Kirjoittaja Aihe: Kirjojen liikuttavat kohdat  (Luettu 55099 kertaa)

0 vuotislaista ja 1 Ankeuttaja kyttää tätä aihetta.

Poissa pitsinenäliina

  • Vuotislainen
Vs: Kirjojen liikuttavat kohdat
« Vastaus #75 : Kesäkuu 27, 2007, 12:08:29 »
niin ja Dumbledoren hautajaisissa kohta jossa Harrya alkaa yhtäkkiä naurattaa, hänelle tulee mieleen Dumbledoren ensimmäisen vuoden sanat "Taukki, vollotus, kummallisuus, nipistys."

Toi on täydellinen. Sitä Dumbledore oli. Juuri noin hän olisi halunnut Harryn ajattelevan. Tää on mahtava Tekee kohtauksesta aidon, sensijaan että kaikki olisivat vain itkeneet ja siinä se. En osaa selittää. Toi oli niin kaunista. Kaunista vahvaa "höperyyttä"

Sen takia Dumbledore oli niin vahva kuin oli.

Tajuatteko? Tää on uskomaton kohta. Siinä tulee niin hieno olo. Kunnioitus.

Poissa kirja

  • Error 404: User not found
  • Vuotislainen
  • Tupa: Tuvaton
Vs: Kirjojen liikuttavat kohdat
« Vastaus #76 : Heinäkuu 03, 2007, 13:45:35 »
Ainakin viidennen kirjan ja kuudennen kirjan kuolemat (sekä niiden kaikki suruasiat), sillä ne oli kuvattu niin liikuttavasti ja niille oli uhrattu tilaa ja niitä surtiin, monessa luvussakin vielä. Se suurentaa niiden surua. Lisäksi muistan kolmannen kirjan, Azkabanin vangin, kun Lupin lähtee pois, niin olen itkeytkin, sillä se oli niin liikuttavaa, vihdoin hyvä pimeydenvoimiltasuojautumisen(vai miten nyt kirjoitetaankin) opettaja, ja hän joutuisi nyt lähtemään :-( Se melkein itkettää vieläkin, yritän kuitenkin olla itkemättä.
~kirja
Jos lisäät tietoosi tilastoja, ihmiset uskovat sinua paremmin. Jo 96 %:ssa tapauksista!

Malpropre

  • Ankeuttaja
Vs: Re: Kirjojen liikuttavat kohdat
« Vastaus #77 : Heinäkuu 03, 2007, 22:47:43 »
Lainaus käyttäjältä: Biozell
Kyllä minä itkin viidennessä kirjassa... Se ei kylä liittynyt Sirren kuolemaan (joka saattoi johtua siitä, että joku möläytti jo etukäteen sen kuolemisen) :P

 Snape´s worst memory -luku oli aika hirveä loppujen lopuksi. Se miten Kalkaros kuvattiin niin todenmkaisesti koulukiusatuksi, riipaisi aika syvältä. Tuollaista voi nimittäin tapahtua ihan oikeassakin elämässä.

todellakin minä säälin kalkarosta. FK:ssa vasta tajusin mitä kalkaros on saanut kestää. toivon että kalkaros selviää lapusuudensa vaikeuksisat ja jatkaa eteenpäin!

Jeps, itseäkin liikutti Kalkaroksen muistot, koska itse koulukiusattuna tiedän tasan tarkkaan miltä se helvetti tuntuu.
Sen tähden minulta ei ole oikein herunut sympatia Sirrelle, tosin en ollut kovin innostunut hänestä alunperinkään. Kalkaroksen pahin muisto laski pisteitä entisestään.

[off]
Lainaus
Minä en tuossa Snape’s Worst Memory –luvussa itkenyt yhtään. Minä nauroin, samaistuin sekunnissa kymmenen kertaa enemmän Kelmeihin, mutta Lilyyn myös. En vain pysty samaistumaan Kalkarokseen ; säälimään kyllä.

Herneet nenään. Kiusaaminen on tosi hauska juttu, joo![/off]

Myöskin kohtaus Nevillen vanhempien kanssa oli liikuttava.
« Viimeksi muokattu: Heinäkuu 03, 2007, 23:00:39 kirjoittanut Malpropre »

Poissa viuhka

  • salakielinen
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Weasley is our king♥
    • livejournal
  • Tupa: Puuskupuh
Vs: Kirjojen liikuttavat kohdat
« Vastaus #78 : Heinäkuu 10, 2007, 22:34:27 »
Oikeastaan vain HBP:tä lukiessani olen liikuttunut. Viidessä ensimmäisessä oli tietty surullisiakin juttuja, mutta eivät ne pahemmin hetkauttaneet (en vieläkään pysty olemaan surullinen Siriuksen kuolemasta, hän jäi ainakin minulle todella etäiseksi hahmoksi). Mutta voi sitä tuskaa kun ensimmäisen kerran luin Dumbledoren kuolemakohtauksen. Luin sitä joskus viideltä aamuyöllä (enkunkieliseen tekstiin oli paljon helpompi keskittyä yön hiljaisuudessa .. :p) ja vollotin suurinpiirtein silmät päästäni. Joka kerta kun luen Puoliveristä prinssiä tuosta kohdasta, kyyneleet kyllä tulee silmiin. Samaten jo aiemmassa vaiheessa kun Harry kertoo D:lle sanoneensa Rymistyirille olevansa 'Dumbledoren miehiä läpikotaisin', se on kamalaa luettavaa kun Dumbledore liikuttuu ja kun he ovat niin läheisiä ja sitten tietää mitä kuitenkin tulee tapahtumaan. :'/

Kalkaroksen muisto on myös aika kurkkua kuristava kohta, Kalkaroksen kokema vääryys yhdistettynä Harryn pettymykseen omaa isää kohtaan on kamalaa.
Don't cry because it's over, smile because it happened.

Fleurosa

  • Ankeuttaja
Vs: Kirjojen liikuttavat kohdat
« Vastaus #79 : Heinäkuu 10, 2007, 23:08:48 »
Olen liikuttunut aika monessakin kohtaa, monessakin kirjassa. Voisimpa sanoakin että jokaisessa Potter-kirjassa on ollut jokin liikuttava kohta. Elokuvissa samaten. Voisin tässä mainitakin pari tiettyä kohtaa joistakin kirjoista, jotka ovat jääneet mieleeni.

Salaisuuksien kammiossa sekä elokuvassa että kirjassa minua liikutti, suretti lopussa kohta jossa Harry sanoo Ginnylle basiliskin hampaan lävistäessään tämän käden, jotain siihen tyyliin että ' lähde, löydät Ronin ja Hermionen kun seuraat käytävää' muuta en valitettavasti Harryn sanoista tarkalleen muista, mutta sen kuitenkin että tämä kohta liikutti minua. Luulin melkeimpä katsoessani elokuvaa, että Harry oikeasti kuolee. Tuli kyllä tippa linssiin.

Liekehtivässä pikarissa samaten elokuvassa kuin kirjassakin, minua kosketti pari kohtaa loppuvaiheesta. Ensinnäkin se, jossa Cedrig kuolee. Aina kaikki tämänkaltaiset kohdat suorastaan itkettävät minua, oli elokuva mikä tahansa näin ollen tiedän että tulee kyynel puseroon myös Feeniksin kilta-elokuvassa. Toinen kohta oli erittäin dramaattinen ja koskettava mielestäni, siinä purskahin itkuun. Ehkä samalla saatoin itkeä onnestakin. Kohta oli se, kun Voldemort ja Harry kaksintaistelevat, Voldemort lausuu muistaakseni Avadra Kevadra loitsun ja Harry karkotaseet. Samalla heidän välilleen syntyy yhteys, joka alkaa myöskin purkautua ja muodostaa kehää. Samalla Voldemortin sauvasta leijailee ilmoihin kaikki ne, jotka hän on käsittääkseni murhannut sauvalla. Ensinnä se talonmies, Harryn vanhemmat ja lopuksi Cedrig. Onnellista tässä on se, että Lily ja James antavat Harrylle apua jotta hän pääsee pakoon ja kun Harry näkee vanhempansa. Itku tuli siinä kohti kun Cedrigin haamu sanoo Harrylle jotain tähän tapaan ' Vie ruumiini mukanasi takaisin, minä pyydän'. Tämä kohta on jotenkin niin surullinen, meinaa nyttenkin sitä kirjoittaessa itketyttää.

Tässä oli siis pari kohtaa joissa liikutuin, on niitä enemmänkin, esimerkiksi Puoliverisessä prinssissä . Tälläinen itkupilli siis olen ;)
« Viimeksi muokattu: Elokuu 18, 2007, 19:58:06 kirjoittanut Fleurosa »

riikka

  • Ankeuttaja
Vs: Kirjojen liikuttavat kohdat
« Vastaus #80 : Heinäkuu 16, 2007, 23:58:50 »
HBP s. 603:

"Ron, he saw, was now holding Hermione and stroking her hair while she sobbed into his shoulder, tears dripping from the end of his own long nose."

Kyllä tämä liikutti eniten kaikista. Ron ei ole itkenyt koko kirjasarjan aikana ennen tätä ja kun onhan siinä Hermione ja... En minä tiedä, tämä nyt vain kosketti niin.

/edit. Ja Snape's worst memory oli liikuttava myös ja kuudennen kirjan lopussa oleva kohtaus:
'DON'T-' screamed Snape, and his face was suddenly demented, inhuman, as though he was in as much pain as the yelping, howling dog stuck in the burning house behind them, '- CALL ME COWARD!'

Voi Severusta. :'<
« Viimeksi muokattu: Heinäkuu 17, 2007, 00:06:58 kirjoittanut riikka »

Poissa Grainne

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
Vs: Re: Kirjojen liikuttavat kohdat
« Vastaus #81 : Heinäkuu 17, 2007, 12:06:13 »

[off]
Lainaus
Minä en tuossa Snape’s Worst Memory –luvussa itkenyt yhtään. Minä nauroin, samaistuin sekunnissa kymmenen kertaa enemmän Kelmeihin, mutta Lilyyn myös. En vain pysty samaistumaan Kalkarokseen ; säälimään kyllä.

Herneet nenään. Kiusaaminen on tosi hauska juttu, joo![/off]

Offtopic:Tähän nyt on pakko kommentoida väliin. Ei, ei se kiusaaminen hauska juttu ole, tiedän sen koska minuakin on kiusattu. Mutta tiedän myös millaista on kun v-mäinen opettaja nöyryyttää koko luokan edessä - ehkäpä siksi Severukselle ei monelta herunutkaan kuin korkeintaan sääliä. ;) Severus siis - tapahtuneen valossa - pisti myöhemmin vahingon kiertämään, ja se taas laski hänen pisteitään minun silmissäni. Jokainen kokee ja samaistuu eri tavalla, eikä tässä kuitenkaan ole kysymys mistään koulukiusatut vastaan koulukiusaajat -kamppailusta.

Asiaan. Olen liikuttunut monessakin surullisessa kohtauksessa, mutta luonnollisestikin se tapahtuma vitoskirjassa vetää edelleenkin pisimmän korren. Konseptini menivät pahemman kerran sekaisin, joten kohtaus ansaitsee tulla vielä kerratuksi tänne.
En koskaan itke kirjoja lukiessa, mutta Feeniksin killan kolme viimeistä lukua vollotin kuin seula. Suosikkihahmon kuolema oli vaan aivan liikaa. Tiesin silloin ennakkoon että yksi hahmoista tulee kuolemaan, ja siinä vaiheessa kun Harry näkee kohtalokkaan unensa, minä aavistin ja tiesin että se tulisi olemaan Sirius. Täytyi vaan paniikinomaisesti kaahata eteenpäin siinä toivossa että olisinkin väärässä. Taistelukohtaus ministeriössä oli yhtä kiivasta hässäkkää, ja sitten tuli lause Seuraava valosuihku osui häntä suoraan rintaan. Bang. Siinä se tuli. Ei epäilystäkään etteikö verhon läpi hujahtaminen ollut yhtä kuin kuolema. Kirja täytyi laittaa vähäksi aikaa syrjään, koska en yksinkertaisesti nähnyt enää tekstiä. Sain hammasta purren jotenkuten kahlattua läpi Harryn raivoamisen ja Dumbledoren kansliakeskustelun (muistaakseni keitin itselleni jossain välissä teetä ihan vain jotta rauhoittuisin XD). Sitten Dumbledore vuodatti sen kyyneleensä, ja taas tuli tauon paikka.

Pieniä ilkeitä iskuja yksi toisensa jälkeen; Nick, Siriuksen peilit, jopa Phineas Nigelluksen reaktio.

No niin, suosikkihahmon menetyksessä oli jo ihan tarpeeksi tuskaa, mutta erityisen vaikeaksi asian teki syvyys jolla JK kuvailee Harryn surua jälkeenpäin. Se oli kovin liikuttavaa kun luin sitä ensimmäisen kerran, ja asia sai uutta merkitystä kun sittemmin näin oman isäni kuolevan. Tiedän täsmälleen miltä Harrysta tuntuu kun maailma jakautuu kahtia, siihen missä kyseinen ihminen oli ja siihen missä häntä ei ole, ja miltä tuntuu kun ei haluaisi olla yksin mutta kuitenkin seurassa kaipaa vain yksinoloa.
Voisin vaikka vannoa että JK on laittanut omakohtaisia kokemuksiaan tuon surun kuvailuun, ja siitä syystä seuraava kohtaus on edelleenkin liikuttavin kohtaus kirjoissa - se ansaitsee tulla sepustetuksi vielä kerran, sen verran hienoa tekstiä se on:

***

Hän käveli vähän matkaa järven rantaa, istahti sen penkerelle pusikon taakse suojaan ohikulkijoiden katseilta ja jäi tuijottamaan kimmeltämään veteen ja miettimään...
Kenties hän siksi halusi olla yksin, että oli tuntenut itsensä muista eristetyksi siitä asti kun oli puhunut Dumbledoren kanssa. Näkymätön muuri erotti hänet muusta maailmasta. Hän oli - hän oli aina ollut - merkitty mies. Ennen hän vain ei ollut todella ymmärtänyt, mitä se merkitsisi...
Mutta kun hän istui siinä järvenrannassa ja hirvittävä suru painoi häntä ja Siriuksen menetys tuntui vereksenä, hän ei pystynyt tuntemaan mitään suurta pelkoa. Aurinko paistoi ja kaikkialla hänen ympärillään oli nauravia ihmisiä, ja vaikka hän tunsi olevansa heistä niin kaukana kuin kuuluisi eri lajiin, hänen oli silti hirveän vaikea uskoa, että hänen täytyi vielä syyllistyä tai kuolla murhaan...
Hän istui siinä kauan, tuijotteli veteen, yritti olla ajattelematta kummisetäänsä tai muistamatta, miten suoraan siinä vastapäätä, vastarannalla, Sirius oli kerran lyyhistynyt yrittäessään karkottaa sataa ankeuttajaa...
Aurinko oli ehtinyt laskeutua, kun hän tajusi palelevansa. Hän nousi ylös ja palasi linnaan pyyhkien kulkiessaan kasvojaan hihaan.


***

Tuossa kohtauksessa on niin paljon asiaa. Harrysta huokuu surun ja yksinäisyyden lisäksi myös tietynlainen rauha - tai ainakin tapahtuneen hyväksyminen. Aikuistumiseksi sitä kai sanotaan.
"Tiedätkö, mitä koirat tekevät susille?"

Leung

  • Ankeuttaja
Vs: Kirjojen liikuttavat kohdat
« Vastaus #82 : Heinäkuu 24, 2007, 18:11:07 »
Oon lukenu ykkösest kutoseen kirjat, ja kutosessa oli selvästi ihanimmat kohdat. Se oli liikuttavaa kokoajan sen jälkeen ku Dumbledore joi sitä litkua ja tuli heikoks.
Itkin siitä lähtien melkee kokoajan ja erityisesti siinä ku Dumppis oli kuollu ja Harry kerto muille siitä, ku ne ei uskonu ja meni kattomaan.
Siriuksen kuolema ei itse asias kauheesti liikuttanu mua, en tiiä miks, vaikka Sirius oliki tärkee hahmo. <3

Fleurosa

  • Ankeuttaja
Vs: Kirjojen liikuttavat kohdat
« Vastaus #83 : Elokuu 18, 2007, 20:11:59 »
Myöskin PP:ssä tosi koskettava hetki on tämä:

"Me tullaan mukaan, Harry", Ron sanoi.
"Minne?"
"Sinun tätisi ja setäsi taloon", Ron sanoi. "Ja sitten me lähdetään sinun mukaasi, minne sitten menetkin."
"Ei -" Harry sanoi nopeasti; tähän hän ei ollut varautunut, hän oli luullut, että he ymmärtäisivät että hänen täytyi tehdä tuo kaikkein vaarallisin matka yksin.
"Sinä sanoit meille kerran", Hermione sanoi hiljaa, "että meillä on aikaa kääntyä takaisin, jos me halutaan. Meillä on ollu aikaa."
"Me ollaan sinun kanssasi, tapahtui mitä tapahtui", Ron sanoi.

Minäkin niin pidän tuosta kohdasta, eniten tuosta hermionen repliikistä. Se on vain jotenkin niin koskettavan kaunis. Nousi kyllä tippa linssiin kun luin sen, meni melkein koko kirjan loppu siinä pillittäessä. Kun ajattelee tuota tarkkaan, Harryhän on monta kertaa sanonut ystävilleen, että lähtee yksin aina vaarallisiin tilanteisiin, hän ei halua että ystävilleen tapahtuu mitään. Ja sitten kun Hermione sanoo tuon, se on niin ihana. Se kertoo myös sen että Hermione ja Ron tosissaan välittävät Harrysta, samoin kuin Harry välittää heistä. Heidän ystävyys on minusta niin ihailtavaa.

sinny

  • Ankeuttaja
Vs: Kirjojen liikuttavat kohdat
« Vastaus #84 : Syyskuu 27, 2007, 14:27:21 »
Ne oli joskus inhottavan liikuttavia kohtia, kun Percy tapasi isänsä ministeriössä, tai Molly puhui Percystä ym. JA sitten LP:ssä Fleur katsoo Billiä *sillä silmällä*, enkä kiinnittänyt siihen sen enempää huomiota silloin. Mutta sitten kun puhuttiin Billin ja Fleurin häistä myöhemmissä kirjoissa, no en hyvin piitannut siitäkään (enkä muistanut sitä Liekehtivän Pikarin kohtaa silloin.) Nyt kun luen 100000potenssiin10 kertaa kirjasarjaa ja ihastelin nyt tuota LP:n kohtaa oikein kunnolla (kun tiesin miten siinä tulee käymään)
 Ihanata

Mystica

  • Ankeuttaja
Vs: Kirjojen liikuttavat kohdat
« Vastaus #85 : Lokakuu 02, 2007, 13:28:41 »
Joo, liikuttavia kohtiahan on niin miljoonasti, muttapistän tähän nyt jotain:

Lainaus
  "SIRIUS!" hän (Harry) huusi täyttä kurkkua. "SIRIUS!"
  "Harry, hän ei voi tulla sieltä", Lupin sanoi särkyneellä äänellä ja ponnisteli pidätelläkseen Harrya. " Hän ei voi tulla, koska hän on k-"
  " HÄN - EI - OLE - KUOLLUT!" Harry karjui. " SIRIUS!"
tässä kohtaa minä vasta kun ensimmäisen kerran luin FK:n tajusin, että Sirius on kuollut... *snif* Ja taisin ihan itkeäkkin.
Toinen on, PP:n kohta, jossa ...ööh... Dumbledore on juuri kuollut, jaa... Noo, laitan nyt lainauksen siitäkin:
Lainaus
Ja yhtäkkiä Harrylle valkeni, miksi Tonksin suojelius oli selllainen kun oli, miksi hänen hiuksensa olivat hiirenväriset ja miksi hän oli sännännyt Dubledoren luokse heti kuultuaan huhuttavan, että Harmaaselkä oli hyökännyt jonkun kimppuun: Topnks ei ollutkaan rakastunut Siriukseen...
  " Ja minä olen sanonut sinulle miljoonasti", Lupin sanoi väistellen Tonksin katsetta, tuijottaen lattiaan, " että  minä len sinulle liian vanha liian köyhä... liian vaarallinen..."
*vähän eteenpäin*
  " Tämäö ei ole... oikea hetki puhua tästä asiasta", Lupin sanoi väistellen kaikkien katseita, ja katsellen hämmentyneenä ympäriinsä. " Dumbledore on kuollut..."
  " Dumbledore jos kuka olisi ollut iloinen voidessaan ajatella, että maailmassa on rahtunen enemmän rakkautta"
MInäpidän tuosta kohdasta. Etenkin McGarmiwan hyvästä lopu kommentista... Tässäkin kohtaan liikutuin aika suurenlaisesti, ja seuraavana päivänä en muusta puhunutkaan kotona ku siiä, että Tonks on rakastunut Remukseen. =)
Sitten Dumbledoren hautajaisista:
Lainaus
... Tonks, jonka hiukset olivat kuin ihmeen kaupalla taas heleän pinkin, Remus Lupin, joka näytti pitävän Tonksia kädestä...
<3 ihana kohta, jossa jouduin pyyhkimään kyyneliä silmä kulmasta...
Lainaus
Ron näköjään halasi Hermionea ja silitti tämän hiuksia Hermionen itkiessä hänen olkaansa vasten, ja kyyneleet valuivat myös Ronin omankin pitkän nenän päästä.
Tässäkin kohtaa jouduin pyyhkimään kyyneliä, itsekkään syytä tietämättä.

sinny

  • Ankeuttaja
Vs: Kirjojen liikuttavat kohdat
« Vastaus #86 : Lokakuu 21, 2007, 14:07:28 »

Toinen on, PP:n kohta, jossa ...ööh... Dumbledore on juuri kuollut, jaa... Noo, laitan nyt lainauksen siitäkin:
Lainaus
Ja yhtäkkiä Harrylle valkeni, miksi Tonksin suojelius oli selllainen kun oli, miksi hänen hiuksensa olivat hiirenväriset ja miksi hän oli sännännyt Dubledoren luokse heti kuultuaan huhuttavan, että Harmaaselkä oli hyökännyt jonkun kimppuun: Topnks ei ollutkaan rakastunut Siriukseen...
  " Ja minä olen sanonut sinulle miljoonasti", Lupin sanoi väistellen Tonksin katsetta, tuijottaen lattiaan, " että  minä len sinulle liian vanha liian köyhä... liian vaarallinen..."
*vähän eteenpäin*
  " Tämäö ei ole... oikea hetki puhua tästä asiasta", Lupin sanoi väistellen kaikkien katseita, ja katsellen hämmentyneenä ympäriinsä. " Dumbledore on kuollut..."
  " Dumbledore jos kuka olisi ollut iloinen voidessaan ajatella, että maailmassa on rahtunen enemmän rakkautta"
MInäpidän tuosta kohdasta. Etenkin McGarmiwan hyvästä lopu kommentista... Tässäkin kohtaan liikutuin aika suurenlaisesti, ja seuraavana päivänä en muusta puhunutkaan kotona ku siiä, että Tonks on rakastunut Remukseen. =)
Sitten Dumbledoren hautajaisista:
Lainaus
... Tonks, jonka hiukset olivat kuin ihmeen kaupalla taas heleän pinkin, Remus Lupin, joka näytti pitävän Tonksia kädestä...
<3 ihana kohta, jossa jouduin pyyhkimään kyyneliä silmä kulmasta...

 Samat^^ pääsin taas Puoliverisen Prinssin loppusivuille ja nämähän siellä vastaan tulivat.. Aivan käsittämättömän hienoja kohtaksia kun alkaa ajatella Tonksia ja sitten sitä, kun Lupin ei hyvin kiinnittänyt tähän huomiota (ennen). Ihan tyhmää olisi ajatella, että Tonks ja Billy olisivat löytäneet toisensa, ja Lupin ja.... Fleur!!!!!? yäh.

Slytherin

  • Ankeuttaja
Vs: Kirjojen liikuttavat kohdat
« Vastaus #87 : Lokakuu 25, 2007, 13:51:09 »
Mä oikeesti aloin itkemään kun Sirius kuoli.Olin ihan shokissa ja en pystyny estään kyynelten tulemista.Joka kerta kun luen vitosen mä alan itkemään siin kohdas.Sekin vielä,että Harry ei halunnut uskoa Siriusta kuolleeks vaan huusi "Ei!Ei!Sirius!" nii sekin oli aika liikuttavaa.Ja vitos elokuvas kun Harry halaa Siriusta ennen kuin lähtee kouluun se jotenki liikutti ja melkein aloin itkeen elokuvis..Ja Dumbledorenkin kuolema järkytti.Ei kuitenkaan ihan kyyneliin.Tietty joskus kun joku sohlaa kirjassa jotain mikä vaikka alkaa nolottaa mua vaikka en liity kirjaan mitenkään nostan katseeni kairjasta ja huudan aina "Sä oot nolo!" tai jotain tollasta.
Joskus kirjat vaan saa mut liikuttuun niin paljon jos ne on kietonut mut kokonaan siihen maailman.Vähän niin kuin Potterit.

Poissa morvanvarjo

  • o_O
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
Vs: Kirjojen liikuttavat kohdat
« Vastaus #88 : Lokakuu 26, 2007, 22:24:15 »
Mun mielestä ehkä liikuttavimpia kohtauksia kirjoissa on ilman muuta ainakin Dumbledoren hautajaiset. En nyt suoranaisesti itke, mutta luen sitä kohtaa aina niin syvällä tunnelatauksella, (lue = itkee sisäänpäin) että tuntuu kuin olisi joku kirjan henkilö. Niin syvissä tunnekuvauksissa kun on helppoa samaistua johonkin henkilöön, ja se juuri on Rowlingin upea taito. ;)
When Remus Lupin rules the world all problems will be solved with chocolate.

Poissa Velns Meica

  • Viinirypäleiden suursyömäri
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
Vs: Kirjojen liikuttavat kohdat
« Vastaus #89 : Marraskuu 03, 2007, 20:52:19 »
Liikuttavampia kohtia ovat minusta olleet aina kun kerrotaan Kelmeistä yleensä. Kelmien tarina on niin julma, niin kaunis.... Esim VK:ssa, kohta millon Dumblis, Minerva ja Hagrid tuovat Harrya Dursleylle (eka luku), se on niin ihana, suloinen.
 Noiden lisäksi on tietenkin myös Siriuksen ja Dumbledoren kuolema. Myös Cedricin kuolema liikutti paljon.
AK on minusta ehkä surullisin kirja, koska siellä on esim. Siriuksen tarina ja lisää kelmeistä <3
Emme lopeta leikkimistä sen johdosta, että vanhenemme. Vanhenemme, koska lopetamme leikkimisen.

Tilta

  • Ankeuttaja
Vs: Kirjojen liikuttavat kohdat
« Vastaus #90 : Joulukuu 31, 2007, 23:32:29 »
Minua liikutti eritysisesti se kohta Puoliverisen Prinssin lopussa, jossa Dumbledore kuoli. Tai tarkemmin sanottuna juuri kuolemaa edeltävä kohta. Siinä Dumbledore aneli hiljaa pelastusta Kalkarokselta. Se oli jotain niin liikuttavaa, sillä Dumbledore oli aina luottanut Kalkarokseen ja hän oli sillä hetkellä niin heikko ja se kun hän aneli Kalkarosta ei ollut ollenkaan hänen tapaistaan. Mutta Dumpledoren ainoa toivo oli Kalkaros ja se miten hän luotti Kalkarokseen kuoleman kielillä ja kuinka Kalkaros viimein petti hänet. Se oli jotain sydäntä vihlovaa.. Tai siis todella surullista ja pysyin aidosti samaistumaan Dumbledoren tuskaan. :( Hän oli aina luottanut Kalkarokseen, sanoivat muut mitä tahansa ja luotti viimeisillä hetkilläänkin mutta Kalkaros ei sitä sitten viimein ansainnut eikä liioin arvostanut. Se kohta minua siis liikutti ehkä eniten.

Poissa Jazmín

  • Vampyyrityttö
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Tuvaton
Vs: Kirjojen liikuttavat kohdat
« Vastaus #91 : Tammikuu 20, 2008, 11:35:47 »
Siriuksen kuolema ehkä eniten. Ja Dumbledoren kuolema kanssa. Minä en aluksi uskonut, että se oli kuollut, oletin sen koko ajan pomppaavan pystyyn jossain vaiheessa. Dumbledoren hautajaiset olivat kuitenkin varmaan viela liikuttavammat, kun se kohta, missä se kuolee. Ja se kun Harry jätti Ginnyn. Ja viitoskirjasta se, missä Neville tapasi vanhempansa sairaalassa. Mielestäni kuitenkin seiska oli kaikista liikuttavin kirja.
"You shine so bright it's insane, you put the sun to shame."

Poissa Mega

  • Vuotislainen
  • Tupa: Tuvaton
Vs: Kirjojen liikuttavat kohdat
« Vastaus #92 : Helmikuu 02, 2008, 15:31:34 »
En ole hirveästi itkenyt kirjasarjan aikana, mutta kuitenkin muutaman kerran.
Dumbledoren kuolema, ja hautaiset. Itkin keskellä yötä, onneksi muu perheen väki ei herännyt, olisi tullu vielä kysyyn että mitä mä poraan. Siriuksen kuolema, kuitenkin niin hyvä hahmo ja Harrylle niin tärkee. Liekehtivässä pikarissa hautausmaalla Voldemortin sanat "Tapa turha", ja sitten Cedricin kuolema, lempihahmojani kun kyseinen henkilö (Cedric) oli.
Kuolemat on liikuttanut lähinnä...

Emparrot

  • Ankeuttaja
Vs: Kirjojen liikuttavat kohdat
« Vastaus #93 : Helmikuu 02, 2008, 19:44:20 »
En aio kerrata näitä loputtomiin, mutta joo: Sirren, Dumbledoren ja Cedricin kuolemat oli tietysti kamalia ja näin, mutten siis aio vatvoa asiaa enempää.

Ja yhtäkkiä Harrylle valkeni, miksi Tonksin suojelius oli selllainen kun oli, miksi hänen hiuksensa olivat hiirenväriset ja miksi hän oli sännännyt Dubledoren luokse heti kuultuaan huhuttavan, että Harmaaselkä oli hyökännyt jonkun kimppuun: Topnks ei ollutkaan rakastunut Siriukseen...
  " Ja minä olen sanonut sinulle miljoonasti", Lupin sanoi väistellen Tonksin katsetta, tuijottaen lattiaan, " että  minä len sinulle liian vanha liian köyhä... liian vaarallinen..."
*vähän eteenpäin*
  " Tämäö ei ole... oikea hetki puhua tästä asiasta", Lupin sanoi väistellen kaikkien katseita, ja katsellen hämmentyneenä ympäriinsä. " Dumbledore on kuollut..."
  " Dumbledore jos kuka olisi ollut iloinen voidessaan ajatella, että maailmassa on rahtunen enemmän rakkautta"


Voi että, kun se on niin nättiä...
En keksi yhtään mitään muuta, muoksin, kun muistan.

Poissa Azura

  • ENFJ
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • do not go gentle
    • parasomnia
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Kirjojen liikuttavat kohdat
« Vastaus #94 : Helmikuu 13, 2008, 23:06:04 »
Mua ei koskaan ala itkettämään kun luen esim. Pottereita, mutta kun kirjoitan jotain liikuttavaa tekstiä niin voi alkaa itkettämään, esim. melkein itkin kun kirjoitin UET:n lopun... Ainakin kun Dumppis kuoli niin se oli aika liikuttava juttu, että vähän niin kuin oikeasti joku tärkeä henkilö olisi kuollut, vaikka sehän oli vain kirjojemme Dumbledore... PP:n loppu oli liikuttava.

// oli pakko editoida, koska ajateltuani näitä tarkemmin, voisin muokata viestiäni.

Mielestäni Severuksen muisto oli yksi koskettavista kohdista, koska siitä ymmärtää miten väärinymmärretty tämä on. Severustahan kiusattiin koulussa melko olemattomista syistä, ja kun Harry saa tietää tämän muiston, jota hän ei koskaan halunnut kertoa kellekään, niin tekisi mieli suorastaan kuristaa Harry. Severuksen muistossa oli myös juuri se, että kun Lily tuli puolustamaan tätä, tykästyin Lilyyn, koska tämä näki Sevessä sitten jotain muuta kuin muut, mutta myöhemmin menee naimisiin Jamesin kanssa, joka oli juuri se pääkiusaaja. En ymmärrä tätä, tuntui jotenkin siltä että Lily olisi pettänyt Severuksen, koska tämä oli uskonut tähän, mutta sitten noinvaan menee sen Jamesinsä kanssa naimisiin. Ärsyttävää on vielä se, että juuri Harry, joka on Seven kiusaajan poika, saa tietää muiston.

Toinen liikuttava kohta oli mielestäni se, kun kuudennessa kirjassa oli Sektumsempra-kohtaus. En ymmärrä Harryä. Draco oli todella huonossa tilanteessa silloin, koska tämä pelkäsi Voldemortin tappavan tämän ja tämän perheen, joka on luultavasti yksi hänen pahimmista peloistaan, ja sitten se Harry vaan hyökkää tämän kimppuun, vaikka tilanne oli ihan ymmärrettävissä. Draco selvästi ilmaisi tilanteensa ja Harry vaikuttaa siltä, että voisi siltä seisomalta vaikka kertoa koko koululle, että Draco itkee vessassa, ilman minkäänlaista myötätuntoa. Sillä hetkellä minä toivoin sitä, että Draco olisi vaikka tappanut Harryn tai Seve olisi rökittänyt tämän oikein kunnolla.

Sirre/Dumppis/yms. tilanteet kuuluvat joukkoon.
« Viimeksi muokattu: Maaliskuu 01, 2008, 22:16:06 kirjoittanut Azura »
"For if you're not afraid, how can you be really brave?"

- The Exploits of Moominpappa

STR

  • Ankeuttaja
Vs: Kirjojen liikuttavat kohdat
« Vastaus #95 : Maaliskuu 01, 2008, 21:16:40 »
Mieleeni muistuu nyt ainakin kolmen henkilön kuolemat, jotka itketti mua.

Ensinnäkin Dumbledoren kuolema. Varsinkin sen takia, että Kalkaros tappoi sen. Dumbledore kun niin luotti Kalkarokseen. Ja tietysti siinä itketti myös Harryn, Hagridin ym. suru siitä sen kuolemasta.
Sitten tietysti myös Siriuksen kuolema. Juuri ennempää se sanoi Harrylle, että "Sitten kun tämä kaikki on ohi, niin voimme olla oikea perhe" tai jotain tohon suuntaan. Ja sitten se menikin kuolemaan.. :'| Eli niistä suunnitelmista ei tullut mitään, eikä Harrylle jäänyt enää ketään oikeita ja rakkaita sukulaisia.
Ja kolmantena Cedricin kuolema. Se vaan oli niin surullista. Ja sen jälkeen kun jotkut ei uskonut Harryä, että Voldemort on palannut ja että se oli tappanut Cedricin..

Mitsuki

  • Ankeuttaja
Vs: Kirjojen liikuttavat kohdat
« Vastaus #96 : Maaliskuu 02, 2008, 11:04:07 »
Luin viime viikon koko ajan PP:tä, ja monestikin kyyneleet tulivat silmiin.. Tässä esimerkkejä.. (ei nyt ihan koko ajan tullut, mutta silloin kun Dumbledore kuoli, ja hautajaisissa..)

"En minä pelkää Harry. Olen sinun kanssasi."

"Rymistyir sanoi että olen Dumbledoren miehiä läpikotaisin"
"Olipa rumasti sanottu"
"Minä vastasin siihen että niin olen"
Ja kun Dumbledorella kostui silmät..

Eniten mua liikutti se ku Ginny ryntäs Harryn kaulaan kun he olivat voittaneet huispauksen.Ja tietenkin Dumbledoren kuolema sekä Siriuksen.

Tuo todellakin, oli ihana kohta. Ja nuo kaikki.

Ja Dumbledoren hautajaiset. Ensinnäkin, hän oli kuollut ja toiseksi, myös Harry erosi Ginnystä.

Joo että... Hehe.


Poissa Minsvo

  • shakes all over like a jellyfish
  • Vuotislainen
    • dA
  • Tupa: Luihuinen
Vs: Kirjojen liikuttavat kohdat
« Vastaus #97 : Kesäkuu 12, 2008, 14:30:57 »
Liikuttaneet ihan kyyneliin asti? Liian lievä ilmaisu minulle. Itkin paljon, ja vuolaasti kun Dumbledore kuoli. Itken edelleen, jos sitä kirjaa luen. Sivut ovat aivan ryppyiset. Itku oli silmässä jo ennen kuin hän kuoli, ja kun feeniks vielä alkoi laulaa, ei itkulle tullut loppua. Olisin itkenyt kaikissa muissakin kuolemissa niin, mutta esimerkiksi Remukan kuolemasta kerrottiin vain yhdellä lauseella. Yhyy.

Poissa Niënor

  • Murheenkryynihkö
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
Vs: Kirjojen liikuttavat kohdat
« Vastaus #98 : Kesäkuu 12, 2008, 19:46:54 »
Se oli tosi liikuttava kohta, kun Harry oli (Kuoleman Varjeluksissa) katsonut Kalkaroksen muistot & sen jälkeen lähti Kiellettyyn metsään vanhempiensa, Siriuksen ja Lupinin "haamujen" kanssa.
Ja Siriuksen kuolema oli tosi paha järkytys, en ois voinu kuvitella et se kuolee näin nopeesti, ja se oli viel miun lempihahmo.
Miun piti kans lukee varmaan 3 kertaa se kohta, mis (Kuoleman varjelukset) sanottiin, et Tonks & Lupin on kuolleet. En oikeest voinu uskoo, et ne ois kuollu. Molemmat kaikenlisäks!
« Viimeksi muokattu: Kesäkuu 13, 2008, 12:42:23 kirjoittanut Niënor »
- Merri.
- What?
- I'm hungry.

Poissa Chrystal

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
Vs: Kirjojen liikuttavat kohdat
« Vastaus #99 : Kesäkuu 13, 2008, 12:19:12 »
Se oli tosi liikuttava kohta, kun Harry oli (Kuoleman Varjeluksissa) katsonut Kalkaroksen muistot & sen jälkeen lähti Kiellettyyn metsään vanhempiensa, Siriuksen ja Lupinin "haamujen" kanssa.


Niin oli, se saa liki aina itkemään, eikä itku kyllä lopu aivan heti, on niin surullista kun Harry tietää kuolevansa... Kuoleman varjelukset kyllä itkettää läpeensä, Dobbyn kuolema... Tai kun Harry menee Suureen saliin ja saa tietää Tonksin ja Lupinin kuolleen ja kun Weasleyt itkevät Frediä. Siriuksen kuolemaa en tosin itkenyt, koska se tuli niin yllättäen ja äkkiä, että vain järkytyin. Dumbledoren kuollessa en itkenyt, mutta ne hautajaiset...
« Viimeksi muokattu: Elokuu 02, 2010, 13:42:25 kirjoittanut Chrystal »
"Ron kuule, sinä tiedät vallan mainiosti, että Harryn ja minut kasvattivat jästit!" Hermione sanoi. "Me ei kuultu lapsina tuollaisia satuja, me kuultiin Lumikki ja seitsemän kääpiötä ja Tuhkimo-"
"Mikä se on, joku sairausko?"
-Harry Potter ja Kuoleman varjelukset