Kirjoittaja Aihe: Krokotiilimies (The Crocodile Hunter)  (Luettu 686 kertaa)

0 vuotislaista ja 1 Ankeuttaja kyttää tätä aihetta.

Poissa Nibs

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Velho
    • Hogwarts Refounded: Harry Potter-roolipeli
  • Tupa: Luihuinen
Krokotiilimies (The Crocodile Hunter)
« : Kesäkuu 03, 2008, 17:47:57 »
Tutustuin tähän pari kuukautta sitten. En oo itse päässyt katsoon kuin pari jaksoa tästä viime aikoina, kun en koskaan muista millon se tulee ja nyt töllöttimeni otti loparit pari viikkoa sitten. Mutta olenkin nyt keräämässä kaikki mahdolliset Steve Irwin -liittoiset DVD:t pikkuhiljaa. Luontodokkarit on hanurista ja tylsää massaa, muutenkin, mut etenki tän rinnalla. :D

Toisin kuin luontodokkareissa, Steve & co. tunkevat keskelle näiden villieläinten elinpiiriä ja tämä herra käsittelee niitä ja kertoo faktoja ja mielipiteitään niistä. Viihdyttävää tästä tekee siis mm. se, että se todellakin riskeeraa henkensä koko ajan ja käsittelee näitä vaarallisia eläimiä surutta, mutta kunnioittaen. Kuulin, että helsingin sanomissa joku oli kirjoittanut mielipiteenään, että se rääkkää niitä, mikä on naurettavaa fanaattisuutta. Pieni muutaman hetken häirintä ei tod mene rääkkäyksen puolelle ja sitten kun vielä Steve nimenomaan pelastaa (tai ainakin yrittää) niiden henkiä ja kaikkea, jos sattuu sen tarpeen näkemään.

Mutta ennen kaikkea minua tässä viihdyttää Steven totaalisen lapsenomainen ja räiskyvä, syvä ja aito innostus ihan kaikkeen mitä se siellä näkee ja kokee ja meille esittelee, vaikka se olisi kuinka tuttua ja monesti nähtyä hänelle itselleen. x) Se on niin täysin ja aidosti kuin uhkarohkea (tai tyhmänrohkea) pikkupoika kaikkein eniten rakastamassaan leikissä. Niin elämää täynnä ja tuntuu vielä rakastavan pohjattomasti sitäkin tosiasiaa, että saa jakaa sen kaiken meidän kanssa. Ja se kuuluu ja näkyy, samoin kuin taito. 5-vuotiaana se näiden eläinten tutkimisen kai aloittikin, eli ei siinä ihmekään, sekään siis, että se osasi ja tiesi miten niiden kanssa olla ilman että joutuu heti sairaalaan tai pääsee hengestään ihan pian. Sen tyyliin ja olemukseen ja asenteeseen ei vaan kyllästy. Ihan väkisinkin välillä alkaa naurattaan ja hymyilyttään, vaikkei se sanois mitään erityistä. Se vaan huokuu sitä aitoa seikkailunintoa ja lapsenomaisuutta. (: Se on todella piristävää ja liikuttavaa.

Siksi aloinkin angstaamaan urakalla, luettuani, että hän sitten (ei tosin yllättänyt, tietenkään), meni ja kuoli vuonna 2006. Tää on niin väärin. Miksei sille siunattu vieläkin vahvempaa suojelusenkeliä? Miksi maailmasta otetaan pois sellaisia, joilla on vieläkin paljon annettavaa? Tommoset ihanat väriläiskät. <3

Tuossa yks päivä tuli kyllä joku maailman viihdyttävin ja mielenkiintoisin jakso, kun se esitteli sitä maailman suurinta ja vaarallisinta liskolajia. "Komodo dragons" se laji kai enkuksi on. Mä en edes tiennyt että sen kokoisia liskoja voi olla. Ne on ihan oikeesti parhaimmillaan kahden todella ison koiran kokoisia pituudeltaan ja ainakin yhden ison koiran kokoisia korkeudeltaan. Ja lihansyöjiä tietty ja varsin äkkipikaisia. :D Olivat vielä onnistuneet valitseen kerran harvinaisen hyvän kuvakulman, jossa yksi jättimäinen semmonen näytti liioittelematta dinosauruksen kokoiselta.
Tämä jakso oli siis jo eläinlajin puolesta äärettömän mielenkiintoinen, mutat myös siksi, että tämä laji todella antoi haastetta myös niinkin kokeneelle ja taitavalle hepulle.

Ihan totta, paljon mikään ei ole niin viihdyttävää, kuin katsoa aitoa realistista dokumenttia, kuinka aikuinen mies kiipee viidakossa puuhun pakoon koiran kokoista lihansyöjäliskoa ja on niin innoissaan kuin pikkulapsi nyt vaan voisi olla. :D

"Krokotiilimies" on mielestäni täydellinen yhdistelmä viihdettä, jännitystä ja asiatietoa. ^^

Seuraako kukaan muu tätä?

Wikipedia artikkeli: Steven Irwin

....Saatana. -.- No, kai mä tästä kuolemasta pääsen yli ens vuosituhannella. Anteeksi. Olen Rapu ja kauhee herkkis ja tosiaan tykästyin häneeen ja ko. showhun enemmän kuin osaa sanoiksi pukeakaan. E oo kiva heti tän tapahduttua joutua toteamaan että miehestä on jäljellä enää muistot ja paljon videonauhaa.
Harvoin mun sydämeni särkyy näin tuhottomasti ja varmasti pitkään ihmisen vuoksi, jota en edes tuntenut.

Kertokaa nyt joku että seuraatte sitä, niin pääsen edes keskustelemaan aiheesta. :D
X HOGWARTS REFOUNDED: HARRY POTTER-ROOLIPELI
Mitä pitivät sisällään vuodet 1980-1992 Potter-universumissa?
X OLD WEST TALES RPG - Minnesota 1875-1885
X PÖLLÖPOSTI - Harry Potter-blogi

Poissa Dilledong

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Velho
  • Urheiluhullu
Vs: Krokotiilimies (The Crocodile Hunter)
« Vastaus #1 : Kesäkuu 05, 2008, 21:02:18 »
Kyllä mä katon aina, jos sattuu telkkarista tulemaan, ja ei ole muutakaan tekemistä.

Ja olihan se odotettavissa, että jossakin vaiheessa lähtö tulee, tuskin kuitenkaan kovin moni olisi keihäsrauskua veikannut tappajaksi, enemmin käärmeet tai krokotiilit.
rulezman --> Dilledong

Poissa Nibs

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Velho
    • Hogwarts Refounded: Harry Potter-roolipeli
  • Tupa: Luihuinen
Vs: Krokotiilimies (The Crocodile Hunter)
« Vastaus #2 : Kesäkuu 06, 2008, 21:10:51 »
Kyllä mä katon aina, jos sattuu telkkarista tulemaan, ja ei ole muutakaan tekemistä.

Ja olihan se odotettavissa, että jossakin vaiheessa lähtö tulee, tuskin kuitenkaan kovin moni olisi keihäsrauskua veikannut tappajaksi, enemmin käärmeet tai krokotiilit.

Odotettavissa periaatteessa juu, mutta toisaalta - eläähän sen isäkin vielä vaikka teki samaa hommaa. Eli koska kyseessä ei ole mikään ehdottomuus, että kaikkien riskejä ottavien on pakko heittää veivinsä, tää ei oo ollenkaa reilua. Mude tuossa kommentoikin, kun tänään katsottiin "The Crocodile Hunter: Collision Course", että on se vaan kumma kun Steven kaltainen ihminen menehtyy ja sit kaikenlaiset rikolliset porskuttaa pitkän elämän.

Tuo ko. elokuva on muuten erittäin viihdyttävä, vaikka epäilinkin, että se fiktiivinen ympärille rakennettu tarian ois vesittäny jotain, mutta ei, se tosiaan antoi vain lisäpotkua viihteelle, vaikka tietysti ainoat oikeasti jännät kohdat oli Steven ja terrin kanssa. Tai en einakaan usko, että esim. se plösä rancher-nainen ois suostunu oikeasti hengenvaaralliseen asetelmaan kroko-kohtauksissa. Mut se kohtaus, missä Steve ja Terri yrittää napata sen ison krokon oli kyllä vähintään yhtä viihdyttävää ja jännittävää kuin se komodo dragon -jakso itse tv-sarjassa. Se krokotiili oli nimittäin helvetin kiukkuinen ja aggressiivinen, eli ilmeisesti niillä todella oli hyvä syy viedä se pois niiltä joilta... Pitäis löytää jostain se sen leffan lopputeksteissä oleva Steven versio Elton Johnin Crocodile Rockista (mikä on muuten alkuperäisestikin aivan mahtava biisi, saa jalan aina vipattamaan), ni vois käyttää sitä fanivideoon jahka saisi ensin lisää DVD-materiaaliakin vielä. ^^
X HOGWARTS REFOUNDED: HARRY POTTER-ROOLIPELI
Mitä pitivät sisällään vuodet 1980-1992 Potter-universumissa?
X OLD WEST TALES RPG - Minnesota 1875-1885
X PÖLLÖPOSTI - Harry Potter-blogi

Poissa Fimca Worthleberr

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Capricorn Ascending
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Krokotiilimies (The Crocodile Hunter)
« Vastaus #3 : Kesäkuu 10, 2008, 17:04:26 »
Ei hitto, satuin viime lauantaina katsomaan yhden jakson kyseistä ohjelmaa, ja kyllä naurua riitti! Se äijähän oli ihan seko! Silmät vain pullotti päästä kun se ihmetteli niitä liskoja ja käärmeitä. Okei, hyväähän se äijä varmasti tarkoitti, mutta hulluhan se oli kuin pullosta tullu. Olin miehen puolella, kun hän yritti pelastaa liskoja metsäpalosta, aika liikkis kohta, mutta välillä ärsytti, miten se niitä eläimiä jahtasi ja kiusasi. Ei villi-eläimiä tuosta vain saisi napata, edes väliaikaisesti, stressaantuuhan ne siitä.

Tuli mieleen hyvin dokumentti Grizzly Man, jossa joku karhujen rakastaja selitti yhtä hulluna luonnosta ja siitä, miten se niitä eläimiä rakasti. Meni häiritsemään villejä karhuja, ja kas kummaa, kuoli siihen kun karhu söi - vähän niin kuin Krokomiehellekin kävi. Joo, eläimiä ja luontoa pitää rakastaa ja suojella, mutta jotain rajaa...
Look, look, keep looking straight into those cold eyes.

Poissa Nibs

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Velho
    • Hogwarts Refounded: Harry Potter-roolipeli
  • Tupa: Luihuinen
Vs: Krokotiilimies (The Crocodile Hunter)
« Vastaus #4 : Kesäkuu 10, 2008, 19:44:56 »
Ei hitto, satuin viime lauantaina katsomaan yhden jakson kyseistä ohjelmaa, ja kyllä naurua riitti! Se äijähän oli ihan seko! Silmät vain pullotti päästä kun se ihmetteli niitä liskoja ja käärmeitä. Okei, hyväähän se äijä varmasti tarkoitti, mutta hulluhan se oli kuin pullosta tullu. Olin miehen puolella, kun hän yritti pelastaa liskoja metsäpalosta, aika liikkis kohta, mutta välillä ärsytti, miten se niitä eläimiä jahtasi ja kiusasi. Ei villi-eläimiä tuosta vain saisi napata, edes väliaikaisesti, stressaantuuhan ne siitä.

Tuli mieleen hyvin dokumentti Grizzly Man, jossa joku karhujen rakastaja selitti yhtä hulluna luonnosta ja siitä, miten se niitä eläimiä rakasti. Meni häiritsemään villejä karhuja, ja kas kummaa, kuoli siihen kun karhu söi - vähän niin kuin Krokomiehellekin kävi. Joo, eläimiä ja luontoa pitää rakastaa ja suojella, mutta jotain rajaa...

Allekirjoitan tuon, että välillä se häiritsi niitä aika turhaan, mutta en minä siitä kyllä minkäänlaista porua nostaisi, kun se kuitenkin käsitteli niitä ammattitaidolla, rakkaudella ja vain muutaman hetken. Ei ne eläimet siitä mitään traumoja tai liikastressiä saa. Tai enhän minä niiden eläinten pään sisälle tietenkään pääse, mutta en uskoisi. Ja tuon lisäksi, kun Steve kuitenkin pyrki kaikessa samalla jakamaan tietoa näistä eläimistä, eikä vain omaksi huvikseen mennyt niitä kameran eteen kiikuttamaan. Ja noin kirjaimellisesti käsittelemällä näitä eläimiä, katsojalle saa taatusti välitettyä sellaistakin tietoa, mitä puskassa kameran kanssa kykkimällä ja zoomaillen ei saa.

Mutta ennen kaikkea hän pyrki auttamaan ja pelastamaan kaikki, mitkä vaan pystyi, jos sattui sen tarpeen huomaamaan siellä luonnossa ja niiden eläinten reviireillä liikkuessaan. Pieni hetkellinen, ammattitaidolla ja rakkaudella, tiedon ja kokemusten jaonkin nimissä tehty häirintä on mielestäni luonnonsuojelun tasoon nähden aika mitätön seikka tässä tapauksessa.

Steven ansiosta aika moni villieläin on taatusti elänyt onnellisemman ja pidemmän elämän. Varmasti useampi niin, kuin mitä hän vain esittelymielessä kameran eteen toi. ja hän riskeerasi henkensä yhtä lailla pelastaessaan, kuin esitellessäänkin.

Viestistäsi sai nimittäin vähän sen kuvan, että olisit sitä mieltä, että kaikki, jotka häiritsevät villieläimiä, ansaitsevatkin kuolla niiden toimesta? Aika karu ja yksipuolinen ajattelutapa, jos minulta kysytään. Ei se minusta ihan niin mustavalkoista ole, eikä Steven Irwin mielestäni mitenkään mennyt "rajan yli" mainittavissa määrin. Perusteluni noille toteamuksilleni? Kyllä, mielelläni.

Ne käärmeet olisivat ehkä viettäneet ne kaksi minuuttia stressittömässä mielentilassa, jos Steve ei olisi mennyt ottamaan niitä pesästään tai sitten ne käärmeet olisivat stressanneet jostakin muusta syystä vaikak jonkun saalistajan takia, mutta hei, nuo toiset käärmeet olisivat voineet jäädä autonrenkaan runnomaksi, jos Steve ei olisi käsitellyt niitä kaksi minuuttia saadakseen ne haaviin ja turvallisemmalle seudulle ja oho, nuo krokotiilit olisivat muuttuneet kengiksi, väiksi ja laukuiksi, jos Steve ei olisi mennyt häiritsemään niiden elämää, riskeeraamaan henkensä niiden kiinniottamisessa, kuljettaakseen ne turvallisemmille vesille.

Yrittäkää eläinten ystävät siis ensin suhteuttaa asiat. (:

Mitä Steven 'hulluuteen' tulee, niin kyllä kyllä, sitähän se, mutta harvinaisen rakastettavaan sävyyn. Hänhän olisi voinut olla ihan vain ja ainoastaan "seko" ja "hullu" uhkarohkea pakkomielteinen eläintenesittelijä, mutta kun ei se nyt ihan niin ainakaan minun silmiini mennyt. Hän oli hyperaktiivinen, lapsenomaisella intohimoisella ja vilpittömällä rakkaudella, ja ammattitaidolla eläimiin ja niiden käsittelyyn ja pelastamiseen asennoituva aikuinen. Hänen päämotiivinsa olivat uskoakseni puhtaasti luonnonsuojelussa - jakamalla meille innostuksensa ja rakkautensa ja tietämyksensä luontoa ja sen villieläimiä kohtaan, hän auttoi monia ymmärtämään, että ne todella ovat tärkeitä ja kauniita asioita ja eläimiä, joita pitää vaalia. Myös hämähäkit, käärmeet ja krokotiilit, joita moni pitää rumina ja pelottavina, pahoina petoina, vaikka ne erottaa periaatteessa söpöistä ja komeista tiikereistä ainoastaan ulkomuoto. Tekemällä sen kirjaimellisesti ja hieman tunkeillen, hän auttoi monia näkemään, etteivät villieläimet ole mitään tappokoneita tai putkiaivoisia muutenkaan, ja ettei niitä tarvitse juosta karkuun pää kolmantena jalkana, vaikka ei tietenkään kannata tehdä sitäkään mitä hän teki, jos ei ole ammattilainen.

Minun mielipiteeni mukaan Steven tapa suojella luontoa ja välittää sen tärkeyttä ja todellista luonnetta etenkin ihmiskuntaan linkittyen, on monella tapaa kymmenen kertaa tehokkaampi, kuin tavallisten luontodokkareiden filmaamistyyli ja tv-ruutuun tunkeminen.

Stever Irwinillä oli paljon annettavaa niin villieläimille ja luonnolle, kuin meille muilel ihmisillekin ja hän halusi kaikkensa antaa. Hän ei todellakaan olisi ansainnut kuolla, etenkään sillä tavalla, ja niin nuorena.

Ja Lizlego, kaverini, joka tuon ylläolevan tekstini luettuaan oli täysin samaa mieltä kanssani (aina ollutkin tässä asiassa toki), onnistui muotoilemaan tarkoittamani olennaisen pointin ihailtavan ytimekkäästi ja selkeästi, eli jos äskeinen selitykseni ja pitkähkösti ilmaisemani perustelut meni yli ymmärryksesi tai jotain jäi epäselväksi, lukekaa pointtini Lizlegon tiivistämänä tästä:

"No siis eläimet ovat tottuneet luonnossa käytännössä siihen, että häiriö tulee millä hetkellä hyvänsä ja ne ovat koko ajan valppaana. Ei ne siitä ikuisia traumoja saa, jos joku niitä vähän koskettelee.

Ja mä oon sitä mieltä, että persoonallisella tyylillään Irwin on saanut paljon enemmän aikaa kuin yhdistykset, joiden toiminta on tärkeää mutta yleensä persoonatonta. Ihmiset tykkäävät ihmisistä, jotka konkretisoivat luonnonsuojelun ja elävät todella sille. Se tekee siitä todellista ja jopa saa välittämään, kun näkee miten jotkut todella välittävät."

Että tuota tahdoin sanoa.
kiitos. :D
« Viimeksi muokattu: Kesäkuu 10, 2008, 20:33:11 kirjoittanut Nibs »
X HOGWARTS REFOUNDED: HARRY POTTER-ROOLIPELI
Mitä pitivät sisällään vuodet 1980-1992 Potter-universumissa?
X OLD WEST TALES RPG - Minnesota 1875-1885
X PÖLLÖPOSTI - Harry Potter-blogi