Puut, kuten muutkin pinnat saavat kauniin lumivaipan, maa on valkoinen, ylipäätään kaikkialla on valkoista ja ihanan puhdas lumi kieppuu ja pyörteilee ilmassa loputtomasti, hauskat mirkoskooppisista lumihiukkaisita muodostuvat pyörteet vangitsevat katseen ja kaikkialla on kaunista. Talvella tuollainen näkymä on varmaan jo hyvin tuttu, joten siihen ei jaksa kiinnittää niinkään huomiota, mutta entäs, kun lehtien tippumisen ja maatumisen johdosta masentavan ruman maiseman jälkeen yhtäkkiä tuleekin edellä mainittua? Kun herää ja huomaa ikkunasta katsottuna, että maisema on lunta täynnä? Kun on ensilumi?
Se ihana, valkoinen, puhdas ja talven tuloa enteilevä ensilumi. Topicin tein, koska juuri äsken täällä alkoi satamaan hyvin yllättäen ja äkkiä ensilumi, jota katsellessa tosiaan ilahduin: ensimmäisiä askelia kohti talvea. Nyt kun katselen tietokoneen taakse parvekkeen ikkunasta, niin huomaan maiseman muuttuneen kertoheitolla eilisestä: siinä missä eilen oli vielä ruskeavoittoinen maa useimipien lehtien maatumisen johodsta, nyt onkin kaunis valkoinen lumivaippa maan ja muidenkin tasojen päällä. Käy kateeksi ystäviäni ja muitakin, jotka saavat ulkona olla, itse olen kipeä, joten en pääse ulos, joka rikkookin mukavasti jokavuotisen perinteeni: ensilumella ulos hyppelemään ja nauttimaan.
Muistan, kun pienenä odotin ensilunta aina innolla, joskus se yllätti masentavan myöhään ja joskus oli lumista jo lokakuussa. Tänä vuonna en varsinaisesti odottanut sitä, mutta positiivinen yllätyshän se on aina! Mysöskin tänä vuonna ensilumi yllätti Espoossa yllättävän aikaisin, muistaakseni viime vuonna se oli vasta aivan marraskuun loppupuolilla. Ei minulla siis ole mitään sitä vastaan, päin vastoin: heti, kun vähänkin tervehdyn, niin lähden satavarmasti tuonne ulos hyppelemään. Jos siis äiti päästää ja lumi on vielä tallella. Hope so. <3
Te?
