Kirjoittaja Aihe: Musikaali-musiikki  (Luettu 7572 kertaa)

0 vuotislaista ja 1 Ankeuttaja kyttää tätä aihetta.

Ameliah

  • Ankeuttaja
Musikaali-musiikki
« Vastaus #25 : Tammikuu 13, 2006, 16:31:12 »
Musikaalimusiikki starttaa aamuni ja saa hymyn kasvoille :). Mitään erityistä musikaalia en osaa mainita, mutta erityisesti pidän vanhoista amerikkalaisista broadway musikaalien musiikeista, niissä on minusta sellaista ehtaa musikaali tunnelmaa :).

Erityisen paljon pidän sellaisista iloisista kappaleista, joiden mukana tekee mieli alkaa tanssia vaikka keskellä kaupunkia tai kaupassa. Sellaisista rempseistä kappaleista, sellaisia kuunnellessa tulee aivan sellainen maaginen olo, kuin olisi itse mukana musikaalissa, tanssijalkaa vipattaa, yhtäkkiä laulamisen tunne valtaa ihmisen ja jostain tuntemattomasta syystä täysin noviisi-ihminen tanssin saralla osaa tanssia jos jonkinlaisia tanssityylejä :D

Poissa HKR

  • Vuotislainen
    • http://www.hanna-kaisa.net
Musikaali-musiikki
« Vastaus #26 : Tammikuu 31, 2006, 11:31:34 »
Olen ollut musikaalifani vuodesta '98. En pahemmin kuuntele muuta kuin musikaalimusiikkia tällä hetkellä. Suosikkejani ovat ylitsemuiden RENT ja Miss Saigon. Musikaalimusiikissa pidän siitä ihanasta teatraalisuudesta ja esiintyjien kirjosta. Näyttämöllä olen nähnyt nämä musikaalit:

1998 Virgo (Tampere)
1998/99 RENT (Tampere)
2000 Boy Friend, The (Tampere)
2001 Five Guys Named Moe  (Turku)
2002 Punainen Neilikka - Scarlet Pimpernel, The (Tampere)
2002 Rocky Horror Show, The (Turku)
2003 Pieni Kauhukauppa - Little Shop of Horrors (Turku)
2003 Peter Pan (Tampere)
2003 Oklahoma (Turku)
2003 Hair (Helsinki)
2003 Tuhkimo - Cinderella (Helsinki)
2004 Pimeä Metsä - Into the Woods (Turku)
2004 Astoria (Lahti)
2004 Miss Saigon (Helsinki)
2004 My Fair Lady (Heinola)
2004 Kiss Me Kate (Turku)
2004 Saturday Night Fever (Helsinki)
2004 Zorbas (Lahti)
2004 West Side Story (Tampere)
2004 Suruttomat (Tampere)
2005 Pyhä Keikka (Turku)
2005 Marilyn (Tampere)
2005 Sound of Music, The (Heinola)
2005 Myrskylintu (Turku)
2005 Linnunradan Laidalla (Helsinki)
2005 Hairspray (Helsinki)
2005 Leyla & Daniel (Lahti)
2005 Ain't Misbehavin (Helsinki)
2005 Annie Mästerskytten - Annie Get Your Gun (Turku)
2005 Elisabeth (Turku)
2006 Rimakauhua Rakkaudessa - Closer Than Ever (Helsinki)
2006 Evita (Helsinki)
2006 Forever Plaid (Tampere)

Näen noin kymmenen minulle uutta (= en ole ennen nähnyt näyttämöllä) musikaalia vuodessa. Tosin tänä vuonna varmaan vähän enemmän, koska olen lähdössä kesällä Lontooseen katselemaan musikaaleja. :)

Ayasha

  • Ankeuttaja
Musikaali-musiikki
« Vastaus #27 : Helmikuu 05, 2006, 13:18:08 »
Minä rakastan musikaaleja, valitettavasti en ole kuullut/nähnyt kovin montaa. Viimeksi näkemäni musikaali oli West Side Story Luvialla ja yllätyin kovasti siitä, miten hyvä se oli, koska kyseinen musikaali ei ikinä ole elokuvaversiona oikein kolahtanut minuun. En varmaankaan jaksaisi kuunnella tätä musiikkia muuten, mutta kyllä nuo kappaleet soivat nyt päässäni vähän väliä. (:

Olen myös nähnyt muutaman pienen musikaalin, joiden nimiä en muista. Pidin niiden tunnelmasta kovasti, vaikka aiheet eivät ehkä olleetkaan kaikkein parhaimmasta päästä ja en ehkä vielä yläasteella olisi muille kehdannut tunnustaa, että pidin niistä todella.

Pidän live musiikista ja minusta on todella sykähdyttävää kuulla mielettömiä laulajia laulamass lavalla tarinaa, joka johtaa taas toiseen lauluun.

Toivon, että tulisin näkemään vielä useita musikaaleja. Ehkä pitäisi tutustua tarjontaan ensin vaikka ihan kuuntelemalla tosiaan pelkkää musikaali-musiikkia.

Outolintu

  • Ankeuttaja
Musikaali-musiikki
« Vastaus #28 : Helmikuu 06, 2006, 14:53:18 »
Lainaus käyttäjältä: "Marmot"


Yleensä musikaaleista: Niiden diggaaminen taitaa olla aika vankasti "tyttöjen juttu". En tiedä yhtäkään miespuolista henkilöä, joka pitäisi musikaaleista. Oma poikaystäväkin nyrpistelee nenää, kun ehdotan musikaalin katsomista, vaikkei hän ole yhtäkään katsonut!


Eräs kaverini on miespuolinen ja musikaalifriikki, mutta asiaan saattaa vaikuttaa tietysti se, että hän on itse laulutaitoinen ja opiskelee näyttelijäksi, ja on esiintynyt monissa musikaaleissa... :)

Itsekin rakastan mielettömästi musikaaleja (niin kuin teatteria yleensäkin), vaikkein olekaan livenä nähnyt kovin montaa. Musikaalimusiikissa ja musikaaleissa yleensäkin on vain se jokin...

Lirie

  • Ankeuttaja
Musikaali-musiikki
« Vastaus #29 : Toukokuu 16, 2006, 16:31:29 »
Oiih! Musikaalien musiikki on ihanaa, varsinkin Moulin Rouge, Sound Of Music, Chigago, Grease, West side Story, Hair ja My Fair Lady. Parhaat musikaalit näet muuten Lontoossa, esim. Cats on paras näkemäni musikaali ja se on nähty juuri Lontoossa!

Rottenmind

  • Ankeuttaja
Musikaali-musiikki
« Vastaus #30 : Kesäkuu 22, 2006, 11:29:35 »
En tiedä lasketaanko Little Shop of Horrors musikaaliksi, mutta olettaisin niin. Tykkään niistä biiseistä mitä siinä esitetään. Ostin vähän aikaa sitten sen soundtrackin^^
Itse leffamikälie ei ole kovinkaan kummoinen, mutta musiikki kolahti minuun.

Poissa Joku

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Pottermore: MarauderIce16727
  • Tupa: Luihuinen
Musikaali-musiikki
« Vastaus #31 : Elokuu 16, 2006, 17:16:38 »
Kukas Vuotiksen musikaalihulluista on menossa katsomaan Best of the West End -musikaalikonserttia? Itse tilasin välittömästi lippuni sinne kun näin mainoksen Ärrän mainoslehdessä. Tuollaista mahdollisuutta ei vain voi heittää menemään. Ihastuttava syntymäpäivälahja kyllä, minä kun olen syntynyt juuri 17.11.
   
Sitten itse asiaan. En ole lyhyen elämäni aikana kovin paljon musikaaleja nähnyt, ja nekin kaikki elokuvaversioina. Mutta musiikkeja minäkin kuuntelen, saa niistäkin jonkinlaisen käsityksen juonesta. Ja kyllä niistäkin voi nauttia ihan pelkästään. Niissä vain tosiaankin on se jokin, joka niin lumoaa, niin kuin täälläkin on jo todettu. Lisäksi kunnioitan suuresti hyviä musikaaliesiintyjiä - heidän täytyy osata laulaa kaikenlaisia lauluja, ei vain jotain tiettyä genreä. Sekä heidän täytyy osata näytellä.

Sano mitä sanot

  • Ankeuttaja
Musikaali-musiikki
« Vastaus #32 : Elokuu 16, 2006, 18:41:50 »
Voi, se on aivan ihanaa musiikkia<3

Pidän kovasti elokuvamusiikista yleensäkkin, mutta erityisesti musikaalien musiikeista. Suurin suosikkini kautta aikojen on ollut Grease ja sen aivan mahtavat musat. Sitä leffaa tai musiikkia ei voi olla rakastamatta!

Tim Burtonin musikaalielokuvat, (erityisesti) Painajainen ennen joulua, Jali ja Suklaatehdas ja Corpse Birde ovat myös tarjonneet paljon hyvää musiikkia, kiitos Danny Elfmanin, ja löytyvät suosikkilistani kärkipäässä.

Muita suosikkejani ovat mm. Rocky Horror, Phantom of The Opera, Cabaret, Jesus Christ Superstar ja New York, New York -elokuvien musiikit. Moulin Rouge! yllätti myös, mutta musiikki ei mielestäni toimi ilman itse elokuvaa. Chigago sen sijaan teki vaikutuksen.

Dian

  • Ankeuttaja
Musikaali-musiikki
« Vastaus #33 : Elokuu 16, 2006, 22:32:33 »
Pikkumuokka 021107
Ou, tykkään kovasti. Tai no - riippuu pitkälti musikaalista. Jotkut ovat niin upeita että melkein turhautumisen kyyneleet tulevat silmiin, kun musiikki on niin pirun upeaa. Tästä hyvänä esimerkkinä Phantom of the Opera. Gerard Butler ja Patrick Wilson ovat molemmat Emmy Rossumin kanssa loistava pari. Laulut saavat kylmät väreet kulkemaan selkää pitkin ja vedet silmiin yksinkertaisesti siitä syystä että sen kuunnteleminen on niin jumalaisen hienoa.

Huonommasta musiikista en sitten tiedäkään niin paljoa, olen nyt nähnyt viis musikaalia ja kaikki suht hyviä musiikkinsa puolesta. (Vaikka aika moni näyttää kyllä huonolta Kummituksen vieressä^^) Nämä ovat siis tuon kummituksen lisäksi Cats, High School Musical, Sound of Music ja Moulin Rouge - jota en kyllä itse asiassa ole nähnyt loppuun asti. O_o Huolestuttavaa. Menin nukkumaan silloin kun se tuli telkasta enkä ole jaksanut lainata sitä. Hmm. HSM taas on sellainen synkän päivän piristeruiske. Phantom toimii kuitenkin siinä(kin) paremmin. Sitä en vaihtaisi mihinkään. Catskin oli ihan jees, katselin sen joskus viikko sitten - joku vanha Lontoon versio, sanoi kaverini jolta sen lainasin, en ihan tiedä että montako niitä on.. :D

No niin no, livenä en ole nähnyt yhtään enkä tiedä tahdonko nähdäkään. Riittää ihan tämä elokuvien katselu.
« Viimeksi muokattu: Marraskuu 02, 2007, 22:06:53 kirjoittanut Dian »

Poissa Amyna

  • 'urmaava neito
  • Vuotislainen
  • Vapaamatkustaja
  • Tupa: Mary Sue
Vs: Musikaali-musiikki
« Vastaus #34 : Helmikuu 06, 2008, 14:37:58 »
Syvää ihailijasieluani loukkaa, kun ette mainitse melkein muita kuin Jenkkilän suosikkeja. Itse olen Tanz Der Vampiren vannoutunut fani. Muutenkin tuntuu, että musikaalit tehdään Atlantin tällä puolen laadukkaammin. Grease, Chigago, Moulin Rouge on liian renkutushenkisiä ja kevyitä mulle. Phantom of the Operasta tosin pidin, sekä lava, että elokuvaversiosta, vaikka Emmy Rossum olikin valkokankaalla aika palikka.

Tanz Der Vampirea olisi suunnitelmissa mennä katsomaan, saksaksi tai vaihtoehtoisesti japaniksi. Berliiniin ei enää ehdi, mutta josko ne Tokiossa ottaisi sen uudelleen esille. Ja kyllä se vielä varmasti Euroopassakin näkyy.

Kuun lopussa on kohteena Sweeney Todd, joka on kuulemma musikaalihenkinen.

Mie taas mieltäisin musikaalit enemmän poikien jutuksi. Tai musiikinharrastajien (laulajien, soittavien, jne) juttu nuo yleensä varmaan on (plus minä). Jotenkaan en tunne kuin kaksi musikaaleihin menevää naispuolista henkilöä.

(hohoo, herätin ikivanhan viestiketjun)

Poissa Suru

  • keräkurmitsa
  • Sanomaton
  • *
    • Livejournal
  • Pottermore: ChestnutLeviosa81
  • Tupa: Luihuinen
Vs: Musikaali-musiikki
« Vastaus #35 : Tammikuu 25, 2009, 03:17:45 »
Lainaus
Hair (elokuva) Minä pidän tästä elokuvana, mutta suomenkielinen musikaali oli pettymys. Se oli huono- yksinkertaisesti sanottuna.
Elokuva on tosin loistava se alkuperäinen musiikki on fantastista!
Olisikohan ollut 2003 vai 2004, eli aika tosi kauan sitten, kun käytiin katsomassa tämä äidin kanssa Linnanmäen Peacockissa. Olen nyt viisi vuotta pähkäillyt, oliko se oikeasti niin huono kun muistan, vai olinko vain liian pieni ja ymmärtämätön, etten saanut juonesta kiinni. Mutta joo, jos muistan koko näytelmästä tasan kolme asiaa, en ehkä voi siitä ihan kauheasti antaa kritiikkiä. Mitä nyt kritisoida kappaleiden kääntämistä suomeksi, pidän sitä ihan kamalana rikoksena. x)

Mutta joo, Hairista tosiaan kovasti tykkäilen. Mielenkiintoinen aihe, loistava juoni, hyvät näyttelijät, ihanat kappaleet ja saa katsomiskerrasta toiseen itkemään. Pidän hirveästi myös kuvauksesta elokuvasta, ne maisemat ovat jotain upeaa ja kaikki laulut sopivat kohtauksiin ihan mielettömän hyvin olematta kuitenkaan sellaisia musiikkivideon tapaisia turhakkeita. Olen rakastanut tätä nyt kolmisen vuotta, ekan kerran taidettiin katsoa mökillä elokuvaa runsaasti paheksuvan isoäidin seurana ja viimeksi sitten joululomalla äidin seurana. Soundtrackia en omista kun LP-levynä (mikä olisi aika bien jos olisi toimiva soitin), mutta suunnitelmissa olisi sellainen CD:lle jossain välissä hankkia. Sitten joskus kun saan rahaa. Oi sitä onnea kun saan kuunnella Aquariusta, Let the sunshine inia ja Hair-kappaletta monta kertaa peräkkäin ilman turhaa vänksläämistä Youtuben kanssa. :D

Grease on toinen musikaali, jonka olen nähnyt ihan oikein näytelmänä - taisipa olla vielä vuotta ennen Hairia samaisessa teatterissa. Siitä muistelisin tykänneeni, tarina oli ehkä helpompi sisäistää (perinteinen kiltti tyttö ja pahapaha poika -asetelma) ja muutenkin se on ehkä kevyempi kuin Hair. DVD:nä omistan tämän kanssa, en vain ole katsonut pitkään, pitkään aikaan. Ei niin tärkeä kuin Hair, mutta sellainen hyvän tuulen elokuva kuitenkin, vielä niin kovin pinkissä rasiassakin.

Ja! Mamma mia, tämän syksyn ainoa kerta kun olen leffassa käynyt. :D Pitänee mainita, että näin tämän ihan oikeasti Broadwaylla New Yorkissa pari kesää sitten, ja oli kyllä todella hienoa ja ihanaa. Mieleenpainuva kokemus ainakin, eikä vähintään siksi, että kieltäkin ymmärsi ihan kohtalaisesti vähäisistä englanninopinnoistaan huolimatta. Leffa oli kyllä näytelmään verrattuna hyvin erilainen, mutta pidin kovasti - Meryl Streep lauloi yllättävän hyvin, vaikka tätä monesti ollaan vaisuksi syyteltykin, ja kohtaukset oli toteutettu elävästi ja sillä lailla, että musikaalin henki pysyi samankaltaisena kuin teatteriversiossa. Jotenkin on vain niin mieletöntä, että satunnaisista kappaleista saadaan koottua moinen musikaali hyvän juonen kera - vaikka Abballa toki laaja tuotanto onkin.

Levyhyllystäni löytyvät lisäksi Moulin Rougen ja Famen soundtrackit, joita kulutan levysoittimessani tasaisen epätasaisesti aina sille tuulelle sattuessani. Ainakin Ever alone Famesta piristää ihanasti, vaikken sitä osaa mihinkään sen kummempaan tapahtumaan musikaalissa yhdistää - en nimittäin ole nähnyt ko. elokuvaa. :(
“Älä näytä tuommoiselta, Korppu", hän sanoi. "Eihän tämä ole yhtään mitään. Paljon pahempaa on tulossa!”
- Astrid Lindgren: Veljeni Leijonamieli

nuotii

  • Ankeuttaja
Vs: Musikaali-musiikki
« Vastaus #36 : Marraskuu 27, 2009, 18:00:49 »
Rakastan musikaali-musiikkia. Kaikki käy. Harmi etten ole nähnyt kaikkia niitä musikaaleja joita haluaisin nähdä. Moulin Rouge, Chicago, Grease, Wicked ja Hairspray ovat aivan ihania. Kuorolaulu kohdista saa ihania väreitä. Wicked-musikaalin näin Amerikassa. Pidin sen huolettomasta meiningistä. On kuitenkin joitakin joita en ole nähnyt, mutta kuunnellut. Esim. Chicagon musiikkia olen kuunnellut paljon, mutta en koskaan nähnyt elokuvaa.

Niitä on varmaan tuhansia musikaaleja joita haluaisin nähdä. Pitäisi joskus vuokrata iso kasa musikaaleja ja katsoa:)

Poissa samettiina

  • huoleton huuliharppuilija
  • Sanomaton
  • *
  • Sukupuoli: Noita
  • Pienestä kipinästä voi syntyä roihuava liekki
  • Tupa: Puuskupuh
Vs: Musikaali-musiikki
« Vastaus #37 : Tammikuu 05, 2010, 09:56:18 »
Musikaali-musiikki ei ole kovin lähellä minua, enkä minä ole lähellä sitä. Kovin usein tällaisiin musikaaleihin en edes törmää - liekö suurimpana syynä ajan puute vaiko joku muu.

Ainoana musikaalina, jonka olen nähnyt, tulee mieleen Sound of Music, jonka olen nähnyt muutaman kerran. Viimeisestä katselukerrasta on kuitenkin aikaa, eli en muista niitä lauluja ja musiikkia. Sound of Music hurmasi minut kuitenkin juonellaan ja näyttelijöillään, ja muistan myös pitäneeni niihin sopivista lauluista (vaikken muista niitä hyvin).
Olen syytön kaikkeen siihen, mistä kehtaatkin minua epäillä.

Klimscheffskij

  • Ankeuttaja
Vs: Musikaali-musiikki
« Vastaus #38 : Marraskuu 20, 2010, 18:23:37 »
"Vuoden 2010 maaliskuusta lähtien aina vuoden 2011 huhtikuuhun asti olet käyttänyt tuhansia euroja nähdäksesi tämän musikaalin Wienissä 18 kertaa."

Jos joku olisi sanonut minulle noin pari vuotta sitten, olisin varmaan nauranut itseni takykardian partaalle. Mutta näin nykyhetkessä eläen ja tietäen kaiken minkä nyt tiedän: päätös, jonka tein 13 kuukautta sitten, oli elämäni järkevin. Maaliskuusta lähtien olen kuunnellut lähes jokaisena päivänä ainakin yhtä kolmestakymmenestä kappaleesta ostamaltani CD:ltä. Huonettani koristaa kolme julistetta, olkalaukku, paperikassi, säästetyt teatteriliput, libretto, näyttelijälistat, info-vihkonen, muki, kaulakoru, valokuvat, t-paidat sekä nimikirjoituksilla varustetut kortit kehyksissä. Broadway-musikaalit ja jenkkien tuotokset eivät mentaliteetiltaan ole koskaan vedonneet minuun millään tavalla, ja niinpä olen tihrustanut oikeastaan kaikkia musikaaleja nyrpeän ilmeen kera - kunnes näin Tanz der Vampiren ensimmäistä kertaa Wienissä.

En edes muista, kuinka kauan kaverini yritti sitä tuputtaa minulle. Se alkoi jo lukiossa: "Katso nyt. Tässä on Herbert, vampyyrikreivin homoseksuaali poika joka yrittää yhdessä kohtauksessa vietellä Alfredin, vampyyreita tutkivan professorin nuoren apulaisen. Tässä on itse kreivi, katso! Se kutsuu majatalon pitäjän tyttären linnaansa. Tässä taas on..." Ei kukaan meidän kaveriporukasta oikein jaksanut innostua ja asia unohtui aika nopeasti omalta osaltani. Sitten jouluna 2009 tuli uutisia: samainen Tanz-hullu kaverini sai tietää musikaalin pyörivän Itävallassa, Wienissä, ja voivotteli kun ei saanut kenestäkään matkaseuraa. Heitin vitsin, ja ennen kuin tajusinkaan, oli minullekin varattu lento- ja musikaaliliput.

Koska en tuolloin puhunut sanaakaan saksaa, kaverini suomensi koko kolmetuntisen musikaalin. Luvattomasti kuvattujen videoiden, äänitysten ja virallisten levyjen avulla sain esimakua tulevasta, enkä siltikään ollut vakuuttunut. Tiedossa oli yksi päivä istumapaikkojen kera ja kaksi iltaa seisomapaikoilla. Tuumailin ääneen ennen matkaa, että eiköhän se yksi kerta riitä minulle, en kuitenkaan jaksaisi seistä kahtena iltana peräkkäin kolmea tuntia 15 minuutin väliajankaan kannustamana. Mutta niinkin yksinkertaisesta syystä kuin laiskuus (toisena vaihtoehtona olisi ollut metroilla ravaaminen) menin sitten toisena iltana seisomaan sinne, ja silloin vasta todella ymmärsin, että olin törmännyt johonkin aivan mielettömän ihmeelliseen asiaan. (Hidas tajuaminen luultavasti johtui siitä, että ensimmäisenä iltana vampyyrikreivin roolissa oli Di Capri, jota nykyään vihaan syvästi. Hemmetin vieteriääninen nenämies.)

Olen tässä nyt kaksi tuntia yrittänyt muotoilla kaunopuheisia lauseita, joiden ylistävien adjektiivien avulla ymmärtäisitte edes puolet, mikä Tanz der Vampiressa on niin ihanaa. En ole vieläkään keksinyt vastausta. Tiedän vain sen, että kyseinen musikaali saa jalkani täysin voimattomiksi. Wienin produktiota ajatellessanikin sydämeni hakkaa adrenaliinin voimin hurjana, kuin seisoisin kuolettavan korkean kuilun reunalla ja yötaivas kaartuisi ylleni kuin ikuisuuden tuikkiva meri. Tunnen lähes epätoivoista halua palata Ronacher-teatteriin, kahliutua lavasteisiin ja kieltäytyä lähtemästä enää koskaan pois. Jos suljen silmäni, voin melkein nähdä kaiken niin kuin sinä ikimuistoisena maanantaina, jolloin pääsin ensimmäistä kertaa eturiviin. Yksinkertainen ihmismieleni ei voi käsittää vieläkään, mitä ja kenet (Thomas Borchert, omfg!) sinä iltana näin. Pääni voisi hajota pieniksi atomeiksi silkasta onnesta. Yön pimeydessä kävellessäni, Carpe Noctemia tai Finalea kuunnellen, tunnen kuolemattomuuden valuvan jokaiseen soluuni.

Tee itsellesi palvelus: tutustu Tanz der Vampiren Wienin produktioon ennen kuin kesäkuu koittaa ja kaikki on taas ohi.
« Viimeksi muokattu: Marraskuu 20, 2010, 18:37:59 kirjoittanut Klimscheffskij »