Aihe: J-pop / J-rock

[Kukkelikuu]

Täällä!! Minä, minä.

Japaninkieliseen musiikkiin tutustuin animesarja Hopeanuolen avulla, ja netistä löysin j-popin kuningattaren, Aya Matsuuran! Hänen kappaleensa ovat todella energisiä ja ihania. Myös japanin kieli on kaunista, ja ihanaa kuunneltavaa. Jonain päivänä vielä ymmärrän mitä niissä sanotaan...

Dir en greytä en paljon kuuntele. Yhden heidän videonsa netistä myös katsoin, mutta säikähdin niin perusteellisesti laulajan ulkonäköä, että napsautin saman tien kiinni ja vaihdoin takaisin Ayaan.

Kolme suosikkiani ovat Aya Matsuura, Ayumi Hamasaki ja Nami Tamaki. Offtopic: Eräs ystäväni ihmettelee kovasti, miten voin muistaa noita nimiä. Mutta kun ne kerran poettelee, ne osaa kyllä.

Parhaat kappaleet näiltä kolmelta neitoselta:
Aya, Momoiro Kataomoi ja Egao
Ayumilta About you, Will ja sitten vielä You
sekä Namilta Heroine

Levyistä vielä sen verran, että tuskin niitä täältä korvesta löytyy. Ainakin olen kaikki levykaupat tuloksetta kolunnut. Poltan varmaan tässä lähiaikoina Ayan kokoelmalevyn, siis että poltan kaikki koneellani olevat kappaleet sille :D Tällaista harrastan ;P

[Tanja]

[Pyydän heti anteeksi jos toistelen ihmisiä, sillä silmäilin vain nopeasti nuo viestit läpi. ^^]

Juu. Japanilainen musiikki on minulle vielä aika uusi juttu. Joskus noin vuosi sitten kuuntelin kokeeksi The GazettE:a yhden biisin, mutta se ei iskenyt oikeastaan yhtään. En pitänyt.

Nyt sitten, hmm, muutama kuukausi sitten ehkä, nettikaverini suositteli minulle Ellegardenia, johon tykästyinkin, ja olen sitä nyt kuunnellut niin paljon kuin netistä löydän [eli laittoman vähän]. Se kuitenkin on todella hyvää niiden muutamien biisien perusteella joita olen kuunnellut.

Ja ja.. ihan tänä viikonloppuna oikeastaan, kokeilin Youtubessa D'espairsRay:ta, ja se kyllä iskee. Ehkä paras näistä kolmesta joista minulla on jonkunlaista kokemusta. Olen nyt hommannut koneelle muutamia biisejä [ilmaiseksi. ;__; Haluan löytää albumeja kaupasta], kaikki ovat tuolta Coll:set -albumilta [kai sen albumin nimi tuo on?]. Kiinnitin paljon huomiota noissa biiseissä rumpuihin, ja voi.. Kuulostaa aika mielettömän upealta. Niin. Lempibiisi noista on ehkä Garnet. En tiedä mikä siinä on, mutta kuulin sen ensimmäisenä ja se vain.. on hyvä. :'D
En osaa sanoa mitään fiksua, sorry.


Joo kiitos, kirjoitinpa lyhyesti taas. .__.

[Hoshi]

Minä rakastan molempia, niin j-poppia kuin j-rockkiakin. An Cafe ja GazettE ovat parhaimmat bändit, mutta tuo Porno Graffittikin on hyvä. Ayumi Hamasakia kuuntelen tuolta J-pop puolelta ehkä eniten. Olen muutenkin hurahtanut animeen ja mangaan, joten nämäkin ovat lähellä sydäntäni.

[Kaiten]

Haluan löytää albumeja kaupasta

cdon.com:sta löytyy jotain j-rockia. Itse oon tilannut sieltä ^^

[Kukkelikuu]

Sori, uusi viesti, mutta muuttunut on musiikkimakuni :D

Siis kuuntelen edelleen noita Ayaa, Ayumia ja Namia, mutta nykyään makuuni kuuluu myös:
- MUCC
- the GazettE
- Moi Dix Mois
- D'espairsRay
- An Cafe
- Kazoku
- Girugamesh
- Miyavi
- DIO
- Ja uusin löydökseni: Ayabie!

Jotain saattoi unhoittua :D

Vähään oon kade teille kaikille, ketkä pääsitte Antikun keikalle :'( *yäh byäh*
Ja eräs kaverini pääsi DIOn keikalle, että oon sillekki kade. Äiti ei päästä mua minnekkään...

P.S. Jos jotain noista haluatte, voitte kysyä multa :D Sori mainostus ^^''

[momentum]

Postaanpa tähän, kun en vieläkään ole saanut aikaiseksi.

Eli minä kuuntelen kovasti J-pop/rock tyylistä musiikkia seuranaan jytäpop eurobeat ja trance (tai oikeastaan super eurobeat ja cyber trance). Niin ja R&B japanilaisten tekemänä hakkaa länsimaisen ihan keviästi minusta. Erittäin mahtavaa musiikkia kuitenkin. Ja nyt sitten taidan kertoa hieman artisteista, joita kuuntelen ja laitta lempikappalelistani perään alkuperäisissä muodoissaan. :3 Artistin perään tulee hänen edustamansa genret.

Utada Hikaru (Genre: R&B, pop, experimental) on ensimmäinen J-pop artisti, jota aloin kuuntelemaan joskus 2006 alkupuolella. Ihastuin hänen musiikkiinsa kuultuani Distancen ja Kettobasen ja latasin sitten koko diskografian koneelle, koska en jaksa ostaa jostain nettikaupasta. Aluksi ajattelin sitten, että mitäs sontaa tämä nainen onkaan olevinaan, mutta sitten Distancen kuunneltuani rakastuin ikihyviksi. Deep River vain sai minut rakastumaan Hikkiin entistä enemmän. Exodus laski fanitusta, mutta Ultra Blue nosti sitä. Uusin levy, HEART STATION, on ihan mahtava. Hikillä on hyvin kaunis ääni ja hän sanoittaa/säveltää kappaleensa itse, mitä minä arvostan suuresti. Lempikappaleeni Hikiltä on Addicted To You (Distance (2001)). Häneltähän on muuten tulossa toinen (tai kolmas itse asiassa) englanninkielinen levy tänä vuonna, mikäli oikein ymmärsin. Toivottavasti se julkaistaan myös Suomessa. Ostaisin sen heti. <3 Niin ja minä omistan muutaman singlen ja kaikki levyt kokoelmaa myöten itselläni. :) Ja niitä lempikappaleita (lista):

First Love (1999): First Love, Automatic, Movin' on without you, time will tell, Never Let Go,Automatic "Johnny Vicious remix", Another Chance

Distance (2001):Distance, Wait & See ~risk~, Can You Keep A Secret?, Eternally, Drama, Addicted To You "up in heaven mix", For You, Kotoba ni Naranai Kimochi, HAYATOCHI, Parody

Deep River (2002): Sakura DROPS, Deep River, Shiawase ni Narou, Hikari, FINAL DISTANCE, A.S.A.P, Play Ball, Tokyo NIGHTS, Letters, traveling

EXODUS (2004): Exodus '04, Devil Inside, Animato, Hotel Lobby, You Make Me Want To Be A Man, Let Me Give You my love

ULTRA BLUE (2006): This Is Love, Keep Tryin', kairo, Making Love, BLUE, COLORS, Be My Last, Passion/Sanctuary, WINGS

HEART STATION (2008): HEART STATION, Beautiful World, TAKE 5, Fight The Blues, Flavor Of Life "Antidote R&B Mix", Prisoner Of Love, Rainbow-coloured Bus, Kiss & Cry, Stay Gold.

Ayumi Hamasaki (Genre: pop rock, trance, eurobeat, pop) tuli Hikin jälkeen, kun kyllästyin R&B tyyliseen musiikkiin ja kaikki hehkuttivat Ayuta joka paikassa. Päätin sitten ladata hänen musiikkiaan ja taas latasin miltei koko diskografian. Latasin levyt A Song for xx, LOVEppears, Duty, A BEST, (miss)understood 2006 kesällä. Olin ensin, että voi taivas sentään, millaista musiikkia, mutta kun LOVEppears ja Fly high soi, aloin pitää aika paljonkin. Duty vain sai minut rakastumaan entistä enemmän, mutta (miss)understood sai aikaan sellaisen OMFG!!!111 RAKASTAN!!! reaktion aikaan. :p Siitä saakka olen ollut Ayu fani. Latasin muuten lopulta myös levyt I am, RAINBOW, A BALLADS, Memorial address, MY STORY ja läjän remix levyjä ja olin koukussa noiden rokimpipainotteisten kappaleiden jälkeen. MY STORY tuntui todella tylsältä ensin, mutta sitten aloin rakastaa sitäkin. Ensimmäinen Ayu biisini on suurella todennäköisyydellä Moments MY STORYltä, kun kuuntelin Ayuta yhdellä kaverillani. Olenpa siis melko varma, että kyse on siitä biisistä, sillä se kuulosti hyvin tutulta kun myöhemmin kuuntelin MY STORYn läpi. Duty oli kuitenkin se kappale, jota voi syyttää koukkuun jäämisestä. Sittemmin olen toki ladannut uusimman kokoelman (A BEST 2), remix levyn (ayu-mi-x 6) ja kaksi uutta levyä (Secret ja GUILTY). Pidän Ayun äänestä hyvin paljon. Se on kaunis ja todella tunteikas. Ayun lyriikat ovat myös usein hyvinkin omakohtaisia, joten on ihana kuunnella Ayun kappaleita. Ja Ayu saa sen ihan mielettömiin korkeuksiin. :0 Ayulla on myös upeita PV'tä. <3 Omistan kaikki Ayun levyt (9), kokoelmat (3) ja remixlevyt (19) sekä muutaman konsertin, joista paras on Stadium Tour 2002. <33

A Song for xx (1999): A Song for xx, Depend on you, poker face, Trust, POWDER SNOW, SIGNAL, Wishing, As if...

LOVEppears (1999): appears, Fly high, Trauma, And Then, P.S II, End roll, WHATEVER, immature, Boys & Girls, monochrome, Who..., kanariya, TO BE, LOVE ~Destiny/refrain~, ayu's euro megamix, ayu's house megamix

Duty (2000): Duty, vogue, End of the World, SCAR, Far away, SURREAL, AUDIENCE, SEASONS, Key~eternal tie ver.~, girlish, ever free

I am... (2002): I am, Connected, UNITE!, evolution, Naturally, M, still alone, NEVER EVER, Endless sorrow, no more words, Daybreak

RAINBOW (2002): WE WISH, Real me, Over, Free & Easy, Heartplace, Voyage, Dolls, everywhere nowhere, July 1st, independent/+ (More Than), Close to you, HANABI, RAINBOW

Memorial address (2003): Because of You, Greatful days, ourselves, No way to say, Memorial address, theme of a-nation '03, forgiveness, HANABI~episode II~

MY STORY (2004): GAME, About You, my name's WOMEN, Liar, walking proud, HOPE or PAIN, HAPPY ENDING, Moments, CAROLS, INSPIRE, HONEY, Humming 7/4, Replace, winding road

(miss)understood (2006): rainy day, Beautiful Day, is this LOVE?, Bold & Delicious, STEP you, alterna, criminal, Pride, Will, HEAVEN, fairyland, tasking (=paras interlude IKINÄ).

Secret (2006): Secret, Startin', until that Day..., JEWEL, momentum, Born To Be..., BLUE BIRD, It was, 1 LOVE, taskinst, kiss o' kill, teens~acoustic orchestra ver.~,

GUILTY (2008): talkin' 2 myself, decision, GUILTY, Marionette, MY ALL, glitter, Together When..., fated, (don't) leave me alone, Mirrorcle World

Muita lemppareita ovat part of Me (A BEST 2-BLACK-) ja Life (Mirrorcle World single).

Ayu se vasta osaa. <3 Tulisipa häneltä uusi single ensi kuussa. ;_; Kaipaan uutta materiaalia jo. :3

Koda Kumi (Genre: dance pop (urban contemporary/pop), R&B, rock) on kolmas artisti, jota olen alkanut kuunnella. Omistan häneltäkin koko tuotannon ja pidän kyllä kovasti. Jumaloin Kodan ääntä. Se on niin upea ja kerrassaan ihanan kuuloinen. Ja Koda osaa myös käyttää ja hallita äänensä oikein hyvin. Tutustuin Kodaan kun seikkailin wikipediassa ja bongasin linkin japaninkieliseen versioon Final Fantasy X-2 kappaleista real Emotion ja 1000 no Kotoba. Sain sitten tietää, että Kuu oli laulanut ne ja menin youtubeen. Ensimmäinen Kuun kappaleeni oli Kiseki. Ihastuin.  You ja Promise saivat minut itkemään ja Butterfly sellaiselle "voi prkl". :p Latasin Kodan tuotannon. Ja nyt fanitan häntä ihan täysillä. Kodan löysin myös 2006 syksyllä. Suosikkikappaleeni taitaa olla Get It On. Ihan mahtava. :0 Omistan kaikki levyt, suurimman osan singleistä ja neljä konserttia. Se Black Cherry live in Tokyo Dome konsertti on niin ihana. :3

affection (2002): TAKE BACK, Trust Your Love, feel me, come back, walk, Can't Lose, COLOR OF SOUL, Your Song, So Into You.

grow into one (2003): Ranhansha, 1000 no Kotoba, real Emotion, BOY FRIEND?, one, One night romance, SOS~sound of silence~, Pearl Moon, love across the ocean, Nasty Girl, m.a.z.e

feel my mind (2004): Break it down, Hana, Rain, Crazy 4 U, Rock Your Body, Without Your Love, Gentle Words, Sweet love..., COME WITH ME, Talk to you

secret (2005): SHAKE IT, Kiseki, hands, Hearty..., Selfish, Hot Stuff, Chase, Trust you, LOVE HOLIC, Believe, 24, Through the sky, Let's party!

BEST~first things~ (2005): Butterfly, Promise, Star, NO TRICKS, flower

BEST~second session~ (2006): you, Get It On, Someday, Love goes like..., No Regret, Ima sugu hoshii, Lies, Candy, Shake It Up, feel, WIND

Black Cherry (2006): Get Up&Move!!, JUICY, I'll be there, Yume no Uta, Tsuki to Taiyou, Koi no Tsubomi, With your smile, Milk Tea, GO WAY!!, WON'T BE LONG ~Black Cherry version~, Unmei, Cherry Girl, Candle Light

BEST~BOUNCE & LOVERS~ (2007): Saigo no ame ~Time Heals ver.~, Taisetsu na kimi e, Ashita e

Kingdom (2008): Amai Wana, Under, Himitsu, Ai no Uta, BUT, Aisho, Anata ga Shite Kureta Koto, Wonderland, FREAKY, Black Cherry ~full ver.~, MORE, anytime

Muita suosikkeja ovat: Moon Crying, Lady Go! (MOON single), Sora, Run For Your Life, girls (FREAKY single), Bounce (anytime), Come Over (Ai no Uta single), Dear Family (LAST ANGEL single), Still in love (TAKE BACK single), Sweet Kiss (you single).

sifow (Genre: eurobeat, trance, techno) on sitten yksi uusimmista fanitukseni kohteista. Tämä artisti aloitti vuonna 2005 ja on nyt tauolla. :/ Ihan mahtava ihminen tämä. Rakastan hänen musiikkiaan. Sifowlla on varsin pehmeä ääni. Pidän siitä kuitenkin hyvinkin paljon. Todella kaunis ääni ja kappaleet, niiden musiikki ja sanoitukset ovat erittäin upeita. Omistan singlet ja kolme levyä. :3 Paras levy minusta on tuo Love Spell. Ihana. <3

& YOU REVOLUTION (2005-2006): Jewel, & YOU REVOLUTION

CLARITY (2006): CLARITY, Jewel "Cyber Nation remix", Kimi to Sora, My Dear, Chain, LOVE & PEACE

Love Spell (2007): Carat, RULE, H3, Tokyo Lovenight, love regrets, Ai-Ai-!!, YA-OMOTe.

Hyvin lahjakas artisti. Harmillista kun ei oikein onnistu saamaan suosiota. :<

Namie Amuro (Genre: Dance, Pop, R&B, Hip Pop) on uusin fanituksen kohteeni. En aluksi oikein jaksanut välittää Amuron musiikista, mutta kun vihdoinkin sain aikaiseksi ladata koko diskografian, ihastuin kyllä ja pahasti. Amuron kohdalla on käynyt niin, että vanhemmat kappaleet (1995-2003) ovat miljoona kertaa uudempien veroisia minun mielestäni. En kuitenkaan sano, että Queen of Hip Pop ja PLAY olisivat huonoja levyjä. Päinvastoin. Ne ovat oikein hyviä, mutta minusta nuo vanhemmat ovat paljon kivempia, koska Amurolla on silloin paljon parempi ääni. :3

DANCE TRACKS VOL. 1 (1995): Go! Go ~Yume no Hayasade~, PARADISE TRAIN "Groovy mix", TRY ME~watashi wo shinjite~ "extended mix", Aishite Muscat "groovy mix"

ORIGINAL TRACKS VOL. 1 (1996): Stop the music, Rainbow Moon, GOOD NIGHT, Memories ~Ashita no tame ni~, taiyou no SEASON, Koi no Cute Beat, Dancing Junk, Wagamama wo Yurushite

SWEET 19 BLUES (1996): SWEET 19 BLUES, Body Feels EXIT "Latin House Mix", You're my sunshine "Hollywood Mix", Don't wanna cry "Eighteen's Summer mix", LET'S DO THE MOTION, PRIVATE, Chase the Chance "CC remix", i'll JUMP, rainy DANCE

Concentration 20 (1997): Whisper, CAN YOU CELEBRATE?, Concentration 20 (Make You Feel Alright), Close your eyes, Close to you, To-day, No Communication, How to be a Girl, Storm, B w/z you

181920 (1998): Body Feels EXIT "original mix", Chase the Chance "original mix", You're my sunshine "original mix", Dreaming I was dreaming

GENIUS 2000 (2000): LOVE 2000, Leavin' For Las Vegas, RESPECT the POWER LOVE, ASKING WHY, Mi Corazón, Something 'Bout The Kiss, I HAVE NEVER SEEN, KISS-AND-RIDE

break the rules (2000): no more tears, break the rules, better days, PLEASE SMILE AGAIN, GIRLFRIEND, CROSS OVER, never shoulda, NEVER END, think of me, HimAWArI

LOVE ENCHANTED single collection (2002): lovin' it, say the word, I WILL

STYLE (2003): SO CRAZY, Put 'Em Up, Namie's Style, Indy Lady, Come, shine more, gimme more, Wishing On The Same Star, Four Seasons, LOVEBITE, Don't Lie To Me, Fish, As Good As

Queen of Hip-Pop (2005): Queen of Hip-Pop, ALL FOR YOU, ALARM, No, WANT ME, WANT ME, WoWa, I Wanna Show You My Love, GIRL TALK, Free, My Darling

PLAY (2007): HIDE & SEEK, Full Moon, CAN'T EAT, CAN'T SLEEP, I'M SICK, FUNKY TOWN, It's all about you, Step With It, Hello, Top Secret, Violet Sauce (Spicy), Baby Don't Cry, PINK KEY

Muita suosikkejani ovat Amurolta WHAT A FEELING (60s70s80s single), BLACK DIAMOND (w/ DOUBLE).

Kuuntelen myös joskus sellaisia artisteja kuin Mai Kuraki ja Ai Otsuka. En voisi sanoa olevani kummankaan fani, vaikka levyjä ja singlejä omistan. Molemmilla on aika epämiellyttävä ääni, vaikka musiikki saattaakin olla ihan kuunneltavaa. Olen kuullut myös muutaman kappaleen bändeiltä/artisteilta UVERworld, dir en grey, ORANGE RANGE, L'arc~en Ciel~, Gackt, Nana Kitade ja Maiko Horisawa. :p

Mut J-musiikki on erittäin hienoa. :3 Pitäs perinteistä musiikkia myös joskus kuunnella ihan kokeilumielessä.

[Sad Mushroom]

My luv<3

Näin yksinkertaisesti, kukaan tulossa huomenna (2.7) meewsterin keikalle? Itse ainakin löydän sieltä oman pääni kirkumassa.

Kuka on milläkin keikalla ollut? Olisi hauska kuulla muidenkin mietteitä niistä keikoista, sillä itse pongahtelin tokas ayabies (siis vuosi sitten), dirun maanantainkeikalla, dixiessä 'course, sekä the candy spookyssä, että sitten huomenna siellä meewsterissä.

Oma suosikkini ja rakkauteni on hide (se x japanin ihana pinkkipäinen kitaristi), sekä ehdottomasti ja kliseisesti Mana, mutta voiko upeampaa ja kauniimpaa naistaeiku, miestä ollakkaan? Luna Sea on legenda ja ihan syystä. Kyo-sama dirussa.... aah... Eli ei mitään järkevää tänne sitten tule *virn*

j-rock on saanut paikkansa sydämessäni, vaikka onhan siellä tilaa jenkkirockillekin, ja suomirockille ja dancelle, ja popille.... ja niin....

Tietysti onhan joku Hamasakikin kivaa vaihtelua, ja sitäkin on hieman mp3,

mutta hei, ihan rehellisesti, kuka voisi vastustaa hotteja poikia nuolemassa lavalla toisiaan? Mä en ainakaan ;)

[Yawë]

J-rock on mulle aika uusi tuttavuus. Ensin tutustuin Ayabieen, kun olin menossa viime toukokuussa kaverini seuraksi keikalle. Enhän mä voinut mennä sinne ilman, että tietäisin ainakin yhden biisin, joten kuuntelin Hoshigaokan ja jäin koukkuun bändiin. Kun kaverini huomasi, että pidän Ayabiesta, niin se alkoi esitellä mulle ihan innoissaan kaikkia muitankin. Dir en grey, An Cafe, Mucc, the Gazette, Kana, Kagrra... An Cafeen, Kagrraan ja Kanaan tykästyin, ja nyt olisi suunnitelmissä saada levyjä jostakin.

[momentum]

Meikäläiseen ei ole vielä tuo J-rock ja nuolevat miehet fanitus iskenyt. :D Ja minä pidän muutenkin jostakin syystä enemmän naislaulajista, sillä he ovat mielestäni paljon tunteellisempia kuin miehet. Olen kyllä kuunnellut mieslaulajiakin, mutta ne eivät ole yhtään sellaisia kuin naislaulajat tunteellisuuden puolella. :/ Mutta saapa nähdä, milloin J-rock fanitus iskee. Oli se yhdessä vaiheessa iskemässä, mutta se sitten laantui kokonaan. Olin jo hommaamassa itselleni enemmän ORANGE RANGEn musiikkia, mutta en tehnytkään niin, kun pelkään, etten kuitenkaan kuuntele sitä. :< Mutta kolmen kappaleen perusteella (Kirikirimai, Asterisk ja LOCOLOTION) voin kyllä sanoa, että ihan kivalta kuulostaa. :3 Tällä hetkellä pysyn vielä kuitenkin popin puolella. :>

[Livvy]

Sad Mushroom, minä kävin meevin keikalla, myös. Tosin olin sillä tokalla (3.7) keikalla.
Ei harmitä yhtään, se laulo siellä sillon We love you biisin ja mä oon niin rakastunu. Ja se oli muutenkin niin ihana, aiiiihhh

 Ja itse olen nähnyt nyt Dir en greyn, Girugämeshin ja Miyavin livenä. Olisin niin hirveesti halunnu nähdä The Candy Spooky Theaterin mut ei ollu varaa mennä. Saisivat tulla suomeen uudestaan.

Oma jrock mieltymykseni on mennyt hiukan tuonne raskaampaan suuntaan, ja pääsääntöisesti kuuntelen miesbändejä, yhtä poikkeusta lukuunottamatta. Nimittäin exist†trace. En tiedä mikä tässä bändissä viehättää mutta se vaan iskee ja kovaa. Ja onhan toi aika maskuliininen bändi. Ainakin omasta mielestäni. Kaveri pohti sitä pitkään että voiko kyseistä bändiä edes laskea naisbändiksi Jyoun äänen takia.
Muuten naisartistit ei iske. Ne on muutenkin liian poppia minulle. Jotain esimerkkejä kuten Kana. Tässä sanon jo heti että miks sen täytyy laulaa. Olisi vaan pysyny mallina ja jättäny laulamisen muille. Mutta ei, se nainen hemmetti vie laulaa. Se tappaa mun korvat ja Papichan jää soimaan päähän. Kiitos ystäväni kanssa vietetyn juhannuksen en saa mielenrauhaa.
Kanalla on yksinkertaisesti vain niin rasittava ääni että se saa pitkäpinnaisimmatkin ihmiset hulluiksi. Se on aikuinen nainen ja puhuu kuin joku viisivuotias pikkukakara. Sen kimitys kiduttaa mun korvia.

Joten, kannatan enemmän miesartisteja. Ja kuten Sad Mushroom sanoi kuka voi vastustaa hotteja poikia nuolemasta lavalla toisiaan, en minä ainakaan. Fanservu on jotain niin parasta kun sitä osataan tehdä, hirveästi en esim Fatimasta piittää mut niiden fanservu on jotain niin helkkarin hottia ettei mitään, siinä niiku työntämällä työnnetään sitä kieltä toisen kurkkuun, ja on se niin nams kattoo. *virn*

[Leonor]

Tämä on aihe, johon minä haluan ehdottomasti ottaa osaa, mutta samalla epäröin, koska olen käynyt tästä kyseisestä teemasta miljoonia ja taas miljoonia keskusteluja, mutta suurin osa ihmisistä ei kuitenkaan tunnu ymmärtävän pointtiani. Minä aloin kuunnella animemusiikkia aika monta vuotta sitten, minulla ei ole edes mitään mielikuvaa koska se tapahtui. Aluksi kuuntelin vain animeiden tunnareita, sitten intoni hiipui hetkeksi, mutta tämän vuoden alussa huomasin jälleen kiinnostuneeni japanilaisesta musiikista. Tällä kertaa tapahtui kuitenkin täydellinen koukuttuminen ja uskon, että tällä musiikkilinjalla tulen menemään aika pitkän aikaa eteenpäin.

Nykyään minulla ei ole oikeastaan kuin kaksi bändiä, joiden koko diskokrafia minulla on koneella ja nämä ovat X Japan ja Miyavi. Olen pysyvästi rakastunut heidän musiikkiinsa, en voi muuta sanoa. Olisin valmis maksamaan todella paljon, että pääsisin esimerkiksi X Japanin keikalle – he kun eivät ole keikkailleet Euroopassa vielä ollenkaan! Näiden kahden lisäksi kuuntelen hyvin montaa bändiä, joista mainittakoon nopeasti vaikka laruku, MUCC, girugamesh, LM.C ja D.
Minulla oli jotain periaatteita tiettyjä bändejä kohtaan, kuten vaikka Ayabieta, mutta pakko kai se on myöntää, että vaikka kuinka väitin vokalistin ääntä hirveäksi, olen rakastunut siihen pahasti nykypäivänä. Sama on käymässä Gazetten kohdalla samoin kuin Vidollin enkä oikeasti voi uskoa tätä todeksi. Kammoksuin noita bändejä, muta nyt olen hyvää vauhtia koukuttumassa :D

Jrockia kohtaan on nykypäivänä hirveästi ennakkoluuloja, mitä en vain jaksa ymmärtää. Jrock on vain erilainen musiikinsuuntaus siinä missä hiphop tai hevikin. En ymmärrä miksi japanilaista musiikkia kuuntelevat olisivat alempi arvoisia kuin muut ihmiset? Tähän nimittäin törmää päivittäin esimerkiksi kaupungilla. Suurin osa jrockin ja ernujen dissaajista ei ole koskaan kuullutkaan musiikkia ja väittävät silti kiven kovaan, että se on täyttä p*askaa. Se saa aivoni kiehumaan hyvin nopeasti tilanteessa kuin tilanteessa. Ymmärrän kyllä, että kaikki musiikki ei kolahda jokaiseen, mutta jos et kyseistä musiikkia ole koskaan kuullutkaan et vain VOI haukkua sitä lyttyyn. Minä muun muassa kunnioitan niitä ihmisiä, jotka ovat kuunnelleet muutaman biisin japanilaista musiikkia ja todenneet, ettei se ole heitä varten. Jokaisella ihmisellä on oikeus mielipiteeseensä, mutta minusta mielipide ei voi olla oikea jos ei asiasta tiedä muuta kuin ennakkoluulojen verran. Yksi suuri hämmennys monille, jotka olen joskus pyytänyt kuuntelemaan muutaman biisin, on ollut se, että jrock voi olla myös englanninkielistä laulantaa.

Livekeikoista en ole ollut kuin Ayabien keikalla ja molemmilla Miyavin, joista jälkimmäisellä itkin silmät päästäni, mutta ekalla keikalla koskin herran jalkaan *fanityttöilyä* Voisin lopettaa tämän viestin pihapuoliin, ennen kuin poikkean ihan kamalasti aiheesta. Ja niille, jotka eivät koskaan ole nähneet bändien fanserviceä suosittelen ehdottomasti katsomaan Gacktin Vanillan liven – se on ehdoton must! :D

[Aiëdaíl]

Jrockia kohtaan on nykypäivänä hirveästi ennakkoluuloja, mitä en vain jaksa ymmärtää. Jrock on vain erilainen musiikinsuuntaus siinä missä hiphop tai hevikin. En ymmärrä miksi japanilaista musiikkia kuuntelevat olisivat alempi arvoisia kuin muut ihmiset? Tähän nimittäin törmää päivittäin esimerkiksi kaupungilla. Suurin osa jrockin ja ernujen dissaajista ei ole koskaan kuullutkaan musiikkia ja väittävät silti kiven kovaan, että se on täyttä p*askaa.

Jep. Mutta samanlaisia ennakkoluuloja kohtaa missä ryhmässä tahansa - japanilainen musiikki on vain nyt suurta huutoa Suomessa ja sen tajuavat vihdoin muunkin ihmisryhmän edustajat. Ihmiset ovat ennakkoluuloisia ja ihmiset ovat typeriä ja osa niistä saa ilmeisesti jonkinlaista nautintoa muiden/muiden idoleiden mollaamisesta. Sama se kuunteletko diruja vai Antti Tuiskua. Se ei ole oikeutettua eikä reilua, mutta niin on, eikä se koske vain japanilaista musiikkia.

Minä muun muassa kunnioitan niitä ihmisiä, jotka ovat kuunnelleet muutaman biisin japanilaista musiikkia ja todenneet, ettei se ole heitä varten.

Minä en. Koska se on samanlaista sumputusta kuin haukkua Nightwish suomalaisuuden (tai nyk. suomalais-ruotsalaisuuden) vuoksi lyttyyn, koska on kuunnellut Mattia ja Teppoa ja todennut, ettei "suomimusiikki" ole häntä varten. Malice Mizerin, the GazettEn ja Ayumi Hamasakin kuuntelijakunnat poikkeavat oletettavasti toisistaan, eivätkä varmastikaan kaikki X Japan -fanitkaan ole ns. japsiernuja tai kuuntele pääosin vain japanilaista musiikkia. Ymmärrän, että diruja vähän kuunnellut voi sanoa, ettei pidä välttämättä ko. bändistä, ja välttää siten sen genren musiikkia/sen musiikin kohderyhmän muita suosikkeja, mutta tällöin ei ole järkevää karttaa kaikkea japanilaista musiikkia periaatteen vuoksi.

[Surku]

Minä muun muassa kunnioitan niitä ihmisiä, jotka ovat kuunnelleet muutaman biisin japanilaista musiikkia ja todenneet, ettei se ole heitä varten.

Minä en. Koska se on samanlaista sumputusta kuin haukkua Nightwish suomalaisuuden (tai nyk. suomalais-ruotsalaisuuden) vuoksi lyttyyn, koska on kuunnellut Mattia ja Teppoa ja todennut, ettei "suomimusiikki" ole häntä varten. Malice Mizerin, the GazettEn ja Ayumi Hamasakin kuuntelijakunnat poikkeavat oletettavasti toisistaan, eivätkä varmastikaan kaikki X Japan -fanitkaan ole ns. japsiernuja tai kuuntele pääosin vain japanilaista musiikkia. Ymmärrän, että diruja vähän kuunnellut voi sanoa, ettei pidä välttämättä ko. bändistä, ja välttää siten sen genren musiikkia/sen musiikin kohderyhmän muita suosikkeja, mutta tällöin ei ole järkevää karttaa kaikkea japanilaista musiikkia periaatteen vuoksi.

Kun esmes J-rock jakautuu niin moniin eri alueisiin ja tyyleihin, ei voi sanoa vihaavansa koko genreä.

Laitetaampa yksi esimerkki:
Tyyppi X näkee videon j-bändin pojista (otetaan esimerkiksi nyt visual kei, joka perustuu juuri pukeutumiseen), joilla on naisellisia vaikutteita vaatetuksessaan ja meikeissään.
X:sä ei näe senkaltaisessa ulkonäössä mitään kehumista.
Koska X:ää ei pahemmin kiinnosta ajatella, miltä kyseisen bändin itse musiikki kuullostaisi, X ei jaksa vaivautua kuuntelemaan.
Sen jälkeen X paasaa kaikille siitä, miten ällöä j-musiikki on ja miten kaikki mies-artistit japanissa pukeutuvat. Samaan pakettiin arvostellaan myös j-rock ja -pop faneja.
Sekavaa, mutta toivottavasti joku ymmärsi idean

Äskeinen olisi toki voinut olla mistä juusta musiikki suuntauksesta tahansa. Yleensä suurimmat dissaajat eivät ole juurikaan kuunnelleet itse bändin musiikkia (kuten Leonor jo aiemmin mainitsi). Musiikkihan se bändeissä tärkeintä on, ei se minkä näköisiä bändin jäsenet ovat.

Itselläni ensimmäinen kosketus (syvällistä~) japanilaiseen musiikki tuli Miyavin kautta. Siitä se sitten on lähtenyt The GazettE:n, Girugameshin, Ayabien ja Lolita23q:n kautta eteenpäin. Nana Kitaden ja BoA:n (mm.. okei, korealainen, mutta luokiteltuna usein j-popin sekaan) voisin myös sanoa fanituslistallani olevan.

[Aiëdaíl]

Kun esmes J-rock jakautuu niin moniin eri alueisiin ja tyyleihin, ei voi sanoa vihaavansa koko genreä.

Täsmälleen tuota minäkin yritin selittää, mutta käytin genre-sanaa kuvaamaan genrejä genren sisällä, eli tyylejä kuten asian ilmaisit :)

[Zaira]

Ensi kosketukseni japanilaiseen musiikkiin tapahtui joko vuonna 2003 tai 2004 kun tutustuin bändiin nimeltä Malice Mizer erään nettiseikkailuni tuloksena. Bändissä kiehtoi kaikki, erikoinen ulkonäkö, musiikki, jäsenet... Netin kautta kuuntelin biisejä, rakastuin, palvoin, jumaloin. Samassa yhteydessä oikeastaan tutustuin Moi dix Moisiin (yllätys, yllätys ^^'), mutta jostain syystä en pitänyt dixistä niin paljoa, kuin malisusta.

Pitkän aikaa malisu oli ainoa j-bändi jota kuuntelin, lempparilaulajinani Gackt ja Klaha, Tetsun aikaista tuotantoa en tainnut edes kuunnella, kun ei ollut biisejä joita kuunnella. Sitten kun lopulta onnistuin lataamaan joitain Tetsun aikaisia biisejä, en alkuun pitänyt hänestä. Tässä vasta viimeisen vuoden aikana olen alkanut pitämään hänestä ja hänen aivan uskomattomasta äänestään enkä ymmärrä minkä takia ihmiset dissaavat niin kovasti Tetsua ja sanovat häntä huonoksi. Minä pidän Tetsusta ja hänen äänestään...

Moi dix Mois pääsi uudelleen kuunteluuni pari vuotta sitten, alku oli aikamoista takkuamista, mutta onnistuin lopulta itseni aivopesemisessä ja rakastuin dixiin. Jossain olin kuullut myös D'espairsRay nimisestä bändistä ja juutuubin kautta löysinkin pari oikein hyvää biisiä ja tykästyin. Despan kautta löysin myös Dir en greyn, mutta bändin musiikki ei iskenyt, olin onnistunut löytämään bändin ehkä ne silloiset huonoimmat biisit nimittäin.

Viime vuosi sitten olikin omalla kohdallani oikea japanilaisen musiikin kultavuosi, kun löysin Asian Kung-fu Generationin, L'Arc~en~Cielin, Hyden, Gacktin, Ayumi Hamasakin, hiden ja Bazran. En edes enää muista miten tutustuin AKG:hen ja larukuun, jonkin nettiseikkailun kautta taas varmaankin. Musiikki kummaltakin bändiltä kuitenkin iski ja tykästyin aina vain enemmän ja enemmän kumpaankin. Gacktia aloin kuunnella, lempparini kun malisun ajoilta oli, ja tykästyin herran musiikkiin ja moniin videopätkiin (...Vanilla.. XD). Ayumin musiikkiin tutustuin loppu vuodesta. Mietin pitkän aikaa, tosin, koska vaikka moni neitosta hehkuttikin, niin silti arvellutti. Kuitenkin ihastuin ayun musiikkiin ja hänen ääneensä. Ayun musiikki oli vastapainoa raskaammalle musiikkimaulleni, sellainen kiva piristysruiske miehisten bändien keskellä.

hideakin oli hehkutettu jossain ja kuuntelin huvikseni pari biisiä ja kolahti. Beauty&Stupid on vielä tänä päivänäkin se biisi, jota ehkä olen kuunnellut eniten, Gacktin Fragrancen ohella. Hyden sooloiluun tutustuin larukun kautta ja pidin, varsinkin niistä englanninkielisistä biiseistä, vaikka eihän herran japaninkieliset biisitkään huonoja olleet. Aivan loistavaa tuotantoa kummaltakin, vaikka biisejä en koneella omaakaan kuin muutaman. Harmi sinänsä, ois kiva kuulla enemmänkin.

Bazraa minulle suositeltiin ihan suoraan erään amerikkalaisen nettituttavani toimesta ja tykästyin tähän punkahtavaan japanibändiin. Kovin paljon en tosin ole Bazraa kuunnellut, johtuu tosin vain, että omaan yhden levyn verran biisejä.

Tämän vuoden puolella olen tutustunut erinäisten animesarjojen kautta muihinkin j-bändeihin. Death Noten kautta Nightmareen ja Maximum the Hormoneen.

Nightmaresta en osaa oikein sanoa mitään, pidän joistakin biiseistä esmes. DN:n alku-ja lopputunnareista, the World ja alumina. Muutama muukin hyvä löytyy, mutta siihen se sitten vähän jääkin. Voisi ehkä hankkia jonkin levyn jostain ja tutustua paremmin.

Maximum the Hormonen musiikki herätti kyllä huomioni, kun Death Notea katsoin. Säikähdin oikeastaan vähän, kun tietokoneen kajareista pärähti soimaan What's Up People?. Mistään en meinannut löytää bändin nimeä (olinko vähän tyhmä?), mutta lopulta onnistuin ja kuunteluun pääsi erilaisuudellaan, punkahtavalla musiikillaan ja niin ees päin. Biisit on kyllä mitä mainioimpia, pitää sanoa.

Gravitationin kautta kuunteluuni pääsi Kotani Kinya, aivan ihana ääninen mies. Tykkään. En tosin tiedä kuin Gravin biisit ja pari muuta :D

An Cafea aloin kuunnella tässä keväällä, kun ostin tuon heidän viimeisimmän levynsä. Olin tosin kuullut bändistä viime vuonna niihin aikoihin kun Bou lähti ja melkein jo aloin kuuntelemaan bändiä, mutta jostain syystä se jäi. Sitten sain tän vuoden helmikuussa tietää, että An Cafe tulee Suomeen, mutta tietenkään lippuja ei ollut saatavilla enää siinä vaiheessa. Ja sit oli se nimmarien jakotilaisuus, mutta en jaksanut vaivautua Hesaan laihanlaisen rahatilan takia, koska olis vähän muutakin. Olis ollu ihan kiva nähdä livenä, mutta näin jälkikäteen ajateltuna, että ehkä ihan parempi, etten mennyt. Olis jääny varmaan Jared Leto bändeineen näkemättä..

Girugameshiäkin kuuntelin aikaisemmin keväällä, mutta koneen vaihdon myötä biisit, jotka luulin polttaneeni levylle, katosivat bittiavaruuteen. En ole jaksanut ladata uudelleen, vaikka hyvää musaa heilläkin on.

12012 on myöskin pariviikkoisen tuttavuuden aikana osoittautunut ihan kelpo bändiksi. Paljoa en kyllä ole tätäkään ehtinyt kuunnella.

Ayabieta olen yrittänyt kuunnella, mutta ei ole ainakaan vielä iskenyt ja tuskin tuleekaan. Samaten miyavi. Yrityksestä huolimatta ei oikein iske. Tiedä sitten. MUCCua olen kuunnellut vähän ja pidän, vaikka kuuntelu onkin jäänyt viime kuukaisina vähemmälle. the Gazettea olen kuunnellut aivan minimaalisen vähän, mutta ne muutamat biisit ovat olleet ihan kivoja kuunneltavia, enemmänkin voisi kuunnella, mutta ne kaksi biisiä, jotka koneellani ovat, tuovat aika vähän iloa. Onneksi on YouTube... Envyäkin eräs miespuolinen immeinen suositteli eräällä Hesan reissulla kännipäissään. Eikä muistanut edes suositelleensa, vaikka joi huomattavasti vähemmän kuin minä.. Lolz. Biisejä en ole onnistunut tosin löytämään, enkä kyllä ole oikeastaan muistanutkaan (hyvä kirjoittaa tätä, kun muistaa jotain, jota ei edes ole muistanut tehdä). Lataamista tosin yritin kerran, mutta koneeni tappeli vastaan, joten lannistuin ja lopetin.

Japanilaisen musiikin ehkä legendaarisimpaan bändiin, Buck-Tickiin tutustuin pari kuukautta sitten. Muutama biisi oli ihan ok, latailukaan ei oikein tuonut kuin muutamia biisejä.

Toisin oli tuossa parisen viikkoa sitten, jolloin päätin, että nyt BT:ä kehiin ja siitä alkoi paripäiväinen megahyperlatausbuumini, jonka aikana onnistuin lataamaan lähemmäs sata biisiä (toimin paremmin iltaisin koneeni kanssa kuin päivällä). Sitä mukaa mitä niitä tuli ladattua, sitä mukaa tuli kuunneltua ja rakastuttua. Olin ihan OMG-fiiliksissä ja voin sanoa, että vaikka Gackt-vaihe oli tuossa aikaisemmin keväällä, niin viikon aikana en kyllä onnistunut kuuntelemaan niin paljon Gacktia kuin mitä nyt olen kuunnellut Buck-Tickiä. Tällä bändillä on aivan uskomaton fiilis tuottamassaan musiikissaan, lyriikoissaan, että minä olen aivan, aivan rakastunut. Minä en edes voi sanoin kuvailla sitä tunnetta, joka minut valtaa aina kun vain kuuntelenkin tätä bändiä. Edes malisu ei aiheuta tällaista tunnetta.

Muutamilla keikoillakin on tässä tullut käytyä. Dir en greyä Ankassa viime vuonna ja samoin viime vuonna sillä maanantain keikalla, vaikka alkuun olisin halunnut sunnuntaille. Onneksi sitten tuli oltua maanantaina, jos sunnuntain keikka oli oikeasti niin huono kuin olen kuullut.

Moi dix Moisiakin tuli tuossa tultua käytyä katsomassa. Varta vasten ajoin itse Kouvolaan noutamaan tilattua lippuni Tiketistä ja olin vähän väliä aivan paniikissa miettien, että en saakaan lippua ja maailmani loppuu, koska olin siinä vaiheessa aivan totaalisen dix-kaudessani, etten oikein muuta kuunnellutkaan tai muuta ajatellutkaan kuin tulevaa keikkaa, lippua jonka toivoin saavani ja sitä, että yksi unelmakeikkani oli toteutumassa. Lipun sain, en aiheuttanut kolareita, onnistuin jopa parkkeeraamaan auton Peltirummun eteen pikkuiruiselle parkkipaikalle ja onnistuin pitämään ääneni vakaana hakiessani lippuani. Keikka oli aivan loistava, olin melko lähellä lavaa, tapasin uuden ihmisen, ostin levyn ja paidan ja olin aivan onneissani. Jonottaessani jopa näin Manan niin läheltä, että olin vähällä hihkua ääneen, koska herra käveli noin parin metrin päästä minusta. Onnistuin pitämään mölyt mahassani, mutta sitä hervotonta hymyilyä en pystynyt pitämään aisoissa ja sitä jatkui vaikka kuinka pitkään.

Vaikka j-musaan olenkin tutustunut tänä Japani-buumin aikana, niin minua ei oikeastaan voi laskea mukaan siihen porukkaan, koska tunne olevani ulkopuolella tässä japanilaisuuden ihkutuksessa. Vaikka Japani maana itseäni kiehtookin, kulttuureineen, ruokineen ja musiikkeineen, niin silti tunne kuuluvani ulkopuolelle koko tässä Japani-touhussa. En tiedä, tunnen pari ihmistä, jotka kuuntelevat joitain j-bändejä, mutta en tunne ketään, joka kuuntelisi näin montaa kuin minä. Nääh, ehkä minä vain yritän sanoa, että olisi kiva, jos olisi joku kaveri, jonka kanssa käydä keikoilla ja joka olisi yhtä kiinnostunut Japanista muutenkin kuin pelkän j-musan takia.

Joo. Se siitä tarinoinnista. Onnittelen, jos pääsit loppuun.

[Narnia]

Kysyn täältä.Tiedättekö te japanilaisia rauhallisen popin naislaulajia, kuten Utada Hikaru ja Aki Angela?

Itse kuuntelen J-popin puolelta juuri Utadaa ja Akia. Utadalta Beatiful Worldia, Deep Riveriä, Passionia, Sanctuarya, First Lovea. Aki Angelalta Homea/Tegamia, On&onia, Knocking on Heavens Dooria jne.

J-Rockia en kuuntele ollenkaan.

Pliis,vastatkaa tohon mun kysymykseen? Ja joo kuuntelenhan mä vielä Maameren tarinoiden ja Kissojen valtakunnan tunnareita.


//Välimerkkien kuten pisteen ja pilkun jälkeen tulee välilyönti, jolloin tekstiä on huomattavasti helpompi lukea. Lisäksi viestin sisältöön kannattaa panostaa muutenkin kuin vain luettelemalla kuuntelemiaan biisejä, kannattaa myös perustella mikä niissä vetoaa. -Adéa

[Zaira]

Narnia, suosittelen tutustumaan ainakin seuraaviin artisteihin: Yui, Juju, Nana Kitade, Ayumi Hamasaki. Itse tykkäilen näistä kovastikin. Ja jos sitten ois ainakin Morning Musume ja Dream (löytyy myös nimellä DRM), kaksi all-female ryhmää. Itse tosin en kuuntele noita kahta, mitä mainitsit, joten en tiedä kuinka rauhallista kaipaat. Mutta toivottavasti näistä löytyy jotain mitä etsit :)

Juu, ja miun j-musiikin kuuntelu on siis laajentunut jo popin puolellekin jonkin verran. Puhumattakaan k-musiikista.. XD

Morning Musumeen en edes tiedä kuinka tutustuin. Alkuun kuuntelin vain muutama kappaletta, mutta jotenkin salakavalasti omaan suurimman osan näiden tuotannosta koneellani. Kuuntelen momusua kyllä aika harvakseltaan ja silloinkin lähinnä vain kun kaipaan jotain pirteää musiikkia. Momusun rinnalle on sitten hiljakseltaan tullut Dream.

Jujuun törmäsin, kun tutkiskelin JaMen artistilistausta ja koin aika wtf?-kokemuksen, sillä erään ystäväni lempinimi on Juju.. XD Pakkohan se sitten oli etsiä tämän neitokaisen tuotantoa koneelleni ja huomasin tykkääväni. Kerroin tästä ihmeestä myös tälle ystävälleni ja voitte vain kuvitella minkälaisen reaktion hän sai :D Olen hyvä aivopesemään tätä ystävääni.

Yuihin tutustuin FME uusinta version myötä ja toistan nyt itseäni, mutta tykästyin siihen yhteen biisiin ja sitten niihin loppuihinkin. Tuotantoa löytyy koneelta jonkin verran, tosin en kyllä nyt jaksa muistaa onko Yuilla edes kovin paljoa mitään. Niin ja Nana Kitadea kuuntelen ihan vain FME ekan version myötä. Tosin kappaleita on vain joku parisenkymmentä, jos sitäkään, koneellani. Olen vähän päässyt laiskistumaan hankkimaan musiikkia keneltäkään.

Korealaiselle musiikille taisikin olla oma topikkinsa jossain.

[Amyna]

Mie tykkään kanssa jiipopista, vaikka länkkärimusaa kuuntelen lähinnä metallia, raskaampaa rockia ja teknoa.

Olen ehkä vähän massateini siinä, etten tiedä kuin nimeltä noita Suomessa suosittuja jiirockbändejä, ja en ole vaivautunut etsimään muita kuin ne japsisuositut jiipopparit (Arashi, SMAP, Mr.Children, Hikka jne..). Raruku (L'Arc~en~Ciel) on ehdoton suosikkini rockiin menevistä, ja ehkä sitten X Japan. Eli aika tusinakuuntelija kai olen. Tykkään myös kaikista kimeä-äänisimmistä, söpöimmistä tyttöbändeistä :3 Ennen Japanissa asumista en voinut sietää mitään purkkapoppia, mutta kun sitä kuulee joka kirjakaupassa ja tv-lähetyksessä, niin aivot jotenkin ylikuormittuu ja vaihtoehtona on joko pysyvä vaurio tai uudelleenohjelmointi tykkäysosioon. Jälkimmäisen kautta menin, enkä voi tajuta miksen ole aiemmin tykännyt ihanan pirteistä kappaleista.

[KiertoVoltin Poika]

Lajitovereita!

Meikämanne aloitti joskus kauan kauan kauan sitten japanilaisen musiikin artisteilla Attack All Around, TM Revolution, Orange Range, Utada Hikaru ja Home Made Kazoku.
Enimmikseni siis tykkään puhtaasta rokista, popista ja hip-hopista. Nykyään kuuntelen vanhana ukkona An Cafeeta, Gazettoja, BACK-ON'ia, GReeeeNiä ja mitä muita nyt satunnaisia artisteja.
Offina sanon että kuuntelen myös tosi paljon japanilaista iskelmää, eli enkaa.
Gacktin biisit on klassikkoja, on tullut kuunneltua. Samoin Larukua (Larc n Ciel) olen vuoden päivät ehtinyt popittaa.

Harmittaa että tänäpäivänä ei tunnu enää olevan "puhdasverisiä" J-rock faneja, ku joka toinen vastaan tuleva ernu popittaa iPodista täysillä K-poppia jota minä henkilökohtaisesti inhoan..

[Ruiskaunokki]

Harmittaa että tänäpäivänä ei tunnu enää olevan "puhdasverisiä" J-rock faneja, ku joka toinen vastaan tuleva ernu popittaa iPodista täysillä K-poppia jota minä henkilökohtaisesti inhoan..

Nyt on ihan pakko kysyä, että millainen on "puhdasverinen" jrokin kuuntelija? Et ehkä tarkoittanut sitä niin kuin minä ymmärsin, mutta jos tällä poissuljetaan se mahdollisuus, että pääsääntöisesti jrokkia kuunteleva voi kuunnella myös korealaista poppia tai länsimaalaista humppaa, niin sanon, että harva sitten oikeasti on puhdasverinen. :P

Kpoppi tulee ja syrjäyttää jrockernut pois tämän marginaalisen Aasia-ihkutuksen ykköspallilta!!1 No ei, kaikki elää, muoti muuttuu, musiikkimaku muokkautuu. Olen varma, että vaikka osa "vanhoista" jiirokkareista suuntautuu lopulta muunmuassa mainitsemasi kpopin valtakuntaan, joka päivä kuitenkin syntyy uusia faneja, jotka ovat vasta löytäneet japanilaisen musiikin ihmeellisen maailman.

Niin, ja sekin, että kuulostaa ihan yhtä hassulta inhota kpoppia kuin että inhoaa jrokkia. :P

[Amyna]

^^ minäkään en kauheesti tykkää k-musiikista. En ole sitä kyllä liiemmin kuunnellutkaan, että on varmaan yleinen mielipide tarttunut. Sitten kun en osaa koreaa niin ei se kauheesti inspaa.

Musta tuntuu, et Suomen jiirokkareilla on joku sääntökirja siitä, mitä saa kuunnella ja millanen pitää olla, ettei olis wannabe. Niin ja kauanko pitää olla kuunnellut. En kyllä ymmärrä miten voi olla musiikin kuunteluun liittyen wannabe. Sitä joko kuuntelee tai ei kuuntele. Tykkää tai ei tykkää. Tuskin kukaan alkaa huijaamaan tykkäävänsä jostain bändistä jos oikeesti ei.

[Sectumsempra]

Itse myönnän kuuntelevani myös jaappanilaista musiikkia. Tosin kuuntelen myös tätä pahamaineista korealaista musiikkia, en pelkästään poppia, vaan myös rockia ja hoppia sekä nyt mainitakseni muita aasialaisia niin vietnamilaista, taiwanilaista, kiinalaista.... yms. Koska tässä nyt puhutaan japanilaisesta musiikista, niin kuuntelen myös aika useita osa alueita. Ennen kuuntelin lähes pelkästään rockia, mutta nykyisin se on itse asiassa kutistunut huomattavasti.

En muista ihan tarkalleen milloin aloin kuuntelemaan japanilaista ja muuta aasialaista musaa, mutta väittäisin että siitä on kohta 7-vuotta. Japanilaiseen musiikkiin tutustuin aluksi popin kautta ja kiinnostuin sitten myös rockista. Ylä-asteella olin kova visual kei bändien fani, mutta nykyisin tulee kuunneltua niitä vähemmän muun j-rockin ja yleensä japanilaisen musiikin ohella. En ole kauheasti käynyt keikoilla, koska köyhänä opiskelijana ei ole rahaa ja matkat on pitkiä. Olen käynyt kuitenkin Moi Dix Mois'n keikalla sekä An Cafen ekalla keikalla Suomessa. Odotan kovasti kuitenkin aina, että jotain kiinnostavia bändejä saapuisi Suomeen, minkä takia voisin uhrautua maksamaan enemmänkin. Harmittaa että en päässyt D'espairsRay keikalle kun bändi vielä oli pystyssä. Olisi myös mukava saada jotain japanilaisia poppareita käymään Suomeen.

Ja nyt joitain tällä hetkellä kuuntelemiani bändejä/artisteja mainitakseni: D'espairsRay, Asian Kung-Fu Generation, BREAKERZ, UVERworld, abingdon school boys, Kanon Wakeshima, nobodyknows+, Orange Range, Girugamesh, ON/OFF, ELLEGARDEN, ALvino, EXILE, Arashi, lego big morl, 12012, Pay money To my Pain, Matsushita Yuya, Namie Amuro, KAT-TUN, Anna Tsuchiya, BACK-ON ja näiden lisäksi myös jonkin verran satunnaisesti vanhojen aikojen suosikkejani, kuten the GazettE, Ayabie, Lolita23q tai SuG yms.

[Mansikkarahka]

Minä olen n. 14-15-vuotiaasta asti pitänyt J-popista. Sitä ennen on animemusiikkia tullut kuunneltua ahkerasti (lähinnä Pokémonia ja Sailor Moonia).

Lempi bändejäni ovat Morning Musume, Berryz koubou, Scandal ja Mini Moni. Myös esim. C-cutella ja Mano Erinalla on muutamia hyviä biisejä.

Näillä bändeillä on hyviä melodioita ja pidän myös japanin kielestä. Melodia on näissä minulle se ykkös juttu, sillä en ymmärrä japania kuin sanan/lauseen sieltä ja toisen täältä. 

Minulla on yksi Morning Musumen levy, jonka ystäväni toi minulle vajaat viisi vuotta sitten Japanista. Nykyää ostan näiden bändien biisit iTunesista.
 

[Ana]

Oon kuunnellut japanilaista musiikkia alakoulun 5.luokasta lähtien. Ykköseksi nouse yhä edelleen Malice Mizer kaikessa monipuoliuudessaan. Eniten rakastan Bara no seidou-albumia koska pidän eniten Klahan äänestä. Klahan ääni on täydellinen! Kuka rakastaa myös Malice Mizeriä? Suosikkibiisini on kuitenkin Le ciel.