Tuoreimmat viestit

Sivuja: 1 2 3 [4] 5 6 7 8 9 10
31
Katoin myös just trailerin ja toi kohta oli pakko kelata kans uusiks ja uusiks..! Tuntuu kyllä tosi vaikeelta uskoa, että Voldemortin Nagini - ainoa vähänkään "rakas" asia, olisi nainen.. Tai no, periaatteessa nainen. Tuskin kyseessä kuitenkaan olisi mikään varsinainen rakkaussuhde, eiköhän Voldemort kuitenkin "rakastanut" Naginia vain käärmeenä, ei naisena/rakastettuna? Mitä jos Voldemort ei tiennyt Naginin todellista olemusta? Tai jos piti hienona, että olisi alistanut valtaansa noin harvinaisen olennon?

Oon hämilläni asiasta, en osaa sulattaa tätä :D 
32
Oletteko jo nähneet kakkosleffan trailerin? Sehän sisältää suuren spoilerin, joka saa myös koko tähänastiset kirjat uuteen valoon. En nyt aio tunkea mitään spoilertagin taakse piiloon, koska se on ärsyttävää, ja spoilerivaroitus on jo otsikossa. Oma vikasi, jos et usko kerrasta :P

Traileri on tässä: https://www.youtube.com/watch?v=QdYJ0mVon18

Ja sitten siirrymme SPOILERIN pariin.

Eli kyseessä on tietenkin Maledictuksen (Claudia Kim) oikea henkilöllisyys: hän on käärme Nagini. Minä jouduin vähän kelailemaan edes takaisin ennen kuin kuulin että kyllä, todellakin taidettiin sanoa näin. Ja onneksi Rowling myös varmisti asian.

Rowling kertoi Twitterissä, että nähtävästi hän on suunnitellut tätä paljastusta jo noin 20 vuotta. Hmmm. Maledictukset ovat aina naisia, ja heillä on jonkinlainen "verikirous", joka periytyy äidiltä tyttärelle, ja joka saa heidät muuttumaan eläimeksi. Maledictus ei ole animaagi, vaan ihan eri asia.

En oikein pidä tästä paljastuksesta. Joo, se on suoraan Rowlingin suusta, joten ehdottomasti canonia, mutta PLÄÄH! Jotenkin siinä on niin fanfictionmainen tunnelma.
33
Kirjallisuus / Vs: Mitä luet nyt?
« Uusin viesti kirjoittanut Lupin Syyskuu 25, 2018, 12:35:39 »
Naomi Novikin Uprooted on kohta luettu loppuun. Se on todella klassista fantasiaa, paljon saduista vaikutteita saanut tarina, jossa nuori tyttö lähetetään "lohikäärmeen" palvelijaksi. Taikuuttakin riittää, ja pelottava, vaarallinen metsä. Kuulostaa hyvin kliseiseltä, mutta Novik on taitava kirjoittaja, joka saa tutuista elementeistä rakennettua tuoreen tuntuisen tarinan.



Tartuin tähän kirjaan oikeastaan siksi, että olen lukenut Novikin Temeraire-sarjaa, jonka alkupuolen kirjoista pidin kovasti. Ja Uprooted oli iloinen yllätys. Nyt jonotan kirjastossa saman kirjailijan uudempaa kirjaa, Spinnin Silver.
34
Kisat, kujeet ja kivuliaat toimenpiteet / Pop up -puuhastelu: Syksy, syksy, syksy!
« Uusin viesti kirjoittanut samettiina Syyskuu 24, 2018, 18:42:27 »
Joskus tulin luvanneeksi, että tänne ilmestyy silloin tällöin pop up -tyylisiä aktiviteetteja. Pahoittelut kun siinä on kestänyt, mutta korjataanpa nyt tilanne!

Mikä sitten on pop up -puuhastelu? Se on satunnaisesti esiin pompahtava aktiviteetti/puuhastelu, joka kestää ennalta ei niin määritellyn ajanjakson. Näitä puuhasteluja sun muita voi vaikka ehdottaa minulle, jos haluaa että jotain tiettyä puuhasteltaisiin :)

Juuri tässä pop up -puuhastelussa on tarkoitus tuoda valokuvin esiin erilaisia syksyisiä asioita. Miten syksy näkyy sinun elämässäsi? Kerro se meille kuvin :) Myös muiden kuvien kommentointi on sallittua, vaikkei omaa valokuvaa/valokuvia laittaisikaan.

(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)

Minun kuvassani on siis ruusunmarjoja, otin kuvan tänään kotiintulomatkalla. Mielestäni syksyyn kuuluu kaikki luonnon muuttuminen, ja luonto onkin jotain kaunista ennen loskakelejä.
35
Keskustelut / Vs: Kapselivaatekaapit
« Uusin viesti kirjoittanut Taru Syyskuu 23, 2018, 19:34:43 »
Minulla on eräänlainen kapselivaatekaappi, mutta ei kuitenkaan - en ole koskaan laskenut kuinka monta väriä omistan tai paljonko vaatteita minulla on. Ylipäätään esimerkiksi sukkia ja alusvaatteita pitää olla vähän enemmän, koska pyykkipäiviä on suhteellisen harvakseltaan...

Minulla on vuodenaikavaatteet ja osa menee päällekkäin toistensa kanssa, mutta juuri edellispäivänä pakkasin kesämekot pois ja otin tilalle syysmekkoja ja samoin laitoin osan t-paidoista säilöön (mutta pidin osan kotipaitoina esillä). Kun tulee kylmempi ja talvi, kaivan näkyville muutaman villapaidan. Tämä lajittelu on sinällään pakollista, koska vaatekaappiini ei vain mahdu kaikki mahdolliset vaatteet, jotka omistan. :D Mutta tämä myös helpottaa omaa arkea, koska on nopeampi nähdä mitä vaatteita on puhtaana ja tarjolla ja on helppo etsiä mitä tarvitsee - tai juurikin vain napata sieltä mitä käteen sattuu osumaan.

Oma vaatekaappini on siis tuollainen mix and match-tyyppinen. Omistan erivärisiä pitkähihaisia paitoja, jotka sopivat monen eri tunikan tai mekon alle, tunikoja, mekkoja (kesään ja syksyyn/talveen), parit housut. Myönnän, että minulla on yhä vain liikaa vaatteita ja niitä pitäisi taas karsia (vaikka karsin niitä juuri kesäkuussa). Varsinkin villapaitoja minulla on aivan liikaa, mutta ne ovat äidin tekemiä ja rakkaita ja en halua niistä luopua. :D

Minulla on varastossa, pois näkyvistä, myös laatikko, joka sisältää vaatteita joita en ole pitänyt päälläni pitkään aikaan mutta joista en raaski vielä luopua. Niissä sääntönä on, että jos en kaipaa sitä vaatetta tämän käyttökauden aikana niin sen voi laittaa eteenpäin. Joskus sieltä myös onnistuu löytämään vaatteita, jotka on vähän unohtunut ja sitten kun sen näkee uudestaan niin rakastuu siihen taas.

Joten niin. Vähän niin kuin yritän harrastaa fiksua vaatekaappia, mutta vielä on matkaa. Työ- ja harrastusvaatteet voi minun mielestäni vähän pitää erillään arkivaatteista ja onneksi kun aloittelee uusia juttuja niin säännöt voi keksiä itse - voit pyrkiä 30-40 vaatteeseen, mutta jättää kengät, sukat ja takit laskematta (jotkut laskevat muuten tuohon mukaan myös korut) tai jättää muutaman työvaatteen ulkopuolelle. Mutta niin, ainakin itseä helpottaa kun vaatekaappi ei tursua ihan niin pahasti ja varastokin on järkevissä mitoissa, vaikka olisikin vielä varaa parantaa.
36
Keskustelut / Kapselivaatekaapit
« Uusin viesti kirjoittanut Lupin Syyskuu 23, 2018, 14:25:12 »
Oletko kuullut kapselivaatekaapista, ja jos olet, mitä mieltä olet siitä? Toimisiko sinun kohdallasi?

Kapselivaatekaapin ideana on se tehdä pukeutumisesta helpompaa ja nopeampaa. Sillä tavallaan lähdetään korjaamaan ongelmaa, missä periaattessa kaappi on täynnä vaatetta, mutta mitään päällepantavaa ei tunnu löytyvän. Ideana on valita käyttöön tietty määrä vaatteita, joista mahdollisimman moni sopii yhteen kaikkien toisten kanssa. Ihannetilanteessa voisit siis vaikka napata silmät kiinni kaapista yhden yläosan ja yhden alaosan, ja mitä tahansa käteesi sattuukin, ne sopisivat yhteen. Yleinen määrä on ymmärtääkseni 30-40 vaatekappaletta (tähän sisältyy myös kengät ja takit), väreiksi valitaan 3-4 eri väriä. Suomen sääoloihin on olemassa versio, jossa kapselipuvusto vaihdetaan noin kolmen kuukauden välein vuodenajan vaatimusten mukaan, ja väärän kauden vaatteet pakataan pois, vaikka kellariin, niin että ne eivät pyöri kaapissa. Ja sitten pukeudutaan vain ja ainoastaan siihen mitä kapseliin on valittu... ja elämän pitäisi helpottua, ainakin teoriassa.

Tässä pari esimerkkiä siitä, miltä jonkun kapseli voi näyttää:

Emilyn vuoden ympäri toimiva kapseli
KiltOnlinen kuva siitä miten kapselin eri vaatteita voi yhdistellä


Vaikka kapselipuvuston ideana on helpottaa elämää, sillä on (tai ainakin pitäisi olla) myös ekologinen puoli, koska sen pitäisi hillitä liikaa shoppailua ja saada ihmiset miettimään tarkemmin mitä vaatetta oikeasti tarvitsee, jo ennen kuin kantaa vaatteet kotiin. Jotkut väittävät myös että kapselikaappeilu vähentää pyykkiä, mutta en oikein tajua miten.
 
Minua tämä kapselivaatekaapin idea on alkanut kiehtoa, koska välillä kaappi tuntuu olevan täynnä vaatetta, mistä en pidä, tai joka on väärän kauden vaatetta. Jotenkin vaan ajatus kamalan rajoitetusta vaatemäärästä vähän kauhistuttaa, koska olen kasvanut osan lapsuudesta ja teinivuodet keskellä pahinta lamaa. Silloin meillä ei todellakaan ollut varaa valita mitä laitetaan päälle, vaan puettiin päälle just tasan se yksi villapaita ja ne yhdet farkut jotka oli varaa ostaa. Ja stressattiin että mistä revitään rahat uusiin, jos ne hajoavat. Siltä kannalta erilainen vaatekikkailu kuulostaa todella kermapeppuilevalta.

Toisaalta olen epäileväinen sen suhteen, onko systeemi toimiva ihmiselle, jonka pitäisi esim. useimpana arkipäivänä pukeutua siistiin toimistoasuun ja kotimatkalla hoitaa ulkoilu villin lapsen kanssa, oli sitten kyseessä aurinkoinen, sateinen tai vaaka suorassa räntää -tyyppinen päivä. Useimmat kapselia hyödyntävät ihmiset tuntuvat nimittäin olevan sellaisia, jotka eivät esim. juurikaan ulkoile tai harrasta muuta, joka asettaa vaatimuksia vaatteille.

 Mutta helppous houkuttaa. Ehkä tässä on joku tällainen alitajuinen juttu, että "järjestä vaatekappisi, järjestä elämäsi".
37
TV-sarjat / Vs: Muumit
« Uusin viesti kirjoittanut tirsu Syyskuu 21, 2018, 11:28:33 »
Ootan niin innoissani uutta Muumilaakso (Moominvalley) sarjaa, joka alkaa joskus ens vuonna. Innokkuuteen vaikuttaa enimmäkseen se, että Taron Egerton on Muumipeikon äänenä. Mutta mitä on tullut konseptikuvia tullut nähtyä, niin vaikuttaa todella siistillä ja satumaiselta. Ja hei, onhan se muumit. Se perustuu Toven kirjoihin ja Toven ja Larsin Muumipeikko-sarjiksiin. Sarja tulee olemaan yhdistettyä 2D ja 3D animaatiota.

Egertonin lisäksi ääninä on mm. Kate Winslet (Vilijonkka), Doctor Whosta tuttu Matt Lucas (Ti-ti-uu) ja Warwick Davis (Nipsu). Ninni ja teatterirotta Emmakin tulee olemaan tässä versiossa mukana. Mörköä ei listalla näkynyt, mikä on pien pettymys. Toivon silti että Mörkö tultaisiin näkemään, sillä mitä on Muumilaakso ilman (yksinäisyydestä kärsivää) Mörköä? Jäärouvalle sanon ei kiitos, se karmii mua yhä.


Ja sitten asiasta kolmanteen. Miksi Suomessa on nii vähän erilaisia muumi-aiheisia tuotteita myynnissä? Tuntuu siltä, että Japanissa on paljon enemmän. Ruotsissakin taitaa olla huomattavasti enemmän. Onhan Suomessakin ihan kiva valikoima, että ei sen puoleen.

Myllyssä on tammikuuhun asti Pop Up Muumi-kauppa, jossa oli pakko käydä (ja on käytävä vielä ennen kuin se sulkeutuu). Mukaan lähti paljon Myy-aiheisia tuotteita. Helsingissähän on virallinen Muumi-kauppa, mutta sinne on turhan pitkä matka, joka kävisi meikälle liian kivuliaaksi. Sitten on toki nettikauppa Muumien virallisilla sivuilla. Ja kai Muumimaailmastakin löytyisi - siitä on pitkä aika kun olen siellä viimeksi käynyt, tuskinpa tulen enää käymäänkään.
38
Harry Potterin maailma / Vs: Harry Potter and the Cursed Child -näytelmä
« Uusin viesti kirjoittanut Rantsu Syyskuu 19, 2018, 11:29:55 »

(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)

Suurelta osin samaa mieltä.
(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)
39
Harry Potterin maailma / Vs: Kauanko Vuotis on pystyssä Potterien lopettamisen jälkeen?
« Uusin viesti kirjoittanut Laku Syyskuu 16, 2018, 17:49:30 »
Hauska, miten nopeasti aika menee... :) Tästäkin keskustelun aloituksesta on mennyt yhtäkkiä se kymmenen vuotta, muistan itsekin kuinka silloin tätä luin ja panikoin. Ja silti, after all this time, Vuotis se sen kun edelleen pystyssä. :) Harmittavan hiljaasta täälä vain nykyään on! Itsekään en kovin aktiivisesti enää paikalla ole (munkin vuotisuran aikana oma elämäntilanne on ehtinyt muuttua hieman), mutta silloin tällöin tulee käytyä fiilistelemässä.
40
Harry Potterin maailma / Vs: Harry Potter and the Cursed Child -näytelmä
« Uusin viesti kirjoittanut Sharra Syyskuu 16, 2018, 12:01:15 »
Mä kävin myös katsomassa tämän näytelmän Lontoossa kesällä ja oli tarkoitus tulla kirjoittamaan tunnelmista heti sen jälkeen, mutta helle iski ja ajattelukyky suli, ja sitten unohdin. Näytelmästä jäi kyllä vähän ristiriitaiset fiilikset - siinä oli paljon hyviä puolia ja toisaalta juonellisesti jotakin juttuja, joita mun oli todella vaikea sulattaa, ja siihen kaikkeen sekoittui vaan se nostalgia, että pääsee "takaisin Potter-maailmaan" (omituisella tavalla, josta ei ole ihan varma onko se fan fictionia vai ei. Ongelmallista. Hmm.)

Luin myös aikoinaan käsikirjoituksen heti sen ilmestymisen jälkeen ja nyt uudelleen ennen näytelmän katsomista, ja oli kyllä mielenkiintoinen kokemus kokea koko juttu näin päin, eli lukea ensin käsis ja sitten katsoa näytelmä. Tietyllä tapaa toivon, että olisin nähnyt näytelmän ennen käsikirjoituksen lukemista, koska nyt en saanut samalla tavalla nauttia juonenkäänteistä kun tiesin koko ajan, mitä tapahtuu seuraavaksi. Lisäksi niin aukkoinen luettava kuin käsikirjoitus onkin, ehdin sitä lukiessa muodostaa jo tietynlaisia mielikuvia siitä, mihin sävyyn joku repliikki vaikka kuuluu sanoa, ja sitten olin vähän möh, kun sitä ei sanottukaan sillä hienolla dramaattisella tavalla kuin olin päässäni kuvitellut.

Onnistuin tuurilla saamaan näytelmään peruutuspaikan just kun olin menossa Lontooseen, ja paikkani oli halpispaikka siellä jossain ihan ylimmillä riveillä. Kyllähän sieltäkin näki (vaikka joutuikin kurkottelemaan vähän epämukavassa asennossa, mikä on vähän auts kun näytelmä kestää niin monta tuntia), mutta veikkaan, että näytelmä oli kuitenkin visuaalisesti vielä vaikuttavampi paremmilta paikoilta ja vähän alempaa katsottuna - tuolta ylhäältä nimittäin näki välillä vähän turhan hyvin, miten jotkut temput tehtiin, ja se söi sitä maagisuuden kokemusta jonkin verran. Kaikkia temppuja ei kuitenkaan onneksi yläriviltäkään nähnyt ja osa niistä olikin tosi vaikuttavia, melkein kuin taikuutta :)

Sitten sisältöön. Ensin hyvät asiat:
Joissakin kohdissa näytelmä oli onnistunut tavoittamaan tosi hyvin alkuperäisten kirjojen ja alkuperäisten hahmojen hengen - nimenomaan McGarmiwa oli oikein hyvä ja mcgarmiwamainen niin kuin Rantsukin sanoi. Muita mainioita hahmoja oli Ron ja Hermione, Draco, joiden välinen vuorovaikutus oli tosi nautittavaa katsottavaa. Pidin etenkin siitä, miten näytelmä valotti Dracon hahmoa tavalla joka tuntui uskottavalta, ja jotkut Dracon ja Hermionen väliset dialogit ja Ronin ja Hermionen väliset dialogit... *reps* Suosikkini oli silti Scorpius, jonka lausahdukset naurattivat moneen kertaan ja jonka rakkaus kirjoja kohtaan sai mut toivomaan, että mulla olisi elämässäni yhtä paljon kirjoja ja oppimista rakastava ystävä :D myös Kalkaros oli todella hyvä ja monet sen repliikit naurattivat, mutta toisaalta mua ärsytti näytelmän jotenkin fanityttömäinen suhtautuminen Kalkarokseen. Kalkaroksesta rakennettiin tässä näytelmässä pyyteetöntä sankaria unohtamalla kokonaan sen huonot puolet, jotka kuitenkin mun mielestä on oleellinen osa kyseistä hahmoa.

Kaiken kaikkiaan näytelmää oli kiva seurata, siinä oli monia kohtia, jotka sai repeämään naurusta. Lisäksi se oli toteutettu tosi hienosti visuaalisesti kaikkine loitsuineen ja ajan kulumisineen ja yleisesti ottaen tuli sellainen olo, kuin olisi tullut "kotiin".

Sitten niitä huonoja puolia (laitan varulta spoilerin taakse, koska näissä käsitellään keskeisiä kohtia juonesta):
(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)

(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)

Toisaalta pari kohtaa oli sen verran koskettavia, että silmät kostui:
(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)

Tiivistettynä tykkään näytelmästä, monista sen elementeistä ja dialogista ja nostalgiafiiliksistä, mutta koska juonessa on mun näkökulmasta muutamia perustavanlaatuisia ongelmia, en tule koskaan hyväksymään niitä elementtejä osaksi mun omaa headcanonia. Sen sijaan jotain muita elementtejä näytelmästä hyväksyn mielellään omaan headcanoniin, niin kuin vaikka Albuksen ja Scorpiuksen bromancen.

Jos on mahdollisuus mennä katsomaan näytelmä paikan päälle Lontooseen tai jonnekin muualle, suosittelen kyllä vahvasti! Vaikka en kaikkeen tarinassa tyytyväinen ollutkaan, olin kuitenkin tosi iloinen, että tuli tämäkin etappi potterhöperyyden matkalla suoritettua ja kävelin ulos teatterista sillä fiiliksellä, että tosiystävyys voittaa kaiken <3
Sivuja: 1 2 3 [4] 5 6 7 8 9 10