Tuoreimmat viestit

Sivuja: 1 2 3 4 5 6 [7] 8 9 10
61
Anime / Vs: Pokémon
« Uusin viesti kirjoittanut Kynttiläkäärme Syyskuu 07, 2018, 12:12:57 »
Taidan olla samaa ikäpolvea kuin Samettiina, sillä Pokémon todellakin oli se hittijuttu ollessani jotain 8 v, eli noin 20 vuotta sitten. Lauantaiaamuni huipentui Pokémonien katsomiseen ja niitä tuli nauhoiteltua vhs-kasetille, leikittyä ite takapihalla, taiteltua lusikoita kuten Sabrina jaksoissa ja vaihdeltua pokékortteja ja kerättyä tarroja. Koko ekan kauden olen suomeksi saanut koneelleni netistä ladattua ja nyt kun sitä katsoin niin sarja tuntui välillä todella tylsältä, sillä jokaisen jakson juono oli lähes samanlainen. Rakettiryhmä oli lapsena minun kuin monen muunkin suosikki, mutta Jessien ja Jamesin toilailut toivat sarjaan vain huumoria, ne eivät oikein vieneet juonta eteenpäin. Oma nostalgisuutensa sarjassa kyllä on.

En muita kausia katsonut Pokémoneja ja elokuvustakin vain kolme ensimmäistä olen nähnyt. Koska Brock on hyviksistä suosikini, olin todella pettynyt 2 elokuvaan, missä hänet on korvattu jollain muutta tyypillä. Vulpix on minunkin suosikki pokémonini. Pokémon go pelin ilmestyessä katsoin siis tämän sarjan pitkästä aikaa ja täytyy myöntää, että se inspiroiminua Pokémon gon pelaamiseen. Peli jäi itellä vuodeksi tauolle kännykän vaihdon takia ja nyt kun sen kesällä uudestaan latasin olin aika pettynyt, kun Pokémoneja on jo liikaa, kun ei ole vainniitä 1 tyypin pokémoneja johon olen ite tottunut.

Pokémon kausia on tietääkseni animoitu ainakin 10 ja leffoja varmasti jo tuplat enemmän. Lastensarjaksi se on aika pitkäikäinen, mutten usko, että japanin ulkouolella muilla kuin muutaman ekan kauden faneilla tuskin on kannattajakuntaa.
62
Artistit / Vs: Backstreet Boys
« Uusin viesti kirjoittanut Kynttiläkäärme Syyskuu 07, 2018, 11:52:08 »
Olisiko tänä vuona, kun Youtubesta löysin bäkkärien jonkun uuden musavideon ja katsoin sitä sekalaisen nostalgiahämmennyksen turvin. Vanha Backstreet Boys fani sisälläni heräsi, samalla kuin katsoin videota järkyttyneenä. Kapaaleessa (jonka nimeä en nyt muista) ei ollut mitään imua, mutta ehkä eniten olin vain järkyttynyt vanhan kuinnon bäkkärien ulkonöstä. Nicilla parta, A.J. näytti juopolta ja ainoa joka oli vähänkin nuorekkaan oloinen oli Kevin, joka on porukan vanhin. Ei ei ei. Minule bacckarit on se vuoden 1998-1999 Everybody musiikkivideon hirviöt, Nick muumiona, A.J. hirviönä, Kevin vihreänä frankenstainena, Brian Ihmissutena ja Howie vampyyrina. Sellaisesta bacckareista minä tykkään ja saan nostalgiapärinöitä. Tämä uusi ei ole se Backstreet Bpys jonka minä tunnen. Olen edelleen kateellinen siskolleni, joka näki Bäkkkärit Hartwal areenalla 1999..
63
Musiikki / Vs: Koulun musiikin opetus
« Uusin viesti kirjoittanut Kynttiläkäärme Syyskuu 07, 2018, 11:46:12 »
Taidan kuulua niihin harvoihin joille ala-asteella ei tyrkitty nokkahuilua käteen. Koko kouluaikanani ei sitä tarvinnut opetella soittamaan. En tiedä mikä on musiikki kouluaineen syvällisin tarkoitus, mutta uskoisin sen olevan saada oppilaat kiinnostumaan ja innostumaan musiikista, ei niinkään opettamaan laulamista. Tykkäsin aian itse musiikin tunneista peruskoulussa, vaikka koinkin etten paljoa mitään niissä oppinut. Harmitti kovasti kun r-opetukseni oli viidennellä ja kuudennella luokalla musiikkitunnin päällä, sillä musiikkia oli yksi tunti viikossa ja se r-opetus kesti yleensäsen 20 minuuttia, joka oli juuri sen tunnin päällä.

Ala-asteella noin 1-4 lk aikana en muista olleen erillistä musiikkin opettajaa, vaan silloin laulettiin aina silloin tällöin muitten oppiaineiden yhteydessä. Joku laulukoekin taisi olla, saatiin jostain laulukirjasta itse valita kapple, jota opettaja soitti ja saattoi laulamisessa tukea mukana että jokainen uskalsi. Nämä tehtiin ihan yksi kerrallaan, ettei muita ollut kuuntelemassa. Taisin laulaa Jänöjussin mäenlaskun.

5-6 lkn aikana meillä oli naapuriluokan opettaja musiikinmaikkana, eikä hän mielestäni kamlaman hyvä ollut. Opettelimme vaativaa teoriaa, jota kukaan ei meinannut oppia. Luokkamme priimus, tyttö joka harasti musiikkia sai tuosta teoriakokeesta 7 ja kaikki muut arvosanoja 4-6. Tämä koe uusittiin, koska se oli yksinkertaisesti kaikille liian vaikea, mutta koepäivänä kun olin sairas en saanut sitä sittenuusia ja siksi musiikinnumeroni oli todella matala tuonna vuonna. Se oli todella epäreilua. Kokeessa kysyttiin paljon jostain klassisesta musiikista ja yksi koe kysymyksistä oli montako laulua laulettiin Sound Of Music elokuvassa. Katsoimme sitä musatunneilla ja laulut piti laskea. Vähän hankalaa oli, kun puolet tunneista oli siellä R-opetuksessa. Eikä tuo opettaja tietenkään sitä ottanut huomioon. Viimeisenä vuonna muistan meidän olleen paljon ihan musiikkiluokassa, jossa laulettiin Meksikon Pikajunaa ja Vanhoja Poikia Viiksekkäitä. Laulukoetta ei ollut, mutta jokainen sai tehdä esitelmän jostain artistista / bändistä ja tämän esitelmän pohjalta sai arvosanan. Musiikin numeroni nousi, kun tein pitkän esitelmän Backstreet Boyssista. Ihan viimeisellä musiikintunnilla pidettiin levyraati ja sen voitti ylivoimaisesti Jope Ruonansuu kappaleella Työnnä Kännykkä Hanuriin. Opettaja ei oikein pitänyt siitä, mutta kaikki pojat ja se tyttöjoukko joka ei välttänyt Britney Spearssista antoi äänensä Jopelle :)

Yläasteella musiikintunnit muuttui siinä mielessä, että ainoastaan lauelttiin jotain randomi kappaleita ja luokan pojat, joilla oli oma bändi soittivat. Yhden vartin koko yläasteikänä sain olla basson, rumpujen ja kitaran takana, eikä siinä ajassa kyllä mitään ehtinyt oppimaan. Laulukoe oli 7 luokalla ja sai laulaa porukassa jos halusi. Vedimme neljän tytön ryhmänä Dingon Levotonta Tuhkimoa ja opettaja kommentoi esitystä ihan kivaksi ja antoi jokaiselle arvosanaksi 8. Vähän jäi olo, ettei häntä edes kiinnostanut.  Lukiossa otin yhden valinnaisen musiikin kurssin, mikä oli virhe. Siellä varsinkin oli opettajien lellikkejä ja minä ja muutama muu jotka ottivat kurssin ihan muuten vaan joutui kuoroissa takariviin, eikä saanut koskea mihinkään soittimeen. Kaikki muut luokkalaisetkin katsoi minua kuin ruttoa (ilmeellä mitä toi tekee täällä) tuli kurssilta litsattua. Yllätyin itsekkin, että sain numeroksi 8, vaikken puolillakaan tunneilla ollut paikalla. 

Koulun musiikin opetus ei kyllä itsellä edesauttanut innostustani musiikin pariin, vaan olen sen ihan muulla tavalla löytänyt.
64
Musiikki / Vs: Bändipaidat
« Uusin viesti kirjoittanut Kynttiläkäärme Syyskuu 07, 2018, 10:47:06 »
Aikoinaan bändibaidat taisi olla jonkilainen ilmiö tai trendi. Viimeaikoina en olekkaan sellaisia paljon nähnyt ihmisten päällä. Lukioiässä eli noin 10 vuotta sitten ainakin niitä näkyi enemmän mielestäni sen aikaisella paikkakunnalla liikkellä, ylä-aste aikoina taisi näkyä jopa vielä enemmän.

Muutaman bändipaidan omistan vielä. The 69 Eyes paita, jossa on ruusuja ja korppeja, Popeda paita missä on kersantti merkki ja lukee kersantti Karoliina, sekä Yö paita jossa lukee Vie mut minne vaan. Perinteinen The Ramones logolla oleva toppi löytyy myös ja The Doors logolla olevan topin kanssa omistan, kun eräältä tutultani sain ilmatteeksi sellaisen pienen paidan ja siirsin logon mustaan toppiin. The Doors ja The Ramones paidat saatan laittaa lähes minä tahansa päivänä päälle, mutta nuo muut paidat, ne kun on juurikin tätä nahtia girlie mallia (kokoa XL-kylläkin) niin käytän niitä pääosin vain kyseisten orkesterien keikoilla. Joskus myös muuten arkipaitana. The 69 Eyes huppari on porukoillani ja käytän sitä lähinnä mökillä ja Sixtari teemainen The Night With The vampires paita on vieläkin kaapissa, mutta sen on niin paksua kangasta, ettei siksi tule käytettyä. 

Aikoinaan, silloin 10 vuotta sitten omistin bändipaitoja hurjasti enemmän. Oli Olavi Uusivirta paita, sininen Children Of Bodon paita, ainakin kolme Hanoi Rocks paitaa, Marilyn Manson paita... Silloin oli jotenkin tarve mainostaa päälläni mistä jutuista tykkäsin. Nykyään en oikein välitä mitä päälleni laitan ainakaan samalla tavalla.

Bändipaidat olen vahvasti mieltänyt hevibändeihin tai sellaisiin suht isoihin bändeihin, jotka on ollut jo monta vuotta elossa. Popedan Ratinan keikalla lähes joka toisella näin Popeda paitoja päällä. mietinkin, että johtuuko nykyään bändipaitojen väheneminen katukuvassa nykymusiikin murroksesta. Kun rock musiikki ei ole nyt suomessa massamuotia, niin rockaiheiset bändipaidat ovat vähentyneet huomattavasti. Vai käytääkö jotkut Cheekin kuuntelijat Cheekpaitoja? En tiedä, kun en sellaisissa piireissä pyöri. Mitkä bändipaidat oavt yleensäkkin tällä hetkellä in? Kiinnostaisi tietää...
65
Musiikki / Vs: Kotimaisen musiikin alennustila
« Uusin viesti kirjoittanut Kynttiläkäärme Syyskuu 07, 2018, 10:30:12 »
On jännä lukea näitä lähes 10 vuoden takaisia kommentteja, minusta tuntui että kotimainen musiikki oli aika hyvää vuosian 2000-2010. Nyt kun kuuntelen radiota en meinaa millaan löytää kanavaa, jossa on yhtään kuuntelukelpoisa, suomalaista biisiä. Minusta tuntuu, että Vain Elämää formaatti on tuhonnut suomalaisen musikin ja vienyt sen aivan värään suuntaan: hiphop on nykyään poppia, pop on nykyään rokkia ja se mitä minä kutsun rock musiikiksi tyypit sanoo heviksi. Ja Iskelmä, se on poplistoilla? Olenko vanhanaikainen, kun kuuntelen mieluummin Nylon Beatia kuin Eriniä iniemässä. Cheek teki sen, että rap ja hiphoptyylinen musiikki on nykyään valtavirtapoppia. Myönnän, etten ikinä ole kuunnellut kokonaista Cheekin kappaletta, sillen ajatuksella. Ihmettelen kun Emma-gaalassa vuoden bändi titteli annettiin jollekkin JVG:lle, jossa on kaksi nuorta jätkää riimittelemässä kaljanjuonnista. Se on duo, ei mnusta mikään bändi.

Onneksi suomessa on vielä hyviäkin yhtyeita, tosin vanhoja sellaisia. Ei soi enään radiossa usein, eikä ole mediassa esittelemässä itseään, mutta edes keikkailevat. Neljä Ruusua, Popeda, Yö ja Eppu Normaali ovat onneksi edelleen voimissaan ja toivon, että kymmenen vuoden kulttua nämä bändit jaksaa yhä. Cheekit sun muut ovat pieniä tähdenlentoja tälläisten 30 vuotta kestävien yhtyeiden rinnalla.
66
Leprous - Third Law

Se on talvi nyt, Einar Solbergin vokaalit palelluttaa mut kylmiin väreisiin.
67
Musiikki / Vs: Disneyn musiikki
« Uusin viesti kirjoittanut Kynttiläkäärme Syyskuu 06, 2018, 14:26:09 »
Eöpliva musiikki onkin sitä ainoata, jossa siedän naislaulajaa, koska yhdestän kappaleet heti hahmoon. Eli jos pidän jostain elokuvan hahmosta, todennäköisesti tykkään sen lauluistakin. Suurena Disneyfanina Disney ei ole pelkkä lapsuusnostalgia juttu, vaan se elää yhä vankkana joka hetkessä itselläni mukana. Disneyn animaatioit on lähes poikkeuksetta musikaaleja, mutta ihan niiden taustamusiikkikin saa monesti kylmät väreet ja tunnelman aikaan. Disney leffohen dubbaukset on tosilaadukkaita, joten kappaleet on minulle suomeksi rakkaampia.
Suosikki Disneyn kappaleita (laulettuja) minulla on:
-Niin kuin mies Mulanista
- Ei oo kaveria parempaa Aladdinista
-Mä aavistan Kaunotar ja Hirviöstä
-Joululaulu Kaunotar ja Kulkurista
- Skaalat Aristokateista
- Siaamilaiskissojen lulu Kaunottaresta ja Kulkurista
-Ootte ystävät Topista ja Tessusta
- Auta oi luoja Notre Damen kellonsoittajasta

sekä ei valiettavasti suomessa klassiko Supercalifragilistiexpialidoucus Maija Poppasesta ja vielä ekstrana Ankronikan tuunari. Se on nerokas.
68
Musiikki / Vs: Musiikkimaku?
« Uusin viesti kirjoittanut Kynttiläkäärme Syyskuu 05, 2018, 20:59:46 »
Suomalainen rock-musiikki miesten esittämänä kiteyttää makuni yksinkertaisesti. Ja Rock musiikilla tarkoitan rokkia jossa on räiskettä ja räminää ja enrgiaa. Ei väliä onko laulettu englanniksi vai suomeksi, mutta kaikki kuuntelemani yhtyeet ovat kuitenkin suomalaisia. Rockin alle sisällän niin poprockin, heavyn, goottirockin, glamrockin ja ns. iskelmärokin (esim. Yö). Mies esittäjinä sen takia, ksoka en pidä yhdenkään anislaulajan äänestä, sillä ne ovat kaikki liian kimakoita minun makuuni. Pidän matalaäänisistä laulajista.
69
Musiikki / Vs: Kotimainen musiikki <3
« Uusin viesti kirjoittanut Kynttiläkäärme Syyskuu 05, 2018, 20:55:21 »
En oikeastaan pidä lainkaan ulkomaisista yhtyeistä tai laulajista. Onko se Suomen kieli, vai mikä kun niin Kotimaista musaa tykkään kuunnella, tai sitten joku muu Scandi/finland juttu siinä on. nimittäin nekin bändit mistä pidän ja jotka soittaa englanniksi on suomalaisia:

The 69 Eyes - on elämäni yhtye. En tiedä missä olisin ilman heidän musiikkiaan. Melankolista, kaunista, rokkia ja asennetta. Laulaja Jyrki on suuri idolini, sillä hänessä on jotain hyvin salaperäistä, Elvismäistä otetta. Vaikka viime levyyn petyin aika rankalla kädellä, niin edelleenkin saaan herkistyä suosikkikappaleeni Still Waters Ru Deepin aikana ja edellisellä keikalla eturivissä kun pääsin koskettamaan epäjumalani kättä kyyneleet valui minun silmissäni Gothic Girlin soidessa. 10 vuotta olen jo yhtyettä fanittanut, eikä loppua näy.

Popeda - niin juntilta kuin se monen mielestä kuulostaakin. Siinä on yhtye, joka ei hiivu eikä himmene.  Kappaleissa on asennetta, rokkia, menoa ja meininkiä ja eritoten huumoria. Musiikkia ei tarvi ottaa vakavasti. Kesän Popedan keikka Ratinassa oli ikimuistoinen elämys ja kyllä ikuinen karaokehittini on Kersantti Karoliina.

Neljä Ruusua - uusin ja kovimmassa nostatuksessa oleva yhtye minulla nyt. Saan kiittää avomiestäni, joka ihastutti minut tähän yhtyeeseen soittamalla heidän kappaleensa Toiset Saa sinä samana iltana kun aloimme olemaan yhdessä. Yhdessä Ruusuja myös fanitetaan, heidän keikoilla ollaan tänä vuonna käyty jo kolmesti ja itsenäisyyspäivänä on vielä yksi tulossa. Uusin levy Mustia Ruusuja jytää kunnolla meidän Lp-soittimessamme. Heidän saundi, energia, bassot ja mielikuvitukselliset, mutta syvälliset sanoitukset iskee todella kovaa. Heissä on rokkia, voimaa ja jotain hulluuden heittäytymistä, mutta samalla nöyryyttä. Todella kovaksi faniksi olen pikkuhiljaa muotoutumassa. Paikallinen Paavi on todella kova kappale, jonka tahdissa meikä bilettää täysillä.
70
Aalloissa siis instrumentaaliversiona Pienestä Merenneidosta, kun mies pelaa soffalla Kindom Hearsin Atlantica kenttää.
Sivuja: 1 2 3 4 5 6 [7] 8 9 10