Kirjoittaja Aihe: S. E. Hinton: Me kolme ja jengi  (Luettu 15592 kertaa)

0 vuotislaista ja 1 Ankeuttaja kyttää tätä aihetta.

AlmostRockStar

  • Ankeuttaja
S. E. Hinton: Me kolme ja jengi
« Vastaus #25 : Maaliskuu 14, 2006, 16:29:36 »
Minäkin olen lukenut sen, varmasti yli miljoona kertaa. Rakastuin siihen, äitini suositteli minulle sitä joskus vuosi sitten, kun kaikki muut olin jo lukenut. Aloitin lukemisen, ja jo seuraavana päivänä olin sen lukenut, ihana kirja. Oli vain pakko lukea eteenpäin. ^^
Kirja oli kamalan surullinen ja koskettava, varsinkin Sodan ja Ponyn suhde toisiinsa. Se oli jotenkin.. kaunista, mutta surullista. (Kaunis ei ole oikea adjektiivi tähän, tiedän, mutta oli niin suloista miten veljekset olivat niin läheisiä toistensa kanssa. ^^")
Tunteita herättävä, tiivistän. Ja se on hyvä asia.

Lempihahmojani ovat Ponyboy ja Johnny, ehkä siksi, koska heidän ajatuksiinsa pääsi eniten perille ja heistähän tässä eniten varmaan kerrottiinkin? No, enivei. Kirja sai minut itkemään muutaman kerran, vaikken yleensä itke lukiessani ollenkaan. (En edes Lassiessa, en ymmärrä mitä surullista siinä on. O.O No joo, offaan.)

Hahmot olivat hyviä, persoonallisia ja heihin voi samaistua. En kyllä itse samaistunut kehenkään heistä, mutta aitoja henkilöitä muuten.
Yksi lempikirjoistani, ehdottomasti. ^^

Poissa Welma

  • Velmu
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Puusta pudonnut
S. E. Hinton: Me kolme ja jengi
« Vastaus #26 : Maaliskuu 14, 2006, 22:40:50 »
Minä minä minä! Olen lukenut ja tykkäsin... koulun kautta nimittäin. Ne sitten osaa antaa sieltä hyviä kirjoja... :) ei uskoisi.

Aiheeseen. Elikkäs luin sen ja se oli aivan mahtava. Koulussa katottiin myös elokuva (oli kyllä komeita poikia) ja sekin oli hyvä, vaikka monia kohtia oli jätetty pois. Ja Ponyboy oli niin söötti siinä vaaleessa tukassa.... :)

Luin sitten myös Olimme kuin veljet ja sitten vielä sen yhden... oliko se tappajahai? No kuitenkin.

Lainaus
Vasta lukiessani tätä keskustelua sain tietää että S.E. Hinton on nainen. Minä(kin) olin jotenkin aina kuvitellut hänet mieheksi. Hassua.


Mitäh? Ai sen on nainen... :o Mäkin ajattelin että se olis mies... :)

Se  kirja oli jotenkin niin uskomaton, samalla herkkä ja silti tollanen raju. Ja Ponyboyn suhde Sodapopiin ja myös Darryyn. Tai oikeastaan niiden kaikkien ystävyys.

Kamalinta oli se kun Dally melkeinpä tapatti itsensä tahallaan. :( Olisittepa  (tai sitten olette) nähneet sen elokuvassa... Se oli oikeasti niin kamalaa että hyvä etten ruvennut itkemään keskellä koulun auditoriota. Tai taisin ruvetakin... en nyt muista. Se  oli jotenkin niin liikuttava kun se tykkäs niin paljon siitä Johnnystä. Vai oliko se Johnny... Luin nimittäin joskus vuosi sitten ne. Onko niitä enempää kuin nuo?[/quote]
Rakastan

Poissa Eleanír

  • Lähes vaaraton
  • Reservi
  • *
  • Sukupuoli: Noita
  • Minäkö?
    • Blogi
  • Tupa: Tuvaton
S. E. Hinton: Me kolme ja jengi
« Vastaus #27 : Huhtikuu 25, 2006, 08:38:07 »
Ei pitäisi taas tulla kirjailemaan tänne mitään kirjasta, jota ei ole pitkään aikaan lukenut. Eilen yritin sitä siskolleni tarjota, kun se kinusi jotakin luettavaksi (kielettyäni häneltä Potterit, jota hän melkeinpä kuolasi hyllyni edessä.) Ei kelvannut, oli kuulemma liian tylsä. o.O
Minusta kirjassa tapahtuu vaikka mitä ja jatkuvasti. Ponyboy on jotenkin niin, en nyt ehkä ihan sano että hellyyttävä, mutta silti. Jotenkin sellainen johon minä jostain syystä pystyin osittain samaistumaan, jollain tapaa.

Kirjan kerronta on minusta hienoa ja jotenkin olen jämähtänyt pitämään ideasta, että lopussa aletaan tavallaan kirjoittamaan tätä juuri lukemaamme teosta. En tiedä miksi pidän siitä, eikä sitä tarvitse selitelläkkään.

Sodapop taas oli sellainen, no perus jätkä josta kaikki tytöt tykkää ja sellanen "cool". Miten sen nyt paremmin selittäisi. Loistava hahmo tämäkin, joka tapauksessa.

Loistava tarina joka tapauksessa, kaikesta kamaluudestaan ja raakuudestaan huolimatta.

Tulen satuilemaan lisää, kun saan tuon taas joku päivä luettua. :>

Ohhoh, minullakaan ei tullut mieleenikän, että hän onkin nainen, en minä sillä tavalla ole koko asiaa ajatellut, mutta jos joku olisi kysynyt, olisin varmaankin väittänyt mieheksi :p
Menetin kaiken kiinnostukseni psykologiseen analyysiin siitä lähtien kun tiedostin, että ihmiset tuntevat mitä he kuvittelevat tuntevansa.
Siitä oli hyvin lyhyt askel ajatukseen, että he kuvittelevat tuntevansa mitä tuntevat

Quercita

  • Ankeuttaja
S. E. Hinton: Me kolme ja jengi
« Vastaus #28 : Huhtikuu 25, 2006, 15:08:27 »
Ihana kirja, jonka luin muutama kuukausi sitten, kun niin monet olivat sitä kehuneet.
Kirja oli todella hyvä, ja omalaatuinen. Itse en tuon tyylisiä kirjoja tavallisesti paljoakaan lue, mutta tämä oli hyvä. Henkilöt olivat elävästi kerrottuja, ja jotenkin tapahtumiin "pääsi mukaan" todella helposti. Hieno kirja, joka pisti ainakin minut miettimään paljon kaikenlaista, mikä on loogisestkin plussaa. Nimet olivat kivan erillaisia, eivät niitä samoja, joita löytyy melkein joka kirjasta, ja painuivat hyvin mieleen.
Minä-kertoja sopi tekstiin loistavasti, aivan kuten puhekieli, jota kirjassa koko ajan käytettiin. Yleensä en paljoakaan lue puhekielellä kirjoitettuja tekstejä, mutta tämä muodosti poikkeuksen juuri, koska tapahtumiin ei olisi sopinut mitenkään kirjakieli. Jotenkin se, miten teksti on kirjoitettu (eli puhekieli vai kirjakieli) vaikuttaa myös tekstin sävyyn.
spoiler
Jhonnyn kohtalo oli kyllä surullinen, järjettömän liikuttava kohta. Jotenkin Jhonny oli vain osa sitä tekstiä, ja hänen kuolemansa oli aika kova isku kaikille muille heidän jengin jäsenille. Tokihan Darrykin oli osa jengiä, mutta jotenkin hänen kuolemansa ei ollut niin liikuttava, itse en ainakaan muista sitä niin tarkastii kuin Jhonnyn kuoleman.
Spoiler loppu
Kaiken kaikkiaan hieno kirja, joka kannattaa lukea. Tunteikkaasti ja kuvailevasti kirjoitettua, ihanaa luettavaa.
-Quercita-

Kasteenhohde

  • Ankeuttaja
S. E. Hinton: Me kolme ja jengi
« Vastaus #29 : Toukokuu 25, 2006, 20:57:03 »
Ensimmäisen kerran sain tuon käsiini yhteis painoksena joissa oli Me kolme ja jengi olimme kuin veljet ja taistelukala, se oli oikeastaan siskoni tai siis hänen piti lukea se kouluun ja hän oli jättänyt sen lattialle lojumaan, no minä nostin sen ja ajattelin että näyttääpä tylsältä kuka tallasta jaksaa lukea? Sitten luin siitä kaksi ensimmäistä lausetta ja olin sillei upea kirja, miksen ole tätä aikaisemmin huomannut? Dally oli ehdottomasti lempi hahmoni en tiedä miksi, se vaan oli semmonen... aargh! vaan mahti tyyppi! Se oli aina niin luotettava ja kaikkea, mutta silti tavallaan ilkeä jotenkin vaan koskettava hahmo ja olin sillei ei Dally ei voi kuolla! se loppu kohtaus oli jotenkin koskettava, sillei "Dally vihasi koko maailmaa ja Johnny oli ainut jota se rakasti ja nyt Johnny oli poissa" tai miten se ikinä menikään. Olimme kuin veljet oli ehdoton kakkonen senkin loppu oli tosi hyvä vaikkakaan ei onnellinen, mutta en ole koskaan varsinaisesti pitänyt onnelisista lopuista. Taistelukala taas oli tylsä siinä ei ollut kunnon juonta ja se oli muutenkin niin mitään sanomaton. Sitten on vielä Kesyttömät ja Tex vai ovatko ne sama kirja eri nimellä? Olen joka tapauksessa lukenut Kesyttömät ja se olisi ollut parempi jos se ei olisi ollut niin hirveä n vanhan aikainen, mutTa ei siitä sen enempää. Loistava kirjailija. Loistavat kirja. minun lienee paras hankkia aurikolasit.

Kafka

  • Ankeuttaja
viesti
« Vastaus #30 : Heinäkuu 03, 2006, 19:41:09 »
Aivan kamalasti pidin! Ihana kirjoitustyyli, juoni, hahmot ja kaikki. Ihan tuli mieleen lempikirjani Sieppari Ruispellossa. Mutta kuinka minä petyinkään nähdessäni niiden hahmojen kuvat eri painoksen kannessa kuin minkä olin lukenut. Ne näytti ihan tyhmiltä... Mutta minähän en uskonut kuvittajaa, vaikka hänellä varmasti on huomattavan paljon parempi käsitys jengiläisten ulkonäöstä. Enitentunteisiini vetosivat Johnny ja pahiksista pahin Dally, joka kuitenkin oli niin herkkä. Synkkyys muuten vetoaa minuun, ja se ei edes masenna minua. Ja tämä kirja oli enemmänkin melankolinen kuin synkkä. Ja loppukin oli niin kaunis. Nyyh.. Ja muuten, myös minä vasta nyt tajusin että Hinton on nainen. En edes ollut ajatellut että hän olisi nainen. Mutta näin jälkeenpäin ajatellen minun olisi pitänyt tajuta se.

Lumilintu

  • Ankeuttaja
S. E. Hinton: Me kolme ja jengi
« Vastaus #31 : Elokuu 26, 2006, 10:48:12 »
SPOILAA...!
Minua ärsytti ensin kirjan puhetyyli, kun -sana tungettiin joka lauseeseen ja oltiin niin snobbareita vihaavia rasviksia että. Henkilötkin olivat raivostuttavia ensimmäisen 20 sivun verran. Mutta kun sain kirjan juonesta kiinni, en halunnut päästää irti. Me kolme ja jengi on paras vähään aikaan lukemani kirja, ihan tosi. Totuin kertomatyyliin melko hitaasti, mutta totuin kuitenkin.

Muutamat itkutkin tirautin kirjan aikana. Ensin, kun Dally ammuttiin kuoliaaksi ja Ponyboy tajusi, että Johnny oli ainoa ketä Dally rakasti. Se oli niin koskettavaa. Toisen kerran itkin, kun Johnnyn kirje löytyi Tuulen viemää -kirjan välistä.

Ainoa mikä oli outoa, oli sähkötuoli. Totta kai kirja oli vanha (krhm, 40 vuotta?) ja kai se siihen aikaan oli ihan normaalia, että murhasta joutui sähkötuoliin, mutta minä en saanut päähäni mahtumaan, että siihen aikaan oli sellaista ja tähän aikaan on tällaista. Purskahdin melkein nauruun, kun luin Ponyboyn panikointia sähkötuoliin joutumisesta.

Berry Icewand

  • Ankeuttaja
S. E. Hinton: Me kolme ja jengi
« Vastaus #32 : Syyskuu 02, 2006, 11:08:34 »
Meidän täytyi lukea ko. kirja seitsemännen luokan alussa. Kuului äidinkielen opetussuunnitelmaan. Sen lukeminen tosin ei ollut hankalaa, koska pidin siitä todella paljon.

Ko. kirja ei ehkä kuulu aivan lempikirjoihini, mutta hyvä se silti oli. Katsoimme koulussa myös kirjan pohjalta tehdyn elokuvan, joka seurasi hyvin kirjaa. Samalla sai hiukan paremman kuvan kirjan tapahtumapaikoista ym. Ihmiset olin kuvitellut kyllä hiukan erinäköisiksi, mutta silti.

Takaisin aiheeseen. Pidin todella paljon kirjan kuvailuista. Oma lempikohtani oli varmaan se suihkulähde-kohtaus, ja sitten tietenkin kaikki kirkossa tapahtunut.

Joka tapauksessa, suosittelen kirjaa lämpimästi kaikille, ja elokuvaa myös.  

Argh, en muista paljoa koko kirjasta enään, pitäisi varmaan lukea uudestaan! :)

Sano mitä sanot

  • Ankeuttaja
S. E. Hinton: Me kolme ja jengi
« Vastaus #33 : Syyskuu 19, 2006, 22:01:45 »
Luimme sen 8lk:lla äidinkielentunniksi, mikä olikin erittäin hieno päätös rakkaalta opettajaltamme. Eipä sitä paljon huonompaa kirjaa olisi halunnut lukeakkaan siihen maailman aikaan, joten oli todella hieno juttu, että saimme tutustua ensimmäistä kertaa tuohon pieneen mestariteokseen.

Me kolme ja jengi on nuortenkirjallisuuden itseoikeutettu klassikko, eikä suotta. Paitsi että siinä on hyvä ja mukaansa tempaava juoni, on se myös hyvin kirjoitettu ja pystyy aidosti koskettamaan lukijaa tramaattisilla tapahtumillaan. Se ei tyydy olemaan ns. pelkkä "teinikirja", vaan vaikuttaa takuuvarmasti myös vieläkin varttuneempaan lukijaan, vaikka tottakai samaistuminen kirjan päähenkilön ikäisillä on täysin toinen. Tämän kaltaisista kirjoista suorastaan oppii pitämään, mikäli sen lukee oikeaan aikaan omassa elämässä.

henzzzu

  • Ankeuttaja
S. E. Hinton: Me kolme ja jengi
« Vastaus #34 : Lokakuu 03, 2006, 14:32:19 »
Lainaus käyttäjältä: Sano mitä sanot
Luimme sen 8lk:lla äidinkielentunniksi, mikä olikin erittäin hieno päätös rakkaalta opettajaltamme.

Me luimme saman kirjan koulussa - nimen omaan kahdeksannella luokalla. (Vai oliko se nyt seiskalla^^?)

Kirja oli jotenkin vaikuttava. Tykkäsin juonesta kovasti, mutta sanat "rasvikset" ja "snobbarit" ei oikein kolahtanut. Siis en oikein saanut otetta siitä raivopäisestä vihanpidosta (toisaalta en muistakaan, sillä siitä on ainakin pari vuotta nyt, kun luin kirjan).

Oli hyvä ajatus ottaa kirja äikän tunnilla luettavaksi, sillä se varmasti vetoaa juuri tuon ikäisiin nuoriin. Äikän tunnilla ei halua lukea juuri yläasteelle tultaessa (tai no, ollenkaan sen aikana) välttämättä kirjoja kuten Tuntematon sotilas tai Seitsemän veljestä.
//Kaikilla tietysti oma mielipiteensä, ja tiedän niitäkin, jotka ovat omasta halustaankin lukeneet oheisia kirjoja.

Mutta on nuoria, jotka eivät välttämättä tykästy sotakirjallisuuteen ja suomalaiseen peruskirjallisuuteen. Siksi onkin outoa, että tällaisia kirjoja yritetään väkisin tuputtaa jo yläasteella, kun osa vielä on henkisesti kyvyttömiä ymmärtämään ja kiinnostumaan tällaisesta yläasteella (MINÄ mukaanluettuna).

Lukio olisi vasta osuvampi paikka tutustuttaa tällaiseen kirjallisuuteen. (Noh, osa ei tietenkään mene lukioon, suuri osa, eli tiedän, että tämä on syy tähän yläasteen kirjallisuus-rupeamaan.)

Kuitenkin, jotta aiheesta ei ole ihan ekstytty, niin sanon, että Me kolme ja jengi oli erinomainen esimerkki osuvasta kirjallisuudesta nuorille. Kirjassa oli omat järkyttävät kohtansa, mutta kuitenkin se vetosi enemmän tai vähemmän nuoriin.

Aion joskus tulevaisuudessa ehkä lukea kirjan uudestaankin. Tarina kokonisuudessaan on jo sen verran unohtunut.

(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)

//Lisäsin spoilerivaroituksen -Lii
« Viimeksi muokattu: Huhtikuu 03, 2008, 23:26:54 kirjoittanut Lii »

Paine

  • Ankeuttaja
S. E. Hinton: Me kolme ja jengi
« Vastaus #35 : Joulukuu 28, 2006, 11:58:58 »
Minäkin luin sen!

Yllätyin koska en ajatellut kirjan olevan hyvä, en olisi koskenutkaan kirjaan jos siihen olisi saanut valita toisen tilalle. Koulussa nimittäin luimme ja arvostelimme.

Aihe ei oikein ollut makuuni kirjan allussa en pitänyt siitä yhtään, ihmettelin miksi kukaan pakottaa minua lukemaan tällaista? mutta kun alkoi tapahtua, niin johan muuttui ääni kellossa! Oikeastaan kun näin myöhemmin ajattelee kirjan alkukin oli ihan hyvä, en vain päässyt siihen mukaan.

Poissa Thyone

  • Tylypahkan oikea ottelija
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Pottermore: RainWolf2
  • Tupa: Luihuinen
Re: S. E. Hinton: Me kolme ja jengi
« Vastaus #36 : Tammikuu 22, 2007, 16:17:02 »
Mahdollisesti spoilaa.

Ah. Me kolme ja jengi. Taas yksi niistä kirjoista jotka olen lukenut sata kertaa. Eikä yhtään kertaa liikaa. Huvittavaa on sinänsä se miten jouduin tähän kierteeseen. Luin kirjan loppuun, vollotin kun viimestä päivää, huomasin viimeisen lauseen, oli pakko tarkistaa olinko se sama kun alku, en sitten voinutkaan lopettaa ja luin uudestaan putkeen toisen kerran. Ainoa ero oli etten saanut lopetettua itkemistä missään vaiheessa.

Mahtavaa tekstiä, alkuperäisversio on huomattavasti suomennosta parempi. Tykkäsin hirveästi siitä miten Pony kertoi sen tarinan hieman epäkypsällä tavallaan. Ponyn luonteeseen ja koko hahmoon rakastuin saman tien, olen kai itse vähän samanlainen. Darryn sisäinen välittäminen sulatti jään sydämestäni heti kun kundi ilmaantui kirjan sivuille, Sodasta ei voi olla pitämättä. Johnny on ihana, ei voi kuvailla sitä paremmin kun Hinton, 'niinkun musta koiranpentu jota on potkittu ihan liikaa' tai jotakin vastaavaa. Johnny on juuri sellainen mitä ei olisi voinut jättää henkiin, ja tavallaan samaistun häneenkin. Ja Dally. Dally on mahtava. Se että se ei valitä kenestäkään, kaikki pelkää sitä, millään ei ole väliä, ja sitten se tapa millä se välittää Johnnysta, vähän kuin isä tai isoveli. Jos Dally ei olisi tapattaut itseään Johnnyn kuoltua, olisin pettynyt kirjaan.

Juoni on niin hyvin rakennettu. Kun sitä rupeaa miettimään, niin jokainen yksityiskohta on olennainen. Se tarina on täydellinen näin, mitään ei tarvita lisää (köh paitsi... JohnnyxPonyboy <3) eikä mitään saisi ottaa pois.

En ole ikinä lukenut Hintonin kirjoittamaa kirjaa niin etten olisi itkenyt lopussa.
practice random acts of kindness

Syrai

  • Ankeuttaja
Vs: S. E. Hinton: Me kolme ja jengi
« Vastaus #37 : Toukokuu 10, 2007, 20:38:55 »
<3 Tämä kirja oli yksi rakkaus.
(Spoilia)

Hahmot, tapahtumapaikat, aihe - kaikki se oli niin loistavaa!
Menetin totaalisesti sydämeni Ponyboylle ja Johnnylle. Muitakin hyviä hahmoja oli ja paljon. Sopivan vaihtelevia. Oli ihanaa, kuinka kerrottiin poikien kodista ja kuinka vaikeuksista selvittiin yhdessä. Tämä kirja oli meillä koulussa pakkoluettavana ja kansien perusteella luulin sitä paljon tylsemmäksi ja huonommaksi, mutta lempikirjojen joukkoon meni. Tapahtumapaikat on kiinnostavia ja se oli hyvin kirjoitettu.

Johnnyn kuolema oli väärin ja ymmärrän täysin kuinka hän toimi tappaessaan sen snobbarin. Johnny mukamas tuomittiin murhaan, vaikka murha on suunniteltu ja tappo hetken mielijohteesta. Snobbarithan niitä kamalia murhaajia oli. <____<;;

Rakastan.

Poissa Pomeroy

  • Siriuksen jalkavaimo
  • Vuotislainen
  • Tupa: Tuvaton
Vs: S. E. Hinton: Me kolme ja jengi
« Vastaus #38 : Joulukuu 07, 2007, 13:58:28 »
Yllättäen ihmettelen itsekin asiaa.. kirjoitan aika paljon mutta luen todella vähän. Minulla ei ole aikaa lukemiselle, jja en edes suurinpiirtein muista millaista se on. Koulussa valitun pakollisen kirjan pakkopullalukemiset kyllä muistuu mieleen. Tässä eilis-iltana ahmaisin kokonaan kyseisen kirjan, jonka olin unohtanut kaapin pohjalle kun muutimme pari kuukautta sitten. Hä, miten olin pystynyt unohtamaan tuon kirjan? Lempikirjani! Harvoin elokuvissa tai kirjoissa olen itkenyt, paitsi silloin kun Dumbbis sanoi Harrylle ettei pelkää kun tämä on hänen kanssaan ja sitten tuon kirjan lopussa. Vau.

En muista, miten kirja on päätynyt omaksemme. Se on luultavasti joku meidän vanha kirja. Äiti kehotti minua lukemaan kirjan ja muistan kuinka pahassa teiniajassani kieltäydyin jyrkästi. Kieltämättä kirjan nimi ei ole mikään paras, mutta nyt siitä on tullut minulle todella tärkeä. En ikinä suostuisi myymään tuota kirjaa, painos on niin vanha ja nostalginen. Irtokannet.

Noh, itse kirjaan. Rakastan kaikkea aikaa ennen 2000-lukua, siinä mielessä hyvä ajankohta. Elvis, Beatles, Amerikka ja kokis. Kuulostaa hyvältä ollakseen totta. Kirjassa on aivan ihana tunnelma ja pidän miljööstä. Voi ei, kehun tämän kirjan ihan taivaisiin.. no joo. Rakastuin ensisijaisesti myös hahmoihin, plussana se että kaikki päähenkilöt ovat poikia. Himoan poikakirjoja, en tykkää yhtään tyttöjen kirjoista. Kavahdan jos kuulen sanankin tiinoista tai hevoskirjoista. Kaikki hahmot iskivät minuun niin täysin. Varsinkin Darry, Soda, Johnny ja Two-Bit. Tai oikeastaan myös yhtälailla Ponyboy ja Dally (arg, miten joku voi keksiä noin ihania nimiä?). Hahmot olivat kaikki aika erilaisia mutta silti samanlaisia ja heidän yhteishenkensä kosketti aika tavalla. Tietty kirja oli täynnä kliseitä - mutta olen jaotellut kliseet hyviin ja huonoihin ja huonoja havaitsin aika vähän.
Olen ihan rakastunut Two-Bitiin! Hänellä on aika samanlainen huumorintaju kuin minulla ja repesin kaikille hänen jutuilleen. Äiti heräsi kun sain yhdessä kohdassa kauhean naurukohtauksen. Toisinpäin minua ihastutti myös Soda.. samanikäinen kuin minä ja aivan ihana isoveli. Tykkään ihanista isoveljistä ja Sodapop oli hyvä esimerkki. Darry oli vain jotenkin niin inhimillinen.. yhtälailla kuin Johnny. Ponyboysta sen verran, että hänen ajatuksensa olivat ehkä vähän liian syvällisiä niin nuorelle pojalle. Tai no joo, mistä minä tietäisin kenenkään henkisestä kehityksestä mutta kuitenkin. Tässä kirja lupsui kliseisyyteen.

No tiivistetysti kirja on yksi parhaista kirjoista mitä olen lukenut. Olen Hintonin fani! Ei kyllä uskoisi että nainen pystyy kirjoittamaan noin hyviä poikien kirjoja. Ei tekisi mieli millään lopettaa tätä sepostusta.
\\\\\\\"Suurin aarre on ymmärrys rajaton\\\\\\\"

Poissa Apila

  • Luonnonlapsi
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • I can touch the colors around me
  • Pottermore: SeerMist9376
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: S. E. Hinton: Me kolme ja jengi
« Vastaus #39 : Joulukuu 14, 2007, 17:41:21 »
Sain kyseisen kirjan pari kuukautta sitten luettua. Äikänope antoi sen meille vähän niinkuin läksynä. Ensin en pitänyt kirjasta, kesti hyvin kauan ennen kuin totuin kirjoitustyyliin. Kesti kolme viikkoa sen lukemisessa. Pidin sitä hyvin tylsänä (fantasia kirjat ovat hyvin lähellä sydäntä). Ja meidän piti kirjoittaa arvostelukin siitä, jossa oli muutama kysymys kirjasta ja ajattelin ,että pakkohan tuo kirja on lukea, jotta osaisi jotakin kertoakkin siitä. Luin sen sitten parissa tunnissa ja vieläpä yöllä. Oli äikänopella ihmettelemistä kun kerroi, että luin sen yöllä.
  Tässä kirjassa pidin erittäin paljon Johnnysta. Häntä kävi vähän sääliksi...
 Myös Two-Bit oli hauska hahmo. Erikoinen huumorintaju!
Me katsottiin siitä myös tehty elokuva. Pidin siitä yhtä paljon kuin kirjasta. Elokuvan nimi oli vähän eri kuin kirjan. ''Kolmen jengi'' tais olla..
Hyvä kirja kumminkin oli, vaikka aluksi vieroksuinkin sitä. Pitäisi lukea uudestaan, jos jaksaisi..
"Älä sääli kuolleita, Harry. Sääli eläviä, ja varsinkin niitä, jotka elävät ilman rakkautta"

Yuri

  • Ankeuttaja
Vs: S. E. Hinton: Me kolme ja jengi
« Vastaus #40 : Joulukuu 14, 2007, 19:14:13 »
Meidän piti lukea tuo kirja koulussa, kun äikänope käski. Luin kahteen otteeseen, ensin pätkittäin ja sitten yhtenä iltana, kun sattui olemaan tylsää. Mutta se oli sen arvoista, sillä Me kolme ja jengi on aivan mahdottoman hyvä kirja. Lempihahmojani ovat Johnny, Soda sekä Ponyboy itse... Mahdollisesti katsomme elokuvan vielä koulussa, joten en voi sanoa siitä vielä mitään...
Ja miksi ihmeessä päähenkilöllä (Ponylla) on niin tyhmä nimi? Muuten, se Dallyn kuolema oli aika hienosti kirjoitettu... Ja kirjoittaja on muutenkin kirjoittanut kirjan todella hyvin. :)

Onko Hinton muuten kirjoittanut muitakin kirjoja? Kiinnostaisi lukea...

Shay

  • Ankeuttaja
Vs: S. E. Hinton: Me kolme ja jengi
« Vastaus #41 : Maaliskuu 31, 2008, 23:51:13 »
Aivan loistava kirja. Minun(kin) piti lukea se äidinkielentunniksi, ja ennen takakannen lukua luulin sen kertovan jostain ihan muusta. Yleensä ope pistää meidät lukemaan kaikkea melkoista roskaa, mutta tämä oli oikeasti hyvä. Tykkäsin tosi paljon siitä kerrontatavasta, se oli erilaista kuin monissa muissa kirjoissa joita olen lukenut.
Henkilöt oli mielenkiintoisia ja kerrottu hyvin, niihin oli tavallaan helppo samastua vaikkei minun elämäni olekaan yhtään samanlaista kuin niillä. Eniten tykkäsin varmaan Sodasta, ja Johnny oli kanssa hyvä.
Pottereiden ohella paras kirja minkä olen lukenut, tosin en kyllä oikeastaan kovinkaan paljoa kirjoja lue, mutta silti. Suosittelen.

Chedaliné

  • Ankeuttaja
Vs: S. E. Hinton: Me kolme ja jengi
« Vastaus #42 : Toukokuu 19, 2008, 21:07:35 »
Aijai, mikä ihana kirja. Olen lukenut tähän mennessä kolmesti, ja luen varmasti vielä monen monituiset kerrat! Siis, aivan loistava teos. Määrättiinpä meillekin luettavaksi äikässä talvella ja ajattelin ihan rehellisesti, että mitä p*skaa sieltä on nyt tulossa, sillä koulumme kirjat ovat kyllä aika lailla hevon kuusesta. Ne ovat vaan niin tylsiä, huono kerronta ja näin edespäin. Mutta, kun sain tämän kirjan nenän eteeni ja luin ensimmäiset parikymmentä sivua, tajusin jääneeni koukkuun kyseiseen kirjaan! Omaksi lempihahmokseni nousi oitis Johnny, hyvänä kakkosena Ponyboy/Pony. Myös Sodapopista tykkään, mutta nämä kaksi ensimmäistä edelleen vahvat suosikit. Johnny on niin haavoittuvainen ja säälittävä, kun hän rökitettiin silloin kerran siellä puistossa. Ja vanhemmat eivät välitä pojastaan pätkääkään, joten Johnny turvautuu jengiinsä. Ponyboy on siksi niin ihana, että hän kuvittelee kaiken olevan mahdollista; jokainen saavuttaa tavoitteensa, jos vaan jaksaa tehdä vähän töitä sen eteen. Ja että jokaisella tulee olla omia pilvilinnoja, joita rakentaa. :> Johnny & Ponyboy.<3
Minäkin leffan olen nähnyt, ostin tässä puolisen vuotta sitten. Täytyy myöntää, ettei kyllä pärjää kirjalle, mutta ihan ok se oli.
Myös muita S.E.Hintonin kirjoja luettuna: Olimme kuin veljet, Taistelukala (nähty myös elokuvana, Moottoripyöräpoika<3), Tex ja Vampyyrin palvelija. Mutta Me kolme ja jengi ehdottomasti paras!

Poissa Hobi

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
Vs: S. E. Hinton: Me kolme ja jengi
« Vastaus #43 : Elokuu 23, 2009, 14:29:43 »
SPOILIA LÖYTYY KYLLÄ.

Mäkin tutustuin kirjaan yllätysyllätys koulussa. Ope sanoi että koko luokan pitää lukea tämä kirja. Olin ensin hieman kauhuissani (ala-asteella me luettiin kauheita kirjoja ja seiskaluokan sijainen luetutti meillä vähän aikaa kirjaa mistä en ollut ihan niin innoissani) mutta kun luin ensimmäisen sivun olin jo heti vakuuttunut että kirja on mitä mahtavin.

Kirja oli todella mukaansatempaava ja hahmot olivat kuin perheenjäseniä. En osaa kuvailla tätä kirjaa sanoin, se on mahtava! Rakastuin Johnnyyn, Dallyyn, Two-Bitiin, Sodapopiin..

Olen vieläkin tämän kirjan pauloissa.

Loppu oli surullinen. Oikeasti, Johnny ja Dally olivat ehdottomat lempparini. Ja molemmat sitten kuolivat. Rakastan surullisia kirjoja, vaikka ne ovatkin niin vaikeita.

Olen lukenut myös Hintonin tuotannosta Vampyyrin palvelijan, josta myös pidin valtavasti. Taidampa siksi lukea muutkin :)
« Viimeksi muokattu: Elokuu 23, 2009, 14:35:51 kirjoittanut Hobi »
I was the lycky one
Reading letters, not writing them
Taking pictures of anyone
I know

Poissa Narina

  • Eevan tytär
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
    • Kesäkengissä
Vs: S. E. Hinton: Me kolme ja jengi
« Vastaus #44 : Elokuu 28, 2009, 23:42:19 »
Joo, eli viestini sitten spoilaa... Ihan vaan tälleen by the way... :)

Elän jokseenkin kirjarikkaassa maailmassa. Vanhempani (erityisesti äitini) lukee ihan himona kirjoja - ammattinsa takia, samoin parasystäväni, monet muista ystävistäni, isovanhempani, sisarukseni... Koko ajan on siis joku, joka suosittelee jotakin kirjaa ja sanoo, että kannattaisi lukea se ja se opus. Me kolme ja jengi'stä kuulin ensimmäisen kerran äidiltäni (taisin löytää sen hänen yöpöydältään tai jotain), mutta periaatteessa parasystäväni oli se, joka sai minut vihdoin tarttumaan nidokseen ja lukemaan sen. Bestikseni oli lukenut sen koulussa äidinkielen opettajansa johdolla, ja kehui sen niin täydellisesti maasta taivaisiin, että olihan se sitten minunkin pakko käsiini hankkia... :)

Olen aika iloinen, että tulin lukeneeksi Outsiders'in (miksi englanninkieliset nimet ovat niin paljon kivempia kuin suomalaiset?! :). Alku oli tahmea, ja puhekieltä mukaileva kerronta tuntui tamaiselta, mutta kyllä kirjaan pääsi loppujen lopuksi suhteellisen hyvin mukaan. Ja onneksi pääsi, sillä usein käy niin, että tuomitsen kirjan huonoksi ensimmäisten sivujen perusteella ja jätän loput kirjasta lukematta... Näin ei siis - onneksi - käynyt Me kolme ja jengi'n kanssa. Päinvastoin. Luin - okei joo, pikmminkin ahmin - kirjan loppuun, ja nykyään se komeilee top 100 kirjalistallani paikalla kahdeksan; heti ikuisesti palvomani C.S.Lewisin Narnia-sarjan jälkeen...

Rakastan Me kolme ja jengi'n omaperäisyyttä. Se on todellakin jotakin hyvin erilaista, mitä olen koskaan lukenut, ja ihailen jotenkin S.E.Hintonin taitoa kuvata maailmaa niin todenperäisesti. En tietenkään tiedä, kuinka paljon teoksesta on fiktiota, mutta Outsides'hän ei ole loppujen lopuksi kaunis kirja, vaan se kertoo hyvin paljon rumuudesta, ja kauneudesta, jota rumuudenkin keskeltä löytyy. Henkilöt eivät tule missään määrin perheistä, joiden olosuhteet olisivat jotenkin hyvät, ja se tietenkin tuo heihin jonkinlaista säälittävyyttä ja herättää ainakin minussa empatiaa ja ymmärtämisenhalua.

Me kolme ja jengi'hän on myös ihan loistava kirja siltä kantilta katsoen, että kirjojen yksi tehtävä on herättää lukijassa tunteita. Itse henkilökohtaisesti ainakin itken suunnilleen puolet kirjasta; aina siitä kohtauksesta, jossa kirkko alkaa palaa (ennakoin jo tulevia tapahtumia) loppuun asti. Kirja saa ihmisen myös ajattelemaan moraalia, tasa-arvoa ja sitä, kuinka arvokas ihmiselämä oikeasti on. Teos on oivaltava monella tasolla, ja itselleni ei ainakaan ensimmäisellä lukukerralla paljastuneet läheskään kaikki teoksen teemat ja vertaukset. (Rakastin muuten kaikkia viittauksia Tuulen viemään, ja Me kolme ja jengi oli yksi syy, miksi loppujen lopuksi senkin tiiliskiven vaivauduin kahlaamaan läpi... :)

Lempihenkilöistä... No joo. Jokaisesta rasvispojasta tietysti löytyy jotakin, mikä napsauttaa empaattisuusnappulan päässäni on-asentoon. Johnny on ehdoton lempihenkilöni, ja varmaankin yksi ihanimmista koskaan kirjoissa/elokuvissa kuolleista henkilöistä... Dally oli myös jotenkin kiva tyyppi - jokseenkin kelju, mutta kaikki, joiden kuoleminen saa minut itkemään, ovat hyviä tyyppejä, oli heidän luonteespiirteissään sitten kuinka paljon puutteita tahansa... Minusta oli jotenkin tosi väärin, että Dally kuoli (sama muuten Johnnyn kanssa...). En tiedä, mutta jotenkin tuntuu, että Dallyn olisi kuulunut elää hyvä loppuelämä ja saada tilaisuus muuttua paremmaksi ihmiseksi. Joo, tiedän - olen utopisti... Sodapop ja Ponyboy olivat myös ihan äärettömän ihania ihmisiä, samoin Cherry. Two-Bit'iin minulla on vähän neutraali suhtautuminen, ainakin kun tällälailla yhtäkkisesti ajattelee, mutta Steve jäi todella etäiseksi, ja tosiasiassa hän on ainoa, josta en pidä, ja jota tavallaan myös inhoan. Darry taas... No, tavallaan säälin häntä, koska hän on joutunut ottamaan vastuun veljistään niin nuorena, ja sitä rataa, ja ihailen myös, että hän on niin vastuuntuntoinen, että myös tekee sen. Ja lopussahan Darry muuttuu ihan hyväksi tyypiksi Pony'äkin kohtaan, että ei siinä sitten mitään... :)

Eli joops... Me kolme ja jengi on yksinkertaisesti vain ihan täydellinen kirja. Oivaltava, kova, karu, itkettävä, rankka... Aika angstia, ja sen takia, että se saa minut vuodattamaan kyyneleitä niin hirmuisesti, se on aika raskasta luettavaa. Eli ei sitä ihan päivittäin jaksa lukea... :) Mutta joka tapauksessa ihan mahtiteos ja tulee pysymään suosikkilukemistossani mitä luultavimmin vielä vuosia. Harmi, ettei kirjan elokuvaversio ollut niin hohdokas... :( Ihan okei, mutta jotenkin pliisu kirjaan verrattuna - ei tehnyt tunteilleni mitään muuta kuin nostatti kosteuden silmiin... Pöh... :)

Hups... Taisi tulla aika pitkä viesti... :) Heh...
 
- Narina
Lukukausi on päättynyt, loma on alkanut. Uni on ohitse: tämä on aamu.
- C.S.Lewis: Narnian viimeinen taistelu

Poissa Miizhaa

  • Tähtililja
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Rohkelikko <33
    • Ja kaikki kirjoittaa mun ystikseen! <3
  • Tupa: Rohkelikko
Vs: S. E. Hinton: Me kolme ja jengi
« Vastaus #45 : Marraskuu 12, 2010, 22:55:08 »
Aah! Rakastanrakastanrakastanrakastanrakastan tätä kirjaa yli kaiken!!!!... Tuliko selväksi? :D
 Seiskalla luin sen ekaa kertaa ja jo silloin ihastuin jostain käsittämättömästä syystä, luin sen yhdessä illassa loppuun. Kaikki muut luokkalaiseni haukkuivat kirjaa.
 Mielestäni Me kolme ja jengissä on kuvaillaan hyvin ystävyydestä ja luotettavuudesta. Ponyboy on yksi lempihahmoistani, mutta Sodapop oli paras <3 Katotiin myös koulussa se elokuva ja melkein itkin (koko luokan nähden :D) siinä kohdin kun Johnny ja Dallas kuoli... :( Onnistuin kuitenkin peittämään kyyneleeni ja itkin vain vähän...
 Johnny pysyy luultavasti minunkin lempihahmonani Hermionen ja Ginnyn ohella yksi suosituimmistani. Me kolme ja jengin olen onnistunut lukemaan varmaan viisi tai kuusikymmentä kertaa vuoden aikana ja onnistuu aina pysymään yhtenä ykkössuosikeistani. Muutkin S.E.Hintonin kirjat ovat todella hyviä, Kesyttömät on paras, mutta ei siitä sen enempää...
 Pidin myös siitä kun kirja loppui samalla tavalla kuin alkoi. Se oli jotenkin kivaa, mutta olisi kivempaa saada tietää, mitä Ponyboyn opettaja tuumasi Ponyn aineesta.
 Cherry Valance ja Randy (en kyllä tiiä miks) olivat myös suosikkihahmojani, mutta eivät vedä vertoja Johnnylle tai Sodalle. Darryn ja Ponyn tunteet toisiaan kohtaan saivat ainakin minulta suuren plussan. Musta oli myös tosi kivaa, ettei kirja loppunu tappeluun ja Johnnyn ja Dallyn kuolemaan vaan jatkui siitä eteempäin. Aina kun luin kirjan ajattelin Dallasin kuolema kohdassa et voi ei nyt se loppuu! Ja sit tajusin ettei se loppunukaan. Olen fiksu :D
Kuolema on mysteeri ja hautaus salaisuus
 Stephen King

Poissa Ihmeolio

  • Massuupukki
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • It really wasn't me...
  • Tupa: Puuskupuh
Vs: S. E. Hinton: Me kolme ja jengi
« Vastaus #46 : Joulukuu 03, 2010, 12:51:32 »
Koulussa tuli äikän tunnilla tuo luettua ja täytyy sanoa että oli tosiaan hyvä kirja! Elokuvasta en tykännyt mutta kirja oli hyvä. Siinä oli hienoja henkilöitä ja hienoja tapahtumia, tykkäsin esim Johnnysta, jengin "lemmikistä." Soda oli myös hyvä henkilö. Kirjan tunnelma oli mahtava, synkkä mutta mukaansatempaava. Kirjan alkupäässä ajatus oli ensin ettei tämä nyt kummemmin innosta, tylsää ja masentavaa. Joku sitten kuitenkin muutti mieleni ja loppujen lopuksi tykästyin kirjaan ja voisin hyvinkin lukea sen uudestaan.
Cadillac.

reksi

  • Ankeuttaja
Vs: S. E. Hinton: Me kolme ja jengi
« Vastaus #47 : Joulukuu 03, 2010, 17:11:54 »
Tämä kirja piti lukea äidinkielestä ja kuulin että kirjaa oli kehuttu paljon. Tuli huomattua että kehut eivät aina pidä paikkansa.
Kirjan juoni oli nimittäin tylsä ja juuri kun kirjasta alkaa pikkuhiljaa tulla mielenkiintoinen, tekee kirjailija käsittämättömän mokan. Lopettaa tarinan aivan liian nopeasti. Kirjan loppu oli aivan liian yksinkertainen: Ponyboy ja Johnny pelastaa lapset palavasta kirkosta ja joutuvat sairaalaan, Johnny kuolee ja Ponyboy selviää. Olisi siihen voinut edes jotain hieman jännittävämpää laittaa.
Kirjan henkilöt olivat kyllä kuvailtu ihailtavan hienosti, ah, niitä yksityiskohtia<3!!!
Elokuvasta ei sitten kannata edes puhua, oli nimittäin niin järkyttävää p****a, että huh huh! Bobin kuolema kertoo jo kaiken.

Poissa worldsayshello

  • Snivellus
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Pottermore: SnidgetDream29844
  • Tupa: Luihuinen
Vs: S. E. Hinton: Me kolme ja jengi
« Vastaus #48 : Joulukuu 06, 2010, 13:32:01 »
SPOILIA saatanee löytyä jonkun verran!

Meidän täytyi lukea ko. kirja seitsemännen luokan alussa. Kuului äidinkielen opetussuunnitelmaan.

Tämän lisäksi katsoimme vielä elokuvan, josta kirjoitimme sitten arvostelut ja elokuvan ja kirjan eroavaisuudet. Pidin paljon enemmän kirjasta, vaikka kertomatyylin sisäistäminen kesti jonkin aikaa. Kirjan alku oli hieman sellainen että "jaksaakohan tätä lukea?" tai "tuntuu kauhean tylsältä.." mutta parikymmentä sivua eteenpäin huomasin ettei syytä tälläiseen ollut. Kirja parani eteenpäin luettaessa, mutta huononi taas kun päästiin loppumetreille. Olisin voinut tarinaa lukea pidempääkin, mutta sitten tapahtuu tuo - mistä reksi edellisessä viestissään kertoi - kun he joutuvat sairaalaan ja Johnny kuolee. Kauhean äkkiä tapahtui kaikki.

Olen ajatellut lukea kirjan uudestaan, rauhassa ja pureksia tarinaa. ehkä pidän siitä enemmän kun ei ole opettaja hengittämässä niskaan ja patistamassa kokoajan. Joskus onkin näin; ensimmäisellä lukukerralla kirja tuntuu tylsältä, mutta toisella kerralla se onkin jo maailman paras kirja!
"Honestly, woman, you call yourself our mother." -George Weasley

Poissa Mosaiikkityttö

  • Hobitti
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
    • X reason to live
  • Pottermore: MoonRose22626
  • Tupa: Puuskupuh
Vs: S. E. Hinton: Me kolme ja jengi
« Vastaus #49 : Tammikuu 30, 2011, 20:51:32 »
Mäkin jouduin lukemaan sen kirjan koulussa. Ja olen seiskalla, se piti lukea alkuvuodesta.
Aluksi se tuntui hirveän tylsältä ja tyhmältä, osikseen kirjoitustyylin vuoksi. Mutta kun tarina eteni, luin kirjan kolmessä päivässä. Ja aikaa lukemiseen oli reilu kuukausi. No lukasin sen toisenkin kerran ja kirjakuulustelusta tuli 10- .  Se oli aika synkkä, mut mä tykkäsin siitä.

En oo lukenu muita S.E. Hintonin kirjoja, enkä tiedä jaksanko mä kun ne on niin synkkiä.