Kirjoittaja Aihe: Bändit livenä  (Luettu 21108 kertaa)

0 vuotislaista ja 1 Ankeuttaja kyttää tätä aihetta.

Boris

  • Ankeuttaja
Vs: Bändit livenä
« Vastaus #100 : Heinäkuu 25, 2007, 17:28:45 »
En ole oikeastaan ollenkaan keikoilla kierrellyt, mutta nyt sitten pääsin Ruisrockiin. Ja kyllä pitää sanoa, että jo se että oli paikalla, täytti tai jopa ylitti odotukseni. Ylivoimaisesti parasta koko viikonlopusta oli nähdä iki-ihana Sonata Arctica! Olin aika lähellä lavaa, muutaman metrin päässä. Silti näkyvyys oli aika huono, mahdollisesti johtuen minun 145cm:n pituudestani (josta ei oikeastaan ollut hyötyä tippaakaan). Mutta musiikki ja tunnelma kyllä korvasivat pienet näkö probleemit:) Vähän harmitti kuitenkin kun en kunnolla nähnyt ihanaakin ihanempaa Tommy Partimoa, kun se siellä rumpujen takana vaan kökötti ja mun näkökenttä ei siinä tapauksessa olikein yltänyt sinne asti...

Toinen kohokohta oli Maj Karman esiintyminen. Ainut miinus keikalle oli sen pitäminen siinä teltassa. Nimittäin tunnin keikka täpötäydessä lähes umpinaisessa teltassa, niin voitte kuvitella kuinka huono ilma siellä sitten oli (ja savuinen). Varsinkin kun lyhyillä jaloillani seistessäni hengityselimeni sijoittuvat toisten selkiin ja samalla hikisiin t-paitoihin. Mutta ei se minua haitannut. Kaveri vaan oli tuskissaan kun ei se edes tykänyt koko bändistä.

Festarin yllättäjä minun kohdallani oli Finntroll, johon ihastuin täysin ja levykin piti hankkia. Aivan mahtava meininki!

Kiitokseni täytyy sanoa eräälle uskomattoman ystävälliselle Sonatan keikalla olleelle naiselle, joka auttoi minua saamaan paremman paikan. Koska täytyy sanoa, että se ei ollut mitenkään maailman turvallisin paikka minun kokoiselle ihmiselle!

Hirnyrkki

  • Ankeuttaja
Vs: Bändit livenä
« Vastaus #101 : Heinäkuu 25, 2007, 18:00:52 »
Näkemistäni mainitsemisen arvoisia ovat Stam1na, Mokoma ja Viikate Kalajoen juhannuksessa tänä vuonna. Sakara recordsin bändit hyvien mukanahuudettavien biisien ja hupaisien välispiikkien ansiosta, Viikate taas tunnelman ja loistavan lavakarisman takia.

Ravenmind

  • Ankeuttaja
Vs: Bändit livenä
« Vastaus #102 : Heinäkuu 25, 2007, 18:17:29 »
Haa. Finntroll oli Ilosaaren Metelli-klubillakin aivan pirun loistava kokemus, olin siinä eturivissä (pitkän ja katkeran taistelun kautta, kuten peikoille sopii ;) jalat pitkän festaripäivän jälkeen suunnilleen amputaatiopisteessä ja kolmeen asti yöhön keikka kesti, mutta ruumiillinenkin väsymys kaikkosi siinä olemattomiin. \m/ Ja alle puolet siitä hiestä oli minun. :) Moshpittaajat pitivät tunnelmaa yllä samaten kuin se, että olin varmaankin ainoa eturivissä, joka ei ollut kännissä. ;) En ollut aiemmin kyseisen bändin tuotantoon tutustunut, mutta sen verran loistava keikkabändi oli että kunhan kesätyörahat ovat taskussa niin voipi alkaa järjestelmällinen levyjen haaliminen. Vreth oli sitä paitsi [insert vapaavalintainen määrä teini-ihkutusta ja <- sekä 3-merkkejä tähän].

Muutakin hevipainotteista bändiä tuli Ilosaaressa katsottua, Insomnium oli ainakin parhaita ikinä näkemiäni ja sen kappaleita tiesin entuudestaankin paljon. Ne melodiat ovat kertakaikkiaan neroutta... Mainittakoon vielä Amorphis, Impaled Nazarene, Maj Karma, Stonegard ja tietenkin ensimmäinen esiintyjä jota katsoin, ah-niin-ihana Valse Triste! HC-punkilla oli hyvä aloittaa päivä ja festariura myös. Soittivat housut jalassa melkein koko ajan, ei kyllä ihan. "Soolokitaristi" ei ollenkaan, oltiin veljen kanssa aikas totalrepsXD koko keikka... :) Välispiikitkin jäi mieleen. "Discovalot! Tämä mies on neljäkymmentä, voitteko uskoa?" "Yleisö hiljaa, bändi esiintyy!"

Nightwishiä olen joskus katsonut mutta kovin paljon ei jäänyt muistikuvia, samaten HB ja Lovex (ei kyllä vapaaehtoisesti...) on nähty livenä. Mikään ei ollut ihan hirveä, oikeastaan olin miltei positiivisesti yllättynyt siitä Lovexista. Raskaampaa livenä.

Poissa tear

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
Vs: Bändit livenä
« Vastaus #103 : Elokuu 03, 2007, 12:23:35 »
Olen nähnyt suht paljon 'kuuluisia' bändeja ja miljoona niitä, jotka vasta aloittelevat.


Suurin ylpeyden aiheeni on se, että n. 3 viikkoa sitten näin HIMin Miljoonarockissa. Se oli unelmien täyttymys, tottakai siinä sitten alkoi vetistellä bändin astellessa lavalle. Olin puristuksissa, enkä oikeastaan seisonut maassa vaan nousin hieman ihmisten pyrkiessä eteenpäin. No tilanne onneksi rauhoittui ja sain pitää minun 'melkein eturivi' paikan. Kolmen ensimmäisen biisin ajan minä vain räpsin kuvia ja hoin itselleni: "Ei voi olla totta, ei voi olla totta." En itseasiassa edes muista, mitkä kolme biisiä he soittivat ensimmäiseksi. Sen jälkeen pistin kameran pois ja eläydyin täysillä heidän musiikkiinsa. Tottahan se on; Ville Valo laulaa loistavasti, kuului se sitten livenä lavalta tai omasta rämästä cd-soittimesta puhkisoitetulta cd-levyltä. Keikan jälkeen minä vain hymyilin tyhmästi ja tuijotin kuvia kamerastani, en oikein osannut vielä silloin sisäistää, että olin nähnyt ne viisi ihmistä joiden taidetta minä kuuntelen melkein joka päivä. (Ja kyllä Villen lavakarisma on todella loistava)

Poets of the Fall Näin tämän bändin vuoden 2006 helatorstaita edeltävänä päivänä Tornion 'Stadikalle' - tapahtumassa. En ollut silloin vielä hirveästi kuunnellut heidän biisejään, mutta keikka nappasi mukaan, pienestä vesisateesta viis. Eihän se kyllä mikään paras keikka ollut, mutta meininki oli jees ja musiikki loistavaa.

Technicolour Tämä bändi oli PotF:n kanssa Torniossa soittamassa. Silloin pidin Jimin lavashowsta ja välispeakeista. Ne olivat hauskoja ja Jimin ääni on paljon parempi livenä. Tämän vuoden samaisessa tapahtumassa petyin kumminkin suuresti, kun TC veti saman setin. Vain yksi välispeak oli muuttunut. Tunsin muutenkin itseni hieman vanhaksi eturiviin, sillä minua n kaksipäätä lyhemmät teinit kiljuivat  ja koittivat eh 'lääppiä' Jimiä.

Olen nähnyt myös mm Neljä ruusua, Popeda, Stalingrad Cowgirls, Anssi Kela, Apulanta ja oikeastaan paljon muitakin :D Noista voisin sen verran sanoa, että Neljä Ruusua oli SUURI pettymys. Huono lavashow ja biisit tuntui menevän heittämällä läpi. Popeda oli ihan jees, en nyt oikein osaa mitään sanoa. Apulannan keikalla oli kunnon meno ja sai kyllä huutaa kurkku suorana biisien sanoja. :) Anssi Kelan kävin katsomassa joskus ehkä 10v. enkä muista siitä juuri mitään. Cowgirlsit eivät olleet minuun makuuni.

Muokss.// Ohhoh olen ihan unohtanut mainita, HIMin keikan jälkeen parhaimman livemusiikki tapahtuman. Sehän tietysti oli täällä Kemissä järjestetty Alhonkaturokki! Oli leppoisaa istua auringonpaisteessa meren rannalla puistossa ystävien (ja tuntemattomienkin) kanssa ja livemusiikki pauhasi takana. Alhonkaturock kesti vain päivän (harmi) mutta huippua oli. Hihiii.
« Viimeksi muokattu: Marraskuu 11, 2007, 19:52:23 kirjoittanut tear »
You're leaving me breathless.

Axl

  • Ankeuttaja
Vs: Bändit livenä
« Vastaus #104 : Elokuu 09, 2007, 12:57:54 »
Ömm... Suurin osa niistä mitä mä oon nähny on sellasia mistä en kauheesti välitä. Oon ollu vaan kaverien seurana, mutta hauskaa on ollu silti.

Tiktak x 2 Joo, Tiktak on tullu nähtyä kahteen otteeseen, ekasta en oikein muista mitään, olin sillon kuitenki sen verran nuori.
Toinen kerta oli viime helmikuussa, keikka oli älyttömän mukava, vaikka Tiktak ei ehkä ihan edusta mun musiikkimakua.
Tytöt soitti hyvin livenä, ainut mikä harmitti oli se että lavaesiintyminen ei ollu mitenkään mainittavaa. :D

Katri Ylander Tätä menin kattomaan lähinnä huvinvuoks, en välitä tästä oikeesti yhtään. Täytyy kyllä suoraan sanoa että oli pettymys, yleisö ei ollut oikein mukana, saattaa kyllä johtua osittain siitä että sitä ei ollu kauheesti. Siitä kertoo jo se että päästiin kymmenen minuutin jonotuksella suoraan kävelemään eturiviin. :D Paras muisto koko keikasta oli se että siellä oli kohteliata ihmisiä.
Ykskin tyttö kysy multa että pääseekö se mun eteen siks aikaa että saa otettua yhden kuvan. Sellaset ihmiset on mukavia. :)

Ari Koivunen Arista en muuten niin kauheesti välitä, mutta livenä oli aivan loistava. Levyllä Ari ei kuulosta mun mielestä mitenkään kauhean 'heviltä', mutta livenä se kyllä on.
Keikka oli aivan mahtava, ainakin niitten muistikuvien mukaan mitä mulla on. Yleisö oli messissä alusta loppuun ja välispiikit erityisesti oli hauskaa kuunneltavaa. Suosittelen.

Sitten oon nähny nää kaikki J. Karjalaiset, Semmarit, Jore Marjarannat sun muut... Menox on ehkä parasta mitä oon koskaan nähny xD Täällä tuskin on ketään joka tietäis sitä, joten en nyt viitti siitä selitellä.

nella

  • Ankeuttaja
Vs: Bändit livenä
« Vastaus #105 : Elokuu 11, 2007, 19:05:02 »
Olen nähny monia bändejä livenä, mutta paras on ollut ehdottomasti Hanoi Rocks. Niiden live meininki on vaan niin paras, fiilis on aina katossa. Musiikkikin on todella hyvää! Viimeksi näin Hanoi Rocksin Ankkarockissa. Oli hauska keikka,vaikka olikin melko kuuma siellä ihmispaljoudessa... Mutta eiköhän se kuulu asiaan :D. Muita mainitsemisen arvoisia ovat The Ark, Apulanta ja The69eyes. Näiden kaikkien live esiintyminen on todella hyvä! The 69eyesiä en pahemmin jaksa kuunnella levyltä, mutta kun pääsee keikalle siellä bändi kuulostaa ja näyttää todella hyvälle. The Arkia olen kuunnellu levyltä ja oon tykännyt, mutta kun pääsin ekaa kertaa keikalle se oli loistavaa. Aloin tykkäämään bändistä entistäkin enemmän. Ja Apulanta. Tykkään kuunnella tätä jossain festareilla ja vaan pomppia mukana. Apulannalla on kuitenkin sen verran hyviä biisejä, joita on tullut kuunneltua aika kauan!

Mystica

  • Ankeuttaja
Vs: Bändit livenä
« Vastaus #106 : Elokuu 14, 2007, 13:29:42 »
Pienestä iästä huolimatta olen nähnyt:
Maija Vilkkúmaa (2x): Käytiin isin kanssa Forssan Holjat markkinoilla kuuntelemassa. Pienestä pitäen olen osannut Maijan laulut ulkoa... Fanitusta en ole Vilkkumaahan tuhlannut, mutta kyllä sitä tulee kuunneltua. Keikka oli ihan hyvä...
Toisen kerran näin Vilkkumaan Salossa. Ei ole aikaa kuin ehkä viikko tai kaksi. Iltatorilla kävi laulekelemassa. Onnea vaan hänelle vauvasta.

Antti Tuisku: En tykkää... Mutta piti kaverit viedä kuuntlemaan, kun herra esiintyi kauppakeskuksessa. Itse olin suurinpiirtein nurkass ruikuttamassa... Ja Antilla hiki valui, kun hyppi kuin heinä mies siellä lavalla.

Cristian Forss: En tykkää tästäkään. Enää. Silloin muinoin pidin, mutta se sitten olikin ehkä kahden viikon fanitus sessio... Kauppakeskuksessa taas...

Yö: Iltatorilla oli esiintymässä. Osaan myös Yön biisit ulkoa, kun bändi on äitin lemppari, ja sitä tulee sitä kautta kuunneltua... Keikka oli oihan hyvä.. ei siitä muuta voi oikein sanoa.

Hanna Pakarinen (3x): Hanna... ensimmäisen kerran näin Hannan Forssan holjat markkinoilla. OLin ihan pyörtymis pisteessä, kun näin Hannan silloin yhdeksän vuotiaana, ja silloin fanitin neitiä kovasti.
Toinen kerta oli taas (ihme) Salon Salopäivillä edellis kesänä. Hanna lauloi jotain vanhaa Suomirokkia, mutta hyvä hän silti oli. Tällöikin pidin Hannasta, ja oli yksi suosikeista.
Kolmas kerta oli, kun Hanna oli suosikkibändini Evanescencen lämppärinä. Edelleen pidän HAnnasta. c(:

Evanescence: Pääsin synttärilahjaksi isiltä, katsomaan lempparibändiäni, kun EV musisoi Helsingin Hartwall areenalla. Tunnelma oli katossa, ja meno mitä parhain. Välillä meinasin pillahtaa itkuun, kun olin niin iloinen kun pääsin viimeinkatsomaan bändiä. Ehdottomasti paras keikka ikinä!

Tiktak (2x): Pidin joskus, en enää. Bändi oli Holjatmarkkinoilla keikalla ennen Hanna Pakarista.
Toinen kerta oli, kun Tiktak oli Salon iltatorilla vetämässä keikaa, ja pitihän sen livekunto käydä katsastamassa.

Breaktown

  • Ankeuttaja
Vs: Bändit livenä
« Vastaus #107 : Elokuu 15, 2007, 19:34:15 »
Olen nähnyt vain yhden bändin livenä ja se on Hanson. Paras ilta ikinä. Se oli vuonna 2005 Kööpenhaminassa eli parisen vuotta sitten. Isaac, Taylor ja Zac on ihan uskomattomia livenä. Kokemus oli vielä parempi kuin luulin ja senpä takia menenkin katsomaan bändiä heti uudelleen kunhan he vain tulevat Eurooppaan, mikä saattaa olla ensi vuoden alussa. On se vaan harmi, että niin moni jää paitsi heidän upeasta muusiikistaan vaan sen takia, ettei usko bändistä olevan mihinkään.

Shita

  • Ankeuttaja
Vs: Bändit livenä
« Vastaus #108 : Elokuu 25, 2007, 22:53:11 »
Livenä oon nähnyt My Chemical Romancen, Avril Lavignen, Simple Planin, Billy Talentin ja Pinkin.

Keikkatunnelmista on parhaiten jäänyt mieleen MCR + Talentti, koska se nyt on uusin keikkakokemus...

Joop, elikkä ihan kikseissä odotettiin kaverin kanssa noin puol vuotta tota My Chemical Romancen Helsingin Jäähallilla ollutta keikkaa. Tää kyseinen keikka on tavallaan mun eka, koska sillon päästiin jonotustunnelmiin, kun istuttiin siellä aamusta alkaen [vaikka meillä oli istumapaikat] kattelemassa ihmisten touhuiluja. Jotkut siellä oli istuneet Jäähallin edessä yli viis päivää. Aika hullua, mut jos meillä olis ollu permantopaikat, niin varmasti oltais mekin jonotettu eturivin paikkoja.
Mut oli se loistava kokemus, kun perseet turtana noustiin ylös ja kaikki siellä paikalla seisovat rynnivät oville. Turvamiehet alkoivat laitella turva-aitoja valmiuteen. Se alkoi.
Seuraavan noin puolentoista tunnin ajan me sitten littauduttiin hikisinä noin 30 asteen helteessä, kun aurinko porotti täysillä Jäähallin edustalle, littauduttiin kaikkia muita hulluja MCR-faneja vasten ihan kikseissä. Suunilleen ainut mielikuva siitä jonotustilanteesta on se, kun meidän selkiin littautuneet fanit lauloivat Turtles-leffan alku musaa, ja se kun me jouduttiin eri lippujonoon.
Ja kun päästiin sisään halliin, hoksattiin ekana se bändipaitamyymälä, joka oli muistaakseni vielä ovien vasemmalla puolella. Rynnättiin sitten sinne jonottamaan, ja jonotettiin koko ekan lämppäribändin [jonka nimeä en ees muista] ajan keikkahuppareita. Lopulta siinä hässäkässä päästiin kuin päästiin siihen tiskille [tai oikeastaan turva-aidalle] ja hommattiin ittellemme JUMALATTOMAN kokoset keikkahupparit. Mutta pahinta siinä oliki se, kun me ängättiin pois sieltä ryyseestä. Muistan sen ku puristin uutukaista hupparia itteäni vasten ja huusin "VAROKAA ME TULLAAN" ja kaverin perässä änkesin ulos siitä ihmislaumasta. Ja sen jonotusrumban jälkeen oli kuuma, jano ja kaikki mahollinen.
Onneks siellä myytiin limua [0,5 litraa meni sekunnissa], jonka jälkeen iski tietty jumalaton vessahätä. Naisten vessan jono tulvi pitkälti ulos ovista, joten me tehtiin kompromissi ja mentiin joittenkin muittenkin fanityttöjen perässä miesten vessaan.
NOH, me selvittiin siitäkin hengissä ja päästiin lopulta meidän katsomoon [joka oli muuten ihan sitä bändipaitakauppaa vastapäätä ja vessojen vieressä], ja ohjastaja ohjasi meiät paikoille juuri samalla sekunnilla, kun Billy Talent, toinen lämppäribändi asteli lavalle.
Ja siinä me bailattiin ihan messissä, vaikkei koskaan oltukaan kuultu koko bändistä, saati sitten niitten biisejä. Ja ne soitti ja yleensäkin esiintyi loistavasti. Melkeinpä parempi lavashow kuin MCR:llä.

Mutta niin, tosiaankin Talentin lopetettua, me odotettiin. Ja me odotettiin. Noiin 45 minan päästä Talentin jälkeen se tapahtui, ihan äkkiarvaamatta. Valot sammuivat ja lämmittelymusiikki loppui. Sali oli ihan pimeä ja koko monien tuhansien ihmisten koostava ihmislauma kirkui, huusi ja karjui ihan ku viimestä päivää. Kyllä siinä ittelläkin meinas tulla pöksyyn, kun ne sitte valaisi lavan, ja siellä ne olivat. Kaikki viis tiettyä henkilöä, ja sitä hetkeä oli odotettu puoli vuotta.
Ja ne alotti. Oiskohan ollut The Black Paraden kolmas biisi, en nyt satu muistamaan nimeä -.-'
Ja ne kaks-kolme tuntia me huudettiin, lyötiin nyrkkiä ilmaan, itkettiin ja karjuttiin. Vika biisi oli Helena, sen muistan ihan tarkkaan. Muistan sen fiiliksen, kun Gerard kajautti "Last song" koko salille. Muistan miten siinä vaiheessa ei tuntenut vielä mitään, mitä seuraavana päivänä joutui kokemaan [vaikka se oli sen arvoista kyllä].

Ääni nimittäin oli ihan veks, en pystynyt puhumaan. Jalat oli kaikesta hyppimisestä ihan turrat ja kipeät, kyynerpään kohdan nivel oikeasta kädestä kaiken sen nyrkkien ja \,,/ - merkin näyttämisen jälkeen melkein sijoiltaan. Mutta kaikki oli TODELLAKIN sen arvoista.

Ehkä elämäni tähän mennessä parhaat tunnit.

Noh, oli ainakin yksityiskohtainen kertomus... Kiitos kaikille ketkä uskalsi ja jakso lukea loppuun asti.

Poissa greenie

  • junkie
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • I think I'm a banana tree.
    • Last.fm-profiilini
Vs: Bändit livenä
« Vastaus #109 : Syyskuu 28, 2007, 21:41:46 »
En oo kauheesti millää keikoilla käyny, suurin syy siihen taitaa olla se, ettei monikaan mun rakastamista bändeistä oo enää toiminnassa.
Vaan yhella keikalla oon ollu silleen ihan omasta tahdostani. Onhan sit noita muitaki,  mm. Pete Seppälä, Pikku G ja tämmösiä surkimuksia.
Mutta sitte tää, jonka keikan katsastin täysin omasta tahdostani:
Red Hot Chili Peppers
Tukholmassa, Ruotsissa viime joulukuussa <3 Se oli mieletöntä.
Ennen keikan alkua, sillon lämppäribändin soittaessa, olin ihan mielettömän jännittyny. Onneks oltii istumapaikoilla, koska muuten ois varmaa menny jalat alta. Kuvittelin siinä lämppärien pimputellessa: "Voi hyjä luoja! Mitkä bassot, wow!". Mut ei se ollu kyl mitää, ku Flea + kumppanit tuli lavalle, se oli, hmm, jotain sanoinkuvaamatonta. Upee valoshow ja hyvin valitut biisit.
Just siinä katsomossa missä olin, oli tosi hyvä fiilis, kaikki laulo mukana ja hakkas hulluina käsiään yhteen. Oli tosi kivaa nähdä miten edessä olevat keski-ikäset miehetkin olivat ihan innoissaan.
Tosiaankin kyl näkemisen arvonen livenä. Joskus pitäs uudestaa päästä fiilistelemään.
Well heroin, heroin
And cocaine, cocaine
I loved them both

Lautturi

  • Ankeuttaja
Vs: Bändit livenä
« Vastaus #110 : Lokakuu 30, 2007, 02:08:57 »
Keikan jälkeen makasin kentän reunalla ja nauroin Slayerin köyhälle yritykselle saada aikaa jotakin yhtä ilmiömäistä kuin Slipknot.

Kyllä sitä vaan itkee verta kun pitää jotain tällaista hirveyttä lukea. Nostetaan nu-metal-mitkälie-poppisankarit yli yhden suurimman thrash-metallin uranuurtajan ja nauretaan 80-luvulta asti paahtaneen kuningasbändin meiningille. Ei voi pitkäaikainen metalhead mitään muuta kuin toivoa parempaa asennetta suomalaisille "metallin" kuuntelijoille. :(

Noh, asiasta kukkaruukkuun. Yksi ikimuistoisimpia keikkoja ikinä on kyllä ollut alkuvuodesta suomessa käyneen jenkkilän death-metal -pumpun Cannibal Corpsen setitys. Pakkahuoneelle asti lähdin kyseistä bändiä katsomaan kun en ehtinyt tästä kodin vierestä nosturista varata lippuja ennen kun ne myytiin loppuun. Keikalla oli aivan järjettömän hieno meininki lämppäristä pääesiintyjän viimeisiin nuotteihin asti. Moshpitit oli isoimpia missä olen suomessa ollut, hyvin oli yleisö mukana, ei siellä paikallaan seisty. ;) Varmasti menen katsomaan jos Corpset vielä suomeen eksyy, tai vaikka ei eksyisikään. Ja bändin laulajan George 'Corpsegrinder' Fisherin sanoin: "Keep supporting metal!"

EDIT: Ainiin psst. Eiköhän se Slayer kuitenkin (ONNEKSI) ole aika paljon enemmän saanut aikaan kun Slipknot. ;)

Poissa Villi Lohi

  • Pasi
  • Hirnyrkki
  • Sukupuoli: Noita
  • Morning is working.
Vs: Bändit livenä
« Vastaus #111 : Lokakuu 31, 2007, 20:05:14 »
Yksi ikimuistoisimpia keikkoja ikinä on kyllä ollut alkuvuodesta suomessa käyneen jenkkilän death-metal -pumpun Cannibal Corpsen setitys. --- Moshpitit oli isoimpia missä olen suomessa ollut, hyvin oli yleisö mukana, ei siellä paikallaan seisty.

Kaveri muuten kehui myös kovasti kyseisen keikan tunnelmaa ja erityisesti juuri moshpittejä, tuli vaan mieleen.

Tuonpas tässä nyt esiin erään asian, joka tuli mieleen maanantaina Soilworkin keikalla. Vokalisti Stridhän on vetänyt samat välispiikit varmaan siitä asti kun Soilwork aloitti, mutta nyt ne ärsyttivät enemmän kuin koskaan ennen. En tiedä, ehkä olen vain tullut vanhaksi, mutta en kyllä enää hirveästi jaksa lämmetä "FUCK YEAH!!" ja "ARE YOU FUCKERS DRINKING SOME BEER OR WHAT!!" -huudoille, vaikka suurin osa eturivin alaikäisistä vastasikin varsin innoissaan. Eikä tämä ilmiö todellakaan rajoitu pelkästään Soilworkin keikalle. Joku "ARE YOU READY TO ROCK!?" -huudahduskin alkaa olla kaikessa pateettisuudessaan aika kuultu ja nähty.

Aloin sitten pohtia, että miten muuten yleisöä edes voisi metallikeikoilla nostattaa. Tuleeko teille mieleen mitään bändejä, joissa tämä hoidettaisiin jotenkin muuten? Opethin Åkerfeldtin spiikkejähän esimerkiksi kuuntelee todella mielellään, mutta koska niiden tarkoitus ei olekaan saada yleisöä riehumaan, sitä ei taideta laskea.

Itselleni ei nyt tule mitään mieleen, mutta toivottavasti en vain tiedä joidenkin omaperäisempien vokalistien olemassaolosta, sillä aika huonosti ovat asiat, jos kukaan ei ole keksinyt mitään parempaa vaihtoehtoa.
« Viimeksi muokattu: Elokuu 31, 2008, 21:44:50 kirjoittanut Villi Lohi »

Katariina

  • Ankeuttaja
Vs: Bändit livenä
« Vastaus #112 : Lokakuu 31, 2007, 20:41:33 »
Minä en kerta kaikkiaan kestä moshpittejä. Yleensä, kun olen keikalla, en oikeastaan edes hirveästi tanssi. Se on varmaan tosi typerän näköistä, ja toivoisin, että voisin tanssia, mutta toisaalta jos on keikalla mun kanssa niin siitä tietää että musiikki on oikeasti hyvää että koko keikan ajan vain tuijotan lavalle hypnotisoituneen näköisenä vaikka kaikki muut ympärillä hyppivät ja pomppivat. Itse en koe hyppimistä ja pomppimista hirveän luonnollisena, olen aivan onneton tanssija, mutta nautin kyllä musiikista ja keikoilla käymisestä tosi paljon.
Suomalaisista livebändeistä täytyy kyllä mainita Risto, joka on aivan totaalisen mahtava livenä.

Poissa Rainmaker

  • Rukka-Peikko Takkutukka
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
Vs: Bändit livenä
« Vastaus #113 : Marraskuu 01, 2007, 17:35:59 »
Minä en kerta kaikkiaan kestä moshpittejä. Yleensä, kun olen keikalla, en oikeastaan edes hirveästi tanssi. Se on varmaan tosi typerän näköistä, ja toivoisin, että voisin tanssia, mutta toisaalta jos on keikalla mun kanssa niin siitä tietää että musiikki on oikeasti hyvää että koko keikan ajan vain tuijotan lavalle hypnotisoituneen näköisenä vaikka kaikki muut ympärillä hyppivät ja pomppivat. Itse en koe hyppimistä ja pomppimista hirveän luonnollisena, olen aivan onneton tanssija, mutta nautin kyllä musiikista ja keikoilla käymisestä tosi paljon.

Moshpitit ovat jotain niin järjetöntä. Monta muuten hyvää keikkaa on mennyt pilalle vain sen takia, että joidenkin on täytynyt pistää pystyyn moshpit. Suurin näkemäni moshpit taisi olla Stam1nan keikalla Ruisrockissa - itse olin siinä vaiheessa jo niin väsyksissä, etten jaksanut paljon välittää, mutta on se kyllä joskus tosi ahdistavaa, kun on juuri siinä moshpitin reunalla ja tulee tönityksi. Eihän se minua sitten haittaisi, jos moshpit olisi jossain perällä, missä se ei häiritse ketään, mutta kun niiden pitää aina tunkea siihen parhaaseen katselupaikkaan riehumaan. Itse en pahemmin tanssi keikoilla, joskus lähinnä pompin, mutta sitäkin aika harvoin, ellei bändi soita jotain erityisen hyvää biisiä. Se on kyllä ällöttävää, kun joku hyppii selkää vasten, eikä mokomaa häiritsijää saa pois millään.
Yhä, marras-iltana, kuljemme kahden. | "I AM VAMPIRE. HEAR ME TWINKLE." | Destination anywhere | There's a meaning to all that fades.

Poissa Milgia

  • Clandestine
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Miittiriippuvainen
Vs: Bändit livenä
« Vastaus #114 : Marraskuu 01, 2007, 18:28:24 »
Minä en kerta kaikkiaan kestä moshpittejä. Yleensä, kun olen keikalla, en oikeastaan edes hirveästi tanssi. Se on varmaan tosi typerän näköistä, ja toivoisin, että voisin tanssia, mutta toisaalta jos on keikalla mun kanssa niin siitä tietää että musiikki on oikeasti hyvää että koko keikan ajan vain tuijotan lavalle hypnotisoituneen näköisenä vaikka kaikki muut ympärillä hyppivät ja pomppivat. Itse en koe hyppimistä ja pomppimista hirveän luonnollisena, olen aivan onneton tanssija, mutta nautin kyllä musiikista ja keikoilla käymisestä tosi paljon.
Suomalaisista livebändeistä täytyy kyllä mainita Risto, joka on aivan totaalisen mahtava livenä.
ihan sama juttu, tunnen itseni tyhmän näköiseksi muitten keskellä
 kun en hillu mukana katselen vain ihastunena ..
"Summer lovin' had me blast
Summer lovin' happened so fast
I met girl crazy for me
Met boy cute as can be."

saraji

  • Ankeuttaja
Vs: Bändit livenä
« Vastaus #115 : Marraskuu 01, 2007, 19:50:40 »
Itseasiassa en ole käynyt todellakaan niin useissa konserteissa kun haluaisin, mutta onhan niitä nyt silti muutamia. Mitä nyt ei sitten tällaisia Elämä Lapselle ja NRJ:n konsertteja oteta mukaan, niin tässähän ne sitten tulevat.

Aerosmith, oli yllättävän hyvä! :> Ainahan mä olen siitä pitänyt, mutta silti yllätti. En olisi uskonut olevan niin hyvä, ja sellainen mukaansatempaava. Vaikka en sitten kaikkia biisejä tiennytkään.

Billy Idol, ihan sairaan hyvä, oli jalat kipeinä sen iltaisen pomppimisen jälkeen. :> Tunsin olevani suurinpiirtein yksi nuorimmista siellä siskoni kanssa, oltiin eturivillä ja mihin suuntaan siinä katsoikin niin oli sellaista 20-40 vuotiasta porukkaa. Hyvä meininki kumminkin. :D Ja ehheh saan nyt hieman lesota. Billy otti siinä yhen biisin ajaksi kädestäni kiinni ja lauloi ainakin minuutin vain minulle pitäen kädestäni kiinni niin että hän oli kyykyssä siinä reunalla. Woou kyllä oli sisko katkera :D

Anastacia En ole oikeastaan ikinä pitänyt laulajasta, joten miksi ihmeessä olin hänen keikallaan ? o: Ei itseasiassa yhtään mitään muistikuvaa siitä, että kuka minut sinne raahasi. Mutta siis ihan mukava showhan se oli.

 Eii noita nyt jaksa listailla. Mutta siis joo, kuulun yleensä siihen porukkaan joka ei pahemmin paikallaan pysy. Pomppimista, heilumista ja huutamista, kuitenkin niin etten yleensä muita ihmisiä häiritse. Eli se ei ole mitään mieletöntä riehumista. Omalta osaltani siis.

Poissa nostalgie

  • Kaipuu
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
Vs: Bändit livenä
« Vastaus #116 : Marraskuu 10, 2007, 17:46:03 »
On pakko sanoa, että mikään ei ole niin upeaa kuin nähdä kauan odottamansa bändi tai artisti elävänä - täysissä sielun ja ruumiin voimissa - laulamassa, heilumassa, soittamassa - suoraan nenän edessä. Itse voin sanoa nauttivani juuri eniten live-esiintymisistä. On ihan eri asia kuunnella bändiä stereoista, tietokoneelta... Livenä kaiken kokee tuhat kertaa suuremmin. Musiikki tulee aitona (vihaan playback-esiintymisiä) ja suoraan sydämestä. Se soitetaan tunteella, ja jokaikinen esiintyminen ja biisi kuullostaa aina eriltä.

Olen kyllä kiertänyt festareita, ja niillä osin on niin paljon hämäria muistikuvia ja ihan unohdettujakin katsomisia, että vaikea alkaa luetella kaikkia keikkoja joita on katsonut. Voisin kuitenkin luetella muutaman todella surkean live-bändin, ja näistä hyviä esimerkkejä ovat ainakin Stella ja Bleak. Stella tuli nähtyä joskus jossain baarissa, tosi masentava meininki oli tuolloin. (Alaikäisyysbaareus) Porukkaa oli paikalla paljon, mutta  tosi tylsää settiä vetivät, oli katsojana ihan ulkopuolinen olo. Bleak veti tosi tylsän keikan viime Simerockissa. Petyin tosissani, vaikka en edes bändiä kuuntele. Samoin Ari Koivunen - tästä olin todella järkyttynyt. Aria kuuntelen toisinaan, en kuitenkaan faniuteen asti, mutta voin sanoa että tämä suuri kansan idoli ja Idols-tähti ei saanut satapäistä yleisöä Simessä millään lailla innostumaan. Itse yritin luoda tunnelmaa vieressä seisoskelevillekin, mutta ei vaikutusta. Komea ääni ei aina riitä.
  Tiktakin lavaesiintymisestä en myöskään pidä. En pidä yhtään heidän musiikistaan, mutta heitä kun sattuu näkemään jokaikisellä Suomen festarilla, niin on tuota tullut seurattua. Okei, kun alkoholia on sopivasti veressä, heiluu lanne jokaisella "Sä oot kuin jääää, sisältä pelkkää kylmäääää"-tahdissa, mutta muuten heidän vakilauseitaan ovat aina: "Onks teil kivaaaa?" Muutamaan kerran tullut huudettuakin, että ei ole. Minua niin ärsyttää tuo huuto. Ja vielä se Petran ääni (vai mikä se heidän laulaja olikaan) samoin se heidän ylilyöty pomppiminen ja kitara"revittelyt"... okei, ehkä siinä Empussa vähän asennetta on, mutta muista en voi sanoa samaa. Jokainen keikka tuntuu olevan vuodesta vuoteen samanlainen.

Hyviksi livebändeiksi voisin mieltää ainakin Pmmp:n, In Flamesin, Sonata Arctican, Nightwishin, The Rasmuksen, Diablon, Hurriganesin, Dingon, Disco Ensemblen, Yön, Klamydian ja Hanoi Rocksin. Toki näitä on lisääkin, mutta siinä ne mieleen ensimmäiseksi tupsahtaneet. Pmmp - ihan oikeasti, vaikkei heidän musiikkinsa kovin iskekään, niin heidän keikoillaan on aina aivan älyttömän hauskaa ja mukavaa! Ja jopa ilman humalatilaa. Pmmp myös vetää festareilla aina katsomon täyteen, ja vielä niin monenlaisia ihmisiä. Sinne saapuu ne vannoutuneet moshpittaajat, 50 v äijät vaimoineen, iki-ihana siiderinuoriso... ihan kaikkea kaikenlaisista festariporukoista. Siinä ei voi kuin pomppia, tanssia, laulaa mukana ja nauraa. Täytyy sanoa, että Paula ja Mira ottavat yleisön mahtavasti haltuun ja osaavat olla lavalla. Okei, joku voi pitää sitä ihmeellistä tanssimista ja leijumista hiukan yliampuvana, mutta mielestäni se ei sitä ole. Se sopii heille.
  Sonata Arctica, jonka keikkoja on tullut kierrettyä... sellaiset viisi-kuusi kertaa ympäri Suomea, on ehkä kaikkein mahtavin. Se, että rakastaa sitä musiikkia koko sydämestään, niitä miehiä siellä lavalla ja sitä fiilistä, tuttuja kasvoja ja faneja ympärillä... voi että! Tommyn tuplabasarit, Tonin laulu ja se kaikki kuulostaa livenä mahtavammalta kuin levyllä koskaan. Ne tulipommit ja muut efektit ovat upeita, koskaan ei voi jäädä ilman sitä tärykalvoa värisyttävää pamahdusta. Ja jos joku teistä oli Sonatan Kemin keikalla HullussaMyllyssä 26.8.2006, no, te tiedätte. Ilotulitus, se fiilis, se aika jonka he soittivat, se yleisö, se oli heidän paras keikkansa koskaan. Yleisö oli mukana sen koko 1,5 h, ilotulitus taivaalla ja kyyneliin herkistyvät esiintyjät lavalla. Se oli kaunis hetki.
  In Flamesin keikka Provinssi -07 oli ihan loistava myös! Kauan odotettu Fleimssi, perkules. Yleisö moshasi, säästä ja ahtaudesta huolimatta, elämä hymyili. Itse olin melkein eturivissä (odotus oli silti helvetin pitkä, en suosittele) ja voin sanoa että se hienhaju, piiskaavat letit selkää vasten ja In Flames lavalla, huhhui.
Klamydia sen takia, että se on vaan niin suomalainen - onko parempaa kuin kuunnella Klamydiaa muutaman pullon nauttineena? Ei. Se on täydellinen bändi keikoille ja festareille etenkin. Disco Ensemble veti todella hyvin Simessä - helvetti! Olin ihan liekeissä, vaikken bändiä juuri kuuntelekaan. Yleisöllä oli kivaa, ja niin oli bändilläkin.

Hanoi Rocksin keikat ovat aina niitä kaikkein loistavimpia, melkeinpä :D Rikkinäiset mikit, se pomppiminen, kitaraheitot... heidän esiintymisensä on varmasti kallista. Siellä katsomossa ei koskaan kyllästy, ei takuulla! Hyvää musiikkia, erikoisia miehiä ja hauskaa katsottavaa.

Niin, ei se ole itsestäänselvyys osata lavaesiintyminen.





Poissa nostalgie

  • Kaipuu
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
Vs: Bändit livenä
« Vastaus #117 : Marraskuu 17, 2007, 14:11:22 »
In Flamesin keikka Provinssi -07 oli ihan loistava myös! Kauan odotettu Fleimssi, perkules.

Anteeksi, huomasin vasta nyt kirjoitusvirheeni. Eli kyseessä on siis Ruisrock -07, ei PROVINSSI, kuten olin kirjoittanut.

Ajatusvirhe.
« Viimeksi muokattu: Heinäkuu 06, 2008, 23:42:24 kirjoittanut nostalgie »

Poissa Flamelion

  • väsy
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
Vs: Bändit livenä
« Vastaus #118 : Joulukuu 10, 2007, 20:12:53 »
En nyt sanoisi minun keikkakokemuksiani niinkään erikoisiksi tai suuriksi, että voisin asiantuntevasti alkaa tätä pohtimaan, mutta innolla odotan pääsyä siihen pisteeseen!

Tosiaan. Livemusiikkihan se aina parasta on. Ja mikä sen parempi harrastus kuin keikat, niin kun tässäkin topicissa on jo moneen kertaan todettukin. Ennen keikkaa on aina ihana jännitys ja innostus päällä ja hymy nousee huulille kun vähänkin ajattelee tulevaa iltaa, oli siihen sitten kuukausi tai päivä aikaa jäljellä. Parasta keikoissa onkin se tunne, kun saa kaiken sen ihmispaljouden joukossa päästää irti kaikesta stressaavasta ja turhauttavasta mitä arki mukanaan tuo. Se yhteenkuuluvuuden tunne siihen tuntemattomaan ihmismassaan ympärillä on sanoinkuvaamaton! Kaikki ovat kokoontuneet kuulemaan ja katsomaan yhtä ja samaa ja yleisön liikkuessa yhtenä massana tuntuu kuin millään muulla ei olisi mitään väliä.

Minä pidän erityisesti vähän aggressiivisemmasta keikkameiningistä kuin pienestä huojumisesta jonkun puuduttavan balladin tahtiin. Ei sinänsä, kuuntelen kyllä muuten oikein mielelläni jotain siirappisia lässytysrakkausballadejakin, mutta keikalla ne ei oikein uppoa. Keikalla pitää saada ihmiset liikkeelle, energiaa ja eloa. Jos jotain niin virkistäytymään sinne ollaan tultu ja ottamaan ilo irti! Aggressiivinen keikkameininki kertoo ehkä jotain myös musiikkimaustani yleensäkin, ja tästä päästäänkin näihin moshpitteihin mitä ollaan jo täällä vähän paheksuttukin. Minä pidän siitä, että keikalla bändi saa yleisöön niin paljon eloa, että saadaan mylly pyörimään. Itse olen kuitenkin liian pienikokoinen (pituutta juuri ja juuri se 160 cm ja ensi vuonna tulee seitsemäntoista vuotta täyteen) ja hento moiseen touhuun, joten katson mieluummin vierestä. Eikä pitit koskaan pääse kauhean isoksi kasvamaan, ainakaan sisätiloissa, kuten esim. Lutakossa Jyväskylässä, jossa tosiaan on pittikieltokin voimassa. Mutta mitä olisi livenä esim. punk tai hc, jos kaikki seisoisivat paikallaan ja nyökyttelisivät päitään? Tietynlainen musiikki ei ole itseään, jos yleisö ei lähde mukaan. Bändinkin fiilis latistuisi, kun musiikki on kuitenkin aggressiivista ja puhuttelevaa ja kenessäkään ei näkyisi mitään elonmerkkejä.

Lutakossa olen tosiaan suurimman osan kokoemistani keikoista kokenut. Ja mahtava paikkahan se on, vaikka pittikieltoa käyttävätkin. Monet artistit varsinkin kehuvat paikkaa ja en ihmettele yhtään. Lutakossa on tullut nähtyä mm. Disco Ensemble, Apulanta, PMMP ja No Shame. Näillähän nyt ei tietenkään mitään pittiä olla nähtykään (vaikka Disco Ensemblen keikalla siloposkiset emopojat vähän yrittivätkin jotain saada aikaan), mutta pidin kaikista valtavasti. Ja PMMP:lle arvostusta aivan loistavasta esiintymisestä, kuuluu selkeästi Suomen parhaisiin livebändeihin. Lutakossa on aina tietty tunnelmansa riippumatta siitä mikä bändi esiintyy, siellä on aina miellyttävää olla.

Viime kesänä olin myös katsomassa The Killersiä Helsingin jäähallilla ja voi kun tykkäsin. Siellä koko jäähalli hyppi yhtenä isona ihmiskasana ilmaan ja lauloi mukana ja kaikki oli aivan täydellistä. Moinen hehkutus voi tosin johtua siitäkin, että tämä oli ensimmäinen suurempi keikka, jolla olen ollut. Mutta tosiaan, loistavan keikan soittivat ja yleisö oli loppuun asti mukana.

Sitten pääsenkin näihin pittikeikkoihin. Paikkakunnallani järjestetään kaksi kertaa vuodessa lähinnä punkpitoisia keikkoja, jonne saadaan soittamaan niin paikallisia bändejä (aivan loistavaa punkkia ja hc:tä!) kuin vähän kauempaankin (mutta silti aika lailla Keski-Suomen alueelta). Näillä on sitten tullut nähtyä mm. Aivolävistys, Rakkaus, Manifesto Jukebox, Lighthouse Project, Armageddon Clock, The Knob etc., kaikkea erittäin hyvää. Näillä keikoilla tunnelma vasta onkin parhaimmillaan, kun kaikki ottaa lavalla soittavasta bändistä kaiken irti. Pienissä tiloissa näin aatteelliset bändit pääsevät loistamaan kaikella sillä kontaktilla mitä yleisöön saadaan.

Sitten, kun reilun vuoden päästä tulee 18 vuotta vastaan niin pääsen vihdoin klubikeikoillekin, jossa tunnelma on varmasti paljon henkilökohtaisempi. Voin vain kuvitella istuvani jossain jazzklubilla nauttimassa loistomusiikista!

Seuraavana tiedossa Porcupine Tree Tampereen Pakkahuoneella! Yay, jo tämän viikon sunnuntaina!
Monkey see, monkey do

Mindezu

  • Ankeuttaja
Vs: Bändit livenä
« Vastaus #119 : Joulukuu 11, 2007, 17:05:29 »
Mää olin kesällä -06 kaverin kanssa Provinssirockissa. Lähdettiin sinne siis siksi, kun HIM heitti siellä sen kesän ainoan Suomen keikkansa, ja kun kumpikin oli sielä vielä vannoutunut HIM-fani, joten kimpsut kasaan ja menoksi. Äiti ei kyllä aluksi lämmennyt idealle, mutta kyllä se puolen vuoden jankuttamisen jälkeen antoi periksi. Olin kyllä ikionnellinen.
Ennen HIMiä käytiin kattomassa CMX:ää ja jotain muuta, minkä nimeä en muista. En ikinä ennen ollut ollut millään festareilla, joten en tiennyt siitä touhusta mitään. Muut festaroitsijat olivat meitä huomattavasti vanhempia, ja minä Provinssirockissa pinkillä paidalla kera hämmentyneen ilmeeni olisi ollut varmaan näkemisen arvoista. Noniin, kuitenkin. Ei siellä ahdistavaa ollut, mutta jälkeenpäin kun ajattelee, niin ehkä olisi pitänyt olla vähän vanhempi, koska olimme kuitenkin ihan nuorimmasta päästä ja HIMiä katsoessamme (n. 5 metriä eturivistä) meinasimme litistyä sinne, paine oli tosi kova. Lähdimmekin sitten juuri ennen loppua pois sieltä kaikkein kauheimmasta paineesta, siinä vaiheessa se oli jo aika ahdistavaa. Kyllä siitä festarista jäi silti ihan hyvät muistot, näinpähän ainakin silloisen lempibändini livenä ja isä vielä maksoi liput.
Täytyy vielä mainita, että tuolla Provinssissa oli tarpeeksi järjestysmiehiä, ettei päässyt sattumaan mitään kamalia tappeluita.

Toinen keikkamuistoni on vähän yli kuukauden takainen, kun olin katsomassa Eppu Normaalia. Olin aivan onneni kukkuloilla kun olin tilaamassa lippuja. Ajattelin kuitenkin, että kumminkin siellä on vaan humalaisia keski-ikäisiä, mutta en antanut asian häiritä itseäni. Kun liput tulivat, lääpin niitä varmaan joka päivä, ja kun koitti keikkapäivä, maha oli todella kipeä. Jännitti. Ja paljon.
Keikalla oli tosi huippua, pääsin aika eteen, paikalle, josta näki hyvin. Yleisö oli kyllä huomattavasti vanhempi omaa ikäluokkaani, mutta kyllä siellä oli myös minun ikäisiäni. Jossain kohtaa, kun olin kyllästynyt kyynerpäihin naamallani, sekä yhteen humalaiseen tyyppiin, joka horjahteli minua päin, aloin hivuttautua eteenpäin. Ja lopuksi seisoin eturivissä ja minulla oli huippuhauskaa laulaa tuttujen laulujen mukana. (kuvien ottamista unohtamatta!!) Tämä keikka oli mielestäni plajon parempi ja onnistuneempi kuin tuo Provinssirock. Ehkä olin paremmin valmistautunut tähän jälkimmäiseen, ja tietysti olin vanhempi. Muttajoo.

Ja nyt tämän viikon lauantaina olisi tarkoitus mennä katsomaan Yötä, odotan innolla. Liput varattu jo hyvissä ajoin ja pieni perhoslauma taitaa jo lennellä vatsassani.

Michelleee

  • Ankeuttaja
Vs: Bändit livenä
« Vastaus #120 : Joulukuu 11, 2007, 20:05:05 »
Onhan sitä tullut jo jos jonkinlaista esiintyjää nähtyä, Ruisrockissa 2006 suuri osa suomalaisista bändeistä (The 69 Eyes, Sonata Arctica, Hanoi Rocks, Von Herzen Brothers, Poets of the Fall ym. ym.).  Nehän oli meikäkäisen ensimmäiset festarit ja kyllä siihen örvellykseen oli pieni totuttelu, kivoja känniääliöitä tuli selittämään minulle ja kahdelle kaverille elämäntarinaansa ja surkuttelemaan tyttöystävän hukkaan menoa. Niin, ja sekin kävi ilmi että ileisesti omistan kaksoisolennon jossakin päin Suomea. :D

Viime kesänä tulikin sitte nähtyä Ozzy Osbourne, ja miehen keikkakunto oli vielä odotettua parempi, mahtava tunnelma. Muutama viikko Ozzyn jälkeen oli vuorossa Provinssirock, tällä kertaa jo valmistautuneena festaritunnelmaan. Yksi päivä siellä kului, ja lähinnä kauan odotetun ja mahtavan Velvet Revolverin keikalla. Se lippu oli kertakaikkisen hintansa arvoinen ja melko kovasta litistyksestä huolimatta kyllä kannatti odottaa ja tunkea tuntikaupalla, eturivissä fiilis oli niin katossa ettei sitä voi kuvailla.

Tämän vuoden viimeisin keikka olikin sitten muutama kuukausi sitten Musea kuuntelemassa. Ainoa harmittelun aihe oli melko huonot paikat, siitä huolimatta että lippujenostojonossa odottelin melko kauan ja kiilasin sekä tönein armottomasti. :D No, ensi kerralla sitten sinne kentälle. ;) Mutta koska menimme konserttiin sillä mielialalla, että huonot paikat eivät häiritse fiilistelyä, konsertti oli kyllä upea. Muse on erittäin suositeltava keikkabändi, livenä vielä parempi kuin levyllä, ja se on paljon se.

Kommando

  • Ankeuttaja
Vs: Bändit livenä
« Vastaus #121 : Joulukuu 22, 2007, 13:19:02 »
Keikkahistoriani on varsin vähäinen, mutta tuntuisi olevan sitäkin kattavampi :D

Ensimmäinen keikkani oli PMMP Jyväskylän Lutakossa, syksyllä -06. Silloin oli oikein erityinen PMMP-villitys päällä, joten keikka oli tietysti maaahtava. Kyseisillä tytöillähän on kyllä loistava livemeininki, minä en käsitä kuinka he jaksavat riehua niin paljon :D

Sitten Ankkarock 2007, elämäni ensimmäinen festari, ja loistava olikin. Lauantaina esiintynyt Zen Café olisi kelvannut kyllä nähdä, mutta olimme vain sunnuntain. Menimme sinne ystävieni kanssa varta vasten The Arkia katsomaan, joten kävimme vain vilkaisemassa Maj Karmaa - Herra Ylppö vähintäänkin spiikkaa hyvin! :D - ja sitten jonotimme noin kuusi tuntia Korsolavan edessä.
Niiden kuuden tunnin aikana lavalla kävivät Disco Ensemble ja The 69 Eyes. En kuuntele noista kumpaakaan, mutta DE:n esiintyessä pääsin silti erittäin hyvin meininkiin mukaan. Paitsi että fanit ovat aivan hulluja! Siinä takanamme riehui lauma kyseisiä eliöitä ja siinä meinasi kyllä kerran tai pari lentää tönäisyn voimasta edessäolijan niskaan. :'D
69 taas oli mitäänsanomaton. Ei ole minun tyyppistäni musiikkia, mutta no, yritin sentään fiilistellä. Se oli kivaa seurata, kuinka paljon Jyrki liikkui. Pointsit siitä, ettei hän ollut vain aloillaan.

Ja sitten, kesän ja tähänastisen elämäni kohokohta. The Ark. <3 En uskalla ruveta kertomaan kovin yksityiskohtaisesti, koska siinä tapauksessa tämä viesti ei päättyisi ikinä. Aivan loistava livebändi, aivan loistava! Kyyneleet valuivat ensimmäisen biisin ajan, kun en oikein tahtonut tajuta, että he olivat siinä ehkä muutaman metrin päässä. (Olimme koko päivän jonotuksen + uskomattoman tuurin ansiosta kolmannessa rivissä.)
Ja kun keikka loppui, onnistuin kävelemään noin kymmenen metriä, ennen kuin lyyhistyin itkemään yhdessä ystävieni kanssa. Kuulostaa kenties hieman oudoksuttavalta, mutta Ark aiheutti sellaisen tunnelatauksen, ettei sitä voikaan ymmärtää ellei ole itse samaa kokenut.

Toivuttuamme raahauduimme Puistolavan suuntaan, jolloin näin PMMPn toisen kerran. Olimme hyvin kaukana eturivistä, mutta meiningeissä silti. :D Piti purkaa loput voimat.

Sitten lokakuun lopulla, kun Ark oli Suomen kiertueella, olin Tampereella heitä "moikkaamassa". En osaa verrata, kumpi oli parempi, festari- vai klubikeikka. Pakkahuoneella oli toki aivan mahtava meininki, ääni meni, laukku hajosi (:D), tuli upeita kuvia ja jälkeenpäin olo oli tutulla tavalla aivan turtunut. Niin, ja se nyt ei ole mitenkään yllättävää, että itkin Let your body deciden ja Tell me this night is overin aikana rajummin kuin pitkään aikaan.
Arkin aiheuttama tunne on sanoinkuvaamaton.

Hups, nyt tuli ihkutettua liikaa.
Mutta siis, kaikki kokemani keikat ovat olleet kyllä ihan kokemisen arvoisia. :)

(Suosittelen The Arkia!)

Livvy

  • Ankeuttaja
Vs: Bändit livenä
« Vastaus #122 : Tammikuu 18, 2008, 15:07:31 »
Yhden karran olen elämässäni käynyt jonkun bändin keikalla. Tosin ensikuun toinen päivä tulee toinen keikka nähtyä.

Mutta se keikka oli 4.11.2007 tavastialla. Bändi oli Dir en grey. Ja sitä päivää ei sitten voi unohtaa ei sitten millään. Enkä tosin haluakkaan. Aivan mahtavat muistot. Iskän kanssa lähdettiin aamulla ennen kahdeksaa ajamaan helsinkiin. Ja sitten tuli jonotettua ulkona sellaiset neljä tuntia ennenkuin pääsi sisälle tavastialle. Olin keikalla yksin. Isä oli vain kuskina. Tosin sain jonossa uuden ystävän ja jonotus oli muutenkin kivaa vaikka olin melkein umpijäässä kun tavastian ovista sisälle päästiin.
No kaikka alkoi kello 19:30 ja loppui siinä vähän ennen puoltakymmentä. Tosin tavaroitten saanti narikasta oli erittäin aikaa syövää. Ja sitten kymmenen jälkeen eikun takaisin vain ajamaan kuopioon. Ja heti seuraavana päivänä kouluun. Hiukan väsytti, mutta ei sillä ollut väliä.

Mutta keikka oli aivan mahtava. Dir en grey on loistava live bändi ja suosittelen ihmisille että menkää jos on mahdollista. Tosin olisin halunnut nähdä vanhan dirun astuvan lavalle. VK ajan dirut olisi ollut huisia nähdä. Eipä sillä että nykyinen Dir en grey tuottaisi pettymysta livenä.

Nyt sitten odottelen helmikuuta innoissani. Girugämeshin keikka tavastialla ja iskä kyydittää taas kerran. :)

Poissa empsis

  • Vuotislainen
Vs: Bändit livenä
« Vastaus #123 : Helmikuu 16, 2008, 13:43:01 »
Keikat on elämän suola<3 Rakastan siis käydä keikoilla, rakastan musiikkia ja rakastan sitä tunnelmaa mikä keikoilla lähes poikkeuksetta on. Tosin livemusiikin lisäksi muukin musiikki kelpaa. Tykkään tanssia, ja näin ollen tykkään käydä paikallisissa k16 illoissa tanssimassa. Keikoilla käyn tässä omalla paikkakunnalla aina kun ikä antaa myöten, muualle Suomeen lähden tiettyjen bändien perässä ja jos rahaa on.

Ensimmäillä keikalla olin 10 vuotiaana. Sinä vuonna kävin katsomassa The Rasmusta ja Pikku G:tä. Pikku Geen fani kun silloin olin. Rasmus tosin uppoaa vieläkin, ja hyvin uppoaa. 11 vuotiaana tuli tsekattua Pikku G toistamiseen.
14 vuotiaana kävin ensimmäisillä festareilla kuuntelemassa lähinnä Lovexia ja Negativea. Tottakai pikkufestareilla tuli väkisin katsottua ne kymmenkunta muutakin artistia, kaikki kun esiintyivät samalla lavalla. Siitä lähti sitten se keikkailuelämä, jota en mihinkään vaihtaisi. En ole käynyt keikoilla hirvittäviä määriä, ikä ja raha kun on usein este, mutta jonkun verran kuitenkin. Lovex on se joka on ensisijainen bändi jota kierrän. Sanokaa mitä sanotte, minuun se musiikki ja bändi iskee.

Hmm. Livenä olen nähnyt siis mm. Lovexin x14, The Rasmuksen, Pikku G, Irinan, Stellan, Kilven, Lordin, Ruudolfin, Indican, The Giant Leapin, Private Linen, Nakedin, Negativen, Kardian, Deathchainin, Illin, Sunrise Avenuen, Elastisen, PMMP, Von Hertzen Brothersin, Happoradion, Ari Koivusen, Järjestyshäiriön, Apulannan, Automatic Eyen, White Flamen, Jyvät... yms. Festareita kolutessa on tietenkin törmännyt muihinkin bändeihin enkä kaikkia pikkubändejä eri tapahtumista jaksa edes muistaa, mutta listasin nyt ne joiden keikan olen nimenomaat nähnyt, en vain pyörinyt ehkä samalla alueella.

Maaliskuussa reivaillaan<2

Poissa Koston Aarni

  • Innokas
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
Vs: Bändit livenä
« Vastaus #124 : Helmikuu 20, 2008, 13:11:11 »
Aah, mun lempiaihe!

Mun keikkailuinto alko kun olin joku 11 ja silloin elämä lapselle konsertit oli ainoo tapa päästä kattomaan bändejä. Nyt vanhempana kehiin tullut kaikki tavalliset keikat. Tykkään eniten klubikeikoista koska on helppo päästä eteen ja tunnelma on usein hieman riehakkaampi. Jos on hyvä bändi, niin sitä kyllä menee katsomaan useamman kerran.. Nyt viimeisen vuoden ajan käyny katsastaa mm seuraavat bändit: Amorphis, Deathchain, Brother firetribe, Nightwish(2kertaa), Pain, Turisas(4 kertaa), Ozzy Osbourne, Children of bodom, Ensiferum(3 kertaa 1,5kk sisällä) ja Megadeth.. Noitahan riittää vaikka mihin asti..

Tulevia keikkoja Iron Maiden, Dark Tranquillity, Volbeat..