Minä alan jännittämään esitystä aina noin tuntia ennen ja jännitys loppuu heti, kun olen päässyt lavalle.
Olen tanssinut yksitoista vuotta ja näytellyt viisi vuotta. Parhaassa tapauksessa vuodessa on jopa yli kymmenen esitystä. Ei niitä enää jännitä. En pidä luokan edessä pidettävistä esitelmistä, jos joudun lukemaan jotakin paperista tai keksimään sanottavani sillä hetkellä. Ulkomuistista opeteltu teksti on täysin ongelmatonta.
Tanssiessa on pari kertaa iskenyt lievä paniikki lavalla, kun en muista, mitä seuraavaksi tapahtuu. Näin käy useimmiten niiden pienten pysähdysten aikana, jolloin on aikaa ajatella. Kun pysähdys on ohi, osaan kaiken taas.
Pysrin esiintyessäni siihen, että keskityn vain kyseiseen hetkeen. Pyrin opettelemaan kaiken niin hyvin, ettei mitään tarvitse ajatella. Näytellessäni en muista vuorosanojani, mutta huomaan silti osaavani ne kuin vettä vain, tanssissa en pysty sanomaan, mikä liike tulee seuraavaksi, mutta teen sen silti. Se vain on jäänyt muistiin. Tanssiessa monet meidän ryhmäläisistä valittavat, että hermoilevat sen takia, etteivät muista laskuja. Minä en ole ikinä esiintyessä laskenut tahtia. Harjoituksissa lasken tahdin ja esityksessä tiedän, mitä täytyy tehdä ja milloin.
Juu. Se punainen lanka katosi. Ilmoittakaa, jos se löytyy.