Kirjoittaja Aihe: Twilight-saaga (SPOILAA) (vol. 3)  (Luettu 2260 kertaa)

0 vuotislaista ja 1 Ankeuttaja kyttää tätä aihetta.

Poissa Zenzibar

  • Pelastaja katsoi profiiliaan ja läikytti teetä pöydälle
  • Aurori
  • *
  • Sukupuoli: Noita
  • kesäinen-eskapisti-merirosvo-jedi-söpö-skotti
    • Home sweet home
  • Pottermore: BloodNight6399
  • Tupa: Mary Sue
Twilight-saaga (SPOILAA) (vol. 3)
« : Helmikuu 04, 2011, 14:44:28 »
Edellinen topic ehti taas paisua järkyttäviin mittoihin ja laskelmieni mukaan tämä olisi sitten topic vol.3.

Jatkakaa ihmeessä ja muistakaa perustella mielipiteenne, ettei mene vallan riitelyksi ;) :D
"You're only given a little spark of madness. You mustn't lose it." -Robin Williams

Poissa Neithan

  • Vuotislainen
Vs: Twilight-saaga (SPOILAA) (vol. 3)
« Vastaus #1 : Marraskuu 30, 2011, 16:51:30 »
Tarinani: eräänä kesäpäivänä ajoimme äitini kanssa kirjakauppaan ja ostimme kolme vampyyrikirjaa; Houkutuksen, Uudenkuun ja Epäilyksen. Sitä ennen olin eräänä ihanana iltana katsonut puolisiskoni kanssa Twilightin leffateatterissa ja ihastunut siihen täysin. Aloin lukemaan tuona kesäpäivänä ensimmäistä osaa eli Houkutusta jo autossa. Kirja tempaisi minut välittömästi mukaansa. Luin 2-3 päivän sisällä kaikki kolme kirjaa ja olin täysin myyty. En ollut ennen ollut erityisen kiinnostunut vampyyreista, mutta tämä herätti minut siihen. Huumaa kesti muistaakseni muutaman kuukauden ajan ja sitten tulinkin nettiin lukemaan ihmisten teräviä mielipiteitä.

Huuma päättyi aika nopeasti. Luin kuinka katala ihminen Meyer on, kuinka kaikki hahmot ovat pinnallisia ja kuinka tökkivää kieltä kirjassa käytettiin. Se palautti minut maanpäälle, koska tajusin väittämien olevan jossain määrin totta. En alkanut inhoamaan Twilight-sarjaa, vaikka sitä hieman pilkkasinkin ja suhtauduin siihen ivallisesti. Luin kuitenkin yhä kirjoja samalla innolla, vaikkakin paljon kriittisemmin ja katsoin leffoja, luin fanfictionia, luin artikkeleita näyttelijöistä ja niin edespäin. Sitten menin viime lauantaina katsomaan Aamunkoin elokuviin ja... rakkauteni sarjaan palasi.

Mielestäni suurin osa negatiivisista väitteistä on aika perusteettomia. Kirjat omaavat hyvän tarinan ja hienot hahmot, kuten Aro ja Jacob. Se ei ole täydellinen, mutta mielestäni Aamunkoikin on jo aika taidokkaasti kirjoitettu. Onhan se vähän hölmöä, että kaikki päättyy niin täydellisesti, mutta sehän on fantasiaa. Aika moni naispuolinen lukija pystyy varmaankin asettamaan itsensä Bellan asemaan ja tätä on pidetty tarkoituksenakin... No miksi häneen sitten pitäisi ihastua joku ruma köntys? Pitäisikö kaikkien ajatella että "tuon parempaa en kuitenkaan voisi saada, joten..." Vai rakastuuko häneen salaperäinen, ristiriitainen vampyyri? Mielestäni viimeinen vaihtoehto on paljon parempi kaikin puolin.

Poissa velhokarkki

  • Yksi Weasleyn serkuista
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Pottermore: LumosMoon200
  • Tupa: Rohkelikko
Vs: Twilight-saaga (SPOILAA) (vol. 3)
« Vastaus #2 : Joulukuu 01, 2011, 18:34:03 »
Vitosluokalla ollessani minulla oli n. 5-6 kuukauden mittainen "Twilighthuuma". Ensimmäinen kirja tuli luettua 4-5 kertaa, Uusikuu ehkä kolmesti ja Epäilys kerran. Aamunkoi jäi kokonaan kesken.
Epäilystä lukiessa innostus todellakin lopahti; tarina oli tökkivää, hahmot pinnallisia ja yksitoikkoisia ja juoni aika huonosti rakennettu. Varsinkin Potterit lukeneena odotin, että tämäkin olisi vähän monitasoisempaa fantasiaa, mutta teksti muistutti lähinnä minun kirjoittamiani novelleja (ja minä olen tosi huono kirjoittamaan mitään. :D)

Eniten minua häiritsee nuo leimaantumisjutut ja että ne ihmissudet eivät lopuksi sitten edes olleetkaan ihmissusia. Se tekee tarinasta ja sen kulusta mielestäni todella... Kökköä. (Tiedän, että sille olisi parempiakin sanoja, mutta tuo nyt kuvastaa ehkä parhaiten sitä tunnetta joka minulle kirjoista tulee. :D)

Yritän aina olla vertaamatta Stephenie Meyeriä ja Twilightia muihin kirjailijoihin ja kirjoihin, mutta se on kovin vaikeaa, kun mielipiteet muotoutuvat yleensä juuri vertailun pohjalta. Mutta ehkäpä kokonainen mielipiteeni Twilightista on se, että juoni on minun makuuni ehkäpä liian ennalta-arvattava, lattea ja siirappinen. Lisäksi Stephenie Meyer ei ole kovin häävi kirjoittaja, teksti on paikoin todella huonoa suoraansanottuna. Ensimmäinen kirja tosin ei ole niin paha, siinä on ihan hyvä juoni ja tarina kulkee hyvin. Minusta Houkutus olisi voinut jopa olla ihan hyvin ainoakin kirja.

Yksi asia, jota suoraansanottuna Twilightissa vihaan on se, että minusta se antaa nuorille tytöille käsityksen, että nainen ei ole mitään ilman miestä. Bella ei ole mikään vahvatahtoinen päähenkilö vaan oikeastaan aika ärsyttävä ja yksiuloitteinen.

Mutta ehkä tähän on hyvä lopettaa tämä mielipiteen jakaminen. :D
"Miksi kukaan muka tahtoo juhlia kuolinpäiväänsä?" ihmetteli Ron, joka teki taikajuomien kotiläksyjä ja oli pahalla päällä. "Kuulostaa kuolettavan masentavalta, jos saan sanoa."

Poissa Narnia

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Velho
Vs: Twilight-saaga (SPOILAA) (vol. 3)
« Vastaus #3 : Maaliskuu 28, 2012, 09:29:18 »
Olen vasta ensimmäisessä kirjassa menossa,lopussa kuitenkin,täytyy sanoa,että Bellan ja Edwardin rakkaus toisiaan kohtaan on aika kivaa luettavaa. Minä kyllä aavistin,että kun kirja on kirjoitettu Bellan silmin ja näkökulmasta,niin kirjassa hehkutettaisiin Edwardin täydellisyyttä yms.,mutta että koko ajan ihastumisen jälkeen. Toivoisin,että joskus joku kirjoittaisi uudelleen Twilight-sarjan Edwardin silmin ja hehkuttaisi Bellan kauneutta ja kaikkia hänen hyviä puoliaan. Mutta muuten kyllä Twilighteissa on kiinnostavat hahmot ja sattumukset. On vielä kivempaa lukea niitä kirjoja,kun laittaa Bellan tuutulaulun (Bella's lullaby) soimaan. :)

Kuitenkin huolimatta kirjan Edwardiin kohdistuvasta hehkutuksesta,aion lukea kirjasarjan kaikki muutkin kolme kirjaa.

Houkutuksen arvosana:4/5

Kysymys:(sori offia,mutta...) Jatkuuko Edwardin hehkutus läpi sarjan,jos niin,lieveneekö se sarjan edetessä?

Poissa Zenzibar

  • Pelastaja katsoi profiiliaan ja läikytti teetä pöydälle
  • Aurori
  • *
  • Sukupuoli: Noita
  • kesäinen-eskapisti-merirosvo-jedi-söpö-skotti
    • Home sweet home
  • Pottermore: BloodNight6399
  • Tupa: Mary Sue
Vs: Twilight-saaga (SPOILAA) (vol. 3)
« Vastaus #4 : Maaliskuu 28, 2012, 09:34:06 »
Narnia:

Tietääkseni Meyer on kirjoittanut ainakin Houkutuksen myös Edwardin näkökulmasta :) Olikohan kirjan nimi Midnight Sun tai joku tuollainen. En tosin ole varma onko sitä vielä julkaistu, jossain vaiheessa siitä oli tainnut vuotaa osia nettiin, ja Meyer saattoi jopa jättää sen kirjoittamatta loppuun.

Ja ikävä kyllä, Edwardin hehkutus jatkuu ihan viimeisen kirjan viimeisille sivuille asti. Että kannattaa varautua henkisesti :P
"You're only given a little spark of madness. You mustn't lose it." -Robin Williams

Poissa anji

  • 4. silopeikko
  • Vuotislainen
  • Tupa: Puuskupuh
Vs: Twilight-saaga (SPOILAA) (vol. 3)
« Vastaus #5 : Huhtikuu 04, 2012, 22:59:33 »
Narnia:

Tietääkseni Meyer on kirjoittanut ainakin Houkutuksen myös Edwardin näkökulmasta :) Olikohan kirjan nimi Midnight Sun tai joku tuollainen. En tosin ole varma onko sitä vielä julkaistu, jossain vaiheessa siitä oli tainnut vuotaa osia nettiin, ja Meyer saattoi jopa jättää sen kirjoittamatta loppuun.

Midnight Sunin kohtalosta tosiaan en ole miekään varmaa tietoa löytänyt, mutta ilmeisesti Meyer ainakin jossain vaiheessa on pitänyt taukoa siitä, joskaan ei täysin luopunut aikeestaan vielä kirjoittaa ja julkaista teosta. Jatkoa tuolle sitten ei ole luvassa.

~anji~

Sab

  • Ankeuttaja
Vs: Twilight-saaga (SPOILAA) (vol. 3)
« Vastaus #6 : Huhtikuu 09, 2012, 12:36:18 »
Meyerin omilla kotisivuilla kirjailija kyllä sanoo, että kirja tulee valmistumaan jossain vaiheessa, mutta hän on äärimmäisen loukkaantunut jonkun leviteltyä raakakopiota laittomasti netissä. Samasta paikasta löytyy myös kivasti ensimmäinen Midnight Sunin luku.

Poissa Minsku

  • Albuksen kaartin jäsen
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Magic is inside my heart
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Twilight-saaga (SPOILAA) (vol. 3)
« Vastaus #7 : Huhtikuu 09, 2012, 18:45:50 »
Vitosluokalla ollessani minulla oli n. 5-6 kuukauden mittainen "Twilighthuuma". Ensimmäinen kirja tuli luettua 4-5 kertaa, Uusikuu ehkä kolmesti ja Epäilys kerran. Aamunkoi jäi kokonaan kesken.
Epäilystä lukiessa innostus todellakin lopahti; tarina oli tökkivää, hahmot pinnallisia ja yksitoikkoisia ja juoni aika huonosti rakennettu. Varsinkin Potterit lukeneena odotin, että tämäkin olisi vähän monitasoisempaa fantasiaa, mutta teksti muistutti lähinnä minun kirjoittamiani novelleja (ja minä olen tosi huono kirjoittamaan mitään. :D)

Eniten minua häiritsee nuo leimaantumisjutut ja että ne ihmissudet eivät lopuksi sitten edes olleetkaan ihmissusia. Se tekee tarinasta ja sen kulusta mielestäni todella... Kökköä. (Tiedän, että sille olisi parempiakin sanoja, mutta tuo nyt kuvastaa ehkä parhaiten sitä tunnetta joka minulle kirjoista tulee. :D)

Yritän aina olla vertaamatta Stephenie Meyeriä ja Twilightia muihin kirjailijoihin ja kirjoihin, mutta se on kovin vaikeaa, kun mielipiteet muotoutuvat yleensä juuri vertailun pohjalta. Mutta ehkäpä kokonainen mielipiteeni Twilightista on se, että juoni on minun makuuni ehkäpä liian ennalta-arvattava, lattea ja siirappinen. Lisäksi Stephenie Meyer ei ole kovin häävi kirjoittaja, teksti on paikoin todella huonoa suoraansanottuna. Ensimmäinen kirja tosin ei ole niin paha, siinä on ihan hyvä juoni ja tarina kulkee hyvin. Minusta Houkutus olisi voinut jopa olla ihan hyvin ainoakin kirja.

Yksi asia, jota suoraansanottuna Twilightissa vihaan on se, että minusta se antaa nuorille tytöille käsityksen, että nainen ei ole mitään ilman miestä. Bella ei ole mikään vahvatahtoinen päähenkilö vaan oikeastaan aika ärsyttävä ja yksiuloitteinen.

Mutta ehkä tähän on hyvä lopettaa tämä mielipiteen jakaminen. :D

Tuli vaan tossa mieleen, että onko kukaan twilightin huonoa tekstiä moittineista lukenut englanninkielistä versiota? Voisiko koko ongelma ollakkin suomentajassa. En tiedä voiko asia olla näin, se tuli vain mieleeni...
Ja minun mielestäni kirjat eivät ole kovinkaan hyviä, jos sen päähenkilöön ei pysty samaistumaan. Samaistuminen on kuitenkin melko vaikeaa jos päähenkilön luonteen piirteitä toitotetaan liikaa samoin myös ulkonäössä, tämä oli kirjassa hyvää, sitä ei kuvailtu oikein tarkasti. Ja Bella on nuori lukiolaistyttö, enkä usko että kovin moni pystyisi samaistumaan kovin 'vahvatahtoiseen' päähenkilöön, eikä äitinsä puolesta kuoleminen ole mielestäni kovin tahdotonta. Tai siis ehkä jonkun mielestä Bellan olisi pitänyt jatkaa Edwardin lähdön jälkeen kuin mitään ei olisi tapahtunut tai Edwardille kirjoitettuja vuorosanoja lainaten, kuin häntä ei olisi koskaan ollutkaan. Tarinan idea on kuitenkin kuvata Bellan ja Edwardin välistä rakkautta, joka elää ikuisesti ja se olisi menettänyt hohtonsa jos he olisivat olleet täysin 'ehjiä' ilman toisiaan. Mun mielestä Twilight ei anna semmoista kuvaa, ettei tyttö olisi mitään ilman miestä. Mielestäni se opettaa tavallaan myös arvostamaan itseään ja ymmärtämään että jokainen on 'täydellinen' (en tarkoita roolimallillisesti) juuri omana itsenään. Ja ennen kuin alkaa arvostella kirjaa kannattaa lukea koko sarja. En nyt voisi sanoa, että Viisasten kivikään pakottaa suoranaisesti lukemaan Salaisuuksien kammion. Tottakai Harry Potter on sujuvammin kirjoitettu. Molemmilla on omat kannattajansa ja monet pitävät kummastakin. Ja on inhottavaa lukea kritiikin rivien välistä, että kaikki jotka lukevat Twilightia/ pitävät siitä ovat ääliöitä!
       Tiedän kukaan ei ymmärtänyt mitään
« Viimeksi muokattu: Huhtikuu 09, 2012, 19:07:57 kirjoittanut Minsku »
"If you know, you need just ask. If you need ask, you can't never know"
-Helena Ravenclaw in Dealthy Hallows

Poissa Hirmu

  • Kirjekyyhky
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Teepannu on muuttunut mäyräksi!
  • Pottermore: FlightLumos2
  • Tupa: Puuskupuh
Vs: Twilight-saaga (SPOILAA) (vol. 3)
« Vastaus #8 : Huhtikuu 10, 2012, 16:58:35 »
Olen lukenut Houkutuksen ja Uusikuun ja tarkoituksena olisi lukea joskus loputkin kirjat, vaikka tiedänkin melko tarkkaan mitä niissä tapahtuu. Mielestäni sarjan alkuasetelma on mielenkiintoinen ja siitä olisi voinut saada paljon enemmän irti, jos kirjailija olisi suunnitellut tarinan paremmin alusta loppuun, miettinyt mitä arvoja oikeasti haluaa tuoda siinä esille ja pitäytynyt luomissaan säännöissä. Nyt sarja on täynnä epäloogisuuksia ja sen pääviesti tuntuu tosiaan olevan, ettei nainen voi pärjätä ilman miestä.

Tuli vaan tossa mieleen, että onko kukaan twilightin huonoa tekstiä moittineista lukenut englanninkielistä versiota? Voisiko koko ongelma ollakkin suomentajassa. En tiedä voiko asia olla näin, se tuli vain mieleeni...
Olen lukenut ne kaksi ekaa kirjaa suomeksi mutta nähnyt myös pätkiä englanninkielisistä. Mielestäni suomentajaa ei voi huonosta tekstistä syyttää; välillä jopa tuntuisi kuin suomentaja olisi kaunistellut joitakin virkkeitä, jotka alkuperäisteoksessa ovat kömpelöitä. Mutta kokonaisia kirjoja en ole englanniksi lukenut, joten tämä on vain saamani mielikuva.

Ja minun mielestäni kirjat eivät ole kovinkaan hyviä, jos sen päähenkilöön ei pysty samaistumaan. Samaistuminen on kuitenkin melko vaikeaa jos päähenkilön luonteen piirteitä toitotetaan liikaa samoin myös ulkonäössä, tämä oli kirjassa hyvää, sitä ei kuvailtu oikein tarkasti. Ja Bella on nuori lukiolaistyttö, enkä usko että kovin moni pystyisi samaistumaan kovin 'vahvatahtoiseen' päähenkilöön, eikä äitinsä puolesta kuoleminen ole mielestäni kovin tahdotonta. Tai siis ehkä jonkun mielestä Bellan olisi pitänyt jatkaa Edwardin lähdön jälkeen kuin mitään ei olisi tapahtunut tai Edwardille kirjoitettuja vuorosanoja lainaten, kuin häntä ei olisi koskaan ollutkaan. Tarinan idea on kuitenkin kuvata Bellan ja Edwardin välistä rakkautta, joka elää ikuisesti ja se olisi menettänyt hohtonsa jos he olisivat olleet täysin 'ehjiä' ilman toisiaan. Mun mielestä Twilight ei anna semmoista kuvaa, ettei tyttö olisi mitään ilman miestä. Mielestäni se opettaa tavallaan myös arvostamaan itseään ja ymmärtämään että jokainen on 'täydellinen' (en tarkoita roolimallillisesti) juuri omana itsenään.
Itse en samaistu Bellaan (vaikka muistutan häntä ulkonäöllisesti ja luen kirjoja) enkä edes haluaisi samastua henkilöön, jonka jatkuvasti todetaan olevan poikaystäväänsä heikompi ja huonomman näköinen, joka ei pärjää ilman miestä ja joka löytää valittamisen aihetta lähes joka asiasta. Tietynlainen epävarmuus on tietenkin useimmille samaistuttavaa, minullekin, mutta olisi kiva jos Bella edes kasvaisi sarjan aikana ja muuttuisi kokemustensa myötä itsevarmemmaksi henkilöksi. Bella alkaa pitää itseään kauniina ja arvokkaana vasta muututtuaan vampyyriksi; minusta se ei kerro, että jokainen on arvokas omana itsenään. Päinvastoin se kertoo, että sinun on muututtava kelvataksesi itsellesi. Jos Bella olisi ollut tyytyväinen Edwardin kanssa omana (ihmis)itsenään, se olisi IMO antanut viestin, että jokainen kelpaa sellaisena kuin on.
Ja tuohon Edwardin lähtöön: olisihan se ollut epäuskottavaa, jos Bella olisi tosiaan jatkanut kuin Edwardia ei olisi ollutkaan. Kuitenkin hänen käytöksensä (katatonisuus, täysi eristäytyminen ystävistä, holtiton käyttäytyminen Edwardin äänen kuulemiseksi) oli kaikkea muuta kuin tervettä. Varmasti on ihmisiä jotka menevät sekaisin / muuttuvat itsetuhoisiksi poikaystävän jätettyä, mutta tällaista käytöstä ei pitäisi ihannoida. Olisi hyvä jos Bella edes tajuaisi tehneensä tyhmästi, hakisi ehkä ammattiapua ja oppisi ymmärtämään olevansa arvokas ilman miestäkin. Mutta ei, hän katuu kalliohyppelyään vain koska se sai Edwardin melkein tappamaan itsensä. Ja kun Edward sitten palaa takaisin, Bella ottaa jätkän muitta mutkitta takaisin ja tuntuu olevan taas samassa huumavaiheessa kuin ennen eroakin. Luulisi että kaiken tapahtuneen jälkeen tyttö suhtautuisi Edwardiin eri tavalla, ei enää niin palvoen ja sokeasti luottaen. Terveeseen suhteeseen kuuluu huumavaiheen "ylipääseminen" sekä ongelmat ja niiden ratkominen yhdessä, mutta Bella ja Edward tuntuvat olevan siinä huumavaiheessa ikuisesti. Niin ja IMO itsensä voi hyväksyä ja silti rakastaa toista puhtaasti ja kaikesta sydämestään. Sanotaanhan myös, että on opittava rakastamaan itseään, ennen kuin voi rakastaa ketään muuta.

Ei minulla ole mitään Twilight-faneja vastaan ja tavallaan ymmärrän miksi sarjasta pidetään (tuli itsellenikin jossain vaiheessa Houkutusta pieni awws-olo). Kuitenkin se minua karmii, että jotkut pitävät Edwardin ja Bellan suhdetta täydellisenä, esimerkillisenä romanssina ja toivovat löytävänsä aivan Edwardin kaltaisen poikaystävän. :D Itse ainakin järkyttyisin jos tietäisin poikaystäväni murtautuneen talooni katselemaan nukkumistani ennen kuin olen edes tavannut hänet... tai jos huomaisin hänen rikkoneen autoani niin etten pääse tapaamaan parhaita ystäviäni. Siinä vaiheessa ainakin pysähtyisin miettimään, että onkohan tämä suhde ihan tasapainossa ja kannattaako siihen jäädä.
« Viimeksi muokattu: Huhtikuu 10, 2012, 17:07:07 kirjoittanut Hirmu »

Poissa Minsku

  • Albuksen kaartin jäsen
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Magic is inside my heart
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Twilight-saaga (SPOILAA) (vol. 3)
« Vastaus #9 : Huhtikuu 11, 2012, 17:59:25 »
Hirmun viestissä oli todenperäisyyttäkin ja ymmärrän hyvin hänen kantansa... Mutta alunperinhän tämä on kuintenkin kirjoitettu vain viihteeksi kirjailijalle, eikä kirjailija ole itseleen kirjoittaessaa välttämättä pyrkinyt tuomaan esille erityisesti mitään arvoja. Milloin kirjasarjassa Bellan todetaan olevan Edwardia huonompi, muuten kuin omassa ajatusmaailmassaan? Tietenkin Bellan käytös oli täysin holtitonta Edwardin lähdön jälkeen, mutta en koe, että sitä olisi missään tilanteessa ihannoitu, jos ihannoinniksi ei luokitella tilanteen kirjoittamista. Jos Edward olisi lähenyt omista syistään, olen varma ettei Bella olisi niin helposti ottanut Edwardia takaisin, mutta Edward lähti vain, koska luuli siten suojelevansa tyttöä. Edward rikkoi Bellan auton vain ja ainoastaan, sillä hän pelkäsi ettei Bella olisi turvassa Ihmissusien luona. Ewardhan on alusta alkaen ollut hiukan yli-suojelevainen Bellaa kohtaan ja tunnustaa itsekkin suojelun halunsa Houkutuksessa. Minäkin kyllä pysähtyisin tuossa tilanteessa ajattelemaan, että onko suhde tasapainoinen ja ovatko sen kummatkin osapuolet tasavertaisia keskenään. Edwardin ja Bellan suhteessahan näin ei ole, vaan Edward on selvästi vahvempi ja Bella haluaa muuttua, sillä rakastaa Edwardia ja haluaa heidän olevan suhteensa olevan tasapainoinen ja heidän olevan keskenään tasavertaisia. Houkutuksessa Bella sanoi: "Se vain tuntuu jotenkin järkevältä, heidän täytyy olla tasaveroiset, heidän täytyy pelastaa toisiansa tasaveroisesti" (ei varmaan mennyt sana tarkkaan noin), silloin, kun hän ensimmäistä kertaa pyysi Edwardia muuttamaa itsensä. Miksi Edward kieltäytyy Bellan pyynnöstä? Sillä hän ei tahdo nähdä Bellan kärsivän myrkystä, tai halusta tappaa vieressään istuva ihminen, ei, jotta hän saisi olla aina Bellan tarvitsema sankari. Mielestäni Bella pärjää mainiosti ilman miestä ennen, kuin rakastui Edwardiin. Mistä aiheista Bella on löytänyt valittamista? Ja mitkä säännöt kirjailija oikeastaan kirjasarjalle loi? Voi hyvin olla ettei vika ole kirjojen suomentajassa vaan oikeasti kirjailijassa, siihen en osaa puolustukseksi sanoa kuin, että se oli/ne olivat Stephenie Meyerin ensimmäiset kirjat. Joku leikkitteli aikaisemmin roolien vaihdolla, jolloin Bella olisi ensin pelastanut Edwadin, seuraavaksi Edward Bellan, jonka jälkeen olisi taas ollut Bellan vuoro ja viimeisessä kirjassa Edward olisi pelastanut kaikki, jotka olivat tulleet todistamaan Renesmeen puolesta. Mikäli Edward olisi saman tarinan mukaa ihminen (Bellan ollessa vampyyri), hän näyttäisi mielestään aina vähäisemältä kuin tyttöystävänsa ja koko tarina olisi muutenkin ollut sama kaikkine juonen käänteineen, olisiko siitä syntynyt kuva, ettei mies pärjää ilman naista? Mitä epäloogisuuksia tarina on täynnä, kertokaa minullekkin!! Bella katuu kalliohyppelyä, sillä hänen rakastamansa mies melkein tappoi itsensä. Mitä muuta hänen olisi pitänyt katua, hän ei kuitenkaan yrittänyt tapaa itseään, sitäkö, että hän halusi kuulla Edwardin äänen? Milloin Bella olisi ajatellut edes, ettei olisi arvokas ilman miestä? Bella ei halunnut vampyyriksi voiman, kauneuden tai minkään muun fyysisen seikan takia, vain, jotta voisi olla Edwardin kanssa ikuisesti, paitsi viimeisinä viikkoina ihmisenä ollesaan, hän halusi tulla vampyyriksi, sillä hän ei olisi muuten voinut synnyttää tytärtään, jota rakasti. Tottakai voi hyväksyä itsensä ja rakastaa silti toista enemmän kuin mitään muuta maailmassa ja niin pitääkin. Enkä pidä Edwardin ja Bellan suhdetta mitenkään täydellisenä, enkä tahtoisi todellakaan juuri sellaista poikaystävää, kuin Edward. Ainoa asia, jonka Edwardista tahtoisin omaan poikaystävääni on hänen hyväksyntänsä, hän hyväksyy Bellan minkä näköisenä tahansa ja rakastaa Bellaa tämän itsensä takia, kaikkine kompastumisineen päivineen. En usko kirjasarjan sen erityisemmin edustavan mitään arvoja. Loppujen lopuksi tämä on vain fantasia kirjasarja, josta kenenkään ei kuulu ottaa mallia.
"If you know, you need just ask. If you need ask, you can't never know"
-Helena Ravenclaw in Dealthy Hallows

Poissa Hirmu

  • Kirjekyyhky
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Teepannu on muuttunut mäyräksi!
  • Pottermore: FlightLumos2
  • Tupa: Puuskupuh
Vs: Twilight-saaga (SPOILAA) (vol. 3)
« Vastaus #10 : Huhtikuu 12, 2012, 01:17:00 »
Milloin kirjasarjassa Bellan todetaan olevan Edwardia huonompi, muuten kuin omassa ajatusmaailmassaan?
IMO se Bellan oma ajatusmaailma painaa aika paljon, kun kyseessä on minäkertoja ja lukija on ns. jumissa tässä ajatusmaailmassa. Bellahan vertaa jatkuvasti itseään Edwardiin ja toistelee, miten ei ole tarpeeksi hyvä Edwardille. Ja mainitseepa Edward itsekin muutamaan otteeseen Bellan hauraudesta sekä huokailee/naureskelee, kun Bella ei pystykään kaikkeen mihin hän.

Tietenkin Bellan käytös oli täysin holtitonta Edwardin lähdön jälkeen, mutta en koe, että sitä olisi missään tilanteessa ihannoitu, jos ihannoinniksi ei luokitella tilanteen kirjoittamista.
Itse laskisin sen ihannoinniksi siinä mielessä, että Bellaa ei missään vaiheessa oikeasti ravisteltu asian suhteen ja pantu tajuamaan, että tuo on väärä tapa selvitä sydänsurusta. Oli suorastaan oletus, että Sen Oikean jättäessä on käytännössä lakattava elämästä. Edwardinkaan itsemurhayrityksestä ei enää kummemmin puhuttu, vaan sitä tunnuttiin pitävän ihan normaalina reaktiona rakkaan kuolemaan. Kaiken kaikkiaan minulle jäi Uusikuu-kirjasta olo, että tällä itsetuhoisella käytöksellä vain todisteltiin rakkautta toista kohtaan ja että se olisi jotenkin tosirakkauden merkki, jos haluaa kuolla kun toinen ei enää ole vierellä.

Edward rikkoi Bellan auton vain ja ainoastaan, sillä hän pelkäsi ettei Bella olisi turvassa Ihmissusien luona. Ewardhan on alusta alkaen ollut hiukan yli-suojelevainen Bellaa kohtaan ja tunnustaa itsekkin suojelun halunsa Houkutuksessa.
Minusta on hassua, että Edward pitää ihmissusia noin valtavana uhkana Bellalle, mutta antaa tämän kuitenkin hengata vampyyriperheensä kanssa. :D Jasperhan meinasi jo kerran tappaa Bellan, ja oli siinä ilmeisesti muillakin itsehillintä vähällä pettää. Mutta joo. Suojelunhalun sinällään ymmärtää, mutta tuonkaltainen väkipakolla eristäminen on minusta liikaa. Se olisi ollut okei, jos Bella olisi juurikin pysähtynyt ajattelemaan asiaa ja edes jollain tavalla osoittanut Edwardille, ettei pidä tämän käytöstä reiluna. Se minua juuri eniten karmii, että tätä auton hajottelua sun muuta pidetään enemmän romanttisena kuin ylisuojelevana/mustasukkaisena käytöksenä.

Mistä aiheista Bella on löytänyt valittamista?
Forksiin muuttamisesta. Isän ostamasta autosta. Siitä, että koulukaverit yrittävät olla kilttejä ja tutustua häneen... Minulla on tunne että Bella valittaa puoleksi työkseen ja on vähän väliä mutisemassa tai nurisemassa jostakin. :D (Kyllähän monet teini-ikäiset valittavatkin paljon, mutta eikös Bellasta sanottu että hän olisi jotenkin erityisen kypsä ikäisekseen.)

Ja mitkä säännöt kirjailija oikeastaan kirjasarjalle loi?
Viittasin esim. sääntöön, että vampyyrit eivät voi lisääntyä ja ettei heidän kehonsa pysty mukautumaan muutoksiin. Mutta Aamunkoissa Edward ja Bella sitten saavatkin lapsen. Edwardin ei pitäisi pystyä saamaan erektiota, koska hänen verensä ei kierrä, eikä siemennesteenkään kaiken järjen mukaan pitäisi säilyä vampyyriksi muuttumisen jälkeen.

Mikäli Edward olisi saman tarinan mukaa ihminen (Bellan ollessa vampyyri), hän näyttäisi mielestään aina vähäisemältä kuin tyttöystävänsa ja koko tarina olisi muutenkin ollut sama kaikkine juonen käänteineen, olisiko siitä syntynyt kuva, ettei mies pärjää ilman naista?
Ymmärrän mitä ajat takaa. Feministinhän on helppo vetää herne nenään, jos nainen kuvataan kaikin puolin heikommaksi, mutta toisinpäin se olisi varmaan monelle vain plussaa. :D No joo. Olen kyllä sitä mieltä, että tarina olisi edelleen tylsä, jos vain toinen osapuoli on supervahva ja -kaunis, ja toinen sen kun voivottelee vieressä. Ja Uusikuun säädöstä saisi edelleen sen kuvan, että ihminen ei voi elää ilman kumppania, jos ei nyt suoraan sitä että mies ei ole mitään ilman naista. :D

Kun tähän ajatusleikkiin nyt lähti, niin pakko tuoda vielä yksi näkökulma sukupuolien vaihtoon liittyen. Eli jos Edward tosiaan olisi ihminen ja hehkuttaisi jatkuvasti vampyyri-Bellan ulkonäköä, ihania silmiä, huulia, muotoja... siitäkös riemu ratkeaisi. Varmasti enemmän kuin monet olisivat tuohtuneita siitä, miten naisesta puhutaan seksiobjektina. Kyllähän nytkin on kritisoitu sitä, miten paljon Bella arvioi toisia ulkonäön perusteella, mutten muista kuulleeni kenenkään raivoavan siitä, että miehet nähtäisiin Twilightissa pelkkinä kuumina seksipakkauksina. :D

Eli siis pointti yritti olla, että tajuan hyvin kantasi sukupuolirooliasiaan; jos Meyer olisi valinnut sukupuolet eri tavalla, hänen saamansa kritiikki olisi varmasti erilaista. Koska naiset ovat joutuneet (ja joutuvat usein yhä) taistelemaan asemastaan tasaveroisina miesten rinnalla, heikkoihin naishahmoihin kohdistuu väistämättä enemmän kritiikkiä.

Mitä epäloogisuuksia tarina on täynnä, kertokaa minullekkin!!
Noh, vampyyrien lapsenteosta jo mainitsin. Sitten olen ihmetellyt tätä: vampyyrien ei tarvitse hengittää. Edwardin mukaan, jos ei hengitä, lakkaa myös haistamasta. Miksi sitten vampyyrien on niin vaikeaa olla Bellan lähellä, kun tämä vuotaa verta? Kaikki voisivat vain lakata hengittämästä (varmuuden vuoksi vaikka koko Bellan läsnäolon ajaksi) eivätkä siten haistaisi veren tuoksua.
Sitten on Alicen ennustajakyky, joka tuntuu toimivan aivan mielivaltaisesti. Hän näkee Bellan hypyn kalliolta sekä Edwardin itsemurha-aikeet ja saa halutessaan Edwardista lisää näkyjä. Mutta hän ei näe ennalta esim. Bellan viiltohaavaa, joka aiheuttaa melkein tämän kuoleman. Jos hahmolle antaa tällaisen kyvyn, niin IMO sen pitäisi myös toimia johdonmukaisesti, ei niin että sillä viedään vain juonta suuntaan tai toiseen silloin kun on tarvis.
Myös muita pieniä epäloogisuuksia on tullut vastaan, mutta niistä(kin) on ihan kiitettävästi puhuttu edellisissä topiceissa, niin en tähän jaksa toistella kaikkea. :D Eiköhän tuossa tulleet ne häiritsevimmät.

Bella katuu kalliohyppelyä, sillä hänen rakastamansa mies melkein tappoi itsensä. Mitä muuta hänen olisi pitänyt katua, hän ei kuitenkaan yrittänyt tapaa itseään, sitäkö, että hän halusi kuulla Edwardin äänen? Milloin Bella olisi ajatellut edes, ettei olisi arvokas ilman miestä?
No minä ainakin katuisin sitä / järkyttyisin siitä, että olisin vaarantanut oman henkeni. :D Ehkä Bella ei sitten hypätessään halua kuolla, mutta ei hän kyllä myöskään hingu vedestä pois. Ennen pelastumistaan hän on jopa iloinen, että meinaa kuolla.
Ja toiseen kysymykseen, eikös Uusikuussa käy hyvinkin selväksi, ettei Bella anna enää mitään arvoa elämälleen, kun Edward on poissa? Vaarat eivät pelota häntä, koska elämä on käytännössä jo ohi. Neljä kuukautta ovat pelkkiä tyhjiä sivuja, koska Bellalla ei ole elämässään enää mitään. Bella tuntuu jatkavan elämäänsä vain Charlien takia, ei itsensä. Kuin hänellä ei olisi mitään arvoa pelkkänä itsenään.

En usko kirjasarjan sen erityisemmin edustavan mitään arvoja. Loppujen lopuksi tämä on vain fantasia kirjasarja, josta kenenkään ei kuulu ottaa mallia.
Totta, eikä tietenkään ole yksin kirjailijan syy, että osa lukijoista oikeasti uskoo tosirakkauden olevan juuri sitä mitä kirjoissa sanotaan ja ottaa niistä oppia. Mediahan se hypettää Twilightia vuosisadan rakkaustarinana ja Bellan ja Edwardin suhdetta jonakin, mitä tulee ihailla. Nuorimmat (ja joskus vanhemmatkin) lukijat ovat kuitenkin usein huonoja arvioimaan, mistä kannattaa ottaa mallia ja mistä ei, ja alkavat sitten pitää kirjassa esitettyä parisuhdetta jotenkin ihannesuhteena. Niitä vaikutteita kun tulee yhtä lailla huolimatta siitä, onko kirja fantasiaa vai jotain realistisempaa. Itse ainakin omaksuin pienempänä paljon arvoja Potter-kirjoista, ihailin hahmoja ja halusin olla heidän kaltaisensa, vaikka Potter-sarja taikamaailmoineen onkin paljon "fantasiamaisempi" kuin Twilight.

Uh, tulipa kamalasti quottailua.

Poissa Minsku

  • Albuksen kaartin jäsen
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Magic is inside my heart
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Twilight-saaga (SPOILAA) (vol. 3)
« Vastaus #11 : Huhtikuu 12, 2012, 17:08:10 »
Alice ei nähnyt Bellan viiltohaavaa, sillä hän näkee ihmisten/vanpyyrien päätökset, eikä tuo viiltohaava kuitenkaan ole kenenkään päätös. Vampyyrit pystyvät olla hengittämättä, mutta se aiheuttaa heille epämukavan tunteen, kuitenkin Jasper olisi pystynyt olla hengittämättä Bellan ollessa läsnä ja ainakin tämän saadessa haavan, tässä olet oikeassa. Edward luotti enemmän omiin adoptiosisaruksiinsa ja -vanhempiinsa, kuin ihmissusiin. Itsekkin olen tästä ymmälläni. Taustalla saattaa kuitenkin piillä myös osittain mustasukkaisuus, joka on koko Epäilys-kirjan aikana esillä. Edward mainitsee Bellan hauraudesta, jotta saisi tämän ymmärtämään kuinka suuressa vaarassa hän oli Edwardin seurassa. Tottakai Bellan oma ajatusmaailma on tärkeässä roolissa, kun käytetään minä kertojaa. Voi kuitenkin olla HUOM. VOI olla, että siinä yritetetään saada tajuamaan, että muut ihmiset (tai vampyyrit) arvostavat sinua sellaisena kuin olet, eikä sinun tarvitse muuttua heidän vuokseen, kuten tiedetään Edward olisi halunnut Bellan pysyvän ihmisenä, mutta Bella itse tahtoi muuttua. Hän sanoi Epäilyksessä: "Olen tuntenut itseni aina ulkopuoliseksi, kuin kirjaimellisesti kompastelisin elämäni läpi. Olen joutunut kohtamaan kuoleman, menetyksen ja tuskan sinun maailmassasi, mutta en ole koskaan tuntenut olevani vahvempi, koska se on myös minun maailmani". Charlie oli erittäin huolissaan Bellasta tämän käytöksen vuoksi Edwardin lähdön jälkeen ja yritti saada Bellan viettämään aikaansa ystäviensä kanssa ja lopulta uhkasi lähettää hänet takaisin äitinsä luo, tekeekö Charlie riittävästi, siihen en osaa vastata. Otetaan huomioon, että Edward aikoi tapaa itsensä syyllisyydestä, se ei välttämättä eikä varmastikkaan riitä syyksi, miksi siitä ei puhuttu. Muuta en osaa sanoa, kun en ole sitä itse kirjoittanut. Tietenkin tahto kuolla kun rakastettu ei ole enää vierellä, kuvastaa tosirakkautta, mutta aivan väärällä tavalla. Bella ei olisi tietenkään hypättyään saanut toivoa hukkuvansa. Mielestäni auton hajottelu ei ole romanttista, vaan täysin yli-suojelevaista ja mustasukkaista. Jotkut pitävät siitä, että heistä ollaan niin mustasukkaisia, itse en. Myöhemmin Bella meni Jacobin kanssa, vaikka Edward halusi, ja yritti estää. Bellalle oli suuri muutos muuttaa aina niin aurinkoisesta ja kuivasta Arizonan osavaltiosta lähes aina sateiseen ja pilviseen Forksiin. Mielestäni Bella jopa piti Charlien ostamasta autosta... Ainakin elokuvan perusteella, siitä kun luin kirjat on aikaa, jo jonkin verran, joten en voi olla varma. Bella piti itsekseen olosta, eikä tahtonut olla huomion keskipiste, siinä suhteessa olen melko saman lainen, enkä oikeastaa pidä siitä, jos täysin uudet ihmiset alkavat kysellä itsestäni ja perheestäni, mutta ymmärrän pointtisi. Kyllä, Bellan sanottii olevan erityisen kypsä ikäisekseen, en ymmärrä miksi. Bellan ja Edwardin lapsen saamiseen en osaa vastata, mutta olen samaa mieltä, kaiken järjen mukaan ei pitäisi, kuten sanoit. Ilmesesti kuitenkin erektio on mahdollinen. Minä en saa Uudestakuusta käsitystä, ettei ihminen voi elää ilman puolisoa, korkeintaan, että ihminen ei ole ns. 'täysi' ilman rakkautta. Totta, media antaa Twilghtista käsityksen, että se on jotain täydellistä ja tituleeraavat sen vuosisadan rakkaustarinaksi. Kuitenkin olisi hyvä miettiä, mistä media on saanut sen käsityksen. Twilight faneilta. Minä en väitä Twilightia ollenkaan täydelliseksi rakkaustarinaksi, en maailman parhaan kirjailijan kirjoittamaksi, enkä pidä sitä millään tavoin parhaana kirjasarjana maailmassa. Pidän siitä, koska mielestäni on kiehtovaa lukea fantasiaa ja uskoa se hetki kaikkeen yliluonnolliseen ja vielä kun se tapahtuu rakkauden puitteissa on sitä todella kiva ja mukava lukea. Olen siis monissa asioissa samaa mieltä, mutta ne eivät mielestäni tee Twilightista huonoa kirjasarjaa
« Viimeksi muokattu: Huhtikuu 12, 2012, 17:16:34 kirjoittanut Minsku »
"If you know, you need just ask. If you need ask, you can't never know"
-Helena Ravenclaw in Dealthy Hallows