalla otteella piiskaava veikkonen ja rohealla äänellä laulava suoraviivainen kitaristi. Kombo on kerrassaan mainio. Mutta ehkä paras Vastavirran sessio oli halloween-kekkereissä. Illan avasi Päikäse Lapsed, aivan mieletön poppoo, joka veti salsa-tyyppisiksi sovitettuja tulkintoja vanhoista suomalaisista ja slaavilaisista iskelmistä ja kansanlauluista. Parhaiten jäi mieleen klarinetistin läsnäolo, se veti tosi makeita fillejä ajoittain, ja aivan tautisen upea komppikitaristi. Se jätkä veti kuin höyryjuna, koko ajan rullasi eikä takunnut missään. Ja se veti välillä todella, todella hankalia kuvioita. Mieletön jätkä. Näiden jälkeen soitti melko mitätön Universumi ekan keikkansa (mikä ehkä vähän antaa mitättömyyttä anteeksi), mutta viimeinen yhtye tosiaan räjäytti pankin! The Underground Groovement oli kyseessä - sellaista soul-, funk, jazz- ja groove-vivahteista rokkista. Saksofonisti ja laulaja taisivat jättää yksittäisistä esiintyjistä suurimman vaikutuksen minuun, mutta kyllä siinä vaan on kokonaisuutena tarkasteltava bändi. Se svengin, draivin ja asenteen määrä on sanoin kuvaamaton! Nyt vain kyttäilen, jotta koska pääsee taas näkemään niitä livenä. Huh heijaa.

Tänä vuonna en olekaan vielä kerinnyt käymään muilla keikoilla kuin Vastavirran nelivuotiskemuissa, joissa oli paikan vakiobändeistä frankenstein-tyylillä koottu Bingo-yhtye jytäilemässä konseptilla Bingo plays Dingo... Ihme super, mutta tosi hyvin ne veti, ja aivan kieli poskessa. Taustalaulajana muuten hääri Underground Groovementin solisti, ja se käytännössä piti homman koossakin. Melkoinen mimmi. Mutta vaikken olekaan niin paljoa joutanut livejytää vahtaamaan tässä, niin tulollaan on kyllä sellaisia keikkoja, että huh! Tarot soittelisi tuossa ensi viikon torstakina Klubilla Tampereella, ja sitä harkitsen suuresti. Saatan kyllä olla Hauholla pilkilläkin silloin. Sitten on se Jethro Tull, ja Saunaan näkyisi olevan Nightwish tulossa ja se pitää tsekata ainakin.

Mutta kaikista eniten tämän vuoden keikoista odotan toukokuuta. Taannoinen lempibändini ja yhä yksi suursuosikeistani, maailman outlaw-bikereiden, motskarijengien, viskisieppojen, yleisten harminaiheuttajien, kaikkien ihme hapsutakkien ja ylipäätään elämäntapakapinallisten ykkösbändi Lynyrd Skynyrd saapuu tuolloin Suomeen, ja soittaa yhden keikan Helsingissä ja toisen Kuopiossa. Tänään päätin, että kyllä minä vaan viimeisestä opintotuestani ennen ekaa palkkaa raapaisen sen lipun hinnan ja keikan osumisesta keskelle työviikkoa huolimatta lähden näkemään tuon elämääni suunnattomasti vaikuttaneen Etelävaltain ihmeen, ja vieläpä nimenomaan Kuopioon enkä Hesaan. Ja matkan taitan luonnollisestikin moottoripyörällä, sillä Skynyrdin tännepäin suuntaavilla keikoilla yleensä hengaa suurin osa Pohjoismaiden Bandidoista ja Enkeleistä - ja puolet piirikunnan poliiseista myös. Vähän kunnianosoitusta tällekin puolelle.

Siitä tulee piruliuta eeppistä. Turusta tai Hesasta saa päristellä nelisen tuntia Kuopioon, ja yön selässä vielä sieltä työmaalle takaisin... Hitto. Sitä minä odotan. Voi veljet.
"You don't have to be black to be a nigger. Being born penniless also makes you an outlaw." -Ronnie van Zant
         Row, row, row thy boat gently down the stream. Oh Charon, hast thou ever know'd that Death is but a dream?
Hyviä emme ole, pahoiksi emme halua tulla - olkaamme siis rumia!

Poissa Lusitania

  • Paluumuuttaja
  • Vuotislainen
  • So you screwed up
Vs: Bändit livenä
« Vastaus #155 : Maaliskuu 08, 2009, 09:36:18 »
Mä olen nähnyt muutamia bändejä, enkä välttämättä tähän nyt listaa ihan kaikkia. Joitakin on kuitenkin pakko mainita.

Private Line
Vain kerran olen keikalla ollut (valitettavasti), kun bändillä ei noita keikkoja ole yhtään liikaa. :/ Pakko on sanoa, että varmasti paras live-esiintyminen, minkä olen koskaan nähnyt, menisin milloin tahansa uudestaan! Homma toimi niin hyvin, vielä tosi pitkään keikan jälkeen oli sellanen "wau"-fiilis. Aivan upeaa.

Negative
Muutamaan kertaan olen nähnyt, kerran akustisena. Keikoilla tuntuu olevan aina niin mahtava fiilis, että on ihan sama mitä ja miten ne soittaa. Pariin kertaan olen vaan itkenyt, kun oli niin ihanaa. Hyvä live-esiintyminen näilläkin, hipoo PL:n tasoa. Moni saattaa olla sitä mieltä että Negative on parempi, mutta ei minusta. Loistavia ovat kuitenkin!

Indica
Pidän bändiltä vain parista biisistä, ja tämä soitti Kokkolan venetsialaisissa, kun olin mennyt katsomaan sinne jotain aivan toista bändiä.
Tytöt soittivat ihan hyvin ja hymyilivät paljon, mutta meininki oli aika latteaa. Lisäksi en pitänyt Jonsun äänestä livenä. Ei hyviä muistoja Indicasta. :/

Uniklubi
Kerran olen keikalle päässyt, viime kesän Kokkola rockissa. Hyvin soittivat, olivat komeita ja karismaattisia jne. mutta porukka ei ollut ihan niin mukana kuin esim. Negativen ja Private Linen keikoilla. Olihan tämä keikka tietysti joskus viideltä iltapäivällä, ettei ehkä oltu valvottu tarpeeksi. Kyseinen konsertti on tullut monta kertaa Voicelta, ja kyllä sieltä huomaa, etteivät kaikki ihmiset niin liekeissä olleet.
Musiikki kuitenkin toimi livenä jopa paremmin kuin levyllä! Kannattaa käydä katsomassa, jos tilaisuus tulee!

En nyt kirjoittele muista, mutta vinkiksi että esim. Lovex ja Carmen Gray ovat hyviä, ja pojat mukavia!
Help will always be given at Hogwarts to those who ask for it.

Poissa Kartanon kummitus

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Tuvaton
Vs: Bändit livenä
« Vastaus #156 : Huhtikuu 26, 2009, 17:15:07 »
Viimeisen parin vuoden aikana olen ollut monessa konsertissa, sitä aikaisemmin vain pari kertaa, mutta lempibändejä on tullut tuona aikana paljon Suomeen. Kerronpa joistakin parhaista konserteista (eivät ole järjestyksessä).

Gregorian
Gregorianin olen nähnyt kaksi kertaa, 2003 ja 2005 Helsingin Finlandia talolla. Ensimmäisen konsertin jälkeen olin ainakin kuukauden ihan pilvissä. Oli koko ajan hirmu rauhallinen olo, enkä voinut kuunnella muuta kuin Gregoriania tai jotain samankaltaista musiikkia, esim. Eraa. Toinen konsertti oli upea elämys myöskin, tosin ei aiheuttanut samanlaista olotilaa kuin edellinen keikka. Jos Gregorian tulee uudelleen Suomeen, niin menen ehdottomasti katsomaan heitä.

Emilie Autumn
Emilienkin olen nähnyt kaksi kertaa, Tavastialla 2008 ja Nosturissa 2009. Parhaat keikat koskaan. Upea, huolella suunniteltu show, erinomaista musiikkia ja taidokkaita esiintyjiä. Olin molemmilla keikoilla eturivissä ja nimmaritkin sain molemmilta keikoilta (Emilien tosin vasta viime keikalta).

Moi dix mois
Tavastialla 2007. Hartaasti odotettu keikka oli energinen ja aivan mahtava. En yleensä heiluttele käsiä keikoilla (jammailen vain), mutta tällä keikalla oli joka biisin aikana käsi ilmassa. Manan näkeminen oli hienoa etenkin muutama tunti ennen keikkaa Tavastian ovilla. Olo oli muuten aika erikoinen seuraavat päivät keikan jälkeen.

Dope stars inc.
Nämäkin olen nähnyt kahdesti, Mama trashissa 2008 ja 2009. Loistava bändi livenä, joita olisi kuunnellut mielellään enemmän kuin tunnin.

The candy spooky theater
Glorialla 2008. Keikka ylitti odotukseni. Oli hurjan kivaa. :P

Olen nähnyt myös MUCC:n, BLOOD:n, The gazetten, Girugämeshin, Versaillesin, London after midnightin, Virgins OR Pigeonsin ja muutaman muunkin, joita en kuuntele (esim. lämppäreinä)

Gretel

  • Ankeuttaja
Vs: Bändit livenä
« Vastaus #157 : Huhtikuu 26, 2009, 20:12:41 »
Negative on upeinta mitä on. Pojilla on lavashow niin hallussa, että polvet tutisevat nytkin keikkaa muistellessa, vaikka viimeksi taisin nähdä heidät joskus 2007 syksyllä. Jonne on karismaattinen laulaja, ja muillakin on lavaesiintyminen taidokasta ja mieleenpainuvaa. Faneja kohdellaan hyvin, ei sitä voi muuta kuin kirkua ja pomppia eturivissä. Muistaakseni viimeksi jonotin 12 tuntia. Kyllä kannatti.

Lovex on samaa kastia. Ei aivan yhtä kokenut, mutta sydän sulaa kohteliaalle käytökselle, ja "aina on aikaa faneille"-asenteelle. Negativella tämä on hurjan suosion takia jo vähän karissut. Vivian Sin'amor on ehkä vetävin ihminen mitä maa päällään kantaa. Kuola valuu.

Uniklubia olin katsomassa viime kesänä. Pojat vetivät tyylillä, tunnelma oli katossa, paitsi kattoa ei kyllä ollut. Teemukin kerkesi tulla juttelemaan faneille, mikä oli positiivinen yllätys. Jussin välispiikit olivat hauskoja, ja yleisöä otettiin mukaan hyvin. Todellakin painui mieleen.

Private Line on myös unohtumaton kokemus. Lava oli aika pieni, mutta tunteella vedettiin, vaikkakin eturivin tytöt (mm. allekirjoittanut) olivat aika tunkeilevia välillä. Biisilistassa oli vaihtelevuutta, rokki rämisi, mutta balladikin mahtui mukaan. Sammy ja Japa tulivat tapaamaan faneja keikan jälkeen.

Tamperelaiset rokkibändit ovat vieneet sydämeni. Sen saattaa huomata. Mielestäni on tärkeää ja ihanaa, että faneja tullaan katsomaan myös keikan jälkeen, siitä jää upea fiilis. Välispiikit ja yleisön huudattaminen todella nostavat tunnelmaa. Keikoilla on kivaa, ja tapaa samanhenkisiä ihmisiä. Nämä bändit tekivät itsestään mahdottomia unohtaa.

<3

Poissa Shieldmaiden

  • I solemnly swear that I am up to no good.
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Mischief Managed. Nox.
  • Tupa: Rohkelikko
Vs: Bändit livenä
« Vastaus #158 : Huhtikuu 30, 2009, 23:19:41 »
Tähän ikään mennessä on tullut nähtyä sen verran monta keikkaa ja paljon bändejä, etten millään pysty luettelemaan niitä kaikkia. Suomalaisten bändien klubi- ja festarikeikkoja en jaksa edes miettiä. Paitsi sen verran, että HIM-keikkojen laskemisen lopetin jonnekin 20 tienoille. :)

Jos nyt kuitenkin muutamia yksittäisiä bändejä ja keikkoja mainitsisin..

Dingo Turun konserttitalolla vuonna 1985, taisi olla ensimmäisiä keikkoja, jonne pääsin ilman vanhempiani. Olin viidennellä luokalla koulussa. Olisin kyllä mennyt katsomaan Dingoa jo aiemminkin jäähallikiertueelle, mutta vanhemmat ei antaneet mennä, ei edes niin, että olisivat tulleet itse mukaan.

Roxette Helsingin Jäähallissa (wanhassa hallissa) joskus noin vuonna 1988 tai jotain. En olisi tuonnekaan päässyt, jos mun serkut ei olis tulleet mukaan... Niinpä vuonna 1989 en päässyt katsomaan Bon Jovia samaan paikkaan, mistä olen edelleen katkera vanhemmilleni. -kele.

New Kids On The Block Helsingin Jäähallissa noin vuonna 1990. The pakollinen poikabändivaihe, joka onneksi meni ohi yhtä nopeasti kuin alkoikin.

Billy Idol Ruisrockissa 1991. Ekat rokkifestarit.

Nirvana Ruisrockissa 1992. Tokat rokkifestarit. Tän jälkeen Ruississa onkin tullut käytyä keskimäärin ehkä joka toinen vuosi, viimeks viime kesänä.

Bon Jovi Helsingin jäähallissa 1993. Eka Jovi-keikka <3 Mutta ei todellakaan viimeinen, heh ;)

Bon Jovi ja Bryan Adams Ruisrockissa 1995. <3 Ihan. Paras. Ruisrock. Ikinä.

Bon Jovi Helsingin Olympiastadionilla 1996. <3 Paras. Keikka. Ikinä. Koskaan. Milloinkaan. Eka kerta eturivissä Jovi-keikalla, maailman paras settilista.

Jon Bon Jovi & The Big Dogs Bremenissä, Erfurtissa ja Nürnbergissä Saksassa 1998. Jonin DA-levyn soolokiertue. Ekat keikat ulkomailla, vaan ei todellakaan viimeiset... Got bitten by the tour bug and there ain't no doctor that can cure my disease ;)

Bon Jovi Wembleyn stadionilla Lontoossa x 2 vuonna 2000. <3 Ei niin, että muistaisin tarkalleen, mitä kummallakin keikalla tapahtui, mutta kyseiset keikat oli kaksi viimeistä rokkikonserttia wanhalla Wembleyllä. Siis samaisella stadionilla, jossa järjestettiin mm. alkuperäinen Live Aid, Freddie Mercuryn muistokonsertti ja Free Nelson Mandela -konsertti. Jomppa vei sieltä kuulemma muutaman katsomotuolin mukaansa, ennen kuin stadion purettiin ja sen tilalle rakennettiin nykyinen, uusi Wembley.

Michael Jackson Helsingin Olympiastadionilla vuonna 1997.

Paul McCartney Helsingin Olympiastadionilla vuonna...ööh, 2000-jotain. Stadionin kokoinen karaoke-ilta. :)

The Rolling Stones Helsingin Olympiastadionilla vuosina 1998 ja 2007 (??). Vierivä kivi ei sammaloidu.

U2 Valle Hovinissa Oslossa ja Ullevilla Göteborgissa vuonna 2005 (Vertigo Tour). Totaalisen päräyttävä lava- ja valoshow.

Bruce Springsteen & The E-Street Band Helsingin Olympiastadionilla vuosina 2003 ja 2008. Bon Jovin ja ehkä myös U2:n ohella parasta stadiontason viihdettä, mitä rahalla saa. Ekalla keikalla tuli ehkä enemmän omia suosikkibiisejä, mut viimekesäisellä keikalla oli aivan uskomaton fiilis. Santa Claus is coming to town! :D Kesäkuussa tänä vuonna samma homma uudestaan Ratinan stadionilla Tampesterissa :)

Bon Jovi x 35 vuosina 2000-2008 eri puolilla Eurooppaa <3
"I am not afraid, Harry. I am with you."
- Albus Dumbledore, the greatest wizard of all time -
"You're a wizard, Harry."
- Rubeus Hagrid -

Poissa Töme

  • jäätynyt nolla sateessa
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Velho
  • They're all out without you, havin' fun.
  • Pottermore: CharmBlade23297
  • Tupa: Luihuinen
Vs: Bändit livenä
« Vastaus #159 : Toukokuu 13, 2009, 18:54:34 »
Kuhmoisten koululla kävin katsomassa Tuhkalehtoa (Jyväskyläläinen) ja Pistoketta (Jämsänkoskelainen)

Tuhkalehto oli tosi hyvä ja Pistoke vähän huonompi, mutta molemmat oli hyviä. Tunnelma oli molempien keikkojen ajan vähintään katossa.

Tuhkalehto vaan oli parempi. Tässä vähän Tuhkalehtoa: Joka päivä heinäkuussa
                                                                              Hän juoksi hautausmaan ympäri
                                                                              Mutta vain öisin
                                                                              Koska päivisin kaikki, kaikki ois
                                                                              Nähneet kuinka ruma ja kauhea
                                                                              Kauhean ruma hän on
How can you "just be yourself" when you don`t know who you are?
Stop saying "I know how you feel"
How could anyone know how another feels?

bam

  • Ankeuttaja
Vs: Bändit livenä
« Vastaus #160 : Toukokuu 29, 2009, 17:42:28 »
huihui, en ala kaikista kertomaan että minkälaisia olivat livenä. vain parhaista ;)

Eli livenä olen ainakin nähnyt nämä bändit: Iron Maiden, Ensiferum, Diablo, Murena, Rotten sound, Entwine, Sonata Arctica, Amorphis, Apulanta, Maj Karma, Children of Bodom, Abduktio, Warmen, Iso-H, Hanna Pakarinen, Teräsbetoni, Turisas, Stam1na, Stone, Kalmah, Moonsorrow, Kiuas

Parhaimmistoa olivat:

Iron Maiden: Oli mahtava keikka. Toisessa rivissä ja en tule unohtamaan koskaan! Keikka oli olympiastadionilla
Diablo: Lempibändini, aivan mahtavaa! Hyvät välispiikit! Keikka oli nosturissa
Ensiferum Olen nähnyt kolme kertaa, mutta ensimmäinen kerta oli mielestäni paras. Kyseinen keikka siis tallinkilla (Spinefeast at sea 2008)

Roosa

  • Ankeuttaja
Vs: Bändit livenä
« Vastaus #161 : Toukokuu 29, 2009, 19:03:46 »
Olen ollut varmaan kymmenessä, tässä nyt muutamia:)

Fintelligens:
Aww, mailman paras räpbändi<33 Kaikki vaan kirku siel et FINTELLIGEENS! Oli ehkä paras

Nightwish:
Ihan ok keikka, vähän synkkää musiikkia, mutta muuten mailman parhaimpia bändejä

Cheek:(jos lasketaan)
Sama kun Fintelligenssis. Aivan best laulaja<3 Tykkään kovasti vieläkin

Siinä nyt oli niinkuin kolme parasta:):):D

Poissa Pyry P

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Velho
Vs: Bändit livenä
« Vastaus #162 : Kesäkuu 28, 2009, 20:23:55 »
Ensiferum Olen nähnyt kolme kertaa, mutta ensimmäinen kerta oli mielestäni paras. Kyseinen keikka siis tallinkilla (Spinefeast at sea 2008)
:o Enskaa tekisi mieli mennä katsomaan mutta taitaa jäädä taas seuraava keikka välistä (nosturi 24.9)...
Asd

Poissa samettiina

  • huoleton huuliharppuilija
  • Sanomaton
  • *
  • Sukupuoli: Noita
  • Pienestä kipinästä voi syntyä roihuava liekki
  • Tupa: Puuskupuh
Vs: Bändit livenä
« Vastaus #163 : Elokuu 26, 2009, 16:10:15 »
Minä en ole nähnyt mitään bändiä/artistia livenä, enkä varmaan niin välittäisikään nähdä. Varmastihan se on suurille faneille onnen täyttymys, kun pääsee lemppari artistin keikalle, mutta minä en ole juuri perustanut edes koulun bändin soitoista. Minulle riittää, että saan kuunneltua lempimusiikkiani omassa rauhassa, oman huoneen kätköissä.


Olen syytön kaikkeen siihen, mistä kehtaatkin minua epäillä.

cottoncandy

  • Ankeuttaja
Vs: Bändit livenä
« Vastaus #164 : Syyskuu 06, 2009, 18:45:28 »
Livenä olen nähnyt omista suosikeistani ainakin Deep Insightin,Kill Hannahin,My Passionin,Good Charlotten,Paramoren,Billy Talentin,Disco Ensemblen ja Metro Stationin.
Paramoren keikka näistä oli paras,bändi oli ihanan energinen ja hyvä.
Billy Talent oli myös mahtava,soitti hyvän setin yms.

humanoid

  • Ankeuttaja
Vs: Bändit livenä
« Vastaus #165 : Syyskuu 16, 2009, 18:19:04 »
Rihanna -> Oli hyvä, tosin konsertin alkua joiduttiin odottamaan melko kauan. -.-

Tokio Hotel -> Oli ihana, tosin istuimme väärällä puolella, joten näimme vain selät, ja sivusta päin. Mutta mahtava kokemus. Harmi vain että lauloivat vain 2 biisiä (elämä Lapselle konsertissa siis näin).

+ Tän vuoden Elämä Lapselle konsertissa näin aika monia bändejä, osa oli ihan hyviä, osa melko huonoja. :) Esim. artisteista:
Princessa Avenue
Sunrise Avenue
The 69 Eyes
Smak
Anna Abreu
Lauri Tähkä & Elonkerjuu, en tykännyt
Antti Tuisku, en tykännyt juurikaan
joku ihme Hevisaurus, joka oli tosi järkyttävä
Alexander Rybak
Signmark

Poissa crybaby

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Who taught the voodoo that you do?
  • Tupa: Tuvaton
Vs: Bändit livenä
« Vastaus #166 : Syyskuu 20, 2009, 14:55:53 »
Gimmel - Fanitin silloin kyseistä bändiä, joten pidin todella paljon. En muista siksi, että siinä olisi ollut jotain huonoa. Näin heidät Kaisaniemessä joskus esiintymässä.

Technicolour - Bändi tuli joskus esiintymään Vaasaan johonkin koululaiskonserttiin. Keikka oli hyvä, pidin todella paljon, vaikka en ole kuunnellut heidän musiikkiansa. Silloin kun he vielä soittivat yhdessä.

Hanna Pakarinen - Pakarisen Hanna esiintyi loistavasti joskus Vaasan club25. Konsertti oli ilmainen ja seuraavana päivänä kouluun.. Heh heh. En ole erityisemmin pitänyt koskaan laulajasta, sikäli hänen musiikistaan. Tai no en oo edes kuunnellut, mutta keikka oli hyvä. Silloin Hanna oli vielä jollain tavalla rock.

Antti Tuisku - Nähty niiiiin monta kertaa! Fanitin aivan hulluna Tuiskun poikaa, mutta nyt se vaihe on mennytkin jo. Keikat on ollut aina niin loistavia, pidän todella paljon aina ja menisin vieläkin kattomaan häntä! Oon nähnyt Antin Kristiinankaupungissa, Vaasassa, Ylihärmässä, Ikaalisissa.. :D

Yö - Kaisaniemessä taisin myös nähdä kyseisen bändin. Oli hyvä, pidin kyllä, mutta en kiinnittänyt paljon huomiota joten se meni vähän ohi.. Mutta kyseisellä bändillä on hyviä biisejä ja muutenkin.

Kwan - Taisi olla myös Kaisaniemessä, jos oikein muistan. Ihan hyvä oli, en ole vain ikinä oikeastaan pitänyt Kwanin musiikista ja se kertoo jo paljon.

Klamydia - Mahtava bändi ja mahtava keikka oli! Kyllä pohojammaalta kotoosin olevat osaavat tehrä musiikkia!

Sturm Und Drang - Nähty on monta kertaa, joskus sattumalta, joskus on ihan paikalle muuten vaan menty. En pidä bändistä, vaikka Vaasalaisia ovatkin, mutta kyllä joku keikka on ihan hyvä ollut.

Lauri Tähkä & Elonkerjuu - Nähty myös useasti. Konsertit on aina olleet aivan mahtavia! Esiintyminen on loistavaa ja  muutenkin suosittelen!

30 Seconds To Mars - Helsingin jäähallissa 2.6.2008. Jäi aivan uskomattoman hyvät fiilikset! Marsin pojat osaa esiintyä kyllä! En ollut aiemmin kuunnellut melkeinpä yhtään bändin tuotantoa, mutta keikan jälkeen olen kyllä kuunnellut. (Ei ole lempi bändini). Konsertti oli todella mahtava! Yks parhaimmista, koska se vaan oli. :D

Sitten on vielä lisäksi joitain bändejä, mitä nyt ei tule oikein mieleen. :)


Kuulet kuinka joku kävelee portaitasi ylös, lähestyy ja tulee elämääsi, mutta koskaan et tiedä tuoko hän mukanaan hyvää vai pahaa.

Poissa Bad Girl

  • Rebel Yell
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Guilty 'til I'm proven innocent
  • Tupa: VOLDEMORT!!!
Vs: Bändit livenä
« Vastaus #167 : Lokakuu 20, 2009, 16:05:16 »
Minä en ole hirveästi bändejä livenä nähnyt, jos nyt ei lasketa joitakin aivan tuntemattomia ihmehyyppiä jotka ovat koulussa esiintyneet, niin ja tietysti Hanna Pakarista vaikken yhtään edes pidä hänestä tai keikasta mitään muista :> Mutta Cristal Snow'n ja Jimi Pääkallon olen nähnyt about vuosi sitten, ja muistan vieläkin miten hauskaa siellä oli ja miten energinen Cristal lavalla on^^ Sitä ennen en tyypistä hirveästi tiennyt, pidin kuitenkin Cristalin musiikista. Keikan jälkeen saatiin kavereiden kanssa nimmarit ja tutustuinkin sitten vähän paremmin Cristalin musiikkiin ja taustoihin, ja sen jälkeen minusta sitten tuli hirveä fani :''DD
Joulukuussa menen sitten katsomaan Alice Cooperin keikkaa, ja olen ihan innoissani jo nyt että pääsen sen rock-legendan näkemääm^^ Harmittaa vähän kun tänä vuonna Suomeen on tulossa ja täällä on ollut lempibändejäni (AC/DC, jota isäni muuten kävi katsomassa, Marilyn Manson, Ace Frehley, W.A.S.P..) ja on mahdollisuus päästä vain yhdelle keikalle :/
 Haluaisin päästä näkemään KISSin. Heidän esiintymisensä on vaan niin uskomatonta, minulla on pakkomielle päästä KISSin keikalle! :''DD Jos he vielä lähtevät kiertueelle ja tulevat Suomeen, niin sinne siis, vaikka pitäisi hommata liput salaa ja lintsata koulusta sen takia ja liftata perille^^

- BG -
He kuuntelivat hevimetallia, se syövytti heidän aivonsa ja spraymaalattuaan koulujen seinät heidät kärrättiin mielisairaalaan !

Vuoden Luihuinen, kiitoksia äänestäjille <2 || Epäaktiivinen säännöllisen epäsäännöllisesti

Poissa Sonja

  • Gradzbbh Mkryx
  • Vuotislainen
  • Tupa: Luihuinen
Vs: Bändit livenä
« Vastaus #168 : Lokakuu 25, 2009, 17:58:39 »
En ole kummemmin konsertteihin päässyt, mutta kyllä musiikki on ihan erilaista livenä. The Rasmuksen keikalla olin reilu vuosi sitten, ja se oli mahtava kokemus! Lembibändi vieläpä. Samaisella keikalla esiintyivät myöskin Von Hertzen Brothers ja Mariko, mutta en kyllä paljoa niistä muista, kun olin ihan innoissani Rasmuksesta. Olen sitten joitain muitakin livenä nähnyt, mutta ne eivät ole olleet ihan sitä mielimusiikkiani. Olin viime viikolla Sunrise Avenuen konsertissa, ja se oli kyllä positiivinen kokemus. Heidän musiikistaan en ole koskaan hirveästi pitänyt, joten odotukset eivät kovin korkealla olleet, mutta keikka olikin sitten hyvä. Sunkkarien lämppäritkin olivat hyviä, mutta en muista niiden bändien nimiä. Lisäksi olen nähnyt Apulannan ja joitain muita, mutta niistä en oikein mitään muista.

Tahtoisin kovasti päästä My Chemical Romancen ja Green Dayn keikoille, ja uskon ja toivon näkeväni joskus uudestaan Rasmuksen.
Keijukaisia on sittenkin olemassa. Salaperäistä.
 ~Hatsuharu

Kratztbuhh, manaatti!

Poissa Lime

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Pottermore: WitchWillow21467
  • Tupa: Puuskupuh
Vs: Bändit livenä
« Vastaus #169 : Marraskuu 18, 2009, 12:41:30 »
En pahemmin ole bändien keikoille päässyt, mutta muutamalle sentään.

Smak, Deep Insight ja Redrama (yhteiskeikka) :
Keikka oli aivan mahtava. Pidän kovasti Smakista ja DI:stä, joten oli mukava nähdä nämä bändit samalla keikalla. Redraman biisejä en edes tunnistanut. Oli kiva, että Smak ja DI esitti vanhempaa tuotantoaankin, DI soitti pari cover-pätkää. Ainiin, ja Smakin Samuli veti "Tahdon oikeesti olla sinun..."-biisin kertsiä soolona, mut eihän se muistanu sanoja, vaan yleisö joutu auttamaan :D Keikan jälkeen Smak ja Redrama jäi siihen pyörimään. Smakin pojilta sainkin nimmarit ja tuli niiden (eniten Markun) kaa pari sanaa vaihdettua. Tosi mukavilta vaikuttivat.
Ensimmäisenä esiintyi Redrama, joka ei ollut niin huono kuin aikaisemmin oletin. Ei se saanut yleisöä niin hyvin messiin kuin Smak ja DI.
Seuraavana oli Smakin vuoro ja fiilis nousi uudelle tasolle. Kalle sai hyvin yleisön mukaan. Pieniä teknisiä ongelmia meinasi olla; Kalle potkas hypätessään bassorummun mikin pois paikoiltaan ja sen akustinen kitara oli ensin hieman epävireessä, mutta nuo eivät menoa haitanneet :D
DI:n noustessa lavalle osa Smakkia katsomaan tulleista lähti sivummalle, mutta porukkaa oli silti kivasti. Tosi hyvin vetivät ja porukka oli messissä.

Pete Parkkonen:
Viime kesänä tuli käytyä Peten keikallakin. Keikka oli oikein hyvä. Pete jaksaa riehua koko keikan läpi ja välispliikit (hmm) hauskoja. Keikan paras anti oli kuitenkin kitaristi (Smakin) Henkka. Se oli aivan mieletön, heilui kitaransa kanssa ja soitti tyylilleen uskollisena suu auki :)

Eppu Normaali:
Eppujakin kävin katsomassa viime kesänä. Hieno keikkahan se oli. Ainut mikä latisti hieman tunnelmaa, oli ne hemmetin känniääliöt, joita oli keikalle eksynyt vähän liikaakin.

Antti Tuisku x2:
Antista tykkäsin paljonkin silloin Idolsin jälkeen ja kaksi kertaa kävin keikoillakin. Silloin oli niin hienoa päästä Antin keikoille, kun olin oikein fani.

Gimmel:
No juu, joskus tykkäsin Gimmelistäkin ja tämä oli ihan ensimmäinen keikka, missä koskaan oon käynyt. Tästäkin keikasta olin ihan innoissani silloin vuonna kivi ja keppi. Kana oli lämppärinä, ja tuntui, että se lämppäri esiintyi pidempäään kuin itse bändi.

Näiden lisäksi pienemmillä "keikoilla" oon käynyt muutaman kerran; Juha Tapion, Vesa-Matti Loirin ja Bass'n Helenin.
You don't know anything yet
about the dreams I have.

Poissa Miwra

  • Epäaktiivinen jo vuodesta 2007
  • Vuotislainen
  • If I'm a freak, what are you then?
Vs: Bändit livenä
« Vastaus #170 : Marraskuu 18, 2009, 13:24:09 »
Suurimman osan olen nähnyt festivaaleilla mutta on sitä keikoillakin tullut käytyä. Nyt on vaan jäänyt vähemmälle kun ei tuota rahapuolta ole tuhlattavaksi kovinkaan paljolti D:

Amon Amarth (2x)
Dimmu Borgir (2x)
Sonata Arctica
Children of Bodom (2x)
Stratovarius
One Man Army (Tämän nimisiä on varmaan useita mutta tämä on nyt sitten se joka oli Children Of Bodomin lämppärinä vuonna 2007)
Dragonforce
Immortal
Kiuas
Carcass
Morbid Angel
Killswitch Engage
Diablo
Behemoth
Mokoma
Fields of the Nephilim
Dream Evil
Moonspell
Sturm und Drang
Thunderstone
The 69 Eyes

Täytyy myöntää että listan kolme viimeistä (Sturm und Drang, Thunderstone ja The 69 Eyes) on nähty festivaaleilla enkä itse näiden musiikkia ole sen kummemmin kuunnellut mutta sattuipa kerran niin ettei näiden bändien aikana parempiakaan esiintynyt samoihin aikoihin :'D

Fields of the Nephilim on sekin festivaaleilla nähty. Muistaakseni brittiläinen bändi ja todella laimea D: Eivät sanaakaan pukahtaneet ja tylsistyin todella mutta oloa paransi ajatus siitä että pääsi pian näkemään paremman bändin 8D

Toivottavasti en unohtanut mainita mitään :)
Unikeko -> Miwra

Hogwarts 1976-1977
As real as you want it to be...

Poissa Tobin

  • aka Tinna
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • leeroy
  • Tupa: Rohkelikko
Vs: Bändit livenä
« Vastaus #171 : Marraskuu 18, 2009, 15:04:10 »
Olen nähnyt vain Anna Abreun ja Madonnan livenä. Molemmat oli ihan mahtavia, tosin Madonnaa en nähnyt kunnolla, kun en ihan edessä ollut. Annan keikka oli ruotsinlaivalla, siellä oli mukavan vähän kiljuvia yberfaneja - saatiin nauttia Annasta edes takas Suomesta Ruotsiin ja takas. Madonnan keikalla ihmiset vaan kuvasi laulajaa - oli siellä kyllä niitäkin, jotka osasi nauttia Madonnan musiikista ilman kameraa!

Poissa Kathleen

  • Omituinen höpöttäjä
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • ALITUINEN VALPPAUS!!!
    • Ystäväkirjani :D
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Bändit livenä
« Vastaus #172 : Joulukuu 20, 2009, 12:49:49 »
Tässä on nyt näitä mitä oon nähnyt livenä, osassa kommentti, kaikkia en ehtinyt kirjoittaa:

Paramore ---> Parempi kuin levyllä, energinen lavaesiintyminen = ♥

Koop Arponen kuullosti samalta kuin levyllä, paitsi että otti kontaktia ihmisiin,
Pete Parkkonen panosti esiintymiseen,
Petra heilui ja oli aika hyvä :D

Anna Abreun(x3) ääni sortui pari kertaa, eikä se oikeen ottanut kontaktia yleisöön. Mutta muuten hyvä, taisin vaan tuijotella Annan bändin perkussionistia koko ajan xD

Arja Koriseva(x2)




-What are you doing, my darling? -Nothing. I'm just smashing potatos. Ei oo järkee päässä, enkä kyllä järjestä välitäkkään.
Isabella -> Kathleen

Poissa Aiëdaíl

  • Näätärikkaus
  • Valvojaoppilas
  • *
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Bändit livenä
« Vastaus #173 : Joulukuu 20, 2009, 15:41:14 »
Minäpä en ole tänne kirjoitellutkaan pitkään aikaan! Edellisistä viesteistä löytyy jotain juttua seuraavista keikoista vuosilta 2007-2008:

Moi dix Mois 11.10.2007 Tavastia
Nightwish 16.12.2007 Caribia
DIO - distraught overlord 16.3.2008 Nosturi
Versailles & Matenrou Opera 31.3.2008 Tavastia
Nightwish kesän 2008 festareilla Ruisrockissa ja Tuskan varaslähdössä
Emilie Autumn 21.10.2008 Tavastia
DIO - distraught overlord 30.11.2008 Gloria


Yksi keikka vuodelta 2008 on jäänyt raportoimatta:

Miyavi 2.7.2008 Tavastia Olin täällä lähinnä ystävieni seurana. Ensimmäistä kertaa testasimme arvottuja jonotusnumeroita, ja saimme hyvän paikan sadan ensimmäisen joukosta. Kauniina kesäpäivänä oli mukava istuskella ulkona, mutta itse keikka puolestaan... En edes kuuntele Miyavia, mutta koska matkaan lähtivät minun ja toisen "kokeneemman" keikkailijan lisäksi kaksi untuvikkoa, joista toinen ei ollut koskaan käynyt missään konserteissa, ajattelimme lähteä "henkivartijoiksi" - japanikeikoilla ihmiset tuppaavat liiskaantumaan. Nämä kaksi innostunutta lähtivät suoraan keskelle yleisömerta, kun taas minä päädyin ystäväni kanssa ylös istuskelemaan. Monta sataa ihmistä heilumassa pienessä tilassa -> ei hyvä, joten päädyin kärsimään pahasta olosta aulaan. Keikkaa vilkuilin screeniltä ja join vettä. Välillä kurkistin itse saliin, ja sekä lämpötila että kosteus olivat sademetsän luokkaa. Huh-huh. Ainakin ystävilläni oli hauskaa, vaikka yleisössä oli pyörtyilty ja oksenneltu. Onneksi en tunkenut sinne.

Ja sitten vuoteen 2009.

Emilie Autumn 18.4.2009 Nosturi Tätä keikkaa oli odotettu kuin kuuta nousevaa. Sain liput aikaisena synttärilahjana. 17. päivä lähdimme Helsinkiin, ja illalla totesin, että minulla on kuumetta. Parantelin itseäni siinä yön, ja lähdimme jonottamaan vasta lauantai-iltapäivällä. Joskus kahdentoista aikoihin liityin jonottajien jo runsaslukuiseen joukkoon. Koska oli huhtikuu, en tietenkään ollut varautunut sen suurempiin vaatemääriin. Hytisin kuumeessani meren rannalla keikkapaikan edessä. Oli myrsky, ja tuulensuojaa ei ollut missään. Keikkabussin ja seinän väliin, siihen, missä jonotimme, muodostui ihana tuulitunneli, jossa ei ollut erityisen kiva värjötellä, etenkään kipeänä. Tyhmä minä :D Ainut vessakin oli läheisessä kioski-kahvilassa, ja paikan omistaja turhautui siellä ramppaaviin jonottajiin ja sulki lopulta koko vessan. Ikävä kyllä olin juuri ko. kioskilla kun jono muodostettiin yli tuntia ennen ovien avaamista. Onnekseni ystävällinen kanssajonottaja muisti minut, ja päästi meidät oikealle paikallemme, niin koko jonotus ei mennyt aivan hukkaan.
Odotukset olivat korkealla, koska edellinen Emilien Suomen-vierailu oli tehnyt minuun suuren vaikutuksen. Lavashow oli entistäkin uskomattomampi, ja olin aivan ekstaasissa toisessa rivissäni keskellä. Tutuksi käynyt biisilista hieman latisti tunnelmaa - olisin toivonut kuulevani Miss Lucy Had Some Leeches:in ja Marry Me:n. Thank God I'm Pretty oli kolmas toiveeni, ja se onneksi toteutui. Vaikka esiintyminen oli kehittynyt edellisestä kiertueesta, tiesin, mitä odottaa, ja toistumisen tunne jäi hieman vaivaamaan. Ehdottomasti kaiken kärsimisen arvoinen elämys kylläkin! :D
Keikan jälkeen menin suoraan jonottamaan nimikirjoituksia, ja sainkin kaikilta useammankin kappaleen signeerauksia sekä synttärionnittelut! Maggie jopa laulaa luritteli nopeasti "Happy b-day":n :D Vuorokausi oli tuossa vaiheessa nimittäin ehtinyt vaihtua, ja kiittelin Emilieta ja Crumpetseja ihanasta syntymäpäivälahjasta. Emilie muuten muistutti peruukissaan hieman Pientä Merenneitoa :D Nimmareiden jälkeen suuntasin fanikamapöytään. Järjestys osoittautui menestyksekkääksi, sillä ensimmäisenä fanikamaa rohmuamaan rynnänneet eivät ehtineet saada nimikirjoituksia.

Kesä 2009 oli minulle sangen köyhä festareiden suhteen. Matkustin ainoastaan Tampereelle Sauna-festareille ihailemaan Nightwishia. Upea festarikeikka: kaunis sää, hyviä bändejä, ei hirvittävä tungoskaan. Keikalla oli hyvä tunnelma, ja Marcon sekoilu The Islanderin sanojen kanssa vain kohotti tunnelmaa (biisihän jouduttiin aloittamaan uudestaan alusta, kun herralle tuli blackout.) Olisihan se ollut kiva kuulla se Escapist, joka tuon takia jäi välistä, Islanderia kun on veivattu vähän liikaakin jokaisella keikalla :D Hyvä tunnelma kuitenkin jäi tästä. (Ja itku silmään kun kadotin ristin kaulastani jonnekin festarialueelle.) Ja olivathan nuo muutkin bändit mukavia, mutta kyllä sinne tuon NW:n takia mentiin joo.

Jatkan tähän myöhemmin muista 2009 keikoista :)
« Viimeksi muokattu: Joulukuu 26, 2009, 17:57:28 kirjoittanut Aiëdaíl »

Poissa Kathleen

  • Omituinen höpöttäjä
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • ALITUINEN VALPPAUS!!!
    • Ystäväkirjani :D
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Bändit livenä
« Vastaus #174 : Tammikuu 03, 2010, 16:17:40 »
Edelliseen listaani on unohtunut lisätä You Me at Six ja Paper Route.


You Me at Six sai kaikki todella hyvin mukaan, vaikkei se olekaan mikään kuuluisa bändi. Päällimäiseksi jäi mieleen persoonallinen lauluääni ja esiintyminen.

Paper Route ei ollut kovinkaan erikoinen, mieleen jäi synkkä musiikki.

Lisäksi olen nähnyt jonkun "Now Now Every Children" bändin, mutta se ei ollut kovin hyvä. Kappaleet olivat hitaita ja tylsiä :S
-What are you doing, my darling? -Nothing. I'm just smashing potatos. Ei oo järkee päässä, enkä kyllä järjestä välitäkkään.
Isabella -> Kathleen