Pikkuruisena äiti ajoi minut aina säännöllisesti muutaman kerran vuodessa samalle vakkarikampaajalle, välillä äiti leikkasi tukkani itse. Joskus ala-asteella halusin sitten, että tukka leikataan kammottavan lyhyeksi, mutta äiti vaati, että taakse jätetään yksi pitkä suortuva. Lopulta koko fleda näytti aivan järkyttävältä, minkä jälkeen aloin kammota kampaamoita. Kasvatin tukkaa takaisin, äiti tasasi joskus latvoja, jossain vaiheessa latvojen tasaaminen jäi. Enpä ole turhan tarkka ulkonäöstäni. :<
Toistaiseksi viimeiset kaksi kertaa kävin kampaajalla, kun minulle tehtiin vanhojentanssikampaus, ja kun joskus abivuonna kyllästyin vuosia liehuneeseen pitkään lettiin ja ex-tempore päähänpistosta menin leikkauttamaan tukkaa lyhyemmäksi. Yritin pitää sitä kampaajan leikkaamassa mallissa jonkin aikaa. Otsatukkaa on satunnaisesti ollut ja ei ollut. Olen aina leikannut myös poikaystäväni tukkaa. Lakkiaisten jälkeen halusin olla erinäköinen kuin ennen: värjäsin luonnonvaalean tukkani tummanruskeaksi. Sitä sitten värjäilin vuoroin hieman punertavammaksi, hieman mustemmaksi, hieman ruskeammaksi. Aina olen värjännyt itse kotona vessan peilin äärellä. Toisin kuin ylempänä on peloteltu, väri ei ole roiskunut minuun tai omaisuuteeni haitallisesti: tukka on värjäytynyt tasaiseksi, otsani tai selkäni ei ole värilaikullinen, seinät eivät ole ryönäiset. Väri oli melkein halvinta kestomömmöä, mitä kaupoista sai, 6-7 euroa törppö.
Koska lopulta olen aika onneton hoitamaan hiuksiani, enka jaksa niinkään nähdä vaivaa, palasin reilun kahden tummatukkaisen vuoden jälkeen värinpoiston myötä omempaan vaaleaan väriini, mikä näyttää taas yllättävän kivalta. Vaivannäkemättömyys on tarkoittanut myös sitä, etten ole hoitoainetta tai hiusharjaa liiemmin kuluttanut, vaan tukka on päässyt takkuuntumaankin aika pahasti. Päätinpä sitten jatkaa tätä luonnon viitoittamaa polkua ja rastoittaa tukkani. Nyt niitä sitten on, lockseja.
Jos jossain vaiheessa hankkiudun tästä takkupesäkkeestäni eroon, aion käyttää kotilähiöni paikallista kampaamoa, enkä mitään keskustan tyyristä fancy-pants -salonkia.
En ole ollut käymättä kampaamoissa ainoastaan sen takia, että se olisi liian kallista. Ehkä suurempi syy on, että tuntisin itseni jotenkin toivottaman turhamaiseksi, että käyttäisin niin paljon aikaa ja vaivaa ja resursseja siihen, että hiukseni näyttäisivät hetken aikaa yleisesti hyväksyttävän hyviltä. En tiedä, en ole viitsinyt.