Kirjoittaja Aihe: Kirjoja jotka saavat itkemään  (Luettu 30216 kertaa)

0 vuotislaista ja 1 Ankeuttaja kyttää tätä aihetta.

Poissa Silver

  • Tengo hipo y soy estudiante.
  • Vuotislainen
  • *Arvostaa sankariaan*
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Kirjoja jotka saavat itkemään
« Vastaus #100 : Marraskuu 05, 2008, 22:32:52 »
SPOILAA PAHASTI!!

Harry Potter ja Kuolemanvarjelukset-kirja saa mut aina itkemään siinä kohdassa, missä Harry menee metsään seuranaan elämänsä viimeisten sekuntien ja hengenvetojen ajattelu.... Kun luin ekan kerran kirjaa niin pillitin järkyttävän vuolaasti ja ajattelin, että "Rowling ei voi tehdä tätä meille!"

Muutkin Potterit on toki saanu kyyneliä silmiin -kukapa ei kieriskelis lattialla kun Gred ja Feorge (anteeksi -Fred ja George) pääsevät vauhtiin!

Ehdottomasti, usein mainittu, Taru Sormusten Herrasta -trilogia saa myös kyyneleet silmiin. Joku täällä sanoi että Frodon lähtö satamiin sai itkemään -minut myös! Miten joku voikin jättää kirjan noin? Päähenkilö lähtee -jonnekin, kohti kuolemaa?, tuntematonta.
Jos teissä muissa heräs samoja tunteita, suosittelen Silmarillionia. Se on tosi synkkä kirja (hyvät aikakaudet kerrotaan pikaisesti ja surkeissa märehditään kunnolla!) mutta kannattaa lukea silti -mielenkiinnosta Keskimaan historiaa kohtaan. Jonkinlainen vastaus Frodon "häviämiseenkin" tulee. :)

-toiv. kukaan ei spoilaantunu ://
Elämä maapallolla on kallista, mutta sisältyyhän siihen matka auringon ympäri.

Poissa Elva

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Kirjoja jotka saavat itkemään
« Vastaus #101 : Marraskuu 06, 2008, 16:17:16 »
No, voisin luetella aika tosi monta kirjaa, jotka saavat minut itkeä pillittämään. Mutta paha vain, en varmaan edes muista niitä kaikkia. Tässä kuitenkin muutamat jotka nousevat mieleen heti:

Kaikki neljä viimeistä HP- kirjaa. Ne saavat minut itkemäään joka ikisellä lukukerralla. Etenkin viimeinen, jota lukiessani pillitän aina lukukaupalla.

Kulje kaksi kuuta. Sharon Creechin ihana ja älyttömän koskettava kirja. Itkin lopussa älyttömästi Se ei nyt oikeastaan ole uutta... Kirjan tunnelma oli niin valoisa ja elämänmyöteinen ja sitten en haluakkaan spoilata joten lopetan tähän.

Avain. Marianne Curleyn trilogian päätösosa jonka lopussa itkin, itkin ja itkin.
(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)

En edes jaksa enää miettiä mitään muita... niitä on ihan liikaa, viestistä tulisi kilometrin mittainen jos listaisin ne kaikki. Ette varmasti halua kuulla miten tyhmille fiktiivisille asioille itken, enkä minä niitä tosiaan halua kertoa... En siis kiusaa teitä enempää.

Poissa emwt

  • Hovisäätäjä
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Rohkelikko vai Luihuinen?
Vs: Kirjoja jotka saavat itkemään
« Vastaus #102 : Marraskuu 13, 2008, 18:37:22 »
No jaa, kello kahden jälkeen yöllä melkein kaikki vähänkin koskettavat kirjat saavat meikäläisen kyynelehtimään. Neljä-viisi viimeistä Potteria ainakin, Kylmät Kuut(mäyräkirja), Ruohometsä kansa ja ties mitä. Sitten on muutama sarja, joiden kaikissa kirjoissa on jotakin itkeisen arvoista, kuten Näkijän taru ja Lordi Kultainen. Ylipäänsä kaikki hyvin kirjoitetut kirjat, joissa joko keskeinen hahmo kuolee, saavat minut itkemään. Taidan olla aikamoinen itkupilli :)
Kaiken säätämisen keskipisteessä.

Poissa Iiri

  • Glitterati
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • <3
  • Pottermore: PixieDraconis24786
  • Tupa: Tuvaton
Vs: Kirjoja jotka saavat itkemään
« Vastaus #103 : Marraskuu 15, 2008, 12:23:11 »
Mä itkin, kun luin Tarua Sormusten Herrasta. Frodon lähtö satamiin, meikä itkee kuin mikäkin suihkulähde. Myös muuten kirjan loppu oli niin itkettävän ihana. Húrinin lasten tarina oli myös mielestäni liikuttava. Tarinan traagisuus oli vain jotenkin niin surullista.
Itse asiassa myös jotkut ficit tuovat kyynelet silmiin. Sharran Pakkaskukat ja Memory ovat sillä alalla kaikkein pahimmat... Siitä kai johtuu, että pidän niistä niin paljon.
Näitä on paljon. En vain keksi mitään. Ei kun joo, Eoin Colferin Siipimies oli kanssa paha. Yritä lukea, kun vain kastelet kirjan sivua ja näet sumeasti xD
Gilraen -> Iiri

Poissa Metsis

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Curiouser and curiouser
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Kirjoja jotka saavat itkemään
« Vastaus #104 : Helmikuu 03, 2009, 20:13:52 »
Itken usein kirjoissa mutta tässä nyt on muutama:

J.K. Rowling: Harry Potter and the goblet of fire Cedricin kuolema ja se kun Harry toi Cedricin ruumiin pois hautuumaalta sai minut kyyneliin...

J.K. Rowling: Harry Potter and the order of feeniks Kaikki varmaan arvaa että Siriuksen kuolema sai minut itkemään...

Stephenie Meyer: Uusi kuu
(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)

Stephenie Meyer: Epäilys
(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)

No siinä nyt oli muutama en saa nyt enempää mieleen mutta muokkailen jos tulee jotain mieleen.

-metsän menninkäinen-
'Cause though the truth may vary
this ship will carry our bodies safe to shore.

Poissa Asoalian

  • : W
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Mary Sue
Vs: Kirjoja jotka saavat itkemään
« Vastaus #105 : Helmikuu 03, 2009, 20:55:12 »
Kaikkien kolmen viimeisen Harry Potterin loput ovat saaneet minut itkemään. Feeniksin killassa tietysti Siriuksen kuullessa, mutta jostain syystä uudestaan siinä kohdassa kun Harry lopussa juttelee Lunan kanssa siitä holvikaaresta. Varsinkin tuo kohta on saanut tunteilemaan viitosleffan ja lauseen "things we lose have a way of coming back to us in the end, if not always in the way we expect" jälkeen, mikä ei kyllä varsinaisesti liity tähän topiikkiin, köhköh. Puoliverisessä prinssissä Dumbledoren hautajaisissa rupean joskus itkemään tai viimeistään siinä kohdassa kun Hermione sanoo että "sanoit kerran, että meillä on aikaa kääntyä takaisin jos haluamme. Meillä on ollut aikaa". Kuoleman varjeluksissa olen pahimmillani itkenyt koko viimeisen luvun ja epilogin vain sen taki että ne ovat viimeinen luku ja epilogi...

Muissa kirjoissa en oikeastaan itke hirveän usein. Muistaakseni kuitenkin olen joskus itkenyt Me kolme ja jengissä, kuten näemmä moni muukin. En muista enää, miksi - kirjan lukemisesta kun on kulunut yli kolme vuotta. Kuitenkin siinä kirjassa vain oli jotain, että se iski tajuntaan täysillä ja sai surullisuutensa takia itkemään. Hyvin vaikuttava kirja.

Oudointa kuitenkin on se, että olen viime aikoina ruvennut itkemään hevoskirjoja lukiessani. Esimerkiksi Annina Holmbergin Amor, onnenhevonen itkettää joskus tietyssä mielentilassa. Se ei edes ole surullinen, itseasiassa siinä on hyvin onnellinen loppu, eli kai minä itken sen onnellisuuden takia. Osasyynä voi olla myös se, että kirja on todella upeasit kirjoitettu, hahmoihin kiintyy hyvin vahvasti ja kai niiden kohtaloihin eläytyy niin vahvasti, että rupeaa itkemään onnesta niiden puolesta. Kuulostaa hyvin terveeltä, joo... :)
Toinen viimeaikoina itkettänyt hevoskirja on Beth Kincaidin Takaisin satulaan. Joo, kyllä. Juuri niin. Ei uskoisi hevoskirjasta, mutta senkin lopussa on jotain sillä tavalla vaikuttavaa, että joskus itkettää. Tarina on surullinen, mutta kuitenkin toiveikas ja valoisa - ja juuri nuo kaksi piirrettä kirjoissa (ja leffoissa) saavat minut vollottamaan. Okei joo, tuon kirjan itkettävyyttä on hyvin vaikea selittää koska kaiken järjen mukaan sen ei pitäisi olla sellainen, joka saa itkemään, mutta se vain on.
"You think that's hard? Try auditioning for Baywatch
and being told they're going in another direction."

Poissa sunshine

  • törmäsi ikkunaan
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Pottermore: HawthornGhost192
  • Tupa: Rohkelikko
Vs: Kirjoja jotka saavat itkemään
« Vastaus #106 : Helmikuu 04, 2009, 15:21:26 »
Neljässä viimeisessä Harry Potterissa itkin. Nelosessa kun Cerdric kuoli ja kun Lily ja James tuli Voldemortin taikasauvasta. Vitosessa itkin (yllätys, yllätys) Siriuksen kuollessa, kutoskirjassa itkin kun Dumbledore kuoli, kun Fawkes lauloi Tylypahkan mailla (varsinkin kun laulu loppui ja Harry ajatteli, että Fawkes oli jättänyt kuten ensin hänen vanhemmat, Sirius ja Dumbledore) ja tietenkin Dumbledoren hautajaisissa. Seiskassa oli aika monta kohtaa jossa itkin, Hedwigin ja Villisilmän kuolema, Dobbyn kuolema, Fredin kuolema, oikeastaan kaikki kuolemat. Itkin myös kun Harry käveli metsään ja siinä vieressä oli Lily, James, Sirius ja Remus, itkin myös kirjan epilogin aikana ilman suurempaa syytä.

Stephenie Meyerin New Moon itkettää minua myöskin, kohdassa kun Edward lähtee. Kirjan suomennoksessa en itke, eikä edes itketä yhtään, koska kohta (tai oikeastaan koko kirja on suomennettu jotenkin kömpelösti) ei ole oikeastaan ollenkaan surullinen..

Taru Sormusten Herrasta kirjassa ei ole kovin monta itkettävä kohtaa, mutta kyllä niitäkin löytyy. Ensin itkin kun Gandalf putosi Moriassa Balrogin mukana, koska Gandalf on TSH:ssa vähän kuin Dumbledore Potterissa, eli hyvä ja sellainen jonka kuolemaa ei osaa kuvitelle ja juuri sen takia he yleensä kuolevat (vaikka eihän Gandalf kyllä kuollut, mutta silti). Toinen kohta jossa itkin niiin, eettei pysty kunnolla lukea, on kohta kun Frodo ja muut lähtee Harmaista Satamista. Kohta on hyvon tunteikas jahyvin kirjoitettu. Itken myös elokuvassa tässä kohtaa.

Tuija Lehtisen Mopo (en yleensä itke nuorten kirjoissa :D) kirjassa itkin lopussa.
(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)

Kyllä näitä varmasti muitakin löytyy, mutta ei niitä ikinä muista silloin kun pitäisi. ;)
Ole itse se muutos, minkä haluat maailmassa nähdä

lillillilli

  • Ankeuttaja
Vs: Kirjoja jotka saavat itkemään
« Vastaus #107 : Helmikuu 06, 2009, 18:35:08 »
Reija Kaskiaho: Rastas
(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)

Tuija Lehtinen: Siivet varpaiden välissä
(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)

Wendy & Richard Pini: ElfQuest
Tosi monessa kohassa. Mä nyt vaan oon tällane itkupilli :(

Ja sit varmaan tosi moni muukin kirja, mut ei nyt vaan tuu millään mieleen :/

Poissa Dobrey

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • TYMiläinen :)
Vs: Kirjoja jotka saavat itkemään
« Vastaus #108 : Helmikuu 08, 2009, 20:01:37 »
Kuoleman varjeluksissa itkin kun Dobby kuoli. Missään muussa kohdassa missään Potter-kirjassa en ole tainnut itkeä, mutta se kohta sai minut vähäsen itkemään. Ei mitään suurta nyyhkytyskohtausta, mutta niiskautuksia tuli paljon =).

Musteloitsu. Olen lukenut kirjan monta kertaa melko lyhyen ajan sisällä, ja siinä tietyssä kohdassa, kun
(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)
saan aina vedet silmiini. Tänäänkin kun luin kirjaa ties kuinka monennetta kirjaa, niin tippa linssiin jälleen kerran. Ei voi mitään. On tietysti muitakin kirjoja jotka ovat saaneet minut itkemään, ei nyt vaan tule mieleen kumma kyllä.
"But it's a true story! A true story wrapped up in fiction."

Cleo

  • Ankeuttaja
Vs: Kirjoja jotka saavat itkemään
« Vastaus #109 : Maaliskuu 08, 2009, 22:11:41 »
L.M. Montgomeryn Kotikunnaan Rilla (jos se nyt oli se) sai aikaan pahimman itkukohtauksen, minkä kirjat ovat minulle aiheuttaneet. Siis, (spoilaa kyllä) kun Walterin kerrottiin kuolleen, parahdin välittömästi dramaattisen äänekkääseen itkuun ja viskasin kirjan kaikella voimalla huoneen kauimmaiseen nurkkaan. Hmm, rupeshan se kyllä hetken päästä naurattamaan.

 

Poissa Thyone

  • Tylypahkan oikea ottelija
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Pottermore: RainWolf2
  • Tupa: Luihuinen
Vs: Kirjoja jotka saavat itkemään
« Vastaus #110 : Maaliskuu 08, 2009, 23:13:05 »
SPOILAA

L.M. Montgomeryn Kotikunnaan Rilla (jos se nyt oli se) sai aikaan pahimman itkukohtauksen, minkä kirjat ovat minulle aiheuttaneet. Siis, (spoilaa kyllä) kun Walterin kerrottiin kuolleen, parahdin välittömästi dramaattisen äänekkääseen itkuun ja viskasin kirjan kaikella voimalla huoneen kauimmaiseen nurkkaan.
Allekirjoitan. Walter oli tuon kyseisen sukupolven ehdoton lempihahmo, ja hänen kaatumisensa oli muutenkin julminta koskaan, koska hän oli sellainen, jonka ei olisi ikinä pitänyt kuolla niin likaisesti ja ällöttävästi kuin sodassa kaadutaan. Mutta tämä nyt oli taas niitä ratkaisuja, jotka lukiessa tuntuivat niin vääriltä kuin tuntua vaan voi, mutta jotka olisin kirjoittaessa ehkä itsekin tehnyt. Toinen kohta, jossa olen itkent joka ainoalla lukukerralla, oli se, missä Jem tulee kotiin sekä tietysti Kennethin kotiintulo ja romanttinen kohtaaminen kuistilla. Viimeisimmällä lukukerralla taisin kylläkin itkeä aika lailla koko kirjan.
practice random acts of kindness

Poissa Pomdidali

  • Juustokakku
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
Vs: Kirjoja jotka saavat itkemään
« Vastaus #111 : Maaliskuu 21, 2009, 11:25:45 »
En edes ala luetella tähän kaikkia kirjoja joita lukiessa olen itkenyt, koska minä itken niin herkästi elokuvia katsellessa ja kirjoja lukiessa. En ole varsinaisesti mitenkään romanttinen ihminen, mutta en voi sille mitään että itken yleensä jos kaksi toisilleen tarkoitettua rakastavaista eivät saa toisiaan -se on jotenkin niin riipaisevaa. Ja tietenkin kun lempihahmot kuolevat; Feeniksin Killan lopussa itkin niin vuolaasti että meinasin jättäytyä koulusta seuraavana päivänä kun silmät olivat turvonneet umpeen. ;)

Viimeisin kirja jota lukiessa olen itkenyt oli Stephenie Meyerin New Moon
(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)

Yleensäkin jos joku kohta kirjassa/elokuvassa saa minut itkemään, se tekee sen joka kerta. Olen lukenut Alcottin ja Montgomeryn kirjat niin moneen kertaan etten enää pysy laskuissa mukana ja joka kerta samat kohdat saavat kyyneleet silmiini.
Who'd want to be men of the people
When there's people like you?

Poissa jerusa

  • bibliofiili
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
Vs: Kirjoja jotka saavat itkemään
« Vastaus #112 : Maaliskuu 25, 2009, 20:57:15 »
SPOILAA!
Ennen en itkenyt lukiessani paljoakaan, mutta nyt alan kyynelehtiä jos on vähänkin liikuttava kohta. Harry Pottereissa olen itkeyt kun minulle tärkeät henkilöt ovat kuolleet. Fredin kuolemaa KV:ssä en edes tajunnut kun se oli niin huonosti selitetty. En ehtinyt itkeä. Enkä suostu uskomaan että toinen kaksosista kuolee! KV oli monella tapaa muutenkin surullinenja itkettävä, ei vain kuolemien takia.

Taru Sormusten Herrasta, Kuninkaan Paluu, se vihoviimeinen kohta jossa Frodo lähtee, on tosi liikuttava. Myös leffassa se kohta on tosi kauniisti kuvattu ja ihana. Veljeni aina ihmettelee että mitä pillitän kun katsotaan leffaa. ("ei tuo ole edes surullinen, eihän tuossa edes kukaan kuole.")

No Stephenie Meyerin Uusikuu on sellainen kirja jossa itkin ihan kuin olisin itse ollut Bella jonka Edward jätti. Uusikuu oli muutenkin hirveän surullinen ja ahdistava, alussa en pystynyt lukemaan sitä paljoakaan ennen kuin aloin itse miettiä omia huolia ja miten toisella voikin mennä noin paljon huonommin ja nyyh nyyh.. Kirjan tunnelma erosi monella tapaa Houkutuksesta, jota oli paljon kivempi lukea ja tunnelmakin oli vapautuneempi.

En tykkää lukea muiden ilmoilla, koska sitten muut ihmettelee kun pillitän vieressä. Omassa huoneessa ja omassa rauhassa on kiva lukea, eikä kukaan tule kysymään että mikä hätänä ja onko kaikki kunnossa. Ylipäätään itken monissa kirjoissa, mutta nuo ovat jotenkin mainittavimman arvoiset.
« Viimeksi muokattu: Maaliskuu 25, 2009, 21:01:26 kirjoittanut jerusa »
Mielikuvitus on tärkeämpää kuin tieto.

Poissa Lusitania

  • Paluumuuttaja
  • Vuotislainen
  • So you screwed up
Vs: Kirjoja jotka saavat itkemään
« Vastaus #113 : Huhtikuu 10, 2009, 23:00:27 »
Tänään luin yhteen putkeen Cecelia Ahernin P.s rakastan sinua, ja itkin liioittelematta noin kolmekymmentä kertaa.
En tiedä miksen kestä kuoleman kuvausta kirjoissa, tässä se oli niin hyvin kuvattu, että itseänikin sattui.
Kirjahan perustuu siihen, että Hollyn aviomies on kuollut, ja hänen elämänsä menee aivan uusiksi. Koko kirja on oikeastaan yhtä rosoista ja sirpaleista särkynyttä elämää, enkä minä vaan kestänyt lukea sitä kaikkea tuskaa itkemättä.
Muistot ovat minulle itselleni todella rakas asia, ja vaikken tähän kirjaan muuten samaistu, tuntui niin kamalalta, kun Hollyllä oli jäljellä vain ajatuksia. Myös kirjan riidat ja ongelmat koskettivat oikeasti, vaikka aluksi pidin koko tarinaa romanttisena hömppänä.

Lukiessani itkin pienesti ja usein, aina kun sain nieltyä kyyneleet, tuli taas joku koskettava kohta.
Ihanaa ja hirveää. :3
Help will always be given at Hogwarts to those who ask for it.

Poissa Cheo

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Luihuinen
Vs: Kirjoja jotka saavat itkemään
« Vastaus #114 : Huhtikuu 12, 2009, 21:06:09 »
En itseasiassa ole itkenyt kovinkaan monessa kirjassa, mutta niitäkin on. Ensimmäiset kirjat, missä silmäni kostuivat, olivat Sweet Valley - Kuilun reunalla kun (marysuemainen, kylläkin) Regina kuoli :( Se oli niin turhaa ja kerrottu niin kauniisti ja kaikkien tuska oli ihanan aitoa. En itseasiassa pidä SV:stä niin paljon enää, mutta tämä oli aina suosikkini ja aijon lukea sen vielä joskus uudestaan. Myös sen jälkeinen kirja, Hintana yksinäisyys oli hyvä, vaikken itkenyt. Molly oli niin yksinäinen ja tunsi tunnontuskia Reginan kuolemasta. Ja Tricia Martinin kuolema samaisissa kirjoissa oli surullista.

Ja sitten Friikkisirkus kun Darren viettää viimeisiä päiviään perheensä kanssa ja ymmärtää kuinka paljon heitä rakastaa. Aina kun luen tätä kirjaa, tiedän sen kohdan olevan ihanaa kidutusta.

En yleensä itke Pottereissa, vaikka ne ovat lempikirjojani, mutta kerran kun luin Liekehtivää Pikaria, minulle tuli kyyneleet silmiin. Se oli vaan niin koskettavaa kun Dumbledore sanoi että Cedricin kuolemaa ei saa unohtaa. Pysähdyin siihen paikkaan, vaikka olen lukenut kirjan ennenkin.

Nancy oli kanssa sellainen kirja mikä kosketti. Kaiken sen taistelun jälkeen Nancy sai vihdoin rauhan ja vaikka hän oli ollut hankala ihminen, hänen perheensä silti välitti hänestä.

Silta salaiseen maahan itkettää aina :( Leslien kuolema oli vaan niin surullista!
« Viimeksi muokattu: Toukokuu 14, 2010, 13:53:49 kirjoittanut Cheo »
"Sinä olet myrskysi luovinut, Jamie. Nyt selkenee."

Poissa Haltiamieli

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
    • Photography
  • Pottermore: MirrorSand193 / NettleIce25622 / SickleNox2785
  • Tupa: Puuskupuh
Vs: Kirjoja jotka saavat itkemään
« Vastaus #115 : Huhtikuu 15, 2009, 15:57:23 »
Minut sai itkemään, ihme ja kumma, lastenkirja Silta Salaiseen Maahaan. Sama juttu sen elokuvaversiossa. Minä vain yksinkertaisesti aloin itkemään kun toinen päähenkilöistä kuolee.. Saa nähdä miten selviydyn hengissä englannin kielellä sen kirjan lukemisesta.

Muuten en ole vielä törmännyt kirjoihin jotka olisivat itkettäneet. Kummallista sinänsä, joten odotan sellaisia kirjoja.
If more of us valued food and cheer and song above hoarded gold, it would be a merrier world.

Poissa adswil

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
Vs: Kirjoja jotka saavat itkemään
« Vastaus #116 : Huhtikuu 15, 2009, 20:51:32 »
Itken tosi usein kirjoja lukiessani, joten lienee mahdotonta edes muistaa, mitä kaikkia kirjoja tähän nyt pitäisi luetella :D Olen kuitenkin tosi tunteellinen ihminen, ja kuvitteellisillakin tarinoilla on minuun suuri vaikutus - ja mainittakoon nyt pienenä sivuhuomautuksena, että itken usein jopa dokumentteja katsoessani (eikö se jo osoita aikamoista itkupilliyttä?).

Mutta niistä kirjoista, ainakin Taru Sormusten Herrasta itkettää jokaisella lukukerralla. Kuninkaan paluuta lukiessani itken aina varmaan ainakin viimeiset 200 sivua suunnilleen tauotta, sillä se on vaan niin liikuttava, vaikka kaikki lopulta päättyykin omalla tavallaan hyvin. Mutta kaikkein itkettävin kohta TSH:ssa on se, kun hobitit lähtevät takaisin Kontuun ja Sormuksen Saattue eroaa lopullisesti. Jotenkin kauhea ajatus, että noin syvän ystävyyssuhteen kehittäneet ihmiset (ja muut otukset) eroavatkin yhtäkkiä melko lopullisesti </3 Ja kuitenkin kaikille lempihahmoilleni käy niin hyvin, että alkaa ihan ilosta itkettää.

Myös Harry Pottereita lukiessani olen itkeskellyt aika usein, varsinkin Kuoleman varjelukset itkettää takuuvarmasti aina. Liian moni lempihahmoni kuolee, mutta toisaalta kaikkea mukavaakin tapahtuu, ja lopulta kaikki on taas hyvin - onnelliset loputkin osaavat olla erittäin koskettavia!

Muista kirjoista ainakin Kotiopettajattaren romaani ja Tuulen viemää ovat melko varmoja itkettäjiä.
In my world love is for poets - so I'm trying to be one.

Gretel

  • Ankeuttaja
Vs: Kirjoja jotka saavat itkemään
« Vastaus #117 : Toukokuu 06, 2009, 21:32:30 »
No, J.K Rowling on aika lailla huolehtinut tuosta kyynelkanavien puhdistumisesta aika ajoin, varsin ikävällä tavalla kylläkin, lempihahmojen tappaminen ei ole se kaikista mukavin asia kirjoissa. (Viestini SPOILAA btw.)

Harry Potter ja Feeniksin kilta on elämäni karmein lukukokemus. Sirius oli lempihahmoni, ja olin todella kiintynyt hänen persoonaansa, olisin janonnut lisää tietoa hänen perheestään ja menneisyydestään. Lisäksi kosketti se, että hän oli Harryn ainoa perhe, ja sekin riistettiin pois.

Puoliverisessä prinssissä tuskin tarvitsee perustella? Kaikkivoipa Dumbledore. Siinä tosiaan kuoli toivo mukana.

Ja sitten Kuoleman varjelukset. Kuinka monta hyvää hahmoa voi kuolla? Aloin itkeä jo siinä vaiheessa, kun Hedwig kuoli, puhumattakaan Dobbyn kohtalosta. Lupin ja Tonks olivat kova pala, rakastan Kelmejä, ja nyt kaikki heistä ovat poissa. Pikku Teddy menetti vanhempansa, mikä on enemmän kuin julmaa. Myös Fredin kuolema järkytti todella, olen itse kaksonen, ja todella repi sydäntä, että Gred ja Feorge erotettiin toisistaan. Kirja on kaiken kaikkiaan kamalin kaikista Pottereista, ja pelkään lukea sitä uudelleen.
 
Sata yksi syytä on uusi löytö, joka kosketti henkilökohtaisuutensa takia. Tarina alkoholisti-isästä ja avioerosta on vähän liian tuttu minulle, kyllä sattui lukea. Se tunne, miten lapsi syyttää itseään, oli todella vahvasti läsnä.

Aikavartio - trilogiasta löytyy myös koskettavia kohtauksia, kaikista kolmesta kirjasta. Kuolemat lähinnä, henkilöitä en viitsi tässäkin paljastaa.

Rakkaus, menetys. Ne itkettävät aina. Ja omakohtaisuus. Muokkailen viestiä, kun ehdin lisäillä lisää näitä. :)

Poissa parma

  • The Demented One
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Putoamista tyylillä
Vs: Kirjoja jotka saavat itkemään
« Vastaus #118 : Kesäkuu 04, 2009, 18:04:40 »
Tuota, minä itken aika helposti kirjaa lukiessa. Varsinkin jos satun muutenkin olemaan herkällä tuulella/elämässä on parhaillaan menossa jotain... epämukavaa. Silloin kirjan aiheuttamat ja jo valmiina päässä olleet tunteet pääsevät sekoittumaan ja hyökkäämään yhdistetyin voimin kohti viatonta lukijaa.

Potterita lukiessa olen itkenyt muistaakseni kaikissa kolmessa viimeisessä. Ainakin. En ole varma muista. Viimeinen oli pahin. En ole vieläkään uskaltanut lukea sitä suomeksi koska pelkään, että se synnyttää vielä kovempia tunnekuohuja. Myöskin Universumien tomu -trilogian viimeinen osa Maaginen kaukoputki saa aina itkemään,
(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)
En muista kirjailijaa, mutta luin tässä jokin aika sitten nuortenkirjan nimeltä Rakas Mikael. Alku varsinkin tuotti minulle hurjia itkukohtauksia, kirja nimittäin kertoo pojasta, joka kuolee, ja jonka tyttöystävä sitten tajuaakin olevansa raskaana, muttei ehdi kertoa sitä pojalle. Narnian tarinoiden viimeinen kirja ja viimeiset sivut. Nyyh. Itken ehkä enemminkin onnesta tms. niitä lukiessa. En ainakaan sanoisi sillä olevan mitään tekemistä surullisuuden kanssa, ainakaan sillä normaalilla tasolla. Sitten täytyy tietenkin mainita S Meyerin New Moon eli Uusikuu, kaikki kirjan lukeneet varmaan tietävätkin että itkettävin kohta on kun
(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)
Voi minua hölmöä. Myös Breaking Dawn itketti, erityisesti se kohtaus kun
(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)
Ja The Host, eli siis Vieras suomeksi. Itkin varmaan pari ensimmäistä lukua putkeen, kun Melanie alkoi näyttää muistoja Jaredista Wandalle. Ja tietty lopussa. Ai niin, ja Henning Mankellin Tuulten poika! ;( Se oli kamala. Tai siis ihana, mutta loppu oli ihan mielettömän surullinen. Suosittelen kuitenkin kaikille oikein lämpimästi.
Mtään muuta ei nyt tule mieleen, vaikka olenkin aivan varma, että näitä on vaikka kuinka paljon.

Välillä tuntuu(tai sitten hiukan useamminkin, eh), että itken vähän turhankin herkästi kirjaa lukiessani. Yritän kuitenkin aina lukea (köh) illalla myöhään, niin että jos tulee jokin itkettävä kohtaus, ei tarvitse järkyttää kanssa-asujia turvonneilla silmillä. Kuitenkin yleensä ne kirjat, jotka itkettävät, ovat myös hyviä. Tai ainakin hyviä herättämään tunteita. Onhan sekin jotain, vaikka sitten itkisikin vain kirjan huonoutta.
Tie Miehen Sydämeen Käy Kairon Kautta
Niin kauan kuin kuulen lokkien kiljunnan,
tiedän olevani elossa.

Poissa Hobi

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
Vs: Kirjoja jotka saavat itkemään
« Vastaus #119 : Kesäkuu 18, 2009, 22:54:29 »
Spoilaa näitä kirjoja.

Ensimmäinen kirja jossa ovat silmät kostuneet, oli yhdeksänvuotiaana luettu Goosebumps- kirja nimeltä Kummitusnaapuri. En muista miksi se oli mielestäni niin surullinen..
Sitten silmät kostuvat luettuani Darren Shanin Friikkisirkuksen ja Vampyyrin oppipojan. Friikkisirkuksessa on niin surullista kun Darren joutuu hyvästelemään perheensä ja se ns. hautajaiskohta, se oli silkkaa kidutusta. Lisäksi sen kun Darren hyvästelee kotikaupunkinsa ja kuvittelee jokaisen kerrostalon pilvenpiirtäjänä oli surullista. Vampyyrin oppipojassa taas Samin kuolema riipii sydäntäni.
Olin koulussa kun luin Silta salaiseen maahan ja olin siinä kohdassa missä Leslie on kuollut. Ah, se oli niin järjettömän surullista ja jouduin räpyttelemään koko ajan silmiäni.
Kerran kirjastossa selailin yhden kirjasarjan ensimmäistä osaa. Aiheena kirjassa oli siis se, että jokin hirvittävän iso komeetta/sen sellainen iskeytyy maahan, ja pientä osaa ihmisistä aletaan pelastaa jollekkin alukselle. Siinä oli kaksi herkkää kohtaa, mitä selailin: Yksi kirjan päähenkilöistä joka pääsee alukselle, tapaa ihmisen joka ei pääse (kyseinen ihminen siis tietää asiasta) alukselle ja he keskustelevat hieman. Yhtäkkiä tämä mies, joka ei pääse alukseen, näyttää kuvan lapsistaan ja on sanomaisillaan jotain, mutta ei sitten sanokkaan. Sitten tää päähenkilö ajattelee jotain todella ihanaa, mutten muista mitä. Se oli jotain että mitä sanoa ihmiselle joka jotain..
Ja se toinen kohta oli, kun tää poika katsoo aluksesta maapallon tuhoutuvan, halkeavan.. Silloin päätin että jos maapallo tulee tiensä päähän kun minä olen vielä täällä ja vaikka tilaantuisikin mahdollisuus päästä jonnekkin alukseen joka vie turvaan, minä jään maapallolle kuolemaan.
Kerran yöllä kun luin Kuoleman Varjeluksia ja eteeni tuli se kohta missä Fred kuolee ja sen jälkeisen sivun ne "Maailma oli pysähtynyt mutta miksei taistelu lakannut...", niin siinä kohdassa silmät kostui.
Me kolme ja jengi, noh en itkenyt kun Johnny ja Dally kuoli mutta surullista se kyllä oli. "Kaks mun ystävääni oli kuollu sinä iltana: toinen sankarina, toinen huligaanina." - "Dally ei kuollu sankarina. Se kuoli väkivaltaisesti ja nuorena ja epätoivoisena, ihan niinkun me kaikki tiedettiin et se joskus kuolis. Ihan niinkun Tim Shepard ja Curly Shepard ja Brumlyn pojat ja ne muut kaverit mitä me tunnettiin kuolis joskus. Mut Johnny oli oikeessa. Se kuoli urhoollisesti."
Yhdessä niissä Roswellin kirjoissa oli alussa sellainen hautajaiskohta, kun se Valentin "poika", se humanoidipoika oli kuollut. Se oli vaan niin surullista. Nyt olen kyllä sitä mieltä että pitäisi nämä lukea uudelleen :--D
Deborah Spungenin Nancy on ihan mielettömän upea ja surullinen kirja. Silmät kostuivat lukiessani sitä loppua, se oli todella surullista.. Siinä todella tuntee Nancyn tuskan (sekä muun perheen tuskan ja neuvottomuuden). Joissain kohdissa tulisi mieli Nancyn tapaan itkeä kaiken epäreiluutta..

// Gilraen, joo, oli se se :DD
« Viimeksi muokattu: Helmikuu 12, 2010, 23:52:13 kirjoittanut Hobi »
I was the lycky one
Reading letters, not writing them
Taking pictures of anyone
I know

Poissa Iiri

  • Glitterati
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • <3
  • Pottermore: PixieDraconis24786
  • Tupa: Tuvaton
Vs: Kirjoja jotka saavat itkemään
« Vastaus #120 : Kesäkuu 19, 2009, 13:52:06 »
Hobi, toi viimenen mitä kuvailit lienee Remnants tai mikälie sen nimi nyt olikaan?

Muttajoo. Tuleehan sitä joskus kyynelehdittyä lukiessa. Useinkin, jotain hyvää kirjaa lukiessa saattaa kyyneleet valua vaikka kohta ei olisikaan mikään erityisen surullinen, ja vastaavasti lukiessa huonommin kirjoitettuja kirjoja ei liikuta oikein mikään. Se on paljon kiinni siitäkin, miten ne asiat esittää.

Laittelen nyt noita spoilereihin koska itse vihaan juonipaljastuksia, mur. Tarussa Sormusten Herrasta oli pari tosi liikuttavaa kohtaa:
(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)

Susan Cooperin Kultakaapu, Siniviitta oli kanssa:
(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)
Niin ja nyt kun lueskelin noita aiempia viestejä, niin Me kolme ja jengi sai kyynelet silmiin myös. (Ja myös S.E. Hintonin Olimme kuin veljet ja Taistelukala, niisk)
Blaa, eipä nyt just tuu muuta mieleen. Näitä on kyllä paljon enemmänkin. Ihan pakko on myöskin sanoa, että viimeksi tuli kyyneleet silmiin lukiessa Don Rosan Roope Ankan elämä ja teot kakkosta :DDD Uskokaa pois.

//Näköjään olinkin kirjoittanut tänne jo aiemmin o.O Whaa.
« Viimeksi muokattu: Kesäkuu 20, 2009, 12:53:10 kirjoittanut Gilraen »
Gilraen -> Iiri

Poissa Catnip

  • Mestarietsivä
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Rohkelikko
Vs: Kirjoja jotka saavat itkemään
« Vastaus #121 : Kesäkuu 19, 2009, 14:05:17 »
Yleensä en itke yhtään millekkään, mutta tuleehan tippa joskus lukiessa linssiin. Ensimmäisen kerran itkin (Kun katsoin jotain Nalle Puh elokuvaa 8D), kun luin Jennifer Holmin Jokilaakson ainoa tyttö kirjaa. Suosittelen tuota kirjaa! Aivan ihana ja surullinen. ^^ En ainakaan muista, että aiemmin olisin parkunut ennen tuota... Tai sitten oli se kun luin Viirun ja Pesosen joulupuuhia (Tai äiti luki joskus kun olin pieni) ja Viiru katosi niin itkin. :--D En muista.

Viimeistä Potteria lukiessani taisin itkeä. Kyllä olen muillekkin kirjoille itkenyt, mutta nyt ei muistu mieleen. :--o

Poissa aiii

  • se yksinäinen
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Pottermore: SkyKey55
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Kirjoja jotka saavat itkemään
« Vastaus #122 : Kesäkuu 22, 2009, 23:25:18 »
Aikavartio - trilogiasta löytyy myös koskettavia kohtauksia, kaikista kolmesta kirjasta. Kuolemat lähinnä, henkilöitä en viitsi tässäkin paljastaa.
Mä ainakin itkin Marianne Curleyn Aikavartio-trilogian lopussa. Se oli taitavasti kirjoitettu ja todella surullinen. Mutta ei tule kyllä mieleen toista kirjaa, joka olisi saanut minut itkemään. On kyllä monia kirjoja, jotka saa silmät kostumaan.

Tää sarja oli aika koskettava.

Kuoleman varjelukset itketti, niinkun  pari muutakin potter kirjaa. Sitten myös Universumin tomu sarjassa pari kohtaa itketti.

On sitte niitä muitakin, nyt vaan ei muistu mieleen.

Poissa moottorisaha

  • Voldemortisti
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • be loud, let your colors show.
  • Tupa: Luihuinen
Vs: Kirjoja jotka saavat itkemään
« Vastaus #123 : Heinäkuu 14, 2009, 12:15:45 »
Tamara McKinleyn Matildan Viimeinen Valssi oli kyllä sellainen teos, että sai tämänkin tunnekuolleen vollottamaan. Paljastan tässä lukemattomuuteni myöntämällä, että maailmassa on varmasti paljon surullisempiakin kirjoja, en nimittäin ole mitään suuria lukuihmisiä, mutta tämä tarina vaan niin imaisi minut, ettei itkulta voinut välttyä.
   Muutenkin äärimmäisen kaunis kirja. Kuten takakannessakin lukee, "Tarina jää soimaan lukijan korviin kuin kaihoisa sävelmä."

Pahimmat itkut olen kuitenkin vääntänyt tunnetusti Siriuksen kuollessa Feeniksen killassa. Se oli ensimmäinen itku joka minulta on purskahtanut lukiessani, mikä varmaankin vielä osaltaan vahvisti tunnetta.
When you say it's dead and gone, yes, I know you're wrong

Raiku

  • Ankeuttaja
Vs: Kirjoja jotka saavat itkemään
« Vastaus #124 : Heinäkuu 23, 2009, 16:13:34 »
Richard Adamsin Ruohometsän kansa on varmaan ikuinen heikkouteni. Olen lukenut kyseisen (loistavan) opuksen läpi neljätoista kertaa (kyllä, lukua on pidetty), ja onnistun lopussa jotenkin aina liikuttumaan kyyneliin. Lisäksi kirjassa on monta kohtaa, jotka jotenkin saavat aikaan kylmänväreitä selässä ja kyyneleitä silmissä.

Kuninkaan paluu (J.R.R. Tolkien) on toinen opus jonka lopussa en saa hillittyä itseäni. Mutta toisaalta, kerran lauleskelin siivotessani kyseisen kirjan elokuvasovituksesta löytyvää Annie Lennoxin Into the West -kappaletta ja oho, pillahdin itkuun. Siinä vaiheessa tunsin oloni kyllä äärettömän säälittäväksi. :D

Walter Moersin Uinuvien kirjojen kaupunki on kuitenkin irrottanut pahimmat (vai parhaimmat) itkut koskaan. En ollut enkä ole kirjailijan muita teoksia lukenut, mutta kun yksi on nimetty noin - härrekyyd, pakkohan se oli kirjastosta mukaan napata! Olin kyllä viimeisiä sivuja lukiessa hyvin väsynyt ja hyvin tunteellisella päällä muutenkin, mutta ei kai se sitä tosiasiaa muuta että itkin ehkä viisi minuuttia ihan kunnon itkua.

Mitäs vielä... no, nuo kunnon itkut muistan myös Stephenie Meyerin Vieraan lopusta. Oli sekin niin surullista että snif.