Kyllä, uusivuosi oli ja meni ja minä olen eiliseen kaikinpuolin tyytyväinen. Kuten joku jo mainitsi, mielestäni tätä juhlaa ei voi pitää pyhänä - se on vain juhla muiden joukossa. Sinänsä suuri sellainen, joka yleensä hiipii kaikkien mieleen ja saa ainakin pienelle juhlamielelle. Mielestäni uuden vuoden alkua on mahtava juhlistaa rakkaiden ihmisten kanssa, tehdä joku uudenvuodenlupaus ja toivoa hartaasti, että se lupaus pitää. Siinä on sellaista jonkinmoista taian tuntua - ei sitä ihanaa joulun taikaa, joka jouluna sydämissä kierii, vaan uuden alkua, menneen vuoden juhlistamista, sen huonojenkin puolien hyväksymistä. Totta, puhtaalta pöydältä aloittamista. Me ihmiset kun olemme taipuvaisia toivomaan aina vain parempaa, ja uutenavuotena voi vanhat muistot "unohtaa" ja jatkaa eteenpäin, uudella puhdilla.
Turhana juhlana en uv:ta pidä, en todellakaan. Me juhlimme paljon turhempiakin asioita, ja vuoden vaihtuminen on mielestäni juhlimisen arvionen asia.
Aina lapsena uusivuosi meni niin, että kotona syötiin nakkeja perunasalaatin kanssa, juotiin limukkaa, saatiin valvoa myöhään ja olla naapurissa kavereiden luona, kun äiti ja isä olivat myös keittiössä muiden naapuruston aikuisten kanssa. Silloin me vain leikimme, katselimme raketteja, katselimme kun isot pojat ja isät niitä ampuivat ja ihastelimme sitä kauneutta taivaalla. Itse olen aina ollut hiukan säikky rakettien paukkeelle, mutta sädetikkujen kanssa me tyttöjen kanssa tykkäsimme heilua. Siinä oli sellaista lapsenomaista toivoa parempaan ja vain iloa, että on rakettien säihkynää ja mukavaa seuraa. Porukat saattoivat ryypätä, mutta onnekseni he ymmärsivät hallita juomisensa lasten seurassa.
"Kammottaviakin" muistoja löytyy, nimittäin eräänä uutenavuotena naapurimme hamsteri kuoli. Se kuoli oikeastaan siihen pelkoon ja paukkeeseen, ja aamulla kun menin naapuriin juhlinnan jälkeen, näimme vain kuolleen hamsterin häkissä. Se oli siinä iässä melko kauhea kokemus, vielä kun me kaikki tykkäsimme siitä hamsterista niin kovasti.
Nykyään uusivuosi kulkee lähinnä kavereiden ja perheen, hellun perheen ja alkoholin seurassa. Raketteihin en koske, enkä tule koskemaan - vaikka niitä on mukava katsella, omia rahojani en moiseen roskaan tuhlaisi. Se saastuttaminen, rahan ilmaan ampuminen... missä järki? Toisaalta, saattaisi uusivuosi olla melko erilainen ilman raketteja, mutta sillä kannalla pysyn, että muut ampukoot, minä en. Tärkeintä ei uuveessä kuitenkaan se juominen ole, ehei. Ehkä se tunne, että nyt vuosi vaihtuu, raketit paukkuu, ruoka on hyvää ja seura on mukavaa, saa jo sellaisen onnen tunteen minuun, että tyydyn vähempään määrään. Itse en osaa kuvitellakaan vain olevani kotona yksin huoneessani koneella tms. uuttavuotta, hyi olkoon. Ehkä sosiaalisuuteni on niin suuri, että se vain söisi koko järkeni. 6 siideriä ja kolme olutta kermalikööripaukun lisäksi tuli eilen juotua, ja pidän tuota kuitenkin riskikulutusta suurempana, mutta onhan se hyvä joskus hiukan "juhlistaa"... Ei minusta täysraitista saa millään, totta se on. Totta kai, uusivuosikin on muodostunut eräänlaiseksi "ryyppyjuhlaksi" monien muiden juhlien lisäksi, mutta me olemme suomalaisia, tyhmiä kittaajia. Kuka sanoikaan, että: "In Finland we alcohol!"
