Tuoreimmat viestit

Sivuja: 1 2 3 4 5 [6] 7 8 9 10
51
Harry Potterin maailma / Vs: Kauanko Vuotis on pystyssä Potterien lopettamisen jälkeen?
« Uusin viesti kirjoittanut Laku Syyskuu 16, 2018, 17:49:30 »
Hauska, miten nopeasti aika menee... :) Tästäkin keskustelun aloituksesta on mennyt yhtäkkiä se kymmenen vuotta, muistan itsekin kuinka silloin tätä luin ja panikoin. Ja silti, after all this time, Vuotis se sen kun edelleen pystyssä. :) Harmittavan hiljaasta täälä vain nykyään on! Itsekään en kovin aktiivisesti enää paikalla ole (munkin vuotisuran aikana oma elämäntilanne on ehtinyt muuttua hieman), mutta silloin tällöin tulee käytyä fiilistelemässä.
52
Harry Potterin maailma / Vs: Harry Potter and the Cursed Child -näytelmä
« Uusin viesti kirjoittanut Sharra Syyskuu 16, 2018, 12:01:15 »
Mä kävin myös katsomassa tämän näytelmän Lontoossa kesällä ja oli tarkoitus tulla kirjoittamaan tunnelmista heti sen jälkeen, mutta helle iski ja ajattelukyky suli, ja sitten unohdin. Näytelmästä jäi kyllä vähän ristiriitaiset fiilikset - siinä oli paljon hyviä puolia ja toisaalta juonellisesti jotakin juttuja, joita mun oli todella vaikea sulattaa, ja siihen kaikkeen sekoittui vaan se nostalgia, että pääsee "takaisin Potter-maailmaan" (omituisella tavalla, josta ei ole ihan varma onko se fan fictionia vai ei. Ongelmallista. Hmm.)

Luin myös aikoinaan käsikirjoituksen heti sen ilmestymisen jälkeen ja nyt uudelleen ennen näytelmän katsomista, ja oli kyllä mielenkiintoinen kokemus kokea koko juttu näin päin, eli lukea ensin käsis ja sitten katsoa näytelmä. Tietyllä tapaa toivon, että olisin nähnyt näytelmän ennen käsikirjoituksen lukemista, koska nyt en saanut samalla tavalla nauttia juonenkäänteistä kun tiesin koko ajan, mitä tapahtuu seuraavaksi. Lisäksi niin aukkoinen luettava kuin käsikirjoitus onkin, ehdin sitä lukiessa muodostaa jo tietynlaisia mielikuvia siitä, mihin sävyyn joku repliikki vaikka kuuluu sanoa, ja sitten olin vähän möh, kun sitä ei sanottukaan sillä hienolla dramaattisella tavalla kuin olin päässäni kuvitellut.

Onnistuin tuurilla saamaan näytelmään peruutuspaikan just kun olin menossa Lontooseen, ja paikkani oli halpispaikka siellä jossain ihan ylimmillä riveillä. Kyllähän sieltäkin näki (vaikka joutuikin kurkottelemaan vähän epämukavassa asennossa, mikä on vähän auts kun näytelmä kestää niin monta tuntia), mutta veikkaan, että näytelmä oli kuitenkin visuaalisesti vielä vaikuttavampi paremmilta paikoilta ja vähän alempaa katsottuna - tuolta ylhäältä nimittäin näki välillä vähän turhan hyvin, miten jotkut temput tehtiin, ja se söi sitä maagisuuden kokemusta jonkin verran. Kaikkia temppuja ei kuitenkaan onneksi yläriviltäkään nähnyt ja osa niistä olikin tosi vaikuttavia, melkein kuin taikuutta :)

Sitten sisältöön. Ensin hyvät asiat:
Joissakin kohdissa näytelmä oli onnistunut tavoittamaan tosi hyvin alkuperäisten kirjojen ja alkuperäisten hahmojen hengen - nimenomaan McGarmiwa oli oikein hyvä ja mcgarmiwamainen niin kuin Rantsukin sanoi. Muita mainioita hahmoja oli Ron ja Hermione, Draco, joiden välinen vuorovaikutus oli tosi nautittavaa katsottavaa. Pidin etenkin siitä, miten näytelmä valotti Dracon hahmoa tavalla joka tuntui uskottavalta, ja jotkut Dracon ja Hermionen väliset dialogit ja Ronin ja Hermionen väliset dialogit... *reps* Suosikkini oli silti Scorpius, jonka lausahdukset naurattivat moneen kertaan ja jonka rakkaus kirjoja kohtaan sai mut toivomaan, että mulla olisi elämässäni yhtä paljon kirjoja ja oppimista rakastava ystävä :D myös Kalkaros oli todella hyvä ja monet sen repliikit naurattivat, mutta toisaalta mua ärsytti näytelmän jotenkin fanityttömäinen suhtautuminen Kalkarokseen. Kalkaroksesta rakennettiin tässä näytelmässä pyyteetöntä sankaria unohtamalla kokonaan sen huonot puolet, jotka kuitenkin mun mielestä on oleellinen osa kyseistä hahmoa.

Kaiken kaikkiaan näytelmää oli kiva seurata, siinä oli monia kohtia, jotka sai repeämään naurusta. Lisäksi se oli toteutettu tosi hienosti visuaalisesti kaikkine loitsuineen ja ajan kulumisineen ja yleisesti ottaen tuli sellainen olo, kuin olisi tullut "kotiin".

Sitten niitä huonoja puolia (laitan varulta spoilerin taakse, koska näissä käsitellään keskeisiä kohtia juonesta):
(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)

(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)

Toisaalta pari kohtaa oli sen verran koskettavia, että silmät kostui:
(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)

Tiivistettynä tykkään näytelmästä, monista sen elementeistä ja dialogista ja nostalgiafiiliksistä, mutta koska juonessa on mun näkökulmasta muutamia perustavanlaatuisia ongelmia, en tule koskaan hyväksymään niitä elementtejä osaksi mun omaa headcanonia. Sen sijaan jotain muita elementtejä näytelmästä hyväksyn mielellään omaan headcanoniin, niin kuin vaikka Albuksen ja Scorpiuksen bromancen.

Jos on mahdollisuus mennä katsomaan näytelmä paikan päälle Lontooseen tai jonnekin muualle, suosittelen kyllä vahvasti! Vaikka en kaikkeen tarinassa tyytyväinen ollutkaan, olin kuitenkin tosi iloinen, että tuli tämäkin etappi potterhöperyyden matkalla suoritettua ja kävelin ulos teatterista sillä fiiliksellä, että tosiystävyys voittaa kaiken <3
53
Harrastukset ja kirjallisuus / Vs: Paritukset
« Uusin viesti kirjoittanut Sharra Syyskuu 16, 2018, 11:33:12 »
Lainaus
Onko teidän parituspreferenssi muuttunut vuosien varrella?

Harry Potterin kohdalla parituspreferenssini on muuttuneet sikäli melko vähän, että shippaan edelleen pitkälti samoja pareja kuin ensimmäisen kerran lukiessakin, mutta headcanonit joidenkin parien suhteen on muuttunut melkoisesti. Joidenkin muiden fandomien kohdalla taas on käynyt radikaalimpaakin parituspreferenssien muuttumista. Oli aika musertavaa huomata kun aloin katsomaan Teho-osastoa alusta tässä muutama vuosi sitten, että pari, jota shippasin vahvasti joskus ala-asteen lopulla (taisi olla itse asiassa ensimmäinen pari, jota ikinä shippasin, tää oli jopa aikaa ennen kuin tajusin fan fictonin olemassaoloa) olikin mennyt kategoriaan "nämä hahmot ei tosiaankaan sovi toisilleen." Varmaan tähän vaikuttaa aika paljon lähinnä oma kasvuprosessi ja ajatusmaailman muuttuminen ja toisaalta myös koko ajan käynnissä ollut yhteiskunnallinen keskustelu siitä, mikä on romanttista ja mikä ei. Esim. kun luin Twilightin ensimmäisen kerran lukion alussa, mun mielestä Edward ja Bella oli tosi romanttinen pari. Muutaman vuoden päästä siitä ajatukset oli kääntynyt jo asentoon "Edward on stalkkaava henkistä parisuhdeväkivaltaa harrastava mäntti, ja Bellan pitäisi kehittää persoonallisuus." Kaikki paritukset ei siis kestä aikaa, mutta jos nyt palataan Harry Potterin pariin, niin aika moni kuitenkin.

Harry/Ginny. Gingerin tavoin en ole vieläkään päässyt sisälle tähän paritukseen. Mulla ei ole sinänsä aktiivisesti mitään Harry/Ginnyä vastaan, koska Ginny ei ole koskaan varsinaisesti ärsyttänyt mua, mutta suhtaudun paritukseen jotenkin hyvin välinpitämättömästi (mikä on tietty masentavaa, koska rakastan shippaamista). Osa tästä on varmaan ihan sitä, että en ole koskaan innostunut mistään Harry-parituksista tai mistään Golden Trio -parituksista. (Mulla ei ole myöskään mitään Ron/Hermionea vastaan, mutta en myöskään koskaan odottanut, että "milloin ne päätyy yhteen" vaan pikemminkin asenteeni oli "ai, nuo ilmeisesti päätyy jossain vaiheessa yhteen"). Harryn, Ronin ja Hermionen tarinan ydin oli jotenkin niin vahvasti ystävyydessä, että kaikki paritukset tuntui siinä rinnalla sivuseikalta. Mikä on tietty juuri niin kuin Row tarinan kirjoittikin - ystävyys oli keskiössä ja parisuhteet jäi sivuosaan.

Toinen puoli ongelmastani Harry/Ginnyn kanssa on sama kuin Gingerillä. Ginger tiivisti mielestäni asian hyvin tähän:
Lainaus
Uskon, että vika on siinä, etten ymmärrä Ginnyä.
Ja tähän:
Lainaus
Koska tarinaa kuvaillaan Harryn kautta, koen, että mun pitäisi Harrynä tykästyä Ginnyyn myös. Hän kuitenkin soljuu sivuhenkilönä ohi, vaikka päällimmäisenä tunteena pitäisi olla "hei tätä naista lisää".

Nämä havainnot jäi kiinnostamaan ja pakkohan se oli lukaista kuutoskirja uudestaan tässä viikonloppuna ja nimenomaan Harry/Ginny-näkökulmaan keskittyen. Mun mielestä oli mielenkiintoista huomata, että koko kirjassa ei ollut esimerkiksi yhtään kahdenkeskistä keskustelua Harryn ja Ginnyn välillä, siis sellaista kunnon keskustelua jossa ei olisi muita osallisena ja joka itse asiassa kirjoitettaisiin auki - ei ennen sitä keskustelua, jossa kaksikko eroaa. Tajusin, että tässä on ehkä tyypillinen show, don't tell -ongelma. Rowling kertoo meille, että Harry ja Ginny viettää aikaa yhdessä ja että Harry on onnellinen, mutta ei näytä sitä meille. Rowling kertoo, että Ginny on tosi siisti ja kova mimmi, mutta ei näytä sitä meille. Nyt kirjasta jäi sellainen olo, että Rowling yrittää saada lukijat Ginnyn puolelle listaamalla Ginnyn saavutuksia (kaunis, hyvä kirousten kanssa, hyvä lentämään, suosittu poikien keskuudessa) ja minä taas olen sitä mieltä, että ei rakastumisessa pitäisi olla kyse saavutuksista. Rowling ei vaan antanut Ginnylle tarpeeksi tilaa hahmona. (Siis oikeasti - jopa Harryn ja Ginnyn lapset on nimetty pelkästään Harrylle merkittävien ihmisten mukaan! Okei, Lilyn toinen nimi on Luna, mutta Luna oli Harrynkin rakas ystävä, joten sitäkään ei lasketa. Ginny-parka.)

James/Lily. Ensimmäinen Potter-OTP:ni elää ja voi edelleen hyvin, mutta mullekin on käynyt tässä samoin kun Ginille, eli preferenssini parituksen suhteen on muuttunut aika radikaalisti alkuajoista. James/Lilyhän perustuu parituksena aika lailla kokonaan headcanoniin koska parista tiedetään oikeasti niin vähän, ja ne headcanonit on sitten kai "kasvaneet isoksi" samalla kuin minäkin :P Esimerkiksi kun alkuaikoina kirjoitin kaikkien muiden mukana Jamesista ja Lilystä, jaoin sen vallitsevan fandom-käsityksen, että James pyysi jatkuvasti Lilyä ulos ja oli tosi avoin tunteidensa kanssa. En tiedä missä määrin tämä on #MeToo-keskustelun vaikutusta, tai muuten vain johtuu muutoksista omissa käsityksissä siitä, mikä on romanttista ja mikä on ahdistavaa, mutta nykyinen kantani on, että James ei todellakaan pitänyt meteliä ihastuksestaan Lilyyn. Koko koulu tiesi, koska James oli niin ilmiselvä, mutta muuten James oli Lily-ihastuksensa suhteen vähän onneton eikä ihan osannut ilmaista sitä viisaasti. Mun tämänhetkinen mielipiteeni on, että James kysyi Lilyä ensimmäisen kerran ulos jättiläiskalmariepisodin aikana ja että se ei ollut todellakaan suunniteltua vaan ajattelematon möläytys. Eli joo, koiranpentuna Lilyä seuraava James on nykyään ehdoton ei kiitos, samoin superhyvännäköinen naistenmies-James. Ei ei ei.

Myös Lily-käsitykseni on muuttunut. Monessa alkuaikojen Kelmi-fikeissä (omani mukaanlukien, köhköh) Lily on huumorintajuton tiukkapipo. Varmaan tämä johtuu osittain siitä, että Lilyäkin nähtiin tarinassa niin vähän, ja ainoassa aukikirjoitetussa canonkohtauksessa Jamesin ja Lilyn välillä Lily huutaa Jamesille, ja siitä sitten on lukijana tarkemmin analysoimatta tehnyt päätelmän "Lilyn täytyy olla Jamesin täydellinen vastakohta, Lily on aina huutamassa Jamesille". Nykyään näin vanhempana puolestaan olen sitä mieltä, että jos Lily olisi ollut niin tylsä ja tiukkapipo kuin monissa fikeissä, James ei olisi todellakaan rakastunut Lilyyn. Joten nykyinen headcanonini Lilystä on tästä sellainen lievempi versio, eli että Lily pitää toisten puolia ja omia puoliaan eikä todellakaan siedä mitään roskaa, mutta samalla Lily osaa myös pitää hauskaa, rikkoa itsekin vähän sääntöjä, on itse asiassa huumorintajuinen eikä rupea huutamaan puolesta sanasta :D

Sirius. Kun ensimmäisen kerran luin Potterit, Sirius oli jotenkin sellainen hahmo, joka on ihan pakko parittaa jollekulle (koska se on hyvännäköinen ja sillä on ollut traaginen elämä? Jep, olen aika varma, että tämä oli viidentoista vuoden takainen logiikkani :D). Nykyään mun headcanon Siriuksesta kuitenkin on, että se oli liian keskittynyt angstaamaan perhetaustaansa ja pitämään hauskaa ystäviensä kanssa ollakseen rakastunut keneenkään. Mun headcanonissa Siriuksen tosirakkaus oli sen ystävät, tosin platonisessa mielessä, ja luultavasti Sirius tunsi menettävänsä jotakin kun James alkoi seurustella Lilyn kanssa. Mutta Sirius/James, Sirius/Remus, Sirius/OC, ei, ei, ei. Ei tää ole sellainen asia, joka saa mut lopettamaan fikin lukemisen niin kauan kuin Sirius-paritus on sivuroolissa, oon esim. lukenut joitakin hyviä fikkejä, joissa on ollut sivuosassa Blackkinnon-paritus, ja se on ollut ihan hauskaa luettavaa, mutta kun nykyään itse kirjoitan Kelmeistä, Sirius pysyy onnellisesti sinkkuna.

Remus/Tonks. Mulle tuli jostain syystä Remus/Tonks-fiilikset heti Feeniksin Killasta ja olin tosi tyytyväinen, kun PP:ssä epäilykseni osoittautui oikeaksi. PP:ssä tykkäsin kovasti Remus/Tonks-parituksesta, oli kivaa kun Remus sai olla vaihteeksi vähän onnellisempi, ja luin myös monia hyviä fikkejä täll parituksella. KV:ssa Row kuitenkin kohteli paritusta mielestäni huonosti, ja tämä vähän sammutti intoani sen suhteen.

Bill/Fleur. Toinen sellainen canon-paritus, josta tykkäsin kovasti, oli Bill/Fleur. Ei ne koskaan OTP:n asemaan päätyneet (ei niin kuin James ja Lily, joista luen fikkejä ja joiden kuolemaa angstaan vielä kaikkien näiden vuosien jälkeenkin ;)) mutta paritus oli mielestäni jollakin tavalla sympaattinen. Tykkäsin kovasti Billin hahmosta, ja vaikka Fleur oli välillä todella raivostuttava, siitä tuli säännöllisin väliajoin myös pilkahduksia toisenlaisesta Fleurista, joka sai näkemään, miksi nämä olisi hyvä pari.

Näin tiivistettynä lähden ehkä aika helposti shippaamaan canon-parituksia Pottereissa (poislukien Golden Trioon liittyvät paritukset sekä Lily/Severus joka on vaan eieieieiei x 100), mutta en ole hirveästi innostunut fanon-parituksista. Hmm, paitsi Oliver/Katie oli paritus johon tykästyin, kun luin pari hyvää fikkiä. Tai yleensäkin Oliver/joku, joka joutuu taistelemaan luudanvarren kanssa tärkeimmän olennon asemasta Oliverin elämässä.

Tästä taisi tulla kilometripostaus. Olisi kiva kuulla muiltakin, onko teidän parituspreferenssit muuttuneet joko itse paritusten suhteen tai sisällöllisesti!
54
Harry Potterin maailma / Vs: Harry Potter and the Cursed Child -näytelmä
« Uusin viesti kirjoittanut Rantsu Syyskuu 14, 2018, 23:01:06 »
Käsikirjoitus tuli luettua aikanaan heti ilmestymisen jälkeen ja nyt on Palace Theatressa toisen osan väliaika menossa... Syvällisempää analyysia tuonnempana, mutta tyydyn nyt sanomaan, että kyllähän tämä juonellisesti toimii näyttämöllä huomattavasti paremmin ja näyttää todella upealta. Silti, jotkut juonen elementit ovat kiusallisia ja mielestäni muutamia asioita olisi voinut miettiä pari kertaa uusiksi, mutta toisaalta tarinan perusajatus epäilemättä välittyy hienosti.

Ja toisaalta jaksan edelleen hehkuttaa sitä, että mielestäni nämä hahmojen vanhentuneet versiot ovat tosi hienoja ja varsin uskottavia, mitä nyt en vieläkään tiedä, mitä ajatella Hermionen työstä. Minervalla on pari hetkeä, jotka voisivat dialogin puolesta olla kuin suoraan kirjoista.
55
Harrastukset ja kirjallisuus / Vs: Re: Paritukset
« Uusin viesti kirjoittanut Ginger Syyskuu 13, 2018, 22:01:51 »
Yritin keksiä jotain fiksua sanottavaa ketjuun, jossa mietittiin Vuotiksen kehittämistä, mutta mieleen ei tullut oikein mitään muuta kuin se, että pyörä pitäisi keksiä uudelleen, koska kaikki on jo sanottu. Päädyin taas selaamaan näitä vanhoja ketjuja, tänne olen kirjoittanut (ainakin) kahdesti. Tuossa ylhäällä Pipe mietti aikoinaan, että parituksesta tykkääminen johti huumekoukkuun. Onko teidän parituspreferenssi muuttunut vuosien varrella?

Vannoin monta vuotta kuolematonta rakkautta Harry/Hermionea kohtaan, ja edelleen pidän kiinni siitä, että niidenhän tässä olisi pitänyt yhteen päätyä. JK taisi lopulta myöntää saman, vaikka ei mitään muuttaisikaan. Vaikka viimeisen kirjan ilmestymisestä on vuosikymmen, en ole vieläkään päässyt sisälle Harry/Ginnyyn. Uskon, että vika on siinä, etten ymmärrä Ginnyä. Mulle ei vaan välity kirjoja lukiessa se, miten kova mimmi hän oikeasti on. Siellä täällä viljellään mainintoja siitä, miten hänen lepakkokirouksensa on mahtava ja huispaustaidot verrattomat, mutta jotenkin se ei tule mulle lukijana ns. perille asti. Koska tarinaa kuvaillaan Harryn kautta, koen, että mun pitäisi Harrynä tykästyä Ginnyyn myös. Hän kuitenkin soljuu sivuhenkilönä ohi, vaikka päällimmäisenä tunteena pitäisi olla "hei tätä naista lisää". Kaukaa haettua? Ehkä.

Lily/James nappaa edelleen, mutta haluan niiltä (=Lilyltä) enemmän särmää kuin vuosia sitten. En ehkä ensimmäisellä lukukerralla oikein sisäistänyt miten kipakka Lily on, ja fikkipuolella mulle kelpasi liian hyvin säyseä Lily. Lily/Kalkarokselle lämpenin jossain vaiheessa alustavasti, mutta kun internetin ihmeellisessä maailmassa törmäsi analyyseihin siitä miten hirveä ihminen Severus lopulta on, se into lopahti.

Fanon-parituksista Luna/Colin maistuisi näiden kaikkien vuosien jälkeenkin. Pitää ehkä jossain välissä repäistä ja kirjoittaa joku AU ei-kuolleesta valokuvaajapoika-Colinista. (Vaikka Ihmeotukset saikin rakastumaan Liskoon ja sitä kautta antamaan Rolfille mahdollisuuden...)

jotenkin ihastuin erään enemmän tai vähemmän sairaan ficin kautta Hermione/Hagridiin
Niin että mikä oli?
56
Jästitieto / Vs: Harry Potter: Hogwarts Mystery kännykkäpeli
« Uusin viesti kirjoittanut Ginger Syyskuu 13, 2018, 21:35:10 »
Tulen vähän myöhässä tähän avaukseen, koska sain vastikään päivitettyä puhelimen sellaiseksi, että jaksaa juuri ja juuri pyörittää tätä peliä. Toiseen vuoteen olen päässyt ja minulla hiertää sama asia kuin aiemmilla, se tuskastuttavan hitaasti latautuva energia. Toisekseen olen luultavasti tottunut Simsissä liian hyvään ja haluaisin muokata omaa hahmoani enemmänkin...

Onko täällä muita puuskupuhiin lajiteltuja? Tuntuu, ettei pelin juoni ja valmiit repliikit vain istu tupaani.
(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)

Muuten on ihan mukavaa seikkailla Tylypahkan tiluksilla. Vähän vain lisää vapautta, niin toimisi hyvin :)
57
Harry Potterin maailma / Vs: Monijuomaliemi
« Uusin viesti kirjoittanut Black Raven Syyskuu 12, 2018, 17:38:38 »
En kyllä kaikkiin noihin Tarun kysymyksiin keksi vastauksia mutta tuohon viimeiseen sen verran, että uskon tatuointien ja värjättyjen hiuksien värin pysyvän. Eli jos muutun joksikin jolla on tatuointi, minullakin olisi se. Koska esim. Barty Kyyry jr. muuttuessa Vauhkomieleksi häneltä puuttui toinen jalka ja osa nenää ja kasvot olivat arpiset. Eli fyysiset muutokset kuten arvet tai tatuoinnit seuraavat monijuomaliemen mukana.

Mutta arpien seuraaminen muutoksessa laittoi ajattelemaan seuraavatko sairaudet ja (auki olevat) haavat? Esim jos muuttuisin henkilöksi jolla on jokin vakava sairaus saisinko sairauden muutoksen mukana? Entä jäisikö sairaus minuun juoman vaikutuksen loputtua?

Vielä tuosta metamorfimaagi jutusta. Uskon että kykyä ei saa monijuomaliemellä, vaan muuttuu sen näköiseksi kuin metamorfimaagi oli silloin kun häneltä otettiin hius. Uskon kuitenkin että joitain kykyjä, kuten esim hyvän ääniskaalan, mutta metamorfimaageus tuntuu vain liian vaikealta monijuomaliemelle kopioida.

Myöskään tuskin opittut taidot siirtyvät. Esim. piirrustaidot tai aniimaageus eivät siirtyisi. Metamorfimaageudella olisi geneettistä pohjaa siirtyä, mutta jos muuttuja ei omaa kyseisiä taitoja ei niitä monijuomaliemellä saa.

Mitä tapahtuisi jos animaagi käyttäisimonijuomalientä? Kykenisikö hän yhä muuttumaan eläimeksi?
58
Kisat, kujeet ja kivuliaat toimenpiteet / Vs: Vuotavat uutiset -lehtinen
« Uusin viesti kirjoittanut Säihkyväsauva Syyskuu 11, 2018, 21:25:28 »
Kiitos kaikille Vuotavien Uutisten lukijoille. Toimittajat kiittää ja kuittaa ja ilmiintyy kohti uusia seikkailuja.
59
Harry Potterin maailma / Vs: Monijuomaliemi
« Uusin viesti kirjoittanut Taru Syyskuu 11, 2018, 09:34:37 »
Lisää kysymyksiä! Valvoin puoli yötä jostain syystä näitä miettimässä...

1) Jos käytän Tonksin hiusta ja muutun Tonksiksi, saanko minäkin silloin metamorfimaagin kyvyt? Vai näyttäisinkö siltä, miltä Tonks näyttää ilman taikuutta? Se on kuitenkin synnynnäinen taito ja geeneissä (periytyi Tedille), joten se voisi ehkä siirtyäkin hiuksen DNA:n mukana juomaan...

2) Entä jos muuttuisin McGarmiwaksi, olisinko silloin animaagi? Se on kuitenkin opittu taito, sitä ei voi periä eikä se ole geeneissä.

3) Jos ottaisin talteen vaikka jonkun lapsen hiuksen ja käyttäisin sen liemeen 30 vuoden päästä, muuttuisinko minä sellaiseksi miltä hän näyttää nyt (aikuisena) vai miltä hän näytti lapsena? Eli "vanheneeko" se hius?

4) Entä jos joku on ottanut esimerkiksi Lilyn hiuksia talteen ja keittelee liemen hänen kuolemansa jälkeen. Mitä silloin tapahtuu? Näytätkö ruumiilta? Vai siltä, miltä Lily on näyttänyt ennen kuolemaansa vai siltä, miltä hän näytti kun hiuksia otettiin?

5) Olen ajatellut, että vain genetiikka seuraa monijuomaliemen mukana - mutta onko teidän mielestänne mahdollista, että mukana seuraisi myös esimerkiksi tatuoinnit ja/tai värjätyt hiukset? Ne ovat kuitenkin aika näkyvä osa ihmistä. Jos joku muuttuisi nyt vaikka minuksi, mutta hänellä olisi minun luonnollisen väriset hiukset eikä tatuointeja, niin perheeni aika nopeasti tajuisi että kyseessä ei ole minä. :D
60
Kisat, kujeet ja kivuliaat toimenpiteet / Vs: Pulinanurkkaus
« Uusin viesti kirjoittanut samettiina Syyskuu 10, 2018, 16:33:44 »
Kynttiläkäärme, oi, toivottavasti onnistaa! Alan vaihto onnistuu nykyään suht näppärästi jos siihen prosessiin ryhtyy, eikä tarvitse kituuttaa montaakymmentä vuotta samalla alalla jos ei niin tahdo.

Viikonlopun iloksi kurkkukipuni vain paheni, ja tämän päivän olenkin köhinyt keuhkojani ulos. Siltä se ainakin tuntuu! Nenä vuotaa, päätä särkee ja vähän on kuumettakin, tästä on melkein hyvä jatkaa!
Sivuja: 1 2 3 4 5 [6] 7 8 9 10