Kirjoittaja Aihe: Kirjoja jotka saavat itkemään  (Luettu 41155 kertaa)

0 vuotislaista ja 1 Ankeuttaja kyttää tätä aihetta.

Gotitonttu

  • Ankeuttaja
Kirjoja jotka saavat itkemään
« Vastaus #50 : Kesäkuu 06, 2006, 13:46:58 »
Deborah Spungenin kirjoittama Nancy oli todella järkyttävä kirja omalta osaltani. Yksi maailman parhaista kirjoista. Itkin kirjassa todella paljon. Varsinkin kun tiedän, että kirja perustuu tositapahtumiin. Osaan hyvin ajatella miten Nancyn äiti on tätä kirjaa kirjoittanut kyyneleet silmissä. Näin. Toisaalta itken kyllä aika monissa kirjoissa, tunteellinen kuin olen. Brockeback mountain- kirjassa itkin myös silmät päästäni. Porukat eivät enää vaivaudu edes kysymään mitään kun tulen huoneestani silmät punoittaen. Tietävät tunteellisuuteni ja nauravat sille *Mökötys* Uskoisin että kaikki meistä on itkenyt Pottereissa. Minä ainakin. Varmaan ihan jokaisesta löytyy edes pieni pätkä jossa surraan jonkun kuolemaa.

Poissa Zelen

  • Uneton
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
Kirjoja jotka saavat itkemään
« Vastaus #51 : Kesäkuu 06, 2006, 19:27:25 »
Minä itken kirjoja lukiessani onneksi suhteellisen harvoin... Järkyttynyt olen usein, mutta itkenyt hyvin harvoin. Elokuvia ja hyviä TV-sarjoja katsoessani itken huomattavasti enemmän. Ehkä minulla on tylsä mielikuvitus tai jotain... Hahmoihin on vain hankala samaistua.

Harry Potter & Half-Blood Prince oli varmasti ensimmäinen kirja joka sai minut itkemään. Edellisissä kirjoissa olin useinkin järkyttynyt syvästi ja menettänyt yöuneni, mutta tämä kirja itketti oikeasti. Synkkää ja ironista. Suomennos itketti myös, mutta ei enää samalla tunteella vaikka sen avulla ymmärsinkin enemmän juonesta. Siitä puuttui osa Rowlingin tunnelmasta.

Toisen kerran itkin lukiessani Robin Hobbin kirjaa Kuninkaan salamurhaaja. Kaikki se väkivalta ja epäonni mikä sitä poikaa kohtasi oli hyvin surullista luettavaa. Sillä kirjailijalla on tunnelmakuvailu kohdallaan ja hahmoihin oli paljon helpompi samaistua kuin moniin muihin lukemiini kirjoihin. Erityisesti viimeisistä sivuista huokuva epätoivo ja lopullisuuden tunne oli hyvin ahdistavaa vaikka kaunista ja täydellistä.

Muissa kirjoissa en ole oikeastaan tyynynkulmaa kastellut, vaikka surullinen olen ollut monesti. Ei niitä kyyneleitä ihan niin helposti tuoteta.

// Ooops, muokkakuokka: Kun huomasin tuon Anu Holopainen osaston muistin äkkiä purskahtaneeni itkuun lukiessani Syysmaa- sarjaa. Eläydyin tarinaan melko vahvasti ja samaistuin henkilöihin joten se oli ihan odotettavissa. Hyvää suomalaistan fantasiaa. Purskahdan uudelleen itkuun jos se kirjasarja on todellakin vain trilogia, sellaiseen kohtaan on ilkeä jättää sarja...

Poissa Reta

  • Kirotun lapsen odottaja
  • Vuotislainen
    • Todella vaiheessa -kirjablogi
  • Tupa: Luihuinen
Kirjoja jotka saavat itkemään
« Vastaus #52 : Heinäkuu 19, 2006, 00:36:47 »
Spoilaa!!

Ritari Benjamin kyyhkynen

Tämä vähän yli satasivuinen kirja on melkeimpä ainoa, joka sai itseni todella vollottamaan. Se kertoi ystävyydestä noin kymmenvuotiaiden poikien kanssa. Pojat pitävät seikkailuista, joten he ryhtyvät ritaireiksi. Poikia on aluksi neljä, mutta yksi eroaa, sillä se ei jaksa olla kokoajan niin kiltti. Erään vanhan naisen talo syttyy palamaan ja kolme ritaripoikaa keräävät rahaa uuden talon rakentamiseen. Pian sen jälkeen se neljäs poika kidnappaakin porukan heikoimman. Hän telkeää pojan kavereittensa kanssa kaatopaikalla olevaan autoon. Siellä poika joutuu olemaan koko yön, kunnes kaatopaikan työntekijä aloittaa raivaustyöt ja sattuu retuuttamaan aika pahasti erästä tiettyä autoa...

Se, miten kirjassa kuvailtiin Benjamin surua, pani minut todella itkemään. Benjami muisti, kuinka se vangittu poika oli lähtenyt syömään ja sanonut tulevansa kokoukseen illalla. Poika oli seissyt auringon edessä ja kun hän oli lähtenyt liikkeelle, Benjami oli sulkenut silmänsä kirkkaalta auringolta. Ja samalla sulkenut silmänsä elävältä ystävältään. Seuraavan kerran, kun hän kaverinsa näki, benjami yritti hieroa lämpöä hänen elottomiin käsiin.

Monet muutkit kirjat itkettävät. Onko kukaan lukenut Ruohoa Lunta? Se todella itketty myös. Sen on kirjoittanut huumeita käyttävä tyttö 70-luvulla, joka kutsuu itseään kirjassa nimellä Alice. Kirjan loppu on järkyttävä, tosin tiesin sen ennalta, koska kaverini oli lukenut sen pari vuotta aiemmin ja kertonut lopun. Itseasiassa juuri tuon takia tartuin kirjaan, halusin tietää, miten Alice oli siihen tilanteeseen päätynyt. Se kirja kertoi hyvin amerikkalaisesta nuoresta, jolla oli hyvä perhe, mutta oli tahtomattaan joutunut huumeiden käsiin.
The adventures I enjoy are usually of the literary nature. -Henry Winchester

Miksi me ihmiset kaadumme?
- Jotta oppisimme nousemaan jaloillemme.

AlmostRockStar

  • Ankeuttaja
Kirjoja jotka saavat itkemään
« Vastaus #53 : Heinäkuu 19, 2006, 22:13:11 »
Kai tämäkin SPOILAA.

Itken usein kirjoille ja elokuville, myös monille muille pienillekin asioille. Olen herkkä ihminen, ja kyynelet nousivat silmiin eilen illallakin kun hiirenloukku loksahti ja se pieni ärsyttävä otus kuoli. :< Osaan pysyä taas aiheessa, köhh.

Pottereissa olen itkenyt lukemattomia kertoja, kuolemien ym. takia. Vaikka lukisin kuudennesta kirjasta seitsemännenkin kerran Dumbledoren kuoleman, silmät eivät vain pysy kuivina vaan täytyy käydä hakemassa nenäliinat ja toivoa, että ovi olisi äänieristetty. +____+ Myös Siriuksen kuolema itketti, muissa kohdissa en muistaakseni ole kyyneleitä vuodattanut, ei ainakaan mieleen tule mitään erikoista.

Ei mikään kiltti tyttö - Lopussa oli pakko itkeä, tunnetäyteinen ja ihana kohtaus, kun Ann pääsee taas äitinsä luo. Tykkäsin kirjasta paljon, yksi lemppareistani. Lukekaa, saa nähdä olenko ainut niin herkkä ihminen täällä Vuotiksessa, joka itkee onnelliselle lopulle. :D

Lassie - Pienenpänä itkin melkein koko kirjan ajan, ja sitten kun se jokuenmuistanimeä pikkukoira kuoli, olin ihan rikki. Nyt kirja ei enää herätä niin voimakkaita tunteita, mutta on tullut luettua läpi parisen kertaa. Surullinen kirja, mutta ei siinä ihan viimeistä päivää itke lukiessa.

Onhan niitä vielä miljoona ja yksi lisää, vaan olen liian väsynyt listatakseni. Palailen asiaan sitten... joskus.

//Tinna muoksi spoilerit punaiseksi

merlino

  • Ankeuttaja
Kirjoja jotka saavat itkemään
« Vastaus #54 : Heinäkuu 22, 2006, 21:46:39 »
Suurin osa näistä on kyllä jo mainittu, mutta kuitenkin.

Eli, nämä todellakin SPOILAAVAT!

Potterit,, niin itsestään selvää, ettei kohtia tarvitse edes mainita. Kuitenkin kamalinta oli Feeniksin killan lopussa Harryn huuto. Nyyh.

Jalostamo. Seita Parkkolan ja jonkun (kuka se oli, ei muistu mieleen, enkä saa kirjaa käsiini...) kirja, itsenäinen jatko-osa kirjoille Susitosi ja Ruttolinna. Lopussa oli pakko itkeä, sille ei vain voinut mitään. Vieläkin itkettää, kun vain ajatteleekin. Se loppu oli vain yksinkertaisesti liian kaunis, ja se kun Mikael kuoli, kun se sanottiin niin yksinkertaisesti ja ilman mahdollisuuksia.'

Universumien tomu: Maaginen kaukoputki. Ensimmäisen kerran tuli tippa linssiin, kun Will ja Lyra lähtivät kuolleiden maahan, ja Pantalaimon jäi sinne rannalle. Ja se lopun ero. Voih...

Taru sormusten Herrasta, loppu, kun Frodo lähti satamiin, ja se, mitä muille tapahtui. Tuli jotenkin vain niin ylivoimaisen haikea olo. Ja siellä takaosassa Aragonin ja Arwenin taru, siis katkelma siitä... Luin sitä "iltasaduksi" VPK-leirillä pienemmille, mutta ääni petti lopussa, se vain on niin ihana.

Tuossapa noita, lisääkin on, mutta niitä en myönnä.

Poissa Ruppanainen

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Lady Jane Clayton, Tarzanin vaimo
Kirjoja jotka saavat itkemään
« Vastaus #55 : Heinäkuu 23, 2006, 15:26:42 »
Minua on joskus itkettänyt kirjoissa, mutta itku ei vain tule. (Niin vähän nestettä kun minussa on, niin sitä ei itkuun näköjään ei voi tuhlata;))

SPOILAA!!

Tarzanissa minua jäi ensiksi itketyttää, kun John sai tietää miten kiduttavasti Jane oli surmattu. Se oli niin kauheata. Mutta luin kirjan loppuun niin sain tietää että kyseessä oli joku neekerinainen, jolla oli Janen sormukset.

Ja olisin myös itkenyt varmaan Puoliverisessä prinssissä jos en olisi kuunnellut tyhmänä spoilauksia. Joten tiesin ennenkin että Dumppis kuolee.

En yleensä ala itkemään enkä nauramaan. Oli siinä kuinka huumorillinen tapahtuma tai sydäntä särkevä suru. Joskus jossain tosi koskettavassa tapahtumassa yritän vääntää jonkinlaisen hymyn ehkä. Tarzaneita lukiessani yleensä alan välillä nauramaan.

Yhden kerran olen itkenyt oikein kunnolla, kun muutimme pois Vantaalta, mutta kirjojen takia en itke. En sitte millään, vaikka yritänkin.

Jos kuitenkin itkisin sillon kun pelkään, olisin itkenyt paljon kauhukirjoille. Näin ainakin kaksi viikkoa painajaista Darren Shanin Friikkisirkuksesta. Tässä se nyt oli. Näen unta jossa itken tai nauran mutta en koskaan oikeassa elämässä itke. Siis kirjoille.
Kurkota kuuhun ja ole Ruppana!
MeneTarZan.comiin!

Syrai

  • Ankeuttaja
Kirjoja jotka saavat itkemään
« Vastaus #56 : Heinäkuu 24, 2006, 22:34:22 »
Tänään itkin kun sain Potter-putkeni loppuun (Azkabanin vanki, liekehtivä pikari, feeniksin kilta ja puoliverinen prinssi yhteen menoon) ja Dumbledore kuoli. Se oli vaan niin hirvittävän surullista. No, ei tarvitse enempää selitellä. Dumbledore oli aina yksi sellainen "tukipilari", aina ratkaisemassa, tietämässä ja kuuntelemassa. Oli kaunista kun Dumbledore pääsi viimeiselle matkallensa. Kaunista ja hirvittävää.

SPOILAAMutta ensimmäiseksi mieleeni osuu sanasta "surullinen kirja" tarina pienestä tulitikkutytöstä. Minulle luettiin pienenä paljon satuja ja pieni tulitikkutyttö oli ehdottomasti surullisin kaikista, itkin joka kerta kun kuulin sen ja itkisin varmaan vielä nykypäivänäkin. Pieni tulitikkutyttö kertoo siitä, kun tytön pitää myydä tulitikkuja hyisenä talvi-iltana, kotiin hän ei voi mennä ennen kuin tikut on myyty, koska muuten vanhemmat lyö. Tyttö sytyttää kaikki tikut lämpimikseen ja kuolee suihkulähteen (muistaakseni) reunalle.

Ja sitten yksi itkettävistä kirjoista on myös geishan muistelmat. Itkin lähinnä kun puheenjohtaja kuoli. Kirja päättyy onnellisesti, Sayuri ei ole surullinen menetyksestään vaan säilöö puheenjohtajan syvälle sydämeensä koko lopun elämäänsä, mutta silti. On vain niin itkettävä ajatus että Sayuri on vanha nainen, jonka elämä lähestyy loppuaan, kuinka hän hyväksyy sen niin tyynesti. Kuitenkin kun tarina alkaa hutikkatalossa Yoroidossa asuvasta pikkutytöstä, on se vain niin koskettavaa.

Siinä ne pahimmat taisi olla... "Pahimmat", ew.

//Tinna lisäsi spoiler-varoitukset, eipäs unohdeta niitä.

EIP

  • Ankeuttaja
Kirjoja jotka saavat itkemään
« Vastaus #57 : Elokuu 03, 2006, 10:14:12 »
Kirjat saavat minut melko harvoin itkemään, ennemminkin itken elokuvia katsellessa. Mieleen tuli kuitenkin nyt ainakin neljä kirjaa joita lukiessani itkin, syystä tai toisesta. (Näitä kirjoja on kyllä pakko olla enemmän, vaikka ei muistunutkaan mieleen. Lisäilen jos muistan.)

SPOILAA
Näkymätön Elina oli tosi koskettava ja ihana.

Tatuoitu äiti SPOILAA oli jotenkin niin surullinen siinä kohdassa kun Dolphin (olikohan edes tuon niminen :s) meni kouluun sen jälkeen kun hänen äitinsä oli maalannut itsensä valkoisella maalilla ja sairaanhoitajat tulivat hakemaan. Kaikki vain kiusasivat normaaliin tapaan ja menivätkin äkkiä hiljaisiksi kun saivat tietää hänen äidistään, ja että Dolphin joutuu sijaiskotiin. Taisi vielä joku sanoakin, että onko sun äiti kuollut. Se oli niin todentuntuista ja kauheaa kun mietti, että jos se tapahtuisikin itselle.

Pieni runotyttö oli ihan älyttömän surullinen varsinkin siinä alussa kun Emilian isä kuoli ja äidin (joka oli kuollut jo Emilian synnyttyä) puolelta tulivat sukulaiset neuvottelemaan kuka ottaa Emilian kotiinsa. Itken joka kerta kun luen sitä.

Enkelimysteerion SPOILAA loppu oli kirjoitettu ihan älyttömän kauniisti, kun Cecilia lopulta kuoli ja lensi pois ikkunasta enkeli Arielin kanssa, katsoen kun hänen ruumiinsa jäi makaamaan sängylle. <3

Pottereista vain Dumbledoren hautajaiset saivat minut itkemään. Saattaa tosin johtua siitä, että molemmissa kuolemissa (Siriuksen ja Dumbledoren) olin spoilaantunut, joten osasin varautua.

//Tinna lisäsi spoiler-varoitukset.

Kaitz

  • Ankeuttaja
Kirjoja jotka saavat itkemään
« Vastaus #58 : Elokuu 03, 2006, 10:46:17 »
Kirjoja, jotka saavat itkemään? Niitä ei nyt kovin paljon ole...

SPOILER
Harry Potter ja Puoliverinen prinssi
Dumbbiksen kuolema järkytti, ja surutti. Varsinkin, kun sen teki Kalkaros.
Kyllä siinä vanhemmat vähä ihmetteli, kun yksi alkaa yhtäkkiä pillittää kuin hullu.

Harry Potter ja Feeniksin kilta

Ei tarvitse sanoa miksi. Minua ei itkettänyt oikeastaa Siriuksen kuolema, en ollut samaistunut hahmoon, vaan Harryn reaktio.

Harry Potter ja Viisasten kivi
Sai minut itkemään. Ei vielä ensimmäisellä kerralla, vaan pari viikkoa sitten, kun luin sen alun. Olen lukenut Sharran Memorya ja Pakkaskukkia, ja kun ajattelin sen tapahtumia (tiedän kyllä, että se ei ole oikea menneisyys) tuli tippa silmään.

Harry Potter ja Liekehtivä pikari
Sai minut kyynelehtimään, siinä kohdassa, kun Lilyn ja Jamesin haamut tulivat. Kun olin vihdoin rauhoittunut, Harry pääsee pois Cedrickin kanssa, ja taas itkin. Harryn reaktio Cedrickin kuolemaan oli surullinen.

Narnian tarinat, velho ja leijona
Itkin, kun se leijona (mikälienimiolikaan) kuoli. Lopulta se heräsi henkiin, ja vei minusta mehut koko tarinasta ://

Rukajärventie-elokuva
Itkin, en tiedä itsekään miksi. Niin paljon kuolleita. En tiedä, onko tästä tehty kirja, mutta itkisin varmasti.

/SPOILER

//Tinna muoksi spoilerit, muiden ei ole kiva spoilaantua vahingossa, varoitukset aina mukaan.

Poissa Adalmina

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Pottermore: LumosUnicorn107
  • Tupa: Rohkelikko
Kirjoja jotka saavat itkemään
« Vastaus #59 : Elokuu 03, 2006, 19:21:27 »
Mä oon kauhee itkupilli ja herkistyn tosi monessa elokuvassa ja kirjassa. Jos rupeaisin luettelemaan kaikki niin lista olisi erittäin, erittäin pitkä. En mä edes muista kaikkia. Joskus mä itken jopa onnesta :) Tässä nyt kuitenkin muutamia:


J.K. Rowling: Harry Potter ja Feeniksin kilta, kirja jota lukiessani olen itkenyt eniten ikinä. Olen lukenut kirjan viidesti ja aina se itkettää. Luen koko Verhon taakse-luvun ihan paniikissa, että kohta se tapahtuu, ei, Sirius ei saa kuolla, ei. Mutta aina se tapahtuu, ei se siitä muuksi muutu. Muistan kun luin kirjaa kolmatta kertaa. Takana oli kai raskas viikko, kello läheni kahta, väsytti ja olin muutenkin herkässä mielen tilassa, mutta en vain voinut jättää kirjaa kesken. Kun Sirius sitten kuoli minä itkin, itkin ja itkin. Ei siitä tullut millään loppua. Piti jättää kirjan lukeminen hetkeksi kesken, jotta sain rauhassa itkeä. Sitten juuri kun sain koottua itseni, mainittiin Siriuksen nimi ja itku alkoi uudestaan. Sama toistui monta kertaa.

J.K. Rowling: Harry Potter ja Puoliverinen prinssi, monet itkivät kun Dumbledore kuoli. Minä en vuodattanut kuin muutaman kyyneleen ja nekin vasta hautajaisissa. Ehkä se johtui siitä kun Siriuksen kuoleman jälkeen (Sirius on, tai siis oli lempihahmoni, jos ette vielä tuosta äskeisestä tajunneet) Dumbledoren kuolema tuntui niin "pikkujutulta". Totta kai se oli surullista ja väärin ja pidin kovasti Dumbledoresta, mutta ei hän kuitenkaan yksi lempihahmoistani koskaan ole ollut. PP:ssä itken eniten kohdassa, jossa Harry ja Dumbledore menevät Weasleyden luutavarastoon, tai mikä se nyt olikaan. Itken siis (yllätys, yllätys) kohdassa, jossa muistellaan Siriusta. Muutenkin tuo kohtaus on jotenkin koskettava.

S.E. Hinton: Me kolme ja jengi, kuolema saa mut edelleen hiljaiseksi ja itkemään. En nyt tässä paljasta kuka kuoli ja miten, koska joku saattaa haluta lukea kirjan tulematta spoilaantuneeksi.

David Almond: Taivassilmä, ihana kirja. Melkein liian ihana. Tässäkin muistaakseni itkin, en kyllä yhtään muista miksi.

Lista jatkuisi vaikka kuinka pitkään, mutta ehkä jätän sen nyt tähän.
Kuinka vanha olisit, jos et tietäisi ikääsi? – Satchell Paige

Poissa Ouva

  • Toinen Niistä Kahdesta
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Tiedostamaton vuotaa tietoiseen.
    • "Matkapäiväkirja"
Kirjoja jotka saavat itkemään
« Vastaus #60 : Elokuu 08, 2006, 11:26:02 »
*pakko kommentoida*
Lainaus käyttäjältä: "Reta"
Onko kukaan lukenut Ruohoa Lunta?
Olen kyllä (minulla on se itsellä) ja se todellakin on taas näitä kirjoja, jotka saavat itkemään vielä uudellakin lukukerralla (ei tosin niin paljon kuin Pikku prinssi, mutta kuitenkin). SPOILAA! Se on minusta aina vaan niin koskettavaa, kun nuori tyttö sekaantuu huumeisiin, tulee vaikeuksia (tietysti, kun kerta huumeista on kysymys) ja juuri kun on päässyt irti ja elämä on alkamassa uudelleen, se kuoleekin yliannostukseen. Ironista ja koskettavaa.
Kuka tahansa siihen pystyvä saa vapaasti vaihtaa titteliäni, vaikka siinä olisi jo jokin nimike, kunnes toisin ilmoitan. / Kaurat ja Ryynit

Maisu

  • Ankeuttaja
Kirjoja jotka saavat itkemään
« Vastaus #61 : Elokuu 08, 2006, 12:38:49 »
Minä en niinkään itke kirjoja lukiessani. Siis en kyynelehdi, mutta moni kirja saa minut hyvin hyvin surulliseksi/ ahdistuneeksi.

Tällä hetkellä juuri olen lukemassa Aarniomaa Krissi - Antaa mennä Marika.

Spoilaa, ainakin jonkun verran
Siinä vaiheessa, kun Jounin isä tapaa Marikan, ja rupeaa syyttämään tätä varkaudesta, rupesi minulle tulemaan surullinen olo. Kun Jounin isä vielä käskee Jounia lopettamaan Marikan tapaamisen, ja rupea hakkaamaan Jounia. Tahtoisin myös kovasti, että Marika antaisi Jounin tulla lähelleen. Minusta on vain niin surullista lukea, kun molemmat tahtoisivat kumminkin olla toistensa kanssa ja lähellä. He joutuvat eroamaan Jounin isän takia, koska tämä uhkailee Jounia. En ole vielä päässyt kirjan loppuun, mutta toivon kovasti, että Marika ja Jouni palaavat yhteen, koska en kestäisi lukea kuinka he molemmat kärsivät.

Drakainan

  • Ankeuttaja
Kirjoja jotka saavat itkemään
« Vastaus #62 : Elokuu 14, 2006, 16:01:25 »
Minä itken melkein jokaisessa kirjassa (ja elokuvassa sen puoleen). Äiti sanoo, että se johtuu tuosta iästä (ja olen saanut kuulla tuosta iästä kaikessa). Itken Pottereissa, Narniassa, Stravagantzassa yms..

Pari kirjaa joissa itken niin, että tartten vessapaperirullan viereeni ovat:
  Burnetin Pikku prinsessa.
(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)

  Ian Serraillierin Hopeaveitsi.
(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)

Tämän kiusallisen paljastuksen myötä siirryn kirjahyllyni luokse mulkoileemaan kiukkuisesti kaikkia itkettäviä kirjoja. ^^

//Muoksin spoilit. ~Wend
« Viimeksi muokattu: Maaliskuu 11, 2007, 19:27:56 kirjoittanut Wend »

Poissa Reta

  • Kirotun lapsen odottaja
  • Vuotislainen
    • Todella vaiheessa -kirjablogi
  • Tupa: Luihuinen
Vs: Kirjoja jotka saavat itkemään
« Vastaus #63 : Maaliskuu 11, 2007, 09:40:50 »
Olen jo kerran tänne kirjoittanut mutta aivan pakko kirjoittaa uudestaan, sillä on tullut luettua pari kirjaa, joiden takia itkin. SAATTAA HIEMAN SPOILATA!

Eli kaikkien tuntema J.R.R. Tolkienin Taru Sormusten Herrasta. Kahden viimeisen sivun lukeminen kesti vaikka kuinka paljon, sillä yhtäkkiä vain silmät sumenivat. Kirjan sivut kastuivat kun luin kohtaa jossa Frodo kertoo Samille lähtevänsä veneillä pois. Vaikka elokuvan lopun olin sen tuhannen kerran nähnyt, kirja oli vain jotenkin erinlainen. Siinä vasta tajusi että Frodo lähti pois.

Toinen kirja on jo jonkun mainitseva Näkymätön Elina. Lyhyt, sata sivua ja risat, mutta itkin koko kirjaa lukiessa. Se on juuri sitä Kolkytluvun puoliväliä, suomenkielinen tyttö ruotsin maalla. Kukaan ei ymmärtänyt Elinaa, jonka isä oli kuollut. Tytön tuntemukset osuivat niin omieni kohdalle (Tosin isäni ei onneksi ole kuollut). Epäsuosittu jolla ei ole ystäviä, joutuu opettajan kanssa vaikeuksiin (heh, minä en joudu koska en puhu koskaan opeille) Ja kuinka hän pakeni todellisuutta suolle, jossa isän henki asui. Ainoa mikä minua ärsytti, oli se, että elokuva on tehty aivan erinlaiseksi. Elokuvassa Elina osaa ruotsia ja puolestaan auttaa toisia. Siitä puuttuu yksi Elinan pikkuveli ja muutenkin tapahtumat ja elokuvan loppu poikkeavat niin paljon toisistaan että tämä tyttö näkee punaista!

Sen verran vielä, että eihän siinä ole mitään hapeämistä jos itkee kirjan tai elokuvan takia. Olin aivan maassa kun Sirius kuoli ja itkin Dumbledoren hautajaisissa. Samoin vollotin Titanicin lopussa ja Pearl Harborin monissa vaiheissa. Se vain osoittaa että on tunteita. Mutta jos ei itketä joitakin niin ei se mitään, ette te ole kuitenkaan

Tuija Lehtinen - Rakas Mikael
SPOILAA
Tuo saa minut aina itkemään, niin surullinen. Kirjassa kerrotaan kuinka nuori poika kuolee, ja sitten ns. katsoo läheisiänsä "taivaasta". Ja kun tyttöystävä on Mikaelille raskaana, ja synnyttää lapsen. Suosittelen lukemaan! :D
//Tinna lisäsi spoiler-varoituksen ja lisäksi muistelee kirjailijan olleen Tiainen.

Aivan! Mahtava kirja, luin yhdeltä istumalta. En muista tarkkaan itkinkö, mutta kannatti lainata kirjastosta!
« Viimeksi muokattu: Kesäkuu 09, 2007, 10:19:58 kirjoittanut Reta »
The adventures I enjoy are usually of the literary nature. -Henry Winchester

Miksi me ihmiset kaadumme?
- Jotta oppisimme nousemaan jaloillemme.

Poissa Neverlandwitch

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Vihreä Luihuinen
Vs: Kirjoja jotka saavat itkemään
« Vastaus #64 : Maaliskuu 11, 2007, 12:30:52 »
Hmmm... 7 kirjaa saa minut itkemään. Ja ne ovat lemppareitani^^ 3 niistä ei täälä puhuta, joten en niitä mainiitse. Yksi neljästä on Veljeni, Leijonamieli. Aivan ihana kirja ja niin surullinen!! En ole ikinä lukenut sitä kuivilla silmillä, se on mahdotonta. Toinen on muumipappa ja meri, on niin kamalan surullista kun mörkö on yksin ja pappa tuntee olevansa tarpeeton. Kolmas on taikatalvi(myöskin muumikirja), uskokaa tai älkää, itken AINA siinä kohtaa missä se orava kuolee. No tämä kyllä spoilaa, loppukirjassa se sama orava taas hyppi siellä, se ei kuollutkaan! mutta silti se kohta itkettää. Nyyyh. Neljäs on Sydämeni sävel, itkettää aina kun luen sen. Se on vain niin surullista kun Melodyn isä kuolee ja äiti jättää ja myöhemmin kuolee.

Hassua, vain yksi noista neljästä on aikuisten kirja, muut lasten. Pah, olen lapsi vielä.
Yhtälailla säälittävä olen niinkuin muutkin, Yksinäinen jos et tuu, ja jos sä sitten tuutkin. Olen sulle kohtelias mutta vain sen verran, että saan sut sänkyyni tämän yhden kerran.

Exorcist

  • Ankeuttaja
Vs: Kirjoja jotka saavat itkemään
« Vastaus #65 : Maaliskuu 11, 2007, 18:37:36 »
Itken todella usein lukiessani (tai katsoessani elokuvia). Olen todella herkkä niiden suhteen. :'( en tykkää siitä, sillä jos luen (tai katson elokuvan) jotain semmoista mikä saa minut itkemään, olen koko päivän allapäin. Ajattelen kyseistä kirjaa (tai elokuvaa) koko päivän, ja jos se kirja (tai elokuva) on ollut ihana, haluan koko ajan päästä takaisin sen pariin, vaikka tiedänkin itkeväni. Tällainen minä vain olen. :/

Harry Potterit ovat varmaan aina saaneet pillittämään, mutta ei niistä sen enempää.

Mies joka rakastui kuuhun by Tom Spanbauer. Todella saa minut itkemään aina kun luen. Aivan upea kirja. Luin taas kerran ja tänään sain lopetettua ja silmät ovat vieläkin turvoksissa ja punaiset. :'( Kirja on todellakin potterien tasoinen. Upeaa runoutta, joskin melko rankkaa tekstiä vanhasta lännestä. (ei oo mikään tylsä westernkirja, ei todellakaan) Mutta silti aivan, aivan mahtava kirja, suosittelen lämpimästi. Kuuluu todellakin lempikirjoihini samalle tasolle HP:en kanssa. (Jos olet todella herkkä mieleltäsi, älä lue missään nimessä! Kirjassa on nimittäin erittäin tarkasti kuvailtua kuolemaa, seksiä, jalkojen amputointia.. Mutta silti kirja on jotain niin ihanaa, että kannattaa lukea. Sillä se runollinen teksti, se kuinka kirjassa kuvataan kaikki asiat, se viisaus, se kaikki... *huokaisee* <33)

Me kolme ja jengi, S.E. Hinton. Tämä piti siis lukea äikän tunnille. Muistan ku luin tämän kirjan melkein kokonaan yhdessä yössä, ja itkin. Valvoin neljään ja itkin monta tuntia putkeen ja luin kirjaa. Kävin välillä vessassa niistämässä. Kirja muuten kuuluu myös HP:en tasolle, ei ehkä ihan, mutta on todellakin siinä rajalla. Tämä kirja on uskomaton! Suosittelen!

Joskus nuorempana luin sellaisen kirjan kuin Ruttolinna.En muista kirjailijaa, enkä paljon muutakaan kirjasta, kuin että se oli hyvä, sai itkemään, ja oli omalla tavallaan ahdistava.

Jerry Spinellin Tähtityttö, omistan kyseisen kirjan, ja saa minut aina itkemään. Suosittelen. :>

Ja, vaikka en ole (voitteko kuvitella) lukenut ainuttakaan J.R.R. Tolkienin  Taru sormusten herrasta-kirjaa, minä luulen että ne saavat minut itkemään. Olen lukenut Sormuksen ritarit puoleen väliin mutta silloin piti palauttaa kirja kirjastoon. Tuntuu että ne vain ovat liian paksuja eikä ole aikaa lukea. Mutta kun viimeksi kävin kirjastossa ja lainasin sen uudestaan, luulen että saan sen nyt luettua. Ja veikkaan, että ainakin viimeinen kirja saa minut itkemään, sillä elokuvissa ainakin itken trilogian jokaisessa osassa. Aloitin tämän taru sormusten herrasta-faniuden joskus vuosi sitten. Olinhan minä toki sitä ennenkin kuullut kyseisten kirjojen/elokuvien olemassa olosta, mutta koska olen aina ollut sitä mieltä että sellaiset ovat typeriä, koska ne ovat semmoisia "massajuttuja" en ikinä edes ajatellut niiden olevan hyviä. Sitten elokuvat tulivat neloselta ja sulattivat sydämeni. Oh no, nyt meni TODELLA off-topiciksi. :O älkää suuttuko. :(

Pirates of the Caribbean - Mustan helmen kirous, sai minut myös itkemään. sain kyseisen kirjan joululahjaksi viime jouluna. Vasta silloin sain innostuksen tähänkin aiheeseen koska tästäkin ajattelin pahaa sen takia kun se on semmoinen massajuttu.. Mutta luin kirjan ja katsoin elokuvat ja olen fanaattinen fani. :D

Rajalla, kirjoittanut Elizabeth Kay, siinä sellainen poika joka on vakavasti sairas, joutuu toiseen maailmaan ja etsii siellä lääkettä sairauteen ja näin. Tämänkin lukemisesta on jo jonkin aikaa, enkä muista kirjasta kunnolla mitään. Paitsi että se oli tosi hyvä ja sai minut itkemään.

Tuossa nyt oli muutama mitkä tulivat mieleen. Onhan niitä toki todella monia muitakin, mutta kun en minä niitä muista. Siis kun olen lukenut elämäni aikana varmaan jotain 1000 kirjaa (ainakin melkein :D) niin on se nyt vähän hankala muistaa jokainen kirja mikä on saanut minut itkemään, varsinkin kun juuri olen tämmöinen itkupilli...

Edit// Miten saaatoin unohtaa Meg Cabotin Prinsessapäiväkirjat. Olen lukenut kaikki osat kyseisestä sarjasta, ja ainakin kolmas osa sai minut liikuttumaan. Kun Michael keroi Mialle rakastavan tätä. Liikutuin siis kun se oli niin ihana kohta.

Enhän siis itke aina sen takia että kirja on surullinen, joskus myös sen takia että se liikuttaa minua esimerkiksi sen takia että joku paranee taudista tai joku saa jotain josta on unelmoinut pitkään. Mutta useimmiten syynä on kuolema tai muu surullinen juttu. :/
« Viimeksi muokattu: Maaliskuu 11, 2007, 18:48:41 kirjoittanut Exorcist »

Poissa Rainmaker

  • Rukka-Peikko Takkutukka
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
Vs: Kirjoja jotka saavat itkemään
« Vastaus #66 : Maaliskuu 14, 2007, 16:01:47 »
Minä itken aika harvoin kirjoja lukiessani. Joskus olen kyllä todella liikuttunut ja kurkkua kuristaa, mutta silti itken tosi harvoin kirjan takia. Viestini saattaapi sisältää SPOILEREITA, joten lukekaatten tekstiäni varoen, jos ette halua spoilaantua.

Taru Sormusten Herrasta taisi olla ensimmäinen kirja, jonka takia itkeskelin oikeasti. Kyllä te varmaan tiedätte miksi. Muutkin näyttivät sanovan sanaa, joten Sormusten Herran takia itkeminen ei kai ole mikään suuri ihme. Minä itkin, kun Gandalf putosi Moriassa kuiluun ja tietysti lopussa, kun Frodo ja Gandalf sekä haltiakumppanit lähtevät Länteen. Tosin niin tapahtui vain ensimmäisellä kerralla, ja sen jälkeen olen nyyhkinyt vain Kuninkaan paluu -elokuvan lopussa.

Luin tässä toissapäivänä loppuun Robin Hobbin Narrin kohtalon. Kyseinen kirjahan on Lordi Kultainen -trilogian kolmas ja viimeinen kirja, joka minun ymmärtääkseni päättää FitzUljas Näkijän tarinan. Olin todella iloinen nähdessäni kirjan viimeinkin kirjastoni hyllyssä, ja heti, kun sanoi Jan Guilloun Pahuuden luetuksi, kävin kiinni Narrin kohtaloon ja ahmin sen alle viikossa. Äidinkielen yo-kirjoitusten edellä en pystynyt nukkumaan, joten luin sitä parisensataa sivua yöllä. :P Noh, joka tapauksessa olen aina pitänyt Hobbin Näkijöistä kertovista kirjoista, ja minusta Narrin kohtalo oli sarjan arvoinen päätös. Minun piti lukea epilogi ainakin viisi kertaa, kun en meinannut uskoa, että nyt se on luettu. Siinä minä pillitin sängylläni, kun loppujen lopuksi kaikki kävi hyvin ja Fitz sai onnellisen loppunsa Mollyn kanssa. Olin myös hirveän surullinen Näkijän tarun lopussa, kun luulin sen loppuvan siihen, eikä Fitz palannutkaan Mollyn luokse. Tykkään hirveästi onnellisista lopuista. ;P Tekisi mieli hankkia nuo Hobbin teokset omaankin hyllyyn.

Minä tietysti liikutuin hirveästi myös Puoliveristä prinssiä lukiessani, vaikka en itkenytkään. Dumbledore oli alusta asti lempihahmojani, ja oli kamalaa, kun hän kuoli. Siriuksenkin kuolema oli kamalan järkyttävä minulle, ja jauhoin sitä siskon kanssa monta päivää. Pitkään olin aivan vakuuttunut, että jollakin ihmeellisellä keinolla Sirius kuitenkin palaisi ja panisi ranttaliksi.

Ja vielä täytyy mainita Victor Hugon Kurjat. Minusta oli kamalaa, miten kurjasti Jean Valjean kuoli kirjan lopuksi.
Yhä, marras-iltana, kuljemme kahden. | "I AM VAMPIRE. HEAR ME TWINKLE." | Destination anywhere | There's a meaning to all that fades.

Poissa Steelsheen

  • Narsissisti
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • not your girl
    • Imaginary
  • Tupa: Puuskupuh
Vs: Kirjoja jotka saavat itkemään
« Vastaus #67 : Huhtikuu 23, 2007, 20:19:53 »
Minun piti luntata tätä keskustelua ylöspäin, koska omalla miettimiselläni en löytänyt juurikaan itkettäviä kirjoja, vaikka olen aivan varma että kyynelehdin vähintään neljänneksessä lukemistani kirjoista. Löytyihän niitäkin sitten. Viesti sisältää todellakin jossain määrin SPOILAUSTA, vaikkakaan en tiedä, tuleeko näistä yksikään enää kenellekään yllätyksenä.

Moneen kertaan mainittu TSH. Taidan itkeä lopussakin, mutta Théodenin kuolema on jostain syystä ollut minulle aina se vaikein pala koko kirjassa. Kai se on niin surullista, että hän sai elää vain sen 15 päivää "heräämisensä" jälkeen.

Annat (tämä juuri niitä luntattuja kirjojani, joten en muista mikä Annoista tarkalleen *punastuu*), mutta Matthew'n kuolema on jotain sietämätöntä. Matthew oli niin rakastettava hahmo, niin kiltti Annalle, yksinkertaisesti niin ihana. Saatan olla itkenyt jossain muussakin Montgomeryn kirjassa, ja niin tosiaan olenkin; Runotytössä, kun Emilian isä kuolee. Aivan liian lyhyt tuttavuus, vaikkakin kai välttämätön yleensä Uuteen Kuuhun päätymiselle.

Potterit. Siriuksen kuolema meni minultakin tosiaan aluksi ihan ohi, nykyäänkin itken lähinnä Lupinin reaktiolle ja Harrylle sekä Dumbledorelle. Myöskin HBP:n loppu koskettaa, Dumbledoren kuolemaa tajusin surra jo ihan itsessään.

Tuntematon sotilas (kommenttina entiselle äikänopettajalle: miten niin tyttöjä ei kiinnostaisi?) Koskelan ja Hietasen kuolemat ainakin olivat varsin järkyttäviä.

Tosiaan, itken tai ainakin melkein, hyvinkin useita kirjoja lukiessani, Sillanpään Siljan isän kuolema, snif. Siinä oli jotain samanlaista Runotytön kanssa - onnistuinkin vertaamaan näitä(kin) kohtia kirjatyössäni. Kotiopettajattaren romaanin eilen lukemissani kohtauksissa olisin yhtä hyvin voinut itkeä (katso! kukaan ei kuollut! hämmästyttävää!), ja varmasti jos pystyisin muistamaan kaikki lukemani kirjat, tulisi tästäkin lukukelvoton listaus. Minä osaan useinkin valita lempihenkilöikseni sellaisia, jotka jossain vaiheessa joko kuolevat tai kärsivät jonkinlaisen menetyksen, ja siinä sitä sitten - jälleen - nyyhkitään. Nenäliinoja kiitos :)
"If people don't know what you're doing, they don't know what you're doing wrong."

Poissa Thyone

  • Tylypahkan oikea ottelija
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Pottermore: RainWolf2
  • Tupa: Luihuinen
Vs: Kirjoja jotka saavat itkemään
« Vastaus #68 : Huhtikuu 24, 2007, 14:43:17 »
Paljon en itke, mutta lukiessa kyllä.

SPOILAA.

Me kolme ja jengi, Johnnyn kuolema, Dallyn kuolema, kohtaus jossa Pony lukee Johnnyn kirjeen, oikeastaan koko kirjan loppu (ja toisella lukukerralla koko kirja). Uskomattoman liikuttavan taitavasti kirjoitettu, rakkaimpia kirjojani.

Jalostamo, Mikaelin kuolema, muistaakseni Wilman näkökulmasta kirjoitettu kuvaus Mikaelin muistotilaisuudesta, Kustin osuus onnettomuuden jälkeisestä ajasta. oikeastaan koko loppukirja siitä, kun Sofia kutsuu Mikaelin ja Kustin luokseen (syystä että onnistuin spoilaamaan itseni niillä paikkeilla). Ihana kirja.

Vampyyrin palvelija, loppuratkaisu. Viimeiset muutama lukua ovat liikuttavia. Nyyhkin melkoisesti.

Harry Potter ja Feeniksin kilta, Siriuksen kuolema. Kohtaus on ihanasti kirjoitettu, ja Sirius tärkeä hahmo minulle monestakin syystä. Dumbledoren kuolema ei itkettänyt läheskään niin paljon (luultavasti koska kirosin mielessäni kavereitani joilla on kummallinen tauti nimeltä spoilauskuume).

Populäärimusiikkia Vittulajänkältä, se kohta, jossa Matti tulee sairaaksi, palaa sitten töihin, noukkii rotanhännät nipuksi, sytyttää paikan palamaan ja vie työnantajalleen (se kirjailija), jotta saisi rahat kitaraan. Kirjailija heittää hännät tuleen, Matti suuttuu ja heittää kirjailijan elämäntyön liekkeihin. Liikuttavasti kirjoitettu.

Niin ja Ruttolinna, yksinkertaisesti, koska Mikaelin ja Kustin osuudet olivat loppua kohti satuttavan suloisia ja koska luin Jalostamon ennen Ruttolinnaa ja tiesin mitä Mikaelille käy.

Onhan noita vaikka kuinka, mutta vaikka tuijotin kymmenen minuuttia kirjahyllyä, en saanut enempää päähäni. jos jotain ilmaantuu, niin jatkan listaa.

Tietysti on kirjoja jotka koskettivat / puhuttelivat / järkyttivät kauheasti, mutta eivät saaneet minua itkemään. En tietenkään tarkoita, että nämä kirjat olisivat huonoja. Ne ovat vaan erilaisia. Ehkä ikään kuin menneet sen yli.

Ugh, olen puhunut.

« Viimeksi muokattu: Huhtikuu 24, 2007, 14:50:34 kirjoittanut Thyone »
practice random acts of kindness

konttaaja

  • Ankeuttaja
Vs: Kirjoja jotka saavat itkemään
« Vastaus #69 : Huhtikuu 24, 2007, 15:05:50 »
Ugh, olen kova pillittämään kirjoissa.

SPOILAA?

Harry Potter ja Feeniksin kilta juujuu, on se vaan niin surullista, kun Sirius kuoli. Ja Puoliverinen prinssi ja taas itkin kun Albus heitti veivinsä.

Taru sormusten herrasta itken monessakin kohdassa, Loriénissa, Rivendellissä, Rohanissa ja vielä kirjan lopussa. Se Harmaista satamista lähtö on vaan niin surullinen. Ja satun vielä omistamaan painoksen, jossa on liitteenä kaikkea mukavaa, kuten pala Aragornin ja Arwenin tarusta. Ja koko tarinanpätkä menee itkiessä.

Sesse Koiviston kirjoittama Lotta Heidin sota itkettää myös. Samasta talosta kuolevat kaikki kolme poikaa, ja sitten kuolee vielä päähenkilön vanhin veli, ja myös sulhanen, ja kaikki on niin surullista. 'Ei yötä välillämme' sniif.

Ja vielä Kenttäharmaita naisia, en nyt muista kirjoittajaa, mutta loppu on surullinen. Sota loppuu, päähenkilö pääsee kotiin, mutta hänen aviomiehensä kaatui. "Mäen päällä nuori sotamies totesi toiselle: 'Kato, kun mä ammuin mun ensimmäisen ryssäni.' " Ja muutenkin kohtaus on kuvattu hienosti, kun se kaatuu sinne vanamoiden ja sammalten sekaan.

Kaikkein eniten itkin kuitenkin Celia Reesin Näkijässä. Luin sitä sängyllä, ja tyyny oli ihan märkä. Mutta kohta vain oli surullinen, kun Maryn tytär ja mies kuolivat, ja tunnelma jatkui ehkä viisi aukeamaa.
(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)
sniif.
« Viimeksi muokattu: Syyskuu 27, 2007, 21:38:07 kirjoittanut konttaaja »

Poissa houkka

  • Vuotislainen
Vs: Kirjoja jotka saavat itkemään
« Vastaus #70 : Toukokuu 06, 2007, 09:53:49 »
SPOILAA SPOILAA Surkeiden Sattumusten Sarjaa sekä Siivet varpaiden välissä -kirjaa, sekä Kiltaa tietysti.

Feeniksin killassa Siriuksen kuolema, ja tietysti sen jälkeiset reaktiot. Oikein onnistunut kuvaus Rowlingilta. Tilanteeseen saatiin sopiva jysäys, liitovaihe ja paniikki. Ja sitten se hiljaisuus. Oikein, oikein onnistunut kuvaus, jonka olisi voinut tehdä myös kömpelösti.

Lopussa
(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)

Siivet varpaiden välissä
(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)

Enemmälti itken sitten teatterissa.

//Kiitos Liille! :)

Kunnioittaen,
« Viimeksi muokattu: Toukokuu 13, 2007, 20:13:09 kirjoittanut I am I »
I am I --> houkka

Dylaine

  • Ankeuttaja
Vs: Kirjoja jotka saavat itkemään
« Vastaus #71 : Toukokuu 21, 2007, 21:50:38 »
Olen kaamea itkupilli. Olen itkenyt aika monessakin kirjassa, nimiä ei juuri nyt vain tule mieleen. Tämä luonnollisesti SPOILAA ja pahasti.

Salamurhaajan taival. Itkin varmasti viimeisten sadan sivun ajan. Kukaan ei onneksi kuollut, mutta Totuuden muudonmuutos oli kamalaa luettavaa. Koko kirja oli mielettömän ahdistava ja masentava, mutta olin kuvitellut lopun olevan onnellinen. Olin tyrmistynyt, kun Molly petti Fitziä, siinäkin itkin. Ja kaikkein kauhein oli se loppu, jossa Fitz kaikkien sankaritekojensa jälkeen jäi lopulta kuitenkin yksin. Kamala kirja kokonaisuudessaan, mutta ehdottomasti lukemisen arvoinen.

Willin ja Lyran ero Maagisessa kaukoputkessa Universumien tomun viimeisessä osassa sai minut itkemään. Ei varmasti täydy selittää miksi. Itkin muistaakseni vielä pitkään sen jälkeenkin, kun olin saanut kirjan luettua.

Tätä eivät varmaan ole hirveän monet lukeneet, mutta itkin myös Darren Shan -sagan viimeisessä osassa Sons of Destinyssä. Se on niin surullinen kirja. Toisessa osassa, siinä missä Darren joutuu Lake of Soulsiin itkin lähes tauotta. Se ei ollut ollekaan oikeanlainen loppu kirjasarjalle, ainakaan en ollut odottanut mitään sellaista. Ehkä kaikkein surullisin kohta olivat aivan viimeiset sivut, missä Darren pääsi vihdoin Paratiisiin. Pidin myös kohdasta, jossa Darren tapasi viimeistä kertaa Kurda Smahltin ja teki hänen kanssaan jonkinlaisen rauhan. Erityisen surullista oli se, kun Kurda päätti jäädä Lake of Soulsiin, vaikka olisi voinut päästä Paratiisiin. Jotenkin kaikkein kauheinta oli se, kun Darren tavallaan mitätöi koko sagan tapahtumat lopussa, se kun hän matkusti menneisyyteen muuttamaan tulevaisuutta. Selitinköhän jotenkin epäselvästi...? Tulin siihen tulokseen, että minun olisi pitänyt jättää koko kirjasarja lukematta, masennuin niin paljon viimeisestä kirjasta. Loppu oli kyllä kaunis, mutta todella surullinen. Olin jälleen kerran odottanut onnellista loppua, mutta ei :'<
 

Poissa Odey

  • miss marauder
  • Vuotislainen
  • I think I need a HUG <3
Vs: Kirjoja jotka saavat itkemään
« Vastaus #72 : Toukokuu 31, 2007, 22:24:06 »
Itken hyvin herkästi lukiessani kirjoja.Näin viimeisimpänä kirjana joka on saanut minut itkemään on Puoliverinen Prinssi. En itkenyt kun Dumbledore kuoli, vaan kahdessa viimeisessä luvussa, kun monet Kiltalaiset ovat sairaalasiivessä ja Dumbledoren hautajaisissa itkin.

Muita minut itkemään saaneita kirjoja ovat muun muassa Anne Frankin nuorentytön päiväkirja, Tuntematon Sotilas, sekä Hiljaisuuden lapsi

Anne Frankin päiväkirja oli niin koskettava kertomus siitä, miten pieni tyttö kärsi. Tuntemattomassa Sotilaassa itkin vähän väliä, ihan pienistäkin asioista ja Hiljaisuuden lapsi oli mielestäni koskettava kertomus pienestä tytöstä, joka syntyi miltei kuurona
Some days just have more memories than others

Poissa Marina

  • Peikkotanssi
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
Vs: Kirjoja jotka saavat itkemään
« Vastaus #73 : Kesäkuu 15, 2007, 19:39:09 »
Voi, todella monet. Muutaman mieleen tulevan mainitsen. Ei kannata lukea, kun kaikki spoilaavat vähän, mutta eipä voi kertoa spoilaamatta.

Potterit. Musta tuntuu, että olen itkenyt varmaan jokaisen kirjan aikana. Joskus ihan kummallisista syistä, joita en nyt onneksi muista, jotten joudu kertomaan niitä x). Siriuksen kuolema taas ei itkettänyt yhtään, vaikka olikin lempihenkilöni. Tiesin sen jo etukäteen, mutta olisi silti voinut luulla. No itkin siinä, kun Harry näki unta, että Siriusta kidutettiin x). Vai miten se olikaan. Olen lukenut Feeniksin killan häpeällisen harvoin. Viisasten kivestä ei nyt tule mieleen mitään, jossa olisin itkenyt, mutta olen varmasti. Salaisuuksien kammiossa ainakin siinä, kun Ron ja Harry saavat kuulla Ginnyn olevan salaisuuksien kammiossa. Azkabanin vangissa Rääkyvä röttelö-kohtauksessa. Ja kirjan luettuani ihan vain siksi, kun oli niin hyvä. Cedricin kuolema. Ja Dumbledoren.

Neljän tytön farkkukesä. Muissakin sajan osissa olen itkenyt, mutta tässä kaikkein vuolaimmin. Kostoksen takia, elin vaan niin voimakkaasti Lenan tunteet. Uuhyyyhyy.

Kotikunnaan Rilla, kun Walter kuolee. Walter oli niin ihana!

No joo, nyt ei tule mitään mieleen, vaikka näitä on oikeasti tosi monta.
"Miten voin enää katsoa silmiin miestä, joka nyt tietää, että minullakin yleensä on ajatuksia, ja mikä pahinta vielä kauniita?"

Poissa Blue Ice

  • Pupilliinsa uponnut
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Kihokki
    • Livejournal
  • Pottermore: AshLeviosa8992
  • Tupa: Puuskupuh
Vs: Kirjoja jotka saavat itkemään
« Vastaus #74 : Kesäkuu 15, 2007, 20:55:11 »
Sisareni, enkeliluinen tyttö
Pieni pilkunviilaja. Eikös se ollut siskoni? Mutta pakko on yhtyä sinuun, aivan ihana tarina, vaikka jääräpäinen sisko jaksaa koko ajan lapsellisuutensa takia ärsyttää ainakin minua, samoin myös isosiskon inttäminen siitä, kuinka siskon pitää parantua ja kuinka isosiskolla on ongelmia poikaystävänsä kanssa. Mutta Laura Honkasalo kirjoittaa aivan loistavasti, suosittelen hänen kirjaansa Metsästä tuli syöjätär, vaikka se ei niinkään kosketa vaan ärsyttää.
Pakko on paras muusa.