Kirjoittaja Aihe: Klassikot  (Luettu 6915 kertaa)

0 vuotislaista ja 1 Ankeuttaja kyttää tätä aihetta.

Irvikissa

  • Ankeuttaja
Klassikot
« : Kesäkuu 14, 2003, 21:54:50 »
Tällaista topiccia en ole huomannut, joten päätin tehdä aiheelle oman.

Eli. Mitä mieltä olette klassikoista, oletteko lukeneet? Tuntuvatko tylsiltä vai ovatko saaneet klassikon arvonimen suotta? Ja mikä mielestäsi on klassikko?

Itse pidän klassikkokirjoista. Olen lukenut paljon suomalaista kirjallisuutta, mm. F.E Sillanpäältä lähes kaikki teokset, jotka ovat aivan mahtavia. Upeaa luonnonkuvailua. Ei mies turhaan saanut Nobelin kirjallisuuspalkintoa. Dostojevskin Rikos ja rangaistus on myös suosikkieni listalla, hieno psykologinen kuvaus.

Kirjallisuuden klassikoiden lukeminen kuuluu elämääni vahvasti, siksi opiskelen kirjallisuutta yliopistossa. Mielestäni klassikot eivät ole saaneet titteliään suotta. Yläasteen aikana välttelin kyseisiä kirjoja, mutta lukiossa tutustuin paremmin. Yleensä klassikot ovat saaneet klassikko-nimensä siitä, että niissä kuvataan asiat joko ennennäkemättömällä tai erityisen omaperäisellä tavalla.

Vaikka klassikko- teksti takakannessa hieman kavahduttaisi, kannattaa niihin silti tutustua.  Tarkemmin ajatellaan, ovathan Potteritkin jo aikansa klassikoita.

18.5 Muokkasin hieman ajantasaisemmaksi :)

the Beeping Tiiwii

  • Ankeuttaja
Klassikot
« Vastaus #1 : Kesäkuu 15, 2003, 14:55:37 »
Olen viimeisen vuoden aikana kiinnittänyt enemmän huomiota kirjoihin joita luen, ja on pakko myöntää, etteivät eräät teokset ole saaneet klassikko-nimitystä ja arvostusta turhaan. Vaikka kaikki lukeminen on (ainakin minun mielestäni) hyväksi on 'klassikoiden' lukemisessa jotain aivan erityistä. Niitä lukiessa olen useamin päässyt kunnolla sisälle sen maailmaan ja henkilöiden ajatuksiin, kuin joissain vähemmän arvostetuissa teoksissa.
 
Esimerkiksi Kärpästen herra (se lienee klassikko). Kun luimme sitä seitsemännellä luokalla suurin osa oppilaista piti kirjaa huonona tai vastemielisenä, mutta vaikka aihe olikin raskas oli sen lukeminen minusta erittäin mielenkiintoista. Hyvää kirjaa on pakko lukea vaikka tekisikin mieli vain kääntää pää pois ikävistä asioista ja olla huomaamatta elämän nurjaa puolta.
 
 Ei kirjan toki tarvitse olla kuolemanvakava ollakseen hyvä. Vaikkapa Jane Austenin kirjat ovat ihanan humoristisia ja ihmiskuvaukset osuvia. Tärkeintä kai on, että lukija pitää kirjasta huolimatta siitä saako se arvostusta keneltäkään muulta.

Misha

  • Ankeuttaja
Klassikot
« Vastaus #2 : Kesäkuu 16, 2003, 09:34:12 »
Minulla oli viidennestä seitsemänteen luokkaan asti päällä klassikkovaihe, jolloin en paljon muita lukenutkaan. Joitakin klassikoita lukiessa tosiaan ymmärtää, miksi ne ovat saaneet sen nimityksen. Esimerkiksi Victor Hugon Pariisin Notre-Dame oli todella vaikuttava lukukokemus, ja se kuuluu vieläkin niihin kirjoihin, jotka luen säännöllisin välein uudestaan. Dorian Grayn muotokuva on toinen kirja, johon olen rakastunut. Toisaalta esimerkiksi Tolstoita en ole koskaan jaksanut lukea, Anna Kareninan kahlasin aikanaan väkisin läpi.

Klassikoita ei kannata karttaa nimityksen pelottamana, koska ne ovat yleensä oikeasti hyviä. Klassikon ei tosiaan tarvitse olla vakava; ainakin minun mielestäni Kolme muskettisoturia oli erittäin hauska. Tai sitten minulla on omituinen huumorintaju, mutta kuitenkin. Ja onhan Sormusten herrakin klassikko.

Nelli

  • Ankeuttaja
Klassikot
« Vastaus #3 : Kesäkuu 30, 2003, 13:59:33 »
Muutamia klassikoita olen lukenut, kuten Kotiopettajattaren romaani (Charlotte Brontë) ja Ylpeys ja ennakkoluulo (Jane Austen). Molemmista pidin todella paljon. Ei mitään kuivaa tekstiä, kuten ennen näiden lukemista kuvittelin, vaan ihanaa rakkaushömppää. :) Molemmista olen myös elokuvat nähnyt. Tai jälkimmäinen oli kai sarja..?

Äitini lainasi minulle juuri kirjastosta Pikkunaisia ja miedän omasta kirjahyllystä löytyy Sinuhe egyptiläinen sekä Tuulen viemää, jotka ovat myös suunnitelmissa lukea. Ehkä joskus myös Humisevan harjun luen, vaikka siitäkin olen jo elokuvan nähnyt, samoin kun Jane Austenin Järki ja tunteet.

Noita klassikkosarjoja en kuitenkaan ole koskaan innostunut lukemaan. Joskus aloitin jotain Runotyttö-kirjaa, mutta jätin kesken..

Xaphania

  • Ankeuttaja
Klassikot
« Vastaus #4 : Heinäkuu 01, 2003, 10:40:46 »
Yritän lukea klassikkoja ihan yleissivistyksen kannalta, tosin moniakaan ei ole vielä kertynyt kirja-ansiolistaani. Useimmat klassikot joita olen lukenut ovat tittelinsä mielestäni ansainneet, toisn jotkut ovat olleet "hieman" tylsiä.... Täytyy kuitenkin sanoa, että tuntuu se aina hienolta, kun on jonkun überhienon tiiliskiviromskun saanut päätöksen.
Suosittelen kaikille Leo Tolstoin Anna Kareninaa ja Milan Kunderan Olemisen sietämätöntä keveyttä. Ihmissuhteita, riipaisevaa rakkautta ja filosofiaa, muttei kuitenkaan liian "vaikeaa" tekstiä.

Poissa Kosminen Poro

  • Vuotislainen
Klassikot
« Vastaus #5 : Heinäkuu 03, 2003, 14:15:19 »
Klassikoita luen. Erityisiä suosikkejani ovat William Shakespeare ja Ernest Hemingway. Hemingwayhin tutuistuin koulussa joskus aikojen alussa, kuin meidän piti lukea Vanhus ja meri. Taisin olla melkein ainoa, joka piti siitä. Shakespeare nyt vain muuten on loistava. Minun on parasta olla sanomatta siitä yhtään mitään. Ja Mika Waltarin kirjat ovat upeita, erityisesti Valtakunnan salaisuus ja Nuori Johannes. Ja kaipa klassikoksi voidaan lukea myös lempikirjani, Umberto Econ Ruusun nimi. Nuo kaikki ovat teoksia, jotka herättävät kunnioitusta. Niitä lukiessa täytyy jopa ajatella.

Oma kirjahyllyni on petollisen täynnä klassikkokirjoja. Harmi vain kun en ole kaikkia lukenut edes: Dostojevskin Rikos ja rangaistus, Tolstoin Kasakat, Sinuhe Egyptiläinen, Hemingwayn Kirjava satama, Pikkunaisia ja eniten tilaa vievinä Topeliuksen Välskärin kertomuksia I-III (kolme Order of the Phoenixin kokoista osaa o_O). Lisäksi viereisestä huoneesta löytyy kirjahylly, jossa on vielä klassikko poikineen, ainakin Sillanpäätä löytyy. Olen ajatellut joskus ottaa itseäni niskasta kiinni ja tosiaan lukea kaikki nuo kirjat.

Kyllähän klassikossa jotain täytyy olla sellaista, mikä siitä tekee klassikon. Ei tule mieleeni yhtään lukemaani klassikkoteosta, joka ei mielestäni ansaitsisi tuota nimitystä. Tosin joku teos saatetaan nykyaikana tulkita hyvin eri tavalla kuin silloin, kun se julkaistiin. Ehkäpä Pottereitakin pidetään 2100-luvulla vuosituhannen alun yhteiskuntaa kuvaavina, hyvin poliittisina opuksina. Ehkä huomataan, että Rowling yrittää syöttää meille marsilaisalienien vastaista propagandaa. Kuka tietää.

maniac

  • Ankeuttaja
Klassikot
« Vastaus #6 : Heinäkuu 05, 2003, 19:55:17 »
Tähän mennessä olen lukenut vain Tuntemattoman Sotilaan. Se oli mielestäni yllättävän hyvä kun en yleensä lue sotakirjoja. Siksi aloitankin pian Täällä Pohjantähden alla kirjan. Tuntuu jotenkin hienolta lukea klassikoksi nimettyä kirjaa.

Taru Sormusten Herrasta olen myös lukenut, onko se klassikko?

Muoks: Ihan vähän aikaa sitten luin Anne Frankin nuoren tytön päiväkirjan (Se oli ihan mielenkiintoinen.) ja Bram Stokerin Draculan (Ainakin sen takakannessa luki että klassikko:)

Poissa Pastel

  • Vuotislainen
    • http://www.livejournal.com/users/pastell
Klassikot
« Vastaus #7 : Heinäkuu 05, 2003, 20:47:04 »
Kyllä ainakin äidinkielenkirjani takaa löytyvästä klassikkokirjojen listasta tuo TSh löytyy. Samoin Hobbitti BTW.

Oma lempikirjani on ehdottomasti Alexandre Dumas'n Kolme Muskettisoturia, olen tainnut lukea sen useammin kuin Potterit O_O!
Jotenkin D'Artagnanista on niin ihana lukea, vaikka hän onkin romantiikan saralla suorastaan nolo tapaus. No, Aramis korvaa sen ^^.

Ehdottomasti mikään kirja ei ole turhaan klassikon arvoa saavuttanut. Itse koen (myös) ennakkoluuloja aikuisten klassikoita kohtaan. Mm. se George Orwellin 'Vuonna 1984' kuulostaa jo ajatuksena kuivalta.
Eikö tässä ollutkaan tämän syvempää?

Nelthilta

  • Ankeuttaja
Klassikot
« Vastaus #8 : Heinäkuu 14, 2003, 18:25:32 »
Lainaus käyttäjältä: "the Beeping Tiiwii"
Olen viimeisen vuoden aikana kiinnittänyt enemmän huomiota kirjoihin joita luen, ja on pakko myöntää, etteivät eräät teokset ole saaneet klassikko-nimitystä ja arvostusta turhaan. Vaikka kaikki lukeminen on (ainakin minun mielestäni) hyväksi on 'klassikoiden' lukemisessa jotain aivan erityistä. Niitä lukiessa olen useamin päässyt kunnolla sisälle sen maailmaan ja henkilöiden ajatuksiin, kuin joissain vähemmän arvostetuissa teoksissa.


Klassikko kai tarkoittaa kirjaa (tai yleensä teosta) josta tosi monet ovat tykänneet. Ei iso joukko ihmisiä yhdellä kertaa vaan eri ihmiset eri aikoina. Minulla(kin) oli joskus 15-vuotiaana klassikkokausi. Muistaakseni Sodan ja rauhan kanssa kuitenkin luovutin. Ei se, että moni on pitänyt tarkoita, että juuri minun pitäisi tykätä tai jaksaa lukea.

Täällä ei tietenkään saisi kirjoittaa mitään Pottereista, mutta, mutta...
veikkaisin niistä syntyvän klassikoita. Tarinat ovat sen verran monikerroksisia. Riippuuu tietenkin paljon siitä, saako Rowling nuo viimeiset kirjoitetuksi (miksei saisi).

Hmm. Mistähän muista uusista kirjoista syntyy klassikkoja? Veikkasiin, että ainakin Tuurin Pohjanmaa-sarjasta.

Seyana

  • Ankeuttaja
Klassikot
« Vastaus #9 : Heinäkuu 14, 2003, 20:49:07 »
Luen lähinnä vain ja ainoastaan klassikoita. Sekä tietenkin kaikkia tuntemattomia nimiä ja kirjoja vain sen takia että ne ovat tuntemattomia. Klassikoita luen ihan jo yleissivistyksenkin tähden. Ne eivät todellakaan ole mitään puuduttavia raamattu-wannabeita vaan aidosti kiinnostavaa tekstiä.

Hermann Hessen Arosusi on suosikkini kaikista maailman kirjoista. Kutsukaa vain hulluksi. "Kirja Arosudesta. Vain hulluille" oli jo niin kiehtova ilmaus, että oli ihan pakko ottaa kirja käteen ja lukea se. Vaikeahan se oli, mutta pisti ajattelemaan. Kertomus skitsofreenisesta Arosudesta, maagisesta teatterista ja synkkyydestä. Minulta vei muutaman päivän ymmärtää kuka kirjan henkilöistä oli ollut aidosti olemassa ja kuka oli pelkkä nappula. Lukekaa, ei tuota pettymystä jos jaksaa olla hereillä sitä lukiessaan.

Venäläisen kirjallisuuden ystävänä Karamatsovin veljekset, Anna Karenina, Rikos ja rangaistus ja monet muut on tullut koluttua läpi. Sotaromaaneista en yleensä pidä, mutta Tuntematon sotilas oli hieno kirja.

Eivät ne kaikki klasikkotkaan mitään loistavia ole. Volter Kilpin Alastalon saleissa on niin tylsä kirja että hohhoijaa. Onhan siinä vinkeää kieltä, mutta ei sitten oikein mitään muuta. Juhani Ahon kirjoista en ole koskaan tykännyt, hänen tyylissään on jotain joka saa minut kammoksumaan jokaista lausetta. Papin rouva tuli luettua ihan pakosta ja sekin oli melko tuskaista. Henkilökuvat olivat ärsyttäviä. Angsangst sanoo Seijjaana-täti ja painuu pellolle.

Manteli

  • Ankeuttaja
Klassikot
« Vastaus #10 : Heinäkuu 17, 2003, 12:56:37 »
Minä luen klassikkoja, vaikkakin hiemaan hitaampaan tahtiin... Luen niitä, koska ne ovat niin kehuttuja (miksi muuten ne klassikkoja olisivatkaan?) ja yleissivistyksen takia.

Olen lukenut tyttökirjaklassikkoja joskus ala-asteella ihan innolla, luin Anna-kirjoja, Runotyttö-sarjaa, Anni Swania ja sen sellaista. Sitten kuudennella ryhdyin epätoivoiseen urakkaan, ja luin Täällä pohjantähden alla I. Sittemmin olen myös lukenut toisen osan, kolmas odottaa vuoroaan. Dickensiltä on tullut luettua David Copperfield, Oliver Twist ja Suuria odotuksia. Hobitti ja Taru sormusten herrasta on luettu myös (tosin jälkimmäisestä kolmas osa on vielä lukematta). Ja Rikos ja rangaistus on vihdoin kahlattu läpi... Siinä nuo taitavat olla, kaikki. Aika vähän...

Suunnitelmissa olisi lukea Täällä pohjantähden alla ja TSH kokonaan ja haluaisin lukea Jane Austenia...

Minä olen pitänyt lukemistani klassikoista, eivät ne kehujaan ole turhaan saaneet... Rikos ja rangaistus oli hyvä siitä huolimatta, että sen lukeminen ei ollut mitään ahmimista :)

Fleur

  • Ankeuttaja
Klassikot
« Vastaus #11 : Syyskuu 14, 2003, 20:39:31 »
*Topic herää kuolleista* Huuu... ^_^

Maailmassa on uskomattoman paljon kirjoja jotka lasketaan klassikoiksi. Ja aika erilaisia. Kuka päätti että Sinuhe Egyptiläinen on klassikko, vai tuliko siitä sellainen vain siksi että niin monet ovat sen lukeneet?

Kotiopettajattaren Romaani, kirjoittanut Charlotte Bronte, on klassikko josta pidin kovastikin. Se ei ole sellainen klassikko, joka kyseisestä sanasta yleensä tulee ensimmäisenä mieleen -minä ainakin yhdistän klassikko-sanan aina Shakespeareen ja Aleksis Kiveen. Ja juuri Kiven Nummisuutareiden läpi kahlaaminen oli aikamoista tuskaa.

Tunnen suurta häpeää siitä, että en ole päässyt alkua pidemmälle Dickensin Loistava Tulevaisuus -teoksen kanssa, tai edes kunnolla yrittänyt lukea Jane Austenia. Pidin kuitenkin Oliver Twistin lyhennetystä versiosta lapsena kovastikin, joten en aio vielä luovuttaa.
Austenin ja Dickensin lisäksi työn alla on Shakespeare (Kesäyön Unelma aloitettu jo) ja Oscar Wilde.

Lainaus
Kyllä ainakin äidinkielenkirjani takaa löytyvästä klassikkokirjojen listasta tuo TSh löytyy. Samoin Hobbitti BTW.


Meilläkin on klassikkolista, mutta siinä on vain suomalaisia kirjoja. Niistä olisi tarkoitus lukea 10 ennen äidinkielen 6. kurssia (yleensä abivuonna). Kirjan takana on lista "uusista kertojista" tai jotain (sieltä löytyy myös Anne Rice! Yay!), mutta niistä ei tarvitse lukea yhtäkään.

Naa

  • Ankeuttaja
Klassikot
« Vastaus #12 : Syyskuu 18, 2003, 16:52:04 »
Olen ottanut elämäntehtäväkseni lukea paljon paljon klassikoita. Älkää nyt käsittäkö väärin, tottakai luen vain ja ainoastaan sellaista mistä itse olen kiinnostunut, mutta kuten joku jo sanoikin, klassikoiden lukeminen on yleissivistävää(kin).

Sinuhe, egyptiläisen luin 12-vuotiaana. o_O Pidin sitä ainakin silloin hyvänä lukukokemuksena, hyvin kuivana kylläkin.

Muita klassikoita.. *vilkaisee kirjahyllyyynsä* Mummon kirjahyllystä pöllitty -köh, siis lainattu- Rikos ja rangaistus, aloitin lukemisen viime toukokuussa, enpä ole pahemmin päässyt etenemään.

Kotiopettajattaren romaani, ihana, ihana kirja. Luin joskus viime syksynä, pakkohan se oli saada sitten joululahjaksi.

Anne Frankin päiväkirja. Tämä kosketti, olin vielä lukiessani tämän samanikäinen kuin Anne tuolloin.

Taru Sormusten Herrasta. Kun olin nähnyt ensimmäisen elokuvan, tämä oli pakko lukea. Tykkään kyllä enemmän Hobitista, vaikka on tämäkin hyvä.

Pari Muumia. Näkymätön lapsi ja Vaarallinen juhannus löytyvät omasta hyllystäni.

Tässäpä oli muutamia lukemiani klassikoita. Aika samanlaisia mitä muutkin olivat maininneet, mutta mitä siitä. En jaksa nyt tässä erityisemmin rueta muistelemaan kaikkia kahlaamiani opuksia. Ja minähän luen vielä montamontamonta ;)

Darine

  • Ankeuttaja
Klassikot
« Vastaus #13 : Syyskuu 18, 2003, 19:44:27 »
Kuten kaikki muutkin, olen tietenkin lukenut Taru Sormusten Herrasta, joka on ehdoton Klassikko. (Olen myös kahlannut läpi Silman, Hobitin, KTK:n ja lähes kaikki Tolkienin lastenkirjat, mutta ne eivät ole klassikkoja).

Aloitin lukemaan Sinuhe egyptiläistä. En päässyt kovin pitkälle ennen kuin silmät painuivat kiinni, väsymyksestä tai yksinkertaisesti siitä syystä, että kirja oli ehkä tylsää luettavaa yöllä. Sen jälkeen en ole opukseen koskenut, mutta vakaa aikomus on se vielä joskus lukea.

En oikeasti tiedä onko Avalonin usvat klassikko, ei varmaankaan, mutta minun on pakko valittaa. Olen lukenut ensimmäistä kirjaa niistä kahdesta puoleen väliin enkä ole havainnut, että olisi ollut tähän mennessä yhtäkään onnellista tapahtumaa. Kellään ei ole ikinä hauskaa. Vaikka teksti on kuvailevaa ja kaunista.. Uskokaa tai älkää, alkaa jo pikkuhiljaa tympimään se vastoinkäymisien vyyhti.

Tuulen viemää olen nähnyt videolta joskus vuonna keppi ja käpy, mutten ole vielä lukenut. Sekin pitäisi lukea, mutta minut itseni tuntien siihen saattaa mennä pari päivää tai yhtä hyvin pari vuotta. Koska luultavasti jätän tuon Avalonin usvat kesken, menen hakemaan palsamiksi haavoilleni Atemis Fowlin ikuisuuskoodin kirjastosta ja sen jälkeen kaksi viimeistä suomennettua Ajan Pyörää.. En jaksa siis ajatella pidemmälle.

Ijon Tichy

  • Ankeuttaja
Klassikot
« Vastaus #14 : Syyskuu 25, 2003, 00:20:12 »
Minulla on ehkä käynyt klassikoiden valinnan kanssa jotenkin hyvä tuuri kun melkein kaikki lukemani ovat mielestäni klassikon maineensa ansainneet. Rakkaimmaksi on jäänyt Dostojevskin Rikos ja rangaistus. Vinkki niille jotka myös ovat siihen tykästyneet: kannattaa lukea kaikki kolme suomennosta (Wuori, Hollo, Konkka) - jokainen on erilainen.

Muita erityisesti mieleeni jääneitä klassikoita ovat Kogolin Kuolleet sielut (loistaavaa komediaa), Hessen Demian (helppo lukea, hieno kasvutarina) ja tietysti Sormusten herra ja Sinuhe. Niin ja Kalevala! Stanislaw Lem on pakko mainita jo siksi että nickini on hänen kirjoistaan repäisty: ainakin Solaris yltää varmasti klassikkoporukkaan - jos ei muuten niin Tarkovskin elokuvan takia.

Eräs epäonnistunut klassikonlukuyritys minulle kävi Joycen Odysseuksen kanssa: pari-kolmekymmentä sivua menee väkisin mutta muuten en pysty lukemaan sitä millään.

Katsoin piruuttani Suomen kielen perussanakirjasta klassikon määritelmää. Odotin kyllä jotain monimutkaisempaa mutta eipä se kummoinen ole:

klassikko
1.  klassiseksi vakiintunut (taide)teos.

klassinen
2.  yleisesti tunnustettu, pysyväarvoinen.

Excelsior

  • Ankeuttaja
Klassikot
« Vastaus #15 : Syyskuu 28, 2003, 19:57:38 »
Minä en pidä klassikoista.
Kaikki mihin olen törmännyt tai lainannut, ovatolleet uskomattoman tylsiä.
En tajua mikä idea on julistaa jotain kirjaa klassikoksi vain koska se on vanha ja moni on lukenut sen.

Esim. Taru sormusten herrasta kirjana. Leffa oli paaaaljon parempi.
Kirja oli tylsä, varsinkin alku ja kakkos osa. Leffassa oli paljon enemmän toimintaa eikä siinä nukahtanut kertaakaan :p

Tai sitten joku sellainen kuin Kotiopettajattaren romaani.
Krooh pyyh *kuorsaa*
Yritin aloittaa mutta tyssäsi tuossa kahenkymmenen sivun paikkeilla...

Astaldothoniel

  • Ankeuttaja
Klassikot
« Vastaus #16 : Lokakuu 14, 2003, 20:00:13 »
Bronten sisarusten kirjoja olen lukenut, useammankin. Mutta Emily Bronten "Humiseva harju" on ollut mielestäni ylivoimaisesti paras lukemistani. Jotensakkin synkkä kirja ja tuhoon tuomittu rakkaustarina, siinä on sitä jotakin.

No, Sormusten Herraa luen parhaillaan  :) Eli Kaksi Tornia on nyt vuorossa, ei viellä edes puolivälissä menossa. Vaikuttaa hyvälle kirjalle, turhaan eivät monet ihmiset ole tätä trilogiaa ylistäneet  :D

Muita klassikoita en kai ole lukenut, ei tule mieleeni nyt ainakaan äkkiseltään... suunnitelmissa on toki lukea vaikka mitä  :wink: Ainakin Alexander Dumas:in (vanhemman) kirjoja.

Ai niin, Louise Alcottin "Pikku naisia" olen lukenut, sehän kai lasketaan klassikoksi, vaikka tyttökirjahan se onkin.

Kahkonen

  • Ankeuttaja
Klassikot
« Vastaus #17 : Lokakuu 20, 2003, 14:24:57 »
Alastalon salissa on hyvä kirja. Olen lukenut sitä neljä kuukautta ja olen nyt sivulla 240, puolessa välissä ensimmäistä nidettä... Kuudennen luvun alaotsikko kuvaa hyvin kirjaa: "Tämän luvun voi jättää huoletta lukematta, sillä siinä ei tapahdu yhtään sen enempää kuin missään muussakaan kirjan luvussa."

Että sellaista, kirjan tekijälläkin on kova luottamus :D

Kirja kertoo siitä, kuinka saaristopitäjän isännät kokoontuvat Alastalon saliin keskustelemaan uuden kolmimastoparkin rakentamisesta. [Tähän mennessä (s.240) kahvien jakelu on käynnissä, kylän mahtimiestä käteltiin muutama kymmenen sivua, piippua valittiin 70 sivua.].

Hieno kirja.

-----

Joo, ja muuten olen sitä mieltä, että klassikot ovat parhaita kirjoja, yleensä. Niitä jaksaa lukea, ne ovat mielenkiintoisia ja *pitkiä*. Joka lukukerralla huomaa jotain uutta.

Poikkeuksena Gulliverin retket. Irstaampaa teosta saa hakea.

Poissa Joku

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Pottermore: MarauderIce16727
  • Tupa: Luihuinen
Klassikot
« Vastaus #18 : Tammikuu 06, 2004, 17:05:39 »
Minä itse henkilökohtaisesti pidän klassikoista paljon enemmän kuin jostain tylsistä nykyajan nuorten kirjallisuudesta tai jostain dekkareista. Siispä olen lukenut muutamia:

Aleksis Kivi - Seitsemän veljestä
No hyvä on, myönnän etten ole lukenut sitä kokonaan. Suunnilleen puoleen väliin asti. Ihan kiva sinänsä, mutta on olemassa parempiakin klassikoita. Löytyy minun kirjahyllystäni.

Alexander Dumas - Kolme muskettisoturia
Oiken hyvä teos. Olen pienestä pitäen ihaillut miekkailua, ja koska tässä kirjassa miekkaillaan paljon, pidän siitä. Löytyy myös kirjahyllystäni.

Väinö Linna - Sotaromaani (Tuntemattoman sensuroimaton versio)
Isosiskoni sai minut innostumaan tästä, ja niinpä luin sen. Ihan hyvä. Ei löydy minun kirjahyllystäni, vaan isosiskoni.

Brontë-kirjallisuutta
Siis, kävin vähän aikaa sitten kirjastossa, ja mukaani lähti Charlotten Kotiopettajattaren romaani, Shirley 1&2, Annen Agnes kotiopettajatar ja Emilyn Wuthering Heights, Humiseva harju kun on minulla omana. Kotiopettajatteren romaania en ole viellä kerinnyt kokonaan lukemaan, Shirleystä on ekan osan lukenut, Agnes kotiopettajatarta en ole vielä edes kerennyt aloittaa ja Wuthering Heights'n olen lukenut, ja Humisevan harjun osaan melkein ulkoa. Ja jos noista pitää joku paras kirja sanoa, sen perusteella mitä olen lukenut, Humiseva harju on paras. Siitäkin olen lukenut 1999 vuoden ja 1986 vuoden (muistaakseni ne on nuo vuosiluvut) versiot. Ja niistä sen vanhempi on parenpi.

kaamo

  • Ankeuttaja
Klassikot
« Vastaus #19 : Toukokuu 18, 2004, 15:38:08 »
Pidän klassikkona kirjaa, joka on saanut poikkeuksellisen suurta tunnustusta ja/tai jäänyt elämään pitkään kirjoittamisensa jälkeen.  Itse olen lukenut kai kymmenisen klassikkoa, näistä valtaosa on liittynyt johonkin äidinkielen tai englannin kurssiin tai muuhun tehtävään.  Klassikot ovat kymmeniä - satoja vuosia vanhoja, eivätkä ne ole turhaan jääneet elämään.  Rikos ja rangaistus (F. Dostojesvki), Seitsemän veljestä (A. Kivi), Muuan nuoruus (H. Hesse), Sieppari ruispellossa / Catcher in the Rye (J.D. Salinger suosittelen lukemaan alkuperäiskielellä, mikäli englanti sujuu ollenkaan), Humiseva harju (E. Brontë), Tuulen viemää (M. Mitchell) ja Vanhus ja meri (E. Hemingway) on ainakin tullut luettua.  Juu, plus TSH ja Hobbitti (J.R.R. Tolkien) tietty.  Tarkoitus olisi lukea kaikki maailman kirjat :)

Kannattaa tutustua sekä suomalaisten että ulkomaisten kirjailijoiden teoksiin, on hauskaa huomata intertekstuaalisuutta ja viittauksia ja piilomerkityksiä kirjoista. [Minä en ole vielä niin sivistynyt tai nokkela tai pitkällä tässä harrastuksessa, että olisin sellaisia havainnut, mutta kuvittelisin huomaamisen ja hoksaamisen olevan palkitsevaa.]  Kirjallisuuden tyylisuuntien kehittymistä (romantiikasta realismiin, symbolismista modernismiin jne.) voisi myös olla kiinnostavaa seurata..  Lukion äidinkielen viidennen kurssin, maailman kirjallisuuden, myötä minuun syttyi taas uusi kipinä, ja nyt tuntuu että kesällä en muuta haluaisi tehdä, kuin lukea ja lukea ja lukea..  Äidinkielen opettajilta löytyy usein myös hyviä listoja, joista löytyy paljon lukemisen arvoista.  Mahdollisuuksien mukaan kannattaa siis hyödyntää heitäkin.  

[Kaikesta huolimatta tämä ei ole maksettu mainos..:)]  Pyydän kaikkia - erityisesti klassikoihin penseästi suhtautuvia - kokeilemaan Helsingin Sanomain Klik! - Klassikkoautomaattia.  Sinua pyydetään rastittamaan muutamia kohtia, jotka liittyvät kirjamakuusi yleensä.  Vastausten perusteella automaatti suosittelee ja esittelee sinulle reilun kolmensadan teoksen joukosta muutamia kirjoja, jotka mahdollisesti kiinnostavat sinua.  Tällä tavalla voisi löytyä yllättävän mielenkiintoisia teoksia.  ..mutta automaattia ei ole päivitetty vuoden 2001 jälkeen, eli sen tarjoamat teokset eivät välttämättä ole niitä tuoreimpia.  Eihän klassikoiden pitäisi paljoa vanhentua, mutta esimerkiksi viime vuoden Finlandia-voittajia ei tuolla sitten löydy.  Automaatilla on myös mahdollista hakea satunnaisia kirjoja, kannattaa ainakin vilkaista.  [Ouh, johtuuko se vain minusta, vai tarjoaako tuo Raamattua tulokseksi jokaiseen hakuun..?!]

Poissa HKR

  • Vuotislainen
    • http://www.hanna-kaisa.net
Klassikot
« Vastaus #20 : Toukokuu 21, 2004, 18:38:30 »
Mun ideaali maailmassa ei muita kirjoja olisikaan kuin klassikoita ja mä omistaisin ne kaikki. Voin siis tunnustautua klassikkoholistiksi. :)
Shakespeare, Dickens, Hugo, Tolstoi, Dostojevski, Austen, Bronte ja muut kuuluvat sydämeeni. Klassikoissa on se jokin. Mikään niistä ei ole turhaan saanut klassikkomerkkiä.

Tällä hetkellä rakkain omistamani klassikko taitaa olla Dickensin Kaksi Kaupunkia ja tulossa on Austenin Järki ja tunteet & Ylpeys ja Ennakkoluulo (molemmat kirjat samoissa kansissa) sekä Wilderin Pieni talo preerialla. :)

Ai sinäkin Irvikissa opiskelet kirjallisuutta. Minä haen nyt Tampereen yliopistoon lukemaan yleistä kirjallisuustiedettä. Pääsykokeet tulee oleen vaikeet ja vain muutama prosentti hakijoista pääsee, mutta yrittänyttä ei laiteta. :D

Poissa Marmalady

  • Hirnyrkki
  • Sukupuoli: Noita
Klassikot
« Vastaus #21 : Toukokuu 22, 2004, 02:12:21 »
Tokihan minäkin luen klassikoita. Opiskelen yliopistissa kotimaista kirjallisuutta, joten joudun lukemaan paljon klassikoita jo ihan opintojenikin puolesta.

Pidän opiskelustani ja useimmista lukemistani kirjoista. Siitä huolimatta tai juuri sen vuoksi haluaisin muistuttaa klassikoita lukevia ihmisia muutamasta asiasta.

1) Klassikoiden klassikoiksi tuleminen ei ole ihan niin yksinkertainen juttu, kuin maallikko ehkä kuvittelisi. Se, että jokin kirja kohoaa klassikoksi, riippuu (sen ansioiden lisäksi) muun muassa siitä, antavatko sen ajan "kirjallisuuden portinvartijat", esimerkiksi kustantajat, sen nousta yleiseen tietoisuuteen. Maailmassa on paljon ihan ansiokasta kirjallisuutta, joka on hautautunut historian kätköihin. Ei kannata siis pitää kirjan klassikkoutta minään jumalan sanana.

2) Klassikoista ei tarvitse pitää, eikä ole tyhmä tai huono lukija, jos ei niele kaikkea klassikoissa olevia arvoja ja asenteita purematta. (Heh, olen päntännyt viime aikoina liikaa feminististä kirjallisuusteoriaa...) Esimerkiksi Minna Canth kirjoittaa mielestäni rohkeasti ja tärkeistä asioista, mutta minulla on oikeus kurkistaa klassikkokuoren taakse ja todeta, että esimerkiksi hänen teostensa "pahat miehet" ovat joskus varsin yksiulotteisia hahmoja, jotka eivät sellaisinaan palvele ehkä parhaiten kirjailijan teoksilleen asettamia tavoitteita.  

3) Kirjallisuudessa on monia eri genrejä, joissa kaikissa on omat klassikkonsa. Se, olisiko Taru sormusten herrasta luettavissa ainoastaan fantasiakirjallisuuden klassikoihin vai ihan yleisesti klassikoihin, on tulkinnanvarainen asia. Samoin esimerkiksi ns. maailmankirjallisuuden suuriin klassikoihin ei kovin usein livahda mukaan lastenkirjojen nimiä, vaikka kukaan tuskin kiistää sitä, että esimerkiksi Peppi pitkätossu on lastenkirjallisuuden ehdoton klassikko.
Lomalla.

hantza

  • Ankeuttaja
Klassikot
« Vastaus #22 : Joulukuu 14, 2005, 18:08:24 »
Klassikot ovat tällä hetkellä erittäin tärkeitä minulle. Olen jo n. vuoden verran elänyt tätä ns. "klassikkovaihetta", jossa koitan kahlata vaikka väkisin kaikki tärkeimmät klassikoiksi luetellut teokset (äh, no tärkeimmät ja tärkeimmät, mutta hei, elämä on ihan liian lyhyt).

Jotkut kirjat olen viskonut nurkkaan aivan armotta ja järkyttyneenä siitä, että niinkin intohimoinen lukija kuin minä en voinut niitä sietää :D Sinuhe egyptiläinen on yksi loistava esimerkki näistä luen-ehkä-myöhemmin-mutta-nyt-sain-tarpeekseni-kirjoista. Kyllä minä sen vielä jonain päivänä luen..

Loistavia kirjoja on onneksi paaaljon enemmän kuin niitä vähemmän hohdokkaita, mikä kompensoi onneksi järkytystäni :D Tuulen viemää on tällä hetkellä rakkain lukemani kirja, jonka luen aina vain uudestaan ja uudestaan. Arvelin jo valmiiksi pitäväni Tuntemattomasta, sillä sota-aiheiset teokset jostain syystä miellyttävät minua (leffoista voisin mainita iki-ihanan Sodan arvet). TSH:ta ei tarvitse edes mainita, sillä se nyt on selvää, että olen ahminut sen monia kertoja :) Kärpästen herra oli ellottava, mutta mahtava teoksena. Anne Frankin päiväkirja oli mielenkiintoinen, mutta ei herättänyt minussa niin suuria tunteita kuin odotin. Siinä taas nähtiin, ettei ennakkokäsityksiä saisi olla :) Sieppari ruispellossa oli laimeampi kuin esimerkiksi Westön Leijat Helsingin yllä (ihan vain vertailun vuoksi), mutta ihan luettava silti.

Jostain syystä vihaan Hemingwayta. En tunne ketään muuta kohtaan niin suurta inhoa. Ei se tarkoita, että vähättelisin hänen asemaansa klassikkokirjailijana, minusta teksti ei vain ole tyylillisesti minulle sopivaa. Ja olen muuten aika avarakatseinen, ei kyse ole nurkkakuntaisuudestani.

Seuraavaksi aion lainata Aldous Huxleyn Uljas uusi maailman, sillä se kiehtoo minua aiheena. Ei ihmekään, että se on saavuttanut klassikon aseman! Sellainen kuvailu tulevaisuudesta ei varmaankaan ollut ihan jokapäiväistä 30-luvulla.. Olen miettinyt myös Jane Austenin kirjallisuutta, olen ikuinen romantikko ^^ Kolme muskettisoturia on aivan ehdoton, sen menen tänään lainaamaan :) Rakastan miekkailua ja soturihenkeä. Myös Rikos ja rangaistus on pian tulossa luettavaksi. Onneksi on joululoma pian! Kotiopettajattaren romaanin aion etsiä käsiini heti kun vain mahdollista. Tietenkin haluan lukea paaaljon muitakin.. Sudenmorsianta suositeltiin minulle joskus.. Ihan liikaa, tulee kauhean pitkä viesti kohta :)

Onko kukaan lukenut Parfyymia? En ole varma nimestä, se kertoo miehestä, jolla on loistava hajuaisti :) On kuulemma ihan lukemisen arvoinen..

Kassikot ovat mielestäni niitä, jotka ovat aikanaan mullistaneet kirjallisuutta, ns. vapauttaneet kahleita ja tökkineet jäätä kepillä :) Ei klassikot välttämättä ole saaneet asemaansa siksi, että ihmiset pitäisivät niistä. Tai, omalla tavallaan ehkä, mutta ihan klassikkoklassikon minä miellään juuri tällaisena "kapinallisena" teoksena. Äh, ilmaisin mielipiteeni huonosti, älkää takertuko siihen.. Joitakin teoksia kunnioitan ihan muista syistä. TSH kirjoitettiin, jotta Tolkien saisi maailman ihmisille, jotka puhuvat hänen luomaa kieltään. Nurinkurista, mutta ihailtavaa. Yleensä kieli tulee vasta jälkeenpäin. Tästäkin on monia mielipiteitä (siis Tolkien ns motiivit), mutta minun näkemykseni on tämä. Se osaltaan selittää sen, miksi henkilöillä ei ole "omaa ääntään". Oli toisinaan puuduttavaa lukea (niin ihana kuin TSH onkin) sellaista tasapaksua kohteliasta dialogia. Toisaalta jos TSH luotiin vain selittämään tapahtumia, ei ehkä näiden "sävyillä" ole olennaista pääosaa itse tarinassa.

Galanen

  • Ankeuttaja
Klassikot
« Vastaus #23 : Tammikuu 31, 2006, 17:31:44 »
Nostetaas tätä, hophophop :).

Olen lueskellut viimeisinä kuukausina aika paljon klassikoita. Ne alkoivat vaan vähitellen kiinnostaa, on mielenkiintoista lukea se alkuperäinen tarina, josta on tehty monia elokuvia jne. Tästä hyvänä esimerkkinä voin käyttää Victor Hugon Pariisin Notre-Damea, jonka sain loppuun viime viikonloppuna. Luulin, että tarina on melko lailla samankaltainen kuin se Disneyn versio, joten hämmästys oli suuri, kun yhteistä kirjalla ja elokuvalla olikin vain muutamat asiat.

Tällä hetkellä luettavana on Alexandre Dumasin Monte-Criston Kreivi, vaikuttaa todella mielenkiintoiselta. Teksti on suhteellisen helppolukuista ja vuorosanoja on paljon, joten uskoisin kirjan etenevän vauhdikkaasti. Sen sijaan tuo mainittu Notre-Dame sisälsi paljon kuvailua 1400-luvun rakennustaiteesta, joka ei ehkä ollut minulle se maailman kiinnostavin asia. Mutta kyllähän nekin kuvailut sai luettua, uskottelin kokoajan itselleni, että seuraava luku on sitten kivempi jne. :)

Muita lukemiani klassikoita on mm. Jane Austenin Ylpeys ja Ennakkoluulo, joka on aivan ihana. Tahtoisin lukea muitakin hänen kirjojaan, ainakin kirjaa Järki ja tunteet on kehuttu paljon.
Lisäksi luin (äidinkielen opettajan pakottamana) Väinö Linnan Tuntemattoman Sotilaan, joka oli todella hyvä. Omasin jo ennen kirjan lukua pientä kiinnostusta Toista Maailmansotaa kohtaan, ja tarina tavallisten rivisotilaiden näkökulmasta oli kyllä upea. Alku oli toki vähän hidastempoista, ja oli vaikeaa muistaa hahmoja, mutta vähitellen siitä alkoi pitää, ja kirjan loppupuolella oli jo ihan koukussa :).

Monte-Criston jälkeen aion lukea mm. Brontën sisarusten kirjoja (Otavalta tulee tänä keväänä Humiseva Harju uutena painoksena!), Anne Frankin päiväkirjan, Liisan Ihmemaassa ... Ehkä myös Kolme Muskettisoturia sekä Rikoksen ja Rangaistuksen (Ainakin tätä on täällä kehuttu, joten en usko, että näin moni olisi väärässä :D). Myös Tuulen Viemää on sellainen kirja, joka kiinnostaa. Klassikkoautomaatti ehdotteli minulle myös mm. Dorian Grayn muotokuvaa, jota sinäänsä voisin kokeilla. Huu, paljon luettavaa!

Yhdyn hantzaan siinä, että miellän ainakin itse klassikot sellaisiksi kirjoiksi, jotka ovat olleet aikansa "mullistavia teoksia". Siis sellaisia kirjoja, jotka ovat tuoneet jollain tapaa esille erilaisia näkökulmia, jotka ovat "uudistaneet kirjallisuutta" tms.

edit. Kotiopettajattaren romaani on nyt luettuna, oli ihan hyvä :). Tykkään Austenista silti enemmän - Kotiopettajattaressa minua häiritsi minä-kertoja ja päähenkilö yleensä ;P. Dorian Grayta luen tällä hetkellä, se on ollut tähän mennessä hyvä. Todella mielenkiintoinen. Lisäksi luen Waltarin Turmsia, en tiedä lasketaanko sitä klassikoksi vaiko ei. Ehkä ei, mutta mainitsenpahan nyt silti. Ei ole ollut mikään erityisen vaikuttava lukukokemus, mutta olen jo loppusuoralla, joten kyllä tämä tästä ...

lenorca

  • Ankeuttaja
Klassikot
« Vastaus #24 : Huhtikuu 06, 2006, 00:06:42 »
Klassikot kiehtovat, uskoakseni ne eivät ole titteliänsä turhaan ansainnut. :) Jostain syystä koen klassikot raskaina, historiallisina teoksina, vaikka klassikoita löytyy hyvinkin monitasoisia. Esimerkiksi Jane Austenin kirjat koen klassikoina, mutta eivät ne kyllä erityisen raskaita ole. :D
Niinsanotuista klassikoista olen lukenut Sinuhen, Kärpästen herran, Kotiopettajattaren romaanin, Ylpeyden ja Ennakkoluulon ja varmaan muitakin joita en nyt muista. Jokainen oli itsessään antoisa, olivat lukemisen arvoisia. Olen yrittänyt lukea Seitsemän veljen, mutta se tuntui liian raskalta minullekin. :D Noita sota-aikaan sijoittuvia kirjoja en tällä hetkellä henkisestikään halua lukea. Sen sijaan Tolstoin ja Dickensin hyvinkin voisin kuvitella lukevani. Mahdollisesti jopa jonkun Päätalon. Samaten Monte Criston kreivin, Kolmen muskettisokerin ja ehkäpä muitakin. :)

Klassikoiksi miellän mm. suomalaisesta kirjallisuudesta Sinuhe Egyptiläisen, Täällä pohjantähden alla, Tuntemattoman sotilaan, Seitsemän veljen...
Ulkomaisista tulee mieleen Kärpästen herra, Austenit, Tolstoit, Dickensit.