Kirjoittaja Aihe: Psykedeliamusiikki  (Luettu 1445 kertaa)

0 vuotislaista ja 1 Ankeuttaja kyttää tätä aihetta.

Poissa Lemmonleikko

  • Tom
  • Valvojaoppilas
  • *
  • Sukupuoli: Velho
  • Soulshine!
    • Herra Hahmo
  • Tupa: Mary Sue
Psykedeliamusiikki
« : Maaliskuu 11, 2008, 00:38:41 »
Psykedelia taiteessa ylipäätään tarkoittaa pyrkimistä tajunnan laajentamiseen. Musiikissa psykedelia on päässyt eniten pinnalle (ei sillä, itse nautin muustakin psykedeliataiteesta!), joten pystyttelen tämän topsun tänne.

Psykedeelinen musiikki syntyi '60-luvun puolivälissä Yhdysvalloissa rock-musiikin piirissä, mutta on sittemmin laajennut erityisesti elektronisen musiikin puolelle. Suurin osa nykyään tehtävästä tunnustuksellisen psykedeelisestä musiikista on trancea tai teknoa (mikä on minusta sääli, sillä trance tai tekno on harvoin hyvää - itse asiassa en tiedä yhtään hyvää trance- tai teknobiisiä). Tunnusomaista psykedeliamusiikille ovat rehevät ja kirjavat soundit, korostettu bassorumpu (psykedeelisessä rockissa usein ainoa asia, joka pitää biisin ainakin soolokohdilta kasassa), oudot sointukulut ja ääripään tempot - joko jäätävän nopeaa tai todella verkkaista poljentoa.

Psykedeliaskeneä leimaa, suorastaan vaivaa, huumeiden alituinen läsnäolo. Iso osa vanhoista psykedeliabändeistä käytti jatkuvasti kaikenlaisia aineita pilvestä heroiinin kautta musiikkityylille tunnusomaisimpaan LSD:hen. Psykedeliamusiikin tunnetuin alalajikin lienee niin sanottu "happorock", joka on tarkoitettu kuunneltavaksi LSD:n ("hapon") vaikutuksen alaisena - tai vaihtoehtoisesti aiheuttamaan LSD:n kaltaisia viboja, mikä ainakin omalla kohdallani toimii hyvin, mitään keinotekoisia kemikaaliskeidoja kun kitusiini kisko en. Happorockista Hendrixin Purple Haze lienee tunnetuin esimerkki.

Hyvin tiiviisti kyseiseen musiikkiin liittyy myös kuvataide, etenkin levynkansissa ja sisäpusseissa. Vahvoja, syviä ja kirkkaita värejä, erikoisia kuvioita, jännän kiehtovaa symmetriaa, pirstaleisuutta, jouheaa jatkuvuutta ja kehärakenteita - ja monesti moisista kuvista saa eniten irti psykedeelistä musiikkia kuunnellessa.



Itse tutustuin psykedeliamusiikkiin Byrdsin, Grateful Deadin ja Jimi Hendrixin kautta - ylläri? - joskus yläasteen alkupuolella. Vähän aikaa kesti tottua musiikin yksiselitteiseen omituisuuteen, mutta kun oppi tavan, jolla psykedeliamusiikkia kuunnellaan (selitän myöhemmin), aloin toden teolla pitämään siitä. Kaikista musiikin lajeista juuri psykedeelisestä rockista tulevat kosmisimmat fiilikset - kaikkea mahdollista leijumisen ja ruumiistairtaantumisen tunteesta ympäristön näkemiseen hehkuvissa väreissä, jotka musiikin loputtua eivät palaakaan mieleen. Psykedeelinen jytä vaatii tietynlaisen mielentilan toimiakseen, muuten se vaikuttaa lähinnä käsittämättömältä sekamelskalta. Poikkeuksena tietysti ne kipaleet, joiden psykedeelisiin osuuksiin liittyy erityisen voimakkaita muistoja taannoisista kuuntelusessioista.

Olen huomannut, että itseeni psykedeelinen musiikki vaikuttaa harvinaisen voimakkaasti. En muista, kuka ketale soitti jotakin psykedelian kultakauden kappaletta (ettei ollut peräti Country Joe and the Fishiä?) ysiluokalla jossakin päivänavauksessa, ja koko aamupäivä meni vähän poissaolevissa merkeissä, kun pääni läpi tuntui menevän värillisiä aaltoja edes takaisin ja jalat pyrkivät nousemaan olkapäitteni tasalle (onneksi ne eivät tehneet niin). Vastaavia tapauksia on kymmeniä, ja KV-jonotuksessakin taisi joitakin minuutteja mennä vähän vajavaisilla tehoilla samoista syistä - Gov't Mule ja Phish olivat kovia sanoja silloin aamyöllä.  Tämä on yksi syistäni olla kuuntelematta psykedeliamusaa autossa silloin, kun radio pettää. En halua arvailla, mitä kaikkea jännää voisi tapahtua, jos tajuntani yllättäen laajenisi ratissa.


Seuraavaksi mielisinkin tietää, liekö Vuotiksessa muita (tai no muitakin kuin Katariina, otaksun) jotka ovat perehtyneet tai edes etäisesti tutustuneet psykedeeliseen musiikkiin? Miltä se teistä tuntuu? Pidättekö siitä? Ovatko kokemuksenne yhteneviä ylläolevan kanssa vai eivätkö? Minkälaista psykedeliaa kuuntelette? Laajeneeko tajuntanne sen avulla?


Ja lopuksi oma vinkkini psykedelian alkeisiin: unohda kaikki perinteinen musiikin kuuntelu psykedelian kanssa. Keskity kuuntelemaan rytmisektiota, rumpujen iskuja ja muita taustalle häivytettyjä kulkuja. Anna muun musiikissa vain virrata pääsi läpi, ja kun alat kuulla yhtäaikaisesti pilkuntarkkaan kaikki instrumentit ja äänet, kuvittele, että päälakeesi porataan rasiaporalla reikä. Psykedeliamusiikki on geelimäistä jöötiä, jota valutetaan tuon reiän kautta nahkasi täyteen. Kun musiikki alkaa tuntua sormien ja varpaiden kynsien juuria myöten, luvassa ovat piakkoin hyvin, hyvin muhevat fiilikset. Tätä kestää tovi harjoitella, mutta vaivannäkö myös palkitaan, olettaen, että pitää siitä, että pääpötti touhuaa aika ajoin vähän omiaan.

Psykedeliamusiikkia suosittelen lämpimästi kenelle tahansa, etenkin teini-ikäiselle. Sen avulla pysyy poissa kaikista paheista, sillä kun oppii löytämään kosmiset vibraatiot musiikin kautta, ei tarvitse kehoonsa ryönää. Pystyy nauttimaan käsittämättömistä fiiliksistä ilman terveysriskiä.
"You don't have to be black to be a nigger. Being born penniless also makes you an outlaw." -Ronnie van Zant
         Row, row, row thy boat gently down the stream. Oh Charon, hast thou ever know'd that Death is but a dream?
Hyviä emme ole, pahoiksi emme halua tulla - olkaamme siis rumia!

fabriek

  • Ankeuttaja
Vs: Psykedeliamusiikki
« Vastaus #1 : Maaliskuu 14, 2008, 21:29:02 »
Täytyy sanoa, että hienon tekstin olet kirjoittanut.
Kuinka kauan itselläsi meni aikaa ennen kuin aloit saada tuollaisia tajunnan laajenemis tuntemuksia ?

Paikalla AIV-rehu

  • Lupus Tigris
  • Valvojaoppilas
  • *
  • Sukupuoli: Noita
  • Apulannan kasvattama
  • Pottermore: FeatherProphecy121
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Psykedeliamusiikki
« Vastaus #2 : Toukokuu 08, 2008, 21:40:04 »
Kuuntelen silloin tällöin psykedeelistä musiikkia enimmäkseen reggaeta ja trancea yms. Olen tosin täysin amatööri tässä. Lasken esim. goa trancen ja psycen tranceksi ja saan kuulla tästä veljeltäni, joka tietää asiasta enemmän:). Tutustuin psykedeeliseen musiikkiin veljeni kautta. En ole kokenut mitään tajunnan laajentumista. En mitään tuollaista mitä olet kuvaillut. Alkoiko tajuntasi laajentua heti alussa, kun olit alottanut psykedeelisen musiikin kuuntelun? Kauanko siinä kesti, että tunsit tajunnan laajentuneen kuunnellessasi? Siinä olen erimieltä kanssasi, että trance ei olisi hyvää. Asiaan tosin varmaan vaikuttaa se, että trance on melko laaja käsite mulle. En kuitenkaan kuvittele kaikkea psykedeelistä tai elektronista musiikkia transeksi. Olen törmännyt sellaisiinkin jotka luulevat... Toiset taas tuntuvat kuvittelevan kaikkia psykedeelisen musiikin kuuntelijoita "teknopelle pilleristeiksi" niin kuin joku on asian ilmaissut. Minä en käytä huumeita. Muuhun psykedeeliseen taiteeseen en olekkaan törmännyt muuten kuin veljeni levyjen kansissa ja täytyy sanoa että hienoja ovat.

Täytyy sanoa, että hienon tekstin olet kirjoittanut.

Voiko tähän muuta sanoa, kuin että olen samaa mieltä fabriekin kanssa.
Draco dormiens numquam titillandus.
Jos jokin voi mennä pieleen, se menee pieleen.
Psykiatrisia toimia, jotka oman kokemuksen kautta täysin aukee -Apulanta

Poissa Audra Dancer

  • Sir Emilia Sarkington
  • Vuotislainen
  • Gaze the Haze
    • Livejournal
    • Vainajala.org
  • Pottermore: HazelNight52
  • Tupa: Luihuinen
Vs: Psykedeliamusiikki
« Vastaus #3 : Tammikuu 03, 2009, 16:57:20 »
Haha, tähän täytyy tutustua koska psykedeliataide kiehtoo mieltäni. Jonkin verran tosin olen tämän huoneen ovea jo raottanut ja kuunnellut sekalaisia kipaleita sieltä täältä aiheuttaen mieleni muuttumisen valkoiseksi huoneeksi jossa ei ole ovia eikä ikkunoita ja jalatkin pysyvät kaksitoista senttiä lattian yläpuolella - jos sitä onkaan. Se oli mielenkiintoinen olotila, kun aivot tyhjenivät ja kaikki tuntui jännältä. (Huomautan, että koskaan en ole minkäänlaisia päänsekoitusmömmöjä vetänyt, enkä tule vetämäänkään.)

Kiinnostukseni psykedeliataiteeseen heräsi samana aamuna kuin minut herätettiin erittäin psykedeelisestä unesta. Kaikki oli värejä ja outoja musiikkiääniä, joista ei saanut kunnolla kiinni. Ei ollut maata jossa kävellä eikä seinää josta ottaa tukea jos kaatui leijuessaan jännästi värimeressä, jossa kaikki oli sekaisin ja värit silti puhtaita ja kun niihin koski, ne eivät tuntuneet miltään. Ikävä kyllä oli koulupäivä ja piti herätä kesken kaiken. Olisi ollut kiinnostavaa nähdä, kuinka unessa olisi käynyt. Uni oli sen verran härö, että halusin kokea jotakin samantapaista kuin valkoisen huoneen ja mielenkiintoisan uneni, joten ajattelin että jos vaikka musiikilla yrittäisi, se kun kuitenkin vaikuttaa mielialoihini ja olotilaani mukavasti muutenkin. Joten untuvikko tällä alalla olen, mutta aikeissa tutustua aiheeseen. Minua saa myös neuvoa.

// Jaaha, laipio päätti sitten muuttua vihertäväksi ja verhotanko alkaa aaltoilla Hendrixiä kuunnellessani. Kiintoisaa!

~Moondancer (teepussi laaman nenärenkaassa)
« Viimeksi muokattu: Tammikuu 03, 2009, 18:21:50 kirjoittanut Moondancer »

Poissa Aewyn

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
Vs: Psykedeliamusiikki
« Vastaus #4 : Tammikuu 03, 2009, 18:41:01 »
En nyt keksi mitään rakentavaa tähän hätään, kun mieltä painaa suuri kysymys. Elikkäs, miten Pink Flloyd ja Led Zeppelin, sanoisitteko niitä psykedeeliseksi rokiksi?
Olen kyllä hirvittävän kiinnostunut psykedeliasta musiikillisesti, mutta katsoo nyt mitä tapahtuu :)
psykoottisen villiä ja alastonta

Paikalla AIV-rehu

  • Lupus Tigris
  • Valvojaoppilas
  • *
  • Sukupuoli: Noita
  • Apulannan kasvattama
  • Pottermore: FeatherProphecy121
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Psykedeliamusiikki
« Vastaus #5 : Tammikuu 03, 2009, 18:44:15 »
Asiasta mitään tietämättä sanoisin ainakin Pink floydia psykedeeliseksi rociksi.
Draco dormiens numquam titillandus.
Jos jokin voi mennä pieleen, se menee pieleen.
Psykiatrisia toimia, jotka oman kokemuksen kautta täysin aukee -Apulanta

Poissa Lemmonleikko

  • Tom
  • Valvojaoppilas
  • *
  • Sukupuoli: Velho
  • Soulshine!
    • Herra Hahmo
  • Tupa: Mary Sue
Vs: Psykedeliamusiikki
« Vastaus #6 : Tammikuu 03, 2009, 22:50:18 »
Onhan Led Zepillä ja etenkin Floydilla ajoittain psykedeelisiä piirteitä. The Dark Side of the Moonia pidetään sangen yleisestikin erittäin psykedeelisenä levynä.

Itse pitäisin ylipäätään vähän vikatikkinä ruveta seulomaan psykedelian syntyaikojen skenestä bändejä, jotka "ovat" tai "eivät ole" psykedeliabändejä. Oli vain bändejä, joilla oli taipumuksia psykedeliakokeiluihin ja bändejä, joilla ei. Vaikkapa country- ja folkrockia soittanut The Byrds teki pari puhdasta psykedelialevyä, ja The Grateful Dead, legendaarinen hippibändi ja psykedelian jättiläinen, oli suurimman osan aikaa varsin helppotajuinen ja mukava perusrock-yhtye. Kuitenkin AoxoMoxoA-levy, samoin kuin muuten bluesrockissa pitäytyneen Creamin Disraeli Gears, olisi käytettävissä kansitaidettaan myöten psykedeliamusiikin oppiteoksena.

Mikäli niissä hommissa siis kumarreltaisiin mitään oppeja.
"You don't have to be black to be a nigger. Being born penniless also makes you an outlaw." -Ronnie van Zant
         Row, row, row thy boat gently down the stream. Oh Charon, hast thou ever know'd that Death is but a dream?
Hyviä emme ole, pahoiksi emme halua tulla - olkaamme siis rumia!

Poissa Giladra Carrion

  • Kuolonsyöjä
  • Valvojaoppilas
  • *
  • Sukupuoli: Noita
  • Pottermore: ShieldFang27063
  • Tupa: Luihuinen
Vs: Psykedeliamusiikki
« Vastaus #7 : Tammikuu 18, 2009, 19:57:39 »
Kyllähän sitä progerockin kuuntelijana psykedeelinenkin rock on ainakin jonkin verran tuttua, vaikka tuohon itsessään en olekaan perehtynyt. Progen yksi alagenrehän psykedeelinen rock, joka syntyi juurikin 60 -luvulla ja sai alkunsa Britanniasta. Täältä löytyy englanniksi jonkin verran tietoa ja esimerkkejäkin psykedeelisen progen edustajista.
Tuo Lemmonleikon maino alustus kaikessa yhteneväisyyksissään progeen pisti miettimään, kuuluuko tuo psykedeliamusiikki ihan kokonaisuudessaan progen alagenreksi? Cream, Jimi Hendrix, Pink Floyd, Led Zeppelin jne. kumminkin luokitellaan (siinä määrin kun luokittelua voi harrastaa) progeen.

Chroma Key ja Kingston Wall ovat Led Zeppelinin lisäksi bändejä, joiden kautta olen "kosketuksissa" psykedeeliseen rokkiin.
Kyllähän epäilemättä voisi olla aika meheviä vaikutuksia, jos hieman aineissa olisi, mutta kyllä selvinpäinkin ihan kivasti irti saa. Jotkut eivät saa - ne, joiden kommentit ovat tyyliin: "mitä hemmetin moskaa tää on?!"
“We've all been raised on television to believe that one day we'd all be millionaires, and movie gods, and rock stars.
But we won't. And we're slowly learning that fact. And we're very, very pissed off.”