Kirjoittaja Aihe: Kirjoja jotka saavat itkemään  (Luettu 30219 kertaa)

0 vuotislaista ja 1 Ankeuttaja kyttää tätä aihetta.

manzy

  • Ankeuttaja
Kirjoja jotka saavat itkemään
« : Syyskuu 12, 2004, 15:03:47 »
en löytänyt tälläistä topiccia haullakaan, mutta jos tälläinen on jo niin tän saa poistaa

eli, mitkä kirjat on saanu teidät itkemään?
mulla näitä on vaikka kuinka paljon mutta luettelen nyt kaikista tärkeimmät...

kaikki Potterit ja kohtiakin on niin paljon etten viitti ees luetella;)

Näkymätön Elina se oli vaan jotankin niin ihana ja järkyttävä

LotR tosi monessa kohtaa! esim. Boromirin kuolema ja kun frodo lähtee...

Perhosen Lento SPOILAA  kun se-tyttö (nimi ei tuu ny mieleen) joka teki sen itsarin löysetään sieltä vessasta

Anne Frank- Nuoren tytön päiväkirja itkin aika lailla alusta loppuun.
Musta aika järkyttävä kirja ku tietää et kaikki on totta..

miulle käy aina niin kun luen jotain kirjaa, joku tietty tulee mun huoneesee ja ihmettelee mitä mä pillitän.
sitte ku siihen koittaa sanoo jotai et mä luen niin kyllä kattotaan kummasti päälle;)
mut minkäs sille voi, tämmönen kun on..

mut nyt vuoro teille...


//Tinna tahtoo muistuttaa kaikkien gallup-viestien, jossa ei ole muuta kuin luettelo kirjoista, jotka itkettivät, päätyvän roskiin. Eli siis, mikä oli niin surullista, mikä sai sinut itkemään ja miksi kyseinen kirja sai sinut itkemään?

//Eikä unohdeta mainita spoilerista ja laittaa spoiler-varoitusta punaiseksi. Huomattavasta määrästä viestejä puuttui kokonaan varoitukset. Kiitos, Tinna

Mirachiel

  • Ankeuttaja
Kirjoja jotka saavat itkemään
« Vastaus #1 : Syyskuu 12, 2004, 17:06:00 »
Ihana topic.
Koska kirjat ihan totta saa usein ihmiset itkemään. Varsinkin jos on todella päässyt sisälle kirjan tarinaan.
Minä olen itkenyt monessa, tässä muutamia:

(Spolereita)

Harry Potter ja Feeniksin kilta - Siis. No tämän tietyn henkilön kuoleminen kirjassa herätti armottoman tunteen purkauksen. Näin myöhemmin ei jaksa ajatella että hän olisi kuollut. En usko että on. Siksi itkin vain yhdesti sen takia.

Taru Sormusten Herrasta, Kuninkaan paluu - Itkin ihan lopussa kun Frodo lähti. (Elokuvankin aikana itkin tässä kohdassa, lisäksi jossain kohdassa Aragornin kruunajaisista)

Universumien tomu sarja, Maaginen Kaukoputki - Willin ja Lyran ero oli kaamea. En kestänyt ajatella sitä. Kamalaa. ;__;

Althalus, matka maailman ääriin - Josain kohdissa itkin, en muista edes enää.

Hobitti, eli sinne ja takaisin - Thorin Tammikilven kuolema oli surullinen, koska Thorin oli kääpiöistä ihanin, mielestäni.

Tiikerien tytär - Muutamien tiikerien kuoleminen itketti.

Huu. Siinäp on nyt sellaista listaa. En ainakaan muista muita, mutta eivätköhän nuo nyt ainakin aluksi kelpaa. Lisään muita jos muistan, tai jos luen jotain itkettävää. *naurahtaa*

Shiloh

  • Ankeuttaja
Kirjoja jotka saavat itkemään
« Vastaus #2 : Syyskuu 12, 2004, 17:14:21 »
Minut on saanut itkemään vain yksi kirja, mutta sen se teki myös kunnolla.
SPOILAA
Eli Dalton Trumbon kirja Sotilaspoika.
Se on tarina ensimmäisessä maailmansodassa haavoittuneesta Jimmystä, joka herää sotasairaalassa kuurona, mykkänä, sokeana, halvaantuneena ja kätensä ja jalkansa menettäneenä. Ainut kosketus ulkomaailmaan on tuntoaisti ja kyky liikuttaa hieman päätä. Kirja kertoo Jimmyn noin kuudesta vuodesta sairaalassa.
Erittäin koskettava kirja.
Suosittelen, mutta en heikkohermoisille.
Vuoteessa makaava Jimmy vierailee yhä unissani vaikka luin kirjan kolmisen kuukautta sitten.

//Tinna lisäsi spoiler-varoituksen.

arty

  • Ankeuttaja
Kirjoja jotka saavat itkemään
« Vastaus #3 : Syyskuu 12, 2004, 18:50:37 »
Monet kirjat on saanu mut itkemää mut tässä joitain esimerkkejä:

James Herriot, Ystävistäni hellydellä:(spoilaa) Kohassa missä Herriotin yritys hoitaa kapia epäonnistuu...


en muista kirjailija nimeä mut kirjan nimi oli koiranpentuja komerossa itkin vaa ku luin sen ekaa kertaa. Sillon mun veli vähän ihmetteli et mille mä pillitän... :)

Torey Hayden, Tiikerin lapsi: Siinä vaa on jotain nii kauheita kohtia et käy sääliks...

onhan niitä paljon muitaki mut nää tuli nyt ekaks mielee... Muoksin jos tulee viel jotain...

Muoks:/ tuli täs just mielee Deborah Spungenin Nancy, mun piti tehä siitä suullinen kirjaesitelmä koulussa. No sitä pitäessä meinas tulla tippa linssii oli siinä itkussa pitelemistä... Sitä lukiessa itkin...[/b]

Poissa Leida

  • Hanhensulkakynä
  • Vuotislainen
Kirjoja jotka saavat itkemään
« Vastaus #4 : Syyskuu 14, 2004, 19:04:08 »
Minä olen myös auttamaton itkupilli, meilläkään kukaan ei tunnu ymmärtävän sitä, että kirjaan voi syventyä niin kovasti, että tulee oikeasti tippa silmään. Ääneen nauraminen on myös ainoastaan minun tapani. Kummallista!

Mutta asiaan:
Spoilaa

Taru sormusten herrassa itkin monessakin kohtaa. Yksi kauheimmista oli se missä Sam luulee Frodon kuolleen, eli se Lukitar-kohta. Olin itsekin varma, että Frodo on kuollut, joten itku tuli helposti. Loppu on myös tosi surullinen, siis Frodon satamiin lähtö.

Feeniksin killan Sirius kohta itketti myös. En ole vielä kunnolla tajunnut, että Sirius on kuollut. Luultavasti ymmärrän sen vasta kuudennessa kirjassa.

L.M. Montgomeryn Anna sarjan viimeisessä kirjassa, Kotikunnaan Rillassa itkin Walterin kuollessa. Se on uskomattoman surullinen kohta.

Siinä olivat varmaan ne tärkeimmät, mutta muitakin kyllä löytyy.

Muoks. Peter Pohl & Ginna Gieth: Sinä ja minä ikuisesti, tämä pääsi unohtumaan. On alusta loppuun tosi surullinen, pillitin useammassakin kohdassa.
"I believe you find life such a problem because you think there are the good people and the bad people", said the man. "You´re wrong, of course. There are, always and only, the bad people, but some of them are on opposite sides."
-Terry Pratchett: Guards! Guards!-

Iita

  • Ankeuttaja
Kirjoja jotka saavat itkemään
« Vastaus #5 : Syyskuu 14, 2004, 23:23:36 »
Minä en helposti itke enkä naura minkään kirjan (tai elokuvan tai muunkaan fiktiivisen tuotteen) takia, mutta muistan kaksi kirjaa, joita lukiessani olen itkenyt.

Ensimmäinen on Deborah Spungenin Nancy, toinen Torey Haydenin Tiikerin lapsi. Kummatkin perustuvat tositapahtumiin, joka on yksi syy siihen, miksi ne itkettävät. Kumpikin kertoo tytöstä (kumpikin kirja siis eri tytöistä, ei suinkaan samasta), jolla ei todellakaan ole kaikki hyvin. Enempää en nyt kerro, ettei kukaan spoilaannu, mutta tippa tuli linssiin kumpaakin lukiessa.

En ole itkenyt Pottereita tai Sormusten herraa lukiessani, niin kuin monet täällä, eli edellä mainitut kirjat ovat todellakin olleet surullisia. Ainakin minun mielestäni, jos joku on eri mieltä, niin sillehän en voi mitään. Mutta jos luette jomman kumman noista kirjoista, niin pitäkää mielessä, että kyseessä on tositarina. Se ei ole fiktiota, vaan totisinta totta.

Poissa Joku

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Pottermore: MarauderIce16727
  • Tupa: Luihuinen
Kirjoja jotka saavat itkemään
« Vastaus #6 : Syyskuu 15, 2004, 18:16:49 »
Aah, tällaista topicia olen jo odotellutkin! ^^ Ihanaa.

[SPOILEREITA muuten on sitten pitkin viestiä!]

Mutta siis. Ensimmäinen joka nyt tulee mieleeni, on tottakai Emily Brontën Humiseva harju. Siinä on itseasiassa hyvinkin monta kohtaa, jotka saa minut rääkymään, mutta pitää nyt mainita ainakin se kohta, kun Nelly kertoo Heathcliffille Cathyn kuolemasta. I cannot live without my life - I cannot live without my soul! Ahh. Ja myös se kohta kun Cathy niissä kuumehoureissaan hourii. T.T Ja monia muita. Itse asiassa koko kirja itsessään itkettää minua. (noh, ei nyt AIVAN)

Toinen kirja mikä nyt täytyy mainita, on tietenkin OotP. Ja luulisi kaikkien tietävän miksi.

Ja sitten viellä Margit Sandemon Jääkansan tarina -kirjoissa itkin lähes aina kun joku(/jotkut) ihana henkilö kuoli. Eli aika usein.

Ja ja ja ja, mitäs niitä muita olikaan... *miettii, miettii, miettii* *ei muista* No, eipä sillä väliä. Johan noita tuossa olikin.

Erdolliel

  • Ankeuttaja
Kirjoja jotka saavat itkemään
« Vastaus #7 : Syyskuu 16, 2004, 13:02:49 »
Olen niin nyyhkis että itken todella monia kirjoja lukiessani, en edes muista kaikkia. Mutta nyt ensiksi tulee mieleen:

Taru Sormusten Herrasta-trilogia:
Tässä on moniakin kohtia, esim. Arwenin ja Aragornin häät, Boromirin kuolema, Frodon & muiden lähtö Länteen, kun Éowyn ja Faramir löysivät toisensa...:)

SPOILERI
Harry Potter ja Feeniksin kilta:
No, Siriuksen kuolema. Kun luin ensimmäisen kerran asiasta, en itkenyt, oli vain jotenkin tyhjä olo...Nykyään aina itken siinä kohdassa, vaikka en veilä oikein suostu uskomaan sitä että Sirius putosi.

S.E. Hinton - Me kolme ja jengi:
Tämä kirja oli pakollinen luettava äikäntunnilla, ja en kehtaa kellekään kaverilleni sanoa että itkin tässä...:) Kirjan loppu oli vain koskettava, kun päähenkilön kaksi ystävää kuolivat, toinen sairaalaan ja toinen poliisien toimesta.

Ja on tosiaan äärimmäisen noloa, jos joku saa kiinni hirveästä vollotuksesta...:D

Poissa Ruiskaunokki

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Luihuinen
Kirjoja jotka saavat itkemään
« Vastaus #8 : Syyskuu 16, 2004, 19:52:31 »
Aika moni kirja saa minut itkemään. Mistäs aloittaisin... Spoilereita.

Pottereista ainakin AV, LP ja FK. FK:ssa kaikkein eniten, muutamassakin kohtaa, alkupuolella ja lopussa (tiedätte kyllä mikä).

Universumien Tomu -trilogian päätösosa Maaginen kaukoputki. Lyran ja Willin ero.

Muuta Redwallin taru -sarjasta.
Soturi Matiaksen miekka. Etenkin loppu, kun Matias ja Ruiskaunokki menevät naimisiin.
Sammalkukkametsän sota. Aika lailla monessa kohtaa oli jotenkin liikuttavaa, lähinnä Martinin takia.
Mattimeo. Mattimeon ja hänen isänsä jälleennäkeminen.
Urhea Martin. Se on muutenkin kovin liikuttava kirja, mutta lopussa itkin niin paljon, että piti keskeyttää lukeminen joksikin aikaa: en yksinkertaisesti nähnyt enää mitään. Ja itkin sen takia, kun Ruusa kuoli lopussa ja Martin oli kovin murtunut ja lähti etelään.

Seita Parkkola ja Niina Repo: Ruttolinna ja Jalostamo
Jalostamo erityisesti.
« Viimeksi muokattu: Heinäkuu 13, 2015, 20:38:54 kirjoittanut Ruiskaunokki »

Julia Isaacs

  • Ankeuttaja
Kirjoja jotka saavat itkemään
« Vastaus #9 : Syyskuu 24, 2004, 19:59:48 »
(Viestissä on spoilereita)
Aika harva kirja on minua koskaan saanut itkemään, mutta kun ne saavat minut itkemään, itkenkin sitten kunnolla.

Kukaan ei varmaankaan ylläty. Feeniksin Kilta. Ilmestymispäivänä en muuta tehnytkään kuin lukenut sitä... Istuin sängylläni ja jos pikkuveli eksyi huoneeseen, se pakeni sieltä kauhuissaan raivokohtausteni takia. Ja kun se shokeeraava hetki, jolloin Sirius kuoli, tuli, kyynelehdin sitten niin hirveästi. Kesti varmaan puoli tuntia ennen kuin rauhoituin, ja ajattelin kuolemaa synkin ilmein koko illan. Luin kohdan niin monta kertaa, että pääsin sen yli, ja jatkoin kirjaa. Kyllä siinä perhe katseli kummeksuen, että mitä se tyttö itkee.

Universumien Tomu 3: Maaginen kaukoputki. Oli se sitten niin hirveää luettevaa, kun Lyra erosi Pantalaimonista, ja joutui eroamaan Willistäkin. Ja kaikki lempihahmoni menehtyivät. Tialys, Salmakia, Roke, Asriel, Rouva Coulter... Kirja on kuitenkin aivan loistava. Mutta ai että itketti.

Taru Kolmesta Miekasta: Vihreän enkelin torni. Prinssi Josua on ihana hahmo. Rakastan häntä. Ja sitten se kirjailijankuvatus pani sen kuolemaan. Valitin siitä veljelleni traagisesti ja jatkoin kirjaa, ja selvisi ettei Josua ollutkaan kuollut. Silloin olin kyllä ihan hurmoksissa. Juoksin ympäri taloa hehkuttamassa kaikille: "Josua ei kuollutkaan! Josua ei kuollutkaan!"...

En usko että niitä on enempää, mutta jos tulee, muoksin sitten tätä.

Hanjeu

  • Ankeuttaja
Kirjoja jotka saavat itkemään
« Vastaus #10 : Syyskuu 27, 2004, 17:37:11 »
SPOILAA

Ensimmäinen lukemani kirja, joka sai minut itkemään oli (muistaakseni) Takapulpetin poika. Se on nuortenkirja ja kertoo viidesluokkalaisesta pojasta, joka käyttäytyy huonosti, on ilkeä, valehtelee, ja kaikkea muutakin tekee tai on. Mutta uuden koulukuraattorin kanssa elämä alkaa hitusen järjestyä. Kirja kertoi kiusaajapojan elämästä niin tunteikkaasti ja surullisesti, niin että aloin vollottaa oikein kunnolla. Kirja sai minut itkemään jopa toisellakin lukukerralla.

Toinen kirja taitaa olla Tapaus Allu Salminen. Kirja kertoo pojasta, joka on revitty juuriltaan ilkeän äitinsä mieliala muutosten seurauksesta. Kun poika palaa Suomeen vietettyään kymmenen vuotta Ruotsissa, ongelmat eivät ala parantua, vaan lisääntyvät. Poika alkaa luoda luokkatoveristaan ja äidinkielen opettajastaan uutta perhettä, mutta kokee pettymyksen ja järkytyksen. Allu on herkkä ja suloinen poika, vaikka ulkonäkö väittää muuta. Kirja saa minut itkemään joka lukukerran jälkeen. Ja ai niin, kirja on nuortenkirja. Miksiköhän nuortenkirjat saavat minut useimmiten itkemään?


//Tinna lisäsi spoiler-varoituksen.

Milsi

  • Ankeuttaja
Kirjoja jotka saavat itkemään
« Vastaus #11 : Syyskuu 29, 2004, 13:29:11 »
spoil

Kirjailijaa en muista, mutta taisi olla joku venäläinen. Kirja Bim Mustakorva vaan yksinkertaisesti oli niin kaunis, ehkä karulla tavalla, mutta siinä oli myös lämpöä. Vanha mies ottaa koiranpennun, jota muut eivät huoli koska pitävät sitä epäonnistuneena (vika taisi olla niinkin suuri kuin väritys) ja kasvattaa sen. Jossakin vaiheessa heidän tiensä syystä tai toisesta eroavat ja kun mies viimein löytää Bimin, on se juuri kuollut. Kaunis tarina ystävyydestä ja menetyksestä, haluaisin lukea uudelleen mutta en löydä kirjaa mistään.

DragonLancen (muistakseni) Syyshämärän lohikäärmeet sisälsi myös yhden koskettavan kohdan, kun vanha, kaikki lapsensa jo menettänyt lohikäärme viimeisillä voimillaan käy suuren punaisen pedon kimppuun ja estää sitä tappamasta "lapsiaan", ihmislapsia, joista on huolehtinut.  Ja sitten se kuoli. *niiskaus*

Jublia

  • Ankeuttaja
Kirjoja jotka saavat itkemään
« Vastaus #12 : Lokakuu 01, 2004, 20:04:56 »
Itkettävät kirjat on niin ihania ;)
SPOILAA
Muistan, kun luin pari vuotta sitten Annika Thorin kirjoittaman kirjasarjan ensimmäisen osan 'Saari meren keskellä'. Itkin, itkin.

Kirja kertoo kahdesta juutailaisesta sisaruksesta isosisko Steffista ja pikkusisko Nellista. Heidän vanhempansa lähettävät tytöt turvaan Wienistä toisen maailmansodan alettua. tytöt joutuvat eri perheisiin. Heidän elämänsä ei ole helppoa, kun joutuu opettelemaan uuden kielen ja uudet tavat. Steffi siis tuntee olonsa kurjaksi uudessa maassa, uudessa kulttuurissa. Häntä kiusataan ja uusi perhe tuntuu vieraalta. Mutta eiköhän ne asiat selviä :) Kirja on koskettava. Ensimmäinen osa varsinkin.

Toinen kirja, jonka aikana olen itkenyt on (aivan loistavan ihanan fantastinen kirja) 'Appelsiisityttö' Jostein Gaardin taiteilemana.

Tämä kirja puolestaan kertoo Josteinista, jonka isä kuoli pojan ollessa vasta lapsi. 15-vuotias Jostein saa lukea isänsä kirjoittaman pitkän kirjeen. Kirje kertoo Jan Olvanin (Josteinin isän) tapaamasta salaperäisestä appelsiinitytöstä, johon hän rakastuu. Kirja on siis tavallaan rakkauskertomus. Se sai minut itkemään. Ja se, että kirjassa puhutaan niin elävästi, niin oikeilla sanoista kuolemasta, maailmasta, elämästä.

*huokaus* se on ihana kirja :)

//Tinna lisäsi spoiler-varoituksen.

Poissa Elosäde

  • Wanhus
  • Vuotislainen
Kirjoja jotka saavat itkemään
« Vastaus #13 : Lokakuu 01, 2004, 20:40:16 »
SPOILAA[Minä en kyllä usein itke kirjoja lukiessa, ja silloinkin ne saavat olla todella tunnelmallisia ja upeita. Ehkä koskettavin kirja mitä olen lukenut on Älä usko, älä toivo, älä rakasta, ja sen on kirjoittanut Johanna Nilsson (tai se kirjailijan nimi on jotain tuommoista, en muista, kumminkin ruotsalainen kirjailija). Se kertoo koulukiusatusta tytöstä, ja välillä ajasta jolloin hän on vanhempi ja mielisairaalassa. Se on vaan niin jotain taianomaista, kun sitä lukee. Vaikka itselläni ei ole kyllä samanlaisia kokemuksia, mutta silti se saa ajattelemaan ja sen tytön elämään voi jotenkin samaistua, niin se saa herkistymään. Loppu on kyllä se koskettavin tässäkin kohtaa.

Muita kirjoja ei oikeastaan ole. Sormusten herraa lukiessa se oli kyllä lähellä, siinä lopussa :) Minä en vaan niin helposti itke. Joskus kyllä tulee semmoisia hetkiä, että kirja on liian liikuttava ja pitää olla vähän aikaa lukematta.


//Tinna lisäsi spoiler-varoituksen.
"Insinööri on ihmisenä osaamistaan suurempi ihme" -Esa Saarinen

Poissa Tundra

  • Vuotislainen
Kirjoja jotka saavat itkemään
« Vastaus #14 : Lokakuu 06, 2004, 17:56:11 »
Noh, nämä kirjat saavat kyllä kyyneleet virtaamaan:
Bim Mustakorva, kirjoittajan nimeä en muista, mutta joku venäläinen hän oli. Surullinen kirja, todelakin... Kuina paljon siinä joudutaankaan kärsimään...
JRR Tolikienin Taru Sormusten Herrasta. Frodon lähtö harmaisiin satamiin oli todella surullinen, vaikka siinä pitäisikin olla "iloinen"
Helena Meripaasin Koiristaparhain, on/oli myös kirja jota lukiessa muutama kyynel tuli... Surullinen tämäkin kirja.
Robin Jarvisin Tilinteon hetki. Surullinen kirja. Kaksi suosikkihahmoani kuolee...

Tirishia

  • Ankeuttaja
Kirjoja jotka saavat itkemään
« Vastaus #15 : Lokakuu 19, 2004, 15:26:22 »
Viesti sisältää spoilaavia kohtia. ^^

Minä itken huomaamattani aika useinkin kirjoja lukiessani.

Eilen illalla luin juuri Reija (Raija?) Kaskiahon kirjoittamaa kirjaa, Tulitikkuihmisiä. Se on sellainen kirja, jonka luin muutamassa tunnissa ja kikatin huoneessani koko ajan. Sellaista ironista huumoria. ^^ Olen lukenut sen kirjan varmaan ennenkin, mielestäni useampaankin, mutta aina se viimeinen loppu pysäyttää ja itkettä kauheasti, kumminkin on aika järkytys kun naurat ensin neljä tuntia putkeen ja sitten joku mukava hahmo kuolee.

Toinen oli myös tuo Sinä ja Minä Ikuisesti. (Kuka sen taas kirjoittikaan?)
Siinä oli useampikin kohta, koko kirja itse asiassa kovinkin koskettava.

Ja sitten (yllättäen) Feeniksin kilta. Eikä ehkä niinkään se kuolema, paitsi ensimmäisellä kerralla, vaan se, kun Harry on Dumbledoren huoneessa niin avuton ja karjuu ja Dum on vaan tyyni ja osaaottavan hiljainen. Enkä edes pidä Harrysta.

Poissa Mirrekala

  • Suklaamurmeli
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Korpinkynsi
Kirjoja jotka saavat itkemään
« Vastaus #16 : Lokakuu 19, 2004, 19:58:43 »
Olen itkenyt ainoastaan kahdessa kirjassa. Tai siis, en itkenyt ulvomalla, mutta kyyneleitä on valunut. Ensimmäinen on Darren Shanin Vampyyrin oppipoika.
(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)


Se toinen kirja oli Sara Kadeforsin Hei Sandor, täällä Ida
(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)


Molemmat kirjat olivattaidokkaasti kirjoitettuja, todella.Ja ne itkettävät kohtaukset mielestäni hyvin tunteotaherättäviä. olen otettu, sillä monesti en kirjoissa itke, en edes hyvissä kirjoissa. Mutta kun sitä tapahtuu, kirja todella on mielestäni koskettava. Tosin, niin ovat monet muutkin... Vain eri tavalla.
« Viimeksi muokattu: Huhtikuu 11, 2010, 20:59:12 kirjoittanut Mirrekala »
"Paras tapa toimia on ystäville kostaa
jos päältä kauniin hevosen saa silmiin tuijottaa
Mut takaisin ei käytettyä sieluaan voi ostaa
kun kalpein kauppamiehistä ovelle kolkuttaa
" -Viikate: Tie

Misha

  • Ankeuttaja
Kirjoja jotka saavat itkemään
« Vastaus #17 : Joulukuu 20, 2004, 22:22:07 »
Itken erittäin usein lukiessani. Ihan sama onko kyseessä historiankirja tai kiusallinen Forgotten Realms - opus, aina onnistun kehittämään jostain aihetta liikutukseen. Viime historiankurssi oli aivan kauhea. Kai on aiheellista järkyttyä sodista ja muusta hirveästä, mutta niille melkein nauroin, se oli niin järjetöntä. Sen sijaan aloin lähes itkeä aina nähdessäni kirjassa kuvan Berliinin muurista. Logiikka?

Mikähän on historian lisäksi viimeksi saanut minut itkemään...

(spoilereita)

Robin Hobbin Kuninkaan salamurhaaja sai aikaan todella perinteisen itkukohtauksen. Kaikki kolme kirjaa aiheuttivat sitä tosin useaan otteeseen, mutta tämä oli pahin. Se loppu oli niin kauhea ja niin hyvä. Hobb on yksi niistä harvoista kirjailijoista, jotka saavat minut todella pelkäämään lukiessani. Kolmas kirja oli kauttaaltaan niin synkkä, ettei lopussa tullut samanlaista järkytystä, vaikka kirja hyvä olikin.

Luonnollisesti myös Order of the Phoenix aiheutti kohtauksen, mutta se oli enemmän tyyppiä huudetaan ja potkitaan seiniä.

Banana Yoshimoton novellikokoelma Kitchen sai itkemään, mutta ei oikeastaan surullisesti. Se oli enemmän haikea. En ymmärrä, miten kirja voi olla samaan aikaan niin surullinen ja saada aikaan sellaisen onnentunteen. Erikon kuolemakin sai lopulta väkisin hymyilemään.

Hannele Huovin Höyhenketju itketti, lähinnä koska se oli niin ahdistava. En osaa selittää, mutta jotkut kirjat ovat minusta ruskeita, ja ne ovat minulle ahdistavampia kuin monet kirjat, joissa oikeasti tapahtuu kauheita.

Ulaire

  • Ankeuttaja
Kirjoja jotka saavat itkemään
« Vastaus #18 : Joulukuu 21, 2004, 10:38:46 »
SPOILAAKuninkaan paluu on ehkä ainoa kirja, jota lukiessani todellakin itkin, ellen ihan parkunutkin.
Kohta, jossa Frodo ja Sam ovat Tuomiovuorella. Sormus on tuhottu ja Tuomiovuori sylkee tulta minkä ehtii. Frodo ja Sam vain tuumailevat, että mukavaa että olet siinä, nyt kun kaikki loppuu.

Jos todella haluan itkeä, luen Kuninkaan Paluun viimeisen aukeaman, jossa Frodo lähtee Kuolemattomille maille haltioiden kanssa. Kohta, jossa harmaa sadeverho vetäytyy sivuun paljastaen vihreän ja kauniin maan(tjsp.) on minusta uskomattoman kauniisti kuvattu. Ja kun Sam, Pippin ja Merri lähtevät apein mielin takaisin Hobittilaan.

En minä paljon muissa kirjoissa itke, tai jos itken, ne eivät tule mieleen. Muoksin jos tulee eteen vielä nyyhkykirjoja.


//Tinna lisäsi spoiler-varoituksen.

Ceinwen

  • Ankeuttaja
Kirjoja jotka saavat itkemään
« Vastaus #19 : Joulukuu 21, 2004, 13:29:25 »
En itke kovin helposti kun luen, mutta on muutama kirja jotka ovat avanneet kyynelkanavia:

SPOILAAMette Newth: Pimeä valo, jossa norjalaistyttö sairastuu spitaaliin... huh. se itkettää mielettömäti joka kerta kun sen luen. Joskus yritän olla itkemättä mutta jossain kohdassa nyyhkypuuska iskee aina.

Pikku Prinssi oli myös kauniilla tavalla surullinen..

Tuo tuossa edellä mainittu Hobbin Salamurhaaja sarjakin liikutti.. se on yksi suosikeistani, samalla onnellinen, mutta kamalan lohduton kirja elämänkohtaloista.


//Tinna lisäsi spoiler-varoituksen.

Faidra

  • Ankeuttaja
Kirjoja jotka saavat itkemään
« Vastaus #20 : Maaliskuu 25, 2005, 11:05:35 »
Minun "ongelmani" on se että samaistun todella helposti henkilöihin ja sen takia myös monet kohdat kirjoissa itkettävät minua.
(SPOILEREITA?)

Astrid Lindgren - Veljeni Leijonamieli
Koko kirja oli koskettava, aloin pillittämään jo kirjan alussa kun Joonatan oli niin kultainen.  "...Mutta ne kuolevat nuorina, joita jumalat rakastavat. Joonatan Leijonamieli, lepää rauhassa!", voiko joku olla itkemättä lukiessaan tuollaista tekstiä?

L.M. Montgomery - Annan nuoruusvuodet.
Itkin kun Matthew kuoli kirjan lopussa, hän oli Annan lisäksi suosikkini kirjassa ja hänen kuolemansa itketti todenteolla.

J.K. Rowling - Harry Potter ja Feeniksin kilta
Sirius on yksi lempihahmoistani Harry Pottereissa, joten hänen kuolemansa itketti ja paljon. Häneen pystyi samaistumaan, eikö itse kukin meistä joskus tunne olevansa kahlittuna tähän samaan tylsään elämään ja haluaisi päästä pois?

cequte

  • Ankeuttaja
Kirjoja jotka saavat itkemään
« Vastaus #21 : Maaliskuu 28, 2005, 12:00:22 »
Yleensä en itke kun luen ja se itkenkö, riippuu myös mielialasta ennen lukemista. Tässä on nyt muutama kirja , jotka muistan saaneen mut itkemään.

SPOILAA
Torey Hayden, Tiikerin lapsi: Se oli vaan niin liikuttava ja surullinen. Kamalaa, että joillain ihmisillä on sellanen elämä.

Mette Newth, Pimeä valo: Spitaalista kertova kirja oli jotain NIIN surullista, että ei pystyny lukeen kauan yhteen menoon. Siinä itkin kyllä aika vuolaasti. Oli kamalaa kun suunnilleen mun ikänen tyttö tiesi koulevansa tuskallisesti.

J.K Rowling, Harry Potter ja feeniksin kilta: Se kohta jossa Sirius kuoli, ja sen
jälkeenkin kun kuvailtiin Harryn fiiliksiä.[/b]


//Tinna lisäsi spoiler-varoituksen.

Poissa Quinetta

  • Vuotislainen
    • http://kat5u.proboards41.com
Kirjoja jotka saavat itkemään
« Vastaus #22 : Maaliskuu 28, 2005, 13:33:21 »
SPOILAAJackueline Wilson: The Cat Mummy. Olen niin kissarakas, että pelkkä lukeminen kissan kuolemasta saa itkemään. Kirjassa pieni tyttö suuttuu vanhalle kissalleen, koska hän astuu kissan oksennukseen. Kissa lähtee surullisen näköisenä jonnekin piiloon. Tyttö ei löydä enää kissaa, kunnes kurkistaa monen päivän päästä kaappiin, jonne kissa meni tekemään kuolemaa.

Ainoa kirja tähän mennessä, mikä minut sai itkemään. Edes Sirius-kohta Potter vitosessa ei itkettänyt minua ollenkaan.


//Tinna lisäsi spoiler-varoituksen.
Roolipelien Maailmankaikkeus - (melko) aktiivinen Roolipelifoorumi.

BlackWolf

  • Ankeuttaja
Kirjoja jotka saavat itkemään
« Vastaus #23 : Maaliskuu 29, 2005, 17:38:27 »
Spoilaa hieman!

Harry Potter ja Feeniksin kilta
Itkin hänen kuolemalleen, kun taustalla soi niin surullinen biisi ja mieli oli muutenkin matalalla. Hämmästyin kovasti itseäni, en kovin usein itke kirjojen takia, mutta myönnetään että nämä kirjat ovat niin lähellä mua ja kohtaus oli aivan tajuttoman surullinen.

Nukkelapsi
Valtavan surullinen tarina, mutta onneksi loppua kohden muuttuu onnellisemmaksi. Itkeä tirautin vähän siinä kohdassa kun sain kuulla mitä kamaluuksia sille pikkutytölle tapahtui..

Lukossa
En sano tästä enempää kuin että tarina oli surullinen ja tuli mieli hieman masentuneeksi.

Kotikunnaan Rilla
Itkin siinä kohdassa, kun Walter kuoli sodassa. Olen vieläkin vihainen kirjailijalle siitä.

Anne Frank ja Anne Frank, suojattini
Eli kirja Anne Frankin oamsta näkökulmasta ja hänen auttajastaan. Teki oikein pahaa lukea, että mitä kauheuksia viattomille ihmisille tehtiin.


//Tinna muoksi spoilervaroituksen punaiseksi

Haru

  • Ankeuttaja
Kirjoja jotka saavat itkemään
« Vastaus #24 : Huhtikuu 16, 2005, 18:34:15 »
SPOILAA!!
Olen lukenut monta surullista kirjaa, mutta yleensä en viitsi vaivautua itkemään. Paitsi yhdessä, joka on Mary Hoffmanin Stravaganza-sarjan Tähtien kaupunki , joka oli koko ajan niin ihana... Varsinkin lopussa, kun Falco palaa takaisin ja lentää Stellalla, vai mikä sen lentävän hevosen nimi olikaan. Myös saman sarjan ensimmäistä osaa Naamioiden kaupunkia lukiessa alkaa itkettämään.
Kunniamaininnan ansaitsevat myös Liekehtivä pikari ja Feeniksin kilta, mutta ei Siriuksen takia, anteeksi vain.


//Tinna muoksi spoilervaroituksen punaiseksi.

Manscu

  • Ankeuttaja
Kirjoja jotka saavat itkemään
« Vastaus #25 : Huhtikuu 22, 2005, 22:21:47 »
Minä harvoin alan itkemään kirjojen takia (minäkö tunteeton?), mutta Se yksi kirja kosketti todella paljon. Nyt tietysti puhun Feeniksin killasta.

[Spoilereita] Aluksi olin järkyttynyt, kun Sirius kuoli, ja ne Remuksen vakuuttelut olivat surullisia, varsinkin kun ajattelee, että hän oli yksi Sirren parhaista ystävistä.
Sitten parahdin itkuun, kun luin kohtausta Dumbledoren huoneessa. Se tunteiden kuvailu ja Harryn raivoaminen vaikuttivat, kun Salaisuuksien osastolla taas keskityttiin siihen taisteluun.

Muutamat mainitsivat, että kaikki Potterit itkettävät. Mitkä kohdat?
Mielestäni Viisasten kiven ensimmäinen luku on paras. En tiedä tarkalleen miksi, mutta se luku on vaan niin ihana. Siinä en kyllä itkenyt.


//Tinna muoksi punaiseksi spoilervaroituksen

Sirithrun

  • Ankeuttaja
Kirjoja jotka saavat itkemään
« Vastaus #26 : Huhtikuu 23, 2005, 22:31:36 »
SPOILEREITA!

Liikuttavia kirjoja ja kohtauksia on enemmän kuin jaksan luetella, mutta oikeasti muistan itkeneeni vain Robin Hobbin Narrin matkassa kohdassa jossa Yönsilmä kuolee. Olin vain niin kovin, kovin kiintynyt siihen suteen.

Yleensä en itke millekään oikeasti liikuttaville tai vaikuttaville kohdille, voin vain jäädä hetkeksi lamaantuneena paikalleni ajattelemaan asiaa. Itku tulee oikeastaan aika lapsellisissa tilanteissa, esimerkiksi silloin kun joku hahmo johon olen kiintynyt kuolee (esim. juuri Yönsilmä) tai tapahtuu jotain onnellista, kuten häät. Liikutusniiskuttelin OotPissakin, kun Sirius ja Remus söpöilivät Grimmauld Placessa.

sedge

  • Ankeuttaja
Kirjoja jotka saavat itkemään
« Vastaus #27 : Huhtikuu 27, 2005, 09:59:20 »
En ymmärrä miten tuo Sirius -kohtaus onnistui jokaista noin liikuttamaan.. ? Omasta mielestäni kohtaus oli kuvailtu liian nopeasti, olihan itse kirjailijakin maininnut että oli liian tuskallista kirjoittaa sitä. Minua se ei onnistunut vakuuttamaan, se vaan kuoli ja tarina jatkui, koko kirja oli jotenkin.. tylsempi. Selvensi kyllä joitain asioita mutta olisi sitä actioniakin kaivannut.

Mutta niin, poikkesi aiheesta.. Eli siis.. kirjoja jotka saavat itkemään. Ensinnäkin on aivan mielettömän ihanaa jos joku on onnistunut kuvailemaan asiat niin että ne todella itkettävät. Yksikin sana voi tehdä koko kohtauksesta täysin epäuskottavan. Ei muistu mieleen mitään jossa olisin itkenyt.. Ja tuntuu jotenkin kiusalliselta myöntääkään ettäkö näin olisi päässyt tapahtumaan. Naurahtanut olen kyllä muutaman kerran, ja useista valitsemistani kirjoista jää niin hyvä haikea mieli että siton vaikeaa ruveta kuvailemaan.. Mainittakoon nyt vaikkapa Kuolemanportit. Taisin vähän itkua tirauttaa lopussa, en siksi ettäkö jokin kohtaus olisi siihen oikeuttanut, kirjasarja vaan oli yksinkertaisesti niin loistava ja mukaansatempaava, etten millään olisi halunnut sen loppuvan.. Kannattaapi lukea. Ihan jokaisen. ^__^

Delfino

  • Ankeuttaja
Kirjoja jotka saavat itkemään
« Vastaus #28 : Huhtikuu 28, 2005, 12:28:11 »
Ihana aihe, kuten moni on jo sanonutkin.

Oon itkenyt/kyyneleet tullut silmiin aika monen kirjan aikana, mutta mieleen on jäänyt ainakin seuraavat:

Tamara McKinley:Matildan viimeinen valssi. Oikeasti on ehkä maailman koskettavin, surullisin kirja mitä olen lukenut. Pelkkä ajatuskin sen sisältämästä tarinasta ja tuskasta saa surulliseksi. En spoilaa kirjaa, jos haluaa lukea surullisen tarinan, niin olet löytänyt kirjasi.

Torey Hayden: Tiikerin lapsi. Moni on tämän valinnut, ei tarvi siis perustella kummemmin.

Dave Pelzer: Pimeän poika. Tämä on myös niin surullinen tarina pojasta, että oikein pahaa tekee. Miten jonkun elämä on voinut joskus olla tällaista? Sanotaan siis kirjassa, että perustuu tositapahtumiin, mutta siihen voi uskoa tai olla uskomatta.

Harry Potter ja Feeniksin kilta. Kohta missä Sirius kaatuu verhon taakse. Se herkistää aina itkun partaalle.

Absurdi

  • Ankeuttaja
Kirjoja jotka saavat itkemään
« Vastaus #29 : Toukokuu 14, 2005, 14:20:55 »
Spoilaa (ainakin vähän)

Harry Potter ja Feeniksin kilta
Kuten moni muukin, myös minä itkeskelin Siriuksen kuollessa. Olin oikeasti niin kiintynyt Siriukseen, paras tyyppi luonteeltaan ja muutenkin. Teki mieli viskata koko kirja seinään, mutta ei voi mitään.

Veljeni Leijonamieli
Koko kirja on surullinen. Pikkuveli luottaa isoveljeensä ja muuta vastaavaa ja kun melkein kaikki kuolee.
Itkin kuitenkin vasta lopussa, kun Joonatan halvaantuu ja suostuttelee Korpun tekemään itsemurhan (näin karusti sanottuna).

eyrie

  • Ankeuttaja
Kirjoja jotka saavat itkemään
« Vastaus #30 : Elokuu 14, 2005, 18:01:06 »
spoiler
Robin Hobbin Kuninkaan Salamurhaajan loppu sai minut aivan kyyneliin. Olin kuin vesiputous. Samaisen kirjailijan Narrin Matka, kun Yönsilmä kuolee. Olin aivan shokissa ja koko loppupäivän aivan maassa. Ei olisi tarvinnut kuin sanoa "Yönsilmä" ja olisin pillittänyt kuin pikkulapsi.

Samalta kirjailijalta Fool's Fate. En ala luettelemaan kaikkia kohtia, koska koko kirja oli yhtä vollottamista. Välillä itkin surusta, välillä ilosta. Koskaan ei kuitenkaan ole kirja itkettänyt enemmän. Paras kirja mitä olen koskaan lukenut. Juomaloin.

Feenixin Kilta tietenkin sai itkemään Siriuksen kuoleman takia, kun kovasti Siriuksesta pidin. Samoin Half-Blood Prince pisti itkemään kunhan olin ensi shokista päässyt ohi (En nyt sano mikä kohtaus, jos joku ihan vahingossa sen näkisi vaikka spoili varoitus on. Kyllä varmaan useimmat tajuavat mistä puhun).

alcor

  • Ankeuttaja
Kirjoja jotka saavat itkemään
« Vastaus #31 : Elokuu 19, 2005, 13:28:43 »
SPOILAA

Janis Joplin - Arvet paratiisissa.

Okei. Aika outoa itkeä ehkä ihmisen elämäkerrassa, mutta kun Janisin elämä oli niin surullista. Mä en voi edes kuvitella, kuinka tuskallista sen elämä oli. Kirja kuvasi vielä Janisia ihan älyttömän kauniisti.. Oikeasti itketti, kun sitä ei pelkästään kiusattu koulussa, mutat myös sen vanhemmat halveksivat sitä ja koko sen kotikylä vihasi sitä. Sen lisäksihän se oli niin pahasti huumekoukus, et piikitti itseensä vaikka mehua, jos ei mitään muuta saanut käsiinsä. Surullista, jos ihminen on niin huonossa tilassa, ja varsinkin yhtä taiteellinen lahjakkuus kuin Janis. Mutta. Se kirja itketti.

Älä usko, älä toivo, älä rakasta.

Kamala kamala kirja joka itkettää aivan varmasti. Siinä on MONIA surullisia kohtia, siitä ei pysty edes alkaa erottelemaan niitä. Koko kirja on niin raskasta lukemista, että siitä aistii sen surullisuuden ja masentuneisuuden koko ajan.. Alusta alkaen. Ja kirja, jossa yritetään itsemurhaa kymmenvuotiaana, ei voi olla muuta kuin surullinen.

Valkoinen oleanteri.

Voi hitto, tämäkin on niin raskasta luettavaa, mutta samalla myös kaunista ja runollista. Ehkä se on osa tämän kirjan raskasta tunnelmaa. Kirjan päähenkilö saa kokea niin paljon pahaa niin nuorena, ja varsinkin kun läheiset ihmiset ovat kaikki poissa yksi toisensa jälkeen. Lue itkemättä, niin olet tunteeton.

//Tinna lisäsi spoiler-varoituksen.

zerythe

  • Ankeuttaja
Kirjoja jotka saavat itkemään
« Vastaus #32 : Elokuu 27, 2005, 19:20:05 »
Olen lukenut Taru Sormusten Herran kymmeni kertoja, kerran englanniksikin jopa, ja siitä huolimatta alan melkein kyynelehtiä Kuninkaan paluussa. Se on niin kaunis loppu ja silti niin surullinen. Äsh, nytkin loppua ajatellessani tulee surullinen olo.

Viidennessä Potterissa itketti luonnollisesti, lempihahmo kuolleena. Sen takia välttelen kyseisen kirjan lukemista, se on vieläkin liian kipeä kohta. Ja half-blood princessä itketti myöskin, joskin en nyt sentään voinut pillittämäänkään ruveta kun mökillä olin ja perhe häsläsi ympärillä.

Se on kyllä harvinainen kirja jos minä alan itkemään. Sitä ei vain yksinkertaisesti tapahdu. Minulla pitää olla selvästikin kirjaan ja kuolleeseen hahmoon usean vuoden "läheinen suhde".

Poissa Rei Shimohira

  • Nosferatu
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Libera me domine.
Kirjoja jotka saavat itkemään
« Vastaus #33 : Elokuu 27, 2005, 20:33:57 »
En yleensä itke kirjoja lukiessani, elokuvia katsoessani enemmän, mutta pari poikkeusta löytyy. Nämä sitten spoilaavat jossain määrin, että jos jotakuta häiritsee, olkoon hyvä ja jättäköön väliin.

Nicholas Meyer: Sherlock Holmes Wienissä [Seven Per Cent Solution]
En muista tarkalleen, missä kohtaa minua alkoi itkettää. Kuitenkin jossain vaiheessa, kun luin, kun ne vieroittivat Sherlockia kokaiinista ja miten tämä sitten muuttui elottomaksi kuin aave. Ja sitä ennen, kun Sherlock ja Watson istuivat junassa ja Sherlock totesi haikeana matkakumppanilleen, että tämä on ainoa pysyvä asia maailmassa tms. Kahdessa muussa kohdassa vain melkein itkin; toinen oli se, kun Sherlock soitti viulua ja hänessä näkyi ensimmäistä kertaa sen vieroitusepisodin jälkeen hiukan elämää. Ja Freudin ja Sherlockin repliikit sen jälkeen.
"En koskaan lakkaa hämmästelemästä kykyjänne."
"Minä alan vasta nyt hämmästellä teidän kykyjänne."

Toinen oli lopussa, kun selvisi Sherlockin menneisyys; miten vahvasti se kietoutuikaan tämän ammatinvalintaan ja kaikkeen muuhunkin.
Voisin oikeastaan käydä läpi koko kirjan, mutten viitsi. Sanon vain, että lukekaa se, vaikka ette muuten Holmesista pitäisikään. Meyerillä on joitain aika radikaaleja muutoksia Doylen alkuperäiseen hahmoon, mutta kyllä herra tosissaan osaa kirjoittaa.

Arthur Conan Doyle: [Sherlock Holmes] Viimeinen tapaus[The Final Problem]
Tiesin koko ajan, että Sherlock ei oikeasti kuollut. Mutta kun tarina loppui, minua itketti silti. Ehkä juuri niiden viimeisten sanojen vuoksi, jotka menivät kutakuinkin näin: "...jos minun täytyy nyt selvittää hänen uransa loppu, teen sen puhdistaakseni epäoikeudenmukaisilta syytöksiltä hienoimman ja viisaimman miehen, jonka olen koskaan tuntenut." Snif.

On joitakin kirjoja, jotka koskettavat minua syvästi, mutta en silti itke. Esimerkiksi Sormusten herra, Silmarillion ja HBP. Niiden loputtua en vain osannut itkeä. Ne ovat enemmänkin kirjoja, jotka jättävät minuun käsittämättömän tyhjän tunteen tai lohduttomuuden, aivan kuin sisältäni olisi otettu jotain pois kirjan viimeisten sivujen myötä. Koska topikki kuitenkin on kirjoista, jotka saavat itkemään, en syvenny aiheeseen enempää.
"I looked and looked at her, and I knew, as clearly as I know that I will die, that I loved her more than anything I had ever seen or imagined on earth. She could fade and wither - I didn't care. I would still go mad with tenderness at the mere sight of her face."

Fanitaidettani

Allison

  • Ankeuttaja
Kirjoja jotka saavat itkemään
« Vastaus #34 : Elokuu 27, 2005, 22:06:17 »
Itkeä pillitän usein ja paljon hyviä kirjoja lukiessani, joten itkemään saaneita kirjojakin on kertynyt useita. Haluan mainita kuitenkin yhden joka ei aiemmissa viesteissä ole mielstäni mainittu (voin olla väärässä, älkää ampuko jos niin on!).

SPOILAA
Louis de Bernieres: Kapteeni Corellin mandoliini
Kertoo toisesta maailmansodasta, tapahtumat sijoittuvat Kreikan saaristoon. Kaunis rakkaustarina (joskaan ei niin perinteinen) ja myös hauska kirja. Lopussa itkettää niin ettei kirjaimista tahdo saada selvää! :)Suosittelen ehdottomasti kaikille, joita saattaisi kiinostaa. Jos olet nähnyt elokuvan, älä arvostele kirjaa sen peusteella. Poikkeavat paljon toisistaan!


//Tinna lisäsi spoiler-varoituksen.

Poissa Blue Ice

  • Pupilliinsa uponnut
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Kihokki
    • Livejournal
  • Pottermore: AshLeviosa8992
  • Tupa: Puuskupuh
Kirjoja jotka saavat itkemään
« Vastaus #35 : Elokuu 28, 2005, 14:12:14 »
SPOILAA USEAAN KOHTAA

Eli siis:

Feeniksin kilta Siruksen kuolema ja se, kun Harry huutaa Dumbledorelle. Ensimmäinen kirja, jossa itkin.

Laila Hietamiehen Kallis kotimaa. Eritityisesti se, kun Tukeva menettää hevosensa ja muutenkin koko kirja on todella surullinen.

Ikuisesti sinun. Se, kun Daniel saa prinssinsä ja äitipuoli ja paha siskopuoli saavat ansionsa mukaan ja alussa se, kun Danielin isä kuolee.

Perhosen lento Koskettava, erityisesti se, kuinka ne kohtelee sitä yhtä tyttöä saa meikäläisen itkemään.
Pakko on paras muusa.

Santiago

  • Ankeuttaja
Kirjoja jotka saavat itkemään
« Vastaus #36 : Syyskuu 03, 2005, 22:26:38 »
En yleensä itke kirjoissa tai elokuvissa, mutta yksi on saanut minut itkemään kuin hullu. Enkä sitäkään ole mainostanut läpi Vuotiksen erilaisten topiccien...

Joka tapauksessa...

SPOILAA!

Gaston Leroux: Oopperan Kummitus.
Kappaleessa "Erik on kuollut" vesihanat aukesivat jo kappaleen nimen nähtyäni. Koitin siinä sitten lukea vetisin silmin ja sain kuin sainkin kappaleen loppuun. Rakkauteen voi kuolla, se on kuin sairaus, joka kalvaa meidät sisältäpäin. Itkin sitten sängylläni hysteeristä itkuani aika kauan, mutisten itsekseni: 'Enkelit eivät kuole, eivät koskaan.'


Täytyy vielä tehdä tunnustus, en itkenyt Siriuksen kuolemaa, sillä odotin siitä jotakin traagista spektaakkelia. Petyin pahemman kerran ja suutuin. Mielestäni liian helppo tapa suuren soturin kuolla.


//Tinna muutti spoilerin punaiseksi.

Alyssa

  • Ankeuttaja
Kirjoja jotka saavat itkemään
« Vastaus #37 : Syyskuu 04, 2005, 22:24:01 »
Minua eivät kirjat ole juuri koskaan saaneet itkemään. Kovin tunteelliseksi joskus, mutta ei itkemään. Siihen ovat pystyneet ficit, joiden kirjoittajien joukossa on lahjakkuuksia, jotka päihittävät helposti useimmat ammattikirjailijat. Itkin muistaakseni jossain vaiheessa Barbin Psychic Serpent-trilogiaa. Se on loistava ja siinä on monia koskettavia kohtia. Mutta en muista olleeni koskaan niin vahvan tunnekuohun vallassa kuin lukiessani Cinnamonin ficcejä Beautiful World ja Windfallen. Niissä on enemmän yksinkertaista tunnetta, angstia ja tragediaa, kuin yhdessäkään lukemassani kirjassa.

Oscar Wilden The Picture of Dorian Gray oli omalla tavallaan koskettava. Se on hyvin vahva, synkähkö ja rumankaunis kirja, ehdottomasti lukemisen arvoinen. Se ei ole mikään satu, ei kerro elämän kauneudesta tai rakkauden voimasta, vaan narsismista, itsekkyydestä ja manipuloinnista. Se järkyttää ja raivostuttaa ja saa surulliseksi. Se on kirja, joka jokaisen pitäisi lukea.

Victor Hugon Les miserables- Kurjat on tietysti klassikko. Se on kaunis ja pohjimmiltaan optimistinen kirja, joka antaa toivoa ja uskoa parempaan. Sen loppu on oikeastaan onnellinen, mutta silti niin tunteikas, että siinä voi melkein itkeä.

Erich Marie Remarquen Länsirintamalta ei mitään uutta. Oli aika, jolloin rakastin sotakirjoja ja ostin tämän ja vaikka sen lajin kirjat eivät enää niin viehätäkään, niin silti rakastan tätä yhä. Se kertoo sodan järjettömyydestä ja sukupolven menetetystä toivosta toisessa maailmansodassa. Se ei ole onnellinen kirja, vaan avaa silmät kaikessa todellisuudessaan. Suosittelen.

Minua on myös koskettanut Väinö Linnan Tuntematon Sotilas. Tämän ovat useimmat kai lukeneet ja jos eivät, niin kannattaisi. Jos ei yleissivistyksen vuoksi, niin sitten sen vuoksi, että tämä on oikeasti loistava kirja. Se on niin suomalainen ja koruton ja aito, että jo se koskettaa.

Anamia

  • Ankeuttaja
Kirjoja jotka saavat itkemään
« Vastaus #38 : Syyskuu 12, 2005, 15:41:31 »
Joudun ja tahdon nyt ihan heti aluksi sanoa, että minä en ole herkkä itkemään. En itke useinkaan leffojen tai kirjojen takia, mutta muutama ihana kirja on saanut minut kyynelehtimään, ja runsaasti.

Tahdon laittaa nämä lukujärjestykseen:

C.S. Lewisin Narnian viimeinen taistelu jos nimi meni oikein, olen paras! :) Rakastin tätä kirjaa ihan oikeasti ja itkin sen lopussa. Jotenkin se oli niin koskettava.


Potter 6 eli HBP oli lopusta älyttömän surullinen. En tahdo spoilata mitenkään, mutta se kyllä oli surullinen. Olin ihan älyttömän vihainen, kun luin sitä, sillä en itkenyt paljoa. Jotenkin tunsin itseni pahaksi, kun en itkenyt kovin paljoa, mutta kun ei itkettänyt, ei itkettänyt. Mutta kyllä minä silti nyyhkin...

Ja kaikista pahin:
Philip Pullamanin Maaginen kaukoputki eli Universumien Tomun viimeinen osa. Tätä lukiessani kyynelehdin aivan mielettömästi. En muista, milloin olisin itkenyt niiiiin paljon. Itkin koko sen päivän sitä lukiessani, itkin vielä seuraavana päivänä ja itken aina, kun alan ajattelemaan sen loppua.
Melko moni on ilmoittanut surevansa tätä kirjaa. Minulla on uskomaton hinku saada se omakseni, ja taatusti ostankin, kun vain löydän sen jostain. Kuitenkin, tämä oli koskettava kirja.

Poissa Ouva

  • Toinen Niistä Kahdesta
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Tiedostamaton vuotaa tietoiseen.
    • "Matkapäiväkirja"
Kirjoja jotka saavat itkemään
« Vastaus #39 : Syyskuu 14, 2005, 17:24:57 »
Useiden kirjojen aikana olen itkenyt (esim. Feeniksin kilta, TSH, Tähtityttö, Me kolme ja jengi, Taistelukala...), mutta ne ovat olleet sellaisia "pienempiä itkuja" (kaikka olenkin vollottanut silmät päästäni) ja tunteenpurkauksia (katin kontit). Ainoa kirja, jota lukiessani olen itkenyt kuin vesiputous (oikeasti! vain itkin ja itkin ja itkin), enkä todellakaan voinut lopettaa oli Pikku prinssi. Kirjan lukeneet varmaan aavistavatkin, miksi, ja lukemattomia kehotan ottamaan selvää lukemalla itse kirjan.

Pientä ja isompaa spoilaamista! Joissakin kohdissa siellä keskemmällä kirjaa (kun prinssi puhui ketun kanssa) ja sitten lopussa. Viimeinen luku oli kaikkein pahin... ja viimeinen sivu... *snif* Se, kun käärme puri prinssiä ja kirjailija kuvaili, miten prinssi lyyhistyi maahan! Olin alkanut itkeä jo siinä, kun he kävelivät sinne käärmeen luo. Kauhean surullinen kohta. Yritä nyt siinä sitten paistaa lettuja kyyneleet silmissä (ja poskilla ja leualla ja vähän puserollakin).
Kuka tahansa siihen pystyvä saa vapaasti vaihtaa titteliäni, vaikka siinä olisi jo jokin nimike, kunnes toisin ilmoitan. / Kaurat ja Ryynit

Isla

  • Ankeuttaja
Kirjoja jotka saavat itkemään
« Vastaus #40 : Syyskuu 17, 2005, 19:57:09 »
Minä itken jostain syystä usein lukiessani kirjoja, silloinkin kun ne ovat huonoja ._. Ärsy tapa. Kuitenkin, itkeä voi monella tavalla. Sellaista, että surisin pitkään vielä kirjan loputtuakin, tapahtuu aika harvoin. Onnellisissa lopuissa tirautan 100 % varmasti kyyneleen, jos kirja ei ole niin surkea että nauran. Henkisesti keski-ikäinen? o_O

Feeniksin killassa Siriuksen kuollessa ei tosin itkettänyt yhtään, lähinnä muistan että ärsytti. Sen sijaan... no, esimerkiksi S. E. Hintonin Me kolme ja jengi oli ihan kamala (joskin pakko myöntää, että siinä kyllä itketetään lukijaa ihan melko laskelmoidustikin :p). Ja Pikku prinssi oli tosiaan sellainen ettei toista :D Vähän erilainen, katkeransuloinen tunnelma on Banana Yoshimoton Kitchen-novellikokoelmassa. Se on sellainen kyyneltenläpihymyilyttävä, laskelmoimaton ja kaunis.
Lapsena se Peppi-kirja, jossa Peppi lähtee merille ja Tommi ja Annikka jäävät (vai luulevat jäävänsä?) maihin, oli joka kerta yhtä kamala :p Samoin Narnia ja Anna-kirjat, Kotikunnaan Rilla kai lähellä.

Kuluta harkiten ja jotkut sota- ja keskitysleirikuvaukset ovat varmaan kamalimpia kirjoja, mitä on tullut luettua, mutta nepä eivät sitten itketä vaan pelkästään ahdistavat. Ei siihen osaa sanoa mitään että miljoonittain ihmisiä tapetaan rotunsa vuoksi ja lapset nääntyvät kahviviljelmillä, etc. Kunhan tulee inhottava olo. n.n;;

Poissa Joku

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Pottermore: MarauderIce16727
  • Tupa: Luihuinen
Kirjoja jotka saavat itkemään
« Vastaus #41 : Tammikuu 26, 2006, 18:14:21 »
[ISORUMASPOILERIKAIKKISIMMUTKIINNI!]

Seita Parkkola & Niina Repo - Jalostamo
Lainasin kirjan yli kuukausi sitten kirjastosta, joten luin sen eilen sitten loppuun kun ajattelin käydä tänään palottamassa. Enkä muista milloin viimeksi olisin itkenyt yhtä paljon - varmaan Oopperan Kummituksesta lukiessani? Kuitenkin, se loppu oli aivan... kauhea. Liian surullinen. En olisi arvannut, että Mikael olisi se joka kuolisi, kun alussa luki se Ennen kuin tämä tarina on kerrottu, yksi meistä on kuollut. Kun Kusti ja Mikael saivat Ruttolinnassa onnellisen loppunsa, ajattelin, ettei heille kummallekaan voi niin pahasti nyt enää käydä. Mutta näköjään niin kävi. Nyt minun kyllä täytyy hommata kirja itselleni, sen verran hyvä ja koskettava se oli.

Poissa Samia

  • kettu
  • Reservi
  • *
  • Tupa: Luihuinen
Kirjoja jotka saavat itkemään
« Vastaus #42 : Helmikuu 02, 2006, 19:50:56 »
Spoilaa Pakkaskukkia ja Eddingsin Safiiriruusua.

Universumien tomun viimeisen osan loppu oli kieltämättä surullinen, mutta se ei saanut minua itkemään. Tosin niin saattaa vielä joskus käydä, tunnelma jossa kirjaa lukee vaikuttaa aivan mielettömästi. En myöskään itkenyt Siriuksen kuollessa enkä HBP:ssä missään kohtaa.

Johanna Thydellin Katon kokoinen tähtitaivas aiheutti varsin surullisen reaktion, en muista että itkinkö. A. A. Milnen Nalle Puh rakentaa talon-kirjan loppu on myös mielettömän surullinen, ja jos luen sitä tietyssä mielentilassa niin kyyneleitä tulee. Kayleighin Pakkaskukkia sai minut itkemään kohdassa jossa Jazz Stron kuoli, mutta tähänkin väsymys oli osasyyllinen. Mutta voi niitä rakkaita Stroneja, yhyy.

Mutta se kirja, jota lukiessa tuli kyyneleet silmiin vaikkei ollut ollenkaan itkumielentila, on David Eddingsin Safiiriruusu. Lopun taistelut Othan palatsissa ovat aivan loistavia, mutta Martelin ja Sparhawkin kaksintaistelu on surullinen. Muulla sanalla sitä ei voi kuvata. Olisin halunnut Sparhawkin kuolevan, mutta tottakai hyvän piti voittaa.:'( Martel-parka, mikä ihana hahmo se olikaan - ja Sparhawkin ja Martelin sanailut ovat ihania <3 - ja sitten - *vääntää tekoitkua paremman tunnelmointimielialan puutteessa*

/040206/ edittiä.
"Always be specific when you lie." (rule #7)

Neilikka

  • Ankeuttaja
Itketyskirjat
« Vastaus #43 : Helmikuu 11, 2006, 23:40:19 »
Olen lukenut monta todella koskettavaa kirjaa, mutt jos tästä nyt muutaman rupeaa poimimaan niin yksi kirja nostetaan ylitse muiden: (huom!  SPOILEREITA jonkin verran)

Viimevuotiset ystävämme(pikku naisia jatko-osa). Oikeastaan koko sarja oli valtavan koskettava(Esimerkiksi Pikku Naisia- kirjassa Bethin kuolema niinkuin joku täällä jo sanoikin), mutta tämä on itkettävin, kaikkine kuolemine ja rukkasine. :'(

*muoks*
Haluaisin lisätä vielä Narnian toisen osan Spoilaa Prinssi Kaspianta!, kun Susan ja Peter ei enää pääse Narniaan, sillä ainakin minä mieleni sopukoissa kuvitellin että KAIKKI neljä lasta olisivat kirjasarjan ns. "sankareita", ja olisivat mukana sarjan loppuun asti:( (huom huom. jos joku on lukenut kaikki kirjat (niinkuin varmasti onkin), niin älkää korjatko jos sanoin väärin sen että Susan ja Peter tulevat takaisin, sillä se olisi todella iloinen yllätys:))

Miravir Ruusuton

  • Ankeuttaja
Kirjoja jotka saavat itkemään
« Vastaus #44 : Helmikuu 12, 2006, 22:46:43 »
Minäkin paljastan kaapissa piileskelevät luurankoni ja kerron, että olen itkenyt useita kirjoja lukiessani. Tässä niistä ensimmäisenä mieleen tulevat esimerkit.

Jo aiemmin mainittu
Jalostamo sai minut itkemään raivoisasti jopa silloin, kun luin sen toisen kerran. Se on kirja, joka on itkettänyt eniten. Valehtelematta itkin varmaan tunteja. Oli se vaan niin julmaa! *nyyhkytystä*
Robin Hobbin Näkijän Taru-trilogian jokainen osa on saanut minut kyynelten partaalle (Linalle isot halit suosittelusta!). Jos nyt jätän spoilaamatta ja sanon vain, että kirjailija tavoittaa tunnelmat tavattoman hyvin. Koska surullisia kohtia on useita ja ne on hyvin kirjoitettu, kyyneleet valuvat silmistäni useammankin kerran.
Louisa M. Alcottin Pikku naisia jatko-osineen. Monia surullisia tapahtumia ja kuolemia.
S.E.Hintonin Olimme kuin veljet sai myös itkemään. Joskus täytyy tehdä asioita, jotka kokee oikeaksi. Niistä maksettava hinta vain voi olla liian kova.
Astrid Lindgren: Mio, poikani Mio oli surullinen, muttei Mion vaan ritari Kaamon takia.
Diana Wynne Jones: Tuli ja myrkkykatko ei varsinaisesti itkettänyt, mutta jätti jotenkin tyhjän olon, vaikka loppu olikin onnellinen.
Viivi Hyvönen: Mahlaa suonissaan jättää saman tunteen kuin edellä mainittu kirja. Jotenkin päällimmäisenä jäi vain mieleen sana epäreilua!.

Hmm, täytyy myöntää että lempihahmoni tai muun merkittävän henkilön kuollessa itken poikkeuksetta. Samoin käy, kun joku joutuu uhrautumaan tai uhraamaan onnensa tai jos ansaittu onni ei osukaan kohdalle. Tosin itken vain, jos kirjailija on osannut asiansa ja kirja on vienyt mukanaan.

Joskus itken myös onnellisten loppujen takia.
[spoil]Tove Janssonin Muumipappa ja meri oli ihana, kun Muumipeikko tavallaan ystävystyi Mörön kanssa ja maa lakkasi jäätymästä. Kaunista.[/spoil]

Siberica

  • Ankeuttaja
Kirjoja jotka saavat itkemään
« Vastaus #45 : Helmikuu 25, 2006, 15:03:33 »
Minä taidan olla oikea itkupilli mitä tähän aiheeseen tulee, tai sitten eteeni on osunut harvinaisen paljon koskettavia kirjoja.

Spoilerivaara!

Ensimmäisenä mainittakoon Potterit, varsinkin Feeniksin kilta ja Puoliverinen prinssi. Voi että minä itkin, todella itkin Siriuksen kuollessa. Koko loppukirjan tihrustin läpi kyyneleet silmissä, Sirius oli ehdoton lempihahmoni varmaan kaikista fiktiivisistä hahmoista ikinä.

Mark Helprinin Talvinen tarina on varmasti kaikkien aikojen paras kirja, minun mielestäni siis. Itkettyä tuli monessa kohdassa, se kuvailu on vain niin hirvittävän koskettavaa ja tarinakin on järisyttävän hieno. Vou.

Veljeni, Leijonamieli, voi että kuinka tätä kirjaa rakastankaan. Vaikka kirja saattaakin olla lapsille suunnattu, on se silti hirveän kaunis ja saa ajattelemaan asioita. Kirjan viimeinen lause "Niin, Joonatan, Joonatan, minä näen valon! Minä näen valon!", siinä vaiheessa vajoan.

TSH:n kohdalla olen minäkin itkenyt, varsinkin Kuninkaan Paluun lopussa, kun Frodo lähtee. Muissakin kohtauksissa silmät kostuvat, muun muassa silloin kun Frodo ja Sam eroavat saattueesta ja Sam on hukkua lähtiessään Frodon perään.. Niisk!

Muita kirjoja, joissa olen itkenyt, ovat muun muassa Kärpästen herra, Yksi lensi yli käenpesän, Tähtien turvatit, Sinuhe Egyptiläinen ja sata muuta. Ai niin, ja Kurt Cobainin päiväkirjaa lukiessani itkin koko ajan.


//muoks, kiitos huomautuksesta, en tajunnutkaan yhtään. :)

Tarantino

  • Ankeuttaja
Kirjoja jotka saavat itkemään
« Vastaus #46 : Maaliskuu 19, 2006, 17:26:09 »
Minä en liiemmin kirjoja lukiessa ala itkeä, mutta elokuvissa sitäkin enemmän... Mutta on sellaisia kirjoja muutama, mitkä saavat minut itkemään, ja tässä muutama (ja perustelut SPOILAAVAT jonkin verran)

Astrid Lingrenin Ronja Ryövärin tytär Se on ensimmäinen kirja, mitä muistan että itkin. Olin silloin ala-asteella, ja kirja oli luettava koulussa. Itkin aivain kirja lopussa, kohdassa jossa vanha mies(enpähän muista nimeä) kuoli. Silloinkin se oli erittäin noloa, koska oltiin tulossa autolla kotiin, ja koko perhe oli ympärillä... Siinä sitten yritin itkeä kirjan takana piilossa, ja pikkuveli katsoi ihmetellen. :P

Kuningatar Noorin elämänkerta (Se on Jordanin kuningattaren elämänkerta - tiedoksi niille jotka eivät tiedä mistä kirjasta puhun). Siinä itkin siinä kohdassa kun kuningattaren mies, kuningas Hussein kuoli. :'(

J.R.R. Tolkienin elämänkerta Luen kirjaa juuri parhaillaan, ja aloin itkeä kun Tolkienin hyvä ystävä kuoli rintamalla, ja hän sai tietää siitä kirjeellä. kohdasta teki entistä koskettavamman se, että kyseinen ystävä oli kirjoittanut Tolkienille juuri ennen kuin lähti rintamalle, ja hän kirjoitti aivan kuin tietäisi, että kuolee kohta... Siinä vaiheessa kyyneleet virtasivat valtoimenaan, koska olen auttamaton itkupilli kun sille tuulelle satun...

Poissa Asoalian

  • : W
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Mary Sue
Kirjoja jotka saavat itkemään
« Vastaus #47 : Maaliskuu 25, 2006, 15:50:17 »
Minä itken aika vähän kirjoja lukiessani, vaikka olisikin kuinka surullinen kirja. Jotkut kirjat kuitenkni saavat kyyneleet silmiin, esimerkiksi tuo monen muunkin mainitsema S.E Hintonin Me kolme ja jengi. Se on todella upeasti ja koskettavasti kirjoitettu kirja, erityisesti loppupäässä oleva kirje, jonka päähenkilön kuollut ystävä on kirjoittanut. Siinä kohtaa jo meinasin alkaa itkeä, mutta lopullisesti kyyneleet tulivat silmiin koska loppu oli kuitenkin kaikesta huolimatta melko onnellinen. Yleensä nimittäin juuri onnelliset loput muuten synkissä/surullisissa kirjoissa liikuttavat eniten.
"You think that's hard? Try auditioning for Baywatch
and being told they're going in another direction."

Anki M

  • Ankeuttaja
Kirjoja jotka saavat itkemään
« Vastaus #48 : Huhtikuu 10, 2006, 23:10:03 »
En kamalan usein itke kirjoja lukiessani. Useammin olen järkyttynyt, tyrmistynyt, raivostunut tai jotain muuta vastaavaa.

Spoilaa.

Tulee kuitenkin yksi kirja mieleen, jota lukiessani itkin melkein koko ajan kirjan alusta loppuun: Richard Bachin Lokki Joonatan. Minä vain itkin itkemistäni. Onneksi kirja on melko ohut. :) Jotenkin se lokin kuolema ja kuinka hän vain halusi oppia lisää lentämisestä oli niin koskettavaa. Kaikista pahinta oli se kuinka lokki kuoltuaankin pääsi "seuraavalle tasolle", koska halusi oppia. Aloin tuntea itseni hyvin riittämättömäksi. Ehkä käsitin tai pikemminkin halusin käsittää koko kirjan sanoman aivan väärin.

Toinen kirja, joka tulee mieleen, on Väinö Linnan Tuntematon sotilas. Minä itkin aivan valtavasti kun Hietanen kuoli. Koko se kohtaus oli muutenkin todella järkyttävä.

Sitten pitää vielä mainita Liekehtivä pikari. Järkytyin aivan kamalasti Cedricin kuolemasta. Muistan, että luin kirjaa yöllä ja sain sen luettua joskus aamuyöstä. Vielä aamullakin, kun heräsin, olin ihan poissa tolaltani. Taisi siinä muuta kyynelkin vierähtää.

Siriuksenkin kuolema tuntui kyllä kamalalta, mutta jostain syystä ei samalla tavoin. Vältän tosin lukemasta Feeniksin kiltaa, koska en halua lukea Siriuksen kuolemasta uudestaan.

Lumitassu

  • Ankeuttaja
Kirjoja jotka saavat itkemään
« Vastaus #49 : Toukokuu 13, 2006, 20:53:05 »
No tuota.. Olen aika herkkä kirjojen suhteen jos on vähäinsintäkään kuolemaa. Joskus ihan säälistäkin henkilöä kohtaan voi silmät kostua.

Tässä muutamia mitkä ovat todella koskettaneet minua:

No Harry Potter ja Liekehtivä Pikari, Feeniksin Kilta ja Puoliverinen Prinssi ovat olleet ne ainoat Harry Potterit mitä ovat koskettaneet, eniten Feeniksin Kilta. Syitä tuskin tarvitsee kertoa, mutta voinhan ne sanoa. Liekehtivässä Pikarissa se kun Harryn vanhemmat ilmestyivät Voldemortin sauvasta ja tietenkin Cedricin kuolema. Feeniksin Killassa Siriuksen kuolema. Puoliverisen Prinssin itkemisen aihetta en sano, koska muuten spoilaisin.

Tekstit voivat SPOILATA vaikka en nimiä mainitsekkaan!

S. E. Hinton, Me kolme ja Jengi:
Voi, että tässä todella itkin. Henkilöiden kuolemat olivat sydäntä viiltäviä, mutta ilman niitä olisi kirja ollut paljon huonompi. Varsinkin ensimmäinen kuolema oli kamala koska pidin hahmosta todella paljon. Toinenkin itketti , muttei läheskään yhtä paljon. Elokuvassa tämä kohta oli tehty myös surulliseksi ja sain vaivalla hillittyä kyyneleet, koska katsoimme sen luokan kanssa.

Peter Pohl & Kinna Gieth: Sinä ja minä ikuisesti:
Voih.. Tämäkin kirja on saanut minut itkemään. Se miten kirjailija on kuvaillut henkiön tuntemuksia, syyllisyyden tunnetta ja kaipuuta on niin taitavasti, että kovempikin ihminen siihen sulaisi.

Ei tule muita mieleen mitkä olisivat todella koskettaneet, vaikka onhan niitä vielä. Itseasiassa kirjojen kuuluu minusta koskettaa omalla tavallaan.

Gotitonttu

  • Ankeuttaja
Kirjoja jotka saavat itkemään
« Vastaus #50 : Kesäkuu 06, 2006, 13:46:58 »
Deborah Spungenin kirjoittama Nancy oli todella järkyttävä kirja omalta osaltani. Yksi maailman parhaista kirjoista. Itkin kirjassa todella paljon. Varsinkin kun tiedän, että kirja perustuu tositapahtumiin. Osaan hyvin ajatella miten Nancyn äiti on tätä kirjaa kirjoittanut kyyneleet silmissä. Näin. Toisaalta itken kyllä aika monissa kirjoissa, tunteellinen kuin olen. Brockeback mountain- kirjassa itkin myös silmät päästäni. Porukat eivät enää vaivaudu edes kysymään mitään kun tulen huoneestani silmät punoittaen. Tietävät tunteellisuuteni ja nauravat sille *Mökötys* Uskoisin että kaikki meistä on itkenyt Pottereissa. Minä ainakin. Varmaan ihan jokaisesta löytyy edes pieni pätkä jossa surraan jonkun kuolemaa.

Poissa Zelen

  • Uneton
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
Kirjoja jotka saavat itkemään
« Vastaus #51 : Kesäkuu 06, 2006, 19:27:25 »
Minä itken kirjoja lukiessani onneksi suhteellisen harvoin... Järkyttynyt olen usein, mutta itkenyt hyvin harvoin. Elokuvia ja hyviä TV-sarjoja katsoessani itken huomattavasti enemmän. Ehkä minulla on tylsä mielikuvitus tai jotain... Hahmoihin on vain hankala samaistua.

Harry Potter & Half-Blood Prince oli varmasti ensimmäinen kirja joka sai minut itkemään. Edellisissä kirjoissa olin useinkin järkyttynyt syvästi ja menettänyt yöuneni, mutta tämä kirja itketti oikeasti. Synkkää ja ironista. Suomennos itketti myös, mutta ei enää samalla tunteella vaikka sen avulla ymmärsinkin enemmän juonesta. Siitä puuttui osa Rowlingin tunnelmasta.

Toisen kerran itkin lukiessani Robin Hobbin kirjaa Kuninkaan salamurhaaja. Kaikki se väkivalta ja epäonni mikä sitä poikaa kohtasi oli hyvin surullista luettavaa. Sillä kirjailijalla on tunnelmakuvailu kohdallaan ja hahmoihin oli paljon helpompi samaistua kuin moniin muihin lukemiini kirjoihin. Erityisesti viimeisistä sivuista huokuva epätoivo ja lopullisuuden tunne oli hyvin ahdistavaa vaikka kaunista ja täydellistä.

Muissa kirjoissa en ole oikeastaan tyynynkulmaa kastellut, vaikka surullinen olen ollut monesti. Ei niitä kyyneleitä ihan niin helposti tuoteta.

// Ooops, muokkakuokka: Kun huomasin tuon Anu Holopainen osaston muistin äkkiä purskahtaneeni itkuun lukiessani Syysmaa- sarjaa. Eläydyin tarinaan melko vahvasti ja samaistuin henkilöihin joten se oli ihan odotettavissa. Hyvää suomalaistan fantasiaa. Purskahdan uudelleen itkuun jos se kirjasarja on todellakin vain trilogia, sellaiseen kohtaan on ilkeä jättää sarja...

Poissa Reta

  • Kirotun lapsen odottaja
  • Vuotislainen
    • Todella vaiheessa -kirjablogi
  • Tupa: Luihuinen
Kirjoja jotka saavat itkemään
« Vastaus #52 : Heinäkuu 19, 2006, 00:36:47 »
Spoilaa!!

Ritari Benjamin kyyhkynen

Tämä vähän yli satasivuinen kirja on melkeimpä ainoa, joka sai itseni todella vollottamaan. Se kertoi ystävyydestä noin kymmenvuotiaiden poikien kanssa. Pojat pitävät seikkailuista, joten he ryhtyvät ritaireiksi. Poikia on aluksi neljä, mutta yksi eroaa, sillä se ei jaksa olla kokoajan niin kiltti. Erään vanhan naisen talo syttyy palamaan ja kolme ritaripoikaa keräävät rahaa uuden talon rakentamiseen. Pian sen jälkeen se neljäs poika kidnappaakin porukan heikoimman. Hän telkeää pojan kavereittensa kanssa kaatopaikalla olevaan autoon. Siellä poika joutuu olemaan koko yön, kunnes kaatopaikan työntekijä aloittaa raivaustyöt ja sattuu retuuttamaan aika pahasti erästä tiettyä autoa...

Se, miten kirjassa kuvailtiin Benjamin surua, pani minut todella itkemään. Benjami muisti, kuinka se vangittu poika oli lähtenyt syömään ja sanonut tulevansa kokoukseen illalla. Poika oli seissyt auringon edessä ja kun hän oli lähtenyt liikkeelle, Benjami oli sulkenut silmänsä kirkkaalta auringolta. Ja samalla sulkenut silmänsä elävältä ystävältään. Seuraavan kerran, kun hän kaverinsa näki, benjami yritti hieroa lämpöä hänen elottomiin käsiin.

Monet muutkit kirjat itkettävät. Onko kukaan lukenut Ruohoa Lunta? Se todella itketty myös. Sen on kirjoittanut huumeita käyttävä tyttö 70-luvulla, joka kutsuu itseään kirjassa nimellä Alice. Kirjan loppu on järkyttävä, tosin tiesin sen ennalta, koska kaverini oli lukenut sen pari vuotta aiemmin ja kertonut lopun. Itseasiassa juuri tuon takia tartuin kirjaan, halusin tietää, miten Alice oli siihen tilanteeseen päätynyt. Se kirja kertoi hyvin amerikkalaisesta nuoresta, jolla oli hyvä perhe, mutta oli tahtomattaan joutunut huumeiden käsiin.
The adventures I enjoy are usually of the literary nature. -Henry Winchester

Miksi me ihmiset kaadumme?
- Jotta oppisimme nousemaan jaloillemme.

AlmostRockStar

  • Ankeuttaja
Kirjoja jotka saavat itkemään
« Vastaus #53 : Heinäkuu 19, 2006, 22:13:11 »
Kai tämäkin SPOILAA.

Itken usein kirjoille ja elokuville, myös monille muille pienillekin asioille. Olen herkkä ihminen, ja kyynelet nousivat silmiin eilen illallakin kun hiirenloukku loksahti ja se pieni ärsyttävä otus kuoli. :< Osaan pysyä taas aiheessa, köhh.

Pottereissa olen itkenyt lukemattomia kertoja, kuolemien ym. takia. Vaikka lukisin kuudennesta kirjasta seitsemännenkin kerran Dumbledoren kuoleman, silmät eivät vain pysy kuivina vaan täytyy käydä hakemassa nenäliinat ja toivoa, että ovi olisi äänieristetty. +____+ Myös Siriuksen kuolema itketti, muissa kohdissa en muistaakseni ole kyyneleitä vuodattanut, ei ainakaan mieleen tule mitään erikoista.

Ei mikään kiltti tyttö - Lopussa oli pakko itkeä, tunnetäyteinen ja ihana kohtaus, kun Ann pääsee taas äitinsä luo. Tykkäsin kirjasta paljon, yksi lemppareistani. Lukekaa, saa nähdä olenko ainut niin herkkä ihminen täällä Vuotiksessa, joka itkee onnelliselle lopulle. :D

Lassie - Pienenpänä itkin melkein koko kirjan ajan, ja sitten kun se jokuenmuistanimeä pikkukoira kuoli, olin ihan rikki. Nyt kirja ei enää herätä niin voimakkaita tunteita, mutta on tullut luettua läpi parisen kertaa. Surullinen kirja, mutta ei siinä ihan viimeistä päivää itke lukiessa.

Onhan niitä vielä miljoona ja yksi lisää, vaan olen liian väsynyt listatakseni. Palailen asiaan sitten... joskus.

//Tinna muoksi spoilerit punaiseksi

merlino

  • Ankeuttaja
Kirjoja jotka saavat itkemään
« Vastaus #54 : Heinäkuu 22, 2006, 21:46:39 »
Suurin osa näistä on kyllä jo mainittu, mutta kuitenkin.

Eli, nämä todellakin SPOILAAVAT!

Potterit,, niin itsestään selvää, ettei kohtia tarvitse edes mainita. Kuitenkin kamalinta oli Feeniksin killan lopussa Harryn huuto. Nyyh.

Jalostamo. Seita Parkkolan ja jonkun (kuka se oli, ei muistu mieleen, enkä saa kirjaa käsiini...) kirja, itsenäinen jatko-osa kirjoille Susitosi ja Ruttolinna. Lopussa oli pakko itkeä, sille ei vain voinut mitään. Vieläkin itkettää, kun vain ajatteleekin. Se loppu oli vain yksinkertaisesti liian kaunis, ja se kun Mikael kuoli, kun se sanottiin niin yksinkertaisesti ja ilman mahdollisuuksia.'

Universumien tomu: Maaginen kaukoputki. Ensimmäisen kerran tuli tippa linssiin, kun Will ja Lyra lähtivät kuolleiden maahan, ja Pantalaimon jäi sinne rannalle. Ja se lopun ero. Voih...

Taru sormusten Herrasta, loppu, kun Frodo lähti satamiin, ja se, mitä muille tapahtui. Tuli jotenkin vain niin ylivoimaisen haikea olo. Ja siellä takaosassa Aragonin ja Arwenin taru, siis katkelma siitä... Luin sitä "iltasaduksi" VPK-leirillä pienemmille, mutta ääni petti lopussa, se vain on niin ihana.

Tuossapa noita, lisääkin on, mutta niitä en myönnä.

Poissa Ruppanainen

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Lady Jane Clayton, Tarzanin vaimo
Kirjoja jotka saavat itkemään
« Vastaus #55 : Heinäkuu 23, 2006, 15:26:42 »
Minua on joskus itkettänyt kirjoissa, mutta itku ei vain tule. (Niin vähän nestettä kun minussa on, niin sitä ei itkuun näköjään ei voi tuhlata;))

SPOILAA!!

Tarzanissa minua jäi ensiksi itketyttää, kun John sai tietää miten kiduttavasti Jane oli surmattu. Se oli niin kauheata. Mutta luin kirjan loppuun niin sain tietää että kyseessä oli joku neekerinainen, jolla oli Janen sormukset.

Ja olisin myös itkenyt varmaan Puoliverisessä prinssissä jos en olisi kuunnellut tyhmänä spoilauksia. Joten tiesin ennenkin että Dumppis kuolee.

En yleensä ala itkemään enkä nauramaan. Oli siinä kuinka huumorillinen tapahtuma tai sydäntä särkevä suru. Joskus jossain tosi koskettavassa tapahtumassa yritän vääntää jonkinlaisen hymyn ehkä. Tarzaneita lukiessani yleensä alan välillä nauramaan.

Yhden kerran olen itkenyt oikein kunnolla, kun muutimme pois Vantaalta, mutta kirjojen takia en itke. En sitte millään, vaikka yritänkin.

Jos kuitenkin itkisin sillon kun pelkään, olisin itkenyt paljon kauhukirjoille. Näin ainakin kaksi viikkoa painajaista Darren Shanin Friikkisirkuksesta. Tässä se nyt oli. Näen unta jossa itken tai nauran mutta en koskaan oikeassa elämässä itke. Siis kirjoille.
Kurkota kuuhun ja ole Ruppana!
MeneTarZan.comiin!

Syrai

  • Ankeuttaja
Kirjoja jotka saavat itkemään
« Vastaus #56 : Heinäkuu 24, 2006, 22:34:22 »
Tänään itkin kun sain Potter-putkeni loppuun (Azkabanin vanki, liekehtivä pikari, feeniksin kilta ja puoliverinen prinssi yhteen menoon) ja Dumbledore kuoli. Se oli vaan niin hirvittävän surullista. No, ei tarvitse enempää selitellä. Dumbledore oli aina yksi sellainen "tukipilari", aina ratkaisemassa, tietämässä ja kuuntelemassa. Oli kaunista kun Dumbledore pääsi viimeiselle matkallensa. Kaunista ja hirvittävää.

SPOILAAMutta ensimmäiseksi mieleeni osuu sanasta "surullinen kirja" tarina pienestä tulitikkutytöstä. Minulle luettiin pienenä paljon satuja ja pieni tulitikkutyttö oli ehdottomasti surullisin kaikista, itkin joka kerta kun kuulin sen ja itkisin varmaan vielä nykypäivänäkin. Pieni tulitikkutyttö kertoo siitä, kun tytön pitää myydä tulitikkuja hyisenä talvi-iltana, kotiin hän ei voi mennä ennen kuin tikut on myyty, koska muuten vanhemmat lyö. Tyttö sytyttää kaikki tikut lämpimikseen ja kuolee suihkulähteen (muistaakseni) reunalle.

Ja sitten yksi itkettävistä kirjoista on myös geishan muistelmat. Itkin lähinnä kun puheenjohtaja kuoli. Kirja päättyy onnellisesti, Sayuri ei ole surullinen menetyksestään vaan säilöö puheenjohtajan syvälle sydämeensä koko lopun elämäänsä, mutta silti. On vain niin itkettävä ajatus että Sayuri on vanha nainen, jonka elämä lähestyy loppuaan, kuinka hän hyväksyy sen niin tyynesti. Kuitenkin kun tarina alkaa hutikkatalossa Yoroidossa asuvasta pikkutytöstä, on se vain niin koskettavaa.

Siinä ne pahimmat taisi olla... "Pahimmat", ew.

//Tinna lisäsi spoiler-varoitukset, eipäs unohdeta niitä.

EIP

  • Ankeuttaja
Kirjoja jotka saavat itkemään
« Vastaus #57 : Elokuu 03, 2006, 10:14:12 »
Kirjat saavat minut melko harvoin itkemään, ennemminkin itken elokuvia katsellessa. Mieleen tuli kuitenkin nyt ainakin neljä kirjaa joita lukiessani itkin, syystä tai toisesta. (Näitä kirjoja on kyllä pakko olla enemmän, vaikka ei muistunutkaan mieleen. Lisäilen jos muistan.)

SPOILAA
Näkymätön Elina oli tosi koskettava ja ihana.

Tatuoitu äiti SPOILAA oli jotenkin niin surullinen siinä kohdassa kun Dolphin (olikohan edes tuon niminen :s) meni kouluun sen jälkeen kun hänen äitinsä oli maalannut itsensä valkoisella maalilla ja sairaanhoitajat tulivat hakemaan. Kaikki vain kiusasivat normaaliin tapaan ja menivätkin äkkiä hiljaisiksi kun saivat tietää hänen äidistään, ja että Dolphin joutuu sijaiskotiin. Taisi vielä joku sanoakin, että onko sun äiti kuollut. Se oli niin todentuntuista ja kauheaa kun mietti, että jos se tapahtuisikin itselle.

Pieni runotyttö oli ihan älyttömän surullinen varsinkin siinä alussa kun Emilian isä kuoli ja äidin (joka oli kuollut jo Emilian synnyttyä) puolelta tulivat sukulaiset neuvottelemaan kuka ottaa Emilian kotiinsa. Itken joka kerta kun luen sitä.

Enkelimysteerion SPOILAA loppu oli kirjoitettu ihan älyttömän kauniisti, kun Cecilia lopulta kuoli ja lensi pois ikkunasta enkeli Arielin kanssa, katsoen kun hänen ruumiinsa jäi makaamaan sängylle. <3

Pottereista vain Dumbledoren hautajaiset saivat minut itkemään. Saattaa tosin johtua siitä, että molemmissa kuolemissa (Siriuksen ja Dumbledoren) olin spoilaantunut, joten osasin varautua.

//Tinna lisäsi spoiler-varoitukset.

Kaitz

  • Ankeuttaja
Kirjoja jotka saavat itkemään
« Vastaus #58 : Elokuu 03, 2006, 10:46:17 »
Kirjoja, jotka saavat itkemään? Niitä ei nyt kovin paljon ole...

SPOILER
Harry Potter ja Puoliverinen prinssi
Dumbbiksen kuolema järkytti, ja surutti. Varsinkin, kun sen teki Kalkaros.
Kyllä siinä vanhemmat vähä ihmetteli, kun yksi alkaa yhtäkkiä pillittää kuin hullu.

Harry Potter ja Feeniksin kilta

Ei tarvitse sanoa miksi. Minua ei itkettänyt oikeastaa Siriuksen kuolema, en ollut samaistunut hahmoon, vaan Harryn reaktio.

Harry Potter ja Viisasten kivi
Sai minut itkemään. Ei vielä ensimmäisellä kerralla, vaan pari viikkoa sitten, kun luin sen alun. Olen lukenut Sharran Memorya ja Pakkaskukkia, ja kun ajattelin sen tapahtumia (tiedän kyllä, että se ei ole oikea menneisyys) tuli tippa silmään.

Harry Potter ja Liekehtivä pikari
Sai minut kyynelehtimään, siinä kohdassa, kun Lilyn ja Jamesin haamut tulivat. Kun olin vihdoin rauhoittunut, Harry pääsee pois Cedrickin kanssa, ja taas itkin. Harryn reaktio Cedrickin kuolemaan oli surullinen.

Narnian tarinat, velho ja leijona
Itkin, kun se leijona (mikälienimiolikaan) kuoli. Lopulta se heräsi henkiin, ja vei minusta mehut koko tarinasta ://

Rukajärventie-elokuva
Itkin, en tiedä itsekään miksi. Niin paljon kuolleita. En tiedä, onko tästä tehty kirja, mutta itkisin varmasti.

/SPOILER

//Tinna muoksi spoilerit, muiden ei ole kiva spoilaantua vahingossa, varoitukset aina mukaan.

Poissa Adalmina

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Pottermore: LumosUnicorn107
  • Tupa: Rohkelikko
Kirjoja jotka saavat itkemään
« Vastaus #59 : Elokuu 03, 2006, 19:21:27 »
Mä oon kauhee itkupilli ja herkistyn tosi monessa elokuvassa ja kirjassa. Jos rupeaisin luettelemaan kaikki niin lista olisi erittäin, erittäin pitkä. En mä edes muista kaikkia. Joskus mä itken jopa onnesta :) Tässä nyt kuitenkin muutamia:


J.K. Rowling: Harry Potter ja Feeniksin kilta, kirja jota lukiessani olen itkenyt eniten ikinä. Olen lukenut kirjan viidesti ja aina se itkettää. Luen koko Verhon taakse-luvun ihan paniikissa, että kohta se tapahtuu, ei, Sirius ei saa kuolla, ei. Mutta aina se tapahtuu, ei se siitä muuksi muutu. Muistan kun luin kirjaa kolmatta kertaa. Takana oli kai raskas viikko, kello läheni kahta, väsytti ja olin muutenkin herkässä mielen tilassa, mutta en vain voinut jättää kirjaa kesken. Kun Sirius sitten kuoli minä itkin, itkin ja itkin. Ei siitä tullut millään loppua. Piti jättää kirjan lukeminen hetkeksi kesken, jotta sain rauhassa itkeä. Sitten juuri kun sain koottua itseni, mainittiin Siriuksen nimi ja itku alkoi uudestaan. Sama toistui monta kertaa.

J.K. Rowling: Harry Potter ja Puoliverinen prinssi, monet itkivät kun Dumbledore kuoli. Minä en vuodattanut kuin muutaman kyyneleen ja nekin vasta hautajaisissa. Ehkä se johtui siitä kun Siriuksen kuoleman jälkeen (Sirius on, tai siis oli lempihahmoni, jos ette vielä tuosta äskeisestä tajunneet) Dumbledoren kuolema tuntui niin "pikkujutulta". Totta kai se oli surullista ja väärin ja pidin kovasti Dumbledoresta, mutta ei hän kuitenkaan yksi lempihahmoistani koskaan ole ollut. PP:ssä itken eniten kohdassa, jossa Harry ja Dumbledore menevät Weasleyden luutavarastoon, tai mikä se nyt olikaan. Itken siis (yllätys, yllätys) kohdassa, jossa muistellaan Siriusta. Muutenkin tuo kohtaus on jotenkin koskettava.

S.E. Hinton: Me kolme ja jengi, kuolema saa mut edelleen hiljaiseksi ja itkemään. En nyt tässä paljasta kuka kuoli ja miten, koska joku saattaa haluta lukea kirjan tulematta spoilaantuneeksi.

David Almond: Taivassilmä, ihana kirja. Melkein liian ihana. Tässäkin muistaakseni itkin, en kyllä yhtään muista miksi.

Lista jatkuisi vaikka kuinka pitkään, mutta ehkä jätän sen nyt tähän.
Kuinka vanha olisit, jos et tietäisi ikääsi? – Satchell Paige

Poissa Ouva

  • Toinen Niistä Kahdesta
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Tiedostamaton vuotaa tietoiseen.
    • "Matkapäiväkirja"
Kirjoja jotka saavat itkemään
« Vastaus #60 : Elokuu 08, 2006, 11:26:02 »
*pakko kommentoida*
Lainaus käyttäjältä: "Reta"
Onko kukaan lukenut Ruohoa Lunta?
Olen kyllä (minulla on se itsellä) ja se todellakin on taas näitä kirjoja, jotka saavat itkemään vielä uudellakin lukukerralla (ei tosin niin paljon kuin Pikku prinssi, mutta kuitenkin). SPOILAA! Se on minusta aina vaan niin koskettavaa, kun nuori tyttö sekaantuu huumeisiin, tulee vaikeuksia (tietysti, kun kerta huumeista on kysymys) ja juuri kun on päässyt irti ja elämä on alkamassa uudelleen, se kuoleekin yliannostukseen. Ironista ja koskettavaa.
Kuka tahansa siihen pystyvä saa vapaasti vaihtaa titteliäni, vaikka siinä olisi jo jokin nimike, kunnes toisin ilmoitan. / Kaurat ja Ryynit

Maisu

  • Ankeuttaja
Kirjoja jotka saavat itkemään
« Vastaus #61 : Elokuu 08, 2006, 12:38:49 »
Minä en niinkään itke kirjoja lukiessani. Siis en kyynelehdi, mutta moni kirja saa minut hyvin hyvin surulliseksi/ ahdistuneeksi.

Tällä hetkellä juuri olen lukemassa Aarniomaa Krissi - Antaa mennä Marika.

Spoilaa, ainakin jonkun verran
Siinä vaiheessa, kun Jounin isä tapaa Marikan, ja rupeaa syyttämään tätä varkaudesta, rupesi minulle tulemaan surullinen olo. Kun Jounin isä vielä käskee Jounia lopettamaan Marikan tapaamisen, ja rupea hakkaamaan Jounia. Tahtoisin myös kovasti, että Marika antaisi Jounin tulla lähelleen. Minusta on vain niin surullista lukea, kun molemmat tahtoisivat kumminkin olla toistensa kanssa ja lähellä. He joutuvat eroamaan Jounin isän takia, koska tämä uhkailee Jounia. En ole vielä päässyt kirjan loppuun, mutta toivon kovasti, että Marika ja Jouni palaavat yhteen, koska en kestäisi lukea kuinka he molemmat kärsivät.

Drakainan

  • Ankeuttaja
Kirjoja jotka saavat itkemään
« Vastaus #62 : Elokuu 14, 2006, 16:01:25 »
Minä itken melkein jokaisessa kirjassa (ja elokuvassa sen puoleen). Äiti sanoo, että se johtuu tuosta iästä (ja olen saanut kuulla tuosta iästä kaikessa). Itken Pottereissa, Narniassa, Stravagantzassa yms..

Pari kirjaa joissa itken niin, että tartten vessapaperirullan viereeni ovat:
  Burnetin Pikku prinsessa.
(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)

  Ian Serraillierin Hopeaveitsi.
(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)

Tämän kiusallisen paljastuksen myötä siirryn kirjahyllyni luokse mulkoileemaan kiukkuisesti kaikkia itkettäviä kirjoja. ^^

//Muoksin spoilit. ~Wend
« Viimeksi muokattu: Maaliskuu 11, 2007, 19:27:56 kirjoittanut Wend »

Poissa Reta

  • Kirotun lapsen odottaja
  • Vuotislainen
    • Todella vaiheessa -kirjablogi
  • Tupa: Luihuinen
Vs: Kirjoja jotka saavat itkemään
« Vastaus #63 : Maaliskuu 11, 2007, 09:40:50 »
Olen jo kerran tänne kirjoittanut mutta aivan pakko kirjoittaa uudestaan, sillä on tullut luettua pari kirjaa, joiden takia itkin. SAATTAA HIEMAN SPOILATA!

Eli kaikkien tuntema J.R.R. Tolkienin Taru Sormusten Herrasta. Kahden viimeisen sivun lukeminen kesti vaikka kuinka paljon, sillä yhtäkkiä vain silmät sumenivat. Kirjan sivut kastuivat kun luin kohtaa jossa Frodo kertoo Samille lähtevänsä veneillä pois. Vaikka elokuvan lopun olin sen tuhannen kerran nähnyt, kirja oli vain jotenkin erinlainen. Siinä vasta tajusi että Frodo lähti pois.

Toinen kirja on jo jonkun mainitseva Näkymätön Elina. Lyhyt, sata sivua ja risat, mutta itkin koko kirjaa lukiessa. Se on juuri sitä Kolkytluvun puoliväliä, suomenkielinen tyttö ruotsin maalla. Kukaan ei ymmärtänyt Elinaa, jonka isä oli kuollut. Tytön tuntemukset osuivat niin omieni kohdalle (Tosin isäni ei onneksi ole kuollut). Epäsuosittu jolla ei ole ystäviä, joutuu opettajan kanssa vaikeuksiin (heh, minä en joudu koska en puhu koskaan opeille) Ja kuinka hän pakeni todellisuutta suolle, jossa isän henki asui. Ainoa mikä minua ärsytti, oli se, että elokuva on tehty aivan erinlaiseksi. Elokuvassa Elina osaa ruotsia ja puolestaan auttaa toisia. Siitä puuttuu yksi Elinan pikkuveli ja muutenkin tapahtumat ja elokuvan loppu poikkeavat niin paljon toisistaan että tämä tyttö näkee punaista!

Sen verran vielä, että eihän siinä ole mitään hapeämistä jos itkee kirjan tai elokuvan takia. Olin aivan maassa kun Sirius kuoli ja itkin Dumbledoren hautajaisissa. Samoin vollotin Titanicin lopussa ja Pearl Harborin monissa vaiheissa. Se vain osoittaa että on tunteita. Mutta jos ei itketä joitakin niin ei se mitään, ette te ole kuitenkaan

Tuija Lehtinen - Rakas Mikael
SPOILAA
Tuo saa minut aina itkemään, niin surullinen. Kirjassa kerrotaan kuinka nuori poika kuolee, ja sitten ns. katsoo läheisiänsä "taivaasta". Ja kun tyttöystävä on Mikaelille raskaana, ja synnyttää lapsen. Suosittelen lukemaan! :D
//Tinna lisäsi spoiler-varoituksen ja lisäksi muistelee kirjailijan olleen Tiainen.

Aivan! Mahtava kirja, luin yhdeltä istumalta. En muista tarkkaan itkinkö, mutta kannatti lainata kirjastosta!
« Viimeksi muokattu: Kesäkuu 09, 2007, 10:19:58 kirjoittanut Reta »
The adventures I enjoy are usually of the literary nature. -Henry Winchester

Miksi me ihmiset kaadumme?
- Jotta oppisimme nousemaan jaloillemme.

Poissa Neverlandwitch

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Vihreä Luihuinen
Vs: Kirjoja jotka saavat itkemään
« Vastaus #64 : Maaliskuu 11, 2007, 12:30:52 »
Hmmm... 7 kirjaa saa minut itkemään. Ja ne ovat lemppareitani^^ 3 niistä ei täälä puhuta, joten en niitä mainiitse. Yksi neljästä on Veljeni, Leijonamieli. Aivan ihana kirja ja niin surullinen!! En ole ikinä lukenut sitä kuivilla silmillä, se on mahdotonta. Toinen on muumipappa ja meri, on niin kamalan surullista kun mörkö on yksin ja pappa tuntee olevansa tarpeeton. Kolmas on taikatalvi(myöskin muumikirja), uskokaa tai älkää, itken AINA siinä kohtaa missä se orava kuolee. No tämä kyllä spoilaa, loppukirjassa se sama orava taas hyppi siellä, se ei kuollutkaan! mutta silti se kohta itkettää. Nyyyh. Neljäs on Sydämeni sävel, itkettää aina kun luen sen. Se on vain niin surullista kun Melodyn isä kuolee ja äiti jättää ja myöhemmin kuolee.

Hassua, vain yksi noista neljästä on aikuisten kirja, muut lasten. Pah, olen lapsi vielä.
Yhtälailla säälittävä olen niinkuin muutkin, Yksinäinen jos et tuu, ja jos sä sitten tuutkin. Olen sulle kohtelias mutta vain sen verran, että saan sut sänkyyni tämän yhden kerran.

Exorcist

  • Ankeuttaja
Vs: Kirjoja jotka saavat itkemään
« Vastaus #65 : Maaliskuu 11, 2007, 18:37:36 »
Itken todella usein lukiessani (tai katsoessani elokuvia). Olen todella herkkä niiden suhteen. :'( en tykkää siitä, sillä jos luen (tai katson elokuvan) jotain semmoista mikä saa minut itkemään, olen koko päivän allapäin. Ajattelen kyseistä kirjaa (tai elokuvaa) koko päivän, ja jos se kirja (tai elokuva) on ollut ihana, haluan koko ajan päästä takaisin sen pariin, vaikka tiedänkin itkeväni. Tällainen minä vain olen. :/

Harry Potterit ovat varmaan aina saaneet pillittämään, mutta ei niistä sen enempää.

Mies joka rakastui kuuhun by Tom Spanbauer. Todella saa minut itkemään aina kun luen. Aivan upea kirja. Luin taas kerran ja tänään sain lopetettua ja silmät ovat vieläkin turvoksissa ja punaiset. :'( Kirja on todellakin potterien tasoinen. Upeaa runoutta, joskin melko rankkaa tekstiä vanhasta lännestä. (ei oo mikään tylsä westernkirja, ei todellakaan) Mutta silti aivan, aivan mahtava kirja, suosittelen lämpimästi. Kuuluu todellakin lempikirjoihini samalle tasolle HP:en kanssa. (Jos olet todella herkkä mieleltäsi, älä lue missään nimessä! Kirjassa on nimittäin erittäin tarkasti kuvailtua kuolemaa, seksiä, jalkojen amputointia.. Mutta silti kirja on jotain niin ihanaa, että kannattaa lukea. Sillä se runollinen teksti, se kuinka kirjassa kuvataan kaikki asiat, se viisaus, se kaikki... *huokaisee* <33)

Me kolme ja jengi, S.E. Hinton. Tämä piti siis lukea äikän tunnille. Muistan ku luin tämän kirjan melkein kokonaan yhdessä yössä, ja itkin. Valvoin neljään ja itkin monta tuntia putkeen ja luin kirjaa. Kävin välillä vessassa niistämässä. Kirja muuten kuuluu myös HP:en tasolle, ei ehkä ihan, mutta on todellakin siinä rajalla. Tämä kirja on uskomaton! Suosittelen!

Joskus nuorempana luin sellaisen kirjan kuin Ruttolinna.En muista kirjailijaa, enkä paljon muutakaan kirjasta, kuin että se oli hyvä, sai itkemään, ja oli omalla tavallaan ahdistava.

Jerry Spinellin Tähtityttö, omistan kyseisen kirjan, ja saa minut aina itkemään. Suosittelen. :>

Ja, vaikka en ole (voitteko kuvitella) lukenut ainuttakaan J.R.R. Tolkienin  Taru sormusten herrasta-kirjaa, minä luulen että ne saavat minut itkemään. Olen lukenut Sormuksen ritarit puoleen väliin mutta silloin piti palauttaa kirja kirjastoon. Tuntuu että ne vain ovat liian paksuja eikä ole aikaa lukea. Mutta kun viimeksi kävin kirjastossa ja lainasin sen uudestaan, luulen että saan sen nyt luettua. Ja veikkaan, että ainakin viimeinen kirja saa minut itkemään, sillä elokuvissa ainakin itken trilogian jokaisessa osassa. Aloitin tämän taru sormusten herrasta-faniuden joskus vuosi sitten. Olinhan minä toki sitä ennenkin kuullut kyseisten kirjojen/elokuvien olemassa olosta, mutta koska olen aina ollut sitä mieltä että sellaiset ovat typeriä, koska ne ovat semmoisia "massajuttuja" en ikinä edes ajatellut niiden olevan hyviä. Sitten elokuvat tulivat neloselta ja sulattivat sydämeni. Oh no, nyt meni TODELLA off-topiciksi. :O älkää suuttuko. :(

Pirates of the Caribbean - Mustan helmen kirous, sai minut myös itkemään. sain kyseisen kirjan joululahjaksi viime jouluna. Vasta silloin sain innostuksen tähänkin aiheeseen koska tästäkin ajattelin pahaa sen takia kun se on semmoinen massajuttu.. Mutta luin kirjan ja katsoin elokuvat ja olen fanaattinen fani. :D

Rajalla, kirjoittanut Elizabeth Kay, siinä sellainen poika joka on vakavasti sairas, joutuu toiseen maailmaan ja etsii siellä lääkettä sairauteen ja näin. Tämänkin lukemisesta on jo jonkin aikaa, enkä muista kirjasta kunnolla mitään. Paitsi että se oli tosi hyvä ja sai minut itkemään.

Tuossa nyt oli muutama mitkä tulivat mieleen. Onhan niitä toki todella monia muitakin, mutta kun en minä niitä muista. Siis kun olen lukenut elämäni aikana varmaan jotain 1000 kirjaa (ainakin melkein :D) niin on se nyt vähän hankala muistaa jokainen kirja mikä on saanut minut itkemään, varsinkin kun juuri olen tämmöinen itkupilli...

Edit// Miten saaatoin unohtaa Meg Cabotin Prinsessapäiväkirjat. Olen lukenut kaikki osat kyseisestä sarjasta, ja ainakin kolmas osa sai minut liikuttumaan. Kun Michael keroi Mialle rakastavan tätä. Liikutuin siis kun se oli niin ihana kohta.

Enhän siis itke aina sen takia että kirja on surullinen, joskus myös sen takia että se liikuttaa minua esimerkiksi sen takia että joku paranee taudista tai joku saa jotain josta on unelmoinut pitkään. Mutta useimmiten syynä on kuolema tai muu surullinen juttu. :/
« Viimeksi muokattu: Maaliskuu 11, 2007, 18:48:41 kirjoittanut Exorcist »

Poissa Rainmaker

  • Rukka-Peikko Takkutukka
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
Vs: Kirjoja jotka saavat itkemään
« Vastaus #66 : Maaliskuu 14, 2007, 16:01:47 »
Minä itken aika harvoin kirjoja lukiessani. Joskus olen kyllä todella liikuttunut ja kurkkua kuristaa, mutta silti itken tosi harvoin kirjan takia. Viestini saattaapi sisältää SPOILEREITA, joten lukekaatten tekstiäni varoen, jos ette halua spoilaantua.

Taru Sormusten Herrasta taisi olla ensimmäinen kirja, jonka takia itkeskelin oikeasti. Kyllä te varmaan tiedätte miksi. Muutkin näyttivät sanovan sanaa, joten Sormusten Herran takia itkeminen ei kai ole mikään suuri ihme. Minä itkin, kun Gandalf putosi Moriassa kuiluun ja tietysti lopussa, kun Frodo ja Gandalf sekä haltiakumppanit lähtevät Länteen. Tosin niin tapahtui vain ensimmäisellä kerralla, ja sen jälkeen olen nyyhkinyt vain Kuninkaan paluu -elokuvan lopussa.

Luin tässä toissapäivänä loppuun Robin Hobbin Narrin kohtalon. Kyseinen kirjahan on Lordi Kultainen -trilogian kolmas ja viimeinen kirja, joka minun ymmärtääkseni päättää FitzUljas Näkijän tarinan. Olin todella iloinen nähdessäni kirjan viimeinkin kirjastoni hyllyssä, ja heti, kun sanoi Jan Guilloun Pahuuden luetuksi, kävin kiinni Narrin kohtaloon ja ahmin sen alle viikossa. Äidinkielen yo-kirjoitusten edellä en pystynyt nukkumaan, joten luin sitä parisensataa sivua yöllä. :P Noh, joka tapauksessa olen aina pitänyt Hobbin Näkijöistä kertovista kirjoista, ja minusta Narrin kohtalo oli sarjan arvoinen päätös. Minun piti lukea epilogi ainakin viisi kertaa, kun en meinannut uskoa, että nyt se on luettu. Siinä minä pillitin sängylläni, kun loppujen lopuksi kaikki kävi hyvin ja Fitz sai onnellisen loppunsa Mollyn kanssa. Olin myös hirveän surullinen Näkijän tarun lopussa, kun luulin sen loppuvan siihen, eikä Fitz palannutkaan Mollyn luokse. Tykkään hirveästi onnellisista lopuista. ;P Tekisi mieli hankkia nuo Hobbin teokset omaankin hyllyyn.

Minä tietysti liikutuin hirveästi myös Puoliveristä prinssiä lukiessani, vaikka en itkenytkään. Dumbledore oli alusta asti lempihahmojani, ja oli kamalaa, kun hän kuoli. Siriuksenkin kuolema oli kamalan järkyttävä minulle, ja jauhoin sitä siskon kanssa monta päivää. Pitkään olin aivan vakuuttunut, että jollakin ihmeellisellä keinolla Sirius kuitenkin palaisi ja panisi ranttaliksi.

Ja vielä täytyy mainita Victor Hugon Kurjat. Minusta oli kamalaa, miten kurjasti Jean Valjean kuoli kirjan lopuksi.
Yhä, marras-iltana, kuljemme kahden. | "I AM VAMPIRE. HEAR ME TWINKLE." | Destination anywhere | There's a meaning to all that fades.

Poissa Steelsheen

  • Narsissisti
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • not your girl
    • Imaginary
  • Tupa: Puuskupuh
Vs: Kirjoja jotka saavat itkemään
« Vastaus #67 : Huhtikuu 23, 2007, 20:19:53 »
Minun piti luntata tätä keskustelua ylöspäin, koska omalla miettimiselläni en löytänyt juurikaan itkettäviä kirjoja, vaikka olen aivan varma että kyynelehdin vähintään neljänneksessä lukemistani kirjoista. Löytyihän niitäkin sitten. Viesti sisältää todellakin jossain määrin SPOILAUSTA, vaikkakaan en tiedä, tuleeko näistä yksikään enää kenellekään yllätyksenä.

Moneen kertaan mainittu TSH. Taidan itkeä lopussakin, mutta Théodenin kuolema on jostain syystä ollut minulle aina se vaikein pala koko kirjassa. Kai se on niin surullista, että hän sai elää vain sen 15 päivää "heräämisensä" jälkeen.

Annat (tämä juuri niitä luntattuja kirjojani, joten en muista mikä Annoista tarkalleen *punastuu*), mutta Matthew'n kuolema on jotain sietämätöntä. Matthew oli niin rakastettava hahmo, niin kiltti Annalle, yksinkertaisesti niin ihana. Saatan olla itkenyt jossain muussakin Montgomeryn kirjassa, ja niin tosiaan olenkin; Runotytössä, kun Emilian isä kuolee. Aivan liian lyhyt tuttavuus, vaikkakin kai välttämätön yleensä Uuteen Kuuhun päätymiselle.

Potterit. Siriuksen kuolema meni minultakin tosiaan aluksi ihan ohi, nykyäänkin itken lähinnä Lupinin reaktiolle ja Harrylle sekä Dumbledorelle. Myöskin HBP:n loppu koskettaa, Dumbledoren kuolemaa tajusin surra jo ihan itsessään.

Tuntematon sotilas (kommenttina entiselle äikänopettajalle: miten niin tyttöjä ei kiinnostaisi?) Koskelan ja Hietasen kuolemat ainakin olivat varsin järkyttäviä.

Tosiaan, itken tai ainakin melkein, hyvinkin useita kirjoja lukiessani, Sillanpään Siljan isän kuolema, snif. Siinä oli jotain samanlaista Runotytön kanssa - onnistuinkin vertaamaan näitä(kin) kohtia kirjatyössäni. Kotiopettajattaren romaanin eilen lukemissani kohtauksissa olisin yhtä hyvin voinut itkeä (katso! kukaan ei kuollut! hämmästyttävää!), ja varmasti jos pystyisin muistamaan kaikki lukemani kirjat, tulisi tästäkin lukukelvoton listaus. Minä osaan useinkin valita lempihenkilöikseni sellaisia, jotka jossain vaiheessa joko kuolevat tai kärsivät jonkinlaisen menetyksen, ja siinä sitä sitten - jälleen - nyyhkitään. Nenäliinoja kiitos :)
"If people don't know what you're doing, they don't know what you're doing wrong."

Poissa Thyone

  • Tylypahkan oikea ottelija
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Pottermore: RainWolf2
  • Tupa: Luihuinen
Vs: Kirjoja jotka saavat itkemään
« Vastaus #68 : Huhtikuu 24, 2007, 14:43:17 »
Paljon en itke, mutta lukiessa kyllä.

SPOILAA.

Me kolme ja jengi, Johnnyn kuolema, Dallyn kuolema, kohtaus jossa Pony lukee Johnnyn kirjeen, oikeastaan koko kirjan loppu (ja toisella lukukerralla koko kirja). Uskomattoman liikuttavan taitavasti kirjoitettu, rakkaimpia kirjojani.

Jalostamo, Mikaelin kuolema, muistaakseni Wilman näkökulmasta kirjoitettu kuvaus Mikaelin muistotilaisuudesta, Kustin osuus onnettomuuden jälkeisestä ajasta. oikeastaan koko loppukirja siitä, kun Sofia kutsuu Mikaelin ja Kustin luokseen (syystä että onnistuin spoilaamaan itseni niillä paikkeilla). Ihana kirja.

Vampyyrin palvelija, loppuratkaisu. Viimeiset muutama lukua ovat liikuttavia. Nyyhkin melkoisesti.

Harry Potter ja Feeniksin kilta, Siriuksen kuolema. Kohtaus on ihanasti kirjoitettu, ja Sirius tärkeä hahmo minulle monestakin syystä. Dumbledoren kuolema ei itkettänyt läheskään niin paljon (luultavasti koska kirosin mielessäni kavereitani joilla on kummallinen tauti nimeltä spoilauskuume).

Populäärimusiikkia Vittulajänkältä, se kohta, jossa Matti tulee sairaaksi, palaa sitten töihin, noukkii rotanhännät nipuksi, sytyttää paikan palamaan ja vie työnantajalleen (se kirjailija), jotta saisi rahat kitaraan. Kirjailija heittää hännät tuleen, Matti suuttuu ja heittää kirjailijan elämäntyön liekkeihin. Liikuttavasti kirjoitettu.

Niin ja Ruttolinna, yksinkertaisesti, koska Mikaelin ja Kustin osuudet olivat loppua kohti satuttavan suloisia ja koska luin Jalostamon ennen Ruttolinnaa ja tiesin mitä Mikaelille käy.

Onhan noita vaikka kuinka, mutta vaikka tuijotin kymmenen minuuttia kirjahyllyä, en saanut enempää päähäni. jos jotain ilmaantuu, niin jatkan listaa.

Tietysti on kirjoja jotka koskettivat / puhuttelivat / järkyttivät kauheasti, mutta eivät saaneet minua itkemään. En tietenkään tarkoita, että nämä kirjat olisivat huonoja. Ne ovat vaan erilaisia. Ehkä ikään kuin menneet sen yli.

Ugh, olen puhunut.

« Viimeksi muokattu: Huhtikuu 24, 2007, 14:50:34 kirjoittanut Thyone »
practice random acts of kindness

konttaaja

  • Ankeuttaja
Vs: Kirjoja jotka saavat itkemään
« Vastaus #69 : Huhtikuu 24, 2007, 15:05:50 »
Ugh, olen kova pillittämään kirjoissa.

SPOILAA?

Harry Potter ja Feeniksin kilta juujuu, on se vaan niin surullista, kun Sirius kuoli. Ja Puoliverinen prinssi ja taas itkin kun Albus heitti veivinsä.

Taru sormusten herrasta itken monessakin kohdassa, Loriénissa, Rivendellissä, Rohanissa ja vielä kirjan lopussa. Se Harmaista satamista lähtö on vaan niin surullinen. Ja satun vielä omistamaan painoksen, jossa on liitteenä kaikkea mukavaa, kuten pala Aragornin ja Arwenin tarusta. Ja koko tarinanpätkä menee itkiessä.

Sesse Koiviston kirjoittama Lotta Heidin sota itkettää myös. Samasta talosta kuolevat kaikki kolme poikaa, ja sitten kuolee vielä päähenkilön vanhin veli, ja myös sulhanen, ja kaikki on niin surullista. 'Ei yötä välillämme' sniif.

Ja vielä Kenttäharmaita naisia, en nyt muista kirjoittajaa, mutta loppu on surullinen. Sota loppuu, päähenkilö pääsee kotiin, mutta hänen aviomiehensä kaatui. "Mäen päällä nuori sotamies totesi toiselle: 'Kato, kun mä ammuin mun ensimmäisen ryssäni.' " Ja muutenkin kohtaus on kuvattu hienosti, kun se kaatuu sinne vanamoiden ja sammalten sekaan.

Kaikkein eniten itkin kuitenkin Celia Reesin Näkijässä. Luin sitä sängyllä, ja tyyny oli ihan märkä. Mutta kohta vain oli surullinen, kun Maryn tytär ja mies kuolivat, ja tunnelma jatkui ehkä viisi aukeamaa.
(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)
sniif.
« Viimeksi muokattu: Syyskuu 27, 2007, 21:38:07 kirjoittanut konttaaja »

Poissa houkka

  • Vuotislainen
Vs: Kirjoja jotka saavat itkemään
« Vastaus #70 : Toukokuu 06, 2007, 09:53:49 »
SPOILAA SPOILAA Surkeiden Sattumusten Sarjaa sekä Siivet varpaiden välissä -kirjaa, sekä Kiltaa tietysti.

Feeniksin killassa Siriuksen kuolema, ja tietysti sen jälkeiset reaktiot. Oikein onnistunut kuvaus Rowlingilta. Tilanteeseen saatiin sopiva jysäys, liitovaihe ja paniikki. Ja sitten se hiljaisuus. Oikein, oikein onnistunut kuvaus, jonka olisi voinut tehdä myös kömpelösti.

Lopussa
(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)

Siivet varpaiden välissä
(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)

Enemmälti itken sitten teatterissa.

//Kiitos Liille! :)

Kunnioittaen,
« Viimeksi muokattu: Toukokuu 13, 2007, 20:13:09 kirjoittanut I am I »
I am I --> houkka

Dylaine

  • Ankeuttaja
Vs: Kirjoja jotka saavat itkemään
« Vastaus #71 : Toukokuu 21, 2007, 21:50:38 »
Olen kaamea itkupilli. Olen itkenyt aika monessakin kirjassa, nimiä ei juuri nyt vain tule mieleen. Tämä luonnollisesti SPOILAA ja pahasti.

Salamurhaajan taival. Itkin varmasti viimeisten sadan sivun ajan. Kukaan ei onneksi kuollut, mutta Totuuden muudonmuutos oli kamalaa luettavaa. Koko kirja oli mielettömän ahdistava ja masentava, mutta olin kuvitellut lopun olevan onnellinen. Olin tyrmistynyt, kun Molly petti Fitziä, siinäkin itkin. Ja kaikkein kauhein oli se loppu, jossa Fitz kaikkien sankaritekojensa jälkeen jäi lopulta kuitenkin yksin. Kamala kirja kokonaisuudessaan, mutta ehdottomasti lukemisen arvoinen.

Willin ja Lyran ero Maagisessa kaukoputkessa Universumien tomun viimeisessä osassa sai minut itkemään. Ei varmasti täydy selittää miksi. Itkin muistaakseni vielä pitkään sen jälkeenkin, kun olin saanut kirjan luettua.

Tätä eivät varmaan ole hirveän monet lukeneet, mutta itkin myös Darren Shan -sagan viimeisessä osassa Sons of Destinyssä. Se on niin surullinen kirja. Toisessa osassa, siinä missä Darren joutuu Lake of Soulsiin itkin lähes tauotta. Se ei ollut ollekaan oikeanlainen loppu kirjasarjalle, ainakaan en ollut odottanut mitään sellaista. Ehkä kaikkein surullisin kohta olivat aivan viimeiset sivut, missä Darren pääsi vihdoin Paratiisiin. Pidin myös kohdasta, jossa Darren tapasi viimeistä kertaa Kurda Smahltin ja teki hänen kanssaan jonkinlaisen rauhan. Erityisen surullista oli se, kun Kurda päätti jäädä Lake of Soulsiin, vaikka olisi voinut päästä Paratiisiin. Jotenkin kaikkein kauheinta oli se, kun Darren tavallaan mitätöi koko sagan tapahtumat lopussa, se kun hän matkusti menneisyyteen muuttamaan tulevaisuutta. Selitinköhän jotenkin epäselvästi...? Tulin siihen tulokseen, että minun olisi pitänyt jättää koko kirjasarja lukematta, masennuin niin paljon viimeisestä kirjasta. Loppu oli kyllä kaunis, mutta todella surullinen. Olin jälleen kerran odottanut onnellista loppua, mutta ei :'<
 

Poissa Odey

  • miss marauder
  • Vuotislainen
  • I think I need a HUG <3
Vs: Kirjoja jotka saavat itkemään
« Vastaus #72 : Toukokuu 31, 2007, 22:24:06 »
Itken hyvin herkästi lukiessani kirjoja.Näin viimeisimpänä kirjana joka on saanut minut itkemään on Puoliverinen Prinssi. En itkenyt kun Dumbledore kuoli, vaan kahdessa viimeisessä luvussa, kun monet Kiltalaiset ovat sairaalasiivessä ja Dumbledoren hautajaisissa itkin.

Muita minut itkemään saaneita kirjoja ovat muun muassa Anne Frankin nuorentytön päiväkirja, Tuntematon Sotilas, sekä Hiljaisuuden lapsi

Anne Frankin päiväkirja oli niin koskettava kertomus siitä, miten pieni tyttö kärsi. Tuntemattomassa Sotilaassa itkin vähän väliä, ihan pienistäkin asioista ja Hiljaisuuden lapsi oli mielestäni koskettava kertomus pienestä tytöstä, joka syntyi miltei kuurona
Some days just have more memories than others

Poissa Marina

  • Peikkotanssi
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
Vs: Kirjoja jotka saavat itkemään
« Vastaus #73 : Kesäkuu 15, 2007, 19:39:09 »
Voi, todella monet. Muutaman mieleen tulevan mainitsen. Ei kannata lukea, kun kaikki spoilaavat vähän, mutta eipä voi kertoa spoilaamatta.

Potterit. Musta tuntuu, että olen itkenyt varmaan jokaisen kirjan aikana. Joskus ihan kummallisista syistä, joita en nyt onneksi muista, jotten joudu kertomaan niitä x). Siriuksen kuolema taas ei itkettänyt yhtään, vaikka olikin lempihenkilöni. Tiesin sen jo etukäteen, mutta olisi silti voinut luulla. No itkin siinä, kun Harry näki unta, että Siriusta kidutettiin x). Vai miten se olikaan. Olen lukenut Feeniksin killan häpeällisen harvoin. Viisasten kivestä ei nyt tule mieleen mitään, jossa olisin itkenyt, mutta olen varmasti. Salaisuuksien kammiossa ainakin siinä, kun Ron ja Harry saavat kuulla Ginnyn olevan salaisuuksien kammiossa. Azkabanin vangissa Rääkyvä röttelö-kohtauksessa. Ja kirjan luettuani ihan vain siksi, kun oli niin hyvä. Cedricin kuolema. Ja Dumbledoren.

Neljän tytön farkkukesä. Muissakin sajan osissa olen itkenyt, mutta tässä kaikkein vuolaimmin. Kostoksen takia, elin vaan niin voimakkaasti Lenan tunteet. Uuhyyyhyy.

Kotikunnaan Rilla, kun Walter kuolee. Walter oli niin ihana!

No joo, nyt ei tule mitään mieleen, vaikka näitä on oikeasti tosi monta.
"Miten voin enää katsoa silmiin miestä, joka nyt tietää, että minullakin yleensä on ajatuksia, ja mikä pahinta vielä kauniita?"

Poissa Blue Ice

  • Pupilliinsa uponnut
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Kihokki
    • Livejournal
  • Pottermore: AshLeviosa8992
  • Tupa: Puuskupuh
Vs: Kirjoja jotka saavat itkemään
« Vastaus #74 : Kesäkuu 15, 2007, 20:55:11 »
Sisareni, enkeliluinen tyttö
Pieni pilkunviilaja. Eikös se ollut siskoni? Mutta pakko on yhtyä sinuun, aivan ihana tarina, vaikka jääräpäinen sisko jaksaa koko ajan lapsellisuutensa takia ärsyttää ainakin minua, samoin myös isosiskon inttäminen siitä, kuinka siskon pitää parantua ja kuinka isosiskolla on ongelmia poikaystävänsä kanssa. Mutta Laura Honkasalo kirjoittaa aivan loistavasti, suosittelen hänen kirjaansa Metsästä tuli syöjätär, vaikka se ei niinkään kosketa vaan ärsyttää.
Pakko on paras muusa.

Uupikka

  • Ankeuttaja
Vs: Kirjoja jotka saavat itkemään
« Vastaus #75 : Heinäkuu 17, 2007, 13:37:08 »
Itken herkästi. Mutta jostain syystä kirjoja lukiessani en ole kovin poruissa useinkaan ollut. Harry Potterit ovat olleet minulle sen verta tärkeitä ja hahmot rakkaita, joten niiden aikana on tippa tullut useamman lukukerran jälkeen linssiin. Tai oikeastaan lähinnä Feeniksin killan ja Puoliverisen prinssin aikana. Vaikea varmaan arvata miksi..

Muita tällaisia kirjoja on varsin vähän. Ensimmäisenä tulee mieleen Väinö Linnan Sotaromaani (eli niinsanottu 'Alkuperäinen Tuntematon'). Siinä oli useita kohtia, joiden aikana olin ihan poruissa. Toinen surullinen teos, jonka aikana olen ollut poruissa, oli tämä Anne Frankin päiväkirja (itseasiassa kyseessä oli Melissa Müllerin kirjoittama teos Anne Frank: Päiväkirjan salaiset sivut, joka valotti enemmän tämän nuoren juutalaistytön elämää).
Minut saa siis herkistymään lähinnä realistiset ja oikeisiin, historiallisiin tapahtumiin (lähinnä traagisiin sellaisiin) perustuvat kirjat.

Voldyna

  • Ankeuttaja
Vs: Kirjoja jotka saavat itkemään
« Vastaus #76 : Heinäkuu 17, 2007, 18:03:51 »
Minä itken helposti seuraavissa kirjoissa:

Deborah Spungen - Nancy
S.E. Hinton - Me kolme ja jengi
Peter Pohl & Kinna Gieth - Sinä & Minä Ikuisesti

Viimeiseksi mainittu itkettää joka lukukerran jälkeen yhä vain enemmän ja enemmän. Kyllä molemmat edellisetki, mutta Sinä & minä ikuisesti on vain minun hermoilleni liian kaunista (ja tuskaista) luettavaa.

Deborah Spungen - Nancy
Nancy on kirjan päähenkilön äidin kirjoittama tositarina tyttärensä Nancyn tuskaisesta elämästä.

Tapahtumat alkavat, kun Nancy syntyy Philadelphiassa vuonna 1958. Jo syntyessään hän oli kiukkuinen ja itki enemmän kuin normaalin lapsen pitäisi. Lääkärit määräsivät aina vain vahvempia lääkkeitä, mutta mikään ei tuntunut auttavan, Nancyn tapaus oli liian vaikea.
Hän sai ensimmäisen rauhoittavan lääkkeensä jo kolmen kuukauden ikäisenä ja tapasi ensimmäisen psykiatrinsa 4-vuotiaana.
11-vuotiaana hän sai jo raivokohtauksia, jos ei saanut tahtoaan läpi. Hän esimerkiksi
hyökkäsi äitinsä kimppuun vasaran kanssa.
Hän toisteli usein ”Minä haluan kuolla.” tai ettei hän halua elää enää.
13-vuotiaana hän kokeili ensimmäisen kerran huumeita, ja parin vuoden kuluttua hän oli riippuvainen heroiinista.
Hänen käytöksensä oli todella väkivaltaista ja niin kamalaa, että lääkärit kieltäytyivät hoitamasta häntä ja totesivat hänet skitsofreenikoksi.
17-vuotiaana hänen käytöksensä oli niin hirveää, että hänen vanhempansa lähettivät hänet sisäoppilaitokseen. Hän karkasi monista eri laitoksista ja yhdessä hän yritti itsemurhaa.
Nancyn vanhemmat ehdottivat hänelle muuttoa New Yorkiin. Nancy tarttui tilaisuuteen ja muutti sinne joulukuussa -75. Ensin hänellä meni ihan hyvin, mutta sitten hän sortui taas huumeisiin. Myöhemmin hän sai työpaikan go-go tyttönä - hän tanssi paljain rinnoin Times Squaren kapakoissa.
Jonkin ajan kuluttua hän lähti Lontooseen ja palasi sieltä Sex Pistolsin kitaristin Sid Viciousin kanssa.
12. lokakuuta 1978 Nancy löydettiin puukotettuna hotellihuoneestaan. Sidiä epäillään murhasta.
Hän kuoli 3. helmikuuta -79 huumeiden yliannostukseen.
( otettu sivulta: http://www.peda.net/verkkolehti/laukaa/lievestuore/simbabubble?m=content&a_id=13 )

S.E. Hinton - Me kolme ja jengi
Curtiksen veljekset Ponyboy, Sodapop ja Darrel asuvat keskenään. Heidän vanhempansa ovat kuolleet. Pojat kuuluvat jengiin, joka on nimeltään Rasvikset. Nimi tulee heidän hiustensa kunnosta. Rasvikset ovat köyhempiä kuin keskiluokka ja he joutuvat tämän takia useasti tappeluihin. Jengiin kuuluu lisäksi mm. Johnny, Dallas, Steve ja Two-Bit. Rasvikset taistelevat kaupungin herruudesta toista jengiä, Snobeja, vastaan. Snobit ovat kaupungin rikkaimpia ja heillä on hienot autot ja paljon rahaa.
Kertomus alkaa siitä, kun Ponyboy lähtee yksin elokuvista kotiin. Snobit tulevat uhkailemaan ja aikovat hakata hänet. Kovin pahasti Ponyboyta ei kuitenkaan saa satutettua, koska hänen oma jenginsä tulee pian paikalle ja karkottaa vastustaja-jengin tiehensä.

Ponyboyn isoveli Darrel on väkivaltainen ja lyö Ponyboyta seuraavana päivänä tämän myöhästyttyä kotiintuloajasta. Ponyboy on kauhuissaan; kukaan omasta perheestä ei ole koskaan lyönyt häntä. Hän suuttuu ja päättää karata Johnnyn kanssa. Pojat eivät ehdi pitkälle kun he tapaavat Snobbari poikia ja taas on tappelu-ainekset koossa. Kun Snobit yrittävät hukuttaa Ponyboyta suihkulähteeseen, Johnny iskee yhtä pojista puukolla ja tämä kuolee.

Dallas antaa Ponyboylle ja Johnnylle rahaa ja käskee heidän paeta maaseudulle kunnes tilanne rauhoittuu. Snobit nimittäin kostavat varmasti. Pojat asettuvat taloksi maalla olevaan hylättyyn kirkkoon ja piileskelevät siellä jonkin aikaa. Ponyboy joutuu jopa vasten tahtoaan leikkaamaan kauniin ja pitkän tukkansa lyhyeksi, ettei häntä tunnistettaisi missään. Pian Dallas ilmestyy paikalle ja Johnny kertoo hänelle aikovansa ilmoittautua poliisille. Pojat poistuvat kirkosta joksikin aikaa ja takaisin tullessaan kirkko on tulessa. He saavat tietää, että kirkossa on retkellä olevia lapsia. Ihmisten vastustelusta huolimatta pojat juoksevat palavaan kirkkoon tarkoituksenaan pelastaa sinne jääneet lapset.

Johnny loukkaantuu pahasti, kun palavia puunosia tippuu hänen selkäänsä. Ponyboy ja Dallaskin loukkaantuvat, mutta lievemmin.

Parin päivän kuluttua Ponyboy kuulee, että Rasvikset aikovat tapella illalla Snobeja vastaan. Hän haluaa osallistua tappeluun, vaikka muut kieltävätkin. Johnny on edelleen sairaalassa ja erittäin huonossa kunnossa.
( otettu sivulta: http://www.kokkola.fi/kirjasto/kaveri/kirjahylly/mekolme.html HUOM! Kyseisellä sivustolla kerrotaan loppuratkaisustakin aikalailla! )

Peter Pohl & Kinna Gieth - Sina & Minä ikuisesti
Tina ja Cilla ovat identtiset kaksoset. Tinan peilikuva särkyy ja maailma murtuu Cillan kuollessa liikenneonnettomuudessa hiukan ennen tyttöjen 14. syntymäpäivää. Unohtumaton, syvästi liikuttava ja järkyttävä kirja nuorille ja aikuisille. Perustuu tositapahtumiin.
( sivulta: http://www.ouka.fi/kirjasto/kokoelma/kuolema.html )

Alppitahti

  • Ankeuttaja
Vs: Kirjoja jotka saavat itkemään
« Vastaus #77 : Heinäkuu 26, 2007, 23:24:27 »
Olin kyynelissä tai ainakin lähellä Sormusten herraa lukiessani tuntikaudet. Kahden tornin lopussa itkin jumalattomasti. Samoin Kuninkaan paluun viimeisellä puoliskolla, ja kirjan loputtua pillitin enemmän tai vähemmän taukoamatta monta tuntia. Taru sormusten herrasta oli lukukokemuksena minulle vertaansa vailla kaikin puolin. En ole koskaan tempautunut niin paljon mukaan mihinkään kirjaan, enkä tule koskaan varmaan välittämään yhdestäkään fiktiivisestä hahmosta samalla tavalla, kuin välitin Frodosta. Joten kun kirja loppui, pillitin osaksi Frodon (ilosta ja surusta) ja osaksi itseni takia, ja tunsin oloni tyhjäksi päiviä. Itken yhä edelleen usein lukiessani varsinkin Kuninkaan paluuta, vaikka olen lukenut Sormusten herran vaikka kuinka monta kertaa. (vaikea sanoa tarkkaa lukua, sillä hyppelen joitain kohtia usein yli. Mutta Kuninkaan paluun kokonaisuudessaan ehkä n.7 kertaa)

OotP:ssä itkeskelin myös aika runsaasti, kaikki arvaavat ehkä jopa missä kohdassa. :D

Monet ovatkin jo maininneet myös Deborah Spungenin Nancyn. Tämä kirja on ehdottomasti yksi koskettavammista kirjoista, mitä olen ikinä lukenut. Itkin.

Kaalikeitto

  • Ankeuttaja
Vs: Kirjoja jotka saavat itkemään
« Vastaus #78 : Heinäkuu 29, 2007, 07:17:07 »
Torey Haydenin kirjoittamat kirjat, miten julma maailma oikeasti onkaan omat murheet tuntuvat pieniltä siihen verrattuna mitä jotkut ihmiset saavat kokea :(

Potterit yksinkertaista, varsinkin OotP se oli jotenkin surullinen.

Muoksis// Namikettu äiti luki sen minulle pienenä, ei mitään hajua kirjailijasta, muta vieläkin itkettää kun miettii sitä että pieni ketu ei jaksanut kävellä muiden kanssa koska oli syönyt liikaa karkkeja ja sillä oli maha kipeä :( (tiedän olen outo.)
« Viimeksi muokattu: Elokuu 01, 2007, 03:01:25 kirjoittanut Aistiharha »

dumppaa

  • Ankeuttaja
Vs: Kirjoja jotka saavat itkemään
« Vastaus #79 : Elokuu 10, 2007, 11:39:39 »
Oikeastaan Potterit taitavat olla ainoat kirjat jotka saavat minut itkemään. Niissä vain todella sukeltaa juoneen mukaan, ja alkaa pitämään hahmoja kuin ystävinään ja niistä todella tulee rakkaita. Toisten hahmojen tuskatkin on kuvattu niin aidosti, pakostikin se pistää kyynelehtimään. Pakko sanoa vielä tämä, ennen Harry Potter -aikaa en ollut vielä kovin herkkä, en todellakaan itkenyt helposti tai mitään. Nykyään liikutun asioista todella helposti, HP-sarja on siis saanut minut todella tunteelliseksi. Mielestäni se on melko positiivinen asia, vaikka välillä se on rasittavaa, kun pienetkin asiat saavat minulle kyyneleet silmiin.

Ja ainiin, tietysti on myös eräs kirja, joka oikeasti AINA saa minut itkemään. Kyseessä on eräs lasten kirja nimeltään Vanha mies ja karhu, kirjailijaa en millään muista. Se on vain jotain niin koskettavaa!
(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)
Tuossa siis juonta, jos joku haluaa tietää.

Muistan pienenä miten itkin, kun äiti luki tuota kirjaa. Se on vain kirjoitettu niin uskomattoman kauniisti, se on jotain niin hienoa. Vielä edelleenkin kirja jaksaa koskettaa minua, pari viikkoa sitten itkin jälleen kun luin kirjan. Jos tuota kirjaa vielä on jossain, suosittelen oikeasti lukemaan!

Poissa Ginnuna

  • Viulukotelo
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Pottermore: FangNight
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Kirjoja jotka saavat itkemään
« Vastaus #80 : Elokuu 18, 2007, 11:01:25 »
Useissa kirjoissa itken vain sen takia, että ne loppuvat: on niin surullista, kun on koko kirjan ajan saanut seurata hahmoja ja juuri kun on rakastunut niihin, kirja loppuu eikä heistä saa tietää lisää. Artemis Fowl Ikuisuuskoodi on esimerkiksi tällainen, itkin kauheasti kun se loppui ja olin kuolla ilosta kun kuulin että niitä tuleekin vielä lisää.

Pottereista FK ja PP:
(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)

Pieni Runotyttö
(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)

Maaginen kaukoputki
(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)

Houkutus
(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)

Mindezu

  • Ankeuttaja
Vs: Kirjoja jotka saavat itkemään
« Vastaus #81 : Syyskuu 25, 2007, 21:03:54 »
Ensimmäiseksi tulee mieleen Dave Pelzerin kirjoittama Pimeän poika. Lukiessa sitä kirjaa tulee niin käsittämättömän kauhea myötätunto poikaa kohtaan ja tekisi mieli halata hänestä kaikki paha pois. Väkivalta on kamalaa ja väärin, silloin etenkin kun se kohdistuu täysin viattomaan henkilöön. En nyt enempää kerro ks. kirjasta, jos joku lukee tai aikoo lukea sen. Suosittelen ehdottomasti, yksi lempikirjoistani! Luettu jo kaksi kertaa.
Sitten on Torey Haydenin kirjoittama Tiikerin lapsi. Kyyneleet olivat silmissä melkein koko ajan, ja luin sen ehkä hieman liian nuorena silloin joskus, koska en oikein tajunnut kaikkia asioita siitä kirjasta. Pariin kertaan senkin olen lukenut, ja oppinut ymmärtämään joitain vaikeita asioita, joita tässä maailmassa riittää. Lukekaa jos vähääkään kiinnostaa.
Sitten on joitain Danielle Steelin kirjoja ja nyt en oikein muista muita. Ja tietenkin itkin Harry Potterissa ja feeniksin killassa. Kyllä niitä muitakin on, mutten nyt juuri muista. . .

Spiral

  • Ankeuttaja
Vs: Kirjoja jotka saavat itkemään
« Vastaus #82 : Tammikuu 26, 2008, 23:09:56 »
SPOILAA

Puoliverinen Prinssi
Itken aina siinä kohdassa, kun Dumbledore kuolee ja siinä kohdassa, kun hänet haudataan. Hautajaiset ovat minusta varsin kauniisti ja koskettavasti kuvattu, joten niissä tulee herkästi tippa linssiin.
Feeniksin kilta
Lempikirjani. Siriuksen kuolema on hyvin surullinen. Olen kohtuu herkkä, itken aika helposti.
Kaikki on toisin
Kirjailijan nimeä en muista, hyvin ihana kirja. Hevoskirja, joka kertoo tytöstä, jolla on syöpä. Tyttö haluaa hevoselleen hyvän elämän ja yrittää myydä sitä. Kirjan loppu on aivan ihana ja samaan aikaan niin surullinen.
Diabolo - kamppailu aikaa vastaan
Toinen hevoskirja. Tässä en varsinaisesti itkenyt, mutta loppu on todella ahdistava. En pystynyt lukemaan tätä kuin noin 5 minuuttia kerrallaan, kun hermoilin henkilöiden kohtaloita.

Kainovieno

  • Ankeuttaja
Vs: Kirjoja jotka saavat itkemään
« Vastaus #83 : Tammikuu 31, 2008, 17:55:14 »
Minähän en ole koskaan itkenyt lukiessani.

Tai ainakin niin ajattelin tätä thredia lukiessani, kunnes muistin Richard Bachin Lokki Joonatan ja Illuusio -kirjat.

Ja niitä lukiessani todellakin pillitin.

Nämä kirjat ovat filosofisia, mutta novellin muotoon kirjoitettuina. Näiden kirjojen vapauden kaipuu ja elämän ylistys sävähdytti ja kosketti syvältä. Onhan Lokki Joonatanissa ja Illuusiossa "juoni" (Joonatan on kertomus lokista, joka rakastaa lentämistä; Illuusio kahdesta lentäjästä ja heidän ystävyydestä), mutta juoni ei ole varsinaisesti se pääasia. En uskalla näistä kahdesta ihanasta kirjasta kertoa tämän enempää, kun siitä on pari vuotta aikaa, kun viimeksi luin ne (dementia iskee). Mutta kaiken kaikkiaan, aivan upeita kirjoja, jotka liikuttivat ja laittoivat pohtimaan elämän suuria kysymyksiä. :')

Narksu

  • Ankeuttaja
Vs: Kirjoja jotka saavat itkemään
« Vastaus #84 : Maaliskuu 25, 2008, 17:34:34 »
Minä itken useinkin kirjoja ja elokuvia katsellessa. Tässä muutamia:

SPOILAA joissain kohdin
Kaikki Potter-kirjat
Yllätys yllätys itkin varsinkin FK:ssa kun Sirius kuoli.

Taru Sormusten Herrasta-trilogia
Varsinkin kun Faramir ja Eowyn juttelivat Parannuksen tarhassa. Oli vaan niin liikuttava kohta.

Johanna Thydell: Katon kokoinen Tähtitaivas
SPOILAUSTA
En ole varmaan koskaan itkenyt niin paljon, kun päähenkilön äiti tässä kirjassa kuoli. Itkin varmaan koko yön.

Jules Verne: Kapteeni Nemo ja Nautilus
En saanut nukuttua koko yönä kun luin sen kohdan, missä Nautilus oli upottanut yhden laivan ja sen laivan kuolleita matkustajia kuvailtiin hyvin tarkasti. Sinä yönä en nukkunut kovinkaan paljon, ja kirja jäi niiltä osin kesken.

Mika Waltari: Sinuhe Egyptiläinen
SPOILAA
Itkin siinä kohdassa kun Sinuhen rakastama nainen(mikä-ikinä-olikaan-nimeltään) löytyi sieltä Minotauruksen labyrintistä kuolleena.

Astrid Lindgren: Veljeni Leijonamieli
Itkin kamalasti kun Matias kuoli, ja vielä enemmän kun Joonatan kertoi Katlan tulen polttaneen häntä. Sitten veljekset hyppäsivät alas kalliolta kuollakseen uudelleen ja päästäkseen Matiaksen luokse Omenalaaksoon. Oli vaan niin surullinen!

Poissa Niënor

  • Murheenkryynihkö
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
Minkä kirjan aikana olet itkenyt?
« Vastaus #85 : Toukokuu 31, 2008, 18:46:29 »
Huomasin leffoista tämmösen topicin, mutta kirjoista en, joten päätin tehdä itse. (Voi poistaa, jos onkin jo)
Otsikko varmaan kertoo olennaisen ja voi myös kertoa, missä kohdassa kirjaa on itkenyt.

Itse:
- Taru Sormusten herrasta
- Húrinin lasten tarina
- Harry Potter & Feeniksin kilta
- Harry Potter & Puoliverinen prinssi
- Harry Potter & Kuoleman varjelukset

En ole varmaan koskaan itkenyt minkään elokuvan tai kirjan missään kohdassa niin paljon, kuin Taru Sormusten herrasta -kirjan Liitteessä, missä kerrotaan, kun Aragorn kuolee.

//Jotta tämä topic jäisi eloon, niin unohdetaan se listaus :) Kertokaahan hieman kirjan juonta, miksi se oli niin surullinen/miksi itkitte? Laittakaa Esimerkki kohtia tai heittäkää vaikka lainaus mukaan. Keskustelua ,keskustelua, ja itseäni kiinnostaa ainakin että kannattaako kirja lukea surullisuudestaan huolimatta vai kannattaako suosiolla jättää väliin?
( Pottereita ei varmaan tarvitse mainita kun meillä on kuitenkin niille oma osasto) - keskustelu on vapaa. -Jessie
« Viimeksi muokattu: Kesäkuu 01, 2008, 03:58:34 kirjoittanut Jessie »
- Merri.
- What?
- I'm hungry.

Poissa gilyan

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
Vs: Kirjoja jotka saavat itkemään
« Vastaus #86 : Heinäkuu 03, 2008, 13:54:44 »
Ennen en itkenyt kirjojani lukiessani, mutta näin vanhemmiten olen kai tullut tunteellisemmaksi :)

Ensimmäinen kirja jota lukiessani itkin oli Katharine Kerrin Deverryn taru sarjan vielä suomentamaton osa The Dragon Revenant (Dragonspell)
SPOIL
Syy tähän oli sarjan pääparin Jillin ja Rhodryn eroaminen. Kirja on sarjan neljäs osa, ja koko kolmannen osan Jill etsi Rhodryä tämän jouduttua kaappauksen kohteeksi. Kun he sitten neljännessä osassa löysivät toisensa ja oppivat vihdoin tuntemaan toisensa uudelleen (R:n muisti oli mennyt), Jill totesi ettei hän voi elää Rhodryn tulevaa elämää. Niin surullista :(

Muita tunteisiin vetoavia kirjoja ovat olleet mm. Gabaldonin kirjat; Muukalainen, Sudenkorento, Matkantekijä, Syysrummut, Tuliristi ja Lumen ja tuhkanmaa.

"Anna lyhdyn palaa. Vain tämän kerran, rakkaani", Rhodry kuiskasi. "Haluan nähdä kasvosi, kun se on ohi.""

Kurisu

  • Ankeuttaja
Vs: Kirjoja jotka saavat itkemään
« Vastaus #87 : Heinäkuu 06, 2008, 13:03:07 »
Minua on itkettänyt
 
Joka ikinen Potter:Aina silloin kun joku on kuollut Itkin varmaan tunnin sen jälkeen kun Dumbledore ja Fred kuolivat(ja silloin kun Kalkaros
kupsahti) Olen itkenyt myös monessa muussa kohdassa
Muumit: en todellakaan Tiedä minkä takia!!! 
Surkeiden sattumusten Sarja: Vähän Missä sattuu yleensä silloin kun sunnylle on tapahtunut jotain.


Poissa Blizzard

  • Untitled
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Luihuinen
Vs: Kirjoja jotka saavat itkemään
« Vastaus #88 : Heinäkuu 07, 2008, 18:06:24 »
 Aiemmin minulla ei ollut tapana itkeä kirjojen tapahtumia, lähinnä elokuvien. Nyt asiat ovat lähinnä toisinpäin, ja hämmästyn aina, kun huomaan nyyhkyttäväni jollekin kirjan kohdalle.
 Taru Sormusten Herrasta-kirja on tietenkin yksi. Joskus tuntuu siltä, että pelkät maisemakuvauksetkin saavat herkistelemään.
(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)
   Viimeinen Haltija En valitettavasti muista kirjailijaa, mutta tämä on todella hienosti kirjoitettu. Itseasiassa myös ensimmäinen kirja, jota lukiessani itkin. Yksityiskohdat ovat unohtuneet, ja olen pahoillani virheistä, mutta suunnilleen näin se meni:
(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)
   HP ja Kuoleman varjelukset Dobbyn kuolema oli ensimmäinen kohta, mutta todellinen nyyhkytyshetkeni tuli, kuten monella muullakin, Prinssin tarinasta. Kalkaros on aina kuulunut lempihahmoihini, vaikka kuutosessa sija vähän järkkyi Dumbledoren "murhan" tähden. Tiesin aina, että hänessä oli jotakin hyvää, ja kun kävi ilmi, että Sev oli Lilyn ystävä tuntui niin luonnolliselta. Ja surulliselta, tietenkin. Todella tunnelatautunut osa, paras kohta KV:ssä ja J.K:n parhainta tekstiä.
"Falling is just like flying... except there's a more permanent destination"

Poissa Flyrashaz

  • sub rosa
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Northern Light
    • Livejournal
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Minkä kirjan aikana olet itkenyt?
« Vastaus #89 : Heinäkuu 10, 2008, 19:21:15 »
Olen muistaakseni vain kerran itkenyt kirjan kohdala, mutta joskus on tullut tippa silmään. Kirja, jolloin itkin, oli Harry Potter ja Kuoleman Varjelukset. Ja siinäkni vain yhdessä kohdassa kyynel valui poskella; Dobbyn kuoleman jälkeen, kun Luna sanoi jtoain tosi koskettavaa, alkoi itkettää. Dobby oli yksi suosikki hahmoistani, ja sen takia varmaankin.

Toinen kirja, jolloin tuli tippa silmään -ekalla ja tokalla lukukerralla, joka on harvinaista- oli Jordan Sonnenblickin Kuumetta, Kipinää ja Rumpusooloja. Silloin, kun
(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)

Suosittelen lukemaan tuon Jodan Sonnenblickin kirjan. Koskettava tarina yläasteelaisesta pojasta, jonka pikkuveli sairastuu leukemiaan, ja se aiheuttaa perheelle harmaita hiuksia.

Yleensä en kirjojen aikana itke. Nuo ovat hyviä kirjoja.

- Flyra
"Oh, the bad guy of the game, me, you're not serious, I'm... umm... fortuneteller!"

Poissa Minsvo

  • shakes all over like a jellyfish
  • Vuotislainen
    • dA
  • Tupa: Luihuinen
Vs: Minkä kirjan aikana olet itkenyt?
« Vastaus #90 : Heinäkuu 10, 2008, 22:29:28 »
Höm höm. Minä itken melko helposti. Itken Feeniksin killassa, Siriuksen kuoleman jälkeen. Varsinkin Remus sai minut yhdellä lauseella itkemään. Lisäksi itken vuolaasti Puoliverisessä prinssissa. Dumbledoren kuolema oli niin koskettava, feeniksin laulu ja silleen. Minun pitää lopettaa lukeminen hetkeksi, jotta saan itkun loppumaan. Ja sitten kun taas jatkan, tuleekin hautajaiset ja taas itketään.
Itkin myös hieman Kuoleman varjeluksissa, Dobbyn ja Severuksen kuolemissa.

En ole ainakaan tähän mennessä itkenyt muissa kirjoissa, mutta Fushigi Yuugi- ja Rave-nimisissä mangoissakin on tultu itkettyä, Fushigissa varsin vuolaasti.

Poissa Kate

  • Hänen korkeutensa
  • Reservi
  • *
  • Sukupuoli: Noita
    • Livejournal
    • Otteita elämästä lasikellon alla
  • Tupa: Puuskupuh
Vs: Kirjoja jotka saavat itkemään
« Vastaus #91 : Heinäkuu 11, 2008, 15:15:55 »
Yhdistin tähän topiciin Minkä kirjan aikana olet itkenyt-topicin sen samankaltaisuuden vuoksi :)
"Jos mielesi tekee joskus arvostella jotakuta, hän sanoi, - niin muista, etteivät kaikki ihmiset maailmassa ole olleet yhtä edullisessa asemassa kuin sinä."

F. Scott Fitzgerard: Kultahattu

Poissa Meew

  • Valkea susityttö
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Kelmit for ever
Vs: Kirjoja jotka saavat itkemään
« Vastaus #92 : Heinäkuu 21, 2008, 16:21:29 »
Itken melko usein kirjoja lukiessani, jos kirjassa liikuttavia kohtia on.

Ette varmasti ylläty, kun mainitsen Feeniksin killan. Ettekä varmasti ylläty, mikä kohta sai minut itkemään. Aivan, se sama kohta kuin kaikilla muillakin. Sirius </3 Itkin ihan mielettömästi. Kun se luku tuli, jossa Sirius... Niin itkin hiukan jo silloin kun ajattelin mitä kohta tulee. Mietin, jospa hyppäisin sen kohdan yli. Mutta ei, urheasti luin sen. Ja nyt vähän kadun sitä, sillä itkin tosissaan varmaan tunnin verran ennen kuin rauhotuin. Siitä on vasta pari päivää kun sen kohdan luin, joten en vieläkään pysty lukemaan mitään Siriuksen kuolemaan liittyvää ilman kyyneleitä. Se on vaan niin väärin ):

FK ei ole ainut potter jossa itkin. Toinen on Puoliverinen Prinssi. Se, kun Dumbledore kuolee. Sekin kosketti, sillä Dumbledore on aina ollut minulle kirjaa lukiessa hahmo, joka tietää vastauksen kaikkeen. Ihailen hänen tapaansa pystyä olemaan tilanteessa kuin tilanteessa tyynen rauhallinen. Tällä kertaa en kuitenkaan itkenyt yhtä paljon kuin FK:ssa..

Stephenie Meyer - Houkutus ja Uusikuu ovat todella hienoja kirjoja, ja niissäkin itkin. Houkutuksessa en muista mikä siinä liikutti, mutta jokin se oli. Ja Uusikuu kirjassa itkin, kun Edward lähti ): Ei sitä sen paremmin voi kertoa.
Tam ja Fahr, Sirius ja James. << heitä minä kadehdin, koska heillä on ystävä mitä ilman ei voi elää, heillä on ystävä kenen puolesta kuolisi. Heillä on ystävä kenestä välittää, ketä pitää omana veljenään. Sellaista rakkautta, sanatonta viestintää ei näe joka päivä. Kiitos. <3

Poissa Villi Lohi

  • Pasi
  • Hirnyrkki
  • Sukupuoli: Noita
  • Morning is working.
Vs: Kirjoja jotka saavat itkemään
« Vastaus #93 : Lokakuu 27, 2008, 23:21:28 »
Tämän asian suhteen tunnelmalla on äärettömän paljon suurempi merkitys kuin itse tapahtumilla. Esimerkiksi jonkun itselleni tärkeän hahmon kuoleman kohdalla liikutuksen tasoni riippuu aivan täysin siitä, miten kirjailija kuolemaa kuvaa, eikä niinkään itse kuolemasta. Siriuksen kuolema (ei kai tämä enää vaadi spoilereita?) esimerkiksi ei tuntunut missään. Tai no ketutti ja harmitti, muttei surettanut. Vastaavia tapauksia on paljon: tulee sellainen olo, että nyt olisi varmaan pitänyt herätä suurempiakin tunteita, mutta kun ei.

No niin, mainitaas nyt sitten pari. Onhan näitä varmasti enemmänkin, mutta juuri nyt mieleen tulee kolme.

Hobb - Narrin Matka
(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)

Elfquest - Hidden Years
(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)

Moore - Watchmen
(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)

Ohhoh, kaksi edellisistä ovat muuten sarjakuvia. No, ei kai niitä mitenkään ole suljettu tästä pois, vaikka kuvallisuutensa takia ne luovatkin tunnelmaa täysin eri tavalla kuin kirjat. Toisaalta uskon kyllä, että tämä on ihan sattumaa, koska hyvän kirjankin onnistuu kuvittelemaan päässään niin, ettei kuvia tarvita.

Wolfgirl

  • Ankeuttaja
Vs: Kirjoja jotka saavat itkemään
« Vastaus #94 : Lokakuu 29, 2008, 16:15:36 »
Piiitkän, erinäisitä syistä johtuvan, poissa olon jälkeen päätin lopulta palata ja aloittaa kirjoittamlaa tänne.

Kirjoja jotka ovat saaneet minut itekmään on useita. Olrn kai niin herkkis tyyppi ja omaan niin vilkkaan mielikuvituksen, että hyvä kirja vain tempaa mukaansa saa minut älytymään kaikkien suosikkihahmojeni erilaisiin tuntemuksiin

SPOILAUSVAARA!

Aeron Clement- Kylmät Kuut: Muistaakseni ensimmäinen kirja jota lukiessani itkin kunnolla. Kirja siis kertoo Mäyristä, jotka lähtevät ihmisen vuoksi etsimään itselleen parempaa asuin paikkaa. Kirja muistuttaa jonkin verran erästä toista suosikki kirjaani Ruohometsän kansaa, olematta kuitenkaan sen kopio. Mutta kuitenkin. Kohdassa jossa Eldon niminen mäyrä kuolee pelastettuaan Titaani nimisen mäyrän pennun joutumasta paikaltaan ironneen ja lumista mäkeä alas vierimään lähteen valtavan kiikkukiven alle. Eldon saa Titaanin pelastettua, mutta jää itse kiven alle kuollen saamaansa iskuun. Toisten mäyrien, erityisesti nuoren Titaanin suru ovat niin koskettavaa luettavaa, että alkaen tuosta kohdasta ja siitä aina Eldonin hautajaisten loppuun asti itkin kuin vesiputous.

J.K Rowling- Harry Potter ja Liekehtivä Pikari: Kaikki Potter-kirjat ovat temmanneet minut voimakkaasti mukaan maailmaansa aina ensimmäiseltä riviltä lähtien, mutta tämä neljäs kirja oli ensimmäinen Potter-kirja jota lukiessani itkin oikein kunnolla. Jotenkin jännityksen alkaessa kasaantua kirjan loppupuolella todella tiiviksi kaikki tunteet laukeavat minulla siihen, kun Voldemort murhaa Cedricin ja alan siis tuossakin kohtaa itkeä oikein kunnolla itkin sitten aina kirjan loppuun asti vielä kirjan loppumisen jälkeenkin oli jotenkin surullinen olo.

J.K. Rowling- Harry Potter ja Feeniksin Kilta: Ei taida todellakaan olla mikään yllätys, että tämä kirja saa myös minut itkemään Siriuksen kuoleman takia. Rakaan hahmon menetys oli kuitenkin niin suuri järkytys, etten alkanut itkeä heti Siriuksen kaaduttua verhon taakse. Jotenkin tuntui vain niin uskomattomalta, ettei tuota sydämmellistä miestä ei enää olisi. Lopulta, kohdassa jossa Harry raivosi Dumbledorelle suruaan palanousee kurkkuuni ja kohdassa jossa Harry lähtee ulos ja kävelee yksinään jarven rannlla alan lopulta itkeä. Jotenkin Harryn purkaus iskosti lopullisesti tajuntaani sen, että Sirus tosiaan on kuollut, eikä tule takaisin.

J.K. Rowling- Harry Potter ja Puoliverinen Prinssi: Dumbledoren hautajaiset on niin kauniisti kuvattu, että ainakaan minä en voinut olla itkevämättä. Dumbledore oli vain niin rakas hahmo hänkin eräiden muiden ohella, että hän tuli ikävä.

J.K. Rowling- Harry Potter ja Kuoleman varjelukset: Dobbyn kuolema ja hänen hautjaisensa itkettivät, sillä jotenkin niin suloisen ja hyvän tahtoisen hahmon kuolema teki kipeää. Itkin tuossa kohdassa ääneen, enkä edes yrittänyt estellä sitä. Se miten Dobbyn ystävät valimistelivät hänet vimeiselle matkalleen oli niin kaunista luettava, että se vain lisäsi suruani entisestään. Myös Fredin kuolema oli minulle kova isku joka sai minut itkemään. Fred ja George kuuluvat lempihamoihin ja nyt kun toinen heistä kuoli se tuntui vaikealta käsittää, sillä kaksoset olivat aina olleet erottamattomat. Siellä missä oli yksi oli liki varmasti myös toinen. Weaslyn perhettä käy tuon tapuksen johdosta sääliksi. Etenkin Georgea, joka mentti veljensä ja parhaan ystävänsä.

Antoine de Saint-Exupery- Pikku Prinssi: Tuo kirja vain on niin liikuttava. Pikku Prinssin aito viattomuus koskettaa ja hänen ensimmäinen toiveensa: "Piirrä minulle lammas", nostaa hymyin huulilleni ja saa minut nauramaan. Ei siksi, että pyyntö vaikuttaisi typerältä, vaan siksi, että se on niin suora ja välitön. Pikku Prinsin tapa tutkia maailmaa lapsen viattomuudella saa minut liikuttumaan ja kirjan lopussa itkin.

Poissa Narina

  • Eevan tytär
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
    • Kesäkengissä
Vs: Kirjoja jotka saavat itkemään
« Vastaus #95 : Lokakuu 31, 2008, 18:09:27 »
Huom! Spoilaa!


Olen yksinkertaisesti sitä mieltä, ettei kirja voi olla hyvä, ellei se saa minua itkemään. No, okei, kirja voi olla hyvä, mutta parhaimmat kirjat saavat minut aina itkemään.

Tällä kategorialla parhaimpia lukemimpia kirjoja ovat (näissä olen itkenyt eniten):

S.E.Hinton: Me kolme ja jengi - Luin tätä joskus keskiyön tienoilla suunnilleen vuosi sitten ja itkin kuin vesiputous. Erityisesti loppu oli jotenkin niiiin katkeran suloinen... Varastin kirjan sittemmin äitini kirjahyllystä omaani...

L.M.Alcott: Viimevuotiset ystävämme - Bethin sairaus ja kuolema oli jotenkin niin koskettava. Muistan, että itkin jo joskus kymmenvuotiaana tälle, kun luin kirjan ensimmäistä kertaa. Myöhemmin lukiessani kirjaa uudelleen, itkin aivan yhtä paljon...

C.S.Lewis: Nanian viimeinen taistelu - Tämä on kaikkien aikojen lempikirjani, vaikka itkenkin aina vain ihan vähäsen; aina, kun kirja loppuu.

J.K.Rowling: Harry Potter ja Feeniksin kilta - Ensimmäisellä lukukerralla paruin silmät päästäni Siriuksen kuolemalle. Kun luin kirjan toisen kerran tänä kesänä, olin hieman pettynyt, kun se ei aiheuttanutkaan minussa yhtä suurta tunnekuohua kuin ensimmäisellä kerralla...

J.K.Rowling: Harry Potter ja kuoleman varjelukset - Itkin suunnilleen aina, kun joku kuoli. Kaikkein eniten Remuksen ja Tonksin kuollessa.

Nicky Singer: Höyhenpoika - Lopussa, kun Edith Sorrel kuoli, itkin niin, että peiton kulmat olivat ihan suolavedessä kun sain kirjaan päätökseen (luin sängyssä, yöllä - joskus yhden aikaan)

Ja niin ja niin edelleen... Voisin luetella näitä ikuisuuksiin, jos siis vain muistaisin kaikki, kirjat, joissa olen itkenyt... Niitä on niin paljon... :)

« Viimeksi muokattu: Marraskuu 24, 2008, 18:41:45 kirjoittanut Narina »
Lukukausi on päättynyt, loma on alkanut. Uni on ohitse: tämä on aamu.
- C.S.Lewis: Narnian viimeinen taistelu

Marmeladi

  • Ankeuttaja
Vs: Kirjoja jotka saavat itkemään
« Vastaus #96 : Lokakuu 31, 2008, 18:34:27 »
Oikeastaan en ole kovin monessa kirjassa itkenyt. Mutta löytyyhän niitäkin:

S.E. Hinton: Me kolme ja jengi kuten joku jo sanoikin, ihan äärettömän surullinen kirja. Luettiin se koulussa ja olin tosi järkyttynyt miten hyvä se oli. Luin loppuun illalla ja aloin vollottaa kuin mikäkin idiootti :D

Katherine Paterson: Silta salaiseen maahan oli varmaan ensimmäinen kirja jossa ikinä itkin. Tiesin jo jotenkin etukäteen, että kirjassa olisi surullinen loppu, mutten todellakaan ajatellut niin surullista! Järkytyin ihan hirveästi ja itkin kamalasti.

Ja tietysti Potterit. Tai no, olen itkenyt vain kolmessa viimeisessä,mutta en rupea erikseen luettelemaan mille kohdille itkin, eiköhän ne ole aika selviä :)

Poissa Nadia

  • mastermind
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
Vs: Kirjoja jotka saavat itkemään
« Vastaus #97 : Lokakuu 31, 2008, 22:26:07 »
Spoilaapi pikkuisen.

Torey Hayden on onnistuneesti saanut minut pillittämään oikein kunnolla parin kirjankutaleensa takia. Ensinnäkin Aavetyttö, Nukkelapsi, ja Häkkipoika olivat niitä jotka saivat minut vain ahdistumaan ihan kamalasti. :( Varsinkin Aavetytössä tytön kokemat asiat itkettivät ja kauhistuttavat samaan aikaan. Toisten lapset oli myös itkettävä, mutta jotenkin ei niin ahdistava. Neljä on varmaan liian suuri luku kun keskittyy niin moneen. Kuitenkin, näissä kolmessa kirjassa olen aivan vuolaasti vollottanut. Snif.

C.S Lewisin kaikki Narnia-kirjat ovat ainakin saaneet nyyhkyttämään. Kirjailija on aivan loistava, ja hän osaa kuvailla tapahtumat niin että kirjoihin pääsee sisälle. Itkin kun luin, etteivät Susan ja Peter enää pääse Narniaan. Itkin kun Valkea velho tuhoutui. Itkin kun Lucy on niin pohjattoman naiivi. Itkettäviä kirjoja tod.

Erityismaininnan saa vielä Deborah Spungenin kirjoittama Nancy. Koskettava, ja taas kerran omalta osaltaan aika ahdistava. Tunnetta ei tosin saanut kunnolla esille, sillä asioihin ei ns. paneuduttu kunnolla. Aina kun Nancy sai raivokohtauksen tms. niin aina oli, että joku huutaa ja joku juoksee karkuun. Ei muuta. Loistava kirja kuitenkin, yea.
so throw your diamonds in the sky
we'll stay gold forever

Applemind

  • Ankeuttaja
Vs: Kirjoja jotka saavat itkemään
« Vastaus #98 : Marraskuu 01, 2008, 22:46:13 »
SPOILAUSVAARA!
Minä itse asiassa itken aika harvoin kirjojen tai elokuvien takia... Mutta jostain syystä itken aina Viimeinen Haltija -kirjassa (en muista kirjailijaa) kohdassa, jossa lohikäärme Erbrow kuolee suojellessaan ihmisiä. Se tuli niin yllättäen... Sitten olen itkenyt lukiessani John Lennonin kuolemasta Philip Normanin Shout! Beatlesien tarina -kirjassa. Ja Eoin Colferin Siipimiehessä (ihana kirja, jolla on typerä nimi) jossain sellaisessa kohdassa, missä päähenkilön kaksi tärkeää ihmistä tapetaan ja hänet lavastetaan syylliseksi juuri, kun hänen elämässään meni hyvin. Hänen elämänsä pilattiin!! Ja Helena Meripaasin Koirista parhain, siinä minä vasta vollotinkin, itkin koko illan Faxen kuolemaa, se oli kuvattu niin kauniisti, ja jotenkin ihan hirveän totuudenmukaisesti, että mieltä raastoi. Omituista, yleensä minä kuitenkaan en itke niissä kirjoissa, jotka ovat kaikista järkyttävimpiä... Minä itken näemmä vain kun sille päälle satun.
« Viimeksi muokattu: Marraskuu 01, 2008, 23:15:19 kirjoittanut Applemind »

Poissa tulppaanipenkki

  • kastelua vailla
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Kirjoja jotka saavat itkemään
« Vastaus #99 : Marraskuu 02, 2008, 16:59:27 »
En ole ikinä itkenyt lukiessani kirjoja, mutta sellainen herkistynyt ja itkuinen olo on monien kirjojen kohdissa tullut.

Tomi Kontion kirjat Keväällä isä sai siivet, Austraasian viimeiset lapset ja Maan veli. Nämä sen takia, koska niissä on uskomatoman tunteellinen ja erikoinen kirjoitustyyli, jota rakastan. Kirjat ovat ihania ja pidän niistä paljon. Kirjat sisältää paljon hauskoja ja nerokkaita repliikkejä, tykkään.

Sitten Neljä tyttöä ja viimeinen farkkukesä. Kirjassa on mielestäni parempaa tekstiä kun nuortenkirjoissa yleensä. Tämä kirja on sarjan kirjasta suosikkini, ja sen loppu on tosi liikuttava.

MUOKS. Erehdyin sitten lukemaan näin kesäloman aluksi Kreikan matkalla Poika raidallisessa pyjamassa. En taaskaan itkenyt, mutta kirja on liikuttava ja sellainen, jota lukiessani itkisin, jos kertakaikkiaan olisin itkevää sorttia. Suosittelen!
« Viimeksi muokattu: Kesäkuu 20, 2009, 15:23:49 kirjoittanut tulppaanipenkki »
We're not gonna sit in silence,
We're not gonna live in fear

Poissa Silver

  • Tengo hipo y soy estudiante.
  • Vuotislainen
  • *Arvostaa sankariaan*
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Kirjoja jotka saavat itkemään
« Vastaus #100 : Marraskuu 05, 2008, 22:32:52 »
SPOILAA PAHASTI!!

Harry Potter ja Kuolemanvarjelukset-kirja saa mut aina itkemään siinä kohdassa, missä Harry menee metsään seuranaan elämänsä viimeisten sekuntien ja hengenvetojen ajattelu.... Kun luin ekan kerran kirjaa niin pillitin järkyttävän vuolaasti ja ajattelin, että "Rowling ei voi tehdä tätä meille!"

Muutkin Potterit on toki saanu kyyneliä silmiin -kukapa ei kieriskelis lattialla kun Gred ja Feorge (anteeksi -Fred ja George) pääsevät vauhtiin!

Ehdottomasti, usein mainittu, Taru Sormusten Herrasta -trilogia saa myös kyyneleet silmiin. Joku täällä sanoi että Frodon lähtö satamiin sai itkemään -minut myös! Miten joku voikin jättää kirjan noin? Päähenkilö lähtee -jonnekin, kohti kuolemaa?, tuntematonta.
Jos teissä muissa heräs samoja tunteita, suosittelen Silmarillionia. Se on tosi synkkä kirja (hyvät aikakaudet kerrotaan pikaisesti ja surkeissa märehditään kunnolla!) mutta kannattaa lukea silti -mielenkiinnosta Keskimaan historiaa kohtaan. Jonkinlainen vastaus Frodon "häviämiseenkin" tulee. :)

-toiv. kukaan ei spoilaantunu ://
Elämä maapallolla on kallista, mutta sisältyyhän siihen matka auringon ympäri.

Poissa Elva

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Kirjoja jotka saavat itkemään
« Vastaus #101 : Marraskuu 06, 2008, 16:17:16 »
No, voisin luetella aika tosi monta kirjaa, jotka saavat minut itkeä pillittämään. Mutta paha vain, en varmaan edes muista niitä kaikkia. Tässä kuitenkin muutamat jotka nousevat mieleen heti:

Kaikki neljä viimeistä HP- kirjaa. Ne saavat minut itkemäään joka ikisellä lukukerralla. Etenkin viimeinen, jota lukiessani pillitän aina lukukaupalla.

Kulje kaksi kuuta. Sharon Creechin ihana ja älyttömän koskettava kirja. Itkin lopussa älyttömästi Se ei nyt oikeastaan ole uutta... Kirjan tunnelma oli niin valoisa ja elämänmyöteinen ja sitten en haluakkaan spoilata joten lopetan tähän.

Avain. Marianne Curleyn trilogian päätösosa jonka lopussa itkin, itkin ja itkin.
(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)

En edes jaksa enää miettiä mitään muita... niitä on ihan liikaa, viestistä tulisi kilometrin mittainen jos listaisin ne kaikki. Ette varmasti halua kuulla miten tyhmille fiktiivisille asioille itken, enkä minä niitä tosiaan halua kertoa... En siis kiusaa teitä enempää.

Poissa emwt

  • Hovisäätäjä
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Rohkelikko vai Luihuinen?
Vs: Kirjoja jotka saavat itkemään
« Vastaus #102 : Marraskuu 13, 2008, 18:37:22 »
No jaa, kello kahden jälkeen yöllä melkein kaikki vähänkin koskettavat kirjat saavat meikäläisen kyynelehtimään. Neljä-viisi viimeistä Potteria ainakin, Kylmät Kuut(mäyräkirja), Ruohometsä kansa ja ties mitä. Sitten on muutama sarja, joiden kaikissa kirjoissa on jotakin itkeisen arvoista, kuten Näkijän taru ja Lordi Kultainen. Ylipäänsä kaikki hyvin kirjoitetut kirjat, joissa joko keskeinen hahmo kuolee, saavat minut itkemään. Taidan olla aikamoinen itkupilli :)
Kaiken säätämisen keskipisteessä.

Poissa Iiri

  • Glitterati
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • <3
  • Pottermore: PixieDraconis24786
  • Tupa: Tuvaton
Vs: Kirjoja jotka saavat itkemään
« Vastaus #103 : Marraskuu 15, 2008, 12:23:11 »
Mä itkin, kun luin Tarua Sormusten Herrasta. Frodon lähtö satamiin, meikä itkee kuin mikäkin suihkulähde. Myös muuten kirjan loppu oli niin itkettävän ihana. Húrinin lasten tarina oli myös mielestäni liikuttava. Tarinan traagisuus oli vain jotenkin niin surullista.
Itse asiassa myös jotkut ficit tuovat kyynelet silmiin. Sharran Pakkaskukat ja Memory ovat sillä alalla kaikkein pahimmat... Siitä kai johtuu, että pidän niistä niin paljon.
Näitä on paljon. En vain keksi mitään. Ei kun joo, Eoin Colferin Siipimies oli kanssa paha. Yritä lukea, kun vain kastelet kirjan sivua ja näet sumeasti xD
Gilraen -> Iiri

Poissa Metsis

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Curiouser and curiouser
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Kirjoja jotka saavat itkemään
« Vastaus #104 : Helmikuu 03, 2009, 20:13:52 »
Itken usein kirjoissa mutta tässä nyt on muutama:

J.K. Rowling: Harry Potter and the goblet of fire Cedricin kuolema ja se kun Harry toi Cedricin ruumiin pois hautuumaalta sai minut kyyneliin...

J.K. Rowling: Harry Potter and the order of feeniks Kaikki varmaan arvaa että Siriuksen kuolema sai minut itkemään...

Stephenie Meyer: Uusi kuu
(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)

Stephenie Meyer: Epäilys
(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)

No siinä nyt oli muutama en saa nyt enempää mieleen mutta muokkailen jos tulee jotain mieleen.

-metsän menninkäinen-
'Cause though the truth may vary
this ship will carry our bodies safe to shore.

Poissa Asoalian

  • : W
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Mary Sue
Vs: Kirjoja jotka saavat itkemään
« Vastaus #105 : Helmikuu 03, 2009, 20:55:12 »
Kaikkien kolmen viimeisen Harry Potterin loput ovat saaneet minut itkemään. Feeniksin killassa tietysti Siriuksen kuullessa, mutta jostain syystä uudestaan siinä kohdassa kun Harry lopussa juttelee Lunan kanssa siitä holvikaaresta. Varsinkin tuo kohta on saanut tunteilemaan viitosleffan ja lauseen "things we lose have a way of coming back to us in the end, if not always in the way we expect" jälkeen, mikä ei kyllä varsinaisesti liity tähän topiikkiin, köhköh. Puoliverisessä prinssissä Dumbledoren hautajaisissa rupean joskus itkemään tai viimeistään siinä kohdassa kun Hermione sanoo että "sanoit kerran, että meillä on aikaa kääntyä takaisin jos haluamme. Meillä on ollut aikaa". Kuoleman varjeluksissa olen pahimmillani itkenyt koko viimeisen luvun ja epilogin vain sen taki että ne ovat viimeinen luku ja epilogi...

Muissa kirjoissa en oikeastaan itke hirveän usein. Muistaakseni kuitenkin olen joskus itkenyt Me kolme ja jengissä, kuten näemmä moni muukin. En muista enää, miksi - kirjan lukemisesta kun on kulunut yli kolme vuotta. Kuitenkin siinä kirjassa vain oli jotain, että se iski tajuntaan täysillä ja sai surullisuutensa takia itkemään. Hyvin vaikuttava kirja.

Oudointa kuitenkin on se, että olen viime aikoina ruvennut itkemään hevoskirjoja lukiessani. Esimerkiksi Annina Holmbergin Amor, onnenhevonen itkettää joskus tietyssä mielentilassa. Se ei edes ole surullinen, itseasiassa siinä on hyvin onnellinen loppu, eli kai minä itken sen onnellisuuden takia. Osasyynä voi olla myös se, että kirja on todella upeasit kirjoitettu, hahmoihin kiintyy hyvin vahvasti ja kai niiden kohtaloihin eläytyy niin vahvasti, että rupeaa itkemään onnesta niiden puolesta. Kuulostaa hyvin terveeltä, joo... :)
Toinen viimeaikoina itkettänyt hevoskirja on Beth Kincaidin Takaisin satulaan. Joo, kyllä. Juuri niin. Ei uskoisi hevoskirjasta, mutta senkin lopussa on jotain sillä tavalla vaikuttavaa, että joskus itkettää. Tarina on surullinen, mutta kuitenkin toiveikas ja valoisa - ja juuri nuo kaksi piirrettä kirjoissa (ja leffoissa) saavat minut vollottamaan. Okei joo, tuon kirjan itkettävyyttä on hyvin vaikea selittää koska kaiken järjen mukaan sen ei pitäisi olla sellainen, joka saa itkemään, mutta se vain on.
"You think that's hard? Try auditioning for Baywatch
and being told they're going in another direction."

Poissa sunshine

  • törmäsi ikkunaan
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Pottermore: HawthornGhost192
  • Tupa: Rohkelikko
Vs: Kirjoja jotka saavat itkemään
« Vastaus #106 : Helmikuu 04, 2009, 15:21:26 »
Neljässä viimeisessä Harry Potterissa itkin. Nelosessa kun Cerdric kuoli ja kun Lily ja James tuli Voldemortin taikasauvasta. Vitosessa itkin (yllätys, yllätys) Siriuksen kuollessa, kutoskirjassa itkin kun Dumbledore kuoli, kun Fawkes lauloi Tylypahkan mailla (varsinkin kun laulu loppui ja Harry ajatteli, että Fawkes oli jättänyt kuten ensin hänen vanhemmat, Sirius ja Dumbledore) ja tietenkin Dumbledoren hautajaisissa. Seiskassa oli aika monta kohtaa jossa itkin, Hedwigin ja Villisilmän kuolema, Dobbyn kuolema, Fredin kuolema, oikeastaan kaikki kuolemat. Itkin myös kun Harry käveli metsään ja siinä vieressä oli Lily, James, Sirius ja Remus, itkin myös kirjan epilogin aikana ilman suurempaa syytä.

Stephenie Meyerin New Moon itkettää minua myöskin, kohdassa kun Edward lähtee. Kirjan suomennoksessa en itke, eikä edes itketä yhtään, koska kohta (tai oikeastaan koko kirja on suomennettu jotenkin kömpelösti) ei ole oikeastaan ollenkaan surullinen..

Taru Sormusten Herrasta kirjassa ei ole kovin monta itkettävä kohtaa, mutta kyllä niitäkin löytyy. Ensin itkin kun Gandalf putosi Moriassa Balrogin mukana, koska Gandalf on TSH:ssa vähän kuin Dumbledore Potterissa, eli hyvä ja sellainen jonka kuolemaa ei osaa kuvitelle ja juuri sen takia he yleensä kuolevat (vaikka eihän Gandalf kyllä kuollut, mutta silti). Toinen kohta jossa itkin niiin, eettei pysty kunnolla lukea, on kohta kun Frodo ja muut lähtee Harmaista Satamista. Kohta on hyvon tunteikas jahyvin kirjoitettu. Itken myös elokuvassa tässä kohtaa.

Tuija Lehtisen Mopo (en yleensä itke nuorten kirjoissa :D) kirjassa itkin lopussa.
(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)

Kyllä näitä varmasti muitakin löytyy, mutta ei niitä ikinä muista silloin kun pitäisi. ;)
Ole itse se muutos, minkä haluat maailmassa nähdä

lillillilli

  • Ankeuttaja
Vs: Kirjoja jotka saavat itkemään
« Vastaus #107 : Helmikuu 06, 2009, 18:35:08 »
Reija Kaskiaho: Rastas
(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)

Tuija Lehtinen: Siivet varpaiden välissä
(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)

Wendy & Richard Pini: ElfQuest
Tosi monessa kohassa. Mä nyt vaan oon tällane itkupilli :(

Ja sit varmaan tosi moni muukin kirja, mut ei nyt vaan tuu millään mieleen :/

Poissa Dobrey

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • TYMiläinen :)
Vs: Kirjoja jotka saavat itkemään
« Vastaus #108 : Helmikuu 08, 2009, 20:01:37 »
Kuoleman varjeluksissa itkin kun Dobby kuoli. Missään muussa kohdassa missään Potter-kirjassa en ole tainnut itkeä, mutta se kohta sai minut vähäsen itkemään. Ei mitään suurta nyyhkytyskohtausta, mutta niiskautuksia tuli paljon =).

Musteloitsu. Olen lukenut kirjan monta kertaa melko lyhyen ajan sisällä, ja siinä tietyssä kohdassa, kun
(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)
saan aina vedet silmiini. Tänäänkin kun luin kirjaa ties kuinka monennetta kirjaa, niin tippa linssiin jälleen kerran. Ei voi mitään. On tietysti muitakin kirjoja jotka ovat saaneet minut itkemään, ei nyt vaan tule mieleen kumma kyllä.
"But it's a true story! A true story wrapped up in fiction."

Cleo

  • Ankeuttaja
Vs: Kirjoja jotka saavat itkemään
« Vastaus #109 : Maaliskuu 08, 2009, 22:11:41 »
L.M. Montgomeryn Kotikunnaan Rilla (jos se nyt oli se) sai aikaan pahimman itkukohtauksen, minkä kirjat ovat minulle aiheuttaneet. Siis, (spoilaa kyllä) kun Walterin kerrottiin kuolleen, parahdin välittömästi dramaattisen äänekkääseen itkuun ja viskasin kirjan kaikella voimalla huoneen kauimmaiseen nurkkaan. Hmm, rupeshan se kyllä hetken päästä naurattamaan.

 

Poissa Thyone

  • Tylypahkan oikea ottelija
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Pottermore: RainWolf2
  • Tupa: Luihuinen
Vs: Kirjoja jotka saavat itkemään
« Vastaus #110 : Maaliskuu 08, 2009, 23:13:05 »
SPOILAA

L.M. Montgomeryn Kotikunnaan Rilla (jos se nyt oli se) sai aikaan pahimman itkukohtauksen, minkä kirjat ovat minulle aiheuttaneet. Siis, (spoilaa kyllä) kun Walterin kerrottiin kuolleen, parahdin välittömästi dramaattisen äänekkääseen itkuun ja viskasin kirjan kaikella voimalla huoneen kauimmaiseen nurkkaan.
Allekirjoitan. Walter oli tuon kyseisen sukupolven ehdoton lempihahmo, ja hänen kaatumisensa oli muutenkin julminta koskaan, koska hän oli sellainen, jonka ei olisi ikinä pitänyt kuolla niin likaisesti ja ällöttävästi kuin sodassa kaadutaan. Mutta tämä nyt oli taas niitä ratkaisuja, jotka lukiessa tuntuivat niin vääriltä kuin tuntua vaan voi, mutta jotka olisin kirjoittaessa ehkä itsekin tehnyt. Toinen kohta, jossa olen itkent joka ainoalla lukukerralla, oli se, missä Jem tulee kotiin sekä tietysti Kennethin kotiintulo ja romanttinen kohtaaminen kuistilla. Viimeisimmällä lukukerralla taisin kylläkin itkeä aika lailla koko kirjan.
practice random acts of kindness

Poissa Pomdidali

  • Juustokakku
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
Vs: Kirjoja jotka saavat itkemään
« Vastaus #111 : Maaliskuu 21, 2009, 11:25:45 »
En edes ala luetella tähän kaikkia kirjoja joita lukiessa olen itkenyt, koska minä itken niin herkästi elokuvia katsellessa ja kirjoja lukiessa. En ole varsinaisesti mitenkään romanttinen ihminen, mutta en voi sille mitään että itken yleensä jos kaksi toisilleen tarkoitettua rakastavaista eivät saa toisiaan -se on jotenkin niin riipaisevaa. Ja tietenkin kun lempihahmot kuolevat; Feeniksin Killan lopussa itkin niin vuolaasti että meinasin jättäytyä koulusta seuraavana päivänä kun silmät olivat turvonneet umpeen. ;)

Viimeisin kirja jota lukiessa olen itkenyt oli Stephenie Meyerin New Moon
(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)

Yleensäkin jos joku kohta kirjassa/elokuvassa saa minut itkemään, se tekee sen joka kerta. Olen lukenut Alcottin ja Montgomeryn kirjat niin moneen kertaan etten enää pysy laskuissa mukana ja joka kerta samat kohdat saavat kyyneleet silmiini.
Who'd want to be men of the people
When there's people like you?

Poissa jerusa

  • bibliofiili
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
Vs: Kirjoja jotka saavat itkemään
« Vastaus #112 : Maaliskuu 25, 2009, 20:57:15 »
SPOILAA!
Ennen en itkenyt lukiessani paljoakaan, mutta nyt alan kyynelehtiä jos on vähänkin liikuttava kohta. Harry Pottereissa olen itkeyt kun minulle tärkeät henkilöt ovat kuolleet. Fredin kuolemaa KV:ssä en edes tajunnut kun se oli niin huonosti selitetty. En ehtinyt itkeä. Enkä suostu uskomaan että toinen kaksosista kuolee! KV oli monella tapaa muutenkin surullinenja itkettävä, ei vain kuolemien takia.

Taru Sormusten Herrasta, Kuninkaan Paluu, se vihoviimeinen kohta jossa Frodo lähtee, on tosi liikuttava. Myös leffassa se kohta on tosi kauniisti kuvattu ja ihana. Veljeni aina ihmettelee että mitä pillitän kun katsotaan leffaa. ("ei tuo ole edes surullinen, eihän tuossa edes kukaan kuole.")

No Stephenie Meyerin Uusikuu on sellainen kirja jossa itkin ihan kuin olisin itse ollut Bella jonka Edward jätti. Uusikuu oli muutenkin hirveän surullinen ja ahdistava, alussa en pystynyt lukemaan sitä paljoakaan ennen kuin aloin itse miettiä omia huolia ja miten toisella voikin mennä noin paljon huonommin ja nyyh nyyh.. Kirjan tunnelma erosi monella tapaa Houkutuksesta, jota oli paljon kivempi lukea ja tunnelmakin oli vapautuneempi.

En tykkää lukea muiden ilmoilla, koska sitten muut ihmettelee kun pillitän vieressä. Omassa huoneessa ja omassa rauhassa on kiva lukea, eikä kukaan tule kysymään että mikä hätänä ja onko kaikki kunnossa. Ylipäätään itken monissa kirjoissa, mutta nuo ovat jotenkin mainittavimman arvoiset.
« Viimeksi muokattu: Maaliskuu 25, 2009, 21:01:26 kirjoittanut jerusa »
Mielikuvitus on tärkeämpää kuin tieto.

Poissa Lusitania

  • Paluumuuttaja
  • Vuotislainen
  • So you screwed up
Vs: Kirjoja jotka saavat itkemään
« Vastaus #113 : Huhtikuu 10, 2009, 23:00:27 »
Tänään luin yhteen putkeen Cecelia Ahernin P.s rakastan sinua, ja itkin liioittelematta noin kolmekymmentä kertaa.
En tiedä miksen kestä kuoleman kuvausta kirjoissa, tässä se oli niin hyvin kuvattu, että itseänikin sattui.
Kirjahan perustuu siihen, että Hollyn aviomies on kuollut, ja hänen elämänsä menee aivan uusiksi. Koko kirja on oikeastaan yhtä rosoista ja sirpaleista särkynyttä elämää, enkä minä vaan kestänyt lukea sitä kaikkea tuskaa itkemättä.
Muistot ovat minulle itselleni todella rakas asia, ja vaikken tähän kirjaan muuten samaistu, tuntui niin kamalalta, kun Hollyllä oli jäljellä vain ajatuksia. Myös kirjan riidat ja ongelmat koskettivat oikeasti, vaikka aluksi pidin koko tarinaa romanttisena hömppänä.

Lukiessani itkin pienesti ja usein, aina kun sain nieltyä kyyneleet, tuli taas joku koskettava kohta.
Ihanaa ja hirveää. :3
Help will always be given at Hogwarts to those who ask for it.

Poissa Cheo

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Luihuinen
Vs: Kirjoja jotka saavat itkemään
« Vastaus #114 : Huhtikuu 12, 2009, 21:06:09 »
En itseasiassa ole itkenyt kovinkaan monessa kirjassa, mutta niitäkin on. Ensimmäiset kirjat, missä silmäni kostuivat, olivat Sweet Valley - Kuilun reunalla kun (marysuemainen, kylläkin) Regina kuoli :( Se oli niin turhaa ja kerrottu niin kauniisti ja kaikkien tuska oli ihanan aitoa. En itseasiassa pidä SV:stä niin paljon enää, mutta tämä oli aina suosikkini ja aijon lukea sen vielä joskus uudestaan. Myös sen jälkeinen kirja, Hintana yksinäisyys oli hyvä, vaikken itkenyt. Molly oli niin yksinäinen ja tunsi tunnontuskia Reginan kuolemasta. Ja Tricia Martinin kuolema samaisissa kirjoissa oli surullista.

Ja sitten Friikkisirkus kun Darren viettää viimeisiä päiviään perheensä kanssa ja ymmärtää kuinka paljon heitä rakastaa. Aina kun luen tätä kirjaa, tiedän sen kohdan olevan ihanaa kidutusta.

En yleensä itke Pottereissa, vaikka ne ovat lempikirjojani, mutta kerran kun luin Liekehtivää Pikaria, minulle tuli kyyneleet silmiin. Se oli vaan niin koskettavaa kun Dumbledore sanoi että Cedricin kuolemaa ei saa unohtaa. Pysähdyin siihen paikkaan, vaikka olen lukenut kirjan ennenkin.

Nancy oli kanssa sellainen kirja mikä kosketti. Kaiken sen taistelun jälkeen Nancy sai vihdoin rauhan ja vaikka hän oli ollut hankala ihminen, hänen perheensä silti välitti hänestä.

Silta salaiseen maahan itkettää aina :( Leslien kuolema oli vaan niin surullista!
« Viimeksi muokattu: Toukokuu 14, 2010, 13:53:49 kirjoittanut Cheo »
"Sinä olet myrskysi luovinut, Jamie. Nyt selkenee."

Poissa Haltiamieli

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
    • Photography
  • Pottermore: MirrorSand193 / NettleIce25622 / SickleNox2785
  • Tupa: Puuskupuh
Vs: Kirjoja jotka saavat itkemään
« Vastaus #115 : Huhtikuu 15, 2009, 15:57:23 »
Minut sai itkemään, ihme ja kumma, lastenkirja Silta Salaiseen Maahaan. Sama juttu sen elokuvaversiossa. Minä vain yksinkertaisesti aloin itkemään kun toinen päähenkilöistä kuolee.. Saa nähdä miten selviydyn hengissä englannin kielellä sen kirjan lukemisesta.

Muuten en ole vielä törmännyt kirjoihin jotka olisivat itkettäneet. Kummallista sinänsä, joten odotan sellaisia kirjoja.
If more of us valued food and cheer and song above hoarded gold, it would be a merrier world.

Poissa adswil

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
Vs: Kirjoja jotka saavat itkemään
« Vastaus #116 : Huhtikuu 15, 2009, 20:51:32 »
Itken tosi usein kirjoja lukiessani, joten lienee mahdotonta edes muistaa, mitä kaikkia kirjoja tähän nyt pitäisi luetella :D Olen kuitenkin tosi tunteellinen ihminen, ja kuvitteellisillakin tarinoilla on minuun suuri vaikutus - ja mainittakoon nyt pienenä sivuhuomautuksena, että itken usein jopa dokumentteja katsoessani (eikö se jo osoita aikamoista itkupilliyttä?).

Mutta niistä kirjoista, ainakin Taru Sormusten Herrasta itkettää jokaisella lukukerralla. Kuninkaan paluuta lukiessani itken aina varmaan ainakin viimeiset 200 sivua suunnilleen tauotta, sillä se on vaan niin liikuttava, vaikka kaikki lopulta päättyykin omalla tavallaan hyvin. Mutta kaikkein itkettävin kohta TSH:ssa on se, kun hobitit lähtevät takaisin Kontuun ja Sormuksen Saattue eroaa lopullisesti. Jotenkin kauhea ajatus, että noin syvän ystävyyssuhteen kehittäneet ihmiset (ja muut otukset) eroavatkin yhtäkkiä melko lopullisesti </3 Ja kuitenkin kaikille lempihahmoilleni käy niin hyvin, että alkaa ihan ilosta itkettää.

Myös Harry Pottereita lukiessani olen itkeskellyt aika usein, varsinkin Kuoleman varjelukset itkettää takuuvarmasti aina. Liian moni lempihahmoni kuolee, mutta toisaalta kaikkea mukavaakin tapahtuu, ja lopulta kaikki on taas hyvin - onnelliset loputkin osaavat olla erittäin koskettavia!

Muista kirjoista ainakin Kotiopettajattaren romaani ja Tuulen viemää ovat melko varmoja itkettäjiä.
In my world love is for poets - so I'm trying to be one.

Gretel

  • Ankeuttaja
Vs: Kirjoja jotka saavat itkemään
« Vastaus #117 : Toukokuu 06, 2009, 21:32:30 »
No, J.K Rowling on aika lailla huolehtinut tuosta kyynelkanavien puhdistumisesta aika ajoin, varsin ikävällä tavalla kylläkin, lempihahmojen tappaminen ei ole se kaikista mukavin asia kirjoissa. (Viestini SPOILAA btw.)

Harry Potter ja Feeniksin kilta on elämäni karmein lukukokemus. Sirius oli lempihahmoni, ja olin todella kiintynyt hänen persoonaansa, olisin janonnut lisää tietoa hänen perheestään ja menneisyydestään. Lisäksi kosketti se, että hän oli Harryn ainoa perhe, ja sekin riistettiin pois.

Puoliverisessä prinssissä tuskin tarvitsee perustella? Kaikkivoipa Dumbledore. Siinä tosiaan kuoli toivo mukana.

Ja sitten Kuoleman varjelukset. Kuinka monta hyvää hahmoa voi kuolla? Aloin itkeä jo siinä vaiheessa, kun Hedwig kuoli, puhumattakaan Dobbyn kohtalosta. Lupin ja Tonks olivat kova pala, rakastan Kelmejä, ja nyt kaikki heistä ovat poissa. Pikku Teddy menetti vanhempansa, mikä on enemmän kuin julmaa. Myös Fredin kuolema järkytti todella, olen itse kaksonen, ja todella repi sydäntä, että Gred ja Feorge erotettiin toisistaan. Kirja on kaiken kaikkiaan kamalin kaikista Pottereista, ja pelkään lukea sitä uudelleen.
 
Sata yksi syytä on uusi löytö, joka kosketti henkilökohtaisuutensa takia. Tarina alkoholisti-isästä ja avioerosta on vähän liian tuttu minulle, kyllä sattui lukea. Se tunne, miten lapsi syyttää itseään, oli todella vahvasti läsnä.

Aikavartio - trilogiasta löytyy myös koskettavia kohtauksia, kaikista kolmesta kirjasta. Kuolemat lähinnä, henkilöitä en viitsi tässäkin paljastaa.

Rakkaus, menetys. Ne itkettävät aina. Ja omakohtaisuus. Muokkailen viestiä, kun ehdin lisäillä lisää näitä. :)

Poissa parma

  • The Demented One
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Putoamista tyylillä
Vs: Kirjoja jotka saavat itkemään
« Vastaus #118 : Kesäkuu 04, 2009, 18:04:40 »
Tuota, minä itken aika helposti kirjaa lukiessa. Varsinkin jos satun muutenkin olemaan herkällä tuulella/elämässä on parhaillaan menossa jotain... epämukavaa. Silloin kirjan aiheuttamat ja jo valmiina päässä olleet tunteet pääsevät sekoittumaan ja hyökkäämään yhdistetyin voimin kohti viatonta lukijaa.

Potterita lukiessa olen itkenyt muistaakseni kaikissa kolmessa viimeisessä. Ainakin. En ole varma muista. Viimeinen oli pahin. En ole vieläkään uskaltanut lukea sitä suomeksi koska pelkään, että se synnyttää vielä kovempia tunnekuohuja. Myöskin Universumien tomu -trilogian viimeinen osa Maaginen kaukoputki saa aina itkemään,
(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)
En muista kirjailijaa, mutta luin tässä jokin aika sitten nuortenkirjan nimeltä Rakas Mikael. Alku varsinkin tuotti minulle hurjia itkukohtauksia, kirja nimittäin kertoo pojasta, joka kuolee, ja jonka tyttöystävä sitten tajuaakin olevansa raskaana, muttei ehdi kertoa sitä pojalle. Narnian tarinoiden viimeinen kirja ja viimeiset sivut. Nyyh. Itken ehkä enemminkin onnesta tms. niitä lukiessa. En ainakaan sanoisi sillä olevan mitään tekemistä surullisuuden kanssa, ainakaan sillä normaalilla tasolla. Sitten täytyy tietenkin mainita S Meyerin New Moon eli Uusikuu, kaikki kirjan lukeneet varmaan tietävätkin että itkettävin kohta on kun
(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)
Voi minua hölmöä. Myös Breaking Dawn itketti, erityisesti se kohtaus kun
(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)
Ja The Host, eli siis Vieras suomeksi. Itkin varmaan pari ensimmäistä lukua putkeen, kun Melanie alkoi näyttää muistoja Jaredista Wandalle. Ja tietty lopussa. Ai niin, ja Henning Mankellin Tuulten poika! ;( Se oli kamala. Tai siis ihana, mutta loppu oli ihan mielettömän surullinen. Suosittelen kuitenkin kaikille oikein lämpimästi.
Mtään muuta ei nyt tule mieleen, vaikka olenkin aivan varma, että näitä on vaikka kuinka paljon.

Välillä tuntuu(tai sitten hiukan useamminkin, eh), että itken vähän turhankin herkästi kirjaa lukiessani. Yritän kuitenkin aina lukea (köh) illalla myöhään, niin että jos tulee jokin itkettävä kohtaus, ei tarvitse järkyttää kanssa-asujia turvonneilla silmillä. Kuitenkin yleensä ne kirjat, jotka itkettävät, ovat myös hyviä. Tai ainakin hyviä herättämään tunteita. Onhan sekin jotain, vaikka sitten itkisikin vain kirjan huonoutta.
Tie Miehen Sydämeen Käy Kairon Kautta
Niin kauan kuin kuulen lokkien kiljunnan,
tiedän olevani elossa.

Poissa Hobi

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
Vs: Kirjoja jotka saavat itkemään
« Vastaus #119 : Kesäkuu 18, 2009, 22:54:29 »
Spoilaa näitä kirjoja.

Ensimmäinen kirja jossa ovat silmät kostuneet, oli yhdeksänvuotiaana luettu Goosebumps- kirja nimeltä Kummitusnaapuri. En muista miksi se oli mielestäni niin surullinen..
Sitten silmät kostuvat luettuani Darren Shanin Friikkisirkuksen ja Vampyyrin oppipojan. Friikkisirkuksessa on niin surullista kun Darren joutuu hyvästelemään perheensä ja se ns. hautajaiskohta, se oli silkkaa kidutusta. Lisäksi sen kun Darren hyvästelee kotikaupunkinsa ja kuvittelee jokaisen kerrostalon pilvenpiirtäjänä oli surullista. Vampyyrin oppipojassa taas Samin kuolema riipii sydäntäni.
Olin koulussa kun luin Silta salaiseen maahan ja olin siinä kohdassa missä Leslie on kuollut. Ah, se oli niin järjettömän surullista ja jouduin räpyttelemään koko ajan silmiäni.
Kerran kirjastossa selailin yhden kirjasarjan ensimmäistä osaa. Aiheena kirjassa oli siis se, että jokin hirvittävän iso komeetta/sen sellainen iskeytyy maahan, ja pientä osaa ihmisistä aletaan pelastaa jollekkin alukselle. Siinä oli kaksi herkkää kohtaa, mitä selailin: Yksi kirjan päähenkilöistä joka pääsee alukselle, tapaa ihmisen joka ei pääse (kyseinen ihminen siis tietää asiasta) alukselle ja he keskustelevat hieman. Yhtäkkiä tämä mies, joka ei pääse alukseen, näyttää kuvan lapsistaan ja on sanomaisillaan jotain, mutta ei sitten sanokkaan. Sitten tää päähenkilö ajattelee jotain todella ihanaa, mutten muista mitä. Se oli jotain että mitä sanoa ihmiselle joka jotain..
Ja se toinen kohta oli, kun tää poika katsoo aluksesta maapallon tuhoutuvan, halkeavan.. Silloin päätin että jos maapallo tulee tiensä päähän kun minä olen vielä täällä ja vaikka tilaantuisikin mahdollisuus päästä jonnekkin alukseen joka vie turvaan, minä jään maapallolle kuolemaan.
Kerran yöllä kun luin Kuoleman Varjeluksia ja eteeni tuli se kohta missä Fred kuolee ja sen jälkeisen sivun ne "Maailma oli pysähtynyt mutta miksei taistelu lakannut...", niin siinä kohdassa silmät kostui.
Me kolme ja jengi, noh en itkenyt kun Johnny ja Dally kuoli mutta surullista se kyllä oli. "Kaks mun ystävääni oli kuollu sinä iltana: toinen sankarina, toinen huligaanina." - "Dally ei kuollu sankarina. Se kuoli väkivaltaisesti ja nuorena ja epätoivoisena, ihan niinkun me kaikki tiedettiin et se joskus kuolis. Ihan niinkun Tim Shepard ja Curly Shepard ja Brumlyn pojat ja ne muut kaverit mitä me tunnettiin kuolis joskus. Mut Johnny oli oikeessa. Se kuoli urhoollisesti."
Yhdessä niissä Roswellin kirjoissa oli alussa sellainen hautajaiskohta, kun se Valentin "poika", se humanoidipoika oli kuollut. Se oli vaan niin surullista. Nyt olen kyllä sitä mieltä että pitäisi nämä lukea uudelleen :--D
Deborah Spungenin Nancy on ihan mielettömän upea ja surullinen kirja. Silmät kostuivat lukiessani sitä loppua, se oli todella surullista.. Siinä todella tuntee Nancyn tuskan (sekä muun perheen tuskan ja neuvottomuuden). Joissain kohdissa tulisi mieli Nancyn tapaan itkeä kaiken epäreiluutta..

// Gilraen, joo, oli se se :DD
« Viimeksi muokattu: Helmikuu 12, 2010, 23:52:13 kirjoittanut Hobi »
I was the lycky one
Reading letters, not writing them
Taking pictures of anyone
I know

Poissa Iiri

  • Glitterati
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • <3
  • Pottermore: PixieDraconis24786
  • Tupa: Tuvaton
Vs: Kirjoja jotka saavat itkemään
« Vastaus #120 : Kesäkuu 19, 2009, 13:52:06 »
Hobi, toi viimenen mitä kuvailit lienee Remnants tai mikälie sen nimi nyt olikaan?

Muttajoo. Tuleehan sitä joskus kyynelehdittyä lukiessa. Useinkin, jotain hyvää kirjaa lukiessa saattaa kyyneleet valua vaikka kohta ei olisikaan mikään erityisen surullinen, ja vastaavasti lukiessa huonommin kirjoitettuja kirjoja ei liikuta oikein mikään. Se on paljon kiinni siitäkin, miten ne asiat esittää.

Laittelen nyt noita spoilereihin koska itse vihaan juonipaljastuksia, mur. Tarussa Sormusten Herrasta oli pari tosi liikuttavaa kohtaa:
(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)

Susan Cooperin Kultakaapu, Siniviitta oli kanssa:
(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)
Niin ja nyt kun lueskelin noita aiempia viestejä, niin Me kolme ja jengi sai kyynelet silmiin myös. (Ja myös S.E. Hintonin Olimme kuin veljet ja Taistelukala, niisk)
Blaa, eipä nyt just tuu muuta mieleen. Näitä on kyllä paljon enemmänkin. Ihan pakko on myöskin sanoa, että viimeksi tuli kyyneleet silmiin lukiessa Don Rosan Roope Ankan elämä ja teot kakkosta :DDD Uskokaa pois.

//Näköjään olinkin kirjoittanut tänne jo aiemmin o.O Whaa.
« Viimeksi muokattu: Kesäkuu 20, 2009, 12:53:10 kirjoittanut Gilraen »
Gilraen -> Iiri

Poissa Catnip

  • Mestarietsivä
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Rohkelikko
Vs: Kirjoja jotka saavat itkemään
« Vastaus #121 : Kesäkuu 19, 2009, 14:05:17 »
Yleensä en itke yhtään millekkään, mutta tuleehan tippa joskus lukiessa linssiin. Ensimmäisen kerran itkin (Kun katsoin jotain Nalle Puh elokuvaa 8D), kun luin Jennifer Holmin Jokilaakson ainoa tyttö kirjaa. Suosittelen tuota kirjaa! Aivan ihana ja surullinen. ^^ En ainakaan muista, että aiemmin olisin parkunut ennen tuota... Tai sitten oli se kun luin Viirun ja Pesosen joulupuuhia (Tai äiti luki joskus kun olin pieni) ja Viiru katosi niin itkin. :--D En muista.

Viimeistä Potteria lukiessani taisin itkeä. Kyllä olen muillekkin kirjoille itkenyt, mutta nyt ei muistu mieleen. :--o

Poissa aiii

  • se yksinäinen
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Pottermore: SkyKey55
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Kirjoja jotka saavat itkemään
« Vastaus #122 : Kesäkuu 22, 2009, 23:25:18 »
Aikavartio - trilogiasta löytyy myös koskettavia kohtauksia, kaikista kolmesta kirjasta. Kuolemat lähinnä, henkilöitä en viitsi tässäkin paljastaa.
Mä ainakin itkin Marianne Curleyn Aikavartio-trilogian lopussa. Se oli taitavasti kirjoitettu ja todella surullinen. Mutta ei tule kyllä mieleen toista kirjaa, joka olisi saanut minut itkemään. On kyllä monia kirjoja, jotka saa silmät kostumaan.

Tää sarja oli aika koskettava.

Kuoleman varjelukset itketti, niinkun  pari muutakin potter kirjaa. Sitten myös Universumin tomu sarjassa pari kohtaa itketti.

On sitte niitä muitakin, nyt vaan ei muistu mieleen.

Poissa moottorisaha

  • Voldemortisti
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • be loud, let your colors show.
  • Tupa: Luihuinen
Vs: Kirjoja jotka saavat itkemään
« Vastaus #123 : Heinäkuu 14, 2009, 12:15:45 »
Tamara McKinleyn Matildan Viimeinen Valssi oli kyllä sellainen teos, että sai tämänkin tunnekuolleen vollottamaan. Paljastan tässä lukemattomuuteni myöntämällä, että maailmassa on varmasti paljon surullisempiakin kirjoja, en nimittäin ole mitään suuria lukuihmisiä, mutta tämä tarina vaan niin imaisi minut, ettei itkulta voinut välttyä.
   Muutenkin äärimmäisen kaunis kirja. Kuten takakannessakin lukee, "Tarina jää soimaan lukijan korviin kuin kaihoisa sävelmä."

Pahimmat itkut olen kuitenkin vääntänyt tunnetusti Siriuksen kuollessa Feeniksen killassa. Se oli ensimmäinen itku joka minulta on purskahtanut lukiessani, mikä varmaankin vielä osaltaan vahvisti tunnetta.
When you say it's dead and gone, yes, I know you're wrong

Raiku

  • Ankeuttaja
Vs: Kirjoja jotka saavat itkemään
« Vastaus #124 : Heinäkuu 23, 2009, 16:13:34 »
Richard Adamsin Ruohometsän kansa on varmaan ikuinen heikkouteni. Olen lukenut kyseisen (loistavan) opuksen läpi neljätoista kertaa (kyllä, lukua on pidetty), ja onnistun lopussa jotenkin aina liikuttumaan kyyneliin. Lisäksi kirjassa on monta kohtaa, jotka jotenkin saavat aikaan kylmänväreitä selässä ja kyyneleitä silmissä.

Kuninkaan paluu (J.R.R. Tolkien) on toinen opus jonka lopussa en saa hillittyä itseäni. Mutta toisaalta, kerran lauleskelin siivotessani kyseisen kirjan elokuvasovituksesta löytyvää Annie Lennoxin Into the West -kappaletta ja oho, pillahdin itkuun. Siinä vaiheessa tunsin oloni kyllä äärettömän säälittäväksi. :D

Walter Moersin Uinuvien kirjojen kaupunki on kuitenkin irrottanut pahimmat (vai parhaimmat) itkut koskaan. En ollut enkä ole kirjailijan muita teoksia lukenut, mutta kun yksi on nimetty noin - härrekyyd, pakkohan se oli kirjastosta mukaan napata! Olin kyllä viimeisiä sivuja lukiessa hyvin väsynyt ja hyvin tunteellisella päällä muutenkin, mutta ei kai se sitä tosiasiaa muuta että itkin ehkä viisi minuuttia ihan kunnon itkua.

Mitäs vielä... no, nuo kunnon itkut muistan myös Stephenie Meyerin Vieraan lopusta. Oli sekin niin surullista että snif.

Amanecer

  • Ankeuttaja
Vs: Kirjoja jotka saavat itkemään
« Vastaus #125 : Heinäkuu 24, 2009, 20:23:56 »
Luulisinpas, että Potterit ovat ainoa kirjasarja, jonka aikana olen ruvennut oikeasti vuodattamaan kyyneliä. Muistaakseni muuten kaikki lukemani on ollut vähän iloisempaa. Pitääkin katsoa tästä aiheesta joitain kirjoja, joita voisi kirjastosta koittaa katsella. Saisi parempaa käsitystä surullisestakin puolesta. Pitäisi vain löytää hyvä paikka lukea, jotta vanhemmat tai sisarukset eivät tule katsomaan, että "wtf? O.o". Alkaa mennä offiksi.

Rupesin itkemään ensinnäkin Feeniksin killassa. Ei se kuolemakohta sinänsä niin kauheasti tuntunut, mutta sitten myöhemmin se, kun Harry löytää sen peilin, jolla olisi saanut helposti yhteyttä Siriukseen, eikä hän ollut edes viitsinyt avata pakettia. Pystyin niin helposti kuvittelemaan sen, miltä Harrysta sillä hetkellä tuntui, vaikken sitä näin sanallisesti osaakaan välittää eteenpäin. Ja Sirius oli vielä lempihahmoja. Nýyh.

Toinen, vielä pahempi kohta oli Kuoleman varjeluksessa. Jotenkin niin kauheaa, kun Harry lähtee tarpomaan sinne metsään Lily, James ja Sirius (olikohan muitakin? ei kai) vierellään, ja keskustelee heidän kanssaan. Siinä viimeistään tipahti kyyneliä, kun Harry sanoi äidilleen jotain tyyliin: "Olethan kanssani?" Muutenkin niitä Harryn tunteita oli kauhean vaikea lukea, kun aarrgh, ei tästä viestistä tule mitään! ne olivat niin haikeita, uhrautuvaisia ja hyvin kuvailtu. Myöskään Harryn viereilu vanhempiensa haudalla ei ollut mitään iloista luettavaa.

floora

  • Ankeuttaja
Vs: Kirjoja jotka saavat itkemään
« Vastaus #126 : Heinäkuu 25, 2009, 17:13:50 »
En oikeestaan itke missään tietyissä kirjoissa. Itken, jos on joku surullinen (tai onnellinen) kohta (joku kuolee, joku jättää jonkun ja aika harvoin kyllä, mut jos jotkut rakastuu jne). Oon varmaan melko herkkä itkemään, koska itken oikeesti aika monen kirjan aikana:D
Laitan tähän nyt muutaman kirjan vaikkapa :

Uusikuu. Se vaan on niiin surullinen. Itkin melkeen koko kirjan lopun ajan... hheh
(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)
Kuoleman varjelukset. Siinä kuoli niin moni hyvä tyyppi:( Itkin eniten varmaan siinä kohdassa, kun Fred kuoli. Oikeestaan melkeen niiden kaikkien muidenkin kuolemien aikana..
Puoliverinen prinssi. Noh, tietysti itkin kun Dumbledore kuoli.
Feeniksin kilta. Se miten Rowling kuvaili sitä tilannetta, kun Sirius kuoli, oli aika koskettava. Kyyneleethän siinäkin alko valumaan poskille.
« Viimeksi muokattu: Heinäkuu 26, 2009, 01:20:59 kirjoittanut Bonnie »

Poissa Neithan

  • Vuotislainen
Vs: Kirjoja jotka saavat itkemään
« Vastaus #127 : Elokuu 29, 2009, 11:12:51 »
Kuninkaan paluu... Itkin tietenkin sen lopun takia, mutta myös siksi että se loppui. Ei enää lukemista :"D Minulle käy useinkin näin. Kuoleman Varjelustenkin lopussa itkin siksi, että se oli ohi. Ei enää Potteria luettavana.

Toinen missä itkin niin paljon, että sattui oli Me kolme ja ja jengi. Aivan uskomaton kirja ja olin pitkään todella vaikuttunut siitä etten edes muita kirjoja voinut lukea. Kuolemia ei säästelty vaan oikeasti tärkeät henkilöt kuolivat. Hieno kirja kaiken kaikkiaan.

Muutenkin Pottereita lukiessa on useampi kyynel kyllä tyynylleni valunut. Varsinkin Kuoleman Varjeluksia lukiessani olin jotenkin todella herkällä tuulella ja kyllähän siinä useampaan otteeseen itki. Tosin olin niin väsynyt luettuani sitä kaksi päivää peräikkäin, juurikaan nukkumatta että se saattoi olla myös osa syy siihen miksi tunteeni olivat niin pinnassa. Dobbyn kuolema ansaitsi pahimman itkukohtauksen vaikka Fredin kuolema sattuikin eniten.


Poissa Azura

  • ENFJ
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • do not go gentle
    • parasomnia
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Kirjoja jotka saavat itkemään
« Vastaus #128 : Syyskuu 01, 2009, 22:34:19 »
Itse en kovin usein itke kirjojen parissa, jonka vuoksi arvostan kovasti niitä, jotka saavat minut tunteilemaan sillä tavoin. En ikinä ole itkeä pillittänyt niin että joku olisi huomannut sitä tai joutunut huomauttamaan, mutta muutamaan kertaan olen huomannut itkeväni, joka on omituista, ja yllättäen arvostukseni jotain kyseistä teosta kohtaan kohoaa huimasti.

J.R.R Tolkienin Taru Sormusten Herrasta varmaan minun tulee mainita ensin. Sen parissa olen luultavasti tunteillut enemmän kuin minkään, kaikissa kirjoissa tasapuolisesti. En ole kastellut sivua kyynelilläni, mutta kyllä välillä on silmät kostuneet ihan ilosta ja surusta, Tolkienin kuvailu kun vain on niin elävää ja kaunista. Ykköskirjassa muistan sureneeni kovasti Boromirin kuolemakohtauksessa, mutta kenties kakkoskirjassa 'itkin' kaikista eniten. Pidin aina kohdista, joissa Frodo ja Sam seikkailivat med Klonkku, sillä ihailen niin kovasti Samia, joka on kaikkea sitä, mitä itse toivoisin ystävältä; hän tekee mitä vain ystävänsä puolesta. Luin hyvin monesti kohtauksen, jossa Sam luuli Frodon kuolleen ja joka kerta sillä oli sama vaikutus, yksi koskettavimmista koskaan lukemistani kohtauksista. Kahden Tornin toisen kirjan luvun kymmenen lausahdukset "Älkää menkö minnekään, minne en voi tulla perässä!" sekä "Ja silloin musta epätoivo valtasi hänet ja hän vajosi maahan ja veti harmaan hupun päänsä yli, ja yö tuli hänen sydämeensä, eikä hän enää tiennyt maailmasta mitään." ovat yhtiä kauneimpia koko kirjasarjassa.
Myös Kuninkaan Paluusta löytyi ihania kohtia, kuten Samin ja Frodon kamppailu Mordorissa ja Konnun Puhdistus etc mutta kyllä tuo Kahden Tornin loppu taitaa viedä voiton. :D

Pottereita lukiessani en ole yleensä itkenyt. On kenties surettanut, mutta minusta tunne ei niistä välity niin hyvin. Rowling ei ole yhtä hyvä kuvailemaan kuin miten hyvä hän on keksimään juonenkäänteitä. Kuitenkin, siinä kohtaa Kuoleman Varjeluksia jossa Harry ja Hermione kävivät Godricin Notkossa, muistin itkeneeni ensimmäistä kertaa. Kenties taustalla soineella aivan ihanalla kappaleella saattoi olla osallisuutta asiaan, mutta sen jälkeen en osannut lukea kohtausta tunteilematta. Tippa meinasi myös tulla linssiin Taas metsä-luvun lopuilla, mutten enää muista, itkinkö vai en.

Philip Pullmanin Universumien Tomua en myöskään ole osannut lukea herkistelemättä. Trilogian lopussa, jossa Will ja Lyra selvittivät yhteisen (tai ei niin yhteisen) kohtalonsa, olin hyvin suruissani siitä, kuinka asiat lopulta päättyivät. Jotenkin julmasti ja sopimattomasti. Tämä ei kuitenkaan ollut ainut melankolinen kohta vaan niitä oli lisääkin. Joissain vain tuli itkettyä ilosta, kun ne oli niin kauniisti kirjoitettu.

Vedet silmissä nauramisen voisi myös laskea 'itkemiseksi', mutta sitä sattuu niin usein etten nyt sano :D Cornelia Funken Muste-trilogiaa lukiessa olen usein tunteillut paljonkin, mutten siitäkään ala enempää selittämään, kun en itkemisen tasolle ole päässyt.  Kenties minäkin vielä joskus opin lukemaan niin, että sivut suorastaan kastuvat kyynelistä, vaikken usko silloin 'ymmärtäväni' kirjoja yhtään enempää; ymmärrän niitä sellaisella tasolla, ettei minun tarvitse itkeä ilmaistakseni suruani. :)

Lainaus käyttäjältä: Raiku
Kuninkaan paluu (J.R.R. Tolkien) on toinen opus jonka lopussa en saa hillittyä itseäni. Mutta toisaalta, kerran lauleskelin siivotessani kyseisen kirjan elokuvasovituksesta löytyvää Annie Lennoxin Into the West -kappaletta ja oho, pillahdin itkuun. Siinä vaiheessa tunsin oloni kyllä äärettömän säälittäväksi. :D

Hieman offia, mutta anyway :D Ihan mielettömän kaunis kappale on kyseessä. Vaikka se onkin vain elokuvaa varten tehty, minusta se tiivistää myös kirjasarjan tarinan ja meinaan itkeä joka kerta sitä kuunnellessani :DD
"For if you're not afraid, how can you be really brave?"

- The Exploits of Moominpappa

rebelangels

  • Ankeuttaja
Vs: Kirjoja jotka saavat itkemään
« Vastaus #129 : Joulukuu 05, 2009, 13:36:47 »
omg! Mä rakastan kirjoja jotka saavat itkemään en tiiä miks mut jotkut ajattelee mua hulluna ku tykkään semmosista kirjoista XD


Voin jo tässä kertoo pari mitkä itkettää EHDOTTOMASTI yksi joka on koskettava kannesta kanteen ja itkettää tosi paljon Khaled Husseinin - Tuhat loistaaa aurinkoa joka kertoo kahdesta Afghanilaisesista tytöistä jotka pakotetaan naimisiin miehen kanssa ja kertoo heidän elämästä, voin ihan sanoa että kaikki mitä tossa kirjassa on toden totta!  Mut tosi sydäntä koskettava kirja! Kannattaa lukea ehdottomasti!

Toinen on Libba Bray - Kauhun ja kauneuden valtakunta, se on  tosi pelottava ja koskettava kirja.
Ehdotan että luette loppu osan illalla jolloin kaikki nukkuvat niin pääsee kunnolla tunnelmaan 8D

Scrooge

  • Ankeuttaja
Vs: Kirjoja jotka saavat itkemään
« Vastaus #130 : Joulukuu 07, 2009, 16:51:52 »
Muistaakseni en usein itke kirjoissa, mutta tässä nyt pari:

Harry Potter ja Feeniksin Kilta
Sirius... Oi Sirius, miksi kuolit?! Tunsin Harryn surun siirtyvän omaan sieluuni siinä luvussa. En kyennyt hetkeen jatkamaan koko tekstiä.

Harry Potter ja Kuoleman varjelukset
Dobby, Lupin, Tonks, Vauhkomieli, Hedwig... Varsinkin Tonks&Lupin, kun heidän lapsensa oli syntynyt juuri. Dobbyn kuolema oli niin, surullinen. Varsinkin Harryn reaktio...

(Sarjakuva)Roope Ankan elämä ja teot 1&2
Kun luin näitä, aloin itkemään täyttä kurkkua suljettuani viimeisen osan. Syynä on Roopen ja Kultu Kimalluksen rakkaussuhde. Koko tradegia kosketti enemmän kuin Saksikäsi Edwar(Titanic, kun ikinä ei ole koskettanut). En saattanut uskoa sitä, se oli liian inhottavaa ollakseen totta.

Poissa Mirrekala

  • Suklaamurmeli
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Kirjoja jotka saavat itkemään
« Vastaus #131 : Huhtikuu 11, 2010, 22:15:59 »
Muun muassa moneen kertaan mainittu Veljeni Leijonamieli itketti, ja efekti taisi olla niin syvä, koska luin kyseisen kirjan vasta yläasteen loppupuolella. Hiukan aiemmin Hintonin Olimme kuin veljet kosketti katkeruudessaan, enkä ole uskaltanut lukea sitä uudestaan sen koommin, koska en usko, että se enää olisi niin hyvä. Me kolme ja jengi sitä vastoin on tullut luettua useaan otteeseen, mutta sen itketysvaikutus taisi perustua lähinnä shokkiefektiin ja nykyään sitä kyllä lukee silmät kuivina (vaikka hyvä se on silti). Viivi Hyvösen Mahlaa suonissaan saa tasaisen harvoin luettuna puutteistaan huolimatta pari kyyneltä tai vähintään tuntuvan haikeuden (ja epäreiluuden!) piston aikaan pelkästään viimeisellä lauseellaan - joka ei kuitenkaan toimi tai ole juuri mistään kotoisin, jos ei lue koko kirjaa sitä ennen. Missä tahansa muussa kirjassa olisin lopun luettuani ajatellut vain "korniaaaah..." mutta tämän tarinan kohdalla se vain on niin tosi kuin vesi.

Lene Kaberbolin Näkijän sota, sarjansa viimeinen, onnistui minuakin itkettämään topikissa aiemmin mainitulla kohtauksella, mutta jäkeenpäin tunsin itseni niin huijatuksi, että minusta se ei ollut hyvä asia.
(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)

Olen pehmennyt, sillä nykyisin paljon useammat kirjat saavat minut kyynelehtimään kuin ennen. Tai sitten olen alkanut lukea parempia kirjoja :P En minä vieläkään mikään itkupilli lukiessani ole, yleensä itkemiseni on vain sitä muutaman kyyneleen tirahtamista silmäkulmasta ja siinä se. Ja kummasti yleensä itken kirjojen lopussa. Mutta poikkeus vahvistaa säännön: Hobbin Golden Fool ei ollut loppua vielä lähelläkään, kun eräs mutka juonessa vääntyi sellaiselle kiemuralle, että oli loppukirjalle selvittämistä. Itkin jo jonkinnäköisestä ahdistuksesta.
(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)
Fool's Fate sai minut kyyneliin jo alkumetreillä - eikä tällä kertaa ihan pikkuisen vain. Aloitin itkemisen siinä kolmannen luvun puolivälissä ja luvun loppuun asti kyynelehdin ihan tauotta ja harvinaisen vuolaasti. Ja Hobbin luvut ovat ihan kohtuupitkiä. En ole tainnut itkeä sillä tavalla taas pariin vuoteen. Tätä kirjaa en vieläkään ole saanut loppuun, vasta kymmenisen lukua takana, mutta toista vastaavaa itkukohtausta en ole saanut, vielä. Tätä kirjaa en enää uskalla mennä julkisella paikalla lukemaan. Jo Näkijän tarua lukiessa kyllä selvisi Hobbin taito kirjoittaa jopa minuunkin vetoavia surullisia kohtauksia, enemmän koskettavia kuin oksettavia, vaikka siinä trilogiassa ainoat itkut taisi irrottaa Salamurhaajan taival.
(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)
Hobb rakentaa taitavasti tunnelmaa hiljalleen ja koskettavuus tuntuu perustuvan nimenomaan tuttuuteen. Ei niinkään "tässä on uusi hahmo, hän seikkailee kanssamme nyt muutaman luvun ja sitten kuolee traagisesti, itkekää" -tyyppisiä ratkaisuja, jotka harvemmin ainakaan minusta ovat oikeasti koskettavia. Kaikista riipaisevimpien tunnelmien aikaansaamiseen on tarvittu koko kirja tai useampikin. Monet Tawny Manin parhaista kohtauksista toimivat niin hyvin juuri jo Näkijän tarussa annettuja taustoja vasten.
« Viimeksi muokattu: Heinäkuu 16, 2010, 20:58:06 kirjoittanut Mirrekala »
"Paras tapa toimia on ystäville kostaa
jos päältä kauniin hevosen saa silmiin tuijottaa
Mut takaisin ei käytettyä sieluaan voi ostaa
kun kalpein kauppamiehistä ovelle kolkuttaa
" -Viikate: Tie

Rosecliff

  • Ankeuttaja
Vs: Kirjoja jotka saavat itkemään
« Vastaus #132 : Huhtikuu 15, 2010, 21:00:04 »
Tolkienit
Sormusten herran joissain kohdissa vain tuli tippa linssiin. Mm. lopussa, kun Frodo lähti laivaan, ja tietysti kun Boromir kuoli. Kaikkia kohtia en edes muista. Eniten itkin, kun luin niitä liitteitä, missä kerrottiin Aragornin kuolemasta, se oli surullista tekstiä.
Húrinin lasten tarinaa lukiessa itkin myös, lopussa varsinkin, koko kirja oli ylipäätään kovin surullinen.

Me kolme ja jengi
Surullinen tarina, kävi sääliksi päähenkilöitä. Varmaan myös tarinan realistisuus vaikutti, ne jengitappelut, kurjat olot slummeissa ynnä muut kun on ihan täyttä totta.

Poissa Suetus

  • Tuulenhaltia
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Namárië
    • Talath Rhune
Vs: Kirjoja jotka saavat itkemään
« Vastaus #133 : Huhtikuu 26, 2010, 21:47:12 »
Minusta kirjan on vaikea saada ihminen itkemään. Tekstin täytyy olla oikeasti koskettavaa. Miettii nyt että kyllä elokuvan on paljon helpompi koskettaa katsojaansa, sillä katsoja näkee tunteet valmiina. Lukiessa täytyy itse kuvitella.

Uljas Musta
Se vaan on niin surullinen. Itse kun on heppahullu niin kamala lukea hevosten kärsimyksistä. Ja muuten elokuvaa ei kannata edes harkita.

Taru Sormusten Herrasta
Ei luoja.. Varsinkin koko loppu Aragornin kruunajaisista eteenpäin on niiin surullinen.

Harry Potterit
No, kaikki ne ketkä ne on lukenut niin tietää tämän tunteen. En siis ala selittämän enempää.

Ja kyllähän niitä on vielä monia muita, mutta kuten sanoin, kirjojen täytyy tehdä enemmän töitä saadakseen lukijansa kyynelehtimään..
Harry/Draco, James/Sirius, Frodo/Sam, Aragorn/Legolas, Merri/Pippin

Poissa Naralithien

  • Mietiskelijä
  • Vuotislainen
  • Tupa: Rohkelikko
Vs: Kirjoja jotka saavat itkemään
« Vastaus #134 : Toukokuu 13, 2010, 21:39:59 »
M. Waltarin Sinuhe Egyptiläinen. Raastava kirja, joka saa kyllä kyynelkanavat auki monta kertaa
(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)
ja herättää muutenkin paljon tunteita. Sinuhe on välillä niin "hömelö", että tekisi mieli raastaa hiuksia ja kirkua... Olen lukenut kirjan kolmesti, mutta viimeisimmästä kerrasta on muutama vuosi aikaa enkä muista enää kaikkea kovin tarkasti. Kiehtova ja mukaansatempaava lukukokemus se on kuitenkin, ja tiiliskivimäinen koko unohtuu sen syövereihin upotessa. Ajtuksiaherättävä ja raastava kirja.

Dalton Trumbon Sotilaspoika. Tämän luin joskus lukiossa liittyen siihen maailmansota -painotteiseen kurssiin, ja  kirja todella sai miettimään sodan ja ihmisten järjettömyyttä ja julmuutta. Liitän tähän pätkän kirjasta kirjoittamastani aineesta, joka ehkä selventää teille jotain kirjan ideasta:

(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)

Kamala, ajatuksiaherättävä, liikuttava ja surullinen kirja. Eihän sitä lukiessa voinut olla itkemättä. Kirja jäi mieleen pitkäksi aikaa, ja itketti jopa jälkeenpäin...

Ruohometsän kansa. Siinä vasta viisas ja upea kirja. Raikun tavoin olen lukenut tämän todella monta kertaa, varmaan kerran pari vuodessa 12-vuotiaasta lähtien. Ja joka kerta kirja tempaa mukaansa ja liikuttaa mieltä.
Uinuvien kirjojen kaupunki kirvoitti muuten melkoiset itkut minultakin...

Torey Haydenin tuotannossa ei ole varmaan yhtäkään kirjaa, joka ei saa minua itkemään. Hayden on erityisopettaja, joka työskentelee kouluissa ja psykiatrisilla osastoilla erittäin vaativien lasten kanssa. Lapset ovat joutunet kokemaan raakaa väkivaltaa tai jonkin traumaattisen kokemuksen, ja kärsivät psyykkisistä tai fysisisä häiriöistä. Kirjat ovat todella koskettavia ja välillä hyvin järkyttäviä, maailma kohtelee puolustuskyvyttömiä lapsia joskus todella kaltoin. Onneksi kirjoissa mennään kuitenkin yleensä valoa kohti ja vaikeuksien kautta voittoon. Ne ovat uskomattomia selviytymistarinoita. Eriyisen paljon muistan itkeneeni kirjassa Toisten lapset.  

Liikutun lukiessani usein (ehkä se johtuu siitä, että luen aika paljon kirjoja, joissa on surullisia ihmiskohtaloita tai jotka muuten vaan pureutuvat johonkin vakavaan, ajatuksiaherättävään asiaan). Luettelin tässä vasta muutamia esimerkkejä...
"Aika on suuri opettaja, mutta valitettavasti se tappaa kaikki oppilaansa."

Poissa Ria

  • Haaveilija
  • Aurori
  • *
  • Sukupuoli: Noita
  • Pottermore: YewCharm170
  • Tupa: Puuskupuh
Vs: Kirjoja jotka saavat itkemään
« Vastaus #135 : Kesäkuu 11, 2010, 23:27:26 »
Kaikki kolme viimesintä Potteria.

Feeniksin killassa kyynel tuli kun Sirius kuoli. Ei sen olis pitänyt kuolla, sen olis pitänyt jäädä eloon ja olemaan kunnon roolimalli ja aikuinen johon Harry voi kunnolla luottaa :( Itken vieläkni kun luen tuota kirjaa...
Puoliverisessä prinssissä itkin kun dumbledore kuoli :( Dumbbis oli yks mun lempihahmoista ja vaan niin ihana ja sympaattinen hahmo. Mutta toisaalta jos se ei olis kuollut niin seiska ei olis ollut niin hyvä mitä se nyt on...
Ja itkin tottakai Kuoleman varjeluksissa kun Fred kuoli. Ei se olis saanu :( Se oli niin hauska tyyppi Georgen kanssa. Kyynel tuli poskelle myös kun Tonks ja Remus kuoli. Tonks oli juuri saanut Tedin ja sitten kuoli, ei vois oikeesti olla mitään surullisempaa :((

Tossa nyt oli pari...

-Ria

Epik Feil

  • Ankeuttaja
Vs: Kirjoja jotka saavat itkemään
« Vastaus #136 : Kesäkuu 18, 2010, 16:49:47 »
Ensin on pakko mainita jo moneen kertaan mainittu Kuoleman varjelukset.
(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)

S.E. Hintonin teokset ovat myös surullisia, ainakin ne mitä olen lukenut, nimittäin Olimme kuin veljet
(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)

...ja Vampyyrin palvelija.
(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)

Viimeisenä vielä Lemony Snicketin Loppu, eli Surkeiden Sattumusten Sarjan viimeinen osa.
(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)

Poissa Vergessen Kind

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
    • tumblr.
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Kirjoja jotka saavat itkemään
« Vastaus #137 : Kesäkuu 25, 2010, 20:46:20 »
Monen kirjan lukemisen jälkeen on ollut todella haikea olo, mutta tapana ei ole itkeä kirjoja lukiessani. Pari poikkeusta kuitenkin on.

Kuoleman varjelukset
Kirjassa tapahtui niin paljon kaikkea kamalan traagista ja lopullista. Kamalinta oli kuitenkin, että kirjan loputtua tajusi, että se on nyt tässä.
Ei enää uusia Pottereita. Tuli lievästi hieman epätodellinen olo.

Stephenie Meyerin Aamunkoi.
Aiemmissa kirjoissa tunsin todella usein myötätuntoa Jacobia kohtaan, mutta neljännes sai jo ihan sekaisin. Jacobin PoV'n loppu oli järkyttävä, inhottava ja itkettävä. Se sai minut suunnilleen inhoamaan koko kirjaa.
I wanna scream "I love you" from the top of my lungs
but I'm afraid that someone else will hear me.

Poissa Yamaneko

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • I am the warrior of shadowclan
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Kirjoja jotka saavat itkemään
« Vastaus #138 : Helmikuu 19, 2011, 16:58:04 »
Minä itken tosi harvoin kirjoja lukiessa (olenkohan koskaan oikeasti itkenyt?) Mutta liikutun kyllä aika helposti.

Kolme viimeisintä Potteria kuuluvat näihin kirjoihin. Liikuttavimmat hetket olivat tietysti ihanien henkilöiden kuoleminen, mutta myös ylipäätään koko loppu Kuoleman Varjeluksissa oli liikuttava.

Yksi kirja on ylitse muiden tässä kategoriassa. J.R.R Tolkienin Hobitti. En ymmärrä, miksi juuri tämä kirja, mutta lopussa vain meinasi tulla tippa linssiin. Taru Sormusten Herrasta kilpailee kyllä myös Hobitin rinnalla, mutta silti Hobitti voittaa, vaikka TSH muuten onkin parempi kirja mielestäni. Hobitin loppu vaan on niin... viaton? En osaa selittää, joten ehkä en ala enempää yrittämäänkään.

Sitten, Belgarionin tarun viimeinen osa, Kohtalon täyttymys aiheutti loppuvaiheilla liikuttumista (vaikka loppu itsessään on melko kökköinen)
(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)
Where once was light,
now darkness falls
Where once was love,
love is no more                      -Gollum's song

Poissa Elva

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Kirjoja jotka saavat itkemään
« Vastaus #139 : Helmikuu 20, 2011, 18:56:46 »
Harvemmin enää tulee itkettyä kirjoja lukiessa, ehkä ei tule luettua mitään sellaista, joka saisi itkemään niinkään, sillä en muista milloin viimeeksi olisin todella itkenyt lukiessani vaikka aika helposti kyllä alan itkeä jos kirjassa mitään surullista tapahtuu. Lähes aina, kun joku kuolee, kyynelet nousevat silmiin, tai jos jokin kohta on oikein koskettavasti kuvattu. Tietysti huono teksti ei itketä, jos tunnelmaan ei pääse sisälle, mutta taidokas kirjailija saa pienemmistäkin asioista liikuttavia. Etenkin tv-sarjoissa ja elokuvissa saatan, nolostuttava kyllä, alkaa itkeä ihan vaan jos joku muu itkee ruudussa (Potter seiskan tanssikohtaus... Miten ihmeessä koko muu elokuvayleisö saattoi nauraa?) Esimerkiksi Azkabanin vangissa liikutun jokaisella lukukerralla, kun Dumbledore sanoo Harrylle, etteivät rakkamme jätä meitä koskaan kokonaan vaan elävät sisimmässämme, tai jotain siihen suuntaan. Muissakin Pottereissa, etenkin seiskassa, itken yleensä, kerran taisin kahlata Siriuksen kuoleman läpi kyyneleittä.

Myös Markus Zusakin Kirjavaras on varma itkettäjä, voi tätä meidän lähikirjaston kappaletta jonka viimeiset sivut ovat kuivuneet kupruisiksi, eivät varmasti pelkästään minun itkustani. Kaikki vanhat lempifantasiakirjani, joissa aina joku kuolee, itkettävät usein. Myös Matkijanärheä lukiessani viime viikonloppuna kyynelet olivat hyvin lähellä, vaikkei sarja itsessään niin ylettömän onnistunut ollutkaan.

Aina kirja ei saa itkemään, vaan sen sijaan haikeaksi ja hiljaiseksi, se jättää oikein pohtimaan kaikkea; esimerkiksi Diane Setterfieldin Kolmastoista kertomus jäi päähän pyörimään kirjaimellisesti useammaksi kuukaudeksi, siinä todella oli jotain. Muutos ja se, miten aika tekee asiat ja ihmiset erilaisiksi ja muuttaa kaikkea, tuntuu hyvin puhuttelevalta, ja se oli tässä kirjassa ujutettu niin hyvin tarinan lomaan. Myös Sofi Oksasen Puhdistus jätti samankaltaisen tunteen, vaikka se käsittelikin eri aihetta.

Poissa Haisku

  • Kummitus-susi
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Puuskupuh
Vs: Kirjoja jotka saavat itkemään
« Vastaus #140 : Helmikuu 22, 2011, 18:10:56 »
Itken aika helpost, enkä mitenkään voi muistaa kaikkea

Pottereissa olen itkenyt monissa kohdissa. Joidenkin hahmojen kuolemissa, joissain koskettavissa kohdissa ja sitten lopussa. koska se oli loppu. Ei enää Pottereita :'(

Eoin Colferin Siipimies kirja on todelle surullinen, oikeastaan aika masentava. En nyt yksityiskohtaisesti muista missä kohdessa itkin mutta ainakin
(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)

Philip Pulmanin Universumien Tomun kaikki osat ovat saaneet minut itkemään. Kultainen kompassi vaan on niin täynnä kauniita ja koskettavia kohtia, että niissä tulee itku. Itkin myös joissain kohdissa mitkä oli surullisia. Salaperäisestä veitsestä en muista missä kohdissa itkin. Maagisessa kaukoputkessa ainakin
(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)
Walked into the flames
Called out your name
But there was no answer
And now I know my heart is a ghost town…

Poissa Cheo

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Luihuinen
Vs: Kirjoja jotka saavat itkemään
« Vastaus #141 : Maaliskuu 31, 2011, 23:24:40 »
Viimeksi taisin itkeä kun luin Jenny Downhamin Ennen kuin kuolen-kirjan. En yleensä itke kun luen kirjoja, mutta tämä vain sai itkemään, enkä tiedä miksi, olinko vain niin väsynyt kaikkien kouluhommien ohella vai ajattelinko omaa elämääni, kuinka vähän aikaa oikeasti olisi jos minä tai läheiseni kuolisivat, vai se miten päähenkilö, parantumatonta leukemiaa sairastava Tessa näkee elämän. Joka tapauksessa kirja sai minut ajattelemaan.

Toinen kirja joka on myös saanut itkemään, on Deborah Spungenin Nancy (eli ihana And I don't want to live this life). Se on myös henkisesti raskas kirja, kun ajattelen että mitä he ovat joutuneet kokemaan. Sain sen kerran illalla väsyneenä päätökseen ja itkin että nyt se ohi.
« Viimeksi muokattu: Huhtikuu 26, 2011, 16:30:37 kirjoittanut Cheo »
"Sinä olet myrskysi luovinut, Jamie. Nyt selkenee."

Poissa Kissanminttu

  • Yli-Blondi
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • ಠ_ಠ
    • Tumblr
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Kirjoja jotka saavat itkemään
« Vastaus #142 : Huhtikuu 10, 2011, 18:15:01 »
No itken aina kun luen Koirahullun päiväkirja- sarjan Koirista parhain kun se Faxe makaa Kissen sylissä ja katsoo sitä eläinlääkäriä niinkuin se tietäis että " nyt mä pääsen parempaan paikkaan ". Luin sitä joskus kahdentoista maissa yöllä ja rupesin itkemään ihan hulluna.
Ja sit kun Doloresin omistaja ( josssain koirahullun- päiväkirja sarjan osassa.) tulee sinne rannalle ja sanoo Ullalle " sitä ei saatu ylös, virtaus vei sen jään alle." en kai tkenyt mutta kauhea ahditus iski.
Sitten kanssa Voikukkavarsassa kun Voikukka joudutaan lopettamaan niin siinäkin itkin.

Eli siis kirjat joita lukiessani itken.
Voikukkavarsa,
Koirista parhain

//Lisää tulee:

Raili Mikkasen: Aurora Keisarinnan hovineito.
Aivan uskomattoman upea kirja, ja lopussa meinasi kyynel jos toinenkin vierähtää poskelle.
( huom. allekirjoitus )

//Zenz muokkasi lähekkäiset lyhyet viestit yhteen.
« Viimeksi muokattu: Huhtikuu 11, 2011, 16:53:44 kirjoittanut Zenzibar »
...Maan pimeys hangen alla
puistoja puistattaa.
Jäätakki on vaahteralla,
kastanja aivastaa...

Poissa Samiwais

  • Tähtipölyä..
  • Vuotislainen
  • Be different.
  • Pottermore: MoonMarauder12
  • Tupa: Luihuinen
Vs: Kirjoja jotka saavat itkemään
« Vastaus #143 : Huhtikuu 10, 2011, 18:58:20 »
David Almondin Nimeni on Skellig on minusta aivan ihana kirja <3 Monta kertaa olen itkenyt tuota lukiessani. Skellig on niin ihana hahmo ja kaikkea.
(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)

Muita kirjoja lukiessa en yleensä itke. No viimeisessä potterissa Tylypahkan taistelun kohdalla tuli kyllä tippa linssiin, mutta harvemmin oikein itken itken.
Who is the more foolish, the fool or the fool who follows him?"
- Obi-Wan Kenobi

Poissa Candily

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Luihuinen
Vs: Kirjoja jotka saavat itkemään
« Vastaus #144 : Huhtikuu 29, 2011, 19:41:15 »
Jostain syystä kirjat eivät saa minua itkemään helpolla. Tulee kyllä joskus surullinen olo, mutta itkua ei tule. Enintään hieman silmät vuotaa.
Sanotaanpa näin, että Kuoleman varjelukset on ainoa kirja, jossa vuosi silmät useampaan otteeseen.

Luen enemmänkin sillä tavalla järkyttäviä kirjoja, että ne saavat ajattelemaan asioita pitkäksikin aikaa, mutta eivät ole surullisia.
Paradise comes at a price
That I am not prepared to pay
What were we built for?
Will someone tell me please

Poissa tassutöppönen

  • The only exception <3
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Pottermore: CatRain16320
  • Tupa: Rohkelikko
Vs: Kirjoja jotka saavat itkemään
« Vastaus #145 : Toukokuu 08, 2011, 14:36:52 »
Luin tässä lähiaikoina L.J.Smithin Vampyyripäiväkirjojen kolmatta osaa (Verivala) ja itkin (melkein) kirjan alusta loppuun. Varsinkin kun
(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)
ja monessa muussa kohdassa.

Narnian Viimeisessä taistelussa, Kaspianin matkassa maailman ääriin ja Prinssa Kaspianissakin tuli pillitettyä monta kertaa. Samaten Pottereissa.

-Tassu
~She lives in a fairytale somewhere too far for is to find~

Poissa Suruton

  • Sienimies
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Pottermore: NightDraconis17
  • Tupa: Rohkelikko
Vs: Kirjoja jotka saavat itkemään
« Vastaus #146 : Toukokuu 08, 2011, 21:30:53 »
Joulutarina on erittäin koskettava tarina ja itken alun ja lopun ja vähän keskelläkin. Se on vaan niin surullinen mutta samalla kaunis. Lisäksi luin tässä vähän aikaa sitten jonkun kiinalaisesta tytöstä kertovan kirjan (en muista nimeä) ja se oli erittäin surullinen myös. Pottereissakin tulee välillä itkettyä mutta se on kaikkein mielenkiintoista kun luet viimeistä taistelua äikäntunnilla ja alat kyynelehtimään siinä. Mulla oli äsken mielessä joku muukin kirja mutta unohdin sen :( No lisäilen jos muistan sen. Mutta tosiaan Joulutarina on semmoinen kirja joka on saanut minut eniten kyynelehtimään.
http://www.adressit.com/oriveden_opisto_sailytettava_orivedella Kouluani uhkaa siirto toiselle paikkakunnalle.

Poissa Shirley

  • Ihan seko :)
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Rohkelikko
Vs: Kirjoja jotka saavat itkemään
« Vastaus #147 : Toukokuu 28, 2011, 13:04:21 »
Sellaisia kirjoja on monia... Pottereissa olen itkenyt melkein kaikissa surullisissa kohdissa ja vaikka kuinka moneen kertaan... Lisäksi Cornelia Funken kirjoittamat Musteloitsu ja Mustemaailma ovat saaneet minut itkemään eräissä Tomusormeen liittyvissä kohtauksissa, hän kun sattuu olemaan lempihahmoni. (Nytkin alkaa itkettää kun ajattelee surullisia kirjoja...)
Let us die young or let us live forever... :)

Sab

  • Ankeuttaja
Vs: Kirjoja jotka saavat itkemään
« Vastaus #148 : Toukokuu 28, 2011, 16:55:02 »
Ah, niitä kirjoja on monia.

Kronikaalisesti viimeinen Narnia-kirja (en tiedä, onko Lewis kirjoittanut sen viimeisenä, mutta silti) oli aivan loistava. Vitutuksen ja puhtaan ilon kyyneliä, vaikka olenkin todella huono itkemään muuten kuin vihaisena :") Kiero eläin se apina, melkein tullut serkkuihinsa.

Muistelen myös Runotyttö-sarjan kirvoittaneen 11-vuotiaasta minusta surullisia, luopumisen ja kasvun kyyneliä. Minä vain niin rakastin niitä kirjoja, voisin itse asiassa tarttua niihin uudemman kerran tässä kesällä.

Kuudes ja seitsemäs Potter saivat niin surua kuin hullua itkunauruakin esiin. Olen itkenyt oikeastaan aina lukiessani Dumbledoren putoavan, lukiessani Severuksen muistoista ja kuolemasta, lukiessani Tom Valedron lopullisesta kuolemasta. Myös se kohta kuudennessa (muistaakseni...) kirjassa, kun Ron käyttäytyy mäntisti ja Hermione lähettää pikkulintuparven tulevan aviomiehensä niskaan...

Muita ei tule mieleen, muokkailen jos muistan. ;P

Suklaasammakkoinen

  • Ankeuttaja
Vs: Kirjoja jotka saavat itkemään
« Vastaus #149 : Toukokuu 28, 2011, 19:34:52 »
No oon itkeny Feeniksin killassa kun Sirius kuolee... En pysty ajatteleemaan sitä tai sitten kun Harry Raivoo Dumbledorelle.

Ja sit Kuolemanvarjelukset kun Harry on menossa Hänen-joka-jääköön-nimeämättä luokse ja se kääntää sitä eöpymys kiveä jä näkee Lupinin,Siriuksen,Jamesin ja Lilyn...

Ja sit melkein kaikissa pottereissa... Ei jaksa luetella...

Niin niin herkkiä kirjoja niistä kohti...

Sysiäinen

  • Ankeuttaja
Vs: Kirjoja jotka saavat itkemään
« Vastaus #150 : Kesäkuu 11, 2011, 16:08:02 »
 Ensimmäinen kirja, joka itketti oli L.M. Montgomeryn Pieni runotyttö.
(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)
olin niin järkyttynyt, etten pystynyt lukemaan kirjaa kuin vasta kuukausien päästä. (Heeei, olin sillon 7 vuotta)
 Toinen ja muistaakseni viimeinen kirja oli saman kirjailijan Anna- sarjasta, en muista mikä osa, kun siitäkin on kauan kun olen ne lukenut.
 Sen jälkeen en ole lukenut sellaisia kirjoja, jotka saisivat minut itkemään. Voi olla, että jossain vaiheessa törmään sellaiseen... saa nähdä.

~Sysi

Rowan

  • Ankeuttaja
Vs: Kirjoja jotka saavat itkemään
« Vastaus #151 : Kesäkuu 26, 2011, 18:37:50 »
Viestini spoilaa.

Pottereissa onnistun itkemään, vaikka olisin lukenut kohdan monta kertaa... Joissain kirjoissa on kyyneltahroja liikuttavimmissa kohdissa.

Nälkäpeli - sarja sai myös itkemään joissain kohdissa SPOILER kuten silloin kun Prim kuoli.

Twilighteissä en ainakaan muistaakseni ole koskaan itkenyt, jotenkin se loppu jäi ärsyttävän onnelliseksi, mutta se oli kirjailijan valinta, ja sillä selvä.

Soturikissat -sarjassa itken myös, mutta harvemmin.

Periaatteessa itken suurimmassa osassa liikuttavista kohdista, jotka luen, onneksi nykyään harvemmin. :)


Poissa nutcracker

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Luihuinen
Vs: Kirjoja jotka saavat itkemään
« Vastaus #152 : Tammikuu 11, 2012, 20:25:15 »
Ennen en itkenyt juuri koskaan lukiessani kirjoja tai katsoessani elokuvia, mutta nykyään minusta on kaiketi tullut pehmo, sillä huomaan itkeskeleväni aina välillä molempia tehdessäni. Muistan viime vuosien aikana itkeneeni joitain kirjoja lukiessani, ja niistä tulevat mieleen ainakin seuraavat;

SPOILAA

Täällä Pohjantähden Alla- trilogia. Jos minä joskus hiukan niiskutan kirjojen aikana, niin se tapahtuu yleensä hyvin pienessä mittakaavassa. Pohjantähti on tässä suhteessa poikkeus, sillä voin valehtelematta sanoa, että itkin suvereenisti läpi 2 ja 3- osien. Ylipäätäänkin Pohjantähti on mielestäni sekä paras että koskettavin kirja mitä olen ikinä lukenut, joten itkin sitä lukiessani useissa kohdissa, mutta etenkin suosikkihahmojeni kuollessa. Oskari, Aku ja Aleksi - vollotin kuin vesiputous kun heidät tapettiin. Muutenkin itkin Pohjantähden aikana niin paljon, että päätäni särki vielä seuraavana päivänäkin.

Pimeyden kutsu Rakastan Dennis Lehanea, mutta hänen kirjansa harvemmin saavat minut itkemään - ne eivät ole yhtään sitä tyyppiä. Poikkeus ilmeni kuitenkin Pimeyden kutsussa, kun Phil kuoli. Oli vaan hiukan noloa, kun luin kyseistä kirjaa aatonaattona hotellimme kattoaltaalla Dubaissa; jengi katsoi hiukan pitkään, vaikka yritin itkeä vaivihkaa aurinkolasieni takana. No, ei onnistunut. 

Ps, I love you. Toinen kirja, jonka aikana itkin käytännössä katsoen koko ajan. Lisäksi paras Cecelia Ahernilta.

Deathly Hallows Muistaakseni vuodatin raivonkyyneleitä kun Fred kuoli, mutta kyyneleitä ne olivat joka tapauksessa.

Harvardin pojat Yksi maailman parhaista kirjoista, ja on myönnettävä, että silmäni eivät pysyneet kuivina kun Jason Gilbert sai surmansa. Ää.

Siinä luullakseni oleellisimmat, en ainakaan muista että olisin juuri vetistellyt muita kirjoja lukiessani. Paitsi että hei, saatoin itkeä kirjassa Tuhat loistavaa aurinkoa, silloin kun kuvittelin Tariqin saaneen surmansa.

"I'm selfish, impatient and a little insecure. I make mistakes, I am out of control and at times hard to handle. But if you can't handle me at my worst, then you sure as hell don't deserve me at my best." - Marilyn Monroe

Poissa annips

  • siipienrepijä
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • But I'm just a ghost
  • Pottermore: DawnNewt14590
  • Tupa: Luihuinen
Vs: Kirjoja jotka saavat itkemään
« Vastaus #153 : Maaliskuu 03, 2012, 13:14:03 »
No tällainen vetistelijä kun olen, on kaikki Potterit saanut minut itkemään, mutta en todellakaan ala tässä niitä listaamaan.
Laitan vain sen mikä eniten itketti :))

Harry Potter ja Kuoleman Varjelukset, aah nyyhks :'cc Tarvitseeko selittää? Prinssin tarina, Taas metsä ja Suunnitelman heikoin lenkki <3 Juu...


 SPOILAA


Tobi Lolness. En nyt muista luvun nimeä, mutta joku pahisiskä joka "vihasi" poikaansa, mutta kun hänet pahoinpideltiin, hän kuitenkin huolehti ja itki <33


-annipsi-

Poissa Azura

  • ENFJ
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • do not go gentle
    • parasomnia
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Kirjoja jotka saavat itkemään
« Vastaus #154 : Maaliskuu 10, 2012, 20:54:39 »
Itsken suhteellisen halvoin kirjoja lukiessa, vaikka luen vuodessa keskimäärin 50 kirjaa. Useissa kirjoissa meinaa tulla tippa linssiin lukemattomien surkeiden sattumusten jälkeen, mutta jotkut kirjat saavat minut kyynelehtimään silkassa kauneudessaan.

Luin noin viikko sitten Lauren Oliverin kirjan Delirium, (suomennoksessa otsikkoon on lisätty "rakkaus on harhaa.") Scifi-genreen lukeutuva teos kuitenkin oli kirjoitustyyliltään kuin kaunein fantasiateos. Deliriumin maailmassa rakkaus on sairaus, jonka estämiseksi jokainen 18-vuotta täyttävä valitsee parantavan leikkauksen tai kuolee - tai joissakin tapauksissa onnistuu pakenemaan. Kaappasin kirjan heti luettuani esittelytekstin, ja kirjoittaminen on aivan yhtä elävää joka sivulla. Preesensissä kirjoitettu teos tempaisee lukijan paikan päälle, enkä osaa sanoin kuvata teoksen kauneutta! Sitä lukiessa maailma tuntuu yllättäen niin erilaiselta, kuin kirjailija näkisi tässä maailmassa jotakin mitä me muut emme. Maailmankuva on jotakin täysin uutta, ja teos on koettava itse ymmärtääkseen.

Lainaus
They say that the cure for love will make me happy and safe forever. And I’ve always believed them.
Until now.
Now everything has changed. Now, I’d rather be infected with love for the tiniest sliver of a second than live a hundred years smothered by a lie.
"For if you're not afraid, how can you be really brave?"

- The Exploits of Moominpappa

Poissa Marygold

  • Irorua
  • Aurori
  • *
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Mary Sue
Vs: Kirjoja jotka saavat itkemään
« Vastaus #155 : Maaliskuu 12, 2012, 17:17:00 »
Ostin pari viikkoa sitten kirjakaupan pokkarialesta pari Robin Hobbin kirjaa. Ne olivat lempikirjojani joskus about kuusi vuotta takaperin, mutta olen sittemmin jo ehtinyt opiskelijaköyhyyksissäni myydä ne pois, kun kuvittelin etten tulisi enää koskaan lukemaan niitä. Ajattelin nyt kuitenkin ihan kuriositeettina, että kun kolmella eurolla saa, niin mikä ettei, voihan siitä jotain hupia irrrota.

No ei.

Itkin sitten Tawny Man -sarjan viimeiselle kirjalle, Fool's Fatelle, vuolaasti sen puolivälistä aina viimeisiin sivuihin saakka. Itkin ja itkin niin että välillä oli pakko pistää koko kirja pois vähäksi aikaa kun silmät olivat niin sumeat, ja taisin vähän itkeä vielä seuraavanakin päivänä. Ja tämä siitäkin huolimatta (tai ehkä juuri siksi?), että olin lukenut kirjan nuorempana kutakuinkin viidesti ja tiesin jo aivan tasan tarkkaan, kuinka se loppuu. Kirjana tämä ei missään nimessä edes ole Hobbin kirjoja parhaasta päästä, vaan paikoin äärettömän tylsä ja kangerteleva, paikoin juoni taas etenee niin nopeasti että hädin tuskin kärryillä pysyy, mutta traagisuudessaan tätä ei kyllä mikään ylitä. En sitten tiedä, onko se hyvä vai huono asia. Tavallaan olen Hobbille vähän vihainenkin siitä, että hän pystyi tekemään omalle (ja luullakseni rakkaalle?) hahmolleen jotain niin hirveää.
Sadevesiämpärit, auringonkukkaniityt, saippuapalat ja raparperinvarret... Oikullisesti versoilevat lommot elämän alaviitteissä.

Poissa Minsku

  • Albuksen kaartin jäsen
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Magic is inside my heart
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Kirjoja jotka saavat itkemään
« Vastaus #156 : Huhtikuu 09, 2012, 15:52:42 »
Voi näitä on useita, melkeinpä kaikki Harry Potteri, Twilight-Uusikuu, Twilight-Aamukoi sekä Taru sormusten herrasta, toki näitä on monia muita, mut täs on jokunen ;)
"If you know, you need just ask. If you need ask, you can't never know"
-Helena Ravenclaw in Dealthy Hallows

Poissa Puppet

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Pottermore: PhoenixAccio1128
  • Tupa: Puuskupuh
Vs: Kirjoja jotka saavat itkemään
« Vastaus #157 : Huhtikuu 12, 2012, 21:14:44 »
Voin myöntää, etten ole koskaan itkenyt missään muissa kirjoissa kuin Harry Pottereissa. Olen äärimmäisen herkkä ihminen, mutta se, miksi itken vain Pottereissa, on aika epävarmaa. En ole koskaan pitänyt paljon lukemisesta, mutta kun sain ensimmäisen HP-kirjan käteeni, en pystynyt lopettamaan lukemista! Sitten oli tietysti saatava kaikki muutkin osat. Ja oi kyllä, onhan siinä hyviäkin puolia, kun aloittaa lukemaan ja fanittamaan sarjaa täysiverisesti vasta kun kaikki kirjat ja elokuvat ovat ilmestyneet.

Jos nyt tarkennan, niin eniten itkin tietysti sarjan viimeisessä kirjassa. No, tiedätte varmaan miksi; kaikki ne ihanat ja ah-niin-tunteelliset kohdat... Tiiviisti sanottuna mm. Siriuksen, Dobbyn, Dumbledoren ja Fredin kuolemat saivat mut todellakin vuotamaan niin paljon kyyneliä, etten itsekkään uskoisi että voisin itkeä niin paljon. J.K Rowling on vaan tehnyt kaikki kohtaukset niin aidon tuntuisiksi, ettei siinä todellakaan voi olla itkemättä. Eläydyn niin hyvin koko tarinan kulkuun, ja usein tuntuu, että itse elän tarinassa mukana. Se on syy miksi jaksan lukea Pottereita uudelleen ja uudelleen. <3
Draco Malfoy: Training for the ballet, Potter?

Poissa uimari

  • Crazy girl XD
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Rohkelikko
Vs: Kirjoja jotka saavat itkemään
« Vastaus #158 : Huhtikuu 22, 2012, 22:49:57 »
Mua on aika helppo itkettää kirjoilla... Usein huomaan jopa käyttäväni tätä sterssin purkamis keinona...
 Itkettäviä teoksia siis löytyy minulta useita, mainitsen tässä kuitenkin osan:

Kaikki Potterit Aina sielä oli jokin kohta joka sai itkemään, eniten itkin kuitenkin 5,6 ja 7 kirjojen aikana

Anna Frankin päiväkirja Ihan järkyttävä kirja... Itkua alusta loppuun...

Vieras Sai vain itkemään (SPOILAUS) tuo syöpäkuolema siinä kun suvussa ollut syöpää...

Ennen kuin kuolen Sai ajattelemaan maailmaa aivan toisella tavalla, voin kyllä suositella kaikille... Oma kirja on ihan kupruinen kun on tullut itkettyä vähän turhan paljon...

Kauhun ja kauneuden valtakunta Sai itkemään sen ajan julmuudella... Jokainen joka on lukenut teoksen, varmaankin ymmärtää mitä tarkoitan

Kaikki Nälkäpelit Aivan järkyttävää itkua toisinaan... Onhan ne aivan loistavia kirjoja, mutta myös loistavia kyynelkanavien avaajia...

Piimeydestä kutsuttu Ehkä maailmankaikkeuden ahdistavin kirja... Ainakin minun kohdallani... Olen kyllä lukenut useasti, mutta aina saa itkemään ja ahdistumaan yhtä pahasti. Tätä kirjaa ei kuitenkaan moni tunne.. Suosittelen kuitenki :)


Tuossa siis osa... Kyllähän näitä löytyisi varmaan satoja, kovakun olen lukemaan. :)
Just smile, it makes you beautiful<3

Poissa Minsku

  • Albuksen kaartin jäsen
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Magic is inside my heart
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Kirjoja jotka saavat itkemään
« Vastaus #159 : Kesäkuu 26, 2012, 13:10:56 »
Viisasten kivi: kun Harry näkee vanhempansa iseeviot-peilissä

Salaisuuksien kammio: vaikuttaa jo siltä, että mun lempihahmo Ginny kuolee (kenen kans Harry sitte olis menny naimisiin???)

Liekehtivän pikarin loppu:Cedric kuolee ja Harry näkee vanhempansa

Feeniksin kilta: Siriuuuuuuuuuuuuuuus ):

Puoliverinen prinssi: Kalkaros tappaa Dumbledoren

Kuoleman varjelukset: Hedwig, Vauhkomieli, Harryn, Ronin ja Hermonen lähtö, Kalkaros, Fred, Tonks, Remus, Harrry tajuaa rehtorin kansliassa, mikä on hänen osansa

Danielle Steel: Hiljainen kunnia: liian moni kuolee...

Suzanne Collins: Nälkäpeli: Katnissin rakkaus siskoaan kohtaan on vaan niin suurta

Kauhun ja kauneuden valtakunta: se vaan sai itkemään sen ajan julmuudella, sitä ei osaa kuvailla sanoin, se täytyy vaan lukee

Ystävä hyvä, saa vaan itkemään, lukekaan niin ymmärrätte...

TSH: Niin moni kuolee taistelussa
"If you know, you need just ask. If you need ask, you can't never know"
-Helena Ravenclaw in Dealthy Hallows

Poissa Salmiakki

  • Tittelitön
  • Vuotislainen
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Kirjoja jotka saavat itkemään
« Vastaus #160 : Kesäkuu 27, 2012, 10:56:52 »
Minä en helposti itke kirjoille, mutta näille taisin kuitenkin itkeä ihan ääneen.

Harry Potter ja kuoleman varjelukset - voiko tätä muka lukea itkemättä? Kirjassa kuoli niin paljon hyviä hahmoja ja itkin myös Harryn ajatuksille, kirjan synkkyydelle ja yksinkertaisesti sille, että se oli viimeinen Potter.

L.M.Montgomeryn Annan jäähyväiset on ihan kamalan surullinen ja samalla ihan kamalan hyvä kirja. Itkin yhtä soittoa suunnilleen koko kirjan ajan.

Anne Frankin päiväkirja on myös tosi surullinen. On ihan hirveää rääkkäystä lukea Annen haaveita kirjasta, kun tietää mitä siinä lopussa käy ja muutenkin... kun ajattelee että se kaikki on oikeasti tapahtunut.
"Olisi kauheata, jos maapallo särkyisi. Se on niin kaunis."

Poissa goldensnitch

  • Sadetonna
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Action!
  • Pottermore: HeartPotion15680
  • Tupa: Luihuinen
Vs: Kirjoja jotka saavat itkemään
« Vastaus #161 : Elokuu 12, 2012, 19:33:40 »
Jos minä jossain tilanteissa itken, niin se on joko Titanic, muut itkettävät leffat, surulliset elämän tilanteet tai kirja...

Harry Potter ja kuoleman varjelukset, eiköhän se ole kaikille selvää... niin surullista monella tapaa.

Darren Shan, Friikkisirkus, ei ehkä mikään kovin kuuluisa kirja mutta NYT MINÄ SPOILAAN kun Darren lavastaa oman kuolemansa ja nyyh, isä ja äiti itkevät "ruumiin" vieressä ja Darren aistii vanhempiensa läsnäolon. En ole vampyyri-kirjojen ystävä, mutta ensimmäinen Darren Shan vain kolahti minuun.

Siipimies. Ei taaskaan ehkä kaikista kuuluisin romaani, mutta Eoin Colfer kirjoittaa kyllä hyvin surullisista asioista... Melkein koko kirjan ajan on surullinen tunnelma ja päähenkilön elämä on lievästi sanottuna kurjaa.

Poika raidallisessa pyjamassa. SPOILAAN Ne kaikki kysymykset "Miksi sinulla on tuollainen raidallinen, likainen pyjama?". Hienostopoika ystävystyy juutalaisleirin luurangonlaihaan poikaan ja vilpitön ystävyys voi alkaa... "Minä toin sinulle suklaata, mutta söin sen matkalla". (nämä eivät ole suoria lainauksia, en todellakaan muista miten ne menivät sanatarkasti, kunhan muistelen jotain) Ja ehkä kaikista lukemistani kirjoista surullisin loppu....
Have you found Jesus yet?
- I didn't know I was supposed to be looking for him, sir.

Poissa Heliodora

  • haihattelija
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Kirjoja jotka saavat itkemään
« Vastaus #162 : Elokuu 22, 2012, 18:06:09 »
John Greenin Fault in Our Stars sai mut ulisemaan tasaista tahtia n. puolivälistä loppuun asti. Todella kaunis ja omaperäinen kirja, jonka haluaisin lukea uudestaan, mutta väsyttää käydä tuota samaa tunnemyllyä läpi uudestaan.
for every lie I unlearn I learn something new
I sing sometimes for the war that I fight
'cause every tool is a weapon - if you hold it right.

Poissa Greenfinch

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • don't let the muggles get you down
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Kirjoja jotka saavat itkemään
« Vastaus #163 : Toukokuu 15, 2013, 18:07:02 »
Ensimmäinen lukemani kirja, jonka aikana itkin, on Kuoleman Varjelukset: Fredin kuollessa itkin kai toisella lukukerralla, ensimmäisestä en ole varma.
 Ja tietysti Nälkäpeli-trilogia. Ainakin Matkijanärhen aikana tulin itkeneeksi, ihan vain koska se on trilogian viimeinen osa, ja tietysti myös kuolemien vuoksi.
Muistaakseni itkin myös Welman tytöt-kirjaa lukiessa
(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)

Poissa Ryövärintytär

  • pulupikkunen
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Täydenkuun ja yksinäisen karhun neljäs tytär
  • Pottermore: PotionRain200
  • Tupa: Rohkelikko
Vs: Kirjoja jotka saavat itkemään
« Vastaus #164 : Kesäkuu 10, 2014, 16:53:49 »
Harry Potter ja Kuoleman Varjelukset
tuskin tarvii sen enempää selityksiä, all the feels!

J.D. Salingerin Sieppari Ruispellossa
En tiedä minkä takia ihan tarkkaan, enkä ole edes ihan varma oliko syy ainoastaan kirjassa mutta joo.
Liikaa kohtia jotka kuulostaa omilta ajatuksilta.

Markus Zusakin Kirjavaras
Ei ehkä muuten, mutta se loppu! Liian surullista ja kaunista yhtäaikaa.
"Hän kirjoittaa kuin känninen rapu!"
"I'm not crazy! My mother had me tested."
"Oh Remus you're so fine, you're so fine you blow my mind, hey Remus!"
http://lorunloppu.tumblr.com/

Poissa Rantsake

  • Ei mikään surkkimus
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Pottermore: SparksWolf20852
  • Tupa: Puuskupuh
Vs: Kirjoja jotka saavat itkemään
« Vastaus #165 : Joulukuu 23, 2014, 21:41:13 »
Minä en nykyään enää niin helposti itke kirjoissa kuin joskus yläasteella... 13-15 vuotiaana, kun luin Nicholas Sparksin kirjoja, itkin melkein kaikissa niissä. Ainakin Viesti mereltä oli sellainen, missä itkin ihan solkenaan... En lähde erittelemään, missä kohti, koska sellaisia kohtia oli paljon. Mut siis lähes kaikki kyseisen kirjailijan nyyhkyromanssit saivat tosiaankin kyynelet vuotamaan siltä pieneltä yläasteteiniltä, joka jokskus olin : )

Tuhat loistavaa aurinkoa itketti kovastikin.
(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)


Olis kyllä kiva pitkästä aikaa lukea taas sellainen kirja, joka saisi tämänkin vähän vanhemman tytön/naisen itkemään : )
"Tuntematonta me pelkäämme, kun katsomme kuolemaa ja pimeyttä, siinä kaikki."
- Harry Potter ja Puoliverinen prinssi

Poissa Kaistapää

  • Pöllölän siivooja
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Frettein kanssa matkaan jo käyn
  • Pottermore: AurorBat15224
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Kirjoja jotka saavat itkemään
« Vastaus #166 : Joulukuu 24, 2014, 09:07:33 »
Minä en usein itke lukiessani, mutta Pottereissa olen joskus. Nyt mitä lähiaikoina muistan, Puoliverisessä prinssissä kun Dumbledore kuoli... mun piti lukee se monta kertaa kun silmät vaan täytty kyyneleistä.

Sitten kukaan ei varmaan tiedä Pennygirlin kirjasarjaa Erämaan tarinoita, mutta olen koukussa siihen sarjaan. Tässä kun luin Enkelten syksyä, ja tässäkin piti lukee monta kertaa, kun kyyneleet sumenti silmät...
(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)

//:muoks Nyt oon enemmän itkeskelly kirjojen vuoksi, ja en nyt muista tarkalleen niitä kirjoja, mutta surullisissa kohdissa ja jos muutenkin on mennyt huonosti niin saatanpahan pari kyyneltä tipauttaa.
« Viimeksi muokattu: Tammikuu 02, 2016, 16:18:28 kirjoittanut Kaistapää »
Kaistapää ei tunnistaisi vitsiä vaikka se tanssisi hänen edessään ilkosillaan ja Dobbyn pannumyssy päässään.

"Minäkin tykkäsin kokouksista", Luna sanoi seesteisesti.
"Ihan kuin olisi ollut ystäviä."

Poissa Ooka

  • Siivet kantapäissä -liitelijä
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Pilvilinnan kuningas
    • Tuliaavikko
  • Tupa: Luihuinen
Vs: Kirjoja jotka saavat itkemään
« Vastaus #167 : Joulukuu 29, 2014, 18:47:07 »
Itse itkin viimeksi lukiessani Walter Moersin Uinuvien kirjojen kaupunkia, loppu oli jotenkin niin... sykähdyttävä. Tarina oli niin... julma ja loppu surullinen etten voinut sille mitään.

Usein kirjojen kanssa itkiessä (samoin kuin elokuvien/sarjojen kanssa) meikäläisen täytyy olla ihan yksin ja keskittyä lukemiseen/katsomiseen. En pysty itkemään elokuvateatterissa tai jos joku istuu vieressä. Tai jos en pysty uppoutumaan kirjaan kunnolla.
Do the impossible, see the invisible.
ROW ROW FIGHT DA POWER!
Touch the untouchable, break the unbreakable.
ROW ROW FIGHT DA POWER!

Poissa Charlotte

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • No books, no life
  • Tupa: Rohkelikko
Vs: Kirjoja jotka saavat itkemään
« Vastaus #168 : Joulukuu 29, 2014, 19:35:16 »
Tottakai Potterit. No ei välttämättä kaikki Potterit.
(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)

Ensimmäinen kirja, joka itketti oli L.M. Montgomeryn Pieni runotyttö.
(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)
olin niin järkyttynyt, etten pystynyt lukemaan kirjaa kuin vasta kuukausien päästä. (Heeei, olin sillon 7 vuotta)
 Toinen ja muistaakseni viimeinen kirja oli saman kirjailijan Anna- sarjasta, en muista mikä osa, kun siitäkin on kauan kun olen ne lukenut.
 Sen jälkeen en ole lukenut sellaisia kirjoja, jotka saisivat minut itkemään. Voi olla, että jossain vaiheessa törmään sellaiseen... saa nähdä.

~Sysi

Pieni runotyttö oli mainittu moneen kertaan. Olin aivan hämilläni. Uskoin ettei juuri kukaan muu ois lukenut tätä kirjaa/sarjaa. Runotyttö-sarja (Pieni runotyttö, Runotyttö maineen polulla, Runotyttö etsii tähteään) on ollut mun lemppareita koko ikäni.
(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)
Hieno ja liikuttava tunnelma tulee upeasta kuvailusta. Samanlaisia kirjoja ei kirjoteta enää. Pieni runotyttö on siis tehty 1900-luvun alussa.

Toinen tyttökirjaklassikko on Pikku naisia. Tykkään lukea tällaisia vanhanajan runollisia tyttökirjoja, siksi nämä kirjat.
(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)

Muoksis// Näköjään olen aiemmin (puolitoista vuotta sitten) kirjoitellut tänne vanhanajan kirjoja, joten tullaampa kertomaan yksi vähän tuoreempi kirja.

Kerro minulle jotain hyvää eli Me before you. Kävin katsomassa elokuvan n. kuukausi sitten ja rakastuin ensisilmäyksellä. Bongasin kirjan kaupan kassalla ja pakkohan se oli ostaa. Aivan älyttömän kaunis ja koskettava kirja, joka saa ihmiset miettimään mikä on elämässä oikeasti tärkeää. Ja yksi maailman ihanimmista rakkaustarinoista :)

(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)

Suosittelen todellakin lukemaan! Olin aluksi vähän pettynyt kirjaan, mutta se paranee loppua kohden koko ajan!
« Viimeksi muokattu: Elokuu 20, 2016, 21:41:45 kirjoittanut Charlotte »
"Mutta sinähän olet kuollut", Harry sanoi.
"Niin olen", Dumbledore sanoi arkisesti.

Poissa appelsiinikreemi

  • Fluffynnälkäinen olento
  • Vuotislainen
  • Omintakeinen makeilija
  • Tupa: Rohkelikko
Vs: Kirjoja jotka saavat itkemään
« Vastaus #169 : Kesäkuu 11, 2015, 03:50:26 »
Komppaan muita, Tähtiin kirjoitettu virhe oioioi kun itkin niin pahasti.

Samoin Kirjavaras-kirjan loppu... Se... Vaan kun... Ei se niin ois saanut päättyä ja kamalaa! :'''D

Huh. Musta on toisaalta ihana itkeä kirjoja lukiessa, toisaalta ei. Välillä pistän vaan kirjan naamalle ja pillitän oikein kunnolla. Mutta hyvä kirja herättää tunteita, se on mun mielipide.
I am just sane as I am.

Poissa Niki

  • Haahuilija
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Velho
  • Kuulokkeet korvilla
  • Tupa: Puuskupuh
Vs: Kirjoja jotka saavat itkemään
« Vastaus #170 : Joulukuu 31, 2015, 16:10:21 »
Olen tuosta Kirjavarkaasta appelsiinikreemin kanssa samaa mieltä, siinä lopussa kyyneliltä ei voi vain välttyä. Sitten on myös Joulutarina, jonka olen lukenut varmaan viidesti ja itken edelleekin puolet koko kirjasta. Feeniksin kiltaa lukiessa vedin sellaiset itkupotkuraivarit (arvaatte varmaan kenen kuollessa). Aamunkoita lukiessa itkin ihan järjettömästi. Osaksi sen tähden, että se olisi loppu koko saagalle ja toisaalta sen Alicen taistelunäyn takia.
En edes muista niitä kaikkia kirjoja, mutta tuossa mieleenpainuvimmat.
I'm not a prince I'm a princess!

Poissa saemko

  • Vuotislainen
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Kirjoja jotka saavat itkemään
« Vastaus #171 : Tammikuu 01, 2016, 22:56:58 »
Potterit ovat kyllä useinkin itkettäviä, etenkin Fredin kuolema..

Kuitenkin yksi koskettavimmista kirjoista, joita olen lukenut on Nicholas Sparks: Dear John (suomeksi Haikein terveisin). Kirja on vaan niin koskettava kun John löytää vanhan huonokuntoisen isänsä kotoa, sekä kun rakastavaiset eivät lopulta saa toisiaan...

Poissa Rantsake

  • Ei mikään surkkimus
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Pottermore: SparksWolf20852
  • Tupa: Puuskupuh
Vs: Kirjoja jotka saavat itkemään
« Vastaus #172 : Tammikuu 02, 2016, 16:26:24 »
Lainaus
Kuitenkin yksi koskettavimmista kirjoista, joita olen lukenut on Nicholas Sparks: Dear John (suomeksi Haikein terveisin). Kirja on vaan niin koskettava kun John löytää vanhan huonokuntoisen isänsä kotoa, sekä kun rakastavaiset eivät lopulta saa toisiaan...
Siis tässä on sellanen kirja, joka kannattaa lukea melkein pekkästään sen loppuratkaisun takia! En itkenyt, mutta olihan se upea!
Vaikka täytyy kyllä sanoa, että näin muuten siinä kirjassa oli paljon huonoja puolia. Mulla jäi se alun perin puolessa välissä kesken, koska tarina oli vain niin puuduttava. Ja mä inhosin sitä naispääosaa. Mut onneksi jatkoin lukemista, koska se loppu oli ihan mahtava!

Täytyy muuten mainita täälläkin Jonas Gardellin Älä koskaan pyyhi kyyneleitä paljain käsin -trilogia. Mä en muistakaan, millon joku kirja ois viimeksi pistäny mut itkemään. olen kuvitellut, että oon jo niin paatunut kaikkeen, etten itke missään. Oli mukava huomata, että joku tehoaa vielä minuunkin tällaisessa mielessä. : )
"Tuntematonta me pelkäämme, kun katsomme kuolemaa ja pimeyttä, siinä kaikki."
- Harry Potter ja Puoliverinen prinssi

Poissa lisbe

  • Vuotislainen
Vs: Kirjoja jotka saavat itkemään
« Vastaus #173 : Heinäkuu 02, 2016, 05:34:00 »
Näitä on paljon! Itken todella herkästi kirjoissa :D mutta täsä ainaki muutama:

Tuulen viemää] ehdottomasti yksi itkettävimmistä kirjoista. Tässä on monta kohtaa joissa itken joka kerta. Niin suuria tunteita, niin paljon väärinkäsityksiä.

Love story Kirja on niin lyhyt että itken kokokirjan ajan. Eniten itseäni ei itketä surullinen rakkaustarina vaan isäpoika suhde joka on kirjassa kuvattu koskettavasti.

Harry Potter ja FeeniksinkiltaEi se että Sirius kuolee vaan se kun Harryllä on niin paha olo sen jälkeen.


Loppuun vielä että keräilen Pollux heppa kirjoja ja niistä pari kymmentä on sellaisia joissa itken aina. Miten heppakirjoihin mahtuukaan niin paljon surua ja hankalia ihmissuhteita.