Mä tajusin vasta lukiessani Arielin valitusta silmälasien nostelusta, että mun pitää tökkiä laseja ylemmäs ihan koko ajan. Hassua, kun ei se mua ole ikinä ruvennut vaivaamaan... Ehkä siihen tottuu vuosien varrella.
Mäkin tajusin vasta nyt, että tökin laseja jatkuvasti ylöspäin :D Mutta ehkä siihen tosiaan tottuu vuosien varrella niin, ettei sitä enää edes tajua. Tulee ikäänkuin automaattisesti, vähän kuin hengittäminen.
Mullahan on silmälasit ollu 4-vuotiaasta ja nyt olen 21, joten monen monta vuotta on ollu aikaa totutella laseihin :) Olen likinäköinen ja miinuksia taitaa olla kummassakin silmässä jo lähemmäs kymmentä. En muista ihan tarkalleen, vaikka vasta jouluna kävin silmälääkärissä :D Kun vielä kasvoin pituutta jouduin käymään silmälääkärissä vuosittain ja joka vuosihan se lääkäri pisti lisää miinuksia laseihini. Nyt pituuskasvun jo pysähdyttyä oon käyny silmälääkärissä harvemmin, kahden tai kolmen vuoden välein, eikä miinuksiakaan enää oo tullu pahemmin lisää. Lähinnä hajataittoa on korjattu. Hajataitto on kyllä ihan perseestä, koska se estää mua saamasta piilareita. Muistaakseni 17-vuotiaana aloin ensimmäisen kerran harkitsemaan, että piilarit vois olla kivat. Silmälääkärini kanssa asiasta juttelimme ja hän pisti silmilleni lasit, jotka vastasivat sitä kuinka hyvin näkisin tavallisten piilareiden kanssa ja enhän minä niillä mitään nähnyt :/ Tavallisilla piilareilla kun ei hajataittoa saa korjattua ja hajataitto piilarit maksaa maltaita plus ne kuulemma tuntuvat päässä kovin epämukavilta ja ne pitää osata laittaa juuri oikein päin silmiin. Mutta ei se mitään. Oon kakkuloitani kantanut jo 17 vuotta, ni oon tavallaan kasvanu yhteen niiden kanssa :)
Oon mä aina välillä kauhean katkera näköni huonoudesta. Tuntuu jotenkin niin riippuvaiselta laseista, ilman niitä kun olen lähes sokea. Kyllä mä kai periaatteessa osaisin kotiini kaupungilta, jos lasit yhtäkkiä menisi rikki. Lähinnä en vaan tunnista ihmisiä enkä erota mitään yksityiskohtia. Kaikki on sellaista sumuista massaa. Siksi mulla onkin aina kaikilla reissuilla mukana varalasit, ihan vaan kaiken varalta :)
Ainoa asia, mikä mua tosi paljon ärsyttää silmälaseissa on se, etten voi käyttää aurinkolaseja -.- Oon sovitellu kavereitten arskoja ja kaikki aina kääntää veistä haavassa ja kertoo, kuinka upeelta näytän aurinkolasien kanssa ja kuinka mulla kuulemma on sellaset kasvonpiirteet, että lähes kaikki aurinkolasit näyttää hyvältä mun päässä. Kiitti vaan paljon. Nyt mulla on tosin suunnitelmana hommata aurinkolasit vahvuuksilla varustettuna. Mun näkö ei oo huonontunu merkittävissä määrin varmaan neljään tai viiteen vuoteen, ni nyt ehkä uskaltaa jo. Äiti kustantaa yhä lasini, joten hänestä se loppupeleissä on kiinni. Mutta jos ostamme uudet lasini jostain liikkeestä, mistä saisi toiset kaupan päälle, ni aurinkolasit ois kova juttu :)
Kävin tosiaan viime joululomalla silmälääkärissä ja uudet lasit pitää hommata nyt heti kun vaan kotiudun takaisin Suomeen. Tarkoitus oli hommata ne jo joululomalla, mutta koska lasini tosiaan ovat niin vahvat, niin linssit pitää tilata Japanista ja siinä toimituksessa olisi kestänyt lähes kolme viikkoa ja olin lomalla vaan kaksi viikkoa, niin päätettiin siirtää se lasien hankkiminen kesään. Tähän asti lasini ovat olleet aina melko yksinkertaiset ja huomaamattomat. Ja yleensä myös äitini valitsemat. Minä kun en tosiaan ilman laseja nää juuri mitään, niin se on hankala itse alkaa valitsemaan, mitkä näyttää hyvältä :D Nyt kuitenkin joululomalla kun äitini kanssa kävimme laseja katselemassa löysin yhdet aivan ihanat, vähän paksusankaisemmat mustat hopeisilla koukeroilla varustetut kakkulat ja äitini otti kamerakännykällään minusta kuvan ne päässä, niin sain itsekin jonkunlaisen kuvan miltä näytin. En tiedä löydänkö noita samaisia enää kesällä, mutta ainakin haluan jotkut vastaavat. En tahdo enää huomaamattomia laseja, vaan haluan lasieni olevan osa asusteitani :)
Suunnitelmissa olisi kuitenkin mennä korjauttamaan näkö laserleikkauksella, koska muuten en pääse unelma-ammattiini.
Mullakin kävi tuo mielessä kun aikoinaan haaveilin lentoemännän ammatista. Nyt olen kuitenkin löytänyt jo uuden unelma-ammatin, niin en koe laserleikkausta enää pakollisena. Siihen liittyy yhä liian monia riskejä, että olisin valmis. Tiedän muutamia kavereita, jotka laserleikkauksessa käyneet ja heillä se onnistui ihan hyvin, mutta silti. Ja se on vielä niin pirun kallistakin. Ja olen kuullut, että jos on käynyt laserlaikkauksessa nuorena, ei vanhana enää välttämättä saa kaihia korjattua. En tiedä, kuinka totuuden mukaista se on, mutta en silti ole valmis ottamaan sitä riskiä. Oon niin tottunu laseihini jo, etten varmaan edes osaisi elää ilman niitä enää :D