Kirjoittaja Aihe: 70-luvun poliittinen laululiike  (Luettu 1211 kertaa)

0 vuotislaista ja 1 Ankeuttaja kyttää tätä aihetta.

Harppu

  • Ankeuttaja
70-luvun poliittinen laululiike
« : Toukokuu 01, 2007, 14:54:22 »
Eipä taida olla sopivampaa päivää tämän aiheen aloittamiselle.

Kaikki ovat varmasti ainakin joskus kuulleet laulut Kansainvälinen(vaikkei siis suomalaista alkuperää ole) ja Kenen joukoissa seisot, vaikka nimet eivät kenties olekaan tuttuja. Taistolaislaulut on varmaankin otsikon nimitystä tutumpi käsite samalle asialle. Kuunteleeko näitä kappaleita täällä Vuotiksessa joku muukin?

Itse päädyin taistolaislaulujen pariin äitini kautta. Kuuntelin joskus silloin kun Ultra Bra oli vielä kasassa yhtyettä ahkerasti, ja äitini sitten tunnisti kappaleiden tyylin. Kotoa ei enää löytynyt äidin vanhoja LP-levyjä (minne lie kaatopaikalle päätyneet?), mutta kirjastosta ja yllättävän hyvin myös ihan peruslevykaupoista olen levyjä löytynyt. Muutenkin ainakin itselleni on jäänyt se kuva, että tämän musiikin kuunteleminen opitaan yleensä vanhemmilta. Sama tilanne on ainakin kaveripiirissäni Beatlesin suhteen.

Sen lisäksi, että tykkään kappaleiden lattari- ja popahtavampaa meininkiä sekoittavasta tyylistä, pidän myös siitä, että esittäjillä oli oikeasti asiaa. Ultra Brahan lainasi tyylillisesti poliittiselta laululiikkeeltä tosi paljon, mutta sanoituksiltaan meni sitten vähemmän poliittiseen suuntaan. Tietty myös esim. Chydenius on tehnyt aivan ihania rakkauslauluja, kuten Sinua, sinua rakastan ja Jos rakastat.

Useimmat taistolaislaulut ovat kuitenkin selkeästi poliittisia ja 70-luvun ajankohtaisista aiheista. Itseäni ei kuitenkaan ole oikeastaan yhtään häirinnyt kuunnellessa se, että Vietnamin sota on ollut jo pitkään ohi tai että Neuvostoliittoa ihannoitiin aikalailla kritiikittömästi (kuten myös muussa taistolaisuudessa). Vilpittömyys ja usko asiaan, jota ajaa, kuuluu laulajien äänissä, ja se on tärkeintä. Sellaista ei uudemmasta musasta oikein löydä, mutta poliittisuus loistaa musiikissa muutenkin poissaolollaan nykyään.

Agit Prop on varmaan itselläni kaikkein eniten kuuntelussa. Samoin Kristiina Halkolan ja Aulikki Oksasen levytyksistä tykkään. Kuunteleeko täällä joku muu? Poliittisten mielipiteiden vuoksi vai niistä huolimatta?

Tänään muuten tulee TV2:sta klo 16:40 Jouko Aaltosen dokkari Kenen joukoissa seisot, jos jotakuta kiinnostaa.

kaamo

  • Ankeuttaja
Vs: 70-luvun poliittinen laululiike
« Vastaus #1 : Toukokuu 11, 2007, 23:48:55 »
Minua on sen sijaan aina jotenkin oudoksuttanut minkä tahansa kritiikitön ihailu ja kiihkoilu, oli sen kohteena sitten suuri ja mahtava Neuvostoliitto tai vapaa markkinatalous. Mikä tahansa ääripää on aina vähän niin ja näin, siihen voi, saa ja melkein pitää suhtautua varauksella.

Niin no juu, kuulostaahan tuo äänenkäytöllisesti ihan hauskalta musiikilta, mutta en osaa oikein tässä tapauksessa erottaa musiikillisia ja sanomallisia asioita toisistaan ja keskittyä vain toiseen. Vähän varautuneen kriittinen kanta siis, vaikken poliittisten mielipiteideni valossa nyt ihan mahdottoman kaukana taistolaislauluja veisaavista tovereista olekaan.

Ehkä pitäisi katsoa juuri tuo Kenen joukoissa seisot -dokkari, niin tietäisin edes vähän mistä puhun.

Poissa Gwyneth

  • propagandisti
  • Vuotislainen
  • nukkuu
Vs: 70-luvun poliittinen laululiike
« Vastaus #2 : Toukokuu 12, 2007, 14:20:03 »
Minulla on vain hämärä muistikuva, että kun olin lapsi, kuunneltiin meillä kotona taistolaislauluja.  Niiden laulujen soittaminen taisi jäädä kokonaan siinä vaiheessa, kun vanha LP-soitin vaihdettiin muuton yhteydessä pienempään kasettisoittimeen.  Enää meillä ei ole vanhoja LP-levyjäkään tallella, enkä ole edes aivan varma muistanko sittenkin ne laulut jonkun kaverini kotoa.  Varsinaisesti tutustuin työväen- ja taistolaislauluihin vasta myöhemmin ja ihastuin niihin ties mistä syystä.

En tosiaan oikein tiedä, mikä niissä lauluissa niin viehättää.  Varmaan se on se Huhtikuun silmien mainitsema lauluista kuultava vakaumus ja usko.  Minua se naiivi Neuvostoliiton ihailu ei häiritse kai ihan siksi, että se tuntuu kuuluvan niin menneisyyteen ja jotenkin liitän sen itse sinne lapsuuteen, vaikken muistakaan että meillä kotona tai koulussa niin ylettömän ihailevaan sävyyn varmasti Neuvostoliitosta puhuttukaan.  Mutta jokin sävy niissä puheissa silti on ollut, koska edelleenkin - vaikka kuinka tiedän, mitä kaikkea Neuvostoliitossa ja muualla kommunistisessa maailmassa tapahtui - vasemmistoretoriikka vetoaa minuun ja tulee surullinen ja haikea olo, kun kuuntelen vaikkapa Barrikadilaulua tai Lenin-setä asuu Venäjällä –laulua.  Enkä minä edes ole elänyt sitä 70-lukua!  Harmi kun tuo Kenen joukoissa seisot -dokumentti jäi näkemättä.

Varsinaisista taistolaislauluista olen eniten minäkin Agit-Propia kuunnellut ja siinä rinnalla perinteisempiä työväenlauluja ja latinalaisamerikkalaisia vallankumouslauluja.  Muuten, tarkistin vasta nyt kaseteiltani löytyvien työväenlaulujen äänitysvuosia ja esittäjiä, totesin että kyllä ne vaan enimmäkseen 70-luvulla on levytetty nekin.  Ei se mikään yllätys sinänsä ole, tietenkään.  Mutta Kansainvälisestä ainakin löytyy Kansalliskirjaston sivuilta hieno vuoden 1919 levytys.
"Valistus on vallan ydin!" ~ Nuva Oy
Fikkejäni mm.: Kyllä vaistomme tuntee sen ja Kuinka kuolonsyöjiä tehdään

Harppu

  • Ankeuttaja
Vs: 70-luvun poliittinen laululiike
« Vastaus #3 : Toukokuu 12, 2007, 16:03:51 »
Kyllähän laulujen sanoitusten sisällöstä on aika ajanut ohitse, eikä maailma ole enää niin mustavalkoinen kuin minä se esitetään. Siinä mustavalkoisuudessa on ehkä jotain sellaista lapsuuden ja nuoruuden (nuoria aikuisiahan nuo muusikot 70-luvulla olivatkin) viattomuutta. Samalla tavalla nykyään nuoret toimivat esim. ympäristöasioiden puolesta, eivät kyllä yhtä järjestäytyneesti. (Tosin ympäristöliikkeellä tuskin on yhtä pahoja luurankoja kaapissa kuin Neuvostoliitolla.) Vasemmistoretoriikka, kuten Gwyneth jo mainitsikin, on ehkä juuri luonteeltaan sellasita, että se vetoaa hyvin nimenomaan nuoriin.

Poissa Rhiannon

  • Kiltalainen
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
Vs: 70-luvun poliittinen laululiike
« Vastaus #4 : Elokuu 03, 2007, 12:06:04 »
Kyllä, nämä laulut vetoavat minuun. Onhan niitä joskus pienenäkin kuullut, mutta kuuntelin niitä oikeastaan kunnolla vasta sitten, kun opiskelin ja kirjoitin kandidaatintutkielmaani. Aiheena oli nimittäin Suomen kommunistinen puolue ja tämän vähemmistösiipi (=taistolaiset). Oli hiukan vaikea motivoitua, joten nappasin käteeni kirjastosta levyn, jonka nimi oli "En valinnut asiaa - valikoima "taistolaislauluja"". Iski aika lujaa, monet laulut olivat mielestäni todella hienoja, kuten Kenen joukoissa seisot, Sinun lapsesi eivät ole sinun, Che Guevara ja kaikkein paras, Natalia. Sitten eräänä iltana tarjosin kavereilleni illallista. Kuuntelin lauluja tehdessäni ruokaa ja lauloin täysillä mukana. Sitten kaverit ilmestyivät ja olivat saada sätkyn - sattuipa minulla olla myös punainen paita ja hame! Luulivat, että olin hurahtanut kommunismiin ja olivat TOSi järkyttyneitä. Tajusin, että pelkkä pukeutuminen ja laulut saivat aikaan sellaisen harhakuvitelman...se oli itse asiassa aika pelottavaa.

Kritiikittömästi en toki lauluja kuunnellut. Jotkin niistä ärsyttävät tosi paljon - enkä ihmeemmin pidä siitä, että Chetä palvotaan ja pidetään hänen paitojaan ja sellaista. Aika nopeasti se into sitten lopahti, mutten voi kieltää, etteivätkö laulut olisi motivoineet minua aika paljonkin. Ja ihan musiikillisesti ne ovat mielestäni todella hyviä - Kaj Chydenius ei ole mikään huono säveltäjä. Iskeviä säveliä, ja tuli kyllä heti sellainen outo...vallankumouksellinen fiilis. Onko tuo nyt sitten hyvä vai huono asia...
Sirius Black; in a sack; I would like to pack; and thus take him back.