Kirjoittaja Aihe: Kirjoja jotka saavat itkemään  (Luettu 41156 kertaa)

0 vuotislaista ja 1 Ankeuttaja kyttää tätä aihetta.

Amanecer

  • Ankeuttaja
Vs: Kirjoja jotka saavat itkemään
« Vastaus #125 : Heinäkuu 24, 2009, 20:23:56 »
Luulisinpas, että Potterit ovat ainoa kirjasarja, jonka aikana olen ruvennut oikeasti vuodattamaan kyyneliä. Muistaakseni muuten kaikki lukemani on ollut vähän iloisempaa. Pitääkin katsoa tästä aiheesta joitain kirjoja, joita voisi kirjastosta koittaa katsella. Saisi parempaa käsitystä surullisestakin puolesta. Pitäisi vain löytää hyvä paikka lukea, jotta vanhemmat tai sisarukset eivät tule katsomaan, että "wtf? O.o". Alkaa mennä offiksi.

Rupesin itkemään ensinnäkin Feeniksin killassa. Ei se kuolemakohta sinänsä niin kauheasti tuntunut, mutta sitten myöhemmin se, kun Harry löytää sen peilin, jolla olisi saanut helposti yhteyttä Siriukseen, eikä hän ollut edes viitsinyt avata pakettia. Pystyin niin helposti kuvittelemaan sen, miltä Harrysta sillä hetkellä tuntui, vaikken sitä näin sanallisesti osaakaan välittää eteenpäin. Ja Sirius oli vielä lempihahmoja. Nýyh.

Toinen, vielä pahempi kohta oli Kuoleman varjeluksessa. Jotenkin niin kauheaa, kun Harry lähtee tarpomaan sinne metsään Lily, James ja Sirius (olikohan muitakin? ei kai) vierellään, ja keskustelee heidän kanssaan. Siinä viimeistään tipahti kyyneliä, kun Harry sanoi äidilleen jotain tyyliin: "Olethan kanssani?" Muutenkin niitä Harryn tunteita oli kauhean vaikea lukea, kun aarrgh, ei tästä viestistä tule mitään! ne olivat niin haikeita, uhrautuvaisia ja hyvin kuvailtu. Myöskään Harryn viereilu vanhempiensa haudalla ei ollut mitään iloista luettavaa.

floora

  • Ankeuttaja
Vs: Kirjoja jotka saavat itkemään
« Vastaus #126 : Heinäkuu 25, 2009, 17:13:50 »
En oikeestaan itke missään tietyissä kirjoissa. Itken, jos on joku surullinen (tai onnellinen) kohta (joku kuolee, joku jättää jonkun ja aika harvoin kyllä, mut jos jotkut rakastuu jne). Oon varmaan melko herkkä itkemään, koska itken oikeesti aika monen kirjan aikana:D
Laitan tähän nyt muutaman kirjan vaikkapa :

Uusikuu. Se vaan on niiin surullinen. Itkin melkeen koko kirjan lopun ajan... hheh
(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)
Kuoleman varjelukset. Siinä kuoli niin moni hyvä tyyppi:( Itkin eniten varmaan siinä kohdassa, kun Fred kuoli. Oikeestaan melkeen niiden kaikkien muidenkin kuolemien aikana..
Puoliverinen prinssi. Noh, tietysti itkin kun Dumbledore kuoli.
Feeniksin kilta. Se miten Rowling kuvaili sitä tilannetta, kun Sirius kuoli, oli aika koskettava. Kyyneleethän siinäkin alko valumaan poskille.
« Viimeksi muokattu: Heinäkuu 26, 2009, 01:20:59 kirjoittanut Bonnie »

Poissa Neithan

  • Vuotislainen
Vs: Kirjoja jotka saavat itkemään
« Vastaus #127 : Elokuu 29, 2009, 11:12:51 »
Kuninkaan paluu... Itkin tietenkin sen lopun takia, mutta myös siksi että se loppui. Ei enää lukemista :"D Minulle käy useinkin näin. Kuoleman Varjelustenkin lopussa itkin siksi, että se oli ohi. Ei enää Potteria luettavana.

Toinen missä itkin niin paljon, että sattui oli Me kolme ja ja jengi. Aivan uskomaton kirja ja olin pitkään todella vaikuttunut siitä etten edes muita kirjoja voinut lukea. Kuolemia ei säästelty vaan oikeasti tärkeät henkilöt kuolivat. Hieno kirja kaiken kaikkiaan.

Muutenkin Pottereita lukiessa on useampi kyynel kyllä tyynylleni valunut. Varsinkin Kuoleman Varjeluksia lukiessani olin jotenkin todella herkällä tuulella ja kyllähän siinä useampaan otteeseen itki. Tosin olin niin väsynyt luettuani sitä kaksi päivää peräikkäin, juurikaan nukkumatta että se saattoi olla myös osa syy siihen miksi tunteeni olivat niin pinnassa. Dobbyn kuolema ansaitsi pahimman itkukohtauksen vaikka Fredin kuolema sattuikin eniten.


Poissa Azura

  • ENFJ
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • do not go gentle
    • parasomnia
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Kirjoja jotka saavat itkemään
« Vastaus #128 : Syyskuu 01, 2009, 22:34:19 »
Itse en kovin usein itke kirjojen parissa, jonka vuoksi arvostan kovasti niitä, jotka saavat minut tunteilemaan sillä tavoin. En ikinä ole itkeä pillittänyt niin että joku olisi huomannut sitä tai joutunut huomauttamaan, mutta muutamaan kertaan olen huomannut itkeväni, joka on omituista, ja yllättäen arvostukseni jotain kyseistä teosta kohtaan kohoaa huimasti.

J.R.R Tolkienin Taru Sormusten Herrasta varmaan minun tulee mainita ensin. Sen parissa olen luultavasti tunteillut enemmän kuin minkään, kaikissa kirjoissa tasapuolisesti. En ole kastellut sivua kyynelilläni, mutta kyllä välillä on silmät kostuneet ihan ilosta ja surusta, Tolkienin kuvailu kun vain on niin elävää ja kaunista. Ykköskirjassa muistan sureneeni kovasti Boromirin kuolemakohtauksessa, mutta kenties kakkoskirjassa 'itkin' kaikista eniten. Pidin aina kohdista, joissa Frodo ja Sam seikkailivat med Klonkku, sillä ihailen niin kovasti Samia, joka on kaikkea sitä, mitä itse toivoisin ystävältä; hän tekee mitä vain ystävänsä puolesta. Luin hyvin monesti kohtauksen, jossa Sam luuli Frodon kuolleen ja joka kerta sillä oli sama vaikutus, yksi koskettavimmista koskaan lukemistani kohtauksista. Kahden Tornin toisen kirjan luvun kymmenen lausahdukset "Älkää menkö minnekään, minne en voi tulla perässä!" sekä "Ja silloin musta epätoivo valtasi hänet ja hän vajosi maahan ja veti harmaan hupun päänsä yli, ja yö tuli hänen sydämeensä, eikä hän enää tiennyt maailmasta mitään." ovat yhtiä kauneimpia koko kirjasarjassa.
Myös Kuninkaan Paluusta löytyi ihania kohtia, kuten Samin ja Frodon kamppailu Mordorissa ja Konnun Puhdistus etc mutta kyllä tuo Kahden Tornin loppu taitaa viedä voiton. :D

Pottereita lukiessani en ole yleensä itkenyt. On kenties surettanut, mutta minusta tunne ei niistä välity niin hyvin. Rowling ei ole yhtä hyvä kuvailemaan kuin miten hyvä hän on keksimään juonenkäänteitä. Kuitenkin, siinä kohtaa Kuoleman Varjeluksia jossa Harry ja Hermione kävivät Godricin Notkossa, muistin itkeneeni ensimmäistä kertaa. Kenties taustalla soineella aivan ihanalla kappaleella saattoi olla osallisuutta asiaan, mutta sen jälkeen en osannut lukea kohtausta tunteilematta. Tippa meinasi myös tulla linssiin Taas metsä-luvun lopuilla, mutten enää muista, itkinkö vai en.

Philip Pullmanin Universumien Tomua en myöskään ole osannut lukea herkistelemättä. Trilogian lopussa, jossa Will ja Lyra selvittivät yhteisen (tai ei niin yhteisen) kohtalonsa, olin hyvin suruissani siitä, kuinka asiat lopulta päättyivät. Jotenkin julmasti ja sopimattomasti. Tämä ei kuitenkaan ollut ainut melankolinen kohta vaan niitä oli lisääkin. Joissain vain tuli itkettyä ilosta, kun ne oli niin kauniisti kirjoitettu.

Vedet silmissä nauramisen voisi myös laskea 'itkemiseksi', mutta sitä sattuu niin usein etten nyt sano :D Cornelia Funken Muste-trilogiaa lukiessa olen usein tunteillut paljonkin, mutten siitäkään ala enempää selittämään, kun en itkemisen tasolle ole päässyt.  Kenties minäkin vielä joskus opin lukemaan niin, että sivut suorastaan kastuvat kyynelistä, vaikken usko silloin 'ymmärtäväni' kirjoja yhtään enempää; ymmärrän niitä sellaisella tasolla, ettei minun tarvitse itkeä ilmaistakseni suruani. :)

Lainaus käyttäjältä: Raiku
Kuninkaan paluu (J.R.R. Tolkien) on toinen opus jonka lopussa en saa hillittyä itseäni. Mutta toisaalta, kerran lauleskelin siivotessani kyseisen kirjan elokuvasovituksesta löytyvää Annie Lennoxin Into the West -kappaletta ja oho, pillahdin itkuun. Siinä vaiheessa tunsin oloni kyllä äärettömän säälittäväksi. :D

Hieman offia, mutta anyway :D Ihan mielettömän kaunis kappale on kyseessä. Vaikka se onkin vain elokuvaa varten tehty, minusta se tiivistää myös kirjasarjan tarinan ja meinaan itkeä joka kerta sitä kuunnellessani :DD
"For if you're not afraid, how can you be really brave?"

- The Exploits of Moominpappa

rebelangels

  • Ankeuttaja
Vs: Kirjoja jotka saavat itkemään
« Vastaus #129 : Joulukuu 05, 2009, 13:36:47 »
omg! Mä rakastan kirjoja jotka saavat itkemään en tiiä miks mut jotkut ajattelee mua hulluna ku tykkään semmosista kirjoista XD


Voin jo tässä kertoo pari mitkä itkettää EHDOTTOMASTI yksi joka on koskettava kannesta kanteen ja itkettää tosi paljon Khaled Husseinin - Tuhat loistaaa aurinkoa joka kertoo kahdesta Afghanilaisesista tytöistä jotka pakotetaan naimisiin miehen kanssa ja kertoo heidän elämästä, voin ihan sanoa että kaikki mitä tossa kirjassa on toden totta!  Mut tosi sydäntä koskettava kirja! Kannattaa lukea ehdottomasti!

Toinen on Libba Bray - Kauhun ja kauneuden valtakunta, se on  tosi pelottava ja koskettava kirja.
Ehdotan että luette loppu osan illalla jolloin kaikki nukkuvat niin pääsee kunnolla tunnelmaan 8D

Scrooge

  • Ankeuttaja
Vs: Kirjoja jotka saavat itkemään
« Vastaus #130 : Joulukuu 07, 2009, 16:51:52 »
Muistaakseni en usein itke kirjoissa, mutta tässä nyt pari:

Harry Potter ja Feeniksin Kilta
Sirius... Oi Sirius, miksi kuolit?! Tunsin Harryn surun siirtyvän omaan sieluuni siinä luvussa. En kyennyt hetkeen jatkamaan koko tekstiä.

Harry Potter ja Kuoleman varjelukset
Dobby, Lupin, Tonks, Vauhkomieli, Hedwig... Varsinkin Tonks&Lupin, kun heidän lapsensa oli syntynyt juuri. Dobbyn kuolema oli niin, surullinen. Varsinkin Harryn reaktio...

(Sarjakuva)Roope Ankan elämä ja teot 1&2
Kun luin näitä, aloin itkemään täyttä kurkkua suljettuani viimeisen osan. Syynä on Roopen ja Kultu Kimalluksen rakkaussuhde. Koko tradegia kosketti enemmän kuin Saksikäsi Edwar(Titanic, kun ikinä ei ole koskettanut). En saattanut uskoa sitä, se oli liian inhottavaa ollakseen totta.

Poissa Mirrekala

  • Suklaamurmeli
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Kirjoja jotka saavat itkemään
« Vastaus #131 : Huhtikuu 11, 2010, 22:15:59 »
Muun muassa moneen kertaan mainittu Veljeni Leijonamieli itketti, ja efekti taisi olla niin syvä, koska luin kyseisen kirjan vasta yläasteen loppupuolella. Hiukan aiemmin Hintonin Olimme kuin veljet kosketti katkeruudessaan, enkä ole uskaltanut lukea sitä uudestaan sen koommin, koska en usko, että se enää olisi niin hyvä. Me kolme ja jengi sitä vastoin on tullut luettua useaan otteeseen, mutta sen itketysvaikutus taisi perustua lähinnä shokkiefektiin ja nykyään sitä kyllä lukee silmät kuivina (vaikka hyvä se on silti). Viivi Hyvösen Mahlaa suonissaan saa tasaisen harvoin luettuna puutteistaan huolimatta pari kyyneltä tai vähintään tuntuvan haikeuden (ja epäreiluuden!) piston aikaan pelkästään viimeisellä lauseellaan - joka ei kuitenkaan toimi tai ole juuri mistään kotoisin, jos ei lue koko kirjaa sitä ennen. Missä tahansa muussa kirjassa olisin lopun luettuani ajatellut vain "korniaaaah..." mutta tämän tarinan kohdalla se vain on niin tosi kuin vesi.

Lene Kaberbolin Näkijän sota, sarjansa viimeinen, onnistui minuakin itkettämään topikissa aiemmin mainitulla kohtauksella, mutta jäkeenpäin tunsin itseni niin huijatuksi, että minusta se ei ollut hyvä asia.
(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)

Olen pehmennyt, sillä nykyisin paljon useammat kirjat saavat minut kyynelehtimään kuin ennen. Tai sitten olen alkanut lukea parempia kirjoja :P En minä vieläkään mikään itkupilli lukiessani ole, yleensä itkemiseni on vain sitä muutaman kyyneleen tirahtamista silmäkulmasta ja siinä se. Ja kummasti yleensä itken kirjojen lopussa. Mutta poikkeus vahvistaa säännön: Hobbin Golden Fool ei ollut loppua vielä lähelläkään, kun eräs mutka juonessa vääntyi sellaiselle kiemuralle, että oli loppukirjalle selvittämistä. Itkin jo jonkinnäköisestä ahdistuksesta.
(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)
Fool's Fate sai minut kyyneliin jo alkumetreillä - eikä tällä kertaa ihan pikkuisen vain. Aloitin itkemisen siinä kolmannen luvun puolivälissä ja luvun loppuun asti kyynelehdin ihan tauotta ja harvinaisen vuolaasti. Ja Hobbin luvut ovat ihan kohtuupitkiä. En ole tainnut itkeä sillä tavalla taas pariin vuoteen. Tätä kirjaa en vieläkään ole saanut loppuun, vasta kymmenisen lukua takana, mutta toista vastaavaa itkukohtausta en ole saanut, vielä. Tätä kirjaa en enää uskalla mennä julkisella paikalla lukemaan. Jo Näkijän tarua lukiessa kyllä selvisi Hobbin taito kirjoittaa jopa minuunkin vetoavia surullisia kohtauksia, enemmän koskettavia kuin oksettavia, vaikka siinä trilogiassa ainoat itkut taisi irrottaa Salamurhaajan taival.
(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)
Hobb rakentaa taitavasti tunnelmaa hiljalleen ja koskettavuus tuntuu perustuvan nimenomaan tuttuuteen. Ei niinkään "tässä on uusi hahmo, hän seikkailee kanssamme nyt muutaman luvun ja sitten kuolee traagisesti, itkekää" -tyyppisiä ratkaisuja, jotka harvemmin ainakaan minusta ovat oikeasti koskettavia. Kaikista riipaisevimpien tunnelmien aikaansaamiseen on tarvittu koko kirja tai useampikin. Monet Tawny Manin parhaista kohtauksista toimivat niin hyvin juuri jo Näkijän tarussa annettuja taustoja vasten.
« Viimeksi muokattu: Heinäkuu 16, 2010, 20:58:06 kirjoittanut Mirrekala »
"Paras tapa toimia on ystäville kostaa
jos päältä kauniin hevosen saa silmiin tuijottaa
Mut takaisin ei käytettyä sieluaan voi ostaa
kun kalpein kauppamiehistä ovelle kolkuttaa
" -Viikate: Tie

Rosecliff

  • Ankeuttaja
Vs: Kirjoja jotka saavat itkemään
« Vastaus #132 : Huhtikuu 15, 2010, 21:00:04 »
Tolkienit
Sormusten herran joissain kohdissa vain tuli tippa linssiin. Mm. lopussa, kun Frodo lähti laivaan, ja tietysti kun Boromir kuoli. Kaikkia kohtia en edes muista. Eniten itkin, kun luin niitä liitteitä, missä kerrottiin Aragornin kuolemasta, se oli surullista tekstiä.
Húrinin lasten tarinaa lukiessa itkin myös, lopussa varsinkin, koko kirja oli ylipäätään kovin surullinen.

Me kolme ja jengi
Surullinen tarina, kävi sääliksi päähenkilöitä. Varmaan myös tarinan realistisuus vaikutti, ne jengitappelut, kurjat olot slummeissa ynnä muut kun on ihan täyttä totta.

Poissa Suetus

  • Tuulenhaltia
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Namárië
    • Talath Rhune
Vs: Kirjoja jotka saavat itkemään
« Vastaus #133 : Huhtikuu 26, 2010, 21:47:12 »
Minusta kirjan on vaikea saada ihminen itkemään. Tekstin täytyy olla oikeasti koskettavaa. Miettii nyt että kyllä elokuvan on paljon helpompi koskettaa katsojaansa, sillä katsoja näkee tunteet valmiina. Lukiessa täytyy itse kuvitella.

Uljas Musta
Se vaan on niin surullinen. Itse kun on heppahullu niin kamala lukea hevosten kärsimyksistä. Ja muuten elokuvaa ei kannata edes harkita.

Taru Sormusten Herrasta
Ei luoja.. Varsinkin koko loppu Aragornin kruunajaisista eteenpäin on niiin surullinen.

Harry Potterit
No, kaikki ne ketkä ne on lukenut niin tietää tämän tunteen. En siis ala selittämän enempää.

Ja kyllähän niitä on vielä monia muita, mutta kuten sanoin, kirjojen täytyy tehdä enemmän töitä saadakseen lukijansa kyynelehtimään..
Harry/Draco, James/Sirius, Frodo/Sam, Aragorn/Legolas, Merri/Pippin

Poissa Naralithien

  • Mietiskelijä
  • Vuotislainen
  • Tupa: Rohkelikko
Vs: Kirjoja jotka saavat itkemään
« Vastaus #134 : Toukokuu 13, 2010, 21:39:59 »
M. Waltarin Sinuhe Egyptiläinen. Raastava kirja, joka saa kyllä kyynelkanavat auki monta kertaa
(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)
ja herättää muutenkin paljon tunteita. Sinuhe on välillä niin "hömelö", että tekisi mieli raastaa hiuksia ja kirkua... Olen lukenut kirjan kolmesti, mutta viimeisimmästä kerrasta on muutama vuosi aikaa enkä muista enää kaikkea kovin tarkasti. Kiehtova ja mukaansatempaava lukukokemus se on kuitenkin, ja tiiliskivimäinen koko unohtuu sen syövereihin upotessa. Ajtuksiaherättävä ja raastava kirja.

Dalton Trumbon Sotilaspoika. Tämän luin joskus lukiossa liittyen siihen maailmansota -painotteiseen kurssiin, ja  kirja todella sai miettimään sodan ja ihmisten järjettömyyttä ja julmuutta. Liitän tähän pätkän kirjasta kirjoittamastani aineesta, joka ehkä selventää teille jotain kirjan ideasta:

(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)

Kamala, ajatuksiaherättävä, liikuttava ja surullinen kirja. Eihän sitä lukiessa voinut olla itkemättä. Kirja jäi mieleen pitkäksi aikaa, ja itketti jopa jälkeenpäin...

Ruohometsän kansa. Siinä vasta viisas ja upea kirja. Raikun tavoin olen lukenut tämän todella monta kertaa, varmaan kerran pari vuodessa 12-vuotiaasta lähtien. Ja joka kerta kirja tempaa mukaansa ja liikuttaa mieltä.
Uinuvien kirjojen kaupunki kirvoitti muuten melkoiset itkut minultakin...

Torey Haydenin tuotannossa ei ole varmaan yhtäkään kirjaa, joka ei saa minua itkemään. Hayden on erityisopettaja, joka työskentelee kouluissa ja psykiatrisilla osastoilla erittäin vaativien lasten kanssa. Lapset ovat joutunet kokemaan raakaa väkivaltaa tai jonkin traumaattisen kokemuksen, ja kärsivät psyykkisistä tai fysisisä häiriöistä. Kirjat ovat todella koskettavia ja välillä hyvin järkyttäviä, maailma kohtelee puolustuskyvyttömiä lapsia joskus todella kaltoin. Onneksi kirjoissa mennään kuitenkin yleensä valoa kohti ja vaikeuksien kautta voittoon. Ne ovat uskomattomia selviytymistarinoita. Eriyisen paljon muistan itkeneeni kirjassa Toisten lapset.  

Liikutun lukiessani usein (ehkä se johtuu siitä, että luen aika paljon kirjoja, joissa on surullisia ihmiskohtaloita tai jotka muuten vaan pureutuvat johonkin vakavaan, ajatuksiaherättävään asiaan). Luettelin tässä vasta muutamia esimerkkejä...
"Aika on suuri opettaja, mutta valitettavasti se tappaa kaikki oppilaansa."

Poissa Ria

  • Haaveilija
  • Aurori
  • *
  • Sukupuoli: Noita
  • Pottermore: YewCharm170
  • Tupa: Puuskupuh
Vs: Kirjoja jotka saavat itkemään
« Vastaus #135 : Kesäkuu 11, 2010, 23:27:26 »
Kaikki kolme viimesintä Potteria.

Feeniksin killassa kyynel tuli kun Sirius kuoli. Ei sen olis pitänyt kuolla, sen olis pitänyt jäädä eloon ja olemaan kunnon roolimalli ja aikuinen johon Harry voi kunnolla luottaa :( Itken vieläkni kun luen tuota kirjaa...
Puoliverisessä prinssissä itkin kun dumbledore kuoli :( Dumbbis oli yks mun lempihahmoista ja vaan niin ihana ja sympaattinen hahmo. Mutta toisaalta jos se ei olis kuollut niin seiska ei olis ollut niin hyvä mitä se nyt on...
Ja itkin tottakai Kuoleman varjeluksissa kun Fred kuoli. Ei se olis saanu :( Se oli niin hauska tyyppi Georgen kanssa. Kyynel tuli poskelle myös kun Tonks ja Remus kuoli. Tonks oli juuri saanut Tedin ja sitten kuoli, ei vois oikeesti olla mitään surullisempaa :((

Tossa nyt oli pari...

-Ria

Epik Feil

  • Ankeuttaja
Vs: Kirjoja jotka saavat itkemään
« Vastaus #136 : Kesäkuu 18, 2010, 16:49:47 »
Ensin on pakko mainita jo moneen kertaan mainittu Kuoleman varjelukset.
(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)

S.E. Hintonin teokset ovat myös surullisia, ainakin ne mitä olen lukenut, nimittäin Olimme kuin veljet
(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)

...ja Vampyyrin palvelija.
(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)

Viimeisenä vielä Lemony Snicketin Loppu, eli Surkeiden Sattumusten Sarjan viimeinen osa.
(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)

Poissa Vergessen Kind

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
    • tumblr.
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Kirjoja jotka saavat itkemään
« Vastaus #137 : Kesäkuu 25, 2010, 20:46:20 »
Monen kirjan lukemisen jälkeen on ollut todella haikea olo, mutta tapana ei ole itkeä kirjoja lukiessani. Pari poikkeusta kuitenkin on.

Kuoleman varjelukset
Kirjassa tapahtui niin paljon kaikkea kamalan traagista ja lopullista. Kamalinta oli kuitenkin, että kirjan loputtua tajusi, että se on nyt tässä.
Ei enää uusia Pottereita. Tuli lievästi hieman epätodellinen olo.

Stephenie Meyerin Aamunkoi.
Aiemmissa kirjoissa tunsin todella usein myötätuntoa Jacobia kohtaan, mutta neljännes sai jo ihan sekaisin. Jacobin PoV'n loppu oli järkyttävä, inhottava ja itkettävä. Se sai minut suunnilleen inhoamaan koko kirjaa.
I wanna scream "I love you" from the top of my lungs
but I'm afraid that someone else will hear me.

Poissa Yamaneko

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • I am the warrior of shadowclan
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Kirjoja jotka saavat itkemään
« Vastaus #138 : Helmikuu 19, 2011, 16:58:04 »
Minä itken tosi harvoin kirjoja lukiessa (olenkohan koskaan oikeasti itkenyt?) Mutta liikutun kyllä aika helposti.

Kolme viimeisintä Potteria kuuluvat näihin kirjoihin. Liikuttavimmat hetket olivat tietysti ihanien henkilöiden kuoleminen, mutta myös ylipäätään koko loppu Kuoleman Varjeluksissa oli liikuttava.

Yksi kirja on ylitse muiden tässä kategoriassa. J.R.R Tolkienin Hobitti. En ymmärrä, miksi juuri tämä kirja, mutta lopussa vain meinasi tulla tippa linssiin. Taru Sormusten Herrasta kilpailee kyllä myös Hobitin rinnalla, mutta silti Hobitti voittaa, vaikka TSH muuten onkin parempi kirja mielestäni. Hobitin loppu vaan on niin... viaton? En osaa selittää, joten ehkä en ala enempää yrittämäänkään.

Sitten, Belgarionin tarun viimeinen osa, Kohtalon täyttymys aiheutti loppuvaiheilla liikuttumista (vaikka loppu itsessään on melko kökköinen)
(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)
Where once was light,
now darkness falls
Where once was love,
love is no more                      -Gollum's song

Poissa Elva

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Kirjoja jotka saavat itkemään
« Vastaus #139 : Helmikuu 20, 2011, 18:56:46 »
Harvemmin enää tulee itkettyä kirjoja lukiessa, ehkä ei tule luettua mitään sellaista, joka saisi itkemään niinkään, sillä en muista milloin viimeeksi olisin todella itkenyt lukiessani vaikka aika helposti kyllä alan itkeä jos kirjassa mitään surullista tapahtuu. Lähes aina, kun joku kuolee, kyynelet nousevat silmiin, tai jos jokin kohta on oikein koskettavasti kuvattu. Tietysti huono teksti ei itketä, jos tunnelmaan ei pääse sisälle, mutta taidokas kirjailija saa pienemmistäkin asioista liikuttavia. Etenkin tv-sarjoissa ja elokuvissa saatan, nolostuttava kyllä, alkaa itkeä ihan vaan jos joku muu itkee ruudussa (Potter seiskan tanssikohtaus... Miten ihmeessä koko muu elokuvayleisö saattoi nauraa?) Esimerkiksi Azkabanin vangissa liikutun jokaisella lukukerralla, kun Dumbledore sanoo Harrylle, etteivät rakkamme jätä meitä koskaan kokonaan vaan elävät sisimmässämme, tai jotain siihen suuntaan. Muissakin Pottereissa, etenkin seiskassa, itken yleensä, kerran taisin kahlata Siriuksen kuoleman läpi kyyneleittä.

Myös Markus Zusakin Kirjavaras on varma itkettäjä, voi tätä meidän lähikirjaston kappaletta jonka viimeiset sivut ovat kuivuneet kupruisiksi, eivät varmasti pelkästään minun itkustani. Kaikki vanhat lempifantasiakirjani, joissa aina joku kuolee, itkettävät usein. Myös Matkijanärheä lukiessani viime viikonloppuna kyynelet olivat hyvin lähellä, vaikkei sarja itsessään niin ylettömän onnistunut ollutkaan.

Aina kirja ei saa itkemään, vaan sen sijaan haikeaksi ja hiljaiseksi, se jättää oikein pohtimaan kaikkea; esimerkiksi Diane Setterfieldin Kolmastoista kertomus jäi päähän pyörimään kirjaimellisesti useammaksi kuukaudeksi, siinä todella oli jotain. Muutos ja se, miten aika tekee asiat ja ihmiset erilaisiksi ja muuttaa kaikkea, tuntuu hyvin puhuttelevalta, ja se oli tässä kirjassa ujutettu niin hyvin tarinan lomaan. Myös Sofi Oksasen Puhdistus jätti samankaltaisen tunteen, vaikka se käsittelikin eri aihetta.

Poissa Haisku

  • Kummitus-susi
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Puuskupuh
Vs: Kirjoja jotka saavat itkemään
« Vastaus #140 : Helmikuu 22, 2011, 18:10:56 »
Itken aika helpost, enkä mitenkään voi muistaa kaikkea

Pottereissa olen itkenyt monissa kohdissa. Joidenkin hahmojen kuolemissa, joissain koskettavissa kohdissa ja sitten lopussa. koska se oli loppu. Ei enää Pottereita :'(

Eoin Colferin Siipimies kirja on todelle surullinen, oikeastaan aika masentava. En nyt yksityiskohtaisesti muista missä kohdessa itkin mutta ainakin
(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)

Philip Pulmanin Universumien Tomun kaikki osat ovat saaneet minut itkemään. Kultainen kompassi vaan on niin täynnä kauniita ja koskettavia kohtia, että niissä tulee itku. Itkin myös joissain kohdissa mitkä oli surullisia. Salaperäisestä veitsestä en muista missä kohdissa itkin. Maagisessa kaukoputkessa ainakin
(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)
Walked into the flames
Called out your name
But there was no answer
And now I know my heart is a ghost town…

Poissa Cheo

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Luihuinen
Vs: Kirjoja jotka saavat itkemään
« Vastaus #141 : Maaliskuu 31, 2011, 23:24:40 »
Viimeksi taisin itkeä kun luin Jenny Downhamin Ennen kuin kuolen-kirjan. En yleensä itke kun luen kirjoja, mutta tämä vain sai itkemään, enkä tiedä miksi, olinko vain niin väsynyt kaikkien kouluhommien ohella vai ajattelinko omaa elämääni, kuinka vähän aikaa oikeasti olisi jos minä tai läheiseni kuolisivat, vai se miten päähenkilö, parantumatonta leukemiaa sairastava Tessa näkee elämän. Joka tapauksessa kirja sai minut ajattelemaan.

Toinen kirja joka on myös saanut itkemään, on Deborah Spungenin Nancy (eli ihana And I don't want to live this life). Se on myös henkisesti raskas kirja, kun ajattelen että mitä he ovat joutuneet kokemaan. Sain sen kerran illalla väsyneenä päätökseen ja itkin että nyt se ohi.
« Viimeksi muokattu: Huhtikuu 26, 2011, 16:30:37 kirjoittanut Cheo »
"Sinä olet myrskysi luovinut, Jamie. Nyt selkenee."

Poissa Kissanminttu

  • Yli-Blondi
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • ಠ_ಠ
    • Tumblr
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Kirjoja jotka saavat itkemään
« Vastaus #142 : Huhtikuu 10, 2011, 18:15:01 »
No itken aina kun luen Koirahullun päiväkirja- sarjan Koirista parhain kun se Faxe makaa Kissen sylissä ja katsoo sitä eläinlääkäriä niinkuin se tietäis että " nyt mä pääsen parempaan paikkaan ". Luin sitä joskus kahdentoista maissa yöllä ja rupesin itkemään ihan hulluna.
Ja sit kun Doloresin omistaja ( josssain koirahullun- päiväkirja sarjan osassa.) tulee sinne rannalle ja sanoo Ullalle " sitä ei saatu ylös, virtaus vei sen jään alle." en kai tkenyt mutta kauhea ahditus iski.
Sitten kanssa Voikukkavarsassa kun Voikukka joudutaan lopettamaan niin siinäkin itkin.

Eli siis kirjat joita lukiessani itken.
Voikukkavarsa,
Koirista parhain

//Lisää tulee:

Raili Mikkasen: Aurora Keisarinnan hovineito.
Aivan uskomattoman upea kirja, ja lopussa meinasi kyynel jos toinenkin vierähtää poskelle.
( huom. allekirjoitus )

//Zenz muokkasi lähekkäiset lyhyet viestit yhteen.
« Viimeksi muokattu: Huhtikuu 11, 2011, 16:53:44 kirjoittanut Zenzibar »
...Maan pimeys hangen alla
puistoja puistattaa.
Jäätakki on vaahteralla,
kastanja aivastaa...

Poissa Samiwais

  • Tähtipölyä..
  • Vuotislainen
  • Be different.
  • Pottermore: MoonMarauder12
  • Tupa: Luihuinen
Vs: Kirjoja jotka saavat itkemään
« Vastaus #143 : Huhtikuu 10, 2011, 18:58:20 »
David Almondin Nimeni on Skellig on minusta aivan ihana kirja <3 Monta kertaa olen itkenyt tuota lukiessani. Skellig on niin ihana hahmo ja kaikkea.
(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)

Muita kirjoja lukiessa en yleensä itke. No viimeisessä potterissa Tylypahkan taistelun kohdalla tuli kyllä tippa linssiin, mutta harvemmin oikein itken itken.
Who is the more foolish, the fool or the fool who follows him?"
- Obi-Wan Kenobi

Poissa Candily

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Luihuinen
Vs: Kirjoja jotka saavat itkemään
« Vastaus #144 : Huhtikuu 29, 2011, 19:41:15 »
Jostain syystä kirjat eivät saa minua itkemään helpolla. Tulee kyllä joskus surullinen olo, mutta itkua ei tule. Enintään hieman silmät vuotaa.
Sanotaanpa näin, että Kuoleman varjelukset on ainoa kirja, jossa vuosi silmät useampaan otteeseen.

Luen enemmänkin sillä tavalla järkyttäviä kirjoja, että ne saavat ajattelemaan asioita pitkäksikin aikaa, mutta eivät ole surullisia.
Paradise comes at a price
That I am not prepared to pay
What were we built for?
Will someone tell me please

Poissa tassutöppönen

  • The only exception <3
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Pottermore: CatRain16320
  • Tupa: Rohkelikko
Vs: Kirjoja jotka saavat itkemään
« Vastaus #145 : Toukokuu 08, 2011, 14:36:52 »
Luin tässä lähiaikoina L.J.Smithin Vampyyripäiväkirjojen kolmatta osaa (Verivala) ja itkin (melkein) kirjan alusta loppuun. Varsinkin kun
(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)
ja monessa muussa kohdassa.

Narnian Viimeisessä taistelussa, Kaspianin matkassa maailman ääriin ja Prinssa Kaspianissakin tuli pillitettyä monta kertaa. Samaten Pottereissa.

-Tassu
~She lives in a fairytale somewhere too far for is to find~

Poissa Suruton

  • Sienimies
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Pottermore: NightDraconis17
  • Tupa: Rohkelikko
Vs: Kirjoja jotka saavat itkemään
« Vastaus #146 : Toukokuu 08, 2011, 21:30:53 »
Joulutarina on erittäin koskettava tarina ja itken alun ja lopun ja vähän keskelläkin. Se on vaan niin surullinen mutta samalla kaunis. Lisäksi luin tässä vähän aikaa sitten jonkun kiinalaisesta tytöstä kertovan kirjan (en muista nimeä) ja se oli erittäin surullinen myös. Pottereissakin tulee välillä itkettyä mutta se on kaikkein mielenkiintoista kun luet viimeistä taistelua äikäntunnilla ja alat kyynelehtimään siinä. Mulla oli äsken mielessä joku muukin kirja mutta unohdin sen :( No lisäilen jos muistan sen. Mutta tosiaan Joulutarina on semmoinen kirja joka on saanut minut eniten kyynelehtimään.
http://www.adressit.com/oriveden_opisto_sailytettava_orivedella Kouluani uhkaa siirto toiselle paikkakunnalle.

Poissa Shirley

  • Ihan seko :)
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Rohkelikko
Vs: Kirjoja jotka saavat itkemään
« Vastaus #147 : Toukokuu 28, 2011, 13:04:21 »
Sellaisia kirjoja on monia... Pottereissa olen itkenyt melkein kaikissa surullisissa kohdissa ja vaikka kuinka moneen kertaan... Lisäksi Cornelia Funken kirjoittamat Musteloitsu ja Mustemaailma ovat saaneet minut itkemään eräissä Tomusormeen liittyvissä kohtauksissa, hän kun sattuu olemaan lempihahmoni. (Nytkin alkaa itkettää kun ajattelee surullisia kirjoja...)
Let us die young or let us live forever... :)

Sab

  • Ankeuttaja
Vs: Kirjoja jotka saavat itkemään
« Vastaus #148 : Toukokuu 28, 2011, 16:55:02 »
Ah, niitä kirjoja on monia.

Kronikaalisesti viimeinen Narnia-kirja (en tiedä, onko Lewis kirjoittanut sen viimeisenä, mutta silti) oli aivan loistava. Vitutuksen ja puhtaan ilon kyyneliä, vaikka olenkin todella huono itkemään muuten kuin vihaisena :") Kiero eläin se apina, melkein tullut serkkuihinsa.

Muistelen myös Runotyttö-sarjan kirvoittaneen 11-vuotiaasta minusta surullisia, luopumisen ja kasvun kyyneliä. Minä vain niin rakastin niitä kirjoja, voisin itse asiassa tarttua niihin uudemman kerran tässä kesällä.

Kuudes ja seitsemäs Potter saivat niin surua kuin hullua itkunauruakin esiin. Olen itkenyt oikeastaan aina lukiessani Dumbledoren putoavan, lukiessani Severuksen muistoista ja kuolemasta, lukiessani Tom Valedron lopullisesta kuolemasta. Myös se kohta kuudennessa (muistaakseni...) kirjassa, kun Ron käyttäytyy mäntisti ja Hermione lähettää pikkulintuparven tulevan aviomiehensä niskaan...

Muita ei tule mieleen, muokkailen jos muistan. ;P

Suklaasammakkoinen

  • Ankeuttaja
Vs: Kirjoja jotka saavat itkemään
« Vastaus #149 : Toukokuu 28, 2011, 19:34:52 »
No oon itkeny Feeniksin killassa kun Sirius kuolee... En pysty ajatteleemaan sitä tai sitten kun Harry Raivoo Dumbledorelle.

Ja sit Kuolemanvarjelukset kun Harry on menossa Hänen-joka-jääköön-nimeämättä luokse ja se kääntää sitä eöpymys kiveä jä näkee Lupinin,Siriuksen,Jamesin ja Lilyn...

Ja sit melkein kaikissa pottereissa... Ei jaksa luetella...

Niin niin herkkiä kirjoja niistä kohti...