Kirjoittaja Aihe: Kirjoja jotka saavat itkemään  (Luettu 41227 kertaa)

0 vuotislaista ja 1 Ankeuttaja kyttää tätä aihetta.

Uupikka

  • Ankeuttaja
Vs: Kirjoja jotka saavat itkemään
« Vastaus #75 : Heinäkuu 17, 2007, 13:37:08 »
Itken herkästi. Mutta jostain syystä kirjoja lukiessani en ole kovin poruissa useinkaan ollut. Harry Potterit ovat olleet minulle sen verta tärkeitä ja hahmot rakkaita, joten niiden aikana on tippa tullut useamman lukukerran jälkeen linssiin. Tai oikeastaan lähinnä Feeniksin killan ja Puoliverisen prinssin aikana. Vaikea varmaan arvata miksi..

Muita tällaisia kirjoja on varsin vähän. Ensimmäisenä tulee mieleen Väinö Linnan Sotaromaani (eli niinsanottu 'Alkuperäinen Tuntematon'). Siinä oli useita kohtia, joiden aikana olin ihan poruissa. Toinen surullinen teos, jonka aikana olen ollut poruissa, oli tämä Anne Frankin päiväkirja (itseasiassa kyseessä oli Melissa Müllerin kirjoittama teos Anne Frank: Päiväkirjan salaiset sivut, joka valotti enemmän tämän nuoren juutalaistytön elämää).
Minut saa siis herkistymään lähinnä realistiset ja oikeisiin, historiallisiin tapahtumiin (lähinnä traagisiin sellaisiin) perustuvat kirjat.

Voldyna

  • Ankeuttaja
Vs: Kirjoja jotka saavat itkemään
« Vastaus #76 : Heinäkuu 17, 2007, 18:03:51 »
Minä itken helposti seuraavissa kirjoissa:

Deborah Spungen - Nancy
S.E. Hinton - Me kolme ja jengi
Peter Pohl & Kinna Gieth - Sinä & Minä Ikuisesti

Viimeiseksi mainittu itkettää joka lukukerran jälkeen yhä vain enemmän ja enemmän. Kyllä molemmat edellisetki, mutta Sinä & minä ikuisesti on vain minun hermoilleni liian kaunista (ja tuskaista) luettavaa.

Deborah Spungen - Nancy
Nancy on kirjan päähenkilön äidin kirjoittama tositarina tyttärensä Nancyn tuskaisesta elämästä.

Tapahtumat alkavat, kun Nancy syntyy Philadelphiassa vuonna 1958. Jo syntyessään hän oli kiukkuinen ja itki enemmän kuin normaalin lapsen pitäisi. Lääkärit määräsivät aina vain vahvempia lääkkeitä, mutta mikään ei tuntunut auttavan, Nancyn tapaus oli liian vaikea.
Hän sai ensimmäisen rauhoittavan lääkkeensä jo kolmen kuukauden ikäisenä ja tapasi ensimmäisen psykiatrinsa 4-vuotiaana.
11-vuotiaana hän sai jo raivokohtauksia, jos ei saanut tahtoaan läpi. Hän esimerkiksi
hyökkäsi äitinsä kimppuun vasaran kanssa.
Hän toisteli usein ”Minä haluan kuolla.” tai ettei hän halua elää enää.
13-vuotiaana hän kokeili ensimmäisen kerran huumeita, ja parin vuoden kuluttua hän oli riippuvainen heroiinista.
Hänen käytöksensä oli todella väkivaltaista ja niin kamalaa, että lääkärit kieltäytyivät hoitamasta häntä ja totesivat hänet skitsofreenikoksi.
17-vuotiaana hänen käytöksensä oli niin hirveää, että hänen vanhempansa lähettivät hänet sisäoppilaitokseen. Hän karkasi monista eri laitoksista ja yhdessä hän yritti itsemurhaa.
Nancyn vanhemmat ehdottivat hänelle muuttoa New Yorkiin. Nancy tarttui tilaisuuteen ja muutti sinne joulukuussa -75. Ensin hänellä meni ihan hyvin, mutta sitten hän sortui taas huumeisiin. Myöhemmin hän sai työpaikan go-go tyttönä - hän tanssi paljain rinnoin Times Squaren kapakoissa.
Jonkin ajan kuluttua hän lähti Lontooseen ja palasi sieltä Sex Pistolsin kitaristin Sid Viciousin kanssa.
12. lokakuuta 1978 Nancy löydettiin puukotettuna hotellihuoneestaan. Sidiä epäillään murhasta.
Hän kuoli 3. helmikuuta -79 huumeiden yliannostukseen.
( otettu sivulta: http://www.peda.net/verkkolehti/laukaa/lievestuore/simbabubble?m=content&a_id=13 )

S.E. Hinton - Me kolme ja jengi
Curtiksen veljekset Ponyboy, Sodapop ja Darrel asuvat keskenään. Heidän vanhempansa ovat kuolleet. Pojat kuuluvat jengiin, joka on nimeltään Rasvikset. Nimi tulee heidän hiustensa kunnosta. Rasvikset ovat köyhempiä kuin keskiluokka ja he joutuvat tämän takia useasti tappeluihin. Jengiin kuuluu lisäksi mm. Johnny, Dallas, Steve ja Two-Bit. Rasvikset taistelevat kaupungin herruudesta toista jengiä, Snobeja, vastaan. Snobit ovat kaupungin rikkaimpia ja heillä on hienot autot ja paljon rahaa.
Kertomus alkaa siitä, kun Ponyboy lähtee yksin elokuvista kotiin. Snobit tulevat uhkailemaan ja aikovat hakata hänet. Kovin pahasti Ponyboyta ei kuitenkaan saa satutettua, koska hänen oma jenginsä tulee pian paikalle ja karkottaa vastustaja-jengin tiehensä.

Ponyboyn isoveli Darrel on väkivaltainen ja lyö Ponyboyta seuraavana päivänä tämän myöhästyttyä kotiintuloajasta. Ponyboy on kauhuissaan; kukaan omasta perheestä ei ole koskaan lyönyt häntä. Hän suuttuu ja päättää karata Johnnyn kanssa. Pojat eivät ehdi pitkälle kun he tapaavat Snobbari poikia ja taas on tappelu-ainekset koossa. Kun Snobit yrittävät hukuttaa Ponyboyta suihkulähteeseen, Johnny iskee yhtä pojista puukolla ja tämä kuolee.

Dallas antaa Ponyboylle ja Johnnylle rahaa ja käskee heidän paeta maaseudulle kunnes tilanne rauhoittuu. Snobit nimittäin kostavat varmasti. Pojat asettuvat taloksi maalla olevaan hylättyyn kirkkoon ja piileskelevät siellä jonkin aikaa. Ponyboy joutuu jopa vasten tahtoaan leikkaamaan kauniin ja pitkän tukkansa lyhyeksi, ettei häntä tunnistettaisi missään. Pian Dallas ilmestyy paikalle ja Johnny kertoo hänelle aikovansa ilmoittautua poliisille. Pojat poistuvat kirkosta joksikin aikaa ja takaisin tullessaan kirkko on tulessa. He saavat tietää, että kirkossa on retkellä olevia lapsia. Ihmisten vastustelusta huolimatta pojat juoksevat palavaan kirkkoon tarkoituksenaan pelastaa sinne jääneet lapset.

Johnny loukkaantuu pahasti, kun palavia puunosia tippuu hänen selkäänsä. Ponyboy ja Dallaskin loukkaantuvat, mutta lievemmin.

Parin päivän kuluttua Ponyboy kuulee, että Rasvikset aikovat tapella illalla Snobeja vastaan. Hän haluaa osallistua tappeluun, vaikka muut kieltävätkin. Johnny on edelleen sairaalassa ja erittäin huonossa kunnossa.
( otettu sivulta: http://www.kokkola.fi/kirjasto/kaveri/kirjahylly/mekolme.html HUOM! Kyseisellä sivustolla kerrotaan loppuratkaisustakin aikalailla! )

Peter Pohl & Kinna Gieth - Sina & Minä ikuisesti
Tina ja Cilla ovat identtiset kaksoset. Tinan peilikuva särkyy ja maailma murtuu Cillan kuollessa liikenneonnettomuudessa hiukan ennen tyttöjen 14. syntymäpäivää. Unohtumaton, syvästi liikuttava ja järkyttävä kirja nuorille ja aikuisille. Perustuu tositapahtumiin.
( sivulta: http://www.ouka.fi/kirjasto/kokoelma/kuolema.html )

Alppitahti

  • Ankeuttaja
Vs: Kirjoja jotka saavat itkemään
« Vastaus #77 : Heinäkuu 26, 2007, 23:24:27 »
Olin kyynelissä tai ainakin lähellä Sormusten herraa lukiessani tuntikaudet. Kahden tornin lopussa itkin jumalattomasti. Samoin Kuninkaan paluun viimeisellä puoliskolla, ja kirjan loputtua pillitin enemmän tai vähemmän taukoamatta monta tuntia. Taru sormusten herrasta oli lukukokemuksena minulle vertaansa vailla kaikin puolin. En ole koskaan tempautunut niin paljon mukaan mihinkään kirjaan, enkä tule koskaan varmaan välittämään yhdestäkään fiktiivisestä hahmosta samalla tavalla, kuin välitin Frodosta. Joten kun kirja loppui, pillitin osaksi Frodon (ilosta ja surusta) ja osaksi itseni takia, ja tunsin oloni tyhjäksi päiviä. Itken yhä edelleen usein lukiessani varsinkin Kuninkaan paluuta, vaikka olen lukenut Sormusten herran vaikka kuinka monta kertaa. (vaikea sanoa tarkkaa lukua, sillä hyppelen joitain kohtia usein yli. Mutta Kuninkaan paluun kokonaisuudessaan ehkä n.7 kertaa)

OotP:ssä itkeskelin myös aika runsaasti, kaikki arvaavat ehkä jopa missä kohdassa. :D

Monet ovatkin jo maininneet myös Deborah Spungenin Nancyn. Tämä kirja on ehdottomasti yksi koskettavammista kirjoista, mitä olen ikinä lukenut. Itkin.

Kaalikeitto

  • Ankeuttaja
Vs: Kirjoja jotka saavat itkemään
« Vastaus #78 : Heinäkuu 29, 2007, 07:17:07 »
Torey Haydenin kirjoittamat kirjat, miten julma maailma oikeasti onkaan omat murheet tuntuvat pieniltä siihen verrattuna mitä jotkut ihmiset saavat kokea :(

Potterit yksinkertaista, varsinkin OotP se oli jotenkin surullinen.

Muoksis// Namikettu äiti luki sen minulle pienenä, ei mitään hajua kirjailijasta, muta vieläkin itkettää kun miettii sitä että pieni ketu ei jaksanut kävellä muiden kanssa koska oli syönyt liikaa karkkeja ja sillä oli maha kipeä :( (tiedän olen outo.)
« Viimeksi muokattu: Elokuu 01, 2007, 03:01:25 kirjoittanut Aistiharha »

dumppaa

  • Ankeuttaja
Vs: Kirjoja jotka saavat itkemään
« Vastaus #79 : Elokuu 10, 2007, 11:39:39 »
Oikeastaan Potterit taitavat olla ainoat kirjat jotka saavat minut itkemään. Niissä vain todella sukeltaa juoneen mukaan, ja alkaa pitämään hahmoja kuin ystävinään ja niistä todella tulee rakkaita. Toisten hahmojen tuskatkin on kuvattu niin aidosti, pakostikin se pistää kyynelehtimään. Pakko sanoa vielä tämä, ennen Harry Potter -aikaa en ollut vielä kovin herkkä, en todellakaan itkenyt helposti tai mitään. Nykyään liikutun asioista todella helposti, HP-sarja on siis saanut minut todella tunteelliseksi. Mielestäni se on melko positiivinen asia, vaikka välillä se on rasittavaa, kun pienetkin asiat saavat minulle kyyneleet silmiin.

Ja ainiin, tietysti on myös eräs kirja, joka oikeasti AINA saa minut itkemään. Kyseessä on eräs lasten kirja nimeltään Vanha mies ja karhu, kirjailijaa en millään muista. Se on vain jotain niin koskettavaa!
(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)
Tuossa siis juonta, jos joku haluaa tietää.

Muistan pienenä miten itkin, kun äiti luki tuota kirjaa. Se on vain kirjoitettu niin uskomattoman kauniisti, se on jotain niin hienoa. Vielä edelleenkin kirja jaksaa koskettaa minua, pari viikkoa sitten itkin jälleen kun luin kirjan. Jos tuota kirjaa vielä on jossain, suosittelen oikeasti lukemaan!

Poissa Ginnuna

  • Viulukotelo
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Pottermore: FangNight
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Kirjoja jotka saavat itkemään
« Vastaus #80 : Elokuu 18, 2007, 11:01:25 »
Useissa kirjoissa itken vain sen takia, että ne loppuvat: on niin surullista, kun on koko kirjan ajan saanut seurata hahmoja ja juuri kun on rakastunut niihin, kirja loppuu eikä heistä saa tietää lisää. Artemis Fowl Ikuisuuskoodi on esimerkiksi tällainen, itkin kauheasti kun se loppui ja olin kuolla ilosta kun kuulin että niitä tuleekin vielä lisää.

Pottereista FK ja PP:
(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)

Pieni Runotyttö
(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)

Maaginen kaukoputki
(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)

Houkutus
(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)

Mindezu

  • Ankeuttaja
Vs: Kirjoja jotka saavat itkemään
« Vastaus #81 : Syyskuu 25, 2007, 21:03:54 »
Ensimmäiseksi tulee mieleen Dave Pelzerin kirjoittama Pimeän poika. Lukiessa sitä kirjaa tulee niin käsittämättömän kauhea myötätunto poikaa kohtaan ja tekisi mieli halata hänestä kaikki paha pois. Väkivalta on kamalaa ja väärin, silloin etenkin kun se kohdistuu täysin viattomaan henkilöön. En nyt enempää kerro ks. kirjasta, jos joku lukee tai aikoo lukea sen. Suosittelen ehdottomasti, yksi lempikirjoistani! Luettu jo kaksi kertaa.
Sitten on Torey Haydenin kirjoittama Tiikerin lapsi. Kyyneleet olivat silmissä melkein koko ajan, ja luin sen ehkä hieman liian nuorena silloin joskus, koska en oikein tajunnut kaikkia asioita siitä kirjasta. Pariin kertaan senkin olen lukenut, ja oppinut ymmärtämään joitain vaikeita asioita, joita tässä maailmassa riittää. Lukekaa jos vähääkään kiinnostaa.
Sitten on joitain Danielle Steelin kirjoja ja nyt en oikein muista muita. Ja tietenkin itkin Harry Potterissa ja feeniksin killassa. Kyllä niitä muitakin on, mutten nyt juuri muista. . .

Spiral

  • Ankeuttaja
Vs: Kirjoja jotka saavat itkemään
« Vastaus #82 : Tammikuu 26, 2008, 23:09:56 »
SPOILAA

Puoliverinen Prinssi
Itken aina siinä kohdassa, kun Dumbledore kuolee ja siinä kohdassa, kun hänet haudataan. Hautajaiset ovat minusta varsin kauniisti ja koskettavasti kuvattu, joten niissä tulee herkästi tippa linssiin.
Feeniksin kilta
Lempikirjani. Siriuksen kuolema on hyvin surullinen. Olen kohtuu herkkä, itken aika helposti.
Kaikki on toisin
Kirjailijan nimeä en muista, hyvin ihana kirja. Hevoskirja, joka kertoo tytöstä, jolla on syöpä. Tyttö haluaa hevoselleen hyvän elämän ja yrittää myydä sitä. Kirjan loppu on aivan ihana ja samaan aikaan niin surullinen.
Diabolo - kamppailu aikaa vastaan
Toinen hevoskirja. Tässä en varsinaisesti itkenyt, mutta loppu on todella ahdistava. En pystynyt lukemaan tätä kuin noin 5 minuuttia kerrallaan, kun hermoilin henkilöiden kohtaloita.

Kainovieno

  • Ankeuttaja
Vs: Kirjoja jotka saavat itkemään
« Vastaus #83 : Tammikuu 31, 2008, 17:55:14 »
Minähän en ole koskaan itkenyt lukiessani.

Tai ainakin niin ajattelin tätä thredia lukiessani, kunnes muistin Richard Bachin Lokki Joonatan ja Illuusio -kirjat.

Ja niitä lukiessani todellakin pillitin.

Nämä kirjat ovat filosofisia, mutta novellin muotoon kirjoitettuina. Näiden kirjojen vapauden kaipuu ja elämän ylistys sävähdytti ja kosketti syvältä. Onhan Lokki Joonatanissa ja Illuusiossa "juoni" (Joonatan on kertomus lokista, joka rakastaa lentämistä; Illuusio kahdesta lentäjästä ja heidän ystävyydestä), mutta juoni ei ole varsinaisesti se pääasia. En uskalla näistä kahdesta ihanasta kirjasta kertoa tämän enempää, kun siitä on pari vuotta aikaa, kun viimeksi luin ne (dementia iskee). Mutta kaiken kaikkiaan, aivan upeita kirjoja, jotka liikuttivat ja laittoivat pohtimaan elämän suuria kysymyksiä. :')

Narksu

  • Ankeuttaja
Vs: Kirjoja jotka saavat itkemään
« Vastaus #84 : Maaliskuu 25, 2008, 17:34:34 »
Minä itken useinkin kirjoja ja elokuvia katsellessa. Tässä muutamia:

SPOILAA joissain kohdin
Kaikki Potter-kirjat
Yllätys yllätys itkin varsinkin FK:ssa kun Sirius kuoli.

Taru Sormusten Herrasta-trilogia
Varsinkin kun Faramir ja Eowyn juttelivat Parannuksen tarhassa. Oli vaan niin liikuttava kohta.

Johanna Thydell: Katon kokoinen Tähtitaivas
SPOILAUSTA
En ole varmaan koskaan itkenyt niin paljon, kun päähenkilön äiti tässä kirjassa kuoli. Itkin varmaan koko yön.

Jules Verne: Kapteeni Nemo ja Nautilus
En saanut nukuttua koko yönä kun luin sen kohdan, missä Nautilus oli upottanut yhden laivan ja sen laivan kuolleita matkustajia kuvailtiin hyvin tarkasti. Sinä yönä en nukkunut kovinkaan paljon, ja kirja jäi niiltä osin kesken.

Mika Waltari: Sinuhe Egyptiläinen
SPOILAA
Itkin siinä kohdassa kun Sinuhen rakastama nainen(mikä-ikinä-olikaan-nimeltään) löytyi sieltä Minotauruksen labyrintistä kuolleena.

Astrid Lindgren: Veljeni Leijonamieli
Itkin kamalasti kun Matias kuoli, ja vielä enemmän kun Joonatan kertoi Katlan tulen polttaneen häntä. Sitten veljekset hyppäsivät alas kalliolta kuollakseen uudelleen ja päästäkseen Matiaksen luokse Omenalaaksoon. Oli vaan niin surullinen!

Poissa Niënor

  • Murheenkryynihkö
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
Minkä kirjan aikana olet itkenyt?
« Vastaus #85 : Toukokuu 31, 2008, 18:46:29 »
Huomasin leffoista tämmösen topicin, mutta kirjoista en, joten päätin tehdä itse. (Voi poistaa, jos onkin jo)
Otsikko varmaan kertoo olennaisen ja voi myös kertoa, missä kohdassa kirjaa on itkenyt.

Itse:
- Taru Sormusten herrasta
- Húrinin lasten tarina
- Harry Potter & Feeniksin kilta
- Harry Potter & Puoliverinen prinssi
- Harry Potter & Kuoleman varjelukset

En ole varmaan koskaan itkenyt minkään elokuvan tai kirjan missään kohdassa niin paljon, kuin Taru Sormusten herrasta -kirjan Liitteessä, missä kerrotaan, kun Aragorn kuolee.

//Jotta tämä topic jäisi eloon, niin unohdetaan se listaus :) Kertokaahan hieman kirjan juonta, miksi se oli niin surullinen/miksi itkitte? Laittakaa Esimerkki kohtia tai heittäkää vaikka lainaus mukaan. Keskustelua ,keskustelua, ja itseäni kiinnostaa ainakin että kannattaako kirja lukea surullisuudestaan huolimatta vai kannattaako suosiolla jättää väliin?
( Pottereita ei varmaan tarvitse mainita kun meillä on kuitenkin niille oma osasto) - keskustelu on vapaa. -Jessie
« Viimeksi muokattu: Kesäkuu 01, 2008, 03:58:34 kirjoittanut Jessie »
- Merri.
- What?
- I'm hungry.

Poissa gilyan

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
Vs: Kirjoja jotka saavat itkemään
« Vastaus #86 : Heinäkuu 03, 2008, 13:54:44 »
Ennen en itkenyt kirjojani lukiessani, mutta näin vanhemmiten olen kai tullut tunteellisemmaksi :)

Ensimmäinen kirja jota lukiessani itkin oli Katharine Kerrin Deverryn taru sarjan vielä suomentamaton osa The Dragon Revenant (Dragonspell)
SPOIL
Syy tähän oli sarjan pääparin Jillin ja Rhodryn eroaminen. Kirja on sarjan neljäs osa, ja koko kolmannen osan Jill etsi Rhodryä tämän jouduttua kaappauksen kohteeksi. Kun he sitten neljännessä osassa löysivät toisensa ja oppivat vihdoin tuntemaan toisensa uudelleen (R:n muisti oli mennyt), Jill totesi ettei hän voi elää Rhodryn tulevaa elämää. Niin surullista :(

Muita tunteisiin vetoavia kirjoja ovat olleet mm. Gabaldonin kirjat; Muukalainen, Sudenkorento, Matkantekijä, Syysrummut, Tuliristi ja Lumen ja tuhkanmaa.

"Anna lyhdyn palaa. Vain tämän kerran, rakkaani", Rhodry kuiskasi. "Haluan nähdä kasvosi, kun se on ohi.""

Kurisu

  • Ankeuttaja
Vs: Kirjoja jotka saavat itkemään
« Vastaus #87 : Heinäkuu 06, 2008, 13:03:07 »
Minua on itkettänyt
 
Joka ikinen Potter:Aina silloin kun joku on kuollut Itkin varmaan tunnin sen jälkeen kun Dumbledore ja Fred kuolivat(ja silloin kun Kalkaros
kupsahti) Olen itkenyt myös monessa muussa kohdassa
Muumit: en todellakaan Tiedä minkä takia!!! 
Surkeiden sattumusten Sarja: Vähän Missä sattuu yleensä silloin kun sunnylle on tapahtunut jotain.


Poissa Blizzard

  • Untitled
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Luihuinen
Vs: Kirjoja jotka saavat itkemään
« Vastaus #88 : Heinäkuu 07, 2008, 18:06:24 »
 Aiemmin minulla ei ollut tapana itkeä kirjojen tapahtumia, lähinnä elokuvien. Nyt asiat ovat lähinnä toisinpäin, ja hämmästyn aina, kun huomaan nyyhkyttäväni jollekin kirjan kohdalle.
 Taru Sormusten Herrasta-kirja on tietenkin yksi. Joskus tuntuu siltä, että pelkät maisemakuvauksetkin saavat herkistelemään.
(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)
   Viimeinen Haltija En valitettavasti muista kirjailijaa, mutta tämä on todella hienosti kirjoitettu. Itseasiassa myös ensimmäinen kirja, jota lukiessani itkin. Yksityiskohdat ovat unohtuneet, ja olen pahoillani virheistä, mutta suunnilleen näin se meni:
(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)
   HP ja Kuoleman varjelukset Dobbyn kuolema oli ensimmäinen kohta, mutta todellinen nyyhkytyshetkeni tuli, kuten monella muullakin, Prinssin tarinasta. Kalkaros on aina kuulunut lempihahmoihini, vaikka kuutosessa sija vähän järkkyi Dumbledoren "murhan" tähden. Tiesin aina, että hänessä oli jotakin hyvää, ja kun kävi ilmi, että Sev oli Lilyn ystävä tuntui niin luonnolliselta. Ja surulliselta, tietenkin. Todella tunnelatautunut osa, paras kohta KV:ssä ja J.K:n parhainta tekstiä.
"Falling is just like flying... except there's a more permanent destination"

Poissa Flyrashaz

  • sub rosa
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Northern Light
    • Livejournal
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Minkä kirjan aikana olet itkenyt?
« Vastaus #89 : Heinäkuu 10, 2008, 19:21:15 »
Olen muistaakseni vain kerran itkenyt kirjan kohdala, mutta joskus on tullut tippa silmään. Kirja, jolloin itkin, oli Harry Potter ja Kuoleman Varjelukset. Ja siinäkni vain yhdessä kohdassa kyynel valui poskella; Dobbyn kuoleman jälkeen, kun Luna sanoi jtoain tosi koskettavaa, alkoi itkettää. Dobby oli yksi suosikki hahmoistani, ja sen takia varmaankin.

Toinen kirja, jolloin tuli tippa silmään -ekalla ja tokalla lukukerralla, joka on harvinaista- oli Jordan Sonnenblickin Kuumetta, Kipinää ja Rumpusooloja. Silloin, kun
(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)

Suosittelen lukemaan tuon Jodan Sonnenblickin kirjan. Koskettava tarina yläasteelaisesta pojasta, jonka pikkuveli sairastuu leukemiaan, ja se aiheuttaa perheelle harmaita hiuksia.

Yleensä en kirjojen aikana itke. Nuo ovat hyviä kirjoja.

- Flyra
"Oh, the bad guy of the game, me, you're not serious, I'm... umm... fortuneteller!"

Poissa Minsvo

  • shakes all over like a jellyfish
  • Vuotislainen
    • dA
  • Tupa: Luihuinen
Vs: Minkä kirjan aikana olet itkenyt?
« Vastaus #90 : Heinäkuu 10, 2008, 22:29:28 »
Höm höm. Minä itken melko helposti. Itken Feeniksin killassa, Siriuksen kuoleman jälkeen. Varsinkin Remus sai minut yhdellä lauseella itkemään. Lisäksi itken vuolaasti Puoliverisessä prinssissa. Dumbledoren kuolema oli niin koskettava, feeniksin laulu ja silleen. Minun pitää lopettaa lukeminen hetkeksi, jotta saan itkun loppumaan. Ja sitten kun taas jatkan, tuleekin hautajaiset ja taas itketään.
Itkin myös hieman Kuoleman varjeluksissa, Dobbyn ja Severuksen kuolemissa.

En ole ainakaan tähän mennessä itkenyt muissa kirjoissa, mutta Fushigi Yuugi- ja Rave-nimisissä mangoissakin on tultu itkettyä, Fushigissa varsin vuolaasti.

Poissa Kate

  • Hänen korkeutensa
  • Reservi
  • *
  • Sukupuoli: Noita
    • Livejournal
    • Otteita elämästä lasikellon alla
  • Tupa: Puuskupuh
Vs: Kirjoja jotka saavat itkemään
« Vastaus #91 : Heinäkuu 11, 2008, 15:15:55 »
Yhdistin tähän topiciin Minkä kirjan aikana olet itkenyt-topicin sen samankaltaisuuden vuoksi :)
"Jos mielesi tekee joskus arvostella jotakuta, hän sanoi, - niin muista, etteivät kaikki ihmiset maailmassa ole olleet yhtä edullisessa asemassa kuin sinä."

F. Scott Fitzgerard: Kultahattu

Poissa Meew

  • Valkea susityttö
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Kelmit for ever
Vs: Kirjoja jotka saavat itkemään
« Vastaus #92 : Heinäkuu 21, 2008, 16:21:29 »
Itken melko usein kirjoja lukiessani, jos kirjassa liikuttavia kohtia on.

Ette varmasti ylläty, kun mainitsen Feeniksin killan. Ettekä varmasti ylläty, mikä kohta sai minut itkemään. Aivan, se sama kohta kuin kaikilla muillakin. Sirius </3 Itkin ihan mielettömästi. Kun se luku tuli, jossa Sirius... Niin itkin hiukan jo silloin kun ajattelin mitä kohta tulee. Mietin, jospa hyppäisin sen kohdan yli. Mutta ei, urheasti luin sen. Ja nyt vähän kadun sitä, sillä itkin tosissaan varmaan tunnin verran ennen kuin rauhotuin. Siitä on vasta pari päivää kun sen kohdan luin, joten en vieläkään pysty lukemaan mitään Siriuksen kuolemaan liittyvää ilman kyyneleitä. Se on vaan niin väärin ):

FK ei ole ainut potter jossa itkin. Toinen on Puoliverinen Prinssi. Se, kun Dumbledore kuolee. Sekin kosketti, sillä Dumbledore on aina ollut minulle kirjaa lukiessa hahmo, joka tietää vastauksen kaikkeen. Ihailen hänen tapaansa pystyä olemaan tilanteessa kuin tilanteessa tyynen rauhallinen. Tällä kertaa en kuitenkaan itkenyt yhtä paljon kuin FK:ssa..

Stephenie Meyer - Houkutus ja Uusikuu ovat todella hienoja kirjoja, ja niissäkin itkin. Houkutuksessa en muista mikä siinä liikutti, mutta jokin se oli. Ja Uusikuu kirjassa itkin, kun Edward lähti ): Ei sitä sen paremmin voi kertoa.
Tam ja Fahr, Sirius ja James. << heitä minä kadehdin, koska heillä on ystävä mitä ilman ei voi elää, heillä on ystävä kenen puolesta kuolisi. Heillä on ystävä kenestä välittää, ketä pitää omana veljenään. Sellaista rakkautta, sanatonta viestintää ei näe joka päivä. Kiitos. <3

Poissa Villi Lohi

  • Pasi
  • Hirnyrkki
  • Sukupuoli: Noita
  • Morning is working.
Vs: Kirjoja jotka saavat itkemään
« Vastaus #93 : Lokakuu 27, 2008, 23:21:28 »
Tämän asian suhteen tunnelmalla on äärettömän paljon suurempi merkitys kuin itse tapahtumilla. Esimerkiksi jonkun itselleni tärkeän hahmon kuoleman kohdalla liikutuksen tasoni riippuu aivan täysin siitä, miten kirjailija kuolemaa kuvaa, eikä niinkään itse kuolemasta. Siriuksen kuolema (ei kai tämä enää vaadi spoilereita?) esimerkiksi ei tuntunut missään. Tai no ketutti ja harmitti, muttei surettanut. Vastaavia tapauksia on paljon: tulee sellainen olo, että nyt olisi varmaan pitänyt herätä suurempiakin tunteita, mutta kun ei.

No niin, mainitaas nyt sitten pari. Onhan näitä varmasti enemmänkin, mutta juuri nyt mieleen tulee kolme.

Hobb - Narrin Matka
(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)

Elfquest - Hidden Years
(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)

Moore - Watchmen
(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)

Ohhoh, kaksi edellisistä ovat muuten sarjakuvia. No, ei kai niitä mitenkään ole suljettu tästä pois, vaikka kuvallisuutensa takia ne luovatkin tunnelmaa täysin eri tavalla kuin kirjat. Toisaalta uskon kyllä, että tämä on ihan sattumaa, koska hyvän kirjankin onnistuu kuvittelemaan päässään niin, ettei kuvia tarvita.

Wolfgirl

  • Ankeuttaja
Vs: Kirjoja jotka saavat itkemään
« Vastaus #94 : Lokakuu 29, 2008, 16:15:36 »
Piiitkän, erinäisitä syistä johtuvan, poissa olon jälkeen päätin lopulta palata ja aloittaa kirjoittamlaa tänne.

Kirjoja jotka ovat saaneet minut itekmään on useita. Olrn kai niin herkkis tyyppi ja omaan niin vilkkaan mielikuvituksen, että hyvä kirja vain tempaa mukaansa saa minut älytymään kaikkien suosikkihahmojeni erilaisiin tuntemuksiin

SPOILAUSVAARA!

Aeron Clement- Kylmät Kuut: Muistaakseni ensimmäinen kirja jota lukiessani itkin kunnolla. Kirja siis kertoo Mäyristä, jotka lähtevät ihmisen vuoksi etsimään itselleen parempaa asuin paikkaa. Kirja muistuttaa jonkin verran erästä toista suosikki kirjaani Ruohometsän kansaa, olematta kuitenkaan sen kopio. Mutta kuitenkin. Kohdassa jossa Eldon niminen mäyrä kuolee pelastettuaan Titaani nimisen mäyrän pennun joutumasta paikaltaan ironneen ja lumista mäkeä alas vierimään lähteen valtavan kiikkukiven alle. Eldon saa Titaanin pelastettua, mutta jää itse kiven alle kuollen saamaansa iskuun. Toisten mäyrien, erityisesti nuoren Titaanin suru ovat niin koskettavaa luettavaa, että alkaen tuosta kohdasta ja siitä aina Eldonin hautajaisten loppuun asti itkin kuin vesiputous.

J.K Rowling- Harry Potter ja Liekehtivä Pikari: Kaikki Potter-kirjat ovat temmanneet minut voimakkaasti mukaan maailmaansa aina ensimmäiseltä riviltä lähtien, mutta tämä neljäs kirja oli ensimmäinen Potter-kirja jota lukiessani itkin oikein kunnolla. Jotenkin jännityksen alkaessa kasaantua kirjan loppupuolella todella tiiviksi kaikki tunteet laukeavat minulla siihen, kun Voldemort murhaa Cedricin ja alan siis tuossakin kohtaa itkeä oikein kunnolla itkin sitten aina kirjan loppuun asti vielä kirjan loppumisen jälkeenkin oli jotenkin surullinen olo.

J.K. Rowling- Harry Potter ja Feeniksin Kilta: Ei taida todellakaan olla mikään yllätys, että tämä kirja saa myös minut itkemään Siriuksen kuoleman takia. Rakaan hahmon menetys oli kuitenkin niin suuri järkytys, etten alkanut itkeä heti Siriuksen kaaduttua verhon taakse. Jotenkin tuntui vain niin uskomattomalta, ettei tuota sydämmellistä miestä ei enää olisi. Lopulta, kohdassa jossa Harry raivosi Dumbledorelle suruaan palanousee kurkkuuni ja kohdassa jossa Harry lähtee ulos ja kävelee yksinään jarven rannlla alan lopulta itkeä. Jotenkin Harryn purkaus iskosti lopullisesti tajuntaani sen, että Sirus tosiaan on kuollut, eikä tule takaisin.

J.K. Rowling- Harry Potter ja Puoliverinen Prinssi: Dumbledoren hautajaiset on niin kauniisti kuvattu, että ainakaan minä en voinut olla itkevämättä. Dumbledore oli vain niin rakas hahmo hänkin eräiden muiden ohella, että hän tuli ikävä.

J.K. Rowling- Harry Potter ja Kuoleman varjelukset: Dobbyn kuolema ja hänen hautjaisensa itkettivät, sillä jotenkin niin suloisen ja hyvän tahtoisen hahmon kuolema teki kipeää. Itkin tuossa kohdassa ääneen, enkä edes yrittänyt estellä sitä. Se miten Dobbyn ystävät valimistelivät hänet vimeiselle matkalleen oli niin kaunista luettava, että se vain lisäsi suruani entisestään. Myös Fredin kuolema oli minulle kova isku joka sai minut itkemään. Fred ja George kuuluvat lempihamoihin ja nyt kun toinen heistä kuoli se tuntui vaikealta käsittää, sillä kaksoset olivat aina olleet erottamattomat. Siellä missä oli yksi oli liki varmasti myös toinen. Weaslyn perhettä käy tuon tapuksen johdosta sääliksi. Etenkin Georgea, joka mentti veljensä ja parhaan ystävänsä.

Antoine de Saint-Exupery- Pikku Prinssi: Tuo kirja vain on niin liikuttava. Pikku Prinssin aito viattomuus koskettaa ja hänen ensimmäinen toiveensa: "Piirrä minulle lammas", nostaa hymyin huulilleni ja saa minut nauramaan. Ei siksi, että pyyntö vaikuttaisi typerältä, vaan siksi, että se on niin suora ja välitön. Pikku Prinsin tapa tutkia maailmaa lapsen viattomuudella saa minut liikuttumaan ja kirjan lopussa itkin.

Poissa Narina

  • Eevan tytär
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
    • Kesäkengissä
Vs: Kirjoja jotka saavat itkemään
« Vastaus #95 : Lokakuu 31, 2008, 18:09:27 »
Huom! Spoilaa!


Olen yksinkertaisesti sitä mieltä, ettei kirja voi olla hyvä, ellei se saa minua itkemään. No, okei, kirja voi olla hyvä, mutta parhaimmat kirjat saavat minut aina itkemään.

Tällä kategorialla parhaimpia lukemimpia kirjoja ovat (näissä olen itkenyt eniten):

S.E.Hinton: Me kolme ja jengi - Luin tätä joskus keskiyön tienoilla suunnilleen vuosi sitten ja itkin kuin vesiputous. Erityisesti loppu oli jotenkin niiiin katkeran suloinen... Varastin kirjan sittemmin äitini kirjahyllystä omaani...

L.M.Alcott: Viimevuotiset ystävämme - Bethin sairaus ja kuolema oli jotenkin niin koskettava. Muistan, että itkin jo joskus kymmenvuotiaana tälle, kun luin kirjan ensimmäistä kertaa. Myöhemmin lukiessani kirjaa uudelleen, itkin aivan yhtä paljon...

C.S.Lewis: Nanian viimeinen taistelu - Tämä on kaikkien aikojen lempikirjani, vaikka itkenkin aina vain ihan vähäsen; aina, kun kirja loppuu.

J.K.Rowling: Harry Potter ja Feeniksin kilta - Ensimmäisellä lukukerralla paruin silmät päästäni Siriuksen kuolemalle. Kun luin kirjan toisen kerran tänä kesänä, olin hieman pettynyt, kun se ei aiheuttanutkaan minussa yhtä suurta tunnekuohua kuin ensimmäisellä kerralla...

J.K.Rowling: Harry Potter ja kuoleman varjelukset - Itkin suunnilleen aina, kun joku kuoli. Kaikkein eniten Remuksen ja Tonksin kuollessa.

Nicky Singer: Höyhenpoika - Lopussa, kun Edith Sorrel kuoli, itkin niin, että peiton kulmat olivat ihan suolavedessä kun sain kirjaan päätökseen (luin sängyssä, yöllä - joskus yhden aikaan)

Ja niin ja niin edelleen... Voisin luetella näitä ikuisuuksiin, jos siis vain muistaisin kaikki, kirjat, joissa olen itkenyt... Niitä on niin paljon... :)

« Viimeksi muokattu: Marraskuu 24, 2008, 18:41:45 kirjoittanut Narina »
Lukukausi on päättynyt, loma on alkanut. Uni on ohitse: tämä on aamu.
- C.S.Lewis: Narnian viimeinen taistelu

Marmeladi

  • Ankeuttaja
Vs: Kirjoja jotka saavat itkemään
« Vastaus #96 : Lokakuu 31, 2008, 18:34:27 »
Oikeastaan en ole kovin monessa kirjassa itkenyt. Mutta löytyyhän niitäkin:

S.E. Hinton: Me kolme ja jengi kuten joku jo sanoikin, ihan äärettömän surullinen kirja. Luettiin se koulussa ja olin tosi järkyttynyt miten hyvä se oli. Luin loppuun illalla ja aloin vollottaa kuin mikäkin idiootti :D

Katherine Paterson: Silta salaiseen maahan oli varmaan ensimmäinen kirja jossa ikinä itkin. Tiesin jo jotenkin etukäteen, että kirjassa olisi surullinen loppu, mutten todellakaan ajatellut niin surullista! Järkytyin ihan hirveästi ja itkin kamalasti.

Ja tietysti Potterit. Tai no, olen itkenyt vain kolmessa viimeisessä,mutta en rupea erikseen luettelemaan mille kohdille itkin, eiköhän ne ole aika selviä :)

Poissa Nadia

  • mastermind
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
Vs: Kirjoja jotka saavat itkemään
« Vastaus #97 : Lokakuu 31, 2008, 22:26:07 »
Spoilaapi pikkuisen.

Torey Hayden on onnistuneesti saanut minut pillittämään oikein kunnolla parin kirjankutaleensa takia. Ensinnäkin Aavetyttö, Nukkelapsi, ja Häkkipoika olivat niitä jotka saivat minut vain ahdistumaan ihan kamalasti. :( Varsinkin Aavetytössä tytön kokemat asiat itkettivät ja kauhistuttavat samaan aikaan. Toisten lapset oli myös itkettävä, mutta jotenkin ei niin ahdistava. Neljä on varmaan liian suuri luku kun keskittyy niin moneen. Kuitenkin, näissä kolmessa kirjassa olen aivan vuolaasti vollottanut. Snif.

C.S Lewisin kaikki Narnia-kirjat ovat ainakin saaneet nyyhkyttämään. Kirjailija on aivan loistava, ja hän osaa kuvailla tapahtumat niin että kirjoihin pääsee sisälle. Itkin kun luin, etteivät Susan ja Peter enää pääse Narniaan. Itkin kun Valkea velho tuhoutui. Itkin kun Lucy on niin pohjattoman naiivi. Itkettäviä kirjoja tod.

Erityismaininnan saa vielä Deborah Spungenin kirjoittama Nancy. Koskettava, ja taas kerran omalta osaltaan aika ahdistava. Tunnetta ei tosin saanut kunnolla esille, sillä asioihin ei ns. paneuduttu kunnolla. Aina kun Nancy sai raivokohtauksen tms. niin aina oli, että joku huutaa ja joku juoksee karkuun. Ei muuta. Loistava kirja kuitenkin, yea.
so throw your diamonds in the sky
we'll stay gold forever

Applemind

  • Ankeuttaja
Vs: Kirjoja jotka saavat itkemään
« Vastaus #98 : Marraskuu 01, 2008, 22:46:13 »
SPOILAUSVAARA!
Minä itse asiassa itken aika harvoin kirjojen tai elokuvien takia... Mutta jostain syystä itken aina Viimeinen Haltija -kirjassa (en muista kirjailijaa) kohdassa, jossa lohikäärme Erbrow kuolee suojellessaan ihmisiä. Se tuli niin yllättäen... Sitten olen itkenyt lukiessani John Lennonin kuolemasta Philip Normanin Shout! Beatlesien tarina -kirjassa. Ja Eoin Colferin Siipimiehessä (ihana kirja, jolla on typerä nimi) jossain sellaisessa kohdassa, missä päähenkilön kaksi tärkeää ihmistä tapetaan ja hänet lavastetaan syylliseksi juuri, kun hänen elämässään meni hyvin. Hänen elämänsä pilattiin!! Ja Helena Meripaasin Koirista parhain, siinä minä vasta vollotinkin, itkin koko illan Faxen kuolemaa, se oli kuvattu niin kauniisti, ja jotenkin ihan hirveän totuudenmukaisesti, että mieltä raastoi. Omituista, yleensä minä kuitenkaan en itke niissä kirjoissa, jotka ovat kaikista järkyttävimpiä... Minä itken näemmä vain kun sille päälle satun.
« Viimeksi muokattu: Marraskuu 01, 2008, 23:15:19 kirjoittanut Applemind »

Poissa tulppaanipenkki

  • kastelua vailla
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Kirjoja jotka saavat itkemään
« Vastaus #99 : Marraskuu 02, 2008, 16:59:27 »
En ole ikinä itkenyt lukiessani kirjoja, mutta sellainen herkistynyt ja itkuinen olo on monien kirjojen kohdissa tullut.

Tomi Kontion kirjat Keväällä isä sai siivet, Austraasian viimeiset lapset ja Maan veli. Nämä sen takia, koska niissä on uskomatoman tunteellinen ja erikoinen kirjoitustyyli, jota rakastan. Kirjat ovat ihania ja pidän niistä paljon. Kirjat sisältää paljon hauskoja ja nerokkaita repliikkejä, tykkään.

Sitten Neljä tyttöä ja viimeinen farkkukesä. Kirjassa on mielestäni parempaa tekstiä kun nuortenkirjoissa yleensä. Tämä kirja on sarjan kirjasta suosikkini, ja sen loppu on tosi liikuttava.

MUOKS. Erehdyin sitten lukemaan näin kesäloman aluksi Kreikan matkalla Poika raidallisessa pyjamassa. En taaskaan itkenyt, mutta kirja on liikuttava ja sellainen, jota lukiessani itkisin, jos kertakaikkiaan olisin itkevää sorttia. Suosittelen!
« Viimeksi muokattu: Kesäkuu 20, 2009, 15:23:49 kirjoittanut tulppaanipenkki »
We're not gonna sit in silence,
We're not gonna live in fear