Aihe: Ranskan kieli

[ènergique]

Toivottavasti tälläistä ei jo ole...
Mitä mieltä olette ranskan kielestä? Onko se kauniin vai kamalan kuuloista, vaikeaa, helppoa? Kuinka paljon osaatte sitä? Minusta se on oikein kaunista ja jokseenkin helppoa. Monet sanat kylläkin kirjoitetaan ihan omituisesti ja ne on vaikea kirjoittaa tietokoneelle. Lausuminen on minusta helppoa, kun sen ensin kuulee, nauhalta tai joltain toiselta. Pelkästä sanasta en ole (vielä) mikään hyvä ääntämään. Osaan sitä nyt aika vähän, enemmänkin sanoja, kuin lauseita...

Mielipiteenne?

~ènergique

Muoks //
Kiitos, Smutrus. Muistan, että se olisi kirjoitettu toisin, mutta minulla ei kaikissa asioissa ole mikään hyvä muisti..:)

[Smutrus]

Aaha. Olen ranskankielisessä koulussa, ja olen siis lukenut ranskaa n. 8 vuotta jos leikkikoulu ja eskari otetaan mukaan, joten mielipiteeni kielestä on vähän niin ja näin. Kaikki saakutin subjonctiffit ja conditionellit ja muut verbien taivutukset sekä artikkelit ovat kyllä yhtä helkuttia. ^^ mutta kauniilta kuullostaa, pakko myöntää. Sanoisin, että ranskan kieli on vaikeata. Koska täytyy osata painottaa oikein kaikki aksentit, esim. é sanotaan e (suomeksi) ja e sanotaan ö ja niin pois päin. Ja kun niitä aksenttejakin on niin paljon. xD Ranskan kielessä muuten on huimasti enemmän vokaaleja kuin suomen, koska kaikki aksenttijutut otetaan mukaan. Kamalaa. O_o  Ihanaa, että tehtiiin tällainenkin topicci, jonka aiheesta mäkin tiedän jotain! <3

Morceau de sucre, älä tapa mua, mutta sun allekirjotuksen ranskankielisissä sanoissa on jotain häikkää.. se heittomerkki tulee vasta ällän jälkeen, ei ennen ällää. :D Ihan vaan vastaisuuden varalle että tiedät. Aaaargh mä oon pilkunviilaaja. ^^

[Bianca]

Minusta ranska on uskomattoman kaunista. Haluaisin oppia, mutta ikävä kyllä ei ole mahdollisuutta. Koulussa ei tullut ranskan ryhmää, koska oppilaita ois ollu vain neljä. :/ Kyllä jotain yksittäisiä sanoja osaan kirjottaa (mutta en ääntää). Tuosta vaikeudesta voin sanoa, että vaikealta se kuulostaa kaikkine heittomerkkeineen. Enpä tiedä oliko ihan minun asiani tulla tänne kommentoimaan, koska en ranskaa opiskele, mutta tämä oli mielipide näin 'ulkopuolisen' näkökulmasta. :)

[Stu]

Ranskaa olen opiskellut 8. luokasta asti, ja täytyy sanoa, että viimeistään tuossa abivuoden aikana tuli sellainen *päätäseinään* -olo, niin vaikeaksi kaikki meni subjunktiivineen ja menneen ajan futuureineen. Kirjoitin sen kuitenkin, tuloksia en ole uskaltanut kysyä vielä ;). Jostain täytyy saada kosketusta kieleen näin lukionkin jälkeen, koska muuten se unohtuu, ja sitten vasta päähän ottaakin, kun vuosikausien opiskelu menee ihan hukkaan.

[Sun Lee]

Minäpä olin niin fiksu, että opiskelin ranskaa yhden kurssin ajan, koska tarvitsin lisää kursseja, jotta saisin 75 täyteen. Lisäksi ranska kielenä kiinnosti, koska se on todella mielenkiintoinen ja upea kieli. Se kuulostaa paljon paljon hienommalta kuin saksa, jota olen lukenut nyt kolme vuotta. Mutta ranska oli kyllä kamalan vaikeaa, vaikka luin sitä vain yhden kurssin, tosin sain mä siitä kyllä ysin, mutta siihen se olisi jäänytkin, mikäli olisin lukenut sitä enemmän. Ei kyllä kaduta, että lopetin sen ekaan kurssiin.

[Hämykeiju]

Ugh, olen opiskellut kyseistä kieltä viidenneltä luokalta lähtien ja silti se on minulle täyttä hepreaa, en yksinkertaisesti ymmärrä siitä mitään. Tuskin osaan edes lausetta muodostaa ja minulla ei ole minkäänlaista motivaatiota tämän kielen opiskeluun. Ollessani Belgiassa ihastuin päätä pahkaan ranskankieleen, minusta se oli todella kauniin kuuloista ja päätin aloittaa ranskanopiskelun heti kun sellainen tulisi mahdolliseksi. Vähitellen kieli muuttui yhä vakeammaksi ja muutenkin menimme hirveää vauhtia eteenpäin. Nykyään ranska kuulostaa korvissani ihan hirvittävältä ärrän rääkymiseltä ja ässän suhinalta.

[Outlaw]

Mikähän minä olen taas työntämään nokkaani tähän topiciin, kun en edes opiskele ranskaa. Mutta kuitenkin: Ihan kaunis kieli, mutta tekstinä se näyttää ihan kamalan vaikealta. Osaan jopa yhden sanan: Noir tai jotain sellaista on musta. Hienoa vai mitä?  :wink:

[Ceciliah]

Minulla on ranska A2-kielenä eli aloitin sen neljännellä luokalla. Mielestäni ylipäätänsä ranska on kaunis kieli ja olisi ihanaa, jos osaisi lausua sitä niin hyvin kuin ranskalaiset. Sen kielioppi on todella vaikeaa ja on myös monia semmoisia juttuja jotka täytyy vain opetella ulkoa eikä niissä siis ole mitään ns. logiikkaa. Yleensä, jos meille opetetaan jotain uutta asiaa, opin sen hyvin ja näin mutta parin kuukauden päästä olen jo unohtanut melkein kaiken. Ja kun pitää vielä olla ne roskat(lue=aksentit), hatut ja artikkeleitakaan en muista hyvin.

Ranskan lausuminen oikein on minun mielestäni haaste sekin. Vaikeinta on lukea suoraan tekstistä ilman, että on lausuttu malliksi. En vaan mitenkään tajua sitä systeemiä että milloin sanotaan ooo ja milloin uuuu(näin esimerkkinä :] ).

Kuitenkin ranska on kaunis kieli ja toivottavasti jonain päivänä osaisin puhua sitä edes siedettävästi.

[Isla]

Kiinnostaa. Minä olen nimittäin menossa huomenna kyselemään opolta mahdollisuudesta opiskella B2-ranska kotona ja käydä tenttimässä se koulussa. Ryhmää ei tullut ja se ärsytti. Mietin nyt, olenko ihan hullu, koska olen vielä melkein vuoden verran myöhässä, kahden viikkotunnin kieli olisi alkanut syksyllä. Pitäisi kai suosiolla jättää neljäs vieras kieli lukioon, mutta tuntuu etten sitten ehdi oppia sitä yhtään. Eli ollaan hankalia. Sitä paitsi mun netinkäytöstä ei ole juurikaan tuskan takana tipauttaa kahta tuntia viikossa.

Muistaisiko joku, mitä B2-ranskan ekan vuoden oppisisältöihin kuuluu? Google on ystäväni, mutta silti.

[Aurelie]

Ranska on ihana kieli! Mutta kyllä, se on vaikea kanssa. Jotenkin ranskalaiset sanoo asiat eri tavalla, ne laittaa asiat lauseessa eri järjestykseen. Tai suomessa asialle joka on vain yksi sana on ranskassa useampia sanoja. Kuten muutama on ranskaksi suoraan käännettynä "kaksi tai kolme" (deux ou trois). Ja onhan toki ne kirotut aksentit, hatut ja kaksoispisteet. Ja älyttömän monta verbimuotoo. ...Mut silti ranska on musta tosi kiva kieli.
Mä alotin viidennellä, yläasteella oli ihan tahmaa ja istuin vaan tunneilla mut nyt lukiossa oon taas ihan vauhti päällä, kannatti jatkaa se yläastekin.

Niihin ranskan aksentteihin... Sillon ku mä luen sanastoo ni mä nytkäytän päätä aina siihen suuntaan mihin se aksentti menee. Tai nojaan sinne suuntaan. Sit menee vähän ku lihasmuistiin *heh heh heh* Ja sit kannattaa lajitella substantiivit niihin mis on aksentti oikeelle ja niihin mis vasemalle. Muistaa paremmin. Myös ranskankielisten laulujen sanoitukset on hyvää oppimateriaalia, samoin kuin lehdet. Suomessa julkaistaan myös Fraco-Finn lehtee, mä ainakin löysin kirjastosta. :)

[dimou]

Ranska on ihana kieli! Mutta kyllä, se on vaikea kanssa. Jotenkin ranskalaiset sanoo asiat eri tavalla, ne laittaa asiat lauseessa eri järjestykseen. Tai suomessa asialle joka on vain yksi sana on ranskassa useampia sanoja. Kuten muutama on ranskaksi suoraan käännettynä "kaksi tai kolme" (deux ou trois). Ja onhan toki ne kirotut aksentit, hatut ja kaksoispisteet. Ja älyttömän monta verbimuotoo.

Muissakin kielissä laitetaan sanoja eri järjestykseen kuin suomessa. Ja on ranskankin sanajärjestykselle looginen selitys, kaikkien ranskaa opiskelevien pitäisi tietää ainakin se, että adjektiivit niitä muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta tulevat substanttiivin jälkeen.
Ei mitään noista esille ottamistasi asioista voi yleistää pelkästään ranskaan. Miettikää suomen verbimuotoja ja sijapäätteitä.

Niihin ranskan aksentteihin... Sillon ku mä luen sanastoo ni mä nytkäytän päätä aina siihen suuntaan mihin se aksentti menee. Tai nojaan sinne suuntaan. Sit menee vähän ku lihasmuistiin *heh heh heh* Ja sit kannattaa lajitella substantiivit niihin mis on aksentti oikeelle ja niihin mis vasemalle. Muistaa paremmin.

Näihinkin on oma logiikkansa. Jos sanan lausuminen jatkuu vielä aksenttikirjaimen jälkeen, aksentti osoittaa oikealle. Jos lausuminen taas loppuu aksenttikirjaimen jälkeen, niin vasemmalle. Muistelee vain oikeaa lausumistapaa, niin pitäisi muistaa ilman lihasmuistiakin :)

Minusta ranska on ihan helppoa. Ainakin kun ajattelee loogisesti. Jos ei sanojakaan meinaa muistaa, ajattelee englantia tai ruotsia. Hirveän moni sana johdettu ranskasta.

En minä tiedä. Olenko ainoa joka ajattelee? Yrittävätkö kaikki muut vain opetella ulkoa? Juuri nyt ärsyttää hienoisesti.

[Vesi Y]

A2-ranskaa luen. ^^ Ymmärrän yleensä suurin piirtein jos luen jotain ranskankielistä tekstiä mutta kirjoitustaitoni on vähän niin ja näin. ^^; Kiva kielihän ranska on, vaikkakin täynnä kaikkia muistettavia juttuja kuten mitenpäin aksentti tulee missäkin kohdassa. (/Me kun tunnetusti muistamme tämmöisiä pikkuseikkoja. ^^)

Ranska on kaunis kieli (ja btw sivistyneistön/tms. hienomman väen kieli siinä 1700-luvulla, ellen taas ihan väärin muista). Ja niin, englannissahan on jonkun verran ranskankielisiä interjektioita.

Muuten, Eläköön Rakkaus (tms.) on ranskaksi Vive l'amour, ei vivel' amour. L' on artikkeli. Mikäli minä mitään tiedän..

[Lils]

Olen vasta oivaltanut, kuinka kaunis kieli ranska onkaan. Ehkä se on Amélien ansiota. Kieli kuulosti Améliessa niin suloiselta, mutta mukavan erilaiselta suomeen verrattuna. Vaikeaa lausua tosin. Ihailen syntyperäisiä ranskalaisia. Kuinka hyvin he lausuvatkaan tuota niin vaikeaa kieltä! Ranskan kielioppi on vaikeaa. Monimutkaista.

Jonkin verran olen nyt opiskellut ranskaa itsenäisesti katuen hieman, että en valinnut lukioon sitä B3-ranskaa. Ehkä koulussa olisi helpompi oppia ranska. Kirjaston kielikurssikasetit ovat olleet ystäväni tässä parisen viikkoa. ;)

[Nagareboshi Gin]

Paras kaverini käy HelsinginSuomalais ranskalais koulua. Se on opettanu mullekin ranskaa ja itsekin osaan sitä :) Tosi kaunis kieli

[Marygold]

Muistaisiko joku, mitä B2-ranskan ekan vuoden oppisisältöihin kuuluu?

Minä minä!! Olen lukenut nyt kaksi vuotta B2-ranskaa :) Ensimmäisen vuoden aikana käytiin lävitse lähinnä sellaiset perusjutut; artikkelit, prepositiot, er-verbien ja yleisimpien  epäsäännöllisten verbien taivutukset, yms. Voin kyllä katsoa kirjasta jos haluat tietää tarkemmin :P

Olen halunnut opiskella ranskaa suunnilleen palosammuttimen kokoisesta asti. Minun ikäryhmälläni ranskan kieli oli kai jonkin sorttinen villitys - ryhmiä tuli peräti kaksi, kun seuraavina vuosina niitä ei tullut yhtäkään. Ensimmäisenä opiskeluvuonna minua motivoi lähinnä kevään ranskanmatka. Ja sen vain sanon, että ilman niitä lähes olemattomia ranskantaitojani en olisi siellä pärjännyt - englantia kun ei majoitusperheessäni puhuttu sanaakaan.

Kielioppi päähäni on iskostunut ihan hyvin, mutta ääntämisen laita on hieman toinen. Se r tuottaa minulle edelleen hirvittäviä vaikeuksia, ja osaankin kirjoittaa ranskaa huomattavasti paremmin kuin puhua. Valitsin joka tapauksessa jatkavan ranskan myös lukioon. Saa nyt nähdä että tuleeko sitä ryhmää...

[carolina]

Minäkin opiskelen tällä hetkellä ranskaa. Aloitin sen nyt lukiossa ja aivan ihanaahan se on! Tykkään mielettömästi kielestä. En välttämättä aina puhua tai kirjoittaa, saati opiskella kielioppia tai suomentaa kappaleita, mutta kielen kuunteleminen on lumoavaa. Ranskan kieli on niin kaunista.

En voi sanoa, että osaisin kieltä hyvin. Osasin kyllä kahden ensimmäisen kurssin aikana, mutta nämä kaksi viimeisintä kurssia ovat menneet aika huonosti. Johtuu varmasti omasta laiskuudesta ja saamattomuudesta, sekä päällekkäisestä kurssista, joka sekoitti täysin subjunktiivin opetteluni. Ranska kun tuntuu vaativan ahkeraa opiskelua.

[Envu]

Ihailen syntyperäisiä ranskalaisia. Kuinka hyvin he lausuvatkaan tuota niin vaikeaa kieltä! Ranskan kielioppi on vaikeaa. Monimutkaista.

Epäilisin, että ranskalaiset eivät itse pidä kieltään yhtään sen vaikeampana lausua kuin suomalaiset suomea. Ne ovat kuitenkin puhuneet sitä pienestä lähtien, kuten me suomea.
Eli voisi katsoa, että se on jonkinlainen itseisarvo osata lausua omaa äidinkieltään.

Mitä tulee ranskaan, niin aloitin sen opiskelemisen lukiossa sen tähden, että ajattelin kielen olevan kaunista. Kyllähän se on ihan hyvin nyt mennytkin, neljän kurssin jälkeen keskiarvo 9,75. Eli ei se ole aiemmin tuottanut mitään ongelmia.
Nyt vaan tuntuu, kun on viides kurssi menossa, että ei mene hyvin. Subjunktiivi on yllättävän vaikea, ja lisäksi en osaa vieläkään hahmottaa milloin jokin asia tulisi kirjoittaa imperfektissä ja milloin passè composessa.

Nimimerkillä Juujuu teen nyt ranskan ainetta..

[Lampunhenki]

Zut!!! Mä en jaksa ranskan opiskelua, mutta kun äite tahtoo et mä jatkan, nii pakko se sit on... Mulla on menossa lukion alkavan ranskan kolmoskurssi, ja en tajua mistään mitään, lausuminen on aivan hakusessa, ja kaiken lisäksi meidän opettaja on todella huono!! Enkä mä ees pidä sitä kieltä kauniina, omituista räkimistä se vaan on...

Tälläisiä aurinkoisia mielipiteitä:)

[dimou]

ja lisäksi en osaa vieläkään hahmottaa milloin jokin asia tulisi kirjoittaa imperfektissä ja milloin passè composessa.

Krhm, passé composé. (Ei, en minä jaksa valittaa.) Mutta mitä minä olen koko passé composé höskästä mitään tajunnut eli en, eikö se ole melkein sama asia kuin imperfekti? Tai onhan niille eri muodot, mutta passé composé usein suomennetaan imperfektiksi. Toimii myös perfektinä, joten minusta olisi loogisinta käyttää imperfektiä imperfektiä ja passé composéta perfektinä.

Miten niin minusta on kiva kirjoittaa passé composé?

[carolina]

Imperfektiä käytetään ainakin silloin, kun kuvaillaan vallitsevaa tilannetta (sää, tapahtuma jne.), pysyviä ominaisuuksia (ikä, ulkonäkö jne.) ja kun kuvaillaan mitä oli meneillään, kun jotakin muuta tapahtui. Myös säännöllisesti toistuva tekeminen kuuluu imperfektin piiriin.

Ilmeisesti kaikki se, mitä edellä ei mainittu, on sitten passé composéssa.

[Envu]

Dimou, kun passé composéta ( anteeksi kirjoitusvirhettäni aksenttien kohdalla, enpä vain ole oikeastaan koskaan ennen kirjoittanut tuota itse ) käytetään myös imperfektinä, kuten ginerva ennen viestiäni ilmoittikin..

Kyllä minä tiedän teoriassa, koska tulee imperfekti ja koska passé composé, mutta tunnen olevani todella ulalla asiasta koska on jotenkin kovin vaikeaa koettaa miettiä kumpi siihen tulee katsomalla vain muuta lausetta.
Tosin sen verran olen jo sisäistänyt asiaa, että aina jos on tekemisen kesto tai alkamisajankohta mainittu tai tekeminen tapahtuu vain kerran, niin sitten tulee pc. Harmi vaan, ettei se siltikään mene niin yksinkertaisesti kun se pitäisi sitten itse miettiä mitä kirjoittaa.. :D

Hyviä muisti/tajuamis/mitävaansääntöjä saa lahjoittaa. ^^

Mutta näin mennään. Harmi vaan, että ensi vuonna kurssitarjottimella ranskan kertauskurssi ja historian kertauskurssi ovat samalla palkilla. Hmph. Mitä minä muka sitten teen? ( Ranska olisi tarkoitus kirjoittaa, jos jaksan sinnitellä tuolla. )

[Zhenoa]

Hyviä muisti/tajuamis/mitävaansääntöjä saa lahjoittaa. ^^

Imperfektin voi aavistuksen huonolla maulla ajatella vastaavan englannin "was doing"-rakennetta, jolla viitataan pitkäkestoisempaan menneisyydessä tapahtuneeseen asiaan. Eli jos sanoisit "I was doing my homework when my brother came back home" -> "Je faisais (/étais en train de faire) mes devoirs quand mon frère est rentré". Hölmö esimerkki ja varmasti väärinkirjoitettukin, mutta toivottavasti ehkä hiukan selveni. Imperfekti on siis yleensä juuri jotain jatkuvampaa toimintaa, ja PC ainutkertainen ja/tai äkillinen.

Ranskankielisten tekstien lukeminen auttaa aika paljon, itse ainakin luulen jo pystyväni aina ihan lonkalta valitsemaan imperfektin ja PC:n väliltä sen tilanteeseen sopivamman. Subjunktiivinkin oppii kunhan vain harjoittelee -- ja se on kuitenkin niin looginen, että usein riittää että vain opettelee ne kohtuullisen harvat tapaukset, joissa sitä käytetään.

Minusta ranska on ihanaa kirjoitettuna, mutta lausuttuna ei nyt ihan niin ihmeellistä. A1-kielenä tuota siis opiskelin sellaiset 10 vuotta (härrekyyt, onko siitä noin paljon aikaa!), nyt keväällä kirjoitin sen pitkänä ja kai siitä M tai E tulee.

[reflection]

Juu.. Neljä vuotta ranskaa lukenut, enkä tajua siitä oikeasti mitään, vaikka numerot pyrkivät pysymään kiitettävässä. Valitsin sen vähän niinkuin perheperinteenä. Kaikilla sisaruksillanikin on ranska. Ja olen useasti sitä katunut.

Kävin joskus pienenä (n. 3-v) ranskalaista koulua ja opin siellä puhumaan vähän. Tietenkään en enää muista siitä mitään... Opettelin kuitenkin ranskalaisen r:n ja sitten en enää tietenkään osannut tavallista "suomalaista" R:ä. Eli kyllä siitä on haittaa koitunut.

Ranska saattaa joissain tilanteissa kuulostaa mielestäni ihan kauniilta, mutta yleensä pelkältä mongerrukselta. Lisäksi on joitain omasta mielestäni aivan järjettömiä asioita esim. 99 on ranskasta suomeen suoraan kääntäen neljä-kaksikymmentä-kymmenen-yhdeksän. no tämä on tietysti vain minun mielipiteeni.

[Gawd]

Luen nyt ranskaa toista vuotta, kasilla siis aloitin. Minä vihaan opettajaani ja sitä miten nopeasti meidän ryhmässä edetään, ja roikun vain hädintuskin mukana, enkä osaa lausua yhtään mitään. Näin siis tällä kertaa.
Mielestäni ranska ei ole puhuttuna mitenkään erityisen kaunis kieli, kieli vain siinä missä muutkin, mutta sievää kirjoitettuna.
Kielioppi - ja vaikka nuo numerotkin - jaksaa joskus vähän huvittaa/ärsyttää (minun mielestäni) epäloogisuudellaan ja outoudellaan. Ja olisin ehkä voinut valita helpommankin kielen.
Tai no, en. Se oli valinta saksan, ranskan ja venäjän välillä - mutta joskus tuntuu että olisin voinut ottaa sen venäjän, kiitos.
Osaan minä silti jonkin verran ranskaa kirjoittaa. Helppoja lauseita, mutta niillä pääsee alkuun. Eihän koulussa voi kieltä oppia kuitenkaan. Vai?

[Akkhos]

Jesss.... Löytypäs sopiva keskustelu X9 Minulle ranskankieli on suorastaan intohimo... Olen lukion ekalla ja aloitin ranskan lukemisen yläasteella ja olisin aliottanut aikasempaakin jos olisin voinut. Se on yleisesti jokseenkin vaikea kieli, mutta minulle, motivaation takia, aika helppoa. Fakta kuitenkin on, että lausunnaltaan ranskan kieli on helpompaa kuin enlanti. Ranskassa sentään on jonkinlaiset ääntämissäännöt! Tätä kieltä osaan sen verran kuin C kielenlukija voi... Arvosana on erinomainen.... Jos joku haluaa viestitellä ranskaksi niin siit vaan, j'attends.